Soneran kestoetu kohtuuton

Sonera tarjoaa asiakkailleen kestoetusopimusta. Sopimus on määräaikainen ja vuoden mittainen. Sopimuksen perusteella asiakas saa soittaa sunnuntaisin yhden euron hinnalla puheluita rajottamattomasti.

"Kestoetu-sopimus on voimassa vuoden kerrallaan, ja se jatkuu automaattisesti, ellet irtisano sitä viimeistään kahta viikkoa ennen sopimuskauden päättymistä. " (Lähde www.sonera.fi)

Minkälainen määräaikainen sopimus on kyseessä jos sopimus jatkuu automaattisesti? Aivan, kyseessä ei ole määräaikainen sopimus, vaan käytännössä toistaiseksi voimassa oleva sopimus. Etusopimuksen ehdoissa määritellään, että sopimus jatkuu automaattisesti mikäli kuluttaja ei sopimusta erikseen irtisano. Tosiasia kuitenkin on, että määräaikaisen sopimuksen jälkeen uutta sopimusta ei voi tehdä ilman kuluttajan lupaa. Määräaikaisen sopimuksen ketjuttaminen automaattisesti on kohtuutonta. Soneraa näyttävät koskevan kuitenkin ihan eri säännöt. Elisa ja Saunalahti eivät sopimuksiaan enään ketjuta (tämä tieto on kuluttajavirason sivuilta). Artikkelin kommenteissa on kuitenkin maininta, että myös Elisa käyttäisi edelleen automaattista ketjutusta?

"Saat muistutuksen tekstiviestinä kuukautta ennen kuluvan sopimuskauden päättymistä. Kestoetu-sopimusta ja siihen liitettyjä matkapuhelinliittymiä ei voi irtisanoa päättymään kesken sopimuskauden. Liittymänumeroa ei tällöin voi siirtää toiselle operaattorille. Sopimus on liittymäkohtainen." (Lähde www.sonera.fi)

Ainoa tapa jolla asiakasta muistutetaan sopimuksen päättymisestä on tekstiviesti kuukautta ennen päättymishetkeä. Viesti sekottuu helposti muihin viesteihin tai jää lukematta. Mitä jos kuluttajan kännykkä on kiinni vaikka 2 viikon lomamatkan takia? Viesti ei tule perille, koska viestikeskus ei säilytä tekstiviestejä ikuisesti.

Kuluttajavirasto on puuttunut Soneran kestoetusopimukseen ja todennut yksiselitteisesti, että määräaikaista sopimusta ei voi automaattisesti ketjuttaa.

"Määräaikainen sopimus on perinteisesti tarkoittanut sitä, että sopimus on voimassa tietyn määräajan ja päättyy sen kuluttua umpeen. Tämän jälkeen yritys voi tarjota asiakkaalle uutta sopimusta. Sopimusta ei voi kuitenkaan tehdä ilman asiakkaan suostumusta. TeliaSoneran toiminta on vastoin tätä periaatetta. " (Lähde, www.kuluttajavirasto.fi)

Sonera kuitenkin vähät välittää Kuluttajaviraston kannaotosta. Harmi että itsellä ei kyseistä sopimusta ole. Enkä viitsi sitä nyt enää tämän takia ottaa, koska tilanne tulisi eteen vasta vuoden kuluttua. Tästä olisi ollut hauska vääntää kättä, vaikka kuluttajavalituslautakunnan avustuksella tai miksei jopa oikeusteitse. Varmasti kuluttajavirasto olisi avustanut asiassa koska toiminta on heidän päätöstensä vastaista. Kuluttajien kannattaa kuitenkin miettiä minkä operaattorin palveluja haluavat käyttää. Aina voi äänestää jaloillaan!

