Oikeus ja kohtuus - kaikessa ...

Q&A - Voiko korvausta samasta vahingosta hakea useamman vakuutuksen perusteella?

2012-01-23T01:00:00.000+02:00

"Mulla on päällekkäisiä vakuutuksia jotka korvaisivat samoja vahinkoja. Tarkoitan esimerkiksi tuotevakuutuksia. Pankkien maksukorteilla saa ilmaisia tuoteturvavakuutuksia, liikkeet myy omia tuotevakuutuksiaan ja kotivakuutuskin korvaa jotain. Tapaturma- ja kuolinkorvausvakuutuksia saattaa olla päällekkäin sekä vakuutusyhtiöistä että ammattiliiton kautta, sama asia tapaturmavakuutuksissa. Eli voinko hakea korvausta kaikista vakuutuksista ja siten maksimoida omat korvaukset?.Eli saada moninkertaiset korvaukset samasta tapahtumasta?”

Vakuutus on sopimus kahden osapuolen välillä – vakuutusyhtiön ja kuluttajan. Kaikki vakuutuksenantajat jotka ovat myöntäneet samalle etuudelle vakuutuksen saman vahingon varalta, ovat jokainen vastuussa vakuutetulle siten kuin he olisivat yksin myöntäneet vakuutuksen. Korvaukset siis maksetaan jokaisen vakuutussopimuksen perusteella.

Vakuutussopimuslaki, 59§ - 60§ (28.6.1994/543) määrittelee tähän kuitenkin tarkennuksia. Nämä tarkennukset ovat yleensä myös kirjattu vakuutusehtoihin tai vakuutusehdoissa on viitattu vakuutussopimuslakiin.

Ylivakuuttaminen

Ylivakuutettaessa vakuutussopimuksen vakuutusmäärä on vakuututetun etuuden tai omaisuuden arvoa suurempi. Lain mukaan jos useampi vakuutuksenantaja on vastuussa samasta vahingosta ja korvaukset kaikilta vakuutuksenantajilta yhteen laskettaessa ylittävät vakuutetulle tulevan korvauksen, vastuu jaetaan vakuutuksenantajien kesken. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vakuutuksissa joissa ei pystytä määrittelemään vakuutuksen kohteelle rahallista arvoa, jokainen vakuutuksenantaja vastaa vakuutussopimuksen mukaisista velvoitteistaan ja jokainen vakuutuksenantaja joutuu maksamaan sopimuksen mukaisen korvauksen. Jos vakuutuskohteelle on mahdollista määritellä rahallinen arvo, silloin korvausvastuu jaetaan vakuutusyhtiöiden kesken siten että korvaus on yhteen laskettaessa kaikista vakuutusyhtiöistä korkeintaan vakuutetun kohteen sen hetkinen arvo. Koska jokainen vakuutusyhtiö on vakuutussopimuksen perusteella velvollinen korvaamaan tuotteen ja on vastuussa koko summasta, kuluttajan kannalta ei ole mitään järkeä hakea korvausta osissa. Kuluttajalla on oikeus valita mitä vakuutussopimusta käyttää. Hän voi hakea korvausta ensin yhden vakuutuksen perusteella ja jos korvaus evätään kokeilla onneaan toisen vakuutuksen kanssa.

Esimerkki - henkivakuutus

Hengen menettämiselle ei voi määritellä todellista rahallista arvoa. Jos kuluttajalla on henkivakuutus kahdesta eri vakuutusyhtiöstä 100 000 euron vakuutussummalle, kumpikin yhtiö on vakuutussopimuksen perusteella velvollinen korvaamaan 100 000 euron summan vainajan omaisille edunsaajamääräysten mukaisesti. Yhteensä siis 200 000 euroa. Sama tilanne on kyseessä myös silloin jos saman vakuutusyhtiön kanssa on tehty useita vakuutussopimuksia jotka sisältävät kuolinkorvauksen. Jos henkilöllä on 100 000 euron henkivakuutus, sairaskuluvakuutuksen kuolinkorvaus 25 000 euroa ja tapaturmavakuutuksen kuolinkorvaus 25 000 euroa vakuutusyhtiön on maksettava korvaukset kaikista sopimusvelvoitteistaan sopimusehtojen mukaisesti, yhteensä siis 150 000 euroa.

Esimerkki - Tuoteturvavakuutus

Tuoteturvavakuutuksissa tuotteelle voidaan määritellä rahallinen arvo. Tuotteella on siis rahallinen arvo ikävähennykset huomioiden tai tuotteen korjauskulut tiedetään.

Vakuutuskorvaussummat riippuvat tietysti sopimusehdoista, mutta oletetaan että rikkoutunut televisio, jonka hankintahinta oli 1200 euroa, on vakuutettu pankin ilmaisella korttivakuutuksella jonka lisäksi henkilö on ostanut kauppiaan tarjoaman tuotevakuutuksen television oston yhteydessä ja henkilöllä on myös laaja kotivakuutus. Huoltoliike arvioi rikkoutuneen television korjauskuluiksi 500 euroa. Kuluttaja voi hakea korvausta ilmaisesta korttivakuutuksesta (500 euroa) tai kotivakuutuksesta (500 euroa – 100 euron omavastuu yhteensä 400 euroa) tai ostetusta tuotevakuutuksesta (500 euroa). Kuluttaja voi siis saada korvausta valitsemansa vakuutuksen perusteella yhdestä vakuutuksesta 400 - 500 euroa. Kuluttaja saa itse päättää mitä vakuutusta haluaa käyttää. Kuluttaja ei siis vakuutussopimuslain ja mahdollisesti myös vakuutussopimusehtojen perusteella ole oikeutettu kolminkertaiseen korvaukseen kaikkien vakuutusten perusteella, eli 500 eur + 400 eur + 500 eur = 1400 eur.

Jos esimerkiksi neljän vuoden jälkeen ostohetkestä kolmen eri vakuutuksen perusteella on mahdollisuus saada korvausta enemmän kuin vakuutuskohteen arvo oli ostohetkellä, on täysin ymmärrettävää, että kiusaus hakea korvausta kaikista vakuutussopimuksista on suuri. Kuluttajan kannalta ei ole edes ongelma toimittaa kuittikopioita ja korjausarvioita kaikkiin vakuutusyhtiöihin joissa tuote on vakuutettu ja saada moninkertainen korvaus.

Asiasta ei kuitenkaan kannata julkisuudessa pitää sen suurempaa meteliä.

Lue myös:
Vakuutuskorvausten käsittelyaika on 1 kk
Asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkisia
Korvattavuus perustuu vakuutusehtoihin
Harhaluulot liikennevakuutuksesta
Lama kiristää vakuutusyhtiöiden otteita
Nordean ilmainen korttivakuutus

Verkkosensuuri saavuttaa Kiinalaiset mittasuhteet Suomessa

2012-01-11T19:02:00.008+02:00

Helsingin käräjäoikeus määräsi internetoperaattori Elisan sulkemaan pääsyn PirateBayn sivustolle. Elisa on valittanut asiasta hovioikeuteen eikä lainvoimaista päätöstä asiassa ole vielä olemassa. Helsingin ulosottovirasto on puolestaan pakottanut Elisan noudattamaan käräjäoikeuden päätöstä ja määrännyt Elisan sulkemaan pääsyn asiakkailtaan sivustoille. Sivustojen joukossa on mukana myös täysin laillisia palveluja kuten piraattilahti joka itseasiassa osoittaa Effin sivulle.

PirateBay on torrent tiedostojen hakupalvelu joka on keskittynyt tiedon jakamiseen. Hakupalvelusta voi ladata torrent -tiedostoja jotka sisältävät informaation siitä mistä itse ladattava tieto voidaan hakea. Tiedosto rakennetaan kasaan tiedostoa jakavien käyttäjien tietokoneilta. PirateBay palvelu ei sisällä laittomaksi väitettyä materiaalia vaan ainoastaan tiedon siitä, mistä materiaali voidaan hakea. Läheskään kaikki materiaali jota PirateBayn tarjoaa ladattavaksi ei muutoinkaan ole laittomasti levitettyä.

Suomi on ottanut jälleen ison harppauksen internetsensuurin tiellä. Nykyisillä menettelyillä loukataan sananvapautta ja yksilöiden perusoikeuksia vapaaseen tiedon kulkuun.

EU-tuomioistuin on antanut asiassa päätöksen (lehdistötiedote) aikaisemmin viime vuoden lopulla. Päätöksen mukaisesti internetoperaattorille ei voida asettaa velvollisuutta liikenteen estämiseksi tiettyyn palveluun, koska tämä menettely loukkaa kansalaisten perusoikeuksia. Sivistyneessä oikeusvaltiossa pitäisikin lähteä liikkeelle siitä, että mikäli joku nettisivusto todetaan lainvoimaisella tuomiolla lainvastaiseksi, sivusto suljetaan eikä keinotekoisesti ja ennen kaikkea tehottomasti yritetä estää pääsyä sivustolle.

Kaikki Elisan tekemät estot ovat kierrettävissä hyvin helposti.

Koska suomen valtion ja viranomaisten harrastama vapaan tiedonkulun sensuuri saa yhä järkyttävimpiä piirteitä, blogi tarjoaa perusohjeet Elisan käyttäjille siitä kuinka EU -tuomioistuimen päätösten vastaiset rajoitukset voidaan helposti kiertää. Blogin lukijat voivat kommentoida muista yksinkertaisista keinoista ja listattujen menettelytapojen toimivuudesta kommenttiosioon.

Kansalaistottelemattomuutta tarvitaan jälleen! Ne kansalaiset jotka eivät ole vielä mitään PirateBaysta koskaan ladanneet - nyt on oikea aika tutustua palveluun.

Perusohjeet kuinka kiertää yksilön oikeuksia ja sananvapautta loukkaava viranomaissensuuri

1. PirateBay on avannut osoitteen thepiratebay.ee joka ei ole viranomaisten sensuurilistalla

2. Internet on pullollaan web-pohjaisia anonyymiproxeja jotka kierrättävän liikenteen eri palvelimen kautta, palvelun joka ei ole sensuurilistalla. Voit käyttää esimerkiksi anonymouse.org -palvelua jonka kautta PirateBay sivusto aukeaa myös Elisalta.

http://anonymouse.org/cgi-bin/anon-www.cgi/http://thepiratebay.org

3. Voit ladata Tor-clientin jolloin tietoliikenne yhteys selaimeltasi on salattu eikä operaattori pysty näkemään sivustoja joilla liikut, eikä siten estämään pääsyä sivustoille. Blogi suosittelee Tor-clienttia muutoinkin jos haluaa suojella itseään suomalaisten viranomaisten mielivallalta ja vainolta.

4. Voit ostaa usealta palveluntarjoajalta edullisesti maksullisen VPN palvelun jolloin tietokoneeltasi luodaan salattu "tunneli" palveluntarjoajan palvelimelle eikä operaattori näe liikennettä, eikä siten pysty estämään suljettujen palveluiden käyttöä. VPN palvelua tarjoavat mm. HideMyAss, Express-VPN, StrongVPN jne.

Lue:
Tekijänoikeuksia valvotaa kiristämällä ja laittomin uhkauksin
Saako vuokratun DVD levyn kopioida?
DVD levyjen kopiosuojaus rikkoo kuluttajansuojalakia
Hyvitysmaksu
Älkää maksako hyvitysmaksuja
Loukkaako sinun operaattorisi sananvapautta

Lue myös:
Kuinka suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta

Nexpark alias Nexera Oy – hyvä esimerkki yksityisen pysäköinninvalvonnan täydellisestä rappiotilasta

2012-01-02T01:00:00.000+02:00

Nexera Oy nimisen yrityksen pääasiallinen toimiala on mainostaminen. Yritys toimii kaupparekisterin tietojen mukaan Turussa, päätoimialanaan mainostoimistot. Yritykselle on perustettu aputoiminimi Nexpark, joka muistuttaa erehdyttävästi alallaan vakiintunutta ja tunnettua Nextparkia, joka pyörittää valtakunnan laajuista pysäköintimaksujen puhelinmaksupalvelua. Omilla nettisivuillaan Nexpark ilmoittaa harjoittavansa pysäköinninvalvontaa Turun alueella. Kyseessä on tyypillinen amatöörien pyörittämä pikkufirma joka on keksinyt oivan lisäkeinon hankkia tulosta rahastamalla autoilijoita perustuslainvastaisilla yksityisillä pysäköintivirhemaksuilla.

Blogi on saanut useita palautteita kyseisen yrityksen toiminnasta ja määrättyjen valvontamaksujen perinnästä. Perintää hoitaa Intrum Justitia. Yllättävää on, että Intrum Justitia on alkanut uudelleen periä yksityisen pysäköinninvalvonnan maksuja, vaikka Intrum Justitia aikanaan irtisanoutui maksuista, kun ne alkoivat käydä hyvän perintätavan valossa kyseenalaisiksi ja siten yrityksen imagon kannalta kiusallisiksi. Toisaalta, Intrum Justitian mukana olo yksityisen pysäköinninvalvonnan hämäräbusineksessä ei ole täydellinen yllätys. Intrum Justitian perintätoimet ovat jo muissakin tapauksissa osoittautuneet monilta osin arveluttavaksi ja jopa lainsäädäntöä halventaviksi. Intrum Justitian osalta toimilupa olisi syytä aluehallintovirastossa laittaa tarkkailun alle.

Nexpark yrittää aggressiivisesti periä osoittamiaan valvontamaksuja uhkailemalla muun muassa jo voittamillaan oikeudenkäynneillä ja onkin lähettänyt seuraavankaltaisia vastineita valvontamaksusta kieltäytyneille autoilijoille perintäyhtiö Intrum Justitian kautta.

Blogilla ei ole tietoa mistään valvontamaksua koskeneesta oikeudenkäynnistä. Erittäin suurella todennäköisyydellä ainakaan oikeaa laajamittaista riita-asiaa, jossa vastaaja olisi kiistänyt maksuvelvollisuutensa, ei Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa tai missään muussakaan tuomioistuimessa ole ajettu. Kyseessä voi olla yksipuolinen tuomio, tai sitten Nexpark vain kylmästi bluffaa.

Täysin virheellinen on myös Nexparkin vastauksessaan esittämä väite, jonka mukaan valvontamaksusta vastaisi omistaja tai haltija. Tuossa on lainattu tekstiä kaupungin kunnallisen valvonnan lomakkeista ja vain korvattu sana "pysäköintivirhemaksu" sanalla "valvontamaksu".

Reklamoinnissa riittää yksi vastine. Mikäli mukana on jo perintäyhtiö, on perintäyhtiön velvollisuus katkaista perintä maksun perusteen kiistämiseen jälkeen eikä lainvastaisesti jatkaa perintää kiistämisestä huolimatta. Alla on esimerkki reklamaatiokirjeestä jolla Nexparkin uhrit voivat vastata asianmukaisesti laittomien maksujen perintäyrityksiin. Kirjepohjaa voi käyttää myös muiden valvontayritysten kanssa sanamuotoja hieman muokkaamalla.

Missään tapauksessa kenellekään ei voi suositella Nexparkin määrämien valvontamaksujen maksamista.

---------

REKLAMAATIO MAKSUVAATIMUKSESTA

Maksuvaatimuksen päiväys: xx.xx.xxxx
Asianumero: xxxx
Toimeksiantaja: Nexera Oy

Kiistän Nexera Oy:n vaatiman maksun perusteen. En ole tehnyt mitään sellaista väitettyä sopimusta, johon yhtiön maksuvaatimus perustuu. Nexera Oy:n on kohdistettava perintätoimensa siihen tahoon, jonka kanssa se on väittämänsä sopimuksen tehnyt.

Kuluttajasaatavien perintää säätelevän lain sekä hyvän perintätavan mukaan vain riidatonta saatavaa voidaan periä. Olen jo aikaisemmin ilmoittanut kiistäväni Nexera Oy:n vaatiman maksun perusteen. Saatava on riitainen, eikä sen vapaaehtoiselle perinnälle ole olemassa perusteita. Intrum Justitia ei perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavana yrityksenä saa jatkaa tämän saatavan perintää. Jos perintää vielä jatketaan, tulen tekemään asiassa kantelun Etelä-Suomen aluehallintovirastoon Intrum Justitian perintätoimen toimilupien uudelleen arvioimista varten.

Jos Nexera Oy haluaa edelleen vaatia saatavaansa, sen täytyy nostaa asiassa oikeudenkäymiskaaren mukainen velkomuskanne yleisessä tuomioistuimessa. Ilmoitan jo tässä vaiheessa, että jos kanne nostetaan, tulen vastustamaan kannetta.

Lisäksi huomautan, että Nexera Oy:n minulle toimittamassa vastauksessa esitetty väite, jonka mukaisesti valvontamaksusta vastaisi myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija, ei perustu lakiin. Kuluttajariitalautakunta on 6.10.2011 antanut yksimielisen täysistuntoratkaisun, jonka mukaan näyttövelvollisuus maksuun velvoittavasta sopimuksesta on yksiselitteisesti maksua vaativalla valvontayhtiöllä. Jollei näyttöä esitetä tai voida esittää, ei kuluttajalta voida sitä periä. Ajoneuvon omistaja tai haltija eivät ole vastuussa ajoneuvon kuljettejan mahdollisesti tekemistä sopimuksista.

Pyydän Intrum Justitiaa tekemään hyvän perintätavan edellyttämän ilmoituksen perinnästä luopumisesta pp.kk.vvvv mennessä, taikka vaihtoehtoisesti ilmoituksen asian saattamisesta riitaisena velkomusasiana tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Ystävällisin terveisin,

oma nimi

---------

Lue:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Kuluttajariitalautakunnan päätös
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kasalaistottelemattomuuden aika
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan

Lue vanhoja artikkeleja yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden toimintatavoista
ParkCom ja Järvenpään Prisma
Ootsä vittu ajanut tän tähän ruutuun?
ParkPatrol - tämän viikon vitsi
ParkPatrol - Cloaca Maxima
ParkPatrol Oy:n asiakaspalvelu
AutoParkki Norden Oy on menetellyt lainvastaisesti
ParkCom sakottaa perusteettomasti oman autopaikan käytöstä

Hauskaa ja parempaa uutta vuotta 2012

2011-12-31T01:00:00.000+02:00

Blogi haluaa toivottaa kaikille lukijoilleen hauskaa ja parempaa uutta vuotta 2012.

Vuoden 2011 suosituimmat artikkelit olivat

Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Sikainfluenssa rokotteella yhteys narkolepsiaan
Vihapuhetta

Samsung hävisi kuluttajariitalautakunnassa

2011-12-25T10:13:00.002+02:00

Blogille toimitetun kuluttajariitalautakunnan päätöksen (15.12.2011) mukaisesti Samsung ja Verkkokauppa.com ovat hävinneet kuluttajariitalautakunnassa riidan liittyen Samsung puhelimen piirikortin liimausten rikkoutumiseen. Kuluttajariitalautakunnan ratkaisusuosituksen mukaisesti Samsungin ja Verkkokauppa.com:n on korvattava kuluttajalle vastaavanlainen puhelin sekä hyvitys puhelimen takuuhuoltoon toimittamisesta aiheutuneista kustannuksista sekä käyttöhyödyn menetystä.

Blogi julkaisi 9.12.2011 artikkelin (Samsung ei ole luottamuksesi arvoinen) Samsungin puhelimien ongelmista sekä Samsungin tavasta maksattaa puhelimien takuukorjaukset kuluttajalla. Samsung on ohjeistanut huoltoliikkeitään tulkitsemaan tietyt puhelimissa esiintyvät viat poikkeuksetta kuluttajan virheeksi. Kun kuluttaja haluaa keskustella vian diagnoosista, huolto ohjeistaa ottamaan yhteyttä Samsungin asiakaspalveluun joka puolestaan kertoo noudattavansa huollon tekemää päätöstä. Asiasta ei voi edes keskustella.

Nyt 15.12.2011 annetun Kuluttajariitalautakunnan päätöksen noudattamisesta on ilmoitettava lautakunnalle viimeistään kolmen viikon sisällä. Eli lautakunta haluaa tiedon siitä onko päätöstä noudatettu vai ei. Noudattamatta jättäminen johtaa yritysten kirjaamisen mustalle listalle ja kuluttajalla on tämän jälkeen erinomaiset mahdollisuudet hakea sitova päätös oikeusteitse.

Blogi seuraa mielenkiinnolla tilannetta kuinka Samsung ja Verkkokauppa.com reagoivat kuluttajariitalautakunnan päätökseen. Palaamme asiaan tammi-helmikuun 2012 aikana.

Lue:
Samsung ei ole luottamuksesi arvoinen

Lue myös:
Ilmaista konsultointia Verkkokauppa.com:lle
Verkkokauppa.com todennäköisesti aina kalliimpi
Kuluttajan oikeudet

Nordean suuri VISA-puhallus, osa III

2011-12-20T01:00:00.002+02:00

Nordea on jälleen muuttanut luottokorttien käytön ehtoja ja vastuiden määrittelyä nettiostoksissa.

Nordea on sulkenut kaikki asiakkaidensa VISA ja Mastercard kortit nettikäytöltä. Nordean asiakas voi aktivoida nettikäytön verkkopankissaan, mutta joutuu hyväksymään uudet, nimenomaiset ehdot kortin käytölle. Uudet ehdot on määritelty hyvin tulkinnanvaraisesti liittyen siihen kenellä on vastuu kortin väärinkäytöksestä ja kauppiaan sopimusrikkomuksesta.

”Todentamispalveluun liittynyt kortinhaltija voi käyttää verkkomaksamispalvelua Internetin välityksellä tehtävien ostojen maksamiseen. Visa- ja Visa Electron -korttien haltijat voivat asioida Verified by Visa -palveluun liittyneissä verkkokaupoissa ja MasterCard-kortinhaltijat MasterCard SecureCode -palveluun liittyneissä verkkokaupoissa. Kauppiaiden kuuluminen palveluun on todettavissa kauppiaiden Internet-sivuilla olevien Verified by Visa - tai MasterCard SecureCode -kuvakkeiden perusteella. Ostotapahtumat veloitetaan kortinhaltijan luottokorttilaskulla korttien käyttöehtojen mukaisesti ja Visa Electronin osalta suoraan tililtä, johon kortti on liitetty. ”

Ehdoista voi tulkita, että VISA ja Mastercard kortin käyttö muissa kuin Verified by VISA- tai Mastercard SecureCode -palvelun hyväksyvissä verkkokaupoissa on kielletty. Tällä hetkellä suurin osa kaupoista ei ole palvelun piirissä, kuten nuorten Nordea asiakkaiden suosima Playstation Network.

Asiaa kysyttiin Nordean asiakaspalvelusta. Vastaus oli, että asiakas on vastuussa kortistaan ja asiakas vastaa väärinkäytöksistä sekä kauppiaan sopimusrikkomuksista jos korttia on käytetty muissa kuin Verified by VISA- tai Mastercard SecureCode -palvelun hyväksymissä verkkokaupoissa.

Nordea on samankaltaista luottokorttien käyttöön ja korvausvastuuseen liittyvää tulkintaa yrittänyt aikaisemminkin. Tämä ei siis ole uutta. Suomessa kuluttajansuojalaki määrittelee kuluttajaluottojen soveltamisalan. VISA- ja Mastercard -kortit ovat hyödykesidonnaisia luottokortteja jolloin kuluttajasuojalain 7 luvun 13 § mukaisesti luottokortin myöntäjä on vastuussa myyjän tekemästä sopimusrikkomuksesta. Asiasta on myös korkeimman oikeus päätös.

Nordean rimpuilu ja vastuiden sysääminen kuluttajalle on ennenäkemätöntä. Kunnioitus lakia ja korkeimman oikeuden päätöksiä vastaan on olematonta. Kuluttajavirasto voisi tutustua tarkemmin Nordean uuteen luottokorttien nettikäyttöohjeisiin ja vaatia Nordeaa noudattamaan suomalaista lainsäädäntöä ja korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä.

Lue:
Nordean suuri VISA-puhallus
Nordean suuri VISA-puhallus, osa II
Nordean ilmainen korttivakuutus
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista

Samsung ei ole sinun luottamuksesi arvoinen

2011-12-09T01:00:00.001+02:00

Samsung myöntää monille tuotteilleen kuten puhelimille kahden vuoden vapaaehtoisen takuun. Samsungin osalta kahden vuoden takuu on tyhjä lupaus - puhdas valhe hyvään laatuun ja lupauksiin uskoville kuluttajille.

Seuraavat esitetyt tiedot ja väitteet perustuvat blogille useasta eri tahosta toimitettuun aineistoon, joka sisältää sähköpostikirjeenvaihtoa, tallennettuja puhelinkeskusteluja sekä muita tapauksiin liittyviä asiakirjoja.

Samsungin puhelimissa on paljon teknisiä ongelmia ja heikkouksia jonka takia puhelimet eivät aina kestä edes takuuajan loppuun. Kun Samsung puhelin hajoaa kesken takuun, huoltoliikettä on ohjeistettu tietyissä vikatapauksissa määrittelemään vian syyksi kuluttajan huolimaton laitteen käyttö, vaikka Samsungilla on tiedossa vian johtuvan todennäköisemmin valmistusvirheestä. Kun kuluttaja on eri mieltä viasta ja ottaa yhteyttä Samsungin asiakaspalveluun on asiakaspalvelu puolestaan ohjeistettu noudattamaan huollon heille antamaa diagnoosia virheen laadusta. Näyttää vahvasti siltä, että Samsung on huonolaatuisten puhelimien lisäksi keksinyt ikikierteen, johon asiakas ohjataan väsytettäväksi vailla aikomustakaan palvella tai noudattaa sopimuksellisia ja lainsäädännöllisiä velvoitteita.

Samsungin takuu on tyhjä lupaus jota ei ole tarkoitus edes noudattaa

Takuu on Samsungin antama ylimääräinen ja vapaaehtoinen lisäturva tehdylle kaupalle. Virhevastuu säilyy Samsungilla takuusta huolimatta ja on säädetty kuluttajansuojalaissa. Vastuu virheellisestä tuotteesta ei katkea takuuseen eikä virhevastuulle ole määrätty takarajaa. Samsung on vastuussa tuotteen virheestä myös takuuajan jälkeen. Takuuaikana näyttövastuu virheestä on Samsungilla.

Useammassa Samsungiin puhelimeen liittyvässä vikatapauksessa on käynyt ilmi, että esimerkiksi puhelimen piirikorttien liimaukset eivät yksinkertaisesti kestä liiallisen kovetin aineen käytön takia. Samsung on täysin tietoinen puhelimiensa ongelmista ja onkin ohjeistanut valtuuttamiansa huoltoja, kuten esimerkiksi SCF Huoltoa, toteamaan vian automaattisesti asiakkaan syyksi. Kun puhelimesta ei löydy ulkoisten kolhujen tai iskujen merkkejä joihin voisi vedota, kuluttajan väitetään jopa taivutelleen tai vääntäneen puhelinta.

Kun Samsungin ja valtuutetun huollon yhdessä sopima diagnoosi on saatu aikaan, kuluttajaa ohjeistetaan ottamaan yhteyttä Samsungin asiakaspalveluun (030 622 7515). Samsungin asiakaspalvelu puolestaan on ohjeistettu toteamaan poikkeuksetta noudattavansa huollon määrittelemää vikadiagnoosia. Pyynnöt yhdistää puhelu asiasta vastaavalle henkilölle tai asiakaspalvelusta vastaavalle esimiehelle ovat kielletty. Eräässä tapauksessa kun kuluttaja vaatimalla vaati saada edes jonkintasoista näkyvää palvelua asialleen, Samsungin asiakaspalveluhenkilö totesi kyllästyneenä olevansa täällä vain töissä.

Tässä vaiheessa moni kuluttaja luovuttaa.

Ne hyvin harvat kuluttajat jotka vievät asian kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi kohtaavat uuden ongelman. Samsung viivyttelee vastineiden kanssa kuukausia ja antaa vastineensa lautakunnalle riita-asioissa monesti vasta monien eri kehotusten jälkeen. Siinä vaiheessa kun kuluttajariitalautakunnan asiantuntija ilmoittaa Samsungille löytäneensä Samsungin vastuulla olevan vian, Samsung haluaa sopia riidan kuluttajan kanssa ennen kuin tapaus päätyy kuluttajariitalautakunnan istunnon ratkaistavaksi. Toimenpiteen tarkoituksena on estää julkinen merkintä kuluttajariitalautakunnan päätösrekisteriin jossa Samsungin puhelimien viat kävisivät ilmi.

Kilpailu puhelinmarkkinoilla eri valmistajien välillä on äärimmäisen kovaa. Voisi kuvitella että Samsung jouduttuaan myöntämään tuotevirheen, korvaisi puhelimen, aiheutuneet kulut ja hyvittäisi asiakkaalle tapahtuneen haitan. Näin ei kuitenkaan käy. Ainoa selitys tähän on, että Samsungin puhelimissa on normaalia suurempi vikaantumistiheys jonka takia kaikista korjauskuluista yritetään päästä eroon.

Samsungin tapa sopia riita on pistää kuluttaja maksamaan

Monissa maissa kuten Saksassa, Ranskassa ja USA:ssa valmistajat ovat ymmärtäneet hyvän asiakaspalvelun kokonaismerkityksen. Näissä maissa myös kuluttajat osaavat oikeasti äänestää jaloillaan. Kun kuluttajalle hyvitetään viallinen tuote, se hyvitetään rehellisesti pyrkimällä tekemään kuluttaja tyytyväiseksi ja muistamaan myös epäonnistunut ostos positiivisena kokemuksena. Kuluttajalle hyvitetään edellä kuvatun kaltaisissa tapauksissa automaattisesti vikaantunut laite, aiheutuneet kulut sekä ylimääräistä hyvitystä korvaukseksi viallisen tuotteen aiheuttamasta mielipahasta. Monissa muissa maissa kuin Suomessa toimiessaan yrityksillä on kokonaiskuva koko tuotteen elinkaaren kattavasta positiivisesta kuluttajakokemuksesta. Suomessa, suomalaisen johdon alaisuudessa tuosta kaupankäynnin perustietämyksestä ei ole tietoakaan. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä. Ei ainakaan Suomen Samsung Electronics Nordic AB:n Suomen sivuliikkeessä.

Samsungille ei näytä olevan merkitystä että puhelimessa oli vikaantuessa valmistajan myöntämä vapaaehtoinen takuu voimassa. Silläkään ei ole merkitystä että huoltoon toimittamisesta on syntynyt takuuaikana kuluja jotka lakisääteisestikin tulee korvata. Eikä silläkään ole Samsungille merkitystä että puhelimen ostanut henkilö on joutunut olemana ilman puhelintaan ja sijoittamalleen pääomalleen saatua käyttöhyötyä pahimmassa tapauksessa useamman vuoden. Samsung tarjoaa hyvitykseksi nimellisesti samanarvoista puhelinta, jonka tuotantokustannukset ovat murto-osa alkuperäisesti rikkoutuneen puhelimen huoltokustannuksista.

Ei ole ihme että Samsungin kannattaa kieltäytyä korjaamasta puhelimia takuuseen. Harva kuluttaja jaksaa valittaa ja ne jotka jaksavat saavat vajaan kahden vuoden odottamisen jälkeen esimerkiksi 200 euron arvoisen puhelimen tilalle korvaukseksi nimellisesti samanarvoisen, tuotantokustannuksiltaan 60 euroa maksavan puhelimen. Tällä järjestelyllä Samsung välttää takuuhuollosta syntyvän alkuperäisen puhelimen korvaushintaan verrattuna moninkertaisen korjauskustannuksen.

Yhtään ei tarvitse ihmetellä miksi Samsung mielummin kiistää, väistelee, viivyttelee ja riitelee kuin korvaisi reilusti sen haitan minkä kuluttajalle on aiheuttanut. Ainoa selitys tälle uppiniskaisuudelle, ja perusmarkkinointitaitojen vastaiselle toiminnalle sekä Samsungin sivuliikkeen johdon suoranaiselle epäpätevyydelle on todellisuus Samsung puhelimien massiivisista vioista joiden korjaaminen kuluttajansuojalain mukaisesti tulisi hyvin kalliiksi.

Parempi on pistää kuluttaja maksamaan.

OHJEITA

Ota yhteyttä suoraan Samsungin vastuuhenkilöihin EI Samsungin asiakaspalveluun

Takuukiistoissa ÄLÄ OTA yhteyttä suoraan asiakaspalveluun (030 622 7515).

Ota yhteyttä suoraan Samsung Electronics Nordic AB (Suomen sivuliike) tuotealueesta vastaavaan tuote- tai palvelupäällikköön. Samsungin vaihteen numero on piilotettu kohtuullisen tehokkaasti, mutta pienellä tutkimustyöllä sekin löytyy.

Samsungin vaihteen numero: 09 85635050

Pyydä vaihdetta yhdistämään tuotealueesta vastaavalle Service Account- tai Service managerille. Vaihtoehtoisesti voit pyytää nimen ja varmistaa että sähköpostiosoite henkilölle on muotoa etunimi.sukinimi@samsung.fi. Suora puhelinsoitto on huomattavasti tehokkaampi. Mitä useampi ohittaa toimimattoman asiakaspalvelun sitä todennäköisemmin Samsung haluaa jossain vaiheessa muuttaa toimintatapaansa asiakaslähtöisemmäksi.

Mitä korvauksia voin pyytää silloin kuin Samsung on kieltäytynyt noudattamasta takuuta?

1. Puhelimen korjaus toimintakuntoiseksi tai vastaava toimiva mieluimmin uusi puhelin

2. Puhelimen huoltoon toimittamisesta aiheutuneet kulut. Kuluttajansuojalain mukaan virhevastuun ja erityisesti vapaaehtoisen takuun aikana tuotteen korjaus ei saa aiheuttaa kuluja asiakkaalle.

3. Kuluttajalla on oikeus luottaa Samsungin antamaan vapaaehtoisen takuun pitävyyteen. Se että Samsung yksipuolisesti irtisanoutuu takuusopimuksesta aiheuttaa kuluttajalle käyttöhyödyn menetystä joka voidaan suhteuttaa puhelimeen sijoitetun pääoman arvon menettämiselle siltä ajalta jolloin puhelin olisi ollut käytettävissä jos puhelin olisi korjattu takuuehtojen mukaisesti. Tällainen korvaus voi helposti olla 1-2 euroa / pv jolta puhelin ei ole takuusopimuksen mukaisesti ollut käytössä. Vuoden odotusajalta summa on keskimäärin 540 euroa.

On myös aika katsoa peiliin - miksi suomalaiset kuluttajat ovat tyhmiä?

Yhä useamman kuluttajan on nyt otettava härkää sarvista ja viimein näytettävä Samsungin kaltaisille Suomessa toimiville ammattitaidottomasti ja ylimielisesti johdetuille yrityksille kuluttajan valta päättää kenen tuotteita haluaa ostaa.

Edellä mainittu toiminta tulee jatkumaan koska suomalaiset kuluttajat ovat yksinkertaisia, halpojen alennusten perässä juoksevia aivottomia ostokoneita. Kaikista varoituksista ja esimerkeistä huolimatta he ostavat tuotteita Samsungin ja Philipsin kaltaisilta valmistajilta ja Verkkokauppa.com tapaisilta liikkeiltä. Yrityksiltä jotka eivät ole kuluttajien luottamuksen arvoisia. Ostotapahtumassa ei oleellisinta ole itse tuote, vaan myös ostotapahtuman jälkeinen rehellinen ja toimiva suomalaista lainsäädäntöä noudattava asiakaspalvelu.

Joulun kolkutellessa ovelle kannattaa ajatella myös lahjan saajaa. Joululahjaksi ei Samsungin puhelinta kannata ostaa! Ellei sitten inhoa lahjansaajaa sen verran, että haluaa järjestää hänet Samsungin takuusopan ikikierteiseen pyöritykseen.

Lue myös
Kuluttajan oikeudet
Ilmaista konsultointia Verkkokauppa.com:lle
Verkkokauppa.com - todennäköisesti aina kalliimpi
CASE Philips - loppuyhteenveto
CASE Philips - vaatimuskirje

Lue myös:
Kadonnut mustaan aukkoon
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista
DVD-levyjen kopiosuojaus rikkoo kuluttajansuojalakia
Läskit lennossa
Miksi Suomessa saa myydä valmiiksi viallisia laitteita uusina?
Vapaaehtoinen palautusoikeus
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan

Irtisanoudu sotilasvalasta

2011-11-29T01:00:00.002+02:00

"Minä lupaan ja vakuutan, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, kunniani ja omantuntoni kautta, olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta. Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa. Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun. Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani. Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä. Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää."

Sotilasvalan tarkoituksena on antaa määrämuotoinen juhlallinen vakuutus, jossa yksilö sitoutuu tiettyihin velvollisuuksiin. Suomessa varusmiehet sitoutuvat palvelemaan isänmaata lain ja hyvien tapojen vaatimusten mukaisesti ja samalla tietysti sitoutuvat isänmaan puolustamiseen vaaran uhatessa. Vakinaisessa palveluksessa olevan asevelvollisen on vannottava joko sotilasvala tai annettava sotilasvakuutus.

Valapatoksi nimitetään valansa rikkojaa. Useimmissa kulttuureissa vannotun valan rikkominen on yksi pahimmista rikoksista, tai ainakin halveksittavammista teoista joihin ihminen voi syyllistyä. Vala käsitetään yksilöä ohjaavaksi korkeammaksi arvoksi, mikä tarkoittaa vaatimusta jopa hylätä omat periaatteet ja arvot jos ne olisivat ristiriidassa vannotun valan kanssa.

Sotilasvalassa olet sitoutunut toimimaan Suomen hyväksi ja puolustamaan Suomea. Jos sotilasvalan vannomisesta on jo pitkä aika, sotilasvalan moraalinen merkitys on vannomishetkeen nähden vähentynyt oleellisesti, ellei jopa kadonnut kokonaan. Esimerkiksi 80-luvulla vannottu sotilasvala ja lupaus Suomen puolustamisesta on perustunut yksilöiden käsitykseen sen hetkisestä Suomesta, suomalaisuuden arvoista ja yleisestä moraalisesta statuksesta. Sittemmin Suomi on viety väkisin osaksi kansainvälisiä liittoja, Euroopan unionia, Suomalaisten poliitikkojen ja maan johdon arvot ovat muuttuneet suomalaisuutta väheksyväksi. Monikulttuurisuus ja ylisuvaitsevaisuus ovat ottaneet voimakkaan jalansian. Maahanmuuttajien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti samalla kun yhteiskunta on muuttunut yhä turvattomammaksi ja välinpitämättömämmäksi. Ihmisoikeusloukkausten määrä Suomessa on huikea verrattuna muihin pohjoismaihin. Moraalinen rappio, oman edun tavoittelu ja viranomaisrikollisuus ovat lisääntyneet. Nykyinen arvomaailma ja yhteiskunta kokonaisuudessaan on täysin erilainen kun se jonka puolustamiseen sotilasvalassa on sitouduttu.

Jokaisen sotilasvalan vannoneen suomalaisen olisikin syytä miettiä arvomaailmaansa ja suomen nykyistä tilannetta toisiinsa. Onko Suomi valtiona ja yhteiskuntana enää sellainen jonka puolustamiseen voidaan kohtuudella katsoa sitoutuneen kauan sitten annetun valan tai vakuutuksen perusteella? Suomen valtio, jonka puolustamiseksi vala tai vakuutus on alun perin annettu, ei millään muotoa täytä enää niitä kriteereitä joihin valan vannoessa on voinut katsoa sitoutuneen.

Irtisanoudun sotilasvalastani. Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää.

Lue myös:
Ahvenanmaa - suomalaisuuden tuska
Ruotsin kielen asema on purettava

Oikeusturvavakuutus ei korvaa

2011-11-18T01:00:00.002+02:00

Oikeusturvavakuutuksista on tullut lukemattomia kysymyksiä. Yksittäisiin kysymyksiin vastaaminen edellyttäisi kuitenkin hyvinkin tarkkaa perehtymistä vakuutusehtoihin ja itse korvauksen kohteena olevaan vakuutustapahtumaan. Asianajotoimistot avustavat kuluttajaa ensimmäisten askeleiden ottamisessa ja selvittävät myös monesti suoraan vakuutusyhtiöstä asiakkaan oikeusturvavakuutuksen soveltuvuudesta käsillä olevaan oikeusprosessiin. Ottakaa rohkeasti yhteyttä asianajajiin tai lakimiehiin. Suomi ei ole länsimainen oikeusvaltio, joten itsensä puolustamiseen tai oman asiansa ajamiseen kannattaa käyttää ammattilaisen apua.

Oikeusturvavakuutus on yleensä yksityishenkilöillä osa kotivakuutusta. Jokaisella vakuutusyhtiöllä on omat vakuutusehtonsa jotka asettavat yllättävän määrän rajoituksia korvattaville tapahtumille. Monille vakuutuksenottajille on suuri yllätys että oikeusturvavakuutuksesta ei korvatakkaan hänen oikeudenkäyntiinsä liittyviä kuluja. Vakuutusehtojen rajoituslista on pitkä ja se on useimmilla vakuutusyhtiöllä identtinen.

Oikeusturvavakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa …

… joka liittyy työhön
… joka liittyy ammatinharjoittamiseen
… joka liittyy sijoitustoimintaan
… joka liittyy takaukseen, panttaukseen …
… joka liittyy muuhun kiinteistöön kuin vakuutetun vakinaiseen asuntoon
… jolla on vakuutetulle vähäinen merkitys
… joka koskee lähestymiskieltoa
… joka liittyy lasten huoltoon, elatukseen, tapaamisoikeuteen
… jossa on kysymys edunvalvojan määräämisestä
… joka koskee konkurssia
… joka koskee ulosottoa
… joka koskee yksityishenkilön velkajärjestelyä
… joka käsitellään ryhmäkanteena
… joka käsitellään läänin-hallituksessa tai aluehallintovirastossa
… joka käsitellään hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa
… joka käsitellään vakuutusoikeudessa
… joka käsitellään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa
… jossa on kyse virallisen syyttäjän vakuutettua vastaan ajamasta syytteestä
… jne.

