Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

tiistaina, elokuuta 03, 2010

Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa

Henkilö A kutsuttiin poliisin suorittaman esitutkinnan aikana kuulusteluun henkilön B tekemän rikosilmoituksen perusteella pahoinpitelystä epäiltynä. Ennen kuulustelun aloittamista henkilö A halusi tehdä samasta pahoinpitelystä rikosilmoituksen henkilöstä B. Samaan oletettuun ja tutkinnan alaiseen pahoinpitelyyn osallistuneet kaksi henkilö tekivät siis rikosilmoitukset toisistaan. Poliisi ehdotti että henkilöä A kuulusteltaisiin ensin todistajana tekemänsä vastarikosilmoituksen vuoksi ja tämän jälkeen rikoksesta epäiltynä. Poliisi painotti, että todistajana ollessaan hänellä olisi totuudessa pysymisvelvollisuus rangaistuksen uhalla ja hänen tulisi kertoa kaikki tietonsa oletetusta pahoinpitelystä. Tämän jälkeen poliisi vielä kuulustelisi häntä rikoksesta epäiltynä jolloin hän voisi täydentää omaa lausuntoaan.

Kuulustelussa todistajalla on totuudessapysymisvelvollisuus. Rikoksesta epäillyn ei puolestaan tarvitse puhua totta tai kertoa yleensäkään mitään koko tapahtumasta. Kuulusteltavalla henkilöllä on aina itsekriminointisuoja. Tämä tarkoittaa sitä, että kenenkään ei tarvitse paljastaa mitään sellaista tietoa joka voisi johtaa hänen itsensä tuomitsemiseen rikoksesta. Edellä kuvatun kaltaisessa tilanteessa poliisi yrittää viedä kuulusteltavalta mahdollisuuden käyttää itsekriminoinnin suojaa asettamalla hänet todistajaksi tapahtumalle josta hänestä on tehty rikosilmoitus. Poliisi siis haluaa että henkilö rangaistuksen uhalla kertoo kaiken tapahtumasta todistajan roolissa, vaikka henkilö on käytännössä epäiltynä pahoinpitelyrikoksesta.

Tämän kaltaiset tilanteet ovat hyvin yleisiä varsinkin silloin kun samasta tapahtumasta tehdään vastakkain erillisiä rikosilmoituksia. Itsekriminoinninsuoja on kuitenkin ehdoton. Suoja on myös todistajan roolissa olevalle henkilöllä. Edellä mainitussa tilanteessa todistajan on siis pysyttävä totuudessa koskien sitä, mitä tapahtuman vastapuoli on tehnyt. Todistajaa ei voida rangaista siitä että hän valehtelee todistajana ollessaan omasta osuudestaan tapahtumaan. Henkilön ei tarvitse edesauttaa poliisia millään tavoin oman syyllisyytensä selvittämisessä. Todistajan roolissa on kuitenkin oltava hyvin varovainen, ettei anna väärää lausuntoa vastapuolen tekemisistä.

Käytännössä tämän kaltaisissa yhdistetyissä kuulusteluissa pitäisi todistajan osalta keskittyä selvittämään mitä vastapuoli on tehnyt ja rikoksesta epäiltynä miten henkilö on itse osallistunut tapahtumaan. Kuulustelija ei siis saisi käyttää henkilön todistajan asemaa kuulustelussa hankkiakseen tietoja siitä miten kuulusteltava on itse osallistunut tekoon. Kuulustelijat pyrkivät kuitenkin monesti asettamaan kysymyksensä siten, että totuudenmukaisesti vastaaminen asettaa henkilön itsensä syytteen vaaraan ja toisaalta kieltäytyminen kysymykseen vastaamasta vahvistaa henkilön syyllisyyttä.

Itsekriminoinninsuoja koskee siis kaikkia henkilöitä, oli sitten kuulustelussa todistajana tai epäiltynä. Poliisi pääsääntöisesti painottaa todistajille totuudessapysmysvelvollisuutta ja yleensä itsekriminnoinsuojasta ei muisteta kertoa mitään.

