Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

lauantaina, helmikuuta 28, 2015

AVAIN Asumisoikeus Oy:n omistussuhteet ovat epäselvät

AVAIN Asumisoikeus Oy:n nykyisten asumisoikeusasuntojen omistajuuden siirtyminen Perttu Liukun ja Kari Mäenpään kaltaisille keinottelijoille perustuu monin lainvastaisuuksiin, mitättömiin osakekauppoihin sekä ennen kaikkea valvovan viranomaisen ARA:n, aktiiviseen tukeen. Laittomuuksista huolimatta näiden henkilöiden määräysvalta yhtiössä on säilynyt ennallaan ja asukkaiden lypsäminen ylikorkeilla vastikkeilla jatkuu.

Joulukuussa 2007 tehdyssä kaupoissa YH-Asunnot Oy, nykyinen Avara Asunnot Oy, luovutti Asuntorakentamisen Kehityssäätiölle YH-Asumisoikeus Oy:n, nykyisen AVAIN Asumisoikeus Oy:n osakekannasta 51% kauppahintaan 155 000 euroa. Kaupan tarkoituksena oli eriyttää AVAIN Asumisoikeus Oy YH-Suomi konsernin ulkopuolelle.

Kuukautta myöhemmin, tammikuussa 2008, YH-Asunnot Oy haki ARA:lta Asuntorakentamisen Kehityssäätiön nimeämistä YH-Asumisoikeus Oy:n osakkeiden luovutuksensaajaksi.

Asumisoikeuslain 47§ mukaan asumisoikeustalo tai asumisoikeustalon omistavan yhtiön osake saadaan luovuttaa vain kunnalle tai ARAn hyväksymälle luovutuksensaajalle. Valvova viranomainen ARA ei luovutukseen suostunut, koska säätiö ei täyttänyt yleishyödyllisyyden edellytyksiä eikä se siten voinut omistaa YH-Asumisoikeus Oy:n osakkeita.

Valvova viranomainen ARA asettui kuitenkin asiassa keinottelijoiden puolella eikä tehnyt asiassa kielteistä päätöstä. Kun kielteinen päätös puuttui, asumisoikeusosakkeet jäivät Asuntorakentamisen Kehityssäätiön hallintaan.

Sen sijaan ARA yritti etsiä täysin häikäilemättömästi keinoja miten kauppa voitaisiin yhtiöiden näkökulmasta järjestää jälkeenpäin. ARA neuvoi perustamaan ”holding” yhtiön Asuntorakentamisen kehityssäätiön alle jotta säätiö voisi omistaa YH-Asumisoikeus Oy:n osakkeet. ”Holding” yhtiölle haettaisiin myöhemmin yleishyödyllisyysstatus.

Tässä kohdin viimeistään pitäisi muodostua asukkaille käsitys ARA:n toimista ”puolueettomana” viranomaisena. Todellisuudessa ARA ei ole tehnyt mitään asukkaiden hyväksi, päinvastoin. Korruptoituneisuuden syvyyttä ARA:ssa voi vain arvailla.

Toukokuussa 2008 Avara Itä-Suomi myi Asuntorakentamisen kehityssäätiölle Itä-Suomen YH-Asunnot Oy:n koko osakekannan ja Asuntorakentamisen Kehityssäätiö myi 51 prosenttia YH-Asumisoikeus Oy:n osakkeista omistamalleen Itä-Suomen YH-Asunnoille, nykyisin Suomen Rakennuttamisen Kehitys Oy:lle, hintaan 158 000 euroa. Suomen Rakennuttamisen Kehitys Oy on puhdas holding yhtiö.

Asuntorakentamisen kehityssäätiöllä ei asumisoikeuslain 47§ mukaan kuitenkaan ollut mitään oikeutta myydä YH-Asumisoikeus Oy:n osakkeita edelleen, koska alkuperäinenkin kauppa, osakkeiden luovutus kehityssäätiölle oli mitätön.

Kesäkuussa 2008 YH-Asumisoikeus Oy:n osakkeiden alkuperäinen omistaja, Avara Suomi Oy haki Suomen Rakennuttamisen Kehitys Oy:n nimeämistä yleishyödylliseksi yhteisöksi ja AVAIN Asumisoikeus Oy:n osakkeiden luovutuksensaajaksi.

Lokakuussa 2008 valvova viranomainen ARA hyväksyi yleishyödyllisyysstatuksen Suomen Rakennuttamisen Kehitys Oy:lle. Hyväksyntä tapahtui siis puhtaalle holding yhtiölle ja alkuperäiset mitättömät osakekaupat siunattiin ARA:n toimesta jälkikäteen kun ARA nimesi myös Suomen Rakennuttamisen Kehitys Oy:n AVAIN Asumisoikeus Oy:n osakkeiden luovutuksensaajaksi ja vahvisti hinnaksi 159 000 euroa.

Syksyllä 2010 Asuntorakentamisen Kehityssäätiö myi Suomen Rakennuttamisen Kehitys Oy:n koko osakekannan Perttu Liukun Avainrakennuttaja Oy:lle. Tässä yhteydessä siirtyivät myös 51 prosenttia AVAIN Asumisoikeus Oy:n osakkeista Avainrakennuttajille. Tämän kaupan tarkoituksena oli puhtaasti rajoitusten alaisten asumisoikeusasuntojen luovutus ilmaiseksi yksityiselle omistajalle.

Tällä viimeisellä kaupalla AVAIN Asumisoikeus Oy:n 5500 asuntoa siirtyivät Perttu Liukun omistukseen. Hän maksoi ARA:n siunauksella 29 euroa per asunto. Halvalla meni!

Oikeuskanslerille tehdyssä kantelussa OKV/509/1/2011 todetaan tehdyt osakekaupat mitättömiksi sekä ARA:n jälkikäteen tekemä hyväksyntä lainvastaiseksi. ARA:ssa päätöksen kaupoista teki Jarmo Linden joka myöhemmin toimi myös Paavo Arhinmäen valtiosihteerinä. ARA:ssa päätöstä on puolustellut myös ylijohtaja Hannu Rossilahti, vaikka ylimmän oikeusvalvojan kannanoton mukaisesti kaupat jotka loivat pohjan jatkokaupoille olivat mitättömät että laittomat.

On selvää että operaatio oli pitkän suunnittelun tulosta. Eniten ihmetyttää
  • Mitkä olivat ARA:n motiivit järjestää kaupat? 
  • Minkälaisia henkilöyhteyksiä ARA:ssa oli yhtiöiden johtoon? 
  • Kuinka syvällä korruptoituneisuus ARA:ssa oli tuolloin ja mikä tilanne on nykypäivänä? 
  • Eikö Suomessa viranomaisilla ole mitään vastuuta ja miksi ARA:n johto, joka viimekädessä on vastuussa laittomista järjestelyistä, saa edelleen jatkaa tehtävissään? 
  • Miksi mitättömiin osakekauppoihin perustuvaa omistusta ei ole purettu? 
  • Kuinka pitkälle ministeriöön asti korruptoituneisuus ulottuu?

Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä on totuttu siihen että rikollisella teolla haettu hyöty menetetään ja rikollisen teon seurauksena syntynyt oikeudeton tila korjataan. Tämä ei näytä koskevan poliitikkoja, viranomaisia, eikä viranomaisten suojeluksessa olevia yksityisiä liikemiehiä.

