Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

tiistaina, tammikuuta 03, 2017

Vakuutusyhtiöille totuuden kertominen ei aina ole oman edun mukaista

Monelle henkilölle voi tulla yllätyksenä että vakuutusyhtiöllä on oikeus kieltäytyä kokonaan tai osittain korvausten maksamisesta ajoneuvon kaskovakuutuksesta silloin kun vakuutusyhtiö katsoo että vakuutusehdoissa mainittua suojeluohjetta on laiminlyöty.

Suojeluohje sisältää vaatimuksia vakuutuksen ottajalle siitä kuinka hänen tulee toimia pyrkiäkseen estämään vakuutustapahtuman syntyä tai rajoittamaan vakuutustapahtuman laajuutta. Ajoneuvovakuutuksissa kyse on ohjeistuksesta jonka mukaan esimerkiksi ajoneuvon kuljettaminen väsyneenä tai sairaana on kiellettyä, kuljettajalla täytyy olla viranomaisten myöntämä asianmukainen ajokortti, riittävä ikä, ajoneuvon tulee olla riittävässä kunnossa, ajoneuvossa saa käyttää vain hyväksyttäjä lisälaitteita ja ajoneuvon avaimia ei saa säilyttää näkyvillä.

Vakuutusyhtiöt tyypillisesti tekevät kaikkensa keksiäkseen jonkin perusteen pienentää tai evätä korvausvelvollisuuttaan. Erityisesti väsyneenä ja sairaana ajaminen antaa vahvan tulkittavuuden takia laajat mahdollisuudet evätä korvaus.

Vakuutusyhtiöt ovat evänneet korvauksia esimerkiksi seuraavan kaltaisissa tapauksissa:
  • kuljettaja oli kertonut että keskittymiskyky oli herpaantunut vaikean elämäntilanteen takia 
  • kuljettaja oli kertonut että voimakas selkäkipu ajaessa oli aiheuttanut ajovirheen 
  • kuljettajalla oli tietämättään alhainen hemoglobiini joka oli johtanut torkahtamiseen 
  • kuljettaja oli lähtenyt töistä pitkän yövuoron jälkeen omien sanojensa mukaan hyvin väsyneenä 
  • kuljettaja oli itkenyt autossa miettiessään viikko sitten kuollutta lastaan

Vakuutusyhtiöllä on oikeus vedota suojeluohjeeseen ja täysi valta tulkita sitä mielensä mukaan samalla tietäen että harva kuljettaja jaksaa lähteä riitelemään asiasta vakuutusyhtiön kanssa oikeuteen asti. Vakuutuskorvausten epääminen vetoamalla väsymiseen ja sairauteen ovat lisääntyneet enenevissä määrin. Valitettavasti vakuutuslautakunta ja vakuutusoikeudet ovat tyypillisestä näissä asioissa vakuutusyhtiöiden puolella.

Autoilijalle ainut ohje on, että onnettomuuteen johtavia syitä ei koskaan saa perustella omalla väsymyksellä, elämäntilanteella tai sairaudella. Totuutta ei ole aina järkevä kertoa. Jos tapahtuu onnettomuus jossa ajatukset harhailivat vaikean elämäntilanteen takia tai raskaan työpäivän jälkeen oli kovin väsynyt tai on nukkunut yönsä huonosti, onnettomuuden syytä ei koskaan pidä perustella näillä syillä vaikka se olisikin totuus. Rehellisyys on yliarvostettua varsinkin silloin kun vastapuolella on vakuutusyhtiö.

Vanha viisaus on että vakuutusyhtiölle, viranomaisille ja työnantajalle ei pidä koskaan kertoa enempää kuin on aivan välttämätöntä. Rehellisyys ei ole hyve, varsinkin jos sillä itselleen aiheuttaa tuntuvaa vahinkoa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

torstaina, joulukuuta 29, 2016

Hauskaa ja onnellista uutta vuotta 2017

Hauskaa ja onnellista uutta vuotta 
2017

Olkaa varovaisia ja muistakaa että ...
  • yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden "parkkisakkojen" maksaminen on vapaaehtoista
  • omat puhelut kannattaa aina tallentaa
  • totuus ei välttämättä aja sinun etuasi, liika luottaminen viranomaisiin ja korporaatiohin on pahasta
  • älä luota pankkeihin, vakuutusyhtiöihin, viranomaisiin, yrityksiin, työnantajaan
  • vältä sosiaalista mediaa omalla nimellä
  • pidä huoli yksityisyydestäsi
  • liiallinen rehellisyys on yliarvostettua
  • varo poliisia
oikeusjakohtuus.blogspot.com

sunnuntaina, joulukuuta 11, 2016

Sähkösopimus huijaukset

Sähkösopimuksilla huijaaminen on yleistynyt. Puhelinmyyjä soittaa kotia ja tarjoaa uutta halvempaa sähkösopimusta. Puhelinkeskustelun perusteella sähkösopimus siirtyy toiselle yhtiölle.