Lista on loputon.

Suurin virhekäsitys oikeusturvavakuutuksissa liittyy yllämainitun listan viimeiseen kohtaan. Jos sinua epäillään rikoksesta ja syyttäjä ajaa syytettä tuomioistuimessa, mitään asianajokuluja ei korvata oikeusturvavakuutuksen perusteella.

Monilla on se käsitys että jos jää kiinni rikoksesta, kuten kunnianloukkauksesta tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, oikeusturvavakuutuksen avulla voi palkata itselleen asianajajan. Näin ei kuitenkaan ole. Vakuutusyhtiö Fennian asiakaspalvelun antama vastaus kysyttäessä, korvaako oikeusturvavakuutus oikeudenkäynti- ja asianajokuluja jos on rikoksesta epäiltynä oikeudessa, oli tylyydessään suorastaan nerokas:

"Ei kai vakuutusyhtiön tehtävä ole korvata rikollisten oikeudenkäyntikuluja."

Eipä tietysti. Ehkä Fenniassa pitäisi kuitenkin muistaa, että jopa Suomen kaltaisessa jatkuviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyvässä maassa yleiseen oikeuskäsitykseen kuuluu, että epäilty on syytön kunnes todistettu syylliseksi ja lainvoimainen tuomio annettu.

Lue myös:
Lama kiristää vakuutusyhtiöiden otteita
Korvattavuus perustuu vakuutusehtoihin
Harhaluulot liikennevakuutuksesta
Vakuutuskorvausten käsittelyaika on 1kk
Asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkisia
Vihapuhetta

Q&A - Huumausainetestit työpaikoilla

2011-11-08T01:00:00.000+02:00

”Mä oon ihan tavallinen konttorirotta, eli pyörittelen toimihenkilönä papereita keskisuuressa Helsinkiläisessä yrityksessä … Yrityksen johto on nyt päättänyt että kaikki osallistuvat huumetesteihin. Kieltäytymisen mahdollisuudesta ei edes puhuttu. Kun sitä kysyttiin, sanottiin vain että totta kai voi kieltäytyä, mutta se viittaa silloin huumeiden käyttöön ja voi johtaa irtisanomiseen. Miten on, onko noihin pakko mennä?”

Se mitä työntekijä tekee vapaa-ajallaan ei kuulu työnantajalle.

Vuonna 2004 on astunut voimaan laki yksityisyyden suojasta työelämässä (13.8.2004/759). Lain 3 LUKU määrittelee huumausainetestiä koskevan todistuksen toimittamisesta ennen työsuhteen alkua ja työsuhteen aikana.

Kummassakin tapauksessa laki määrittelee milloin huumausainetestiä voidaan vaatia. On kuitenkin itsestään selvää että kieltäytyminen huumetestistä laillisinkin perustein ennen työsuhteen solmimista johtaa varmuudella työpaikan menettämiseen. Työnantaja palkkaa mieluummin henkilön joka suostuu huumausainetesteihin. Tältä osin laki on täysin epäonnistunut.

Työsuhteen aikana huumausainetestiä voi vaatia vain jos työnantajalla on perusteltua aihetta epäillä että …

”työntekijä on huumausaineiden vaikutuksen alaisena työssä tai työntekijällä on työhön vaikuttava riippuvuus huumeista”

tämän lisäksi edellytetään että …

”työntekijä toimii sellaisessa työssä, joka vaatii erityistä tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä”

”huumeista riippuvainen voi vaarantaa oman tai toisen hengen, työturvallisuuden, vaarantaa maanpuolustusta tai valtion turvallisuutta, vaarantaa liikenneturvallisuutta, lisätä merkittävien ympäristövahinkojen riskiä, vaarantaa oleellisesti työtehtävissä saatujen luottamuksellisten tietojen suojaa, aiheuttaa merkittävää taloudellista vahinkoa, vaarantaa ammattisalaisuuksia tai aiheuttaa haittaa salassapitosäännösten suojaamille yleisille eduille”

Jos ei ole mitään salattavaa ei myöskään ole estettä osallistua testiin? Tämä on yleisin perustelu huumetestivaatimuksille. Kyse on työntekijän yksityisyydensuojasta ja periaatteesta jonka mukaan työntekijän vapaa-ajan tekemiset eivät kuulu työnantajalle, eikä työnantajalla ole oikeutta valvoa vapaa-ajan aktiviteettejä, käytti työntekijä huumeita tai ei. Jos henkilö ei työtehtäviensä puolesta kuulu lain tarkoittamaan testattavien ryhmään, työntekijän huumeiden käyttö vapaa-ajalla on täysin hänen yksityinen asiansa.

Huumausainetestien luotettavuudessa ja tarkoituksenmukaisuudessa on myös paljon ongelmia.

Testit eivät ole 100% luotettavia. Väärä positiivinen tulos voi johtaa leimaantumiseen tai jopa työsuhteen irtisanomiseen.
Henkilöllä käytössä olevat lääkkeet voivat antaa väärän positiivisen tuloksen eikä testistä ole mahdollisuutta erottaa lääkkeiden hoidollista- tai päihdekäyttöä.
Huumetestistä ei voi myöskään analysoida vaikuttavan aineen määrää elimistössä, nautinta kertoja tai tarkkaa nauttimishetkeä.
Vahvat huumausaineet kuten amfetamiinin käyttö, LSD ja hallusinogeenisten huumeiden käyttö jäävät helposti huomaamatta, kokaiini ja heroiini näkyvät testeissä vain pari päivää, kun taas rahoittavat lääkkeet tai viikonloppuna mahdollisesti käytetty kannabis näkyvät jopa useita viikkoja.
Positiivinen tulos ei kerro sitä esiintyykö henkilö töissä päihtyneenä vai ainoastaan vapaa-ajalla.
Testeillä ei pääsääntöisesti löydetä jatkuvasti vaarallisten huumausaineiden tarpeessa olevia käyttäjiä vaan paljon todennäköisemmin mietojen huumeiden, kuten kannabiksen satunnaiskäyttäjiä.

Pelkkä konttorityö ei ole peruste huumausainetesteihin. Työnantajan järjestämä painostus huumausaineteisteihin osallistumisesta on lain vastaista ja vahvasti työntekijän yksityisyyttä loukkaavaa toimintaa. Antamiesi tietojen perusteella sinun ei siis tarvitse osallistua työnantajan järjestämään huumausainetestiin. On kuitenkin hyvä muistaa yksi suomalaisen työelämän ihmisoikeuksia loukkaava periaate – vapaa irtisanomisoikeus. Irtisanominen, oli se sitten tehty laillisesti tai laittomasti, on aina lopullinen. Suomessa ei ole velvoitetta ottaa laittomasti irtisanottua työntekijää takaisin töihin.

Lue:
Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A - Sairastuminen kesälomalla
Q&A - Kesäloma
Q&A - Työsuhde ja kilpailukielto
Q&A - Isännänvastuu

Q&A - Miten reklamoin yksityisestä pysäköinninvalvontamaksusta?

2011-10-25T01:00:00.002+03:00

Blogille on toimitettu 24PPartner -nimisen valvontayhtiön reklamaation johdosta antama vastaus, joka osoittaa selvästi, miten vähissä ovat sakkofirmojen eväät asiakkaan kieltäytyessä maksusta.

"ASIA: Vastaus valvontamaksuhuomautukseenne, asianumero: XXXXXXXXX

Pysäköintialue: 01

Mikäli kiistätte kuljettaneenne ajoneuvoa kyseessä olevana ajankohtana, pyydämme teitä ystävällisesti lähettämään meille siitä kirjallisen ilmoituksen. Liitämme ilmoituksenne valvontakuvien oheen poliisiviranomaiselle tarvittaessa tehtävään tutkintapyyntöön tieliikennelain rikkomisesta. Muussa tapauksessa katsomme ajoneuvon rekisteritietoihin merkityn haltijan ajoneuvon pääasialliseksi käyttäjäksi ja täten hänen toimineen ajoneuvon kuljettajana.

Sen selvittäminen, onko tieliikennelain määräyksiä rikottu, kuuluu lain mukaan poliisille. Jätämme tarvittaessa tutkintapyynnön poliisille huomautusajan umpeuduttua, mikäli kuljettajaa ei pystytä muutoin toteamaan.

Kyseessä ollessa yrityksen ajoneuvo TraFi ilmoituksenne (säädös 1.1.2011) mukaisesti ajoneuvon käyttövastaavalla tulee olla tieto ajoneuvon käyttäjästä. Pyydämme teitä ystävällisesti ilmoittamaan meille ajoneuvon kuljettajan huomautusajan puitteissa, niin valvontamaksun perintä voidaan ohjata oikealle henkilölle.

Ystävällisin terveisin,
Asiakaspalvelu
24PPartner"

Tällainen reklamaatiovastaus uhkailuineen poliisiviranomaiselle tehtävästä tutkintapyynnöstä konkretisoi erinomaisesti, millaisessa kriisissä ja ahdingossa koko yksityinen pysäköinninvalvonta-ala on. Valvontayhtiö on väitteineen ja uhkailuineen täysin kaseikossa. On selvää, että tuon reklamaatiovastauksen laatimiseen ei ole käytetty lakimiestä.

Ensinnäkin, mitään erillistä kirjallista ilmoitusta kiistämisestä ei tietenkään voida vaatia. Se, jolle valvontamaksu on osoitettu, voi vain lyhyesti kiistää toimineensa kuljettajana, jonka jälkeen hänen velvollisuutensa valvontayhtiöön nähden lakkaavat. Yksinkertaisimmillaan tämä ilmoitus voi olla vaikka tällainen:

”Kiistän vaatimanne maksun perusteen. En ole kuljettanut ehtojen vastaisesti pysäköidyksi väitettyä ajoneuvoa maksuvaatimuksessa tarkoitettuna ajankohtana. Pyydän ottamaan asiassa yhteyttä siihen tahoon, jonka kanssa olette väitetyn sopimuksen tehnyt.”

Tämä kiistäminen voidaan tehdä kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla joko kirjallisesti, suullisesti tai sähköisesti riippuen siitä, minkälaisia yhteystietoja maksua vaativaan valvontayritykseen on käytettävissä. Jos asia myöhemmin etenisi tuomioistuimeen, ei valvontayhtiö voi tehokkaasti vedota siihen, että maksusta ei olisi reklamoitu vain sillä perusteella, että reklamaatiota ei ole tehty sen itsensä edellyttämällä tavalla. Mikä tahansa tarkoituksenmukainen tapa reklamoida, jonka riidan osapuoli voi suhteellisen luotettavasti näyttää toteen, riittää. Suullisestikin tehty reklamaatio, jos se esimerkiksi johtaa yllä olevan kaltaiseen reklamaation toteennäyttävään vastineeseen, on täysin riittävä.

Reklamaatio tehdään vain yhden kerran. Yllä oleva reklamaatioon tullut vastaus osoittaa reklamaation tekijän vedonneen jo siihen, että hän ei ole kuljettanut itse ajoneuvoa. Mitään uutta ”kirjallista ilmoitusta” tästä ei ole tarpeen tehdä.

Tarkkaan ottaen täysin aiheettomiin maksuvaatimuksiin ei tietenkään tarvitsisi reagoida millään tavalla. Vasta oikeudenkäynnissä esitetty kiistäminen voi kuitenkin johtaa oikeudenkäyntikuluvastuuseen myös voitettaessa juttu, jos kiistämisellä aikaisemmin olisi voitu välttää tarpeeton oikeudenkäynti. Tämän vuoksi, sekä ihan yleisestä kohteliaisuudesta, aiheettomista laskuista on pääsääntöisesti syytä reklamoida kerran. Enempään väittelyyn maksua vaativan tahon kanssa ei ole mitään syytä ryhtyä eikä uusiin yhteydenottoihin pidä vastata. Yksi reklamaatio riittää!

Yksityiset parkkiyhtiöt valvovat maanomistajan pysäköinnille asettamien ehtojen noudattamista. Ne eivät valvo, eivätkä voikaan valvoa, tieliikennelain noudattamista. Uhkailu tutkintapyynnön tekemisestä on sitä samaa painostusta, kuin valvontayhtiöiden laajalti harjoittama perinnällä, perintäkuluilla, luottotietojen menettämisellä sekä oikeudenkäynnillä ja suurilla oikeudenkäyntikuluilla uhkailukin. Tarkoituksena on saada sakotettu pelkäämään maksamatta jättämisen seuraamuksia ja näin maksamaan vaadittu maksu.

Parkkiyhtiöt eivät varmasti tee mitään tutkintapyyntöjä poliisille. Ei niillä ole intressiä ryhtyä sellaiseen, se olisi niille aivan liian työlästä. Tehdessään tutkintapyynnön, valvontayhtiön edustaja tulisi samalla sitoneeksi itsensä toimimaan todistajana rikosasiassa, jossa valvontayhtiö itse ei edes voisi voittaa mitään. Tutkintapyyntöjen tehtailu tuottaisi valvontayritykselle vain suunnattoman määrän lisää työtä ilman, että siitä olisi odotettavissa niille itselleen mitään hyötyä.

Asiassa on sitä paitsi kyse siviilioikeudellisesta riita-asiasta, joka ei poliisille millään tavalla kuulu. Vaikka luvaton yksityiselle alueelle pysäköinti voisikin periaatteessa täyttää lievän hallinnan loukkauksen tunnusmerkistön, tämä pätee vain tilanteissa, joissa pysäköinnistä ei ole sovittu. Jos parkkisakkofirma nyt väittää, että pysäköinnistä on olemassa jonkinlainen sopimus ja yrittää velkoa maksua tämän sopimuksen nojalla, eihän silloin tietenkään kyseessä voi olla luvaton hallinnan loukkaus! Silloin kyseessä on sopimuksen perusteella tapahtunut pysäköinti, jonka seuraamukset määräytyvät tuon sopimuksen nojalla. Poliisi ei tällaista asiaa tutki.

Olisi todella mukava tietää, mitä tieliikennelain määräystä 24PPartners Oy kuvittelee rikotun silloin, kun ajoneuvo on pysäköity sopimuksen perusteella yksityiselle alueelle. Ainoa seuraamus, mikä valvontayhtiön tutkintapyynnöstä edes teoriassa voisi seurata väärin pysäköidyn ajoneuvon omistajalle tai haltijalle, olisi pysäköintivirhemaksu. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, miten innostuneita poliisilaitokset olisivat tutkimaan tällaisia tapauksia.

24PPartner Oy:n kannattaisi muistaa, että tekemällä täysin perusteettoman tutkintapyynnön, se saattaa pahimmassa tapauksessa syyllistyä itse perättömään ilmiantoon, joka on säädetty rangaistavaksi.

Sillä, onko väärin pysäköity auto yksityishenkilön vai yrityksen omistuksessa, ei ole yksityisen pysäköinninvalvonnan kannalta mitään merkitystä. Ei yritykselläkään ole mitään velvollisuutta antaa ulkopuolisille mitään tietoja ajoneuvojensa käyttäjistä, vaikka tämä tieto yrityksellä olisikin. Näitä tietoja voi yritykseltä vaatia vain viranomainen, esimerkiksi rikostutkinnan tai verotarkastuksen yhteydessä. Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa todistustaakka ehtojen vastaisesta pysäköinnistä ja sen tekijästä on maksua vaativalla yhtiöllä myös siinä tapauksessa, että väitetty pysäköintiehtojen rikkominen on tapahtunut yrityksen omistuksessa olevalla ajoneuvolla.

Summa summarum: Yllä esitetty valvontayhtiön vastaus sille tehtyyn reklamaatioon on pelkkää pysäköinninvalvonta-alan rappiotilasta kertovaa katteetonta uhkailua, johon ei ole tarpeen reagoida millään tavalla. Reklamaatiohan asiassa on jo tehty ja se riittää. Esitetyillä väitteillä ei ole minkään valtakunnan oikeudellista merkitystä. Tällaisten täysin merkityksettömien uhkailukirjeiden lähettely vain osoittaa, miten heikoilla parkkisakkofirmat maksuja vaatiessaan ovat. Tämä sakkofirmojen vaikeus näyttää toteen sopimuskumppaninsa ei kuitenkaan ole voinut tulla niille minkäänlaisena yllätyksenä, vaan kyllä asia on ollut tiedossa ihan alusta asti. Ei kukaan vakavasti otettava yrittäjä ryhdy sellaiseen bisnekseen, jossa sillä ei ole käytännössä mitään keinoja osoittaa sopimuskumppaniaan ja siten vaatia saataviaan. Tästä syystä pysäköinninvalvonta-alalla ei olekaan vakavasti otettavia yrittäjiä, vaan toimintaa pyörittävät mistään mitään ymmärtämättömät amatöörit ja jälki on yllä esitetyn mukaista.

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana

Vanhemmat artikkelit:
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun
McDonalds haluaa eroon lapsiperheistä
ParkPatrol tämän viikon vitsi
ParkPatrol hätä kädessä
ParkPatrol Finland - Cloaca maxima
Tapaus Sello

Yksityinen pysäköinninvalvonta kriisissä

2011-10-11T01:00:00.002+03:00

Yksityiset pysäköinninvalvontayritykset ovat hätää kärsimässä. Kun korkein oikeus viime vuonna hyväksyi parkkifirman oikeuden veloittaa valvontamaksu ehtojen vastaisesta pysäköinnistä, näytti jo hetken siltä, että yksityinen pysäköinninvalvonta olisi lyönyt lopullisesti itsensä läpi laillisena liiketoimintana Suomessa. Uusia valvontayrityksiä perustettiin helpon rahan toivossa kymmenittäin. Asialla oli aikaisemmissa liiketoimissaan epäonnistuneita sarjayrittäjiä, entisiä kunnallisia pysäköinnintarkastajia ja jopa tuomittuja rikollisia. Tunnusomaista näille uusille parkkisakkoyrittäjille oli matala koulutustaso ja selkeän puutteellinen osaaminen. Yrityksiä perustettiin vain yhden korkeimman oikeuden erittäin heikosti perustellun ja kiistanalaisen tulkinnan varassa ymmärtämättä lainkaan sitä, että yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyy edelleen huomattavan suuri joukko epäselviä oikeudellisia kysymyksiä, eikä koko toiminnan harjoittamisen säilyminen laillisena ole mitenkään varmaa. Ammattitaitoisten yrittäjien uuden yritystoiminnan käynnistämiseen täysin normaalina osana kuuluva liiketoiminnan juridisten riskien kartoittaminen jäi näiltä nopean vaurastumisen toivossa yrityksiä perustaneilta amatööreiltä useimmiten heidän ymmärtämättömyydestään johtuen kokonaan tekemättä. Ilmeisesti he kuvittelivat, että korkein oikeus olisi päätöksellään luonut jotain uutta, muuttumatonta oikeutta, jonka varaan liiketoiminnan saattoi perustaa.

Vastoin odotuksia, taivas ei kuitenkaan auennut yksityissakottajille. Korkeimman oikeuden päätöstä pidettiin yleisesti vääränä, mitä se onkin. Monet korkeat oikeusoppineet ovat arvostelleet voimakkaasti korkeimman oikeuden omaksumaa kantaa ja ilmoittaneet, etteivät itse maksaisi yksityistä pysäköinninvalvontamaksua. Ei korkein oikeuskaan ole erehtymätön, vaan se tekee aika-ajoin huonoja ratkaisuja, jotka pitkällä aikavälillä ratkaisulinjaa tarkasteltaessa erottuvat omituisina poikkeuksina koherentin, johdonmukaisesti kehittyvän oikeuskäytännön seasta. Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneessa korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä on kyse juuri tällaisesta heikosti perustellusta ja lopputulokseltaan väärään osuneesta ratkaisusta, jota vuosikymmenten kuluttua lähinnä ihmetellään.

Tismalleen samalla tavalla haksahti samassa asiassa parikymmentä vuotta sitten myös Ruotsin Högsta domstolen, jonka yksityisen pysäköinninvalvontamaksun sopimusoikeudellisena seuraamuksena hyväksynyttä tuomiota oudoksuttiin jo tuoreeltaan. Tuomio johti pikaisesti yksityisen pysäköinninvalvonnan sääntelyyn lailla Ruotsissa. Lailla ei suinkaan vahvistettu Ruotsin korkeimman oikeuden omaksumaa tulkintalinjaa, kuten silloinen ParkCom Oy omaa juttuaan Suomessa ajaessaan väitti, vaan lainsäädäntötoimiin Ruotsissa ryhdyttiin nimenomaan Högsta domstolenin tekemän ilmiselvän virheen korjaamiseksi. Oikeusoppineiden huomattavan yksimielisen kannan mukaan pelkkä ajoneuvon pysäköiminen ei voinut muodostaa autoilijaa velvoittavaa sopimusta ilman autoilijan nimenomaista ilmausta tahdosta sitoutua tällaiseen sopimukseen. Siksi valvontamaksun maksuvelvollisuus kytkettiin lakiin, poistaen näin Högsta domstolenin omaksuma virheellinen linjaus valvontamaksun perustumisesta sopimukseen, joka olisi voinut aiheuttaa huomattavia ongelmia muilla sopimusoikeuden aloilla. Olisi alettu kysymään, mistä kaikesta muusta voidaankaan "sopia" vain asiasta kertovat kyltit pystyttämällä.

Ruotsissa lainsäätäjä siis joutui korjaamaan tuomioistuimen tekemän virheen. Näin näyttäisi käyvän nyt Suomessakin. On ikävää, että meillä mentiin samaan ansaan. Kun ParkCom Oy kerran vetosi niin ponnekkaasti Ruotsin lainsäädäntöön oman juttunsa tueksi, niin olisi ollut kyllä suotavaa, että oikeusneuvokset olisivat huolella perehtyneet siihen, mihin Högsta domstolenin ratkaisu Ruotsissa aikanaan johti ja välttäneet näin tekemästä itse täysin samaa mokaa!

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneesta vilkkaasta keskustelusta on ollut se hyöty, että kansalaiset ovat yhä enenevässä määrin rohkaistuneet kieltäytymään maksamasta vääräksi kokemaansa maksua. Valvontayhtiöt luottivat siihen, että eduskunta säätää asiasta lain, jonka varassa ne voisivat toimia ja joka poistaisi korkeimman oikeuden tuomion ilmaan jättämät epäselvyydet. Sittemmin eduskunnan perustuslakivaliokunta torjui tämän yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneen lakiesityksen perustuslain vastaisena. Lain valmistelu on tarkoitus aloittaa uudelleen, mutta oikeusministeri on ilmoittanut, että lain valmistelussa tullaan ottamaan huomioon perustuslakivaliokunnan kanta. Muu ei tietenkään olisikaan mahdollista. Minkä sisältöinen tämä laki tulee aikanaan lopulta olemaan, sitä ei tiedä vielä kukaan. Selvää kuitenkin on, että valvontayrityksissä uutta lakia odotellaan nyt pelonsekaisin tuntein. Siitä ei tullutkaan niiden toivomaa läpihuutojuttua, jolla vallitseva käytäntö olisi vahvistettu lailliseksi. Uudessa laissa saatetaan kieltää yksityinen valvonta jopa kokonaan. Joka tapauksessa yksityisen valvonnan rooli ja valtuudet jäävät uuden lain myötä vähäisemmäksi, kuin parkkisakkoyrittäjät olivat toivoneet.

Kuin viimeisenä niittinä tälle keskustelulle ja kehitykselle on kuluttajariitalautakunta nyt antanut päätöksen, jonka mukaan yksityisen parkkiyhtiön valvontamaksu velvoittaa vain silloin, kun osapuolten välillä on kuljettajan myöntämä sopimussuhde. Jos kuljettaja kiistää ajaneensa sakotettua autoa, todistustaakka pysäköintirikkeestä on valvontayhtiöllä.

Tässä päätöksessä ei sinänsä ole mitään uutta. Kuluttajavirasto on ottanut saman kannan jo vuonna 2004. Täysin samaan lopputulokseen ovat päätyneet myös Vantaan käräjäoikeus vuonna 2007, Helsingin hovioikeus vuonna 2008 ja korkein oikeus vuonna 2010. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden valossa tämä näkemys on aivan itsestään selvä – tietenkään ei voi olla niin, että parkkiyhtiö voisi osoittaa maksuvaatimuksiaan summamutikassa kenelle tahansa, ja maksulta välttyäkseen autoilijan pitäisi todistaa oma syyttömyytensä. Tämänkaltaiset todistustaakkanormit olivat laajemmalti käytössä viimeksi keskiajalla.

Kuluttajariitalautakunta on antanut päätöksensä niinsanotussa plenumissa eli täysistunnossa. Lain mukaan lautakunnan täysistunnossa ratkaistaan periaatteellisesti tärkeät asiat. Voidaankin sanoa, että kiista siitä, kenellä on näyttövelvollisuus ajoneuvon kuljettajasta yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on nyt arvovaltaisella tavalla lopullisesti ratkaistu. Enää kenenkään on turha mussuttaa mistään käännetystä todistustaakasta. Sellainen ei yksinkertaisesti perustu lakiin. Jos auton omistaja tai haltija kiistää pysäköineensä autonsa ”sakkopaikalle”, hän välttää maksun kiistämällä toimineensa kuljettajana. Sen jälkeen on parkkiyhtiön asia selvittää ja todistaa, kuka autoa ajoi.

Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajan Pauli Ståhlbergin mukaan tänä vuonna lautakunnalle on tullut noin 70 valitusta aiheettomiksi koetuista yksityisistä pysäköinninvalvontamaksuista. Tästä luvusta ei sinällään voida päätellä juuri mitään. Ehkä sen verran, että ihmiset ovat edelleen epävarmoja siitä, pitääkö yksityinen pysäköinninvalvontamaksu maksaa vai ei.

Aiheettomasta yksityisestä pysäköinninvalvontamaksusta ei nimittäin ole mitään tarvetta tehdä valitusta kuluttajariitalautakunnalle tai millekään muullekaan instanssille. Riittää, että maksuvelvollisuuden vain kiistää valvontayhtiölle itselleen jollain tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämän jälkeen asian voi jättää sillensä ja mahdolliset jatkotoimenpiteet ovat valvontayhtiön vastuulla. Kuluttajalla ei ole mitään syytä tai tarvetta viedä näitä asioita kuluttajariitalautakuntaan. Päin vastoin, lautakunnan kuormittaminen neljänkymmenen euron suuruisilla riidoilla tuottaa vain yhteiskunnalle moninkertaiset kulut asian käsittelemisestä. Ilmeisesti kuluttajariitalautakuntaan valituksia tekevät sellaiset hieman epävarmat ihmiset, jotka eivät halua maksaa vääräksi kokemaansa maksua, mutta eivät valvontayhtiöiden painostuksen ja uhkailun alla uskalla jättää asiaa sillensäkään. Valitus kuluttajariitalautakuntaan keskeyttää perinnän ja perintäkulujen juoksemisen, joten sitä ilmeisesti käytetään perintäkulujen torjumistarkoituksessa silloin, kun pelkkä kiistäminen tuntuu liian riskialttiilta.

Nyt kuluttajariitalautakunta on kuitenkin sanonut harvinaisessa täysistuntokäsittelyssään painavan sanansa tästä periaatteellisesti tärkeästä kysymyksestä. Toivottavasti kaikki näitä maksuja saavat ymmärtävät nyt vain kiistää maksun perusteen. Asia jää silloin sillensä, eikä kuluttajan tarvitse todellakaan tehdä asian vuoksi yhtään enempää.

Jotkut yksityiset pysäköinninvalvontafirmat ovat jo lopettaneet toimintansa, koska vain harva enää maksaa näitä valvontamaksuja, eikä toiminta ole kannattavaa. Jos kukaan ei maksaisi näitä maksuja, loputkin parkkisakkofirmat poistuisivat markkinoilta muutamassa kuukaudessa, tai ne ainakin pakotettaisiin kokeilemaan tulkintojensa kestävyyttä oikeudessa. Tosiasiassa vain parilla-kolmella suurimmalla yrityksellä lienee edes resursseja ryhtyä uuteen oikeudenkäyntiin pysäköinninvalvontamaksun velkomusta koskevassa asiassa. Sitä ne eivät kuitenkaan mielellään tee, koska tappion riski on yksinkertaisesti liian suuri.

Valvontayhtiöt ovat nyt todellakin kriisissä. Käytännössä niiden ainoa toivo on nyt sellaisen uuden lain säätäminen, jossa säädettäisiin ajoneuvon haltijan vastuusta koskien myös yksityisiä pysäköinninvalvontamaksuja. Tällaisen säätäminen on kuitenkin nykyoloissa kaikkea muuta kuin varmaa. Oikeusministeri on puolensa valinnut. Suomalaisessa järjestelmässä lainsäätäjä voittaa aina tuomioistuimet. Yksityisen pysäköinninvalvonnan tulevaisuudesta päättää meillä viime kädessä eduskunta, ja sitä päätöstä joutuu myös korkein oikeus noudattamaan.

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana

Seuraa blogia. Lähiaikoina julkaistaan Q&A-artikkeli pysäköintivalvontayhtiön lähettämästä ala-arvoisesta uhkauskirjeestä ja ohjeita reklamaation tekemiseen.

Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan

2011-10-07T07:05:00.002+03:00

Kuluttajariitalautakunnan antaman päätöksen mukaisesti tuulilasiin jätetty yksityisen pysäköintivalvontayhtiön maksulappu ei velvoita kuluttajaa mihinkään. Periaate noudattaa täysin blogin aikaisemmin ilmoittaa linjaa. Yksityistä pysäköintiyhtiön määräämää maksua virheellisestä pysäköinnistä ei tarvitse maksaa, jos kiistää toimineensa kuljettajana.

Pysäköintiyhtiö vaati määrättyä maksua ajoneuvon omistajalta. Perusteena oli pysäköintiyhtiön vaikeus todistaa sopimuskumppaninsa, eli osoittaa pysäköinnin suorittanut kuljettaja. Kuluttajariitalautakunnan päätöksen mukaisesti valvontamaksua ei voida periä ilman, että se, joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen syntyneeksi tai kuluttaja myöntää sen. Lautakunta totesi, että asiassa ei ollut kyse pysäköintivirhemaksusta annetussa laissa tarkoitetusta maksusta, josta vastasi myös ajoneuvon omistaja tai haltija. Maksu ei perustunut kyseiseen lakiin, vaan väitettyyn sopimukseen. Velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste. Asiassa ei ollut näytetty, että vastoin kuluttajan kiistämistä hän olisi pysäköinyt auton ja näin sopimuksin sitoutunut maksamaan valvontamaksun.

Näyttövelvollisuus kuljettajasta on yksiselitteisesti valvontayhtiöllä. Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse eikä pidä maksaa.

Kuluttajariitalautakunnan päätös

Lue myös:
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Helsingin kaupungin opetusvirasto rikkoo hallinto-lakia käsitellessään erityisopetushakemuksia

2011-09-28T01:00:00.002+03:00

Helsingin opetusviraston opetuspäällikkö on hallinto-oikeuden päätöksen mukaan toiminut lainvastaisesti. Blogin saamien asiakirjojen mukaan hallinto-oikeus on vahvistanut päätöksellään Helsingin kaupungin opetusviraston opetuspäällikön toimineen lainvastaisesti erityisopetuspäätösten käsittelyssä. Kyse ei ole yksittäistapauksesta vaan toistuvasta, kaikkia aikaisemmin tehtyjä päätöksiä koskevasta ja todennäköisesti edelleen jatkuvasta toimintamallista joka rikkoo hallintolakia.

Syksyllä 2010 artikkelissa ”Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa” blogi uutisoi Helsingin opetusviraston opetuspäällikön mielivaltaisesta ja lainvastaisesta päätöksenteosta jonka tarkoitus on tietoisesti vaikeuttaa erityisopetukseen hakevien lasten ja heidän huoltajiensa asemaa kunnallisessa päätöksenteossa. Kerroimme, että hyvän hallintotavan mukaisesti viranomaisen on perusteltava päätöksensä ja yksilöitävä ne seikat joiden perusteella viranomainen on päätynyt kielteiseen päätökseen. Ilman viranomaisen antamia yksilöiviä perusteluja asianomaisen mahdollisuus valittaa tehdystä päätöksestä vaikeutuu huomattavasti. Asianomaiselle, lapsen huoltajalle, on annettava mahdollisuus arvioida valituksessaan kielteistä päätöstä niiden seikkojen pohjalta joiden perusteella päätös on annettu kielteisenä ja tarvittaessa toimittaa lisää asiantuntijalausuntoja valituksensa tueksi.

Helsingin opetusvirasto on vuosikausien ajan kirjannut erityisopetuspäätöksissään ainoana perusteluna "Asiantuntijaryhmä katsoo asiantuntijalausunnon ja muiden selvitysten perusteella oppilaalle riittäväksi ...” -lausekkeen. Kun vanhemmat ovat kyselleet päätökseen tarkempia perusteluja, opetuspäälliköllä ei ole ollut niitä antaa, koska asiantuntijaryhmän käsittelyn jälkeen ei ole ollut olemassa papereita tai muistiinpanoja joissa tehty päätös perusteltaisiin.

On käynyt ilmi, että asiantuntijaryhmä joka käsittelee lapsen erityisopetushakemusta, ei tuota mitään kirjallista dokumenttia päätökseen vaikuttavista perusteluista, vaan päätöksenteko perustuu jälkikäteen arvioiden puhtaasti arvailuun ja mielivaltaiseen valintaan. Kun perusteluja ei päätöksille anneta, vaikeutuu valituksen tekeminen oleellisesti. Huoltajan valittaessa aluehallintovirastoon Helsingin opetusvirasto keksii jälkikäteen perustelut tekemälleen päätökselleen, sen mukaisesti, mitä opetusvirasto näkee huoltajan asiasta valittaneen. Kyseessä on räikeä ihmisoikeuksien loukkaus, joka tapahtuu valvovan viranomaisen, aluehallintoviraston siunauksella. Helsingin kaupungin opetusviraston on perustelujen puuttumisen itse myöntänyt.

Helsingin kaupungilla ei ole opetustoimintaan tarkoitettujen resurssi- ja budjettivajauksen takia mahdollisuutta järjestää lain tarkoittamaa erityisopetusta kaikille niille joille se lain mukaan kuuluu. Tämä on yksi syy miksi Helsingin opetusvirasto jättää päätökset tietoisesti perustelematta ja jonka tarkoituksena on ollut vaikeuttaa valituksen tekemistä annetuista päätöksistä.

Hallinto-oikeus on todennut että Helsingin opetusviraston opetuspäällikkö ei ole yksilöinyt niitä seikkoja joihin päätös on perustunut. Koska kysymys ei ole ollut asiasta, jossa perustelut voidaan hallintolain 45§:n 2 momentin nojalla jättää esittämättä, on Helsingin kaupungin opetusviraston opetuspäällikkö toiminut lainvastaisesti jättäessään antamansa päätöksensä perustelematta.

Olkaa tarkkana asioidessanne Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa. Pitäkää huoli että vaaditte päätöksille asianmukaiset perustelut. Lainvastainen menettely ei näytä loppuvan hallinto-oikeuden päätökseen, se saadaan loppumaan vasta kun jokainen huoltaja pitää tiukasti oikeuksistaan kiinni.

Lue myös:
Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen
Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa
Koulukirjat

Lue:
Viranomaisrikollisuus

Tekijänoikeuksia valvotaan kiristämällä ja laittomin uhkauksin

2011-09-16T01:00:00.001+03:00

(klikkaa kuvaa)

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK ahdistelee syyttömiä ihmisiä väitetyistä ja monesti keksityistä tekijänoikeusrikkomuksista.

TTVK on lähettänyt ihmisille uhkaus kirjeitä joissa heitä vaaditaan maksamaan useiden tuhansien jopa kymmenien tuhansien eurojen suuruisia korvauksia laittoman materiaalin levittämisestä verkossa. Uhkauskirjeiden sävy on poikkeuksellisen ahdistava ja viestikin on hyvin selvä. Vaadittava summa kehotetaan maksamaan, jollei halua joutua kalliiseen oikeudenkäyntiin ja saada niskoilleen vielä suurempia kustannuksia. Menettely on heikommassa asemassa olevan yksittäisen kansalaisen puhdasta kiristämistä ja täyttää useamminkin rikoksen tunnusmerkistön.

TTVK lähettää korvausvaatimuskirjeensä selvittämänsä IP -osoitteen perusteella henkilölle jolle IP -osoite on operaattorin toimesta sillä hetkellä rekisteröity.

IP -osoite ei yksilöi tekijää

Yksityisissä kotiverkoissa internetiin näkyvä IP -osoite on operaattorin liittymälle osoittama IP -osoite. Yksittäisen IP -osoitteen takana voi löytyä WLAN reititin ja isokin verkko johon on liitetty useita tietokoneita tai muita päätelaitteita. Kyseessä saattaa olla monesti myös avoin yksityinen WLAN verkko joka on tarkoituksella tai osaamattomuutta jätetty avoimeksi ja muiden käytettäväksi. Suojattuunkin verkkoon pystyy murtautumaan tai verkossa oleva kotikone voidaan kaapata haittaohjelmalla hallintaan.

On syytä huomioida, että eduskunta on keväällä 2011 säätänyt lain jonka mukaan mitä tahansa avointa WLAN -verkkoa saa käyttää laillisesti. Ei siis ole laitonta kirjaantua naapurin verkkoon ja käyttää naapurin internet liittymää omiin tarkoituksiinsa. Katso artikkelin kuva.

Pelkkä IP -osoite ei siis yksilöi tekijää. Avoimen verkon omistaja ei voi olla vastuussa siitä mitä joku toinen henkilö on hänen verkossaan tehnyt. Aivan samoin kuin maanteiden ja katujen omistajat eivät ole vastuussa siitä mitä rikoksia heidän hallinnoimillaan ajoteillä tehdään. Vai onko autonsa toiselle henkilölle lainannut syyllinen rikokseen jonka autoa lainannut kuljettaja tekee? TTVK:n mielestä on.

On myös hyvin mielenkiintoista huomata että TTVK:n vaatimukset kohdistuvat aina yksityisiin henkilöihin ja yksityisten henkilöiden ylläpitämiin WLAN verkkoihin. Kaupunkien keskustat ovat täynnä avoimia verkkoja joita kuka tahansa saa käyttää. Miksi näiden verkkojen omistavia yrityksiä vastaan ei käynnistetä vastaavia uhkailutoimenpiteitä ja maksuvaatimuksia? Eipä tietenkään - yksittäinen kansalainen on huomattavasti heikommassa asemassa ja siten vapaata riistaa TTVK:n maksuvaatimuksille.

Nykyinen käytäntö on osoittanut, että TTVK:ssa ei ymmärretä tietotekniikka tai vielä pahemmassa tapauksessa TTVK:ssa ei tietoisesti edes haluta välittää asiasta. Kiristys ja uhkailu on paljon tuottoisampaa. On helppoa käydä eläkeläisten tai yksinhuoltajien kimppuun ja kiristää heiltä rahaa. Mafiaotteilla asiat saa ratkaistua. Totuudella ja realimaailman faktoilla ei näytä olevan merkitystä.

Katso mitä avoin WLAN verkko tarkoittaa käytännössä

Lue myös:
Saako vuokratun DVD-levyn kopioida laillisesti yksityiseen käyttöön?
DVD levyjen kopiosuojaus rikkoo kuluttajansuojalakia
Hyvitysmaksu
Älkää maksako hyvitysmaksuja
Kuinka suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta

Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?

2011-09-03T10:23:00.008+03:00

Yksityiset pysäköinninvalvontaa harjoittavat yritykset perivät aggressiivisesti asettamiaan valvontamaksuja. Jos väitetyn ehtojen vastaisen pysäköinnin johdosta ajoneuvon tuulilasinpyyhkijään kiinnitettyä maksukehotusta ei suoriteta, valvontayhtiöt selvittävät rekisterinumeron perusteella ajoneuvon omistajan tai haltijan yhteystiedot ja lähettävät tälle maksukehotuksen postitse. Ne eivät edes pyri ensin tiedustelemaan ajoneuvon väärin pysäköinyttä kuljettajaa, vaan osoittavat maksukehotuksen suoraan ajoneuvon omistajalle tai haltijalle. Tietenkään kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta vastailla yksityisen yrityksen tiedusteluihin koskien hallinnassaan olevan ajoneuvon kuljettajaa. Tässä valossa on ymmärrettävää, että ajoneuvon kuljettajaa ei edes yritetä selvittää.

Asiassa on kuitenkin ongelmallista se, että ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija on lähtökohtaisesti täysin ulkopuolinen taho siinä sopimussuhteessa, jonka perusteella maksua vaaditaan. Sopimukset nimittäin sitovat vain inter partes, osapuolten kesken, eikä sopimuksin voida asettaa velvollisuuksia sopimuksen ulkopuolisille.

Vaikka ajoneuvoa toki usein kuljettaakin sen omistaja tai haltija, on myös täysin mahdollista ja vieläpä varsin yleistä, että ajoneuvoa kuljettaa joku muu, esimerkiksi perheenjäsen. Tästä syystä ajoneuvon rekisteriin merkittyä omistajaa tai haltijaa ei voida ilman muuta pitää sellaisen sopimuksen osapuolena, jonka ajoneuvon kuljettajan väitetään tehneen.

Perusteettoman laskun tai maksukehotuksen tahallinen lähettäminen on rikos. Kun tavoiteltava etu on arvoltaan neljä-viisikymmentä euroa, kuten yksityisessä pysäköinninvalvonnassa usein on laita, on kyseessä yksittäisenä tapauksena arvioituna rikoslain 36 luvun 3 §:ssä tarkoitettu lievä petos, josta voidaan tuomita tekijälleen sakkorangaistus.

