Q&A - Poliisikuulustelun saa tallentaa

"Jouduin poliisikuulusteluun erinäisestä asiasta todistajan roolissa. Hivenen tuli sellainen olo kysymyksistä, että oisko kuitenkin pitänyt olla syytettynä? Nimittäin kysymykset oli sen suuntaisia että en voinut aina vastata. Olisin muuten kriminoinnut itseni asiassa. Pyysin että saanko tallentaa kuulustelun kun heillä ei siihen kuulemma ole välineitä tässä kuulusteluhuoneessa. Ei onnistu, eikä auennut miksi? Kuulustelupöytäkirjassa oli mielestäni asioita jotka olisi pitänyt kirjoittaa eri tavalla. Nyt siihen jäi tulkinnan mahdollisuutta. Kuulustelija ei suostunut tähän joten sanoin että en allekirjoita paperia. Viesti oli hyvin painostava, että olen täällä pitkään jos en allekirjoita. Lopulta kuulustelija suostui tekemään korjauksen ja pistin nimen paperiin. Eli kuten varmaan arvaat kysymykset! Onko pakko allekirjoittaa ja miksi en saa tallentaa kuulustelua johon itse osallistun?"

Kuulustelupöytäkirjaa ei ole pakko allekirjoittaa eikä kuulustelun omatoimiselle tallentamiselle ole olemassa lain mukaista estettä.

Allekirjoittamisen osalta kannattaa lukea blogin aikaisempi artikkeli Allekirjoituspakko. Kuulustelupöytäkirjan allekirjoittamisesta kieltäytyminen ei ole rikos. Poliisi ei voi käyttää voimakeinoja tai vangita kuulusteltavaa sen perusteella että kuulusteltava ei suostu allekirjoittamaan pöytäkirjaa. Jos kuulemispöytäkirja sisältää huonosti muotoiltuja tai tulkinnan varaista sisältöä, pöytäkirjaa ei pidä allekirjoittaa oman oikeusturvansa takia. Poliisin painostukseen ei pidä taipua.

Poliisikuulustelun tallentamiseen ei myöskään ole mitään estettä. Kaiken keskustelun johon itse osallistuu tai on tarkoitettu kuultavaksi saa muutoinkin tallentaa. Tallentamiseen ei tarvitse pyytää lupaa. Poliisi ja jopa oikeuskansleri väittävät täysin virheellisesti, että tallentaminen ei ole sallittua koska esitutkintamateriaali on salainen. Salassapito velvoite ei kuitenkaan estä tallenteen tekemistä, se estää ainoastaan tallenteen julkaisemisen. Toiseksi, itse tehty tallenne ei ole viranomaisasiakirja, joten virallisia asiakirjoja koskeva mahdollinen salassapitovelvoite ei koske itse tehtyä tallennetta.

Poliisikuulustelun tallentamiseen liittyen suosittelemme tutustumista Markus Janssonin blogin erinomaiseen ja kattavaan artikkeliin Saako poliisikuulustelun nauhoittaa? Artikkelissa aihetta on avattu tarkemmalla tasolla.

oikeusjakohtuus.blogpsot.com

Lue:
Markus Janssonin blogi 

Lue myös:
Allekirjoituspakko
Kiinniotto - pidätys - kuulustelu
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa
Q&A - Poliisikuulustelu - Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Henkilöllisyyttä ei tarvitse paljastaa
Q&A - Saako poliisille valehdella?
Poliisin toimet kotietsinnän aikana on syytä videoida
Rikoksen tekijän tietojen julkaiseminen
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
   

Q&A – Poliisin tekemä henkilöntarkistus

”Saako poliisi tosiaan milloin tahansa suorittaa henkilöntarkastuksen? En viitsi eritellä nyt omakohtaista tapausta sen tarkemmin, muuten kuin että Helsingin poliisi pysäytti minut kadulla ja teki henkilöntarkistuksen, kun kysyin mistä minua epäillään, niin vastaus oli että katsotaan ensin mitä löytyy. Pidän itse epätodennäköisenä että poliisi voisi valita sattuman varaisesti henkilöitä ja suorittaa näille tarkastuksen ilman syytä?”

Poliisi voi suorittaa henkilöntarkastuksen ainoastaan silloin kun henkilöä epäillään rikoksesta. Sattuman varaiset henkilöntarkastuksen ilman rikosepäilyä eivät ole poliisille sallittuja. Henkilöntarkistus joka tehdään ilman todellista rikosepäilyä on lainvastainen. Tämänkaltaisesta tarkistuksesta on syytä tehdä rikosilmoitus.

Perustuslain (11.6.1999/731) 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Pakkokeinolain (30.4.1987/450) 5 LUKU 10-12§ mukaisesti henkilöntarkistus voidaan tehdä jos on syytä epäillä rikoksesta josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta, lievästä pahoinpitelystä, lievästä vahingonteosta, lievästä petoksesta, näpistyksestä, lievästä kavalluksesta, lievästä luvattomasta käytöstä, lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, murtovälineen hallussapidosta tai lievästä alkoholirikoksesta.

Se, jota ei ole syytä epäillä rikoksesta, saadaan tarkastaa vain, jos erittäin pätevin perustein voidaan olettaa, että tarkastuksessa saatetaan löytää takavarikoitava taikka väliaikaiseen hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon pantava esine tai omaisuus taikka muutoin saada selvitystä rikoksesta.

Poliisilla ei siis ole oikeutta henkilöntarkistukseen ilman selkeää epäilystä rikoksesta. Epäilys kyseisen ja nimenomaisen henkilön tekemästä rikoksesta pitää tietysti olla olemassa ennen tarkastusta. Tullilla ja rajavartiostolla on puolestaan lain määrittämä oikeus tehdä tarkastus myös ilman epäilyä rikoksesta.

Vuonna 2013 Oulussa poliisi suoritti kävelykadulla sattumanvaraisesti huumekoiran avulla tarkastuksia ohi kävelevien ihmisten joukossa. Mikäli koira merkkasi jonkun henkilön poliisi tarkasti hänet ja kirjasi asiasta rikosilmoituksen. Joulukuussa 2013 apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi kannanotossaan (dnro 1870/4/13) Oulun poliisin menettelyn lainvastaiseksi.

"Menettely on pakkokeinolain tarkoittama henkilöntarkastus, johon poliisilla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta ilman rikosepäilyä", toteaa Pajuoja.