Elämme vuotta 2015 ja tilanne on edelleen sama. Mitättömiksi todetut osakekaupat, jotka ARA lainvastaisesti hyväksyi, ovat edelleen voimassa.

Todellisuudessa Perttu Liukku ei ole AVAIN Asumisoikeus Oy:n asumisoikeusasuntojen suuromistaja.

Todellisuudesta huolimatta asukkaiden lypsäminen jatkuu.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue :
Tutkintapyyntö poliisille ex-valtiosihteeri jarmo Lindenin virkatoimista ARA:ssa

Lue myös:
ARA:n tarkastus AVAIN Asumisoikeus Oy:ssa osoitti vakavia ongelmia yhtiön toiminnassa

Lue myös:
AVAIN Asumisoikeus Oy - suuri puhallus ja kuinka se tehtiin
AVAIN Asumisoikeus Oy:n tähtiin kohoavat vastikkeet karkottavat asukkaat
AVAIN Asumisoikeus Oy:n vastikkeet nousevat 15% vuosivauhdilla
AVAIN Asumisoikeus Oy - asumisen suurin vihollinen
AVAIN Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä
AVAIN Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä, osa 2

Lue:
ARA:lle pyyhkeitä oikeusasiamieheltä
Uudet asukaat pilkkahinnalla asumisoikeustaloon, vanhat asukkaat maksavat korkeita vastikkeita

lauantaina, helmikuuta 14, 2015

ARA:n tarkastus AVAIN Asumisoikeus Oy:ssä osoitti vakavia ongelmia yhtiön toiminnassa

ARA:n - Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tarkastus AVAIN Asumisoikeus Oy:ssä osoitti vakavia ongelmia yhtiön toiminnassa.

Vastikkeet nousevat ennätyksellistä vauhtia, ihmisillä ei ole varaa maksaa asuntoja, asunnot tyhjenevät ja vastikkeet nousevat entisestään kun tyhjien asuntojen kustannukset kaatuvat muiden asukkaiden niskoille. Isännöinnin ja yhtiön hallinnolliset kulut ovat kohtuuttomat ja vastikkeet pilvissä verrattuna kilpailijoihin. Asukkaiden ongelmat AVAIN Asumisoikeus Oy:n omistamissa asunnoissa pahenevat entisestään.

AVAIN Asumisoikeus Oy on ollut murheellinen tarina suomalaisessa asumisoikeushistoriassa. Kustannusten nousun osalta ei ollut mainittavia ongelmia silloin kuin asunnot olivat YH-Suomen ja sen seuraajan Avara Oy:n hallinnassa. Kun asunnot joutuivat yksityisen keinottelijan, Perttu Liukun käsiin ja siirtyivät monimutkaisin järjestelyin 2005 perustetun AVAIN Asumisoikeus Oy hallintaan on vastikkeiden ja kustannusten nousu yhtiön asunnoissa ollut yhtä rakettikiitoa kohti tähtiä.

Vuonna 2012 huhtikuussa ihmeteltiin kuinka tähtiin kohoavat vastikkeet karkottavat asukkaat. Jatkoa aiheeseen saatiin keväällä 2013 kun AVAIN Asumisoikeus Oy nimettiin asumisen suurimmaksi viholliseksi.

Vastikkeet nousevat jopa 15 % vuodessa

Yhtiön asumisoikeusasuntojen vastikkeet nousivat ennen vuotta 2007 keskimäärin 2-3 % luokkaa, mutta vuodesta 2008 alkaen vastikkeet ovat nousseet 7-9% vuosivauhtia (kts. kuva). Pitkällä aikavälillä AVAIN Asumisoikeus Oy:n asuntojen vastikkeet ovat kallistuneet 50-60%. Tämä on todella paljon enemmän kuin muissa asumisoikeusasuntoja omistavissa yhtiöissä, joissa osassa vastikkeita on saatu jopa laskemaan.

Vuonna 2014 hämmästelimme kuinka AVAIN Asumisoikeus Oy:n asukkaat ovat omilla toimillaan onnistuneet pienentämään taloyhtiökohtaisia hoitokustannuksia. Hoitovastiketta on pystytty paikoin laskemaan jopa -17%, mutta samaan aikaan AVAIN Asumisoikeus Oy nosti perusvastiketta kattamaan omia kulujaan keskimäärin +15% (kts kuva). Se säästö minkä asukkaat saivat aikaan katosi AVAIN Asumisoikeus Oy:n pohjattomaan kulujen syövereihin ja todellinen vastikkeiden nousu monissa yhtiöissä oli ennätykselliset 15%.

Suuri puhallus

Artikkelissa ”Avain Asumisoikeus Oy - suuri puhallus ja kuinka se tehtiin” kerroimme lyhyen oppimäärän miten Perttu Liukun hallinnoima imperiumi on rakennettu ja kuinka valvovat viranomaiset ovat syystä tai toisesta täysin kädettömiä puolustamaan asukkaita.

Asuntojen isännöinti ja korjaukset niputettiin nerokkaasti yhteen. Vuoden 2012 syksyllä AVAIN Asumisoikeus Oy kilpailutti isännöinnin järjestämisen. Yllättäen Avain Asumisoikeus Oy:n asumisoikeusasuntojen isännöinti siirtyi vajaa vuosi aikaisemmin perustetulle AARI Isännöinti Oy:lle. AARI isännöinnin hallituksen puheenjohtajana toimi Perttu Liukku. Samalla kun isännöinti siirtyi Perttu Liukun AARI Isännöinti Oy:lle, perustettiin marraskuussa 2012 Renevo Oy jonka toimiala on rakennus- ja korjausurakointi. Renevo Oy:n toimitusjohtajana on Arttu Liukku ja hallituksessa toimii jälleen Perttu Liukku.

Lopputulos oli häkellyttävä. Perttu Liukku omistaa määräysvallan yli 5500 asumisoikeusasuntoon. Perttu Liukun AARI Isännöinti päättää korjauskohteista ja rahoituksesta. Rahat saadaan asukkaiden vastikkeista kerätystä korjausrahastosta. Perttu Liukun Renevo Oy laskuttaa kovan hinnan remontoinneista ja korjauksista. Laskut hyväksyy Perttu Liukun AARI Isännöinti. Avain Asumisoikeus asukkaat maksavat koko lystin entisestään kohoavina vastikemaksuina kun rahat uppoavat omistajien taskuun.

Perttu Liukun vuositulot ovat 2.5 miljoonaa, yleishyödyllisestä yhtiöstä! Kilpailutusta ei ole. Mitä valvovat viranomaiset ovat tehneet?

ARA:n tarkastuskertomus - AVAIN Asumisoikeus Oy

ARA on tehnyt tarkastuksen AVAIN Asumisoikeus Oy:n toimintaan käyttövastikkeiden määräytymisen, hoitomenojen, tilinpäätökseen kirjausten, varojen siirtojen, asukasdemokratian, asumisoikeuslain noudattamisen ja isännöinnin, kustannusten sekä uudishankkeisiin liittyvien menettelyjen osalta. Tarkastus aloitettiin vuonna 2013 ja se jatkui aina vuoteen 2014 asti ja sen vaikutukset ulottuvat vaatimusten ja jatkotoimenpiteiden osalta vuoteen 2015. Tilintarkastuksessa mukana olivat asiantuntijat Deloitte & Touche Oy:stä.

