Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

perjantaina, huhtikuuta 17, 2009

Missä on kiusaajan oikeusturva?

Koulukiusaamista tapahtuu valitettavan usein. Yksittäinen riita tai sanaharkka ei kuitenkaan ole kiusaamista. Jos häirintä on jatkuvaa tai suunnitelmallista ja kohdistuu aina samoihin henkilöihin, voidaan puhua koulukiusaamisesta. Kenenkään ei pitäisi joutua koulukiusaamisen kohteeksi. Pitkään jatkuvan kiusaaminen aiheuttaa vakavia jopa itsetuhoisia ongelmia ja harvan lapsen itsentunto kestää niitä kolhuja joita koulukiusaaminen tuo tullessaan. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja antoisaan koulupäivään.

Vanhemmilla ja erityisesti opettajilla on tärkeä velvollisuus puuttua tapahtumiin ja estää kiusaaminen. Myös ennaltaehkäisevä työ koulussa ja kotona on erityisen tärkeää. Monissa kouluissa on erilliset suunnitelmat ja ohjelmat kiusaamistapausten ennaltaehkäisemiseen ja käsittelyyn. Kuulostaako hyvältä? Valitettavasti monin paikoin kiusaamisen selvittelyssä ja itse selvittelyprosessiin liittyvässä salailussa on menty liian pitkälle. Myös kiusaajalla tai kiusaajaksi väitetyllä on oikeuksia.

Joissakin kouluissa on yleistymässä toimintamalli, jossa käytännössä kuka tahansa lapsi voi syyttää anonyymisti ketä tahansa kiusaamisesta. Kiusaajaksi syytetyt lapset otetaan erityisopettajan, kuraattorin tai rehtorin kanssa keskusteluun. Lapset määrätään kirjoittamaan alle "sopimus", jossa he lupaavat olla enää kiusaamatta. Asiaa käsitellään kuin kyseiset lapset olisivat varmasti syyllisiä. Syyllisyyden arviointi perustuu monesti ainoastaan muiden kertomukseen ei näyttöön. Vanhemmille asia kerrotaan faktana. Kun vanhemmat kysyvät ketä heidän lapsensa on kiusannut, miten ja kuka asian on nähnyt tai miten asia on opettajien toimesta todennettu, seuraakin yllätys. Opettajat eivät kerro. Heidän mielestään lapsella jota on kiusattu tai lapsilla jotka ovat todistaneet kiusaamisen tapahtuneen on oikeus anonymiteettiin. Nämä tiedot eivät kuulu syytetylle lapselle tai heidän vanhemmilleen. Käytännössä menettelyllä viedään syytetyiltä lapsilta mahdollisuus puolustautua. Tilannetta voisi verrata aikuisten maailmaan jossa henkilö pidätetään ilman että hänelle kerrotaan mistä häntä syytetään, kuka syyttää ja mitä hänen väitetään tehneen. Tilanteessa on paha puolustaa itseään kun ei ole tiedossa miltä pitäisi puolustautua.

