Ryhmäkanne Finnairia vastaan

Islannin tulivuorenpurkaus on aiheuttanut kaaoksen EU:n sisäisessä lentoliikenteessä. EU-asetuksen perusteella lentoyhtiön on kaikissa tilanteissa huolehdittava asiakkaistaan jotka jäävät odottamaan lentonsa uudelleen reitittämistä. Huolehtimisvelvollisuus kattaa mm. aterioinnin, virvokkeet sekä majoittumisen hotellissa niin moneksi yöksi kuin välttämätöntä.

Vulkaanisen tuhkan aiheuttaman laajojen lentokieltoalueiden takia matkustajat ovat jääneet jopa viikoiksi odottamaan lentonsa uudelleen reitittämistä. Monissa tapauksissa lentoyhtiöt ovat huolehtineet EU-asetuksen mukaisesti velvoitteistaan. Finnair on kuitenkin toistuvasti kieltäytynyt noudattamasta EU-asetusta ja jättänyt asiakkaansa heitteille. Poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta asetusta on noudatettava.

Asiakkaan oikeusturva ja oikeuksien toteutuminen ei voi olla kiinni siitä minkä lehtoyhtiön on sattunut valitsemaan. Yritysten harrastamalle mielivaltaiselle kuluttajalainsäädännön polkemiselle on viimein asetettava loppu. Asetukset ja lait on säädetty noudatettavaksi. Yksittäinen yritys tai lentoyhtiö ei voi mielivaltaisesti valita milloin noudattaa säädöksiä ja milloin ei. Jos lainsäädäntö ja asetus on liian tiukka ja aiheuttaa joissakin tilanteissa kohtuuttomia kustannuksia yhtiöille, lainsäädäntöä ja asetusta voidaan muuttaa. Siihen asti niitä kuitenkin on noudatettava.

Finnairin kieltäytyminen korvaamasta matkustajille aiheutuneita kuluja on ennen kuulumatonta niskurointia ja piittaamattomuutta kuluttajien oikeuksista. Kuluttajaviraston ei pidä neuvotella Finnairin kanssa asiasta kuukausia tai jopa vuosia kuten monesti tapana on. Mikäli Finnair ei taivu noudattamaan asetuksia välittömästi Kuluttajaviraston on käytettävä ryhmäkannetta Finnairia vastaan. EU-komissio on myös edellyttänyt Kuluttajaviraston valvovan ja pitävän huolen siitä, että lentoasiakkaiden oikeudet toteutuvat täysimääräisesti.

Kuluttajaviraston on viimein ryhdistäydyttävä ajamaan kuluttajan oikeuksia ja kohdistettava resurssinsa ja voimavaransa siihen toimintaan jota varten Kuluttajavirasto on alunperin asetettu. Mikäli Kuluttajavirasto ei saa Finnairia noudattamaan EU-asetusta on Kuluttajaviraston johdossa tapahduttava viimein muutoksia. Marita Wilskan on erottava ja Kuluttajaviraston johtoon on asetettava henkilö joka oikeasti on kiinnostunut kuluttajan oikeuksien toteutumisesta.

Lue myös:
LUKIJAN ARTIKKELI: Ryhmäkannelaki jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi

Q&A - Käytetty auto naapurilta

"Hieno blogi sulla. Ostin naapurilta vanhemman auton pojan käyttöön hintaan 3500 euroa. Myyjä sano että ostat sen sitten sellaisen kuin se on. Hän ei kuulema virheistä vastaa. Viikon päästä siinä kuitenkin ilmeni vaihteistossa vikaa jonka korjaaminen olisi ollut yli 70% kauppahinnasta. Vaadin naapurilta kaupan purkua koska hän on tasan tarkkaan tietänyt viasta, mutta halusi vain romusta eroon. Uhkasin häntä kuluttajaviranomaisilla, mutta hän sano että asia ei kuulu viranomaisille mitenkään. Käski haastaa oikeuteen jos siltä tuntuu. Mitä tässä oikein pitäisi nyt tehdä?"

Kuluttajansuojalaki ei koske yksityishenkilöiden välistä kauppaa. Asiasta ei voi valittaa kuluttajariitalautakuntaan.