Lue myös:
Q&A - Poliisikuulustelu - Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa

23 kommenttia:

Kokemusta on kirjoitti...

Kannattaa muistaa että poliisin tehtävä on etsiä syyllinen. Poliisiin ei kannata luottaa oli sitten itse syyllinen tai syytön tekoon. Poliisi vetoaa aina siihen että "asia kannattaa selvittää, tule oma mielenrauha ja saadaan asia pois päiväjärjestyksestä". Ei heitä kiinnosta sinun oikeutesi tai sinun elämäsi. Tutkinta on resurssipulan takia täysin ala-arvoista ja syytönkin huomaa yhtä äkkiä olevansa rikoksesta epäiltynä. Parempi on kun ei muista mitään eikä tiedä mitään.

Nimetön kirjoitti...

Mielenkiintoista. Minulle kytät sano että kun olen todistajana jutussa (epäiltynä oli kaverini) niin minulla on totuudessa pysymis velvollisuus. Kuulustelu meni sitten siihen suuntaan että omat tekemiseni asian suhteen joutuivat suurennuslasin alle. Kun rupesin kiertelemään ja kaartelemaan niin poliisitäti vielä muistutti että rangaistuksen uhalla on puhuttava totta. Muuten minut pidätetään ja tarvittaessa haetaan vangittavaksi. Joten kerroin sitten omastakin osuudestani ja sain syytteen vasta jälkeenpäin ihan eri keissinä. Poliisi itse teki rikosilmoituksen minun osuudestani. Olisi pitänyt vain olla kertomatta yhtään mitään.

Nimetön kirjoitti...

Olisi pitänyt vain olla kertomatta yhtään mitään.

Tämä se ongelma onkin. Jos kieltäydyt kommentoimasta niin se osoittaa että sinulla on salattavaa. Toisaalta, todistajana et saisi valehdella, joten linjan pitäminen siinä mitä kertoo ja mitä ei ja mihin keksii jotain on hankala.

Nimetön kirjoitti...

todistajan osalta keskittyä selvittämään mitä vastapuoli on tehnyt ja rikoksesta epäiltynä miten henkilö on itse osallistunut tapahtumaan

Oletus: Olen ollut mukana tappelussa jonka kuulustelussa kaverini on epäiltynä ja minä todistajana. Mitä vastaan seuraavassa tilanteessa?

POLIISI: "Näitkö kaverisi lyövän henkilöä X päähän nyrkillä?"

MINÄ: "Näin" (näin oikeasti ja koska kaveri ei ole lähiomainen en voi myöskään kieltäytyä todistamasta)

POLIISI: "Tartuitko sinä kiinni henkilöön X hänen yrittäessään lyödä kaveriasi?"

MINÄ: ????

Olen todistaja, en saa valehdella. En siis saa valehdella tapahtumusta liittyen siihen mitä henkilö X tai kaverini teki. Kysymys liittyy kuitenkin siihen mitä minä tein! Joten saan siis valahdella ...

MINÄ: "En"

Nimetön kirjoitti...

Mitens muuten tilanteessa jossa poliisi kyselee julkisella paikalla eikä kyse ole kuulustelusta? Esim. ostarilla poliisi tulee kysymään "näitkö tämän kaverin tekevän tämän ja tämän?" tai "tunnetko kuka paennut tekijä oli?".

Kysehän ei ole kuulustelusta (=virallisesta asemata) joten saan puhua mitä haluan eikä siitä voi rangaista.

Vai onko se näin?

Nimetön kirjoitti...

Vai voisiko tuo ylläoleva mennä viranomaisen harhauttamisena jos alat valehtelemaan tuossa tilanteessa? En tiedä, mutta pähkäilen...

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Se on yks ja sama mitä poliisille sanoo tuollaisessa kuulemisessa ns. paikan päällä, sillä se ei ole ketään sitovaa/tuomitsevaa ennen kuin se on paperilla ja nimi alla.