Tilanne oli sama myös vuonna 2003 annetussa oikeusasiamiehen päätöksessä (dnro 1634/4/01) jossa kyse oli poliisin tekemästä rippikoululeiriläisten yleistarkistuksesta huumeiden löytämiseksi ilman erityistä rikosepäilyä. Menettely oli lainvastainen.

Ilman rikosepäilyä tapahtuvat poliisin suorittamat henkilöntarkastukset ovat siis lainvastaisia. Yksilön oikeusturvan kannalta on erittäin epäilyttävää että aikaisemmista päätöksistä huolimatta poliisi Suomessa jatkaa toimintaa joka on yksiselitteisesti todettu lainvastaiseksi. Tämänkaltainen toiminta korostaa vain poliisin halua toimia mielivaltaisesti vailla lainmukaista perustetta ja samalla heikennetään entisestään kansalaisten kunnioitusta poliisin toimintaa kohtaan.

Vartijoiden osalta voidaan todeta että oikeudet ovat huomattavasti heikommat kuin poliisilla. Vartijalla on oikeus tehdä tarkastus ainoastaan silloin kun vartijat käyttävät kiinniotto-oikeuttaan. Kiinniotto-oikeus vartijoilla on vain silloin kun henkilö tavataan verekseltään tekemästä rikosta tai pakenemasta. Muissa tapauksissa vartijoilla ei ole oikeutta tehdään minkäänlaista henkilöön kohdistuvaa tarkastusta.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Q&A – Poliisikuulustelu – Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Avattu kassi on luottamuksen passi
Vartijat, valokuvaaminen ja kansalaisten oikeudet
LUKIJAN ARTIKKELI: Lipuntarkastajien mielivalta oikeuttaa agressioihin
Kiinniotto – pidätys – kuulustelu
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus
   

Huivikielto saatava Suomalaiseen lainsäädäntöön

Ranskassa on voimassa laki joka kieltää kasvot peittävän pukeutumisen julkisilla paikoilla. Käytännössä kielto kohdistuu enimmäkseen musliminaisten kasvot peittävään niqabin ja burkan käyttämiseen. Lain tarkoituksena ei ole ollut puuttua uskonnonvapauteen eikä lakia ole tarkoitettu suunnatuksi yksittäistä ihmisryhmää vastaan.

Lain tarkoituksena on antaa mahdollisuus musliminaisille noudattaa länsimaista itsemääräämisoikeutta ja muistuttaa siitä että länsimaisen suvaitsevaisuuden nimissä ei yhteiskunnassa voi olla olemassa uskontoon perustuvia valtarakenteita jotka alistavat osan uskontoryhmään kuuluvista henkilöstä länsimaisen vapauskäsitteen ja itsemääräämisoikeuden vastaiseen pakkoon - pakkoon pukeutua kasvot peittävään huiviin.

Islamin uskonnossa ei ole suoranaista määräystä kasvot peittävän burkan tai nigabin käytöstä. Suurin osa maailman musliminaisista ei käytäkään kasvot peittävää huivia. Niillä uskonnollisilla alueilla ja ryhmittymillä joissa huivia käytetään on huvin käyttö käytännössä pakollista naisilla. Näille naisille ei vapaassa länsimaisessa yhteiskunnassa voi hyväksyä uskonnon sanelemaa pakkoa käyttää kasvot peittävää huivia.

Musliminaisten kasvojen peittämisessä on kyse naisen alempiarvostamisesta muslimimiehiin nähden. Myös länsimaiseen yhteiskuntaan ja paikalliseen kulttuuriin sopeutuminen vaikeutuu entisestään kun naisen on käytettävä kasvot peittävää huivia julkisilla paikoilla. Työelämään osallistuminen on käytännössä mahdotonta. Ranskassa jopa osa muslimijärjestöistä on ollut huivit kieltävän lain kannalla koska huvin käytölle ei ole islamin uskontoon perustuvaa tarvetta. Tarve huivin käytölle kumpuaa asenteesta alistaa musliminaisia. Yhden ihmisryhmän alistaminen varsinkaan uskonnon perusteella ei ole minkään länsimaisen arvon mukaista.

Belgiassa kasvot peittävä huivi on kielletty hieman toisenlaisen näkökulman takia. Belgiassa on lähdetty siitä että julkisilla paikoilla henkilö on oltava tunnistettavissa. Kaikenlainen tunnistamista vaikeuttava pukeutuminen on kielletty. Käytännössä laki kieltää siis kasvot peittävän huivin käyttämisen koska henkilö ei ole silloin tunnistettavissa.

Suomessa on ollut voimassa lainsäädäntö vuodesta 2004 asti, mikä kieltää mielenosoituksissa tai yleisissä kokouksissa naamioitumisen, kasvojen peittämisen, jos naamioituneena on ilmeinen tarkoitus ryhtyä käyttämään väkivaltaa tai vahingoittaa omaisuutta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa uskonnon vapautta luonnehditaan seuraavasti:

” Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.”

Onko kasvot peittävät huivin käyttö sitten osa uskonnonvapautta? Uskonnonvapauden määritykset antavat selkeän signaalin siitä, että lakia säätämällä voidaan tehdä rajoituksia uskonnon harjoittamiseen yksittäisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Koska islamin uskonto ei vaadi kasvot peittävän huivin käyttöä ei kyse muutoinkaan voi olla uskonnon vapauden loukkaamisesta.

Suomessa, länsimaisessa yhteiskunnassa on pidettävä kiinni yksilöiden vapauksista ja tasa-arvosta. Suvaitsevaisuuteen kuuluu antaa ihmisten harrastaa haluamaansa uskontoa, mutta suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että uskonnon tai minkään muunkaan arvomaailman perusteella länsimaille perinteistä yksilön vapautta voidaan sallia loukattavan pakottamalla pieni osa ihmisryhmästä käyttämään kasvot peittävää huntua. Musliminaisilla on yksilön vapaus päättää pukeutumisestaan ja vanhakantainen islamilaisuuteen väitetyksi pohjautuva perinne jossa naiset pakotetaan alempiarvoiseksi ei sovi mihinkään länsimaiseen yhteiskuntaan eikä varsinkaan suomalaiseen arvomaailmaan.

oikeusjakohtuus.blogspot.com
 

Tekijänoikeuksia valvotaan kiristämällä ja laittomin uhkauksin

(klikkaa kuvaa)

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK ahdistelee syyttömiä ihmisiä väitetyistä ja monesti keksityistä tekijänoikeusrikkomuksista.