Jos ajoneuvon omistaja tai haltija, joka ei ole itse väitettyä väärinpysäköintiä suorittanut, erehtyisi hänelle lähetetyn maksukehotuksen johdosta maksamaan häneltä vaaditun maksun ja havaitsisi myöhemmin erehdyksensä, hän voisi tehdä poliisille tutkintapyynnön epäillystä lievästä petoksesta ja vaatia asianomistajana tekijälle rangaistusta sekä suorittamansa maksun suuruista vahingonkorvausta. Kansalaisen ei tarvitse tietenkään osata itse nimetä epäiltyä rikosta, se on viranomaisten tehtävä. Riittää, että tutkintapyyntöä tehdessään esittää totuudenmukaisesti, mitä on tapahtunut.

Jos ajoneuvon omistaja tai haltija kuitenkin ymmärtää olla maksamatta häneltä aiheettomasti vaadittua maksua, tutkintapyyntöä poliisille ei pidä tehdä. Toisin kuin tavallisen ja törkeän petoksen tapauksessa, lievän petoksen yritys ei ole lain mukaan rangaistava.

Rikosoikeudellisessa kirjallisuudessa tunnetaan teoria, jonka mukaan yksittäisinä tapauksina sinänsä laillisten tekojen suuri lukumäärä saattaa joissakin tapauksissa muodostaa kokonaisuutena rikoksen. Viimeksi tästä asiasta käytiin rikosoikeusoppineiden piirissä enemmälti keskustelua muutama vuosi sitten ilmenneiden valelaskutapauksen yhteydessä. Tapauksissa, joita ilmeni eri muodoissaan lukuisia, oli tuhansille yrityksille lähetetty erehdyttävästi laskua muistuttavia tarjouskirjeitä, joissa tarjottiin näkyvyyttä jossain internetin hakemistopalveluissa. Usean sadan euron hintaiset palvelut olivat käytännössä yrityksille täysin arvottomia, vaikka ”palvelun” tarjoajat useimmiten todellakin liittivät maksaneiden yritysten tiedot ylläpitämiinsä hakemistoihin.

Tapausten esitutkinnan käynnistäminen takkuili, koska poliisin mukaan sen tehtävä ei ollut arvioida sitä, onko jokin tarjottu palvelu siitä pyydetyn hinnan arvoinen vai ei. Lahjakkaimmin toteutetut valelaskutukset olivatkin oikeudellisesti hyvin tulkinnanvaraisia ja ne oli pyritty tekemään muodollisjuridisesti oikein, vaikkakin toki vilpillisessä mielessä.

Tuolloin keskusteltiin paljon siitä, missä rikoksen rajat tämänkaltaisissa tilanteissa oikein menevät. Rikosoikeuden tutkijoiden huomattavan yksimielinen kanta oli, että vaikka yksittäisenä tapauksena hieman epäselvän ja ehkäpä jossain määrin laskua muistuttavan tarjouskirjeen lähettäminen ylihintaisesta tuotteesta ei olekaan rikos, niin tahallinen erehdyttämistarkoitus ja sen osoittama tekijän rikollinen mieli voitiin näyttää toteen tekojen huomattavan suurella määrällä. Tekijöiden tarkoitus oli, että lähettämällä laskua muistuttavia tarjouskirjeitä tuhansille yrityksille, jotkut niistä erehtyvät luulemaan tarjousta laskuksi jostain tilaamastaan palvelusta ja maksavat sen tutkimatta enemmälti, mistä on kyse. Tätä käsitystä oli omiaan tukemaan seikka, että näitä ns. valelaskuja oli lähetetty erityisesti kesäaikaan, jolloin yrityksissä on paljon kokemattomia kesätyöntekijöitä hoitamassa juoksevia asioita ja huijaus menee näin helpommin läpi. Ainakin osassa näistä tapauksista käytiin oikeutta ja jaettiin myös tuomioita.

Parkkisakkofirmojen toiminnassa on paljon samankaltaisia piirteitä näiden valelaskutustapausten kanssa. Bisnes on lakimiesten avustuksella suunniteltu huolellisesti kaikki lain vaatimukset muodollisesti täyttäväksi ja näyttämään ulospäin rehelliseltä ja asianmukaiselta liiketoiminnalta. Näiden yritysten toimintatapaa kokonaisuutena tarkastellen on kuitenkin helppo havaita toiminnan todellisen tarkoituksen olevan autoilijoiden maksimaalinen rahastus keinoja kaihtamatta. Pysäköintiongelmien vähentäminen ei ole näiden yritysten todellinen tavoite, koska vain ongelmien ilmenemisellä ne voivat oikeuttaa olemassaolonsa ja tehdä rahaa.

Yhden yksittäisen, sopimusehtojen vastaisesta pysäköinnistä veloitettavaa maksua koskevan maksukehotuksen lähettäminen ajoneuvon omistajalle tai haltijalle ei ole rikos sinänsä. Sakkofirma olettaa tämän henkilön olevan sopimuksen osapuoli ja yleisen elämänkokemuksen valossa näin monesti onkin. Myös täysin rehellisesti toimivat ja hyvämaineisetkin yritykset laskuttavat toisinaan virheellisesti väärää henkilöä tai sellaisesta tuotteesta tai palvelusta, jota laskutettava ei ole tilannut. Tämä ei ole vielä rikos, koska tahallisuus puuttuu. Virheitä sattuu itse kullekin. Laskun sataprosenttista oikeellisuuden varmistamista ei aina voida edellyttää, vaikka se yleensä toki toivottavaa olisikin.

Parkkisakkofirmojen tapauksessa olennaista on kuitenkin se, että näitä maksukehotuksia lähetetään satoja, ehkä jopa tuhansia kuukausittain. Tällöin ei ole yleisen elämänkokemuksen valossa enää ainoastaan todennäköistä, vaan absoluuttisen varmaa, että näitä laskuja menee myös sellaisille henkilöille, jotka eivät ole pysäköineet väärin ja siten tehneet valvontayhtiön kanssa niiden väittämää sopimusta. Kun maksukehotuksissa vieläpä annetaan selkeästi väärää informaatiota maksuvelvollisuuden kohdistumisesta ja maksamattomuuden seuraamuksista, on selvää, että näitä maksuja erehtyvät maksamaan myös sellaiset henkilöt, jotka eivät ole koskaan tehneet minkäänlaista sopimusta pysäköinnistä valvontayhtiön kanssa.

Nyt ei voida puhua enää yksittäisistä inhimillisistä virheistä, vaan aletaan olla todella lähellä tahallista erehdyttämistä, joka toiminnan ammattimaisuus ja volyymi sekä toiminnalla kokonaisuudessaan tavoiteltava huomattavan suuri taloudellinen hyöty huomioon ottaen kvalifioitunee törkeäksi petokseksi. Siitä lain edellyttämä rangaistus on vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Sakkorangaistuksella ei törkeästä petoksesta selviä.

Eikä tässä vielä kaikki. Jos valvontamaksu jää edelleen suorittamatta, valvontayhtiöt jatkavat saatavansa perintää ensin itse ja myöhemmin perintätoimistojen välityksellä. Perintätoimien yhteydessä ilmoitetaan, että maksamatta jättäminen johtaa saatavien perimiseen viime kädessä oikeusteitse.

Jälleen kerran, yksittäisessä tapauksessa ei ole kiellettyä periä sellaista saatavaa, jota velkoja itse pitää perusteltuna ja oikein kohdistettuna, mutta jonka kohde tai peruste eivät ole täysin varmat. Jos saatavaa ei ole riitautettu, se on lupa antaa perintätoimiston hoidettavaksi. On täysin laillista periä todennäköistä saatavaa aikansa ja sen jälkeen tehdä päätös perinnästä luopumisesta, vaikka (väitettyä) velallista olisi tullut jo oikeudenkäynnillä uhkailtuakin. Ei velkojalla tietenkään ole mitään velvollisuutta vaatia saataviaan oikeusteitse, vaan se voi vain antaa asian olla. Hyvä perintätapa edellyttää kuitenkin, että jos perinnästä luovutaan, luopumisesta tulee ilmoittaa velalliselle.

Hyvää perintätapaa koskevissa ohjeissa edellytetään lisäksi, että perintää ei saa aiheettomasti pitkittää tai viivyttää. Käytännöksi on tullut, että jos vapaaehtoinen perintä on kestänyt vuoden ja maksu on edelleen suorittamatta, velkojan on joko vietävä asia tuomioistuimeen tai luovuttava perinnästä ja ilmoitettava tästä velalliselle.

Yksityiset pysäköinninvalvontayritykset eivät toimi näin. Ne uhkailevat ensin itse sopimuskumppaniaan tai sellaisena pitämäänsä, jonka jälkeen laitetaan painostustarkoituksessa perintäfirma asialle. Perintäfirma lähettää pari-kolme maksuvaatimusta, jonka jälkeen asian annetaan vain kaikessa hiljaisuudessa olla, jos perinnän kohde edelleen kieltäytyy maksamasta. Minkäänlaista ilmoitusta perinnästä luopumisesta ei – tietekään – tehdä. Tieto tästä leviäisi nopeasti ja sakotetut oppisivat, että maksuja ei tarvitse maksaa. Maksamatta jättäneitä pidetään tahallaan epätietoisuudessa siitä, joutuvatko he käräjille vai eivät.

Yksityistä pysäköinninvalvontaa on harjoitettu Suomessa jo useiden vuosien ajan. Kaikkien näiden vuosien aikana tuomioistuimessa on ajettu tuomioon asti yksi ainoa valvontamaksun maksuvelvollisuutta koskenut riitainen velkomusasia. Kuten Turun Sanomien selvitys osoittaa, yhtään ainoata uutta velkomusjuttua ei ole edelleenkään vireillä. Kaikki tämä osoittaa selkeästi sen, että sakkofirmoilla ei ole tarkoituksenakaan viedä kaikkia maksusta kieltäytyviä sakotettuja oikeuteen. Oikeudenkäynneillä uhkaillaan vain painostamistarkoituksessa.

Laajamittainen oikeudenkäynneillä uhkaaminen tilanteessa, jossa niitä ei ole tosiasiassa aikomustakaan toteuttaa, vaan kyseessä on painostuskeino, jolla ihmiset pyritään saamaan maksamaan maksuja, joita he muuten eivät maksaisi, täyttää kirkkaasti tahallisen erehdyttämisen kriteerin ja siten rikoslaissa tarkoitetun petoksen tai sen törkeän tekomuodon tunnusmerkistön.

Epävarmoja ja riitaisiakin saatavia saa toki velkoa, mutta näihin on olemassa omat, lain ja hyvän perintätavan edellyttämät menettelynsä. On täysin selvää, että parkkisakkofirmojen menettelyssä ei ole kyse kymmenistä tuhansista yksittäistapauksista, joissa alunperin suunnitellusta oikeudellisesta perinnästä on päätetty yksittäistapauksellisen harkinnan seurauksena luopua ja tästä on vain unohtunut ilmoittaa velalliselle. Kyseessä on tietoinen strategia, jossa velallisia uhkaillaan ja painostetaan oikeudenkäynneillä, joita ei ole koskaan tarkoituskaan oikeasti toteuttaa jo siitäkään syystä, että oikeudenkäyntien lopputuloksena olisi aivan valtaosassa tapauksista velkomuskanteen hylkääminen.

Luulisi, että hyvää perintätapaa koskevat ohjeet laatinut ja saatavien perintää valvova Kuluttajavirasto sekä ammattimaista perintätoimintaa valvova Etelä-Suomen aluehallintovirasto puuttuisivat tämänkaltaiseen toimintaan. Ilmeisesti tiukasti yhdestä perspektiivistä tarkastellen on vaikea hahmottaa kokonaisuuksia. Joka tapauksessa, jos joku kunnianhimoinen syyttäjä viitsisi tähän asiaan perehtyä ja ottaisi sen hoitaakseen, niin edellä kuvattua menettelyä maksusaataviensa perinnässä noudattavien parkkisakkofirmojen johtajat olisivat kyllä syytteen ja vankilatuomion vaarassa, ja tämä vaara olisi hyvin todellinen.

Lue:
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneillä uhkailu on pelkkää bluffia

Lue myös:
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottamasti perusteltu
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin?

Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneillä uhkailu on pelkkää bluffia

2011-08-24T01:00:00.001+03:00

Turun Sanomat on selvittänyt yhdeksän pysäköinninvalvontaa harjoittavan yrityksen vireillä olevat tai käsitellyt velkomusasiat Turun, Helsingin, Tampereen ja Oulun käräjäoikeuksissa. Selvityksessä ilmeni, että tällaisia ei ollut. Pysäköinninvalvontayritykset eivät siis ole perineet maksamattomia valvontamaksusaataviaan oikeusteitse siitä huolimatta, että yritysten kotisivuilla ja maksukehotuskirjeissä maksun laiminlyöviä uhkaillaan oikeustoimilla sekä maksuhäiriömerkinnällä luottotietorekisteriin, jollainen ei ole mahdollinen ilman maksuvelvollisuuden vahvistavaa tuomioistuimen päätöstä.

Jutussa haastateltu Q-Parkin (entinen ParkCom Oy) toimitusjohtaja Juha Sirelius kiistää, että käräjiä välteltäisiin juttujen häviämisen pelossa. ”Me emme ole halunneet viedä prosessia vielä tähän vaiheeseen, koska yhteiskunta ei ole ollut vastaanottavainen”. Valvontayhtiöiden oman ilmoituksen mukaan valvontamaksuista jää maksamatta 10–20 prosenttia.

On hienoa, että Q-Park kantaa tällä tavoin yhteiskuntavastuutaan ja välttelee omaksi vahingokseen oikeudenkäyntejä sen vuoksi, että yhteiskunta ei ole tällaiseen vielä valmis! Tämähän on lähes yhtä pyyteetöntä uhrautumista yksityisen voittoa tavoittelevan yrityksen taholta kuin velkomuskanteiden laajamittaisesta nostamisesta pidättyminen vuonna 2007, joka johtui ainoastaan yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavien yritysten halusta välttää alioikeuksien työmäärän lisääntymistä. Näin ainakin, jos kansanedustaja Sampsa Katajan kirjalliseen kysymykseen KK 339/2007 vp on uskominen. Voisikohan jossain esittää Q-Parkille jonkinlaisen tunnustuksen myöntämistä valtiovallan taholta näinkin pyyteettömästä ja uhrautuvasta yhteiskunnan kokonaisedun tavoittelusta yrityksen oman edun kustannuksella?

Vakavasti ottaen, olisi naiivia uskoa tällaisiin selityksiin. Mikään voittoa tavoitteleva yritys ei luovu vapaaehtoisesti 10-20 prosentista saataviaan, jos maksujen peruste on väitetyllä tavalla muka selvä. Lisäksi maksamatta jäävien valvontamaksujen todellinen osuus ja yritysten tämän vuoksi menettämät tulot ovat todennäköisesti huomattavasti valvontayhtiöiden omaa ilmoitusta suuremmat.

Tosiasia on se, että parkkisakkofirmat välttelevät oikeudenkäyntejä yksinkertaisesti sen vuoksi, että uuden oikeudenkäynnin lopputulos on hyvin epävarma. Ne eivät halua luopua korkeimman oikeuden viimevuotisesta päätöksestä saamastaan pelotteesta. On parempi, että edes osa maksaa, kuin ottaa uuden oikeudenkäynnin myötä riski koko toiminnan loppumisesta.

Vaikka korkein oikeus hylkäsikin kesäkuussa yksityisestä pysäköinninvalvonnasta antamansa tuomion purkamista koskeneen hakemuksen, se ei tarkoita, että uudessa oikeudenkäynnissä välttämättä päädyttäisiin samanlaiseen lopputulokseen. Kuten rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen toteaa Helsingin Sanomissa 28.6.2011 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, lainvoimaisen tuomion purkamiselle on tarkoituksellisesti säädetty korkea kynnys. ”KKO katsoi, että kysymys valvontamaksun laillisuudesta on ollut oikeudellisesti tulkinnanvarainen ja asiassa on ollut perusteltu mahdollisuus päätyä toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin. Siten tuomio ei ole KKO:n mielestä perustunut ilmeisesti eli selvästi väärään lain soveltamiseen. Purkuhakemuksen hylkääminen tällä perusteella ei kuitenkaan tarkoita sen vahvistamista, että purettavaksi haettu tuomio on ollut ehdottomasti oikea. On täysin mahdollista, että tuomioistuimet, jopa KKO itse, päätyvät uusissa vastaavanlaisissa tapauksissa päinvastaiseen ratkaisuun kuin KKO vuonna 2010. Kysymys yksityisten pysäköinninvalvontamaksujen laillisuudesta on siten edelleen vailla lopullista ratkaisua.”

Yksityisen pysäköinninvalvontamaksun laillisuus on siis edelleenkin hyvin epäselvä. Koko pysäköinninvalvontabisnes tukeutuu toiminnassaan yhteen ainoaan, täpärimmällä mahdollisella äänestyspäätöksellä syntyneeseen korkeimman oikeuden ratkaisuun, jonka perustelut ovat erittäin alttiita kritiikille.

Tämän päätöksen jälkeen yksityistä pysäköinninvalvontaa koskenut lakiesitys on jouduttu hylkäämään eduskunnan perustuslakivaliokunnan todettua lakiesityksen perustuslain vastaiseksi. Ylen uutisissa haastateltu oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on ilmoittanut, että oikeusministeriö aloittaa uuden pysäköinninvalvontaa säätelevän lain valmistelun ja lainvalmistelussa tullaan noudattamaan perustuslakivaliokunnan kantaa. Uusi laki tulee siten todennäköisesti kaventamaan yksityisten pysäköinninvalvontayritysten oikeuksia, tai jopa poistamaan ne kokonaan. Jos uusi yksityisen pysäköinninvalvontamaksun velkomusta koskeva riita-asia vietäisiin nyt oikeuteen, ei näissä oloissa olisi siis mitenkään varmaa tai edes todennäköistä, että alioikeus tulisi seuraamaan asiassa KKO:n viimevuotista, virheelliseksi osoittautunutta ratkaisua.

Näiden seikkojen lisäksi parkkisakkofirmat ovat täysin tietoisia myös siitä, että kanteen voittaminen edellyttäisi niiltä väärin pysäköidyn ajoneuvon kuljettajan toteennäyttämistä. Mitään käännettyä todistustaakkaa ei tässä yhteydessä valvontayritysten sitkeistä väitteistä huolimatta sovelleta, eikä ajoneuvon rekisteriin merkityllä omistajalla ole minkäänlaista velvollisuutta osallistua ajoneuvon väärin pysäköineen kuljettajan selvittämiseen tai edes reagoida valvontayhtiön tätä asiaa koskeviin tiedusteluihin.

On ymmärrettävää, että näitä asioita ei sakkofirmojen taholta haluta saattaa uuden, väistämättä paljon julkisuutta saavan oikeudenkäynnin myötä yhtään laajemmalti suuren yleisön tietoisuuteen, kuin ne nyt jo ovat. Valvontayhtiöt ovat katsoneet kannattavammaksi katteettoman uhkailun (väitetään maksamattomuuden johtavan oikeustoimiin), vääristelyn (väitetään korkeimman oikeuden päätöksellä olevan sellaisia merkityksiä tai vaikutuksia, joita sillä ei oikeasti ole) sekä suoranaisen valehtelun (todistustaakan kääntyminen; velvollisuus suorittaa maksu sen riitauttamisesta huolimatta; uhkailu maksuhäiriömerkinnällä tilanteissa, joissa lain mukaan sellaista ei voi seurata). Aina löytyy niitä, joihin tällainen tehoaa.

Jokaiselle asiaa seuranneelle on tietenkin ollut jo pitkään selvää, että uusia velkomuskanteita ei ole nostettu eikä nosteta. On kuitenkin hyvä, että asiaa tuodaan tiedotusvälineiden kautta esille niillekin, jotka eivät näiden rahastusfirmojen todellista olemusta tunne ja jotka tietämättömyyttään vielä maksavat näitä maksuja.

Yksityinen pysäköinninvalvontamaksu on täysin vapaaehtoinen maksu. Sellaisen pyytäminen ei ole laitonta, mutta jos pyydetyn maksun jättää suorittamatta, mitään seuraamuksiakaan ei tule. Kunniallinen ja valveutunut kansalainen, joka ei halua tukea pääasiassa rikollisten pyörittämää perustuslain vastaista hämäräbisnestä, jolla ei ole mitään tekemistä pysäköinnin sujuvuuden tai todellisten pysäköintiongelmien kanssa, ei tällaista maksua maksa ennen kuin tuomioistuin niin määrää. Kuten Turun Sanomien selvityskin osoittaa, sellaisesta ei kuitenkaan ole pelkoa.
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneillä uhkailu on pelkkää bluffia.

Lue:
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottamasti perusteltu

Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana

2011-08-17T20:54:00.010+03:00

Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on jälleen lämmennyt kun arvostettu rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kertoi YLE:n uutisessa ettei hän itse maksaisi yksityisiä pysäköintivirhemaksuja. Samalla linjalla ovat myös tavalliset kansalaiset, sillä yhä suurempi osa, jopa 40%-60%, jättää perustuslainvastaisen valvontamaksun maksamatta. Tällä hetkellä yksityisten parkkisakkojen maksamatta jättämisestä ei ole käytännön seurauksia, koska oikeudellisesti äärimmäisen epäselvässä tilanteessa yksikään yksityinen pysäköintivalvontayhtiö ei halua viedä valvontamaksun perintää oikeuteen asti.

Yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitettua julkisen hallintotehtävän piirteitä. Perustuslakivaliokunta katsoi että hallinnollisten seuraamusten määräämiseen sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä. Yksityinen pysäköinninvalvonta on siis perustuslain vastaista. Yksityisen pysäköintivirhemaksun välttää käytännössä kiistämällä yksiselitteisesti ja järjestelmällisesti olleensa ajoneuvon kuljettaja. Ajoneuvon haltijat ja omistajat eivät ole mahdollisesti syntyneen sopimuksen osapuolia, eivätkä siten millään tavoin velvollisia selvittämään ajoneuvon kuljettajaa pysäköintivalvontayhtiölle tai vielä vähemmän maksamaan määrättyä maksua. Näyttövastuu kuljettajasta on valvontayhtiöllä. ParkCom -oikeudenkäynnissä oikeusasteet totesivat yksiselitteisesti, että vaikka näytön hankkiminen ajoneuvon pysäköineestä kuljettajasta on valvontayhtiölle hankalaa ja liiketaloudellisesti kannattamatonta, tämä kantajan vaikeus ei kuitenkaan oikeuta poikkeamista normaalista todistusoikeudellisesta säännöstä, jonka mukaan sopimukseen vetoavan on näytettävä toteen sekä sopimusrikkomus että luonnollisesti myös sopimuskumppaninsa. Yksityistä pysäköintivirhemaksua ei siis kannata maksaa.

Perustuslakivaliokunta totesi aikaisemmin ettei yksityisillä yhtiöillä ole sakotusoikeutta. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on samalla kannalla kuin perustuslakivaliokunta. Oikeusministeri toteaan 18.8.2011 YLE:n haastattelussa, että epäselvä tilanne ei voi jatkua kauaa. Oikeusministeri pitää perustuslakivaliokunnan kantaa merkittävänä koska perustuslakivaliokunta on se elin Suomessa joka tulkitsee peruslakia. Uusi pysäköinninvalvonnasta säädettävä laki todennäköisesti lopettaa yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden sakotustoiminnan.

Muutamissa oikeusoppineiden blogikirjoituksissa on nähtävillä eriskummallista perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan ihannointia. Näihin mielipiteisiin kannattaa kuitenkin suhtautua hyvin varovasti sillä kyseisten henkilöiden esittämät tulkinnat yksityisen pysäköinninvalvonnan juridisista näkökulmista eivät edusta yleistä käsitystä oikeudellisesta reaalimaailmasta, vaan käytännössä kiertävät lain ja oikeuskäytännön tulkintaa hyvinkin vastenmielisen vääristelevästi. Yksityisen pysäköinninvalvonnan fanaattinen palvonta ei kuitenkaan oikeuta antamaan ihmisille virheellistä tietoa heidän oikeuksistaan. Se ei ole kenenkään kannalta oikeus ja kohtuus.

Osallistu keskusteluun: Yksityisessä pysäköininvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika

Lue myös:
Parkkifirmat saattavat menettää sakotusoikeutensa
Yksityinen parkkisakotus on kaaoksessa
Rikosoikeuden professori ei maksaisi yksityisiä parkkisakkoja
Parkkifirmojen toiminta villiä ja sekavaa
Parkkifirmat väistävät oikeussalia
Perustuslakivaliokunta ei hyväksy yksityistä pysäköinninvalvontaa

LUKIJAN ARTIKKELI: Pikavipeistä vihdoin eroon

2011-08-12T01:00:00.001+03:00

Haluan kiittää erinomaisesta artikkelista ”Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi”.

Olen ollut vuosia pikavippi yritysten uhri. Epäilemättä omaa syytäni kun en ole osannut hoitaa raha-asioita oikein. Syitä on monia, enkä halua niitä nyt eritellä. Pahimmassa vaiheessa minulla oli toista kymmentä pikavippiä päällekkäin. Kaikki tulot menivät pikavippien ja niistä perittyjen, oikeasti koronkiskontaa, lähentelevien kulujen maksuun. Pidän tätä koronkiskontana siksi, koska pikavippiyritysten toiminta perustuu puhtaasti hädässä olevien ihmisten riistämiseen. Ne jotka saavat kohtuullisen luoton pankista, eivät tarvitse pikavippiyrityksiä. Pikavippiyritykset ovat muutoinkin pääosin entisten rikollisten ja hämärämiesten yrityksiä joiden businesstaito ei ole riittänyt muuhun luovaan kuin yksittäisten kuluttajien ja erityisesti nuorten riistämiseen helpon rahan toivossa.

Minulla pikavippini kulut olivat helposti 300-400 euroa kuukaudessa. Siis pelkät kulut! Tämän lisäksi tietysti lainapääoma piti maksaa takaisin kuukausittain. Jouduin ottamaan lainaa maksaakseni entiset lainat ja kuukausi kuukaudelta yhä vähemmän jäi elämiseen. Sitten julkaisit artikkelisi ”Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi” ja tajusin että voisin viimein päästä irti tästä velkakurimuksesta jos voisin säästää nuo 300-400 euron kuukausikulut käyttämällä oikeuttani perua lainasopimus ja maksaa pääoma takaisin pelkällä peruskorolla tai jopa ilmaiseksi, kuten artikkelissasi neuvoit.

Käytännössä kaikki pikavippiyritykset suostuivat lainan perumiseen lopulta. Muutama yritys vaati pääoman palauttamista heti seuraavana päivänä. Eräs yritys kieltäytyi ensin lainan peruuttamisesta kokonaan. Kummassakin tapauksessa lähetin linkin artikkeliisi ja asia eteni tämän jälkeen. Otin useita pikavippejä 30 päivän ajaksi tarkoituksena perua lainasopimus heti 14 päivän sisällä. Venytin lainan palauttamista aina seuraavaan palkkapäivään. Sain maksettua vanhoja lainoja pois ja koska minun ei tarvinnut maksaa jättimäisiä kuluja takaisin, säästin kuukaudessa tuon 300-400 euroa lisälyhennyksiin. Aikamoinen pyöritys pitkään, mutta nyt viiden kuukauden jälkeen olen loppusuoralla. Kun seuraava palkka tulee, maksan viimeiset 3 pikavippiä pois. Joudun niiden maksuun ottamaan vielä yhden pikavipin kuukaudeksi, jonka tietysti perun, säästän korkeat kulut, maksan sen takaisin sitä seuraavasta palkasta ja olen vapaa pikavipeistä!

Kiitos.

Lue myös:
Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi

Vihapuhetta

2011-07-29T14:36:00.007+03:00

Norjan traagisten tapahtumien jälkeen suomalaiset poliitikot ovat jälleen nostaneet esiin netin keskustelupalstoilla esiintyvät vihapuheet. Erkki Tuomioja on vaatinut järjestelmää jossa jokainen kirjoittaja esiintyy omalla nimellään. Samalla kannalla on vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, jonka mielestä myös lievemmistä vihapuheista on rangaistava. Ympäristöministeri Ville Niinistö pauhaa samoilla linjoilla ja syyttää perussuomalaisia ja Timo Soinia vihapuheiden hyväksymisestä. Samalla linjalla kirkuvat Paavo Arhinmäki ja Mikael Jungner.

Kuinka yksinkertaisia nämä poliitikot ovat? Pitäisikö heidän joskus tehdä oikeata työtä päästääkseen edes alkeellisimmalle realiteetin tasolle? Kaikki nämä vaatimukset ovat poliittista kalastelua. Kukaan heistä ei määrittele mikä pitäisi tulkita vihapuheeksi. Virallinen media paasaa samasta aiheesta ja isoilla otsikoilla vaaditaan vihapuheiden kieltämistä. Täytyy ihmetellä kuinka helposti median itsekriittisyys katoaa ja toimitaan avoimesti poliitikkojen äänitorvena.

Tietääkö kukaan mikä on vihapuhetta? Miten määritellään vihapuhe? Kuka päättä mikä on vihapuhetta? Mietitäänpä asiaa hetki tavallisten suomalaisten ihmisten oikeuksien kannalta. Niiden ihmisten jotka haluavat ilmaista mielipiteensä. Niiden ihmisten kannalta joita ei vielä suomalaisessa yhteiskunnassa ole vaiennettu pelottelulla.

Eräs oikeusoppinut totesi joitakin päiviä sitten, että maahanmuuttajien nimitteleminen sosiaaliturvan varassa eläviksi loisiksi on kiihottamista kansanryhmää vastaan ja siten ehdottomasti rangaistavaa. Toinen oikeusoppinut katsoi että rangaistavia vihapuheita ovat selvästi maahanmuuttajiin tai muihin vähemmistöryhmiin kohdistetut kaikki negatiivisävytteiset kannanotot. Näillä ihmisillä suvaitsevaisuus näyttää olevan sitä, että ainoastaan samaa mieltä olevat mielipiteet suvaitaan. Maahanmuutto, homojen oikeudet ja sukupuolineutraaliavioliitto, muutama esimerkki mainitakseen, ovat tabuja joista ei saa olla eri mieltä. Mikäli suhtaudut näihin asioihin kriittisesti olet rasisti ja rasistin puheethan ovat vihapuheita jotka kohdistuvat herkkään vähemmistöön.

Vihapuheiden kieltämisen taustalla on pyrkimys tukahduttaa kriittinen ja vapaa keskustelu. Norjan tilannetta käytetään nyt surutta hyväksi. Suomalaiset poliitikot tanssivat Norjalaisten uhrien haudoilla. Kaikki keskustelu joka suuntautuu yleistä poliittisesti hyväksyttyä linjaa vastaan tai ei ole moraalisen enemmistön mielipiteen mukaisia voidaan tulkita vihapuheeksi tai kun joku vähemmistön edustaja loukkaantuu jonkun toisen mielipiteestä, kyse on taas vihapuheesta.

Entä toimiiko tämä toisinpäin? Kun vasemmistopuolueiden edustajat Arhinmäki ja Jungner ovat suoraa huutoa väittäneet Soinin ja perussuomalaisten hyväksyvän vihapuheet ja laajempi kenttä vasemmistoa kirkuu perussuomalaisia natseiksi, niin eikö Arhinmäki ja Jungner ole silloin syyllistyneet vihapuheiseen? Entä suomalaisen enemmistön kohtelu julkisilla keskustelupalstoilla? Kun maahanmuuttaja kritisoi syntyperäisiä suomalaisia epäystävällisiksi, laiskoiksi ja juopoiksi, eikö silloin olekaan kyse vihapuheesta? Entä kun enemmistöä syrjitään? Jos vähemmistövaltuutettu Eva Biaudetilta kysytään, niin enemmistöähän ei voi syrjiä, vaikka totuus Suomessa on aivan toinen - lähtien aina suomen ruotsalaisen vähemmistön etuoikeuksista suomenkieliseen nähden. Nämä asiat eivät ole yksinkertaisia eikä täysin mustavalkoisia.

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Ihmisoikeustuomioistuimen linjausten mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Vihapuheet onkin helppo vaatia rangaistaviksi teoiksi. Tämä vaatimus johtaa vain käytännössä suomalaisen jo ennestään heikossa tilassa olevan sananvapauden lisärajoituksiin. Lainsäädäntöä kiristämällä on entistä helpompaa määritellä vihapuheeksi kaikki mikä on kriittistä ja kohdistuu yleistä linjaa ja mielipidettä vastaan.

Suomi ei ole oikeusvaltio. Suomi saa jatkuvasti ihmisoikeustuomioistuimesta langettavia päätöksiä. Suomi rikkoo kansalaistensa ihmisoikeuksia väestömäärään suhteutettuna eniten Euroopassa ja enemmän kuin muut pohjoismaat yhteensä. Iso osa Suomessa tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista koskee rehellistä oikeudenkäyntiä ja sananvapauden rajoittamista. Suomalaiset viranomaiset korkeinta oikeutta myöten eivät kunnioita ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä. Suomesta löytyy useita tapauksia joissa suomalaisessa oikeusprosessissa henkilö on tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja kunnianloukkauksesta. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut että kyse on sananvapaudesta. Tuomioita ei kuitenkaan Suomessa ole purettu langettavista päätöksistä huolimatta. Korkein oikeus suomessa pyyhkii takapuoltaan suomalaisten ihmisoikeuksilla.

On myös helppo väittää, että se mikä katsotaan vihapuheeksi voidaan aina tapauskohtaisesti ratkaista tuomioistuimessa. Suomi ei edelleenkään ole oikeusvaltio ja tuomioistuinruletin arpoma päätös voi olla mitä tahansa. Sananvapauteen tai vihapuheeseen liittyvä tuomioistuin käsittely käräjä- ja hovioikeutta myöten maksaa helposti 10 000 – 20 000 euroa kierros. Oikeuskäsittelyn kalleudella voidaan helposti tuhota yksittäinen ihminen taloudellisesti ja koko loppuelämäksi. Kotivakuutusten oikeusturvavakuutuksista ei ole mitään hyötyä, koska ne eivät korvaa oikeudenkäyntikuluja silloin kuin henkilö on rikoksesta syytettynä.

Tämä jos mikä rajoittaa sananvapautta. Sananvapautta rajoitetaan yhteiskunnan toimesta uhkailemalla. Uhka joutua vastuuseen mielipiteestä josta joku on saattanut loukkaantua on todellinen. Joku muu saattaa tulkita mielipiteen vihapuheeksi ja taas on syyttäjä kolkuttelemassa ovea. Jos yleisesti hyväksytyn linjan vastaisesti kirjoitettu maahanmuuttokriittinen kommentti loukkaa vähemmistön edustajaa on poliitikkojen mukaan kyse vihapuheesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, josta seuraa poliisitutkinta, syyte ja kallis oikeuskäsittely. Rehellisesti, kuka uskaltaa kommentoida muuten kuin anonymiteetin suojasta? Varsinkin kun vihapuhemääritelmä riippuu aina siitä kuka on vallassa ja mistä asioista ei haluta kriittistä keskustelua.

Todelliset vihapuheet, joissa kehotetaan tappamaan ja vahingoittamaan muita ihmisiä ovat harvinaisia. Meillä on voimassaoleva lainsäädäntö jolla näihin puheisiin voi puuttua. Koska Norjan kaltaisten ikävien tapausten jälkeen poliitikot aina hetkeksi innostuvat vaatimaan sananvapauden rajoittamista, nyt tällä kertaa vihapuheiden kieltämisen varjolla, on suositeltavampaa keskittyä keskustelemaan anonyymisti ja suojella elämäänsä ja omaa oikeuttaan sananvapauteen. Oikeutta sanoa mielipiteitä jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa - kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut.

Samaan aikaan kun poliitikot vaativat omalla nimellä kirjoittamista, annamme seuraavat helpot ohjeet jolla voitte varmistaa anonymiteetin kaikissa nettikirjoitteluissa. Suosittelemme että luette blogin aikaisemman artikkelin ”Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta” ja tämän jälkeen asennatte tietokoneellenne Tor:in joka kierrättää tietoliikenteenne useiden eri anonyymipalvelimien kautta ja peittää identiteettinne sekä käyttämänne IP-osoitteen.

Tor on aikoinaan rakennettu arabi- ja muiden epädemokraattisten maiden sitoutumattomien toimittajien työkaluksi heidän arvostellessaan omaa hallitustaan ja hallituksensa ihmisoikeusloukkauksia. Tor:in tarkoituksena on ollut suojella kriittisiä kirjoittajia yhteiskunnan ja viranomaisten vainolta. Samaa työkalua on syytä käyttää myös Suomessa. Pitäkää kiinni yhä kapenevasta oikeudestanne sanoa mielipiteenne.

Kuinka asennan Tor palvelun?

Vastaus: Helpoin ja yksinkertaisin tapa on käyttää "Tor Browser Bundlea" joka ei vaadi edes asennusta. Paketti sisältää valmiiksi konfiguroidun oman selaimen. Lataa ja käynnistä. Helpoin tapa testata omaa näkyvää IP-osoitetta on avata WhatIsMyIPAddress ensin normaalissa selaimessa jolloin näet oikean IP osoitteesi ja sen jälkeen Tor -selaimessa joka näyttää Tor Exit Noden osoitteen, eli sen josta sinun kirjoituksesi keskustelupalstoille tallentuvat.

Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Rasismin varjolla
Sananvapaus
Ruotsinkielen asema on purettava Suomessa
Ahvenanmaa – suomalaisuuden tuska

KELA ei katso tukipäätöksissään kokonaisuutta

2011-07-26T01:00:00.000+03:00

KELA tukee enemmän päätöksissään perheitä jotka eivät sitoudu lapsen kuntoutumiseen, kuin niitä perheitä, joissa lapsen tukemisen, kuntouttamiseen ja kehittämisen eteen tehdään kaikki voitava.

KELA myöntää vammaistukea lapsille joiden sairauden tai vamman hoidosta ja huolenpidosta sekä kuntoutuksesta aiheutuu vähintään kuuden kuukauden ajan tavanomaista suurempaa rasitusta ja sidonnaisuutta vastaavanikäiseen terveeseen lapseen nähden. Vammaistuen lisäksi KELA korvaa lapsen kuntoutukseen liittyviä kustannuksia. Kuntoutus voi olla fysioterapiaa, musiikkiterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta, toimintaterapiaa, puheterapiaa, psykoterapiaa jne. Vammaistuen ja kuntoutuksen edellytyksenä on hoitavalta lääkäriltä saatu lausunto joka sisältää kuntoutussuunnitelman. Kuntoutussuunnitelman pohjalta KELA tekee oman arvionsa ja päättää onko lapsen sairaus tai vamma sellainen minkä perusteella tukea ja kuntoutusta voidaan myöntää.

Sairaan tai vammaisen lapsen kuntoutus vaatii perheeltä suuria ponnistuksia. Monesti kuntoutukseen liittyviä tehtäviä on harjoiteltava säännöllisesti myös kotona. Pelkkä maksettu tuki tai muutama kertaa terapiaa ei riitä. Vanhempien on keskitettävä voimansa lapsensa tukemiseen. Kuntoutuksen tarkoitus on kehittää lasta niin pitkälle kuin mahdollista, jotta hän sairaudestaan tai vammastaan huolimatta kykenee aikanaan itsenäiseen elämään. Maksetun tuen tarkoitus on puolestaan kattaa tästä aiheutuvia kuluja. Suurin osa vanhemmistaan ajatteleekin lapsen parasta. Ei kuitenkaan kaikki.

Perheissä joissa lapsen kuntouttamiseksi tehdään suuria ponnistuksia, lapsi kehittyy ja kuntoutuu vähitellen eteenpäin. KELA:lla on monesti kustannusten säästämiseksi varsin ikävä tapa jättää kuntouttaminen kesken ja katsoa lapsen kuntoutuneen "riittävästi", vaikka lasta hoitaneen lääkärin lausunto ja kuntoutussuunnitelma edellyttäisivätkin vielä kuntoutuksen jatkamista ja loppuun viemistä. Lapsi menettää maksetun tuen sekä kuntoutuksen. Sairauden tai vamman hoito jää kesken. Säästyneet rahat ohjataan niiden lasten kuntoutukseen joiden vanhempia lasten kuntouttaminen ei syystä tai toisesta kiinnosta.

Perheissä joissa lapsen kuntoutukseen ei ole aikaa tai kuntoutukseen ei jakseta panostaa, myöskään lapsi ei kehity. Joissakin tapauksessa lapsen kehitys jopa taantuu entisestään. Näissä perheissä KELA kustantaa tuen ja kuntoutuksen vuosi vuoden jälkeen, vaikka kuntoutus olisi pystytty saattamaan loppuun vanhempien riittävällä sitoutumisella. Nämä ylimääräiset kuntouttamisvuodet ovat poissa niiltä perheiltä ja lapsilta joiden kuntoutus on puolestaan keskeytetty liian aikaisin kustannusten säästämiseksi.

KELA:n pitäisi pyrkiä selvittämään onko jatkuva vuodesta toiseen uusiutuva kuntoutuksen tarve seurausta välinpitämättömistä vanhemmista vai sairauden tai vamman vakavasta laadusta. Moraalisesti ei ole oikein, että perheiltä jotka tekevät kaikkensa lapsen kuntouttamiseksi, evätään kuntoutus ja tuki viime metreillä vain sen takia koska KELA katsoo lapsen kuntoutuneen "tarpeeksi". Samaan aikaan niissä perheissä jossa kuntoutukseen osallistuminen ja lapsen tukeminen ei kiinnosta, KELA joutuu vuosi toisensa jälkeen maksamaan tuen ja kuntoutuksen josta ei ole hyötyä vanhempien sitoutumisen puuttuessa. Näiden turhaan maksettujen tukien ja kuntoutusten kustannukset karsivat entisestään todellisen tuen tarpeessa olevien lasten mahdollisuutta saada tukea ja kuntoutusta.

