Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

keskiviikkona, maaliskuuta 17, 2010

LUKIJAN ARTIKKELI: Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu

"Jos korkein oikeus hyväksyy kanteen sillä perusteella, että kuu on juustoa, niin kanne on kyllä hyväksytty, mutta kuu ei ole juustoa." (E. Aurejärvi)

Korkein oikeus on antanut yksityistä pysäköinninvalvontaa koskien tuomion, jonka mukaan ParkCom Oy:llä oli oikeus periä auton kuljettajalta kiinteistöyhtiön pihamaalla tapahtuneesta virheellisestä pysäköinnistä asettamansa valvontamaksut. Päätös ei ollut yksimielinen, vaan ParkCom Oy voitti täpärimmällä mahdollisella äänestysratkaisulla 3-2. Aikaisemmin sekä Vantaan käräjäoikeus sekä Helsingin hovioikeus olivat yksimielisillä päätöksillään hylänneet ParkCom Oy:n velkomuskanteen.

Tuomion puutteellisista ja ylimalkaisista perusteluista

Oikeusvaltiossa tuomioistuinten päätöksiä on lupa kritisoida. Tuomion lainmukaisuutta, oikeellisuutta ja kohtuullisuutta voidaan arvioida ennen muuta sen perustelujen valossa. Jos perustelut voidaan mukisematta hyväksyä, ei tuomion lopputulosta ole syytä moittia vain siksi, että se sattuu oleman erilainen, kuin lukija oli odottanut tai edellyttänyt. Jos tuomion perusteluita ei voida hyväksyä, on lopputulostakin voitava arvostella.

Nyt annetun tuomion perustelut ovat erittäin niukat ja ylimalkaiset, suorastaan ala-arvoiset. Niistä ei käy ilmi, mihin oikeudellisiin lähteisiin ja periaatteisiin tuomio viime kädessä perustuu. Korkein oikeus ohitti käytännössä kaikki asiaan liittyvät keskeiset oikeusongelmat vain ”katsomalla” asioiden olevan jollakin tavalla, ilman minkäänlaisia syvällisiä perusteluja ja pro & contra -tyyppistä argumentointia. Koko tuomiossa ei ole yhtään ainoata viittausta oikeuskirjallisuuteen, vaikka siviili- ja sopimusoikeus ovat oikeudenaloja, joilla oikeustieteellistä tutkimusta on tehty erittäin runsaasti ja tämä tutkimus on tuottanut tulkinta-argumentteja, joilla on ollut hyvin vahva merkitys sopimusoikeudellisen oikeuskäytännön kehittymisessä. Tällaista juttua ei kertakaikkiaan voi ratkaista vain ylimalkaisin viittauksin oikeustoimilakiin, vaan relevantin oikeuskirjallisuuden täydellistä sivuuttamista on pidettävä tuomiovirheeseen rinnastettavissa olevana laiminlyöntinä.

Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Norjan korkein oikeus sisällyttää käytännössä jokaiseen tuomioonsa erittäin laajan katsauksen asian kannalta relevanttiin oikeuskirjallisuuteen ja oikeustieteen kannanottojen esittäminen tuomion perusteluissa on jokapäiväinen ilmiö. Norjassa tosin ylimmän lainkäyttöelimen virkoihin pääsylle on asetettu sen verran kovat vaatimukset, että samanlaisia kriteereitä noudatettaessa Suomessa monikaan KKO:n nykyisistä jäsenistä ei olisi edes päässyt virkaansa. Kuriositeettina mainittakoon, että ehkäpä Ranskaa lukuunottamatta juuri missään muussa maassa ei oikeuskirjallisuuden hyödyntäminen ja oikeustieteelliseen tutkimukseen viittaaminen tuomion perusteluissa ole niin vähäistä kuin Suomessa. Jopa monissa kehitysmaina pitämissämme maissa lainkäyttö on tältä osin paljon kehittyneempää kuin meillä.

Korkien oikeus on halunnut ilmeisesti tarkoituksenmukaisuussyistä sivuuttaa asiaan liittyvät vaikeat ja monisyiset sopimuksen syntyopilliset ja julkisen vallan käyttöä sekä sopimusvapautta koskevat rajanvedot ja välttää käyttämästä pro & contra -tyyppistä tuomion perustelutapaa. Pro & contra -perustelutapa tarkoittaa sitä, että tuomion perusteluihin pitää sisällyttää tuomion lopputulosta puoltavien perusteiden (rationes decidendi) ohella myös lopputulosta vastaan mahdollisesti puhuvat perusteet (rationes dubitandi). Tuomarin on punnittava eri suuntaan puhuvia perusteita keskenään ja päädyttävä ratkaisuun, jota puoltavat perusteet painavat punninnassa contra -perusteita enemmän.

Tässä ratkaisussa ei tällaista punnintaa ole suoritettu lainkaan, vaikka käsillä on ollut äärimmäisen monisyisiä oikeusongelmia ja moninaisia eri suuntiin vaikuttavia näkökohtia ja perusteita. Yhtäältä kysymys on ollut erittäin tärkeästä rajanvedosta julkisen vallan käytön sekä sopimusvapauden välillä. Ylen uutisissa haastatellun hallinto-oikeuden professorin Olli Mäenpään mielestä korkein oikeus käveli tällä ratkaisullaan yli perustuslain. Tämä on erittäin kova väite ja sen valossa on täysin käsittämätöntä, että korkeimman oikeuden tuomion perusteluissa ei vähäisimmässäkään määrin edes arvioida koko asiaa perustuslain ja perusoikeuksien kannalta! Jo tämä seikka yksinään lähentelee tuomiovirhettä.

Edelleen tässä asiassa on ollut kyse ensimmäisestä niinsanottuja sopimuksen suoraan synnyttäviä tosiseikkoja käsittelevästä ennakkopäätöksestä Suomessa. Tähän nähden on hämmästyttävää, suorastaan pöyristyttävää, että korkein oikeus ei ole vaivautunut millään tavalla, sopimusoikeudelliseen oikeustieteelliseen tutkimukseen tukeutuen tai edes tukeutumatta suorittamaan minkäänlaista punnintaa sopimuksen syntymisen edellytyksistä silloin, kun väitetty sitoutuminen on perustettu muuhun kuin nimenomaiseen tahdonilmaisuun! Sopimusehtojen sitovuudesta, tyyppikohtuuttomuudesta ja sopimuksen syntyedellytyksistä löytyy hyllymetreittäin kovatasoista oikeudellista tutkimusta, jolle korkein oikeus on kuitenkin viitannut kintaalla päätyessään vain ylimalkaisesti oikeustoimilakiin viitaten ”katsomaan” sopimuksen syntyneeksi. On valitettavaa, että ainoa tuomioista ilmenevä sopimusoikeudellinen punninta löytyy eri mieltä olleitten jäsenten lausunnosta, jossa on edes hieman pyritty luotaamaan sitä, minkälaiset erityiset edellytykset tämänkaltaisen sopimuksen syntymiselle on syytä asettaa. Tässä aiheessa riittäisi pureskeltavaa helposti yhtä oikeustieteellistä väitöskirjaa varten, mutta korkeimman oikeuden enemmistö ei ole suorittanut asiassa minkäänlaista punnintaa!

Pro & contra -tuomionperustelumetodin ehkäpä arvovaltaisin puolestapuhuja Suomessa on ollut Lapin yliopiston lainkäytön professori Jyrki Virolainen, joka tuon tuostakin on esittänyt erittäin voimakasta kritiikkiä tuomioistuimia ja tuomareita kohtaan sen vuoksi, että tuomioitten perustelut eivät monestikaan täytä alkeellisimpiakaan oikeusvaltiossa edellytettäviä kriteereitä. Tältä osin viittaan esimerkiksi teokseen Virolainen – Martikainen: Pro & Contra. Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä, Talentum, 2003. On selvää, että professori Virolaisen kirjassaan esittämien oppien ja tuomion asianmukaiselle perustelemiselle asettamien kriteerien valossa korkeimman oikeuden nyt puheena olevaa tuomiota on pidettävä täysin kelvottomana.

Huomionarvoista tämän tuomion perusteluissa on se, että niissä on laiminlyöty jopa jutun lopulta voittaneen ParkCom Oy:n kannalta ensiarvoisen tärkeät kysymykset, joihin se on nimenomaisesti pyytänyt tuomioistuimelta ratkaisua. Muutoksenhakemuksessaan ParkCom Oy esikysymyksenä argumentoi erittäin vahvasti sellaisen näkökannan puolesta, että julkisen pysäköinninvalvonnan oikeus määrätä pysäköintivirhemaksuja yksityisellä alueella yksityisen tahon asettamien pysäköintiehtojen rikkomisesta olisi nykyisen lainsäädännön valossa epäselvää. ParkCom Oy esitti väitteensä tueksi erittäin vakuuttavia ja oikeudellisesti korkeatasoisia argumentteja. Korkein oikeus ei vaivautunut millään tavalla edes pureutumaan tähän esikysymykseen, jolla ilman muuta olisi voinut olla asian ratkaisun kannalta merkitystä, vaan se tyytyi vain lakonisesti toteamaan, ikään kuin itsestäänselvyytenä, että julkinen pysäköinninvalvonta on toimivaltainen myös yksityisellä alueella. Vaikka tämä olisikin päättelyn oikea lopputulos, niin kyllä ParkCom Oy:llä olisi kuitenkin ollut oikeus saada perusteltu ratkaisu tähän esittämäänsä ja asian ratkaisemisen kannalta keskeiseen esikysymykseen. Tuomio, jossa ei edes vastata itse pääasian ratkaisun kannalta olennaisiin ja perusteltuihin kysymyksiin, ei täytä minkäänlaisia standardeja.

Edelleen ParkCom Oy pyysi korkeinta oikeutta nimenomaisesti ratkaisemaan kysymyksen siitä, voidaanko ajoneuvon kuljettajaa koskeva näyttökysymys todistusoikeudellisesti pätevällä tavalla kääntää siten, että ”en ajanut” -väitteen tehnyt vastaaja joutuisi esittämään näyttöä ajoneuvon kuljettajasta. Tämäkin kysymys korkeimman oikeuden tuomiossa ohitettiin täysin, vaikka sillä olisi ollut aivan olennaisen tärkeä merkitys tulevien vastaavien oikeusriitojen käsittelyssä, joskaan ei tässä yksittäistapauksessa.

On älytöntä, että korkein oikeus ei vaivautunut ratkaisemaan tällaisia kysymyksiä ja jätti tahallaan ilmaan epäselvyyksiä, jotka aivan ilmeisesti tulevat aiheuttamaan tulevaisuudessa suuria ongelmia. Korkeimman oikeuden tulisikin ymmärtää, että kun on kyse tällaisesta laajakantoisesta ratkaisusta, asia pitäisi käsitellä laajasti, laajemminkin kuin vain siltä osin, mikä on juuri käsillä olevan yksittäistapauksen ratkaisemiseksi välttämätöntä. Vaikka tuomioistuinten tehtävänä onkin ratkaista ainoastaan konkreettisia oikeusriitoja ja varsinainen lainsäädäntötyö kuuluu eduskunnalle, ei tämä tietenkään estä sitä, etteivätkö etenkin ylimmät tuomioistuimet voisi ja ettei niiden pitäisi ratkaista asiassa esiintyviä oikeudellisia kysymyksiä ”laveasti” ja tyhjentävästi perustellen myös myöhempiä oikeusriitoja silmällä pitäen.

Vaikka tämässä yksittäistapauksessa kantaja onnistuikin toteennäyttämään vastaajan kuljettaneen ajoneuvoaan kanteessa tarkoitettuina ajankohtina aivan normaalien todistustaakkasääntöjen puitteissa, olisi korkein oikeus toki voinut ja sen olisi pitänyt ottaa selkeä kanta myös todistustaakan kääntämistä koskevaan kysymykseen, koskapa tällainen väite oli nimenomaisesti tehty ja koska on aivan ilmeistä, että tämä oikeuskysymys tulee jatkossa lukuisia kertoja aktualisoitumaan. Mutta kuten sanottu, tähänkään korkein oikeus ei sitten kyennyt.

Osapuolet esittivät tuomioistuimelle myös lukuisia muita kysymyksiä ja väitteitä, joiden osalta korkein oikeus ”lintsasi” ottamatta niihin lainkaan edes kantaa. Kummallekaan tämän yksittäisen riita-asian osapuolista ei varmasti jäänyt sellaista kokemusta, että asia olisi huolellisesti ja perusteellisesti käsitelty ja osapuolten esittämät väitteet, näkökohdat ja perustelut olisivat asianmukaisesti otettu huomioon ratkaisua tehdessä. Pikemminkin tuomiosta jää se vaikutelma, että ratkaisu on päätetty ensin ja sitten on kirjoitettu fasadiperustelut, jotka näennäisesti ”johtavat” asiassa annettuun lopputulokseen. Kimurantteihin kysymyksiin ei edes puututtu, koska se olisi ollut työlästä ja epätarkoituksenmukaista ja voinut jopa johtaa poispäin ennalta päätetystä ratkaisusta.

Tämän jutun vastaajalla oli oikeus edellyttää, että tuomion perustelut tällaisessa uusia oikeudellisia kysymyksiä koskevassa riita-asiassa selkeästi ja yksityiskohtaisesti olisivat ilmentäneet, mihin säännöksiin sekä millä tavalla ja mihin oikeudellisiin lähteisiin ja periaatteisiin tukeutuen tuomion perusteluissa olevat ratkaisut on lopulta tehty. Tämän edellyttämisen oikeutus on erityisen korostettu tehtäessä oikeudellisia ratkaisuja perusoikeusympäristössä, kuten nyt oli laita. Nyt tuomion perusteluissa ovat nämä oikeudelliset perustelut erittäin pinnalliset ja ”katsomiseen” perustuvat ilmentämättä lainkaan sitä, millaisiin yksityiskohtaisempiin perusteluihin tuo ”katsominen” lopulta tukeutuu. Tällä ratkaisullaan korkein oikeus riisti jutun vastaajalta hänelle kuuluvan oikeuden saada asiassa asianmukainen, perusteltu ja lopputulokseltaan hyväksyttävä tuomio.

Korkeimman oikeuden ratkaisukokoonpanosta

Lain mukaan (korkeimman oikeuden) Presidentti voi muutoinkin määrätä periaatteellisesti merkittävän tai muuten laajakantoisen lainkäyttöasian tai sen osan käsiteltäväksi täysistunnossa tai vahvennetussa jaostossa.

Nyt korkeimman oikeuden ratkaistavana ollut asia oli periaatteellisesti erittäin merkittävä. Käsillä oli erittäin tärkeää rajanvetoa kahden perusoikeuden, yhtäältä julkisen vallan käytön ja laillisuusperiaatteen, toisaalta yksityisen omaisuuden suojan sekä sopimusvapauden, välillä. Edelleen käsillä oli erittäin tärkeä prejudikaattikysymys koskien sopimuksen suoraan synnyttäviä tosiseikkoja, sopimuksen syntymistä, sitovuutta ja eräitä ns. tyyppikohtuuttomuuteen liittyviä näkökohtia. Ei ole pienintäkään epäselvyyttä siitä, etteikö tämä ratkaisu, jolla on erittäin merkittäviä ja suorastaan sopimusoikeuden järjestelmän ytimeen ulottuvia vaikutuksia, olisi tärkein korkeimman oikeuden sopimusoikeudellinen ennakkopäätös pitkiin aikoihin.

Tällä tuomiolla luotiin maanomistajalle oikeus yksipuolisesti asettaa haluamansa varallisuusoikeudellinen seuraamus niin ikään yksipuolisesti, mutta tietenkin oikeutetusti asettamiensa pysäköintiehtojen rikkomisesta. Lisäksi tällä tuomiolla perustettiin yksityiselle taholle oikeus sellaiseen julkisen vallan käyttöä tosiasiallisesti merkitsevään toimintaan, jollaista oikeusperustetta ei perinteisesti ole katsottu voitavan luoda oikeudellisen ratkaisukäytännön myötä, vaan kyllä uudet tämänkaltaiset oikeudelliset instituutiot on tähän asti edellytetty perustettavan nimenomaisella lainsäädännöllä.

On täysin selvää, että tässä asiassa oli kyse periaatteellisesti merkittävimmästä tuomiosta, jonka korkein oikeus on tehnyt ehkäpä vuosikymmeniin. Tämän lisäksi ratkaisu kosketti suoraan tuhansia, ehkä jopa kymmeniä tuhansia yksityisen valvontayhtiön toimesta ”sakotettuja” kansalaisia. Näin laajakantoista lainkäyttöasiaa sen välitön vaikutuspiiri huomioon ottaen korkein oikeus tuskin koskaan on ratkaissut.

Tämä asia olisi aivan ehdottomasti kuulunut vähintäänkin vahvennetussa jaostossa, ellei peräti plenumissa eli täysistunnossa ratkaistavaksi. Harvoin, jos koskaan, korkeimmassa oikeudessa tulee esille kysymystä, jossa perusteet asian käsittelemiseksi vahvennetussa jaostossa olisivat yhtä vahvat kuin ne nyt olisivat olleet.

Koska oli ilmeistä, että ratkaisusta tultaisiin äänestämään – tai ainakin jossain vaiheessa selvisi, että asiassa joudutaan äänestämään – olisi asian siirtäminen täysistuntoon tai vahvennettuun jaostoon ollut tästäkin syystä tarpeen. On oikeudenkäynnin osapuolten kannalta kohtuutonta, että tällaisia täpäriä 3-2 -äänestysratkaisuja ylipäänsä annetaan. On täysin mahdollista, että jos tämä asia olisi käsitelty jossakin toisessa kokoonpanossa, olisi ratkaisu aivan hyvin voinut olla toinen. Tuskinpa nyt kanteen hylkäämisen puolesta äänestäneet kaksi oikeusneuvosta olivat ne ainoat jäsenet korkeimmassa oikeudessa, jotka olisivat päätyneet hylkäämään kanteen.

Jos vaa´ankieliasemassa ollut oikeusneuvos olisikin päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun, olisi tämä täpärä äänestysratkaisu puolestaan ollut aivan kohtuuton ParkCom Oy:n kannalta, jolla niin ikään oli oikeus saada asiassa perusteltu ja hyvä tuomio. Kyllä tällaiset periaatteellisesti tärkeät ja kauaskantoiset asiat pitäisi aina käsitellä vahvennetussa kokoonpanossa, jolloin lopputulos, oli se sitten mikä hyvänsä, tarkemmin vastaisi korkeimman oikeuden, eikä vain muutaman sen yksittäisen jäsenen, kantaa.