Itse olen ollut eräässä tapauksessa ensin todistajana ja päivää myöhemmin epäiltynä, mutta näissä molemmissa tapauksissa tehtiin oikeudet hyvinkin selviksi ja tarjottiin myös paperilla nähtäväksi velvollisuuksiani ja oikeuksiani. Todistajana ollessa tulikin muutamaan kertaan kieltäydyttyä vastaamasta juurikin itsekriminointisyistä ja tätä ei yritetty kiertää temppuilulla.

Lyhyt on siis oma otantani, väärinkäytöksiähän aivan varmasti tapahtuu ja tehdään, se on varma.

Nimetön kirjoitti...

Minulle kävi kerran kävelyllä niin, että poliisiauto kaahasi eteeni ja kaksi poliisia astui ulos. Minulta kysyttiin henkilötietoni (nimi, osoite ym.), mahdollinen rikoshistoria ja sen lisäksi minusta otettiin valokuva.
Muistutin kuullemma erittäin paljon jonkun myymälän valvontakameralle tallentunutta varasta. Mitään muita toimenpiteitä ei tehty ja sain jatkaa matkaa.

Jäi vain mietityttämään että saako poliisi noin vain napsia valokuvan minusta? Mitään lupia eivät kysyneet ja esittivät asian niin että se olisi pakollinen. Vai meneekö tämä julkisen kuvaamisen oikeuden piikkiin?

Nimetön kirjoitti...

Niin minäkin kerran huomasin, että poliisiauto kierteli ympärilläni. Olin sopinut tapaamisen ystäväni kanssa erään baarin eteen ja hetken aikaa siinä seisoskeltuani poliisiauto ajoi viereeni. Poliisit nousivat ulos autosta ja kysyivät papereitani. No minä tietysti näytin ne ja kysyin onko jotain pahempaakin tapahtunut kun näin kysellään. Siihen poliisit sanoivat että olisin sopinut juuri tapahtuneen ryöstön tekijän tuntomerkkeihin ja toivottivat päivänjatkoja otettuaan tiedot ylös.

Mielestäni on hyvä että pääsivät jatkamaan oikean tekijän etsintää ilman turhia viiveitä!

Nimetön kirjoitti...

Mitens muuten tilanteessa jossa poliisi kyselee julkisella paikalla eikä kyse ole kuulustelusta? Esim. ostarilla poliisi tulee kysymään "näitkö tämän kaverin tekevän tämän ja tämän?" tai "tunnetko kuka paennut tekijä oli?".

Kysehän ei ole kuulustelusta (=virallisesta asemata) joten saan puhua mitä haluan eikä siitä voi rangaista.

Vai onko se näin?


Voit puhua ihan mitä lystäät, mitään seuraamuksia ei voi tulla. Virallisesti kyse on alustavasta puhuttelusta, ei kuulustelusta.

Todistajanlausunnon olet antanut vasta, kun se on paperilla ja nimi alla.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Jäi vain mietityttämään että saako poliisi noin vain napsia valokuvan minusta? Mitään lupia eivät kysyneet ja esittivät asian niin että se olisi pakollinen. Vai meneekö tämä julkisen kuvaamisen oikeuden piikkiin?

Jep, menee täysin lain mukaan, kun on julkinen paikka. Henkilötietojen kysely poliisin toimesta on myös lailla säädetty, ts. olet velvollinen antamaan henkilötietosi poliisille niitä kysyttäessä.

Nimetön kirjoitti...

Mutta ei siinä mitään pakkoa ole jäädä poseeraamaan. Kättä kasvojen ja kameran väliin vain.

Nimetön kirjoitti...

Itse olin kuultavana todistajana tilanteesta, missä kaverini pahoinpideltiin baarissa. Kuulustelun suorittanut poliisi ilmoitti heti aluksi, että minua kuullaan todistajana ja siten minulla on velvollisuus puhua totta. Kuitenkin heti toinen esitetty kysymys oli, olenko uhannut lyödä teosta epäiltyä henkilöä "rengasraudalla päähän". Olin vähän hölmissäni että mistä tällainen kysymys nyt tuli.

