Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

lauantaina, kesäkuuta 25, 2016

Musta lista

Kuluttajaliitolla on karttapohjainen mustan lista niistä yrityksistä jotka eivät ole suostuneet noudattamaan kuluttajariitalautakunnan suositusta tekemänsä virheen hyvittämisestä kuluttajalle. Näiden yritysten palveluiden käyttämistä tai tuotteiden ostamista tulee välttää kaikin keinoin.

Katso kuluttajaliiton mustalista.

Yksityisen pysäköinninvalvonnan osalta listalla on Suomen Parkkivartijat Oy, Uudenmaan Pysäköinninvalvonta Oy, Park Area Suomi Oy ja Autoparkki Norden Oy. Näistä Autoparkki Norden Oy:llää näyttää olevan suurin ongelma noudattaa lainsäädäntöä sillä yritys on hävinnyt lautakunnassa yhdeksän kertaa. Toisaalta, näiden palveluiden käyttämättä jättäminen on sikäli helppoa koska yksityistä valvontamaksua ei tarvitse muutoinkaan maksaa. Valvontamaksun maksaminen on kaikilta osin täysin vapaaehtoista.

Ajoneuvojen puolella silmiinpistävää on Vehon sekä Tampereen Autocenteri Oy:n joutuminen listalle.

Matkailupuolella Finnairin joutuminen listoille ei ole varmastikaan yllätys kenellekään. Sen verran usein Finnair on viitannut kintaalle asiakkaidensa oikeuksille. Muita kartettavia lentoyhtiöitä ovat KLM, Easyjet ja Ryanair.

Lue myös:

Kadonnut mustaan aukkoon
Musta lista – edelleen Oy Philips Ab

sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2016

Työajan pidentäminen ei ehkä koske sinua

Pitkään ja hartaasti leivottu kilpailukykysopimus heikennyksineen on viimein sorvattu kasaan myös liittojen tasolla kussakin uudistetussa työehtosopimuksessa. Kilpailukykysopimuksen yksi elementti on työajan pidentäminen. Työaikaa voidaan pidentää muuttamalla kokonaisia vapaapäiviä työpäiviksi tai yksinkertaisesti päivä- tai viikko työaikaa lisäämällä. Jossakin uusissa työehtosopimuksissa työajanpidentäminen on jätetty paikallisesti sovittavaksi työpaikoille.

Jos päädytään päivittäisen tai viikottaisen työajan pidentämiseen, päätös ei  koske niitä henkilöitä joilla työsopimuksessa on sovittu tarkasti kiinteä päivittäinen tai viikottainen työaika.

Nykypäivänä työnantajat tekevät työsopimukset siten että työajaksi on monesti määritelty "TES:in mukainen". Mutta vanhemmissa työsopimuksissa oli tapana kirjata työsopimukseen työaika hyvinkin tarkasti, esimerkiksi "viikottainen työaika 37.5h". Tällöin henkilön viikottainen työaika on sopimuksessa mainittu riippumatta siitä mitä kilpailukyky- tai työehtosopimuksissa on sovittu.

Työnantajan ainoa mahdollisuus on yrittää neuvotella työntekijän kanssa työsopimuksen muuttamisesta. Siitähän "paikallisessa sopimisessa" on juuri kyse.  Yksipuolisesti työnantaja ei voi työsopimusta muuttaa.

Työntekijän intresesseissä ei tietenkään ole suostua työajan pidennykseen ilman sopivaa kompensaatiota. Neuvotteluissahan on kuitenkin aina kyse ratkaisun löytämisestä joka tyydyttää kumpaakin osapuolta. Varsinkin työnantajat eivät tätä monesti ymmärrä.

Työnantaja ei voi myöskään sanoa työsopimusta irti sillä perusteella että haluaa muuttaa työehtoja. Lain mukaisen irtisanomisperusteen pitää täyttyä työsopimuksen irtisanomiseksi, ja sellainen ei ole sopimusehtojan yksipuolinen muuttaminen. Jos on olemassa tuotannolliset ja taloudelliset perusteet sanoa työsopimus irti, silloin työantaja voi tarjota uutta sopimusta tilalle, mutta silloinkin vanha sopimus on voimassa vielä irtisanomisajan joka pisimmillään on kuusi kuukautta.

Tarkistakaa mitä työsopimuksessanne lukee. Mikäli työsopimuksessa on mainittu tarkasti työajan pituus ja työnantaja pidentää työaikaa yksipuolisesti, pitää työnantajalle muistuttaa ettei työsopimuksen ehtojen yksipuolinen muuttaminen ole mahdollista. Jos työnantaja haluaa tällaisen työntekijän noudattavan uutta pidennettyä työaikaa asiasta pitää neuvotella ja etsiä ratkaisu jolla työajan pidentäminen korvataan esimerkiksi palkkaa vastaavasti nostamalla.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

tiistaina, toukokuuta 31, 2016

Suosi suomalaista?

Suosi suomalaista. Työllistät ja luot työpaikkoja Suomeen.

Ajatus lauseen takana on kaunis. Mitään muuta se ei sitten olekaan. Kuluttajan kannalta on tärkeintä arvioida tuotteen tai palvelun hintaa ja laatua eikä sitä onko tuota tai palvelu suomalainen. Vaikea kuvitella tilannetta jossa vain suomalaisuuden takia pitäisi ostaa laadultaan huonompi, heikompi tai kalliimpi tuote kuin ulkomaiselta kilpailijalta.

Suomalaisten yritysten on opittava tuottamaan laadultaan riittävän korkeantasoisia tuotteita ja palveluita eikä keskittyä ratsastamaan suomalaisuudella. Ei kenenkään pitäisi ostaa mitään siksi että se on suomalainen vaan siksi että se on tarpeeksi laadukas ja toimiva ratkaisu.

Suomalaisia työpaikkoja luodaan yrityksissä. Valitettavasti kuitenkin kaikki isot pörssiyhtiöt monella alalla ulkoistavat toimintojaan ja siten myös suomalaisia työpaikkoja halpoihin maihin kuten Intiaan, Bulgariaan ja Slovakiaan. Jos suuryritykset eivät välitä yhteiskunnallisesta vastuustaan ja suomalaisesta työstä niin miksi kuluttajien pitäisi välittää näiden yritysten tuotteista ja palveluista?

Suomalaisia pienyrityksiä jotka käyttävät suomalaista osaamista, suomalaista työvoimaa ja tuottavat laadukkaita tuotteita tai palveluita pitää ja kuuluukin suosia. Yritykset jotka mainostavat olevansa suomalaisia ja samaan aikaan syrjivät suomalaista työvoimaa ja ulkoistavat työpaikat ulkomaille, näiden yritysten tuotteet ja palvelut on hyvä kiertää kaukaa laadukkuudesta riippumatta.

