HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen

Perusopetuslain 3§ mukaan oppilaiden opetus on järjestettävä oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti siten, että se edistää oppilaan tervettä kasvua ja kehitystä. Perusopetuslain 31§ mukaan erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut ja erityiset apuvälineet. Perusopetuslain 17§ mukaan oppilaalla jolla on lieviä oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia on oikeus saada erityisopetusta muun opetuksen ohessa. Tällä hetkellä Helsingissä perusopetuslain määräykset eivät toteudu ja oppilaat jäävät vaille heille kuuluvaa tukea.

Vastuuta pakoillaan

90-luvun laman aikana Helsinki karsi rankalla kädellä koulujen opetukseen ja erityistukeen tarkoitettuja määrärahoja. Määrärahat supistettiin ja koulut käytännössä pakotettiin karsimaan kaikkia mahdollisia ylimääräisiä kuluja. Käytännössä pelivaraa ei ollut tuolloinkaan joten ylimääräisten kulujen lisäksi karsittiin lakisääteisiä palveluja. Laman jälkeen Helsinki ei palauttanut tilannetta ennalleen. Tiukka linja budjetoinnissa ja määrärahoissa jatkui. Uusi lama alkoi 2008. Määrärahoja supistettiin edelleen ja koulut ovat ajautuneet yhä syvemmälle kurimuksessa joka on johtanut räikeisiin oppilaiden oikeuksien loukkauksiin.

Helsingin kaupunki tekee päätökset määrärahojen kohdentamisesta kouluille. Koulut vetoavat heille kaupungin toimesta määrättyyn budjettiin. Koulut ja kaupunki kertovat virallisesti kaiken tapahtuvan perusopetuslain mukaisesti ja tavoitteisiin opetuksen sisällön ja laadun osalta on päästy kireästä budjetoinnista huolimatta. Tämä ei ole totta. Helsingin kaupungin mukaan määrärahat on mitoitetun riittäviksi. Koulut kuitenkin puolestaan vetoavat resurssipulassa määrärahojen riittämättömyyteen. Vika ei ole koulussa eikä vika ole kaupungissa, ketään ei tehdyistä päätöksistä saada vastuuseen. Väliinputoajina ovat aina oppilaat. Nykykäytäntö on osoittanut, että kouluilla ja kaupungilla on liian monta ”laillista” tapaa kiertää lainsäädäntöä. Kaupungin toimia valvovat viranomaiset ovat täysin hampaattomia. He voivat käytännössä vain nuhdella ja sama meno jatkuu edelleen.

Tukiopetus

Tukiopetuksen ja tukitoimien järjestäminen on pääsääntöisesti luokanopettajan vastuulla. Helpointa on korottaa rimaa tukiopetuksen tarpeelle. Aikaisemmin samojen ongelmien kanssa paininut oppilas on saanut tukea, mutta nyt tukea ei anneta, vaan ongelmien pitää olla syvempiä. Tämä tietysti johtaa siihen että oppilaan pienten ongelmien pitää keräytyä suuriksi. Toimintatapa on ristiriitaista ja taloudellisesti epäviivasta, koska monesti oikein kohdistettu ja oikeaan aikaan annettu pienimuotoinen tuki auttaa oppilasta eteenpäin ja vähentää laajemman ja kalliimman tuen tarvetta myöhemmin.

Rehtori voi budjetoida luokanopettajalle liian vähän tukiopetukseen tarvittavia lisätunteja määrärahojen puuttumisen takia. Kun luokanopettajalle varataan yksi tukiopetustunti viikossa, miten hänen kuuluisi tuon yhden tunnin aikana antaa kymmenelle oppilaalle tukiopetusta neljästä eri aineesta? Eräs luokanopettaja totesikin rehellisesti oppilaan olevan väliinputoaja. Oppilas tarvitsisi tukiopetusta, mutta opettaja ei sitä pysty antamaan nykyisillä tukiopetukseen varatuilla tunneilla. Opettaja ei halunnut tukiopetusta antaa myöskään omalla ajalla ilman korvausta, mikä sikäli on täysin kohtuullinen vaatimus. Myös opettajan on saatava palkka tehdystä työstä.

Joidenkin Helsinkiläisten koulujen opetussuunnitelmissa todetaan yksiselitteisesti, että tukiopetusta annetaan vain sitä eniten tarvitseville. Eli ne oppilaat jotka tarvitsevat vähän tukea päästäkseen eteenpäin eivät tukea saa ennen kuin ongelmat ovat kasaantuneet sellaisiksi että oppilas kuuluu eniten tukea tarvitsevien joukkoon. Koulujen näkökulmasta on tietysti rehellistä todeta julkisesti että tukiopetusta ei anneta kaikille. Tällainen toiminta on kuitenkin selkeästi lainvastaista.

Lukihäiriö

Lukihäiriö on monissa tapauksissa yksi syy oppimisvaikeuksiin. Koulupsykologin on suoritettava lukihäiriön testaaminen mikäli oppimisvaikeudet viittaavat kyseiseen ongelmaan. Lukihäiriön testaaminen on yksi niistä tukimuodoista jotka voidaan tulkita perusopetuslain mukaan koulun velvollisuudeksi järjestää tarvittaessa. Nykyisin tilanne on, että koulupsykologit eivät kerkiä tai heillä ei ole määrärahoja kaavoitettuna näiden ongelmien hoitamiseen ja tutkimiseen. Lähes aina vastaus on ilman testiäkin, että oppilaan koulumenestys on sen verran kohtuullista että hänellä ei voi olla lukihäiriötä. Lukihäiriö ei kuitenkaan korreloi suoraan koulumenestykseen. Vakavasti lukihäiriöinen oppilas voi saada koulussa hyviä numeroita. Tämä vaatii lukihäiriöiseltä kuitenkin paljon enemmän työtä verrattuna muihin oppilaisiin. Monesti murrosikäinen nuori tai lapsi ei kuitenkaan jaksa lukihäiriön aiheuttamaa ylimääräistä kuormaa opiskelussa ja tulos näkyy todistuksessa. Lukihäiriön selvittäminen on kuitenkin elintärkeää jotta oppilasta pystytään auttamaan ja tukemaan eikä syyllistämään huonosta koulumenestyksestä. Lukihäiriön eriasteet ovat hyvin yleisiä. Monesti testiä ei tehdä vaikka luokanopettaja sitä suosittelisi. Tilanne on Helsingissä selkeästi lainvastainen.