Tarkastusraportti (Dnro 18852/651/13) ei ole kaunista luettavaa. Paikalla tarkastuksessa olivat yhtiön edustajana toimitusjohtaja ja pitkän linjan kokoomusvaikuttaja Maarit Toveri ja talouspäällikkö Olli-Pekka Virolainen. ARA:n puolelta lakimies sekä ylitarkastaja Mirja Suopanki sekä Deloitte & Touche Oy:n tilintarkastajat.

Tietojen pimittäminen viranomaisilta ja vakava yhteistoiminnan puute

Ensimmäinen ongelma syntyi siitä että AVAIN Asumisoikeus Oy ei halunnut noudattaa lakia viranomaisten oikeudesta saada valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Kun tarkastus aloitettiin, AVAIN Asumisoikeus Oy ei toimittanut selkeästä ennakkopyynnöstä huolimatta tarpeellista materiaalia viranomaisten käytettäväksi paikanpäällä. Lisämateriaalin toimitusajat pyydettäessä oli jälkeenpäinkin huomattavan pitkät jopa viranomaisten toiminnan näkökulmasta. Tämä välikohtaus on kirjattu erikseen tarkastuskertomukseen alkuun ja pohjustaa hyvin sitä vaikeutta mikä viranomaisilla oli saada selville miten mikäkin asia on yhtiössä hoidettu.

Tavalliselle asukkaalle herää tietysti luonnollinen epäilys siitä että mitä salattavaa yhtiöllä oli viranomaisilta ja mitä toimenpiteitä yhtiön sisällä tehtiin asiakirjojen pitkien toimitusaikojen välissä.

Harva asia oli kunnossa

Erityisen paha asukkaiden kannalta on että AVAIN Asumisoikeus Oy ei näytä noudattavan omakustannusperiaatetta, vaikka kyseessä on laissa tiukasti säännelty yleishyödyllinen yhtiö.

Yleishyödyllinen yhtiö
  • ei saa ottaa muita kuin oman toimialansa mukaiseen toimintaan liittyviä riskejä 
  • ei saa antaa lainaa muille kuin samaan konserniin kuuluville yleishyödyllisille yhteisöille 
  • sillä ei saa olla muita riskejä kuin mitkä liittyvät suoraan sen yleishyödyllisten asuntojen tuottamiseen 
  • varojen sijoittamisen tavoitteena on varojen arvon säilyminen eikä voiton tavoittelu.
Pidemmän päälle herää kysymys, miten tämä voi ylipäänsä onnistua kun viranomaiset antoivat omistuksen siirtyä voittoa tavoittelevan yksityisen sijoittajan haltuun? Sijoittajan, jonka vuositulot 2.5 miljoonaa kerätään asukkaiden ylisuurista vastikkeista?

Raportin mukaan yhtiön tulee huolehtia että hoito- ja rahoitusmenoista kertynyt yli- tai alijäämä tulee yhteisötasolla siirtää tulevien vuosien vastikkeisiin. Yhtiön tulee uudishankkeiden kehittämiskustannusten osalta muuttaa käytäntöään siten, että yhtiö kirjaa ennen rahoitushakemuksen jättämistä syntyneet asunto-osakeyhtiölle kohdistetut kustannukset kyseessä olevan asunto-osakeyhtiön kirjanpitoon eikä AVAIN Asumisoikeus Oy:n kirjanpitoon.

AVAIN Asumisoikeus Oy ei saa sisällyttää uusien, mahdollisten rakennettavien kohteiden suunnittelua ja kehittämiskustannuksia asukkailta perittäviin vastikkeisiin eikä AVAIN Asumisoikeus Oy saa rajoittaa asumisoikeuskohteiden valvojan toimia ohjeistuksella vastoin viranomaisten määräyksiä ja näkemystä. Yhtiö yritti sopimusoikeudellisin keinoin rajoittaa valvojan mahdollisuuksia raportoida väärinkäytöksiä.

Tarkastuskertomuksesta jää päällimmäisenä mieleen todella poikkeuksellinen varojen käyttö AVAIN Asumisoikeus Oy:ssä. Vastikkeiden hallinta ja niiden käyttötarkoitus on rakennettu enemmän tai vähemmän lain kirjainta hipoen siten, että kaikki omistajan kustannukset pyritään kaatamaan asukkaiden maksettavaksi.

Poikkeuksellisen kallis isännöinti- ja hallintokulut

Moitteita tuli erityisesti äärimmäisen kalliista isännöinnin ja hallinnon kuluista jotka poikkeavat huomattavasti muista asumisoikeusyhtiöistä. Tämä ei liene yllätys kun katsoo miten asukkaiden lypsäminen on järjestetty.

Tältä osin viranomainen vaati selvitystä 27.2.2015 mennessä mitä AVAIN Asumisoikeus Oy tekee saadakseen isännöintiin ja hallinnointiin liittyvät kulut edes kohtuulliselle tasolle.

Ministeriö tutkii AVAIN Asumisoikeus Oy:n toimia

AVAIN Asumisoikeus Oy on aloittanut kampanjan jossa tarjotaan uusille asukkaille kolmen kuukauden vastiketta puoleen hintaan. Samaan aikaan nykyiset asukkaat maksavat huippukorkeita vastikkeita ja saavat maksettavakseen lisäksi myös uusille asukkaille annettavat alennukset.

Koko ongelma juontaa siitä että AVAIN Asumisoikeus Oy:n asunnot tyhjenevät asukkaista vaikka Helsingissä vallitsee asuntopula. Yhtiöllä on yli 160 asuntoa tyhjillään. Paniikki on iskenyt jo yhtiön johdossakin.

Siirrymme tuohon sadan metrin päähän Helsingin kaupungin Haso-yhtiön asuntoon, saamme 22 neliötä lisää ja vastike putoaa 200 eurolla kuussa." (Helsingin sanomat)

Ministeriö selvittää asiaa.

Loppupäätelmä

Viranomaisten ja poliitikkojen on kannettava vastuu. Miten oli alunperinkään mahdollista että yleishyödyllisen asumisoikeusyhtiön annetaan valua häikäilemättömien keinottelijoiden pelikentäksi? Viime kädessä on muutettava lakia ja lainsäädännöllisesti asetettava selkeät suitset tämän kaltaiselle toiminnalle. Puheiden ja selittelyjen aika on ohi! Nähtävästi vain Suomen kaltaisessa banaanivaltiossa asukkaiden loputon orjuuttaminen ja riisto on mahdollista korruptoituneiden poliitikkojen ja viranomaisten hyväksynnällä. Samojen henkilöiden jotka mieluusti ovat kommentoimassa asiaa ymmärtämättä taustoja lainkaan.

Ei tarvitse olla myöskään tyhmä ymmärtääkseen mitä tämä tarkoittaa asukkaiden näkökulmasta. Viimeistään tänään olisi hälytyskellojen aika soida! Jos asut AVAIN Asumisoikeus Oy:n asunnossa on aika lähteä ja etsiä halvempi vaihtoehto. Sen vaihtoehdon etsiminen ei ole edes vaikeaa. Jos olet etsimässä asuntoa, kierrä AVAIN Asumisoikeus Oy kaukaa.

Älä vaaranna tulevaisuuttasi asumalla AVAIN Asumisoikeus Oy:n asunnossa!