Lapsen kannalta ei tietystikään ole oikein evätä häneltä mahdollisuutta kuntoutukseen sen takia että vanhemmat ovat kykenemättömiä tai haluttomia toimimaan lapsensa parhaaksi. Pitäisikö tällaiset vanhemmat pakottaa ruotuun sanktioilla joilla varmistettaisiin lapsen etu kuntoutuksessa, vai pitäisikö lapsi jopa ottaa huostaan jotta lääkärin kuntoutussuunnitelman mukainen kuntoutus voidaan toteuttaa riittävänä ja tehokkaana?

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon
Potilaan oikeus saada hoitoa

Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus

2011-07-15T01:00:00.000+03:00

Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus. Ehdollinen vankeustuomio osoittaa yhteiskunnan ja oikeuslaitoksen hyväksyntää tehdylle rikokselle. Hyväksyntää sen takia, että teko katsotaan niin vähäpätöiseksi, että rikoksesta tuomitulle ei katsota tarpeelliseksi antaa tehdystä rikoksesta käytännön seuraamuksia lainkaan. Suomessa monet raiskaajat, pahoinpitelijät ja lasten hyväksikäyttäjät selviävät ehdollisella vankeustuomiolla. Tuomiolla jolla ei ole merkitystä eikä vaikutusta rikokseen syyllistyneen elämään. Henkilö voi jatkaa elämäänsä normaalisti, käydä töissä ja tehdä kaikkia niitä asioita joita muutkin ihmiset tekevät. Ehdollinen vankeustuomio on kehotus jatkaa elämää ilman seuraamuksia rikollisista teosta. Ehdollinen vankeustuomio on loukkaus uhria kohtaan.

Tuomioistuimen määräämä vankeus tarkoittaa rikoksesta tuomitulle määrättävää vapausrangaistusta. Tuomio voi siis olla ehdollinen tai ehdoton. Ehdoton tuomio passittaa tekijän vankilaan. Vapausrangaistus nimikkeestä huolimatta ehdollinen rangaistus ei rajoita tekijän vapautta mitenkään.

Yhteiskunta on enemmän huolissaan rikollisesta kuin uhrista

Uhrin kannalta ehdollinen tuomio ilman käytännön sanktiota on kestämätön ja osoittaa yhteiskunnan käsittämätöntä tarvetta suojella rikollista ja varmistaa että rikolliselle ei synny teosta kohtuuttomia seurauksia.

"Tekoa ei saa tekemättömäksi rankaisemalla rikollista. Aina, pitäisi estää suurempi yhteiskunnallinen vahinko ja pitää huoli että kaidalta polulta eksynyttä rikollista ei ajeta rikolliseen maailmaan. Rikollisen elämää ei pidä tuhota. On osattava antaa anteeksi."

Tämänkaltainen syvälle juurtunut ajattelumalli loukkaa eniten uhrin oikeuksia ja vie uskottavuutta järjestelmän oikeudenmukaisuudelta. Rikollinen on teon tehdessään aina valinnut tekonsa tietoisesti ja hänen on kannettava teostaan vastuu. Yhteiskunnan viestin on oltava selkeä ja määrätietoinen. Rikollisesta teosta täytyy aina seurata rangaistus, jolla on vaikutusta sanktion muodossa tekijänsä elämään. Todellisella rangaistavuudella turvataan myös uhrin ja tulevien uhrien asemaa. Pelotevaikutus saadaan aikaan vain rangaistuksella jolla on seurauksia. Ilman todellista sanktiota rangaistus on nuhtelu. Sanktio saadaan aikaan lievemmissä rikoksissa vain sakolla eli taloudellisella menetyksellä ja vakavimmissa rikoksissa ehdottomalla vankeustuomiolla. Ehdolliselle tuomiolle ei ole sijaa oikeusyhteiskunnassa.

Lainsäätäjän ja tuomioistuimen yhteinen tarkoitus on vähentää ehdottomia vankilatuomioita kustannussyistä

Oikeutta ei voi jakaa sillä perusteella kuinka yhteiskunnalla on määrärahoja käytettävinä rangaistuksen toteuttamiseen. Nykypäivänä kyse on ennen kaikkea määrärahojen puutteesta. Yhteiskunnalle on huomattavasti halvempaa loukata uhrin oikeuksia ja antaa vakaviinkin rikoksiin syyllistyneet jatkaa elämäänsä normaalin yhteiskunnan rajojen sisäpuolella kuin määrätä tekijä vankilaan. Määrärahojen puute ohjaa pitkälti myös tuomioistuimien toimintaa.

Kun poliisin kirjoittamien sakkojen muuntamisesta ehdottamaksi vankeusrangaistukseksi kustannussyistä luovuttiin, kauppiaat raportoivat ennennäkemätöntä nousua näpistyksissä ja varkauksissa. Taparikolliset joilla ei ole varaa maksaa sakkoja voivat nyt rauhassa varastaa kaupoista. Härskeimmät ovat repineet poliisin kirjoittaman sakon roskikseen poliisin silmien edessä. Teosta ei ole rangaistusta. Piikki on auki eikä seurauksia ole. Kaikenlisäksi viimeaikoina oikeusministeriö on esittänyt suunnitelmia jossa kustannussyistä kaikkien vankeusrangaistusta lyhennetään automaattisesti.

Ehdollinen tuomio ei ole pelote

Ehdollisen tuomion ajatuksena on ollut toimia pelotteena ja samalla myös estää henkilöä joutumasta alttiiksi niille haittavaikutuksille joita vankila ympäristönä aiheuttaa. Ehdollisen tuomion pitäisi siis olla pelote. Tilanne on kuitenkin päinvastoin. Vakavistakin yksilön oikeuksia loukkaavista rikoksista tuomitaan pääsääntöisesti ehdolliseen. Todellista pelkoa joutua vankilaan ei ole. Ehdollista vankeutta on yleisesti kansan keskuudessa pidetty pelkkänä vitsinä. Järjestelmän uskoa horjuttaa myös käytäntö jossa yksittäisellä henkilöllä voi olla useita ehdollisia rangaistuksia samanaikaisesti ilman pelkoa joutua vankilaan, vaikka kuinka jatkaisi rikollisella tiellä.

Onhan järjestelmässä toki se hyvä puoli, että tuomioistuimen päätökseen tyytymätön voi ottaa oikeuden omiin käsiin ja käyttää järjestelmää tarvittaessa itsekin hyväksi.

Ehdollista vankeutta?

Voi kun pelottaa.

Lue myös:
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen?
Megan Kanka ja Meganin laki
Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain ?

Maksa lomamatkat luottokortilla

2011-07-05T01:00:00.000+03:00

Kuluttajansuojalain (20.1.1978/38, 7 LUKU 13 §) mukaisesti luottokortin myöntäjä on vastuussa myyjän tekemästä sopimusrikkomuksesta. Luottokorttiyhtiöt tekevät sopimuksia liikkeiden ja palveluntarjoajien kanssa luottokortin käyttömahdollisuudesta. Luottokortin myöntäneen tahon katsotaan olevan vastuussa myyjän sopimusrikkomuksesta. Asiasta on myös korkeimman oikeuden ennakkopäätös.

Lomamatkan varaus- ja loppumaksu kannattaa aina maksaa luottokortilla. Matkustaja turvaa tällä menettelyllä parhaiten saatavansa matkatoimiston konkurssin yhteydessä. Vaikka matkatoimisto joutuu maksamaan vakuuden Kuluttajavirastolle mahdollisen konkurssin takia, vakuuden maksamista ei kuitenkaan edellytetä matkanvälittäjältä eikä vakuus koske kuin valmismatkoja.

Matka saatetaan varata monesti koko perheelle jo kuukausia tai jopa yli puolikin vuotta etukäteen. Varausmaksun yleensä pystyy maksamaan internetvarauksen yhteydessä luottokortilla. Matkan loppumaksu maksetaan yleensä kuukautta ennen matkalle lähtöä. Viimehetken lähdöt maksetaan yleensä heti. Oli maksuaikataulu mikä tahansa ja mikäli matkaa tai matkan osaa ei pysty maksamaan internetpalvelun kautta kortilla kannattaa nähdä vaivaa sen verran että käy matkatoimistossa paikan päällä maksamassa matkan luottokortilla.

Lue myös:
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista
Älkää maksako ennakkoon
Nordean suuri VISA puhallus
Nordean suuri VISA puhallus, osa II

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika

2011-06-22T17:46:00.006+03:00

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskenut purkuhakemus on hylätty. Korkein oikeus ei käsittele maaliskuussa 2010 antamaansa poikkeuksellisen virheellistä päätöstä uudelleen.

Maaliskuussa 2010 korkein oikeus kumosi käräjä- ja hovioikeuden yksimieliset päätökset ja näytti vihreää valoa perustuslain vastaiselle, ainostaan viranomaisten toimivaltaan kuuluvalle pysäköinninvalvonnalle. Helmikuussa 2011 perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä. Toimintaan liittyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen hallintotehtävän piirteitä. Perustuslakivaliokunta katsoi että hallinnollisten seuraamusten määräämiseen sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä. Yksityinen pysäköinninvalvonta on siis perustuslain vastaista.

Korkeimman oikeuden antama kielteinen päätös purkuhakemukselle ei muuta yksityisen pysäköinninvalvonnan oikeudellisesti äärimmäisen epäselvää asemaa. Kyseessä oli yksittäiseen tapaukseen liittyvä päätös. Korkeimman oikeuden tulkinnasta huolimatta yksityistä pysäköinninvalvontaa voi ja kuuluukin käsitellä perustuslain vastaisena toimintana.

Kansalaistottelemattomuutta tarvitaan

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa moni asia toiminnan laillisuudesta lähtien on äärimmäisen epäselvää. Yksi asia on kuitenkin poikkeuksellinen selkeä. Pysäköintivalvontayhtiö ei tiedä sopimuskumppaniaan, eli ajoneuvon yksityiselle alueelle pysäköineen autoilijan henkilöllisyyttä. Sopimus pysäköinninehdoista voi syntyä vain ja ainoastaan ajoneuvon kuljettajan kanssa. Maksamattoman pysäköintivirhemaksun maksuvaatimus lähetetään kuitenkin ajoneuvorekisteristä löytyvälle ajoneuvon haltijalle tai omistajalle. Ajoneuvon haltijat ja omistajat eivät ole mahdollisesti syntyneen sopimuksen osapuolia, eivätkä siten millään tavoin velvollisia selvittämään ajoneuvon kuljettajaa pysäköintivalvontayhtiölle tai vielä vähemmän maksamaan määrättyä maksua.

Yksityisen pysäköintivirhemaksun välttää kiistämällä yksiselitteisesti ja järjestelmällisesti olleensa ajoneuvon kuljettaja. Näyttövastuu kuljettajasta on valvontayhtiöllä. Jotkut valvontayhtiöt ovat lähestyneet autoilijoita uhkaamalla poliisitutkinnalla, mikäli haltija tai omistaja ei paljasta ajoneuvon kuljettajaa. Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei ole kyse rikoksesta, vaan väitetystä yksityisoikeudellisesta sopimussuhteesta. Asia ei kuulu poliisille, eikä yksikään poliisi ota asiaa tutkittavakseen valvontayhtiöiden uhkailusta huolimatta.

Hyvät autoilijat! Kyse ei ole oikeudesta saada pysäköidä mihin tahansa, vaan periaatteesta kuka rikkeestä saa rangaista. Viime vuosien aikana iso osa yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on siirtynyt rikollisten, talousrikoksista tuomittujen ja järjestäytyneen rikollisuuden temmellyskentäksi. Helppo raha ja ihmisten uhkailu houkuttaa. Korkeimman oikeuden epävirallisella siunauksella toiminta kohottaa taas päätään.

Kansalaistottelemattomuutta tarvitaan! Jokainen pitäköön huolen ettei yhtään yksityistä pysäköinninvalvontamaksua makseta - annetaan valvontayhtiön selvittää sopimuskumppaninsa.

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Pitääkö yksityinen pysäköinninvalvontamaksu maksaa?
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa kelvottomasti perusteltu
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Parkkifarssi päätökseen - kuluttajavirasto kriisissä
ParkCom on vihdoin keskeyttänyt toimintansa
ParkPatrol Finland Oy lopetti toimintansa
ParkCom hävisi hovioikeudessa
ParkCom Oy rikostutkinnassa
Etelä-Suomen lääninhallitus kielsi ParkCom maksujen perinnän

Nordean ilmainen korttivakuutus antaa oivan lisäturvan ostoksille?

2011-06-17T01:00:00.000+03:00

Nordea tarjoaa VISA- ja MasterCard- korteilleen ilmaista kodinturvavakuutusta. Kodinturvavakuutukseen kuuluu tuoteturvaosuus joka korvaa rikkoutuneen tuotteen ilman erillistä omavastuuta pääsääntöisesti viiden vuoden ajan ostopäivästä tuotteen takuun päättymisen jälkeen. Vakuutus astuu automaattisesti voimaan kun ostos on kokonaisuudessaan maksettu Nordean luottokortilla. Vakuutuksen myöntää vakuutusyhtiö Chartis Europe S.A.

Nordean ilmainen korttivakuutus on erinomainen vaihtoehto ylimääräiselle tuoteturvalle silloin kuin kotiin hankitaan kallista elektroniikkaa. Uusi astianpesukone, taulutelevisio, digiboksi, tietokone, pyykinpesukone, kuivausrumpu, jääkaappi jne. kannattaa maksaa Nordean luottokortilla.

Luottokorttiostosten yhteydessä luotonantaja vastaa myyjän tekemistä sopimusrikkomuksista ja toisaalta ilmainen vakuutus tuotteelle astuu voimaan automaattisesti heti maksun yhteydessä ja korvaa tuotteen korjauskulut ilman omavastuuta pääsääntöisesti viiden vuoden ajan ostopäivästä sen jälkeen kun tuotteen takuu on päättynyt.

Kotivakuutus ja maksulliset tuoteturvavakuutukset

Nordean tuoteturvavakuutuksen kaltaisia palveluja löytyy laajoista kotivakuutuksista, joista korvataan kodinkoneen äkillinen rikkoutuminen. Kotivakuutuksen maksamasta korvauksesta vähennetään kuitenkin vakuutussopimuksen mukainen omavastuu.

Jotkin kauppaketjut, kuten Gigantti, tarjoavat maksullisia (Happy CARE) tuoteturvavakuutuksia asiakkailleen. Esimerkiksi 1 699 euron hintaisen 42 tuuman LED-TV:n tuoteturva 48 kuukaudelle maksaa Gigantissa 349 euroa. Varmasti vakuutusehdoissa on eroavaisuuksia, mutta miksi ihmeessä maksaisimme 349 euroa lisää vakuutuksesta jonka saan ilmaiseksi maksamalla tuotteen Nordean luottokortilla?

Toimiiko Nordean korttivakuutus?

Vahinkoilmoituksen voi tulostaa Nordean sivuilta. Ilmoitus lähetetään Chartis Euorpe S.A:lle postitse. Tuotetta ei tarvitse ensin korjauttaa kunhan tuotteen korjauskuluista on esittää arvio hakemuksen yhteydessä. Blogin saaman palautteen perusteella korvauksen saaminen Nordean korttivakuutuksen perusteella rikkoutuneesta tuotteesta on normaalin vakuutuskäytännön mukaista. Ongelmia ja tulkinnallisia eroja esiintyy ajoittain, mutta positiivista on ollut huomata saadun palautteen perusteella korvausten maksetun pääsääntöisesti ilman kummempia vaikeuksia.

Keskon kanta-asiakkailla ollut ongelmia

Jonkin verran ongelmia on ollut Keskon kanta-asiakkailla jotka käyttävät ostoksensa yhteydessä Keskon K-Plussa -kanta-asiakasetuja. Keskon kanta-asiakkailla on mahdollisuus kaikista ostoksista kerätä pisteitä. Kuluttaja saa käyttöönsä kerättyjen pisteiden mukaisesti 1000 pisteen arvoisia pisteseteleitä, jotka ovat alennuskuponkeja ja oikeuttavat 5 euron suuruisiin alennuksiin tuotteen lähtöhinnasta.

Chartis Europe S.A on tulkinnut pisteseteleiden olevan rahaan ja luottokorttiin verrattavissa oleva maksuväline. Jos tuotteen lähtöhinnasta on saatu alennusta Keskon pisteseteillä, tuote ei Chartis Europe S.A:n mielestä ole kokonaisuudessaan maksettu Nordean luottokortilla. Vakuutusehtojen mukaan vakuutus on voimassa vain jos tuote on kokonaan maksettu Nordean luottokortilla. Lukemattomilta kuluttajilta on useissa tapauksissa evätty korttivakuutuksen sopimusehtojen mukainen korvaus vetoamalla oston yhteydessä käytettyihin Keskon alennuskuponkeihin.

Kuluttajat ovat käyneet vääntöä Nordean ja Chartis Europe S.A:n kanssa pisteseteleiden käytöstä tuotteen maksamisen yhteydessä. Nordea on lopulta antanut asiassa periksi ja todennut, että Keskon K-Plussa pistesetelit ovat alennuskuponkeja. Pisteseteleiden käyttö tuotteen lähtöhinnan alentamisessa ei mitätöi korttivakuutusta kunhan alennusten jälkeinen hinta on kokonaisuudessaan maksettu Nordean luottokortilla.

Klikkaa kuvaa
Lue myös:
Vapaaehtoinen palautusoikeus
Nordean suuri VISA-puhallus
Nordean suuri VISA-puhallus, osa 2
Pankeilla on oikeus loukata yksityisyyttä
Oletko sinä A-luokkaa?

Henkilöllisyyttä ei tarvitse paljastaa

2011-06-06T01:00:00.000+03:00

Viranomainen ei voi vaatia henkilön tunnistamista julkisiin asiakirjoihin liittyvissä pyynnöissä.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta määrittelee viranomaisten asiakirjat julkisiksi, ellei laissa erikseen muuta säädetä. Lain tarkoitus on toteuttaa käytännössä avoimuutta ja hyvää hallintotapaa sekä turvata kansalaisen tiedonsaantioikeutta. Tämä siis tarkoittaa, että jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta joka on julkinen. Oletusarvoisesti kaikki asiakirjat ovat julkisia. Asiakirjan pyytäjän ei tarvitse selvittää henkilöllisyyttään eikä perustella pyyntöään, ellei henkilöllisyyden selvittäminen ole tarpeen siltä osin kun viranomainen haluaa selvittää onko pyytäjällä oikeus saada asiakirja joka ei suoraan ole julkinen.

"Vastaus asiakirjapyyntöönne; Oikeusministeriö ei katso voivansa suostua asiakirjojen toimittamista koskevaan pyyntöön, koska siitä puuttuvat sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnasta annetun lain 9 § edellytetyt asianmukaiset lähettäjätiedot" (Oikeusministeriön lähettämä vastaus sähköpostiin)

Joidenkin viranomaisten toimesta on yleistynyt tapa jossa julkista asiakirjaa ei luovuteta, mikäli henkilö pyytää sitä sähköpostilla osoitteesta joka ei "identifioi" henkilöä. Tämä tarkoittaa sitä että sähköpostiosoite on esimerkiksi muotoa "kansalainen@" tai "make45@" eikä esimerkiksi "ville.virtanen@". Todellisuudessahan mikään edellä mainituista osoitteista ei identifioi oikeaa henkilöllisyyttä, identifiointi on jälkimmäisessäkin vain näennäinen. Viranomainen kuitenkin perustaa vaatimuksensa lakiin sähköisestä asioinnista viranomaistoimituksessa ja viranomaisten yleisimmän perustelun mukaan pyynnöstä puuttuu sähköisenasioinnin edellyttämät asianmukaiset lähettäjätiedot.

Lain mukaan julkisen tiedon pyytäjän ei tarvitse paljastaa henkilöllisyyttään eikä kertoa miksi hän tietoja haluaa. Sähköisessä asiakirjapyynnössä sähköpostiosoite yksilöi pyytäjän yhtä tarkasti kuin henkilökohtaisessakin käynnissä. Sähköpostiosoite ei identifioi lähettäjän henkilöllisyyttä, mutta se yksilöi tarkasti kenelle vastaus tulee lähettää. Viranomainen ei voi kieltäytyä julkisen asiakirjan toimittamisesta sillä perusteella että lähettäjätiedosta ei voida yksilöidä henkilöllisyyttä. Viranomaisen on vastattava sähköisiin pyyntöihin, oli lähettäjän sähköpostiosoite sitten ville.virtanen@email.com tai anonyymi123@email.com.

Jopa oikeusministeriön oma ohjeistus toteaa selvästi, että pyytäjän ei tarvitse paljastaa henkilöllisyyttään.

Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Asiantuntija lääkäreiden nimet ovat julkisia
Saako vastaanotetun kirjeen julkaista
Pankeilla on oikeus loukata yksityisyyttä
Q&A - Poliisikuulustelu - Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa
Televisiomaksutarkastajan kiristyksen kohteena

Q&A - Rangaistavuus

2011-05-27T01:00:00.000+03:00

”Kaveri sai tuomion Suomessa rikoksesta jonka teki ulkomailla. Eikö rikoksesta pitäisi tuomita aina tekomaassa eikä siten että voit saada rangaistuksen myös Suomessa teosta jota ei ole tehty Suomessa. Entä jos teosta on saatu rangaistus jo ulkomailla? Voiko samasta teosta saada uuden rangaistuksen Suomessa?”

Kysymystäsi voisi purkaa auki selventämällä seuraavia käsitteitä: alueperiaate, kansalaisuusperiaate, universaaliperiaate ja kaksoisrangaistavuus.

Alueperiaate yksinkertaisimmillaan tarkoittaa, että jokainen Suomen valtakunnan alueella oleskeleva henkilö kansalaisuudesta riippumatta on Suomen rikoslakien alainen. Suomen valtakunnan alueeseen lasketaan rajojen sisäpuolinen alue, vesialueet, ilmatila sekä suomalaiset alukset ja ilma-alukset.

Kansalaisuusperiaate määrittelee, että jokainen Suomen kansalainen on Suomen rikoslakien alainen myös silloin kun henkilö on Suomen rajojen ulkopuolella. Eli ulkomailla tehtyyn rikokseen voidaan nostaa syyte Suomessa jolloin sovelletaan suomalaista rikoslakia henkilön palatessa takaisin Suomeen.

Kansalaisuusperiaatteen mukainen rangaistavuus edellyttää pääsääntöisesti kaksoisrangaistavuuden vaatimusta. Jotta henkilö voidaan tuomita Suomessa rikoksesta, jonka hän on tehnyt ulkomailla, edellytetään että tehty teko on rikos myös kohdemaassa. Henkilöä ei kuitenkaan voida tuomita ulkomailla tehdystä rikoksesta ankarampaan rangaistukseen Suomessa kuin teosta tuomittaisiin kohdemaassa. Rikoslaissa on lueteltu joitakin rikostyyppejä, kuten lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, joiden osalta rangaistavuutta tekomaassa ei edellytetä. Eli henkilöä voidaan näiden tekojen osalta tuomita Suomessa rikoksesta vaikka teko ei olisi ollut rikos kohdemaassa.

Universaaliperiaatteen mukaan kaikkein vakavimmat rikokset kansainvälistä oikeutta vastaan, kuten esimerkiksi joukkomurha, ovat aina rangaistavia riippumatta tuomiovaltaa käyttävästä maasta ja sen lainsäädännöstä.

Eli kaveriasi voidaan rangaista Suomessa teosta jonka hän on tehnyt ulkomailla. Tämä siis edellyttää sitä, että teko on rangaistava myös tekopaikalla. Mikäli rikos on niin vakava että kaksoirangaistavuutta ei vaadita, kaverisi voidaan tuomita Suomessa vaikka teko ei olisi rangaistava kohdemaassa. Rikoksesta ei kuitenkaan voida tuomita kahdesti. Eli jos kaverisi on saanut rangaistuksen tekomaassa, henkilöä ei voi samasta teosta tuomita uudestaan Suomessa. Tämä pätee myös tapauksessa jossa tehdystä rikoksesta Suomessa saisi ehdotonta vankeutta, mutta tekomaassa henkilö olisi saanut vain sakkoa.

Täydellinen rikos?

Pyöritellään hetki pientä ajatusleikkiä. Edellä kuvatun kaltainen periaate antaa myös teoreettisen mahdollisuuden täydelliseen rikokseen. Nimittäin kansainvälisillä vesillä ei yhdelläkään valtiolla ole rikosoikeudellista toimivaltaa. Käytännössä aluksessa joka purjehtii kansainvälisillä vesillä, on voimassa aluksen rekisteröintimaan rikoslainsäädäntö. Nyt jos kansalaisuudeton henkilö tekee rikoksen kuten murhan, kansainvälisellä vesialueella purjehtiessaan purjeveneellä jota ei ole rekisteröity mihinkään olisi voimassa tilanne jossa kenelläkään ei olisi rangaistusvaltaa tehtyyn rikokseen.

Lue myös
Kaikki Q&A Artikkelit

Lakien perustuslainmukaisuuden valvonta

2011-05-18T01:00:00.000+03:00

Käytännössä kaikki modernit oikeusjärjestelmät perustuvat jonkinlaiselle normihierarkialle. Valtioelinten ja kansalaisten toimintaa ohjaillaan eritasoisilla asetuksilla ja hallinnollisilla määräyksillä, joiden antaminen perustuu laissa annettuun valtuutukseen. Normihierarkian huipulla on yleensä erityinen, hyvin pysyväksi ja pääsääntöisesti muuttumattomaksi tarkoitettu ja yleensä varsin abstrakti, lähinnä ylimpien valtioelinten valtasuhteita ja lainsäädäntömenettelyä koskeva sekä kansalaisten perustava laatua olevat oikeudet määrittelevä ”korkein laki”, jota yleensä nimitetään joko perustuslaiksi tai valtiosäännöksi. Perustuslain addressaatti – se, jonka toiminnan sääntelyyn laki on kohdistettu – on ensisijaisesti lainsäätäjä. Perustuslailla pyritään siis asettamaan eduskunnalle rajat sen suhteen, millaisia lakeja se voi säätää. Perustuslain itsensä muuttaminen on puolestaan tehty erityisen vaikeaksi ja huomattavan suurta poliittista yksimielisyyttä vaativaksi, jotta sillä olisi se asema eduskunnan lainsäädäntövallan rajoittajana, mikä sille on tarkoitettu.

Suomen perustuslain ehkäpä keskeisin lähtökohta on valtiosääntöoikeudellinen virkamieshallintoperiaate, jonka mukaan julkista valtaa käyttävät vain viranomaiset ja näiden nimissä vain laillisesti virkoihinsa nimitetyt virkamiehet. Tällä halutaan turvata julkisen vallan käyttöä koskeva lainmukaisuus, yhtenäisyys ja objektiivisuus. Toinen keskeinen periaate on se, että yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Lakia alemmanasteisilla asetuksilla tai muilla hallinnollisilla päätöksillä ei voida määrätä yksilön oikeusaseman perusteista. Myös virkamiesten oikeusaseman perusteet kuuluvat lailla säädettäviin asioihin.

Millä sitten voidaan taata, että perustuslakia tosiasiassa myös noudatetaan? Yleisesti tarkasteltuna perustuslainmukaisuuskontrolli voidaan toteuttaa ja eripuolilla maailmaa se toteutetaan lähinnä neljällä erilaisella tavalla, jotka pääpiirteittäin ovat yleinen tuomioistuinkontrolli, valtiosääntötuomioistuinkontrolli, parlamentaarinen kontrolli sekä jonkin erityiselimen suorittama muu kuin parlamentaarinen- tai tuomioistuinkontrolli. Näiden keskeiset erot liittyvät siihen, kohdistuuko valvonta lakiesitykseen ennen lain voimaantuloa vaiko jo voimassa olevan lain jälkikäteiseen valvontaan.

Suomessa lakien perustuslainmukaisuuden kontrolli on ollut vakiintuneesti eduskunnan
perustuslakivaliokunnan suorittaman ennakkovalvonnan varassa. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Mikäli lakiehdotus havaitaan säätämisvaiheessa perustuslain vastaiseksi, ei lakia voida sellaisenaan säätää. Tällöin menettelyvaihtoehtoina ovat joko perustuslain samanaikainen muuttaminen, lakiehdotuksen hylkääminen tai sen perustuslain vastaisen osan poistaminen, lakiehdotuksen muuttaminen siten, että perustuslain vastaisuus poistuu, sekä lain säätäminen perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tällöin kyse on niin sanotusta poikkeuslaista, jolla asiallisesti ottaen muutetaan perustuslakia kuitenkaan itse perustuslain tekstiin kajoamatta.

Perustuslakivaliokunnan suorittama ennakkovalvonta on tietenkin lähtökohtaisesti hyvä asia ja siinä pystytään useimmiten karsimaan ainakin räikeimmät perustuslain vastaisuudet. Ennakkovalvonnan ongelma on siinä, että poliitikoista koostuvan valiokunnan päätöksiä ohjaavat viime kädessä poliittiset ja hallinnolliset tarkoituksenmukaisuusseikat ennemmin kuin muodollinen oikeusturva. Jos lakiesitys läpäisee perustuslakivaliokunnan seulan tai sitä ei edes alisteta valiokunnan kontrollille, kun esityksen perustuslakiristiriidan uhkaa ei havaita, ei meillä ole minkäänlaista keinoa julistaa jälkikäteen jotain lakia perustuslain vastaiseksi. Tämä on oikeusvaltiossa ilmiselvä puute.

Perustuslain vastaisia lakeja on tapana säätää yhteiskunnan häiriötilanteissa tai merkittävien yhteiskunnallisten intressien ollessa uhattuina. Poikkeusolot ja yhteiskunnalliset murrokset ovat omiaan synnyttämään tilanteita, joissa perustuslain venyttämisen vaara on erityisen suuri. Suomessa selkeästi perustuslain vastaisesti on lähihistoriassa säädetty ainakin ns. Tehy-pakkolaki sekä lex Nokia. Myös uusi aselaki on perustuslain kannalta vähintään hyvin kyseenalainen. Mutta kun perustuslakivaliokunta koostuu poliitikoista ja sen käsissä perustuslaki on tarvittaessa muovailuvahaa, tällaisia lakeja syntyy. Perustuslaista on tullut käytännön politiikan väline.

Suomeen ei ole perustettu erityistä valtiosääntö- tai perustuslakituomioistuinta, jollainen löytyy monesta muusta maasta, tosin esimerkiksi muissakaan Pohjoismaissa ei tällaista tuomioistuinta ole. Perustuslakia viimeksi uudistettaessa ei katsottu tällaiselle erityistuomioistuimelle olevan tarvetta, eikä sen nähty muutenkaan sopivan suomalaiseen järjestelmään. Monissa maissa, kuten esimerkiksi Saksassa, perustuslakituomioistuimen rooli on kuitenkin hyvin merkittävä. Yhdysvalloissa puolestaan liittovaltion korkein oikeus, jota ei alun perin tarkoitettu varsinaiseksi perustuslakituomioistuimeksi, on kuitenkin käytännössä ottanut hyvin vahvasti tällaisen roolin ja sillä on kelpoisuus julistaa lakeja perustuslain vastaisiksi. Mikään maa, jossa on perustuslakituomioistuin tai muu lakien perustuslainmukaisuuden valvontaan oikeutettu oikeusistuin, ei tiettävästi ole koskaan harkinnut tästä instituutiosta luopumista ja siirtymistä pelkkään ennakkovalvontaan.

Suomessa vallitsi pitkään periaate, että lakien perustuslainmukaisuuden valvonta ei kuulunut tuomioistuimille lainkaan. Ajateltiin, että ennakkovalvonta pitää huolen siitä, että ristiriitaa perustuslain ja tavallisen eduskuntalain tai tätä alemmanasteisen säännöksen kanssa ei voinut olla. Jos tällainen ristiriita havaittiin, se piti ”selittää pois”, toisin sanoen tuomioistuimen piti tulkita lakia sellaisella tavalla, että ristiriitaa ei jää.

Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä kuitenkin edellytettiin, että tuomioistuimet ottavat huomioon myös perusoikeussäännökset tavallisen lain ohella. Eduskunnan perustuslakivaliokunta suositti ns. perusoikeusmyönteistä laintulkintaa - milloin asiassa oli useita perusteltavissa olevia ratkaisuvaihtoehtoja, tuli tuomarin valita niistä se, joka parhaiten toteuttaisi perusoikeuksien tavoitteet.

Vuoden 2000 uudessa perustuslaissa mentiin vielä askel pidemmälle säätämällä perustuslain etusijasta. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos lainsäännöksen soveltaminen olisi ”ilmeisessä ristiriidassa” perustuslain kanssa. Tuomioistuin ei voi julistaa lakia sinänsä perustuslain vastaiseksi, mutta se voi ratkaista yksittäisen tapauksen välittömästi perustuslain nojalla tavallisen lain nimenomainen sanamuoto sivuuttaen. Uusi järjestelmä ei siis tarkoita yleistä lakien perustustuslainmukaisuuden jälkikäteistä tuomioistuinkontrollia, vaan eräänlaista perustuslain ja perusoikeussäännösten merkityksen pitkälle menevää korostamista. Vaatimus ristiriidan ilmeisyydestä tosin nostaa tulkintakynnyksen melko korkealle. Korkeimmassa oikeudessa on ollut tähän mennessä ainoastaan yksi tapaus, jossa tavallinen laki on sivuutettu perustuslain etusijan perusteella (KKO:2004:26).

On selvää, että ennakkovalvonnalla ei ole mahdollista varmistaa täysin kattavasti, ettei elävässä elämässä ilmenisi tilanteita, joissa jonkin lain soveltaminen olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Erityisen ongelmallisia voivat olla jotkut kauan aikaa sitten säädetyt lait. Vasta aivan viime vuosina ja -vuosikymmeninä on perusoikeusajattelu alkanut saada kunnolla jalansijaa ja on alettu edellyttää, että yksilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin puuttuminen edellyttää laintasoista sääntelyä. Vanhempi lainsäädäntö on voitu laatia yhteiskuntapoliittisesti täysin toisenlaisissa oloissa, joissa oikeusturvan takeille ja virkamieshallintoperiaatteelle ei ole asetettu niin suurta painoarvoa. Tästä syystä on ilmeistä, että moni voimassa oleva, etenkin kauan aikaa sitten säädetty laki on perustuslain vastainen.

Niin sanottu vallan kolmijako-oppi, jonka kehittäjänä on pidetty ranskalaista Montesquieu´ta, edellyttää valtiollisen vallankäytön hajauttamista eri tahoille siten, ettei valtaa kerrostu liikaa yhteen paikkaan. Kun lakien perustuslainmukaisuutta ei voida Suomessa jälkikäteen tehokkaasti kontrolloida, on eduskunta on saanut valtiollisten tehtävien jaossa kohtuuttoman suuren painoarvon, jota se on eräissä tapauksissa myös häikäilemättömästi käyttänyt.

Perustuslakituomioistuimen perustaminen poistaisi tämän ongelman ja olisi merkittävä askel kohti todellista oikeusvaltiota, jollaisena Suomea ei tällä hetkellä voida pitää.

Lue myös:
Poikkeusolot - kansalaisoikeuksia kavennetaan jälleen
Sananvapaus murenee
Uusi vaihe sananvapauden alasajossa
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Nettisensuuri iskee
Illuusio länsimaisista arvoista

Lue myös perustuslainvastaisesta yksityisestä pysäköinninvalvonnasta:
Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
KKO:n yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettuun tuomioon haetaan purkua

Neste haluaa eroon yksityisasiakkaistaan

2011-05-08T01:00:00.000+03:00

Neste Oil kohtelee yksityisasiakkaitaan ylimielisen halveksivasti jota on vaikea edes pukea sanoiksi. Neste Oil:n asiakaspalvelu karuudessaan hakee vertaistaan suomalaisessa yritysmaailmassa. Asiakas on Neste Oil:lle hyödyllinen, jos hän maksaa laskunsa ajoissa, mutta pienenkin virheen sattuessa asiakas saa tuntea vihan nahoissaan. Neste Oil:lla menee polttoainemarkkinoilla nähtävästi niin hyvin, että asiakkaiden mielivaltainen ja ennen kaikkea lainvastainen kohtelu on otettu jopa osaksi asiakaspalveluprosessia. Onneksi voimme kuitenkin valita kenen asiakkaita haluamme olla. Mikäli asiakaslähtöinen ja ystävällinen palvelu kiinnostaa sinua, kannattaa lopettaa asiointi Neste Oil:n kanssa.

Blogi on saanut monia valituksia Nesteen (Neste Markkinointi Oy) ylitsepääsemättömästä innokkuudesta laittaa yksityisasiakkaita perintälain ja hyvän perintätavan vastaisesti perintään. Nesteen apuna toimii yksi Suomen suurimmista perintäyhtiöistä Intrum Justitia.

Kaikki raportoidut tapaukset ovat käytännössä identtisiä. Asiakas unohti maksaa yksityisen Nesteen polttoainekortin laskun eräpäivänä. Noin viisi päivää eräpäivän jälkeen saapui Nesteen luotonvalvonnan lähettämä töykeän oloinen maksumuistutuskirje jossa vaaditaan velkaantuneen pääoman maksamista kokonaisuudessaan heti ja ilmoitetaan vielä erikseen, että maksumuistutuksesta peritään 5 euron kulut seuraavassa laskussa. Eräässä tapauksessa asiakas maksoi laskun kolme päivää maksumuistutuksen saapumisen jälkeen. Seuraavana päivä saapui Intrum Justitian perintäkirje. Perintäkirje oli päivätty päivää myöhemmäksi kuin alkuperäisen maksumuistutuksen saapumispäivä. Käytännössä maksumuistutuksen maksaminen saapumispäivänäkin olisi johtanut perintään. Intrum Justitian kirjeessä asiakkaalta vaadittiin velan pääoma, 5 euron maksumuistutuskulut Nesteelle sekä 21 euron perintäkulut perintäyhtiölle.

Perintään liittyvistä menettelytavoista säädetään laissa saatavien perinnästä (22.4.1999/513). Lain 10a § määrittelee maksurajat velan perinnässä. Maksumuistutuksesta voi periä 5 euroa ja perintäkirjeestä riippuen velan pääomasta 21 euroa tai 45 euroa. Lain 10b § määrittelee aikarajat edellä mainittujen maksujen perimiselle. Maksumuistutuksesta voi periä 5 euroa jos saatavasta on lähetetty alkuperäinen lasku vähintään 14 päivää ennen erääntymistä ja erääntymisestä on ennen maksumuistutuksen lähettämistä kulunut vähintään 14 päivää. Velalliselta saa periä perintäkuluja vain jos edellisestä maksumuistutuksesta tai -vaatimuksesta on kulunut vähintään 14 päivää. Mihinkään näistä rajoista ei Nesteen tapauksessa päästä edes lähelle. Maksumuistutuksesta ja perinnästä maksettavaksi vaaditut maksut ovat olleet kaikissa tapauksissa aiheettomia.

Lasku tulisi maksaa eräpäivänä sopimuksen mukaisesti. Vaikka vika unohduksen sattuessa onkin asiakkaassa, vähintä mitä voisi odottaa, on Nesteen ja Intrum Justitian noudattavan lakia. Lisäbonuksena olisi tietysti siedettävä asiakaspalvelu ja inhimillinen kohtelu.

Kuinka paljon ihmiset ovat maksaneet Nesteelle ja Intrum Justitialle perintäkuluja joita lain mukaan ei olisi tarvinnut? Kuinka kauan Nesteen ja Intrum Justitian perintä on ollut perintälain vastaista? Jokaisen saman kohtelun saaneen asiakkaan kannattaa kaivaa vanhat laskunsa esiin ja ottaa asia uudelleen puheeksi. Laki saatavien perinnästä (22.4.1999/513, 15§) velvoittaa perintää harjoittavan yrityksen korvausvelvolliseksi lain vastaisesta perinnästä aiheutuneista kuluista.

Blogi suosittelee vahvasti kaikille lukijoilleen Neste Oil:n asiakkuudesta luopumista

Asiakkuuden voi lopettaa helposti sähköpostilla osoitteeseen kortit@nesteoil.com tai soittamalla arkisin palvelunumeroon 010 458 8480 (katso yhteystiedot).

Neste Oil on tunnettu ympäristön raiskaaja

Yksityisasiakkaiden huonon kohtelun lisäksi Neste Oil on kunnostautunut myös ihmisoikeuksien ja meidän kaikkien elinympäristön säälimättömänä tuhoajana. Neste Oil on mittaamattomassa ahneudessaan palmuöljy tuotannolla viitannut kintaalla alkuperäiskansojen ihmisoikeuksille, tuhonnut ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeitä sademetsiä ja raiskannut luontoa ylitsepääsemättömän innokkaasti.

Neste Oil on myös sijoittunut kyseenalaiselle ensimmäiselle sijalle maailman vastuuttomimpana yrityksenä Public Eye Awards -kilpailussa jossa Neste Oil äänestettiin 17 385 äänellä maailman pahimmaksi yhtiöksi. Voit myös osallistua Neste Oil:n palmuöljyn vastaiseen kampanjoitiin.