Tee kirjallinen valitus tuotteessa olevasta virheestä myyjälle. Pyri neuvottelemaan myyjän kanssa vian korjaamisesta siten, että kummatkin osapuolet osallistuvat kustannuksiin. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä että myyjällä olisi intressiä purkaa kauppaa tai edes osallistua korjauskustannuksiin ilman mitään pakottavaa syytä.

Kauppalaki määrittelee irtaimeen omaisuuteen liittyvää kauppaa. Sen antama suoja yksityishenkilöiden väliseen kauppaan on pitkälti samankaltainen kuin kuluttajansuojalaissa. Kauppalain 19§ määrittelee "Sellaisena kuin se on" -ehdon. Myyjä haluaa yleensä käyttää tämänkaltaista ennakkovaraumaa kauppaa tehdessään pyrkiessään irti mahdollisesta tuotteesta myöhemmin syntyvästä virhevastuusta. Kauppalain mukaan tuotteessa on kuitenkin virhe kyseisestä varaumasta huolimatta, mikäli myyjä on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuden sellaisessa oleellisessa virheessä mikä olisi voinut vaikuttaa kaupan syntymiseen tai tavara on selvästi huonommassa kunnossa kuin mitä hinta ja olosuhteen huomioon ottaen olisi ollut aihetta edellyttää.

Yksityishenkilöiden väliset kauppariidat ratkaistaan kuitenkin käräjäoikeudessa, ei kuluttajariitalautakunnassa. Käräjäoikeus nostaa riitelyn hintaa korkeiden oikeudenkäyntikulujen osalta kuluttajariitalautakunnan käsittelyn ollessa ilmaista. Kannattaa siis pyrkiä sopimukseen myyjän kanssa. Mikäli sopimukseen ei päästä ja oleellinen vika voidaan osoittaa, on sinun haastettava myyjä oikeuteen.

Käräjäoikeudessa hävinnyt osapuoli maksaa myös vastapuolen kulut. Käräjäoikeuden päätös ei ole lainvoimainen mikäli siitä valitetaan hovioikeuteen. Oikeudellinen prosessi voi kestää vuosia ja maksaa huomattavasti enemmän kuin vian korjaaminen.

LUKIJAN ARTIKKELI: Paikallista painostusta

Asioista sopiminen vaatii aina vähintään kaksi osapuolta. Työelämässä sopimuskulttuurilla on ollut pitkät perinteet aina yksittäisistä työsopimuksista liittojen välisiin työehtosopimuksiin. Ainoastaan sopimalla voi saada asiat toimimaan kumpaakin osapuolta tyydyttävällä tavalla. Riitelemällä ongelmat moninkertaistuvat.

Työnantajille näyttää laman varjolla kasvaneen säälimätön halu tuhota työntekijöiden ja toimihenkilöiden järjestäytyneisyys ja siten heikentää työntekijöiden mahdollisuutta neuvotella työnantajan kanssa niistä ehdoista jotka työehtosopimuksissa on määritelty sovittavaksi paikallisesti. Kun työnantaja haluaa täydellisen määräysvallan, ainoa tapa saavuttaa tavoite on murtaa vastapuolen yhtenäisyys ja neuvottelumahdollisuudet. Kun laillisesti yhdistymistä ja luottamusmiestoimintaa ei voi estää, käytetetään muita pidemmän tähtäyksen keinoja joilla lopulta saavutetaan sama tulos. Silloin kun neuvottelut purkaantuvat yksilötasolle ei tasavertaisuudesta voi puhua edes samassa lauseessa.

Luottamusmies on tärkeä yhteistyöhenkilö työpaikoilla. Luottamismies on työntekijöiden edustaja ja ensimmäinen linja puolustauduttaessa työnantajan mahdollisia aggressioita vastaan. Luottamusmies on se henkilö joka edustaa työntekijöiden yhtenäistä näkemystä ja neuvottelee asiasta työnantajan kanssa.

Mitä tapahtuu kun työntekijöillä ei ole luottamusmiestä?

