Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

tiistaina, syyskuuta 07, 2010

HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen

Perusopetuslain 3§ mukaan oppilaiden opetus on järjestettävä oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti siten, että se edistää oppilaan tervettä kasvua ja kehitystä. Perusopetuslain 31§ mukaan erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut ja erityiset apuvälineet. Perusopetuslain 17§ mukaan oppilaalla jolla on lieviä oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia on oikeus saada erityisopetusta muun opetuksen ohessa. Tällä hetkellä Helsingissä perusopetuslain määräykset eivät toteudu ja oppilaat jäävät vaille heille kuuluvaa tukea.

Vastuuta pakoillaan

90-luvun laman aikana Helsinki karsi rankalla kädellä koulujen opetukseen ja erityistukeen tarkoitettuja määrärahoja. Määrärahat supistettiin ja koulut käytännössä pakotettiin karsimaan kaikkia mahdollisia ylimääräisiä kuluja. Käytännössä pelivaraa ei ollut tuolloinkaan joten ylimääräisten kulujen lisäksi karsittiin lakisääteisiä palveluja. Laman jälkeen Helsinki ei palauttanut tilannetta ennalleen. Tiukka linja budjetoinnissa ja määrärahoissa jatkui. Uusi lama alkoi 2008. Määrärahoja supistettiin edelleen ja koulut ovat ajautuneet yhä syvemmälle kurimuksessa joka on johtanut räikeisiin oppilaiden oikeuksien loukkauksiin.

Helsingin kaupunki tekee päätökset määrärahojen kohdentamisesta kouluille. Koulut vetoavat heille kaupungin toimesta määrättyyn budjettiin. Koulut ja kaupunki kertovat virallisesti kaiken tapahtuvan perusopetuslain mukaisesti ja tavoitteisiin opetuksen sisällön ja laadun osalta on päästy kireästä budjetoinnista huolimatta. Tämä ei ole totta. Helsingin kaupungin mukaan määrärahat on mitoitetun riittäviksi. Koulut kuitenkin puolestaan vetoavat resurssipulassa määrärahojen riittämättömyyteen. Vika ei ole koulussa eikä vika ole kaupungissa, ketään ei tehdyistä päätöksistä saada vastuuseen. Väliinputoajina ovat aina oppilaat. Nykykäytäntö on osoittanut, että kouluilla ja kaupungilla on liian monta ”laillista” tapaa kiertää lainsäädäntöä. Kaupungin toimia valvovat viranomaiset ovat täysin hampaattomia. He voivat käytännössä vain nuhdella ja sama meno jatkuu edelleen.

Tukiopetus

Tukiopetuksen ja tukitoimien järjestäminen on pääsääntöisesti luokanopettajan vastuulla. Helpointa on korottaa rimaa tukiopetuksen tarpeelle. Aikaisemmin samojen ongelmien kanssa paininut oppilas on saanut tukea, mutta nyt tukea ei anneta, vaan ongelmien pitää olla syvempiä. Tämä tietysti johtaa siihen että oppilaan pienten ongelmien pitää keräytyä suuriksi. Toimintatapa on ristiriitaista ja taloudellisesti epäviivasta, koska monesti oikein kohdistettu ja oikeaan aikaan annettu pienimuotoinen tuki auttaa oppilasta eteenpäin ja vähentää laajemman ja kalliimman tuen tarvetta myöhemmin.

Rehtori voi budjetoida luokanopettajalle liian vähän tukiopetukseen tarvittavia lisätunteja määrärahojen puuttumisen takia. Kun luokanopettajalle varataan yksi tukiopetustunti viikossa, miten hänen kuuluisi tuon yhden tunnin aikana antaa kymmenelle oppilaalle tukiopetusta neljästä eri aineesta? Eräs luokanopettaja totesikin rehellisesti oppilaan olevan väliinputoaja. Oppilas tarvitsisi tukiopetusta, mutta opettaja ei sitä pysty antamaan nykyisillä tukiopetukseen varatuilla tunneilla. Opettaja ei halunnut tukiopetusta antaa myöskään omalla ajalla ilman korvausta, mikä sikäli on täysin kohtuullinen vaatimus. Myös opettajan on saatava palkka tehdystä työstä.

Joidenkin Helsinkiläisten koulujen opetussuunnitelmissa todetaan yksiselitteisesti, että tukiopetusta annetaan vain sitä eniten tarvitseville. Eli ne oppilaat jotka tarvitsevat vähän tukea päästäkseen eteenpäin eivät tukea saa ennen kuin ongelmat ovat kasaantuneet sellaisiksi että oppilas kuuluu eniten tukea tarvitsevien joukkoon. Koulujen näkökulmasta on tietysti rehellistä todeta julkisesti että tukiopetusta ei anneta kaikille. Tällainen toiminta on kuitenkin selkeästi lainvastaista.

Lukihäiriö

Lukihäiriö on monissa tapauksissa yksi syy oppimisvaikeuksiin. Koulupsykologin on suoritettava lukihäiriön testaaminen mikäli oppimisvaikeudet viittaavat kyseiseen ongelmaan. Lukihäiriön testaaminen on yksi niistä tukimuodoista jotka voidaan tulkita perusopetuslain mukaan koulun velvollisuudeksi järjestää tarvittaessa. Nykyisin tilanne on, että koulupsykologit eivät kerkiä tai heillä ei ole määrärahoja kaavoitettuna näiden ongelmien hoitamiseen ja tutkimiseen. Lähes aina vastaus on ilman testiäkin, että oppilaan koulumenestys on sen verran kohtuullista että hänellä ei voi olla lukihäiriötä. Lukihäiriö ei kuitenkaan korreloi suoraan koulumenestykseen. Vakavasti lukihäiriöinen oppilas voi saada koulussa hyviä numeroita. Tämä vaatii lukihäiriöiseltä kuitenkin paljon enemmän työtä verrattuna muihin oppilaisiin. Monesti murrosikäinen nuori tai lapsi ei kuitenkaan jaksa lukihäiriön aiheuttamaa ylimääräistä kuormaa opiskelussa ja tulos näkyy todistuksessa. Lukihäiriön selvittäminen on kuitenkin elintärkeää jotta oppilasta pystytään auttamaan ja tukemaan eikä syyllistämään huonosta koulumenestyksestä. Lukihäiriön eriasteet ovat hyvin yleisiä. Monesti testiä ei tehdä vaikka luokanopettaja sitä suosittelisi. Tilanne on Helsingissä selkeästi lainvastainen.

Päätöksistä valittaminen

Oppilaan ja oppilaan vanhempien kannalta tilanne on katastrofaalinen. Yksilön oikeuksien suhteen tilanne ei ole sellaisten ihmisoikeusmääritteiden mukainen johon Suomi on valtiona sitoutunut.

Jos oppilaalle haetaan erityisopetuksen mukaista päätöstä joko erityisopetuksesta erityisopetusluokalla tai integroituna normaalissa luokassa on kyse hallinnollisesta päätöksestä josta ensin valitetaan aluehallintovirastoon ja tämän jälkeen hallinto-oikeuteen. Aluehallintovirasto myötäilee päätöksissään kaupungin opetusviraston kantaa, kun taas hallinto-oikeudessa asian käsittely kestää niin kauan että päätöksen tullessa oppilaan ongelmat ovat todennäköisesti kasautuneet sellaisiin mittasuhteisiin että mikään tuki ei enää auta. Tie syrjäytymiseen on valmis.

Silloin kun oppilas tarvitsee erityistukea ilman erityisopetuspäätöstä, valitusteitä ei ole. Kun koulu kieltäytyy antamasta tukiopetusta tai väittää että tukiopetuksen tarvetta ei ole tai kun potentiaalisesti lukihäiriöistä oppilasta ei haluta testata lukihäiriön selvittämiseksi, kyse ei ole hallinnollisesta päätöksestä. Kun kyse ei ole hallinnollisesta päätöksestä, siitä ei voi pääsääntöisesti valittaa. Asiasta voi kannella aluehallintovirastoon tai eduskunnanoikeusasiamiehelle, mutta virastolla ja oikeusasiamiehellä ei ole valtuuksia muuttaa tehtyjä päätöksiä. Oikeuteen ei voi haastaa ja kantelu on turhaa. Helsingin päättäjät tietävät tämän ja se näkyy nykyisessä toiminnassa.

Perusopetuslain muutos

Opetusministeriö on laatimassa perusopetuslainmuutosta liittyen erityisopetukseen joka tulee voimaan jo vuoden 2011 alusta. Lainmuutoksella haetaan mm. selkeämpää linjausta sille kenen lausunnoilla olisi merkitystä kun erityisopetuspäätöksiä haetaan ja myönnetään.

Tällä hetkellä erityisopetus- tai tuentarve kartoitetaan yhdessä lasta hoitaneen tahon kanssa. Helsingissä se on yleensä Lastenlinna jossa työskentelee erittäin ammattitaitoisia lasten erikoislääkäreitä neurologeista neuropsykologeihin. He ovat erikoistuneet lasten erilaisiin kehitysongelmiin kuten kielen kehityksen häiriöihin, neurologisiin ongelmiin, dysfasiaan, dyspraksiaan jne. He ovat hoitaneet lasta yleensä vuosia ja heillä vanhempien lisäksi on paras tietämys lapsen tarvitsemasta erityistuesta.