Korkeimmassa oikeudessa tulisikin harkita koeäänestysmenettelyn käyttöönottoa. Jos koeäänestyksessä havaitaan, että asian ratkaisusta joudutaan äänestämään, juttu pitäisi automaattisesti siirtää ainakin jonkinlaiseen vahvennettuun kokoonpanoon. Olisi täysin perusteltua edellyttää, että korkein oikeus olisi tuomiovoipa viisijäsenisenä ainoastaan ollessaan ratkaisusta yksimielinen ja äänestysratkaisut edellyttäisivät suurempaa kokoonpanoa, jolloin sattuman – siis sen, ketkä yksittäiset oikeusneuvokset kulloisenkin jutun ratkaisevat – vaikutus saataisiin minimoitua.

On täysin selvää, että tällaisen täpärällä äänestysratkaisulla annetun ratkaisun kohdalla ei voida jälkikäteen sanoa jonkun olleen oikeassa tai väärässä tai että asia olisi ollut ”selvä” alusta alkaen. Kukaaan muu, kuin asian ratkaissut kokoonpano, ei voi sanoa varmasti tienneensä etukäteen, mikä ratkaisu tulisi olemaan. Asia on ollut oikeudellisesti erittäin epäselvä ja siitä on voitu esittää toisistaan poikkeavia, perusteltuja ja juridisesti kestävälle päättelylle perustuvia oikeudellisia käsityksiä. Tuomio, joka asiassa annettiin, on vain käytettävissä olevan riidanratkaisujärjestelmän tuottama lopputulos, jota on noudatettava, mutta jonka lopputuloksen oikeellisuutta on lupa arvostella. Tämän tuomion perustelut ja syntytapa eivät vastaa sitä tasoa, jota oikeusvaltiossa lainkäytön asiakkailla sekä suurella yleisöllä on oikeus edellyttää.

Korkeimman oikeuden roolista oikeuskäytännön kehittäjänä

Korkeimman oikeuden tehtävä on yhdenmukaistaa ja linjata oikeuskäytäntöä tekemällä ennakkopäätöksiä sellaisissa oikeuskysymyksissä, joilla voidaan arvella olevan merkitystä tulevaisuutta ja siellä ilmeisesti esiin tulevia tilanteita silmälläpitäen. Lainsäätäjä luo raamit säätämällä yleisiä ja abstrakteja lakeja, jotka sitten tuomoistuinkäytännössä yksittäisiin tapauksiin sovellettuna saavat lopullisen sisältönsä. Ratkaisutoiminnassaan tuomioistuinten tulee ottaa huomioon paitsi lainsäädäntö ja sen valmisteluaineistosta ilmenevä tarkoitus, myös aikaisempi asiaa koskeva oikeuskäytäntö, asiaa kosketteleva oikeustieteellinen tutkimus sekä yhä enenevässä määrin myös reaaliset argumentit.

Tuomioistuimet, ja varsinkaan ylimmät tuomioistuimet, eivät siten ole vain mekaanisia lain soveltajia, vaan niiden tehtävä on aktiivisesti kehittää oikeutta. Korkeimman oikeuden, ja nimenomaan sen, tehtävä on viime kädessä vetää rajat sen suhteen, mihin asti (tässä tapauksessa) sopimusoikeuden annetaan kehittyä ohi ja yli asiaa koskevan lainsäädännön ja oikeustieteessä syntyneiden tulkintasuositusten. Korkein oikeus ei voi vain seurata tilanteen kehittymistä, vaan sen pitää itse, aktiivisesti, osallistua oikeuden kehittämiseen ja kehittymiseen.

Tässä yksityisiä pysäköinninvalvontamaksuja koskeneessa ratkaisussaan korkein oikeus toteaa, että

Yhteiskunnallisen kehityksen sekä tavaroiden ja palveluiden vaihdannassa käyttöön otettujen uusien menettelytapojen myötä on jo melko pitkään jouduttu havaitsemaan, ettei kaikkia esiin tulevia sopimuksen syntymiseen liittyviä tilanteita kyetä selittämään oikeustoimilain perinteisellä, tarjoukseen ja siihen annettuun vastaukseen perustuvalla mallilla.

Korkein oikeus tyytyy siis vain toteamaan, että sopimusoikeudellinen käytäntö on jo ajat sitten jättänyt asiaa koskevan lainsäädännön taakseen ja käytännössä alkanut elää omaa elämäänsä. Korkein oikeus heittäytyy ikään kuin ajopuuksi asiassa, vaikka juuri sen itsensä pitäisi aktiivisesti johtaa, viitoittaa ja asettaa rajoja tälle kehitykselle!

Suomessa on jo pitkään ollut ongelmana se, että vallalla on erittäin monenkirjavia ja lainsäädännön sekä sopimusoikeudellisen tutkimuksen perusteiden vastaisia sopimuskäytäntöjä, jotka ovat käyneet monin paikoin yksityishenkilöille mahdottomiksi hallita ja kuluttajalle kohtuuttomiksi. Erittäin hyvänä esimerkkinä sopimusoikeudellisen käytännön ajautumisesta kauas perusperiaatteistaan ovat yrityshakemistopalveluita tarjoavan Directa Oy:n laskutusepäselvyydet. Kun sopimusoikeuden selkeästä, tarjous–vastaus -malliin perustuvasta lähtökohdasta ollaan etäännytty niin kauas, että sopimuksen voidaan katsoa syntyvän käytännössä passiivisuuteen perustuen, ilman minkäänlaista tahdonilmaisua, ollaan ajauduttu tilanteeseen, jossa tuomioistuimissa joudutaan ratkaisemaan mitä eriskummallisimpia kysymyksiä koskien sitä, mitä eri tilanteissa itse asiassa olikaan sovittu.

Korkein oikeus on nimenomaisesti se instanssi, jonka pitäisi laittaa nämä monenkirjavat käytännöt kuriin. Sen pitäisi estää sen kaltaisen sopimusoikeudellisen käytännön syntyminen, joka aivan ilmeisesti tulee johtamaan vakaviin tulkintaongelmiin käytännön elämän tasolla. On täysin selvää, että nyt annettu korkeimman oikeuden ratkaisu, samalla kun se ehkä selvensi yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyviä oikeudellisia ongelmia, loi melkoisen nipun kokonaan uusia tulkintaongelmia, joita eri oikeusasteissa ratkotaan vielä kaukana tulevaisuudessa. Ratkaisullaan korkein oikeus avasi Pandoran lippaan – kukaan ei voi enää tietää, mitä kaikkea nyt onkaan mahdollista sopia vain asiasta kertovat kyltit pystyttämällä.

Tällaisilta tulkintaongelmilta ja monenkirjavalta kyseenalaiselta sopimuskäytännöltä olisi ollut helppo välttyä, jos korkein oikeus olisi aikanaan hoitanut tehtävänsä ja pitänyt huolen siitä, että pitäydytään tiukasti laissa ja sopimusoikeudessa vakiintuneissa oikeusperiaatteissa eikä sallita sellaista kehitystä, jonka seurauksena ”joudutaan havaitsemaan” asioiden ihan itsestään kehittyneen suuntaan, joka ei ollut tarkoitus.

Reaalisista argumenteista

Tätä asiaa Vantaan käräjäoikeudessa sekä Helsingin hovioikeudessa käsiteltäessä järjestettiin suullinen käsittely, jossa tuomioistuin kuuli kantajan nimeämiä todistajia, joita vastaajalla oli mahdollista myös vastakuulustella. Todistelun aikana kävi ilmi, että ParkCom Oy:n pysäköinnintarkastaja ei tuntenut pysäköintiä koskevaa keskeistä lainsäädäntöä. Hän ei esimerkiksi osannut selittää, mikä ero on lain tarkoittamalla ajoneuvon pysäköimisellä ja pysäyttämisellä. Todistajana kuultiin myös juristin tutkinnon suorittanutta valvontaesimiestä, joka oli siinä virheellisessä käsityksessä, että kiinteistön omistaja määräisi pelastusteiden sijainnin. Hän ei myöskään osannut vastata siihen kysymykseen, mikä on lain edellyttämä seuraamus pelastustielle pysäköimisestä.

Tuomioistuimelle tällä tavalla konkreettisesti tuli esille se yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyvä vakava epäkohta, että kun toimintaa voi harjoittaa kuka tahansa, ei ole olemassa mitään takeita siitä, että näitä maksuja asettavat henkilöt edes tietäisivät, mitä he ovat tekemässä. Kun pysäköinninvalvontaa harjoittavan yhtiön työntekijät puhuvat oikeudessa valan velvoituksin pehmoisia eivätkä tunne edes alan keskeistä lainsäädäntöä, niin se johdattaa varmasti tuomioistuimen siihen aivan oikeaan johtopäätökseen, että lainsäätäjä ei ole turhaan säätänyt näitä tehtäviä hoitaville viranhaltijoille tiettyjä kelpoisuusvaatimuksia. Tämä reaalinen argumentti on aivan varmasti ollut osaltaan johdattamassa alioikeuksia siihen ratkaisuun, minkä ne tekivätkin, niin kuin oikein onkin.

Kun korkein oikeus sitten ratkaisi tämän asian kirjallisessa menettelyssä puhtaasti paperien perusteella, ei tällaisia ”kupruja” kantajan taholta päässyt tietenkään syntymään eikä oikeusneuvoksille syntynyt samanlaista omiin havaintoihin perustuvaa käsitystä yksityisen pysäköinninvalvonnan todellisuudesta, kuin alempien tuomioistuinten jäsenille. Paperit eivät punastele, sanotaan. Lainkäyttö menettää kokonaan otteensa reaalitodellisuuteen, kun se tapahtuu kliinisesti vain kirjelmien perusteella, eikä ratkaisukokoonpano pysty ottamaan vastaan aitoa todistelua tai käymään aitoa keskustelua oikeudenkäynnin osapuolten kanssa. On täysin selvää, että jos korkeimman oikeuden jäsenillä olisi ollut mahdollisuus seurata edes videotallenne hovioikeuden pääkäsittelystä, he olisivat huolellisemmin miettineet myös niitä seuraamuksia, joita annettavaan tuomioon tulee väistämättä liittymään.

ParkCom Oy:n toimitusjohtaja on julkisuudessa ilmoittanut yhtiön nyt palkkaavan uusia pysäköinnintarkastajia. Vähimmäisvaatimukset työhön ovat hänen mukaansa ”jonkinlainen peruskoulutus, ajokortti ja liikennemerkkien lukutaito”. Esimerkiksi pysäköimistä koskevan keskeisen lainsäädännön tuntemusta ei vaadita, saati testata. Kontrasti siihen, mitä julkisessa valvonnassa työskenteleviltä edellytetään, on aika kova.

Toinen reaalinen argumentti, joka korkeimman oikeuden ehdottomasti olisi pitänyt ottaa huomioon, on se seikka, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ollaan säätämässä lakia. Tämänkaltaisen julkisen vallan käyttöön rinnastettavan toimivallan luominen yksityiselle taholle sopii paljon luontevammin yhteiskuntapoliittisen päätöksentekoprosessin kuin oikeuskäytännön myötä tehtäväksi. ParkCom Oy:n kanteen hylkäävää näkökantaa olisi vahvasti puoltanut se, että kun asiasta joka tapauksessa ollaan säätämässä lailla, ei ole tarvetta luoda tätä toimivaltaa oikeuskäytännöllä, joka aivan varmasti tulevaisuudessa tulee johtamaan uusiin epäselvyyksiin sen suhteen, missä kaikissa muissa tilanteissa epätyypillisiin sopimusehtoihin voidaan katsoa sitouduttavan muuten kuin nimenomaisin tahdonilmauksin.

Vielä yksi tärkeä, lähinnä ParkCom Oy:n kantaa tukenut reaalinen argumentti koskien tällaisen toiminnan yhteiskunnallista tarvetta ja hyötyä sekä maanomistajien mahdollisuutta halutessaan parantaa omaisuuden suojaansa siitä, mitä se viranomaisvalvonnan varaan jätettynä käytännössä on, jäi korkeimmalta oikeudelta kokonaan käsittelemättä.

Tuomioistuinten ratkaisujen pitää olla rationaalisesti perusteltuja ja seuraamuksiltaan hyväksyttäviä. Voiko tuomio koskaan olla asianmukainen, jos sen seuraamuksia ei ole edes mietitty? Jos tuomioistuin perustelee ratkaisuaan myös reaalisin argumentein, sen täytyy ilman muuta kirjoittaa myös nämä punninnat tuomion perusteluissa näkyviin. Miten muuten oikeudenkäynnin osapuolet ja yleisö voisivat saada tietoa siitä, minkälaisiin perusteluihin ja punnintoihin tuomio lopulta on perustunut?

Kysymys julkisen vallan käytöstä

Tässä jutussa oli syvällisesti kyse muun muassa siitä, tuleeko tämänkaltainen yksityisoikeudellisten seuraamusten asettaminen pysäköintiehtojen rikkomisesta, käytännössä siis pysäköintivirheistä, samaistaa viranomaisten suorittamaan julkisen vallan käyttöön vai ei. Jutun vastaaja oli katsonut, että oikeus määrätä valvontamaksu yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa tapahtuneesta pysäköinnistä sekä oikeus kerätä tällaista maksua oli yksityisen yrityksen toimesta tapahtuvaa julkisen vallan käyttöä, joka edellytti lainsäädäntöä. Sopimusvapauteen kyseistä oikeutta ei voitu perustaa.

Korkein oikeus on ratkaissut tämän kysymyksen äärimmäisen niukoin perusteluin ikään kuin esikysymyksenä sopimuksen syntyä koskevalle problematiikalle. Kun julkisen vallan käyttöä koskeva kysymys oli ensin ohitettu vain sillä itsestään selvällä toteamuksella, että periessään väitettyyn sopimukseen perustuvaa saatavaa kiinteistön omistaja tai haltija (tai määräämänsä) ei käytä lain mukaan viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa, on korkein oikeus järkeillyt, että ainoaksi ratkaistavaksi kysymykseksi asiassa jää kysymys sopimuksen syntymisestä.

Tämä perustelulausuma on ainutlaatuisen virheellinen ja suorastaan alleviivaa tuomion perusteluiden kelvotonta laatua. On päivänselvää, että jos hyväksytään osapuolia velvoittavan sopimuksen syntyminen valvontayhtiön väittämällä tavalla, ei tällaiseen sopimukseen perustuvan saatavan velkomisessa voi mitenkään olla kyse julkisen vallan käytöstä. Tietenkin käsittelyjärjestyksen olisi pitänyt olla se, että ratkaistaan ensin kysymys sopimuksen syntymisestä. Valvontamaksujen asettamista voitaisiin pitää julkisen vallan käyttöön rinnastettavana tekona ainoastaan siinä tapauksessa, että sopimuksen ei katsottaisi syntyvän pysäköinnin perusteella. Silloinhan maksun vaatiminen perustuisi johonkin muuhun, kuin pysäköintiä koskevaan sopimukseen.

Näin ollen on aivan itsestään selvää, että tämä julkisen vallan käyttöä sivuava problematiikka olisi pitänyt ottaa huomioon reaalisena argumenttina sopimuksen syntymistä koskevaa ratkaisua tehtäessä. Toisin sanoen korkeimman oikeuden olisi pitänyt sopimuksen syntymekanismin hyväksyttävyyttä ja sille asetettavia erityisiä edellytyksiä punnitessaan ottaa huomioon se seikka, että jos tällainen sopimuksen syntyperuste hyväksytään, se tulee merkitsemään sellaisen toimivaltaperusteen synnyttämistä maanomistajalle, joka tosiasiallisesti muistuttaa hyvin läheisesti julkisen vallan käyttöä. Koska jo perustuslain nojalla rangaistusten ja muitten seuraamusten on perustuttava lakiin, vaikuttaisi tämä reaalinen argumentti voimakkaasti siihen suuntaan, että sopimuksen syntyperustetta tällaisessa tilanteessa ei tulisi hyväksyä.

Ottamatta enemmälti kantaa siihen, olisiko tämä julkisen vallan käyttöä koskeva punninta riittänyt kallistamaan vaa´an sille kannalle, että sopimuksen sanottua syntyperustetta ei olisi tullut hyväksyä, on suorastaan päivän selvää, että eihän kysymystä julkisen vallan käytöstä voida tällaisessa asiassa ratkaista kokonaisuudesta irrallaan ikään kuin erillisenä esikysymyksenä, niin kuin korkein oikeus nyt on tehnyt. Joka ei tätä ymmärrä, ei peijooni vieköön saisi hoitaa päivääkään oikeusneuvoksen virkaa tai mitään muutakaan lainkäyttötehtävää!

Miten tästä eteenpäin?

Yksityiset pysäköinninvalvontayritykset ovat tuomion myötä aloittaneet toimintansa uudelleen ja tulevat perimään myös vanhat saatavansa. Valvontayhtiöt voivat vaatia saatavilleen korkolain mukaista viivästyskorkoa niiden eräpäivästä lukien. Perintäkuluja ne eivät voi vaatia, koska kuluttajilla on ollut oikeus pidättyä oikeudellisesti epäselvien maksujen suorittamisesta, kunnes epäselvyys on väistynyt.

ParkCom Oy on julkisuudessa ilmoittanut, että se tulee vaatimaan maksamattomista maksuista ainoastaan pääoman suorittamista, eikä korko- tai viivästyskuluja peritä. Tätä yhtiö perustelee hurskaasti sillä, että tilanne on kuluttajien näkökulmasta ollut epäselvä. Tähän astihan yhtiö on ollut tiukasti sitä mieltä, että heidän oikeutensa valvontamaksujen asettamiseen on ollut täysin selvä ja perustunut Suomen lakiin.

Ele on tietysti ihan reilu, mutta tosiasiallisesti kyse on myös siitä, että korkojen laskeminen tuhansille, ellei peräti kymmenille tuhansille maksuille olisi niin työlästä, että korkokulut eivät riittäisi kattamaan niiden laskemisesta aiheutuvaa työmäärää. Toinen asiaan liittyvä seikka on se, että kun maksamatta jääneen valvontamaksun nopea maksu on näin tehty kuluttajan kannalta edulliseksi, nostaa tämä kuluttajien kynnystä maksamisesta pidättymiselle siitäkin huolimatta, että he kokisivat valvontamaksun virheellisin perustein määrätyksi. Jos maksusta edelleen pidättyy ja valvontayhtiö ryhtyy perimään saatavaansa oikeusteitse, korot ja viivästyskulut tullaan varmasti vaatimaan maksun alkuperäisestä eräpäivästä lähtien. Tällä kädenojennuksellaan valvontayhtiö siten käytännössä varmistaa, että erittäin harva ryhtyy sen kanssa uhkapeliin vähäisen summan vuoksi, vaikka maksun kiistäminen sinänsä olisikin perusteltua.