On vastemielistä katsoa yritysten vaatimuksia ostaa heidän tuotteitaan tai palveluitaan suomalaisen työn tukemiseksi kun samaan aikaan samat yritykset ulkoistavat kaiken työn Suomesta kolmansiin maihin. Toki yritykset saavat toimia näin, mutta myös kuluttajien pitäisi nostaa tietoisuuttaan ja keskittyä ostamaan tuotteensa sekä palvelunsa mieluummin vaikka ulkomailta kuin tekopyhiltä suomalaisilta suuryrityksiltä.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

sunnuntaina, toukokuuta 15, 2016

Onko työaika menneen maailman mittari?

Aamulla katson työsähköpostit heti herätessäni, se helpottaa kummasti päivän aloitusta kun pääsen töihin. Syön aamupalan, vien lapset päiväkotiin. Ajan töihin. Iltapäivällä haen lapset ja kun lapset viimein nukahtavat minulla on aikaa illalla vielä tehdä työtehtäviä jotka jäivät päivän ajalta rästiin. Pidän myös monesti etäpäiviä jolloin työmatkoihin ei mene aikaa ja kerkiän tehdä työtehtäviä toista tuntia enemmän. Kun on etäyhteydet kotia, viikon voi aloittaa jo sunnuntai-iltana hoitamalla kiireisimmät maanantaityöt pois alta. Työnantaja hankki jopa kesämökille ilmaisen nettiyhteyden joten tietokoneella pääsee töihin myös lomalla. Tämä on upeaa ja edistyksellistä.

Tämä on nykyihmisen todellisuutta ja monelle ihmiselle ajasta ja paikasta riippumatonta työn tekemistä. Tällaista toimintatapaa ihastellaan ja suositaan. Työ- ja vapaa-aika katsotaan yhtenä kokonaisuutena eikä niitä haluta pitää erillään. Pitää olla nykyaikainen.

Valitettavan moni on sulkenut silmänsä todellisuudelta ja harva enää pysty näkemään mikä tässä kuviossa on pielessä!

Työnantajan edun mukaista tietysti on että yhdellä korvauksella, joka yleensä on kuukausipalkka, työntekijä tekee työtä käytännössä 24/7. Ensin työpäivän verran työpisteellä tai etätöissä ja sen jälkeen hoitaa työtehtäviä myös muina aikoina joustavasti vapaa-ajan lomassa ja on kaiken lisäksi lomallakin vain nettiyhteyden päässä ja aina kännykällä tavoitettavissa. Tämä näyttää olevan uusi tapa toimia digitalisoituneessa yhteiskunnassa ja ennen kaikkea tehokkaampi ja joustavampi tapa tehdä töitä.

Onko kuitenkaan työntekijän edun mukaista olla työnantajan käytettävissä jatkuvasti ja onko työntekijän tai hänen perheensä edun mukaista että työhön käytetty aika on pois yhteisestä ajasta? Entä työstä maksettu korvaus?

Työajan ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on yksi elinkeinoelämän nerokkaista salajuonista. Mainostetaan nuorille työntekijöille kuinka joustavia työpaikalla ollaan. Työtä voi tehdä silloin kun haluaa ja missä haluaa. Työnantaja tarjoaa laitteet ja yhteydet. Etätyötä voi tehdä mistä vain. Samaan aikaan työsopimuksessa maksetaan kiinteämääräistä kuukausipalkkaa tai vielä pahempaa, olet tehnyt työsopimuksen jossa puhutaan kokonaispalkasta.

Kuinka tyhmä pitää ihmisen oikeasti olla tehdäkseen, hyväksyäkseen ja toimiakseen vastoin omaa taloudellisia intressiään?

Jokainen meistä on varmasti sitä mieltä että tehdystä työstä on maksettava palkka. Kun kyse on kuukausipalkkaan perustuvasta työsopimuksesta on työsopimuksessa poikkeuksetta määritelty myös päivittäinen työaika. Tämä aika on siis normaalityöaika jonka aikana tehtyä työtä vasten maksetaan kuukausittainen palkka. Entä mikä on se aika jota työhön kulutetaan työsopimuksessa sovitun työajan ulkopuolella? Siis se aika jota käytetään sähköpostin läpikäymiseen, saavutetaan säästämällä työmatkoissa, tehdään töitä lomalla, illalla tai yöllä?

Jokaisesta tehdystä työtunnista on maksettava korvaus. Se miten korvaus maksetaan on pitkälti sovittavissa työsopimuksessa. Se että asia sovitaan on ennen kaikkea työntekijän intresseissä, mutta myös työnantajan.

Kukaan ei osta samaa pölynimuria 700 eurolla jos sen saa viereisestä kaupasta 150 eurolla. Miksi sitten työskennellään ilmaiseksi sovitun työajan ulkopuolella saamatta korvausta? Siksikö että se on helppoa ja muodikasta?

Etätyön tekeminen ei ole ongelma jos huolehtii siitä että palkkausta vastaava korvaus myös maksetaan jokaisesta tehdystä tunnista tai sitten tekee vain sopimuksen mukaisen tuntimäärän. Suurin epäkohta on siinä, että etätyön ja etäyhteyksien helppous ajaa ihmiset ilmaiseen työhön. Jos haluaa olla työnantajan käytettävissä 24/7 siitä pitää sopia työsopimuksessa ja saada asianmukainen korvaus. Yritysjohtajilla on johtajasopimukset jolloin he käytännössä ovat yrityksen käytettävissä 24/7, mutta myös työstä maksettu korvaus on ihan omaa luokkaansa, ainakin jos uskoo vuosittaisia suurituloisten nimilistoja. Miksi perusduunarin pitäisi tehdä ilmaiseksi?

Moni ei myöskään tajua että vuosia jatkunut toimintamalli jossa työntekijä peruskuukausipalkalla tekee mittavan määrän työtä varsinaisen työajan ulkopuolella ilmaiseksi voi ajan kuluessa muodostua normaaliksi toimintatavaksi jotka kumpikin osapuoli on hyväksynyt hiljaisesti ja siten osaksi työsopimuksen ehtoja. Eikä tämän jälkeen tilannetta muuteta kuin irtisanoutumalla jos yllättäen tulee järkiinsä ja haluaa työstä oikeudenmukaisen korvauksen.

Neiti A on tehnyt työsopimuksen 7.5h päivittäisestä työajasta 2800 euron kuukausipalkalla. Tuntipalkka on 17 euroa. Neiti A on muodikas nykyvirtausten edustaja. Oikea neiti tietäväinen. Todellinen nykypäivän supernainen joka on yhdistänyt työ ja vapaa-aikansa yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Aamuisin ennen työajan alkua hän käyttää puolituntia sähköpostin lukemiseen syödessään aamupalaa. Iltaisin kun lapset menevät nukkumaan hän tekee vielä töitä yhden tunnin saattaakseen kesken jääneet työt loppuun. Keskiviikkona on etätyöpäivä ja aikaa jää enemmän töihin. Lauantaina on aikaa käyttää muutama tunti töihin lasten harrastusten aikana ja sunnuntai-iltana on hyvä aloittaa muutaman tunnin rupeamalla viikon työt tai viimeistellä keskeneräisiä. Näistä muodikkaista työtunneista joista ei makseta korvauksia kertyy 12 tuntia viikossa, 48 tuntia kuukaudessa ja 528 tuntia vuodessa. Yhteensä 8 976 euroa, eikä näissä ole edes ylityökorvaukset mukana.