"Huomasin että tyttärellä oli jotain pielessä. Hän ei enää innokkaana lähtenyt kouluun ja itseasiassa väitti monina aamuina olemattomia vatsakipuja. Yritin keskustella asiasta, mutta en saanut tapahtumaan mitään selkoa. Viikon kuluttua kotiin tuli kirje koulun kuraattorilta. Hänen mukaansa tyttäreni luokalla esiintyi kiusaamista ja niiden lasten kanssa jotka on tunnistettu kiusaajiksi on tehty kirjallinen sopimus jossa he lupaavat olla kiusaamatta. Samalla asiasta on keskusteltu useaan otteeseen lasten kanssa, lähinnä siitä mitä kiusaaminen on ja mikä muista lapsista voi tuntua kiusaamiselta. Olin hämmästynyt, en olisi halunut uskoa tätä tyttärestäni, koska niin moneen kertaan asiasta on puhuttu kotonakin, ihan yleiselläkin tasolla. Keskustelin kuitenkin asiasta heti samana iltana lapseni kanssa. Hän kiisti itkuisena jyrkästi koskaan kiusanneensa ketään. Hän kertoi että eränä päivänä oli erityisopettaja tullut luokkaan ja ottanut hänet keskusteluun toiseen huoneeseen ja muutaman hänen kaverinsa. Erityisope oli kertonut että heidät oli nimetty mahdollisiksi kiusaajiksi ja asiasta pitäisi keskustella. Viikkoa myöhemmin lapset olivat joutuneet allekirjoittamana sopimuksen jossa lupaavat että he eivät enää kiusaa. Tyttäreni ei omien sanojensa mukaan tiennyt ketä hänen väitettiin kiusanneen. Hän kertoi ettei ole tehnyt mitään, mutta sillä ei ollut vaikutusta asiaan. Hänen oli pakko kirjoittaa sopimus jossa lupaa että ei jatka kiusaamista. Tuntui kyllä aika uskomattomalta. Soitin suoraan erityisopettajalle. Hän kertoi että tilanne oli luokassa se, että yksi lapsi on joutunut kiusaamisen kohteeksi. Sekä tämä lapsi, että kaksi hänen kaveriaan ovat kertoneet tyttäreni ja hänen kavereiden olevan kiusaajia. Kysyin erityisopettajalta, miten on mahdollista että tytärtäni syytetään kiusaamisesta, eikä hänelle edes kerrota ketä hänen väitetään kiusanneen, miten ja milloin. Erityisopettaja kertoi tämän olevan normaali menettely. Näin suojellaan kiusattua ja niitä lapsia jotka ovat olleet paikalla ja kertoneet asiasta. Kerroin että tyttäreni väittää kivenkovaan, että hän ei ole ketään kiusannut ja on kovin hämmentynyt ja ahdistunut siitä että häntä syytetään jostain mitä hän ei ole tehnyt ja pistetään allekirjoittamaan ja lupaamaan paperilla olla tekemättä sellaista mitä hän ei koskaan ole tehnyt. Kysyin erityisopettajalta suoraan, kuka tämä kiusattu lapsi on. Erityisopettaja kieltäytyi kertomasta ja sanoi vielä että asia osataan kyllä hoitaa täällä koulussa. Kerroin oman mielipiteeni. Ei ketään voi noin vain syyttää kiusaamisesta. Loppujen lopuks viikkojen kuluttua selvisikin että tyttär ei ole kiusannut ketään, hän on vain ollut paikalla kun toista lasta on kiusattu, joten samalla tullut itse sitten leimatuksi kiusaajaksi. Opettajat myönsivät asian olevan näin, mutta samaan hengenvetoon vielä totestivat että lapseni on ollut kuitenkin mukana, vaikka ei suoranaisesti ole osallistunut kiusaamiseen, koska on ollut paikalla eikä ole tehnyt mitään. Siis, ihan uskomatonta. On aika paljon vaadittu lapselta että hänen pitäisi mennä riitoihin väliin, kun eivät sitä tee aikuisetkaan." (Helsinkiläisen koululaisen vanhemman kirje)

Jokaisella lapsella on oikeus käydä turvallisesti koulua, siitä varmasti kaikki ovat samaa mieltä. Aina kuitenkin pitäisi muistaa että päämäärä tai tarkoitus, olivat ne kuinka jaloja tahansa, eivät voi pyhittää keinoja. Lapset näkevät monet tilanteet huomattavan eritavoin kuin aikuinen. Lähellä seissyt lapsi voi tuntua toisesta kiusaajalta pelkästään sen takia että hän on ollut paikalla. Tosaalta, lapsi voi myös pelätä kiusaajaa ja valita syylliseksi helpomman kohteen. Tilanteet pitää pyrkiä ratkaisemaan niin että "pahaa oloa" ja ahdistusta ei siirretä lisäksi myös syyttömien niskaan. Yhteistyö luokan kaikkien vanhempien kanssa on erityisen tärkeää jotta myös kotia välittyisi viesti luokan tapahtumista. Jos opettajat päättävät kohdistaa toimenpiteitä lapseen niistä on aina kerrottava viipymättä vanhemmille, jotta vältytään tilanteilta ettei kotona tiedetä mikä lapsella on hätänä. Lapsethan näistä asioista eivät yleensä puhu. Poikkeava elämäntilanne näkyy käyttäytymisessä.

Onko sivusta katsova lapsi sitten syyllinen kiusaamiseen? Ei ole. Lapsi toki saattaa myötävaikuttaa kiusaamistapahtumaan olemalla paikalla, koska monesti yleisö saattaa vain pönkittää lisää kiusaajan itsetuntoa ja pahentaa tilannetta. Syylliseksi katsojaa ei voi kuitenkaan sanoa. Sitä lapset perässä mitä aikuiset edellä. Aikuisten maailmassa harva menee puuttumaan kinasteluihin ja tappeluihin vaikka kuinka olisi nähtävissä että toinen osapuoli on alakynnessä. Aikuiselta väliinmenoa voi jo vaatia sekä edellyttää, mutta ei pieneltä lapselta.

Vaikka pienet lapset eivät olekaan oikeustoimikelpoisia, on heillä kuitenkin oikeus asioidensa rehelliseen ja avoimeen käsittelyyn. Tuntuu suorastaan kestämättömältä kiristykseltä, että yhteiskunnan heikompiosaista, joka ei pysty muutoinkaan puolustautumaan opettajan auktoriteetin edessä, voidaan syyttää tahallisesta teosta ilman että hänelle annetaan mahdollisuutta puolustautua, salaamalla asian käsittelyyn ja tekoon liittyvät oleelliset tiedot. Lapsille pitäisi pystyä osoittamaan jo pienestä pitäen oikeaa roolimallia ja arvomaailmaa aikuistumisesta ja aikuistumiseen liittyvistä vastuista ja velvollisuuksista. Uskallan väittää että monelle lapselle on kiusatuksi tulemista vastaava kokemus joutua kirjoittamaan omalla nimellään "sopimus" jossa lupaa olla kiusaamatta, siis tekemättä jotain mihin ei ole edes syyllistynyt.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon

