”Olen duunissa firmassa jonka toiminta on vinoutunut jatkuvaan säästämiskierteeseen. YT-neuvotteluja käydään jatkuvasti pienissä osissa yksikkö kerrallaan vaikka yhtiön tulos on loistava ja reippaasti voitollinen. Täystyöllistettyjä ihmisiä irtisanotaan kun halutaan etsiä säästöjä. Samaan aikaan töitä siirretään entisestään ylikuormitetuille työntekijöille. Itseni kohdalla työkuorma on helposti 150 – 160 % koska teen käytännössä useamman irtisanotun ihmisen työt. Kyllähän nämä saa tehtyä jos tekisin ylitöitä illat ja viikonloput, mutta en halua. Normaali työaika pitää riittää. Haluan pitää oman vapaa-aikani itselläni. Kun ei kerkiä tekemään, jää tekemättä tai sitten tehdään se mitä keritään ”sinne päin”, mikä ei tietysti työn lopputuloksen kannalta ole hyvä. Mitä tässä voisi oikein tehdä (muuta kuin vaihtaa duunipaikkaa), eikö nyt jotkut rajat olen työvaatimuksillakin?”
Hienoa että pidät kiinni vapaa-ajastasi. Työajan ja vapaa-ajan paljon puhutussa yhteensovittamisessa ei ole mitään järkeä. Koko ajatushan lähtee työnantajan näkökulmasta , että työntekijä olisi jatkuvasti käytettävissä. Monet myös pelkäävät työpaikkansa puolesta ja eivät uskalla valittaa ylisuuresta työkuormasta. Työtä tehdään työajan jälkeen ja vielä pahimmassa tapauksessa kirjaamatta tunteja mihinkään. Tehdyt tunnit eivät näy missään ja työnantajan näkökulmasta tehtävät näyttävät hoituvan sujuvasti ”normityömäärällä”. Seurauksena on vain lisää työtehtäviä.
Ylitöitä ei ole pakko tehdä. Ylitöiden tekemiseen tai teettämiseen tarvitsee sekä työnantajan että työntekijän suostumuksen.Hätätyön teettäminen on säädelty tiukasti ja sitä ei voi lain mukaan käyttää ylityönkorvikkeena.
Ongelmia tulee monesti siinä vaiheessa kun työntekijä haluaa pitää kiinni oikeudestaan käyttää työtehtäviin vain työsopimuksessa sovitun työajan. Kun moni tehtävä tulee tehtyä kiireellä ja huonosti ja osa tehtävistä jää tekemättä voidaan olla pahimmassa tapauksessa tilanteessa jossa työnantaja syyttää työtehtävien laiminlyönnistä. Mikä puolestaan voi johtaa varoitukseen tai jopa työsuhteen päättämiseen. Tällaisiin tilanteisiin voi varautua.
Liiallinen työkuorma kannattaa tuoda esille todistettavasti suoraan esimiehelle esimerkiksi kehityskeskusteluissa. Jos liiallinen työkuorma on kirjattu useampina vuosina osana kehityskeskustelua on työnantajan vaikea näyttää toteen ettei ole tiennyt työkuormasta. Tilanne kannattaa myös kertoa työpaikkalääkärillä säännöllisesti jotta tilanteesta jää mustaa valkoisella myös työterveystietoihin. Jos kehityskeskusteluja ei ole, asia kannattaa ottaa esille esimiehen kanssa muutoinkin. Tästä on kuitenkin syytä jäädä kirjallinen todiste. Monissa oikeuteen menneissä tapauksissa asia kaatuu työnantajan valehteluun siitä ettei henkilön ylisuuri työkuorma ole ollut tiedossa.
Oikeudellisesti ylisuuressa työkuormassa on kyse työturvallisuudesta. Työn henkinen kuormittavuus on
osa työntekijän fyysistä työturvallisuutta. Jos työntekijä uupuu työkuormansa alle ja työnantaja laiminlyö työturvallisuuslain työn henkistä kuormittavuutta koskevia säännöksiä, työnantaja voidaan saattaa asiasta vastuuseen työturvallisuuslain, työsopimuslain ja pahimmillaan jopa rikoslain nojalla.
Työsuojelulainsäädännön noudattamisen valvonta kuuluu aluehallintovirastolle (AVI). Työntekijä voi ottaa yhteyttä virastoon ja vaatia asiassa työsuojelutarkastusta. Työnantaja ei voi estää viranomaisten tekemää lakiin perustuvaa tarkastusta. Viranomainen voi tämän jälkeen antaa toimintaohjeen ja määräyksen tilanteen korjaamiseksi. Virasto myös valvoo että määräystä noudatetaan. Mikäli määräystä ei noudateta sitä voidaan tehostaa uhkasakolla. Pahimmissa tapauksissa työsuojeluviranomainen vie asian poliisille esitutkintaan epäilystä työsuojelurikoksesta.