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Julkaisemme keväällä lisää aineistoa AVAIN Asumisoikeus Oy:n epäselvyyksistä. Olemme saaneet suoraan ministeriöstä että ARA:n sisältä "ei-julkisia" dokumentteja, jotka oikeuden ja kohtuuden nimissä on tuotava julkisuuteen arvioitavaksi ja kommentoitavaksi.

Lue myös:
AVAIN Asumisoikeus Oy - suuri puhallus ja kuinka se tehtiin
AVAIN Asumisoikeus Oy:n tähtiin kohoavat vastikkeet karkottavat asukkaat
AVAIN Asumisoikeus Oy:n vastikkeet nousevat 15% vuosivauhdilla
AVAIN Asumisoikeus Oy - asumisen suurin vihollinen
AVAIN Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä
AVAIN Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä, osa 2 - tarina siitä kuinka AVAIN Asumisoikeus Oy toimitusjohtaja Maarit Toveri lähetti asukkaille kirjeen jossa oikeusjakohtuus -blogin julkaisemat väitteet yhtiöstä kiistettiin. Ehkä olisi aika lähettää tämä artikkeli kaikille AVAIN Asumisoikeus Oy:n asukkaille!

Lue:
ARA:lle pyyhkeitä oikeusasiamieheltä
Uudet asukaat pilkkahinnalla asumisoikeustaloon, vanhat asukkaat maksavat korkeita vastikkeita



***

***

***

sunnuntaina, helmikuuta 01, 2015

Koiravero on syytä jättää maksamatta

Koiravero on käytössä Helsingissä ja Tampereella.. Koiravero perustuu lakiin koiraverosta (29.6.1979/590).  Laki antaa kunnille mahdollisuuden itse päättää periikö alueellaan majailevista koirista veroa. Veron suuruus voi maksimissaan olla 50 euroa. Suomen yli kolmesta sadata kunnasta vain kaksi, Helsinki ja Tampere perivät enää koiraveroa.

Koiravero on valtakunnallisesti epätasa-arvoinen ja se ei kuulu tälle vuosituhannelle. Se on historiallinen jäänne nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Valtakunnallisesti suurimman osan koiranomistajista ei tarvitse maksaa veroa lemmikistään. Käytännössä valtakunnan noin 650 000 koirasta vain 2% omistajista maksaa veroa. Helsinki kerää kassaansa alle 500 000 euroa ja Tampere vain murto-osan Helsingin osuudesta.

Helsinki ja Tampere perustelevat veron kantamista koirapuistojen ylläpidon ja koirien muilla kaupungille aiheuttamilla kustannuksilla. Kummassakaan kaupungissa kerättyä veroa ei ole kuitenkaan korvamerkitty nimenomaiseen käyttötarkoitukseen, vaan vero katoaa kaupunkien pohjattomaan kassaan.

Helsingillä riittää rahaa kalustaa sosiaalijohtajansa työhuonetta yli 70 000 euron arvosta kaupunkilaisilta nyhdettyä verorahaa. Kaupunki suunnittelee käyttävänsä rahaa Guggenheimin kaltaisen rikkaan juutalaissuvun kapitalistisen rahasammon rahoittamiseen samalla kun rahaa ei riitä terveydenhoitoon, koulutuksen tai vanhustenhoitoon. Vaikuttaa siltä että Helsinki käyttää kaikki olemassa olevat keinonsa kerätäkseen rahaa poliitikkojensa ja viranomaisten edesvastuuttomien päätöstensä rahoittamiseen.

Kaupungin osalta veron kerääminen perustuu käytännössä puhtaaseen vapaaehtoisuuteen. Kaupunki ei saa tietoja rekisteröidyistä koirista, vaan jokaisen pitäisi ilmoittaa oma koiransa rekisteriin maksun perimistä varten. Kaupungilla ei ole varaa ylläpitää valvontajärjestelmää, koska järjestelmän ylläpitokustannukset ylittäisivät verotuoton. Koiria ei valvota kaupungin toimesta eikä kaupunki saa antaa tietoja kateelliselle naapurille siitä onko joku henkilö maksanut veroa.

Kiinnijääminen koiraveron maksamatta jätättämisestä on lähinnä teoreettinen.

Koiraveron osalta suosittelemme kansalaistottelemattomuutta.

Jättäkää koiravero maksamatta. Kun saatte uuden koiran älkää ilmoittako koiraa kaupungin rekisteriin. Jos teillä on koira, ilmoittakaa kaupungille koira myydyksi tai kuolleeksi.

Koiraveron kaltaisista muinaisjäänteistä pitää päästä eroon. Kaupunki kyllä luopuu siitä kun verotuotot putoavat entisestään. Yli kolmesataa muuta kuntaan on jo siirtynyt tälle vuosituhannelle.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen kalustehankinnat veronmaksajien rahoilla
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen kalustehankinnat veronmaksajien rahoilla, osa 2
Helsingin sosisaalijohtaja Paavo Voutilaisen on viimein erottava

Lue myös:
Helsingin opetustoimi - osa 1 ( 3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen
Helsingin opetustoimi - osa 2 ( 3) - Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa
Helsingin opetustoimi - osa 3 ( 3) - Koulukirjat
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Helsingin kaupungin opetusvirasto rikkoo hallinto-lakia käsitellessään erityisopetushakemuksia

perjantaina, tammikuuta 16, 2015

Väkivallalla eroon koulukiusaamisesta

Koulukiusaaminen voi pahimmillaan olla fyysistä pahoinpitelyä ja raskasta henkistä alistamista joka aiheuttaa pysyviä ja elinikäisiä traumoja kiusatulle. Monet kärsivät lapsuuden tapahtumista koko aikuisen ikänsä. Järkyttävimmissä tapauksissa kiusaaminen on loppunut vasta kun kiusattu on tappanut itsensä.

Pahimmat kiusaajat ovat käytännössä lapsirikollisia. Nämä lapset ovat saaneet mallinsa monesti omilta alkoholisoituneilta tai muuten häiriintyneiltä vanhemmiltaan, hyväksikäytön tai muun kaltoin kohtelun ja välinpitämättömyyden seurauksena. Oli se syy mikä tahansa, kiusaajan käytöstä ei koskaan voida perustella kiusatulle vastaavilla argumenteilla ja vaatia kiusattua kestämään tilanne kun koululla ja viranomaisilla ei vain ole keinoja jolla kiusaamisen saisi loppumaan.

Mikä on ratkaisu siinä vaiheessa kun vakavaa henkeen ja terveyteen kohdistuvaa kiusaamista ei saada kuriin koulun, opettajien, vanhempien tai viranomaisten yhteistyöllä?

Lapsi tulee kotia mustelmilla, pelästyneenä ja itkeneenä, päivä toisensa jälkeen. Vaatteet ovat rikki, kirjat ja silmälasit rikottu. Häntä hakataan, nimitellään, ja potkitaan koulumatkalla, välitunnilla ja jopa oppituntien aikana. Kiusaaminen jatkuu, arvosanat laskevat, itsetunto murenee. Kiusattu lapsi huomaa että aikuiset eivät pysty tekemään asialle mitään, kukaan ei pysty suojelemaan. Kiusaaja lupaa kerta toisensa jälkeen lopettaa, mutta kun opettajien silmä välttää, nyrkiniskuja ja tönimistä seuraa aina uudelleen.
 