Jos valvontamaksu on määrätty virheellisin perustein tai se on osoitettu henkilölle, joka ei ole ajoneuvoa pysäköinyt, pitää siitä reklamoida, eikä tällaista valvontamaksua pidä edelleenkään maksaa. Korkein oikeus ei ottanut lainkaan kantaa siihen kysymykseen, voidaanko todistustaakka kääntää sillä tavalla, kuin ParkCom Oy on kaikissa oikeusasteissa tuloksetta vaatinut. Oikeus päätyi jälleen vain ”katsomaan”, ilman minkäänlaisia sisällöllisiä perusteluita, vastaajan toimineen ajoneuvon kuljettajana. Koska ParkCom Oy:n vaatimusta todistustaakan kääntämisestä ei korkeimmassa oikeudessa edes noteerattu, on edelleen lähdettävä siitä, että todistustaakka ajoneuvon kuljettajasta on yksinomaan valvontayhtiöllä. Maksua voi vaatia ainoastaan ajoneuvon pysäköineeltä kuljettajalta. Vaikka tässä tapauksessa yhdeksän kertaa kiellon vastaisesti pysäköineen vastaajan katsottiinkin kuljettaneen itse omistamaansa ajoneuvoa, on tilanne täysin toinen sellaisessa tapauksessa, jossa valvontamaksuja on määrätty vain yksi tai kaksi ja henkilö ei aidosti tiedä tai muista, kuka hänen ajoneuvonsa on ehtojen vastaisesti pysäköinyt. Suomessa on täysin tavanomaista, että perheen käytössä olevalla autolla saattaa olla viisikin mahdollista kuljettajaa.

Koska korkeimman oikeuden tuomiosta ei muuta ilmene, on edelleenkin lähdettävä siitä, että ajoneuvon rekisteriin merkityllä omistajalla tai haltijalla ei voine olla mitään velvollisuutta edesauttaa ajoneuvon kuljettajan selvittämistä. Hän on jo lähtökohtaisesti täysin ulkopuolinen taho siinä sopimussuhteessa, jonka perusteella yksityisoikeudellisia pysäköinninvalvontamaksuja asetetaan. On sinänsä totta, että ajoneuvon kuljettaja yleensä on sen omistaja ja ajoneuvon omistus tai hallinta luo vahvan yleiseen elämänkokemukseen perustuvan olettaman siitä, että hän on ensisijaisesti toiminut ajoneuvon kuljettajana tai vähintäänkin tietää, kuka ajoneuvoa on kuljettanut. Toisaalta on aivan yhtä totta, että erityisesti perhekäytössä olevilla autoilla erittäin usein on useita kuljettajia, eikä ajoneuvon omistaja tai haltija voi tietää tai muistaa, kuka autoa kulloinkin on kuljettanut. On myös erittäin epäselvää, olisiko ajoneuvon omistaja velvollinen edesauttamaan kuljettajan selvittämistä sellaisessa tapauksessa, että kuljettaja on ollut omistajan lähisukulainen, niin kuin yleensä on asian laita. Tällaisen velvollisuuden asettamista voitaisiin helposti pitää kohtuuttomana.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistuttaa, että jos valvontamaksun velkomusasia menee tuomioistuimeen, perättömän lausuman antaminen siellä on vakava rikos. ”En ajanut” -väite tehdään tietenkin vain siinä tapauksessa, että henkilö, jolta maksua on vaadittu, ei todellakaan ole itse toiminut kuljettajana. Todistustaakka kuljettajasta kuuluu kuitenkin edelleenkin yksinomaan sille, joka sopimukseen vetoaa, eli valvontayhtiölle.

Erittäin epäselviä ovat myös kysymykset siitä, mitä missäkin tapauksessa on pidettävä ehtojen vastaisena pysäköintinä. Tuomioistuimissa on tiettävästi vireillä yksityisten autoilijoiden nostamia kanteita, joissa vaaditaan yksityisoikeudellisten valvontamaksujen palauttamista sillä perusteella, että maksu on asetettu virheellisin perustein. Ainakin yhdessä tapauksessa on kyse siitä, että autoilijaa oli sakotettu hänen omalla, taloyhtiöltä vuokraamallaan pysäköintipaikalla, johon hänellä siis oli sekä taloyhtiön kanssa tekemänsä vuokrasopimuksen että myös valvontayhtiön kylteissään ilmaiseman, pysäköintiä koskevan sopimuksen mukaan oikeus. Autoilija oli reklamoinut hänelle asetetusta valvontamaksusta ja vaatinut maksun kumoamista sillä perusteella, että hänellä oli pysäköintiin oikeuttava lupa. Valvontayhtiön reklamaatiokäsittelijä, ilmeisesti nuori oikeustieteen ylioppilas, oli kuitenkin ottanut asiakseen ”perustella maallikon kumoon” ja tässä lopulta onnistunutkin; kirjeenvaihdon ja aggressiivisen perintätoimilla, oikeudenkäynnillä ja luottotietojen menetyksellä uhkailun päätteeksi ”sakotettu” oli lopulta erehtynyt maksamaan vaaditun maksun.

Korkeimman oikeuden nyt antama tuomio ei ratkaissut montaakaan toimintaan liittyvää oikeudellista epäselvyyttä, vaan se päin vastoin lisäsi niitä. Samalla KKO tuli antaneeksi valvontayhtiöiden käyttöön erittäin vahvan aseen – juuri kukaan tuskin uskaltautuu enää saamaansa valvontamaksua riitauttamaan, oli se määrätty lähes miten mielivaltaisin perustein tahansa. Valvontayhtiöiden intressissä ei ole hyväksyä reklamaatioita. Niillä on resurssit saattaa maksamattomat valvontamaksut tuomoistuinkäsittelyyn. Yksityisen pysäköinninvalvontamaksun oikeellisuudesta eri mieltä olevalta autoilijalta edellytetään tämän jälkeen todella kovaa ”pokkaa” lähteä selvittelemään epäselvyyttä oikeusteitse, kun voitettavaa on kuitenkin hyvin vähän, mutta uhkana ovat kustannukset, jotka eivät ole missään suhteessa asian intressiin. Näin myös sellaisissa tilanteissa, joissa maksun riitauttamisen peruste olisi sinänsä erittäin vahvakin.

Korkein oikeus on juuri antamallaan tuomiolla osoittanut, miten epävarmaa ja sattumanvaraista lainkäyttö voi olla. Tuomioistuinlaitos on kuin pajatso – kun sinne lyö kolikon, ei koskaan voi tietää, mitä sieltä tulee. Koska tuomioistuinten ratkaisukäytännöstä on vaikea löytää minkäänlaista johdonmukaisuutta tai ennakoitavuutta, vain äärimmäisen harva asia kannattaa enää saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Siviiliriita-asiat on lähes kaikissa käytännön elämässä eteen tulevissa asioissa järkevämpää pyrkiä sopimaan hinnalla millä hyvänsä, koska tuomioistuinlaitoksen kykyyn antaa järkeviä, perusteltuja ja johdonmukaisia ratkaisuja oikeusriitoihin ei kerta kaikkiaan voi luottaa.

Atte Lauerma
Rovaniemi

Artikkeli on blogin asiantuntijalukijan kirjoittama ja julkaistaan blogissa "lukijan artikkelina"

Korkeimman oikeuden päätös

Lue myös:
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös

126 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Pitkähkö mutta erinomainen artikkeli. Kunnioitettavaa että kirjoittaja esiintyy omalla nimellään - Atte Lauerma? Olinko aistivinani pientä "piruilua" Jyrki Virolaiselle?

Nimetön kirjoitti...

Erinomaista! Eli jos maksuja on rstissä tai niitä saa muutaman silloin tällöin, ne edelleen kannattaa jättää maksamatta. KKO:n päätös ei muuta asiaa mihinkään suuntaan.

Asianajaja KM kirjoitti...

Tässä artikkelissa on sentään ainesta. Katsokaa ihan oikeasti meidän "arvostetun" professorin Jyrki Virolainen kommentteja omassa blogissaan ja tässä blogissa!!!

Onko oikeasti hänen arvolleen sopivia? Kyllä nyt jos viimeistään kävi selväksi että Jyrki Virolainen on aika moinen "huru-ukko" jolla ei ole mitään tietämystä tai taitoa oikeudellisista asioista. Puhdasta pelleilyä ja oman egon esittelyä. Toivottavasti jokainen jättää Jyrkin mitään sanomattomat artikkelit omaan arvoonsa ja antaa Jyrkille mahdollisuuden ottaa omat lääkityksensä kuntoon.

Ajatella, mies on kirjoittanut kirjan aiheesta ja kaiken lisäksi asettaa väitteitä omien kirjoitustensa vastaisesti? Mitä tämä kertoo Jyrkistä ja hänen arvoistaan. Niin, siitä voi päätellä paljon. Kuten joku sanoi aikaisemmin. Ei voi Jyrkiltä kauhalla vaatia kun on vain lusikalla annettu,

Naurettava tyyppi. Hyvä Atte!

Nimetön kirjoitti...

Sen verran yhteistä on Atella ja Jyrkillä että pitkälti on tekstiä. Tosin Jyrkin sepustuksia ei ota selvää edes "huru-ukko".

Odotamme Jyrki Virolaisen kommenttia? Vai eikö ole "munaa"!!!

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Olen kommentoinut Aate Lauerman artikkelia juuri äsken omassa blogissani.

Ihan hyvä kirjoitus, huomaa, ettei oppi ole mennyt hukkaan!

Nimetön kirjoitti...

Miksi blogi ei julkaissut "Breaking News" -uutista KKO:n ratkaisusta? :)

Kuluttajavirasto on toiminut erittäin linjakkaasti ja oikein, kun se ei ole lausunut lopullisia ohjeita ennen lainvoimaista ratkaisua.

Nyt tekisi mieli kuulla Heikki Sepän ja Matti Tolvasen asiantuntevat lausunnot valvontatoiminnan "laittomuudesta".

Nimetön kirjoitti...

Pro & contra -tuomionperustelumetodin ehkäpä arvovaltaisin puolestapuhuja Suomessa on ollut Lapin yliopiston lainkäytön professori Jyrki Virolainen, joka tuon tuostakin on esittänyt erittäin voimakasta kritiikkiä tuomioistuimia ja tuomareita kohtaan sen vuoksi, että tuomioitten perustelut eivät monestikaan täytä alkeellisimpiakaan oikeusvaltiossa edellytettäviä kriteereitä. Tältä osin viittaan esimerkiksi teokseen Virolainen – Martikainen: Pro & Contra. Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä, Talentum, 2003. On selvää, että professori Virolaisen kirjassaan esittämien oppien ja tuomion asianmukaiselle perustelemiselle asettamien kriteerien valossa korkeimman oikeuden nyt puheena olevaa tuomiota on pidettävä täysin kelvottomana.

Käsittääkseni Jyrki Virolainen on nimenomaan puolustellut tätä päätöstä?

Nimetön kirjoitti...

Nyt tekisi mieli kuulla Heikki Sepän ja Matti Tolvasen asiantuntevat lausunnot valvontatoiminnan "laittomuudesta".

Täysin samaa mieltä!

Nimetön kirjoitti...

Kopsasin tähän Virolaisen vastauksen hänen blogistaan. Lienee hyvä keskutella jatkoa tästä asiasta täällä "tunnetummassa" blogissa. Virolaisen blogi nyt tuskin "maallikkoja" kiinnostaa.

Olen kai tulossa vanhaksi, mutten huomannut tuossa oikeusja kohtuus -blogin kirjoituksessa vittuilua minun kaksinaismoralismistani. kirjani pro et contra sen tietyt ideat tuotiin esiin ihan ok tavalla.

Kirjoittaja, minun entisiä oppilaitani muuten Lapissa, esitti varmaan osin kirjani ja joidenkin blogijuttuni pohjalta aivan asiallisia huomioita mm. norjan Høyesterettin perustelutavasta ja jäsenenrekrytoinnista.

Norjassa todella ylin oikeuden varsinkin perustelee tuomionsa tosi seikkaperäisesti eri puolita kysymyksiä puntaroiden, jos tuntuu jopa että hieman liiankin laajasti

Se, mistä kaikista väitteistä ja näkemyksistä tuomioistuimen pitää perusteluissaan välttämättä lausua, ei ole aivan helppo asia, vaan rippuu asian ladusta. Tästä Europan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, kysymys jää kunkin kansallisen valtion lainkäytön varaan ja että välttämätöntä ei ole lausua aivan kaikista väitteistä ja argumenteista.

Perustelukulttuuri vaihtelee aika paljon eri maissa, Suomessa on melko niukkaa perustetapa valalla esimerkiksi Norjaan ja Ruotsiin verrattuna, mutta sen sijaan paljon seikkaperäisempi tapa kuin Tanskassa.

Siinä kirjoittaja on aivan oikeassa, että meikäläinen perustelutapa, jossa tuomioistuimen jäsenet eivät tavallaan keskustelu oikeusoppineiden kirjoitusten kanssa eivätkä edes välitä viitata perusteluissaan oikeuskirjallisuuteen, on kv. vertailussa aika harvinainen ja että jopa monissa ns. eksoottisissa maissa ylimmät tuomioistuimet viittaavat oikeuskirjallisuuteen säännönmukaisesti. - Tästähän kirjoitin blogissani joskus viime vuoden lopulla.

Minusta ratkaisun kKO 2010:23 täyttävät oikeudellisen päättelyn osalta kirkkaasti ainakin vähimmäislaatuvaatimukset ja ennen kaikkea perustelutapa on loogista ja ymmärrettävää. Perusteluissa on jätetty lausumasta kirjoittajan mainituista väitteistä ja vetoamuksista ilmeisesti siksi, että niillä ei ole katsottu olevan merkitystä asianratkaisun kannalta.

Selvää on, että jutun voittanut osapuoli tai tuomion mukaista lopputulosta odottanut ja puolustanut ulkopuolinen tarkkailija ei halua suuremmin kritisoida perustelujen tasoa, vaan sen tehtävä jää hävinneelle osapuolelle.

Hieno asia, että oikeusjakohtuus -blogissa on nyt julkaistu Atte Lauerman kirjoittama perusteellinen kritiikki tuomion KKO 2010:23 perusteluista ja lopputuloksestakin.

Kirjoitus ei kuitenkaan herättänyt minussa epäilyjä tuomion oikeellisuuden suhteen.

(lähde: Jyrki Virolainen blogi)

Nimetön kirjoitti...

Kiitos Atelle kirjoituksesta, se on erittäin hyvä.

Nyt kun KKO:n päätös on tehty ja parkkifirmat oletettavasti tulevat muistutuksillaan asiakkaitaan (siis "sakotettavia") lähestymään, useimmissa tapauksissa firmalle voinee vastata tyyliin "En muista ajoinko autoa(ni) tuolloin. Koska todistustaakka on yrityksellänne, ettekä ole toteen näyttänyt, että juuri minä pysäköin auton kyseisenä ajankohtana, oletan, että teillä ei tarvittavaa todistetta ole, joten asian käsittelyn voi katsoa päättyneen."

Voisinko lisätä viestiin myös: "Mikäli otatte asiaan liittyen minuun vielä yhteyttä, tulkitsen yhteydenoton lainopillisen neuvon pyytämiseksi (tai jokin muu sopiva termi) ja tulen laskuttamaan / vaihtoehtoisesti tilinumero alla käsittelystä 100 euroa jokaiselta alkavalta tunnilta. Tekstin luettuanne ja yhteyttä ottamalla hyväksytte sopimuksen syntymisen ja sen ehdot jne."
Jotain tuollaista mielelläni parkkifirmalle vastaisin, mutta sanamuodon kanssa lienee syytä olla tarkkana, vai kuinka? Viittauksen KKO:n päätökseen kenties lisäten (sopimuksen syntymisestä yksipuolisesti)?

"Asiakas" kirjoitti...

Päteekö laki velan vanhenemisesta ParkComin sopimuslaskuihin? http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030728

Eli mikäli muistutuksia ei ole tullut kolmeen vuoteen, pitääkö maksu nyt maksaa jos sellainen tipahtaa postiluukusta?

Nimetön kirjoitti...

Toivottavasti tämä erittäin hyvä ja syvällisiä yhteiskunnan epäkohtia suomiva kirjoitus julkaistaan muuallakin kuin pelkästään tässä blogissa, ettei kirjoituksessa esitetty kritiikki jää pelkästään pienen piirin tietoon.

Nimetön kirjoitti...

Voiko parkkifirma yleensä edes näyttää toteen, että auto on pysäköity eikä vain pysäytetty kuormaamista ymv. varten? Yksittäinen valokuva ei taida riittää tätä todistamaan.

Nimetön kirjoitti...

Hienoa, etä A Lauerma on jaksanut selostaa asiaa perusteellisesti. Tämä on ilman muuta ansio.

Virheelliseksi kirjoittajan argumentointi menee kuitenkin itse sen oikeuskysymyksen osalta, jota korkeimman oikeuden ratkaisussa käsiteltiin. KKO:n mainitussa tuomiossa ei ollut lainkaan kyseessä sopimusoikeuden ja julkisen vallan käytön välisestä rajanvedosta vaan yksinomaan sopimusoikeudellisesta kysymyksestä.

Puhe julkisen vallan käytöstä tässä asiassa on täysin huru-ukkojen höpinöitä ja ainakin minulle juristina oli ennalta täysin selvää, mikä tulisi olemaan KKO ratkaisun loputulos. Naureskelinkin kavereiden kanssa julkisesti käräjäoikeuden ja hovioikeuden perusteluille ennalta käsin. Miten voi juristikoulutuksella synnyttää moista skeidaa viralliseen asiakirjaan (lue: tuomioistuimen antamaan tuomioon)??

Usko oikeusvaltioon toki laski hieman minullakin juuri hovioikeuden hapauilun takia!

Johannes kirjoitti...

KKO:n mainitussa tuomiossa ei ollut lainkaan kyseessä sopimusoikeuden ja julkisen vallan käytön välisestä rajanvedosta vaan yksinomaan sopimusoikeudellisesta kysymyksestä.


Juuri näin. Koko juttu oli alunperinkin "yksityisoikeudellinen", ja siinä kannassa Jyrki Virolainen on ollut alusta lähtien. Kiinteistön omistaja ei yritä periä pysäköintivirhemaksua vaan sopimussakkoa.

Nimetön kirjoitti...