Kestoetusopimuksen ehdoissa irtisanomisesta kerrotaan seuraavaa:

"Sonera Kestoetu -sopimus on voimassa yhden (1) vuoden mittaisen määräajan (jäljempänä ”Sopimuskausi”) kerrallaan. Mikäli asiakas tai Sonera ei irtisano Sonera Kestoetu -sopimusta viimeistään kahta (2) viikkoa ennen kyseisen Sopimuskauden päättymistä, jatkuu Sonera Kestoetu -sopimuksen voimassaolo automaattisesti aina yhden (1) vuoden kerrallaan edellä mainituilla irtisanomisehdoilla. " (Lähde www.sonera.fi)

Mikäli muuta poikkeavaa mainintaa ei ehdoista löydy voi juuri otetun kestosopimuksen saman tien myös sanoa irti. Tällöin Soneran ketjutettu määräaikainen sopimus on voimassa vain vuoden, eikä sen irtisanomisesta tarvitse huolehtia tai muistaa vuoden kuluttua. Ehtojen mukaan irtisanominen pitää tehdä viimeistään 2 viikkoa ennen kauden päättymistä. 364 päivää ennen kauden päättymistä on myös ehtojen mukaista.

Verkkotunnukset - syntynyt keskustelu

Viestintävirasto suomessa pitää yllä fi-domain verkotunnuspalvelua. Tunnukset haetaan ja ne hyväksyy viestintävirasto. Verkkotunnusten tiedoista osa on julkisia. Julkinen tarkoittaa, että tiedot ovat kenen tahansa katseltavissa.

Ohjeet hakuun

1. Mene osoitteeseen www.ficora.fi
2. Valitse Fi-Verkkotunnus -palvelu
3. Kohtaan "Katso on fi-verkkotunnus vapaana", kirjoita verkkotunnuksen nimi, esim: parkpatrol tai parkcom tai philips
4. Mikäli tunnus on jo käytössä saat siitä erillisen ilmoituksen. Klikkaamalla tunnuksen nimeä saat esille julkiset tiedot verkkotunnuksesta.
5. Lisäksi voi käyttää palvelua "Etsi myönnettyjä verkkotunnuksia", jonka avulla voi tehdä laajempiakin hakuja verkkotunnuksen nimen tai nimenosan perusteella

Viestintävirasto rekisteriselosteensa mukaan määrittää julkaistavat tiedot. Verkkotunnuksen hakija on suostunut tietojen julkaisuun hakiessaan verkkotunnuksia. Verkkotunnuksen hakija voi kieltää viestintävirastoa julkaisemasta esim. kotiosoitetta.

Tietosuojavaltuutetun toimiston mukaan, julkisen tiedon julkaisemiselle ei ole estettä. Asia on varmistettu tietosuojavaltuutetun toimistosta.

Muiden kuin FI-päätteisten domainien yhteystiedot voi hakea palvelusta http://www.whois.com. Kirjoita verkkotunnuksen nimi ja tulossivulta valitse "Whois lookup".

Tiedättekö että ihmisten tietämättömyys siitä mitkä asiat ovat julkisia on hyvin yllättävää. Periaatehan yhteiskunnassa on ja pitää olla: julkinen käsittely. Tämä koskee niin oikeusistuimia kuin myös viranomaisten päätöksiä. Fi-domain on pullollaan "härskejä" sivustoja. Miettikää mitä rekisteröitte. Näitten verkkotunnusten omistajat selviää julkisena tietona. Entäpä verotiedot? Ei tarvitse miettiä paljonko naapuri tai esimies tienaa, jos se kauheasti kiinnostaa. Verotietopalveluja on tekstiviestipohjaisena, joten siitä vain kyselemään.

ParkPatrol - hätä kädessä ...

Taisi tulla ParkPatrolin pojille ja tytöille hätä kun heidän härskiä rahastustaan reposteltiin internetissä. Oikeus ja kohtuus -blogi kirjoitti asiasta oman juttunsa, saatuaan vihiä suomi24.fi keskustelu palstalla ja sähköpostitse. Viikonlopun aikana sivustojen sisältö on vaihtunut ja yhtiöstä kertova sivu on kokonaisuudessaan hävinnyt. ParkPatrol korjasi myös härskimpien perustelujen osalta sivustoaan liittyen yksityisoikeudellisten pysäköintimaksujen perimiseen ja oikeutukseen. Mm. viittaus 8§ lakiin pysäköintivirhemaksuista on poistettu.