Uudessa laissa lääketieteelliset perusteet ohitettaisiin ja painopiste siirtyisi pedagogisiin perusteisiin. Käytännössä päätökset lapsen tarvitsemista tukitoimista tekisi opetuksenjärjestäjä ja vastuu erityisopetuksesta olisi kouluilla. Samalla erityistukitoimet ryhmiteltäisiin siten, että erityistuessa lähdettäisiin aina liikkeelle tilapäisestä tukiopetuksesta ja jos tämä ei riittäisi, siirryttäisiin mahdollisesti erityisopetukseen. Erityisopetukseen ei käytännössä siirryttäisi milloinkaan koska rahaa ei ole budjetoitu edes ensisijaiseen tukiopetukseen.

Lainsäädännön tarpeelle on vain yksi tavoite. Karsia kustannuksia ja vähitellen hävittää kaikki tukitoimet oppilailta. Karsintaa on tehty jo pitkään ja lisää karsintoja ei voi tehdä kuin muuttamalla lakia. Miettikääpä hetki sitä kuinka kunnat ja koulut supistavat resursseja ja pienentävät määrärahoja. Mitä luulette että tapahtuu kun sama instanssi joka päättää määrärahoista saa lopullisen päätäntävallan myös siitä kuka erityistukea saa?

Oppilaita ja heidän huoltajiaan poljetaan oikeuksineen Helsingissä maanrakoon ja vielä toimintaa valvovan viranomaisen suojeluksessa. Järjestelmä on hyvin suomalainen, mielivaltainen ja oppilaiden ihmisoikeuksia loukkaava.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon

Artikkeli on ensimmäinen osa Helsingin opetustoimea käsittelevässä kokonaisuudessa.

1. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus erityisopetukseen
2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa
3. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Artikkelit perustuvat useisiin blogille toimitettuihin selvityksiin, päätösten ja lausuntojen kopioihin sekä tapauksiin oleellisesti liittyviin muihin asiakirjoihin. Aineisto on käsitelty luottamuksellisesti eikä niissä olevia yksittäisiä tietoja ja tarkempia tapauskuvauksia julkaista.

56 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jännä miten maailmanlaajuisessa vertailussa suomen koulutustaso on aina "maailmanparasta". Nähtävästi se lasketaan parhaimmaksi ainoastaan sen takia että koulutus yliopistoja myöten on ilmaista, toisin kuin monissa muissa valtioissa. Peruskoulussa tilanne on myös kohtuullinen jos olet ns. "normaali" oppilas, eli sinulla ei ole kehityshäiriötä, oppimisvaikeuksia tai muuta vaivaa. Jos kuitenkin on, niin sen jälkeen olet käytännössä omillasi. Kunnat, kuten Helsinki, Vantaa ja Espoo ovat karsineet erityisopetuksen määrärahoja sekä myös tukiopetukseen ja muihin tukitoimiin varattuja rahoja sellaista tahtia että se "suomalainen koulutuksen paremmuus" ja ylivertaisuus ei oikeasti toteudu realimaailmassa.

Voihan se paperilla näyttää hyvältä.

Anonyymi kirjoitti...

Helsingissähän on aloittanut tomintansa yksityinen firma "Tutorhouse" (http://www.tutorhouse.fi/) joka tarjoaa vanhemmille ja lapsille suoraan maksullista opetusta peruskouluopetuksen lisäksi. Opettajina ovat tavalliset oppilaitoksissa toimivat opettajat. Tunnin hinta oli muistaakseni jotain 70eur/tunti.

Miten on mahdollista että tällaiselle toiminnalle on kysyntää? Koska kysyntää täytyy olla jotta kyseistä palvelua antava firma kannattaa perustaa.

Kyse on puhtaasti kuntien ja erityisesti Helsingin tekemissä perusopetussäästöissä. Kuten blogistikin mainitsee, määrärahat on supistettu. Tukiopetusta ei pystytä antamaan ja kaikki muukin erityisopetus on karsittu minimiin. Käytännössä näistä koulun päätöksistä ei pysty ketään haastamaan oikeuteen ja kantelut ei johda mitenkään.

Vanhemmat haluaa kuitenkin lapsilleen tukea joten he ostavat kalliilla "lisä-" ja "tukipetusta" yksityiseltä firmalta paikkaamaan kuntien ja koulujen perusopetuslain vastaisten säästöjen aiheuttamaa vajetta.

Pahintahan näissä on se että tällä tavalla perusopetus, joka pitäisi olla maksutonta, siirretään vanhempien maksettavaksi kun koulut yksinkertaisesti kieltäytyvät antamasta lapsille perusopetuslaissa yksiselitteisesti määrättyä tukea. Valvovat viranomaiset myötäilevät tilannetta ja ministeriötäkään ei asia kiinnosta.

Anonyymi kirjoitti...

Suurin valhehan tässä on väittää että vahemmat ostavat lapsilleen "parempaa" opetusta yksitysiestä firmasta.

Höpö höpö. Vanhemmat ostavat lapsilleen sitä lisä- ja tukiopetusta jota perusopetuslain mukaan kuuluisi kunnan/koulun antaa, mutta jota kunta ei anna määrärahojen puuttumisen takia. Lakia siis rikotaan räikeästi mutta valitusmahdollisuuksia ei ole.

Anonyymi kirjoitti...

Miten niin ei voi haastaa oikeuteen?

Anonyymi kirjoitti...

Lue toi teksti ennen kuin kysyt.

Jos kyse on esim. tukiopetuksen antamisesta josta koulu kieltäytyy (syystä tai toisesta) niin kyse EI OLE hallinnollisesta päätöksestä, joten siitä ei voi valittaa hallinto-oikeuteen. Vanhemmat ovat täysin tyhjän päällä.

Jos kyse on erityisopetuksesta tehdään hallinnollinen päätös josta voi valittaa aluehallintovirastoon (ent. lääninhallitus) ja sen jälkeen hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan käsittele perustetta joka on "koululla ei ole määrärahoja antaa erityisopetusta" koska ensin pitäisi syntyä konkreettinen tilanne jossa erityisopetusta ei ole annettu määrärahojen puuteen takia. Tällöin kuitenkin tehdystä päätöksestä ei voi enää mihinkään valittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Oma lapsi jäi luokalle kahdesti sen takia että Helsinkiläinen ala-aste ei suostunut tai ei ollut määrärahoja antaa tukiopetusta eikä kaupunki lopulta myöntänyt edes erityisopetustukea.

Kotona yritettiin tukea ja tukea, käytiin ja harjoiteltiin läksyjä tunteja iltaisin. Asiat olivat kuitenkin vain liian vaikeita. Myöhemmin selvisi Lastenklinikan tutkimuksissa että lapsella on kehityshäiriö joka vaikeuttaa huomattavasti normaalia oppimista. No oli hyvä että asia selvisi. Ohjeeksi saimme hakea Helsingiltä erityisopetuspäätöstä. Piti kuulema olla aivan selvä. Helsinki antoi kielteisen päätöksen ja lääninhallitus vahvisti.

Anonyymi kirjoitti...

Aluehallintoviraston tarkastaja sano minulle kuin kysyin lukihäiriötestauksesta, että eikö se kuulu koulun järjestää, varsinkin kun luokanopettaja ja jopa erityisopettaja olivat sitä mieltä että se on tarpeellinen. Näin kuulema on, se katsotaan kuuluvan perusopetuslain tarkoittamiin tukitoimiin. Koulupsykologi sano suoraan että "ei mulla ole aikaa", onhan toi sun lapsen keskiarvo sentään 6.5. Eli ei järjestetty lukihäiriötestiä, yksityisellä olisi maksanut 500-600 euroa, johon ei ole varaa. Aluehallintovirasto totesti että tällaista se vain on. Kyllä sä voit meille kannella mutta eivät he pysty mitään asialle tekemään.

Anonyymi kirjoitti...

Joidenkin Helsinkiläisten koulujen opetussuunnitelmissa todetaan yksiselitteisesti, että tukiopetusta annetaan vain sitä eniten tarvitseville. Eli ne oppilaat jotka tarvitsevat vähän tukea päästäkseen eteenpäin eivät tukea saa ennen kuin ongelmat ovat kasaantuneet sellaisiksi että oppilas kuuluu eniten tukea tarvitsevien joukkoon. Koulujen näkökulmasta on tietysti rehellistä todeta julkisesti että tukiopetusta ei anneta kaikille. Tällainen toiminta on kuitenkin selkeästi lainvastaista.

Eikös tämä täytä rikoksen tunnusmerkistön?

Anonyymi kirjoitti...

Erinomainen artikkeli aiheesta. Kaikki peruskoulutukseen liittyvä näyttää hyvältä paperilla jos lapsi ei tarvitse erityistukea. Mutta jos tarvii niin meno on kuin natsisaksassa. Lapsella ja vanhemmilla ei ole mitään oikeuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Odotan mielenkiinnolla osaa kaksi, eli mielivaltaa helsingin opetusvirastossa. Siitä instanssista ei ole mitään hyvää sanottavaa. Lapsi on vaikeasti vammainen, mutta siitä huolimatta lainmukaista erityistukea ei anneta, ei myönnetä. Erityisopettajakin ihmetteli viraston touhuja, mutta totesi, että tällaista se on ollut siitä lähtien kun määrärahat vietiin minimiin. Sillä ei ole merkitystä mitä laki sanoo vaan sillä mihin rahat riittää.

Anonyymi kirjoitti...