Kuluttajavirasto on toiminut erittäin linjakkaasti ja oikein, kun se ei ole lausunut lopullisia ohjeita ennen lainvoimaista ratkaisua.

Kuluttajaviraston tehtävänä ei ole antaa mitään "lopullisia ohjeita", vaan sen pitää arvioida asiaa kuluttajan edun kannalta ja puolustaa kuluttajalle myönteisiä tulkintoja. Ohjeita on aina voitava muuttaa, jos siihen ilmenee aihetta esimerkiksi uuden oikeuskäytännön myötä.

Kuluttajaviraston olisi tietenkin pitänyt suositella kuluttajia pidättymään maksusta, kunnes epäselvyys väistyy. Nythän Etelä-Suomen lääninhallitus kieltämällä näiden maksujen perinnän de facto antoi kuluttajille sen toimintaohjeen, jonka antamiseen Kuluttajavirasto ei kyennyt.

Kuluttajavirasto saa ja sen pitääkin "kääntää takkiaan" sitä mukaa, kun oikeustila kehittyy. Kuluttajaviraston toimintaa voitaisiin kehua ainoastaan siinä tapauksessa, että voitaisiin väittää sen tienneen KKO:n ratkaisu etukäteen. Tähän tuskin kovinkaan moni uskoo.

Nimetön kirjoitti...

Juuri näin. Koko juttu oli alunperinkin "yksityisoikeudellinen", ja siinä kannassa Jyrki Virolainen on ollut alusta lähtien. Kiinteistön omistaja ei yritä periä pysäköintivirhemaksua vaan sopimussakkoa.

Höpö höpö. Jos kyse on maksullisesta pysäköinnistä ja siihen liittyvästä sopimussakosta, silloin kyse on "yksityisoikeudellinen". Tapauksessa jossa ajoneuvo on pysäköity liikennemerkkien vastaisesti tai ajoneuvo ei noudata esim. pysäköintikiekon käyttövelvollisuutta kyse on pysäköintivirheestä, myös yksityisellä alueella. Pysäköintivirhemaksun voi määrätä vain laissa määrätty viranomainen eikä tätä oikeutta voi ilman lainsäädäntöä antaa "ei-viranomaistaholle". Tässä kohdin KKO on kävellyt perustuslain yli.

Meillä on KHO:sta vastaava esimerkki jossa kunnallinen pysäköinninvalvoja oli kiinteistön alueella antanut "valtuutuksen" vartijalle määrätä pysäköintivirhemaksuja. Tämä kumoutui KHO:ssa koska julkista valtaa ei voi delegoida eteenpäin. Vastaava tilanne kuin nyt yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden kanssa. Kiinteistön omistajalla ei ole tähän oikeuksia eikä myöskään siten valvontayhtiöllä.

Perusperiaate siis on jonka sentään useat fiksut professorit ovat ymmärtäneet ja julkisesti myös sen todenneet, on, että sopimusoikeudellisin keinoin ei voi ottaa itselleen viranomaisille perustuslaissa määrättyä valtaa.

Vaikka kuinka vänkäätte vastaan KKO:n päätös mahdollistaa "sopimusoikeudellisin keinoin" ottaa lisää valtaa kiinteistönomistajan oikeuksin viranomaisilta. Se että kauppakeskus kiinteistön omistajana on oikeus määritellä häiriköinnin kielletyksi alueellaan ja siten asettamalla sopimuksen sisääntulijoille varaa myös oikeuden määrätä riehumisesta tai varastamisesta sopimussakon. Tämä ei eroa mitenkään nyt kyseessä olevasta pysäköinninvalvonnasta yksityisellä alueella. Kauppakeskus on yksityisen omistajama, kiinteistön omistajan oikeuksin hän voi määrätä alueen käytön ehdoista ja siten muodostaa sopimusoikeudellisin keinoin itselleen "sakotus" oikeuden riehujia ja näpistäjiä vastaan. Jokainen, paitsi Virolainen ja kumppanit tajuavat että tässä on kyse asioista joista "rankaiseminen" kuuluu vain ja yksinomaan poliisille. Mutta nyt mahdollista KKO:n siunauksella.

Nimetön kirjoitti...

Miksi kuluttajavirasto alun perinkin tyytyi vain seuraamaan sivusta tätä asiaa? Senhän olisi pitänyt avustaa kuluttajaa tässä asiassa, jotta suurta kuluttajajoukkoa koskevaan asiaan saataisiin selvyys! Olihan aivan kohtuutonta, että tämä tehtävä jäi nyt yksittäiselle kansalaiselle, joka maksaa ison laskun meidän kaikkien oikeuksien puolustamisesta.

Nimetön kirjoitti...

Eli kiinteistön omistaja voi omistusoikeutensa perusteella päättää kiinteistönsä alueen käyttöehdoista, luoda sopimus konkludenttisesti ja määrätä sopimussakko jo nyt KKO:n mielestä on lainvoimainen.

Siis kannattaa nyt oikeasti viimein tajuta että pysäköintiehdot eivät ole ainoa mikä kuuluu "kiinteistön omistajan hallintaoikeuksiin".

Kauppakeskusesimerkki on erinomainen jossa "varastamisesta" ei kutsutakaan poliisia paikalle vaan kiinteistönomistaja määrää itse "sopimussakon" varkaalle. Nyt siis lainvoimainen tapa toimia.

Itselläni on kesämökki jonka pihan läpi "kalamiehet" kulkevat kiellostani huolimatta. Ensi kesänä laitan rajalle kyltin jossa kiellän alueen läpi kulkemisen. Kulkemalla kyltin ohi on hyväksynyt ehdot. Nyt pitäisi vielä miettiä se sopimussakko ...

a) 200 euroa?
b) Mukana olevan omaisuuden takavarikoiminen
c) Kellariin telkeäminen 3 päiväksi?

vai peräti

d) Kiinteistön omistajan oikeus fyysisesti kurittaa sopimusrikkojaa

Vaihtoehto C-kiinnostaisi eniten. Kysehän on vain sopimuksesta jonka ohikulkija on hyväksynyt ja hyväksyessään sopimuksen myös hyväksynyt "sopimussakon".

Niin, esimerkki on hivenen karrikoiva, mutta Virolainenhan on aikaisemmissa kommenteissaan kieltäytynyt kommentoimasta esim. kauppakeskus scenaariota ja pitänyt sitä humpuukkina? Todellisuudessa totuus on iskenyt tajuntaan ja hänkin on tajunnut mitä hänen virheellinen käsityksensä asiasta tarkoittaa.

Nimetön kirjoitti...

Kuluttaja-asiamies Marita Wilska ei ole koskaan ollut tehtäviensä tasalla. Nähtävästi kyse on suojatyöpaikasta. Se on kuluttajien kannalta tietysti ikävää että epäpätevä ihminen johtaa virastoa. Hänen olisi tajuttava itse erota.

Johannes kirjoitti...

Höpö höpö. Jos kyse on maksullisesta pysäköinnistä ja siihen liittyvästä sopimussakosta, silloin kyse on "yksityisoikeudellinen". Tapauksessa jossa ajoneuvo on pysäköity liikennemerkkien vastaisesti tai ajoneuvo ei noudata esim. pysäköintikiekon käyttövelvollisuutta kyse on pysäköintivirheestä, myös yksityisellä alueella. Pysäköintivirhemaksun voi määrätä vain laissa määrätty viranomainen eikä tätä oikeutta voi ilman lainsäädäntöä antaa "ei-viranomaistaholle". Tässä kohdin KKO on kävellyt perustuslain yli.

Höpö höpö itsellesi. Tässä oli kyse yksityisen alueen omistajan määräämän ehdollisen pysäköintikiellon noudattamatta jättämisestä, ei pelkästä pysäköintivirheestä. Parkcom ei määrännyt pysäköintivirhemaksua.

Nimetön kirjoitti...

Höpö höpö edelleen. Kyse on edelleen pysäköintivirheestä josta "rankaiseminen" kuuluu viranomaisen toimivaltaan. Vain ja ainoastaan viranomaisen. Pysäköintisäädökset ja laki koskevat aivan samoin yksityisiä kuin julkisiakin alueita. Käräjä ja hovioikeus tajusivat tämän.

Nimetön kirjoitti...

Maallikkona täyty kyllä ihmetellä tätä oikeuslaitokseksi kutsuttua rulettia. Minkälaisia ihmisiä siellä on asioista päättämässä kun jokaisessa asiassa ensin arpoo vastauksen käräjä oikeus, hovioikeuden arvonta taas voi olla jotain muuta ja viimeisnä KKO pyörittää rulettia ja taas tulee jotain muuta. Kyllä maallikon silmästä oikeuslaitokseen toimintaan ei pysty luottamaan.

Nimetön kirjoitti...

Lakia tuntemattomana maallikkona minua jäi askarruttamaan eräs asia.

Jos ripustan selkääni kyltin jossa lukee: "Tähän henkilöön kajoaminen, estäminen ja muu fyysinen koskeminen on kiellettyä. Tämän säännön rikkomisesta seuraa rangaistussakko 10'000€. Koskemalla tähän henkilöön hyväksyt säännöt."

Tämän jälkeen rikon läheisen kodinelektroniikkaliikkeen ikkunan ja vien sieltä kaupan kalleimmat stereot.

Poliisi näkee tilanteen ja lähtee perääni. Joutuuko hän maksamaan minulle 10'000€ jos hän ottaa minut kiinni ja miksi ei?

Nimetön kirjoitti...

KKO:n päätöksen perusteella kohta tulee toinen merkittävä päätös: nännin imeminen tutkimustarkoituksessa on ok!

Johannes kirjoitti...

Höpö höpö edelleen. Kyse on edelleen pysäköintivirheestä josta "rankaiseminen" kuuluu viranomaisen toimivaltaan. Vain ja ainoastaan viranomaisen. Pysäköintisäädökset ja laki koskevat aivan samoin yksityisiä kuin julkisiakin alueita. Käräjä ja hovioikeus tajusivat tämän.

Usko nyt (mistä edes tiedän että vastaan samalle tyypille kun kaikki ovat Anonyymejä?) että Parkcom ei rankaissut ketään pysäköintivirheestä eikä siten voinut "anastaa virkavaltaa". Vaikka pysäköintisäädökset koskevat yksityisiä alueita ja vaikka siellä voidaankin sakottaa pysäköintirikkeistä, ei se poista yksityisen alueen omistajan oikeutta määrätä oikeustoimin alueensa käytöstä!

Nimetön kirjoitti...

Usko nyt (mistä edes tiedän että vastaan samalle tyypille kun kaikki ovat Anonyymejä?) että Parkcom ei rankaissut ketään pysäköintivirheestä eikä siten voinut "anastaa virkavaltaa". Vaikka pysäköintisäädökset koskevat yksityisiä alueita ja vaikka siellä voidaankin sakottaa pysäköintirikkeistä, ei se poista yksityisen alueen omistajan oikeutta määrätä oikeustoimin alueensa käytöstä!

Turhaan jankutat. Etkö ymmärrä? KKO oli jälleen väärässä ja antoi päätöksen jota on noudatettava, mutta päätös ei ole oikein! Se on siis virheellinen. KKO:n virheellisissä päätöksissä nyt ei ole mitään uutta. Onhan KKO joutunut viimein taipumaan EIT:n edessä ja purkanut omia päätöksiään. Pysäköinninvalvontaa koskevassa päätöksessä on kävelty perustuslain yli. ParkCom on ominut virkavallan oikeuden ja rankaisee pysäköintivirheestä josta rankaisu on vain viranomaisella oleva oikeus. Tätä oikeutta ei voi siirtää sopimusoikeudellisin keinoin. Voit selittää mitä haluat, mutta tämä on fakta!

Johannes kirjoitti...

Turhaan jankutat. Etkö ymmärrä? KKO oli jälleen väärässä ja antoi päätöksen jota on noudatettava, mutta päätös ei ole oikein! Se on siis virheellinen. KKO:n virheellisissä päätöksissä nyt ei ole mitään uutta. Onhan KKO joutunut viimein taipumaan EIT:n edessä ja purkanut omia päätöksiään. Pysäköinninvalvontaa koskevassa päätöksessä on kävelty perustuslain yli. ParkCom on ominut virkavallan oikeuden ja rankaisee pysäköintivirheestä josta rankaisu on vain viranomaisella oleva oikeus. Tätä oikeutta ei voi siirtää sopimusoikeudellisin keinoin. Voit selittää mitä haluat, mutta tämä on fakta!

Olet kyllä täysin oikeassa. Näin se tietysti on kun tarkemmin ajattelee. KKO:n päätös oli virheellinen. Ei tästä kannata enään kiistellä.

Johannes kirjoitti...

Tuossa sinun kommentissasi ei kyllä ole minkäänlaista faktaa.

Nimetön kirjoitti...

Kuka johannes täällä nyt puhuu. Kumpikin ei voi puhua faktaa.

Johannes kirjoitti...

Aten kirjoitus on erinomainen ja pohjautuu täysin faktaan. Olen samaa mieltä.

Johannes kirjoitti...

Joopa joo, aika raukkamaista kirjoitella toisen nimellä. Olen sentään ainoita täällä joka on viitsinyt pistää nimensä kommenteihin.

Johannes kirjoitti...

Tuossa sinun kommentissasi ei kyllä ole minkäänlaista faktaa.

Mitä Johanneksen kommenttia tarkoitat Johannes? Pelle ...

Johannes kirjoitti...

Omalla nimelläni kirjoitan. Kuka sanoi että nimeni ole Johannes? Opettelisit sinä ensin perusasiat nettimaailmasta ja sitten sitä lakikirjaa. KKO:n päätös oli virheellinen kuten niin monesti ennenkin.

Johannes kirjoitti...

Olen kyllä nyt Johanneksen kanssa samaa mieltä. Nyt tajuan, että olen ollut alusta asti väärässä ja KKO:n päätös on suorastaan skandaali.

Ne kolme KKO:n pelleä saisi erota samantein. Heille on varmaan tehty lobotomia ja siksi he eivät ole enää päteviä KKO:n jäseniä.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Voiko KKO:n päätöksistä valittaa ulkopuoliset ja jos voi, niin minne?

PS: Jyrki Virolainen, opettele oikeinkirjoitusta.

Nimetön kirjoitti...

Olen Virolaiselta useampaan otteeseen kysynyt, onko hänellä jotain kytköksiä valvontafirmoihin.

Kerran hän kommentoi tässä blogissa että ei hänellä ole mitään tekemistä sakkofirmojen kanssa! Jatkokysymykseen onko hänellä kytkentöjä valvontafirmojen kanssa, professori ei ole kommentoinut. Vaihtoehtojahan on omistus, sukulaisuus, toimeksianto, ...

Mielenkiintoinen väistelevä kommentti kaverilta, joka on viimeiseen asti puollustanut yksityistä valvontaa.

Nimetön kirjoitti...

Virolaisen reagointi tähän päätökseen on kyllä ollut vähän omituista. Onhan toki ollut selvää, mitä mieltä hän asiasta on ollut mutta reagoinnissa ei ole ollut hitustakaan siitä analyyttisen kriittisestä suhtautumisesta, millä hän tarkastelee tapauksia, joissa ei ole omia pelimerkkejä kiinni. Pro-Contra-pohdinnat eivät näytä olevan tarpeen.

Esimerkiksi JV:n blogista käännetystä todistustaakasta:
anon: "Voidaanko tätä analogisesti soveltaa näihin ennen lakia oleviin tpauksiin? On selvää, että virallinen pysäköinnivalvonta noudattaa käännetyn todistustaakan periaatetta."

JV: "Minusta olisi järkevää, että OM:n työryhmän po. kantaa voidaan soveltaa jo nyt ja siis ennen tulossa olevaa lakia myös yksityisessä pysäköinninvalvonnassa."

On se vallan merkillistä, että tekeillä olevalla lainsäädännöllä olisi merkitystä sille, miten vuosia sitten määrättyjen maksujen oikeellisuutta tulkitaan!

Nimetön kirjoitti...

Jaakko Fagerlund sanoi...
Voiko KKO:n päätöksistä valittaa ulkopuoliset ja jos voi, niin minne?


Ai Tamperelainen työtön lukkoseppä valittaisi jonkun muun päätöksestä vai? Tämä nyt todisti sen mitä me muut jo Tampereella tiesimme.

ET KOSKAAN OLE OLLUT JAAKKO FAGERLUND RUUDINKEKSIJÄ!!!

Nimetön kirjoitti...

Artikkelin kirjoittaja toiminimi-yrittäjä Atte Lauerma.
Poistit suhteellisen ripeästi sen paskatekstin vaatimattomilta kotisivuiltasi?
Pitänee paikkaansa, että sait kehotuksen poistaa tai muuten saatat joutua maksumieheksi?


;)

Nimetön kirjoitti...

Mistä tekstin poistamisestä nyt oikein puhut? Arctic Outcomes firman sivuilla olleesta tekstistä vai? Mitä siellä sitten oli mikä vaati poistamista?

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Ai Tamperelainen työtön lukkoseppä valittaisi jonkun muun päätöksestä vai?

Monien viranomaisten päätöksistä/toimista voi valittaa kuka tahansa, siksi kysyin.

Lukkoseppää en ole nähnytkään enkä työtönkään ole, että sinuna olisin ihan hiljaa vain kun et tiedä.

Nimetön kirjoitti...

Aika raukkamaista anonyyminä kirjoitella tämmöistä tekstiä!

"Ai Tamperelainen työtön lukkoseppä valittaisi jonkun muun päätöksestä vai? Tämä nyt todisti sen mitä me muut jo Tampereella tiesimme.

ET KOSKAAN OLE OLLUT JAAKKO FAGERLUND RUUDINKEKSIJÄ!!!"

Nimetön kirjoitti...

Miten käy siinä tilanteessa, että alkuperäisen "valvontamaksun" on antanut firma d ja sittemmin se on lopettanut toimintansa, mutta laskua periikin firma e. Eihän autoilija ole "pysäköimällä hyväksyt nämä ehdot" ole tehnyt sopimusta firman e vaan firman d kanssa.

Nimetön kirjoitti...

Poiminta KKO:n tuomiosta http://www.kko.fi/50220.htm:

9. ... Sopimuksen tekemistä ei estä myöskään se, että tieliikennelain 28 §:n 2 momentti ja 105 § sekä pysäköintivirhemaksusta annetun lain soveltamisalaa koskeva 1 §:n säännös huomioon ottaen vain poliisilla ja kunnallisella pysäköinninvalvojalla on oikeus määrätä pysäköintivirhemaksu virheellisestä pysäköinnistä yksityisellä alueella. Periessään väitettyyn sopimukseen perustuvaa valvontamaksua kiinteistön omistaja tai haltija ei käytä tätä lain mukaan viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa. ...

