Kotirauhan suojaa rikotaan räikeästi opiskelija-asuntoloissa

"Eilen nuo valvojat keksi jo tunkeutua vessaan kun olin kusella samaan aikaan, kun ne räpsähti sisälle." (lainaus lukijan kirjeestä)

"Jokaiseen asuntoon tunkeudetaan jokaisena arkipäivän aamuna tarkastamaan kouluun lähtemiset." (lainaus lukijan kirjeestä)

"Asuntolaissa asuu myöskin vaikeasti vammaisia, jotka ei osaa tai pysty sanomaan missään kohtaan vastaan" (lainaus lukijan kirjeestä)

"Olin menossa kymmeneen kouluun ja vahti iski kesken unieni kämppään vähän ennen yhdeksää. Kuulin kyllä hänen tulonsa, mutta päätin olla reakoimati. Hän kuitenkin päätti alkaa metelöimään ja herättelemään. Alkoi siinä sitten tivaan, että menenkö kymmeneen ja vastasin hyvin ylimielisesti, että ehkä menen. " (lainaus lukijan kirjeestä)

Suomessa kotirauha on perustuslaissa (11.6.1999/731, 10§) ja rikoslaissa (9.6.2000/531, 24 luku 1§-2§, 11§) turvattu ja taattu oikeus jokaiselle Suomessa asuvalle henkilölle. Ihmisillä on oikeus olla ja elää rauhassa kenenkään häiritsemättä siinä piirissä jota voidaan katsoa hänen sen hetkiseksi kodikseen. Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat kaikki oikeusjärjestyksessä hyväksytyllä tavalla asumiseen tarkoitetut tilat. Esimerkiksi asunnot, kesämökit, lomasunnot, hotellihuoneet, asuntovaunut, asuttavat alukset, laivat sekä edellämainittujen asuintilojen välittömässä yhteydessä olevat yksityisalueet kuten pihat ja kerrostalojen porraskäytävät. Asumisen ei myöskään pääsääntöisesti tarvitse olla vakinaista, riittää että henkilö oleskee kyseisellä alueella. Henkilö joka luvatta tunkeutuu kotirauhansuojaamalle alueelle on velvollinen välittömästi kehoitettaessa poistumaan alueelta. Jotta kotirauhan rikkominen olisi rangaistavaa, teon tulee olla oikeudeton.

Joissakin opiskelija-asuntoloissa ovat yleistyneet lainvastaiset järjestyssäännöt ja asuntolan omien järjestyssääntöjen lainvastainen tulkinta, jonka mukaan ohjaajalla tai valvojalla on oikeus tunkeutua asuntoon ilman erillistä lupaa omilla avaimilla. Tällaisia tilanteita ovat olleet esimerkiksi tarkastuskäynnit kun epäillään asunnossa ylimääräisiä vieraita, tarkastetaan aamulla ovatko kaikki oppilaat läheneet kursseille, sijanneet vuoteensa, siivonneet asuntonsa, onko valoja jätetty päälle tai ikkunoita auki. Joissakin tapauksissa jopa tiedotteet ja viestit tuodaan suoraan omilla avaimilla asuntoihin sisälle.

Asuntolatoimintaa tarjoavia oppilaitoksia on paljon. Joissakin oppilaitoksissa järjestyssäännöt ovat varmasti lainmukaisia ja opiskelijoiden oikeuksia kunnioitetaan. Joistakin oppilaitoksista on tullut valituksia hyvinkin mielivaltaisisista otteista. Seuraavassa on esimerkin vuoksi otteita Invaliidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen opiskelija-asuntojen järjestyssäännöistä. Vastaavankaltaisia järjestyssääntöjä on myös lukuisissa muissa opiskelija-asuntoloissa.