Tyypillistä näissä tapauksissa on, että asiakas on saattanut pyytää tarjouksen uudesta sopimuksesta, mutta ei suostua sähkösopimuksen siirtoon. Joissakin tapauksissa asiakas ei ole halunnut sähkösopimustaan siirtää, mutta siitä huolimatta siirto on tehty. Pitkälti kyse on erimielisyydestä mitä puhelinkeskustelun aikana sovittiin vai sovittiinko mitään. Harva kuluttaja jaksaa lähteä riitelemään asiasta ja tähän huijaamisen kulttuuri pitkälti perustuukin.

Kyse on etämyynnistä joten kuluttajalla on kuluttajansuojalain mukainen oikeus peruuttaa puhelinmyyntisopimus 14 päivän sisällä sopimuksen tekemisestä. Ongelma vain monesti on, että tuo 14 päivän aikaraja kuluu nopeammin kuin tieto sähkömyyntisopimuksen vaihtamisesta saavuttaa kuluttajan.

Lokakuussa 2016 on astunut voimaan Valtioneuvoston asetus sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (217/2016) jonka perusteella kuluttajalla on oikeus kiistää uuden sähkötoimitussopimuksen olemassaolo myös tuon 14 päivän jälkeen. Juridisesti tämä mahdollisuus on ollut aina, mutta on hyvä että asia on selkeytetty myös asetuksen muodossa.

Kuluttajan tulee reklamoida kirjallisesti uudelle myyjälle ja kiistää syntynyt sopimus. Kuluttajan tulee myös ilmoittaa kirjallisesti verkonhaltijalle, eli kuluttajan paikalliselle verkkoyhtiölle uuden sähkömyyntisopimuksen pätemättömyys ja vaatia verkonhaltijaa palauttamaan sähkösopimus vanhalle sähkönmyyjälle.

Sähköä joka on toimitettu pätemättömän sähkösopimuksen mukaisesti, ei tarvitse maksaa uudelle sähkön toimittajalle. Velvollisuus maksuun syntyy vain voimassaolevan sopimuksen perusteella. Jos sopimusta ei ole syntynyt, ei ole myöskään maksuvelvollisuutta.

Todistus vastuu syntyneestä sopimuksesta on puhelinmyyjällä. Puhelinmyyjä saattaa nauhoittaa keskustelun ja pyrkiä vetoamaan nauhoitteen perusteella siihen onko sopimus syntynyt vai ei. Puhelinnauhoite voi kuitenkin olla manipuloitu tai yllättäen sitä ei löydykään. Manipuloituja puhelinnauhotteita on käytetty todisteena mm.  Ruotsissa, miksei siis myös Suomessa.

Onkin äärimmäisen tärkeää että myös kuluttaja tallentaa kaikki puhelunsa.

Älypuhelimien aikana ei ole kovin monimutkaista ladata valmis ilmainen sovellus Android- tai Apple- laitteelle joka pitää tallessa tietyn määrän puheluita ja poistaa automaattisesti vanhimpia. Sovellus toimii täysin automaattisesti ja tarvittaessa puhelun saa arkistoon talteen pidemmäksi ajaksi juuri niitä hetkiä varten kun tulee erimielisyyttä siitä mitä puhelimessa sovittiin.

Turha luottavuus sähköyhtiöitä kohtaan ei ole viisasta.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

lauantaina, marraskuuta 26, 2016

Nordean vaatimukset saapua konttorille eivät perustu lakiin

Yhä useampi on kysynyt miksi erityisesti Nordea vaatii asiakkaitaan saapumaan konttorille selvittämään raha-asioitaan. Kutsuja on tullut satunnaisesti, mutta myös silloin kun henkilö on tallentanut isompia summia tililleen automaatin kautta.

Julkisessa mediassa on viimeaikoina kirjoitettu paljon aiheesta, mutta uutisoinnissa on unohdettu yksi tärkeä elementti. Asiakkaan ei ole pakko hyppiä pankin tahdon mukaan ja mennä konttorille selvittämään asioita! Kysymykseen, onko pankin konttorille pakko lähteä ja järjestää aikaa vaikka kesken työpäivän jos pankki niin haluaa? Yksiselitteisesti ei ole!