Se on kolmen kuukauden palkka – ilmaiseksi, mutta toisaalta, ehkä se 700 euron pölynimuri on sittenkin aika hyvä ja halpa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista
Työsuhteen koeaikaa voi käyttää hyväksi myös työntekijä
Liukukuva työaika
Huumausainetestit työpaikalla




sunnuntaina, toukokuuta 01, 2016

Q&A – Seksiä työpaikalla

Harrastin duunikaverin kanssa seksiä ja nyt työnantaja haluaa irtisanoa työsuhteeni. Mitä vittua se kuuluu työnantajalle kenen kanssa hässin?

Oleellista on miettiä onko seksiä harrastettu työajalla vai työajan ulkopuolella.

Työsopimuksen mukaisesti työntekijän on työaikana tehtävä niitä töitä joita työnantaja on hänelle osoittanut. Jos työaikana tekee muuta kuin työnantajan osoittamia tehtäviä tai jättää tehtäviä tekemättä voi työsuhteen irtisanomisen perusteet täyttyä työtehtävien laiminlyönnin takia. Tilanne on siis sama notkuuko facebookissa päivät pitkät vai harrastaako seksiä työkaverin kanssa jos se kerran tapahtuu työajalla.

Työajan ulkopuolella tapahtuvat asiat eivät kuulu työnantajalle, vaan ovat puhtaasti henkilöiden yksityisasioita.

Lojaliteettivelvoite työnantajaa kohtaan on voimassa myös työajan ulkopuolelle. Periaatteessa jos esimiehelle ja alaisella on seksisuhde, voi herätä kysymyksiä siitä kohteleeko esimies alaisiaan yhdenvertaisesti, vai saako seksikumppani sellaista etua, esim. parempia työtehtäviä, mikä voidaan katsoa yhdenvertaisuutta rikkovaksi.

Pääsääntöisesti voidaan kuitenkin katsoa että seksin harrastaminen työkavereiden kesken työajan ulkopuolella ei kuulu työnantajalle ja seksin harrastaminen työaikana voi johtaa korkeintaan ensisijaisesti varoitukseen ei työsuhteen päättämiseen tai purkamiseen.

oikeusjakohtuus.blogpsot.com

Lue myös:
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista
Onko minulla oikeus arvostella työnantajaa julkisesti?
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista
Huumausainetestit työpaikoilla
Työuupumuksesta palkalliselle sairauslomalle
Onko pakko mennä työterveyslääkärille 

lauantaina, huhtikuuta 16, 2016

Tuomareiden vapaa todistusharkinta mahdollistaa mielivaltaiset tuomiot Suomessa

Länsimaisessa oikeusvaltiossa tuomioistuimien ratkaisut on perustuttava lakiin. Jokaisen kansalaisen pitäisi pystyä luottamaan oikeuslaitokseen ja myös luottamaan siihen että heidän oikeutensa toteutuvat juuri siten kuten ne lakiin on kirjoitettu. Kaikkien tuomioiden tulee perustua riittävään näyttöön.

Miten on sitten mahdollista että tapauksissa joissa ei ole muuta kuin kahden ihmisen sana sanaa vasten pystytään toinen osapuoli tuomitsemaan?

Tämä johtuu suomalaisen lainsäädännön vapaasta todistusharkinnasta joka mahdollistaa täysin mielivaltaiset tuomiot.

Vapaa todistusharkinta tarkoittaa käytännössä, että oikeuden tuomari voi täysin vapaasti arvioida todistusaineistoa, todistelua ja muita esille tulleita asioita ja tehdä niiden perusteella johtopäätöksiä jotka huomioivat toiset asiat tarkemmin kuin toiset. Tuomari voi käytännössä antaa eri väitteille eri painoarvon tai merkityksen kuin muille vastaaville asiaan liittyville todisteluille.

Vapaa todistusharkinta antaa tuomarille oikeuden määrittää omien käsitystensä pohjalta mikä on totuus kussakin tapauksessa. Vapaassa harkinnassa ei ole olemassa spesifisistä määrittelyä tai rajausta sille miten todistusaineisto pitää huomioida. Kun kaksi ihmistä kertoo tapahtumasta kaksi eri versiota ja muita todisteita ei ole olemassa, tuomari päättää vapaan todistusharkinnan perusteella kumpaa osapuolista uskoo ja millä perusteella.

Virheellisen tuomion todennäköisyys on ilmeinen. Käytännössä tuomari pitää toisen henkilön kertomaa totuudenmukaisempana, vaikka on täysin mahdollista että juuri tuomarin valitsema henkilö itse asiassa valehtelee. Ihmiset ovat yllättävän huonoja tunnistamaan valehtelijan, eikä tuomarit tee tästä poikkeusta. Luotettavasti, sosiaalisesti ja luonnollisesti esiintyvä valehtelija selviää pälkähästä huomattavasti todennäköisemmin kuin totuuden kertova tilannetta jännittävä introvertti.

Onko oikein että päätös voi perustua täysin vapaaseen harkintaan ilman erityistä ohjeistusta siitä mitä yleensä voi pitää luotettavana ja miten erilainen todistelu tulee arvioida?

Usein sanotaan että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Lähdetään siis ajatuksesta että syyttäjän tai vastapuolen pitää esittää todisteet syyllisyydestä. Samalla myös ajatellaan, että epäillyn ei tarvitse todistaa syyttömyyttään. Käytännössä tilanne ei kuitenkaan ole näin ihanteellinen. Tilanne jossa epäilty ei esitä mitään todisteita syyttömyyttään vastaan voi käytännössä johtaa siihen että vapaan todistusharkinnan perusteella tuomari katsoo että esitetty näyttö syyllisyydestä on totuudenmukaisempaa, koska syyttömyydestä ei ole haluttu tai pystytty esittämään todistusaineistoa. Käytännössä syyttömyyskin pitää siis pystyä todistamaan.