TTVK on lähettänyt ihmisille uhkaus kirjeitä joissa heitä vaaditaan maksamaan useiden tuhansien jopa kymmenien tuhansien eurojen suuruisia korvauksia laittoman materiaalin levittämisestä verkossa. Uhkauskirjeiden sävy on poikkeuksellisen ahdistava ja viestikin on hyvin selvä. Vaadittava summa kehotetaan maksamaan, jollei halua joutua kalliiseen oikeudenkäyntiin ja saada niskoilleen vielä suurempia kustannuksia. Menettely on heikommassa asemassa olevan yksittäisen kansalaisen puhdasta kiristämistä ja täyttää useamminkin rikoksen tunnusmerkistön.

TTVK lähettää korvausvaatimuskirjeensä selvittämänsä IP -osoitteen perusteella henkilölle jolle IP -osoite on operaattorin toimesta sillä hetkellä rekisteröity.

IP -osoite ei yksilöi tekijää

Yksityisissä kotiverkoissa internetiin näkyvä IP -osoite on operaattorin liittymälle osoittama IP -osoite. Yksittäisen IP -osoitteen takana voi löytyä WLAN reititin ja isokin verkko johon on liitetty useita tietokoneita tai muita päätelaitteita. Kyseessä saattaa olla monesti myös avoin yksityinen WLAN verkko joka on tarkoituksella tai osaamattomuutta jätetty avoimeksi ja muiden käytettäväksi. Suojattuunkin verkkoon pystyy murtautumaan tai verkossa oleva kotikone voidaan kaapata haittaohjelmalla hallintaan.

On syytä huomioida, että eduskunta on keväällä 2011 säätänyt lain jonka mukaan mitä tahansa avointa WLAN -verkkoa saa käyttää laillisesti. Ei siis ole laitonta kirjaantua naapurin verkkoon ja käyttää naapurin internet liittymää omiin tarkoituksiinsa. Katso artikkelin kuva.

Pelkkä IP -osoite ei siis yksilöi tekijää. Avoimen verkon omistaja ei voi olla vastuussa siitä mitä joku toinen henkilö on hänen verkossaan tehnyt. Aivan samoin kuin maanteiden ja katujen omistajat eivät ole vastuussa siitä mitä rikoksia heidän hallinnoimillaan ajoteillä tehdään. Vai onko autonsa toiselle henkilölle lainannut syyllinen rikokseen jonka autoa lainannut kuljettaja tekee? TTVK:n mielestä on.

On myös hyvin mielenkiintoista huomata että TTVK:n vaatimukset kohdistuvat aina yksityisiin henkilöihin ja yksityisten henkilöiden ylläpitämiin WLAN verkkoihin. Kaupunkien keskustat ovat täynnä avoimia verkkoja joita kuka tahansa saa käyttää. Miksi näiden verkkojen omistavia yrityksiä vastaan ei käynnistetä vastaavia uhkailutoimenpiteitä ja maksuvaatimuksia? Eipä tietenkään - yksittäinen kansalainen on huomattavasti heikommassa asemassa ja siten vapaata riistaa TTVK:n maksuvaatimuksille.

Nykyinen käytäntö on osoittanut, että TTVK:ssa ei ymmärretä tietotekniikka tai vielä pahemmassa tapauksessa TTVK:ssa ei tietoisesti edes haluta välittää asiasta. Kiristys ja uhkailu on paljon tuottoisampaa. On helppoa käydä eläkeläisten tai yksinhuoltajien kimppuun ja kiristää heiltä rahaa. Mafiaotteilla asiat saa ratkaistua. Totuudella ja realimaailman faktoilla ei näytä olevan merkitystä.

Katso mitä avoin WLAN verkko tarkoittaa käytännössä

Lue myös:
Saako vuokratun DVD-levyn kopioida laillisesti yksityiseen käyttöön?
DVD levyjen kopiosuojaus rikkoo kuluttajansuojalakia
Hyvitysmaksu
Älkää maksako hyvitysmaksuja
Kuinka suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta

Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?

Vastaus on selkeä. Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei pidä maksaa.

Yksityinen pysäköinninvalvonta on eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten ja niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämistä. Kansanomaisemmin voi todeta, että kyseessä on virheellisestä pysäköinnistä rankaiseminen. Toiminta on merkittävää julkisen vallan käyttöä ja siten perustuslain 124§ mukaisesti ainoastaan viranomaisten toimivallassa. Yksityinen yritys saa siis periaatteessa valvoa pysäköintiä, mutta virheellisestä pysäköinnistä seuraamuksen määrääminen on perustuslain vastaista.

Maaliskuussa 2010 korkein oikeus (KKO) katsoi päätöksessään tilannetta ainoastaan sopimusoikeudellisesta näkökulmasta mitä voidaan pitää harvinaisen alkeellisena ja ainutlaatuisena virheenä Suomen korkeimmalta tuomioistuimelta.

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta yritettiin säädättää lakia tilanteen selkiinnyttämiseksi. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin helmikuussa 2011 antanut yksimielisen kannanoton jolla valiokunta on todennut yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädettäväksi tarkoitetun lain olevan perustuslain vastainen koska merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle – ei yksityiselle pysäköintiyhtiölle.

Oikeuskirjallisuus ja suuri enemmistö asiantuntevista oikeusoppineista ovat julkisesti samaa mieltä yksityisen pysäköinninvalvonnan lainvastaisuudesta. Joitakin eriäviä mielipiteitä on tullut toisarvoisilta laintulkitsijoilta.

Koska yksityinen pysäköinninvalvonta voidaan katsoa olevan perustuslain vastaista, voidaan korkeimman oikeuden päätös jättää omaan arvoonsa. Uuden oikeustapauksen myötä päätös tulisi suurimmalla todennäköisyydellä muuttumaan. Jos Suomessa osattaisiin alkeellisimmat oikeusvaltion periaatteet, korkein oikeus tajuaisi itse purkaa tekemänsä virheellisen tuomion.

