Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

sunnuntaina, toukokuuta 01, 2016

Q&A – Seksiä työpaikalla

Harrastin duunikaverin kanssa seksiä ja nyt työnantaja haluaa irtisanoa työsuhteeni. Mitä vittua se kuuluu työnantajalle kenen kanssa hässin?

Oleellista on miettiä onko seksiä harrastettu työajalla vai työajan ulkopuolella.

Työsopimuksen mukaisesti työntekijän on työaikana tehtävä niitä töitä joita työnantaja on hänelle osoittanut. Jos työaikana tekee muuta kuin työnantajan osoittamia tehtäviä tai jättää tehtäviä tekemättä voi työsuhteen irtisanomisen perusteet täyttyä työtehtävien laiminlyönnin takia. Tilanne on siis sama notkuuko facebookissa päivät pitkät vai harrastaako seksiä työkaverin kanssa jos se kerran tapahtuu työajalla.

Työajan ulkopuolella tapahtuvat asiat eivät kuulu työnantajalle, vaan ovat puhtaasti henkilöiden yksityisasioita.

Lojaliteettivelvoite työnantajaa kohtaan on voimassa myös työajan ulkopuolelle. Periaatteessa jos esimiehelle ja alaisella on seksisuhde, voi herätä kysymyksiä siitä kohteleeko esimies alaisiaan yhdenvertaisesti, vai saako seksikumppani sellaista etua, esim. parempia työtehtäviä, mikä voidaan katsoa yhdenvertaisuutta rikkovaksi.

Pääsääntöisesti voidaan kuitenkin katsoa että seksin harrastaminen työkavereiden kesken työajan ulkopuolella ei kuulu työnantajalle ja seksin harrastaminen työaikana voi johtaa korkeintaan ensisijaisesti varoitukseen ei työsuhteen päättämiseen tai purkamiseen.

oikeusjakohtuus.blogpsot.com

Lue myös:
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista
Onko minulla oikeus arvostella työnantajaa julkisesti?
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista
Huumausainetestit työpaikoilla
Työuupumuksesta palkalliselle sairauslomalle
Onko pakko mennä työterveyslääkärille 

lauantaina, huhtikuuta 16, 2016

Tuomareiden vapaa todistusharkinta mahdollistaa mielivaltaiset tuomiot Suomessa

Länsimaisessa oikeusvaltiossa tuomioistuimien ratkaisut on perustuttava lakiin. Jokaisen kansalaisen pitäisi pystyä luottamaan oikeuslaitokseen ja myös luottamaan siihen että heidän oikeutensa toteutuvat juuri siten kuten ne lakiin on kirjoitettu. Kaikkien tuomioiden tulee perustua riittävään näyttöön.

Miten on sitten mahdollista että tapauksissa joissa ei ole muuta kuin kahden ihmisen sana sanaa vasten pystytään toinen osapuoli tuomitsemaan?

Tämä johtuu suomalaisen lainsäädännön vapaasta todistusharkinnasta joka mahdollistaa täysin mielivaltaiset tuomiot.

Vapaa todistusharkinta tarkoittaa käytännössä, että oikeuden tuomari voi täysin vapaasti arvioida todistusaineistoa, todistelua ja muita esille tulleita asioita ja tehdä niiden perusteella johtopäätöksiä jotka huomioivat toiset asiat tarkemmin kuin toiset. Tuomari voi käytännössä antaa eri väitteille eri painoarvon tai merkityksen kuin muille vastaaville asiaan liittyville todisteluille.

Vapaa todistusharkinta antaa tuomarille oikeuden määrittää omien käsitystensä pohjalta mikä on totuus kussakin tapauksessa. Vapaassa harkinnassa ei ole olemassa spesifisistä määrittelyä tai rajausta sille miten todistusaineisto pitää huomioida. Kun kaksi ihmistä kertoo tapahtumasta kaksi eri versiota ja muita todisteita ei ole olemassa, tuomari päättää vapaan todistusharkinnan perusteella kumpaa osapuolista uskoo ja millä perusteella.

Virheellisen tuomion todennäköisyys on ilmeinen. Käytännössä tuomari pitää toisen henkilön kertomaa totuudenmukaisempana, vaikka on täysin mahdollista että juuri tuomarin valitsema henkilö itse asiassa valehtelee. Ihmiset ovat yllättävän huonoja tunnistamaan valehtelijan, eikä tuomarit tee tästä poikkeusta. Luotettavasti, sosiaalisesti ja luonnollisesti esiintyvä valehtelija selviää pälkähästä huomattavasti todennäköisemmin kuin totuuden kertova tilannetta jännittävä introvertti.

Onko oikein että päätös voi perustua täysin vapaaseen harkintaan ilman erityistä ohjeistusta siitä mitä yleensä voi pitää luotettavana ja miten erilainen todistelu tulee arvioida?

Usein sanotaan että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Lähdetään siis ajatuksesta että syyttäjän tai vastapuolen pitää esittää todisteet syyllisyydestä. Samalla myös ajatellaan, että epäillyn ei tarvitse todistaa syyttömyyttään. Käytännössä tilanne ei kuitenkaan ole näin ihanteellinen. Tilanne jossa epäilty ei esitä mitään todisteita syyttömyyttään vastaan voi käytännössä johtaa siihen että vapaan todistusharkinnan perusteella tuomari katsoo että esitetty näyttö syyllisyydestä on totuudenmukaisempaa, koska syyttömyydestä ei ole haluttu tai pystytty esittämään todistusaineistoa. Käytännössä syyttömyyskin pitää siis pystyä todistamaan.

Oikeusjärjestelmässä pitäisi olla sisäänrakennettuna menettely ja ohjeistus jolla rajoitetaan tuomarin oikeutta vapaasti harkita näytän luotettavuutta. Laissa pitäisi määritellä ne todistukselliset keinot, menettelyt ja arvioinnit jotka ovat yleensä sallittuja. Miten arvioidaan luotettavaa henkilötodistelua, silminnäkijöiden kertomuksia suhteessa kuluneeseen aikaan, perhe- ja ystävä suhteita, todisteiden näyttöarvoa jne. Tällä hetkellä rajoituksia on olemassa esimerkiksi todistamisessa puolisoa tai lähiomaista vastaan, mutta yksi suurimmista epäkohdista on lainvastaisesti hankitun todistusaineiston hyväksyminen.

Koko oikeusjärjestelmän perustahan pitää olla siinä, että syyttömiä ihmisiä ei tuomita teoista jota he eivät ole tehneet. Kaikki säännöt ja ohjeistukset tulee olla olemassa syyttömien suojelemiseksi. Kun käytetään täyttä vapaata harkintaa ollaan tilanteessa jossa parhaimmin esiintyvä, parhaimmin asian esiintuova, taloudellisesti varakkaampi, kekseliäämpi tai röyhkeämpi osapuoli voittaa helpommin vaikka olisikin syyllinen tekoon.

Kansalaisen pitäisi pystyä olemaan varma, että tuomioistuimissa, missä päin tahansa Suomea, kenen tuomarin toimesta tahansa käytetään aina samoja menettelytapoja ja ohjeistuksia tasapuolisesti kaikkien epäilyjen ja asianomistajien esittämien väitteiden arvioinnissa.

Valitettavasti tilanne nykypäivänä on aivan toinen. Oikeuden toteutuminen tai toteutumatta jääminen riippuu täysin muista asioista kuin totuudesta. Sen takia kansan kielellä puhutaankin ”tuomioiden arpomisesta”.Eikä totuus todellakaan ole kaukana.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Q&A – Poliisikuulustelu – Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Q&A – Poliisikuulustelun saa tallentaa
Q&A – Poliisin tekemä henkilöntarkistus
Pykälä ”Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” on vanhentunut
Rikos ei ole syyllistyneen yksityisasia
Q&A – Rangaistavuus
Oikeusturvavakuutus ei korvaa

Lue myös:
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 1/3
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 2/3
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3/3

sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2016

Vuokralaisen voi valita myös lain tarkoittamin syrjivin perustein

Monet yksityiset ihmiset omistavat sijoitusasuntoja joita halutaan vuokrata luotettaville ja maksukykyisille asukkaille. Luotettavan ja maksukykyisen asukkaan löytäminen on vaikeaa ja erehtyminen voi johtaa mittaviin tappioihin.

Vuokralaisesta voi tarkistaa joitakin asioita, kuten luottotiedot, tulotiedot, mahdollisen työpaikan tai opiskelupaikan. Pääsääntöisesti yksityisen vuokranantajan tekemä valinta pohjautuu yleiseen syntyneeseen käsitykseen vuokralaisesta sekä vuokranantajan omiin kokemuksiin, ajatuksiin ja vaatimuksiin.