Minkä koulun opetussuunnitelmassa sanotaan että tukiopetusta annetaan vain ENITEN tarvitseville?

Helena K kirjoitti...

Minkä koulun opetussuunnitelmassa sanotaan että tukiopetusta annetaan vain ENITEN tarvitseville?

Esimerkiksi Aurinkolahden peruskoulu Helsingin Vuosaaressa:

Opetussuunnitelmassa lukee:

"Koulun tukiopetukseen käytettävissä oleva resurssi jaetaan eniten tarvitseville oppilaille mahdollisimman tasapuolisesti. "

Näinhän se ei voi mennä koska perusopetuslaki sanoo selvästi että oppilaalla on aina oikeus tukiopetukseen, ei niin että vain eniten tukea tarvitsevilla on oikeus tukiopetukseen.

http://www.hel.fi/hki/auripk/fi/Opetus/Opetussuunnitelma

Melkolailla samanlaista tekstiä on muidenkin koulujen opetussuunnitelmissa.

Anonyymi kirjoitti...

Ei voi olla totta ...

Anonyymi kirjoitti...

Järkyttävää...

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä naurattaa kun katsoo noita uutisia ulkomaisista vieraista jotka tulevat katsomaan suomen ylivoimaista koululaitosta. Tietäisivätpä vain totuuden. Jos mitään tukea ei tarvi niin kaikki näyttää hyvältä. 20-30% lapsista kuitenkin tarvii jotain tukea jota ei saa, ei sitten millään. Koko ketjuhan on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.

Sääli että suomi valehtelee maailmalle koululaitoksensa paremmuudesta.

Niin, ja sinne Pisan testeihinhä osallistuvat juuri ne oppilaat jotka eivät tukia tarvitse. Pitäisi myös koulutuksessa mitata miten erityisopetus ja muut tukitoimet järjestetään.

Anonyymi kirjoitti...

Helsingin opetusvirastossa erityisopetuspäätöksiä tehtailevat ovat täysin bujettirahojen varassa. Ei sillä ole merkitystä onko lapsella tarvetta lakisääteiseen tukee vai ei, kyse on siitä onko rahaa ja sitä rahaahan ei ole, ainakaan erityisopetustukeen. Tämän kertoi opetusviraston suunnittelija pari vuotta sitten. Uskoisin että tällä hetkellä tilanne on vielä karmeampi.

Paavo V kirjoitti...

Joo, kaupungilla riittää rahaa 75 tonnin edestä johtajan huonekaluihin ja 50 tonnia lautasliinoihin. Annas olla kun tarvitaa rahaa lapsiin, niin eihän sitä tipu. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen vehkeilyt ja rikollinen ahneus on vieneet monet rahat sekä lapsilta että vanhuksita. Noh, pääasiassa että Paavo Voutilaisella on hieno 30 tonnin työpöytä. Mies on täysi natsi.

Anonyymi kirjoitti...

Erinomainen juttu ja täysin aiheesta. Suomalaiset ovat niin sinisilmäisiä että uskovat tämänkin asian olevan oikeasti "hyvin" tai "maailman parasta". Kaukana siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Paras kirjoitus aikoihin.

Anonyymi kirjoitti...

Omalle lapselle on haettu erityisopetuspäätöstä kolmasti. Vailla tulosta. Lasta hoitaneet asiantuntijat ovat ehdottomasti vaatineet tukea koska lapsi ei selviä normaalissa opetusympäristössä. Helsingin opetusvirasto kuitenkin jatkuvasti hylkää hakemuksen. Heidän mielestään normaali tuki, esim. tukiopetus tai osa-aikainen erityisopetus, on riittävää. Ongelma vain on se että sitä tukiopetusta ei saa käytännössä. Tukiopetusta annetaan yksi tunti kerran kahdessa viikossa. Resursseja ei ole enempää. Osa-aikaista erityisopetusta koulu ei voi järjestää. Erityisopettaja on liian kiireinen.

Näiden vuosien jälkeen lapsi on muuttunut hiljaiseksi ja sulkeutuneeksi. Hän tietää ettei hän opi asioita samassa tahdissa kuin muut. Silti häneltä odotetaan samaa normaalissa opetusryhmässä. Aika pitkälti Helsingin opetusvirasto ja opetuspäällikkö päätöksillään on onnistunut pilaamaan lapsen elämän.

Kiitos, siitä, toivottavasti nukutte yönne hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Aika jännä miten opetusvirasto voi aina päätöksissään vedota siihen että oppilaalle riittää "normaalit tukitoimet" vaikka heillä tasan tarkkaan on tiedossa että noita tukitoimia ei pystytä järjestämään.

Kun asiasta valittaa aluehallintovirastoon, he eivät tätä todellisuutta huomio mitenkään. Toteavat että tukiopetusta kuuluu, tulee ja täytyy antaa.

MUTTA KUN SITÄ EI SAA VAIKKA KUINKA KIRJOITATTE PÄÄTÖKSIINNE!

Tilanne on järkyttävä. Kiitos blogille kirjoituksesta. Tähän on luotu silmukka joka palvelee itse itseään. Viranomaiset voivat vedota että "näin täytyy tehdä" ja ne viranomaiset (koulut) joiden pitäisi realimaailmassa toimenpiteet tehdä eivät voi kun resurssit on ajettu alas.

Anonyymi kirjoitti...

Kertokaas oikeusoppineet miten on mahdollista:

Jos minä yksityishenkilönä rikon lakia, joudun siitä syytteeseen, tuomiolle ja saan rangaistuksen.

Miten on mahdollista kun kunta tai esim. kaupunki rikkoo lakia heitä ei asiassa saada vastuuseen? Nykypäivän lakia rikotaa kaupunkien ja jopa valtion toimesta räikeästi mutta mitään seurauksia siitä ei ole. Luulisi että esim. kaupungilla asiasta vastaava johtaja voitaisiin laittaa syytteeseen. Mutta nähtävästi ei. Kaupungit ja kunnat ovat omalla tavallaan lain yläpuolella.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan vaan tyhmä kysymys, mutta miten niin ei voi mitään jos lapsi ei saa tukiopetusta? Eikö tota muka voi viedä oikeuteen ratkaistavaksi? Miksi se pitäisi viedä hallinto-oikeuteen, eikö muka käräjäoikeuteen onnistu? Esim. haastaa rehtori?

Anonyymi kirjoitti...

"Eikös tämä täytä rikoksen tunnusmerkistön?"

"Kertokaas oikeusoppineet miten on mahdollista:

Jos minä yksityishenkilönä rikon lakia, joudun siitä syytteeseen, tuomiolle ja saan rangaistuksen."

- Tuo riippuu siitä, täyttääkö tekosi jonkin rikoksen tunnusmerkistön tai onko se muualla laissa määritelty rangaistavaksi. Kaikkea, mikä on 'väärin' ei ole kriminalisoitu ie määritelty rikokseksi.

"Luulisi että esim. kaupungilla asiasta vastaava johtaja voitaisiin laittaa syytteeseen."

- Edelleen, syytteeseen mistä? Rikoslaissa ei ole sellaista kohtaa, kuin "Perustuslain rikkominen".

Kärjistetään: kyseessä ei ole tappo - kukaan ei ole kuollut, eikä ryöstö - keneltäkään ei ole anastettu mitään, eikä...

...ymmärrätkö ongelman? Laissa on tältä kohdin aukko siinä, että lainvastaisesta toiminnasta ei ole toimivaa sanktiota ie oikeusturvakeino puuttuu. Sehän on yksi blogin avainpointeista: näin menetellään, koska voidaan.

Teoriassa kai vahingonkorvauskanne tulisi kyseeseen, mutta yritäpä tuossa sitten näyttää vahingon määrä ja syy-yhteys ja tuottamus ja...

Anonyymi kirjoitti...

"Ihan vaan tyhmä kysymys, mutta miten niin ei voi mitään jos lapsi ei saa tukiopetusta? Eikö tota muka voi viedä oikeuteen ratkaistavaksi? Miksi se pitäisi viedä hallinto-oikeuteen, eikö muka käräjäoikeuteen onnistu? Esim. haastaa rehtori?"

- Ja kanneperuste olisi mikä? Tai mikä olisi edes kanne? Velvoitekanne, jolla rehtori määrätään antamaan tukiopetusta? Viranomaisten toimet eivät kuulu käräjäoikeuden toimivaltaan.

Ja koska ei ole tehty sellaista päätöstä, että tukiopestusta ei anneta, ei ole valituskelpoista päätöstä, jonka viedä hallinto-oikeuteen.

Vrt. vaikka asumistuki. Siitä tehdään HAKEMUS Kelalle ja Kela antaa asiassa PÄÄTÖKSEN, jonka mukana on MUUTOKSENHAKUOHJE jossa kerrotaan, miten PÄÄTÖKSEEN VOI HAKEA MUUTOSTA.

Sen sijaan, kun tukiopetusta ei järjestetä, sitä ei järjestetä, piste. Ei ole Olli Oppilaalle annettua päätöstä, joka koskisi hänen oikeuttaan saada tukiopetusta, jossa sanottaisiin "Olli Oppilaalle ei anneta tukiopetusta, sillä hänen ei katsota olevan sen tarpeessa. Muutosta tähän päätökseen voidaan hakea...".

Kukaan ei voi 'virallisesti' hakea tukiopetusta, eikä sen saamisesta (tai eväämisestä) tehdä 'päätöksiä' lain tarkoittamassa merkityksessä.