Oleellista on dokumentoida kaikki asiat mahdollista riitauttamista varten. Kaikesta kommunikaatiosta kannattaa pitää todisteet tallessa. Viime kädessä on katsottu että liiallinen työkuorma ja työnantajan välinpitämättömyys oikeuttavat jopa työntekijää päättämään työsopimuksen työantajan sopimusrikkomuksen perusteella välittömästi. Sopimusrikkomuksesta voi aina vaatia korvauksia.
On ymmärrettävää että ongelmaan ei ole mitään oikeaa ja ainoata kaikille sopivaa ratkaisua. Monesti helpoin tie on antaa periksi ja etsiä uusi työpaikka. Tämä voi olla helpoin vaihtoehto, mutta ihmisiltä pitäisi löytyä itsetuntoa ja kunniaa pitää kiinni omista oikeuksistaan ja arvoistaan.
Pidemmän päälle on aina yhteiskunnallisesti ja henkilökohtaisesti parempi pitää kiinni omista oikeuksistaan kuin luopua niistä. Työnantajalla on aina mahdollisuus toimia suoraselkäisesti ja työntekijöitään kunnioittaen. Työnantaja voi siis aina valita toisin.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Kaikki Q&A artikkelit
Tosi kertomuksia pienestä ihmisestä korporaatioiden hallitsemassa maassa, jossa oikeus ei kohtaa yksilöä, ja missä kohtuus on viranomaisten ja yritysten määrittelemä totuudeton arvo. Sota omien oikeuksien puolesta jatkuu ...
maanantaina, maaliskuuta 07, 2016
9 kommenttia:
Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. (Euroopan ihmisoikeustuomioistuin)
Kaikki kommentit ovat tervetulleita. Jokainen kirjoittaja vastaa itse omasta kirjoittelustaan ja oman kommenttinsa sisällöstä.
Tämä on niin nähty, omistajien taskut on pohjattomat. Asetetaan kustannussäästötavoitteita joita ei voida yksiköissä saadaa aikaan muutoin kuin henkilökuntaa vähentämällä. Henkilökuntaa vähennetään vaikka työt eivät ole vähentyneet. Yhö pienempi määrä tekee suurimman osan töistä. Ihmiset tekevät pitkiä iltoja ja viikonloppuja kirjaamatta tunteja mihinkään. Samaan aikaan yritys porskuttaa isoja voittoja, mutta kun osinkoa ei pysty maksamaan tarpeeksi niin jostain pitää kuristaa.
VastaaPoistaTämä jatkuu vain ja juuri niin kauan kun ihmiset suostuvat tekemään ilmaiseksi työtä vapaa-ajallaan. En ymmärrä ihmistä jolle maksetaan palkkaa 8 tuntia päivässä ja sen jälkeen hän tekee vielä 2-3 tuntia iltaisin kotoa ja saman verran viikonloppuna, yhteensä 14-19 tuntia viikossa. Kirjaamatta tunteja mihinkään, mutta vaikka kirjaisinkin niin miksi helvetissä ilmaiseksi!!!!!
VastaaPoistaJos työnantaja on järjestänyt työtehtävät niin että normaalityöaika ei riitä ja työntekijä haluaa tehdä ylitöitä niin on se perkele ettei sitten haluta tehdystä työstä maksaa.
Itselläni oli juuri tuo tilanne 2-3 vuotta sitten, tein viikossa n. 12 tuntia ylimääräistä, ilmaiseksi kirjaamalla kyllä tunnit ylös. Ylitöitä ei maksettu kun "ei ole ollut tapana". Laskin että tuosta tuli vuodenkin aikana jo yli 400 tuntia mikä ylityönä (+50%, +100%) vastaa yli 1000 normaalia tuntia. Se on aika paljon rahaa.
VastaaPoistaLopetin pelleilyn näyttämällä esimiehelle kertyneet tunnit joita on tarvittu näiden tehtävien tekemiseen. Hän on ollut niistä tietoinen. Sen jälkeen kerroin että jatkossa yhtään noita tunteja ei synny jos niitä ei makseta ylityönä.
Uhkasi epäsuorasti irtisanomisella jne. Ihan sama, kun tehtäviä jäi tekemättä ja raportteja joita hän itse tarvitse saamatta, alkoi löytyä maksuhalukkuutta. Puolivuotta myöhemmin palkattiin uusi henkilö tasaamaan kuormaa.
Tuntuu turhalta täällä mainitakaan, mutta tuollainen "tekee usean ihmisen työt" ei oikeastaan ole minkäänlainen tae siitä että töitä olisi liikaa. Monesti se nykyaikana on, mutta ei kuitenkaan aina.