Vuokralaisen syrjiminen sukupuolen, uskonnon tai etnisen taustan perusteella on kielletty yhdenvertaisuuslaissa. Vuokrausilmoitus jossa edellytetään että vuokralainen on ”kantasuomalainen” tai esimerkiksi ”kantaväestöön kuuluva” ovat lainvastaisia syrjinnän perusteella. Käytännössä asunnon vuokraaja voi kuitenkin vapaasti valita vuokralaisen käytti hän omassa mielessään mitä perusteluita tai vaatimuksia tahansa. Hänen ei tarvitse perustella kenellekään valintapäätöstään. Ainoa ongelma on, että julkisesti hän ei voi asiasta kertoa, ei vuokrailmoituksessa eikä näytön tai sopimuksen tekemisen aikana tai jälkeen.

Olisi yhteiskunnallisesti ja yksilöiden kannalta paljon järkevämpää että vuokranantaja saisi tarkoin perustella vaatimukset asunnon vuokraamisesta, oli perusteet sitten mitkä tahansa. Vuokranantaja tietää tarkalleen ketä etsii vuokralaiseksi, joten on aivan turhaa ajanhukkaa niin vuokranantajan kuin mahdollisen vuokralaisenkin osalta hakea tai näyttää asuntoa jota ei hakijalle koskaan tulla vuokraamaan.

Se että syrjintä itsessään on kiellettyä, kuten tuleekin olla, voisi miettiä onko se kaikissa tapauksissa tarkoituksenmukaista tai edes oikeasti syrjintää. Vuokranantajalla on oikeus valita vuokralaisensa sen kokemuksen , elämänkatsomuksellisen ja muun informaation perusteella joka on käytettävissä. Jos vuokranantaja haluaa vuokralaiseksi kantasuomalaisen nuoren parin, niin miksi häntä lainsäädännöllisesti yritetään pakottaa syrjinnän uhan takia valitsemaan tilalle pakolaisperhe?

Miksi yksityisiä ihmisiä yritetään ylipäätänsä lainsäädännöllisesti pakottaa itselleen haitallisiin sopimuksiin ainoastaan sen takia että vuokranantaja ei saisi valita vuokralaista etnisin perustein?

Positiivinen syrjintä, eli menettely jossa tiettyä vähemmistöryhmää pitää suosia, johtaa käytännössä vain toisen ryhmän syrjintään. Pitäisikö asunto vuokrata vain varmuuden vuoksi sellaiselle taholle joka nauttii erityistä lainsuojaa etnisen taustansa takia ettei syyllisty rikokseen?

Vaikka vuokranantajan vuokralaisvalinta pohjautuisikin lain tarkoittamaan etniseen syrjintään on valinta kuitenkin moraalisesti ja eettisesti täysin oikein, koska se perustuu asunnon omistajan oikeuteen päättää itse omistamansa huoneiston käytöstä niiden periaatteiden mukaisesti joilla hän asunnon haluaa vuokrata.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Vuokrasopimuksen lyhyt oppimäärä
Taloyhtiöiden lunastuspykälät tekevät rasismista ja etnisestä syrjinnästä laillista
Oikeus päästä asuntooni

Kotirauhan suojaa rikotaan räikeästi opiskelija-asuntoloissa

maanantaina, maaliskuuta 07, 2016

Q&A - Ylisuuri työkuorma

Olen duunissa firmassa jonka toiminta on vinoutunut jatkuvaan säästämiskierteeseen. YT-neuvotteluja käydään jatkuvasti pienissä osissa yksikkö kerrallaan vaikka yhtiön tulos on loistava ja reippaasti voitollinen. Täystyöllistettyjä ihmisiä irtisanotaan kun halutaan etsiä säästöjä. Samaan aikaan töitä siirretään entisestään ylikuormitetuille työntekijöille. Itseni kohdalla työkuorma on helposti 150 – 160 % koska teen käytännössä useamman irtisanotun ihmisen työt. Kyllähän nämä saa tehtyä jos tekisin ylitöitä illat ja viikonloput, mutta en halua. Normaali työaika pitää riittää. Haluan pitää oman vapaa-aikani itselläni. Kun ei kerkiä tekemään, jää tekemättä tai sitten tehdään se mitä keritään ”sinne päin”, mikä ei tietysti työn lopputuloksen kannalta ole hyvä. Mitä tässä voisi oikein tehdä (muuta kuin vaihtaa duunipaikkaa), eikö nyt jotkut rajat olen työvaatimuksillakin?

Hienoa että pidät kiinni vapaa-ajastasi. Työajan ja vapaa-ajan paljon puhutussa yhteensovittamisessa ei ole mitään järkeä. Koko ajatushan lähtee työnantajan näkökulmasta , että työntekijä olisi jatkuvasti käytettävissä. Monet myös pelkäävät työpaikkansa puolesta ja eivät uskalla valittaa ylisuuresta työkuormasta. Työtä tehdään työajan jälkeen ja vielä pahimmassa tapauksessa kirjaamatta tunteja mihinkään. Tehdyt tunnit eivät näy missään ja työnantajan näkökulmasta tehtävät näyttävät hoituvan sujuvasti ”normityömäärällä”. Seurauksena on vain lisää työtehtäviä.

Ylitöitä ei ole pakko tehdä. Ylitöiden tekemiseen tai teettämiseen tarvitsee sekä työnantajan että työntekijän suostumuksen.Hätätyön teettäminen on säädelty tiukasti ja sitä ei voi lain mukaan käyttää ylityönkorvikkeena.

Ongelmia tulee monesti siinä vaiheessa kun työntekijä haluaa pitää kiinni oikeudestaan käyttää työtehtäviin vain työsopimuksessa sovitun työajan. Kun moni tehtävä tulee tehtyä kiireellä ja huonosti ja osa tehtävistä jää tekemättä voidaan olla pahimmassa tapauksessa tilanteessa jossa työnantaja syyttää työtehtävien laiminlyönnistä. Mikä puolestaan voi johtaa varoitukseen tai jopa työsuhteen päättämiseen. Tällaisiin tilanteisiin voi varautua.

Liiallinen työkuorma kannattaa tuoda esille todistettavasti suoraan esimiehelle esimerkiksi kehityskeskusteluissa. Jos liiallinen työkuorma on kirjattu useampina vuosina osana kehityskeskustelua on työnantajan vaikea näyttää toteen ettei ole tiennyt työkuormasta. Tilanne kannattaa myös kertoa työpaikkalääkärillä säännöllisesti jotta tilanteesta jää mustaa valkoisella myös työterveystietoihin. Jos kehityskeskusteluja ei ole, asia kannattaa ottaa esille esimiehen kanssa muutoinkin. Tästä on kuitenkin syytä jäädä kirjallinen todiste. Monissa oikeuteen menneissä tapauksissa asia kaatuu työnantajan valehteluun siitä ettei henkilön ylisuuri työkuorma ole ollut tiedossa.

Oikeudellisesti ylisuuressa työkuormassa on kyse työturvallisuudesta. Työn henkinen kuormittavuus on osa työntekijän fyysistä työturvallisuutta. Jos työntekijä uupuu työkuormansa alle ja työnantaja laiminlyö työturvallisuuslain työn henkistä kuormittavuutta koskevia säännöksiä, työnantaja voidaan saattaa asiasta vastuuseen työturvallisuuslain, työsopimuslain ja pahimmillaan jopa rikoslain nojalla.

Työsuojelulainsäädännön noudattamisen valvonta kuuluu aluehallintovirastolle (AVI). Työntekijä voi ottaa yhteyttä virastoon ja vaatia asiassa työsuojelutarkastusta. Työnantaja ei voi estää viranomaisten tekemää lakiin perustuvaa tarkastusta. Viranomainen voi tämän jälkeen antaa toimintaohjeen ja määräyksen tilanteen korjaamiseksi. Virasto myös valvoo että määräystä noudatetaan. Mikäli määräystä ei noudateta sitä voidaan tehostaa uhkasakolla. Pahimmissa tapauksissa työsuojeluviranomainen vie asian poliisille esitutkintaan epäilystä työsuojelurikoksesta.

Oleellista on dokumentoida kaikki asiat mahdollista riitauttamista varten. Kaikesta kommunikaatiosta kannattaa pitää todisteet tallessa. Viime kädessä on katsottu että liiallinen työkuorma ja työnantajan välinpitämättömyys oikeuttavat jopa työntekijää päättämään työsopimuksen työantajan sopimusrikkomuksen perusteella välittömästi. Sopimusrikkomuksesta voi aina vaatia korvauksia.