Samalla hävisi ainut tapa ottaa heihin yhteyttä sähköpostilla (sähköpostiosoite oli yrityksestä kertovalla sivulla). Nyt jäljellä on maksullinen puhelin (3.50 eur / min). Hienoa!

Blogin tarinan voit lukea täältä, sekä alkuperäiset ParkPatrol sivustot kuvina ...

Yritysesittely


ParkPatrol 1


ParkPatrol 2

Samat sivut löytyvät ainakin vielä 27.11.2006 Googlen sivuhistoriasta.

YTJ:n sivuilta löytyvät Narmer Ky:stä seuraavat tiedot: aputoiminimi ParkPatrol, kommandiittiyhtiö, kotipaikka Vantaa, päätoimiala on kuljettajakoulutus. (Lähde: www.ytj.fi)

Toimiala on siis kuljettajakoulutus? Mielenkiintoista, nähtävästi asia pitäisi tulkita siten, että kyse on kuljettajien "kouluttamisesta". Tässä julkista tietoa narmer.fi domainista.

(lähde Viestintävirasto)

Myös domain parkpatrol.fi on rekisteröity samaiselle yritykselle. Rekisteröinti on tapahtunut 21.11.2006, joten saamme pian ihailla ParkPatrolin uusia "hienoa" sivuja.

(lähde Viestintävirasto)

Yksi kysymys vielä herää narmer.fi tunnuksista sekä YTJ:lle annettuista tiedoista? Saako julkisiin rekistereihin antaa yhteystiedoksi maksullisen 0600- alkuisen puhelinnumeron?

ParkPatrol - tämän viikon vitsi

Syntyy kuin sieniä sateella! Näinhän se aikanaan ilmaistiin. ParkCom Oy:n jalanjäljissä kehittelee toimintaansa ParkPatrol joka on Narmer Ky:n pysäköinninvalvontapalvelu. Ensimmäinen vierailu heidän nettisivuillaan kertoi kaiken kyseisestä firmasta. Itseasiassa en ollut heti ihan varma oliko tämä viikon uusin viihdepalsta sarjassa päivän kuumimmat vitsit?

Sivut ovat kuin ala-asteen oppilaan ensimmäinen harjoitustyö internet teknologiasta ja kokonaisuus kertoo kaiken itse yrityksestä. Jokainen voi käydä lukemassa herkkunsa itse. Erityisesti kannattaa käydä yritysesittely sivulla ja lukea mikä oli esimerkki yrityksen toiminta-ajatuksesta.

"Narmer oli Ylä-Egyptin kuningas n. 3100 e.Kr. Hän yhdisti Ylä- ja Ala-Egyptin yhdeksi kokonaiseksi valtakunnaksi ja perusti siten muinaisen Egyptin valtion." (Lainaus, http://www.narmer.fi/)

Katsotaan muutama hämmästyttävä esimerkki ParkPatrol:in sivuilta. Oletetaan ensin, että sopimus yleensä voi syntyä konkludenttisesti, hiljaisesti, ilman tahdonilmaisua, sillä että ajoneuvon kuljettaja ajaa/kävelee pysäköintiehdoista kertovan kyltin ohi. Sopimus syntyy vain ja ainoastaan pysäköintiyhtiön ja ajoneuvon kuljettajan välillä. Riitatilanteessa sopimukseen vetoavan tulee tietää kenen kanssa heillä oli sopimus (valvontayhtiön tulee tietää kuka oli ajoneuvon kuljettaja), sekä esittää näyttö asiasta. Ajoneuvon omistaja/haltija ovat sopimusoikeudellisesti sopimuksen ulkopuolisia tahoja, eikä heillä ole velvollisuuksia sopimuksen suhteen.