Sehän tässä on ongelma.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vastauksesta. Tuotahan blogikin jankuttaa että lapset ja vanhemmat ovat täysin lainsuojattomia. Mutta maallikkona, tätä on todella vaikea käsittää.

Katotaanpa:

perusopetuslaki 16§ sanoo: "Oppilaalla, joka on tilapäisesti jäänyt jälkeen opinnoissaan tai muutoin tarvitsee oppimisessaan lyhytaikaista tukea, on oikeus saada tukiopetusta."

Voiko tätä selvemmin sanoa. On oikeus saada tukiopetusta! Onko tämä laki sitten täysin turha? Minusta on, koska sillä ei ole mitään merkitystä jos lain kirjainta ei tarvitse noudattaa.

Eikö laki ole noudattamista varten, se sitoo niin yksittäisiä kansalaisia kuin yhteisöjäkin, kuten kaupunkeja, kuntia ja kouluja. Ymmärrän sen, että tuon esimerkki pykälän noudattamatta jättämisestä ei ole säädetty sanktiota. Onko kuitenkin todella niin että tästä ei voi syyttää esimerkiksi koulun rehtoria virkavelvollisuuden laimnlyönnistä tai jostain vastaavasta. Eihän tässä ole mitään järkeä jos laissa taataan oikeus tukiopetukseen. Kaupunki/koulu ei lakia noudata ja mitäänkö ei voi tehdä?

Jos on tosiaan niin, että ei ole olemassa mitään oikeusastetta tai tuomioistuinta jolla voidaan koulu määrätä noudattamaan lakia, antamaan sitä tukiopetusta, niin olen tyrmistynyt.

Mitä tehdään tuollaisella lainsäädännöllä jos se on täysin yhdentekevää?

Anonyymi kirjoitti...

Se on kato sitä suomalaista oikeusvaltioperiaatetta.

Oletetaan että kuntia voidaan velvoittaa lainsäädännöllä (jota ei tarvi noudattaa). Viranomaisethan toimivat aina lakien mukaa!!! Joo joo. Suomessa viranomaisten korruptoituneisuus on kuitenkin huippuluokkaa ja päätöksiä tehdään täysin mielivaltaisesti, yleensä lakien vastaisesti. Sitten vielä pistetään toinen viranomainen valvomaan toista viranomaista ilman mitään mahdollisuutta muuttaa päätöksiä. Kerrotaan että voi kannella, mutta ei kuitenkaan pystytä kuin huomauttamaan lain vastaisesta toiminnasta.

Lisäksi viranomaiset, eli ne yksittäiset ihmiset, monesti tuntevat toisensa ja suojelevat toisinaan. Hyvä veli järjestelmä rehottaa. Vähän sama kuin lääkäreillä. Toisen toimia ei arvostella.

Yrittäisitte nyt viimein herätä tähän suomalaiseen viranomaisrikollisuuteen. Kaupungit, kunnat, KELA ja monet muut virastot on täynnä yksittäisiä virkamiehiä joilla on kova pätemisen tarve pienen palkan pönkittimiseksi ja ihmisille annetaan lainvastaisia päätöksiä ihan vain piruttain, kun näin voi kerta tehdä.

Herätkää!

Pertti kirjoitti...

Erinomainen artikkeli. Osu juuri siihen suoneen josta aina vaietaan. Odotan todella mielenkiinnolla tätä:

2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa

Ei kuulosta hyvältä Helsingin opetusviraston kannalta. Toivottavasti on jotain todella mehukasta.

Anonyymi kirjoitti...

Jos on tosiaan niin, että ei ole olemassa mitään oikeusastetta tai tuomioistuinta jolla voidaan koulu määrätä noudattamaan lakia, antamaan sitä tukiopetusta, niin olen tyrmistynyt.

Onko tosiaan muka näin? Jos viranomainen kieltäytyy noudattamasta lakia niin onko tosiaan muka niin että jos viranomainen ei anna asiasta päätöstä (emme anna tukiopetusta, siis suullisestikin) ei asiaa voi viedä mihinkään oikeuteen?

T.Toinen maallikko

Anonyymi kirjoitti...

Näyttää juuri tulleiden uutisten mukaan, että opetusministeri Virkkunen vaativan erityisen lahjakkaille oppilaille "lahjakkaiden erityisopetusta" jotta oppilaiden kyvyt saataisiin paremmpin käyttöön.

En tiedä onko opetusministeri Virkkunen kehitysvaimmainen vai muutenko vain ei kaikki pyörät pyöri päässä. Vielä "erityisopetus" resursseja kaavaillaan erityisen lahjakkaille vaikka samaan aikaan niitä resursseja ei ole niille jotka tarvitsevat niitä päästäkseen opinnoissaan eteenpäin.

Tästä on tulkittavissa vai yksi ja ainoa asia.

Opetuministeri Virkkunen arvostaa ennenkaikkea terveitä ja lahjakkaita oppilaita ja halveksii lapsia joilla on kehitysvamma tai kehityksen häiriö. Toivottavasti Virkkusella ei ole omia lapsia, tai ainakin ne ovat terveitä. Harmi että opetusministeri Virkunen ei ole elänyt 30-40-luvulla. Olisi natsisaksassa ollut töitä tarjolla.

Anonyymi kirjoitti...

Bravo!

Anonyymi kirjoitti...

Näin se tosiaan tuntuu olevan, että viranomaisten ei tarvitse noudattaa sen enempää lakia kuin oikeuden päätöksiä. Kun muistamme Espoon huostaanottotapauksen jossa Espoon sosiaalihuolto käytännössä käveli hallinto-oikeuden yli ja ilmoitti että koska heidän mielestään hallinto-oikeuden päätös on virheellinen he eivät sitä noudata. Mitään rangaistusta ei tullut.

Anonyymi kirjoitti...

Tai verohallinto joka perii ihmisiltä vanhentuneita verovelkoja vaikka asiasta on KKO:n päätös ettei näin voin tehdä.

Helsingin kaupungin opetusvirasto kuuluu tähän viranomaisten joukkoon jotka pyyhkivät persettään tuomioistuimen päätöksillä ja lainsäädännöllä. Aivan kuten monet muutkin viranomaiset.

Ihmiset jotka uskovat viranomaisten rehellisyyteen ja pyyteettömyyteen ovat juuri niitä joiden ei tarvitse kyseisten viranomaisten kanssa asioida. Ei ole verovelkoja, huostaanottoja tai lapsia jotka tarvitsevat erityistukea. Tottakai heidän mielestän kaikki toimii moitteita. Onneksi meitä suomalaisia jotka tiedämme tilanteen oikean laidan on jo niin paljonm että viranomaisten mielivalta, ja suoraan sanoen viranomaisrikollisuus, ei enää hämmästytä. Tietoisuus asiasta leviää. Kiitos tämänkaltaisten blogien.

Anonyymi kirjoitti...

Minulle muuten sano opetusviraston suunnittelija suoraan puhelimessa, että se on minun ongelmani jos lapseni ei pärjää koulussa. Resurssit on vähissä ja tukea annetaan vain niille jotka sitä eniten tarvitsevat, sano laki sitten mitä tahansa.

Monet yöt on valvottu ja ihmetelty kuinka näitä asioita tässä "maailman parhaassa maassa" oikein hoidetaan!

Anonyymi kirjoitti...

Itse artikkeliin ottamati kantaa, niin huomasin yhden mielenkiintoisen väitteen kommenteissa:

20-30% lapsista kuitenkin tarvii jotain tukea jota ei saa, ei sitten millään.

Siis vähintään joka viides?

Onko lapset oikeasti nykyisin noin useasti kehitysvammaisia, vai voisiko tuo erityisopetuksen määrä johtua muusta? Siis vaikka ihan kotikasvatuksen puutteesta?

Minä jo aikuisopiskelijana ammatillisessa koulussa paraikaa opiskelevana uskallan väittää, että joka viides nuori opiskelija ei vain tunne mitään kuria. Ei nukuta silloin kuin pitäisi tai/ja häiriköidään koulussa muiden opiskelua.

Epänormaali nukkumisrytmi nyt ainakin tuottaa opiskeluvaikeuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Onko lapset oikeasti nykyisin noin useasti kehitysvammaisia, vai voisiko tuo erityisopetuksen määrä johtua muusta? Siis vaikka ihan kotikasvatuksen puutteesta?

Minä jo aikuisopiskelijana ammatillisessa koulussa paraikaa opiskelevana uskallan väittää, että joka viides nuori opiskelija ei vain tunne mitään kuria. Ei nukuta silloin kuin pitäisi tai/ja häiriköidään koulussa muiden opiskelua.

Epänormaali nukkumisrytmi nyt ainakin tuottaa opiskeluvaikeuksia.


Nyt on puuroja ja vellejä sekaisin, ei millään pahalla.

Erityisopetus kuuluu lapselle jolla on kehitysvamma (esim. CP-vamma) tai muu kehityksen häiriö (kuten bloginkin mainitsemat dysfasia ja dyspraksia). Tällä ei ole mitään tekemistä kotikasvastuksen tai kasvatuksen kanssa yleensä. Vai väitätkö että kehitysvamma tai -häiriö on kotikasvatuksen tulosta?