Kysyin poliisilta, eikö kuulustelun tarkoitus ollutkaan käsitellä kaverini pahoinpitelyä ja sitä, että pystyisin tunnistamaan tekijän. Poliisi käski vain vastata totuudenmukaisesti kaikkiin kysymyksiin ja totesi, että "päätetään sitten lopuksi mihin kukin on syylistynyt ja mihin ei". Tämän jälkeen ilmoitin, etten muista koko tapahtumasta yhtään mitään koska olin tukevassa kännissä. Poliisi alkoi selvästi turhautua ja uhkasi pidätyksellä. Kysyin, voiko uhrin puolesta todistamaan tulleen henkilön pidättää, jos hän ei pysty muistamaan asioita. Tämän jälkeen poliisi kuittasi, että lausunnostani ei ole ystävälleni mitään apua. Vastasin, että hänen asenteestaan todistajia kohtaan ei myöskään ole apua. Poliisi alkoi tämän jälkeen tiuskia ja komentaa minua - en mm. saanut pistää kuulustelutilassa käsiä taskuihin, ehkä tuoda tuoliani metriä lähemmäksi hänen pöytäänsä, koska nämä asiat "hermostuttivat häntä". Jouduin kurkottamaan tuoliltani allekirjoittaakseni pöytäkirjan, koska en myöskään saanut nousta tuolista ilman lupaa.

Tämän jälkeen en ole asioinut poliisin kanssa, enkä auta enää rikosten selvittämisessä.

Ai niin, ja en tosiaankaan ollut uhannut ketään rengasraudalla. Minulla ei edes ollut rengasrautaa saatavilla, koska olin kännissä ja ilman autoa liikkeellä. Baarimikko oli kuitenkin epäillyn kaveri, joten hän yritti lieventää vakioasiakkaansa asemaa väittämällä, että seurueemme oli uhkaillut ja ärsyttänyt tekijää. Tietääkseni kyseiselle baarimikolle ei ikinä tullut mitään seuraamuksia asiassa. Muut seurueemme henkilöt todistivat, ettei kukaan seurueestamme ollut uhannut alkuperäisen pahoinpitelyn tekijää mitenkään.

Alkuperäisen pahoinpitelyn tekijä myönsi tekonsa heti selvittyään ja oli pahoillaan. Hänkään ei muistanut minun (tai kenenkään muunkaan) uhanneen häntä millään tavalla.

Nimetön kirjoitti...

Itse olin kuultavana todistajana tilanteesta, missä kaverini pahoinpideltiin baarissa. Kuulustelun suorittanut poliisi ilmoitti heti aluksi, että minua kuullaan todistajana ja siten minulla on velvollisuus puhua totta. Kuitenkin heti toinen esitetty kysymys oli, olenko uhannut lyödä teosta epäiltyä henkilöä "rengasraudalla päähän". Olin vähän hölmissäni että mistä tällainen kysymys nyt tuli.

Kysyin poliisilta, eikö kuulustelun tarkoitus ollutkaan käsitellä kaverini pahoinpitelyä ja sitä, että pystyisin tunnistamaan tekijän. Poliisi käski vain vastata totuudenmukaisesti kaikkiin kysymyksiin ja totesi, että "päätetään sitten lopuksi mihin kukin on syylistynyt ja mihin ei".


Aivan käsittämätöntä. Juuri tuollaisen asenteen takia poliisi on täysin pilannut maineensa. Poliisiin ei ikinä pidä luottaa. He haluavat vain casen nopeasti selvitetyksi ja sitä tehdessään uhraavat yksilön oikeudet. Toki voidaan aina ajatella että yksilölläkin pitää olla tietämys omista oikeuksistaan. Ongelma on vain se että suomalaiset ovat naurettavan sinisilmäisiä ja auktoriteetti pelkoisia. Kun poliisi sanoo että on "puhuttava totta" niin sitten moni valitettavasti myös puhuu. Jenkeissä tuolla tavalla saatu todistusaineisto ei päde oikeudessa, Suomessa taas todistusaineiston saa hankkia täysin laittomin menetelmin ja oikeudessa sitten päätetään voidaanko todisteita käyttää.