1§ Opiskelija-asuntolat ovat osa oppilaitoksen toimintaa ja niihin ulottuu sekä oppilaitoksen hallinto- että valvontaoikeus ja –velvollisuus. Opiskelijoiden asumista näissä asuntoloissa säätelevät: voimassaolevat lait ja asetukset, opiskelija-asuntoloiden järjestyssääntö, koulutuskeskuksen henkilökunnan erikseen antamat ohjeet

2§ Asuntolapaikka on tarkoitettu säännöllistä asumista varten

6§ Koska oppilaitoksella on vastuu asuntolatoiminnasta, on henkilökunnalla asuntolatoimintaan liittyvissä asioissa oikeus käydä kaikissa asuntolatiloissa

Opiskelija-asunnot ovat kyseisten opiskelijoiden sen hetkisiä asuinpaikkoja, koteja, ja siten täysimääräisesti kotirauhan suojaamia paikkoja. Valvojilla tai ohjaajilla ei ole oikeutta tunkeutua asuntoihin omilla avaimillaan. Edellämainituissa säännöissä vedotaan oppilaitoksen hallinto- että valvontaoikeuksiin ja niiden muodostamaan velvollisuuteen toteuttaa hallinto- ja valvontamenettelyä käytännössä. Samoissa säännöissä kerrotaan asuntojen olevan nimenomaisesti säännölliseen asumiseen tarkoitettuja - opiskelijoiden opiskeluajan kodiksi soveltuvia asuntoja. Vaikka oppilaitoksella onkin vastuu asuntolatoiminnasta ei se anna henkilökunnalle oikeutta edes asuntolatoimintaan liittyvissä asioissa käydä kaikissa asuntolatiloissa täysin ennalta ilmoittamatta.

Asiaa voidaan katsoa myös oppilaitoksen näkökulmasta. Oppilaitoksella on velvollisuus valvoa järjestystä lain suomin keinoin ja yksi tapa pyrkiä valvomaan on luoda järjestyssäännöt joiden noudattamisella pyritään järjestyksen ylläpitoon sekä kaikkien viihtyvyyteen asuntolassa. Järjestyssäännöt eivät ohita lain määräyksiä. Velvollisuus valvoa järjestystä tai sääntöjen noudattamista ei oikeuta lain rikkomiseen. Sääntöjä ei voi rakentaa tai tulkita sen perusteen mukaisiksi, että se antaisi mitkä tahansa keinot valvojien käytettäväksi varsinaisen valvonnan ja valvonnan päämäärien saavuttamiseksi. Oppilaitoksen näkökulmasta on tietysti helpointa jos valvoja vain kävelee asuntoon sisään omilla avaimillaan. Oppilaan kannalta tämä loukkaa hänen perustuslaillisia oikeuksiaan kotirauhaan ja yksityisyyteen. Voi vain kuvitella minkälaisen paineen alla opiskelijat elävät jos omassa kodissaan joutuu pelkäämään suihkussa käyntiä sen takia että valvoja voi koska tahansa rynnätä sisälle ilman mitään ennakkoilmoitusta.

Oppilaitoksen valvojilla voi olla perusteltu syy päästä sisään opiskelija-asuntoon, mutta silloinkin asiasta pitää pääsääntöisesti sopia erikseen asukkaan kanssa. Mikäli asukas ei ole kotona, valvojalla ei ole myöskään omin luvin oikeutta tarkistaa asuntoa. Jos tarve päästä asuntoon on ilmeisen äkkinäinen, voitaneen soveltaa samankaltaisia perusteita, jotka on säädetty osakkeenomistajan ja vuokralaisen osalta asunto-osakeyhtiölaissa ja asuinhuoneiston vuokrauksesta säädetyssä laissa. Vastaavat syyt ovat perusteltu myös hallituksen esityksessä ( HE 184/1999) kotirauhasta. Tällaisia syitä voisivat olla kiireellisten korjaustöiden tekeminen tai esimerkiksi putkivuoto. Ilman edellämainittua äkkinäistä syytä asuntoon tunkeutuminen täyttää kotirauhan häirinnän tunnusmerkit.