Yksityistä pysäköinninvalvontamaksua ei tarvitse, ei pidä, eikä kuulu maksaa. Kyse voi autoilijan kannalta olla vaikka kansalaistottelemattomuudesta jos muut perustelut eivät tyydytä. Valvontayhtiöt tulevat vetoamaan korkeimman oikeuden päätökseen, uhkailemaan maksamatta jättäneitä ja viemään asioita perintäyhtiöille. Suomalaisen autoilijan tehtävä on pysyä lujana ja kiistää saatavan oikeellisuus perustuslain vastaisena. Perintäyhtiö ei voi jatkaa perintää mikäli saatava on kiistetty. Ainoa keino pysäköintiyhtiölle on luopua vaatimuksesta tai viedä asia oikeuteen. Pysäköintiyhtiöt kuitenkin aristavat uutta oikeuskäsittelyä, koska nyt valvonnasta säädettäväksi tarkoitetun lain kaatuessa perustuslaillisiin kysymyksiin uusi kierros oikeudessa johtaisi todennäköisesti aivan toiseen tulokseen. Uusi oikeuskäsittely olisikin autoilijoiden kannalta erinomainen vaihtoehto. Kenestä löytyisi seuraava rohkea nuori mies tai nainen joka ajaisi autoilijoiden yhteistä asiaa lainvastaista toimintaa harrastavia roskajoukkoja vastaan?

On ollut surullista, joskin monesti hilpeää huomata että yksityistä pysäköinninvalvontaa kannattavien liittoutumassa ei ole ymmärretty oleellisinta asiaa, sitä mistä oikeasti on kysymys. Kukaan ei koskaan ole vaatinut kenelläkään autoilijalle oikeutta pysäköidä mihin tahansa ilman seuraamusta. Kyse on siitä, kuka seuraamuksen voi määrätä. Jos sopimusoikeudellisin keinoin hyväksytään rangaistusluontoisten maksujen määrääminen, voidaan hyvin kysyä tarvitseeko pysäköintivirhe olla ainoa jossa voidaan vedota puhtaasti sopimusoikeuteen? Samalla tavoin mikä tahansa yksityinen taho, kuten kauppakeskus, voi aloittaa omistamallaan alueellaan rangaistusluonteisten maksujen määräämisen, esimerkiksi näpistyksestä. Rangaistusoikeuden käyttö ei koskaan ole puhtaasti sopimusoikeudellinen kysymys. Se on perustuslaissa määrätty oikeus joka on annettu vain viranomaiselle.

Hyvät kanssa-autoilijat. Nyt on aika ryhdistäytyä ja koota rivit yhteen.

Älkää maksako ainuttakaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua !

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin?
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Valtionsyyttäjän hätiköity ratkaisu ParkCom-jutussa
Parkkifarssi päätökseen - Kuluttajavirasto kriisissä
Sopimuksen syntymisestä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
Yksityiset pysäköinninvalvontamaksut ovat lain vastaisia
ParkCom Oy hovioikeudessa - valvontayhtiössä ei tunneta pysäköintilainsäädännön perusasioita
Yksityinen rankaiseminen

Televisiomaksutarkastajan kiristyksen kohteena

Ovikello soi kiukkuisen oloisesti. Vedän housut jalkaan ja kiiruhdan aukaisemaan ovea. Kuka siellä nyt tähän aikaan? "Televisiomaksutarkastaja iltaa." Näyttää samalla tarkastajan korttinsa. "Tietojemme mukaan ette ole maksaneet televisomaksua, onko teillä asunnossanne televisio käytössä?". Katson hetken aikaa hölmistyneenä. Televisiota ei ole ollut vuosiin eikä myöskään mitään muutakaan vempainta jolla katsoa televisolähetyksiä. Kuulostaa tietysti kliseeltä, mutta näin se vain on. Elämällä on muutakin tarkoitusta kuin tuijottaa tyhmänä välkkyvää ruutua. "Ei ole televisiota, eikä muutakaan laitetta jolla katsoa televisiolähetyksiä". Tarkastaja katsoo hetken viileästi ja kuikuilee olkani takaa näkyvästä oviaukosta sisään. Etsii tietysti televisiota katseellaan. Ei auta, eikä löydä kun ei laitetta ole tullut hankittua. "Voinko päästä sisälle asuntoon tarkistamaan että asia todella on näin?". Onko hän tosissaan? "Ette voi, ei. Minun ei tarvitse päästää ketään asuntooni jos en halua". Tarkastaja harmistuu kommentistani silmin nähden. "Selvä, määrään teille sitten tarkastusmaksun ja televisiomaksun takaantuvasti vuodelta. Joka kerta kun avaatte minulle oven ja että päästä minua sisään tarkistamaan asiaa saatte maksun uudelleen". Nyt on minun vuoroni ärsyyntyä. Tämä ei varmasti jää tähän.

Edellä kuvattu tapahtuma on todellinen, vaikka repliikkien sisältö ei sanatarkkaan vastaakkaan todellisuutta. Asukas ei tallentanut keskustelua. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt. Viestintäviraston suhtautuminen televisiomaksutarkastajan harrastamaan kiristykseen ja hyvän hallintotavan vastaiseen käytökseen oli harvinaisen välinpitämätöntä ja vähättelevää, vaikka vastasivatkin asiasta tehtyyn tiedusteluun.

Perustuslain (11.6.1999/731) 10§ mukaisesti jokaisen yksityiselämä ja kotirauha on turvattu. Toimenpiteiden kohdistaminen kotirauhansuojaamaan paikkaan edellyttää siitä erikseen säädettyä lakia. Televisiomaksutarkastajan toimintaedellytykset on määritelty laissa valtion televisio- ja radiorahastosta (9.10.1998/745). Edellämainitun lain 7§ määrittelee jokaiselle maksuvelvollisuuden television käytöstä. Lain 9§ määrittelee velvollisuuden tehdä ilmoitus käytössään olevasta televisiolaitteesta. Lain 10§ määrittelee viestintävirastolle oikeuden käyttää tarkastajia ja asukkaalle totuudenmukaisen tiedonantovelvollisuuden käytössään olevista televisiolaitteista. Tarkastuksen suorittamisen yhteydessä tulee tarkastajalle tämän pyynnöstä esittää tiedot television käyttäjästä, käytössä olevien televisioiden lukumäärästä ja sijainnista, television käytössäoloajasta ja muista televisiomaksun perinnässä tarvittavista seikoista. Erityisen tärkeää on huomioida että hallituksen esityksessä (34/1998) laiksi valtion televisio ja radiorahastosta todetaan 10§ osalta selkeästi, että televisiomaksutarkastajilla ei ole oikeutta mennä asuntoon sisälle ja asukkaan antama suullinen tieto television olemassaolosta on riittävä: "Samalla esitetään, että tarkastajalla olisi tietty tiedonsaantioikeus tehtäviensä hoitoon liittyvistä seikoista. Tiedot voisi esittää suullisesti eikä esitykseen liittyisi mahdollisuutta tulla kodin oven sisäpuolelle tarkastuskäynnille vastoin asukkaan tahtoa."