Blogi on julkaissut aiheesta aikaisemmin Q&A -artikkelin jossa taustat toiminnalle selvitetään tarkemmin.

Rahanpesulaissa toimintavelvollisuus on asetettu ainoastaan pankeille! Laissa ei määritellä mitään velvollisuuksia pankin asiakkaille. 

Nordean vaatimukset asiakkaalle saapua konttorille selvittämään asioita eivät siis perustu mihinkään lainmukaiseen velvollisuuteen. Kyse on itseasiassa Nordean kyvyttömyydestä hoitaa selvitystyötä muutoin kuin asiakasta juoksuttamalla.

Jos joku juoksee asiaa selvittämässä, se on pankki!

Ehdotammekin että seuraavan kerran kun virkailija soittaa ja vaatii saapumaan konttorille voi todeta, että toimintavelvollisuus on asetettu vain pankille ja jos pankki haluaa asian selvittää, voidaan sopia lyhyt palaveri pankin edustajan kanssa esimerkiksi työpaikalle tai kotia.

Missään tapauksessa asiakas ei ole se joka juoksee!

Nordealla olisi mahdollisuus pyytää selvitykset verkkopankkinsa kautta tai puhelimitse asiakkaan tunnistamalla.Tämä menettely näyttää kelpaavan hyvin muille pankeille, mutta ei Nordealle.

Nordea pyytää jopa eläkeläisiä konttorille ja kyselee tarkat tiedot eläkkeistä ja talletuksista muissa pankeissa. Näihin kysymyksiin ei tarvitse vastata! Ne eivät perustu rahanpesulakiin, vaan Nordean haluun päivittää asiakasrekistereitään jotta se voisi paremmin tarjota ja myydä palveluitaan.

Blogi suosittelee että Nordean kaltaisen epäluotettavan toimijan kanssa asioidessaan asiakkaat nauhoittavat sekä puhelunsa että keskustelut virkailijan kanssa pankin tiskillä. Nordeaan ei pankkina voi luottaa ja on jokaisen oikeusturvan kannalta tärkeää pystyä todistamaan mitä pankin edustajan kanssa on keskusteltu.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:
Q&A - Pankki vaatii selvitystä rahojen alkuperästä

lauantaina, marraskuuta 12, 2016

Lipuntarkastajat - henkilötietoja ei saa sanoa ääneen muiden matkustajien kuullen

Useampi henkilö on tiedustellut, saako yleisessä kulkuneuvossa matkustajan henkilötiedot sanoa ääneen kaikkien muiden matkustajien kuullen?

Tämän kaltaiseen lipuntarkastajien menettelyyn ei tarvitse suostua.

Lipuntarkastajat ovat virkamiehiä joilla on laissa säädetty oikeus saada liputta matkustavan henkilön nimi ja henkilötunnus. Kommunikointi on kuitenkin matkustajan niin vaadittaessa tapahduttava siten, että henkilön nimi, henkilötunnus ja muut tiedot eivät ole ulkopuolisten kuultavissa.

Koska kyse on viranomaisesta, joiden toimintavaltuudet on säädetty laissa, pitäisi lainsäädännössä olla erikseen säädetty lipuntarkastajalle oikeus paljastaan matkustajan henkilötiedot ulkopuoliselle. Tällaista oikeutta ei ole säädetty, joten kommunikointi vaadittaessa on suoritettava siten että henkilön tiedot eivät kuulu ulkopuolisten korviin.

Käytännössä lipuntarkastaja pyytää matkustajan henkilötodistusta tai muuta asiakirjaa jolla henkilö voidaan tunnistaa. Suomessa ei ole juridista velvollisuutta pitää henkilökorttia mukana, joten vastaus voi olla myös että henkilökorttia ei ole. Tässä vaiheessa tarkastajat pyytävät kertomaan nimen ja henkilötunnuksen. Ystävällisesti voi ehdottaa siirtymistä seuraavalle pysäkille missä tiedot voi antaa ilman että muut matkustajat kuulevat niitä.

Mikäli henkilökortti on taskussa, sitä ei kannata antaa lipuntarkastajalle mikäli on epäilys että lipuntarkastaja sanoo henkilötiedot ääneen muiden matkustajien kuullen. Tässä kohdin on hyvä vaatia asian jatkoselvittämistä seuraavalla pysäkillä.

Kyse ei ole niskoittelusta viranomaisia vastaan, vaan omien oikeuksien kiinni pitämisestä sekä yksityisyydensuojasta. Lipuntarkastajien on suostuva pyyntöön jatkaa asian selvittämistä seuraavalla pysäkillä. Poliisin voi tarvittaessa kutsua paikalle.