Oikeusjärjestelmässä pitäisi olla sisäänrakennettuna menettely ja ohjeistus jolla rajoitetaan tuomarin oikeutta vapaasti harkita näytän luotettavuutta. Laissa pitäisi määritellä ne todistukselliset keinot, menettelyt ja arvioinnit jotka ovat yleensä sallittuja. Miten arvioidaan luotettavaa henkilötodistelua, silminnäkijöiden kertomuksia suhteessa kuluneeseen aikaan, perhe- ja ystävä suhteita, todisteiden näyttöarvoa jne. Tällä hetkellä rajoituksia on olemassa esimerkiksi todistamisessa puolisoa tai lähiomaista vastaan, mutta yksi suurimmista epäkohdista on lainvastaisesti hankitun todistusaineiston hyväksyminen.

Koko oikeusjärjestelmän perustahan pitää olla siinä, että syyttömiä ihmisiä ei tuomita teoista jota he eivät ole tehneet. Kaikki säännöt ja ohjeistukset tulee olla olemassa syyttömien suojelemiseksi. Kun käytetään täyttä vapaata harkintaa ollaan tilanteessa jossa parhaimmin esiintyvä, parhaimmin asian esiintuova, taloudellisesti varakkaampi, kekseliäämpi tai röyhkeämpi osapuoli voittaa helpommin vaikka olisikin syyllinen tekoon.

Kansalaisen pitäisi pystyä olemaan varma, että tuomioistuimissa, missä päin tahansa Suomea, kenen tuomarin toimesta tahansa käytetään aina samoja menettelytapoja ja ohjeistuksia tasapuolisesti kaikkien epäilyjen ja asianomistajien esittämien väitteiden arvioinnissa.

Valitettavasti tilanne nykypäivänä on aivan toinen. Oikeuden toteutuminen tai toteutumatta jääminen riippuu täysin muista asioista kuin totuudesta. Sen takia kansan kielellä puhutaankin ”tuomioiden arpomisesta”.Eikä totuus todellakaan ole kaukana.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Q&A – Poliisikuulustelu – Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Q&A – Poliisikuulustelun saa tallentaa
Q&A – Poliisin tekemä henkilöntarkistus
Pykälä ”Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” on vanhentunut
Rikos ei ole syyllistyneen yksityisasia
Q&A – Rangaistavuus
Oikeusturvavakuutus ei korvaa

Lue myös:
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 1/3
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 2/3
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3/3

sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2016

Vuokralaisen voi valita myös lain tarkoittamin syrjivin perustein

Monet yksityiset ihmiset omistavat sijoitusasuntoja joita halutaan vuokrata luotettaville ja maksukykyisille asukkaille. Luotettavan ja maksukykyisen asukkaan löytäminen on vaikeaa ja erehtyminen voi johtaa mittaviin tappioihin.

Vuokralaisesta voi tarkistaa joitakin asioita, kuten luottotiedot, tulotiedot, mahdollisen työpaikan tai opiskelupaikan. Pääsääntöisesti yksityisen vuokranantajan tekemä valinta pohjautuu yleiseen syntyneeseen käsitykseen vuokralaisesta sekä vuokranantajan omiin kokemuksiin, ajatuksiin ja vaatimuksiin.

Vuokralaisen syrjiminen sukupuolen, uskonnon tai etnisen taustan perusteella on kielletty yhdenvertaisuuslaissa. Vuokrausilmoitus jossa edellytetään että vuokralainen on ”kantasuomalainen” tai esimerkiksi ”kantaväestöön kuuluva” ovat lainvastaisia syrjinnän perusteella. Käytännössä asunnon vuokraaja voi kuitenkin vapaasti valita vuokralaisen käytti hän omassa mielessään mitä perusteluita tai vaatimuksia tahansa. Hänen ei tarvitse perustella kenellekään valintapäätöstään. Ainoa ongelma on, että julkisesti hän ei voi asiasta kertoa, ei vuokrailmoituksessa eikä näytön tai sopimuksen tekemisen aikana tai jälkeen.

Olisi yhteiskunnallisesti ja yksilöiden kannalta paljon järkevämpää että vuokranantaja saisi tarkoin perustella vaatimukset asunnon vuokraamisesta, oli perusteet sitten mitkä tahansa. Vuokranantaja tietää tarkalleen ketä etsii vuokralaiseksi, joten on aivan turhaa ajanhukkaa niin vuokranantajan kuin mahdollisen vuokralaisenkin osalta hakea tai näyttää asuntoa jota ei hakijalle koskaan tulla vuokraamaan.

Se että syrjintä itsessään on kiellettyä, kuten tuleekin olla, voisi miettiä onko se kaikissa tapauksissa tarkoituksenmukaista tai edes oikeasti syrjintää. Vuokranantajalla on oikeus valita vuokralaisensa sen kokemuksen , elämänkatsomuksellisen ja muun informaation perusteella joka on käytettävissä. Jos vuokranantaja haluaa vuokralaiseksi kantasuomalaisen nuoren parin, niin miksi häntä lainsäädännöllisesti yritetään pakottaa syrjinnän uhan takia valitsemaan tilalle pakolaisperhe?

Miksi yksityisiä ihmisiä yritetään ylipäätänsä lainsäädännöllisesti pakottaa itselleen haitallisiin sopimuksiin ainoastaan sen takia että vuokranantaja ei saisi valita vuokralaista etnisin perustein?

Positiivinen syrjintä, eli menettely jossa tiettyä vähemmistöryhmää pitää suosia, johtaa käytännössä vain toisen ryhmän syrjintään. Pitäisikö asunto vuokrata vain varmuuden vuoksi sellaiselle taholle joka nauttii erityistä lainsuojaa etnisen taustansa takia ettei syyllisty rikokseen?

Vaikka vuokranantajan vuokralaisvalinta pohjautuisikin lain tarkoittamaan etniseen syrjintään on valinta kuitenkin moraalisesti ja eettisesti täysin oikein, koska se perustuu asunnon omistajan oikeuteen päättää itse omistamansa huoneiston käytöstä niiden periaatteiden mukaisesti joilla hän asunnon haluaa vuokrata.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Vuokrasopimuksen lyhyt oppimäärä
Taloyhtiöiden lunastuspykälät tekevät rasismista ja etnisestä syrjinnästä laillista
Oikeus päästä asuntooni

Kotirauhan suojaa rikotaan räikeästi opiskelija-asuntoloissa

maanantaina, maaliskuuta 07, 2016

Q&A - Ylisuuri työkuorma

Olen duunissa firmassa jonka toiminta on vinoutunut jatkuvaan säästämiskierteeseen. YT-neuvotteluja käydään jatkuvasti pienissä osissa yksikkö kerrallaan vaikka yhtiön tulos on loistava ja reippaasti voitollinen. Täystyöllistettyjä ihmisiä irtisanotaan kun halutaan etsiä säästöjä. Samaan aikaan töitä siirretään entisestään ylikuormitetuille työntekijöille. Itseni kohdalla työkuorma on helposti 150 – 160 % koska teen käytännössä useamman irtisanotun ihmisen työt. Kyllähän nämä saa tehtyä jos tekisin ylitöitä illat ja viikonloput, mutta en halua. Normaali työaika pitää riittää. Haluan pitää oman vapaa-aikani itselläni. Kun ei kerkiä tekemään, jää tekemättä tai sitten tehdään se mitä keritään ”sinne päin”, mikä ei tietysti työn lopputuloksen kannalta ole hyvä. Mitä tässä voisi oikein tehdä (muuta kuin vaihtaa duunipaikkaa), eikö nyt jotkut rajat olen työvaatimuksillakin?