Koululla ja viranomaisilla on rajalliset lain suomat keinot. Valitettavan usein näitä keinoja ei edes käytetä kustannusten ja keinojen käytön aiheuttaman byrokratian takia. Erittäin harvoin, jos koskaan, on kiusaaja erotettu koulusta tai siirretty toiseen kouluun. Käytännössä aina toimenpiteet kohdistuvat kiusattuun. On tapauksia jossa kiusattu ei saa mennä välitunnille koska kiusaaja on ulkona, vaikka tilanteen pitäisi olla täysin päinvastoin.

Koulussa voimavaroja keskitetään liiaksi kiusaajan tukemiseen ja hänen toimintansa syiden kartoittamiseen. Jokainen ymmärtää että kiusaamistilanteen ratkaisemiseen saattaa kulua aikaa kuukausia tai jopa vuosia yritettäessä keskustella vanhempien kanssa, järjestetään palavereja, annetaan jälki-istuntoa, käsitellään asioita komiteoissa, oppilashuoltoryhmissä, opetusvirastossa, viranomaisten jopa poliisien toimesta. On kuitenkin täysin kestämätöntä, että koko tämän pitkän prosessin ajan kiusaaminen jatkuu ja sen annetaan jatkua. Kiusaaminen on viimekädessä lopetettava keinolla millä tahansa! Vasta sen jälkeen voidaan etsiä ratkaisuja syihin jotka ongelman aiheuttavat.

On vaikea kuvitella miten aikuinen reagoisi jos häntä pahoinpideltäisiin jatkuvasti työpaikalla, päivä toisensa jälkeen ilman että kukaan pystyisi sitä lopettamaan? Miten voidaan edes ajatella että syyttömän pienen lapsen pitäisi sietää väkivaltaa koulussa kun yhdenkään aikuisen ei sitä tarvitse sietää samaa työpaikallaan?

Vanhaan aikaan kuriton lapsi sai kunnon selkäsaunan käyttäydyttyään huonosti. Ei ollut mitenkään poikkeuksellista että pihapiirin muutkin aikuiset oikaisivat huonoja käytöstapoja riippumatta siitä kenen lapsi oli kyseessä. Nykypäivänä ajatuskin siitä että käytettäisiin voimatoimia kurittoman lapsen ruotuun saattamiseksi on monelle tämän vuosituhannen vanhemmalle kauhistus.

Totuus on kuitenkin, että kun kaikki kohtuulliset keinot siedettävässä ajassa on käytetty eikä lapsi lopeta muiden pahoinpitelyä hänen pitää maistaa omaa lääkettään.

Koulu ja viranomaiset eivät tietenkään voi asialle tehdä mitään, mutta varmasti kiusatun lähipiiristä löytyy isä, äiti, isoveli, kaveri tai sukulainen joka ottaa kiusaajat käsittelyyn ja antaa kunnon selkäsaunan. Väkivallan käytöllä on ominaisuus saada uhri pelkäämään . Koska se onnistuu kiusatun kohdalla, se toimii myös kiusaajan kohdalla.

Tulee mieleen väkisinkin tapauksia monien vuosikymmenien takaa jossa koulun ”pahapoika” jatkuvasti kävi käsiksi toiseen oppilaaseen välituntisin ja koulumatkojen aikana. Kiusaajan vanhemmat eivät välittäneet kun heidän ”kiltti poikansahan” ei moiseen syyllistynyt ja opettajan antamat jälki-istunnot kaikuivat kuuroille korville. Kaksi viikkoa sitä tönimistä ja hakkaamista jaksoi katsoa, sen jälkeen kiusattu rohkaisi itsensä ja vetäisi koulumatkan päätteeksi kiusaajaa turpaan oikein kunnolla. Silmä turposi umpeen ja yksi hammas katkesi, mutta kiusaaminen loppui siihen, todistettavasti ja pysyvästi.

Toisessa tapauksessa samaiselta vuosikymmeneltä nuorta naapurin tyttö kiusattiin, koulukirjat levitettiin mutaan, hiuksia leikattiin saksilla, houriteltiin ja tönittiin. Tämäkin kiusaaminen loppui siinä vaiheessa, kun perheen isoveli otti kiusaajan käsittelyyn, katkoi yhden sormen ja sanoi tulevansa katkomaan seuraavankin jos pikkusiskoa ei jätetä rauhaan. Tyttö sai käydä rauhassa koulunsa loppuun.

On aika herätä todellisuuteen!

Ihminen on eläinlajina brutaali. On turha yrittää esittää sivistynyttä jos yhteiskunnassa toisen väkivaltainen kiusaaminen on mahdollista uhrin itsemurhaan asti vain sen takia että kiusaajan oikeudet ja järjenvastaiset humaanit periaatteet estävät riittävät toimenpiteet. On myös täysin naurettavaa paeta keinotekoisen sivistyneisyyden verhon taakse kommentoimaan kovaan ääneen kuinka väkivallan käyttö ei ole koskaan ratkaisu mihinkään.

Väkivalta ratkaisuna on monesti se viimeinen mutta myös ainoa malli joka oikeasti ja viime kädessä toimii.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

perjantaina, tammikuuta 02, 2015

Poliisin kirjoittamaa sakkoa ei tarvitse maksaa

Poliisin rangaistusvaatimuksen yhteydessä antamaa sakkoa ei tarvitse maksaa ennen kuin sakko on lainvoimainen.

Esimerkiksi liikennerikkomuksen yhteydessä poliisi kirjoittaa rangaistusvaatimusilmoituksen. Ilmoitukseen on kirjattu myös poliisin vaatima sakko ja ilmoituksen mukana henkilö saa pankkisiirtolomakkeen sakon maksamista varten. Jotta poliisin kirjoittama sakko olisi lainvoimainen ja perittävissä sakon saajalta, syyttäjän on vahvistettava rangaistusmääräys.

Rangaistusmääräyksen vahvistamiseen voi kulua sakotushetkestä jopa puoli vuotta. Kun syyttäjä on vahvistanut sakon jonka perustetta henkilö ei ole kiistänyt, lähetetään maksumuistutus jonka maksamiseen on aikaa yksi kuukausi. Mitään korkoa tai kuluja ei voi periä eikä peritä ajalta ennen maksumuistutuksen lähettämistä.

Valitettavasti suurin osa ihmisistä menee maksamaan sakkonsa heti koska pelkäävät aiheettomasti viranomaisten pelottelua vakavista seurauksista ja ulosotosta. Poliisin määräämä sakko makaa kuitenkin Oikeusrekisterikeskuksen perintärekisterissä niin kauan kunnes tieto syyttäjän vahvistuksesta saapuu. Vasta sen jälkeen lähetetään ensimmäinen maksumuistutus.

Vaikka sakkoa ei vastustaisikaan on erittäin huonoa henkilökohtaista taloudenpitoa maksaa laskuja etukäteen, varsinkin silloin kun maksamatta jättämisestä ei ole korkoseuraamuksia.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Tiesithän että yksityistä parkkisakkoa ei tarvitse maksaa!