"Pysäköintivirheestä johtuvan maksun periminen perustuu ajoneuvon pysäköinneen kuljettaja/omistajan/haltijan ja valvontayhtiön väliseen sopimukseen. Sopimus syntyy, kun ajoneuvo pysäköidään alueelle. Ajoneuvon kuljettajan/omistajan/haltijan on tällä menettelyllään katsottava hyväksyneen opastekylteissä ilmaistut pysäköinnin ehdot." (Lainaus, http://www.narmer.fi/)

Eipä törkeämmin ja kuluttajaa harhaanjohtavammin voi enää väittää. Että sopimus ihan syntyy kuljettajan/omistajan/haltijan kanssa ja kuljettaja/omistaja/haltija on hyväksynyt menettelyllään sopimuksen. Hienoa, autossa tarvitaan kolme erillistä rattia jotta kaikki ovat voineet olleet kuljettajia. Listasta puuttuu enää eno, veli, sisko, äiti, setä, kummi, kaima ja naapurin koira.

Entäpä tämä,

"Mikäli hän nimeää toisen nimetyn henkilön toimineen ajoneuvon kuljettajana, osoitetaan pysäköintivirheestä johtuva maksukehotus tälle henkilölle. (Laki pysäköintivirhemaksusta 8§)" (Lainaus, www.narmer.fi)

Yksityinen pysäköinninvalvonta perustuu sopimusoikeuteen. Laki pysäköintivirhemaksusta koskee kunnallista ja laissa säädettyä pysäköinninvalvontaan. On suorastaa petoksen omaista viitata kuluttajalle lakiin jolla ei ole mitään tekemistä yksityisen pysäköinninvalvonnan kanssa. Olisko tässä viranomaisille työsarkaa? Paikallaan lienee tutkimuspyyntö poliisille.

Entäpä reklamaatio, kun saat alueelta yksityisoikeudellisen maksulapun,

"Väärinkäsitysten välttämiseksi ParkPatrol ei käsittele suullisesti eikä sähköpostin välityksellä annettuja vastalauseita maksukehotuksista. Vain määräajassa tulleet reklamaatiot käsitellään." (Lainaus, www.narmer.fi)

"Reklamaatiot pysäköintivirheen johdosta saadusta maksukehoituksesta kirjallisina osoitteeseen: PARKPATROL, PL 72, 01361 VANTAA" (Lainaus, www.narmer.fi)

"PALVELUNUMERO 0600 - 94477 (3,50€/min + pvm)" (Lainaus, http://www.narmer.fi/)

Uusi yritys taas rahastaa. Tällä kertaa tökerömmin, lapsellisesti ja hyvin läpinäkyvästi. Toivottavasti ParkPatrolin käyttämä paperi on pehmeämpää kuin ParkCom:n, jos tällä kertaa kelpaisi mökille huussiin.

Lue myös: ParkPatrol - hätä kädessä (sisältää kuvat alkuperäisistä artikkelin manitsemista Narmer sivuista, sivujen sisältöä muutettiin hyvin nopeasti tämän artikkelin jälkeen)

Lue myös: ParkCom

Hienoa työtä herra Poliisi

Välillä on kiitoksen paikka. Tällä kertaa kohdistan sen Helsingin poliisille. Kiitokset erinomaisesta palvelusta, vaikka kyseessä olikin onnenkantamoinen.

490 eur arvoinen täysjoustettu maastopyörä varastettiin kauppakeskuksen pyörätelineestä. Pyörässä oli kiinteästi asennettu vakuutusyhtiöiden hyväksymä lukko. Varkaat leikkasivat lukon pidikkeet irti, irroittivat takapyörän ja vaihtoivat viereisestä maastopyörästä takavanteen irroitetun tilalle. Rikosilmoitus tehtiin netin kautta poliisin omilta sivuilta. Seuraavana päivänä poliisiasemalta soitettiin ja kerrottiin, että ilmoitusta vastaava pyörä löydettiin narkkaripariskunnan asuntoon tehdyn ratsian yhteydessä. Kävin vilkaisemassa pyörää ja siinähän se oli. Vau, joskus näinkin päin, vaikka käsitykseni kyllä on se, että kun pyörä häviää, se todella on onnenkantamoinen, jos sen koskaan saa takaisin - ehjänä.