Erityisopetusta haetaan asiantuntijalausuntojen perusteella. Eli käytännössä lasta hoitanut neurologi tai neuropsykologi kirjoittaa asiasta lausunnon jonka mukaan lapsi edellämainituista syistä ei tule koulussa toimeen normaalissa opetusjärjestyksessä, vaan hän tarvitsee erityistä tukea. Kun erityisopetuksesta päätetään suunnitellaanmyös oppimistavoitteet erikseen (HOJKS). Eli ne tavoitteet jotka lapsella on perusopetuksesta poikkeavasti. Esim, että lapsi oppii lukemaan toisen luokan loppuun mennessä, kun se normaalissa opetusryhmässä on ensimmäisellä luokalla.

Perusopetuslaki lähtee siitä että kaikilla on oikeus käydä koulua ja oppilaan ominaisuudet tulee ottaa huomioon.

Esimerkiksi, lapsi jolla on vaikea CP-vamma, ehkä pyörätuolissa jne. Luuletko että hän kykenee suoriutumaan normaalissa opetusryhmässä? Ei, häntä varten kaupungin on järjestettävä erityisopetusluokkia ja mahdollinen oma erityisavustaja.

Esimerkiksi lapsi jolla on kehityksen häiriö (ei kuitenkaan esim. CP-vamma) on myös oikeus saada erityisopetusta. Hänen tapauksessaan erityisopetus voidaan järjestää integroituna eli normaalissa koululuokassa. Joka on siis halvin ja lievin muoto.

Kaupungit ovat kuitenkin vähentäneet resursseja ja juuri tuo jälkimmäinen ryhmä jää vaille lain mukaista tukea. Sentään CP-vammaisia ja vaikeasti vammautuneita ei ole väkisin pistetty normaaleihin opetusryhmiin, vaikka sellaisiakin ajatuksia on Helsingissä päättäjät esittäneet.

Tuosta 20-30% osuudesta en osaa sanoa onko faktaa vai hatusta tempaistu. Tuntuu korkealta. Veikkaisin itse 5-10%.

Anonyymi kirjoitti...

Onko lapset oikeasti nykyisin noin useasti kehitysvammaisia, vai voisiko tuo erityisopetuksen määrä johtua muusta? Siis vaikka ihan kotikasvatuksen puutteesta?

Minä jo aikuisopiskelijana ammatillisessa koulussa paraikaa opiskelevana uskallan väittää, että joka viides nuori opiskelija ei vain tunne mitään kuria. Ei nukuta silloin kuin pitäisi tai/ja häiriköidään koulussa muiden opiskelua.

Epänormaali nukkumisrytmi nyt ainakin tuottaa opiskeluvaikeuksia.


Nyt on puuroja ja vellejä sekaisin, ei millään pahalla.

Erityisopetus kuuluu lapselle jolla on kehitysvamma (esim. CP-vamma) tai muu kehityksen häiriö (kuten bloginkin mainitsemat dysfasia ja dyspraksia). Tällä ei ole mitään tekemistä kotikasvastuksen tai kasvatuksen kanssa yleensä. Vai väitätkö että kehitysvamma tai -häiriö on kotikasvatuksen tulosta?

Erityisopetusta haetaan asiantuntijalausuntojen perusteella. Eli käytännössä lasta hoitanut neurologi tai neuropsykologi kirjoittaa asiasta lausunnon jonka mukaan lapsi edellämainituista syistä ei tule koulussa toimeen normaalissa opetusjärjestyksessä, vaan hän tarvitsee erityistä tukea. Kun erityisopetuksesta päätetään suunnitellaanmyös oppimistavoitteet erikseen (HOJKS). Eli ne tavoitteet jotka lapsella on perusopetuksesta poikkeavasti. Esim, että lapsi oppii lukemaan toisen luokan loppuun mennessä, kun se normaalissa opetusryhmässä on ensimmäisellä luokalla.

Perusopetuslaki lähtee siitä että kaikilla on oikeus käydä koulua ja oppilaan ominaisuudet tulee ottaa huomioon.

Esimerkiksi, lapsi jolla on vaikea CP-vamma, ehkä pyörätuolissa jne. Luuletko että hän kykenee suoriutumaan normaalissa opetusryhmässä? Ei, häntä varten kaupungin on järjestettävä erityisopetusluokkia ja mahdollinen oma erityisavustaja.

Esimerkiksi lapsi jolla on kehityksen häiriö (ei kuitenkaan esim. CP-vamma) on myös oikeus saada erityisopetusta. Hänen tapauksessaan erityisopetus voidaan järjestää integroituna eli normaalissa koululuokassa. Joka on siis halvin ja lievin muoto.

Kaupungit ovat kuitenkin vähentäneet resursseja ja juuri tuo jälkimmäinen ryhmä jää vaille lain mukaista tukea. Sentään CP-vammaisia ja vaikeasti vammautuneita ei ole väkisin pistetty normaaleihin opetusryhmiin, vaikka sellaisiakin ajatuksia on Helsingissä päättäjät esittäneet.

Tuosta 20-30% osuudesta en osaa sanoa onko faktaa vai hatusta tempaistu. Tuntuu korkealta. Veikkaisin itse 5-10%.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt on puuroja ja vellejä sekaisin, ei millään pahalla.

Erityisopetus kuuluu lapselle jolla on kehitysvamma (esim. CP-vamma) tai muu kehityksen häiriö (kuten bloginkin mainitsemat dysfasia ja dyspraksia). Tällä ei ole mitään tekemistä kotikasvastuksen tai kasvatuksen kanssa yleensä. Vai väitätkö että kehitysvamma tai -häiriö on kotikasvatuksen tulosta?


Niin, ottamati suuremmin kantaa loppukirjoitukseesi, niin pointti olikin se, että mikä sitten on se vammaisuus? Moni vammaisuus on suhteellista. Jotkut vammaisuudet ei sinänsä haittaa koulunkäyntiä opetuksellisesti, mutta niistä tehdään iso numero, tai tosiaan, lapsi nyt vain käyttäytyy nykyajan tyylisesti typerästi koulussa ja sille on keksittävä jokin syy (kuten ylivilkkaus jne.), joka ei tietystikkään johdu kotikasvatuksesta tai muuten vain lapsen suhtaantumisesta kouluun.

Kuten itsekkin sanoit, niin 20-30% on aika korkea luku ja mielestäni esittämäsi 5-10% on sitä myöskin.

Nykyisin puhutaan luokkakokojen kasvusta ja sen tuomista ongelmista. Vielä 50-70 luvulla luokkakoot olivat nykyaikaakin isompia ja hyvin nuo nykyajan aikuiset toimeen tulevat. Olihan silloin köyhyyttä ja kurjuuttakin ihan erilailla, kuin nykyisin.

Eli ihan sillä otin näkökantin esille, että miettikää vanhemmat ihan oikeasti, kun pikkupilttienne ongelmia setvitte, että mistä ne voivat oikeasti johtua. Uskon, että nykyiset resussit riittäisivät ainakin paljon paremmin, jollei joka ikisestä koulunkäynnin ongelmasta mentäisi psykologille ym. Teidän vanhemmat ovat käyneet paljon ankeammat ajat ja selviytyneet niistä ajoista.

Vaikka laki antaisikin kaikille pikkupilteille koulunkäyntiavustajat, niin se ei tarkoita sitä, että kaikilla ne pitää myöskin olla.

Anonyymi kirjoitti...

Lisäisin vielä tuohon edelliseen kirjoitukseeni, että joskus pitää miettiä realiteetitkin.
Joskus vaan voi olla, ettei se oma lapsi nyt yksinkertaisesti isona ole se maailman huipun ydinfyysikko.

Itse sivusta seuranneena eri kouluja (nimenomaan erityis), olen tullut siihen tulokseen, että ihan normaali henkilö, joka on aivan loistava perus duunari, pitääkin vanhempien mukaan (ja joskus omastakin halusta) kouluttaa väkisin korkeakouluissa. Se ei tarkoita, että on millään lailla vammainen, jollei kykene opiskelemaan edes keskiverto-oppilaan vauhdissa. Se voi olla haluttomuutta, osaamattomuutta tai ihan sitä, että toiset nyt on fiksumpia kuin toiset.

Tälläisiä ihmisiä on aina ollut ja aina tulee olemaan.

Laki on siinä mielessä joko väärin tulkittu tai väärin tehty, että siinä pitää huomioida, ettei tasavertainen opetus tarkoita sitä, että kaikki nyt vaan on saatava saman tasoiseksi. Se on mahdottomuus, vaikka yhteen yksinkertaiseen opiskelijaan tunkisi miten paljon rahaa.

En tiedä miten käytännössä tukiopetuksia saadaan eri kunnissa, mutta sen mitä itse seurannut omissa ympyröissä, niin sitä saa kyllä varsin helposti ja jopa täysin perusteettomasti.

Erityiskoulut on ainakin täys jos vaikka minkälaista välistävetäjää. Kouluaikana ollaan niin sairaita ja on niiiiin vaikeaa herätä kouluun ym. Illat ja yöt juhlitaan. Tai sitten on näitä omassakin kaveripiirissä olleita, joilla nyt yöt kului valvoen ja pelaillen tietokoneella. Vanhemmat ei edes tienneet huonoista tavoista, koska itsekkin pyörivät joko itsekkin juhlien ystävillään tai sitten oli omat harrastukset niin aikaavieviä.