Hienoa että pidät kiinni vapaa-ajastasi. Työajan ja vapaa-ajan paljon puhutussa yhteensovittamisessa ei ole mitään järkeä. Koko ajatushan lähtee työnantajan näkökulmasta , että työntekijä olisi jatkuvasti käytettävissä. Monet myös pelkäävät työpaikkansa puolesta ja eivät uskalla valittaa ylisuuresta työkuormasta. Työtä tehdään työajan jälkeen ja vielä pahimmassa tapauksessa kirjaamatta tunteja mihinkään. Tehdyt tunnit eivät näy missään ja työnantajan näkökulmasta tehtävät näyttävät hoituvan sujuvasti ”normityömäärällä”. Seurauksena on vain lisää työtehtäviä.

Ylitöitä ei ole pakko tehdä. Ylitöiden tekemiseen tai teettämiseen tarvitsee sekä työnantajan että työntekijän suostumuksen.Hätätyön teettäminen on säädelty tiukasti ja sitä ei voi lain mukaan käyttää ylityönkorvikkeena.

Ongelmia tulee monesti siinä vaiheessa kun työntekijä haluaa pitää kiinni oikeudestaan käyttää työtehtäviin vain työsopimuksessa sovitun työajan. Kun moni tehtävä tulee tehtyä kiireellä ja huonosti ja osa tehtävistä jää tekemättä voidaan olla pahimmassa tapauksessa tilanteessa jossa työnantaja syyttää työtehtävien laiminlyönnistä. Mikä puolestaan voi johtaa varoitukseen tai jopa työsuhteen päättämiseen. Tällaisiin tilanteisiin voi varautua.

Liiallinen työkuorma kannattaa tuoda esille todistettavasti suoraan esimiehelle esimerkiksi kehityskeskusteluissa. Jos liiallinen työkuorma on kirjattu useampina vuosina osana kehityskeskustelua on työnantajan vaikea näyttää toteen ettei ole tiennyt työkuormasta. Tilanne kannattaa myös kertoa työpaikkalääkärillä säännöllisesti jotta tilanteesta jää mustaa valkoisella myös työterveystietoihin. Jos kehityskeskusteluja ei ole, asia kannattaa ottaa esille esimiehen kanssa muutoinkin. Tästä on kuitenkin syytä jäädä kirjallinen todiste. Monissa oikeuteen menneissä tapauksissa asia kaatuu työnantajan valehteluun siitä ettei henkilön ylisuuri työkuorma ole ollut tiedossa.

Oikeudellisesti ylisuuressa työkuormassa on kyse työturvallisuudesta. Työn henkinen kuormittavuus on osa työntekijän fyysistä työturvallisuutta. Jos työntekijä uupuu työkuormansa alle ja työnantaja laiminlyö työturvallisuuslain työn henkistä kuormittavuutta koskevia säännöksiä, työnantaja voidaan saattaa asiasta vastuuseen työturvallisuuslain, työsopimuslain ja pahimmillaan jopa rikoslain nojalla.

Työsuojelulainsäädännön noudattamisen valvonta kuuluu aluehallintovirastolle (AVI). Työntekijä voi ottaa yhteyttä virastoon ja vaatia asiassa työsuojelutarkastusta. Työnantaja ei voi estää viranomaisten tekemää lakiin perustuvaa tarkastusta. Viranomainen voi tämän jälkeen antaa toimintaohjeen ja määräyksen tilanteen korjaamiseksi. Virasto myös valvoo että määräystä noudatetaan. Mikäli määräystä ei noudateta sitä voidaan tehostaa uhkasakolla. Pahimmissa tapauksissa työsuojeluviranomainen vie asian poliisille esitutkintaan epäilystä työsuojelurikoksesta.

Oleellista on dokumentoida kaikki asiat mahdollista riitauttamista varten. Kaikesta kommunikaatiosta kannattaa pitää todisteet tallessa. Viime kädessä on katsottu että liiallinen työkuorma ja työnantajan välinpitämättömyys oikeuttavat jopa työntekijää päättämään työsopimuksen työantajan sopimusrikkomuksen perusteella välittömästi. Sopimusrikkomuksesta voi aina vaatia korvauksia.

On ymmärrettävää että ongelmaan ei ole mitään oikeaa ja ainoata kaikille sopivaa ratkaisua. Monesti helpoin tie on antaa periksi ja etsiä uusi työpaikka. Tämä voi olla helpoin vaihtoehto, mutta ihmisiltä pitäisi löytyä itsetuntoa ja kunniaa pitää kiinni omista oikeuksistaan ja arvoistaan.

Pidemmän päälle on aina yhteiskunnallisesti ja henkilökohtaisesti parempi pitää kiinni omista oikeuksistaan kuin luopua niistä. Työnantajalla on aina mahdollisuus toimia suoraselkäisesti ja työntekijöitään kunnioittaen. Työnantaja voi siis aina valita toisin.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaikki Q&A artikkelit


lauantaina, helmikuuta 13, 2016

Pakolaisraiskaajat – toinen epämiellyttävä totuus

Suomeen on saapunut yli 30 000 pakolaista. Näistä yli 20 000 on nuoria, monesti myös alaikäisiä miehiä. Heidän kulttuurillinen taustansa istuu vakaasti jo pienenä opituissa toimintavoissa joissa naisella ja tyttölapsella ei ole paljoa arvoa. Kaikki pakolaiset eivät toimi samalla tavalla, mutta jo muutaman prosentinkin rikollinen materiaaliaines tuottaa satoja potentiaalisia seksuaalirikollisia vapaana kaduilla. Nyt puhutaan niistä jotka ahdisteluihin syyllistyvät.

Suomalaisessa pakolaispolitiikassa on tehty karmivia virheitä, jotka ovat johtaneet vakavaan turvattomuuden lisääntymiseen ja myös vakaviin seksuaalirikoksiin joiden seurauksena monen suomalaisen naisen ja tytön loppuelämä on pirstaleina.

Monia tehtyjä virheitä ei pysty korjaamaan. Suomessa on asettunut vallalla ylisuvaitsevaisuuden kulttuuri seurauksista välittämättä. Ei ymmärretä selkeää rajaa auttamisen, suvaitsevaisuuden ja tästä aiheutuneiden riskien kesken. Niin kauan kuin virheitä yritetään peitellä loputtoman naiivilla suvaitsevaisuus vaatimuksilla ja kaikkia kriittisesti asiaan suhtautuvia rasisteiksi haukkumalla, sitä vakavammaksi tilanne kärjistyy ja sitä suurempi tarve kansalaisilla on ottaa oikeus omiin käsiin, oman ja perheenjäsentensä turvallisuuden varmistamiseksi.