Voiko tämän tulkita laajemminkin kannanottona sen puolesta, että julkisen tuomiovallan rinnalle voidaan luoda sopimuksiin perustuvia rangaistusmenettelyitä? Elämänalasta riippumatta tähän KKO:n näkemykseen voisi vedota ennakkotapauksena.

Johannes kirjoitti...

Voiko tämän tulkita laajemminkin kannanottona sen puolesta, että julkisen tuomiovallan rinnalle voidaan luoda sopimuksiin perustuvia rangaistusmenettelyitä? Elämänalasta riippumatta tähän KKO:n näkemykseen voisi vedota ennakkotapauksena.

Ei voi tulkita. Sopimuksin voidaan määrätä varallisuusoikeuksista. Niin on tehty tässä Parkcom-casessa, kun autoilijalle on annettu ehdollinen lupa käyttää yksityistä aluetta pysäköintiin.

Kyse ei ole rangaistusmenettelystä vaan sopimussakosta. Sopimuksia ei voi luoda mielivaltaisesti vaan oikeastaan aika rajatuissa tapauksissa. Pohjalla pitää aina olla se että varallisuusoikeuden haltija määrää varallisuusoikeudestaan.

Nimetön kirjoitti...

Voiko tämän tulkita laajemminkin kannanottona sen puolesta, että julkisen tuomiovallan rinnalle voidaan luoda sopimuksiin perustuvia rangaistusmenettelyitä? Elämänalasta riippumatta tähän KKO:n näkemykseen voisi vedota ennakkotapauksena.

Juuri tätä minäkin olen ajatellut. Olen ollut aiemmin siinä luulossa, että jos jokin toimi on laissa säädetty viranomaisen tehtäväksi, yksityinen ei samansisältöiseen toimeen voi ryhtyä ilman lain valtuutusta. Tämä luulo osoittautui ainakin pysäköintikiellon rikkomisen osalta vääräksi.

Miksi ei KKO:n tuomion perusteella voisi siis luoda vaikkapa yksityisoikeudellista vapaudenmenetysseuraamusta? Kyseessähän ei olisi viranomaistoimi vaan puhtaasti yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuva seuraamus, jossa ei käytetä julkista valtaa, koska seuraamus perustuu sopimukseen. Sekään ei vaikuttaisi asiaan, että seuraamus 'jossakin määrin' muistuttaa julkisen vallan määräämää seuraamusta.

Nimetön kirjoitti...

Pohjalla pitää aina olla se että varallisuusoikeuden haltija määrää varallisuusoikeudestaan.

Eli kuten on tässä "kauppakeskus" esimerkissä. Kauppakeskus määrää varallisuusoikeutensa perusteella ja "sakottaa" häirikiöitsijötä ja varkaita. Tietenkään tämä ei poista myös viranomaisten mahdollisuuksia rangaista lain rikkomisesta, mutta edelleen nyt KKO:n päätöksen pohjalta myös kauppakeskuksessa on mahdollisuus "rangaista" sopimusrikkomuksen perusteella.

Tämä on hyvin vakavaa koska nyt on annettu todelinen mahdollisuus sopimusoikeudellisin keinoin määrätä sopimussakkoja asioista jotka normaalisti on virkavallan selvitysvelvollisuuden alla. Kyse ei tietenkään ole viranomaisille kuuluvan vallan ottamisesta itselleen (kuten ei ParkCom tapauksessakaan) vaan sopimusoikeudellisista asioista.

Eli jatkossa on odotettavissa että kauppakeskuksissa voi syntyneen sopimuksen perusteella saada sopimussakon jos käyttäytyy sopimattomasti tai jopa varastaa.

Nimetön kirjoitti...

Kukakohan tuon maksun sitten perisi? Vartija? Tuskin sentään. Vartijalla ei ole kiinniotto-oikeutta sopimusrikkomuksissa. Ainoastaan tavatessaan varas verekseltään tai pakenemasta.

Nimetön kirjoitti...

Yksityinen rankaiseminen onkin hivenen harhaanjohtavaa. Sopimusoikeudellisin perustein määrätty sopimussakko ei estä virkavaltaa rankaisemasta lain määräysten mukaisesti. Nyt vain yksityisellä taholla (ParkCom, kauppakeskus, kiinteistö jne) on mahdollisuus hyötyä rahallisesti lain vastaisista teoista asettamalla asia sopimuskysymykseksi. KKO haukkasi nyt pahasti harhaan ...

Nimetön kirjoitti...

Keravalla on nyt ilmestynyt taloyhtiön ulko-oveen kyltti jonka mukaan asiaton oleskelu rappukäytävässä on kielletty. Taloyhtiö veloittaa 50 euroa tätä sääntöä rikkovalta. Asutmalla rappukäytävään on hyväksynyt ehdot.

Pahalta näyttää ja tästä se alkaa ...

Nimetön kirjoitti...

Kuinka rikoslain kiskontasäännökset soveltuvat näihin sopimuksiin, joiden ainoa "etu" on sitoutuminen sopimussakon maksamiseen?

Joka käyttämällä hyväksi toisen taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta jonkin sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteydessä hankkii tai edustaa itselleen tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen, on tuomittava kiskonnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Jos ehdot ovat vaikkapa
"Yksityisalue
Pysäköinti sallittu merkityille paikoille pysäköintiluvan saaneille
Ehtojen vastaisesta pysäköinnistä veloitetaan valvontamaksu 40 €
Pysäköimällä hyväksyt ehdot", niin...

* Luvan haltija saa sopimuksen vastikkeeksi pysäköintioikeuden mutta sitoutuu valvontamaksuun jos rikkoo sääntöjä. Tämä kai on kohtuullista.

* Sivullinen, jolla ei ole lupaa, ei saa sopimuksella mitään etua mutta sitoutuu valvontamaksuun. Tämä ei vaikuta kohtuulliselta.

Onko siis kiskontaa, jos sivullinen tulee sidotuksi sopimukseen ajattelemattomuuttaan?

Johannes kirjoitti...

Ei ole kiskontaa, herranjumala. Käykää autokoulu jos ette ymmärrä miten pysäköidään.

Nimetön kirjoitti...

Et sä Johannes mikään tampio olekaan.

Käy vaikka ala-aste jotta ymmärtäisit mistä tässä edes keskustellaan. Se ei vasrsinaisesti ole pysäköinti!

Johannes kirjoitti...

Siis mikä vittu sellainen sopimus on josta et saisi mitään etua? Eikö auton jättäminen toisen omistamalle pläntille ole muka etu?

Johannes kirjoitti...

Vittu te ootte sitten tosi homomaisen paskoja kun ette ymmärrä perusasioita. Etu mikä syntyy on siinä että jätät auton. Tää blogi on ihan PASKA ja tän lukijat todella lobotomiasta kärsiviä pikku nilkkeä. Turha asiasta on keskustella kun faktat on puhdasta paskaa.

Nimetön kirjoitti...

Ei ole kiskontaa, herranjumala. Käykää autokoulu jos ette ymmärrä miten pysäköidään.

Itse et ymmärrä että autokoululla ja sääntöjen noudattamisella ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Opettele ajattelemaan tai hanki elämä.

Asianajaja kirjoitti...

Jyrki Virolaisen yltiöpäisen yksityisen pysäköinninvalvonnan puolustamisen taustalla on kytkökset toiseen pysäköintivalvontayhtiöön. Tämän takia hän ei pysty millään myöntämään vakavia ongelmia KKO:n päätöksessä, vaan puolustaa henkeen ja vereen yksityistä valvontaa. Jyrki Virolaisen taustatyö valvontayhtiölle on ollut merkittävää. Valitettavasti en pysty todistamaan asiaa muutoin kuin julkaisemalla asiakirjoja joista samalla paljastaisin myös itseni. Kaksinaamaisuus tässä toiminnassa on merkittävää. Toki mitään laitonta ei ole tapahtunut, mutta kyvyttömyys näyttää "munaa", olla mies sanojen takia ei Virolaisesta yksinkertaisesti onnistu.

Johannes kirjoitti...

Itse et ymmärrä että autokoululla ja sääntöjen noudattamisella ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Opettele ajattelemaan tai hanki elämä.

Nimenomaan autokoulussa opitaan että pysäköintiä yleensä koskevat tietyt ehdot. Eli vaikka ne kyltit jäisivät lukematta, autoilijan tulee ymmärtää tekojensa ehdollisuutta. Siitä syntyy peruste sopimuksen olemassaololle, jota sitten voidaan vahvistaa muistuttamalla ehdoista kylteissä. Siksi autokouluun ja sääntöjen noudattamiseen pitää viitata tässä keskustelussa.

Tuo luuseri joka kirjoittaa toisella Johannes-nimimerkillä voisi opetella vähän käytöstapoja ja toisten kunnioittamista. Tai tarkistaa lääkityksensä, kaksisuuntainen mielialahäiriö on vakava terveysongelma.

Kaksinaamaisuus tässä toiminnassa on merkittävää. Toki mitään laitonta ei ole tapahtunut, mutta kyvyttömyys näyttää "munaa", olla mies sanojen takia ei Virolaisesta yksinkertaisesti onnistu.

No itsehän et viitsi edes keksiä itsellesi nimimerkkiä, keneltäköhän tässä puuttuu sitä munaa? Mistäköhän te olette keksineet että Jyrki Virolaisella olisi jotain kytköksiä parkkifirmoihin, kertoivatko pienet vihreät miehet sen?

Johannes kirjoitti...

Anteeksi, luin väärin, olihan nimimerkki Asianajaja keksinyt itselleen nimimerkin. Joka tapauksessa, Virolainen esiintyy omalla nimellään, puskista huutelijat eivät.

Nimetön kirjoitti...

Niin kuin sanoin, käy edes ala-aste.

Kyse ei todellakaan ole pysäköinnistä. Ei ennen KKO:n päätöstä eikä varsinkaan sen jälkeen. Yritä nyt Johannes saada taottua tämä siihen pieneen päähäsi.

Mistä sitten on kyse? Käy ensin se ala-aste ja tule sitten kyselemään uudestaan...

Johannes kirjoitti...

Arvaan, että väitätte että tässä on kyse "virkavallan anastuksesta". Mutta kun ei ole, Parkcom ei sitä yrittänyt tehdä (lähde KKO:2010:23) vaan toimi toimeksiantonaan periä syntyneeseen sopimukseen perustuva valvontamaksu. Kyse on pysäköimisestä syntyneestä sopimuksesta ja sen rikkomisesta aiheutuneesta sopimussakosta. Mielestäni pysäköiminen ja toisen yksityisen alueen käyttö ovat hyvin olennainen osa tätä juttua.

Nimetön kirjoitti...

Se ala-aste... Käy se!

Johannes kirjoitti...

Onko sinulla tapana hokea tuota kaikille jotka ovat eri mieltä kanssasi?

Nimetön kirjoitti...

Ei kyllä sä oot ihan erikoistapaus.

Ei muuta kuin seuraavaa arvausta peliin. Se Ei siis ole pysäköinti!

Asser Salo kirjoitti...

Onkos tämän "asiantuntijakirjoituksen" laatija se ylioppilas - vai peräti maisteri -, joka lupasi tarjota ilmaista oikeusapua kaikille sopimussakon saaneille "uhreille"?

No, KKO on nyt tosiaan puhunut, ja parkkiaktivistitkin voisivat vähitellen vetää mölyt mahaansa.

KKO voi ymmärtääkseni täysin pätevästi valikoida valituksesta ne kysymykset, joista ennakkoratkaisu annetaan, edellyttäen, että se ei loukkaa väittämistaakkaa (OK 24:3.2).

Tässä tapauksessa ennakkoratkaisu annettiin nimenomaan sopimuksen sitovuudesta, joten väittämistaakkaa ei loukattu - enkä ainakaan minä huomannut KKO(:n enemmistö)n perusteluissa minkäänlaista vikaa.

Nimimerkki Johannes on tässäkin ketjussa kuin hullua kuristaen takonut päähän faktoja, mutta kun ei näytä menevän perille, niin ei mene. Tälle ei tietenkään voi mitään; sen ala-asteen voisivat kuitenkin käydä aivan toiset nimimerkit kuin Johannes.

Mitä tulee pro & contra-argumentaatioon, totean, että ennakkoratkaisu annettiin nimenomaan sopimuksen sitovuudesta.

Juttu ei ollut rikosperusteinen, joten höpinät esimerkiksi "virkavallan anastuksesta" osoittavat lähinnä vaillinnaista juridista perusosaamista - tai vaikeaa puutetta luetun ymmärtämisessä. Tämä tietysti edellyttäen, että kommentoijat ovat ylipäänsä lukeneet päätöksen.

Koska kysymys ei ole rikosjutusta, ei KKO:n tietenkään ole tarvinnut ottaa kantaa "virkavallan anastusta" tarkoittavaan contra-argumenttiin. Ja mitä niihin contra-argumentteihin muuten tulee, KKO:n enemmistö erotti perusteluissaan hyvin selvästi julkisen pysäköinninvalvonnan sekä sopimusperusteisen seuraamusmaksun määräämisen problematiikan.

Pro & contra-argumentaatio ei tietenkään tarkoita sitä, että hulluimpiinkin väitteisiin tulisi ottaa kantaa. Tässä tapauksessa mainittu erottelu on kyllin informatiivinen täyttääkseen perustelemisen moninaiset funktiot - jos henkilö vain kykenee ymmärtämään lukemaansa.

Mitä te parkkiaktivistit ylipäänsä uikutatte tuosta KKO:n ratkaisusta - päätös ei vaikuta elämäänne mitenkään, jos vain pysäköitte asianmukaisesti. On erittäin vaikea pitää jonkinlaisena perusoikeutena "oikeutta" pysäköidä autonsa miten sattuu ja täysin muista piittaamatta.

Nimetön kirjoitti...

Kukakohan tuon maksun sitten perisi? Vartija? Tuskin sentään. Vartijalla ei ole kiinniotto-oikeutta sopimusrikkomuksissa. Ainoastaan tavatessaan varas verekseltään tai pakenemasta.

Mikäs tässä nyt on ongelma? Varastaminen on varastamista ja jokamiehen kiinniotto-oikeus pätee. Jos "asiakas" alkaa hankalaksi, suoritetaan kiinniotto ja poliisi paikalle (on tultava, vrt. ParkPatrol ja kunnallinen pysäköinninvalvoja) ja sitten ihmettellään onko kyseessä näpistys vai varkaus. Mikä estää sekä virkamiehen antaman sanktion että yksityisoikeudellisen sanktion?

Ja jos mietitään vielä muita rikkomuksia, esim. ravintolassa syönti ja kieltäytyminen maksamasta. Kyllä poliisi tulee paikalle ja toteaa onko kyseessä rikosoikeudellinen vai yksityisoikeudellinen asia. Miten eroaa häiriökäyttäytymisestä tai jonkun pihan läpi kulkemisesta?

Nimetön kirjoitti...

Mitä te parkkiaktivistit ylipäänsä uikutatte tuosta KKO:n ratkaisusta - päätös ei vaikuta elämäänne mitenkään, jos vain pysäköitte asianmukaisesti. On erittäin vaikea pitää jonkinlaisena perusoikeutena "oikeutta" pysäköidä autonsa miten sattuu ja täysin muista piittaamatta.

HYVÄ ASSER. Tällä sinä todistat, että sinunkin olisi aika palata ala-asteelle! On tainnut reaalielämä päästä karkamaan hyppysistä niiden homeitiöiden täyttämien lakikirjojen keskellä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kielenkäytöstä päätellen blogi oikeusjakohtuus -kaikessa on muuttanut luonnettaan ja on nyt VITTU-JA-PASKA -kaikille blogi.

Onnittelen, todella upeeta, mahtavaa! Jatkakaa!

Sen sanon vaan, että nimimerkin SIANAJAJA väitteet ovat panettelua ja paskaa ja vittuilua.

Pysäköikää varovasti - ja tehkää pysähtymisväite aina vasta KKO:ssa! Jos - vittu - muistatte!

Asser Salo kirjoitti...

Heheh,

ehkä - mutta mitä Sinä olet todistanut? Tai ylipäänsä kukaan parkkiaktivisti tällä palstalla?

Vastaus: juridisesti tai "reaalielämän" kannalta et ole todistanut yhtään mitään, kuten ei kukaan muukaan parkkiaktivisti. Todistat tuolla lähinnä sen, että parkkiaktivistien puheenvuorot ovat merkityksettömiä juridiikan kannalta, vaikka yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys ennen muuta juridisesta ongelmasta.

Jos parkkiaktivistien puheenvuoroille ylipäänsä pitäisi määrittää jonkinlainen tieteellinen relevanssi, ne näyttäisivat olevan merkityksellisiä lähinnä sellaisten tieteenalojen kannalta, joiden harjoittajat voivat määrätä erilaisia höpöjä todellisuusharhoihin ja muihin pään vaivoihin.

Muuten olen sitä mieltä, että on erittäin ironista ja jopa irvokasta, että KKO:ta ja muuatta blogistia argumentaation onttoudesta syyttävät sellaiset henkilöt, joilla itsellään ei ole minkäänlaista kykyä argumentoida pro & contra tai muutenkaan.

Niin, argumentaatiolla ei tarkoiteta "juupas-eipäs"-änkyttämistä vaan mielipiteiden esittämistä ja niiden perustelemista erilaisilla näkökohdilla.

Sellaiset argumentit ovat tällä palstalla suorastaan loistaneet poissaolollaan, näin kulunutta sanontaa käyttääkseni. Täällä ei kuulu kuin tyhjien tynnyreiden ja päiden kolinaa, ne kun hiljalleen jymähtelevät toisiinsa...

Mutta karavaani kulkee ja koirat haukkuvat. Muistakaahan maksaa maksunne ajoissa, jotta yksipuolisten tuomioiden myötä eivät mene luottotiedot...

Nimetön kirjoitti...

Onkos tämän "asiantuntijakirjoituksen" laatija se ylioppilas - vai peräti maisteri -, joka lupasi tarjota ilmaista oikeusapua kaikille sopimussakon saaneille "uhreille"?

Argumentum ad hominem heti kärkeen, todella lupaavaa...

KKO voi ymmärtääkseni täysin pätevästi valikoida valituksesta ne kysymykset, joista ennakkoratkaisu annetaan, edellyttäen, että se ei loukkaa väittämistaakkaa (OK 24:3.2).