Lue:
Neste Oil on maailman vastuuttomin (Kauppalehti)
Ei sademetsää tankkiin
Public Eye Awards 2011 Nominations

Lue myös:
Kuluttaja ei voi luottaa E10-bensiiniin
Älä tankkaa 95E10 -bensiiniä!
Kuka vastaan 95E10 bensiinin toimivuudesta?
Katevarauksen kirous
Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi

Ilmastonmuutos, osa 2

2011-04-26T01:00:00.000+03:00

Ilmastonmuutos on yksi maailmanhistorian suurimmista huijauksista. Suurimpia siksi, että kuvitteellisen ja keksityn ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen mandaatilla on aiheutettu yrityksille, yhteisöille ja valtioille suunnattomia lisäkustannuksia päästökauppojen ja -vähennysten loputtomilla vaatimuksilla. Kustannukset lankeavat pääsääntöisesti veronmaksajien ja kuluttajien maksettavaksi korkeimpina hintoina ja veroina. Samalla on syyllistetty yksittäisiä kansalaisia työllisyyttä tukevasta kuluttamisesta. Ilmastonmuutos ja CO2-päästöt polkevat varjoonsa paljon tärkeämmät kokonaisuudet kuten ympäristön- ja luonnonsuojelun.

Ilmastonmuutoksen fanaattisimmat uskovaiset näkevät ilmastopeikkoja joka puolella. Jos on tavallista kuumempaa, kyse on ilmastonmuutoksesta. Jos on tavallista kylmempää, kyse on ilmastonmuutoksesta. Jos sataa tai on satamatta, kyse on ilmastonmuutoksesta. Paikalliset lämpötilavaihtelut johtuvat ilmastonmuutoksesta. Tulvat, kuivuus, rankkasateet, myrskyt ja hurrikaanit - kaikki ovat ilmastonmuutokset syytä tai sen seurausta.

Ilmastonmuutoksen valheesta on vaikea irrottautua. Uskonnosta on tullut totuus monelle taholle. Valtavirrasta ja yleisestä totuudesta ei enää uskalleta poiketa. Yritykset ja yhteisöt on sidottu teräsketjuilla uskomukseen joka on julistettu ainoaksi oikeaksi. Valtioiden johtajat eivät halua myöntää tulleensa huijatuksi ja kuluttaneensa veronmaksajien rahoja humpuukiin satoja miljardeja euroja. Se olisi poliittinen itsemurha. Koneisto ruokkii itseään. Onneksi yhä suurempi osa kansalaisista ja myös tiedemiehistä ovat avanneet silmänsä ja nähneet totuuden. Ilmastonmuutoksen hype on auttamatta ohi!

Faktaa ilmastonmuutoksesta

Ilmastonmuutos ei ole ihmisen aiheuttama. Ilmaston lämpötilan muuttuminen on täysin luonnollinen olotila.

Maapallolla on monesti ollut paljon lämpimämpiä ajanjaksoja jolloin hiilidioksidin määrä on ollut merkittävästi paljon alempi kuin nyt. Lämpötilanvaihtelut eri aikakausien aikana ovat osa ilmastollista kokonaisuutta. Keskiajan alkupuolella yli 400 vuoden ajan keskilämpötila oli huomattavasti korkeampi kuin tällä hetkellä. Satoja vuosia kestäneen lämpimän jakson aikana esimerkiksi viikingit asuttivat Grönlantia joka oli vehreää ja täysin viljelykelpoista. Keskilämpötila Grönlannissa oli keskiajalla 2-4 astetta korkeampi kuin tällä hetkellä.

Ilmastonmuutosuskovaisten keskilämpötilaväitteissä on nähtävillä aina sama tuttu kaava. Kun joku osoittaa että jonain historiallisena aikana maailmassa ollut pitkiä ajanjaksoja nykyhetkeä paljon lämpimämpää kyse on paikallisesta vaihtelusta. Kun jossain päin osoitetaan olleen huomattavasti kylmempää (kuten jääkaudella), kyseessä on selvä osoitus maapallon laajuisesta lämpenemisestä.

Lisääntyvä hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä ei yksinään aiheuta ilmaston lämpenemistä. Hiilidioksidin määrä on yksi muuttuja tuhansien muiden muuttujien joukossa jotka yhdessä yhtenä harmonisena kokonaisuutena vaikuttavat ilmastoon ja ilman lämpötilan kehittymiseen. Jos kaikki muut ilmakehän tilaan vaikuttavat muuttujat pysyvät vakiona ja hiilidioksidin määrä on ainoa joku kasvaa, niin kyllä, hiilidioksidi sitoo itseensä lämpöä ja siten nostaa ilmakehän lämpötilaa. Ilmaston on kuitenkin hyvin monimutkainen kokonaisuus ja pelkästään yhden muuttujan perusteella ei asioista voi vetää johtopäätöksiä. Puhumattakaan siitä että oletetaan muiden muuttujien pysyvän vakiona ja suurinta osaa muuttujista ja niiden vaikutuksista ei edes tunneta.

Ihmisen tuottamalla hiilidioksidilla (CO2) on kokonaisuuteen hyvin marginaalinen vaikutus. Yli 95% maailman hiilidioksidipäästöistä syntyy vapautumalla luonnosta.

Yhä suurempi määrä maailman tiedemiehistä ei enää usko väitettyyn ilmastonmuutoksen. Vielä suurempi määrä tiedemiehiä suhtautuu hyvin kriittisesti YK:n ilmastopaneelin IPCC:n käyttämiin tutkimusmenetelmiin ja ilmastonmuutosmalleihin jotka on luotu tietämättä puoliakaan ilmaston tilaan vaikuttavista parametreista.

Kansainvälinen media on raportoinut mittavia väärinkäytöksiä ja tietoisia raporttien manipulointeja joilla on yritetty ajaa IPCC:n propagandaa.

Kaikkien maiden hallitusten ja yritysten on välittömästi uudelleen arvioitava ilmasto- ja energiapolitiikkansa. On aika korjata vakavat virheet jotka on tehty ilmastonmuutos propagandan nimissä. Väitetyn ilmastonmuutoksen seurausten takia taloudelliset kustannukset ovat nousseet käsittämättömiin mittasuhteisiin ja vaikeuttavat merkittävästi järkevää energiapolitiikkaa, ihmisten hyvinvointia, työllisyyden ja yhteisöjen taloudellisten intressien kehittymistä.

Ilmastonmuutos on osoitettu ihmiskunnan historian suurimmaksi ja kalliimmaksi huijaukseksi.

Lue myös:
Ilmastonmuutos (osa 1)

Kuluttaja ei voi luottaa E10 -bensiiniin

2011-04-13T01:00:00.000+03:00

Uuden 95E10 -bensiinin osalta mikään ei ole muuttunut. Tilannetta voi luonnehtia yhdellä lauseella: Älä tankkaa 95E10 -bensiiniä!

95E10 -bensiinin toimivuudesta ja soveltuvuudesta autoihin liikkuu moninaisia väitteitä. Bensiinin sisältämän etanolin on kerrottu lisäävän moottorin kulumista, aiheuttavan tehon häviämistä, lisäävän polttoaineen kulutusta, vaurioittavan moottorin tiivisteistä, aiheuttavan tyhjäkäyntiongelmia ja pienentävän ajoneuvon käyttöikää.

Pitävätkö nämä väitteet paikkansa? Vastaus on yhdentekevä autoilijan kannalta. Riski on olemassa, eikä polttoaineen tuottajat tai autojen valmistajat ole pystyneet osoittamaan, ettei uusi polttoaine voisi pidemmän päälle aiheuttaa vaurioita. Polttoaineen pitkäaikaisia vaikutuksia auton moottoriin ei ole testattu. Väite, että polttoaine ei aiheuta vaurioita perustuu siihen, ettei polttoaineesta aiheutuneita ongelmia ole vielä raportoitu. Mahdolliset ongelmat ilmenevät vasta monien kuukausien tai jopa vuosien jälkeen.

Auto on monelle yksityiselle ihmisille yksi suurimmista taloudellisista hankinnoista. Uuden 95E10 -bensiinin osalta kyse on autoilijan kannalta puhtaasta riskienhallinnasta. Auto ei ole kertakäyttötavara jonka tilalle voi milloin tahansa hankkia uuden jos auto vain sattuu hajoamaan. 98E5 -bensiini toimii autoissa poikkeuksetta. Viimeisten tutkimusten mukaan 98E5 -bensiinin korkeampi hinta kompensoituu 95E10 -bensiinin suuremmalla kulutuksella. Miksi siis ottaa riski kun kerta kustannuserokaan ei ole merkittävä?

Kuluttajaviraston tiedote

Kuluttajavirasto on 18.3.2011 julkaissut tiedotteen ”Kuluttaja voi luottaa E10-bensiiniin”. Tiedote on poikkeuksellisen harhaanjohtava ja siinä annetaan autoilijan oikeuksista täysin virheellinen kuva. Kuluttajavirasto sotkee tiedotteessaan teorian kuluttajanoikeuksista ja vallitsevan käytännön. Tämä ei ole Kuluttajaviraston toiminnan periaatteiden mukaista, vahvistaa ja turvata kuluttajan asemaa yhteiskunnassa. Kuluttajavirasto toimi Suomen hallituksen ja öljyteollisuuden painostuksen alaisena. Suomen sitoutuminen ilmastonmuutostavoitteisiin ajaa kuluttajien oikeuksien ohi.

”Jos vian osoitetaan johtuvan E10-bensiinin käytöstä ajoneuvossa, johon sen on ilmoitettu soveltuvan, autoala vastaa vian korjaamisesta aiheutuvista kustannuksista kuluttajalainsäädännön mukaisesti. Edellytyksenä on lisäksi, että kuluttaja on noudattanut auton käyttöohjetta.” (Kuluttajaviraston tiedote 18.3.2011)

”Jos vian osoitetaan johtuvan …”

Kenen vastuulla on osoittaa että ajoneuvoon syntynyt vika on nimenomaisesti 95E10 -bensiinin aiheuttama? Näyttö vastuu on kuluttajalla, ei auton maahantuojalla tai merkkikorjaamolla.

Kuinka yksityinen autoilija voi osoittaa vian johtuvan 95E10 -bensiinistä kun auton tarkistanut maahantuoja tai korjaamo väittää vian johtuneen jostain muusta? Käytännössä ei mitenkään.

Hyvin harvalla yksityisellä autoilijalla on taloudellisia mahdollisuuksia tai teknistä tietämystä purkaa auton moottoria ja analysoida vian aiheuttajaa. Kuluttajavirasto sinisilmäisesti uskoo maahantuojien ja korjaamojen rehellisyyteen. Kyseessä on kuitenkin todella suuret taloudelliset tappiot mikäli voitaisiin osoittaa, että maahantuojan lupaus bensiinin soveltuvuudesta olikin virheellinen. Vaikka autossa olisi takuu voimassa, se ei muuta asiaa. Merkkikorjaamo voi osoittaa aina vian johtuvan jostain muusta eikä kuluttajalla yleensä ole mahdollisuuksia väittää tai todistaa päinvastaista. Vastuu on helppo kiertää, eikä autoalasta ole vastuun kantajaksi.

Täydellinen esimerkki on Toyota Avensiksen tapaus vuodelta 2004. Ajoneuvon moottorin syntynyt äkillinen moottorivaurio oli Toyota Finland:in mielestä syntynyt virheellisen venäläisen polttoaineen käytöstä. Kuluttajan mielestä ajoneuvossa on virhevastuun alainen valmistusvika joka johtui kiertokangen laakeripultin valmistusvirheestä tai virheellisestä asennuksesta. Kertomus vuosia kestäneestä taistelusta maahantuojaa vastaan on pitkä ja lukemisen arvoinen. Se osoittaa hyvin konkreettisesti kuinka pitkälliseen, aikaa vievään ja kalliiseen pyöritykseen autoilija voi joutua todistaakseen kantansa.

Kannattaako tämä? Eikö ole vain helpompi tankata bensiiniä joka varmasti sopii ajoneuvoon, kuin ottaa riski siitä että kalliilla hankittu ajoneuvo vaurioituu ja kaiken lisäksi joutuu käyttämään toisen puolen omaisuudestaan todistaakseen väitteensä. Kummalla osapuolella luulette resurssien loppuvan kiistassa ensin, yksityisellä autoilijalla vai maahantuojalla?

”Jos korvattavista kustannuksista ei päästä sopuun neuvottelemalla, kuluttaja voi kääntyä kuluttajaneuvojan puoleen.” (Kuluttajaviraston tiedote 18.3.2011)

Mitä hyödyttää kääntyä kuluttajaneuvojan puoleen? Neuvojalla ei ole asiasta teknistä tietämystä tai edes toimivaltaa pakottaa maahantuojaa tai korjaamoa yhteistyöhön. Kuluttajaneuvonta pystyy toteamaan saman kuin kuka muutkin. Todellinen näyttövastuu viasta on kuluttajalla. Kuluttajaneuvojan yhteydenotto maahantuojalle tai korjaamolle ei vaikuta asiaan mitenkään. Seuraava ohje on viedä asia Kuluttajariitalautakunnan käsittelyyn. Lautakunta käsittelee asia vähintään 12 - 24 kk. Mitä ajoneuvoa silloin käytetään kun oma seisoo rikkoutuneena korjaamon takapihalla? Lautakunnan päätöskin on vain suositus, joten edessä olisi joka tapauksessa vuosien pituinen oikeudenkäynti.

Kuluttajaviraston olisi pitänyt antaa ohje jossa kehotetaan vakavasti harkitsemaan 95E10 -bensiinin käyttöä ajoneuvossa, eikä suostua myötäilemään hallituksen ilmastopoliitiikkaa, edes painostuksen alaisena. Kuluttajaviraston olisi pitänyt kehoittaa autoilijoita miettimään mahdollisuutta siihen, että riski ajoneuvon vaurioitumisesta on olemassa. Kuluttajavirasto olisi voinut myös kertoa rehellisesti, minkälainen prosessi on edessä, jos ajoneuvo vaurioituu 95E10 -bensiinistä. Kuluttajaviraston on todella helppo todeta: "Jos vian osoitetaan johtuvan ... " ja jättää kertomatta kuinka mahdotonta vian osoittaminen autoilijalle todellisuudessa on. Asiat eivät hoidu sillä että ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan.

Autoilijan kannalta on parempi jättää riski ottamatta ja tankata 98E5 – bensiiniä.

Käytettyjen autojen arvon romahtaminen

Autoilijan kannattaa myös miettiä oman ajoneuvonsa jälleenmyynti arvoa auton vaihdon yhteydessä. Jos muutaman vuoden kuluttua käy ilmi että 95E10 – bensiini vaurioittaa pitkään käytettynä ajoneuvon moottoria, kuka haluaa enää ostaa käytettyä ajoneuvoa johon on tankattu vuosia uutta 95E10 -bensiiniä? Näiden käytettyjen autojen arvo romahtaa eikä näistä autoista saa vaihdossa mitään. 95E10 -bensiinillä tankatut ajoneuvot jäävät autoliikkeiden varastoihin pölyttymään ja ainoat autot joilla arvo ei romahda, ovat autot johon on alun perinkin tankattu 98E5 -bensiiniä!

Aivan liian mota syytä olla tankkaamatta 95E10 -bensiiniä!

Lue myös:
Älä tankkaa 95E10 –bensiiniä!

Verkkokauppa.com – todennäköisesti aina kalliimpi!

2011-04-04T01:00:00.004+03:00

Verkkokauppa.com mainostaa itseään todennäköisesti aina halvimpana. Näin saattoikin olla vielä joitakin vuosia sitten. Viime vuosina Verkkokauppa.com on kuitenkin nostanut hintojaan selvästi kilpailijoitaan kalliimmaksi, luottaen yhä kuluttajille virheellisesti jääneeseen mielikuvaan muita edullisemmasta verkkokaupasta. Tuotevalikoima on kasvanut ja nopean voiton toivossa on myyntilistoille otettu halpatavaraa ja muuta rihkamaa joita monet muut kauppiaat eivät edes kehtaisi tuoda esille. Puhumattakaan siitä, että pyytäisivät yhtä korkeita hintoja.

Sen lisäksi, että Verkkokauppa.com on menettänyt maineensa edullisena ostospaikkana, Verkkokauppa.com on viitannut kintaalla suomalaiselle kuluttajalainsäädännölle ja onnistunut unohtamaan kaupanteon tärkeimmän jälkivaiheen. Sen miten yritys hoitaa takuu- ja huoltoasiat silloin kun kuluttajalla on ongelmia ostettujen tuotteiden kanssa.

Verkkokauppa.com:in palvelu ja toiminta on ollut kuluttajansuojaan liittyvissä asioissa ala-arvoista. Nyt kun Verkkokauppa.com on vielä noussut oman tuoteryhmänsä kalliimpien tuotteiden myyjäksi, täytyy vain ihmetellä miksi kuluttajan kannattaisi käyttää liikkeen palveluja, jonka tuotteet ovat muita kalliimpia, asiakaspalvelu muita heikompia ja kuluttajansuojalain tuntemus ja halu noudattaa lakia olematonta?

Verkkokauppa.com – todennäköisesti aina kalliimpi!

Hintavertailu

Hintavertailu on tehty 24.3 - 27.3.2011. Tuotehintoja vertailtiin sattumanvaraisesti 40 tuotteen osalta. Alla olevassa listassa näistä 20 tuotetta. 40 tuotteen joukossa ainoastaan 4 tuotteessa hinta oli halvempi Verkkokauppa.com:ssa kuin esimerkiksi Gigantissa.

Tuote	Verkkokauppa.com	Gigantti	Hintaero
D-Link DIR-655 WLAN reititin	90,90 €	85,00 €	6,9 %
LG BD550 Blu-ray -soitin	99,90 €	89,00 €	12,2 %
Sony 40" LED-TV KDL-40EX600	919,90 €	599,00 €	53,6 %
Samsung E1150 simpukkapuhelin	41,90 €	28,00 €	49,6 %
Nokia 2720 fold simpukkapuhelin	74,90 €	61,00 €	22,8 %
Nokia C5-03	199,90 €	195,00 €	2,5 %
Apple iPad 32Gb	449,90 €	399,00 €	12,8 %
Samsung RV510 15.6"" kannettava"	499,90 €	445,00 €	12,3 %
Brutal Legend PS3-peli	20,90 €	9,95 €	110,1 %
inFamous 2 PS3-peli (ennakko)	59,90 €	54,95 €	9,0 %
Samsung WB2000 digikamera	239,90 €	195,00 €	23,0 %
Nikon D3100 järjestelmäkamera	499,90 €	495,00 €	1,0 %
Topfield TF500 digiboksi	299,90 €	268,00 €	11,9 %
LG 60LD550 60"" Full HD LCD-televisio"	2 447,90 €	2 395,00 €	2,2 %
LG 42LX650 42"" Full HD LED 3D-televisio"	1 098,90 €	995,00 €	10,4 %
Tom Tom Go 750 Navigaattori	170,90 €	149,00 €	14,7 %
Garmin Nüvi 1490T Navigaattori	194,90 €	192,00 €	1,5 %
Kingston 2Gb SD muistikortti	7,90 €	6,90 €	14,5 %
Topfield TF100T digiboksi	69,90 €	59,00 €	18,5 %
LG HB405SU Blueray kotiteatteri	375,90 €	349,00 €	7,7 %

Lue myös:
Ilmaista konsultointia Verkkokauppa.com:lle
Katevarauksen kirous
Miksi Suomessa saa myydä valmiiksi viallisia laitteita uusina?
Kuluttajan oikeudet

LUKIJAN ARTIKKELI: Pankkiireiden pahin painajainen

2011-03-26T18:29:00.009+02:00

Aktivistit suunnittelevat suoria keinoja keinottelijoiden hillitsemiseksi

Samalla kun Suomessa ja muualla EU:ssa käydään vilkasta keskustelua pankkien ja sijoittajien osuudesta kantaa oma vastuunsa riskien realisoitumisesta holtittoman antolainauksen seurauksena, on Pohjois-Amerikassa edetty pohdintaan siitä, miten kansalaiset omalla suoralla toiminnallaan voivat vaikuttaa tapahtumien kulkuun - osallistua velkojen ja varallisuuden uusjakoon.

Kohu alkoi, kun nauhoitus arvostetun ay-toimijan, Stephen Lernerin puheesta Pace -yliopistossa levisi julkisuuteen. Puheessaan Lerner esitti mielenkiintoisen ehdotuksen:

"Taloutemme perustuu velanottoon. Mitä tapahtuisi, jos asuntovelalliset päättäisivät ryhtyä yhdessä velkojen maksulakkoon? Jos puoli miljoonaa velallista USA:ssa organisoituu ja sopii maksulakosta, mitkä olisivat seuraukset? Talousjärjestelmä kaatuisi, pankit kaatuisivat, niihin sijoittaneet menettäisivät rahansa, bonukset jäisivät maksamatta…

Joten hyvin yksinkertainen strategia on ajankohtainen: Miten pörssi saadaan alas, miten voimme leikata pelureiden bonukset, miten puutumme heidän mahdollisuuksiin rikastua keinottelulla. Ja jos emme tee sitä, voimme ainakin eristää ne, poliittisesti ja taloudellisesti ja häiritä niitä. Niin, ja se ei ole pelkästään teoria...".

Stephen Lerner on erään USA:n suurimman ammattiliiton, palvelualojen ammattiliiton (SEIU) entinen keulahahmo, joka työskentelee nyt kampanjoimassa Euroopan ja Etelä-Amerikan ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa tavoitteenaan saada taloudelliset instituutiot ja riskisijoittajat vastaamaan toiminnastaan.

Lerner:

"Ammattiyhdysliike ja yhteiskunnan hallinto ei pysty toimimaan tavalla johon ne ovat tarkoitettu, ne ovat kuolleet. Ainoa tapa, jolla kansalaisten etu, vaurauden palauttaminen, voidaan varmistaa, on horjuttaa järjestelmää ja palauttaa keskiluokalta varastetut 17 biljoonaa dollaria.

Minusta näyttää siltä, että nyt on oikea aika ajatella jotain suurempaa. Tämä merkitsee että suoralla toiminnalla voimme murtaa yritysten nykyisen toimintatavan luomalla epävarmuutta markkinoille. Ajatus voi kuulostaa hullulta nykyisen heikon taloustilanteen keskellä. Kasinotalous on todellisuudessa uskomattoman hauras, sehän ei perustu mihinkään reaaliseen. Sen perustana on keinottelu.

Juuri sen vuoksi tarvitaan epätavallisia keinoja kuten suoraa kansalaistoimintaa horjuttaaksemme markkinoita.

Esimerkiksi 10%:lla asunnonomistajista asunnon markkina-arvo alittaa velan arvon. He maksavat asunnon arvoa suurempaa lainaa. Nämä ihmiset ovat peruskysymysten äärellä. Osa ei pysty hoitamaan lainojaan, mutta eivät voi myöskään muuttaa pois. Kuluu vähintään vuosi ennen pakkolunastusta ja häätöä.

Minä tekisin samoin, en maksaisi. Se on juuri samaa mitä yritykset tekisivät - liiketoimintapäätös ja oikein hyvä sellainen. Jos pystymme kaksinkertaistamaan näin toimivien määrän, saamme pankit selvitystilaan.

Entäpä jos opiskelijat sanovat, että emme aio maksaa? Se on miljardi dollaria opiskelijoiden velkaa.

Jos julkisten alojen ammattiyhdistykset vaatisivat ehtona että hallitus toteuttaa julkisen varainhoidon moitteettomasti. Pankkien antolainaus julkiselle sektorille edustaa 30% pankkien tuotoista. On järjetöntä, että valtio osallistuu pankkiirien bonuksien maksuun. Ammattiyhdistysliikkeelle se voi olla myös syy painostustoimiin.

Ammattiyhdistysliikkeellä on miljoonia jäseniä, jotka ovat raivoissaan. Pienemmät ryhmät ja yksittäiset aktivistit voivat ottaa johtoaseman. Ammattiliitot voivat auttaa yhteiskunnan ryhmiä tai yhteisöjä toimimaan. Meidän on ajateltava, miten yhdessä olemme rakentamassa jotakin, joka todella vaikuttaa miten järjestelmä toimii.

Mitä toisella puolella pelkäävät eniten? He pelkäävät häiriöitä, he pelkäävät epävarmuutta. Jokainen uutinen Euroopasta, jossa kerrotaan mellakasta Kreikassa, laskee markkinoita. Ihmiset, jotka hallitsevat maan asioita välittävät vain miten pörssillä menee, miten joukkolainamarkkinat kehittyvät, mitkä heidän bonuksensa on.

Siis mielestäni tarvitaan hyvin yksinkertainen strategia: Miten pörssi saadaan alas, miten voimme leikata pelureiden bonukset, miten puutumme heidän mahdollisuuksiin rikastua keinottelulla. Ja jos emme tee sitä, voimme ainakin eristää ne, poliittisesti ja taloudellisesti häiritä heidän toimintaansa. Niin, se ei ole pelkästään teoria.

Joukko meitä ympäri maata on ajatellut yritystä, joka olisi hyvä kohde suoralle toiminnalle. Päätimme, että sellainen sopiva olisi JP Morgan Chase. Aiomme parin seuraavan kuukauden aikana jalkauttaa sitä vastaan kampanjan, joka oikeastaan haastaa Wall Streetin vallan. "

Vaikka Lernerin ajatuksia ei ole vielä käytännössä testattu, on selvä, että näin radikaali suunnitelma herättää huolta: USA:n valtamedia on vältellyt aihetta, tuntuu että media ei tiedä mitä tehdä Lernerin vallankumoukselliselle puheenvuorolle.

Jotain huolesta kertoo se, että vapaamielinen Media Matters -julkaisu kehottaa lukijoita "valmistautumaan tarttumaan aseeseen", ja kirjoittaa, että kehotus lakkoon ja kansalaistottelemattomuuteen merkitsee "taloudellista terrorismia". Uhkakuva on, että Yhdysvaltain hallitus romahtaa, ja että "miljoonat kuolevat".

USAn ja Euroopan käytännöt poikkeavat monessa suhteessa toisistaan. EU-maiden sosiaaliturva takaa ainakin vanhoissa EU-maissa perustoimeentulon. Toisaalta, USA:ssa asuntolainan vakuutena on kiinteistö. Velallinen voi kuitata asuntolainansa yksinkertaisesti palauttamalla talon avaimet velkojalle. Mikäli kiinteistön markkina-arvo alittaa velan määrän, jää se velkojan päänsäryksi, toisin kuin useimmissa EU-maissa.

Euroopassa asuntovelkaongelma on kärjistynyt erityisesti Espanjassa. Maan työttömyys on noussut laman aikana 20 %:een. Erittäin suuri osa asuntovelallisista ei pysty hoitamaan velkojaan edes nykyisten matalien korkojen aikana kun koko perhe on joutunut työttömiksi. Pakkolunastettujen asuntojen lukumäärä on toistaiseksi ollut pieni, mutta lukumäärä tulee korkojen noustessa kasvamaan rajusti. Velkojien kannalta tilanne on yhtä huono - Espanjan kiinteistömarkkinoilla on ennestään yli miljoona myymätöntä ja keskeneräistä asuntoa ja asuntojen markkina-arvot ovat romahtaneet. Näillä markkinoilla on erittäin vaikea saada luottotappioita katetuksi.

Ihmiset, joilla ei ole mitään menetettävää ovat valmiimpia epätavallisiin toimiin. Tulemme näkemään johtaako taloustilanteen luisuminen hallitsemattomaksi myös kansalaisten suoraan toimintaan. Pankkiirien pahin painajainen toteutuu kun velalliset ottavat kollektiivisesti oikeuden omiin käsiinsä.

Lähteet:
The Business Insider
The Blaze

Nauhoitus arvostetun ay-toimijan, Stephen Lernerin puheesta Pace -yliopistossa

LUKIJAN ARTIKKELI: Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa

2011-03-18T01:00:00.000+02:00

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on arvostellut jyrkästi perustuslakivaliokunnan yksityistä pysäköinninvalvontaa koskenutta lausuntoa. Hänen mielestään valiokunnalla on ollut paljon kiireitä ja ilmeisesti sen vuoksi lausunto ei ollut loppuun asti harkittu. Lisäksi Koskelo toivoi, että asiassa voitaisiin ottaa mallia Ruotsista ja siis säätää yksityisen pysäköinninvalvonnan salliva laki. Myöhemmissä haastatteluissa hän perusteli yksityiselle pysäköinninvalvonnalle myönteistä kantaansa sillä, että viranomaiset eivät ole pystyneet pysäköinninvalvonnasta huolehtimaan, ja tästä syystä asiassa on tarve ”käytännölliselle” ratkaisulle.

Tällaiset lausunnot ovat täysin sopimattomia maan ylimmän tuomioistuimen edustajan esittämiksi. Tuomari saa toki esittää mielipiteitään yleisellä tasolla esimerkiksi toivomalla jonkin ongelmalliseksi koetun asian selventämistä lainsäädäntöteitse tai vaikkapa moittimalla perustuslakivaliokunnan lausuntoja yleisesti ottaen heikkolaatuisiksi. Tuomarien tehtävä ei kuitenkaan ole ottaa kantaa poliittisluonteisiin kysymyksiin siitä, millä tavalla jokin asia olisi yhteiskunnassa järjestettävä. Missään tapauksessa korkeimman oikeuden presidentille ei ole sopivaa arvostella jotain yksittäistä perustuslakivaliokunnan tai eduskunnan lainsäädäntöratkaisua poliittisesti kiistanalaisessa kysymyksessä. Presidentti Koskelon lausuma perustuslakivaliokunnan huonosta harkinnasta ei osoita järin suurta kunnioitusta Suomen perustuslakia tai kansanvaltaa kohtaan.

Perustuslakivaliokunnan asiaan ottaman kannan arvosteleminen Koskelon toimesta on erityisen kyseenalaista siitäkin syystä, että korkein oikeus itse sivuutti yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneessa ratkaisussaan perustuslain täysin. Ei uskoisi, että Koskelo kehtaa tämän kuprun jälkeen arvostella perustuslakivaliokuntaa huonosta harkinnasta! Todettakoon, että perustuslakivaliokunnan lausunto on varsin huolellisesti laadittu, siinä on esimerkiksi viitattu asianmukaisesti valiokunnan aikaisempaan tulkintakäytäntöön sekä oikeuskirjallisuuteen. Varmaankin myös perustuslakivaliokunnan lausunnoissa olisi parantamisen varaa, mutta nyt puheena oleva lausunto edustaa kuitenkin vähintään kyseisen instanssin normaalitasoa. Sen sijaan KKO ”ratkaisi” tuomiossaan saman asian vain yhdellä virkkeellä, joka ei sisältänyt minkäänlaisia todellisia sisällöllisiä perusteluita! Erityisen noloksi tilanteen tekee korkeimman oikeuden kannalta se, että molemmat alemmat oikeusasteet osasivat tulkita perustuslakia tässä asiassa KKO:ta korkeatasoisemmin päätyen asiassa samaan ratkaisuun kuin eduskunnan perustuslakivaliokunta.

Korkeimman oikeuden muutkaan viimeaikaiset ratkaisut eivät aina ole olleet erityisen laadukkaita. Käytännössä kaikki merkittävimmät KKO:n sananvapauteen liittyneet 2000-luvun ennakkopäätökset ovat johtaneet sittemmin Suomen valtion tuomitsemiseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Korkein oikeus on joutunut purkamaan näiden tuomioiden myötä useita perusoikeuksia sivunneita ratkaisujaan. Tällaisella ”ansioluettelolla” ei ehkä hirveästi kannattaisi arvostella eduskunnan perustuslakivaliokunnan osaamista perustuslain tulkintakysymyksissä, vaikka toki myös sen läpi on päässyt perustuslain kannalta vähintäänkin hyvin kyseenalaisia lakiehdotuksia.

Tuomarien, ja varsinkin ylimpien oikeusasteiden tuomarien, tulisi noudattaa erityisen hyvää harkintaa kaikissa poliittisluontoisissa kysymyksissä. Jos tuomari olisi esimerkiksi aktiivisesti mukana puoluepolitiikassa, voisiko vastakkaista puoluekantaa edustava henkilö luottaa hänen puolueettomuuteensa ja objektiivisuuteensa? Sama koskee tuomarien osallistumista yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun. Sitä voi tuomari käydä vain hyvin yleisluontoisella tasolla. Yksittäisiin ongelmiin ja niiden ratkaisuihin puuttumisella ja yleensäkin kantojen ottamisella jonkun asian puolesta tai sitä vastaan tuomari helposti jäävää itsensä tai jopa koko edustamansa tuomioistuimen käsittelemästä vastaisuudessa samanlaista asiaa. Sen vuoksi tuomarin täytyy kaikessa esiintymisessään, niin virassa kuin yksityishenkilönäkin, pitää mielessään tuomioistuinlaitoksen uskottavuus.

Tuomarin tältä osin rajallista sananvapautta huomattavassa määrin paikkaa hänen sitäkin suurempi sananvapaus laatiessaan ratkaisujensa perusteluita. Hyvä tuomari perustelee antamansa tuomiot niin hyvin, että ei synny edes tarvetta selitellä niitä jälkeenpäin. Minkäänlaisiin arvovaltakiistoihin ei tuomarin tule sortua, kuten Pauliine Koskelolle näyttää nyt käyneen.

Suomi lienee yksi maailman harvaan asutuimpia teollisuusmaita. Meillä olisi helposti varaa toimia väljässä ympäristössä, jossa pysäköintiongelmia ei ole, jos pysäköintiin olisi varattu riittävästi tilaa. Tämä toisi mukavuusseikkojen lisäksi mukanaan myös todellista kilpailukykyä. On järjetöntä, että pysäköinnistä on ylipäänsä syntynyt Suomessa minkäänlainen ongelma. Joka tapauksessa pysäköinnin ja sen valvonnan järjestäminen on mitä suurimmassa määrin poliittinen asia. Sen hoitaminen alkaa siitä, että pidetään huoli pysäköintitilan riittävyydestä myös tulevaisuudessa. Sitten pitää tehdä poliittiset valinnat koskien sitä, minkälaiseksi rikkomukseksi pysäköintiä koskevien sääntöjen rikkominen halutaan arvottaa – tulisiko se kriminalisoida ja käsitellä asiat rikosoikeudellisessa järjestyksessä, vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa valita hallinnollinen seuraamusmenettely? Kuinka kattava ja tehokas valvonta halutaan ja miten se pitää resursoida? Mikä on pysäköintirikkomusten hyväksyttävä esiintymistaso? Tulisiko valvonnan kustannukset kattaa pysäköintivirheistä asetettavilla maksuseuraamuksilla, verovaroista vai esimerkiksi valvonnan tilaajien suorittamilla maksuilla? Kun julkisten tilojen pysäköinninvalvontaa koskevat perusratkaisut on tehty, tulisi pohtia, ulotetaanko sama menettely myös yksityisille alueille, vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa ottaa siellä käyttöön jokin toisenlainen menettely.

Todella suurta näkemyksen puutetta osoittaa se presidentti Koskelon omaksuma kanta, että julkinen viranomainen ei kykenisi huolehtimaan pysäköinninvalvonnasta yksityisillä alueilla. Totta kai se kykenee, jos niin halutan ja jos se asianmukaisella tavalla resursoidaan. Pysäköinninvalvonta on niitä harvoja kunnallisia toimialoja, jotka tuottavat kuntien kassaan rahaa. Se siis yleensä pystyy kattamaan toimintamenonsa valvonnasta saaduilla tuloilla ja rahaa jää vielä ylikin, suurimmissa kaupungeissa vieläpä melko reilusti. Juuri mahdollisuus suuriin voittoihin onkin houkutellut alalle myös yksityisiä yrittäjiä. Yksityisen ja julkisen valvonnan henkilöstökulurakenne ei juuri eroa toisistaan, sen sijaan julkisella puolella taloushallinto, reklamaatioiden käsittely ja maksujen perintä on suurista volyymeistä johtuen luultavasti yksityisiä edullisemmin toteutettavissa. Markkinointiin julkisen valvonnan ei tarvitse laittaa rahaa lainkaan. On selvää, että asianmukaisesti resursoitu ja ammattimaisesti johdettu julkinen valvonta voi toimia vähintään yhtä tehokkaasti ja tuottavasti kuin yksityinenkin valvonta.

Jos niin haluttaisiin, julkisen valvonnan suurimmissa kaupungeissa tuottamalla ylijäämällä voitaisiin tukea pysäköinninvalvonnan asianmukaista järjestämistä myös sellaisilla pienemmillä paikkakunnilla, joissa pysäköinninvalvonta ei voi toimia voitollisesti sen enempää yksityisten yritysten kuin viranomaistenkaan toimesta. Tämä seikka – pysäköinninvalvonnan mahdollisimman suuri valtakunnallinen tehokkuus – puoltaisi vahvasti sitä, että pysäköinninvalvonta tulisi pitää yksinomaan viranomaisten monopolina. Miksi pitäisi sallia yksityisten yritysten kuoria kermat päältä isoissa kaupungeissa, ja sitten tyytyä heikompaan valvonnan tasoon syrjäseuduilla, kun vaihtoehtona olisi koko valtakunnan laajuinen tehokas pysäköinninvalvonta, joka silti kykenisi kattamaan omat toimintamenonsa valvonnan tuotoilla?

Pysäköinninvalvonnan kehittämiseksi oikeudenmukaisempaan ja tehokkaampaan suuntaan tulisi harkita pysäköintirikkomusten seuraamuksen määräämistä teon vakavuuden mukaan, siis eräänlaista ”rangaistusasteikkoa”. On vaikea perustella, miksi sallitun pysäköintiajan vähäisestä ylittämisestä pitäisi seurata samansuuruinen seuraamus kuin virhepysäköinnistä, joka estää tai vakavasti haittaa muiden autojen tai jalankulkijoiden liikkumista. Jos pysäköinninvalvontaa haluttaisiin kehittää tällaisella tavalla, lienee aika yksiselitteistä, että tämä edellyttäisi valvontatehtävien antamista tätä tehtävää varten perustetulle viranomaisorganisaatiolle.

Asioihin on siis erilaisia ratkaisumalleja, ja näiden ratkaisuiden etsiminen kuuluu yhteiskuntapoliittisen päätöksenteon piiriin. Yksityinen pysäköinninvalvonta on vain yksi ratkaisumalli tilanteeseen, mutta kuten edellä on esitetty, tuskin paras mahdollinen. Rangaistusvallan käyttäminen ja hallinnollisten seuraamusten asettaminen ovat julkisen vallankäytön ydinaluetta, ja tällaisen vallan valumiseen yksityisille tahoille on syytä suhtautua pidättyvästi. Paitsi että yksityinen pysäköinninvalvonta on vastoin perustuslakia, toiminnalle ei ole mitään todellista tarvetta. Tässä valossa on vaikea ymmärtää, miten Pauliine Koskelo voi nähdä yksityisen pysäköinninvalvonnan ainoana mahdollisena ratkaisuna tilanteeseen. On lisäksi huomattava, että nämä väitetyt ”pysäköintiongelmat” ovat monesti vahvasti liioiteltuja. Aivan valtaosassa maata pysäköinti sujuu täysin ongelmitta siitäkin huolimatta, että minkäänlaista valvontaa ei välttämättä ole.

Pauliine Koskelon tunkeutuminen lainsäätäjän tontille on verrattavissa siihen, että lainsäädäntö- tai toimeenpanovallan edustaja alkaisi neuvomaan tuomioistuimia, miten jokin yksittäinen asia pitäisi ratkaista. Tällainen olisi täysin sopimatonta. Toivottavasti jatkossa ylimpiin tuomarinvirkoihin löytyy henkilöitä, joiden harkintakyky on heidän tehtäviensä tasolla.

Lue myös:
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
KKO:n yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettuun tuomioon haetaan purkua

KKO:n yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettuun tuomioon haetaan purkua

2011-03-11T17:48:00.004+02:00

Korkeimman oikeuden (KKO) maaliskuussa 2010 antamaan päätökseen haetaan tuomionpurkua. Tuomionpurkua hakee mieshenkilö joka voitti kiistan valvontayhtiötä vastaan käräjä- ja hovioikeudessa, mutta hävisi KKO:ssa. Purkuhakemuksen perusteena on annetun KKO:n päätöksen perustuslain vastaisuus.

Lue:
Parkkivalvonta kiista jatkuu, mies hakee purkua KKO:n tuomioon (Helsingin Sanomat)
Parkkisakoista purkuhakemus korkeimpaan oikeuteen (YLE)

Lue myös:
Pitääkö yksityinen pysäköintivalvonta maksu maksaa?
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin?
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös

Älä tankkaa 95E10 -bensiiniä!

2011-03-09T18:43:00.006+02:00

95E10 -bensiinin toimivuudesta ja soveltuvuudesta autoihin liikkuu moninaisia väitteitä. Bensiinin sisältämän etanolin on kerrottu tiivistyvän vedeksi, laimentavan öljyä ja siten lisäävän moottorin kulumista ja vaurioitumisen riskiä. 95E10 -bensiinin väitetään aiheuttavan tehon häviämistä, lisäävän polttoaineen kulutusta, vaurioittavan moottorin tiivisteistä, aiheuttavan tyhjäkäyntiongelmia ja pienentävän ajoneuvon käyttöikää. Saksassa sekä BMW että Mercedes Benz ovat julkisesti epäilleet ja kritisoineet 95E10 -bensiinin käytettävyyttä. Saksassa vastustus on ollut erittäin suurta. Seitsemän kymmenestä autoilijasta kieltäytyy tankkaamasta 95E10 -bensiiniä. Saksalainen Frankfurter Allgemeine -lehti on kehottanut välttämään suomalaisen 95E10 -bensiinin tankkaamista.

Väitteitä on paljon. Uskottavuutta ei ole kenelläkään. Viranomaiset ja poliitikot ovat sitoutuneet 95E10 -bensiinin lanseeraukseen kuvitellun ilmastonmuutoksen pohjalta. He eivä tule kantaansa asiassa muuttamaan. Viranomaisten ja poliitikkojen sanaan on siis turha uskoa.