Sanoi kuka mitä tahansa, turvallisuuteen meillä kaikilla on oikeus.

Seksuaalirikosten kulttuuri

Maahan saapuneiden potentiaalisten seksuaalirikollisten omassa kulttuurissa seksuaalinen ahdistelu on enemmän normaalia kuin rikollista käytöstä. Seksuaalinen ahdistelu, kopelointi, lääppiminen, raiskaukset ovat osa sitä kulttuurillista perimää joka kasvaa islaminuskoisissa maissa, joissa naisen asema on heikko. Se on osa arabialaista kulttuuria ja se on osa islamilaista uskontoa.

Kaikki eivät toimi näin eikä tekoja voi yleistää koskemaan kaikkia, mutta pohja josta kaikki kumpuaa on kulttuuri ja uskonto. Se ympäristö jossa henkilö on kasvatettu. Tavat toimia muovautuvat jo lapsesta lähtien. Sitä ei voi muuttaa kotouttamisen tehostamisella. Yhtään raiskausta ei estetä kertomalla Suomessa naisten ja tyttöjen ahdistelun olevan kiellettyä. Koko eliniän ajan muodostunutta mallia ei muuteta minkäänlaisella valistuksella.

Onko kukaan miettinyt miksi nämä ongelmat koskevat erityisesti nimenomaan arabialaista ja islamilaista taustaa olevia henkilöitä, kun vastaavaa ilmiötä ei ole olemassa monissa muissa vieraissa kulttuureissa joiden edustajat ovat sopeutuneet hyvin Suomeen ilman tarvetta tehdä seksuaalirikoksia?

Raiskaukset ja seksuaalinen ahdistelu ovat lisääntyneet

Pakolaismiesten tekemien raiskauksien määrä Suomessa on viime syksyn jälkeen räjähtänyt käsiin. Puskaraiskauksista on tullut nouseva trendi ja usean kymmenen miehen muodostamista ryhmäahdisteluista kokonaan uusi toimintatapa.

Media vähättelee tapahtumia rasismisyytösten pelossa. Viranomaiset ja varsinkin poliitikot pitävät kaikkea yksittäistapauksina. Todellisuudessa mediassa julkaistut tapaukset ovat vasta jäävuorenhuippu kaikissa pakolaisten tekemissä seksuaalirikoksissa. Suurin osa tapauksista ei päädy poliisin tietoon ja suurin osa tapahtumista ei koskaan päädy julkiseen mediaan. Jopa naisten oikeuksia normaalisti puolustavat tahot vähättelevät pakolaisten tekemiä seksuaalirikoksia toteamalla, että onhan Suomessa aina ollut ahdistelua. Asioiden vähättely on kuitenkin juuri se josta monet teot saavat lisää voimaa.

Raiskauksista saadut tuomiot Suomessa tukevat ja voimistavat uutta pakolaisten harrastamaa seksuaalista häirintää. Jos yleensä jää kiinni, tuomiona on poikkeuksetta ehdollista vankeutta ja päähän silittelyä. Maasta karkottaminen pitäisi olla itsestään selvyys heti ehdottoman vankeusrangaistuksen suorittamisen jälkeen riippumatta siitä mikä on turvallisuustilanne palautusmaassa. Suomen nykyinen oikeuskäytäntö on otollinen maaperä todella monimuotoiselle ja mielikuvitukselliselle seksuaaliselle ahdistelulle ilman todellisia rangaistuksia.

Lukekaa naisten julkaisemia kertomuksia siitä miten raiskaus ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen puuttuminen on vaikuttanut ihmisen elämään. Monissa tapauksissa raiskaus on johtanut syvälliseen turvattomuuteen, ahdistukseen ja vuosien terapiaan, kyvyttömyyteen luoda uusia ihmissuhteita ja itsemurhiin. Raiskaus on monesti pahempi rikos kuin tappaminen. Siitä huolimatta aivan liian moni suvaitsevaisuuskiimassaan kääntää katseensa ongelmalta.

Kuka oikeasti on sitä mieltä että pakolaisten auttaminen ajaa ohi kansalaisten turvallisuuden? Kuka on ensimmäinen henkilö joka sanoo pakolaisen raiskaamalle uhrille että hän on vain välttämätön hinta kohti parempaa yhteistä monikulttuurista yhteiskuntaa jossa kaikkia on autettava ja nyt vain sinä maksat hinnan?

Meillä on oikeus puolustaa itseämme

Poliisi kertoo että tilanne on hallinnassa. Todellisuudessa poliisien resurssit on ajettu alas. Poliisipiirejä karsitaan, partioita vähennetään ja välimatkat kasvavat. Poliisi ei käytännössä pysty puuttumaan tekoihin joissa isomman miesjoukon rauhoittamiseen ei riitä edes Helsingin kaikki poliisipartiot. Puhumattakaan pienemmistä kaupungeista tai alueista joilla poliisi on satojen kilometrien päässä.

Se että kansalaiset yleensä joutuvat pelkäämään tavanomaista enemmän liikkuessaan ulkona on yksinomaan meidän poliittisen johdon itsensä aiheuttama tilanne. Ihmisille ei jää muuta vaihtoehtoa kun varautua puolustamaan itseään.

Tarvitaanko katupartioita? Kyllä. Järjestyksen ylläpito kuuluu myös kansalaisille. Näin on eduskunta päättänyt säätäessään pakkokeinolain (22.7.2011/806 2 LUKU 2-3§ ) mukaisen oikeuden kaikille puuttua tämän kaltaisiin rikoksiin, vaikka voimakeinoin. Odinin sotureiden katupartiohahmojen rikostausta vikiseminen on hurskastelua. Samanlaisia rattijuoppoudesta, pahoinpitelyistä ja kuolemantuottamuksista tuomittuja rikollisia on eduskunta ja hallitus ollut aina täynnä ministereitä myöten.

Jussi Halla-aho ehdotti naisille kaasusumuttimien sallimista. Tämä tyrmättiin heti suoralta käsin, vaikka turvattomuuden lisääntyminen ja seksuaalirikoksen uhriksi joutumisen todennäköisyys on kasvanut huomattavasti erityisesti Helsingissä. Pakolaiskeskuksia on useita ja pakolaisten määrä on suuri. Suureen määrää pakolaisia mahtuu mukaan myös oma määränsä seksuaalirikoksiin syyllistyviä.

Uskaltaako joku todella sanoa että naisen on alistuttava raiskattavaksi ja naisella ei ole oikeutta puolustaa itseään väkivallanteolta kaikin käytettävissä olevin keinoin? Eikö toisen tappaminenkin ole sallittua jos vastapainona on raiskatuksi joutuminen?