Tottakai voi. Mutta aivan kuten kirjoituksessa edellytettiin, KKO:n ei pitäisi "poisvalikoida" sellaisia kysymyksiä, joilla aivan ilmeisesti tulisi olemaan merkitystä tulevaisuudessa. Päinvastoin olisi erittäin järkevää käsitellä jutut laajasti ja tyhjentävästi, jolloin niiden ennakkopäätösarvo olisi parhain mahdollinen. Olisi kaiketi kaikkien etu, että KKO samalla vaivalla selkiyttäisi kerralla mahdollisimman monia epäselviä kysymyksiä.

Ei pidä tyytyä siihen, mitä KKO "pätevästi" voi tehdä, siltä pitää voida vaatia enemmän!

enkä ainakaan minä huomannut KKO(:n enemmistö)n perusteluissa minkäänlaista vikaa.

Yksipuolisen totuuden valon nähneet eivät koskaan näe mitään sellaista, joka asettuu ristiriitaan heidän totuutensa kanssa. Tietenkin kyseessä on mitä parhaiten perusteltu tuomio, jossa ansiokkaasti oikeustieteellistä tutkimusta selostaen ja oikeudenkäynnin osapuolten esittämiä argumenttejä laajasti ja perusteellisesti selostaen tuomioistuin päätyi siihen ainoaan oikeaan lopputulokseen, joka asiassa oli tehtävissä ja tuomion perustelut olivat niin seikkaperäiset ja korkeatasoiset, että jutun hävinneenkin osapuolen oli ne helppo hyväksyä...NOT ;D

Asser Salo kirjoitti...

Onkos se Atte itse?

Mitä tulee ad hominem-argumenttiin, niin totean, että on aika vaikea pitää "asiantuntijana" henkilöä, jolla on kiistattomasti oma välitön intressi asiassa. Sikäli, kuin asiantuntijalle voidaan - kuten tulisi - asettaa puolueettomuuden vaatimus.

Vai onko Lauerma mielestäsi "puolueeton asiantuntija", kun hän kuitenkin olisi, sikäli kuin oikein ymmärsin, pitänyt mahdollisen häviön myötä parkkifirmoille tuomitut oikeudenkäyntikulut itsellään?

Jos väität Lauermaa puolueettomaksi, olet mielestäni varsin epärehellinen. Jos olet rehellinen, ja myönnät, että Lauerma ei ole puolueeton, onko terve kriittisyys mielestäsi paikallaan?

Suhtautua selvästi puolueellisen henkilön lausumiin varauksella on eri asia kuin puolueellisen henkilön persoonaan kohdistettu ad hominem-argumentti. Vai ovatko tuomioiden perustelut esimerkiksi silloin, kun niissä arvioidaan henkilötodistelun luotettavuutta vähentäviä tekijöitä, mielestäsi yhtä ja jatkuvaa ad hominem-argumenttia? Jos ovat, et liene juristi.

Ja toisekseen, mistä kysymyksistä KKO mielestäsi jätti lausumatta? Todistustaakan jaostako? Vai "virkavallan anastuksesta"? Todistustaakan jako tässä asiassa on aivan selvä KKO:n tuomion perustelujen nojalla: alempien oikeuksien perusteluja ei nähty tarpeelliseksi muuttaa, joten todistustaakka rasittanee pysäköintifirmaa. Mikä ongelma?

Virkavallan anastuksen osalta viittaan aikaisemmin lausumaani.

Ja mielestäni tämän palstan kirjoittajien tulisi pitää suu harvinaisen soukalla "yksipuolisen totuuden valon nähneiden" kyvyttömyydestä muuttaa kantojaan. Tälle porukalle ei näytä piisaavan edes KKO:n ratkaisu - joten mikä sitten?

Ainahan sitä voi soutaa ja huovata, mutta minusta KKO perusteli tuomionsa täysin seikkaperäisesti ja niin korkeatasoisesti, kuin siltä ylipäänsä voidaan kohtuudella edellyttää.

Sille ei tosiaan KKO:kaan voi mitään, että eräät fanaatikot eivät näemmä voi hyväksyä mitään. Jos olet lukenut sen Pro & Contran, muistat varmaan teoksen mottona olleen oikeusneuvos (em.) Markku Arposen lausuman siitä, että "vaikka perustelisi enkelten kielellä", se ei riitä.

Tässä väite - ja kommentissasi todiste.

Nimetön kirjoitti...

Kielenkäytöstä päätellen blogi oikeusjakohtuus -kaikessa on muuttanut luonnettaan ja on nyt VITTU-JA-PASKA -kaikille blogi.

Onnittelen, todella upeeta, mahtavaa! Jatkakaa!

Sen sanon vaan, että nimimerkin SIANAJAJA väitteet ovat panettelua ja paskaa ja vittuilua.

Pysäköikää varovasti - ja tehkää pysähtymisväite aina vasta KKO:ssa! Jos - vittu - muistatte!


Hoh hoijaa Jyrki

Yhtään alatyylistä sanaa en ole teistä/tai teitä vastaan sanonut. Mitä sitten vedät tähän keskusteluun kummpanisi Asserin kanssa. Alkaako sinulta loppumaan asialliset argumentit kun sinun tarvitsee alkaa viljellä "sivistyssanoja"?

Voisitko vihdoinkin vastata suoraan kysymykseen. Onko sinulla jotain kytkentöjä johonkin pysäköintivalvontafirmaan. Ei siis sakkofirmaan.

Se on tullut selväksi että puhut yksityisten parkkisakkojen puolesta, syystä tai toisesta. Ikävä kyllä tämä KKO:n huonosti perusteltu 3-2 äänestyspäätös avaa aika monta ovea suomalaisen yhteiskunnan kehittymiseen ei toivottuun suuntaan.

Sinähän "et usko" näihin haihatteluihin että kyltin ohi kulkemisesta voisi saada jotain muitakin sopimussakkoja kuin pysäköinnistä. TULET YLLÄTTYMÄÄN!

Asser Salo kirjoitti...

Allekirjoittanutta ainakin vetää tälle palstalle kommentoimaan se sanoinkuvaamaton ilo, joka syntyy siitä, kun saa "keskustella" näin säkenöivien hengen jättiläisten kanssa.

Nimetön kirjoitti...

Nimenomaan Asser, nimenomaan!

Nimetön kirjoitti...

Todistustaakan jako tässä asiassa on aivan selvä KKO:n tuomion perustelujen nojalla: alempien oikeuksien perusteluja ei nähty tarpeelliseksi muuttaa, joten todistustaakka rasittanee pysäköintifirmaa. Mikä ongelma?

Kuten itsekin sanot, rasittanee.

Olisiko ollut liikaa vaadittu, että KKO olisi kirjoittanut asian selväsanaisesti auki? "Kantajan vaatimus todistustaakan kääntämisestä hylätään lakiin perustumattomana".

Ei tarttis arvailla.

Asser Salo kirjoitti...

Mitä tulee tuohon todistustaakka-asiaan, niin KKO:n perusteluita lukiessa tämä asia aukeaa kyllä täysin selvästi. Ja jutussa kantajana oli muuten ParkCom, eikä Mika S.

Ylipäänsä on tarkoituksenmukaista tehdä ero aidon ja väärän todistustaakan välillä: tässä tapauksessa aito todistustaakka on rasittanut kantajaa. Kantaja oli kuitenkin kyennyt osoittamaan alempien oikeuksien tuomioissaan yksilöimillä perusteilla, että autoa oli ajanut juuri Mika S.

Kun kantajan päänäyttö riitti osoittamaan Mika S:n ajaneen autoa, todistustaakka "kääntyi" Mika S:lle, jonka tuli esittää vastanäyttöä prosessitappion uhalla ja johon Mika S. ei siis kyennyt.

Juttua ei kuitenkaan ratkaistu todistustaakkasäännöllä, vaan KKO sovelsi lakia näytetyksi tulleeseen tosiseikastoon, ts. arvioi, mitä oikeudellisesti seurasi siitä, kun Mika S:n oli näytetty menetelleen siten kuin kanneperusteeksi oli vedottu.

Ero on pieni, mutta oikeudellisesti erittäin merkityksellinen.

Väärän ja aidon todistustaakan ero sekä sopimusperusteisen velkomuksen todistustaakkasäännöt kyllä tunnetaan prosessioikeudessa, joten KKO ei mielestäni menetellyt väärin siinäkään, että ei antanut noin triviaalista asiasta ennakkoratkaisua.

Nimetön kirjoitti...

joten KKO ei mielestäni menetellyt väärin siinäkään, että ei antanut noin triviaalista asiasta

Siis miltä planeetalta sinä Asser olet kotoisin. Jos yhtään tuntisit parkkivalvontayhtiöiden toimintatapoja et menisi tällaista sanomaan.

Kantajan vaatimus todistustaakan kääntämisestä hylätään lakiin perustumattomana

Ja jutussa kantajana oli muuten ParkCom, eikä Mika S.

IHAN OIKEASTI ALA-ASTE

Nimetön kirjoitti...

Mielenkiintoista. Voisit kertoa myös asianajaja Jukka Peltoselle, että hänen valituskirjelmässään KKO:lle esittämänsä, useiden sivujen mittainen todistustaakan kääntämistä koskeneen vaatimuksen perustelu, jota oli tuettu jopa viittauksin relevanttiin oikeuskirjallisuuteen, oli "triviaalia".

Ja mitäpä hävittävää siinä olisi, että KKO antaisi vastauksia myös niihin triviaaleihinkin kysymyksiin? Vakuuttaminen ei varmasti onnistu, jos jutun osapuolet kokevat, että heitä ei ole edes kuunneltu.

Nimetön kirjoitti...

Asser Salo kirjoitti: "Todistat tuolla lähinnä sen, että parkkiaktivistien puheenvuorot ovat merkityksettömiä juridiikan kannalta, vaikka yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys ennen muuta juridisesta ongelmasta."

Yksityisten sakkofirmojen toimintaa on arvioitu juridisena ongelmana varsin pitkään, ja KKO on nyt antanut asiasta oman kyseenalaisen ratkaisunsa. Ratkaisu ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että sakkofirmojen käyttö kauppakeskusten parkkihalleissa on äärimmäisen epäkohteliasta asiakaspalvelua. Kauppiaan toimeksiannosta tapahtuva maksavien asiakkaiden sakottaminen esimerkiksi parkkikiekon unohtamisesta tilanteessa, jossa parkkihallissa on samalla hetkellä satamäärin tyhjiä paikkoja, on mielestäni älytöntä kaikkien muiden paitsi sakkofirman kannalta. Kaltaistesi juridikkovouhottajien mielestä tällaisilla asiakaspalvelunäkökohdilla ei tietenkään ole minkäänlaista juridista painoarvoa - kuten ei oikeudelliselta kannalta olekaan. Lain puitteissa tai sitä venyttäenkin saa mielestänne toimia ihan miten lystää.

Tuskinpa kiellettyä olisi tulostaa kassakuitin alareunaankaan tekstiä "Maksava asiakas, haista v***u" siihen kohtaan, jossa on totuttu lukemaan teksti "Kiitos käynnistä, tervetuloa uudelleen". Jostain syystä kauppiaat eivät kuitenkaan tee niin, sillä maksavan asiakkaan suututtaminen ei ole kovin järkevää. Eihän?

Nimetön kirjoitti...

Mukava lukea kommentteja. Osa ihmisistä tekee itsestään idiootin osa ei. Ei idiootti synny siitä että on asiasta erimieltä, eikä idiootti synny siitä että näkee oman asiansa yhtenä ainoana totuutena. Väitellä asioista saa aina ja jopa tuomioita kritisoida. Se mikä tekee ihmistä todellisia IDIOOTTEJA on kielen käyttö. Erityisen ihmeellistä se on jos oikeustieteen proffa, tässä tapauksessa J. Virolainen, osaa paremmin argumentoida asiaa käyttäen yleisistä sivistysanastoa tyyliin, VITTU ja PASKA. Onko ärsyyntymiskynnys kauhean matalalla vai mikä on? Nyt jos viimeistään Jyrkin arvostus painui pohjamutiin. Jos VITTU ja PASKA ovat ainoa mitä Jyrki osaa, ei voi kuin rehellisesti ihmetellä? Paljon se kertoo myös ihmisestä.

Ehdottaisinkin blogille että tekisit jutun "Huonosti käyttäytyvät professorit" ja ottaisit esimerkiksi nämä Virolaisen ihanan sanaiset ja älykkäät kommentit.

Mitä tulee KKO:n päätöksiin yleensä. Ne eivät ole jumalan sana ja vielä vähemmän ne yleensä ovat oikein tai perustuvat edes lakiin.

Meidän "parkkiaktivistien" ongelma ei ole saada pysäköidä väärin. Ongelma on valvontayhtiö joka haluaa "sakottaa" keinolla millä tahansa vailla perusteita tai edes perustuen omiin ehtoihinsa. Härskimmät esimerkit löytyvät siitä että auton etupyörä on "viivan" päällä. Esimerkkejä voi etsiä lisää. Kun maksulappu on annettu millä tahansa tekosyyllä siitä reklamointi ei tule koskaan johtamaan mihinkään. Valvontayhtiö haluaa rahansa ja nyt on entistä helpompaa KKO:n päätöksen tuella.

Mutte ei ne keinot meiltä ole loppu. Olemme tavallaan alkuruudussa. Todistusvelvollisuus kuljettajasta on edelleen parkkiyhtiöllä. Sopimus syntyy kuljettajan kanssa, ei ajoneuvon haltijan tai omistajan. Eikä kyseisillä tahoilla ole tarvetta tai edes halua kertoa kuljettajaa. Joten ainakaan minä en tule maksamaan yhtään laskua. Voidaan aloittaa asiantiimoilta uusi kierros oikeutta. Se ei ole ongelma. Rahaa kyllä riittää.

Nimetön kirjoitti...

Ehdottaisinkin blogille että tekisit jutun "Huonosti käyttäytyvät professorit" ja ottaisit esimerkiksi nämä Virolaisen ihanan sanaiset ja älykkäät kommentit.

Hyvä idea, ehdotan artikkelin nimeksi:

"Jyrki Virolaisen VITTU ja PASKA argumentointi - oikeustieteen uusin villitys"

Nimetön kirjoitti...

Sen sanon vaan, että nimimerkin SIANAJAJA väitteet ovat panettelua ja paskaa ja vittuilua.

Huh, se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Mitäs jos vastaisit ihan suoraan. KYLLÄ vai EI?

Nimetön kirjoitti...

Muuten olen sitä mieltä, että on erittäin ironista ja jopa irvokasta, että KKO:ta ja muuatta blogistia argumentaation onttoudesta syyttävät sellaiset henkilöt, joilla itsellään ei ole minkäänlaista kykyä argumentoida pro & contra tai muutenkaan.

Jep, PASKA ja VITTU se onkon tosi älykästä tältä "blogistilta".

Sellaiset argumentit ovat tällä palstalla suorastaan loistaneet poissaolollaan, näin kulunutta sanontaa käyttääkseni. Täällä ei kuulu kuin tyhjien tynnyreiden ja päiden kolinaa, ne kun hiljalleen jymähtelevät toisiinsa...

Puhut itseäsi pussiin. Kyllä tällä palstalla selvästi osataan argumentoida myös vastaan. Et kai muutoin olisi itse vaivutunut kirjoittamaan mitään jos argumentointi olisi "loistanut poissaolollaan". Yleensä argumentointi vaatii vasta argumentointia. Se nyt vain on niin että kun uskot yhteen totuuteen se on se ainoa oikea, myös Asserille.

Tälle porukalle ei näytä piisaavan edes KKO:n ratkaisu - joten mikä sitten?

Miksi pitäisi? KKO on niin monesti muulloinkin antanut täysin virheellisiä päätöksiä, ja on jopa EIT:n päätöksen jälkeen purkanut omiaan. Heh, lapsenuskoinen luottamus KKO:n päätökseen on toki ihailtavaa kultismia. Se toki on totta että nyt KKO:n päätöksen kanssa on elettävä, ei se sitä kuitenkaan oikeaksi tee.

Ainahan sitä voi soutaa ja huovata, mutta minusta KKO perusteli tuomionsa täysin seikkaperäisesti ja niin korkeatasoisesti, kuin siltä ylipäänsä voidaan kohtuudella edellyttää.

Voih, jos tämä päätös oli korkeatasoinen niin en todellakaan halua nähdä heikkotasoista.

Allekirjoittanutta ainakin vetää tälle palstalle kommentoimaan se sanoinkuvaamaton ilo, joka syntyy siitä, kun saa "keskustella" näin säkenöivien hengen jättiläisten kanssa.

Sama juttu. Erään professori Virolaisen kommentit on niin herkkiä että suorastaan ilo lukea.

Nimetön kirjoitti...

Joo, ne lukijat jotka eivät tiedä kuka tämä VITTU ja PASKA sanoilla argumentoiva oikeustieteen proffa on niin tässä linkki hänen sivulleen.

http://jyrkivirolainen.blogspot.com/

Nimetön kirjoitti...

Professori Virolainen nimesi eilen tämänn oikeusjakohtuus -kaikessa blogin uudelleen Vittu-ja-Paska -kaikille -blogikiksi, kun täällä joka toisessa kommenteissa käytettiin ainakin eilen sanoja "vittu" ja "paska."

Tästä on kyse, ei professori Virolainen omassa blogissaaan argumentoi noilla sanoilla, kuten jokainen voi käydä itse tarkistamassa.

Oikeusjakohtus -kaikessa blogin idea on ollut hyvä, mutta törkeäkieliset ja ilmeisesti anarkiaan taipuvaiset kommentoijat ovat sen kyllä täysin pilanneet.

Nimetön kirjoitti...

Jos kuljettaja ei ole ymmärtänyt sitoutuvansa sopimukseen pysäköimällä, niin onko kovinkaan kunniakasta ryhtyä perimään näin syntyneitä saatavia?

Nimetön kirjoitti...

Ymmärrys hoi, äly älä jätä!

Osasiko kuljettaja lukea? Jos osasi, niin kyllä hän silloin ymmärsi, mitä opastetaulussa sanotaan.
Olisi pitänyt ymmärtää ainakin sen jälkeen, kun sai ensimmäisen valvontamaksun.

Mutta pysäköi autonsa vielä kahdeksan kertaa sen jälkeen samalle paikalle -pelastustielle!

Johannes kirjoitti...

Mutte ei ne keinot meiltä ole loppu. Olemme tavallaan alkuruudussa. Todistusvelvollisuus kuljettajasta on edelleen parkkiyhtiöllä. Sopimus syntyy kuljettajan kanssa, ei ajoneuvon haltijan tai omistajan. Eikä kyseisillä tahoilla ole tarvetta tai edes halua kertoa kuljettajaa. Joten ainakaan minä en tule maksamaan yhtään laskua. Voidaan aloittaa asiantiimoilta uusi kierros oikeutta. Se ei ole ongelma. Rahaa kyllä riittää.