Bensiinin valmistajat kertovat 95E10 -bensiinin soveltuvan niihin autoihin joihin auton valmistajat tai maahantuojat ovat 95E10 -bensiinin ilmoittaneet sopivan. Autojen valmistajat ja maahantuojat kuitenkin empivät. Soveltuvuuslista joka kertoo 95E10 -bensiinin sopivuudesta automerkkeihin ja -malleihin muuttuu jatkuvasti. Edes ajoneuvon valmistajat ja maahantuojat eivät tiedä mitä vaurioita uusi bensiini voi moottorille mahdollisesti aiheuttaa. Käyttökokemuksia ei ole, joten kyse on tällä hetkellä puhtaasta arvailusta. Bensiinin valmistajat ovat epäilemättä tehneet 95E10 -bensiinistä määräysten mukaisia, mutta se ei taas anna mitään takeita siitä, ettei 95E10 -bensiini voisi pidemmällä aikavälillä vahingoittaa autoa.

Polttoaineen valmistajat, kuten Neste Oil, kertovat omaa vastuutaan pakoillen polttoaineen mahdollisesti aiheuttamien vaurioiden olevan maahantuojien tai valmistajien vastuulla, koska he ovat ilmoittaneet polttoaineen sopivan kyseisiin automalleihin. Teoriassa kyllä, käytännössä ei. Vastuu jää kuluttajalle, samoin näyttövelvollisuus vian syntymisestä. Tavallisella ihmisellä ei ole mitään konkreettisia mahdollisuuksia osoittaa autoonsa syntyneet vauriot 95E10 -bensiinin aiheuttamiksi. Autojen maahantuojan ja valmistajan vastuu on siis nolla. Kulut maksaa aina autoilija.

Auto on monelle yksityiselle ihmisille yksi suurimmista taloudellisista hankinnoista. Suomessa valtio ja politiikot ovat pitäneet huolen että ajoneuvon hankkiminen ja ylläpitäminen on kalleinta koko läntisessä Euroopassa. Jokaisen autoilijan taloudellisessa intressissä on suojella omaisuuttaan. Auto ei ole kertakäyttötavara jonka tilalle voi milloin tahansa hankkia uuden jos auto vain sattuu hajoamaan.

Jos on pienikin epäilys, että uusi 95E10 -bensiini voi vaurioittaa autoa, ei 95E10 -bensiiniä pidä tankata, vaikka se olisi kuinka ilmoitettu autoon sopivaksi. Suojele kalliilla hankkimaa omaisuuttasi. Älä tankkaa autoosi 95E10 –bensiiniä!

Lue myös:
Kuka vastaa 95E10 -bensiinin toimivuudesta?
Katevarauksen kirous

Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?

2011-03-05T10:05:00.007+02:00

Vastaus on selkeä. Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei pidä maksaa.

Yksityinen pysäköinninvalvonta on eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten ja niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämistä. Kansanomaisemmin voi todeta, että kyseessä on virheellisestä pysäköinnistä rankaiseminen. Toiminta on merkittävää julkisen vallan käyttöä ja siten perustuslain 124§ mukaisesti ainoastaan viranomaisten toimivallassa. Yksityinen yritys saa siis periaatteessa valvoa pysäköintiä, mutta virheellisestä pysäköinnistä seuraamuksen määrääminen on perustuslain vastaista.

Maaliskuussa 2010 korkein oikeus (KKO) katsoi päätöksessään tilannetta ainoastaan sopimusoikeudellisesta näkökulmasta mitä voidaan pitää harvinaisen alkeellisena ja ainutlaatuisena virheenä Suomen korkeimmalta tuomioistuimelta.

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta yritettiin säädättää lakia tilanteen selkiinnyttämiseksi. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin helmikuussa 2011 antanut yksimielisen kannanoton jolla valiokunta on todennut yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädettäväksi tarkoitetun lain olevan perustuslain vastainen koska merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle – ei yksityiselle pysäköintiyhtiölle.

Oikeuskirjallisuus ja suuri enemmistö asiantuntevista oikeusoppineista ovat julkisesti samaa mieltä yksityisen pysäköinninvalvonnan lainvastaisuudesta. Joitakin eriäviä mielipiteitä on tullut toisarvoisilta laintulkitsijoilta.

Koska yksityinen pysäköinninvalvonta voidaan katsoa olevan perustuslain vastaista, voidaan korkeimman oikeuden päätös jättää omaan arvoonsa. Uuden oikeustapauksen myötä päätös tulisi suurimmalla todennäköisyydellä muuttumaan. Jos Suomessa osattaisiin alkeellisimmat oikeusvaltion periaatteet, korkein oikeus tajuaisi itse purkaa tekemänsä virheellisen tuomion.

Yksityistä pysäköinninvalvontamaksua ei tarvitse, ei pidä, eikä kuulu maksaa. Kyse voi autoilijan kannalta olla vaikka kansalaistottelemattomuudesta jos muut perustelut eivät tyydytä. Valvontayhtiöt tulevat vetoamaan korkeimman oikeuden päätökseen, uhkailemaan maksamatta jättäneitä ja viemään asioita perintäyhtiöille. Suomalaisen autoilijan tehtävä on pysyä lujana ja kiistää saatavan oikeellisuus perustuslain vastaisena. Perintäyhtiö ei voi jatkaa perintää mikäli saatava on kiistetty. Ainoa keino pysäköintiyhtiölle on luopua vaatimuksesta tai viedä asia oikeuteen. Pysäköintiyhtiöt kuitenkin aristavat uutta oikeuskäsittelyä, koska nyt valvonnasta säädettäväksi tarkoitetun lain kaatuessa perustuslaillisiin kysymyksiin uusi kierros oikeudessa johtaisi todennäköisesti aivan toiseen tulokseen. Uusi oikeuskäsittely olisikin autoilijoiden kannalta erinomainen vaihtoehto. Kenestä löytyisi seuraava rohkea nuori mies tai nainen joka ajaisi autoilijoiden yhteistä asiaa lainvastaista toimintaa harrastavia roskajoukkoja vastaan?

On ollut surullista, joskin monesti hilpeää huomata että yksityistä pysäköinninvalvontaa kannattavien liittoutumassa ei ole ymmärretty oleellisinta asiaa, sitä mistä oikeasti on kysymys. Kukaan ei koskaan ole vaatinut kenelläkään autoilijalle oikeutta pysäköidä mihin tahansa ilman seuraamusta. Kyse on siitä, kuka seuraamuksen voi määrätä. Jos sopimusoikeudellisin keinoin hyväksytään rangaistusluontoisten maksujen määrääminen, voidaan hyvin kysyä tarvitseeko pysäköintivirhe olla ainoa jossa voidaan vedota puhtaasti sopimusoikeuteen? Samalla tavoin mikä tahansa yksityinen taho, kuten kauppakeskus, voi aloittaa omistamallaan alueellaan rangaistusluonteisten maksujen määräämisen, esimerkiksi näpistyksestä. Rangaistusoikeuden käyttö ei koskaan ole puhtaasti sopimusoikeudellinen kysymys. Se on perustuslaissa määrätty oikeus joka on annettu vain viranomaiselle.

Hyvät kanssa-autoilijat. Nyt on aika ryhdistäytyä ja koota rivit yhteen.

Älkää maksako ainuttakaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua !

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin?
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Valtionsyyttäjän hätiköity ratkaisu ParkCom-jutussa
Parkkifarssi päätökseen - Kuluttajavirasto kriisissä
Sopimuksen syntymisestä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
Yksityiset pysäköinninvalvontamaksut ovat lain vastaisia
ParkCom Oy hovioikeudessa - valvontayhtiössä ei tunneta pysäköintilainsäädännön perusasioita
Yksityinen rankaiseminen

LUKIJAN ARTIKKELI: Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan

2011-02-20T22:46:00.007+02:00

--- BREAKING NEWS ---

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on 18. helmikuuta antamassaan lausunnossa yksimielisesti esittänyt, että vireillä oleva pysäköinninvalvontaa koskeva lakiesitys hylättäisiin perustuslain vastaisena siltä osin, kun siinä oli tarkoitus säätää yksityisestä pysäköinninvalvonnasta.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä. Toimintaan liittyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen hallintotehtävän piirteitä ja käytännössä toiminta rinnastuu monin tavoin julkiseen pysäköinninvalvontaan. Perustuslakivaliokunta katsoo, kuten se on katsonut johdonmukaisesti useissa aikaisemmissakin lausunnoissaan, että hallinnollisten seuraamusten määräämiseen sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä. Myös oikeuskirjallisuudessa tästä asiasta vallitsee yksimielisyys.

Perustuslain 124 §:ssä kielletään merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien antaminen muulle kuin viranomaiselle. Lakiesitys yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on siten ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Laki voitaisiin säätää ainoastaan perustuslain muuttamiseen tarkoitetussa poikkeuslakimenettelyssä. Poikkeuslakien välttämisen periaatteen mukaisesti poikkeuslakimenettelyyn tulee kuitenkin turvautua vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa ja vain pakottavasta syystä. Yksityisen pysäköinninvalvonnan toteuttaminen ei perustuslakivaliokunnan mukaan ole sellainen poikkeuksellinen ja pakottava syy, jonka vuoksi Suomen perustuslakia olisi syytä ryhtyä muuttamaan.

Tämä eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotto osoittaa nyt kristallinkirkkaasti sen tosiasian, että korkein oikeus erehtyi karkeasti noin vuosi sitten hyväksyessään yksityisen pysäköinninvalvonnan puhtaasti sopimusoikeudellisena toimintana. Korkein oikeus totesi tuolloin, että ”periessään väitettyyn sopimukseen perustuvaa valvontamaksua kiinteistön omistaja tai haltija ei käytä lain mukaan viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa. Tässä tapauksessa ei siten ole kysymys julkisen vallan käytöstä, vaan ainoastaan siitä, onko yksityisten välille syntynyt pysäköintiä yksityisellä alueella koskeva sopimus ja onko sopimusta rikottu.”

Tuo korkeimman oikeuden perustelulausuma on ainutlaatuisen virheellinen juuri sen vuoksi, että siinä ilman minkäänlaisia sisällöllisiä perusteluita ohitettiin asian tarkastelu perustuslain ja laillisuusperiaatteen näkökulmasta, jotka edellyttävät, että seuraamusten on perustuttava lakiin. On surkuhupaisaa, että alemmat tuomioistuimet onnistuivat ratkaisemaan asian aivan oikein, mutta sitten korkein oikeus meni munaamaan itsensä antamalla asiassa tuomion, jonka perustelut ovat viimeistään nyt osoittautuneet täysin kestämättömiksi.

Heti korkeimman oikeuden tuomion jälkeen useat perustuslakiasiantuntijat ja valtiosääntöoppineet arvostelivatkin jyrkästi korkeimman oikeuden omaksumaa kantaa pitäen sitä perustuslain vastaisena. He olivat asiassa aivan oikeassa. Yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyy julkisen vallankäytön ulottuvuus. Kyseessä ei ole pelkästään sopimusoikeudellinen asia.

Luvaton pysäköinti yksityisellä alueella on säädetty rangaistavaksi tieliikennelaissa, maastoliikennelaissa tai pelastuslaissa ja siitä voidaan tuomita tai määrätä sakkorangaistus taikka pysäköintivirhemaksu. Ehtojen vastainen pysäköinti yksityisalueelle on siis lainrikkomus. Se ei ole rikkomus ainoastaan pysäköintialueen omistajaa tai haltijaa vastaan, vaan se on rikkomus ennen kaikkea yhteiskuntaa ja yhteiskunnan asettamaa sääntöjärjestelmää vastaan. Pysäköinnin valvonnassa on kyse lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä. On täysin selvää, että toimivaltaperuste tällaiseen toimintaan ei voi syntyä pelkästään sopimuksen perusteella, vaan sellainen voidaan luoda ainoastaan lainsäädäntötoimin ja silloinkin edellytetään perustuslain säätämisjärjestystä.

Älä maksa yksityistä pysäköinninvalvontamaksua!

Perustuslakivaliokunnan lausunto jättää yksityisen pysäköinninvalvonnan nyt hyvin erikoislaatuiseen tilaan. Valvontayritykset voinevat edelleen johtaa toimivaltaperusteensa korkeimman oikeuden tuomioista KKO:2010:23 katsoen, että kyseessä on puhtaasti sopimusoikeuteen perustuva toiminta. Valvontayrityksilläkin pitänee olla lupa luottaa korkeimman oikeuden vahvistamaan asiaintilaan. Toiminnan kieltäminen edellyttäisi nimenomaista lainsäädäntöaktia. Tällaista lainsäädäntöaktia, sen enempää kuin tilannetta selkiyttävää toiminnan sallivaa lakiakaan ei kuitenkaan ole ainakaan tällä vaalikaudella tulossa, koska hallitus ei ehdi valmistelemaan uutta pysäköinninvalvontaa koskevaa lakiesitystä. Lainsäädäntötoimin tilanteeseen ei siten ole tulossa nopeaa ratkaisua.

Valvontayhtiöiden kannalta tilanne on erittäin hankala. Nehän olivat odottaneet kuin kuuta nousevaa tätä perustuslakivaliokuntaan nyt tyssännyttä lakia, jossa oli tarkoitus säätää myös ajoneuvon omistajan tai haltijan ns. haltijavastuusta koskien yksityisten määräämiä pysäköinninvalvontamaksuja. Nythän valvontamaksun voi periä vain ajoneuvon pysäköineeltä kuljettajalta. Valvontayhtiöt eivät ole nostaneet uusia kanteita maksamisesta kieltäytyneitä autoilijoita vastaan, koska ne tietävät, että pelkkä ”en ajanut” -väite riittää kaatamaan velkomuskanteen, ellei valvontayhtiö pysty todistamaan, kuka auton on pysäköinyt.

Autoilijan kannalta tilanne on nyt se, että valtakunnan ylin ja auktoritatiivisin perustuslain tulkitsija on lausunut, että yksityinen pysäköinninvalvonta, jossa määrätään seuraamuksia virheellisestä pysäköinnistä, on perustuslain vastaista toimintaa. Tällä perusteella autoilija voisi kiistää maksuvelvollisuutensa ja jättää asetetun valvontamaksun maksamatta. Jos valvontayhtiö haastaisi autoilijan oikeuteen, voisi hän puolustautua perustuslaivaliokunnan kannanottoon vedoten.

Tuomioistuin joutuisi harkitsemaan uudelleen kysymyksen yksityisen pysäköinninvalvonnan laillisuudesta. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä pitäisi alempien tuomioistuinten samanlaisissa tilanteissa lähtökohtaisesti noudattaa, mutta sitovaa vaikutusta alempiin oikeusasteisiin tai edes korkeimpaan oikeuteen itseensä nähden niillä ei ole. Tuomioistuin voi perustellusta syystä ratkaista eteensä tulevan jutun myös vastoin KKO:n aiempaa ennakkopäätöstä.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta tulkitsee perustuslakia tosiasiallisesti varsin sitovasti myös suhteessa tuomioistuimiin. Tuomioistuimen ei pitäisi heppoisin perustein poiketa perustuslakivaliokunnan omaksumasta kannasta, vaikka sillä ei mitään muodollista, tuomioistuimia sitovaa vaikutusta olekaan. Jos nyt uusi yksityisen pysäköinninvalvontamaksun velkomusta koskeva asia menisi tuomioistuimeen, juttu saatettaisiin ratkaista tämän perustuslakivaliokunnan kannanoton myötä autoilijan kannalta myönteisesti, siis hyläten valvontamaksun velkomusta koskeva kanne perustuslain vastaisena.

Kukaan ei tietenkään voi varmasti sanoa etukäteen, miten tuomioistuin tulisi eteensä saamansa valvontamaksun velkomusasian ratkaisemaan, mutta valvontayhtiöiden kannalta kanteen nostaminen tuomioistuimessa olisi nyt erittäin riskialtis toimenpide. Jos valvontayhtiö häviäisi, koko toiminnalta putoaisi pohja pois. Siksi olisikin parasta, että kukaan ei enää maksaisi ensimmäistäkään yksityistä pysäköinninvalvontamaksua. Näin valvontayhtiöt pakotettaisiin ryhtymään oikeudellisiin toimiin asiassa ja nyt uudelleen aktualisoituneeseen valvontamaksujen maksuvelvollisuutta koskevaan kysymykseen saataisiin mahdollisimman nopeasti selvyys. Ikävää asiassa on vain se, että kun Kuluttajavirasto on osoittanut täydellisen kyvyttömyytensä hoitaa tätä asiaa kuluttajakollektiivin puolesta keskittyessään ensisijaisesti lain rajamailla toimivien yrittäjien edun valvomiseen, oikeudenkäynnin vaiva ja siitä seuraava kuluriski jäisivät jälleen jonkun satunnaisesti valikoituvan yksityisen kansalaisen vastuulle.

Yksityiselle pysäköinninvalvontayritykselle ParkCom Oy:lle korkeimmassa oikeudessa hävinneen yksityishenkilön tulisi nyt pikaisesti hakea korkeimmalta oikeudelta tuomion purkua sillä perusteella, että tuomio on perustunut ilmeisen väärään lain soveltamiseen. Näin juttu saataisiin nopealla aikataululla korkeimman oikeuden uudelleen harkittavaksi. Tuomion purkua koskeva asia käsiteltäisiin korkeimmassa oikeudessa plenumissa eli täysistunnossa ja asiaa ratkaistaessa olisi otettava huomioon perustuslakivaliokunnan yksimielinen kannanotto. Lopputulos voisi hyvinkin olla se, että korkein oikeus purkaisi tuomion KKO:2010:23, jolloin yksityinen pysäköinninvalvonta muuttuisi kertalaakista lain vastaiseksi toiminnaksi.

Lopuksi on vielä korostettava sitä, että koko yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa keskustelussa ei ole missään tapauksessa kyse siitä, että autoilijoiden pitäisi saada pysäköidä miten haluavat ja väärinpysäköimisen pitäisi voida tapahtua seuraamuksitta, vaikka yksityisen sakotuksen puolustajat asiallisten argumenttien loppuessa pyrkivätkin toistuvasti tällaisilla täysin ala-arvoisilla heitoilla omaa näkökantaansa korostamaan. Asiassa on kyse vain ja ainoastaan siitä, kuka saa lain mukaan valvoa pysäköintiä koskevien sääntöjen noudattamista ja asettaa pysäköintivirheistä seuraamuksia.

Yksityisen alueen omistajalla tai haltijalla on oikeus asettaa haluamiaan ehtoja pysäköinnille. Näiden ehtojen rikkominen on väärin, ja siitä pitää koitua ehtojen rikkojalle seuraamus. Tämän seuraamuksen asettaa kuitenkin vain julkisyhteisön palveluksessa oleva virkamies, virkavastuulla ja laissa nimenomaisesti säädetyn toimivaltaperusteen nojalla. Vain tällä tavalla voidaan varmistaa valvonnan oikeudenmukaisuus ja valvonnan kohteen oikeusturva. Näin toimitaan myös mm. joukkoliikenteen matkalippujen valvonnassa, vaikka matkustus perustuukin yksityisoikeudellisiin sopimuksiin. Miksi juuri pysäköinti olisi sellainen asia, jonka valvonnassa pitäisi poiketa laillisuusperiaatteesta, kun tällaista poikkeusta ei tunneta millään muullakaan alalla?

Tehokas, tuloksellinen ja oikeudenmukainen pysäköinninvalvonta on aivan varmasti mahdollista toteuttaa viranomaistyönä siten, että valvonnan kustannukset saadaan katettua pysäköintivirhemaksuilla ja rahaa jää vielä ylikin muihin yhteiseksi hyväksi koituviin tarkoituksiin. Yksityistä pysäköinninvalvontaa ei oikeasti tarvita yhtään mihinkään. Alalle helpon rahan perässä tulleet opportunistiset yrittäjät ovat toiminnallaan ihan itse osoittaneet, mitä tapahtuu, kun ahneuteen taipuva saa itse ratkaista, milloin pysäköinti on ollut ehtojen mukaista ja milloin ei. Esimerkkejä härskistä rahastamisesta ja suoranaisista väärinkäytöksistä löytyy vaikka millä mitalla.

Väärin pysäköinti ei ole sellainen ongelma, jonka ratkaisuna pitäisi siirtyä yksityisten valvontayritysten harjoittamaan täyteen anarkismiin, jossa ihmisiä aggressiivisilla perintätoimilla ja uhkailemalla painostetaan maksamaan myös täysin aiheettomia maksuja. Monet ihmiset haluavat välttää viimeiseen asti oikeudenkäyntiin joutumista, ja kun oikeaa tietoa asioista ei ole saatavilla, aiheettomiakin maksuja maksetaan ”varmuuden vuoksi” vain asiasta eroon pääsemiseksi.

Keinot pysäköintiongelmiin löytyvät julkisen valvonnan tehostamisesta sekä porrastetusta sanktiojärjestelmästä, joissa seuraamuksen suuruus on oikeassa suhteessa teon vakavuuteen. Törkeistä väärinpysäköinneistä pitäisi siis määrätä tuntuva seuraamus, pikkuvirheistä ja -unohduksista vähäisempi. On selvää, että pysäköinninvalvonnan kehittäminen tähän ainoaan järkevään suuntaan edellyttää sitä, että valvonnan suorittaa ja seuraamuksesta päättää virkavastuulla toimiva, tehtävään koulutettu virkamies, eikä helpon rahan perässä juokseva, pysäköintiä koskevasta lainsäädännöstä mitään ymmärtämätön ulosottotaustainen sarjayrittäjä.

Lue myös:
LUKIJAN ARTIKKELI: Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin?

--- BREAKING NEWS ---

Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi

2011-02-15T01:00:00.002+02:00

Pikavippi on mahdollista ottaa minimaalisin kustannuksin, melkein ilmaiseksi, jos käyttää lakisääteistä etämyyntiin sovellettavaa 14 päivän peruutusoikeuttaan. Tämä kuluttajan lakisääteinen mahdollisuus on tietoinen riski pikavippiyrityksissä joka realisoituu harvoin. Tämä johtuu siitä, että kuluttajat eivät ole tietoisia oikeuksistaan. Jos pikavippiyritys tarjoaa luottoa jonka kuluttaja saa käyttöönsä peruuttamisaikana, elinkeinoharjoittaja kantaa riskin. Pikavippien osalta kysehän on nimenomaan luotoista jotka asiakas saa käyttöönsä heti.

Kuluttajansuojalain 7 luku 20§ mukaisesti pikavipeissä on kyse etämyynnistä, jolloin kuluttajalla on oikeus peruuttaa luottosopimus 14 päivän kuluessa. Kulutusluottojen etämyyntisäännökset ovat kuluttajan hyväksi pakottavia. Pikavippiyritys ei voi ohittaa tai mitätöidä peruutusoikeutta sopimusehdoin. Peruutusoikeus tulisi olla mainittu myös luottosopimuksen ehdoissa. Kuluttajan peruuttaessa luottosopimuksen hänen on palautettava rahat 30 päivän sisällä. Pikavippiyhtiöllä on oikeus vaatia sopimuksen peruuttavalta kuluttajalta laina-ajalta todellinen vuosikorko. Todellista vuosikorkoa ei voi kuitenkaan periä mikäli pikavippiyritys ei ole ilmoittanut asiasta etukäteen, tai jos pikavippiyritys on aloittanut sopimuksen täyttämisen ilman kuluttajan nimenomaista pyyntöä.

Luottosopimuksen voi perua haluamallaan tavalla. Pikavippiyritys ei voi asettaa peruuttamiselle erityisiä vaatimuksia. Kuluttajan ei tarvitse kertoa syytä tai perustella päätöstään. Oikeusturvan kannalta on tietysti suositeltavaa että peruuttamisen pystyy todistamaan jälkikäteen. Jos peruuttaminen tehdään postitse, kuluttajansuojalain mukainen vastuu sopimuksen peruuttamista koskevan ilmoituksen perille tulosta on vastaanottajalla (kuluttajansuojalaki 12 luku 1c§). Peruuttamisilmoitus katsotaan saapuneen vastaanottajalle seitsemäntenä päivänä lähettämisestä. Jos peruutus tehdään sähköisesti, peruutusilmoitus katsotaan saapuneen vastaanottajalle lähetyspäivänä.

Käytännön esimerkki "ilmaisesta" pikavipistä

Harkitse ensin tarvitsetko todella pikavippiä. Onko pikavipillä katettava meno todella välttämätön ja olisiko mahdollista rahoittaa meno muilla keinoin. Jos kuitenkin katsot tarvitsevasi pikavippiä, siitä ei kannata maksaa kiskontaa lähentelevää korkoa ja kuluja. Katso esimerkki kuinka otat pikavipin minimaalisin kustannuksin - käytännössä ilmaiseksi!

1. Tarkista lainaehdosta peruutusoikeus. Sinulla on peruutusoikeus vaikka siitä ei erikseen olisi luottosopimuksen ehdoissa kerrottu.

Esimerkiksi Credit24 lainaehdoissa ei mainita koronmaksuvelvollisuutta pääomalle peruuttamisoikeutta käytettäessä. Ferratum:n lainaehdoissa mainitaan ainoastaan koron (ei todellisen vuosikoron) maksuvelvollisuus. Risicumin lainaehdoissa todellinen vuosikorko peritään alle 200 euron luotoissa, muissa tapauksissa normaali korko.

2. Tee nettipalvelun kautta pikavippihakemus. Valitse lainasummaksi esimerkiksi 400 euroa.

3. Valitse maksuajaksi 30 päivää.

Saat hyväksyttäväksi luottosopimuksen jonka mukaan 30 päivän kuluttua eräpäivänä sinun on maksettava takaisin 481 euroa. Takaisin maksettava summa koostuu lainaamastasi pääomasta 400 euroa, korosta sekä luoton kuluista. Luoton korko on esimerkkitapauksessa 33% eli yhteensä 11 euroa ja loput 70 euroa luoton muita kuluja. Todellinen vuosikorko on 243%.

4. Peru luottosopimus seitsemäntenä päivänä luoton saamisesta.

Muista että luottosopimus pitää perua 14 päivän sisällä. Ilmoita perumisesta kirjallisesti tai sähköpostilla asiakaspalveluun. Ilmoita peruutusilmoituksessa käyttäväsi "kuluttajansuojalain 7 luku 20§" -mukaista oikeutta perua luottosopimus 14 päivän sisällä. Pyydä tiedot takaisinmaksua varten.

5. Pikavippiyrityksen asiakaspalvelun pitäisi toimittaa sinulle luoton takaisin maksuun tarvittavat maksutiedot.

Yleensä pikavippiyritys edellyttää luoton palauttamista heti. Sinulla on kuitenkin 30 päivää aikaa. Ilmoita että palautat pikavipin takaisin 20 päivän kuluttua. Pyydä asiakaspalvelua laskemaan korko kyseiselle eräpäivälle mikäli et osaa laske sitä itse.

6. Kahdenkymmenen päivän kuluttua, maksa takaisin lainan pääoman 400 euroa ja kertyneet korot 9,90 euroa. Esimerkkitapauksessa yhteensä 409,90 euroa.

Edellä kuvatulla menettelyllä saat 400 euron lainan 27 päiväksi 9,90 euron kustannuksin, sen sijaan että olisit maksanut luottosopimuksen mukaiset 81 euron kustannukset.

Mikäli pikavippiyritys ei ole luottosopimuksen peruuttamistapauksessa ilmoittanut etukäteen perivänsä korkoa lainkaan, maksat takaisin 27 päivän päästä pelkän lainan pääoman 400 euroa ilman korkoja.

Testattu käytännössä

Blogi on testauttanut menettelyn kahdessa pikavippiyrityksessä tammikuussa 2011. Saatujen tietojen perusteella oli positiivista huomata, että kummassakin tapauksessa lainan peruutus onnistui ilman ongelmia ja lainan kulut jäivät murto-osaan luottosopimuksen mukaisista kuluista.

Lue
Kuluttajavirasto - Säännöt kulutusluottojen etämyynnissä

Lue myös:
Pikavippi on parempi jättää maksamatta

Sikainfluenssarokotteella yhteys narkolapsiaan

2011-02-01T01:00:00.000+02:00

Sikainfluenssarokotteella ja lasten parantumattomalla narkolepsialla on syy-yhteys. THL:n arvion mukaan sikainfluenssarokote yhdeksänkertaisti lasten ja nuorten mahdollisuuden sairastua elinikäiseen narkolepsiaan.

Sikainfluenssarokotetta vastustettiin laajasti sen testaamattomuuden ja tarpeettomuuden takia. Viranomaisten mielivaltainen painostus ja ihmisten naiivi lapsenuskoisuus viranomaisten hyviin tarkoitusperiin ajoi kansalaiset ottamaan poikkeuksellisen suurella todennäköisyydellä vaaralliseksi luokitellun rokotteen itselleen ja lapsilleen. Monissa muissa Euroopan valtioissa sikainfluenssarokotteen antamista rajoitettiin raskaana oleville naisille sekä lapsille. Suomessa viranomaiset vakuuttivat testaamattoman rokotteen olevan turvallinen, koska mitään erityisen vakavia haittavaikutuksia ei oltu raportoitu. Nyt on. Viranomaisten toiminnassa raha ohittaa aina yksilön oikeudet ja ihmisarvon. THL sai samaan aikaan miljoonia euroja tutkimustukea samalta lääkeyritykseltä, joka valittiin suomen sikainfluenssarokotteen toimittajaksi. Suomalaislasten terveys ei merkinnyt mitään kun näitä miljoonia jaettiin THL:n sisällä.

Viranomaisten ministeriä myöten on otettava vastuu yli 50 lapsen elämän tuhoamisesta. Välinpitämättömyys kansalaisten terveydestä on ollut niin käsin kosketeltavan ylimielistä, että vastinetta saa hakea jopa natsisaksan hirmuteoista keskitysleireillä. Pekka Puskan johtama propaganda organisaatio on tullut tiensä päähän - ainakin Pekka Puskan johtamana. Pekka Puskan itsekeskeisyys ja pätemisen tarve on ollut ilmeinen jo 70-luvulla aloitetun Pohjois-Karjala projektin tiimoilta. Pekka Puskan virheelliset terveysopit alkoholin totaalisesta haitallisuudesta, kolesterolista ja terveysrasvojen vaikutuksista eivät kuitenkaan vedä vertoja THL:n uusimmalle saavutukselle ja täydelliselle virhearviolle sikainfluenssarokotteesta.

Jos THL:n johtaja Pekka Puska, rokotejohtaja Terhi Kilpi ja ministeri Paula Risikko luulevat tällaisten virheiden jälkeen olevansa vielä kyvykkäitä hoitamaan tehtäviänsä, he eivät voisi pahemmin olla väärässä. Heidän jatkaminen tehtävissään olisi väkivaltainen läimäys sairastuneiden lasten kasvoille.

Pekka Puskan, Terhi Kilven ja Paula Risikon on erottava tai heidät on erotettava tehtävistään välittömästi.

Uutisia 01.02.2011:
Sikainfluenssarokote yhdeksänkertaisti narkolepsiariskin (Iltalehti)
Sikainfluenssarokote sairastutti lapset (HS)
Yhdeksänkertainen narkolepsiariski (Iltasanomat)

Lue myös:
Sikainfluenssa
Sikainfluenssa, osa 2 - Rokote on terveysriski
Sikainfluenssarokote on hengenvaarallinen
Suomessa lapset arveluttaviin lääketieteellisiin tutkimuksiin ilman vanhempien lupaa
Olen pahoillani että luin artikkelisi liian myöhään ...
Kolesteroli on elämistä varten
Medikalisaatio

Pikavippi on parempi jättää maksamatta

2011-01-25T01:00:00.005+02:00

Pikavippien eräpäivänsiirto on kallisvaihtoehto. Kuluttajalle tulee halvemmaksi siirtää eräpäivää omatoimisesti jättämällä lasku maksamatta.

Eräpäivää voi monissa pikavippiyrityksissä siirtää yleensä vain viikon eteenpäin maksua vastaan. Jättämällä laskun maksamatta saa helposti samalla ellei pienemmälläkin kustannuksella useamman viikon lisää maksuaikaa. Miksi siis maksaa eräpäivän siirrosta kun sen voi tehdä halvemmalla jättämällä laskun maksamatta!

Laki saatavien perinnästä (22.4.1999/513) määrittelee rajat perinnän maksuihin.

Maksumuistutus on laskun erääntymisen jälkeen lähetetty muistutus erääntyneestä saatavasta. Maksumuistutuksesta saa periä 5 euroa (10 a §), mikäli lasku on lähetetty vähintään 14 päivää ennen eräpäivää eikä ole erikseen sovittu, ettei laskua tarvitse lähettää. Lisäksi ennen maksumuistutuksen lähettämistä velan erääntymisestä on oltava kulunut vähintään 14 päivää (10 b §).

Maksuvaatimus on maksumuistutuksen jälkeen, yleensä perintäyhtiön lähettämä vaatimus maksaa erääntynyt saatava. Ensimmäisestä maksuvaatimuksesta voi periä maksimissaan 21 euron maksun jos pääoma on 250 euroa tai vähemmän. Mikäli pääoma on yli 250 euroa, voi periä 45 euron maksun (10 a §). Velalliselta saa vaatia perintäkuluja kuitenkin vain, jos edellisen maksumuistutuksen tai maksuvaatimuksen lähettämisestä on kulunut vähintään 14 päivää (10 b §).

Maksun viivästymisestä voi periä viivästyskoron joka tällä hetkellä on 8 %. Viivästyskorko on aina 7% yksikköä suurempi kuin Euroopan keskuspankin puolivuosittain määrittämä viitekorko.

Jätä maksamatta

Jättämällä 200 euron pikavipin maksamatta eräpäivän jälkeen kahdeksi viikoksi joutuu maksamaan maksumuistutuksen 5 euroa ja kahden viikon koron 0,62 euroa. Yhteensä 5,62 euroa.

Käyttäen hyväksi pikavippiyritysten tarjoamia eräpäivänsiirtoja voi joutua maksamaan kalleimmillaan jopa 23 euroa eräpäivän siirtämisestä ainoastaan yhdellä viikolla.

Tässä on listattuna muutamia eräpäivänsiirtokustannusesimerkkejä.

Pikavippi	Eräpäivänsiirto	Pituus
MoneyPoint	5 eur	7 pv
Risicum	5 - 20 eur	3 x 7 pv kerrallaan
Euroraha	15 eur	7 pv
Euromesta	5 -7 eur	7 pv
Viestilaina	5 eur	3 x 7 pv kerrallaan
Helppolaina	15 - 45 eur	14 / 28 pv
Tekstivippi	2 eur	7 pv
etCapital	10 - 20 eur + 3 eur	7 pv
Fiksulaina	10 - 20 eur	7 pv
OK Money	5 - 20 eur	3 x 7 pv kerrallaan

Pikavipin maksamatta jättäminen ei johda automaattisesti luottotietomerkintään. Pikavippi katsotaan kulutusluotoksi jonka maksamatta jättäminen voi aiheuttaa luottotietomerkinnän aikasintaan 60 päivää alkuperäisen eräpäivän jälkeen .

Pikavippi otetaan yleensä akuuttiin maksuvaikeuteen. Ei siis ole mitään syytä maksaa pikavippiyrityksille eräpäivänsiirrosta kun saman palvelun saa halvemmalla jättämällä maksun maksamatta. Kuluttajan kannattaa ajatella tässä vain omaa etuaan ja jättää rehellisyys samalle tasolle pikavippiyritysten kanssa.

Sovellettavissa

Eräpäivän omatoiminen siirto koskee myös kaikkia muitakin laskuja. Ensimmäiseen maksulliseen maksumuistutukseen menee 2 viikkoa ja tästä perintäyhtiön oikeuteen periä velalliselta maksu perinnästä toiset 2 viikkoa. Eli käytännössä minkä tahansa laskun eräpäivää voi omatoimisesti ja siirtää n. 3 viikkoa varautumalla maksamaan korot ja 5 euroa maksumuistutuksesta.

LUKIJAN ARTIKKELI: Tapan mieluimmin itseni

2011-01-13T01:00:00.001+02:00

Murheellisen kesän päätteeksi totuutta Suomesta. Vanhuus on jokaisella edessä. Itselläni on kohta 70 vuotta mittarissa. Onneksi tulen kuitenkin toimeen omillani. Suomessa vanhusten hoito on ala-arvoista eikä täytä minkäänlaisia kansainvälisiä kriteereitä. Vanhuksia kohdellaan ala-arvoisesti vailla mitään kunnioitusta ja ihmisoikeuksista. Syy huonoon ja ala-arvoiseen kohteluun on äärimmilleen minimoidut resurssit ja rahan puute. Rahan ja resurssien puute on keinotekoinen syy. Rahaa riittää kyllä moniin vähemmän tärkeisiin kulttuuri- ja urheilukohteisiin, mutta ei perustarpeisiin, kuten vanhusten hoitoon. Poliitikkoja ja päättäjiä ei kiinnosta vanhustenhoito. Miksi kiinnostaisi? Vanhuus on vielä kaukana edessä ja päättäjien korkeilla eläkkeillä on mahdollisuus ostaa inhimillisiä palveluita yksityisistä hoitokodeista. Meillä tavallisilla vanhuusikään päätyvillä kansalaisilla ei ole tähän varaa. Meidän on tyydyttävä siihen mitä kaikkien leikkausten jälkeen on jäljellä. Eli käytännössä ei mitään.

Monesti tulee ikävä Turkkilaista arvomaailmaa. Turkissa ei ole vanhainkoteja. Olisi äärimmäinen häpeä ja nöyryytys perheelle sijoittaa isovanhempia vanhainkotiin. Omaiset hoidetaan kotona. Vanhukset saavat osallistua perheiden arkeen ja nähdä lasten ja lasten lasten kasvavan. Kunniallinen vanhuus Turkissa tarkoittaa loppuelämää läheisten hoidossa, siihen asti kunnes aika jättää. Tämä on kaukana suomalaisesta vanhustenhoidossa jossa kuolema tulee sänkyyn sidottuna, puutteellisen lääkityksen ja aliravitsemuksen jälkeen. En väitä että Turkkilainen tapa hoitaa vanhuksia kotona perheiden sisällä on toimiva tapa Suomessa. Vähintä mitä Suomessa toivoisi vanhuksille on samantasoinen kunnioitus kuin Turkissa, vaikka asiat tehtäisiinkin eri lailla. Vanhainkoti ei ole huono vaihtoehto jos järjestelmä vain toimisi. Jos vanhuksia ja heidän oikeuksiaan kunnioitettaisiin edes alkeellisimmalla tasolla.

Lähiomaiseni tapettiin vanhainkodissa. Kyse oli tietoisesta hoitovalinnasta jonka tarkoitus oli tappaa. Henkilö oli niin huonossa kunnossa, että tarvitsi apua monissa jokapäiväisissä toimissa. Henkilökunnalla ei ollut aikaa. Henkilökuntamäärä oli minimissään jo vuosia ja yllättävien sairastapausten sattuessa osastolla ei aina ollut henkilökuntaa laisinkaan. Lukuisista valituksista ja kanteluista huolimatta tilanne ei parantunut. Viranomaiset tekivät tarkistuksia, mutta tarkistusten yhteydessä vanhainkoti varmisti että kaikki näyttää hyvältä. Raportteja ja papereita korjailtiin ja viranomaisten kysymyksiin valehdeltiin. Hoitajat joutuivat pitää suunsa supussa jos halusivat pitää työpaikkansa. Eräs hoitaja kertoi hänelle suoraan sanotun, että yhtään hoitotyötä mistään ei enää järjesty jos puhuu ”talon sisäisistä asioista” viranomaisille. Viranomaisen söivät valheet pureskelematta ja mitään vikaa hoidossa ei ollut. Vanhus laihtui. Hänelle tuotiin ruoka eteen, mutta hän ei pystynyt itse syömään. Kukaan ei syöttänyt. Vanhuksella todettiin nestehukkaa koska kukaan ei häntä juottanut. Juottamiseen ei ollut aikaa, eikä tarvetta. Kun ei juo, ei pissaa housuihinkaan niin usein. Lääkäri kävi kerran kuukaudessa ja käytti vanhuksen lääkityksen hoitoon alle viisi minuuttia aikaa. Vakavasti sairastuessaan vanhus kuljetettiin terveyskeskuksen päivystykseen jossa todettiin että sairaanhoidon tarvetta ei ole. Passitettiin takaisin uusien lääkkeiden kanssa vanhainkotiin. Lääkemäärä kasvoi. Uusia lääkkeitä ei koskaan annettu. Useamman kerran käydessäni katsomassa haju huoneessa oli kuvottava. Ulosteita sängyssä. Parhaimmillaan vanhus makasi ulosteiden seassa tuntikausia. Henkilökuntaa ei ollut tarpeeksi, osa vanhuksista yritti hädissään saada edes jotain apua vierailevilta lähiomaisilta. Vika ei varmastikaan ole henkilökunnan vaan työjohdon ja valvovien viranomaisten. Työnjohtoa kiinnostaa ainoastaan raha ja kuinka minimi ja alle minimi voidaan tehdä mahdollisimman vähällä. Ei siinä ihmisarvolla ole väliä kun päätöksiä tekevät henkilöt joiden ei sitä kurjuutta tarvitse nähdä. Viranomaiset puolestaan ovat naiiviudessaan vertaansa vailla. Kaikki mitä vanhankodin johto kertoo ja näyttää, otetaan totuutena. Kuka nyt viranomaisille valehtelisi? Eihän? Kun vanhus yritti äänekkäästi vaatia oikeuksiaan hänen pyrkimyksensä murennettiin osaston vastaavanhoitajan toimesta hyvin nopeasti. Sänkyyn sitominen oli kuulema seurausta siitä että on vaarallista päästää häntä nousemaan ylös. Eihän häntä oltu käytetty viikkoihin ulkona. Silloin kun itse pystyin käydä katsomassa, talutin häntä käytävällä. Kenelläkään muulla ei ollut koskaan aikaa. Todellisuudessa sänkyyn sitomisella nujerrettiin viimeinenkin vastarinta. Ihmisarvosta ei ollut tietoakaan kun vanhainkodin hoito-opit olivat suoraan natsisaksan juutalaisvainojen ohjekirjasta. Senkin olen elämässäni nähnyt. Nyt ainoastaan kaasukammiot puuttuivat. Lopulta nujerrettu ja kuihtunut vanhus antoi periksi ja kuoli. Tämä oli kiitos pitkästä palvelusta suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle johon ikänsä palvelleet ihmiset eivät kuulu.