Lue myös:
Q&A - Saako poliisille valehdella?
Onko rikosilmoitus sama asia kuin tutkintapyyntö?
Q&A - Poliisikuulustelun saa tallentaa
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta

maanantaina, joulukuuta 22, 2014

Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2015

Vuoden kuluessa on hämmästyttänyt useasti kuinka helposti ihminen menettää todellisuuden tajunsa realimaailmasta ja kuinka tunneälyn sekä empatian kyky häviää yksilöiltä joilla itsellään oma elämä on täynnä yltäkylläisyyttä, varautta ja hyvinvointia. Mitä ylemmäksi johtoasemassa tai poliittisessa eliitissä kiivetään sitä kauemmaksi näyttää katoavan käsitys realimaailmasta ja siitä minkälaiseksi elämä Suomessa on ihmisten ja monien perheiden kohdalla muodostunut.

Hyvänä esimerkkinä syksyllä oli kokoomuslainen Laura Räty, joka osoitti täydellistä todellisuudesta vieraantumista toteamalla, että alle 2600 euroa kuukaudessa eläviä Suomessa ole paljoakaan. Todellisuudessa lähemmäksi miljoona kansalaista tienaa alle tuon maagisen summan. Toinen huvittava esimerkki oli joulukuussa esiintynyt yrityselämän johtaja Fortumista, joka kertoi vihreistä periaatteistaan ajamalla 60 000 euroa maksavalla Volvon V60  pugin-hybridiautolla ja samaan hengen vetoon ihmettelee miksei muut ihmiset tunne vastuuta ympäristöstä ja ajele samanlaisella autolla. Kun yritysjohtaja porskuttaa isolla palkalla ja työsuhdeautolla niin onhan se ymmärrettävää että on vaikea tajuta miten ne miljoona alle 2600 euroa kuukaudessa tienavaa eivät osta sitä 60 000 euroa maksavaa autoa!

Vastaavia esimerkkejä on pelkästään viime vuoden ajalta lukemattomia. Ehkä meidän tavallisten suomalaisten työläisten olisi aika toivottaa yltäkylläistä, lahjarikasta ja pöydät notkuvaa joulua Suomen poliittiselle johdolle ja elinkeinoelämän rikkaille vaikuttajille ja toivoa että miljoonien suomalaisten köyhien lapsiperheiden ja vanhusten musta joulu ei häiritse heidän hilpeitä tunnelmiaan notkuvien pöytien ja lahjakasojen ääressä.

Maailmassa varallisuus ja onni ei ole koskaan jakaantunut tasan eikä näin tule koskaa olemaankaan. Suomalaisen yhteiskunnan rappio ja ihmisyyden katoaminen  on alkanut juuri siitä hetkessä kun Suomen asioista ja linjoista päättävä rikas eliitti painaa päänsä ruskeaan paperipussiin ja kadottaa todellisuuden tajunsa realimaailmasta. On täysin mahdotonta tehdä viisaita päätöksiä jos ei näe todellisuutta. Kun todellisuus on vieras, tehdään päätöksiä vain itsensä ja oman lähipiirinsä hyväksi.

Hauskaa joulua ja viisaampaa uutta vuotta 2015!

oikeusjakohtuus.blogspot.com
 

maanantaina, joulukuuta 08, 2014

Yksityistä verosuunnittelua - säästä kirkollisveron verran rahaa

Nykypäivänä rahat on monessa kotitaloudessa tiukassa. Hinnat ja verot nousevat kerta toisensa jälkeen. Jostain pitää säästää. Samalla tavoin kuin suuret yritykset tekevät ”verosuunnittelua” välttyäkseen maksamasta veroja, voi yksittäinen ihminen helposti säästää kirkollisveron verran vuosituloistaan ja siitä huolimatta kuulua kirkkoon halutessaan.

Kirkollisveron määrä vaihtelee asuinkunnittain 1 – 2%. Parhaimmassa tapauksessa 30 000 euroa vuodessa tienaava voi säästä 600 euroa vuodessa. Se on iso raha.

Kirkollisveron kannalta on ratkaisevaa kuuluuko henkilö kirkkoon vuoden lopussa vai ei. Seuraavan vuoden kirkollisvero maksetaan edellisen vuoden viimeisen päivän tietojen mukaan.

Haluatko säästää kirkollisveron mutta kuulua siitä huolimatta kirkkoon?

  1. Eroa kirkosta viimeistään 30.12. Eroamisen onnistuu helposti eroakirkosta.fi palvelun kautta. 
  2. Liity kirkkoon tammikuun ensimmäisellä viikolla. Liittyminen onnistuu helposti liitykirkkoon.fi palvelun kautta

Kirkosta eroamista ei tarvitse ilmoittaa verohallinnolle. Koska verokortit on jo muodostettu seuraavalle vuodelle, voit pyytää uuden verokortin jossa kirkollisveron osuus on poistettu. Säästyneen kirkollisveron voit käyttää itsesi hyväksi tai lahjoittaa vähävaraisille. 

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:
Kuinka paljon voit säästää tai lahjoittaa parempaan tarkoitukseen – Kirkollisverolaskuri

torstaina, marraskuuta 20, 2014

Mitä kuuluu yksityiselle pysäköinninvalvonnalle?

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman (22.6.2011) mukaan yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädetään laki. Hankkeen toimeenpanosta vastaa oikeusministeriö, joka on valmistellut ja antanut asiassa eduskunnalle hallituksen esityksen syyskuussa 2012 (HE 79/2012 vp). Esityksestä ovat antaneet lausuntonsa hallintovaliokunta (HaVL 18/2012 vp) ja perustuslakivaliokunta (PeVL 23/2013 vp). Tämän jälkeen esitys on siirtynyt eduskunnan lakivaliokuntaan, jossa se on ollut käsiteltävänä lähes kaksi vuotta. Lakihankkeen oletetusta etenemisaikataulusta tai sen viipymisen syistä ei oikeusministeriön hankkeesta vastaava lainsäädäntöjohtaja osannut kertoa tämän tarkemmin.

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva oikeustila on siten aivan sama kuin aikaisemminkin. Pysäköinninvalvontaa harjoittava yhtiö voi pyytää tällaista maksua, eikä valvontamaksun vaatimisessa sinänsä ole mitään lain vastaista – ainakaan silloin, jos maksuvaatimus on esitetty oikealle henkilölle eli ajoneuvon kuljettajalle. Maksuvelvollisuus voi syntyä vain kuljettajan ja valvontayhtiön välille. Näyttövelvollisuus ajoneuvon kuljettajasta on valvontayhtiöllä. Ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkityllä omistajalla tai haltijalla ei maksuvelvollisuutta ole, ellei valvontayhtiö pysty näyttämään tämän toimineen myös kuljettajana. Omistajalla tai haltijalla ei ole myöskään mitään velvollisuutta ryhtyä selvittämään valvontayhtiölle ajoneuvon kuljettajaa.

Edellä selostetun tulkinnan on kuluttajariitalautakunta vahvistanut lukuisissa yksimielisissä ratkaisuissaan. Asia on selkeästi myös yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavien valvontayhtiöiden tiedossa. Ne eivät ole nostaneet tuomioistuimissa velkomuskanteita maksusta kieltäytyneitä autoilijoita vastaan, koska tällaisen kanteen lopputulos on etukäteen selvä. Hyvän esimerkin tilanteesta tarjoaa Oy ParkPatrol Finland Ab:n konkurssi alkuvuodesta 2014. Ylivelkaantunut yhtiö ei nostanut velkomuskanteita maksamatta jättäneitä autoilijoita vastaan edes viimeisenä keinonaan konkurssin välttämiseksi. Myöskään konkurssipesä ei tiettävästi ole ryhtynyt velkomustoimenpiteisiin.