Parkkiaktivistien yksi kestoväite on, että tätä KKO:n päätöstä voi soveltaa muille elämänalueille, siis voi esim. pystytellä kylttejä joissa ihmiset sitoutuvat mitä kummallisimpiin sopimuksiin.

Käytkö tämä myös toisin päin, eli voiko parkkiaktivistien väitteitä soveltaa muille elämänalueille? Itselläni on tapana ostaa satunnaisesti limsapullo automaatista siten että maksan sen kännykällä -- automaatissa on numero johon soitetaan, ja pullon hinta lisätään puhelinlaskuun. (Samoin toimii myös pesulan rahastus. Ja Kampin kauppakeskuksessa on hampurilaisbaari jossa aterian voi maksaa kännykällä.)

Parkkiaktivistien logiikan mukaan automaattiyhtiöllä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta todistaa että juuri minä olin sopimuksen osapuolena. He voivat ainoastaan todeta että minä olen kännykkäliittymän haltija, en sopimuksen toinen osapuoli. Minulla "ei ole tarvetta eikä edes halua kertoa" kuka käytti kännykkääni limsapullojen ostamiseen. Ehkä se oli ulkomaalainen ystäväni joka ei osaa suomea tai ruotsia, eikä siten ymmärtänyt tehneensä sopimuksen automaattiyhtiön kanssa soittaessaan limsapullonumeroon. Todistusvelvollisuus kännykän käyttäjästä on automaattiyhtiöllä. Minun ei siis tarvitse maksaa puhelinlaskustani limsa-automaattiostoja. Eikö niin?

Nimetön kirjoitti...

Osasiko kuljettaja lukea? Jos osasi, niin kyllä hän silloin ymmärsi, mitä opastetaulussa sanotaan.
Olisi pitänyt ymmärtää ainakin sen jälkeen, kun sai ensimmäisen valvontamaksun.


Ei kyse olekaan luetunymmärtämisestä vaan sen ymmärtämisestä, että kyltin asettajan luomalla konstruktiolla todella syntyy sitova sopimus. Tätähän on ollut perusteltua epäillä aina KKO:n päätökseen saakka.

Kuljettaja on hyvin voinut toimia siinä uskossa, että kyltit ja maksuvaatimukset ovat silkaa huuhaata.

Nimetön kirjoitti...

Parkkiaktivistien logiikan mukaan automaattiyhtiöllä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta todistaa että juuri minä olin sopimuksen osapuolena.

Tää kirjoitus vain todistaa sen, miten pihalla olet koko asiasta.

Mutta miksi jättää kiistämistä johonkin limupulloon. Väitä samalla että et ole soitellut niitä puheluitakaan, etkä lähettänyt niitä muitakaan tekstiviestejä! Itse asiassa koko liittymä ei ole ollut sinun hallussasi koko laskutuskaudella, joten et maksa perusmaksujakaan.

Kyllä Soneran hemmot nauraa :)))

Johannes kirjoitti...

Tää kirjoitus vain todistaa sen, miten pihalla olet koko asiasta.

Mutta miksi jättää kiistämistä johonkin limupulloon. Väitä samalla että et ole soitellut niitä puheluitakaan, etkä lähettänyt niitä muitakaan tekstiviestejä! Itse asiassa koko liittymä ei ole ollut sinun hallussasi koko laskutuskaudella, joten et maksa perusmaksujakaan.


Voitko vähän perustella, miksi olen pihalla? Miksei sopimusta voi syntyä auton haltijan ja kiinteistön omistajan välille, mutta sopimus voi syntyä kännykkäliittymän haltijan ja maksuautomaattiyhtiön välille? En kysele tätä vittuillakseni vaan ihan mielenkiinnosta. Toivottavasti joku osaa vastata hyvillä perusteluilla. Siis miksi näitä tässä keskustelussa käytyjä väitteitä ei voisi soveltaa muille oikeuden- ja elämänaloille, jos kerran KKO:n päätöstä voi soveltaa.

Nimetön kirjoitti...

Professori Virolainen nimesi eilen tämänn oikeusjakohtuus -kaikessa blogin uudelleen Vittu-ja-Paska -kaikille -blogikiksi, kun täällä joka toisessa kommenteissa käytettiin ainakin eilen sanoja "vittu" ja "paska."

Tästä on kyse, ei professori Virolainen omassa blogissaaan argumentoi noilla sanoilla, kuten jokainen voi käydä itse tarkistamassa.

Oikeusjakohtus -kaikessa blogin idea on ollut hyvä, mutta törkeäkieliset ja ilmeisesti anarkiaan taipuvaiset kommentoijat ovat sen kyllä täysin pilanneet.


Niin, professori Virolainen käyttää VITTU ja PASKA logiikkaa muissa blogeissa kirjoittaessaan, mutta ei omassaan. Sehän vain pahentaa tilannetta. Sisäsiisti, mutta ei osaa käyttäytyä kodin ulkopuolella.

Tällä hetkellä blogissa on 94 kommenttia, joissa PASKA sana esiintyy 10 kommentissa. Näistä ainoastaan kahdessa kommentissa ennen Virolaisen "VITTU ja PASKA" kommenttia ja sen jälkeen loput on kommentointia tähän Virolaisen kommenttiin.

Taitaa Virolaista ärsyttää muu kuin joissakin kommenteissa esiintyvä asiaton kielen käyttö. Huomautan että Virolainen kommentoi myös "Pysäköikää varovasti - ja tehkää pysähtymisväite aina vasta KKO:ssa! Jos - vittu - muistatte!"

Kyllä se kuulkaa niin on että Jyrki Virolainen näillä kommenteillaan on tehnyt itsensä tunnetuksi "VITTU/PASKA professorina". Ainakin minä tulen tätä termiä käyttämään aina jatkossa kun hänestä kommentoin tai hänestä puhun. Tiedättehän, se VITTU/PASKA professori. Ja kuten tiedämme, tällä viitataan hänen kielenkäyttöönsä, eli luonteeseen.

Toiseksi, se että hedelmällisessä keskustelussa tai väittelyssä ilmenee asiassa kuin asiassa epäasiallisia kommentteja on paljon parempi kuin sensurointi linja jota Virolainen käyttää blogissaan. Oikeus ja kohtuus sentään antaa kaikkien vapaasti omalla vastuulla julkaista oman mielipiteensä. Virolainen puolestaan tarkistaa kommentit ja jättää julkaisematta ne jotka ovat hänelle itselleen kiusallisia tai muutoin hankalia. Tästäkin asiasta on usein keskusteltu tässä blogissa ja Virolaisen blogiin tarkoitettavaksi julkaistut kommentit julkaistu täällä.

Nimetön kirjoitti...

Kävin ihan mielenkiinnosta lukemassa myös Virolaisen blogista asiaa koskevia kirjoituksia. Olen ihan ulkopuolinen asiassa, en ole saanut ainuttakaan yksityisoikeudellista valvontamaksua saati ihan ihka oikeaa pysäköintivirhemaksua, enkä tunne osapuolia sen paremmin.

Virolaisen ja tämän blogin kirjoituksista ei suoraan sanottuna ole tavallinen pulliainen tullut hullua hurskaammaksi. Se kaikkein suurin kysymys ainakin näin mattimeikäläisen huulilla on edelleen: "Onko se, että yksityinen yritys määrää pysäköintivirhemaksun suuruisen summan väärin pysäköidyn ajoneuvon kuljettajalle (jätetään nyt tässä vaiheessa vielä väliin kysymys siitä, kuka tarkkaan ottaen määrittelee millainen pysäköinti on "väärin") ja pitää maksusta mahdollisesti saatavan tulon itse, tosiasiassa verrattavissa pysäköintivirhemaksun määräämiseen, joka lain silmissä on viranomaistoimi? Tähän kysymykseen tuntuu osapuolilla olevan kaksi täysin päinvastaista vastausta. Kumpikaan ei ole esittänyt minkäänlaisia argumentteja vastauksensa tueksi. Mielestäni, jos KKO:ta nyt ylipäätään asiassa voi kritisoida niin tämä on se ainoa kysymys, johon heidän olisi pitänyt toimittaa perusteltu vastaus. Mutta kun edes Korkein oikeus ei pysty antamaan asiassa mitään perusteita vastaukselleen! Voisiko joku nyt kertoa, mitä helvettiä tämän maan oikeusjärjestelmässä oikein on vialla kun ei näin yksinkertaiseen kysymykseen pystytä vastaamaan kunnolla? Onko siihen edes mitään oikeaa vastausta?

En ole lainoppinut ja tiedän toki, että laki ja moraali ovat kaksi täysin eri asiaa. Mutta minun moraalikäsitykseeni nyt vähän särähtää tässä yksityisen pysäköinninvalvonnan nykytilassa monikin asia:

- Kuka tätä hommaa valvoo? Kuka valvoo, että näillä pysäköinninvalvojilla on tarvittavat (viranomaisiin verrattavat) tiedot laista? Kuka huolehtii, että käytäntö maksujen määräämisessä on samassa linjassa viranomaisten kanssa?

- Onko niiden käytäntöjen edes pakko olla linjassa? Saako yksityinen toimija päättää ihan itsekseen tapaus/naamakohtaisesti, mikä pysäköinti on "väärin"? Nythän jo nähtiin näitä S-tarroja joissakin ko. firmojen autoissa, joilla välttyy automaattisesti yksityiseltä valvontamaksulta. Onko tämä laillista? Yhdenvertaisuuslakia luulisi ainakin rikkovan. Entä saako yksityisen valvontamaksun määrätä invaluvalla varustetulle autolle? Kunnallinen pysäköinninvalvontahan ei saa pysäköintivirhemaksua tässä tilanteessa määrätä.

- Onko se teidän muiden mielestä oikein, että tällä asialla saa ylipäätään tehdä bisnestä? Mielestäni, sakot, pysäköintivirhemaksut ja niihin rinnastettavat rangaistusseuraamukset pitäisi mennä valtion varoihin, kansakunnan yhteiseen hyvään eikä minkään plösön parkkifirmapampun taskuihin.

- Pandoran lipas -ongelma onkin jo monta kertaa mainittu joten siihen en edes lähde tässä yhteydessä. Olen kyllä erittäin huolestunut siitäkin.

- Lainsäädäntö tältä osin on täysin keskeneräinen. Virolainen toistaa kyllä mantramaisesti että ei ole, mutta kun koitin tuota lakia näin tietämättömän tiedoin tulkita niin aika lailla saa venyttää, että nykyinen toiminta siihen sopii.

(jatkuu seuraavassa kommentissa)

Nimetön kirjoitti...

(jatkoa edelliseen)


Lisäksi yksi asia, mikä minua kovin suuresti myöskin häiritsee: Kirjoittajilla ihan yleisesti tuntuu olevan suuria vaikeuksia pysytellä oikeissa termeissä. Mitään "pysäköintisakkoa" ei ole olemassakaan. Pelastustielle pysäköinti on ainoa asia, mistä käsittääkseni saa pysäköimällä sakon. Tällöin kyseessä on pelastusrikos. Kunnallisen pysäköinninvalvojan määräämä rangaistusmaksu on pysäköintivirhemaksu. Yksityisen pysäköinninvalvojan määräämä rangaistuksenomainen maksu on mitä ilmeisemmin yksityisoikeudellinen valvontamaksu. Pysytäänkö näissä termeissä please kun puhutaan asioista? Tässäkin ketjussa on kymmeniä viestejä, joissa debatoidaan pelkästään näistä termeistä. Virolainen ja kumppanit tuntuvat aina puuttumaan vähintään siihen, kun joku puhuu yksityisoikeudellisesta valvontamaksusta sakkona, vaikka asiayhteydestä olisi muuten selkeästi pääteltävissä, mistä kirjoittaja puhuu.

Mutta en halua päättää kritiikkiin. Oikeus ja kohtuus -blogin seuranta aiheesta on ollut mielestäni kaikin puolin kiitettävää. Samaten Virolainen on ollut aktiivinen asian tiimoilta. Muutenkin molemmat blogit ovat mielestäni hyvin kirjoitettuja ja asiantuntevan oloisia. Taidanpa alkaa lukea tuota Virolaisenkin blogia enemmän. Nimeäni en kyllä siltikään näihin kommentteihin laita, se ei ole enää aikoihin ollut Internetissä turvallista.

Nimetön kirjoitti...

Kuka tätä hommaa valvoo? Kuka valvoo, että näillä pysäköinninvalvojilla on tarvittavat (viranomaisiin verrattavat) tiedot laista? Kuka huolehtii, että käytäntö maksujen määräämisessä on samassa linjassa viranomaisten kanssa?

Ei valvo kukaan. Juuri tämä oli näkyvillä aikaisemmin kun yhtiöt jakoivat maksuja. "Sakottaminen" tapahtui täysin mielivaltaisesti mitä pienimmällä mahdollisella syyllä. Itse sain ParkComin "sakon". Sopimusehtojen mukaan auto piti pysäköidä sille varatulla paikalla. Minulla oli etupyörä viivan päällä, mutta edelleen ruudussa. Tästä keksittiin antaa "sakko". Reklamointi ei tietenkään auttanut kun rahastukseen makuun oli päästy. Ehkä tämä blogin artikkeli kuvaa parheiten sitä miten parkpatrolin "koulutettu" henkilökunta toimi: Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun

Onko niiden käytäntöjen edes pakko olla linjassa?

Ei

Saako yksityinen toimija päättää ihan itsekseen tapaus/naamakohtaisesti, mikä pysäköinti on "väärin"?

Kyllä ja näin on menetelty ja mitä suurimmassa todennäköisyydessä tullaan menettelemään jatkossa ja vielä oikein KKO:n päätökseen vedoten.

Nythän jo nähtiin näitä S-tarroja joissakin ko. firmojen autoissa, joilla välttyy automaattisesti yksityiseltä valvontamaksulta. Onko tämä laillista? Yhdenvertaisuuslakia luulisi ainakin rikkovan.

Luulisi sopimusehtojen koskevan sitten kaikkia pysäköiviä autoja. Millä oikeudella jollekin muulle annetaan erillinen lupa. Tästäkin muuten blogi julkaisi artikkelin.

Entä saako yksityisen valvontamaksun määrätä invaluvalla varustetulle autolle? Kunnallinen pysäköinninvalvontahan ei saa pysäköintivirhemaksua tässä tilanteessa määrätä.

Yksityinen firma saa tehdä mitä tahansa, sehän perustuu sopimukseen ei "lakiin".

Lainsäädäntö tältä osin on täysin keskeneräinen. Virolainen toistaa kyllä mantramaisesti että ei ole,

Virolainen on väärässä kuten aina. Lakia yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei ole ja sitä tulee tulkita nykyisen lainsäädännön valossa. Laki on kuitenkin kehitteillä. Aika näyttää hyväksytäänkö se eduskunnassa.

Pysytäänkö näissä termeissä please kun puhutaan asioista? Tässäkin ketjussa on kymmeniä viestejä, joissa debatoidaan pelkästään näistä termeistä. Virolainen ja kumppanit tuntuvat aina puuttumaan vähintään siihen, kun joku puhuu yksityisoikeudellisesta valvontamaksusta sakkona, vaikka asiayhteydestä olisi muuten selkeästi pääteltävissä, mistä kirjoittaja puhuu.

Kaikki eivät ole lakimiehiä tai asianajajia, eivätkä VITTU/PASKA professoreita. Oleellista lienee jo sananvapauden kannalta että kaikki saavat sanoa mitä haluavat kenenkään estämättä. Siihen tämä blogi on minusta pyrkinyt hienosti. Se että joillakin artikulaatio ja esitystapa on hivenen karski, lisää vain lukemisen viihteellisyyttä. Termieroista on turha riidellä. Jokainen kuitenkin tietää mistä puhutaan, ainakin asiayhteydestä.

Muutenkin molemmat blogit ovat mielestäni hyvin kirjoitettuja ja asiantuntevan oloisia.

Sikäli samaa mieltä, mutta oikeus ja kohtuus kiinnostaa enemmän koska ei koskaan voi tietää mistä aiheesta seuraava artikkeli on. Virolainen taas jauhaa aina oikeuden päätöksistä hyvin pitkän kaavan mukaisesti. Itse haluan kiittää oikeus ja kohtuus blogin ylläpitäjiä mielenkiintoisista ja asiantuntevista artikkeleista. Yleissivystyksen taso on hämmästyttävä. Osaavat myös käyttäytyä, toisin kuin eräät professorit.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Noh, nyt kun kerran tämä sopimuskonstruktio on KKO:n mielestä pätevää, niin ei muuta kuin auton lasiin kieltolappunen, jossa kielletään mainokset, maksut ja ilmoitukset sopivan sopimussakon uhalla. Kiinnittämällä lappusia sitoudut ehtoihin.

Nimetön kirjoitti...

Kyllä, toden teolla, näitä parkkianarkisteja näyttää nyt ottavan todella kovasti päähän! Hahhaaaaaahaaa!

Nimetön kirjoitti...

Todetaan parkkiaktivistien puolesta yksi asia, jossa he ovat oikeassa, vaikka eivät näytä ymmärtävän korkeimman oikeuden juridista argumentointia.

Oikeuspoliittisesti on ongelmallista, että pysäköinninvalvontaa suorittaa sama taho, joka myös tästä valvonnasta saa välitöntä taloudellista hyötyä. Asetelma on omiaan luomaan väärinkäytöksiä. Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa laissa olisi paikallaan määrätä, että valvontayhtiö saa ottaa maksun ainoastaan maanomistajalta/haltijalta. Jotta pysäköinninvalvojien ammattitaito varmistettaisiin, olisi toiminnan oltava myös luvanvaraista ja luvan saisi riittävän juridisen tietämyksen hankkinut vastuuhenkilö.

Nimetön kirjoitti...

Paljon huomiota on saanut se, että parkkifirman pitää kyetä todistamaan kuljettaja.

Olisiko mitään realistisia edellytyksiä saada sopimus pätemättömäksi oikeustoimilain mukaisin pätemättömyysperustein?

http://www.laki24.fi/sopi-sopimuksenpatemattomyys-kunnianvastainenarvotonmenettely.html
"Oikeustoimeen vetoaminen voi olla kunnianvastaista ja arvotonta esimerkiksi silloin, kun sopimusta solmittaessa on käytetty hyväksi toisen osapuolen virheellistä käsitystä jostain olennaisesta seikasta."