Jussi Halla-ahon ehdottomat kaasusumuttimet ovat hyvä alku, mutta blogin tiedossa on useita tapauksia joissa nuoria tyttöjä on varustettu jo teräaseilla ja muilla itsepuolustukseen sopivilla välineillä jotka mahdollistavat tehokkaan puolustautumisen. Valitettavasti Suomessa itsensä puolustaminen on kriminalisoitu oikeuskäytännössä ja ihmisten pitäisi alistua väkivaltaan kun ketään, varsinkaan hyökkääjää ei saa satuttaa. Sanoi laki kuitenkin mitä tahansa, se on sivuseikka sen rinnalla, että jokaisella on oikeus koskemattomuuteen.

Tällä hetkellä kylmä talvi rajoittaa ahdistelujen määrää, mutta kevään tullessa, lämpötilan noustessa ja naisten vaatteiden vähentyessä tilanne tulee varmasti karkaamaan käsistä. Tilanne ei ole ollut viranomaisten hallinnassa tähän mennessä, eikä se tule olemaan yhtään sen enempää kevään ja kesän lämpiminä päivinä.

Jokainen pakolaisen tekemä raiskaus olisi ollut vältettävissä ja jokainen raiskaukseen tuhoutunut ihmiselämä pelastettavissa jos näitä pakolaista ei olisi otettu maahan alunperinkään.

Meillä ei ole velvoitetta auttaa

Presidentti Niinistö kertoi Euroopan ja Suomen olevan tilanteessa, jossa kaikkia ei voi auttaa. Pitäisi keskittyä niihin jotka oikeasti tarvitsevat apua ja näyttää ovea niille jotka vain etsivät parempaa elämää. Tilanne on kuitenkin paljon radikaalimpi katsottaessa oikeasti merkittäviä asioita koko ihmiskunnan näkökulmasta. Monia vaikeita asioita ei voi viedä yksilötasolle, vaan on katsottava kokonaisuutta. Pakolaisiin liittyvät yleis- sekä Schengen ja Dublinin –sopimukset on tehty aivan toisenlaisella aikakaudella aivan toisenlaisiin tarpeisiin. Ne ovat aikansa eläneitä.

Pakolaisten vastaanottamisesta tehdyt päätökset ja päästäminen maahan tai yleensäkin vastaavanlaisten kansainvaellusten tukeminen yrittämällä auttaa, eivät huomio maailmanlaajuista ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta paljon tärkeämpää kokonaisuutta jota avattiin blogin aikaisemmassa artikkelissa ”Pakolaisongelma – epämiellyttävä totuus ihmiskunnasta”.

Euroopan lähialueella on satoja miljoonia pakolaisia. Samaan aikaan Afikan ja Aasian ylikansoittuminen on ongelmia josta kukaan ei halua puhua. Ihmisiä on liikaa, maapallolla resursseja liian vähän ja tällä vuosisadalla ihmispopulaation määrä ylittää 12 miljardia. Liikakansoittuminen johtaa varmuudella nälänhätään, laajoihin vakaviin konflikteihin ja lopulta laajamittaisiin sotiin. Liikakansoittumista ei ole kyetty hoitamaan syntyvyyden säännöstelyllä, nyt se hoituu vain kuolevaisuuden kontrolloimisella.

Jokainen valtio huolehtikoon omista kansalaisistaan ja ylikansoittuneilta alueita saapuvat pakolaisvirrat on torjuttava. Yrittämällä auttaa kaikkia vaikeutetaan vain ylikansoittumisen kasvavaa ongelmaa ja samalla luodaan uusia yhteiskunnallisia ja kulttuurillisia rakenteita jotka varmuudella tuhoavat meidän oman identiteettimme ja olemassaolomme. Jokainen ylikansoittunut alue joka harvenee luonnonmullistusten, sairauksien tai konfliktien kautta on askel oikeaa suuntaan. Se on karmaiseva totuus yksilön näkökulmasta, mutta kehitys joka tulee tapahtumaan joka tapauksessa. Kysymys on vain kuinka radikaalisti, karmivasti ja väkivaltaisesti.

Kuka oikeasti haluaa jättää lapsilleen ylikansoittuneen ja sekasortoisen maailman? Virheet on myönnettävä nyt ja ratkaisuksi on uskallettava ottaa askeleita jotka johtavat koko ihmiskunnan kannalta parempaan lopputulokseen. Uskallatko pysähtyä, miettiä ja katsoa ikävää totuutta silmiin?

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lues myös:
Pakolaisongelma – epämielyttävä totuus ihmiskunnasta
Monikulttuurisuuden todellisuus – raiskaukset
Rasismin varjolla 

sunnuntaina, tammikuuta 31, 2016

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3 / 3

Julkaisemme vuoden 2016 alkajaiseksi kolmiosaisen artikkelisarjan Hedman Partners Oy:n ja Adultian kiristyskirjeistä. Kaikki osat julkaistaan tammikuussa 2016.

Kirityskirje, trollausmaksu, pornokiristys, uhkauskirje ja tekijäoikeuden hyvitysmaksu ovat synonyymeja rahastukselle jonka aikaisemmin arvostettuna pidetty asianajotoimisto Hedman Partners Oy on ottanut työkaluvalikoimaansa helpon rahan toivossa. Valitettavan helpolla tuo raha näyttää myös löytävän uuden omistajan. Heikommassa asemassa olevan uhkailu on perinteisesti ollut koko nykymaailman historian ajan moottoripyöräjengien ja mafian yksi toimintaedellytys. Miksi ei myös siis suomalaisvirolaisella asianajotoimistolle.

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 1 / 3
-Mistä on kysymys?
-Kiristyskirje
-Syyllisyys
-Tekninen todistusaineisto

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 2 / 3
-Poliisitutkinta
-Siviilikanne markkinaoikeudessa
-Turre Legal Oy

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3 / 3
-Pitääkö kiristyskirjeessä vaadittu hyvitysmaksu maksaa?
-Mitä tehdä jos on saanut tekijänoikeuden valvontakirjeen?

***

Pitääkö kiristyskirjeessä vaadittu hyvitysmaksu maksaa?

Oikeastaan kysymys on totuuden ja omantunnon yhteisarvioinnista.

Mikäli olet hallinnoimasi liittymän ainoa käyttäjä ja olet teosta todella oikeudettomasti ollut jakamassa, silloin hyvitysmaksu tai sen suuruudesta neuvotteleminen voi olla yksi vaihtoehto.