Oletetaan että henkilö olisi uhannut lyödä rengaslaudalla päähän. Hän on todistajana ja häneltä kysytäänkö "uhakailitko"? Poliisin väite siitä että pitää puhua totta on puhdasta paskaa. Kuten blogikin sanoon sinun ei tarvitse kriminoida itseäsi, joten olisit aivan hyvin voinut myös valehdella.

Nimetön kirjoitti...

... joten olisit aivan hyvin voinut myös valehdella.

Jos siis olisit alunperin oikeasti uhkaillut, mitä siis et ollut tehnyt :)

Nimetön kirjoitti...

Poliisi alkoi tämän jälkeen tiuskia ja komentaa minua - en mm. saanut pistää kuulustelutilassa käsiä taskuihin, ehkä tuoda tuoliani metriä lähemmäksi hänen pöytäänsä, koska nämä asiat "hermostuttivat häntä". Jouduin kurkottamaan tuoliltani allekirjoittaakseni pöytäkirjan, koska en myöskään saanut nousta tuolista ilman lupaa.

Voisko joku lainoppinut kertoa mihin lakiin tai asetukseen tämä poliisin käytös perustuu? Miksi sinun pitäisi totella? Toki, poliisi voi pidättää sinut kolmeksi päiväksi aivan piruuttain. Siitä sitten valitat josta ei ole mitään apua, nuhtelut korkeintaan. Jaa, kuulostaa ihan poliisivaltio meiningiltä, suorastaan mielivaltaista viranomaisrikollisuutta.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Pidätystä ei kyllä tehdä ihan piruuttaan, kiinniotto voidaan kyllä suorittaa (maks 24 tuntia), jonka jälkeen tutkinnanjohtaja päättää pidätyksestä (maks 72 tuntia). Tämä jälkeen vaaditaan oikeuden päätös mahdollisesta vangitsemisesta, jos tutkinnanjohtaja sellaista ehdottaa.

Nimetön kirjoitti...

"Pidätystä ei kyllä tehdä ihan piruuttaan"

Höpö höpö. Jos kuulusteltava ärsyttää kuulustelijaa ei ole mitenkään poikkeuksellista että kuulustelija tutkinnan johtajan kanssa sopii "tavoille opettamisesta" eli pidätetään. Jospa sitten henkilö kertoisi ja jopa todistaisi itseään vastaan. Suomen poliisin toimet on todella härskejä koska mitään sanktioita ei ole olemassa.

Nimetön kirjoitti...

Suomi on poliisivaltio jossa poliisilla on eurooppalaisen mittakaavan mukaan järkyttävän korkeat oikeudet. Esim. kotietsintä voidaan tehdä täysin mielivaltaisesti ilman mitään oikeudenpäätöstä kun on vain riittävä epäily. En tiedä sitten onko tämä historiallista perua neuvostoajoista tai jotain. Suomessa on joku käsittämätön mentaliteetti siitä että "viranomainen tekee aina kaiken oikein ja rehellisesti". Poliisilla on oikeus kotietsintään ilman tuomioistuimen päätöstä koska katsotaan että jos poliisi toteaa kotietsinnän olevan tarpeellista se on silloin varmasti tarpeellinen. Ei tule kenellekään mieleen että ihmisiä ne poliisitkin on joten motiivit toimintoihin voi olla ihan jossain muualla kuin rehellisyydessä.

Nimetön kirjoitti...

Voikohan tuota kuulustelujärjestystä itse valita, vai pitääkö se totella sitä poliisia joka sanoo, että eka todistajana sitten epäiltynä kuuleminen.

Nimetön kirjoitti...

Poliisikuulusteluun aina nauhuri mukaan.