On ymmärrettävää että ongelmaan ei ole mitään oikeaa ja ainoata kaikille sopivaa ratkaisua. Monesti helpoin tie on antaa periksi ja etsiä uusi työpaikka. Tämä voi olla helpoin vaihtoehto, mutta ihmisiltä pitäisi löytyä itsetuntoa ja kunniaa pitää kiinni omista oikeuksistaan ja arvoistaan.

Pidemmän päälle on aina yhteiskunnallisesti ja henkilökohtaisesti parempi pitää kiinni omista oikeuksistaan kuin luopua niistä. Työnantajalla on aina mahdollisuus toimia suoraselkäisesti ja työntekijöitään kunnioittaen. Työnantaja voi siis aina valita toisin.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaikki Q&A artikkelit


lauantaina, helmikuuta 13, 2016

Pakolaisraiskaajat – toinen epämiellyttävä totuus

Suomeen on saapunut yli 30 000 pakolaista. Näistä yli 20 000 on nuoria, monesti myös alaikäisiä miehiä. Heidän kulttuurillinen taustansa istuu vakaasti jo pienenä opituissa toimintavoissa joissa naisella ja tyttölapsella ei ole paljoa arvoa. Kaikki pakolaiset eivät toimi samalla tavalla, mutta jo muutaman prosentinkin rikollinen materiaaliaines tuottaa satoja potentiaalisia seksuaalirikollisia vapaana kaduilla. Nyt puhutaan niistä jotka ahdisteluihin syyllistyvät.

Suomalaisessa pakolaispolitiikassa on tehty karmivia virheitä, jotka ovat johtaneet vakavaan turvattomuuden lisääntymiseen ja myös vakaviin seksuaalirikoksiin joiden seurauksena monen suomalaisen naisen ja tytön loppuelämä on pirstaleina.

Monia tehtyjä virheitä ei pysty korjaamaan. Suomessa on asettunut vallalla ylisuvaitsevaisuuden kulttuuri seurauksista välittämättä. Ei ymmärretä selkeää rajaa auttamisen, suvaitsevaisuuden ja tästä aiheutuneiden riskien kesken. Niin kauan kuin virheitä yritetään peitellä loputtoman naiivilla suvaitsevaisuus vaatimuksilla ja kaikkia kriittisesti asiaan suhtautuvia rasisteiksi haukkumalla, sitä vakavammaksi tilanne kärjistyy ja sitä suurempi tarve kansalaisilla on ottaa oikeus omiin käsiin, oman ja perheenjäsentensä turvallisuuden varmistamiseksi.

Sanoi kuka mitä tahansa, turvallisuuteen meillä kaikilla on oikeus.

Seksuaalirikosten kulttuuri

Maahan saapuneiden potentiaalisten seksuaalirikollisten omassa kulttuurissa seksuaalinen ahdistelu on enemmän normaalia kuin rikollista käytöstä. Seksuaalinen ahdistelu, kopelointi, lääppiminen, raiskaukset ovat osa sitä kulttuurillista perimää joka kasvaa islaminuskoisissa maissa, joissa naisen asema on heikko. Se on osa arabialaista kulttuuria ja se on osa islamilaista uskontoa.

Kaikki eivät toimi näin eikä tekoja voi yleistää koskemaan kaikkia, mutta pohja josta kaikki kumpuaa on kulttuuri ja uskonto. Se ympäristö jossa henkilö on kasvatettu. Tavat toimia muovautuvat jo lapsesta lähtien. Sitä ei voi muuttaa kotouttamisen tehostamisella. Yhtään raiskausta ei estetä kertomalla Suomessa naisten ja tyttöjen ahdistelun olevan kiellettyä. Koko eliniän ajan muodostunutta mallia ei muuteta minkäänlaisella valistuksella.

Onko kukaan miettinyt miksi nämä ongelmat koskevat erityisesti nimenomaan arabialaista ja islamilaista taustaa olevia henkilöitä, kun vastaavaa ilmiötä ei ole olemassa monissa muissa vieraissa kulttuureissa joiden edustajat ovat sopeutuneet hyvin Suomeen ilman tarvetta tehdä seksuaalirikoksia?

Raiskaukset ja seksuaalinen ahdistelu ovat lisääntyneet

Pakolaismiesten tekemien raiskauksien määrä Suomessa on viime syksyn jälkeen räjähtänyt käsiin. Puskaraiskauksista on tullut nouseva trendi ja usean kymmenen miehen muodostamista ryhmäahdisteluista kokonaan uusi toimintatapa.

Media vähättelee tapahtumia rasismisyytösten pelossa. Viranomaiset ja varsinkin poliitikot pitävät kaikkea yksittäistapauksina. Todellisuudessa mediassa julkaistut tapaukset ovat vasta jäävuorenhuippu kaikissa pakolaisten tekemissä seksuaalirikoksissa. Suurin osa tapauksista ei päädy poliisin tietoon ja suurin osa tapahtumista ei koskaan päädy julkiseen mediaan. Jopa naisten oikeuksia normaalisti puolustavat tahot vähättelevät pakolaisten tekemiä seksuaalirikoksia toteamalla, että onhan Suomessa aina ollut ahdistelua. Asioiden vähättely on kuitenkin juuri se josta monet teot saavat lisää voimaa.

Raiskauksista saadut tuomiot Suomessa tukevat ja voimistavat uutta pakolaisten harrastamaa seksuaalista häirintää. Jos yleensä jää kiinni, tuomiona on poikkeuksetta ehdollista vankeutta ja päähän silittelyä. Maasta karkottaminen pitäisi olla itsestään selvyys heti ehdottoman vankeusrangaistuksen suorittamisen jälkeen riippumatta siitä mikä on turvallisuustilanne palautusmaassa. Suomen nykyinen oikeuskäytäntö on otollinen maaperä todella monimuotoiselle ja mielikuvitukselliselle seksuaaliselle ahdistelulle ilman todellisia rangaistuksia.

Lukekaa naisten julkaisemia kertomuksia siitä miten raiskaus ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen puuttuminen on vaikuttanut ihmisen elämään. Monissa tapauksissa raiskaus on johtanut syvälliseen turvattomuuteen, ahdistukseen ja vuosien terapiaan, kyvyttömyyteen luoda uusia ihmissuhteita ja itsemurhiin. Raiskaus on monesti pahempi rikos kuin tappaminen. Siitä huolimatta aivan liian moni suvaitsevaisuuskiimassaan kääntää katseensa ongelmalta.

Kuka oikeasti on sitä mieltä että pakolaisten auttaminen ajaa ohi kansalaisten turvallisuuden? Kuka on ensimmäinen henkilö joka sanoo pakolaisen raiskaamalle uhrille että hän on vain välttämätön hinta kohti parempaa yhteistä monikulttuurista yhteiskuntaa jossa kaikkia on autettava ja nyt vain sinä maksat hinnan?

Meillä on oikeus puolustaa itseämme

Poliisi kertoo että tilanne on hallinnassa. Todellisuudessa poliisien resurssit on ajettu alas. Poliisipiirejä karsitaan, partioita vähennetään ja välimatkat kasvavat. Poliisi ei käytännössä pysty puuttumaan tekoihin joissa isomman miesjoukon rauhoittamiseen ei riitä edes Helsingin kaikki poliisipartiot. Puhumattakaan pienemmistä kaupungeista tai alueista joilla poliisi on satojen kilometrien päässä.

Se että kansalaiset yleensä joutuvat pelkäämään tavanomaista enemmän liikkuessaan ulkona on yksinomaan meidän poliittisen johdon itsensä aiheuttama tilanne. Ihmisille ei jää muuta vaihtoehtoa kun varautua puolustamaan itseään.

Tarvitaanko katupartioita? Kyllä. Järjestyksen ylläpito kuuluu myös kansalaisille. Näin on eduskunta päättänyt säätäessään pakkokeinolain (22.7.2011/806 2 LUKU 2-3§ ) mukaisen oikeuden kaikille puuttua tämän kaltaisiin rikoksiin, vaikka voimakeinoin. Odinin sotureiden katupartiohahmojen rikostausta vikiseminen on hurskastelua. Samanlaisia rattijuoppoudesta, pahoinpitelyistä ja kuolemantuottamuksista tuomittuja rikollisia on eduskunta ja hallitus ollut aina täynnä ministereitä myöten.

Jussi Halla-aho ehdotti naisille kaasusumuttimien sallimista. Tämä tyrmättiin heti suoralta käsin, vaikka turvattomuuden lisääntyminen ja seksuaalirikoksen uhriksi joutumisen todennäköisyys on kasvanut huomattavasti erityisesti Helsingissä. Pakolaiskeskuksia on useita ja pakolaisten määrä on suuri. Suureen määrää pakolaisia mahtuu mukaan myös oma määränsä seksuaalirikoksiin syyllistyviä.