Mikäli mahdollista, kun lipuntarkastus osuu kohdalle ja tietää matkustavansa ilman asianmukaista lippua, koko keskustelu lipuntarkastajien kanssa kannattaa tallentaa kännykällä tai vaihtoehtoisesti kuvata. Tähän ei ole estettä, koska kyse on julkisesta paikasta, jossa kuvaaminen on aina sallittua ilman lupaa. Myöskään viranomaisten kuvaamista ei ole kriminalisoitu lainsäädännössä eikä keskustelun tallentaminen johon itse osallistuu ole lainvastaista.

Asiat pitää pyrkiä selvittämään rauhallisesti, mutta myös viranomaisasemassa olevien tarkistajien on ymmärrettävä asiakkaansa oikeudet. Oikeuksien polkeminen ei ole millään muotoa hyväksyttävää minkään syyn takia, varsinkin silloin kun kyse on viranomaisesta jonka toiminta on varsin tarkoin säädetty laissa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Lipuntarkastajien mielivalta oikeuttaa aggressioihin

lauantaina, lokakuuta 22, 2016

Studiokoti helvetistä

Sato lanseerasi 2015 konseptin ”Studiokodeista”. Studiokoti on n. 15m2 kokoinen asunto josta löytyy keittiö, parvi, suihku ja wc. Asuntojen vuokra on n. 500 eur / kk. Asunnot on Saton mainostuksen mukaan viihtyisiä, toiminnallisia, kompakteja ja ennen kaikkea edullisia.

Totuus ei voisi olla yhtään enempää toisenlainen.

Asunnot ovat hädin tuskin ihmisasumiseen kelpaavia koppeja joita näkee lähinnä virolaisilla työmailla. Pelkkä asuntojen ahtaus aiheuttaa terveydellisiä ongelmia eikä yksikään täysijärkinen ihminen kuvittele asuvansa 15m2 asunnossa kuin korkeintaan väliaikaisesti lyhyen aikaa.

Keskimääräinen asumisväljyys Suomessa on n. 36m2 per henkilö. Helsingissä ja Vantaalla väljyys on pienin, alle 35m2 per henkilö. Tilastokeskuksen mukaan Helsingissä keskimääräinen vuokra vaihtelee välillä 14 – 19 euro / m2.

Studiokodissa myös hinta on helvetillinen. Käytännössä vuokra on kaksinkertainen, 33 euroa / m2 normaaliin vuokra-asumiseen nähden. Ei riitä että Sato sulloo ihmisiä komeroon asumaan, mutta että siitä pitää vielä härskisti rahastaakin.

Normaalin vuokratason mukainen hinta Saton Studiokodille olisi n. 270 eur / kk.

Miksi hinta sitten ei ole oikealla tasolla?

Tämän tyyppisiin asuntoihin hakeutuvat monesti ihmiset jotka muutoinkin ovat yhteiskunnan tukien piirissä. Asumislisien osalta kohtuullinen yhden henkilön vuokra monissa kunnissa on 500-600 euroa kuukaudessa. Koska asukkaan vuokra kustannetaan monissa tapauksessa verorahoin maksetusta asumistuesta ei Saton kannata pyytää kohtuullista vuokraa. Sehän vain säästäisi yhteiskunnan verorahoja, mutta ei toisi voittoa Saton omistajille.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Nopsa-kodit – asumisoikeusasuntoja jonon ohi?
Avain Asumisoikeuden vastikkeet poskettoman korkealla
Avain Asumisoikeus Oy – suuri puhallus ja kuinka se tehtiin

ARA:n tarkastus Avain Asumisoikeus Oy:ssä osoitti vakavia ongelmia yhtiön toiminnassa
AVAIN Asumisoikeus Oy:n omistussuhteet ovat epäselvät


lauantaina, lokakuuta 01, 2016

The Revenant

Elokuvien ikärajat perustuvat kuvaohjelmalakiin. Ikärajat ovat juridisesti sitovia. Elokuvaa ei saa esittää, vuokrata tai myydä ikärajaa nuoremmalle henkilölle. Vanhemman seurassa lapsi voi olla kolme vuotta nuorempi kuin sallittu ikäraja, paitsi K18-kiellettyssä luokassa, jossa materiaali on vain ja ainoastaan aikuisille.

Entä silloin kuin myyntiin tai vuokraukseen tulevassa elokuvassa on väärä, liian alhainen ikäraja?

Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää K16 luokiteltua elokuvaa ”The Revenant”. Elokuvan sisältämä raju väkivalta ja raiskauskohtaukset on aivan liian raaistavaa 12-vuotiaalle, puhumattakaan 9-vuotiaista lapsista. Tästä huolimatta kyseinen elokuva on sekä vuokrattavana että myytävänä K-12 merkinnällä.

Blogin lukijalta saaman vihjeen mukaan kyse on Fox-Paramount-yhtiön väitetystä "inhimillisestä virheestä" jossa takakanteen on painettu väärä ikäraja.

Valtion elokuvatarkastamo lopetettiin 2011. Tarkastamon tehtävät annettiin Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle joka yhdistettiin 2014 Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin (KAVI). Käytännössä KAVI on viranomainen jonka tehtävä on toteuttaa kuvaohjelmalakia.

On hämmästyttävää että kuvaohjelmalaissa sitovaksi säädetyt ikärajat eivät koske ylikansallisia amerikkalaisia mediajättejä. Elokuvayhtiöt ovat valtavan kiinnostuneita alaan liittyvästä piratismista, mutta ei kansallisen lainsäädännön noudattamisesta. Lainsäädännön jonka tarkoitus on suojella ala-ikäisiä raaistavalta väkivallalta.

Fox-Paramount ei ole suostunut vapaaehtoisesti vetämään pois markkinoilta DVD- ja BluRay –elokuvia joissa on liian alhainen ikäraja, vaikka kyse on lainvastaisesta menettelystä välittää väärällä ikärajalla varustettuja elokuvia sekä vuokrattavaksi että myyntiin.

Viranomainen voisi määrätä elokuvayhtiön vetämään pois virheellisellä ikärajalla varustetut elokuvat, mutta tätä prosessia KAVI ei ole käynnistänyt. Blogin lukijalle annetun vastauksen mukaan kyse on riittävien valvontaresurssien puutteesta.

Lopputulos on, että The Revenant –elokuvaa on edelleen vuokralla ja myynnissä K12-ikärajalla. Tilanne on selkeästi ja yksiselitteisesti kuvaohjelmalain vastainen. Jos elokuvan rajut ja raaistavat väkivaltakohtaukset aiheuttavat vahinkoa 9-14 vuotiaille lapsille, juridisesti Fox-Paramount on korvausvelvollinen aiheuttamastaan vahingosta varsinkin kun yhtiö on tietoisesti viitannut kintaalla lainsäädännön vaatimuksille ja kieltäytynyt korjaamasta virhettään.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

lauantaina, syyskuuta 10, 2016

Elokuvateatterissa kuvaaminen

Elokuvateatterissa ennen elokuvan alkamista näytetään monesti oikeudenomistajien varoitus teoksen luvattoman kopioinnin tai kuvaamisen seurauksista. Vastaavanlaisia varoituksia on myös DVD- ja BluRay –elokuvien alussa.

Varoituksessa oikeudenomistajat uhkailevat katsojaa teoksen luvattoman kopioinnin seurauksilla. Seurauksiksi väitetään jopa kymmenen vuoden vankeustuomiota, suuria rahallisia korvauksia, sakkoja, kännykän tai muun kameran takavarikoimista ja jopa kuvaamisen yritys rinnastetaan samalle asteikolle.

Kaikki edellä kuvatut väitteet seurauksista ovat puhdasta pelottelua jota tekijänoikeusmafia ja heitä edustavat tahot toteuttavat jatkuvasti toiminnassaan. Elokuvan kuvaamisesta elokuvateatterissa tuskin saa edes sakkoja.

Suomen lain mukaan tekijänoikeusrikoksesta voi saada enintään kaksi vuotta vankeutta. Tekijänoikeusrikos edellyttää kuitenkin että teko tehdään tietoverkkoa käyttäen tai ansiotarkoituksessa. Käytännössä elokuvan kuvaaminen elokuvateatterissa voi olla korkeintaan tekijänoikeusrikkomus josta ei voi tuomita vankeutta eikä rikkomus edellytä edes kaikissa tapauksissa vahingonkorvausten maksamista jos tallenteen tekee omaan käyttöön.

Kännykän tai kameran takavarikoimiseen ei elokuvateatterin henkilökunnalla ole juridisia oikeuksia. Takavarikoinnin voi tehdä ainoastaan paikalle kutsuttu poliisi, mutta silloinkin edellytetään vähintään syytä epäillä rikosta.