Olennainen seikka voisi olla koko järjestelyn sitovuus ylipäänsä tai ainakin tavanomaisesta pysäköinninvalvonnasta poikkeava pilkuntarkka virheiden esiinkaivaminen.

http://www.laki24.fi/sopi-sopimuksenpatemattomyys-petollinenmenettely.html
"Ylipäänsä petollisesta menettelystä on kyse silloin kun sopimusosapuoli antaa virheellistä tietoa tai salaa jonkun seikan ja sopimuksen solmiminen perustuu juuri tästä syystä muodostuneeseen virheelliseen käsitykseen."

Pysäköintisääntöjen ylitiukan tulkinnan salaaminen voisi sopia tähän?

http://www.laki24.fi/sopi-sopimuksenpatemattomyys-patemattomyysperustekiskonta.html
"Kiskonnasta on kyse silloin kun sopimusosapuoli käyttää hyväkseen toisen hädänalaista tilaa (pula, ymmärtämättömyys, riippuva asema tms.). Kiskonta sitten ilmenee käytännössä suoritusten epätasapainoisuutena."

Sopimuskumppani vain oli niin tyhmä, että meni sitoutumaan epäedulliseen sopimukseen. Ei vain tajunnut siinä pysäköidessään 10 sekunnin aikana kyltin juridista merkitystä. Tätä ymmärtämättömyyttä parkkifirma nyt härskisti käyttää hyväkseen.

Nimetön kirjoitti...

"...vaikka eivät näytä ymmärtävän korkeimman oikeuden juridista argumentointia..."

Viittaatko tällä siihen, miten KKO tyytyi toteamaan, että yksityisoikeudellinen valvontamaksu tässä nimenomaisessa tapauksessa ei ole rinnastettavissa pysäköintivirhemaksuun? Eihän siinä ollut mitään argumentointia ja tässä artikkelissa tätä argumentoinnin puutetta on kritisoitu.

Nimetön kirjoitti...

Sakkofirmojen paratiisissa, Hollannissa, käydessäni silmiin osui lappu hotellin hissin seinällä: Huoneessa tupakoinnista veloitettaisiin 200 euron maksu. Siinäpä seuraava idea näiden konkludenttisten sopimusten kaupalliseksi sovellutukseksi. Vai mitäpä sanoo asiasta Jyrki?

Nimetön kirjoitti...

Helsingin Sanomissa haastateltu valtiosääntöasiantuntija, professori T.Ojanen on sitä mieltä, että toimintaan sisältyy vallankäytön ulottuvuus ja perustuslaki edellyttää, että tällaisesta toiminnasta säädetään lailla. Myös yleisen oikeustieteen professori K.Tuori on samaa mieltä - kyse on julkisen vallan käytöstä ja sopimus on tässä tilanteessa "näennäinen ja keinotekoinen".

Aikaisemmin valvontafirmojen konstruktion ovat tyrmänneet myös siviilioikeuden johtavat asiantuntijat, dosentit J.Kaisto sekä F.Nybergh. Professoritason kommentaattoreista valvontamaksujen hyväksymistä on vastustanut niin ikään rikos- ja prosessioikeuden professori M.Tolvanen sekä hallinto-oikeuden professori O.Mäenpää.

Aika vähissä ovat ne asiantuntijat, jotka edustavat päinvastaista kantaa. Julkisuudessa valvontayhtiöiden kannalla ovat olleet ainakin professorit J.Virolainen sekä J.Kemppinen. Onko muita?

"Professoriäänet" asiassa jakautuvat siis 2-6 ParkComin tappioksi.

Jos taas katsotaan "tuomariääniä", niin ParkCom "hävisi" 3-8. Molemmissa alemmissa oikeusasteissa asian ratkaisivat kolme lainoppinutta tuomaria yksimielisesti ParkComin vahingoksi.

Nimetön kirjoitti...

Ojanen, Mäenpää, Tuori, V-P. Viljanen, Kaisto, Saraviita, Jyränki, Tolvanen...

Mikä heille on yhteistä?

Kenenkään mieleen ole tullut koskaan epäillä ketään heistä kapitalistisen järjestelmän suosijaksi...taitavat olla kaikki niitä vasemman laidan tallaajia..

Nimetön kirjoitti...

Onneksi korkeimmassa oikeudessa on sentään hyviä välimies-tuomareita, jotka näiden rahakkaiden sivutoimiensa vuoksi "ymmärtävät" hyvin liike-elämää ja sen tarpeita, etteivät jopa liiankin hyvin...

Koskahan sinne korkeimpaan oikeuteen saataisiin sellaisia tuomareita, jotka ymmärtäisivät myös lain päälle?

Nimetön kirjoitti...

Siirrytään tuolta Jykän blogista tänne, koska osa kommenteista näyttää katoavan bittiavaruuden madonreikiin…

Yhden virhepäätelmän olen tästä jutusta mielestäni ainakin löytänyt. Nimittäin, että kuljettajalta edellytetään samaa huolellisuusvelvollisuutta yksityisoikeudelliseen pysäköintisopimukseen suostumisessa kuin ajoneuvon hallinnalta viranomaisen valvomassa tieliikenteessä. Näinhän tämä ei missään tapauksessa voi olla.

Autoilijalta voidaan edellyttää lakien ja asetusten ja siten liikennemerkkien tuntemista, koska se on laissa asetettu edellytys ajoneuvon kuljettajaluvan saamiselle. Yksityisoikeudelliset sopimukset eivät kuulu eivätkä voi kuulua tämän huolellisuusvelvollisuuden piiriin, vaan niitä on käsiteltävä normaalien sopimusperiaatteiden mukaisesti. KKO:n päätöksessä nämä taas on asetettu samalle viivalle, ts. samoilla tai samankaltaisilla liikennemerkeillä voidaan olettaa olevan sekä tieliikenteen noudattamiseen että yksityisoikeudellisiin sopimuksiin sitova vaikutus.

Mielestäni on siis perusteltua, että parkkisopimuksiin suostumisessa on edellytettävä selkeästi suurempaa kynnystä kuin normaalissa viranomaisen valvomassa tieliikenteessä. Toinen asia on, voiko yksityinen pysäköinninvalvonta käyttää lainkaan samankaltaisia liikennemerkkejä ja tieliikenteen valvonnalle varattuja käytänteitä, kuten esim. pysäköintikiekko. Mielestäni ei, vaan yksityisen pysäköinninvalvonnan olisi tullut luoda selkeästi viranomaisen järjestelmästä poikkeava oma järjestelmänsä, esim. lippuautomaatti, josta saatavalla lapulla olisi ilmaistu selkeästi jäljellä oleva pysäköintiaika, pysäköinnin ehdot sekä sopimuksen rikkomisen seuraukset. Samoin yksityinen pysäköintialue tulisi aina erottaa yksiselitteisen selkeästi julkisesta alueesta, niin ettei erehtymisen vaara kahden toisistaan selkeästi poikkeavan järjestelmän välillä voisi olla. Kun näin ei ole tehty, syytökset virkavallan anastamisesta tulevat jokseenkin ymmärrettäviksi, vaikka lakia tiukasti tulkiten tästä ei välttämättä olisikaan kyse, mutta tietynlaisesta tahattomasta tai tahallisesta harhaanjohtamisesta joka tapauksessa.

Nimetön kirjoitti...

Jykän blogissa kaikki tästä asiasta esitetyt kommentit/kysymykset mitä vastaan hän ei pysty helposti argumentoimaan, Jykä jättää julkaisematta.

Itse uskon, että hänellä on kytköksiä johonkin valvontafirmaan jollain tavalla. Niin yksipuoleista ja hänen tavoilleen poikkeavaa hänen käytöksensä tässä asiassa on. Eikä Jykä tätä ole ikinä edes kiistänyt.

Nimetön kirjoitti...

Parkkianarkistien motiivit kyllä tiedetään.

Nimetön kirjoitti...

Parkkianarkistien motiivit kyllä tiedetään

Parkkianarkisti - taitaa olla arvostetun J. Virolaisen lanseeraama termi.

motiivit tiedetään - voinet varmaan kertoa mitä ne ovat, koska minä ainakaan en tiedä.

Nimetön kirjoitti...

Kyllä ainakin jotkut parkkifirmat ovat ilmiselvästi käyttäneet tässä asiassa laajaa oikeudellista asiantuntemusta apuna, niin johdonmukaisesti koko puhallus on perusteltu. Siitäkin huolimatta voitto oli vain yhden korkeimman oikeuden tuomarin äänestä kiinni. Keitä asiantuntijoita on käytetty, sitä tuskin saamme koskaan tietää, elleivät he itse tule esille, ja tuskin siihen salassapitosopimusten johdosta edes pystyvät.

Nimetön kirjoitti...

Jatketaan tuosta huolellisuusvelvollisuudesta ja KKO:n virheestä vielä ja puetaan se hieman täsmällisempään oikeudelliseen muotoon.

KKO:n mukaan "Tieliikennelain 28 §:n 2 momentin yksityiselle alueelle pysäköintiä koskevat säännökset eivät estä kiinteistön omistajaa tai haltijaa määräämillään ehdoilla sallimasta pysäköintiä alueellaan ja eivätkä siten myöskään tekemästä sopimusta siitä." Tieliikennelain 28 §:n 2 momentissa (nyk. 3 momentti) ei kuitenkaan puhuta muusta kuin määräyksistä: "Pysäköintiä koskevat määräykset yksityisellä alueella on ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla". Ei siis puhuta sopimuksista eikä niiden ehdoista, vaan yksipuoleisista määräyksistä. Näihin alueen omistajan määräyksiin päättyy ajoneuvon kuljettajan tieliikennelain 3 § mukainen velvollisuus liikennesääntöjen noudattamisesta. Jos taas alueen omistaja alkaa asettamaan sopimusehtoja alueen käytölle, on noudatettava sopimusoikeuden periaatteita eikä niiden perusteella muodostettuja sopimusehtoja eikä niiden ymmärtämistä voida rinnastaa tienkäyttäjän yleisiin velvollisuuksiin, niin kuin KKO virheellisesti on tehnyt.

Nimetön kirjoitti...

Kyllä ainakin jotkut parkkifirmat ovat ilmiselvästi käyttäneet tässä asiassa laajaa oikeudellista asiantuntemusta apuna, niin johdonmukaisesti koko puhallus on perusteltu.

ParkCom Oy on käyttänyt tässä asiassa isoa ja tunnettua helsinkiläistä liikejuridiikan asianajotoimistoa. Tuskin siinä sen "laajempaa" asiantuntemusta on tarvittu tai käytetty.

Nimetön kirjoitti...

ParkCom Oy on käyttänyt tässä asiassa isoa ja tunnettua helsinkiläistä liikejuridiikan asianajotoimistoa. Tuskin siinä sen "laajempaa" asiantuntemusta on tarvittu tai käytetty.

Tuskin parkkiyhtiöt olisivat kyseiseen liiketoimintaan ryhtyneet ilman kattavaa esiselvitystä oikeudellisista riskeistä. Kuinka laajaa se on ollut jää kunkin "osapuolen" omien arvailujen varaan.

Nimetön kirjoitti...

Jos taas alueen omistaja alkaa asettamaan sopimusehtoja alueen käytölle, on noudatettava sopimusoikeuden periaatteita eikä niiden perusteella muodostettuja sopimusehtoja eikä niiden ymmärtämistä voida rinnastaa tienkäyttäjän yleisiin velvollisuuksiin, niin kuin KKO virheellisesti on tehnyt.

Tämä rusinat pullasta -asenne tässä eniten kummastuttaa: Toisaalta sakkofirmat väittävät, että asiassa on kyse yksinomaan yksityisoikeudellisen sopimuksen tulkinnasta eikä asialla ole kerrassaan mitään tekemistä pysäköinninvalvonnan kanssa. Toisaalta sakkofirmat arvioivat sopimuskumppaniensa toimia tiukasti julkisoikeudellisia liikennesääntöjä tulkiten, ilman että tästä olisi erikseen sovittu.

Nimetön kirjoitti...

Ymmärrys hoi, äly älä jätä!

Onks ne ihan dorkii, noi parkkihuligaanit?

Nimetön kirjoitti...

facebookissa on avattu tälläinen jossa on käytetty alustuksena atte lauerman artikkelia.

http://www.facebook.com/group.php?v=photos&gid=106952482667548#!/group.php?v=wall&gid=106952482667548

Nimetön kirjoitti...

Syntyykö muuten sopimus jos ulkomaalainen, joka ei osaa suomea, ajaa kylttien ohi. Entäs jos ahvenanmaalainen? Entäs suomenruotsalainen, jolla on heikko suomenkielen taito?

Nimetön kirjoitti...

Kiitos KKO, nyt hälytysajossa olevat ambulanssitkin saadaan tarvittaessa kuriin ja nuhteiseen pysäköintivirhemaksun tapaisen yksityisoikeudellisen maksun avulla.

Nimetön kirjoitti...

Kun on paljon asiantuntijoita paikalla niin tälläinen kysymys. Sain parkkisakon tammikuussa 2009 jolloin Hovioikeuden päätös oli jo tullut ja siihen perustuen en maksanut sen enempää parkkimaksua kuin kirjoitettua sakkoakaan. Nyt sain karhun ParkComilta eli pitääkö maksaa ja vai ei ja millä perusteella? jari

Nimetön kirjoitti...

Jos valvontamaksu on asetettu todellisen virhepysäköinnin perusteella ja se on osoitettu ajoneuvon pysäköineelle kuljettajalle, pitää se maksaa. Maksulle voidaan vaatia korkolain mukaista viivästyskorkoa sen alkuperäisestä eräpäivästä lukien. Sen sijaan perimiskuluja maksulle ei voida vaatia, koska kuluttajalla on ollut perusteltu syy pidättyä oikeudellisesti epäselvän maksun suorittamisesta, kunnes asiaan saadaan lainvoimainen ratkaisu.

Nimetön kirjoitti...

Tervehdys kaikille asian parissa puljanneille.

Oletan tämän keskustelun taas ryöpsahtävän, kun itselleni saapui maksukehotus asianomaisessa tapauksessa.

Vastasin yhtiölle allaolevalla tavalla, odotan mielenkiinnolla millainen vastaus postiin tupsahtaa.

Toiminnan härsikys sapettaa ja saa kyllä kysymään, onko tuomioistuimilla enää minkäänlaista vastuuta tai kykyä ylläpitää laillisuuvalvontaa, kun päätöksillään antavat tilaa tällaiselle vedättämiselle, mitä ParkCom'in ja vastaaavien toiminta oikeasti on. Tässä ei ole kovin kaukana aikanaan tarjouslaskuhuijauskuvio, josta tuomioitakin jaettiin -eikä niissä edes uhattu perintätoimilla!

Tässä viesti, kommentit viestistäkin kiinnostavat:

"Hei,

Olette lähettäneet minulle osoitetun saldotodistuksen koskien yksityisoikeudellista valvontamaksua. Todistuksessa mainitaan laskun numero xxxxxxxx ja viite xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx sekä summa 40,00 euroa.

Samassa kirjeessä kerrotte Korkeimman oikeuden päättäneen sallia yksityisoikeudellisen pysäköinninvalvonnan ja siihen viitaten toteatte, että annetut valvontamaksut tulee suorittaa.

Maksuvaatimuksenne sekä saatavaväittämänne on perusteeton ja vaadin sen välitöntä peruuttamista.

Korkeimman oikeuden päätöksen sisältö koskee sitä, oliko ajoneuvon pysäköineen henkilön ja valvontayhtiön välille syntynyt sopimus, eikä sitä onko yksityisoikeudellinen pysäköinninvalvonta sallittua vai ei.

Edelliseen viitaten vaatimuksenne perustuu väittämään, että välillemme on syntynyt sopimus.

Tällaista sopimusta ei välillemme ole syntynyt.

Mikäli kuitenkin katsotte sopimuksen välillemme syntyneen, vaadin teitä esittämään tämän väittämän perustelut kirjallisesti 2 viikon kuluessa tämän viestin lähettämisestä, kuitenkin viimeistään x.x.2010.

Muussa tapauksessa katson asian osaltani rauenneeksi ja teidän luopuneen maksuvaatimuksestanne ja saatavaväittämästänne.

Saatuani teiltä selvityksen saatavaväittämällenne, tulen sen perusteella jatkoselvittämään/-selvityttämään toimintaanne mm. seuraavista näkökulmista:

- mahdollinen laiton uhkaus vailla asiaperustetta esitetystä maksuvaatimuksesta ja perusteeton saatavaväittämä
- mahdollinen tarjouslaskumenettelyyn rinnastetettava, vailla asiaperustetta osoitettu maksuvaatimus ja saatavaväittämä
- mahdollinen kiristyksenomainen laiton uhkaus perintätoimilla vailla asiaperustetta olevasta saatamaväittämästä

Sopimusoikeudessa on yleisesti tunnustettu periaate, että vaatimuksen osoittajan on näytettävä myös vaatimuksensa juridinen peruste. Tässä tapauksessa ette ole osoittanut perustetta vaatimuksellenne.

Paheksun ja vastustan tapaanne pyrkiä keräämään tuloja tavalla, jonka saattaa voida tulkita sisältävän elementtejä laittomasta tai siihen viittavasta, joka tapauksessa asiattomasta toimin-nasta.

Terveisin,

XX

Nimetön kirjoitti...

aika hyvä vastine. Itsekin sain "saldotodistuksen" väitetystä valvontamaksusta 3,5 vuoden takaa.
Maksuvaatimuksessa ainoastaan päivämäärä ja auton rekisterinumero, ei mitään perusteluita, mitä, kuka, missä ja miksi. jotenkin tuntuu että edelleen ollaan ruudussa nolla tässä asiassa. penniäkään ei tarvitse moisille pulittaa .

Nimetön kirjoitti...

Kuinka pykälät menee

Eikö yli kolmen vuoden vanha lasku ole mitätön jos sitä ei ole karhuttu välillä. ?

Miten oikeudessa Parkkikomppi tulee osoittaa ettei vanhentuminen ole tapahtunut jos vastaaja kiistä saaneensa muistutusta. Postihan on voinut jakaa kirjeen väärään osoitteeseen jos sitä ei ole kirjattu.

Nimetön kirjoitti...

Minkälaisen vastauksen/vastineen nimeä vaihtanut parkkiyhtiö on toimittanut yllä olevaan viestiin?

Nimetön kirjoitti...

Minkälaisen vastauksen/vastineen nimeä vaihtanut parkkiyhtiö on toimittanut yllä olevaan viestiin?

Nimetön kirjoitti...

mita olin etsimassa, kiitos