Pääministeri Jyrki Kataisen
hallituksen ohjelman (22.6.2011) mukaan yksityisestä
pysäköinninvalvonnasta säädetään laki. Hankkeen toimeenpanosta
vastaa oikeusministeriö, joka on valmistellut ja antanut asiassa
eduskunnalle hallituksen esityksen syyskuussa 2012 (HE 79/2012 vp).
Esityksestä ovat antaneet lausuntonsa hallintovaliokunta (HaVL
18/2012 vp) ja perustuslakivaliokunta (PeVL 23/2013 vp). Tämän
jälkeen esitys on siirtynyt eduskunnan lakivaliokuntaan, jossa se on
ollut käsiteltävänä lähes kaksi vuotta. Lakihankkeen
oletetusta etenemisaikataulusta tai sen viipymisen syistä ei
oikeusministeriön hankkeesta vastaava lainsäädäntöjohtaja
osannut kertoa tämän tarkemmin.
Yksityistä pysäköinninvalvontaa
koskeva oikeustila on siten aivan sama kuin aikaisemminkin.
Pysäköinninvalvontaa harjoittava yhtiö voi pyytää tällaista
maksua, eikä valvontamaksun vaatimisessa sinänsä ole mitään lain
vastaista – ainakaan silloin, jos maksuvaatimus on esitetty
oikealle henkilölle eli ajoneuvon kuljettajalle. Maksuvelvollisuus
voi syntyä vain kuljettajan ja valvontayhtiön välille.
Näyttövelvollisuus ajoneuvon kuljettajasta on valvontayhtiöllä.
Ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkityllä omistajalla tai haltijalla
ei maksuvelvollisuutta ole, ellei valvontayhtiö pysty näyttämään
tämän toimineen myös kuljettajana. Omistajalla tai haltijalla ei
ole myöskään mitään velvollisuutta ryhtyä selvittämään
valvontayhtiölle ajoneuvon kuljettajaa.
Edellä selostetun tulkinnan on
kuluttajariitalautakunta vahvistanut lukuisissa yksimielisissä
ratkaisuissaan. Asia on selkeästi myös yksityistä
pysäköinninvalvontaa harjoittavien valvontayhtiöiden tiedossa. Ne
eivät ole nostaneet tuomioistuimissa velkomuskanteita maksusta
kieltäytyneitä autoilijoita vastaan, koska tällaisen kanteen
lopputulos on etukäteen selvä. Hyvän esimerkin tilanteesta tarjoaa
Oy ParkPatrol Finland Ab:n konkurssi alkuvuodesta 2014.
Ylivelkaantunut yhtiö ei nostanut velkomuskanteita maksamatta
jättäneitä autoilijoita vastaan edes viimeisenä keinonaan
konkurssin välttämiseksi. Myöskään konkurssipesä ei tiettävästi ole
ryhtynyt velkomustoimenpiteisiin.
Vaikka lainsäädäntöhanke on ollut
pysähdyksissä, yksityisen pysäköinninvalvonnan ympärillä on
kuitenkin tapahtunut kulisseissa.
Kerroimme pari vuotta sitten tässä
blogissa oikeudenkäynnistä, jossa yksityishenkilö oli nostanut
valvontayhtiötä vastaan negatiivisen vahvistuskanteen, jossa hän
vaati tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole
velvollisuutta maksaa valvontayhtiön häneltä vaatimaa maksua.
Käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti kantajan suorittamaan
häneltä vaaditun pysäköinninvalvontamaksun sekä valvontayhtiön
oikeudenkäyntikulut, jotka käräjäoikeus kuitenkin kohtuullisti
vaaditusta 32.000 eurosta 6.000 euroon. Kantaja valitti tuomiosta ns.
ennakkopäätösvalituksella suoraan korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus on nyt päättänyt olla
myöntämättä valituslupaa asiassa, joten käräjäoikeuden kanteen
hylkäävä tuomio jää voimaan. Lainvoiman saaneen tuomion mukaan pysäköinninvalvontamaksu oli maksettava tilanteessa, jossa
ajoneuvon pysäköineestä kuljettajasta ei vallinnut epäselvyyttä
ja jossa maksu oli asetettu selkeästi yksityisellä alueella.