Kerkisin soittaa asiasta vakuutusyhtiöön (Fennia) ja tiedustella korvausta, jos pyörää ei löydy. Vakuutusyhtiö halusi rikosilmoituksen jäljennöksen, ostokuitin sekä pyörän lukon kummatkin avaimet. Avaimet kyllä löytyivät, mutta jäin ihmettelemään - miksi? Pyörän lukko oli vakuutusyhtiöiden hyväksymä. Turvakortti oli ostopaikan leimalla varustettuna vielä tallessa. Lukon toimintaperiaate vaatii avaimen käyttämistä vain silloin kun lukko avataan. Se että onko omistajalla avaimet tallessa, ei kerro sitä oliko pyörä lukossa! Eli, vaikka kummatkin avaimet palauttaisi vakuutusyhtiölle, pyörä on voinut olla lukítsematta. Vakuutusyhtiön mukaan kyse on perinteestä vaatia avaimet, vaikka niiden olemassaolo ei todista käytännössä mitään.

Google Adsense pelleily

Jotkut tarkkaavaiset lukijat huomasivat, että blogin sivuilla oli lokakuussa 2006 Googlen Adsense ohjelman kautta tulevia mainoksia.

Googlen Adsense toimii siten, että mainostajat maksavat Googlelle omien mainostensa esittämisestä. Mainos on yleensä lyhyt teksti tai kuva. Kuka tahansa sivuston ylläpitäjä voi antaa Googlelle mainostilaa. Sivuston ylläpitäjä tekee sopimuksen Googlen kanssa käyttäen Google Adsense sivustoa ja liittää Googlen dynaamiset mainokset sivuilleen. Jokaisesta klikkauksesta, jonka sivustolla vieraileva henkilö Googlen mainokseen tekee, sivuston ylläpitäjä saa rahaa. Sopimuksen mukaan rahat maksetaan kun 100 dollaria tulee täyteen. Rahat saa nykyään suoraan tilille aikaisemman shekin sijasta.

Sopimus, joka Googlen kanssa tehdään on täysin yksipuolinen. Sopimus määrittelee kaikki oikeudet Googlelle ja heille mahdollisuuden menetellä ilman perusteluja miten haluavat. Sopimus on varmasti amerikkalaisen oikeuskäytännön mukainen (mikä itsessään on jo vitsi), mutta Suomessa sopimuksen monet kohdat ovat ns. kohtuuttomia, joten niiden purkaminen todennäköisesti onnistuisi suomalaisessa oikeudessa. Suomalaiseen oikeuteen vetoaminen edellyttää, että Googlella on toimipiste Suomessa. Näin ei aikaisemmin ole ollut, mutta jos uutisia olen oikein ymmärtänyt, tänä päivänä on.

Mikä on suurin ongelma?

Sopimus kieltää Google mainosten turhan klikkailun, sekä kaikki menetelmät joilla klikkausten määrää voidaan lisätä keinotekoisesti. Tämä ei ole ongelma! Ongelma on siinä, että vaikka sivuston ylläpitäjä noudattaisi täydellisesti annettuja ehtoja, on enemmän kuin todennäköistä, että hän ei koskaan näe yhtään dollaria Googlelta. Miksi?

Google ei pysty estämään turhia klikkauksia linkkeihin, eikä myöskään pysty tarjoamaan sivuston ylläpitäjälle työkaluja estämään ylimääräiset klikkaukset. Google kuitenkin pitää sivuston ylläpitäjää vastuullisena ja tulkitessaan virheellisiä klikkauksia tapahtuneen, yhteistyö päättyy siihen.

klikkaa kuvaa

Tämä siis tarkoittaa, että kuka tahansa, joka netissä surffatessaan huomaa jollain sivulla Googlen mainoksia ja mahdollisesti ei pidä sivuston sisällöstä, voi tahallisesti klikkailla linkkejä, kymmeniä jopa satoja kertoja peräkkäin, jonka jälkeen jossain vaiheessa sivuston ylläpitäjä saa viestin Googlelta yhteistyön päättymisestä. Kuka tahansa voi siis sabotoida kenen tahansa sivustoa! Linkkien klikkaus ei ole laitonta, joten linkkejä turhaan klikkaileva ei edes syyllisty mihinkään.