En väitä, etteikö supistuksilla eri kunnilla olisi vaikutusta asiaan, mutta ihan oikeasti, herätkää vanhemmat ja olkaa vanhempia. Katsokaa miten nuoriso käyttäyytyy turuilla ja toreilla ja miettikää sitäkin vaihtoehtoa, että se oma lapsikin voi olla osana niitä mulkkuja nuoria, vaikka ne kotonaan sen kiistäisivätkin. Miettikää sen jälkeen, että on A aihetta omaa lasta ensitilassa viedä sinne psykologille "ylivilkkauden" takia tai B aihetta sinänsä valittaa kuntien politiikkaa, vaan voisiko miettiä, että muutos voisikin tulla potilaista itsestään. Varmasti sielä kouluavustuksen piirissä (ja niissä hoijksien) on aivan turhasta nuorisoa.

Anonyymi kirjoitti...

Sinulla on ihan hyviä kommenttaja, mutta nyt sekoitat kaksi täysin eri asiaa toisiinsa. Meillä on lapsia joilla on diagnisoitu kehitysvamma, kehityksen häiriö joka on monesti synnynäinen (dysfasia, dyspraksia, autismi jne). Lasta on siis hoidettu syntymästä asti ja diagnoosit perustuvat pitkäaikaiseen hoitosuhteeseen.

On toki vanhempia jotka eivät välitä lastensa liikkumisista tai yleensäkään hyvinvoinnista. Kyllä, varmasti pelaillaan, kuljetaan kaduilla yö myöhät, ryypätään, riehutaan ja ollaan hankalia. Nämä eivät kuitenkaan ole peruste erityisopetustukseen, eli ei tämänkaltaisille ilmiöille haeta tukea erityisopetuksesta vaan niihin löytyy tukea jostain muualta, kuten terveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta.

Resurssien suhteen koulut on ajettu alas, ja tuen tarve joka ei perustu todelliseen diagnoosiin ei kuulukaan antaa. Siitä olemme varmaan yhtämieltä. Esim. jos lapsi lähtee kesken kouluviikon lomalle etelään niin vanhemmilla ei ole oikeutta hakea lapselleen tukiopetusta. Tästä olen samaa mieltä. Opinnoissa jälkeen jääminen on silloin itseaiheutettua.

Sinulla on hyviä miettimisen arvoisia kommentteja, mutta ei pidä sekoittaa niitä puuroja vellejä keskenään.

mikä sitten on se vammaisuus? Moni vammaisuus on suhteellista.

Vammaisuus ei ole suhteellista. Vammaisuus tai kehityksen häiriö perustuu diagnoosiin. Vähän kuten flunssa. Joko se on tai sitä ei ole. Autismi ei ole suhteellista, kuten ei ole dysfasia ym.

pikkupilttienne ongelmia setvitte, että mistä ne voivat oikeasti johtua

Hyvä pointti. Älä kuitenkaan sekoita tätä vammaisuuteen ja itseaiheutettuun, ellet nyt halua sanoa että vammaisuus on itseaiheutettua.

Vaikka laki antaisikin kaikille pikkupilteille koulunkäyntiavustajat, niin se ei tarkoita sitä, että kaikilla ne pitää myöskin olla.

Väärin. Jos laki todella sanoisi näin, silloin ne oltava kaikilla. Ei lakia voi yksipuolisesti tulkita ja vain päättää että joskus noudatetaan ja joskus ei. Jos laki on kohtuuton, sitä voidaan muuttaa. Siihen asti toimitaan lain mukaan. Vrt. vaikka lasten päivähoidon subjektiivinen oikeus.

Joskus vaan voi olla, ettei se oma lapsi nyt yksinkertaisesti isona ole se maailman huipun ydinfyysikko.

Varmasti näin. Miten tämä liittyy vammaisuuteen?

Se voi olla haluttomuutta, osaamattomuutta tai ihan sitä, että toiset nyt on fiksumpia kuin toiset.

Ei erityisopetustukea myönnetä sillä perusteella että on vähemmän "älykkäämpi" kuin joku toinen. Sitä myönnetään edelleen vammaisuuden / kehityshäiriön takia.

En tiedä miten käytännössä tukiopetuksia saadaan eri kunnissa, mutta sen mitä itse seurannut omissa ympyröissä, niin sitä saa kyllä varsin helposti ja jopa täysin perusteettomasti.

Hienoa. Kerrotko vielä missä kunnassa? Äläkä sano Helsingissä koska olen seurannut tilannetta 4 lapsen kanssa viimeisen 15 vuoden ajan. Perusteettomasti sitä ei saa, lähinnä perusteettomasti jätetään antamatta.

Katsokaa miten nuoriso käyttäyytyy turuilla ja toreilla ja miettikää sitäkin vaihtoehtoa, että se oma lapsikin voi olla osana niitä mulkkuja nuoria, vaikka ne kotonaan sen kiistäisivätkin.

Voih. Miten tämä liittyy vammaisuuteen ja kehityshäiriöihin? Niin, ja älä hyvä ihminen yleistä. Meitä on vanhempia jotka oikeasti huolehtivat ja ovat kiinnostuneita lastensa menemisistä ja tulevaisuudesta. Jos sinun vanhempiasi ei kiinnostanut, se ei ole koko maailman syy.

Anonyymi kirjoitti...

Sinulla on ihan hyviä kommenttaja, mutta nyt sekoitat kaksi täysin eri asiaa toisiinsa. Meillä on lapsia joilla on diagnisoitu kehitysvamma, kehityksen häiriö joka on monesti synnynäinen (dysfasia, dyspraksia, autismi jne). Lasta on siis hoidettu syntymästä asti ja diagnoosit perustuvat pitkäaikaiseen hoitosuhteeseen.

On toki vanhempia jotka eivät välitä lastensa liikkumisista tai yleensäkään hyvinvoinnista. Kyllä, varmasti pelaillaan, kuljetaan kaduilla yö myöhät, ryypätään, riehutaan ja ollaan hankalia. Nämä eivät kuitenkaan ole peruste erityisopetustukseen, eli ei tämänkaltaisille ilmiöille haeta tukea erityisopetuksesta vaan niihin löytyy tukea jostain muualta, kuten terveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta.

Resurssien suhteen koulut on ajettu alas, ja tuen tarve joka ei perustu todelliseen diagnoosiin ei kuulukaan antaa. Siitä olemme varmaan yhtämieltä. Esim. jos lapsi lähtee kesken kouluviikon lomalle etelään niin vanhemmilla ei ole oikeutta hakea lapselleen tukiopetusta. Tästä olen samaa mieltä. Opinnoissa jälkeen jääminen on silloin itseaiheutettua.

Sinulla on hyviä miettimisen arvoisia kommentteja, mutta ei pidä sekoittaa niitä puuroja vellejä keskenään. Meinaatko todella että kehitysvammainen pitäisi laittaa samaa luokkaan ”normaalien” lapsien kanssa? Erityisopetuksella ei ole tarkoitus laittaa kaikkia samalle ”tasolle”, vaan antaa kaikille sama mahdollisuus opiskella ja opetella ja käydä koulua. Tämä näyttää unohtuvan monilta.

Anonyymi kirjoitti...

Erityisopetuksella ei ole tarkoitus laittaa kaikkia samalle ”tasolle”, vaan antaa kaikille sama mahdollisuus opiskella ja opetella ja käydä koulua. Tämä näyttää unohtuvan monilta.

Juuri näin. Lapset on erilaisia, oppivat erilailla, toiset ovat älykkäämpiä kuin toiset. Tästä ei ole kysymys, vaan siitä että kaikilla on mahdollisuus käydä koulua ja opiskella. Kukaan ei yritä tehdä erityisopetuksen ja tukiopetuksen turvin oppilaista "yhtä älykkäitä". Kaikki ansaitsevat mahdollisuuden. Emme asu sentään missään kehitysmaassa.

Anonyymi kirjoitti...

mikä sitten on se vammaisuus? Moni vammaisuus on suhteellista.

Vammaisuus ei ole suhteellista. Vammaisuus tai kehityksen häiriö perustuu diagnoosiin. Vähän kuten flunssa. Joko se on tai sitä ei ole. Autismi ei ole suhteellista, kuten ei ole dysfasia ym.

pikkupilttienne ongelmia setvitte, että mistä ne voivat oikeasti johtua

Hyvä pointti. Älä kuitenkaan sekoita tätä vammaisuuteen ja itseaiheutettuun, ellet nyt halua sanoa että vammaisuus on itseaiheutettua.

Vaikka laki antaisikin kaikille pikkupilteille koulunkäyntiavustajat, niin se ei tarkoita sitä, että kaikilla ne pitää myöskin olla.

Väärin. Jos laki todella sanoisi näin, silloin ne oltava kaikilla. Ei lakia voi yksipuolisesti tulkita ja vain päättää että joskus noudatetaan ja joskus ei. Jos laki on kohtuuton, sitä voidaan muuttaa. Siihen asti toimitaan lain mukaan. Vrt. vaikka lasten päivähoidon subjektiivinen oikeus. Paljon kiistoja saako lapsen laittaa hoitoon vaikka vanhemmat ovat itse kotona. Mielipiteet ovar merkityksettömiä. Laki sanoo että saa, sen mukaan mennään. Jos laki on kohtuuton tai väärä, sitä voi muuttaa.

Joskus vaan voi olla, ettei se oma lapsi nyt yksinkertaisesti isona ole se maailman huipun ydinfyysikko.

Varmasti näin. Miten tämä liittyy vammaisuuteen ja erityistukeen?