37 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Minulla oli hieman vastaava kokemus yläasteella. Ruokajonossa kaksi poikaa alemmalta luokalta yrittävät ohitella. No minä tietysti väännän vastaan. Sitten siihen tulee opettaja, en muista sanoiko mitään, mutta lopulta hän vain tuijotti minua syyttävästi ja päästi pojat ohi. Pojat tietysti naureskelivat päälle. Olihan siinä liuta "todistajia", muita oppilaita ja aikuinen keittiötäti, mutta olinpa jo silloin oppinut, ettei heihin voisi luottaa.

Raisa kirjoitti...

No joo, puolensa tässäkin asiassa, mutta anonyymius mahdollistaa senkin, että kiusaajat kääntävät tämänkin kiusattua vastaan. Ilmianto vain opettajalle, niin kiusatusta tuleekin kiusaaja.

Onhan se tärkeää, että koulukiusaus saataisiin kuriin, keinot vaan täytyy miettiä tarkkaan, samoin kuin tapoja varmistaa asioiden todenperäisyys ennen varsinaisia toimenpiteitä.

Nimetön kirjoitti...

Uskallan väittää että monelle lapselle on kiusatuksi tulemista vastaava kokemus joutua kirjoittamaan omalla nimellään "sopimus" jossa lupaa olla kiusaamatta, siis tekemättä jotain mihin ei ole edes syyllistynyt.Bingo! Näin kävi omankin lapsen kohdalla, tosin en viitsinyt nostaa asiasta meteliä kun olisi "luokanvalvoja" hermostunut ja jakanut sitten todistuksessa huonoja numeroita ihan vain kostaakseen.

Nimetön kirjoitti...

Hohoijaa, taas uusavuttomat puhuu paskaa ja itkee mekkoonsa. Kouluissa on viidakon lait. Opeta kakaras tappelemaan niin loppuu kiusaaminen. Niin minunkin faija teki lapsuudessa 30 vuotta sitte. Kerran vetäsin turpaan kiusaajaa niin loppu pyristely siihen. Sain olla rauhassa.

Nimetön kirjoitti...

Missä koulussa näin menetellään? En ole koskaan kuulutkaan? Eihän nyt niin voi tehdä että lapsi pakotetaan lupaamaan että ei tee jotain mitä ei ole koskaan tehnyt. Vähän sama kuin esimies toisi työpaikalla lapun eteen jossa sanottaisiin "Lupaan että en jatka enkä harrasta työpaikkakiusaamista ketään kohtaan". Ihanko luulette että allekirjoitaisin moisen lapun?

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Mistäs lähtien ala-ikäinen voi edes allekirjoittaa mitään pätevää ilman huoltajan nimikirjoitusta?

"Kerran vetäsin turpaan kiusaajaa niin loppu pyristely siihen."

Ja meillä vastaava tapaus päätyi poliisille ja lopulta syyttäjälle pahoinpitelynä. Henkilö tuomittiin korvauksiin kivusta ja särystä sekä sakkoihin.

Nimetön kirjoitti...

Ja meillä vastaava tapaus päätyi poliisille ja lopulta syyttäjälle pahoinpitelynä. Henkilö tuomittiin korvauksiin kivusta ja särystä sekä sakkoihin.Tuskinpa sentään, eiköhän nyt puhuta alle 15 v lapsista ...

Se on kyllä totta että lapsi pitää opettaa puolustamaan. Itse tappelin päiväkotiikäisen lapseni hoitajan kanssa. Lapseni oli mennyt lyömään takaisin kun häntä oli ensin lyöty suoraan poskeen. Hoitajan mielestä ei saa koskaan eikä missään tapauksessa lyödä. Olisitte nähnyt ilmeen kun kehuin poikaani ja kerroin hoitajalle että meillä päin on oikeus puolustaa itseään. Lyödä saa, jos joku käy kimppuun, muuten ei!

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Oikeus on tosiaan puolustaa itseään, mutta se ei automaattisesti tarkoita toisen lyömistä.

Nimetön kirjoitti...

Jotenkin uskomatonta että samalla kun, koulun pitäisi opettaa miten yhteiskunta toimii, on rangaistuskäytäntö ja syyttäminen suoraan kivikaudelta.

(huom! sisältää avautumista)
Ala-asteella teknisen työn tunnilla eräs ulkomaalaisvahvistus huitaisi minua puukolla, onnistuin onnekseni väistämään ja samalla sanoin että "vitun neekeri".
Opettaja käski minua kirjoittamaan vanhemmilleni paperin missä kerron rasistisesta käytöksestäni. Rasismi oli paljon vakavampaa kuin puukolla huitominen sanoi opettaja ja jatkoi lehtensä lukemista.

