LUKIJAN ARTIKKELI: Tapan mieluimmin itseni

Murheellisen kesän päätteeksi totuutta Suomesta. Vanhuus on jokaisella edessä. Itselläni on kohta 70 vuotta mittarissa. Onneksi tulen kuitenkin toimeen omillani. Suomessa vanhusten hoito on ala-arvoista eikä täytä minkäänlaisia kansainvälisiä kriteereitä. Vanhuksia kohdellaan ala-arvoisesti vailla mitään kunnioitusta ja ihmisoikeuksista. Syy huonoon ja ala-arvoiseen kohteluun on äärimmilleen minimoidut resurssit ja rahan puute. Rahan ja resurssien puute on keinotekoinen syy. Rahaa riittää kyllä moniin vähemmän tärkeisiin kulttuuri- ja urheilukohteisiin, mutta ei perustarpeisiin, kuten vanhusten hoitoon. Poliitikkoja ja päättäjiä ei kiinnosta vanhustenhoito. Miksi kiinnostaisi? Vanhuus on vielä kaukana edessä ja päättäjien korkeilla eläkkeillä on mahdollisuus ostaa inhimillisiä palveluita yksityisistä hoitokodeista. Meillä tavallisilla vanhuusikään päätyvillä kansalaisilla ei ole tähän varaa. Meidän on tyydyttävä siihen mitä kaikkien leikkausten jälkeen on jäljellä. Eli käytännössä ei mitään.

Monesti tulee ikävä Turkkilaista arvomaailmaa. Turkissa ei ole vanhainkoteja. Olisi äärimmäinen häpeä ja nöyryytys perheelle sijoittaa isovanhempia vanhainkotiin. Omaiset hoidetaan kotona. Vanhukset saavat osallistua perheiden arkeen ja nähdä lasten ja lasten lasten kasvavan. Kunniallinen vanhuus Turkissa tarkoittaa loppuelämää läheisten hoidossa, siihen asti kunnes aika jättää. Tämä on kaukana suomalaisesta vanhustenhoidossa jossa kuolema tulee sänkyyn sidottuna, puutteellisen lääkityksen ja aliravitsemuksen jälkeen. En väitä että Turkkilainen tapa hoitaa vanhuksia kotona perheiden sisällä on toimiva tapa Suomessa. Vähintä mitä Suomessa toivoisi vanhuksille on samantasoinen kunnioitus kuin Turkissa, vaikka asiat tehtäisiinkin eri lailla. Vanhainkoti ei ole huono vaihtoehto jos järjestelmä vain toimisi. Jos vanhuksia ja heidän oikeuksiaan kunnioitettaisiin edes alkeellisimmalla tasolla.

Lähiomaiseni tapettiin vanhainkodissa. Kyse oli tietoisesta hoitovalinnasta jonka tarkoitus oli tappaa. Henkilö oli niin huonossa kunnossa, että tarvitsi apua monissa jokapäiväisissä toimissa. Henkilökunnalla ei ollut aikaa. Henkilökuntamäärä oli minimissään jo vuosia ja yllättävien sairastapausten sattuessa osastolla ei aina ollut henkilökuntaa laisinkaan. Lukuisista valituksista ja kanteluista huolimatta tilanne ei parantunut. Viranomaiset tekivät tarkistuksia, mutta tarkistusten yhteydessä vanhainkoti varmisti että kaikki näyttää hyvältä. Raportteja ja papereita korjailtiin ja viranomaisten kysymyksiin valehdeltiin. Hoitajat joutuivat pitää suunsa supussa jos halusivat pitää työpaikkansa. Eräs hoitaja kertoi hänelle suoraan sanotun, että yhtään hoitotyötä mistään ei enää järjesty jos puhuu ”talon sisäisistä asioista” viranomaisille. Viranomaisen söivät valheet pureskelematta ja mitään vikaa hoidossa ei ollut. Vanhus laihtui. Hänelle tuotiin ruoka eteen, mutta hän ei pystynyt itse syömään. Kukaan ei syöttänyt. Vanhuksella todettiin nestehukkaa koska kukaan ei häntä juottanut. Juottamiseen ei ollut aikaa, eikä tarvetta. Kun ei juo, ei pissaa housuihinkaan niin usein. Lääkäri kävi kerran kuukaudessa ja käytti vanhuksen lääkityksen hoitoon alle viisi minuuttia aikaa. Vakavasti sairastuessaan vanhus kuljetettiin terveyskeskuksen päivystykseen jossa todettiin että sairaanhoidon tarvetta ei ole. Passitettiin takaisin uusien lääkkeiden kanssa vanhainkotiin. Lääkemäärä kasvoi. Uusia lääkkeitä ei koskaan annettu. Useamman kerran käydessäni katsomassa haju huoneessa oli kuvottava. Ulosteita sängyssä. Parhaimmillaan vanhus makasi ulosteiden seassa tuntikausia. Henkilökuntaa ei ollut tarpeeksi, osa vanhuksista yritti hädissään saada edes jotain apua vierailevilta lähiomaisilta. Vika ei varmastikaan ole henkilökunnan vaan työjohdon ja valvovien viranomaisten. Työnjohtoa kiinnostaa ainoastaan raha ja kuinka minimi ja alle minimi voidaan tehdä mahdollisimman vähällä. Ei siinä ihmisarvolla ole väliä kun päätöksiä tekevät henkilöt joiden ei sitä kurjuutta tarvitse nähdä. Viranomaiset puolestaan ovat naiiviudessaan vertaansa vailla. Kaikki mitä vanhankodin johto kertoo ja näyttää, otetaan totuutena. Kuka nyt viranomaisille valehtelisi? Eihän? Kun vanhus yritti äänekkäästi vaatia oikeuksiaan hänen pyrkimyksensä murennettiin osaston vastaavanhoitajan toimesta hyvin nopeasti. Sänkyyn sitominen oli kuulema seurausta siitä että on vaarallista päästää häntä nousemaan ylös. Eihän häntä oltu käytetty viikkoihin ulkona. Silloin kun itse pystyin käydä katsomassa, talutin häntä käytävällä. Kenelläkään muulla ei ollut koskaan aikaa. Todellisuudessa sänkyyn sitomisella nujerrettiin viimeinenkin vastarinta. Ihmisarvosta ei ollut tietoakaan kun vanhainkodin hoito-opit olivat suoraan natsisaksan juutalaisvainojen ohjekirjasta. Senkin olen elämässäni nähnyt. Nyt ainoastaan kaasukammiot puuttuivat. Lopulta nujerrettu ja kuihtunut vanhus antoi periksi ja kuoli. Tämä oli kiitos pitkästä palvelusta suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle johon ikänsä palvelleet ihmiset eivät kuulu.

Minä olen päättänyt että minusta ei ole riesaa Suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. En vaadi että lähiomaisten pitää hoitaa minua kotona enkä vaadi yhteiskunnalta mitään vastapalvelua pitkästä työurasta ja yli 40 vuotta kestäneestä verojenmaksusta. Ymmärrän että suomalaisessa yhteiskunnassa vakaviin arvoihin eivät kuulu vanhukset. Vanhukset on hyödyttömiä kustannuseriä joista ei ole enää mitään hyötyä. Onneksi sentään olen saanut pitää luvallisen aseeni. Tapan itseni mieluimmin kuin joudun vanhainkotiin Suomessa. Kun aika tulee, tämä teko on kunnioitus elämää kohtaan. Kuolema on parempi kuin elämän loppuvuodet suomalaisessa vanhustenhoidossa.

Kiitos jos julkaiset viestini. Yksikään julkinen lehti ei sitä ole halunnut tehdä.