Minä olen päättänyt että minusta ei ole riesaa Suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. En vaadi että lähiomaisten pitää hoitaa minua kotona enkä vaadi yhteiskunnalta mitään vastapalvelua pitkästä työurasta ja yli 40 vuotta kestäneestä verojenmaksusta. Ymmärrän että suomalaisessa yhteiskunnassa vakaviin arvoihin eivät kuulu vanhukset. Vanhukset on hyödyttömiä kustannuseriä joista ei ole enää mitään hyötyä. Onneksi sentään olen saanut pitää luvallisen aseeni. Tapan itseni mieluimmin kuin joudun vanhainkotiin Suomessa. Kun aika tulee, tämä teko on kunnioitus elämää kohtaan. Kuolema on parempi kuin elämän loppuvuodet suomalaisessa vanhustenhoidossa.

Kiitos jos julkaiset viestini. Yksikään julkinen lehti ei sitä ole halunnut tehdä.

Q&A - Huollon maksamatta jättäminen

2011-01-03T01:00:00.001+02:00

"Kiisteltiin kavereiden kanssa seuraavasta tilanteesta. Olen vienyt autoni huoltoon. Kun haen auton ja yritän maksaa mutta huollon maksupääte ei toimikkaan. Eli en pysty maksamaan huoltoa. Kaverille kerran kävi näin ja hän ei saanut autoa ennen kuin seuraavana päivänä eli vasta kun maksupääte korttimaksuille toimi. Huolto ei suostunut asiasta kirjoittamaan edes laskua. Auto jäi yön yli odottamaan. Eihän se kai autoilijan vika ole jos ei huollon maksupäätteet toimi? Eli mitäs jos tällainen tapahtuisi minulle ja kävisin vain ottamassa auton vara-avaimilla ilman lupaa? Ei kai omaa autoa voi varastaa?"

Kun viet autosi huoltoon ja teet työtilauksen huoltotyöstä muodostuu sopimus sinun ja huollon välille. Huollon tehtävä on suorittaa työtilauksessa pyytämäsi toimenpiteet ja sinun tehtäväsi on tarkistaa huollon valmistuttua sovittu työ sekä maksaa ennalta arvioitu ja myöhemmin erikseen lopulliseksi vahvistettu korvaus huollosta.

Jos viet autosi huoltoon ja haet autosi pois vara-avaimilla aikomattakaan maksaa huoltoa, syyllistyt rikokseen. Rikosnimike olisi todennäköisesti petos.

Omaa autoa et voi varastaa. Eli hakiessasi oman autosi vara-avaimilla maksamatta huoltoa ensin et syyllisty rikokseen, mikäli todistettavasti voidaan osoittaa että sinulla oli kyky ja tarkoitus maksaa tehdystä huollosta. Jos esimerkiksi tarjoat pankki- tai luottokorttia maksun suorittamiseksi, mutta maksua ei voida ottaa vastaan maksupäätteessä olevan ongelman takia, eikä huolto halua tai kykene järjestämään maksua toisin, voit vapaasti ottaa autosi, kunhan selvästi ilmoitat halukkuutesi maksaa laskun heti kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Huolto voi uhkailla poliisin kutsumisella tai jopa kutsua poliisin paikalle. Poliisi ei kuitenkaan asian suhteen voi tehdä mitään, koska kyseessä on yksityisoikeudellinen riita-asia, sopimuksen rikkominen, ei rikos. Myös sopimusrikkomus sinänsä on kyseenalainen koska ongelma johtuu palveluntarjoajasta eikä asiakkaasta. Poliisi voi selvittää tilannetta paikanpäällä, mutta toimenpiteisiin he eivät voi ryhtyä.

Huoltoliikkeillä näyttää monesti olevan hyvin erikoinen käsitys oikeudestaan pitää ajoneuvo panttina huoltolaskun maksamista vastaan. Tällaista oikeutta ei ole olemassa.

Vastaavia ohjeita on pyydetty myös tapauksiin jossa huolto tekee ilman lupaa ajoneuvoon korjauksia ja vaati maksamaan kustannukset. Tällaisia kustannuksia ei pidä maksaa. Kuluttajaneuvonta antaa ohjeeksi maksaa kustannukset ja riidellä asiasta jälkeenpäin. Kustannusriskiä ei ole kuitenkaan syytä siirtää kuluttajalle joten ohje on väärä. Mitään kustannuksia korjauksista joita ei ole sovittu tehtäväksi ei pidä maksaa. Asiaa on käsitelty artikkelissa "Q&A - Huollossa aina kusetetaan".

Lue myös:
Q&A - Voiko ravintolalaskun jättää maksamatta
Q&A - Huollossa aina kusetetaan

Onnellista uutta vuotta 2011

2010-12-29T01:00:00.000+02:00

Vuosi 2010 on jälleen vierähtänyt. On aika kohdistaa katse uuteen vuoteen ja toivoa siitä vähän parempaa kuin edellisestä vuodesta.

Vuosi 2010 oli suomalaisten ihmisoikeuksien kannalta entistä huonompi vuosikerta. Holhoaminen lisääntyi. Yhä useampi viranomainen luulee tietävänsä kuinka meidän tulisi elää. Korruptio on syventynyt suomalaisessa politiikassa, viranomaisten mielivalta nosti entistä useammin kasvojaan ja kansalaisten oikeuksien alasajo eteni asteittain. Suomalainen kulttuuri ja arvomaailma on myyty suvaitsevaisuuden nimissä. Suomalaisten perusoikeudet ovat kaventuneet ja päätöksenteko on keskittynyt kansainvälisille yrityksille. Rahaa kylvetään surutta maailmalle samalla kun suomalaisissa hoitolaitoksissa ja vanhainkodeissa vanhukset sidotaan sänkyihin ja kehutuissa suomalaisissa oppilaitoksissa erityistukea tarvitsevien lasten oikeudet on poljettu syvälle hankeen. Vaaralliset rikolliset päästetään tappamaan lisää ihmisiä. Uhrien oikeudet on unohdettu samalla kun rikollisia suojellaan. Oikeuslaitos toimii paremmin kuin nettikasino. Hakata, raiskata ja pahoinpidellä saa ilman pelkoa vankilatuomiosta, mutta jos kavallat rahaa häkin ovi heilahtii kiinni puoleksi vuosikymmeneksi.

Eduskuntavaalit ovat edessä huhtikuussa 2011. Valta ei ole ollut kansalla vuosikymmeniin. Demokratia on näennäistä ja ihmisoikeudet Eurooppalaisessa ja länsimaisessa mittakaavassa yhä heikommalla tasolla. Eduskuntavaalit sinänsä ovat klisee. Oman edun tavoittelu ja korporaatioiden määräysvalta suomalaisessa demokratiassa ei katoa sillä että iso osa suomalaisista äänestää jälleen valtaan samat korruptoituneet kasvot. Mikään ei myöskään takaa muutosta vaikka eduskunta kokisi täysremontin. Ilman remonttia muutoksella ei ole kuitenkaan edes mahdollisuutta.

Vanhanen, Katainen, Holmlund, Brax, Thors, Anttila, Linden, Sinnemäki, Risikko ja Vaapaavuori. Siinä vain pieni osa iskuryhmästä joka on syyllistyneet maanpetokseen toiminnallaan ja aiheuttanut välinpitämättömyydellään, omaneduntavoittelulla ja suoranaisella tyhmyydellä ennenäkemättömän suuren määrän vahinkoa suomalaisille. Miettikää ketä haluatte äänestää! Nyt on aika tehdä muutos tulevalle ja seuraaville vuosille. Vielä kun suomalaisuudesta on jotain hyvääkin jäljellä.

Vuoden 2010 kiinnostavimmat artikkelit:

Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin ?
Sikainfluenssa rokote on hengenvaarallinen
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen?
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta?
Q&A - Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Ruotsin kielen asema on purettava Suomessa

HELSINGIN OPETUSVIRASTO
Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen
Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa
Koulukirjat

Onnellista uutta vuotta 2011!

Illuusio länsimaisista arvoista

2010-12-22T01:00:00.000+02:00

En usko että viimeisten kuukausien jälkeen löytyy enää yhtään ihmistä joka uskoisi länsimaiseen käsitykseen ihmisoikeuksista, demokratiasta ja rehellisyydestä. Wikileaksin paljastusten ja ennen kaikkea hallitusten ja poliitikkojen reagointi on viimeistään nyt romahduttanut illuusion länsimaisesta sivistyksestä. Meillä pitäisi olla riippumaton ja rehellinen oikeusjärjestelmä, tunnustetut ihmisoikeudet, sananvapaus, demokratia ja länsimaisen arvomaailman takuu lainmukaisesta, rehellisestä ja ennen kaikkea sivistyneestä ihmisarvoisesta kohtelusta. Erityisesti amerikkalainen ja ruotsalainen tapa pitää länsimaisia arvoja suhteellisena käsitteenä on pöyristyttävän keskiaikainen. Samaan aikaan kun amerikkalaiset senaattorit ja poliitikot julkisesti vaativat Julian Assangen salamurhaamista ja tappamista ilman minkäänlaista oikeudellista prosessia, ruotsalaisen kansakodin kultalusikka suussa syntyneet korruptoituneet viranomaiset tekevät kaikkensa jotta tekaistuilla raiskaussyytteillä Julian Assange saataisiin Ruotsiin ja edelleen luovutettavaksi Amerikkaan.

Amerikkalaista vapautta ja ruotsalaista kansankotia on pidetty jonkinlaisena vapauden ja mallin symbolina. Amerikka luopuu tiukan paikan tulleen arvoistaan ja ruotsalaisten todellinen kansallinen ellei jopa etninen ominaispiirre epärehellisinä selkäänpuukottajina ja tekopyhinä moralisteina nostaa rumaa päätään kansankodin illuusiopeitteen alta. Jos joku täällä pitäisi salamurhata se on joukko amerikkalaisia poliitikkoja ja ruotsalaisia syyttäjiä.

Wikileaksin julkistamat paljastukset osoittavat sen mitä vähemmistö maailmakansalaisista on tiennyt jo kauan. Maailmaa hallitaan ja omia etuja tavoitellaan aivan muilla keinoin kuin arvoilla joita on pidetty itsestäänselvyytenä. Verhoa länsimaisen sivistyksen ja lähi-idän diktatuurien välillä on nyt raotettu. Joillekin on järkytys että eroa ei ole. Osa meistä on tiennyt tämän jo kauan. Oli Julia Assangen hänen taustallaan toimivan tukiryhmän motiivi sitten mikä tahansa Wikileaks on viimein onnistunut horjuttamaan jopa tyhmempien kansalaisten naivia uskoa länsimaisiin arvoihin ja julkisen median riippumattomuuteen.

Leppoisaa joulua!

Lue myös:
Uusi vaihe sananvapauden alasajossa
Sananvapaus murenee, muista suojella itseäsi
Rasismin varjolla
Poikkeusolot - kansalaisoikeuksia kavennetaan jälleen
Ruotsin kielen asema purettava Suomessa
Miten suojautua viranomaiseten urkinnalta ja mielivallalta

Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa

2010-12-14T01:00:00.000+02:00

"Mä olen ollut työttömänä kolmatta vuotta. Niukasti on eletty eikä ole paljoa juhlittu. Nyt tarjoutui mahdollisuus lähteä etelän reissulle pariksi viikoksi tyttöystävän kanssa. Työkkäristä kuitenkin virkailija totesi tiukasti, että jos lähden, menetän työttömyyskorvauksen. Miten niin en saa lähteä? Vieläkö suomessa on käytössä vanhoja neuvostoperinteitä? Minun on oltava kuulemma työmarkkinoiden tavoitettavissa. Mitä ihmettä? Työtä ei ole tarjottu vuosiin, voiko tämä nyt olla viikosta kiinni? Kysyin asiaa työkkärin esimieheltä ja väitti ihan samaa. Eli se siitä matkasta, niinkö? "

Työ- ja elinkeinotoimisto ei voi estää sinua matkustamasta ulkomaille. He eivät siis voi puuttua sinun liikkumiseen. He kuitenkin pystyvät epäämään työttömyyskorvauksen sillä perusteella että heillä on oikeus arvioida onko työttömyyskorvauksen maksamiselle yleensä edellytyksiä. He ovat katsoneet että maasta poistumisen jälkeen et ole työmarkkinoiden käytettävissä ja siten sinulle ei tarvitse myöskään maksaa työttömyyskorvausta.

Perustuslain 9§ mukaisesti suomen kansalaisella on liikkumisvapaus niin kotimaassa kuin kotimaasta ulkomaillekin. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi. Mitään muita rajoituksia ei ole. Kukaan ei voi estää sinua poistumasta maasta sen takia että olet työttömänä.

Työttömyysturvalain mukaan henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, jos hän on estynyt olemasta työmarkkinoilla ulkomaanmatkan, asevelvollisuuden, siviilipalveluksen, vapausrangaistuksen taikka sairaalassa tapahtuvan hoidon johdosta. Saman lain mukaan henkilön on kuitenkin katsottava olevan työmarkkinoiden käytettävissä jos hän on etukäteen ilmoittanut matkasta työ- ja elinkeinotoimistolle ja kyseessä on satunnainen ja lyhyt ulkomaanmatka jonka aikana hän on tavoitettavissa ja kykenee kohtuullisessa ja tavanomaisessa ajassa ottamaan vastaan työtä tai koulutusta. Yleiseksi käytännöksi on linjattu eri valitusasteissa viikon ulkomaanmatka yhden vuoden aikana joka ei johda työttömyyskorvauksen menettämiseen jos matkasta on ilmoitettu etukäteen työ- ja elinkeinotoimistolle. Internetin, sähköpostin ja kännyköiden aikakaudella tavoitettavuus ei ole edes ongelma.

Suomessa on valitettavasti käytössä paljon lainsäädäntöä joka on perustuslainvastaista. Suomi ei ole tältä osin sivistysvaltio. Suomessa perustuslaillinen valvonta tehdään etukäteen perustuslakivaliokunnassa samojen kansanedustajien toimesta jotka äänestävät ja päättävät lain voimaantulosta. Tämän seulan läpi pääsee perustuslainvastaisia lakeja niin vahingossa kuin tarkoituksellakin. Monessa sivistyneessä maassa on käytössä perustuslakituomioistuin jonka pääasiallinen tehtävä on valvoa perustuslain toteutumista.

Työttömyysturvalakia ei ole säädetty perustuslainsäätämisjärjestyksessä eikä perustuslain toteutumisen arviointia ole suoritettu. Käytännössä työttömyysturvan epääminen ulkomaanmatkan takia on pakote jolla estetään perustuslaillinen oikeus vapaaseen liikkumiseen. Työttömyysturvalaki on vastoin perustuslakia ja käytäntö jolla rajoitetaan työttömyysturvan maksamista sillä perusteella että työtön käyttää perustuslaillista liikkumisvapauttaan on perustuslainvastainen. Menettely loukkaa myös ihmisoikeuksia, mikä sinänsä ei ole poikkeuksellista Suomessa.

Valitettavasti voimassaolevan käytännön mukaisesti on elettävä. Virallisesti sinulla on siis kerran vuodessa oikeus viikon matkaan ulkomaille sillä edellytyksellä että ilmoitat matkasta työ- ja elinkeinotoimistoon etukäteen.

Perustuslainvastaisesta säädöksestä ei sinänsä kannata välittää. Kansalaistottelemattomuus on monesti paikallaan. Kiinnijäämisen riski on mitättömän pieni joten kannattaa pakata uimahousut mukaan. Hyvää matkaa.

Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä, osa 2 - Totta vai tarua?

2010-12-01T22:10:00.006+02:00

Blogi julkaisi marraskuun 2010 alussa artikkelin Avain Asumisoikeus Oy:n ja asumisoikeusasumisen ongelmista sekä osakejärjestelyistä joilla yksityinen henkilö, Avara Asunnot Oy:n entinen toimitusjohtaja Perttu Liukku, nousi Avain Asumisoikeus Oy:n suuromistajaksi ja sai määräysvallan yleishyödylliseksi tarkoitetussa asumisoikeusyhtiössä.

Marraskuun lopussa Avain Asumisoikeus Oy on lähettänyt kaikille 5300 asumisoikeuden haltijalle kirjeen (kts. kuva) jossa kumotaan Oikeus ja kohtuus - blogin esittämät negatiiviset väitteet Avain Asumisoikeus Oy:n asukkaiden asemasta ja vakuutetaan että asumisoikeuden omistaminen on edelleen turvallista. Samaisessa kirjeessä vakuutetaan yhtiön huolehtivan taloudestaan pitkäjänteisellä suunnittelulla ja kerrotaan kuinka käyttövastikkeiden määräytyminen on asuntojen sijaintiin nähden ollut varsin kohtuullista.

Blogin saamien tietojen mukaan vastikkeiden kohtuullisuus väitteiden todenperäisyyttä varjostaa Avain Asumisoikeus Oy:n lähettämä toinen kirje jossa ilmoitetaan vastikkeiden korottamisesta vuodelle 2011. Korotukset seuraavalle vuodelle ovat keskimäärin 5 - 7 %. Pidemmällä aikavälillä asumisoikeusasumisen vastikkeiden nousu on ollut huimaa. Joissakin asumisoikeuskohteissa vastikkeet ovat nousseet 6-8 vuodessa jopa 30-40%. Asukkaat eivät saa mitään tietoa todellisesta kustannusrakenteesta. Rahaa on kerätty vastikkeiden muodossa peruskorjauksiin jo vuosikymmeniä. Siitä huolimatta monet vanhimmat taloyhtiöt jätetään rapistumaan ja uusia vastikekorotuksia perustellaan tulevilla peruskorjaustarpeilla. Kannattaa edelleen muistaa, että Avain Asumisoikeus Oy:n johto on jo kerran lainvastaisesti siirtänyt yleishyödyllisen yhtiönsä asukkaiden keräämiä peruskorjausrahoja 8.5 miljoonaa euron edestä vapaarahoitteisten asuntojen rakennuttamiseen. Asukkaat ovat täysin kykenemättömiä varmistamaan mihin asumisoikeusyhtiö heiltä keräämiä rahoja käyttää. Menevätkö rahat oikeasti yleishyödylliseen tarkoitukseen asukkaiden hyväksi, kuten peruskorjauksiin ja lainojen lyhennyksiin vai käyttääkö yhtiö rahoja ihan muihin tarkoituksiin?

Asumisoikeustalo on helppo muuttaa kovanrahan omistusasunnoiksi

Asuntoasioista vastaava ministeri Jan Vapaavuori on todennut seuraavaa: "Asukkaiden asema asumisoikeustaloissa on turvattu näiden yleishyödyllisyyssäännösten ja käyttö- ja luovutusrajoitusten kautta. Sääntelyn avulla on myös varmistettu, ettei vastuun kantaminen asumisoikeustaloista vaarannu. ARA valvoo, että yleishyödylliset asumisoikeusyhtiöt noudattavat toiminnassaan niille säädettyjä velvollisuuksia." (Jan Vapaavuoren sähköpostivastaus blogin lukijalle, katso kuva)

Vaasassa on ensimmäinen 23 asunnon asumisoikeustalo laitettu myyntiin. Vastikkeet nousivat vähitellen asukkaille sietämättömälle tasolle. Asuntoja tyhjentyi. Vastikerasitus kasvoi entisestään jäljelle jääneillä asukkailla jotka joutuivat kattamaan tyhjien asuntojen muodostaman vastikevajeen. Lopulta asumisoikeustalo on tyhjentynyt kokonaan ja Vaasan Asumisoikeus Oy on hakenut valvovalta viranomaiselta, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselta (ARA) lupaa myydä taloyhtiö. ARA on myöntänyt luvan.

Ai että laki suojelee asukkaita? Niinhän se suojelee mutta entäs jos ei ole asukkaita? Eli ei se kovin vaikeaa ole myydä asumisoikeustaloja kovanrahan asunnoiksi. Vastikkeet nostetaan keinotekoisesti niin korkealle että ihmisillä ei ole varaa asua asunnoissa. Asunnot tyhjenevät vähitellen mikä nostaa entisestään jäljelle jääneiden asukkaiden vastikkeita. Kun viimeisetkin asukkaat on saatu ulos, talo pistetään myyntiin ARA:n siunauksella. Ei tähän auta asumisoikeuslaki eikä asumisoikeusyhtiön ja Jan Vapaavuoren vakuuttelut asumisenturvasta ja kohtuullisista vastikkeista.

Asumisoikeuslaki

Asumisoikeuslakia ollaan uudistamassa. Uudistuksen tarkoituksena on kasvattaa asukkaiden tiedonsaantioikeutta, talonomistajan tiedottamisvelvollisuutta ja samalla lisätä asukkaan oikeuksia ja mahdollisuuksia valvoa asumisoikeusyhtiön rahankäyttöä. Lain muutos ei luo todellista valvontaa vieläkään. Ajatus yleishyödyllisyydestä ei toteudu. Suomeen luotu asumisoikeusjärjestelmä on alun perinkin tehty rakennuttajien ehdoilla. Alkuperäinen lakisuunnitelma asumisoikeudesta oli aivan toisenlainen. Suomalaisen perinteisen korruption ansiosta rakennuttajayhtiöiden vaatimuksesta hallitus antoi aikoinaan periksi ja muutti lakia ennen sen voimaantuloa yhtiöille mieleiseksi ja mahdollisti samalla mielivaltaiset vastikkeet ja käytännössä asukkaiden rahojen varastamisen.

Tällä hetkelläkin asumisoikeusasuntojen vastikkeiden määräytymiseen on laissa asumisoikeudesta 16.7.1990/650 4 LUKU 16§ selkeät rajoitukset. Vastiketuloilla voidaan kattaa yhteisöön kuuluvien asumisoikeusasuntojen ja niihin liittyvien tilojen rahoituksen ja ylläpidon edellyttämät, kohtuullisen taloudenhoidon mukaiset menot. Lisäksi käyttövastike ei saa olla paikkakunnalla käyttöarvoltaan samanveroisista huoneistoista yleensä perittäviä vuokria korkeampi. Tämä ei kuitenkaan toteudu. Asumisoikeusyhtiöitä ei saa lainrikkomisesta vastuuseen eikä valvovaa viranomaista voisi asia vähempää kiinnostaa.

Onko vakuutteluilla katetta?

Avain Asumisoikeus Oy:n vakuutteluilla ja asuntoasioista vastaavan ministeri Jan Vapaavuoren sähköpostilla on toki asukkaille varmasti huojentava vaikutus. Kaikkihan on hyvin? Vai onko? Juridista merkitystä lähetetyillä kirjeellä tulevaisuutta ajatellen ei ole. Se mitä kerrotaan nyt voi muuttua lähitulevaisuudessa, ellei kaikki ole sitten valetta jo ennestään. Avain Asumisoikeus Oy muuttaa strategiaansa eikä siitä tarvitse kertoa asukkaille yhtään mitään. Onhan meillä lakikin asumisoikeusasukkaiden asumisen turvasta. Se on kuitenkin helppo kiertää nostamalla vastikkeet pilviin ja ajamalla asukkaat ulos. Kun ei ole asukkaita ei kukaan tarvitse lain suojaa. Taloyhtiö on tyhjä joten sen jälkeen asumisoikeusasunnot voikin myydä. Tämä ei ole teoriaa, näin on tehty jo Vaasassa.

Totta kai jokainen toivoo että ihmisten yksityisyyttä ja luvattua kohtuullista asumisen turvaa kunnioitetaan asumisoikeusasunnoissa. Käytännön historia Suomessa, korruptoituneista päättäjistä ja viranomaista sekä ahneista omaa etua ja voittoa ajavista korporaatioista on kuitenkin osoittanut aivan jotain muuta.

Oli tilanne loppujen lopuksi mikä tahansa, 4-5 vuoden päästä asumisoikeusasuntojen kustannukset ovat lopulta karanneet niin korkealle, että ainoat ihmiset joilla on varaa asua asumisoikeusasunnoissa, ovat niitä joilla on varaa ostaa omakin asunto vapailta markkinoilta. Niille joilla ei ole varaa ostaa omaa, on vuokra-asuminen halvempi vaihtoehto. Viimeistään silloin asunnot alkavat lopulta tyhjentyä ja kierre on valmis.

Pitäisikö sitä asunnonvaihtoa sittenkin harkita?

Lue myös:
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä (osa 1)

Lisätietoa:
Avain Asumisoikeuden kaupoissa epäselvyyttä
Asumisoikeusasunto (Wiki)
Perttu Liukku osti pilkkahinnalla enemmistön asumisoikeusyhtiöstä (Rakennuslehti)
Asumisoikeusasukkaat: Porsaanreiät tukkoon keinottelulta (YLE)
Asumisoikeus.info

Kiinniotto - pidätys - kuulustelu

2010-11-24T01:00:00.000+02:00

Ohjeet on tarkoitettu kenelle tahansa Suomessa asuvalle ihmiselle varautumiseksi sitä tilannetta varten jolloin edessä on poliisin suorittama kiinniotto, pidättäminen tai jopa tuomioistuimen päätöksellä vangitseminen. Kenenkään ei pidä syyllistyä rikoksiin. Valitettavasti Suomessa kuitenkin otetaan kiinni ja pidätetään hyvinkin mielivaltaisesti ihmisiä sekä syytetään ja tuomitaan syyttömiä. Poliisin tehtävä on ottaa kiinni ja syyttäjän tehtävä saada tuomiolle. Resurssit ovat vähissä ja aika on kortilla. Työssä on tehokkuusvaatimukset jotka sotivat monesti yksilön oikeusturvaa vastaan. Syytönkin voidaan tuomita. Siksi on hyvin tärkeää miettiä asioita etukäteen, turvata omat oikeudet ja tunnustaa reaalimaailman todellisuus siitä mistä poliisikuulustelussa on todellisuudessa kyse ja mitkä ovat poliisin suorittaman kuulustelun tavoitteet. Viranomaisten toimintaan ei voi luottaa.

Kuka saa ottaa sinut kiinni?

Kenellä tahansa on Pakkokeinolain (1§) mukaisesti oikeus ottaa kiinni henkilö joka on tavattu pakenemasta tai verekseltään tekemässä rikosta josta voi seurata vankeutta tai rikos on lievä kavallus tai -pahoinpitely, näpistys, lievä luvaton käyttö, käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai -petos. Tämä oikeus siis koskee kaikkia henkilöitä, ei pelkästään vartijoita tai järjestyksenvalvojia. Henkilön kiinniottamiseen voi käyttää tarvittavia voimakeinoja jotka kokonaisuutena voidaan katsoa puolustettaviksi. Kiinniotettu henkilö tulee luovuttaa viipymättä poliisin huostaan.

Poliisilla on laajemmat kiinniotto-oikeudet. Poliisi voi ottaa henkilön kiinni jos hänet on etsintäkuulutettu tai määrätty saapuvaksi kuulusteluun. Henkilön voidaan olettaa olevan vaaraksi itselle, muille tai yleiselle turvallisuudelle. Henkilö on syyllistynyt rikokseen tai poliisi pitää mahdollisena henkilön syyllistyvän rikokseen. Poliisi voi ottaa henkilön myös kiinni silloin kun se on henkilötietojen selvittämiseksi tarpeen jos henkilön epäillään tehneen tai liittyvän tapahtuneeseen rikokseen.

Kiinniotettaessa ei pidä pääsääntöisesti tehdä vastarintaa. Kiinniotetulla on rikoslaissa (4 luku, 4§) mainitun hätävarjelun perusteella oikeus käyttää voimakeinoja puolustaakseen itseään silloin mikäli kiinniottaja on siviili.

Kannattaa hyvin tarkkaan miettiä mitä kiinnioton yhteydessä kertoo poliisille vai kertooko mitään. Poliisin toiminnan tarkoituksena on saada asia selvitettyä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita kiinniotetun etua, ei edes silloin vaikka sinut olisi otettu kiinni syyttömänä. Poliisi yleensä vetoa siihen, että asia olisi nyt hyvä saada selvitettyä ja yhteistyö auttaa tilanteen selkiytymistä. Kannattaa olla hyvin varovainen. Suurin osa rikoksista selviää sen takia että syytetty lopulta tunnustaa tahallisesti tai tahattomasti.

Henkilötiedot ovat ainoa asia jotka sinun on pakko kertoa poliisille. Suomen kansalaisella ei kuitenkaan ole ehdotonta velvollisuutta pitää mukanaan henkilöllisyyspapereita. Poliisilain (2 luku 10§) mukaan poliisikin voi vaatia henkilötietoja vain tehtävän suorittamiseksi, ei siis huvikseen.

Henkilötietoja ei tarvitse kertoa muille kuin poliisille.

Poliisin kuten myös vartijan on aina näytettävä virkamerkkinsä sitä pyydettäessä. Sinulla on myös oikeus saada tietää sinun kiinniottaneiden poliisien tai vartijoiden nimet.

Kuinka kauan vapauttasi voidaan rajoittaa?

Jokaisen on syytä erottaa käsitteet kiinniotettu, pidätetty ja vangittu.

Poliisi saa pitää kiinniotettuna henkilöä korkeintaan 24 tuntia. Henkilö jota ei ole päästetty vapaaksi klo 20.00 mennessä voidaan pitää kiinniotettuna klo 8.00 asti, jos siihen asunnon tai yösijan puuttumisen, mutta myös muun erityisen tarpeen takia on aihetta. Alle 18-vuotias kiinniotettu tulee viipymättä luovuttaa huoltajalle. Jos huoltajaa ei tavoiteta, lapsi voidaan luovuttaa lastensuojeluviranomaisille. Lisäksi mielenterveyslaissa ja laissa päihtyneiden käsittelyssä on poikkeuksia kiinniottoaikoihin.

Kiinnioton jälkeen henkilö on vapautettava 24 tunnin sisällä tai pidätettävä mikäli pidättämisen ehdot täyttyvät. Henkilö voidaan pidättää jos epäillystä rikoksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta tai jos maksimirangaistus on vähintään vuosi ja poliisi lisäksi epäilee, että henkilö vapauduttuaan voi syyllistyä uusiin rikoksiin, jatkaa rikollista toimintaa tai haitata esitutkintaa tai paeta maasta.

On hyvä muistaa, että poliisi voi aina tarpeidensa mukaisesti säätää rikosnimikettä haluamakseen jotta henkilö voidaan tarvittaessa pidättää. Lievä pahoinpitely voidaan tulkita törkeäksi pahoinpitelyksi tai lievää vahingontekoa törkeäksi vahingonteoksi. Lopullinen syyte ja rikosnimike selviävät vasta varsinaisen esitutkinnan jälkeen.

Poliisi saa pidättää henkilön korkeintaan kolmeksi vuorokaudeksi (72 tuntia). Pidätetty on vapautettava heti kun edellytyksiä pidättämiselle ei ole. Henkilö on päästettävä vapaaksi viimeistään kolmantena päivänä klo 12.00 tai vangittava. Vangitsemisvaatimus on tuomioistuimessa käsiteltävä viimeistään neljän vuorokauden (96 tunnin) sisällä pidätyksestä. Jos henkilö pidätetään maanantaina klo 9.00 hänet, on vapautettava viimeistään torstaina klo 12.00 tai esitettävä vangitsemisvaatimus. Vangitsemisvaatimuksen käsittely on aloitettava tuomioistuimessa viimeistään perjantaina klo 09.00

Pidätysoikeus on myös syyttäjällä, tullihallituksen ja rajavartiolaitoksen virkamiehellä.

Monissa sivistyneimmissä maissa pidätysaika on maksimissaan 24 tuntia.

Pidättämisen syy on ilmoitettava heti pidätyksen jälkeen. Pidättämistäsi ei saa ilmoittaa lähiomaisille ilman suostumustasi. Alaikäisen pidättämisestä on aina ilmoitettava huoltajalle. On syytä muistaa, että sinulla ei välttämättä ole oikeutta ottaa yhteyttä lähiomaisiin tai pyytää pidätystä ilmoitettavaksi lähiomaisille jos siitä katsotaan olevan erityistä haittaa rikoksen selvittämiseksi. Lähiomaisille on asiasta kuitenkin ilmoitettava viimeistään silloin, kun vangitsemisvaatimus käsitellään tuomioistuimessa.

Amerikkalaisista elokuvista tuttua oikeutta "yhteen puhelinsoittoon" ei ole suomessa.

Tuomioistuin voi määrätä henkilön vangittavaksi tutkintavankeuteen. Tutkintavankeudella ei ole olemassa käytännön takarajaa vaan siitä päättää tuomioistuin säännöllisin väliajoin. Suomessa on mahdollista joutua olemaan tutkintavankeudessa jopa vuosia riippumatta siitä mikä lopullinen tuomio on.

Kuinka minua tulee kohdella kiinnioton, pidätyksen tai tutkintavankeuden aikana?

Määräykset perustuvat sisäasianministeriön ohjeeseen joka perustuu pitkälti lakiin poliisien säilyttämien henkilöiden kohtelusta, poliisilakiin ja päihtyneiden käsittelystä annettuun lakiin. Pääsääntöisesti sinulla on oikeus seuraavaan:

eri sukupuolta olevia ei saa sijoittaa samaan säilytystilaan
alle 18-vuotias on pidettävä erillään muista säilytettävistä henkilöistä
sinulla on oikeus perustarpeisiin kuten ravintoon, lepoon (klo 21.00-07.00), puhtauteen, sairauden hoitamiseen
jos vapauden menetys kestää yli 24 tuntia sinulla on oikeus vähintään tunnin kestävään päivittäiseen ulkoiluun tai muuhun liikuntaan säilytyshuoneen ulkopuolella
sinulla on oikeus tarpeen mukaan sairaanhoitohenkilökunnan tai psykologin tapaamiseen
sinulle on järjestettävä lääkärin apua sekä lääkärin määräämä lääkitys
mikäli terveyttäsi ei asianmukaisesti voida hoitaa poliisin tiloissa sinut on toimitettava sairaalahoitoon
pääsääntöisesti saat käyttää omia vaatteita
sinulla on oikeus puhtaisiin vuodevaatteisiin ja patjaan
vapauden menettäneeltä talteen otettu omaisuus on kirjattava ja säilytettävä huolella erillään muiden omaisuudesta

Muista että tarvittaessa ja halutessaan poliisi voi ...

lukea sinulle tulevat kirjeet
kuunnella sinun puheluita
evätä sinulta vieraan tapaamisoikeuden
sitoa sinut kiinni

Monista näistä asioista päättää ainoastaan säilytystilan esimies. Näitä keinoja käytetään myös painostuksen apuvälineinä.

Mitä pitää muistaa kun minua kuulustellaan?

Poliisin suorittama kuulustelu on osa poliisitutkintaa tai esitutkintaa.

Rikoksesta epäiltynä sinun ei tarvitse kertoa mitään muuta kuin nimesi ja henkilötietosi. Poliisin tehtävä on selvittää rikos ja etsiä asianosaiset. Poliisien resurssit ovat tiukalla joten selvittämisen kiire ja tulostavoitteellisuus voivat ja monesti vaarantavatkin puolueettoman käsittelyn.

Kuulusteluissa todistajana olevan henkilön tulee puhua aina totta eli kertoa kyseessä olevasta asiasta ne tiedot ja faktat jotka hänellä on tiedossaan. Tämä tarkoittaa toden puhumista muiden tapahtumaan liittyvien asianosaisten toimista. Itseään ei tarvitse syyllistää edes todistajan roolissa. Lähiomaisia vastaan ei tarvitse todistaa. Rikoksesta epäillyllä kuten myös todistajalla on itsekriminointi -suoja. Tämä tarkoittaa sitä, että kenenkään ei tarvitse paljastaa mitään sellaista tietoa joka voisi johtaa hänen itsensä tuomitsemiseen rikoksesta. Tämä periaate antaa käytännössä rikoksesta epäillylle myös oikeuden valehdella tutkittavassa asiassa.

Poliisin on ilmoitettava kuulusteltavan asema esitutkinnassa. Monesti henkilöä voidaan kuulustella ensin tietyn asian todistajana, jolloin kuulusteltavalla on totuudessapysymysvelvollisuus. Henkilön asema muutetaan vasta myöhemmin rikoksesta epäillyksi. Tällä menettelyllä käytännössä yritetään kiertää itsekriminoinnin -suojaa. On syytä pitää mielessä, että myöskään todistajana kuulusteltaessa henkilön ei tarvitse kertoa sellaista mikä voisi johtaa syytteeseen häntä itseään tai lähiomaista vastaan. Itsekriminointi-suoja ajaa myös totuudessapysymisvelvollisuuden ohi. Lisätietoa artikkelista "Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa".

Kuulustelussa sinulla on aina oikeus avustajaan. Kuulusteluun voi vaatia myös paikalle todistajan. Monesti tämä todistaja saattaa olla toinen poliisi, joten todistuksen luotettavuuteen myöhemmin kannattaa suhtautua varauksella. Älä hyväksy todistajaksi toista poliisia.

Poliisin on kohdeltava rikoksesta epäiltyä kuulusteluissa syyttömänä. Poliisin on siis otettava samanarvoisesti huomioon epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat tai todisteet. Kuulostaa hienolta, mutta totuus voi olla toinen.

Tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen hoitamaan kuulusteluja asiassa jossa hän itse tai hänen lähisukulainen on asianosaisena, jos asia liittyy hänen palvelussuhteeseen tai muuhun toimeksiantoon tai jos hänen puolueettomuus voi muusta syystä olla vaarantunut.

Poliisin suorittama kuulustelu voi tapahtua monella tavalla. Pääsääntöisesti kuulusteltavaa pyydetään kertomaan omin sanoin mitä on tapahtunut. Poliisi saattaa kysyä johdattelevia kysymyksiä, esimerkiksi: "silloinko henkilö X löi henkilöä Y kasvoihin" tai "silloinko sinä sitten löit". Johdattelevat kysymykset ovat hyvin vaarallisia koska niillä pyritään ohjaamaan kuulustelua tiettyyn suuntaan, joko tahattomasti tai tarkoituksella.

Kuulusteltavan ei pidä tuudittautua siihen, että kuulustelussa vastaaminen olisi kuulusteltavan etu. Poliisi tarvitsee todisteita asian selvittämiseksi. Yli 70% rikoksista selvitetään koska asianomainen myöntää syyllisyytensä tavalla tai toisella. Asia mutkistuu poliisin kannalta huomattavasti, jos epäily systemaattisesti kieltäytyy puhumasta mistään. Tähän epäillyllä on myös oikeus. Poliisi saattaa käyttää "laillisia" painostuskeinoja, kuten jatkuvia ja pitkään kestäviä kuulemistilanteita sekä viitata asioiden monimutkaistumiseen ja tilanteen pahenemiseen epäillyn ja hänen omaistensa, esimerkiksi lasten, kannalta. Tosiasiassa, jos sinua kuulustellaan jo epäiltynä rikoksesta, tilanne on jo niin huono, että on syytä miettiä onko tilanteen pahentaminen ja todisteiden luovuttaminen vapaaehtoisesti puhumalla enää yksilön oikeusturvan kannalta tarpeellista. Kuulustelijat ovat ammattilaisia ja kuulustelussa käytettävillä tekniikoilla on tarkoitus saada asia epäilykset näytettyä toteen. Se onko lopputulos kuulusteltavan etujen mukaista, on täysin toisarvoista kuulustelun tavoitteiden suhteen, sanoivat kuulustelijat sitten mitä tahansa.

Poliisi valitettavasti käyttää kuulusteluissa monesti myös lainvastaisia menetelmiä joilla painostetaan tunnustamaan tai kertomaan tiedossa olevia seikkoja. Kuulusteltava yritetään murtaa henkisesti voimakkaalla henkisellä painostuksella. Poliisille on todellisuudessa annettu vapaus käyttää myös arveluttavia menetelmiä koska mahdollisena sanktiona lain vastaisten menetelmien käyttämiselle on käytännössä poikkeuksetta huomautus. Eli ei mitään. Tämä eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin linjaus poliisin sallituista menettelytavoista on johtanut poliisin käytännön oikeuksien lisäämiseen.

Syyllinen kunnes toisin todistetaan, vai miten se oli?

Lue myös:
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa

Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä

2010-11-13T10:27:00.005+02:00

Avara Asunnot Oy:n toimitusjohtajan paikalta ulospotkittu Perttu Liukku on runsaan 150 000 euron osakejärjestelyillä noussut Avain Asumisoikeus Oy:n suuromistajaksi ja saanut määräysvallan asumisoikeusyhtiössä. Kaupat tehtiin valvovan viranomaisen, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) siunauksella. Määräysvalta yleishyödyllisessä Avain Asumisoikeus Oy:ssä on siirtynyt nyt kokonaisuudessaan yksityiselle osakesijoittajalle.

Asumisoikeusasunto on rakennuttajayhtiön omistama asunto johon asukas ostaa asumisoikeuden. Asumisoikeusmaksu maksetaan muuton yhteydessä jonka lisäksi asukas maksaa myös kuukausittaista käyttövastiketta joilla katetaan taloyhtiön- sekä rakennuttajayhtiön kuluja. Asumisoikeusasuntojen hallintaa säätelee laki asumisoikeusasunnoista. Asumisoikeusjärjestelmän tulisi olla yleishyödyllinen ja toimia asukkaiden terveen, demokraattisen, omakustannusperiaatteisen ja taloudellisen asumisen hyväksi.