Asian pitäisi olla harvinaisen selkeä. Asukas ei saa valehdella televisiolaitteen olemassaolosta ja hänen on kerrottava totuudenmukaisesti tarkastajalle laissa määrittellyt tiedot. Tarkastajan on perustettava päätöksensä asukkaan lausuntoon sekä yleisesti havainnoimiinsa asioihin. Asukkaan ei tarvitse päästää televisiomaksutarkastajaa sisälle asuntoon eikä televisiomaksutarkastaja voi vaatia sisäänpääsyä millään verukkeella.

Viestintäviraston ylitarkastaja vastasi sähköpostitse esitettyyn valitukseen ja sisällöstä kävi edellämainitut periaatteet selvästi esille. Yllätys oli kuitenkin viestintäviraston tulkinta hallintoasioissa noudatettavista käytännöistä.

"Paikalla olevalla henkilöllä on kuitenkin valtion televisio- ja radiorahastosta annetussa laissa säädetty tiedonantovelvollisuus. Hallintoasioissa noudatettavien säädösten ja periaatteiden mukaan selvittämisvelvollisuus on sillä, kuka voi esittää täydellisimmät ja luotettavimmat selvitykset. Oikeuskirjallisuudessa onkin katsottu, että selvittämisvelvollisuus on myös asianosaisella samoin kuin, että asianosaisella on velvollisuus esittää vastanäyttöä osoittaakseen viranomaisen vaatimuksen perusteettomaksi. Hallinto-oikeudet ovat puolestaan katsoneet ratkaisukäytännöissään (yksittäistä ennakkopäätöstä ei ole annettu) vakiintuneesti, että asianosaisen tulee ja tämän on myös mahdollista tarkastuksen suorittamisen yhteydessä tarkastaja sisälle asuntoon päästämällä ja tarkastajalle laitteet näyttämällä esittää selvitys siitä, ettei hänellä ole televisiota käytössä." (ote viestintäviraston ylitarkastajan vastauksesta)

Käytännössä viestintävirasto antaa ymmärtää että viranomainen, voi esittää aina minkälaisen väitteen tahansa jonka kumoaminen vastaväitteellä on asukkaan tehtävä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos tarkastaja ei usko lain mukaisesti annettua suullista selvitystä, tarkastaja voi väittää edelleen television olevan olemassa ilman käytännön todisteita ja asukkaan ainoaksi mahdollisuudeksi todistaa tarkastajan väite perättömäksi on päästä tarkastaja asuntoon toteamaan tilanne. Tämä on täyttä puppua. Käytännössä tällä tulkinnalla viestintävirasto ohittaisi perustuslain sekä hallituksen esityksen lain valtion televisio- ja radiorahaston tulkinnasta siltä osin kuin esityksessä ja laissa todetaan että tarkastajalla ei ole oikeutta mennä asuntoon sisällä ilman lupaa ja asukkaan antama suullinen selvitys on riittävä.

On selvää että viestintäviraston tulkinta televisiomaksutarkastajan ja asukkaan näyttövelvollisuudesta on lain hengen vastainen ja rikkoo räikeästi asukkaan perusoikeuksia ja oikeuksia yksityisyyteen. Yleisesti ottaen väitteen esittäjällä on todistusvelvollisuus. Toki henkilöllä jolla asiaan liittyvä tieto on hallussaan on myös hallinnollisissa asioissa todentamisvelvollisuus tiettyyn rajaan asti. Hallinto-oikeudesta löytyy päätöksiä joissa tarkastaja on todennut television olemassaolon eikä asukas edes ole kiistänyt asiaa. Riitaa on tullut siitä onko kyseisellä laitteella voinut katsoa televisiolähetyksiä, vai onko laite ollut ainoastaan DVD-levyjen katselua varten. Näissä tapauksissa hallinto-oikeus on katsonut että asukkaalla on näyttövelvollisuus televisiolaitteen ominaisuuksista. Nyt kysymys kuitenkin oli siitä, että tarkastaja ei pystynyt toteamaan televisiolaitteen olemassaoloa ja yritti tarkastusmaksulla kiristää asukasta päästämään hänet sisään asuntoon. Hän vahvisti kiristystään toteamalla pystyvänsä määräämään maksun uudelleen aina joka kerta kun hän saapuu ovelle soittamaan ovikelloa. On selvää että tämän suuntainen kiristäminen ei koskaan mene läpi hallinto-oikeudessa eikä mikään oikeuskäytäntö tue tämän kaltaista toimintamallia sanoi viestintäviraston ylitarkastaja asiassa sitten mitä tahansa. Suomessa viranomaisten lakiin perustumaton mielivalta on monissa paikoin räikeän ylimielistä joten viesintäviraston tulkinta asiassa ei sikäli tule yllätyksenä.

Edellämainitun toiminnan laillisuuden ja hyvän hallintotavan mukaisuuden asettaa koetukselle myös tarkastusraportin puuttuminen. Olisi vähintäänkin kohtuullista että tarkastaja kirjoittaisi paikan päällä tilanteesta raportin jonka asukas hyväksyisi totuudenmukaisena. Nyt tarkastaja voi kirjoittaa omassa raportissaan mitä tahansa eikä asukas pysty kiistämään tapahtunutta millään tavoin. Kun vielä huomio viestintäviraston myönteisen asenteen tarkastajien mielivaltaiselle käyttäytymiselle, asukkaalle ei käytännössä anneta mitään mahdollisuuksia todistaa tarkastajan esittämää väitettä perusteettomaksi. Viestintävirasto toimii omien etujensa mukaisesti joten puolueettomuuten ei tosiaankaan kannata luottaa.