Se voi olla haluttomuutta, osaamattomuutta tai ihan sitä, että toiset nyt on fiksumpia kuin toiset.

Ei erityisopetustukea myönnetä sillä perusteella että on vähemmän "älykkäämpi" kuin joku toinen. Sitä myönnetään edelleen vammaisuuden / kehityshäiriön takia. Sen tarkoitus on antaa kaikille mahdollisuus ei saattaa kaikkia samalle tasolle.

En tiedä miten käytännössä tukiopetuksia saadaan eri kunnissa, mutta sen mitä itse seurannut omissa ympyröissä, niin sitä saa kyllä varsin helposti ja jopa täysin perusteettomasti.

Hienoa. Kerrotko vielä missä kunnassa? Äläkä sano Helsingissä koska olen seurannut tilannetta 4 lapsen kanssa viimeisen 15 vuoden ajan. Perusteettomasti sitä ei saa, lähinnä perusteettomasti jätetään antamatta.

Katsokaa miten nuoriso käyttäyytyy turuilla ja toreilla ja miettikää sitäkin vaihtoehtoa, että se oma lapsikin voi olla osana niitä mulkkuja nuoria, vaikka ne kotonaan sen kiistäisivätkin.

Voih. Miten tämä liittyy vammaisuuteen ja kehityshäiriöihin? Niin, ja älä hyvä ihminen yleistä. Meitä on vanhempia jotka oikeasti huolehtivat ja ovat kiinnostuneita lastensa menemisistä ja tulevaisuudesta. Jos sinun vanhempiasi ei kiinnostanut, se ei ole koko maailman syy.

Anonyymi kirjoitti...

Ei erityisopetustukea myönnetä sillä perusteella että on vähemmän "älykkäämpi" kuin joku toinen. Sitä myönnetään edelleen vammaisuuden / kehityshäiriön takia. Sen tarkoitus on antaa kaikille mahdollisuus ei saattaa kaikkia samalle tasolle.

Tässähän tämä räikein kohta olikin "palautteissa".

Sitä kun annetaan.
Minä sentään olen seurannut tilannetta ihan henkilökuntana.

Kaikkein ongelmmallisinta on vielä se, että sen lisäksi, että yhteiskuntamme on pakotettu jakamaan yhdenvertaista koulua niillekkin, joista ei ydinfyysikkoa ikinä tule, niin ne tulevat ydinfyysikot ihan oikeasti jäävät taka-alalle.

Tilanne on melko kestämätön erityiskouluissa ainakin. Opettajat saarnaavat, että pitää luokan pysyä "kasassa" ja toisaalta sielä on joukossa oppilaita, jotka syystä tai toisesta ei edisty mihinkään ja niitä, jotka haluisivat lisää opetusta... ja paljon.

On helppoa äitinä (käytännössä aivan sivullisena) puolustaa kynsin hampain oman lapsen oikeuksista, oli niihin oikeuksien vaatimuksiin perusteita tai ei.

Tietysti ihan oikeasti vammaisen lapsen syrjään jättäminen on väärin, mutta ajatuksena olikin herättää ajatus siitä, että kaikki vammaiset (niin joku "ylivilkkaus" on sitä nykyisin myöskin) ei tarvitse erityisapua koulusta tai, ettei todellisuudessa joku ole oikeasti vammainen tai muuten vain apua tarvitseva ja osin juuri siksi varmasti todellista apua kaipaava henkilö jää siitä paitsi.

Sen takia on mielestäni oikea suunta alkaa pikku hiljaa huomioimaan, että olemasa on niitä normaalejakin ja vielä niitä erityisen kyvykkäitä henkilöitä.

Todellisuus on melko ihmeellinen. Itse sivusta seuranneena olen touhua seurannut vuosia. Nämä "apua tarvitsevat" oppilaat yllättävän usein on vain laiskoja tai sellaisia, jotka eivät osaa panostaa esim. nukkumiseen oikeaan aikaan. Sitten kun koulusta soitellaan, että pikku Arto on nyt heikko koulussa, niin se kääntyy aika helposti siihen, että pikku Arto on vain kipeä tai muuten ymmärrystä vaille oleva "erilainen nuori".

Anonyymi kirjoitti...

Voih. Miten tämä liittyy vammaisuuteen ja kehityshäiriöihin? Niin, ja älä hyvä ihminen yleistä. Meitä on vanhempia jotka oikeasti huolehtivat ja ovat kiinnostuneita lastensa menemisistä ja tulevaisuudesta. Jos sinun vanhempiasi ei kiinnostanut, se ei ole koko maailman syy.

Tähän nyt vielä kommentoin, koska se on erityisesti loukkausmielessä kirjoitettu. Se ei osunut eikä kohde uponnut. Minä olen kouluja käynyt vuosia, sekä töitä. Tällä hetkellä taas opiskelen. Minun vanhempani kyllä otti minut huomioon. Nykyaikana vaan perhekasvatus lähtee siitä, että vanhempien ei sitä tarvitse tehdä, siis jos vanhemmilta kysytään. Minulla on ihan perusteltu syy yleistää asia, koska yleinen ongelmahan se on. Toki uskon yhä siihen, että vielä on enempi niitä vanhempia, jotka välittävät, mutta käytännössä asioihin ei puututa oikealla tavalla tai todellisuudessa ei tunneta lapsia. Siis tämä mielikuva on rakentunut kun olen edustanut henkilökuntaa ja ollut kuulemassa vanhempia ja samalla iltaisin seurannut saman lapsen menoa illasta.

Mutta totta, tämä ei sinänsä liity vammaisuuteen, mutta erityisapuun koulussa kylläkin. Kaikenlainen apu maksaa ja saattaa olla turhaan pois oikeasti apua tarvitsevalta.

Anonyymi kirjoitti...

"Onko tosiaan muka näin? Jos viranomainen kieltäytyy noudattamasta lakia niin onko tosiaan muka niin että jos viranomainen ei anna asiasta päätöstä (emme anna tukiopetusta, siis suullisestikin) ei asiaa voi viedä mihinkään oikeuteen?

T.Toinen maallikko"

- Siinähän se ongelma on. Yleinen alioikeus (eli käräjäoikeus) ei lähtökohtaisesti ole toimivaltainen käsittelemään hallintoviranomaisten tekemisiä. Hallinto-oikeuteen taas voi valittaa viranomaisen tekemästä päätöksestä.

Tässä tukiopetustapauksessa ei ole annettu edes suullista päätöstä: tukiopetusta ei järjestetä, piste. Yksilöön kohdistuvaa päätöstä, jolla vaikka Olli Opiskelijan pyyntö tukiopetuksesta evätään, ei ole.

Ja perustuslain rikkomisesta yleensä ei ole rangaistussäännöstä. Esimerkiksi kidutuksen kielto jne. on rangaistavia, koska ne löytyvät lisäksi rikoslaista, jonka mukaan teko on rangaistava.

"Jos on tosiaan niin, että ei ole olemassa mitään oikeusastetta tai tuomioistuinta jolla voidaan koulu määrätä noudattamaan lakia, antamaan sitä tukiopetusta, niin olen tyrmistynyt.

Mitä tehdään tuollaisella lainsäädännöllä jos se on täysin yhdentekevää?"

- Tyrmisty vain, mutta ei ole. Ongelma on nimenomaan se puuttuva päätös. Vrt. vaikka asumistuki. Siitä on laki, sitä haetaan Kelalta, saadaan kirjallinen päätös, josta voi sitten valittaa ja hakea muutosta.

Toisaalta monen lain rikkomisesta on nimenomaan rangaistussäännökset. Esimerkiksi työsopimuslain rikkonen on monin osin säädetty rangaistavaksi työsopimuslaissa ja osin rikoslaissa. Kuten sanoin, PL osalta ei ole rangaistussäännöstä tyyliin "joka rikkoo perustuslakia, tuomitaan..."

Tämänhän ne ovat kouluissakin huomanneet, että tehokasta oikeussuojakeinoa ja siten sanktion vaaraa ei ole olemassa.

Huoltaja kirjoitti...

Sitä kun annetaan.
Minä sentään olen seurannut tilannetta ihan henkilökuntana.


Ymmärsinkö oikein? Eli eritysopetusta annetaan niitä tarvitseville? Yllättävää ei ole, että en usko. Jos todella olet henkilökuntaa olet esim. helsingissä samaisen opetusviraston alainen joka kieltäytyy noudattamasta perusopetuslakia. Uskottavuutesi on nolla. Et sinä pure kättä joka antaa sinulle elannon.

Vanhempana voin todeta seuranneeni asioita 4 lapsen osalta, lisäksi vielä siskon kahden lapsen osalta. Kyllä, helsinkiläisessä koulussa, suoraan läheltä sitä kuinka helsingin opetusvirasto ja koulut toimivat. Ei ole kaukana natsisaksan kouluttamisesta. Nyt vain ei tarvitse olla edes juutalainen. Resurssit on alhaalla ja lakia ei tarvitse noudattaa. Kuten kommenteista näkyy, lakia ei myöskään noudateta koska sitä ei ole kenellekään mitään seurauksia. Paitsi niille lapsille jotka sitä tukea eivät saa.

Ihmisenä olet aika yksinkertainen (toivottavasti et ole opettaja), nimittäin on kohtuullisen alkeellista vedota siihen että osa lapsista on laiskoja tai muuten vain vetelehtivät. Näin varmaan on, sekö on kuitenkin oikeus kieltää tuki kaikilta muiltakin? Joo, ajaahan meistä aikuisista osa kännissä autoakin, joten parempi kieltää se auton ajaminen kaikilta.