Oikeusprosessi, jonka yksityiskohdat on
perusteellisemmin selvitetty tässä,
nojautui kantajan puolelta siihen uskomukseen, että korkein oikeus
tulisi ilman muuta muuttamaan
aikaisempaa kantaansa yksityiseen pysäköinninvalvontaan sen
johdosta, että eduskunnan perustuslakivaliokunta oli aiemmin
tyrmännyt yksityisen pysäköinninvalvonnan mahdollistavan
lakiesityksen perustuslain vastaisena. Kantaja siis piti valtakunnan
ylimmän ja ensisijaisen perustuslain tulkitsijan kannanottoa niin
vahvana, että korkeimman oikeuden olisi sen perusteella pitänyt muuttaa
omaa linjaansa. Kannetta nostettaessa ei kuitenkaan ollut
tiedossa, että hallitus tulisi antamaan samassa asiassa uuden,
perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset huomioivan
lakiesityksen. Kun uusi lakiesitys on läpäissyt
perustuslakivaliokunnan seulan, ei korkeimmalla oikeudella ehkä
ollut enää intressiä antaa oletettavasti hyvin lyhytikäiseksi
jäävää ennakkopäätöstä asiassa, joka ilmeisesti tultaneen
lainsäädäntöteitse joka tapauksessa järjestämään
lähitulevaisuudessa uudelleen.
Mitään muutosta
asioiden tilaan ei siis tämänkään prosessin myötä tullut.
Monien valvontayritysten epärehelliset ja selkeästi hyvän
perintätavan kanssa ristiriidassa olevat toimintatavat eivät ole
valitettavasti nekään muuttuneet mihinkään. Edelleen jotkut
yritykset, varsinkin pienimmät, uhkailevat asiakkaitaan
oikeudenkäynneillä ja niistä aiheutuvilla suurilla kuluilla,
vaikka todellisuudessa niillä ei ole minkäänlaisia eväitä eikä
aikomustakaan viedä juttuja oikeusteitse eteenpäin. Lisäksi
edelleen näkee väitettävän, että tapauksen KKO:2010:23
perusteella ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkitty omistaja tai
haltija olisi velvollinen ”ilmiantamaan” ajoneuvon kuljettajan
valvontayhtiölle. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ole. Kyse ei ole
tulkinnanvaraisesta asiasta, vaan tietoisesta valehtelusta
valvontayhtiöiden taholta.
Kuluttajariitalautakunnan vakiintuneen
ratkaisukäytännön mukaan pysäköinninvalvontamaksua ei voi periä
ilman, että se joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen
syntyneeksi tai sen syntyminen myönnetään. Edellä esitetyn
mukaisesti valvontayhtiön on näytettävä, että juuri se henkilö,
jolta se vaatii suoritusta, on pysäköinyt auton ja sitoutunut
sopimukseen. Kuljettajana toimiminen on kuitenkin syytä kiistää
heti ensimmäisessä reklamaatiossa, jos tähän aikoo vedota.
Kuluttajariitalautakunnan ratkaisussa dnro 343/39/2013 ei lautakunta
ole suosittanut valvontamaksun perinnästä luopumista tapauksessa,
jossa kuluttaja ei ollut kiistänyt kuljettaneensa ehtojen
vastaisesti pysäköityä ajoneuvoa reklamaatioissaan
valvontayhtiölle eikä perintätoimistolle, vaan hän oli vedonnut
ainoastaan pysäköinninvalvonnasta kertovan kyltityksen epäselvyyteen.
Kuluttajariitalautakunta ei pitänyt vasta lautakuntakäsittelyssä tehtyä
ajoneuvon kuljettajana toimimisen kiistämistä uskottavana.
Tilanne, jossa yksityisiä
pysäköinninvalvontamaksuja saa laillisesti pyytää, mutta niitä
ei tarvitse maksaa, on tietenkin hyvin epätyydyttävä. Monet
kansalaiset ovat aidosti epätietoisia siitä, mitä heidän pitäisi
tehdä valvontamaksua koskevan vaatimuksen saadessaan. Käytännössä
vielä jäljellä olevat valvontayhtiöt elävät pitkälti
oikeuksistaan tietämättömien ja uhkailun alla taipuvien
kuluttajien maksusuorituksista, siinä missä valveutuneet kuluttajat
osaavat jättää perusteettomat maksuvaatimukset omaan arvoonsa.
Tämä ei tietenkään voi olla oikein. Asiaa ei lainkaan auta se,
että kuluttajaviranomaisilta ei löydy virkamiesryhtiä antaa
asiassa neuvontaa kuluttajille, vaikka viranomaisneuvonnan tarve
olisi huutava valvontayhtiöiden levittäessä valheellista
propagandaansa kenenkään siihen puuttumatta.