Oppilas takanani häiritsi minua, käännyin ja sanoin kuuluvalla äänellä että lopeta. Tästä hyvästä sain jälki-istuntoa tunnin verran. Kysyessäni rehtorilta syytä jälki-istuntoon rehtori suuttui ja tuhahti että vähättelenkö opettajani arvostelukykyä.

Edelleen ala-asteella luokan riehuessa laskeskelin tehtäviä. Tunti jälki-istuntoa keskittyneessä tilassa avasin suuni ja liikutin huuliani, eli sanoin 256 ilman ääntä.
Jälki-istunnossa ajattelin tehdä samalla kotiläksyt, mutta se kiellettiin ja käskettiin vain olemaan hiljaa ja miettimään mitä on tehnyt.

Kuudennella luokalla erään valinnaisen aineen jälkeen jouduin parin kaverin kanssa puhutteluun. Opettaja oli verisesti loukkaantunut, mutta ei kertonut mistä.
Kyse oli ilmeisesti vitsistä joka ei millään liittynyt opettajaan ja joka ei millään tavalla liittynyt minuun.

Yläaste oli mieluisa kokemus, ainoa asia mikä minua vaivasi oli eräs opettaja joka pakotti oppilaita korjaamaan roskia käytäviltä. Jos käytävällä oli roska pakotti opettaja ensimmäisen silmiin sattuneen oppilaan poimimaan sen ja pistämään roskikseen. Ymmärrän että koulussa ei saa roskata niin kuin ei muuallakaan, mutta menettelytapa oli hieman oudoksuttava.

Lukiossa koko luokkaa syytettiin ekaluokkalaisten piirrustusten repimisestä ja silppuamisesta. Muustakin ehdittiin syytellä kunnes eräällä luokanvalvojan tunnilla rakas luokanvalvojamme syytti meitä suoraan että olemme kuulemma penkoneet jonkun opettajan tavaroita. Kiistettyämme koko asia totesi luokanvalvoja että "Minä näen kyllä että joku te olette tehneet sen". Siinä vaiheessa minulta niin sanotusti keitti yli ja nousin seisomaan kysyäkseni että kuka tällaista väittää, milloin ja missä tapahtunut. Mitään ei kerrottu. Ei kuulemma ollut väliä että kuka meitä tällaisesta syyttää. Huusin päin naamaa että "Kyllä sillä vittu on väliä" ja poistuin luokasta. Samalla poistuivat kaikki muutkin.

En väitä olevani kiltti tai hyvä oppilas, keskiarvon alapuolelta tyhmä kuin saapas. Mutta koskaan en ole ollut öykkäri. Muiden opiskelua en ole häirinnyt. Olen istunut jälki-istunnossa syystäkin, mutta monesti ilman syytä.

Ja jos nyt hieman hipaistaisiin aihetta. Minua on kiusattu ala-asteella parin vuoden ajan. Välillä enemmän välillä vähemmän. Alussa kerroin opettajalle, mutta eipä siitä koskaan ollut mitään hyötyä. Aina luvattiin että kiusaaminen loppuu tähän. Koskaan ei mitään tehty. Opettajia ei loppujen lopuksi kiinnostanut ollenkaan. Oppilaita kiusattiin välitunneilla eikä välituntivalvoja tehnyt mitään.

No ehkä tämä selittää nykyisen uravalintani :D

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"Oppilaita kiusattiin välitunneilla eikä välituntivalvoja tehnyt mitään."

Pääsääntöisesti sama oli meidänkin ala-asteella, lukuunottamatta erästä sijaisopettajaa (Junninen), joka puuttui kyllä oikein hyvin näihin kiusaustapauksiin ja kysyi aina kiusatulta, että haluaako tehdä poliisiasian tästä, hän on valmis todistamaan. Kyllä niitä tietääkseni tapaus tai kaksi lähti tutkintaan, mutta en muista miiten niissä kävi.

Nimetön kirjoitti...

Jaaha, paskablogi puolustelee nyt vaihteeksi kiusaajia. Että kiusata pitäisi saada, varmaan sekin on ihan "kansalaisoikeus". Kuten kommenteista näkyykin, että kiusaamiseen ei puututa, joten ongelmia on juuri siinä. Vai pitääkö vielä kiusaajille antaa lisää oikeuksia?

Nimetön kirjoitti...

Sama henkilö joka ei vieläkään ole opetellut lukemaan, huh huijaa. Siis ketään ei pidä kiusata ja siihen pitää puuttua. Pitää vain katsoa ettei puututa sellaisilla otteilla että syyttömätkin pistetään kärsimään.

Nimetön kirjoitti...