En ihmettele yhtään ettei asiasta ole korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksiä. Tässäkin tapauksessa televisiomaksutarkastajan uhkailut ylimääräisistä maksuista olivat tyhjää puhetta. Näyttää selvästi siltä, että viestintävirasto painaa villaisella esille nostetut ongelmatilanteet eikä todellisuudessa asukas koskaan edes saa tarkastajan uhkaamia seuraamuksia. Kyse on vain tavasta kiristää ja peloitella asukas päästämään tarkastaja sisään asuntoon jotta television olemassaolo voitaisiin varmistaa. Tähän ei pidä suostua. Suosittelen seuraavan kerran vähintäänkin televisomaksutarkastan valokuvaamista ja keskustelun tallentamista sekä materiaalin julkaisemista jotta tällainen viranomaisten harrastama mielivaltainen kiristäminen saadaan kuriin. Viestintäviraston toiminnasta voi myös kannella eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Lue myös:
IPTV ja televisiomaksu
Pitääkö televisiomaksu maksaa?
Puheluiden tallentaminen
Keskustelun tallentaminen

Kotirauhan suojaa rikotaan räikeästi opiskelija-asuntoloissa

"Eilen nuo valvojat keksi jo tunkeutua vessaan kun olin kusella samaan aikaan, kun ne räpsähti sisälle." (lainaus lukijan kirjeestä)

"Jokaiseen asuntoon tunkeudetaan jokaisena arkipäivän aamuna tarkastamaan kouluun lähtemiset." (lainaus lukijan kirjeestä)

"Asuntolaissa asuu myöskin vaikeasti vammaisia, jotka ei osaa tai pysty sanomaan missään kohtaan vastaan" (lainaus lukijan kirjeestä)

"Olin menossa kymmeneen kouluun ja vahti iski kesken unieni kämppään vähän ennen yhdeksää. Kuulin kyllä hänen tulonsa, mutta päätin olla reakoimati. Hän kuitenkin päätti alkaa metelöimään ja herättelemään. Alkoi siinä sitten tivaan, että menenkö kymmeneen ja vastasin hyvin ylimielisesti, että ehkä menen. " (lainaus lukijan kirjeestä)

Suomessa kotirauha on perustuslaissa (11.6.1999/731, 10§) ja rikoslaissa (9.6.2000/531, 24 luku 1§-2§, 11§) turvattu ja taattu oikeus jokaiselle Suomessa asuvalle henkilölle. Ihmisillä on oikeus olla ja elää rauhassa kenenkään häiritsemättä siinä piirissä jota voidaan katsoa hänen sen hetkiseksi kodikseen. Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat kaikki oikeusjärjestyksessä hyväksytyllä tavalla asumiseen tarkoitetut tilat. Esimerkiksi asunnot, kesämökit, lomasunnot, hotellihuoneet, asuntovaunut, asuttavat alukset, laivat sekä edellämainittujen asuintilojen välittömässä yhteydessä olevat yksityisalueet kuten pihat ja kerrostalojen porraskäytävät. Asumisen ei myöskään pääsääntöisesti tarvitse olla vakinaista, riittää että henkilö oleskee kyseisellä alueella. Henkilö joka luvatta tunkeutuu kotirauhansuojaamalle alueelle on velvollinen välittömästi kehoitettaessa poistumaan alueelta. Jotta kotirauhan rikkominen olisi rangaistavaa, teon tulee olla oikeudeton.

Joissakin opiskelija-asuntoloissa ovat yleistyneet lainvastaiset järjestyssäännöt ja asuntolan omien järjestyssääntöjen lainvastainen tulkinta, jonka mukaan ohjaajalla tai valvojalla on oikeus tunkeutua asuntoon ilman erillistä lupaa omilla avaimilla. Tällaisia tilanteita ovat olleet esimerkiksi tarkastuskäynnit kun epäillään asunnossa ylimääräisiä vieraita, tarkastetaan aamulla ovatko kaikki oppilaat läheneet kursseille, sijanneet vuoteensa, siivonneet asuntonsa, onko valoja jätetty päälle tai ikkunoita auki. Joissakin tapauksissa jopa tiedotteet ja viestit tuodaan suoraan omilla avaimilla asuntoihin sisälle.

Asuntolatoimintaa tarjoavia oppilaitoksia on paljon. Joissakin oppilaitoksissa järjestyssäännöt ovat varmasti lainmukaisia ja opiskelijoiden oikeuksia kunnioitetaan. Joistakin oppilaitoksista on tullut valituksia hyvinkin mielivaltaisisista otteista. Seuraavassa on esimerkin vuoksi otteita Invaliidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen opiskelija-asuntojen järjestyssäännöistä. Vastaavankaltaisia järjestyssääntöjä on myös lukuisissa muissa opiskelija-asuntoloissa.

1§ Opiskelija-asuntolat ovat osa oppilaitoksen toimintaa ja niihin ulottuu sekä oppilaitoksen hallinto- että valvontaoikeus ja –velvollisuus. Opiskelijoiden asumista näissä asuntoloissa säätelevät: voimassaolevat lait ja asetukset, opiskelija-asuntoloiden järjestyssääntö, koulutuskeskuksen henkilökunnan erikseen antamat ohjeet

2§ Asuntolapaikka on tarkoitettu säännöllistä asumista varten

6§ Koska oppilaitoksella on vastuu asuntolatoiminnasta, on henkilökunnalla asuntolatoimintaan liittyvissä asioissa oikeus käydä kaikissa asuntolatiloissa

Opiskelija-asunnot ovat kyseisten opiskelijoiden sen hetkisiä asuinpaikkoja, koteja, ja siten täysimääräisesti kotirauhan suojaamia paikkoja. Valvojilla tai ohjaajilla ei ole oikeutta tunkeutua asuntoihin omilla avaimillaan. Edellämainituissa säännöissä vedotaan oppilaitoksen hallinto- että valvontaoikeuksiin ja niiden muodostamaan velvollisuuteen toteuttaa hallinto- ja valvontamenettelyä käytännössä. Samoissa säännöissä kerrotaan asuntojen olevan nimenomaisesti säännölliseen asumiseen tarkoitettuja - opiskelijoiden opiskeluajan kodiksi soveltuvia asuntoja. Vaikka oppilaitoksella onkin vastuu asuntolatoiminnasta ei se anna henkilökunnalle oikeutta edes asuntolatoimintaan liittyvissä asioissa käydä kaikissa asuntolatiloissa täysin ennalta ilmoittamatta.

Asiaa voidaan katsoa myös oppilaitoksen näkökulmasta. Oppilaitoksella on velvollisuus valvoa järjestystä lain suomin keinoin ja yksi tapa pyrkiä valvomaan on luoda järjestyssäännöt joiden noudattamisella pyritään järjestyksen ylläpitoon sekä kaikkien viihtyvyyteen asuntolassa. Järjestyssäännöt eivät ohita lain määräyksiä. Velvollisuus valvoa järjestystä tai sääntöjen noudattamista ei oikeuta lain rikkomiseen. Sääntöjä ei voi rakentaa tai tulkita sen perusteen mukaisiksi, että se antaisi mitkä tahansa keinot valvojien käytettäväksi varsinaisen valvonnan ja valvonnan päämäärien saavuttamiseksi. Oppilaitoksen näkökulmasta on tietysti helpointa jos valvoja vain kävelee asuntoon sisään omilla avaimillaan. Oppilaan kannalta tämä loukkaa hänen perustuslaillisia oikeuksiaan kotirauhaan ja yksityisyyteen. Voi vain kuvitella minkälaisen paineen alla opiskelijat elävät jos omassa kodissaan joutuu pelkäämään suihkussa käyntiä sen takia että valvoja voi koska tahansa rynnätä sisälle ilman mitään ennakkoilmoitusta.