Kaikenlisäksi Suomen lain mukaan tekijänoikeusrikoksen yritys ei ole rangaistavaa kuten väitetään. Mikäli kuvaus jää yritykseksi, ei ole tapahtunut rikosta. Se että pitää kameraansa tai kännykkäänsä esillä ikään kuin kuvaten, ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä ellei henkilö oikeasti ole kuvannut aineistoa. Tässä kohdin taas kuvattu aineisto on helppo tuhota jos kiinnijääminen uhkaa jolloin teko voi edelleen olla korkeintaan yritys, mikä siis ei ole rangaistavaa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:

Saako vuokratun DVD levyn kopioida laillisesti yksityiseen käyttöön?

DVD levyn kopiosuojaus rikkoo kuluttajansuojalaki

Tekijänoikeuksia valvotaan kiristämällä ja laittomin uhkauksi

Hedman Partners kiristyskirjeet, osa 1, osa 2, osa 3


perjantaina, elokuuta 19, 2016

Hedman Partners kiristyskirjeet – markkinaoikeuden päätös

Ensimmäinen markkinaoikeuden päätös on saatu heinäkuun 2016 alussa liittyen Hedman Partners:n lähettämiin tekijänoikeudellisiin kiristyskirjeisiin, joissa vaaditaan rahallista korvausta henkilön hallinnoiman internetliittymän kautta jaetusta tekijänoikeuden alaisesta materiaalista.

Tarkempaa tietoja taustoista voi lukea täältä:
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 1/ 3 
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 2/ 3 
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3/ 3 

Markkinaoikeus antoi tuomionsa tapauksessa jossa Scanbox Entertainment ja Crystalis Entertainment vaativat Hedman Partners:n avustuksella väitetyltä tekijältä korvauksia 8 500 euroa kymmenen TV-sarjan ja yhden elokuvan jakamisesta netissä. Tuomion mukaan henkilö joutui korvaamaan oikeudenkäyntikuluja yli 30 000 euroa sekä vahingonkorvausta 600 euroa.

Vaikka oikeudenkäynti päättyi häviöön ja tuli kalliiksi jakamiseen syylliseksi väitetylle henkilölle, markkinaoikeuden päätöksessä on monia hyviä asioita jotka jokaisen kannattaa ottaa huomioon tuskaillessaan kiristyskirjeiden kanssa.

  1. Markkinaoikeuden päätöksessä ei ollut kysymys siitä että henkilö tuomittiin koska hän oli IP-osoitteen haltija tai että hänellä oli avoin WLAN-verkko jota pystyi käyttämään kuka tahansa. Henkilö tuomittiin koska hänen syyllisyytensä pystyttiin osoittamaan sillä perusteella että hän oli käytännössä myöntänyt tekonsa internetin keskustelupalstoilla.

  2. Kymmenen TV-sarjan ja yhden elokuvan korvausvaatimus oli oikeudessa 8 500 euroa! Kiristyskirjeissäkin vaaditaan 600 euroa yhdestä elokuvasta ja TV-sarjoista tuhansia euroja. Markkinaoikeus piti korvausvaatimusta täysin ylimitoitettuna. Oikea korvaustaso oli 50 eroa per jokainen TV-sarjan osa ja yhdestä elokuvasta 100 euroa. Yhteensä 600 euroa. Tässäkin tapauksessa kyse oli ”kovennetusta” korvauksesta johtuen suuresta jakeluparven koosta. Käytännössä vähemmän suosittujen TV-sarjojen ja elokuvien kohtuulliset korvaukset ovat vielä huomattavasti pienemmät kuin nyt tuomitut.

Mitä tästä sitten voi päätellä?

Ensinnäkin Hedman Partners Oy:n kiristyskirjeissä sekä oikeudessa erikseen korotettuna vaaditut korvaussummat ovat täysin kohtuuttomia. Jos kiristyskirjeessä on vaadittu 600 euroa elokuvasta, sitä ei todellakaan pidä mennä maksamaan. Jos haluaa jotain korvata, kannattaa tarjota kymmeniä euroja.

Toiseksi, oikeuden tuomiosta on pääteltävissä tuomioistuimen kanta jonka mukaan avoimessa WLAN verkossa on mahdollisuus kenen tahansa käyttää haltijan liittymää ja siten on mahdollista että tekijä on joku muu kuin IP-osoitteen haltija. Pelkällä IP-osoitteella tuomiota tuskin tulee. Tässäkin tapauksessa syyllisyys osoitettiin muulla todistelulla.

Suomessa ei edelleenkään ole ennakkoratkaisua jossa elokuvien lataamisesta syytetty henkilö tuomittaisiin pelkän IP-osoitteen perusteella! Joudumme odottamaan pitkään ennen korkeimman oikeuden lopullista sanaa. Kannattaa  muistaa, että korkeimman oikeuden Suomessakin pitää noudattaa Euroopan yhteisön tuomioistuimen ennakkopäätöksiä joiden mukaan pelkkä IP-osoite ei ole riittävä peruste osoittamana kenenkään henkilön syyllistymistä rikokseen tai rikkomukseen.