Uskaltaako joku todella sanoa että naisen on alistuttava raiskattavaksi ja naisella ei ole oikeutta puolustaa itseään väkivallanteolta kaikin käytettävissä olevin keinoin? Eikö toisen tappaminenkin ole sallittua jos vastapainona on raiskatuksi joutuminen?

Jussi Halla-ahon ehdottomat kaasusumuttimet ovat hyvä alku, mutta blogin tiedossa on useita tapauksia joissa nuoria tyttöjä on varustettu jo teräaseilla ja muilla itsepuolustukseen sopivilla välineillä jotka mahdollistavat tehokkaan puolustautumisen. Valitettavasti Suomessa itsensä puolustaminen on kriminalisoitu oikeuskäytännössä ja ihmisten pitäisi alistua väkivaltaan kun ketään, varsinkaan hyökkääjää ei saa satuttaa. Sanoi laki kuitenkin mitä tahansa, se on sivuseikka sen rinnalla, että jokaisella on oikeus koskemattomuuteen.

Tällä hetkellä kylmä talvi rajoittaa ahdistelujen määrää, mutta kevään tullessa, lämpötilan noustessa ja naisten vaatteiden vähentyessä tilanne tulee varmasti karkaamaan käsistä. Tilanne ei ole ollut viranomaisten hallinnassa tähän mennessä, eikä se tule olemaan yhtään sen enempää kevään ja kesän lämpiminä päivinä.

Jokainen pakolaisen tekemä raiskaus olisi ollut vältettävissä ja jokainen raiskaukseen tuhoutunut ihmiselämä pelastettavissa jos näitä pakolaista ei olisi otettu maahan alunperinkään.

Meillä ei ole velvoitetta auttaa

Presidentti Niinistö kertoi Euroopan ja Suomen olevan tilanteessa, jossa kaikkia ei voi auttaa. Pitäisi keskittyä niihin jotka oikeasti tarvitsevat apua ja näyttää ovea niille jotka vain etsivät parempaa elämää. Tilanne on kuitenkin paljon radikaalimpi katsottaessa oikeasti merkittäviä asioita koko ihmiskunnan näkökulmasta. Monia vaikeita asioita ei voi viedä yksilötasolle, vaan on katsottava kokonaisuutta. Pakolaisiin liittyvät yleis- sekä Schengen ja Dublinin –sopimukset on tehty aivan toisenlaisella aikakaudella aivan toisenlaisiin tarpeisiin. Ne ovat aikansa eläneitä.

Pakolaisten vastaanottamisesta tehdyt päätökset ja päästäminen maahan tai yleensäkin vastaavanlaisten kansainvaellusten tukeminen yrittämällä auttaa, eivät huomio maailmanlaajuista ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta paljon tärkeämpää kokonaisuutta jota avattiin blogin aikaisemmassa artikkelissa ”Pakolaisongelma – epämiellyttävä totuus ihmiskunnasta”.

Euroopan lähialueella on satoja miljoonia pakolaisia. Samaan aikaan Afikan ja Aasian ylikansoittuminen on ongelmia josta kukaan ei halua puhua. Ihmisiä on liikaa, maapallolla resursseja liian vähän ja tällä vuosisadalla ihmispopulaation määrä ylittää 12 miljardia. Liikakansoittuminen johtaa varmuudella nälänhätään, laajoihin vakaviin konflikteihin ja lopulta laajamittaisiin sotiin. Liikakansoittumista ei ole kyetty hoitamaan syntyvyyden säännöstelyllä, nyt se hoituu vain kuolevaisuuden kontrolloimisella.

Jokainen valtio huolehtikoon omista kansalaisistaan ja ylikansoittuneilta alueita saapuvat pakolaisvirrat on torjuttava. Yrittämällä auttaa kaikkia vaikeutetaan vain ylikansoittumisen kasvavaa ongelmaa ja samalla luodaan uusia yhteiskunnallisia ja kulttuurillisia rakenteita jotka varmuudella tuhoavat meidän oman identiteettimme ja olemassaolomme. Jokainen ylikansoittunut alue joka harvenee luonnonmullistusten, sairauksien tai konfliktien kautta on askel oikeaa suuntaan. Se on karmaiseva totuus yksilön näkökulmasta, mutta kehitys joka tulee tapahtumaan joka tapauksessa. Kysymys on vain kuinka radikaalisti, karmivasti ja väkivaltaisesti.

Kuka oikeasti haluaa jättää lapsilleen ylikansoittuneen ja sekasortoisen maailman? Virheet on myönnettävä nyt ja ratkaisuksi on uskallettava ottaa askeleita jotka johtavat koko ihmiskunnan kannalta parempaan lopputulokseen. Uskallatko pysähtyä, miettiä ja katsoa ikävää totuutta silmiin?

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lues myös:
Pakolaisongelma – epämielyttävä totuus ihmiskunnasta
Monikulttuurisuuden todellisuus – raiskaukset
Rasismin varjolla 

sunnuntaina, tammikuuta 31, 2016

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3 / 3

Julkaisemme vuoden 2016 alkajaiseksi kolmiosaisen artikkelisarjan Hedman Partners Oy:n ja Adultian kiristyskirjeistä. Kaikki osat julkaistaan tammikuussa 2016.

Kirityskirje, trollausmaksu, pornokiristys, uhkauskirje ja tekijäoikeuden hyvitysmaksu ovat synonyymeja rahastukselle jonka aikaisemmin arvostettuna pidetty asianajotoimisto Hedman Partners Oy on ottanut työkaluvalikoimaansa helpon rahan toivossa. Valitettavan helpolla tuo raha näyttää myös löytävän uuden omistajan. Heikommassa asemassa olevan uhkailu on perinteisesti ollut koko nykymaailman historian ajan moottoripyöräjengien ja mafian yksi toimintaedellytys. Miksi ei myös siis suomalaisvirolaisella asianajotoimistolle.

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 1 / 3
-Mistä on kysymys?
-Kiristyskirje
-Syyllisyys
-Tekninen todistusaineisto

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 2 / 3
-Poliisitutkinta
-Siviilikanne markkinaoikeudessa
-Turre Legal Oy

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3 / 3
-Pitääkö kiristyskirjeessä vaadittu hyvitysmaksu maksaa?
-Mitä tehdä jos on saanut tekijänoikeuden valvontakirjeen?

***

Pitääkö kiristyskirjeessä vaadittu hyvitysmaksu maksaa?

Oikeastaan kysymys on totuuden ja omantunnon yhteisarvioinnista.

Mikäli olet hallinnoimasi liittymän ainoa käyttäjä ja olet teosta todella oikeudettomasti ollut jakamassa, silloin hyvitysmaksu tai sen suuruudesta neuvotteleminen voi olla yksi vaihtoehto.

Toisaalta, riippumatta onko kyseessä rikosoikeudellinen prosessi vai siviilikanne, ei kenenkään tarvitse millään tavoin edesauttaa itsensä tuomitsemisessa. Voit myös kieltäytyä maksamasta, riippumatta siitä oletko väitettyyn tekoon syyllistynyt vai et. Oikeuden omistajalla eikä heidän edustamallaan asianajotoimistolla ole käytännössä mitään mahdollisuuksia osoittaa teon todellista tekijää silloin kuin väität liittymälläsi olleen useita käyttäjiä. Ainoa asia mikä heillä on tiedossa on julkinen IP -osoite ja osoitteen haltija.

Vahva suosituksemme on ehdottomasti kieltäytyä maksamisesta. Kyse ei ole pelkästään juridisesta näkökulmasta, vaan myös yleensä asianajotoimisto Hedman Partners Oy:n toiminnan eettisestä luonteesta siltä osin, että hyvitysmaksun maksajaksi yritetään väkisin laittaa ainoa yhtälössä tunnettu henkilö, liittymän omistaja, jolla ei välttämättä ole asian kanssa mitään tekemistä.

Suomen Asianajajaliiton ohjeiden mukaan sopuun pitääkin pyrkiä ja ehdottaa sovintoa, mutta vakava ongelma tuleekin siitä, että kirjeitä lähetetään täydellä varmuudelle myös ihmisille jotka eivät ole tekoon syyllistyneet. On vaikea uskoa, että Suomen Asianajajaliiton eettiset ohjeet sallivat tämän kaltaisen säännönmukaisen kiristystoiminnan jonka kohteena ovat varmuudella syyttömät henkilöt. Ei sitä voi miksikään muuksi sanoa kuin kiristämiseksi.