Vaikka lainsäädäntöhanke on ollut pysähdyksissä, yksityisen pysäköinninvalvonnan ympärillä on kuitenkin tapahtunut kulisseissa.
 
Kerroimme pari vuotta sitten tässä blogissa oikeudenkäynnistä, jossa yksityishenkilö oli nostanut valvontayhtiötä vastaan negatiivisen vahvistuskanteen, jossa hän vaati tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa valvontayhtiön häneltä vaatimaa maksua. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti kantajan suorittamaan häneltä vaaditun pysäköinninvalvontamaksun sekä valvontayhtiön oikeudenkäyntikulut, jotka käräjäoikeus kuitenkin kohtuullisti vaaditusta 32.000 eurosta 6.000 euroon. Kantaja valitti tuomiosta ns. ennakkopäätösvalituksella suoraan korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus on nyt päättänyt olla myöntämättä valituslupaa asiassa, joten käräjäoikeuden kanteen hylkäävä tuomio jää voimaan. Lainvoiman saaneen tuomion mukaan pysäköinninvalvontamaksu oli maksettava tilanteessa, jossa ajoneuvon pysäköineestä kuljettajasta ei vallinnut epäselvyyttä ja jossa maksu oli asetettu selkeästi yksityisellä alueella.

Oikeusprosessi, jonka yksityiskohdat on perusteellisemmin selvitetty tässä, nojautui kantajan puolelta siihen uskomukseen, että korkein oikeus tulisi ilman muuta muuttamaan aikaisempaa kantaansa yksityiseen pysäköinninvalvontaan sen johdosta, että eduskunnan perustuslakivaliokunta oli aiemmin tyrmännyt yksityisen pysäköinninvalvonnan mahdollistavan lakiesityksen perustuslain vastaisena. Kantaja siis piti valtakunnan ylimmän ja ensisijaisen perustuslain tulkitsijan kannanottoa niin vahvana, että korkeimman oikeuden olisi sen perusteella pitänyt muuttaa omaa linjaansa. Kannetta nostettaessa ei kuitenkaan ollut tiedossa, että hallitus tulisi antamaan samassa asiassa uuden, perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset huomioivan lakiesityksen. Kun uusi lakiesitys on läpäissyt perustuslakivaliokunnan seulan, ei korkeimmalla oikeudella ehkä ollut enää intressiä antaa oletettavasti hyvin lyhytikäiseksi jäävää ennakkopäätöstä asiassa, joka ilmeisesti tultaneen lainsäädäntöteitse joka tapauksessa järjestämään lähitulevaisuudessa uudelleen.

Mitään muutosta asioiden tilaan ei siis tämänkään prosessin myötä tullut. Monien valvontayritysten epärehelliset ja selkeästi hyvän perintätavan kanssa ristiriidassa olevat toimintatavat eivät ole valitettavasti nekään muuttuneet mihinkään. Edelleen jotkut yritykset, varsinkin pienimmät, uhkailevat asiakkaitaan oikeudenkäynneillä ja niistä aiheutuvilla suurilla kuluilla, vaikka todellisuudessa niillä ei ole minkäänlaisia eväitä eikä aikomustakaan viedä juttuja oikeusteitse eteenpäin. Lisäksi edelleen näkee väitettävän, että tapauksen KKO:2010:23 perusteella ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkitty omistaja tai haltija olisi velvollinen ”ilmiantamaan” ajoneuvon kuljettajan valvontayhtiölle. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ole. Kyse ei ole tulkinnanvaraisesta asiasta, vaan tietoisesta valehtelusta valvontayhtiöiden taholta.

Kuluttajariitalautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan pysäköinninvalvontamaksua ei voi periä ilman, että se joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen syntyneeksi tai sen syntyminen myönnetään. Edellä esitetyn mukaisesti valvontayhtiön on näytettävä, että juuri se henkilö, jolta se vaatii suoritusta, on pysäköinyt auton ja sitoutunut sopimukseen. Kuljettajana toimiminen on kuitenkin syytä kiistää heti ensimmäisessä reklamaatiossa, jos tähän aikoo vedota.
 
Kuluttajariitalautakunnan ratkaisussa dnro 343/39/2013 ei lautakunta ole suosittanut valvontamaksun perinnästä luopumista tapauksessa, jossa kuluttaja ei ollut kiistänyt kuljettaneensa ehtojen vastaisesti pysäköityä ajoneuvoa reklamaatioissaan valvontayhtiölle eikä perintätoimistolle, vaan hän oli vedonnut ainoastaan pysäköinninvalvonnasta kertovan kyltityksen epäselvyyteen. Kuluttajariitalautakunta ei pitänyt vasta lautakuntakäsittelyssä tehtyä ajoneuvon kuljettajana toimimisen kiistämistä uskottavana.

Tilanne, jossa yksityisiä pysäköinninvalvontamaksuja saa laillisesti pyytää, mutta niitä ei tarvitse maksaa, on tietenkin hyvin epätyydyttävä. Monet kansalaiset ovat aidosti epätietoisia siitä, mitä heidän pitäisi tehdä valvontamaksua koskevan vaatimuksen saadessaan. Käytännössä vielä jäljellä olevat valvontayhtiöt elävät pitkälti oikeuksistaan tietämättömien ja uhkailun alla taipuvien kuluttajien maksusuorituksista, siinä missä valveutuneet kuluttajat osaavat jättää perusteettomat maksuvaatimukset omaan arvoonsa.
    
Tämä ei tietenkään voi olla oikein. Asiaa ei lainkaan auta se, että kuluttajaviranomaisilta ei löydy virkamiesryhtiä antaa asiassa neuvontaa kuluttajille, vaikka viranomaisneuvonnan tarve olisi huutava valvontayhtiöiden levittäessä valheellista propagandaansa kenenkään siihen puuttumatta.

"Valvontamaksujen" määräämiseen perustuvan yksityisen pysäköinninvalvonnan kieltävän ja valvontayhtiöiden aseman julkisen pysäköinninvalvonnan alaisiksi suoritusportaan alihankkijoiksi vahvistavan lakihankkeen pikainen maaliin saattaminen olisi tässä tilanteessa selkeästi kaikkien kuluttajien sekä myös yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Emme tarvitse liiketoimintaa, joka perustuu oikeuksistaan tietämättömien ihmisten uhkailuun ja harhaanjohtamiseen. Oikeusvaltiossa lähes kaikki muu voidaan yksityistää, mutta pyrkimyksiin siirtää julkisen vallankäytön ytimeen kuuluvaa rangaistusvaltaa yksityisille tahoille on syytä suhtautua jyrkän kielteisesti.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen  pysäköinninvalvonnan
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Uuden parkkisakko-oikeudenkäynnin oudot piirteet

Historian havinaa
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?

 

torstaina, marraskuuta 13, 2014

Q&A - Saako varastetun tavaran ottaa itse takaisin

"Minulta varastettiin fillari. Viikkoa myöhemmin näin samanlaisen fillarin myynnissä netissä ja tiedotkin täsmäsivät omaani. Sovin tapaamisesta myyjän kanssa, ihan tarkistaakseni onko kyseessä minun pyörä. Minunhan se oli, runkonumero täsmäsi takuutodistuksen tietoihin. Soitin poliisille, mutta sieltä ei kuulemma nyt ollut aikaa tulla paikalle. Pyörä jäi sinne ja lopulta roisto kerkisi myydä sen eteenpäin. Olisiko minulla ollut oikeus ottaa pyörä väkisin varkaalta?"