Seuraavaksi tietysti valitetaan siitä kuinka vaikeaa on saada juhlivaa opiskeluporukkaa kuriin jos asuntoihin ei saa mennä omilla avaimilla tai oppilaitokselta riistetään pois menettelytavat asuntolan valvomiseksi. Teknisesti katsoen oppilaitokselta ei voi riistää pois menettelytapaa joka itsessään on jo lainvastainen. Suomessa poliisi on viranomainen jolla on oikeus tietyin laissa määritellyin edellytyksin mennä asuntoihin sisälle. Oppilaitos voi tarvittaessa pyytää virka-apua poliisilta, mutta oppilaitoksella ei milloinkaan ole oikeutta ottaa viranomaisille tarkoitettua valtaa itselleen.

Alkuperäisen hallituksen esityksen (HE 184/1999) mukaisesti jopa tilapäiseen majoitukseen tarkoitetut teltat, asuntovaunut ja rekka-auton vetovaunu (mikäli vetovaunussa on nukkumiseen tarkoitettu osa) ovat kotirauhan suojaamia paikkoja. Asumiseen käytetyille tiloille asetettu vaatimus, että niiden tulee olla asumiseen tarkoitettuja oikeusjärjestyksessä hyväksytyllä tavalla, merkitsee sitä, että esimerkiksi toisen maalla telttaileva saadaan kotirauhan suojan estämättä poistaa alueelta, jos leiriytymisen kesto ilman lupaa ylittäisi sen, mitä jokamiehen oikeuksien perusteella pidetään hyväksyttävänä. Rikoslain ja hallituksen esityksen rikoslain muuttamiseksi osalta on selvää, että opiskelijoiden käyttämät oppilaitoksen tarjoamat majoitustilat ovat oikeusjärjestyksen mukaisesti hyväksyttäviä asuinpaikkoja ja siten kotirauhan suojaamaa aluetta.

En väitä että kaikki opiskelija-asuntolat ovat samanlaisia, mutta mikäli kotirauhan rikkomiset jatkuvat omassa opiskelija-asunnossasi kannattaa ensin selkeästi kieltää valvojaa tulemasta asuntoon ilman lupaa. Mikäli valvoja kiellosta huolimatta tunkeutuu asuntoon kannattaa asiasta tehdä rikosilmoitus ja vaatia oppilaitokselle sekä kyseiselle valvojalle rangaistusta. Kotirauhan rikkominen on asianomistajarikos ja rangaistuksen vaatiminen on edellytys asian tutkimiselle.

Lue myös:
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Rikosilmoitusta ja esitutkintaa
Oikeus päästä asuntoon

Markantalo boikottiin

Valtakunnallinen kodinelektroniikka myyvä Markantalo on asetettava ostoboikottiin! Blogi kehoittaakin kaikkia lukijoitaa jatkossa kohdistamaan ostoksensa muiden ketjujen liikkeisiin. Markantalo on hyvä esimerkki työnantajasta jonka työntekijöihin kohdistama mielivalta saa yhä rajumpia otteita. Blogi on saanut vuosien aikana useita kirjeitä monien eri työnantajien sairaalloisesta mielivallasta, työehtosopimusjärjestelmän väheksymisestä, työlainsäädännön halveksunnasta, luottamusmiesten painostuksesta ja työntekijöiden räikeästä simputuksesta. Markantalo ei ole tässä ryhmässä poikkeus. Palvelualojen ammattiliitto PAM vie pääluottamusmiehensä lainvastaisen irtisanomisen työtuomioistuimeen. Lue liiton tiedote asiasta. PAM kehoittaakin tiedotteessaan kaikkia boikotoimaan Markantaloa. Voit osallistua myös Markantalon vastaiseen addressiin.