Aivan niin. Kuinka moni vanhempi oikeasti kysyy ensin lapseltaan tilanteesta kun opettaja soittaa kotia ja kertoo että "teidän erkki on kiusannut luokan mattia, mennyt lyömään ja haukkunut". Kuinka moni kysyy ensin lapselta ennen kuin alkää sättiä vai uskovatko kaikki heti opettajaa? Ei pitäisi, varsinkaan edellisen esimerkin valossa.

Nimetön kirjoitti...

"Jaaha, paskablogi puolustelee nyt vaihteeksi kiusaajia. Että kiusata pitäisi saada, varmaan sekin on ihan "kansalaisoikeus". Kuten kommenteista näkyykin, että kiusaamiseen ei puututa, joten ongelmia on juuri siinä. Vai pitääkö vielä kiusaajille antaa lisää oikeuksia?"

- Etkö osaa vai etkö viitsi lukea? Pointti oli se, että kuka tahansa voi ilmoittaa, että henkilö X kiusaa jotakuta, ja tätä ilmoitusta uskotaan sokeasti.. Eikä kiusaamisesta "syytetylle" edes kerrota, että ketä hän (muka) on kiusannut tai kuka näin väittää.

Kuulostaa samalta, kuin lastensuojelun toiminta.. valitettavan usein. Naapurien "nimettömiä" ilmiantoja, totuudesta viis ja sitä rataa.

Nimetön kirjoitti...

Tämä "paskablogi"-anonyymi lukee vain otsikon ja alkaa heti avautumaan.


Itsekään en ole ollut mikään mallioppilas.
Välillä olen ollut kiusattu ja taas välillä kiusaaja. Mutta molemmissa tapauksissa kiusaaminen on ollut henkistä.
Onneksi lukiosta eteenpäin pääsin molemmista eroon.

Itsekin olin kaksi kertaa jälki-istunnossa asioista, joista en tiennyt yhtään mitään. Joku oli vissiin väittänyt minun tehneen jotain ja se oli automaattisesti opettajille The Totuus. Ekalla kerralla väitin vastaan ("pahennat vain omaa tilannettasi") ja rangaistukseni koveni. Toisella kerralla pidin turpani kiinni ja kärsin jälkkärini.

Paljon oli mukavia opettajia, mutta nämä muutamat harvat ammattitaidottomat kuspiä-opettajat pilasivat aina jonkun onnettoman oppilaan päivän.

Nimetön kirjoitti...

Ite olen nyt laajasalon yläasteella ja tuntuu kyllä siltä että opettajien mielivalta on käsin kosketeltavissa. Jostain syystä olen joutunut open silmätikuksi vaikka olen pitänyt itseäni "hyvänä oppilaana". Olen kerran ollut jälki-istunnossa ala-asteella ja syystä. Nyt olen joulun jälkeen saanut jälki-istuntoa neljästi "kiusaamisesta" ja viimeksi opettaja ehdotti jo kovempiakin rangaistustoimia. Vieläkään en tiedä ketä minä muka olen kiusannut ja milloin. Vanhemmat uskovat opettajaa.

Siis ihan oikeasti. Mä en tiedä mitä mä olen tehnyt. Jos mä olen jotain kiusannut sanomalla pahasti tai jotain muuta, niin kertokaa mitä mä olen tehnyt ja kenelle, jotta voin olla tekemättä sitä uudelleen. Nyt vain tulee jälkkäriä enkä tiedä mistä. Jos pistän vastaan niin uhkailevat jo koululla erottamisella. Musta tuntuu että mä lähden vetää koko koulusta. Miksi opettajat saa mielivaltaisesti kohdella oppilaita?

Koulu on ollut iha ok tähän asti, numerot samoin ok ja olen halunnut tavoitella sellaista päästötodistusta jolla pääsis haluaamani lukioon, mutta nyt en taida jaksaa enää. Joka viikko saa pelätä mistä nyt rapsahtaa. Tietäis edes kuka väittää minun tehneen jotain vain keksiikö opettaja kaikki jutut.

Nimetön kirjoitti...

Mulla oli samanlainen kokemus itiksen koulusta. Eräs naapuriluokan oppilas väitti kokoajan minun kiusaavan, lyövän ja haukkuvan. Minulle ei koskaan kerrottu ketä minä olen kohdellut väärin ja miten. Vanhemmat tietysti uskovat opettajan ilmoitukseen wilmassa ja huutoa on seurannut kotona. Tätä ois varmaan jatkunut koko kouluajan, mutta sitten tämä ilmiantaja teki sen virheen että väitti minun kiusanneen silloin kun olin sairaana kotona. Silloin vanhempien silmät aukes ja pieni yhteenotto oli opettajien kanssa. Opettaja ei edes anteeksi pyydellyt. "Näitä sattuu". "On tärkeää että ketään ei kiusata".

Fakta on kuitenkin se että järjestelmä jolla yritetään estää kiusaamista on monelle nuorelle järjestelmän itsensä aiheuttamaa kiusaamista, joka on paljon vakavampaa kun ei pysty edes puolustautumaan.

Hieno kirjoitus.