Hedman Partnersin toiminnassa ei loppujen lopuksi ole kysymys piratismin kitkemisestä vaan puhtaasta rahastuksesta. Rikostutkintaan ei koskaan mennä, koska se ei tuo asianajotoimistolle rahaa. Ainoa toimiva businessmalli perustuu kiristämiseen. Kannattaa myös muistaa, että maksamisen jälkeen kiristyksellä on taipumus jatkua. Kun Hedman Partners Oy tai Adultia huomaavat että joku maksaa, voi olla aika varma, että maksuvaatimukset eivät lopu siihen. Kiristäjälle ei pidä antaa pikkusormea, muutoin voi jossain vaiheessa lähteä koko käsi.

Mitä tehdä jos on saanut tekijänoikeuden valvontakirjeen?

Käytännössä asia riippuu kirjeen vastaanottajan omastatunnosta riippumatta siitä onko kirjeen saanut internet liittymän omistaja tehnyt väitetyn teon vai ei.

Voit yrittää sovitella asiaa itse tai käyttää Turre –neuvottelijaa.

Suomessa on jo oikeuskäytäntöä olemassa siitä, että usean käyttäjän verkossa liittymän haltija ei voi olla vastuussa kolmannen osapuolen teosta. Verkon ei tarvitse olla avoin WLAN, myös suljetussa WLAN verkossa voi olla ja usein onkin useita eri käyttäjiä. Niin kauan kuin "oikeusjärjestelmämme suojaa syyttömiä" ja ketään ei tuomita ilman todellista näyttöä, ei mitään pelkoa pitäisi olla (?). Markkinaoikeudessa ei tammikuussa 2016 mennessä ole yhtään siviilikannetta käsitelty. Niin kauan kuin markkinaoikeus ei nimenomaisesti tulkitse lakia siten, että liittymän haltija olisi aina vastuussa, ei ole mitään syytä maksaa kyseistä maksua.

Saatat myös olla sitä mieltä, että tämänkaltaista ”laillista” kiristystoimintaa ei pidä sietää eikä tukea. Tällöin pahinta olisi suostua vaatimukseen. Mitä useampi maksaa, sitä kannattavampaa tämä on asianajotoimistolle.

Kannattaako asianajotoimiston vaatimukseen vastata tai ottaa lainkaan yhteyttä?

Hedman Partners Oy:n lähettämä kirje ei tule kirjattuna ja on käytännössä roskapostia. Sillä ei ole mitään juridista luonnetta eikä siihen vastaaminen ole mitenkään pakollista tai velvoittavaa. Kirjeeseen ei ole pakko vastata yhtään mitään. Todennäköinen seuraus on, että samasta vaatimuksesta lähetään uusia muistutuksia jossain vaiheessa.

On myös mahdollista, että vaatimusta tehostetaan antamalla se perintätoimistolle. Tätä ei kuitenkaan pidä pelästyä. Kenenkään luottotiedot eivät mene sen takia, että maksuvaatimuksen esittää perintätoimisto. Hedman Partners Oy:n esittämä vaade ei ole millään tavoin lakisääteisesti suoraan ulosottokelpoinen eikä sitä voi periä pakkokeinoin ilman oikeuden päätöstä.

Jos vaatimus tulisi jossain vaiheessa perintätoimistolta, silloin se on käytännössä pakko kiistää jotta asiaa ei etene tuomioistuimeen yksipuolisena tuomiona. Kun asian kiistää perintätoimistolle, perintä päättyy siihen ja ainoa vaihtoehto on Hedman Partners Oy:lle viedä asia oikeuteen.

Jos vaatimus on kuitenkin kiistettävä jossain vaiheessa, ei välttämättä ole haitallista kiistää sitä alunperinkin kirjeen saatuaan. Kiistämiseen riittää käytännössä seuraava viesti sähköpostilla. Sähköpostiin tulee varmasti vastausviesti johon ei tarvitse reagoida mitenkään.

Koskien asiaanne teoksen luvattomasta jakelusta.

Kiistän saattaneeni teoksia lainvastaisesti yleisön saataville omistamani internetliittymän kautta. Mikäli mainitsemanne kaltainen oikeudenloukkaus on tapahtunut, kyseisen teon on tehnyt joku muu. Kiistän sekä väitteen että hyvitysvaatimuksenne kokonaisuudessaan.

Hallinnoimallani internetliittymällä on useita eri käyttäjiä samasta julkisesta IP –osoitteesta. Julkisesti näkyvä IP –osoite ei yksilöi henkilöä. IP -osoitetta ei voi pitää henkilötietona, eikä siten yhdistää yhteen luonnolliseen henkilöön. IP -osoite on kytketty tietokoneeseen, jolla voi olla useita eri käyttäjiä kuten on hallinnoimassani internetliittymässä.

Keskeinen periaate verkossa tapahtuvassa tiedonsiirrossa on, että tiedosta vastaa aina sen lähettäjä. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaisesti internet liittymän haltija ei vastaa muiden käyttäjien mahdollisesti tekemistä oikeudenloukkauksista. Teidän tulee kohdistaa vaatimuksenne väitteenne mukaisen teon tehneeseen henkilöön.

En näe esittämässänne asiassa tarvetta jatkotoimenpiteisiin. Katson että asia on loppuunkäsitelty.

Ystävällisin terveisin, 
omanimi


oikeusjakohtuus.blogspot.com
  

lauantaina, tammikuuta 16, 2016

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 2 / 3

Julkaisemme vuoden 2016 alkajaiseksi kolmiosaisen artikkelisarjan Hedman Partners Oy:n ja Adultian kiristyskirjeistä. Kaikki osat julkaistaan tammikuussa 2016.

Kirityskirje, trollausmaksu, pornokiristys, uhkauskirje ja tekijäoikeuden hyvitysmaksu ovat synonyymeja rahastukselle jonka aikaisemmin arvostettuna pidetty asianajotoimisto Hedman Partners Oy on ottanut työkaluvalikoimaansa helpon rahan toivossa. Valitettavan helpolla tuo raha näyttää myös löytävän uuden omistajan. Heikommassa asemassa olevan uhkailu on perinteisesti ollut koko nykymaailman historian ajan moottoripyöräjengien ja mafian yksi toimintaedellytys. Miksi ei myös siis suomalaisvirolaisella asianajotoimistolle.

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 1 / 3
-Mistä on kysymys?
-Kiristyskirje
-Syyllisyys
-Tekninen todistusaineisto

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 2 / 3
-Poliisitutkinta
-Siviilikanne markkinaoikeudessa
-Turre Legal Oy

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3 / 3
-Pitääkö kiristyskirjeessä vaadittu hyvitysmaksu maksaa?
-Mitä tehdä jos on saanut tekijänoikeuden valvontakirjeen?

***

Poliisitutkinta

Chisugaten aikaan poliisi rynnäköi iloisin mielin takavarikoimaan 9-vuotiaan pikkutytön Nalle Puh –tietokoneen, koska koneelta oli ladattua musiikkitiedosto. Tapaus sai valtavaa julkisuutta myös kansainvälisesti ja paljon ihmetystä herätti Suomen lainsäädännön heppoinen kotirauhan suoja, jossa muutaman euron musiikkikappaleen lataaminen oikeuttaa poliisia rynnimään kotirauhan suojaamaan paikkaan aikaisin aamulla.

Kansainvälisten tekijänoikeusjärjestöjen lobbaama eduskunnan oikeusasiamies ei asiassa nähnyt mitään ongelmaa, mutta sen jälkeen korkein oikeus on antanut kaksikin ennakkotapausta (KKO:2014:58  ja KKO:2014:57) jotka ovat todellinen näpäytys niin eduskunnan oikeusasiamiehen kyvylle valvoa poliisin toiminnan laillisuutta kuin myös itse poliisillekin.

Kotietsintää ei yksinkertaisesti voi tehdä kovin kevyin perustein. On tarkoin mietittävä onko kotietsintä rikoksen laatu huomioon ottaen pakkokeinolain suhteellisuusperiaatteen mukaista.

Ensimmäisessä KKO:n päätöksessä (KKO:2014:58) oli kyse huumausaineen käyttörikoksesta ja toisessa KKO:n päätöksessä (KKO:2014:57) epäily huumausaineen vaikutuksen alaisena ajoneuvon kuljettamisesta. Kummassakin tapauksessa poliisin tekemä kotietsintä oli laiton ja täysin vastoin pakkokeinolain edellyttämää suhteellisuusperiaatetta. Vaikea uskoa että tämän jälkeen yksikään ”poliisi komisario” voi olla niin tyhmä että määrää kotietsinnän laittoman elokuvan tai tv-sarjan jakelun takia.

Kotirauha on suojattu niin perustuslaissa kuin kansainvälisin ihmisoikeussopimuksin joihin Suomikin on sitoutunut ja joita myös Suomen poliisin tulee noudattaa riippumatta tekijänoikeusmafian lobbauksesta.