Kadotettu oikeudenmukaisuus

Suomi on oikeusvaltiona ja kansalaisten oikeuksien kunnioittamisessa sekä tasapuolisten ja rehellisten oikeudenkäyntien suhteen kehitysmaa. Oikeusvaltion periaatteita noudatetaan jopa Venäjällä suhteellisesti paremmin kuin Suomessa. Muihin pohjoismaihin tilannetta ei kannata edes verrata. Suomessa oikeudenmukaisuus on näennäistä ja viranomaisten mielivalta silmiinpistävää. Väärinkäytöksistä vaietaan ja kansalaisten huomio kohdistetaan median sekä viranomaisten toimesta ulkomailla tapahtuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin samalla kun kotimaassa yksilön oikeuksia loukataan räikeästi, toistuvasti ja ilman tarkoitustakaan parantaa kansalaisten oikeusturvaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ylikansallinen tuomioistuin joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista. Tuomioistuin toimii Strasbourgissa. Ihmisoikeussopimuksen mukaisesti siihen liittyneet Euroopan valtiot, kuten Suomi, ovat sitoutuneet takaamaan sopimusvaltioiden kansalaisille ja valtion alueella oleskeleville ihmisille ihmisoikeuksina oikeuden elämään, yksityisyyteen, omaisuuden suojaan, oikeudenmukaiseen ja rehelliseen oikeudenkäyntiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin aloitti nykymuodossa toimintansa 1998. Tuomareita istuimessa on n. 45 jotka eivät edusta mitään jäsenvaltioita vaan toimivat täysin riippumattomina. Ihmisoikeustuomioistuimen päätökset ovat jäsenvaltioita sitovia ja siten jäsenvaltioiden on noudatettava tuomioistuimen päätöksiä. Tuomioistuimeen voi tehdä kantelun sopimusvaltio tai yksittäinen kansalainen. Kuitenkin vasta sitten kun kaikki kansalliset oikeusturvakeinot ja valitusmenettelyt on käyty läpi.

Suurin osa Suomen saamista langettavista tuomioista koskevat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja oikeudenkäynnin kestoa. Heinäkuussa 2008 Suomi sai peräti neljä langettavaa tuomiota Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta yhden kuukauden sisällä. Langettavien tuomioiden määrä on noussut kohisten. Tilastoissa ihmisoikeustuomioistuimen päätökset kertovat karua kieltä Suomalaisesta oikeusvaltiosta. Esimerkiksi vuonna 2007 Tanska tuomittiin kaksi kertaa, Viro kolme kertaa ja Ruotsi seitsemän kertaa. Suomi sai tuomion peräti 26 kertaa. Tuomiot pitää myös kaikenlisäksi suhteuttaa väkilukuun. Venäjän väkiluku oli yli 30 kertainen. Tuomioita on kuitenkin tullut vuonna 2007 vain seitsemänkertainen määrä Suomeen verrattuna. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että ovatko jopa Venäjällä asiat oikeudenmukaisuuden suhteen paremmin? Pahinta on tietysti huomata että Suomen kaltaisen valtion harrastamien ihmisoikeusloukkauksien määrä vuosittain on tilastojen mukaan noussut, vaikka luulisi että annettujen tuomioiden perusteella valtiovalta ryhtyisi toimiin joilla vähennettäisiin vuosittain tapahtuvien ihmioikeusloukkausten kokonaismäärää.

Suomen oikeusjärjestelmän ja valtion hallinnon täydellisen ylimielistä asennetta kuvaa parhaiten korkeimman oikeuden päätös KKO 2008:24. Edellämainitussa tapauksessa henkilö oli Suomessa saanut rangaistuksen kunnianloukkauksesta. Kaikki oikeusasteet oli käyty läpi, korkein oikeus ei antanut valituslupaa. Henkilö valitti asiassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen jonka kanta oli, että Suomen oikeuslaitos oli selkeästi loukannut ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti henkilön oikeutta sananvapauteen. Suomen oikeuslaitoksen tuomio oli siis virheellinen. Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen jälkeen henkilö vaati korkeinta oikeutta purkamaan tuomion. Korkein oikeus käsitteli asiaa 2,5 vuotta ja lopulta hylkäsi hakemuksen ja katsoi, että annettua tuomiota ei tarvitse purkaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä huolimatta. Korkeimman oikeuden mukaan lainvoimaiset päätökset ovat Suomessa pysyviä! Suomen oikeuslaitos siis vähät välitti Suomen valtion ihmisoikeussitoumuksista. Suomalaisen tai kenen muun tahansa oikeusturva Suomen maaperällä on olematon.