Tyypillistä on myös Googlen viivyttely asian ilmoittamisessa. He odottavat, että 100 dollaria tulee täyteen, jonka jälkeen ilmoittavat, että sivustolla on tehty virheellisiä klikkauksia eivätkä maksa kertynyttä tuloa. Netistä etsiessä on löytynyt tapauksia, jossa 100 dollarin kertyminen on kestänyt toista vuotta ja heti kun summa on saavutettu, Googlen mielestä linkkejä on klikattu virheellisesti. Koko tuon ajan Google on kuitenkin saanut ilmaiseksi käyttää sivustoa mainostarkoituksessa.

Google Adsense ohjelma on käytännössä huijausta, koska väärinkäytöksiä ei pysty kukaan estämään ja vastuu vieritetään sivuston ylläpitäjille. Menetelmät huijausten estämiseksi pitäisi tulla kuitenkin palvelun tarjoajalta. En epäile, etteikö palvelu olisi varmasti tehokas mainostajien ja Googlen kannalta, mutta toiminta perustuukin juuri siihen että kaikki vastuu siirretään sivuston ylläpitäjille. Tämän jälkeen on helppo olla maksamatta yhtään mitään. Yksinkertainen korjaus asiaan voisi olla pelkästään se, että turhista klikkauksista ei makseta, jos ne kerta on niin helppo selvittää.

Jokainen toki voi kokeilla itse ja toivotan onnea matkaan. Totuus on kuitenkin aivan toinen kuin ruusuinen kuvaus adsense sivustolla. Tapaus oli kuitenkin mielenkiintoinen ja luettuani tarpeeksi netissä raportoiduista tapauksista, kokeilu oli hyvä tehdä omakohtaisesti. Kokeilu kesti 3 viikkoa.

Arvaatteko milloin arvasin että homma menee poskelleen? Siinä vaiheessa kun blogin sähköpostiin tuli seuraava viesti.

klikkaa kuvaa

ParkCom keskustelu

Käykäähän vilkaisemassa viikonlopun kunniaksi ParkCom keskustelua. Sieltä löytyy kovaa faktaa ja lisää aiheesta maksumuistutukset, ja pientä kivaa laillista jäynää millä voimme muistaa ParkCom Oy:tä.

Oikeus valokuvata julkisella paikalla

Aikaisemmin tässä blogissa julkaistiin artikkeli oikeudesta nauhoittaa tai tallentaa omat puhelunsa. Saman tyyppiseen oikeuteen liittyy myös valokuvaaminen julkisilla paikoilla. Joten ParCom Oy:n "parkkipaavojen" kuvaaminen työssään on siis aivan laillista. Kuvattava kohde eikä myöskään ParkCom voi kuvaamista kieltää, mutta nyt asiaan ...

Nuori poika otti valokuvaa puistomaisemasta. Hän räpsi valokuvia aikamoiseen tahtiin uudella digikamerallaan. Kahden kymmenen minuutin päästä hänen luokseen käveli vanhempi mies, joka vaati saada tietää oliko poika ottanut valokuvaa hänestä miehen istuessa puiston penkillä (juodessaan kaljaa). Poika ei osannut vastata oliko mies tullut johonkin valokuvista. Mies vaati poikaa näyttämään ottamansa valokuvat, josta poika kieltäytyi. Tuntematon mies alkoi vaahdota luvan kysymisestä ja poliisin kutsumisesta paikalle jos poika ei suostu näyttämään valokuvia. Poika juoksi karkuun.

Valokuvaaminen julkisella paikalla on sallittu. Kuvaamisen ei tarvitse pyytää keneltäkään lupaa. Kuvauskohteelta ei tarvitse pyytää lupaa. Julkiseksi paikoiksi katsotaan kaikki sellaiset alueet joihin jokaisella on mahdollisuus vapaasti päästä. Julkisia paikkoja ovat rautatieasemat, kauppakeskukset, lentoasemat, metroasemat, torit, kaupat, rannat ja puistot jne.