Käytännössä Hedman Partners :n tarvitsee jatkossakin todistella syyllisyys muutoin kuin pelkän IP-osoitteen perusteella. Tämän takia onkin hyvin erikoista, että arvostetuksi väitetyn asianajotoimiston toimintakulttuuriin kuuluu aggressiivisesti ja uhkailevaan sävyyn vaatia kiristyskirjeessä maksua, joka perustuu näyttöön pelkästä IP-osoitteesta. Juridisesti paljon kestävämpää olisi tehdä asiasta rikosilmoitus ja antaa poliisin selvittää asia.

Epäilemättä Hedman Partners tulee jatkossa lisäämään kiristyskirjeisiinsä markkinaoikeuden päätöksestä uhkailevan maininnan. Tässä haettiin samanlaista kättä pidempää kuin aikoinaan yksityisen pysäköinninvalvonnan osalta vuonna 2010. Kun pelkkä omistus- tai haltiasuhde ei todista yhtään mitään, hankitaan tuomioistuimen päätös johon voidaan vedota harhaanjohtavasti pelottelumielessä. Valitettavan usein tämä toimii asioihin perehtymättömien osalta.

Viesti on sama kuin yksityisen pysäköinnivalvonnan osalta. Älkää maksako!

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:
Markkinaoikeuden päätös

tiistaina, elokuuta 02, 2016

Vastaus yksityiselle pysäköintivalvontayhtiölle

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta esitetään edelleen blogille jatkuvasti kysymyksiä. Yleisin kysymys on, pitääkö maksu maksaa? Vastaus on edelleen, ei missään tapauksessa! Toiseksi yleisintä on kysyä kuinka vastata yksityisen pysäköintivalvontayhtiön vaatimuksiin ja kuinka tehdä reklamaatio.

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei ole mikään asia muuttunut vuosiin. Yksityisen pysäköintivalvontamaksun maksaminen on edelleen täysin vapaaehtoista. Blogin vanha ohje vuodelta 2013 pätee tässä asiassa edelleen perusteluineen.

Pysäköintivalvontayhtiöiden toiminta on varsin härskiä ja kuluttajaa uhkailevaa. Kaikilla yhtiöillä toimintaprosessi on kuitenkin lähes identtinen. Jos henkilö kiistää olleensa kuljettaja, vaaditaan tietoa kuljettajasta. Vaatimusten lomassa vedotaan mitä ihmeellisimpiin lain ja ennakkopäätösten tulkintoihin. Tarkoituksena on harhauttaa kuluttaja maksamaan aiheeton maksu.

Hervottomin tapaus on ollut henkilö joka on saanut kolme valvontamaksua kolmelta eri pysäköintiyhtiöltä (Parkkipate, Q-Park, APV-Alueellinen pysäköinninvalvonta). Maksun saajalla, ajoneuvon omistajalla ei ole edes ajokorttia, joten hän ei ole voinut autoa pysäköidä. Kyseisille pysäköintiyhtiöille tämä tulee käymään oikeudessa hyvin kalliiksi, mikäli sinne asti joskus päädytään.

Yksinkertainen toimintaohje on, älä reagoi tuulilasiin kiinnitettyyn valvontamaksuun mitenkään. Jos olet ajoneuvon haltija tai omistaja, odota että valvontayhtiö selvittää tiedot ja lähettää sinulle kotia maksukehotuksen. Kun maksukehotus on saapunut, reklamoi valvontayhtiötä kirjallisesti, helpoiten esimerkiksi sähköpostilla. Älä sorru väittelemään asiasta. Yksi reklamaatio riittää, eikä asiasta tarvitse lähteä kiistelemään.

Alla on esimerkki reklamaatioviestistä. Siinä on huomioitu valmiiksi kaikki yleisimmät vastaväitteet, vaatimukset ja erikoisimmat tulkinnat joita valvontayhtiöt esittävät. Sitä saa vapaasti käyttää, kopioida tai muokata.