Heinäkuussa 2008 Suomen valtio sai tuomion liittyen vakuutusoikeudessa käydyn oikeudenkäynnin rehellisyyteen. Vakuutusoikeuteen valittaneelle asianomistajalle kieltäydyttiin toimittamasta vakuutusyhtiön hänestä vakuutusoikeudelle kirjoittamia lääkärinlausuntoja. Tällä tavoin asianomistajalta vietiin todellinen mahdollisuus oman asiansa ajamiseen oikeudessa. Suomen valtio oli katsonut vastineessaan että asianomistajan ei ollut tarpeellista saada nähtäville hänen terveydestään laadittuja lääkärinlausuntoja. Ihmisoikeustuomioistuin oli luonnollisesti erimieltä.

Poliitikot saavat tukensa yrityksiltä joiden tuki ei tietenkään ole vastikeetonta. Suomea ohjataan suuryritysten kabineteista, ei hallituksesta tai eduskunnasta. Yritysten ja korporaatioiden intressejä suojellaan keinolla millä tahansa. Edustajien ja ministereiden vaalien rahoituksesta jäänyt velka on maksettava. Erinomainen esimerkki on "Lex Nokiana" tunnettu työnantajille ja yhteisölle tarjottu urkintalaki joka merkittävästi ja perustuslain vastaisesti heikentää kansalaisten yksityisyyttä ja luottamuksellisen viestinnän suojaa. Lex Nokiassa työnantajat ja yhteisöt saavat käyttöönsä poliisia suuremmat pakkokeinot ja toimintavaltuudet käytännössä ilman minkäänlaista lupamenettelyä. Kun Nokian kaltaiset yritykset painostavat valtiota, Suomen päättäjiltä unohtuvat niin perustuslaki kuin moraaliset arvotkin. Perustuslakivaliokunta päätti aikanaan että lakiesitystä ei tarvitse säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä, vaikka käytännössä kaikki oikeusoppineet ovat olleet täysin eri mieltä. Valiokunnan päätös ei siis perustunutkaan lain tulkintaan vaan Nokian vaatimuksiin ja painostukseen. Valta säätä lakeja on monesti käytännössä yrityksillä. Suomessa laillisuuden ylimpänä valvojana toimiva oikeuskanslerikin on ilmaissut huolensa lain ongelmallisuudesta. Tämä ei kuitenkaan estä poliitikkoja ajamasta läpi kansalaisten oikeuksia polkevaa ja yritysten valvontaa lisääviä perustuslainvastaisia lakeja. Päättäjät, poliitikot ja ministerit lunastelevat lupauksiaan korporaatioille enemmän tai vähemmän painostuksen alaisina. Tätä voi kutsua myös valtaapitävien korruptioksi ja yritysten osalta terrorismiksi jossa valtio ja sen demokraattisesti valitut päättäjät ovat kiristyksen kohteena.

Monesti viranomaisille annettu valta ylittää kaikki kohtuulliset käsitykset oikeudenmukaisesta vallankäytöstä. Jos viranomainen jää kiinni väärinkäytöksistä hän saa huomautuksen, mutta ei todellisia sanktioita. Viranomaisia valvovat toiset viranomaiset joiden toimivalta ei anna mahdollisuuksia rangaista lainvastaisesta menettelystä. Kun esimerkiksi terveydenhoidossa menetellään lainvastaisesti ja potilas ei saa hänelle kuuluvaa lakisääteistä hoitoa asiasta voi kannella lääninhallitukseen. Lääninhallitus ei kuitenkaan voi kumota tai määrä muutoksia asiassa, ainoastaan huomauttaa. Yksilön oikeusturvaa ei ole.