Jotta teko olisi kiellettyä ja salakatselua, teon pitää kohdistua henkilöön. Henkilön tulee olla erityisessä paikassa, kuten kotirauhan piirissä tai julkisrauhan piirissä (virastot, tuotantolaitokset, toimistot jne) ja kyseisten paikkojen tulee olla yleisöltä suljettuja ja kuvaamisen tulee tapahtua yksityisyyttä loukaten.

Kuvaamisen kieltäminen jollain alueella, esim. kauppakeskuksissa, metroasemilla tai lentoasemilla edellyttäisi, että alue on yleisöltä suljettu ja kuvaamisen pitäisi tapahtua oikeudettomasti ja yksityisyyttä loukaten. Vartijoilla ei siis ole näillä alueilla oikeutta kieltää kuvaamista, vaikka he näin väittäisivätkin. Missään tapauksessa otettuja valokuvia ei tarvitse kenellekään näyttää, eikä niitä tarvitse pyynnöstä poistaa, esim. muistikortilta. Myöskään poliisi ei voi kieltää kuvaamista julkisilla paikoilla. Eli jos pysähdyt kuvaamaan esim. auto-onnettomuutta, jossa poliisit ovat paikalla, poliisi ei voi kieltää sinua kuvaamasta, eikä varsinkaan vaatia otettujen kuvien poistamista.

Kertumuksen pojalle sanoisin, että anna kameran laulaa. Ota vaikka lähikuvia, jos oikein siltä tuntuu. Kohteliasta on toki pyytää lupa, mutta sitä ei tarvitse tehdä. Älä kuitenkaan kuvaa esim. asuntojen sisälle tai yksityisiin pihapiireihin, koska silloin voit syyllistyä kotirauhan rikkomiseen. Oleellista on myös se, miten käytät ottamiasi valokuvia. Valokuvat voi julkaista, mutta pitää olla erityisen varovainen miten kuvat julkaistaan, missä yhteydessä ja millaisella saatteella. Vääränlainen julkaisu voidaan helposti katsoa yksityiselämän loukkaamiseksi tai kunnianloukkaukseksi. Eli jos näet kaverisi tekemässä tarpeitaan puskassa, ota kuva jos haluat, mutta älä missään tapauksessa julkaise sitä, koska julkaisu voidaan katsoa tapahtuneen yksityiselämää loukkaavasti.

Apulaisoikeusasiamies on antanut oman kannanottonsa 14.6.2005 toimittaja Jarkko Sipilän kanteluun kuvaamisluvan vaatimisesta rautatieasemalla. Kannanottoon liittyy myös kuvaus Helsingin kaupungin liikennelaitoksen metroliikennesäännön 17§:n viittaukseen, jonka perusteella Helsingin kaupungin liikennelaitos on edellyttänyt metroasemilla kuvaamiseen lupaa. Tähän oikeusasiamies on todennut että kuvaamiselle ei voi asettaa rajoituksia julkisella paikalla eikä sitä voi kieltää. Näin olleen siihen ei tarvitse pyytää lupaa.

Lain kohdat joiden perusteella oikeutta tulkitaan

Perustuslain 10§ suojaa yksityiselämää, kunniaa ja kotirauhaa
Perustuslain 12§ mukaan jokaisella on sananvapaus
Rikoslain 24 luku, 5§ mm. salakuuntelusta
Rikoslain 24 luku, 6§ mm. salaa katselemisesta ja kuvaamisesta
Rikoslain 24 luku, 8§ yksityiselämää loukkaavan tiedon välittämisestä

Kauppakeskuksen kauppiaalla on oikeus valita asiakkaansa, eli hän voi kieltää valokuvaamisen sillä perusteella, että ei halua palvella asiakkaita, jotka mahdollisesti valokuvaavat. Periaatteessa näin, mutta siinä vaiheessa kun olet kiellosta huolimatta ottanut valokuvat ei kauppiaalta eikä sen paremmin vartialta kuin poliisiltakaan löydy laillisia perusteita vaatia kuvia näytille tai tuhottavaksi.

Lue myös uudempi artikkeli: Vartijat, valokuvaaminen ja kansalaisten oikeudet