Näyttääkin siltä, että Hedman Partners Oy ei kovin helposti tee asiassa poliisille tutkintapyyntöä tai rikosilmoitusta, koska ilmoitus Chisugate –tapauksen jälkimainingeissa ei todennäköisesti johda mihinkään. Ei varsinkaan kotietsintään. Todennäköisin seuraus on syyttämättäjättämispäätös. Tähän päivään mennessä julkisuuteen ei ole tullut tietoa yhdestäkään Hedman Partners Oy:n tekemästä tutkintapyynnöstä poliisille.

Koska Suomessa kotietsintä on kuitenkin mahdollinen ilman oikeuden päätöstä ja poliisin yleinen kyky ottaa huomioon ja tulkita korkeimman tuomiovallan ennakkopäätöksiä on kevyestikin arvioiden hyvin heikko, on kotietsintäänkin syytä varautua.

Kotietsinnässä poliisi etsii todisteita tehdystä teosta. Mikä tahansa löytynyt ladattu elokuva tai tv-sarja puhumattakaan torrent -tiedostosta tai jälki täysin laillisen BitTorrent, uTorrent ohjelman asennuksesta tekee henkilöstä käytännössä syyllisen. Tämän ja myös muiden turvauhkien takia onkin aina huolehdittava siitä, että koneen kovalevyt, käyttöjärjestelmäosio mukaan lukien sekä kaikki varmistukseen käytetyt ulkoiset levyasemat tulee olla kryptattuna. Reititin ja tukiasema kannattaa palauttaa tehdasasetuksiin ja asentaa säännönmukaisesti uudelleen.

Kryptauksen avauskoodia ei tarvitse kertoa poliisille edes painostuksen alaisena. Jokaisella rikoksesta epäilyllä on itsekriminoinnin suoja eikä perheen jäsenten myöskään tarvitse edesauttaa lähiomaisensa tuomitsemista kertomalla salausavaimia.

Kannattaa siis varmistaa selustansa huolella. Huolellisuus alkaa kaiken tiedon kryptaamisesta. Kun todisteita ei ole, yksikään syyttäjä ei lähde asiassa oikeuteen häviämään.

Siviilikanne markkinaoikeudessa

Kun rikosoikeudellinen vastuu on vaikea todentaa, antaa tekijänoikeuslaki mahdollisuuden hakea lain sallimaa hyvitystä myös siviilikanteena. Suomessa markkinaoikeus käsittelee tekijänoikeuteen liittyvät riidat. Koska poliisitutkinta väitetyssä oikeudenloukkauksessa ei todennäköisesti johda mihinkään, Hedman Partners Oy on keskittynyt ihmisten uhkailuun siviilioikeuskanteella nimenomaan markkinaoikeudessa.

Tällä hetkellä on tiedossa kolme nostettua kannetta joista nähtävästi kaksi on sovittu. Kolmas on menossa oikeuteen myöhemmin vuonna 2016. Kanteita on siis nostettu vain kolme, ottaen huomioon että maksuvaatimuksia on esitetty tuhansia

Haastehakemukset löytyvät toistaiseksi seuraavien linkkien takaa: haastehakemus 1, haastehakemus 2 ja haastehakemus 3.

Haastehakemuksissa korvaussummat ovat aivan eri luokkaa kuin kiristyskirjeissä. Yhdestä tv-sarjan osasta vaaditaan korvausta 750 euroa ja yhdestä elokuvasta 1000 euroa. Päälle tulevat tietysti oikeudenkäyntikulut jotka monesti ovat myös tuhansia euroja.

Haastehakemuksessa paistaa läpi kuitenkin Hedman Partners Oy riski pelata tuplaa ja kuittia. Yhdessäkään edellä mainitussa haastehakemuksessa ei edes yritetä selvittää oikeudettoman teon todellista tekijää. Haastehakemuksissa keskitytään siihen että liittymän haltija on syyllinen ja korvausvelvollinen. Tämä väite yritetään ajaa läpi tulkitsemalla tekijänoikeuslain 57§ niin ankarasti, että liittymän haltija olisi aina vastuussa liittymän käytöstä tai muulla todistelulla, että liittymän haltija on myös laittomaan tekoon syyllistynyt henkilö.

Todistelussa on vain se ongelma, että edes internet operaattori ei pysty sanomaan kuka henkilö monista eri liittymän käyttäjistä on se joka itse tekoon on syyllistynyt. Kaikilla liittymän mahdollisilla käyttäjillä on sama julkinen IP -osoite.

Markkinaoikeuden tulee tietysti hylätä Hedman Partners Oy:n vaatimukset näytön puuttuessa todellisesta tekijästä. Vaihtoehtoja ei käytännössä ole, jos halutaan pitää jonkintasoista illuusiota yllä toimivasta ja rehellisestä oikeusjärjestelmästä. Mieluummin sata rikollista vapaalla kuin yksi syytön tuomittuna. Eikö niin?

Turre Legal Oy

Turre Legal Oy on lakiasiaintoimisto joka on keskittynyt digitaaliseen teknologiaoikeuteen ja tekijänoikeuksiin. Monissa olemassa olevissa oikeustapauksissa, liittyen juuri vertaisverkoissa tapahtuneeseen tiedostojen jakeluun, Turre Legal Oy ja Hedman Partners Oy ovat vastapuolia.

Turre Legal Oy on julkaissut Turre-neuvottelijan jolla voi netin välityksellä pyytää Turre Legal Oy:n lakimiehiä neuvottelemaan vaadittua hyvitysmaksua oikeuden loukkauksesta pienemmäksi. Tästä neuvottelusta joutuu luonnollisesti maksamaan, mutta lupauksen mukaan maksettavaa kokonaisuudessaan, hyvitysmaksua Hedman Partners Oy:lle ja asianajokuluja Turre Legal Oy:lle on aina vähemmän kuin itse alkuperäinen vaatimus.

Ensi lukemalla kuulostaa hyvältä, mutta jo toisella lukemalla pistää miettimään.

Turre Legal Oy:n lakimies Jussi Kari ja Hedman Partners Oy:n lakimies Joni Hatanmaa tuntevat toisensa opiskeluajoilta. Riippumatta mahdollisesti hyvistä tarkoitusperistä tarjous kuulostaa arveluttavalta. Toki lakimiehelle pitää maksaa palvelusta, mutta yllättävän hyvin on saatu aikaan lupaus korvauksen pienentymisestä. Väkisin herää kysymys, että jos vaadittua summaa saa noinkin helposti pienennettyä kevyellä neuvottelulla, kuinka todellisia ja reaalisia vaaditut hyvitysmaksut oikeasti ovat alunperinkään.

Onko tarkoitus vain rahastaa, kunhan joku maksaa jotain, vai todella etsiä hyvitystä väitettyihin tekoihin?

oikeusjakohtuus.blogspot.com

sunnuntaina, tammikuuta 03, 2016

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 1 / 3

Julkaisemme vuoden 2016 alkajaiseksi kolmiosaisen artikkelisarjan Hedman Partners Oy:n ja Adultian kiristyskirjeistä. Kaikki osat julkaistaan tammikuussa 2016.

Kirityskirje, trollausmaksu, pornokiristys, uhkauskirje ja tekijäoikeuden hyvitysmaksu ovat synonyymeja rahastukselle jonka aikaisemmin arvostettuna pidetty asianajotoimisto Hedman Partners Oy on ottanut työkaluvalikoimaansa helpon rahan toivossa. Valitettavan helpolla tuo raha näyttää myös löytävän uuden omistajan. Heikommassa asemassa olevan uhkailu on perinteisesti ollut koko nykymaailman historian ajan moottoripyöräjengien ja mafian yksi toimintaedellytys. Miksi ei myös siis suomalaisvirolaisella asianajotoimistolle.

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 1 / 3
-Mistä on kysymys?
-Kiristyskirje
-Syyllisyys
-Tekninen todistusaineisto

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 2 / 3
-Poliisitutkinta
-Siviilikanne markkinaoikeudessa
-Turre Legal Oy

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3 / 3
-Pitääkö kiristyskirjeessä vaadittu hyvitysmaksu maksaa?
-Mitä tehdä jos on saanut tekijänoikeuden valvontakirjeen?

***

Mistä on kysymys?