Oppilaitoksen valvojilla voi olla perusteltu syy päästä sisään opiskelija-asuntoon, mutta silloinkin asiasta pitää pääsääntöisesti sopia erikseen asukkaan kanssa. Mikäli asukas ei ole kotona, valvojalla ei ole myöskään omin luvin oikeutta tarkistaa asuntoa. Jos tarve päästä asuntoon on ilmeisen äkkinäinen, voitaneen soveltaa samankaltaisia perusteita, jotka on säädetty osakkeenomistajan ja vuokralaisen osalta asunto-osakeyhtiölaissa ja asuinhuoneiston vuokrauksesta säädetyssä laissa. Vastaavat syyt ovat perusteltu myös hallituksen esityksessä ( HE 184/1999) kotirauhasta. Tällaisia syitä voisivat olla kiireellisten korjaustöiden tekeminen tai esimerkiksi putkivuoto. Ilman edellämainittua äkkinäistä syytä asuntoon tunkeutuminen täyttää kotirauhan häirinnän tunnusmerkit.

Seuraavaksi tietysti valitetaan siitä kuinka vaikeaa on saada juhlivaa opiskeluporukkaa kuriin jos asuntoihin ei saa mennä omilla avaimilla tai oppilaitokselta riistetään pois menettelytavat asuntolan valvomiseksi. Teknisesti katsoen oppilaitokselta ei voi riistää pois menettelytapaa joka itsessään on jo lainvastainen. Suomessa poliisi on viranomainen jolla on oikeus tietyin laissa määritellyin edellytyksin mennä asuntoihin sisälle. Oppilaitos voi tarvittaessa pyytää virka-apua poliisilta, mutta oppilaitoksella ei milloinkaan ole oikeutta ottaa viranomaisille tarkoitettua valtaa itselleen.

Alkuperäisen hallituksen esityksen (HE 184/1999) mukaisesti jopa tilapäiseen majoitukseen tarkoitetut teltat, asuntovaunut ja rekka-auton vetovaunu (mikäli vetovaunussa on nukkumiseen tarkoitettu osa) ovat kotirauhan suojaamia paikkoja. Asumiseen käytetyille tiloille asetettu vaatimus, että niiden tulee olla asumiseen tarkoitettuja oikeusjärjestyksessä hyväksytyllä tavalla, merkitsee sitä, että esimerkiksi toisen maalla telttaileva saadaan kotirauhan suojan estämättä poistaa alueelta, jos leiriytymisen kesto ilman lupaa ylittäisi sen, mitä jokamiehen oikeuksien perusteella pidetään hyväksyttävänä. Rikoslain ja hallituksen esityksen rikoslain muuttamiseksi osalta on selvää, että opiskelijoiden käyttämät oppilaitoksen tarjoamat majoitustilat ovat oikeusjärjestyksen mukaisesti hyväksyttäviä asuinpaikkoja ja siten kotirauhan suojaamaa aluetta.

En väitä että kaikki opiskelija-asuntolat ovat samanlaisia, mutta mikäli kotirauhan rikkomiset jatkuvat omassa opiskelija-asunnossasi kannattaa ensin selkeästi kieltää valvojaa tulemasta asuntoon ilman lupaa. Mikäli valvoja kiellosta huolimatta tunkeutuu asuntoon kannattaa asiasta tehdä rikosilmoitus ja vaatia oppilaitokselle sekä kyseiselle valvojalle rangaistusta. Kotirauhan rikkominen on asianomistajarikos ja rangaistuksen vaatiminen on edellytys asian tutkimiselle.

Lue myös:
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Rikosilmoitusta ja esitutkintaa
Oikeus päästä asuntoon

Oikeus päästä asuntooni

Asunto-osakeyhtiössä asunnon omistajalla tai asunnon haltijalla on velvollisuus asunto-osakeyhtiölaissa sekä taloyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaisesti huolehtia asunnon kunnosta tai ilmoittaa yhtiölle sellaisista puutteista tai virheistä jotka kuuluvat taloyhtiön korjausvastuuseen. Taloyhtiö on velvollinen huolehtimaan, että huoneistossa on esimerkiksi toimivat lämpö-, sähkö-, vesi-, viemäri- ja ilmanvaihtojärjestelmät. Jotta taloyhtiö voisi huolehtia omista velvollisuuksistaan, taloyhtiön hallituksen jäsenillä ja isännöitsijällä tai heidän valtuuttamallaan kolmannella osapuolella on oikeus päästä huoneistoon suorittamaan tarvittava korjaustyö. Käynti huoneistossa on kuitenkin järjestettävä osakkeenomistajalle tai huoneiston haltijalle sopivana aikana mikäli työn kiireellisyys tai laatu ei muuta edellytä.

Huoneistoon on siis päästettävä taloyhtiön edustaja korjaamaan taloyhtiön vastuulle kuuluvaa vikaa. Asukkaan ei tarvitse suostua puhtaaseen ilmoitusmenettelyyn korjaushetkestä, vaan korjaus on suoritettava asukkaalle sopivana ajankohtana. Sopivaa ajankohtaa ei ole määritelty tarkemmin. Jos esimerkiksi asukas on lähdössä matkoille tai muutoin poissa asunnosta useita viikkoja, korjaustoimenpide on järjestettävä sellaisena ajankohtana jolloin asukas on paikalla ja asuntoon pääsy muutoin sopii asukkaalle. Kiireellisissä korjaustapauksissa asuntoon voi olla tarve päästä heti. Tällaisia tapauksia voisivat olla esimerkiksi vesivuoto putkistoissa. Yhtiöllä on oikeus pyytää virka-apua esimerkiksi poliisilta. Oikeus päästä asuntoon koskee vain taloyhtiön vastuulle kuuluvien korjaustoimenpiteiden tekemistä. Taloyhtiön hallituksenjäsenillä tai isännöitsijällä ei muutoin ole mitään oikeutta tulla asuntoon tai vaatia päästettäväksi asuntoon.