Suomalainen asumisoikeusjärjestelmä on luotu kopioimalla ruotsin vastaava järjestelmä ja toteuttamalla ruotsalaisen järjestelmän huonoimmat ominaisuudet. Suomeen aikaan saatu asumisoikeusjärjestelmä ja siitä vastaavaa laki ovat olleet fiaskoja syntymästään asti. Asukasdemokratia on vitsi. Asuminen on kallista ja käyttövastikkeet ovat nousseet inflaatiota nopeammin. Asumisoikeusasumisen kustannukset ovat monin paikoin asumisoikeuslain vastaisesti korkeampia kuin saman alueen vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa vaikka kustannusten pitäisi perustua omakustannusperiaatteeseen. Vastikkeet nousevat mielivaltaisesti samalla kun rakennuttajayhtiöt salaavat liikesalaisuuteen vedoten kiinteistökohtaiset lainoitustaseet. Lainoitustaseet ovat suurin menoerä asumisoikeusasuntojen vastikkeissa. Nyt kun ensimmäinen asumisoikeusyhtiö, Avain Asumisoikeus Oy, on siirtynyt yksityiselle osakesijoittajalle voi asukkailla olla edessä ennenäkemätön kustannusten nousu ja jopa asuntojen myyminen vapaille markkinoille.

Lain mukaan talon omistaja ei voi irtisanoa asukasta kuin poikkeustapauksissa. Asumisoikeussopimuksen pitäisi olla elinikäinen ja siirtyä myös perintönä eteenpäin. Asumisoikeuslaissa sanotaan selvästi, että asumisoikeussopimus velvoittaa myös mahdollista uutta omistajaa. Tämä kuulostaa hienolta, mutta käytäntö on aivan toinen. Yksityiset sijoittavat eivät hanki määräysvaltaa asumisoikeusasuntoihin yleishyödyllisyyden takia vaan tehdäkseen rahaa. Perttu Liukulla on enemmistön hankintaan syy, business case, jonka tarkoitus on tahkoa rahaa omistajalleen. Mutta miten?

Nykyinen laki asumisoikeusasunnoista on monimutkainen, vaillinainen ja täynnä Perttu Liukun kaltaisten sijoittajaihmisten mentäviä porsaanreikiä. ARA on täysin kyvytön viranomaisena valvomaan ja varsinkin puuttumaa asumisoikeusrakennuttajien toimintaan. Asuntoasioista vastaava ministeri Jan Vapaavuori on rauhoitellut 5300 Avain Asumisoikeus Oy:n asukkaita toteamalla että nykyinen laki asumisoikeusasunnoista suojaa asukkaita. Rauhoittelu on kuitenkin yhtä luotettavalla pohjalla kuin tuulen suhina asumisoikeusasuntojen parvekkeilla. Suomalainen päätöksentekojärjestelmä on korruptoitunut ja täysin kovan rahan sijoittajien ja korporaatioiden ohjauksessa. Suomalainen virkamieskoneisto ja poliitikot tekevät päätökset omassa elitistisessä joukossaan rahan ja tukiaisten ohjaamina. Paljonkohan Vapaavuori on saanut vaalitukea rakennuttajayhtiöiltä tai yhtiöiden lähellä olevilta muilta tahoilta? Se siitä luottamuksesta. Korruptoitunut järjestelmä hyväveliverkostolla tarjoaa kyllä Perttu Liukun kaltaisille sijoittajille mahdollisuuden realisoida ja nakertaa itselleen mittavat voitot asumisoikeusasukkaiden taskuista.

Kannattaa muistaa että Avain Asumisoikeus Oy:n johto on jo kerran lainvastaisesti siirtänyt yleishyödyllisen yhtiönsä asukkaiden keräämiä peruskorjausrahoja 8.5 miljoonaa euron edestä vapaarahoitteisten asuntojen rakennuttamiseen. Tämän teon härskiys oli jo liikaa viranomaisillekin, joten näennäisen valvonnan illuusion ylläpitämiseksi viranomaiset määräsivät rahat palautettavaksi.

Viranomaisten ja lainsäätäjien aloitetta muuttaa asumisoikeuslakia asukkaan kannalta paremmaksi on käytännössä tuomittu epäonnistumaan. Nykyisessä laissa on enemmän reikiä kuin kalaverkossa, joten muutaman reiän tukkiminen ei tee siitä vedenpitävää. Toisaalta viranomaisilla ja poliitikoilla ei ole intressissä muuttaa lakia todellisesti koska ohjausnuorat ovat isojen rakennuttajayhtiöiden käsissä. Yhtiöt sanelevat lain ehdot kuten tekivät alunperin lakia luotaessa.

Avain Asumisoikeus Oy:n asukkaiden kannattaa aloittaa katselemaan uutta asuntoa jostain muualta tai varautua vastikkeiden hillittömään nousuun tai jopa asunnon myymiseen kovanrahan markkinoille. Ennemmin tai myöhemmin se kuitenkin on edessä. Asuntoa etsiessä kannattaa ehkä luopua koko asumisoikeusjärjestelmästä ja siirtyä vapaille vuokramarkkinoille. Siellä sentään pelisäännöt ovat huomattavasti selvemmät.

Lue:
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä, osa 2 - Totta vai tarua? - Asumisoikeusasunnot on helppo muuttaa kovanrahanasunnoiksi.

Lisätietoa:
Asumisoikeusasunto
Perttu Liukku osti pilkkahinnalla enemmistön asumisoikeusyhtiöstä
Asumisoikeusasukkaat: Porsaanreiät tukkoon keinottelulta
Asumisoikeus.info
Suomi korruptiota parhaimmillaan
Pilkkahinnalla asumisoikeusasunnot
Entinen toimitusjohtaja otti määräysvallan asumisoikeusyhtiössä
Asukkailta kerätty satoja miljoonia ylimääräistä vuokraa

Älkää maksako hyvitysmaksuja - kansalaistottelemattomuutta tarvitaan!

2010-11-07T09:48:00.009+02:00

Verkkokauppa.com on hävinnyt oikeudessa kiistan hyvitysmaksuista. Kannetta ajoi tekijänoikeusjärjestö Teosto. Helsingin käräjäoikeus määräsi Verkkokauppa.com:n virolaisen tytäryhtiön Arctecho OÜ:n vahingonkorvauksiin taannehtivasti maksamatta jääneistä hyvitysmaksuista. Verkkokauppa.com kiersi hyvitysmaksun myymällä tyhjät DVD/CD-aihiot virolaisen tytäryhtiönsä kautta yksittäisille kuluttajille. Opetusministeriön ja tullin ohjeiden mukaan yksityishenkilö saa yksityiseen käyttöön tuoda ulkomailta kerralla 100 kpl erä tyhjiä DVD/CD-aihioita ilman hyvitysmaksua.

Suomessa Teosto hallinnoi ja kerää hyvitysmaksuja ja tilittää maksut eteenpäin. Oikeus kerätä hyvitysmaksua perustuu tekijänoikeuslakiin. Hyvitysmaksut ovat piilokustannuksia, veroluonteisia maksuja joilla ei ole mitään tekemistä tekijänoikeuksien kanssa. Hyvitysmaksut kerätään kuluttajilta heidän ostaessaan Suomessa tyhjiä CD/DVD aihioita. Kuluttaja joutuu maksamaan tekijänoikeuteen liittyvän hyvitysmaksun Teostolle jokaisesta levystä, vaikka levylle tallennettavan materiaalin tekijänoikeudet olisivatkin kuluttajalla, esimerkiksi silloin kun kuluttaja tallentaa aihioihin lomamatkakuvia, lomavideoita tai käyttää levyjä tietokoneen varmuuskopiovälineinä. Hyvitysmaksut menevät tekijänoikeusjärjestöille ja korvauksen tarkoituksena on kattaa niitä kuluja jotka syntyvän laillisesta yksityisestä kopioinnista. Vuoden 2006 alussa voimaan tullut Lex Karpela, uudistettu laki tekijänoikeuksista, käytännössä mahdollistaa, että yksityistä kopiointia ei voi harrastaa rikkomatta lakia. Tehokkaasti suojatun levyn kopiosuojausta ei saa kiertää, joten sen kopiointi on kielletty. Siitä huolimatta kopioinnista, jota ei siis voi enää tehdä laillisesti peritään hyvitysmaksu jonka tarkoitus on kattaa kuluja yksityisestä laillisesta kopioinnista. Edellä kuvatun logiikan mukaisesti myös kopiopaperille pitäisi asettaa hyvitysmaksu. Saattaahan olla, että joku jossain vaiheessa jossain päin Suomea saattaa kopioida jotain kopiokoneella johon jollain on tekijänoikeus. Kannattaa myös muistaa että tekijänoikeusjärjestöt ovat itse päässeet ohjaajan paikalta rakentamaan tekijänoikeuslakia mieleisekseen silloin kun opetusministerinä oli entinen alusvaatemalli Tanja Karpela. Tämä varmasti kertoo paljon siitä miksi tekijänoikeusjärjestöt saivat uuteen tekijänoikeuslakiin kaikki esityksensä läpi. Opetusministeriä vietiin kuin pässiä narusta.

Se mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan. Kansalaistottelemattomuus on nyt paikallaan. Missään tapauksessa kenenkään ei pidä alistua tekijänoikeusjärjestöjen mielivaltaan. Vaikka oikeus periä hyvitysmaksua perustuukin lakiin voidaan hyvällä omallatunnolla todeta lain syntyneen arveluttavissa olosuhteissa korruption seurauksena laista oleellisesti hyötyvien tekijänoikeusjärjestöjen painostuksesta.

Kenenkään yksittäisen kansalaisen EI PIDÄ maksaa tyhjistä DVD/CD-aihioista hyvitysmaksua. Tilatkaa tyhjät DVD/CD -aihiot edelleen ulkomailta välttyäksenne valtion siunaamalta lailliselta ryöstöltä. Tanskassa toimiva Wesellcd.com toimittaa tyhjiä aihioita suomeen jopa postiennakolla - ilman hyvitysmaksua! Palvelu toimii hyvin ja suomen kielellä.

100 kpl Verbatim DVD+R aihioita Suomesta hyvitysmaksuineen: 103.90 eur
100 kpl Verbatim DVD+R aihioita ilman hyvitysmaksua: 33.00 eur

Lukijat voivat kommentteihin lisätä muita hyviä ja luotettavia ulkomaisia verkkokauppoja joista vastaavat tilaukset voi myös tehdä. Älkää lahjoittako rahojanne Teostolle!

Lisätietoa:
Jos hyvitystä ei saa, onko se vahinko? (Turre legal)
Teosto vaatii hyvitystä (Turre legal)
Hyvitysmaksut tuomittiin taannehtivasti
Teosto selätti Verkkokauppa.com:in
Välttäkää maksamasta hyvitysmaksuja
Hyvitysmaksu

Uusi vaihe sananvapauden alasajossa

2010-10-26T01:00:00.001+03:00

Oikeusministeriössä on valmisteilla rikoslainuudistus joka tulee sisältämään merkittäviä uusia rajoituksia jo ennestään heikkoon sananvapauden tilaan Suomessa.

Suomessa on jo ennestään käytössä vuonna 2007 voimaan tullut laki internetsivustojen sensuroinnista. Lain virallisena tarkoituksena oli rajoittaa lapsipornografian näkyvyyttä. Todellisuudessa lain tarkoitus oli mahdollistaa viranomaisille sensurointikoneisto, jolla pystytään tarvittaessa estämään valtaeliitille haitallisen materiaalin ja yleisestä totuudesta poikkeavien kriittisten mielipiteiden näkyminen verkossa.

Nyt sananvapauden rajoittamisessa on alkanut seuraava vaihe.

Oikeusministeriön ajatuksena on laajentaa internetin ennakonsensuuria rajoittamalla vapaata keskustelua ja mielipiteen vaihtoa keskustelupalstoilla. Ennakkosensuuri toteutettaisiin siirtämällä rikosoikeudellista vastuuta sivuston käyttäjien kommenttien ja keskustelun sisällöstä nettipalstojen ja yksityisten blogien ylläpitäjille. Käytännössä keskustelupalstan ylläpitäjän pitäisi olla lakimies, jotta hän pystyisi edes alustavasti arvioimaan milloin yksittäisen käyttäjän esittämä mielipide voisi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Kaiken järjen mukaan kyseisen arvioinnin teko kuuluu viimekädessä tuomioistuimelle.

Sivuston ylläpitäjälle langetettu rikosoikeudellinen vastuu toisen ihmisen sanomisista luo itsestään toimivan ennakkosensurointijärjestelmän, joka tukahduttaa keskustelun ja lopettaa monien keskustelupalstojen ja blogien toiminnan. Pelkkä kalliin oikeusprosessin uhka on monelle yksityiselle sivuston ylläpitäjälle liikaa. Tämä on juuri se, mitä oikeusministeriö ajaa takaa. Lakimuutoksen tarkoituksena on tukahduttaa vapaan mielipiteen ilmaisu ja sammuttaa yleistä julkista totuutta ja valtaeliitin pyrkimyksiä vastaan käyty kriittinen keskustelu internetissä. Tämänkaltaisen suunnitelman olemassaolo osoittaa konkreettista pelkoa joka oikeusministeriöllä on internetin avoimuutta kohtaan ja samalla pelko heijastaa ministeriön ennestään heikentynyttä kykyä suojella valtaeliitin intressejä. Ainoa jäljellä oleva keino on rajoittaa sananvapautta.

Epäilystä rikoksesta tehdään tutkintapyyntö, poliisi tekee esitutkinnan, syyttäjä päättää syytteen nostamisesta ja viime kädessä tuomioistuin tuomitsee. Oikeusministeriö haluaa ohittaa prosessin ja määrätä vastuuseen sivustojen ylläpitäjät niin poliisin, syyttäjän kuin tuomioistuimenkin roolissa. Nykyinen rikoslainsäädäntö antaa mahdollisuuden puuttua räikeisiin kunnianloukkauksiin, yksityisen tiedon levittämiseen, rasistisiin kommentteihin ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Kaikkien oikeusturvan kannalta on oleellista, että sananvapautta kunnioitetaan ja keskustelun sisältöä arvioidaan rikosoikeudellisesti jälkikäteen eikä ennakkosensuurimaisesti etukäteen.

Uuden median pelko

Nykyaikana oikeusministeriötä, poliitikkoja ja viranomaisia kiusaa ajatus kansalaisten vapaasta mahdollisuudesta esittää eriäviä ja kriittisiä mielipiteitä. Kansalaisilla on käytössä kaikkien aikojen laajin media - internet - jossa kuka tahansa voi esittää mielipiteensä reaaliaikaisesti mistä asiasta tahansa. Yli 15 vuotta sitten viranomaisten ja poliitikkojen tekemisistä saatettiin käydä vaimeaa keskustelua lehtien keskustelupalstoilla ja joskus jopa yksittäinen media uskalsi kritisoida valtaa pitäviä. Asiat kuitenkin unohtuivat ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään silloin kun päivän lehdet heitettiin kierrätyslaatikkoon. Nykyiselle valtaeliitille internet on äärimmäinen uhka. Käyty keskustelu, arvostelu ja eriävät mielipiteet eivät katoa menneisyyteen. Kuka tahansa kansalainen voi harrastaa tutkivaa journalismia, julkaista kiusallista tietoa ja aiheuttaa vakavaa haittaa valtaeliitin omille ja itsekeskeisille pyrkimyksille. Kansalaiset osaavat käyttää internetin luomia mahdollisuuksia ja monesta piilotetusta, pimitetystä ja vaietusta asiasta voi tulla silmänräpäyksessä pysyvästi julkinen.

Sanavapauden ydin

Sananvapaus on turvattu perustuslaissa. Sananvapaus tarkoittaa oikeutta esittää mielipiteensä ilman että mielipiteen kertomista yritetään sensuroida tai estää etukäteen. Sananvapaus antaa oikeuden sanoa mitä tahansa, mutta ei välttämättä ilman seurauksia. Sanomisen vapautta ei saa millään tavoin rajoittaa etukäteen. Epäselvissäkin tilanteissa keskustelun sisältöä pitää arvioida aina jälkikäteen. Silloinkin arviointi kuuluu viimekädessä tuomioistuimelle.

Suomi on saanut lukuisia tuomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta kansalaisten sananvapauden loukkaamisesta. Määrä on ollut hälyttävä verrattuna muihin Euroopan maihin. Toteutettu lainsäädäntö ja uudet lainsäädännön muutokset kaventavat kansalaisten oikeuksia edelleen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.

Sananvapaus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista jonka rajoittamiseen Suomessa on ryhdytty viime vuosien aikana yhä järeämmin keinoin. Yksi tapa on piilottaa lainsäädäntöön vaatimuksia ja rajoituksia joiden ainoa tarkoitus on rajoittaa sananvapautta. Suomessa myös vallitseva oikeuskäytäntö ja lakien ahdas tulkinta rajoittavat tietoisesti kansalaisten oikeuksia esittää mielipiteensä. Kiivas keskustelu maahanmuutosta tai islaminuskonnosta loukkaa varmasti monien ihmisten tunteita. Viranomaiset ovat heti syyttämässä rasismista ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vain sen takia että joku kokee tulleensa loukatuksi. Sananvapauden oleellinen osa on saada kertoa mielipiteensä riippumatta siitä loukkaako vai järkyttääkö se muita osapuolia. Viranomaisten herkkyys nostaa syyte laskee käytännössä kynnystä kertoa mielipiteensä. Samalla kun kynnystä lasketaan, kavennetaan myös sananvapautta.

Suomessa ollaan jo tilanteessa jossa ihmisiä vainotaan netissä esitettyjen mielipiteidensä takia. Milloin kyse on rasismista ja milloin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Suomessa vallalla oleva sananvapauden alasajo ajaa valveutuneita nettikeskustelijoita entistä enemmän suojaamaan selustansa. Anonymiteettiä vastustetaan, mutta kuka uskaltaa ilmaista mitään omalla nimellään? Viranomaiset haluavat lisää kontrollointia jonka ainoa tarkoitus on vaientaa vapaa keskustelu. Milloinkaan ei voi tietää mistä joku loukkaantuu ja minkälainen syyte milläkin keinotekoisella perusteella väännetään kasaan. Rasismi on tabu. Vähemmistön tapojen ja arvomaailman arvostelu on tabu. Uskonto on tabu. Poliitikkojen kähmintä ja oman edun tavoittelu on tabu. Viranomaisrikollisuus on tabu. Korruptio on tabu.

Suomessa ollaan yhä kauempana sananvapauden ihannetasosta jossa jokainen uskaltaa esittää oman mielipiteensä omalla nimellään joutumatta viranomaisten vainon kohteeksi.

Lue myös:
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Nettisensuuri isekee
Loukkaako sinun operaattori sananvapautta
Rasismin varjolla

Lisätietoa kuinka käyttää oikeuttaan sananvapauteen ja esittää mielipiteensä joutumatta viranomaisten vainon kohteeksi:

Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta

Lue:
Miten kävi valtiolle kun se rajoitti sananvapautta liikaa?

Q&A - Työuupumuksesta palkalliselle sairauslomalle?

2010-10-17T01:00:00.001+03:00

"Luin tossa just lehden artikkelin siitä että Tampereen kaupungilla töissä olevat ei saa enää palkallista saikkua jos jäävät työuupumuksen takia pois duunista. Mä luin ton sun Kun mikään ei riitä -artikkelin aikaisemmin jossa sanoit tosi hyvin että: ' Itseasiassa, työnantajia pitäisi rangaista työntekijöidensä sairaslomista. Jos sairasloman syy on työperäinen stressi tai työssä uupuminen, työnantajat pitäisi velvoittaa maksamaan sairasloman ajalta erillistä lisäkorvausta palkan lisäksi. ' Tää oli tosi hyvä pointti, työnantajahan se on joka huonolla johtamisella tai liiallisella työmäärällä on aiheuttanu uupumuksen. Sehän on verrattavissa pahoinpitelyyn. Noh, varmaan kaiki on laillista, mutta pystyyks tohon itse vaikuttaa jotenkin, esim. että sais sen kuitenkin palkallisena? Joku kiva kiertotie oikeuden ja kohtuuden nimissä ?.. ;)"

Työntekijällä on oikeus sairauslomaan silloin kuin työntekijää hoitanut lääkäri toteaa henkilön työkyvyttömäksi. Sairausloma voi olla palkallista tai palkatonta. Työuupumusta on käsitelty työtuomioistuimessa. Työtuomioistuin on antanut useita päätöksiä, joissa työnantaja on velvoitettu maksamaan palkkaa myös työuupumukseen sairastuneelta.

Mainitsemassasi tapauksessa työnantaja perustaa työuupumuksen osalta kantansa siihen että suurimmassa osassa tapauksia KELA ei maksa kyseisestä sairaudesta sairauspäivärahaa työnantajalle. Tällöin työnantaja katsoo, että heillä ei ole velvollisuutta maksaa vastaavasta ajalta myöskään palkkaa. KELA:n ja työnantajat päätökset perustuvat lääkärin tekemään diagnoosiin joka ilmoitetaan sairauslomatodistuksessa ICD-koodina.

Käytännössä kyse on siitä, että KELA katsoo osan tautiluokituksen ICD-koodeista liittyvän diagnoosin joka ei ole sairaus vaan oire ja siten sellaisenaan ei oikeuta sairauspäivärahaan. Tämä ei sinänsä ole mikään uusi uutinen. Käytäntö on ollut jo vuosia sama monilla työpaikoilla. Sikäli on erikoista että Tampereen osalta asia päätyy otsikoihin. Julkinen media ei ole ollut tältä osin ajan tasalla pitkään aikaan.

Työuupumus kuuluu Z-alkuisiin koodeihin, eli Z73.0 Työuupumus (burn-out). Pääsääntöisesti diagnoosit jotka perustuvat Z-alkuisiin koodeihin eivät oikeuta palkalliseen sairauslomaan. Monet työnantajat ovat tiedottaneet henkilöstölle, että palkkaa ei makseta, mikäli lääkärin diagnoosi sairauslomatodistuksessa on Z-alkuinen ICD -koodi. Muita Z-alkuisia koodeja ovat esimerkiksi Z00.1 Lapsen rutiiniterveystarkastus, Z01.7 Laboratoriotutkimus, Z22.4 Sukupuolitautien kantajuus, Z29.1 Ehkäisevä immuunihoito, Z41.0 Hiustensiirto, Z55.0 Lukutaidottomuus. Tarkastelemalla Z-alkuisten koodien diagnooseja ymmärtää helposti miksi näitä ei hyväksytä palkallisen sairausloman perusteeksi. Sama tilanne on X-alkuisilla ICD koodeilla.

Miksi sitten niinkin oleellinen, käytännössä poikkeuksetta työnantajan toimista johtuva työuupumus on Z-alkuinen koodi, jää viranomaisten enemmän tai vähemmän mielivaltaisten päätösten taustalle. Työuupumus katsotaan tällä hetkellä enemmänkin oireeksi kuin sairaudeksi. Mikä siis voisi olla sairaus joka aiheuttaa työuupumusta? Masennus? Yleensä masennus on kyllä seurausta työuupumuksesta eikä päinvastoin. Reaalielämä on kuitenkin osoittanut että jatkuvasti työpaikoilla kiristyvä ilmapiiri, tulostavoitteellisuus, rajattomasti lisääntyvä työmäärä, resurssien väheneminen ja työnantajien oletus siitä että työntekijä on milloin tahansa työnantajan käytettävissä korvauksitta ja että "turboruuvia" voi kiristää loputtomiin, johtavat monen kohdalla lopulta työuupumukseen ja sen jälkeen masennukseen.

Palkattomaan sairauslomaan liittyvä ongelma on helppo kiertää.

Varmista että sinulle ei kirjoiteta lääkärintodistusta jossa työuupumus on ainoa diagnoosi tai todistuksessa on vähintään myös palkalliseen sairaslomaan oikeuttava diagnoosi. Käytännössä mennessäsi työuupumuksen takia lääkärille sinun tulee erityisesti painottaa olevasi masentunut. Masennus on puolestaan F-alkuinen koodi, kuten F32 Masennustila, F32.0 Lievä masennus, F33 Toistuva masennus, F34.1 Pitkäaikainen masennus, F32.1 Keskivaikea masennus, jotka oikeuttavat sairauspäivärahaan ja siten myös palkalliseen sairauslomaan.

Eli mieti valmiiksi miten asian esität lääkärille. Vältä puhumasta työuupumuksesta. Kerro mieluummin liiallisen työkuorman aiheuttamasta masennuksesta.

Etsi ICD-koodeja:
ICD-koodit

Lue myös:
Kun mikään ei riitä …
Työehdot - pidä oikeuksistasi kiinni
LUKIJAN ARTIKKELI: Paikallista painostusta

Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin ?

2010-10-03T01:00:00.000+03:00

Maaliskuussa 2010 Korkein oikeus antoi ennakkopäätöksen liittyen yksityisen pysäköintivalvontayhtiö ParkCom Oy:n perimiin valvontamaksuihin. Kansanomaisesti puhutaan yksityisistä "pysäköintisakoista". Päätöksen mukaisesti valvontayhtiöllä oli oikeus valvoa taloyhtiön valtuuttamana pysäköintiä yksityisellä paikalla ja määrätä sopimusehtojen rikkomisesta pysäköintivalvontamaksu. Tämän oikeuden päätöksen jälkeen yksityinen pysäköinninvalvonta on karannut täysin hallinnasta. Alalla on nyt toiminnassa joitakin yrityksiä joiden taustalla toimii rikoksista tuomittuja henkilöitä helpon rahan toivossa. Viitteitä on myös jopa järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Autoilijoita johdetaan tietoisesti harhaan

Yksityisiä pysäköintivalvontayhtiöitä on syntynyt KKO:n päätöksen jälkeen kuin sieniä sateella. Yhteistä näille uusille kuten myös vanhoille toimijoille on alkeellisimmankin asiakaspalvelun puuttuminen. Valvontamaksusta reklamointi on tehty tarkoituksella ja käytännössä mahdottomaksi. Moneen valvontayritykseen ei saa yhteyttä. Reklamointi yhteydenottoihin ei vastata. Vaikka autoilija jättäisi reklamaation kirjattuna kirjeenä tai suorasaanti-ilmoituksella, monet yrityksistä eivät ota näitäkään vastaan. Mikäli reklamaatioon vastataan, on vakioselitys valvontayhtiön puolelta aina sama. Vedotaan korkeimman oikeuden päätöksen, jonka mukaan valvontayhtiöllä on oikeus maksun perimiseen. Valitettavasti tämä väite sellaisenaan uppoaa tavalliselle autoilijalle kuin kuuma veitsi voihin. Onhan asiasta näyttävästi raportoitu myös julkisessa mediassa.

Korkeimman oikeuden päätös koski kuitenkin lähinnä kysymystä alueen omistajan oikeudesta päättää alueensa käytöstä, siirtää valvonta ulkopuoliselle yritykselle ja valvontayrityksen ja autoilijan välisestä sopimussuhteesta. Korkeimman oikeuden päätös ei ole rahastusautomaatti jonka perusteella voidaan vaatia valvontamaksuja aina maksettavaksi vaikka ne olisi kirjoitettu väärin perustein tai väärälle henkilölle.

Yksityinen pysäköinninvalvonta karkaa rikollisten käsiin ?

Valvontayritys on helppo perustaa. Vaatimuksia rehelliselle toiminnalle ei ole. Kukaan ei myöskään valvo yhtiöiden toimintaa. Kuluttajavirasto on täysin kadottanut otteensa yksityisen pysäköinninvalvonnan luomien ongelmien suhteen. Valvontamaksuja on helppo kenen tahansa kirjoittaa autoihin ja vedota maksun suhteen korkeimman oikeuden päätökseen. Helppoa rahaa -kuin tikkarin varastaisi lapselta. Huolestuttavinta tässä kehityksessä on, että helpon rahan toivossa alalle on pesiytynyt myös rikollista ainesta. Rahaa on saatava ja korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen yksityinen pysäköinninvalvonta on kuin rahasampo. Kirjoita lappu ja vetoa päätökseen. Suurin osa autoilijoista maksaa kiltisti.

Muutamat autoilijat ovat raportoineet että maksujen maksamatta jättäminen tai toistuvat reklamaatiot ovat johtanut joidenkin valvontayhtiöiden toimesta todellisiin ja konkreettisiin uhkailuihin. Valvontayhtiöt saavat ajoneuvorekisteristä haltijan ja omistajan tiedot kotiosoitteista, vaikka näiden tietojen luovutus olisikin kielletty. Muutamassa raportoiduissa tapauksissa autoilijan oven takana on käynyt tuntemattomia ihmisiä "juttelemassa" annetuista valvontamaksuista. Autoilijaa, hänen perhettään ja jopa lapsia on uhkailtu. Uhkailu on ollut niin vakavaa ja todellista, että rikosilmoitusta asiasta ei ole uskallettu tehdä, vaan maksut on lopulta maksettu. Kyse saattaa olla jopa rikollisjärjestöiksi nimettyjen moottoripyöräjengien taustatoiminnasta jotka ovat levittäytyneet helpon rahan toivossa myös yksityiseen pysäköinninvalvontaan. Rikollista uhkailua on joka tapauksessa esiintynyt.

Vastaisku

Koska yksityinen pysäköinninvalvonta ja viranomaisvallan jakaminen yksityisille valvontayrityksille on johtanut täydelliseen kaaokseen, on aika myös autoilijoiden ryhtyä vastatoimiin.

Yksi julkisuudessa esitetty vastatoimenpide on ollut kiinnittää ajoneuvon tuulilasiin erillinen ilmoitus 60 euron siivousmaksusta. Eli käytännössä kieltää ajoneuvoon kaikkien tiedotteiden, mainosten tai lappujen kiinnittäminen. Ehtojen vastaisesta kiinnittämisestä peritään siivousmaksu. Sikäli tämä perustuu täysin samaan sopimusoikeudelliseen kysymykseen sopimuksen syntymisestä kuin korkeimmassa oikeudessa on hyväksytty valvontayhtiöiden määräämien valvontamaksujen osalta. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin näyttövelvollisuus sopimusrikkomuksesta, joka siivousmaksujen osalta on autoilijalla. Autoilijan on siis jätettävä kanne käräjäoikeuteen valvontayhtiötä vastaan saadakseen siivousmaksun perityksi. Vastatoimena menettely on kuitenkin selvä kannanotto.

Helpompi ja tehokkaampi tapa toimia on edelleen vuosien takainen ohje olla välittämättä annetusta valvontamaksusta. Lopulta tullaan siihen vanhaan periaatteeseen käännetystä todistustaakasta. Tämä ei ole muuttunut, edes korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen. Sopimus pysäköinnistä syntyy vain ja ainoastaan ajoneuvon kuljettajan ja valvontayhtiön välillä. Valvontayhtiön on pystyttävä osoittamaan sopimuskumppaninsa, eli ajoneuvon pysäköinyt henkilö. Tämä on käytännössä mahdotonta. Valvontamaksun periminen kannattaa tehdä valvontayhtiölle mahdollisimman hankalaksi ja aikaa vieväksi.

Autoilijan ei pidä reagoida määrättyyn valvontamaksuun ennen kuin valvontamaksusta lähetetään muistutus tai maksuvaatimus ajoneuvorekisterissä merkitylle haltijalle tai omistajalle. Tämän jälkeen tehdään todistettavasti reklamaatio ja ilmoitetaan että maksumuistutuksen saanut ajoneuvon haltija tai omistaja ei ole toiminut kuljettajana eikä siten myöskään ole mahdollisesti syntyneen pysäköintisopimuksen toinen osapuoli. Näyttövastuu on yksinomaan valvontayhtiöllä. Aikaisemmissa oikeuspäätöksissä, kuten myös korkeimman oikeuden päätöksen tulkinnasta voidaan todeta, että valvontayhtiön haasteellinen asema todistaa sopimuskumppaninsa ei ole peruste kääntää todistustaakka ajoneuvon kuljettajasta. Eli valvontayhtiön hokema ajoneuvon omistajan tai haltijan velvollisuudesta kertoa kuljettaja korkeimman oikeuden päätökseen perustuen on puhdasta propagandaa.

Ajoneuvon omistaja ja haltija eivät ole siis millään tavoin velvollisia kertomaan ajoneuvon kuljettajaa. Pääsääntöisesti edes tuomioistuin ei voi velvoittaa tähän.

Tällaisessa tapauksessa voi yrittää vastavuoroista rahastusta ja pyrkiä tekemään sopimus valvontayhtiön kanssa. Eli maksumuistutuksen saanut ajoneuvon haltija tai omistaja lupaa selvittää ajoneuvon kuljettajan valvontayhtiölle työsuoritusta vastaan. Tästä voi hyvin periä 100 - 150 euroa alkavalta tunnilta. Kuljettaja kerrotaan valvontayhtiölle vasta kun valvontayhtiö on suorittanut maksun sovitusta työstä. Tämän jälkeen rästissä oleva valvontamaksu voidaan maksaa ja riita päättyy hyvällä voitolla. Valvontayhtiö ei tähän todennäköisesti suostu, mutta se ei ole ajoneuvon omistajan ongelma. Jos valvontayhtiö edellyttää ajoneuvon omistajalta tai haltijalta toimenpiteitä sopimuksessa johon omistaja tai haltija ei ole osallisena, on vähintäänkin kohtuullista että toimeksiannosta maksetaan erikseen sovittavan sopimuksen mukainen korvaus.

Yhteenveto

Älä reagoi tuulilasiin kirjoitettuun valvontamaksuun. Valvontayhtiö joutuu lähettämään maksamattoman laskun ajoneuvon haltijalle tai omistajalle. Monesti tämä maksu saattaa tulla perintäyhtiöltä. Älä pelästy. Monet valvontayhtiöt ulkoistavat laskutuksensa suoraan perintäyhtiöille. Odota ajoneuvon omistajalle tai haltijalle postitse lähetettyä maksuvaatimusta.
Todistettavasti reklamoi ja kiistä maksuvaatimus sillä perusteella, että et ole ollut ajoneuvonkuljettaja etkä siten myöskään heidän väittämänsä sopimuksen toinen osapuoli. Yksi reklamaatio riittää. Älä ala väittelemään.
Älä välitä uhkailuista. Jos uhkailu on konkreettista, tee asiasta rikosilmoitus.
Tarjoa mahdollisuutta selvittää ajoneuvon kuljettaja työsuoritusta vastaan. Tämä on sinulle täysin vapaaehtoista. Työsuorituksesta veloitat erikseen sovittavan palkkion. Palkkion maksamisen jälkeen kerrot ajoneuvon kuljettajan ja maksat valvontamaksun.
Mikäli tapaus siirretään perintään, älä pelästy. Yksityinen pysäköintivalvontamaksu ei ole ulosottokelpoinen ilman oikeudenpäätöstä. On tärkeää kiistä maksu todistettavasti myös perintäyhtiölle.
Kiistämisen jälkeen valvontayhtiön on päätettävä maksun viemisestä käräjäoikeuteen. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, koska valvontayhtiöllä on oikeudessa näyttövelvollisuus sopimuskumppanistaan. Sopimusriidoissa ei voi vaatimuksia kohdistaa mielivaltaisesti kenelle tahansa.
Yksityinen pysäköinninvalvonnan takana ei ole vielä lainsäädäntöä. Valvontayhtiöt ovat näyttökysymyksissä täysin omillaan.
Edellä kuvatun tapaisessa toiminnassa ei ole kyse rikoksesta, vaan sopimusoikeudellisista kysymyksistä.

Kuulostaako helpolta? Toiminta ei ole sen arveluttavampaa kuin yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden toiminta kokonaisuudessaan. Kaikista huolestuttavinta koko kehityksessä on, että Suomeen on luotu nyt järjestelmä korkeimman oikeuden siunauksella, joka mahdollistaa kirjaimellisesti rikollisille vapaan temmellyskentän.

Huomionarvoista on myös tunnustaa, että yksityisen valvonnan palveluiden tilaajien moraali on käytännössä sammunut kuin saunalyhty. Valvontayhtiöiltä palveluja tilaavia taloyhtiöitä, yrityksiä, jopa viranomaisia ja kauppakeskuksia valvontayhtiöiden toimintamallit ja -menetelmät eivät voisi vähempää kiinnostaa. Heidän mielestään tarkoitus pyhittää keinot. Aivan kuten rikollisessa toiminnassa kuuluukin.

Lue myös:
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
LUKIJAN ARTIKKELI: Korkeimman oikeuden tuomio kelvottomasti perusteltu
Pitääkö yksityinen pysäköintivalvonta maksu maksaa

Lue:
Korkeimman oikeuden päätös

HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

2010-09-27T01:00:00.001+03:00

Perusopetuslaki säätelee peruskouluissa tapahtuvaa yleisesisivistävää koulutusta. Perusopetus on kaikille ilmaista. Ilmaisuus on kuitenkin suhteellinen käsite. Koulun tulee antaa ilmaiseksi opiskeluun tarvittavat välineet sekä opiskeluvälineiksi laskettavat koulukirjat.

Helsinki on supistanut rajusti opetustoimeen tarvittavia määrärahoja. Kouluille osoitettujen määrärahojen puute on puolestaan ajanut koulut säästämään kirjahankinnoistaan. Oppikirjojen kierrättäminen on yleistynyt ja monesti lukukauden jälkeen oppilas joutuu palauttamaan eri lukuaineiden oppikirjan takaisin kouluun. Oppikirjan palautusvelvollisuuden seurauksena oppikirjan on oltava siistissä kunnossa, jotta se voidaan antaa seuraavalle kirjan käyttäjälle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että oppikirjoihin ei saa tehdä mitään merkintöjä.

Erityisesti lukihäiriöstä tai muista oppivaikeuksista kärsivälle oppilaalle olisi erityisen tärkeää pystyä visuaalisesti hahmottamaan lukemaansa tekstiä. Tämä tapahtuu normaalisti merkitsemällä oppikirjaan asioita muistiin ja esimerkiksi alleviivaamalla tai yliviivaamalla värikynällä tekstistä oleelliset kohdat. Muistin ohjaaminen visuaalisesti hahmottamalla ja mahdollisuus etsiä ja merkitä oppimisen kannalta tärkeät ja oleelliset kohdat luettavista kappaleista ovat monen oppilaan koulumenestyksen kannalta tärkeitä. Tämä oikeus oli itsestäänselvyys vielä 20 vuotta sitten, mutta ei nykyään.

Koulujen ohjeistama kielto oppikirjoihin merkitsemisestä asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan. Käytännössä monissa perheissä koulukirjan sivuja joudutaan kopioimaan jotta oppilaalla on mahdollisuus tehdä opiskelun ja oppimisen kannalta tarvittavat merkinnät. Joissain perheissä koulukirja ostetaan erikseen jotta oppilas saa tehdä tarvitsemansa merkinnät. Kummassakin tapauksessa oppilaan huoltajille aiheutuu kuluja. Perusopetuksen tulisi kuitenkin olla ilmaista ja se tulisi järjestää lain mukaan siten että siinä tuetaan oppilaan kehitystä. Näin ei nyt tapahdu, ainakaan Helsingissä.

Ohje huoltajille

Helsingin kaupungin ja koulujen kirjapolitiikan osalta huoltajien on vain käveltävä kylmästi tehtyjen päätösten yli ja annettava lapselleen oikeus tehdä tarvittavat merkinnät koulukirjoihin, vaikka opettajat ja koulut pistäisivätkin vastaan. Siinä vaiheessa kun koulu mahdollisesti lähettää laskua oppikirjoista joita lapsi on käyttänyt perusopetuslain mukaisesti oppimiseen oman kehityksensä kannalta oleellisella tavalla, on laskun perusteet syytä riitauttaa.

Opettajia on ohjeistettu kertomaan alaikäisille lapsille, että he joutuvat korvaamaan kirjan mikäli tekevät siihen merkintöjä. Uhkailu tehoaa helposti lapsiin, mikä lienee tarkoituskin. Kirjoja he eivät kuitenkaan joudu korvaamaan. Helsingin kaupunki tai koulu voivat kirjojen korvaamisella uhkailla, mutta mitään automaattista veloitusta heillä ei ole käytössä. Laskun voi aina esittää, sitä ei kuitenkaan tarvitse maksaa. Korvauksen periminen kirjoista olisi käytännössä pitkä prosessi ja se sotisi vahvasti perusopetuslain määräyksiä vastaan. Kyse on enemmän pelkästä uhkailusta. Helsingin kaupunki ei saa koulukirjoista määräämiään laskuja perittäväksi ilman oikeudenpäätöstä.

Vanhempien on syytä nousta kapinaan jo pelkästään lastensa takia, muutoin Helsingin kaupungin ja koulujen hallitsemattomalle mielivallalle ei tule loppua koskaan. Kävelkää rohkeasti Helsingin kaupungin ja koulujen päätösten yli. Pitäkää huoli lastenne oikeuksista. Koulukirjoihin saa ja kuulukin merkitä oppimisen kannalta tärkeää informaatiota.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon

Artikkeli on kolmas osa Helsingin opetustoimea käsittelevässä kokonaisuudessa.

1. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus erityisopetukseen
2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa
3. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Artikkelit perustuvat useisiin blogille toimitettuihin selvityksiin, päätösten ja lausuntojen kopioihin sekä tapauksiin oleellisesti liittyviin muihin asiakirjoihin. Aineisto on käsitelty luottamuksellisesti eikä niissä olevia yksittäisiä tietoja ja tarkempia tapauskuvauksia julkaista.