VastaaPoistaMonilla isommilla firmoilla varsinkin on sellainen ongelma, että väkeä on palkattu hyvinä aikoina hiukan liikaakin jolloin on totuttu leppoisaan työtahtiin jolloin töitä on ollut se muutama tunti päivässä. Nyt kun sitten näitä töitä yhdistellään niin että saadaan se n. 8h päivässä työtehtävää kuormitettua yhdelle ihmiselle, niin tietysti se tuntuu vähään tottuneesta työntekijästä siltä että "kasataan monen ihmisen työt". Mikä periaatteessa onkin totta, mutta mikäli lähdettäisiin nollatilanteesta niin voi olla että nuo samat tehtävät jyvitettäisiin vain yhdelle ihmiselle alkujaankin.
Ja se mistä tiedän tämän on se, että seurasin yhtä tapausta jokin aika sitten töissä jonka vastuulla oli yksi tietty osa-alue. Kun oli hiljaista, niin päivä täyttyi esim. urheilun katsomisesta netti-tv:stä eikä puhettakaan että kehitettäisiin pikkufirmaa tai tehtäisiin jotain muuta, edes ajatustyötä miten kehittää hommaa. Sanomattakin on selvää ettei tämä ole mahdollista tiukkoina aikoina, mutta jos noiden tv-tuntien täyttämiseen olisi laitettu jotain muuta aktiviteettia niin varmaan olisi sama valitus ollut että joutuu tekemään jonkun muun työt.
Tietysti ylitöillä ei pitäisi joutua tekemään, mutta onko kyse siitä että töitä on liikaa vai että työtahti on jumahtanut 80-luvulle onkin sitten oma debattinsa...
En epäile että eikö näinkin voisi olla kuten edellinen kommentoija kertoo, mutta silloin tuskin henkilöllä on ongelmaa nimenomaan työtunneissa. Itselläni on se tilanne että firmassa oli jaettu kolme osa-aluetta kolmen henkilön vastuulle. Siis yksi hoiti yhtä aluetta ja muuta pientä sälää siihen päälle. Työkuorma oli jokaisella ehkä 80-90% työajasta. Sitten yksi lähti toiseen firmaan ja sain lähteneen alueen itselleni kun sitä ei voinut jakaa. Työkuormaa yritettiin tasata antamalla se pikkusälä toiselle henkilölle, mutta eihän se auttanut. Työkuorma kasvo vastaavasti. Siis kahden ihmisen työ. Sitten vuoden kuluttua YT neuvottelut ja työkaveri sai kenkää. Kolmas alue siirrettiin minulle. En kerkiä edes lounastaukoa pitää. Suurin osa työstä tehdään vasemmalla kädellä sinne päin kuin mihinkään ei ole aikaa keskittyä. Minä en tee ylitöitä, se että joudun tekemään työni hunosti ja jättää ison määrän tekemättä kokonaan ei ole minun syyni. Minä en ole ainoa. Tiedän monia jotka ovat samassa tilanteessa. Itse olen vaihtamassa duunipaikkaa ja haku on kokoajan päällä. Katotaan sitten kuka minun lähtiessäni hoitaa kaikki osa-alueet.
VastaaPoista80-luvulla? Jaa, olin silloin 6 vuotias, en osaa sanoa jos löytyy ihmisiä joille 80-luku on jäänyt päälle.
VastaaPoistaItse teen omani ja irtsanotun työkaverini duunit. Tulen aamulla, otan kahvin ja aloitan duunin. En kerkiä pitää ruokatuntia. Kahvia käyn hakemassa välillä. En surffaa netissä, ei ole aikaa. Lopetan 8 tunnin kuluttua ja lähden kotia. Työ painaa mieltä, tekemättömät asiat, hunosti tehdyt asiat jne. En sano että pitäisi luppoaikaa olla, mutta kai työ pitäisi järjestää niin että sen oikeasti kerkiää tekemään hyvin?
Teen 10-12 tuntia päivässä. Kaikki yli 8h on ylityötä. Kuukaudessa n. 50-70 tuntia ylityötä, vastaa noin 130 normituntia. Ihan kiva liksan lisä. Tosin mulla ei ole perhettä. Kaveri tekee saman verran toisessa firmassa mutta ei saa mitään korvausta. Idiootti! Turha lojasalisuus on pahasta. Kun kenkää tulee niin kukaan ei kato paljonko olet ilmaiseksi tehnyt. Mulla on sentään massini.
VastaaPoistaOnneksi on ammattiliitot, ilman niitä oikeistoriistäjät villiintyisivät täysin. Mutta vieläkin tehokkaampaa otetta pitäisi liitoilta vaatia, vaikka yleislakkoa jos ei porvarien porsastelua saada muuten kuriin.
VastaaPoistaLounastauko on lakisääteinen yli 6h kestävissä työvuoroissa. Ei niitä vapaaehtoisesti kannata itseltä riistää, terveyshän siinä menee. Hautaanko se niin kiire on, ettei syömään ehdi?
VastaaPoista