Nimetön kirjoitti...

Hyvä kirjoitus!

Itseäni aihe koskettaa ainoastaan välillisesti. Eräs läheiseni joutui työpaikallaan kiusaajan rooliin. Työnantaja ja "kiusattu" tekivät läheisestäni kiusaajan koko työyhteisön silmissä. Läheistäni ei luultu asian suhteen vaan kerrottiin että sinä olet kiusaaja ja että tekoja ja sanomisia täytyy pyytää julkisesti anteeksi. Kaikki uskoivat tietysti "uhria" eikä toista versiota kuultu tai edes ajateltu sen olevan totta.

Prosessi on vielä kesken joten saa nähdä miten menee. Työnanataja kun tuntuu pelkäävän seurauksia mikäli ei ota "kiusatun" väitteitä todesta ja toimi sen mukaan.

Oikeusasteet kutsuu...

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"Ekalla kerralla väitin vastaan ("pahennat vain omaa tilannettasi") ja rangaistukseni koveni. Toisella kerralla pidin turpani kiinni ja kärsin jälkkärini."

Minkä ihmeen takia suostuit edes istumaan mitään jälki-istuntoa, jos kerran syytön olit? Todistustaakka kun on sillä, joka kiusaajaksi väittää.

Nimetön kirjoitti...

"Minkä ihmeen takia suostuit edes istumaan mitään jälki-istuntoa, jos kerran syytön olit? Todistustaakka kun on sillä, joka kiusaajaksi väittää."

Noinhan se ihannemaailmassa menisi. Mutta 70-80-luvulla koulumaailma oli ihan oma diktatuurinsa. Ja edellisten kirjoitusten perusteella homma ei ole muuttunut yhtään parempaan. Enkä muuten saanut koskaan tietää, kuka oli minun väittänyt tehneeni ja mitä.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Nykyään (ehkä ennenkin) olisi tietysti voinut asiasta tehdä valituksen rehtorille/koulutoimen johtajalle. En tiedä mikä olisi seuraava taho, mutta opetushallitus varmaankin viimeistään kuulisi tällaista järjetöntä käyttäytymistä.

Nimetön kirjoitti...

Buahahahahaha...rahat loppu ...hahahahahaha

http://www.nordicrekry.com/

Onhan se kiusaamista, kun oikeudessa todetaan syyllistyneen kiusaamiseen ja saadaan lähestymiskielto?

Onhan?

T.Sime

Nimetön kirjoitti...

Hohoijaa, taas uusavuttomat puhuu paskaa ja itkee mekkoonsa. Kouluissa on viidakon lait. Opeta kakaras tappelemaan niin loppuu kiusaaminen. Niin minunkin faija teki lapsuudessa 30 vuotta sitte. Kerran vetäsin turpaan kiusaajaa niin loppu pyristely siihen. Sain olla rauhassa. Anonyymi on aivan oikeassa, minäkin olen sanonut lapselle että pistä vastaan jos joku tulee vittuilemaan. Kun ei munattomat miesopettajat ja piipittävät naisopettajat pysty valvomaan ettei ketään kiusata niin sitten on käytettävä oman käden oikeutta itsensä puolustamiseen.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"Anonyymi on aivan oikeassa, minäkin olen sanonut lapselle että pistä vastaan jos joku tulee vittuilemaan. Kun ei munattomat miesopettajat ja piipittävät naisopettajat pysty valvomaan ettei ketään kiusata niin sitten on käytettävä oman käden oikeutta itsensä puolustamiseen."

Puolustautua saa aina, sitä ei kukaan kiellä, mutta edelleenkään toisten hakkaaminen ei ole puolustautumista. Jos kerran joku käy kimppuun, niin poliisille ilmoitus asiasta.

Nimetön kirjoitti...

Oletko sinä hippi-fagerlund sekaisin vai meneekö pieni lapsi tekemään poliisille ilmoituksen asiasta häh?

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Parahin anonyymi on varmaankin kuullut huoltajista, joita alaikäisellä on yksi tai useampia? Entä oletko miettinyt, että sen lapsen voi opettaa soittamaan sille poliisille ihan itsekin? Jos kerran tappelemaankin olisi kykenevä, on myös kykenevä puhumaan.

Nimetön kirjoitti...

Useat "ammattikasvattajat" ovat ihan hukassa näiden kiusaajien ja kiusattujen kanssa. Valitettavan usein tilanteen perinpohjaiseen selvittämiseen ja kunkin osapuolen kuulemiseen ei varata riittävästi aikaa. Kiusattua kuultuaan opettaja lähtee syyttävällä tyylillä kyselemään kiusaajalta tilanteesta, vaikkei todellisuudessa tiedä kuin yhden puolen kertoman tapahtuneesta.

Toisaalta kiusattu ei saa oikeutta tapahtuneeseen ja todella tärkeä jälkihoito ja seuranta unohtuu täysin. Eli "ammtilaiset" (osin liiallisen työtaakan alla) oikaisevat mutkat suoriksi ja kumpikin osapuoli vain kärsii lisää.