Hedman Partners Oy edustaa Suomessa tiettyjen elokuvien ja tv-sarjojen tekijänoikeuksien haltijoita. Hedman Partners Oy tekninen kumppani kerää tiedostojen jakopalveluista vertaisverkoissa (P2P, Torrent, TimeForPopcorn) listan IP -osoitteista joista väitetään jaetun tekijänoikeuden alaista materiaalia, kuten elokuvia tai TV-sarjoja oikeudettomasti. IP –osoitelistan perusteella Hedman Partners Oy hakee markkinaoikeudelta päätöksen jossa suomalaiset operaattorit velvoitetaan kertomaan IP –osoitteiden haltijat väitetyn laittoman jakamisen ajankohtana. Yhteystiedot saatuaan Hedman Partners lähettää asiallisen oloisen, mutta sisällöltään uhkailevan muotoisen kirjeen liittymän haltijalle ja vaatii liittymän kautta tapahtuneesta oikeudettomasta elokuvien tai tv-sarjojen jakamisesta 600 – 3000 euron hyvitystä. Vastaavaa toimintaa harrastaa myös Tekijänoikeusvalvonta Adultia Oy joka on perustettu vuonna 2015 samoille apajille helpon rahan toivossa.

Hedman Partners Oy:n lakimies Joni Hatanmaa on ilmoittanut julkisuudessa olevan tiedon perusteella, että kirjeitä lähetään satoja viikossa. Se tekee yli 5000 kiristystapausta vuodessa. Jos suurin osa kirjeen saajista maksaa vaaditun maksun, puhutaan 3 000 000 – 4 000 000 euron liiketoiminnasta pelkästään kiristämällä tavallisia kansalaisia ilman todisteita teoista jota he eivät välttämättä ole tehneet.

Kiristyskirje

Elokuvien ja tv-sarjojen oikeuksien omistajilla on toki laillinen oikeus valvoa omia tekijänoikeuksiaan. Hedman Partners Oy:n kaltaisilla asianajotoimistoilla on myös oikeus edustaa tätä oikeutta käyttäviään asiakkaitaan. Oikeudenomistajilla on myös nykyisin voimassa olevan tekijänoikeudellisen lainsäädännön perusteella oikeus vaatia hyvitystä teoksen luvattomasta jakamisesta vertaisverkossa.

Kirjeessään Hedman Partners Oy uhkailee oikeustoimilla, rikostutkinnalla ja muistuttaa poliisin oikeudesta käyttää pakkokeinoja asian selvittämiseksi. Kaikelta ikävältä välttyy jos suostuu maksamaan vaaditun hyvitysmaksun.

Ainoa perustavaa laatua oleva ongelma niin moraalisesti kuin juridisestikin on maksuvaatimuksen mukaisen hyvitysmaksun kohdistaminen liittymän haltijalle eikä suoraan väitettyyn tekoon syyllistyneelle. Tämä on juuri se mikä tekee toiminnasta kiristystä. Maksuvaatimuksia lähetetään uhkailevaan sävyyn ihmisille joilla ei välttämättä ole teon kanssa mitään tekemistä.

Kuulostaako tutulta?

Yksityistä pysäköintivalvontamaksua yritetään periä ajoneuvon omistajalta tai haltijalta vaikka oikea kohde on ajoneuvon kuljettaja. Analogia on harvinaisen yhtenevä. Kun vaatimuksen esittävä osapuoli ei tiedä todellista tekijää, maksuvaatimukset kohdistetaan syyttömään ja ainoaan tiedossa olevaan osapuoleen. Edes Suomen kaltaisessa oikeudellisessa banaanitasavallassa ei pitäisi tuomita syyttömiä vain sen takia, jos henkilö sattuu olemaan paikalla tai sattuu omistajaan tai hallinnoimaan jotain jota käytetään mahdollisesti rikoksen tekovälineenä.

Valitettavasti moni tavallinen kirjeen saanut pelästyy ja maksaa vaaditun maksun. Rahastaminen ja kiristäminen onnistuu koska pelko poliisista, isoista korvauksista ja yleisestä häpeästä painaa enemmän kuin omista oikeuksista kiinni pitäminen.

Maksamiseen ei kuitenkaan nykyisen oikeuskäytännön perusteella ole tarvetta.

Syyllisyys

Syyllinen väitettyyn oikeudettomaan lataamiseen voi olla vain teon tehnyt henkilö. Tämä henkilö ei välttämättä ole sama kuin liittymän haltija. Oikeudenomistajan ja asianajotoimiston vaikeus näyttää toteen varsinaiseen tekoon syyllistynyt henkilö on käytännössä luonut menettelyn jossa teosta syytetään sitä ainoata henkilöä joka itse tapahtumaan liittyen on edes selvitettävissä – liittymän omistaja. Tilanne olisi vähän vastaava kuin autoa lainanneen rattijuopon tekemistä rikoksista syytettäisiin ajoneuvon omistajaa, eikä rikokseen syyllistynyttä rattijuoppoa.

Keskeinen periaate verkossa tapahtuvassa tiedonsiirrossa on, että tiedosta vastaa aina sen lähettäjä. Liittymän haltijaa ei voi pitää vastuussa kolmannen osapuolen tekemistä oikeudenloukkauksista edes silloin kuin oikeudenloukkaukseen syyllistynyt on käyttänyt haltijan internetliittymää luvallisesti tai luvattomasti. Tällainen tilanne voi tulla kysymykseen esimerkiksi silloin, kun liittymän haltijalla on ollut käytössä avoin WLAN tai hän on tietoisesti antanut oikeuksia suojatun WLAN / LAN liittymän kautta esimerkiksi ystäväpiirilleen tai perheenjäsenilleen.

Julkisesti näkyvä IP –osoite ei koskaan yksilöi henkilöä. IP -osoitetta ei voi pitää henkilötietona, koska sitä ei voi suoraan yhdistää yhteen luonnolliseen henkilöön. IP -osoite on kytketty tietokoneeseen, jolla voi olla useita eri käyttäjiä.

Näin ollen kyseessä on tilanne, jossa IP -osoite viittaa ainoastaan liittymänhaltijaan, mutta käyttäjän henkilöllisyydestä ei välttämättä ole täyttä varmuutta silloin kun liittymällä on useita käyttäjiä. Tekijänoikeuslain 57§ mukaisesti luvattomasta käytöstä seuraa hyvitysvastuu. Tätä ei voi kuitenkaan tulkita ankarasti siten, että liittymän haltija olisi vastuussa toisen käyttäjän tekemistä oikeudenloukkauksista. Tämä linjaus näkyy myös hallituksen alkuperäisessä esityksessä tekijänoikeuslain muuttamiseksi HE 28/2004.

Ylivieskan käräjäoikeus on ennakonomaisessa päätöksessään TTVK vs. Toppinen päätynyt myös samaan johtopäätökseen jossa internet liittymän haltija ei ole vastuussa avoimen WLAN verkon kautta tapahtuneista muiden osapuolten mahdollisesti tekemistä oikeuden loukkauksista.

Toki voi olla mahdollista että liittymän haltija on juuri se henkilö joka oikeudettomaan tekoon on syyllistynyt, jos syyllisyys voidaan muulla todistelulla osoittaa. Se että liittymän haltija olisi aina vastuussa ei voi olla mikään kestävän oikeusperiaatteen mukaista. Pitää pystyä osoittamaan liittymän haltijan nimenomaisesti tehneet teon.

Oikeuksien omistajien vaikeus näyttää todellista tekijää toteen ei voi olla peruste sille, että mahdollisesti syytöntä liittymän haltijaa vaaditaan korvausvelvolliseksi.

Tekninen todistusaineisto

Mitä teknisiä todisteita Hedman Partners Oy:llä tai heidän teknisellä tukiorganisaatiollaan voi sitten olla?

Ei mitään muuta kuin käytössä ollut internetliittymän julkinen IP –osoite joka ei yksilöi ketään henkilöä.

Kun seuraa tehtyjä haastehakemuksia ja kirjeenvaihtoa Hedman Partners Oy:n kanssa silloin kun kirjeen saaja kiistää tehneensä teon, paistaa läpi teknisten todisteiden puute. Blogin saaman usean eri kirjeenvaihdon perusteella Hedman Partners Oy keskittyy kysymään täysi epäoleellisia tietoja kuten avoimen WLAN verkon SSID tunnusta. Lisäksi he yrittävät selvästi hämmentää kertomalla, että heillä on tiedossaan teon tarkka hetki, jaetun tiedoston nimi, käytössä ollut Torrent –ohjelma sekä ohjelman versio, kuinka suuri parvi on ollut kyseessä jakotilanteessa ja kuinka raskauttavaa tällainen toiminta oikeudellisesti on. Lisäksi he saattavat kertovat kuinka NARS –valvontaohjelma on varmistanut koelatauksella että liittymästä on todella jaettu materiaalia ja kuinka tcpdump –ohjelma tallentaa liikenteen todistusaineistoksi PCAP-tiedostoihin asiantuntijoiden varmennettavaksi.