Kyllä. Sinulla olisi ollut oikeus ottaa pyörä takaisin ja tarvittaessa käyttää voimakeinoja sen ottamiseen.

Pakkokeinolain 22.7.2011/806 1 LUKU 5§ määrittelee milloin varastetun omaisuuden saa omatoimisesti ottaa takaisin. Pääsääntöisesti varastetun omaisuuden takaisin hankkimiseksi on turvauduttava viranomaisten apuun. Poikkeuksia on kuitenkin kaksi.

  1. omaisuus on rikoksen kautta menetetty ja toimiin omaisuuden takaisin ottamiseksi on ryhdytty välittömästi rikoksen tapahduttua 
  2. menetetty tai kadotettu omaisuus muissa tapauksissa otetaan takaisin siltä, joka pitää sitä oikeudettomasti hallussaan, eikä saatavilla ollut riittävää ja oikea-aikaista viranomaisapua.

Olit siis löytänyt varastetun pyöräsi jota pitää toinen henkilö oikeudettomasti hallussa. Olet pyytänyt poliisilta virka-apua soittamalla hätänumeroon. Koska viranomaisapua ei ollut oikea-aikaisesti saatavilla sinulla olisi ollut oikeus ottaa pyörä takaisin itse.

Mikäli varas olisi vastustellut, sinulla olisi samaisen pykälän mukaisesti ollut oikeus käyttää tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavina.

Vastaavassa tilanteessa jatkossa on oman turvallisuuden kannalta suositeltavaa ottaa mukaan myös toinen henkilö apuvoimaksi mikäli omaisuuden takaisin palauttaminen ei onnistu ilman voimatoimia.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

perjantaina, lokakuuta 24, 2014

Alkoholin nettitilaaminen on täysin laillista

Alkoholin nettitilaaminen on täysin laillista. Tilaaminen on itse asiassa suotavaa varsinkin jos haluaa tutustua erikoisempiin merkkeihin tai säästä isonkin summan rahaa. Valitettavasti Suomen viranomaiset tekevät kaikkensa jotta kansalaisilla säilyisi asiasta väärä käsitys. Viranomaisten toiminta on ajoittain täydellistä kansalaisten harhaanjohtamista, selkeää valehtelua ja tarkoituksellista väärän tiedon levittämistä.

Alkoholin tarjoaminen netissä olevan verkkokaupan kautta on lain tarkoittamaa etämyyntiä. Etämyynnissä tyypillistä on, että asiakas ostaa ja maksaa tuotteen ja myyjä toimittaa tuotteen järjestämällä kuljetuksen. Valmisteverovelvollisuus valmisteverolain (182/2010, 79§) mukaan etämyynnissä on yksiselitteisesti myyjällä, ei tuotteen ostajalla. Se että maksaako myyjä koskaan valmisteveroa Suomeen ei ole ostajan ongelma.

Etämyynti itsessään on testattu EU-tuomioistuimessa ns. Rosengren –tapauksen päätöksellä C-179/04, jonka mukaan alkoholin etämyynti on sallittua eikä sitä voida estää olemassa olevan EU perussopimuksen 34 artiklan (SEUT 34) mukaisen tavaroiden vapaan liikkuvuuden edellytysten takia.

Jokaisella Suomen kansalaisella on vapaus tilata haluamansa määrä alkoholia ulkomaisista verkkokaupoista yksityiseen käyttöön. Valitettavasti tämä oikeus ei miellytä kaikkia viranomaisia.

Suomessa viranomaisten toimintaa säädellään lailla ja asetuksilla joiden perusteella viranomaisten pitäisi toimia rehellisesti, hyvän hallintotavan mukaisesti neuvoen ja opastaen kansalaisia. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Kaikista sivistyneistä maista Suomi näyttää olevan ainoa jossa viranomainen saa vapaasti ja tarkoituksella johtaa harhaan, valehdella ja levittää väärää tietoa kansalaisille.

Viranomaisten valheet:
  • Valvira, Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto väittää virheellisessä tiedotteessaan että ostajan on järjestettävä kuljetus alkoholituotteilleen. Näin ei asia kuitenkaan ole. Tämän väitteen tarkoitus on siirrättää valmisteverovelvollisuus ostajalle mikä tekisi tuotteiden hankinnasta epäedullisen. Valvira siis johtaa kansalaisia tietoisesti harhaan.

  • Tulli opastaa omilla sivuillaan alkoholin ostamisesta netistä kertomalla että yksityishenkilö on velvollinen suorittamaan valmisteveron Suomeen jos hän ostaa alkoholituotteita toisesta jäsenvaltiosta ja järjestää niiden kuljetuksen jolloin kyse ei ole etämyynnistä vaan etäostosta. Miksi ostaja järjestäisi kuljetuksen? Ostaja ostaa tuotteen ja myyjä järjestää kuljetuksen jolloin verovelvollisuus on myyjällä. Aivan normaalin verkkokauppaprosessin mukaisesti. Tämä tieto Tullin ohjeissa jää yllättäen kertomatta.

  • Tulli viittaa kaiken lisäksi samalla ohjesivulla tahalleen Valviran virheelliseen ohjeeseen. Tässä kohdin moni oikeuksistaan tietämätön luovuttaa. Eihän kaksi viranomaista voi olla väärässä! Vai voiko? Kyllä voi ja mikä pahinta, kumpikin viranomainen levittää tahallaan harhaan johtavaa tietoa.

  • Tulli saattaa myös lisätä EU-maista etäostetun alkoholilähetyksen yhteyteen Tullin omat valmisteveropaperit veron maksamista varten. Kun ostaja saa tällaisen paketin kotia niin viimeistään tässä vaiheessa kuuliainen ja auktoriteettia pelkäävä kansalainen pelästyy ja maksaa verot. Täysin turhaan! Etämyynnissä verovelvollinen ei ole ostaja vaan myyjä. Tullin toiminta täyttää viranomaisasemassa tehtynä törkeän petoksen tunnusmerkistön. Sikäli se Suomen kaltaisessa banaanivaltiossa ei ole mitään uutta.

Kaikenlisäksi suomalainen media näyttää olevan niin uusavutonta, toimittajat epäpäteviä, pelokkaita tai muutoin viranomaisten ohjauksessa, että vuosi toisensa jälkeen toistelevat totuutena viranomaisten valheellista näkemystä viitsimättä tutkia asiaa yhtään sen tarkemmin. Jälleen kerran kansalaiset uskovat kun viranomaisten virheellinen propaganda asiasta on kerrottu niinkin luotettavien medioiden sivulla kuin Helsingin Sanomat tai YLE. Luulisi toimittajilla olevan sen verran ammattiylpeyttä ja itsekunnioitusta etteivät toista viranomaisten valheellista progandaa täysin sokeasti.

Rohkeasti ostoksille!

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Tutustu:
Gourmond
Bierkompas
Bierzwer
The House of Gueuz
Drankgigant.nl 
The Whisky Exchange
MyDrink.ee

Lue myös:
Viranomaisrikollisuus