"Valvontamaksujen" määräämiseen perustuvan yksityisen pysäköinninvalvonnan kieltävän ja valvontayhtiöiden aseman julkisen pysäköinninvalvonnan alaisiksi
suoritusportaan alihankkijoiksi vahvistavan lakihankkeen pikainen
maaliin saattaminen olisi tässä tilanteessa selkeästi kaikkien kuluttajien sekä
myös yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Emme tarvitse liiketoimintaa,
joka perustuu oikeuksistaan tietämättömien ihmisten uhkailuun ja
harhaanjohtamiseen. Oikeusvaltiossa lähes kaikki muu voidaan
yksityistää, mutta pyrkimyksiin siirtää julkisen vallankäytön ytimeen
kuuluvaa rangaistusvaltaa yksityisille tahoille on syytä suhtautua
jyrkän kielteisesti.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Uuden parkkisakko-oikeudenkäynnin oudot piirteet
Historian havinaa
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?
Tosi kertomuksia pienestä ihmisestä korporaatioiden hallitsemassa maassa, jossa oikeus ei kohtaa yksilöä, ja missä kohtuus on viranomaisten ja yritysten määrittelemä totuudeton arvo. Sota omien oikeuksien puolesta jatkuu ...
torstaina, marraskuuta 20, 2014
torstaina, marraskuuta 13, 2014
Q&A - Saako varastetun tavaran ottaa itse takaisin
"Minulta varastettiin fillari. Viikkoa myöhemmin näin samanlaisen fillarin myynnissä netissä ja tiedotkin täsmäsivät omaani. Sovin tapaamisesta myyjän kanssa, ihan tarkistaakseni onko kyseessä minun pyörä. Minunhan se oli, runkonumero täsmäsi takuutodistuksen tietoihin. Soitin poliisille, mutta sieltä ei kuulemma nyt ollut aikaa tulla paikalle. Pyörä jäi sinne ja lopulta roisto kerkisi myydä sen eteenpäin. Olisiko minulla ollut oikeus ottaa pyörä väkisin varkaalta?"
Kyllä. Sinulla olisi ollut oikeus ottaa pyörä takaisin ja tarvittaessa käyttää voimakeinoja sen ottamiseen.
Pakkokeinolain 22.7.2011/806 1 LUKU 5§ määrittelee milloin varastetun omaisuuden saa omatoimisesti ottaa takaisin. Pääsääntöisesti varastetun omaisuuden takaisin hankkimiseksi on turvauduttava viranomaisten apuun. Poikkeuksia on kuitenkin kaksi.
Olit siis löytänyt varastetun pyöräsi jota pitää toinen henkilö oikeudettomasti hallussa. Olet pyytänyt poliisilta virka-apua soittamalla hätänumeroon. Koska viranomaisapua ei ollut oikea-aikaisesti saatavilla sinulla olisi ollut oikeus ottaa pyörä takaisin itse.
Mikäli varas olisi vastustellut, sinulla olisi samaisen pykälän mukaisesti ollut oikeus käyttää tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina.
Vastaavassa tilanteessa jatkossa on oman turvallisuuden kannalta suositeltavaa ottaa mukaan myös toinen henkilö apuvoimaksi mikäli omaisuuden takaisin palauttaminen ei onnistu ilman voimatoimia.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Kyllä. Sinulla olisi ollut oikeus ottaa pyörä takaisin ja tarvittaessa käyttää voimakeinoja sen ottamiseen.
Pakkokeinolain 22.7.2011/806 1 LUKU 5§ määrittelee milloin varastetun omaisuuden saa omatoimisesti ottaa takaisin. Pääsääntöisesti varastetun omaisuuden takaisin hankkimiseksi on turvauduttava viranomaisten apuun. Poikkeuksia on kuitenkin kaksi.
- omaisuus on rikoksen kautta menetetty ja toimiin omaisuuden takaisin ottamiseksi on ryhdytty välittömästi rikoksen tapahduttua
- menetetty tai kadotettu omaisuus muissa tapauksissa otetaan takaisin siltä, joka pitää sitä oikeudettomasti hallussaan, eikä saatavilla ollut riittävää ja oikea-aikaista viranomaisapua.
Olit siis löytänyt varastetun pyöräsi jota pitää toinen henkilö oikeudettomasti hallussa. Olet pyytänyt poliisilta virka-apua soittamalla hätänumeroon. Koska viranomaisapua ei ollut oikea-aikaisesti saatavilla sinulla olisi ollut oikeus ottaa pyörä takaisin itse.
Mikäli varas olisi vastustellut, sinulla olisi samaisen pykälän mukaisesti ollut oikeus käyttää tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina.
Vastaavassa tilanteessa jatkossa on oman turvallisuuden kannalta suositeltavaa ottaa mukaan myös toinen henkilö apuvoimaksi mikäli omaisuuden takaisin palauttaminen ei onnistu ilman voimatoimia.
oikeusjakohtuus.blogspot.com