Kaikki tekninen höpinä on normaalia verkkoliikenteen analysointia joka kertoo vain kyseisen tapahtuman olemassaolon julkisen IP -osoitteen ja vertaisverkon välillä. Kysehän ei kuitenkaan ole varsinaisesti väitetyn tapahtuman kiistämisestä, vaan siitä kuka väitetyn teon on tehnyt! Tähän Hedman Partners Oy:llä ei ole mitään vastausta tai mitään teknistä tietoa olemassa tai edes saatavilla.

Jokaisen henkilön internet liittymän takana voi olla yksityinen verkko, avoin tai suljettu WLAN tai suljettu LAN. Julkiseen verkkoon liikennettä hoitaa reititin jossa käytössä on yleensä NAT ja mahdollisesti sisäverkon DHCP -palvelu. Yksikään operaattori ei näe laillisesti reitittimen muodostaman yksityisen kotiverkon puolelle. NAT konvertoi julkisesta verkosta saapuvan liikenteen julkisen IP –osoitteen takaa sisäverkon laitteille joilla on DHCP:sta jaettu sisäverkon IP -osoite. Operaattori ei näe mille sisäverkon laitteelle liikenne ohjataan eli mikä on jakavan laitteen sisäverkon IP-osoite. Koska sisäverkon IP jaetaan monesti juuri vaihtuvasti DHCP:n kautta, myös laitteiden IP vaihtuu säännönmukaisest ja pitäisi yhdistää itse asiassa laitteen MAC-osoite annettuun sisäsverkon IP-osoitteeseen teko hetkellä. MAC-osoite näkyy puolestaan vain kunkin aliverkon sisällä. Operaattorilla tällaista tietoa ei ole ja kuukausia myöhemmin sen selvittäminen on käytännössä mahdotonta ja edellyttäisi joka tapauksessa käytössä olleiden laitteiden takavarikointia.

SSID nimen selventäminen ei myöskään tuo asiaan mitään uutta, ellei Hedman Partners Oy ole sitten keksinyt aikakonetta millä palata takaisin tekohetkeen katsomaan missä tilassa kyseinen WLAN verkko tekohetkellä oli. SSID on vain julkisesti näkyvän WLAN verkon ”radiosignaalin” nimi, se tieto millä verkkoon voi ottaa yhteyttä. Se ei näy operaattorille mitenkään.

Aino tekninen todiste on julkinen IP –osoite. Eikä se riitä yksilöimään tekijää!

oikeusjakohtuus.blogspot.com
 

torstaina, joulukuuta 24, 2015

Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2016

Päättyvän vuoden lopuksi muutama sana.
 
Ethän maksa yksityistä pysäköintivalvontamaksua? Mikään ei ole asian suhteen muuttunut vuoden 2015 aikana. Yksityistä valvontamaksua ei pidä eikä tarvitse maksaa. On suorastaan kansalaisvelvollisuus jättää yksityiset parkkisakot huomiotta. Moiset vaatimuskirjeet kuuluvat paperinkierrätykseen.
 
Harkitsetko asumisoikeusasuntoa? Asumisoikeus voi olla hyväkin vaihtoehto elämäntilanteesta riippuen kunhan muistat kiertää Avain Asumisoikeus Oy:n asunnot mahdollisimman kaukaa.
 
Maistuuko glögi Joulun odotuspäivinä? Muista että työnantajalla ei ole yleistä puhalluttamisoikeutta!
 
Työsuhteen koeaikaa voi käyttää hyväksi myös työntekijä
Viranomaisten laiton painostus HPV -rokotteen ottamiseksi jatkuu edelleen
Epämielyttävä totuus ihmiskunnasta ja pakolaisista

Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2016!
  

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2015

Avain Asumisoikeuden vastikkeet poskettoman korkealla

Avain Asumisoikeus yhtiöön liittyvistä artikkeleista on tullut kesän ja alkusyksyn aikana blogiin paljon ihmettelyä. Toisena ihmetyksen aineena on ollut epäusko valvovan viranomaisen ARA:n toimintaan.

ARA on syvälle korruptoinut organisaatio jonka epärehellisyyden syvyys henkilöityy asumisoikeusasumisesta vastanneisiin ja osittain edelleen toimessa oleviin johtajiin. Korruption laajuus ja silmiinpistävyys on suomalaisessakin mittapuussa hämmästyttävä. Sen jälkeen kun ARA aikoinaan salli oikeusasiamiehen lainvastaiseksi toteamat osakejärjestelyt yli 5000 asunnon siirtymisestä yksityisen keinottelijan hallintaan, ovat entiset ja nykyiset asukkaat kärsineet valtavia taloudellisia tappioita.

Avain Asumisoikeuden asuntoja ei voi suositella muuta kuin hyvin tilapäiseksi asumisratkaisuksi. Mitään pitkäjänteistä asumista tai kotia ei kannata suunnitella ylihintaisiin asuntoihin joista kerätyt ylisuuret vastikkeet menevät yksityisen keinottelijan johtaman imperiumin kuluihin.

Helsingin Sanomat uutisoi lokakuun 30. päivä, että Avain Asumisoikeus Oy on perinyt ylisuuria vastikkeita. ARA on vaatinut alentamaan isännöinti- ja hallinnointikuluja viidenneksen. Tämän pitäisi heijastua myös käyttövastikkeisiin vuoden 2016 alussa. ARA:n toiminta on edelleen tökeröä ja epätoivoista yritystä peittää aikaisempia kohtalokkaita virheitä. Koko ongelmaa ei esiintyisi jos yleishyödyllistä asumisoikeusyhtiötä ei alun perinkään olisi päästetty yksityisen keinottelijan haltuun lainvastaisilla osakejärjestelyillä.

Alenevatko vastikkeet vuoden 2016 alussa? Eivät, ne nousevat edelleen. Avain Asumisoikeus on jo postittanut uudet vastikkeiden tarkistusilmoitukset. Vastikkeet nousevat edelleen. Sama linja on kohta jatkunut jo vuosikymmenen.

Miksi Avain Asumisoikeus Oy:n asunnot sitten pitää kiertää kaukaa? Hinta vertailu avaa sokeankin asukkaan silmät tai toivottavasti edes herättää asuntoa etsivät ja saa heidät valitsemaan toisen toimijan.

Esimerkkejä Avain Asumisoikeus Oy:n ja HASO:n asumisoikeusyhtiöiden asunnoista, samankokoisista, samalta alueelta Helsingistä.

AVAIN ASUMISOIKEUSEro
kk ja v
HASO
Helsinki, Kivikko
1h + kk + s 35,0 m2,
Vastike: 525,75 e
139e / kk
1668e / v
Helsinki, Kivikko
1h + kk + s 35,0 m2,
Vastike: 386,65e
Helsinki, Vuosaari
2h + k + s 59,5 m2,
Vastike: 770,30 e
233e / kk
2796e / v
Helsinki, Vuosaari
2h + k + s 55,0 m2,
Vastike: 537,90 e
Helsinki, Pihlajamäki
3h + k + s 77,5 m2,
Vastike: 1022,42e
276e / kk
3312e / v
Helsinki, Pihlajamäki
3h + k + s 75,5 m2,
Vastike: 746,60e
Helsinki, Myllypuro
4h + k + s 87,5 m2,
Vastike 1216,96e
365e / kk
4380e / v
Helsinki, Myllypuro
4h + k + s 90,0 m2,
Vastike 851,40e
Helsinki, Kivikko
4h + k + s 90,0 m2,
Vastike 1109,76e
250e / kk
3000e / v
Helsinki, Kivikko
4h + k + s 87,0 m2,
Vastike 859,13e
Helsinki, Vuosaari 5h + k + s 108,0 m2,
Vastike 1480,50e
364 e / kk
4368e / v
Helsinki, Vuosaari 5h + k + s 108,5 m2,
Vastike 1116,44e


Eikö se ole nyt vain tyhmää maksaa liikaa?


oikeusjakohtuus.blogspot.com

Avain Asumisoikeuden väärinkäytöksiin ja ARA:n korruptioon kannattaa tutustua seuraavissa artikkeleissa:

ARA:n tarkastus AVAIN Asumisoikeus Oy:ssä osoitti vakavia ongelmia yhtiön toiminnassa
AVAIN Asumisoikeus Oy:n omistussuhteet ovat epäselvät 
AVAIN Asumisoikeus Oy - Korkotukilainaa virheellisillä tiedoilla
Avain Asumisoikeus Oy - suuri puhallus ja kuinka se tehtii
Avain Asumisoikeus Oy:n vastikkeet nousevat 15% vuosivauhdilla
Avain Asumisoikeus Oy:n tähtiin kohoavat vastikkeet karkoittavat asukkaat