Jos kuullaan todistajana, niin kauan kun kysymykset pysyvät asiallisina, vastaa niihin kysymyksiin, joihin pystyy luotettavasti vastaamaan. Jos kysymykset alkavat mennä epäasiallisiksi ja syyllistäviksi, ilmoittaa, että koska kuulustelun luonne on muuttunut "syylliseksi epäiltynä" -luonteiseksi, roolia olisi syytä muuttaa. Jos tätä ei tapahdu, ilmoittaa, että on lakiin perustuva oikeus olla vaiti ja vastaa selviinkin kysymyksiin: "en muista"

Ja jos kuulustelu on mennyt ihan täysin epäasialliseksi, esimerkiksi huutamiseksi tai painostamiseksi, kärsivällisesti kestää kuulustelun loppuun asti ja sitten poistuu nauhoitteen kanssa.

Jos on syytä epäillä, että otetaan kiinni, voi virittää kaverin kanssa järjestelyn, jossa kaveri nauhoittaa puhelun. Pitää sitten puhelun auki koko kuulustelun ajan. Tällä tavalla kuulustelu menee talteen muualle, ettei nauhurin takavarikointi ja nauhoitteen salaperäinen katoaminen pääse haittaamaan.

Nimetön kirjoitti...

Anonyymi sanoi...
Minulle kävi kerran kävelyllä niin, että poliisiauto kaahasi eteeni ja kaksi poliisia astui ulos. Minulta kysyttiin henkilötietoni (nimi, osoite ym.), mahdollinen rikoshistoria ja sen lisäksi minusta otettiin valokuva.
Muistutin kuullemma erittäin paljon jonkun myymälän valvontakameralle tallentunutta varasta. Mitään muita toimenpiteitä ei tehty ja sain jatkaa matkaa.

Jäi vain mietityttämään että saako poliisi noin vain napsia valokuvan minusta? Mitään lupia eivät kysyneet ja esittivät asian niin että se olisi pakollinen. Vai meneekö tämä julkisen kuvaamisen oikeuden piikkiin

Vastaus: Tuossa tilanteessa poliisit eivät sanomisestaan huolimatta todellisuudessa hakeneet mitään myymälävarasta vaan raiskaajaa tai törkeään pahoinpitelyyn syyllistynyttä. Valokuvaaminen kertoo tämän. Poliisi ei lähde jotain myymälävarasta hakemaan noin potentiaalisesti vaan vakavaan rikokseen syyllistynyttä. Miksi valokuvata jos muka kerran on jo kuva valvontakameralla?? Valokuva otettiin tunnistamista varten eli kuvasi esitetään uhrille ja kysytään oliko se tämä henkilö. Poliiseilla on aina käytössä tämä valehtelutaktiikka tutkinnassa. Satuit vain olemaan rikoksentekopaikan läheisyydessä ja vaatetuksesi vastasi joiltakin osin uhrin antamiin kuvauksiin ja myös ruumiinrakenteesi muttei riittävästi joten poliisit eivät voineet ottaa sinua mukaansa todennäköisin perustein joten päätyivät totuuden kiertämiseen ja kuvaamiseen.

Nimetön kirjoitti...

Alaikäisen kuulusteluissa poliisi rikkoo tietoisesti esitutkintalain 30 ja 33§:ä jatkuvatsit ja systemaattisesti. Alaikäiset kun eivät tiedä oikeuksiaan ja liekä taustalla poliisin "paineet" saada juttuja tutkituiksi ja tuomioistuinten ratkastaviksi.

Omaa poikaani kohdalla juuri näitä kahta pykälää oli rikottu, jonka lausunnossaan niin laitoksen ylin johto, kuin eduskunnan oikeusasiamies lausunnossaan totesi. Tosin lainrikkoja "taisi päästä" kuin koira veräjästä, kun otti ja erosi ennen eduskunnan oikeusasiamiehen päätöstä. Suoraan hänen ns. nimikirjaan ei lienee tullut merkintää ? ? ? Mutta lienee ei saman poliisilaitokseen ei ihan hevillä palkata . . .

Vaikka alaikäinen tekee rikoksen, niin näemmä heillä ei ole oikeuksia poliisin silmissä . . .