Nimetön kirjoitti...

Monesti kiusattu ei uskalla nimetä kiusaajia pahemman kiusauksen pelossa. Hän sen sijaan saattaa nimetä sellaisen, joka on nokkimisjärjestyksessä vielä alempana. Tällöin ilmianto on itseasiassa kiusauskeino.

Nimetön kirjoitti...

"Lapset määrätään kirjoittamaan alle "sopimus", jossa he lupaavat olla enää kiusaamatta. Asiaa käsitellään kuin kyseiset lapset olisivat varmasti syyllisiä"

Minä kun olen aina luullut että alaikäinen ei saa tehdä mitään sopimuksia ilman huoltajan suostumusta :o Mutta näköjään koulumaailmassa mennään viidakon lakien mukaan. Vai onko niin että jos asiasta keskusteltaisiin ENSIKSI mahdollisen kiusaajan huoltajien kanssa, niin nämä saattaisivat tehdä asiasta liian vaikean esittämällä vaikeita kysymyksiä esimerkiksi oppilaan oikeusturvasta...

"Loppujen lopuks viikkojen kuluttua selvisikin että tyttär ei ole kiusannut ketään, hän on vain ollut paikalla kun toista lasta on kiusattu, joten samalla tullut itse sitten leimatuksi kiusaajaksi. "

Tuossa vaiheessa olisin jo mennyt suoraan poliisilaitokselle tekemään tutkintapyyntöä aiheettomasta ilmiannosta, niin erityisopettaja kuin rehtorikin epäiltynä. Ei edes koulussa voida tehdä lapsesta syyllistä vain sillä että tämä on paikalla kun jotain tapahtuu. Aikuisten maailmassahan tälläistä henkilöä kutsuttaisiin todistajaksi...

Nimetön kirjoitti...

Puolustin poikaani henkeen ja vereen 4 vuotta kun ADHD poika härnäsi ja ärsytti poikaani koulussa. Koulu nosti kädet pystyyn ja oli ADHD pojan puolella. Poikani oli aina syyllinen kaikkiin kahnauksiin tilanteesta riippumatta. Jouduimme rahallisiin korvauksiinki ja meno senkuin jatkuin tällä ADHD - pojalla häntä ei saatu kuriin. Meillä oli joko vaihto ehtona paikkakunnan vaihto tai pennun eliminointi, mutta päätimme katsoa kuka tämän pelin voittaa. Me lopulta voitimme. Neljä vuotta kun aikaa kului istuimme ties kuin monenneko kerran rehtori, äidit ja pojat pöydän ympärillä. Poika myönsi tekosensa ja samalla äiti tuumasi " Emme voi asialle mitään!?" En voi muuta sanoa kuin että sääli äitiä, kasva aikuiseksi, hoito löytyy lapsellesikikin niin kuin meille. Meitä on SINUN lapsesi vuoksi juoksutettu tutkimuksesta tutkimukseen turhaan. Ja täysin luotto koululaitosta kohtaan, ei mitään tukea mistään. Miettikää opettajat miksi oppilaissa ja myös vanhemmissa viha kasvaa kun niitä ei uskota eikä niihin luoteta, opettajat ei ole täydellisiä vaan tavallisia räkyttäjiä itsekkin.

Nimetön kirjoitti...

Paras opetus kotona; Väkivalta lopettaa vittuilun.

Eli, neeker. eikun maahanmuuttajista koostuva jengi koulussa päätti alkaa verottamaan poikaa. Isku tuli ruokalassa. Jalat alta ja (4) alkaen yrittämään potkimaan poikaani, siis yrittämään.
Vaan tuli "iskettyä" se keihän kiveen . . . poika oli jo jokusen vuoden harrastanut erästä itsepuolustuslajia.
Ja kas yllätys, kaksi vaikeroiden maassa ja loput ottivat jalat alleen.
Ensiksi toki poikaa syytettiin aloittajaksi, mutta kerrottuani että juttu menee poliisille, sillä koulun henkilökuntaan olevan henkilön raportti asiasta sivuutettiin täysin.

Loppujen lopuksi ao. häiriköt siirrettin johonkin heille sopivampaan kouluun ja poika kävi samassa koulussa päättötödistuksensa hakemassa.

Eli summarum: Lähestulkoon aina, ei opettajta / rehtori ole oikeudenmukaisia, vaan toimivat pieninmän "haitan" periaatteella. EI tule tahraa koulun tai itsensä maineelle.

Nimetön kirjoitti...

Mä olen oikeesti vähän eri mieltä, johtuen omista kokemuksistani. Mua on kiusattu koulussa 11 vuoden ajan, en tänä päivänäkään tiedä mikä mussa ärsytti muita niin paljon, koska nyt aikuisiällä minulla on hirvittävä määrä ystäviä ja kavereita sitäkin enemmän. Ja aina olen samanlaisena pysynyt kuin ennen, siis perusluonteeltani.