Olet säälittävä.

Anonyymi kirjoitti...

Olet säälittävä.

Tämä viimeinen kommentti kertoo varmasti kirjoittajasta enempi, kuin on tarvettakaan.

... ja en ole opettaja, enkä ole sitä koskaan ollutkaan. Enkä Helsingin seudusta tiedä mitään. Muutamasta muusta seudusta tiedän.

Vaikka miten koetat lynkätä minua, niin tosiasioita se ei muuta miksikää. Lapsia on oikeasti laiskoja tai muuten ilman kuria olevia, ihan terveissä, kuin vammaisissakin. Enkä ole missään kohtaan väittänyt, että kaikilta erityisopetus sen takia pitää kieltää, kunhan vain mainitsin, että ihan oikeasti on yllättävänkin paljon ihan perusteettomasti oppilaita päässyt erityisopetuksen piiriin.

Minua vain ihmetyttää, että sinä vedät jopa neljä lastasi mukaan ja vielä siskon lapsetkin. Onko ne kaikki erityisopetusta vailla? Vai miksi otit kaikki kuusi lasta mukaan keskusteluun?

Eli väitätkö nyt, että sinun ja siskosi kaikki kapset tarvisevat erityisopetusta ja vielä ihmettelet, ettei ne sitä saa? Miksiköhön ne kaikki kuusi lasta sitä tarvitsisi?

Vanha sananlasku meni jotenkin näin: "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa".

Noh, meni aika pitkälle minun ajatus, mutta eipä tuo sinunkaan ajatusleikki ihan pienenä ole pysynyt minun osaltani. Vai olinko sittenkään väärässä?

Anonyymi kirjoitti...

ihan oikeasti on yllättävänkin paljon ihan perusteettomasti oppilaita päässyt erityisopetuksen piiriin.

Missä maailmassa elät? Helsingissä oppilaita ei todellakaan pääse perusteettomasti erityisopetuksen piiriin kun sitä erityisopetusta eivät saa edes ne jotka siihen ovat lain mukaan oikeutettuja.

Eli väitätkö nyt, että sinun ja siskosi kaikki kapset tarvisevat erityisopetusta ja vielä ihmettelet, ettei ne sitä saa? Miksiköhön ne kaikki kuusi lasta sitä tarvitsisi?

En ole väittänyt että kaikki tarvitsevat erityisopetusta. Sanoin että kokemusta on yhteensä kuudesta lapsesta seurata kuinka erityisopetus ja tukiopetus on järjestynyt silloin kun sitä kenenkin kohdalla on tarvittu. Ei ole ei. Oletko kuullut koskaan perinnöllisistä sairauksista? Valitettavasti sellaisiakin on olemassa. Sun ajatusmaailma on niin yksioikoisen yksinkertainen että melkein tunnen myötähäpeää. Yritä herätä.

En yritä loukata, mutta yksinkertaisesti ärsyttää. Kun puhutaan resurssien alasajosta, mikä on faktaa. Kun puhutaan siitä että perusopetuslakia ei noudateta. Mikä on faktaa. Kun puhutaan siitä että lain noudattamatta jättämisestä ei ole mitään sanktioita, vanhemmat ja huoltajat ovat yksin opetusviranomaisia vastaan. Mikä sekin on faktaa.

Niin sitten tulee näitä jotka kaikki tietävästi puhuvat laiskoista lapsista joille haetaan erityisoeptustukea kun vanhemmat eivät halua huolehtia lapsistaan ja lapset pelaavat ja valvovat jne. Uskallan väittää, että rajaa jolla esim. erityisopetusta myönnetään on hilattu niin korkealle (laittomalle tasolle) ettei suurin osa niistä jotka oikeasti perustellusti ja diagnoosin myötä tarvitsisivat tukea eivät sitä saa. Siihen joukkoon ei todellakaan mene ne lapset joiden koulumenestyksen huono tila johtuu muusta kun kehitysvammasta tai kehityksen häiriöstä.

Tästä käsittääkseni oli blogin artikkelissakin kyse. Ei siitä että haetaan oikeutetusta saada erityisopetusta kaikille "laiskoille" lapsille.

Anonyymi kirjoitti...

Viranomaisilla on ollut suunnitelmia koko erityisopetusjärjestelmän lakkauttamisesta. Eli siitä ajatuksesta että kaikki lapset ovat normaaleissa opetusryhmissä täysin tasapuolisesti. Opettajat ja opettajien ammattiliitot ovat vastustaneet tätä jyrkästi.

Ihan ajatusleikkinä voi miettiä miten yksi opetatja selviytyy tilanteesta jossa luokalla on useampi kehitysvammainen, ehkä jopa pyörätuolissa osittain tai kokonaan liikuntakyvytön, puhe kyvytön, vakavasti autistinen, voimakas dysfasia jne. Miten opettajan pitäisi pystyä opettamaan kaikki näitä erityis lapsia normaalien lapsien sijaan? Miten opetussuunnitelma toteutuu? Ideahan nimen omaan on että erityisopetuksessa tehdään henkilökohtainen suunnitelma oppimisen tahdista, koska se tahti on toinen kuin normaaleilla oppilailla. Eityisopetusta niin erityisopetusluokassa kuin integroitunakin tarvitaan. Nyt olisi tärkeintä varmistaa että kunnat ja kaupungit todella myös noudatavat lainsäädäntöä tämän asian osalta.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt olisi tärkeintä varmistaa että kunnat ja kaupungit todella myös noudatavat lainsäädäntöä tämän asian osalta.

Tämä on myöhäistä. Kuten artikkelissa mainitaan, perusopetuslain uudistus tulee voimaan 2011 joka käytännössä lopettaa erityistuen. Laissahan se toki määritellään, mutta kuten jo on käynyt ilmi, kapungit eivät lakia noudata eikä siitä ole mitään sanktiota. Käytännössä uudella lainsäädännöllä on varmistettu että asia näyttää hyvältä paperilla (seuraavaan koulutusvertailuun voidaan sanoa että asia kunnossa) mutta käytännössä, realimaailman tasolla, erityisopetus on ajettu alas.

Anonyymi kirjoitti...

Missä maailmassa elät? Helsingissä oppilaita ei todellakaan pääse perusteettomasti erityisopetuksen piiriin kun sitä erityisopetusta eivät saa edes ne jotka siihen ovat lain mukaan oikeutettuja.

Ihan tässä maailmassa elän, mutta sinä tunnut sen sijaan elävän jossain muualla.

Perusteettomasti erityisopetuksen piiriin ihmisiä pääse ja uskon, että näin tapahtuu Helsingissäkin. Voi olla, että vastaavasti perusteellisesti ei pääse ja ajatus olikin, että osatekijänä tässä sopassa on nimenomaan ne perusteettomasti päässeet.

Ja anteeksi nyt vain, mutta kuulostat juuri sellaiselta perus äidiltä, jolla on koko suku sairaana jos vaika millä lailla oman mielipiteen mukaan ja jonka lapset ja sukulaiset nimen omaan tarvitsevat jos vaikka mitä hoitoa ja heti aivan perusteettomasti. Juttusi nyt yksinkertaisesti seuraa tiettyä kaavaa, jossa sinun pikku Timolla on sitä ja pikku Artolla tätä ja Jannekin ei meinaan sitten millään oppia lukemaan. Yhteiskunta on kuitenkin juuri tälläisissä tapauksissa voimaton. Erityislääkäräillä hypätään kunnes jokaiselle löydetään "sairaus" ja seuraavaksi ollaankin erityisopetusta vaatimassa. Todellinen ongelma voi olla vain kotikasvatuksellinen.

Tämä on nyt vain tosielämää.

Anonyymi kirjoitti...

^Jos tiedät sellaisia henkilöitä jotka ovat päässeet erityisopetukseen perusteetta, niin ehkäpä sinun pitäisi ottaa yhteyttä niihin psykologeihin jotka ovat tehneet väärät diagnoosit ja kertoa se heille.

Saanko tulla katsomaan kun kerrot?

Anonyymi kirjoitti...

Eipä mene Tamperellakaan sen paremmin http://www.aamulehti.fi/uutiset/pirkanmaa/moni-lapsi-jaa-taas-ilman-koulunkayntiavustajaa/193767

Anonyymi kirjoitti...

Anteeksi nyt vain: miten kukaan voi sanoa, että Suomessa oppivelvollisuusikäinen saisi PERUSTEETTOMASTI päätöksen erityistä tukea tarvitsevasta opetuksesta?!
Voi pyhä yksinkertaisuus...
Sen sanon, että me erityislasten vanhemmat olemme joka päivä niin järkyttävän lujilla, että ihan aikuisen oikeasti toivoisin, että vinoilut jätettäisiin tällaisilta palstoilta pois, kiitos! :)
Ja kiitos sinulle sinä erityislapsen tai -lasten vanhempi, joka olet tänne eniten kirjoittanut! Toivon, että jaksat vain edelleen. Minäkin yritän jaksaa...

Suvi kirjoitti...

En ihan kaikkia kommentteja ehtinyt lukemaan, mutta heräsi kysymys että korvaako kela jotain yksityisestä tukiopetuksesta?
Artikkeli oli todella hyvä ja mielenkiintoinen ja selkeästi aihe, joka puhuttaa.