Päätöksistä valittaminen

Oppilaan ja oppilaan vanhempien kannalta tilanne on katastrofaalinen. Yksilön oikeuksien suhteen tilanne ei ole sellaisten ihmisoikeusmääritteiden mukainen johon Suomi on valtiona sitoutunut.

Jos oppilaalle haetaan erityisopetuksen mukaista päätöstä joko erityisopetuksesta erityisopetusluokalla tai integroituna normaalissa luokassa on kyse hallinnollisesta päätöksestä josta ensin valitetaan aluehallintovirastoon ja tämän jälkeen hallinto-oikeuteen. Aluehallintovirasto myötäilee päätöksissään kaupungin opetusviraston kantaa, kun taas hallinto-oikeudessa asian käsittely kestää niin kauan että päätöksen tullessa oppilaan ongelmat ovat todennäköisesti kasautuneet sellaisiin mittasuhteisiin että mikään tuki ei enää auta. Tie syrjäytymiseen on valmis.

Silloin kun oppilas tarvitsee erityistukea ilman erityisopetuspäätöstä, valitusteitä ei ole. Kun koulu kieltäytyy antamasta tukiopetusta tai väittää että tukiopetuksen tarvetta ei ole tai kun potentiaalisesti lukihäiriöistä oppilasta ei haluta testata lukihäiriön selvittämiseksi, kyse ei ole hallinnollisesta päätöksestä. Kun kyse ei ole hallinnollisesta päätöksestä, siitä ei voi pääsääntöisesti valittaa. Asiasta voi kannella aluehallintovirastoon tai eduskunnanoikeusasiamiehelle, mutta virastolla ja oikeusasiamiehellä ei ole valtuuksia muuttaa tehtyjä päätöksiä. Oikeuteen ei voi haastaa ja kantelu on turhaa. Helsingin päättäjät tietävät tämän ja se näkyy nykyisessä toiminnassa.

Perusopetuslain muutos

Opetusministeriö on laatimassa perusopetuslainmuutosta liittyen erityisopetukseen joka tulee voimaan jo vuoden 2011 alusta. Lainmuutoksella haetaan mm. selkeämpää linjausta sille kenen lausunnoilla olisi merkitystä kun erityisopetuspäätöksiä haetaan ja myönnetään.

Tällä hetkellä erityisopetus- tai tuentarve kartoitetaan yhdessä lasta hoitaneen tahon kanssa. Helsingissä se on yleensä Lastenlinna jossa työskentelee erittäin ammattitaitoisia lasten erikoislääkäreitä neurologeista neuropsykologeihin. He ovat erikoistuneet lasten erilaisiin kehitysongelmiin kuten kielen kehityksen häiriöihin, neurologisiin ongelmiin, dysfasiaan, dyspraksiaan jne. He ovat hoitaneet lasta yleensä vuosia ja heillä vanhempien lisäksi on paras tietämys lapsen tarvitsemasta erityistuesta.

Uudessa laissa lääketieteelliset perusteet ohitettaisiin ja painopiste siirtyisi pedagogisiin perusteisiin. Käytännössä päätökset lapsen tarvitsemista tukitoimista tekisi opetuksenjärjestäjä ja vastuu erityisopetuksesta olisi kouluilla. Samalla erityistukitoimet ryhmiteltäisiin siten, että erityistuessa lähdettäisiin aina liikkeelle tilapäisestä tukiopetuksesta ja jos tämä ei riittäisi, siirryttäisiin mahdollisesti erityisopetukseen. Erityisopetukseen ei käytännössä siirryttäisi milloinkaan koska rahaa ei ole budjetoitu edes ensisijaiseen tukiopetukseen.

Lainsäädännön tarpeelle on vain yksi tavoite. Karsia kustannuksia ja vähitellen hävittää kaikki tukitoimet oppilailta. Karsintaa on tehty jo pitkään ja lisää karsintoja ei voi tehdä kuin muuttamalla lakia. Miettikääpä hetki sitä kuinka kunnat ja koulut supistavat resursseja ja pienentävät määrärahoja. Mitä luulette että tapahtuu kun sama instanssi joka päättää määrärahoista saa lopullisen päätäntävallan myös siitä kuka erityistukea saa?

Oppilaita ja heidän huoltajiaan poljetaan oikeuksineen Helsingissä maanrakoon ja vielä toimintaa valvovan viranomaisen suojeluksessa. Järjestelmä on hyvin suomalainen, mielivaltainen ja oppilaiden ihmisoikeuksia loukkaava.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon

Artikkeli on ensimmäinen osa Helsingin opetustoimea käsittelevässä kokonaisuudessa.

1. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus erityisopetukseen
2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa
3. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Artikkelit perustuvat useisiin blogille toimitettuihin selvityksiin, päätösten ja lausuntojen kopioihin sekä tapauksiin oleellisesti liittyviin muihin asiakirjoihin. Aineisto on käsitelty luottamuksellisesti eikä niissä olevia yksittäisiä tietoja ja tarkempia tapauskuvauksia julkaista.