Kiusaajien vakiväite on tuo "mä en oo tehny mitään pahaa!" ja opettajiin se on aina mennyt kuin häkä. Minulta ei heru myötätuntoa kiusaajille, ei sitten yhtään. Pienestäkin kova rangaistus on parempi kuin ei yhtään mitään. Kiusaaminen on ihan oikeasti sellainen juttu että työpaikalla se otetaan todella vakávasti. Pitää ottaa koulussakin kun nuo penskat muuten mitään ymmärrä.

Jyri Snellman kirjoitti...

Moni tekee varsinkin nuorena virheitä.

Siispä hyvät nykypäivän koululaiset. Muistakaa antaa anteeksi, jos teitä kiusanneet koulutoverit pyytävät nöyrästi anteeksi, aineelliset vahingot ovat vähäisiä ja he suostuvat korvaamaan ne ja vannovat lopettavansa kiusaamisen.

Paljon pahempaa on, jos itse koulu on kiusaaja (esim. Anna Tapion koulu minun kohdallani). Vallan pitäisi todellakin tuoda vastuuta.

Jyri Snellman kirjoitti...

Muistan miten itse jouduin Rekolan koulussa 6. luokalla hankaliin tilanteisiin, kun yritin miellyttää kahta keskenään nahistelevaa jengiä samanaikaisesti, rehellisyydenkin kustannuksella.

Rehellisyys siis kannattaa, vaikka saattaakin aluksi tehdä kipeää.

Nimetön kirjoitti...

Ei todellakaan ole pahempaa jos koulu on kiusaaja! Vertaisryhmän syrjivä käytös tuo elinikäisen trauman siitä, että persoonassa/olemusksessa/luonteessa/ulkonäössä on pakko olla jotain perustavaa vialla kun kaikki väittää, että olen ällöttävä, vaikka en ole...

Vituttaa kun kirjoitin äsken pitkän viestin, mutta ei mennyt läpi ja ikkunaan tuli teksti "Error...". Se oli vähän kun mun elmänkerta, mitä kaikkea oon kokenut.

Olin todella herkkä lapsi, menin pöydän alle piiloon kun mua kiusattiin. Sopeuduin hitaasti asioihin ja eka luokka oli todella vaikea. Ne sadistiset pikkukusipäät ihan varmasti tajus miten viaton ja avuton uhri mä olin! Ja ne nautti siitä. Mulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua puhein (olin liian kauhuissani) eikä tapella nyrkein tai hakata toista. Olin päätä lyhyempi muita ja tosi laiha. Lisäksi mun kiusaaja oli poika, joka harrasti judoa.

Teininä osasin jo vittuilla samalla mitalla takasin. Mut ei ne varmaan ois uskonu ku nyrkkiä. Ja sen oisivat kyllä ansainneet.

Nimetön kirjoitti...

ADHD-lapset on muuten yleisiä kiusaajien joukossa. Olen kuullut muiltakin samaa kuin eräs tuossa edellä oli kokenut. Ja ADHD aina väittää, että häntä kiusataan tai syrjitään vammansa vuoksi. No voi herrantuuteli...

ADHD on muuten myös yleistä huumeidenkäyttäjien ja juoppojen keskuudessa. Näin tästä kerran dokumentin. Syynä on heidän impulsiivinen luonteensa, joka elää hetkessä. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta lapsi on saatava kuriin niin, että ei kiusaa muita. Luulisin ADHD lasten kiusaavan arempia ja hiljaisempia, koska itse ovat koko ajan menossa. Koko ajan pitää olla jotain hauskaa ja kauheesti virikkeitä ja stimulaatiota. Ja tähän auttaa tietenkin ne huumeet ja viina...

Mun mielestä oli todella tärkeää, että otettiin esille se, että erityislapsikin voi kiusata. Ja silloin miltei poikkeuksetta sinisilmäiset opettajat uskovat häntä. Tai pelkäävät mamman nostavan kanteen, kun viatonta kullannuppua on kiusattu... Vaikka ois ite aina ollu se joka härnää...

Ei ADHD ole mikään syy kiusata. Se on syy riehua :DD No ei...

Nimetön kirjoitti...

"Opettajat myönsivät asian olevan näin, mutta samaan hengenvetoon vielä totestivat että lapseni on ollut kuitenkin mukana, vaikka ei suoranaisesti ole osallistunut kiusaamiseen, koska on ollut paikalla eikä ole tehnyt mitään. Siis, ihan uskomatonta. On aika paljon vaadittu lapselta että hänen pitäisi mennä riitoihin väliin, kun eivät sitä tee aikuisetkaan."

Lapsen olisi pitänyt mennä kertomaan opettajille tässä tilanteessa joka siis ei ole väliinmenimistä vaan välittämistä asioista, ei ole mitenkään paljoon vaadittu asia se.