* * *

Esittämässänne maksuvaatimuksessa on kyse yksityisoikeudelliseen sopimukseen liittyvästä väitetystä sopimusrikkomuksesta pysäköintialueen ehtojen vastaisesta pysäköinnistä. Tämän kaltainen sopimus pysäköinnistä syntyy valvontayhtiön sekä ajoneuvon kuljettajan välillä. Kiistän toimineeni ajoneuvon kuljettajana maksuvaatimuksessa esitettynä ajankohtana mainitsemallanne pysäköintialueella. En ole tehnyt pysäköinnistä sopimusta kanssanne enkä ole väitetyn sopimuksen osapuolena. Maksuvaatimuksenne on siten aiheeton ja pyydän ystävällisesti osoittamaan maksuvaatimuksen oikealle sopimuskumppanillenne.

Maksuvaatimuksessanne ei ole kyse lakisääteisestä viranomaismaksusta, eli pysäköintivirheestä säädetystä laissa tarkoitetusta maksusta josta vastaisi myös ajoneuvon omistaja tai haltija. Totean myös, että koska väitetty sopimus on kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välinen, sopimukseen sovelletaan kuluttajansuojalakia (Kuluttajansuojalaki 20.01.1978/38) ja näyttövastuu sopimusrikkomuksesta on sopimukseen vetoavalla osapuolella.

Korkeimman oikeuden päätöksen mukaisesti (KKO:2010:23) kiinteistön omistajalla on oikeus määrätä pysäköinnin ehdoista. Sopimus syntyy valvontayhtiön ja ajoneuvon kuljettajan välillä. Ajoneuvon kuljettaja ei välttämättä ole sama henkilö kuin ajoneuvorekisteriin merkitty haltija tai omistaja.

KKO:n päätöksen (KKO:2010:23) mukaisesti todistustaakka kuljettajasta, eli pysäköinnistä tehdyn sopimuksen toisesta osapuolesta, on aina valvontayhtiöllä. KKO, kuten ei alemmatkaan oikeusasteet, hyväksyneet käänteistä todistustaakka, kuluttajan velvollisuutta todistaa ettei hän ole tehnyt sopimusta. Valvontayhtiön vaikeus todistaa sopimuksen toista osapuolta, ajoneuvon kuljettajaa, ei muuttanut velvoitetta.

Ajoneuvon kuljettaja voidaan myös esittää todistelulla. KKO:ssa käsitellyssä tapauksessa ajoneuvo oli pysäköity useasti saman asuinkiinteistön pihaan, joten oikeus katsoi toteen näytetyksi riittävällä todennäköisyydellä ajoneuvon omistajan toimineen kuljettajana. Näyttötaakka oli myös tällöin valvontayhtiöllä.

Saman linjan on ottanut Kuluttajariitalautakunta joka on yksimielisesti vakiintuneessa ratkaisukäytännössään todennut näyttövelvollisuuden sopimuksen syntymisestä ja sopimuksen toisesta osapuolesta, kuljettajasta, olevan valvontayhtiöllä. Näitä päätöksiä on useita aina vuodelta 2010 alkaen (esim. 2041/39/2010, 1167/39/2011).

Kuluttajansuolalain perusteella, kuluttajalta ei voida edellyttää, että kuluttajan pitäisi pystyä todistamaan, ettei hän ole tehnyt sopimusta elinkeinoharjoittajan kanssa. Lautakunta on myös todennut, että valvontamaksua ei voida periä ilman, että se joka siihen vetoaa, osoittaa sopimuksen syntyneeksi kuluttajan kanssa tai kuluttaja myöntää sopimuksen syntyneen.

Kuluttajariitalautakunnan päätösten mukaisesti velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste ja siten näytettävä, että henkilö, jolta se vaatii suoritusta, on pysäköinyt auton ja sitoutunut väitettyyn sopimukseen. Valvontayhtiö ei voi kohdistaa maksuvaadetta pelkästään sillä perusteella, että henkilö on auton omistaja tai haltija tai sillä perusteella ettei henkilö ole ilmoittanut kuka auton on tosiasiassa pysäköinyt. Mahdollisessa oikeudenkäynnissä tuomioistuin käyttää Kuluttajariitalautakunnan suosituksia ratkaisunsa pohjana.

Ajoneuvon omistajalla tai haltijalla ei sopimuksen ulkopuolisena ole velvollisuutta selvittää ajoneuvon kuljettajaa valvontayhtiölle. Ajoneuvon omistajuus ei luo sopimussuhdetta valvontayhtiöön ja on selvää että sopimusrikkomukseen vetoavan osapuolen tulee pystyä osoittamaan kenen kanssa he ovat sopimuksen tehneet. Tämä tulkinta on selkeä sekä KKO:n ennakkopäätöksessä että myös kaikissa Kuluttajariitalautakunnan samankaltaisissa päätöksissä.

Asia on minun osaltani loppuun käsitelty.

* * *

oikeusjakohtuus.blogspot.com