Sanonta "syytön kunnes todistetaan syylliseksi" ei päde Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa. Käytäntö on monesti osoittanut, että syytettynä oleva joutuu etsimään todisteita syyttömyytensä puolesta samaan aikaan kun poliisi joka todisteita kerätessään voi halutessaan jättää esittämättä ne näytöt jotka voisivat osoittaa vastaajan syyttömyyden. Poliisit ovat alipalkattuja ja aliresurssoituja. Väärinkäytökset ovat lisääntyneet. Poliisia pitää oikeasti "pelätä" koska milloinkaan et voi olla varma minkälaisen yksilön toimenpiteiden kohteeksi joudut. Pakkokeinoja käytetään sumeilematta, vaikka laki käytännössä painottaa pakkokeinojen käytön vain poikkeustapauksiin. Poliisit suojelevat toisiaan joten vastuuseen asettaminen on melkein mahdotonta.

Tiesittekö että Suomessa saa ihmisen pitää vangittuna käytännössä määrämättömän ajan? Resurssipulan takia rikosten tutkiminen viivästyy kohtuuttomasti. Ihmisiä voidaan pitää jopa vuosia tutkintavankeudessa ilman oikeudenkäyntiä ja todeta lopulta syyttömäksi. Mitään rajaa tutkintavankeudelle ei ole. Käräjäoikeus päättää vankeuden jatkamisesta säännöllisin väliajoin ja päätös perustuu poliisin suosituksiin joihin puolestaan heijastuu riittämättömät resurssit hoitaa tutkinta kohtuullisessa ajassa. Mitättömiä korvauksia voi saada jos tuon nöyryytyksen jälkeen enää jaksaa niitä hakea. Ylipitkät oikeudenkäynnit ovat monissa tapauksissa osatekijöinä kun ihmisoikeustuomioistuin antaa langettavan tuomion.

Lasten huostaanotot ovat oivallinen keino käyttää mielivaltaa jossa kunnallisesti toimivat pikkuvirkamiehet pääsevät pätemään ja nuuhkaisemaan vallankäytön keittoa. Ainoa positiivinen muutos tällä alueella on, että huostaanottopäätökset siirrettiin aikanaan sosiaalilautakunnilta hallinto-oikeudelle. Tavallinen ihminen on viranomaisten alistama ja viranomainen oman järjestelmänsä suojelema. Nykyään hallinto-oikeudessa lasten huostaanoton käsittely saattaa kestää jopa puolivuotta. Se on pieni aika lapselle jonka huostaanotto on tehty sosiaali-ihmisten mielivallan tuloksena.

Itseäni ihmetyttää suomalaisten naivi suhtautuminen oman hallintokoneistonsa toimiin. Ylpeillään suomalaisella rehellisyydellä, korruption vähäisyydellä ja viranomaisten luotettavuudella vaikka todellisuudessa tilanne on aivan toinen. Väärinkäytökset, välinpitämättömyys, ihmisoikeusloukkaukset, epärehelliset oikeudenkäynnit, viranomaisten lakiin perustumattomat määräilyt sekä yksityisyyden suojan loukkaukset ovat eurooppalaisella tasolla kaukana ihannemallista.

Kuulutko sinä vielä siihen enemmistöön joka elää elämäänsä silmät kiinni haluamatta edes nähdä totuutta? Pää pussiin ja olen turvassa? Miten yhteiskunta kohtelee kansalaisiaan kertoo kaiken yhteiskunnan tasosta. Ehkä Suomen pitäisi rehellisyyden nimissä erota Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja sen sitovuudesta ja myöntää että oikeudenmukaisuus, yksityisyydensuoja ja oikeudenkäyntien rehellisyys Suomessa ovat kaukana tavoitearvoista. Vuosittain säädetään yhä lisää lakeja, jotka rikkovat perustulaissa turvattuja yksilön oikeuksia. Tuomioistuimissa päätökset perustuvat pitkälti sattumaan ja virheellisiin menettelyihin. Euroopan ihmisoikeustuimioistuimen tuomiot ovat käytännössä vain jäävuoren huippu koska harva ihminen koneiston muserruksen jälkeen jaksaa valittaa eteenpäin. Kannattaa herätä ja aukaista silmänsä. Sinä asut Suomessa!

Linkkejä aiheesta:
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
EIT

Lue myös:
Kohtuullista oikeutta suomalaisittain
Missä kohtuus on viranomaisten ja yritysten määrittelemä totuudeton arvo