Toisaalta, riippumatta onko kyseessä rikosoikeudellinen prosessi vai siviilikanne, ei kenenkään tarvitse millään tavoin edesauttaa itsensä tuomitsemisessa. Voit myös kieltäytyä maksamasta, riippumatta siitä oletko väitettyyn tekoon syyllistynyt vai et. Oikeuden omistajalla eikä heidän edustamallaan asianajotoimistolla ole käytännössä mitään mahdollisuuksia osoittaa teon todellista tekijää silloin kuin väität liittymälläsi olleen useita käyttäjiä. Ainoa asia mikä heillä on tiedossa on julkinen IP -osoite ja osoitteen haltija.

Vahva suosituksemme on ehdottomasti kieltäytyä maksamisesta. Kyse ei ole pelkästään juridisesta näkökulmasta, vaan myös yleensä asianajotoimisto Hedman Partners Oy:n toiminnan eettisestä luonteesta siltä osin, että hyvitysmaksun maksajaksi yritetään väkisin laittaa ainoa yhtälössä tunnettu henkilö, liittymän omistaja, jolla ei välttämättä ole asian kanssa mitään tekemistä.

Suomen Asianajajaliiton ohjeiden mukaan sopuun pitääkin pyrkiä ja ehdottaa sovintoa, mutta vakava ongelma tuleekin siitä, että kirjeitä lähetetään täydellä varmuudelle myös ihmisille jotka eivät ole tekoon syyllistyneet. On vaikea uskoa, että Suomen Asianajajaliiton eettiset ohjeet sallivat tämän kaltaisen säännönmukaisen kiristystoiminnan jonka kohteena ovat varmuudella syyttömät henkilöt. Ei sitä voi miksikään muuksi sanoa kuin kiristämiseksi.

Hedman Partnersin toiminnassa ei loppujen lopuksi ole kysymys piratismin kitkemisestä vaan puhtaasta rahastuksesta. Rikostutkintaan ei koskaan mennä, koska se ei tuo asianajotoimistolle rahaa. Ainoa toimiva businessmalli perustuu kiristämiseen. Kannattaa myös muistaa, että maksamisen jälkeen kiristyksellä on taipumus jatkua. Kun Hedman Partners Oy tai Adultia huomaavat että joku maksaa, voi olla aika varma, että maksuvaatimukset eivät lopu siihen. Kiristäjälle ei pidä antaa pikkusormea, muutoin voi jossain vaiheessa lähteä koko käsi.

Mitä tehdä jos on saanut tekijänoikeuden valvontakirjeen?

Käytännössä asia riippuu kirjeen vastaanottajan omastatunnosta riippumatta siitä onko kirjeen saanut internet liittymän omistaja tehnyt väitetyn teon vai ei.

Voit yrittää sovitella asiaa itse tai käyttää Turre –neuvottelijaa.

Suomessa on jo oikeuskäytäntöä olemassa siitä, että usean käyttäjän verkossa liittymän haltija ei voi olla vastuussa kolmannen osapuolen teosta. Verkon ei tarvitse olla avoin WLAN, myös suljetussa WLAN verkossa voi olla ja usein onkin useita eri käyttäjiä. Niin kauan kuin "oikeusjärjestelmämme suojaa syyttömiä" ja ketään ei tuomita ilman todellista näyttöä, ei mitään pelkoa pitäisi olla (?). Markkinaoikeudessa ei tammikuussa 2016 mennessä ole yhtään siviilikannetta käsitelty. Niin kauan kuin markkinaoikeus ei nimenomaisesti tulkitse lakia siten, että liittymän haltija olisi aina vastuussa, ei ole mitään syytä maksaa kyseistä maksua.

Saatat myös olla sitä mieltä, että tämänkaltaista ”laillista” kiristystoimintaa ei pidä sietää eikä tukea. Tällöin pahinta olisi suostua vaatimukseen. Mitä useampi maksaa, sitä kannattavampaa tämä on asianajotoimistolle.

Kannattaako asianajotoimiston vaatimukseen vastata tai ottaa lainkaan yhteyttä?

Hedman Partners Oy:n lähettämä kirje ei tule kirjattuna ja on käytännössä roskapostia. Sillä ei ole mitään juridista luonnetta eikä siihen vastaaminen ole mitenkään pakollista tai velvoittavaa. Kirjeeseen ei ole pakko vastata yhtään mitään. Todennäköinen seuraus on, että samasta vaatimuksesta lähetään uusia muistutuksia jossain vaiheessa.

On myös mahdollista, että vaatimusta tehostetaan antamalla se perintätoimistolle. Tätä ei kuitenkaan pidä pelästyä. Kenenkään luottotiedot eivät mene sen takia, että maksuvaatimuksen esittää perintätoimisto. Hedman Partners Oy:n esittämä vaade ei ole millään tavoin lakisääteisesti suoraan ulosottokelpoinen eikä sitä voi periä pakkokeinoin ilman oikeuden päätöstä.

Jos vaatimus tulisi jossain vaiheessa perintätoimistolta, silloin se on käytännössä pakko kiistää jotta asiaa ei etene tuomioistuimeen yksipuolisena tuomiona. Kun asian kiistää perintätoimistolle, perintä päättyy siihen ja ainoa vaihtoehto on Hedman Partners Oy:lle viedä asia oikeuteen.

Jos vaatimus on kuitenkin kiistettävä jossain vaiheessa, ei välttämättä ole haitallista kiistää sitä alunperinkin kirjeen saatuaan. Kiistämiseen riittää käytännössä seuraava viesti sähköpostilla. Sähköpostiin tulee varmasti vastausviesti johon ei tarvitse reagoida mitenkään.

Koskien asiaanne teoksen luvattomasta jakelusta.

Kiistän saattaneeni teoksia lainvastaisesti yleisön saataville omistamani internetliittymän kautta. Mikäli mainitsemanne kaltainen oikeudenloukkaus on tapahtunut, kyseisen teon on tehnyt joku muu. Kiistän sekä väitteen että hyvitysvaatimuksenne kokonaisuudessaan.

Hallinnoimallani internetliittymällä on useita eri käyttäjiä samasta julkisesta IP –osoitteesta. Julkisesti näkyvä IP –osoite ei yksilöi henkilöä. IP -osoitetta ei voi pitää henkilötietona, eikä siten yhdistää yhteen luonnolliseen henkilöön. IP -osoite on kytketty tietokoneeseen, jolla voi olla useita eri käyttäjiä kuten on hallinnoimassani internetliittymässä.

Keskeinen periaate verkossa tapahtuvassa tiedonsiirrossa on, että tiedosta vastaa aina sen lähettäjä. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaisesti internet liittymän haltija ei vastaa muiden käyttäjien mahdollisesti tekemistä oikeudenloukkauksista. Teidän tulee kohdistaa vaatimuksenne väitteenne mukaisen teon tehneeseen henkilöön.

En näe esittämässänne asiassa tarvetta jatkotoimenpiteisiin. Katson että asia on loppuunkäsitelty.

Ystävällisin terveisin, 
omanimi


oikeusjakohtuus.blogspot.com