Yrityksen johto voi esitellä yhteisessä henkilökuntatilaisuudessa ratkaisumallin paikallisesti sovittavista asioista mielensä mukaisesti. Kukaan yksittäinen työntekijä ei uskalla siinä tilanteessa nousta työnantajan esitystä vastaan, koska joutuisi samalla silmätikuksi ja jopa työnantajan toimenpiteiden kohteeksi. Työnantaja voi myös yrittää sopia asioista henkilökohtaisesti jokaisen työntekijän kanssa erikseen. Paljonko luulette että siinä tilanteessa työntekijällä on neuvotteluvaraa työnantajan sanelulta? Kun yhtenäisyyttä ja yhteistä edustajaa ei ole, vastapuoli on ylivoimaisessa asemassa. Luottamusmies on työntekijöiden edustaja ja siksi työnantajalle on erityisen tärkeää työntekijöiden järjestäytymisen ja luottamusmiehen valinnan estäminen ja toiminnan vaikeuttaminen.

Eräässä pääkaupunkiseudulla toimivassa yksityisessä hoitolaitoksessa työnantajan vuosia kestäneet toimet johtivat viimein toivottuun tulokseen. Pitkään kestänyt luottamusmiesten ahdistelu, hylkiminen ja painostaminen johtivat siihen, että kukaan ei halunnut enää olla luottamusmiehenä. Tämä tarkoitti työnantajalle käytännössä vapaita valtuuksia päättää mistä tahansa asiasta joka oikeasti pitäisi päättää paikallisesti sopimalla työntekijöiden ja työnantajan kanssa. Nyt työnantaja ainoastaan esittää kuinka sovittavassa asiassa menetellään. Mitään ei siis sovita, asiat määrätään. Kaikki tapahtuu työnantajan etujen mukaisesti eikä kukaan työntekijöistä uskalla vastustaa esitystä oman työpaikkansa menettämisen pelossa.

Maksimaalista voiton tavoittelua ilman yhteiskunnallista vastuuta

Nykyisten yritysten ainoa agenda on maksimaalisen voiton tavoitteleminen osakkeenomistajille. Näistä periaatteista ei luovuta edes laskusuhdanteen tai laman aikana. Henkilökunta ja henkilökunnan hyvinvointi ovat ne jotka joustavat. Työntekijöitä sanotaan irti. Jäljelle jääville tarjotaan pienempää palkkaa, yhä enemmän töitä ja merkityksetöntä vastuuta ilman mahdollisuutta vaikuttaa. Kun oma terveys ja yksityiselämä lopulta kaatuu raskaan työn alle, työnantajaliittojen vastaus tähän on ehdotus palkattomasta sairaslomasta.

Yritykset unohtavat yhteiskunnallisen vastuun - ennen kaikkea vastuun ihmisistä ja ympäristöstä. On muistettava, että yritykset käyttävät yhteiskunnan varoilla koulutettua henkilöstöä ja infrastruktuuria. Kokonaisvastuu on laajempi kuin pelkästään osakkeidenomistajille maksettu tuotto. Vielä 80-luvulla ainoa tapa sanoa irti vakinaista henkilökuntaa oli tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Tämä taas tarkoitti oikeasti tuotannon selkeää supistumista tai yrityksen talouden aseman oleellista muuttumista huonommaksi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana taloudellinen ja tuotannollinen muutos on tarkoittanut yrityksen osakkeenomistajille maksaman tuoton pienentymistä. Yritys voi tuottaa voittoa satoja miljoonia, jopa miljardeja euroja. Voitto ei silti ole riittävä. Ihmisiä irtisanotaan vaikka työt eivät ole vähentyneet. Kasaantuneet tehtävät ohjataan jäljelle jääneille työntekijöille jotka uupuvat ylisuuren työkuorman alla.

Olemmeko tosiaan menossa tilanteeseen missä työn oikealla tekijällä ei ole mitään arvoa? Kun työnantajien välinpitämättömyys, koventuneet otteet ja työntekijöiden painostus yhdistetään järjettömään voiton tavoitteluun ja jatkuvasti kiristyviin työvaatimuksiin ollaan hyvin lähellä tilannetta missä työntekijöiden sietokyvyn raja pitäisi tulla viimein vastaan - myös Suomessa! Ehkä on aika ryhtyä toimiin ranskalaiseen malliin, jossa ainoa keino puhua työnantajille järkeä on väkivallalla uhkaaminen ja panttivankien ottaminen! Siihenkö suuntaan haluamme mennä?

Lue myös blogin aikaisempia artikkeleja:

Kun mikään ei riitä

Työehdot - pidä oikeuksistasi kiinni