Mikäli asunnon omistajalla tai haltijalla on tavallisen lukituksen lisäksi myös erillinen turvalukitus, turvalukituksen avainta ei tarvitse luovuttaa huoltoyhtiölle, isännöitsijälle tai talohallituksen jäsenille. Vaikka taloyhtiössä asiaa perusteltaisiin mahdollisen kiireellisen vian korjaamisen tarpeella, asukkaalla ei ole velvollisuutta luovuttaa avainta ulkopuoliselle. Vakuutusyhtiöltä asiaa kysyttäessä vastaus oli selkeä. On parempi että huoneistoon pääsy on rajattu mahdollisimman minimiin. Vakuutusyhtiön suosittelun mukaisesti turvalukon avainta ei pitäisi antaa esimerkiksi huoltoyhtiölle. Mikäli asuntoon todella syntyy kiireellinen tarve päästä sisälle, huoltoyhtiö voi pyytää virka-apua poliisilta tai palokunnalta. Kiireellinen asuntoon pääsyn tarve on hyvin harvinaista.

"Taloyhtiön isännöitsijä oli postittanut keskiviikko aamupäivällä kirjeen postiluukusta että ilmanvaihtokanavien puhdistaminen aloitetaan seuraavana päivänä klo 8.00. Mitään aikaisempaa ilmoitusta tästä ei ollut tullut. Ovet pyydettiin jättämään ilman turvalukitusta. Olin samana iltana lähdössä ulkomaille kahdeksi viikoksi enkä halunnut jättää kotioveani ilman turvalukitusta enkä muutoinkaan oikein pitänyt ajatuksesta että poissaollessa asunnossa kävisi vieraita ihmisiä. Soitin isännöitsijälle joka sano että heillä on oikeus päästä asuntoon ja turvalukitus on jätettävä auki tai minun on peruttava matka, sitäpaitsi urakka oli kuulema sovittu tehtäväksi torstain ja perjantain aikana joten minulla ei kuulema ole vaihtoehtoja. Kysyin miksi asiasta ei ole ilmoitettu ajoissa, sain vastauksen että hänellä on ollut niin kiire ja sai vasta äskettäin edullisen tarjouksen joten ei ole ollut aikaa ilmoittaa."

Isännöitsijä on väärässä. Sinun ei tarvitse jättää turvalukitusta auki. Asunto-osakeyhtiölain mukaan korjaustoimenpiteet tulee suorittaa asukkaalle sopivalla hetkellä. Lisäksi vajaan vuorokauden etukäteen tullut ilmoitus asuntoon pääsyn tarpeesta on kohtuuton. Isännöitsijän olisi pitänyt hyvissä ajoin ilmoittaa millä viikolla huoltotoimenpide tehdään, jotta sinulla olisi ollut mahdollisuus järjestää asuntoon pääsy. Koska kyse ei ole lain tarkoittamasta kiireellisestä asuntoon pääsy tarpeesta vaatimus turvalukituksen auki jättämisestä tai peräti matkan peruuttamisesta oli täysin kohtuuton.

"Taloyhtiön kokouksessa sovittiin asuntojen ulko- ja sisä -ovien vaihtamisesta. Yhteisesti sovittiin, että muutostyöt aloitetaan vasta kesälomien jälkeen elo-syyskuun vaihteessa. Tämä lukee jopa pöytäkirjassa. Kesällä olin poissa kotoa omalla mökillä yhteensä 6 viikon pituisen ajan. Kun tulin kotia talohallituksen puheenjohtaja tuli pihalla vihaisena vastaan ja vaati selitystä miksi en päästänyt ovien toimittajaa asuntoon tekemään mittauksia. Lappu oli pistetty rappukäytävään ja postitettu kotia viikkoa ennen mittausta ja pyydetty olemana paikalla tai jättämään lukitukset auki. Kun minun asuntoon ei päästy, olivat yrittäneet etsiä minun puhelinyhteystietojani, mutta eivät löytäneet koska ne ovat salaiset. Sain kuulla kuinka olen rikkonut lakia ja aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia ja olisin korvausvelvollinen eikä uusia ovia asennettaisi minun huoneistoon. Jatkossa kuulema turvalukon avain pitää antaa huoltoon, on ihan lain määräykset asiasta ja kuulemma isnnöitsijä on sanonut samaa."

Asunto-osakeyhtiö lain mukaan asuntoon pääsy ei kiireellisissä tapauksissa tehdään asukkaalle sopivalla hetkellä. Turvalukituksen avainta sinun ei tarvitse antaa kenellekään. Viikon pituinen ilmoitusaika on mielestäni kohtuuton varsinkin kesälomakautena. Kenenkään ei voi edellyttää käyvän kotonaan viikon välein tarkistamassa postia. Lisäksi menettely on vähintäänkin erikoinen, koska olitte yhtiökokouksessa sopineet remontin aloittamisesta vasta kesäloman jälkeen. Sinulla ei ole mitään korvausvelvollisuuksia. Taloyhtiön on järjestettävä ovien mittaus sinulle sopivaan ajankohtaan, eikä heillä ole asunto-osakeyhtiölain mukaan oikeus jättää remonttia tekemättä asunnossasi.

Sananvapautta ja loukattua kunniaa

Suomessa sananvapaus on turvattu perustuslain (11.6.1999/731) 12 §:ssä; "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä." Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita vapautusta oikeudellisesta vastuusta. Sananvapaus tarkoittaa käytännössä oikeutta esittää mielipiteensä ilman että mielipiteen kertomista yritetään sensuroida tai estää etukäteen. Suomessa ei siis pitäisi olla ennakkosensuuria. Jälkeenpäin voidaan joutua selvittämään onko mielipidettä esitettäessä syyllistytty rikokseen, kuten kunnian- tai yksityisyydensuojan loukkaamiseen. Sananvapaus antaa siis periaatteessa oikeuden sanoa mitä tahansa, mutta ei välttämättä ilman seuraamuksia.

Sananvapaus on perustuslaissa turvattu perusoikeus. Sananvapautta on kuitenkin lakiteitse rajoitettu joissakin tapauksissa. Esimerkiksi kuvaohjelmien ennakotarkastukset ennen julkaisua kun kohderyhmänä on alle 18 vuotiaat.

Internetin suosion nousu, blogit, sähköpostit ja keskustelupalstat ovat pelästyttäneet suomalaisen hallintokoneiston ja viranomaiset. Ensimmäisen kerran tämä nähtiin tekijänoikeuslain hyväksymisen yhteydessä, jolloin päättäjien kauhuksi asiasta nousi suuren mittaluokan mediatapahtuma kun yksittäiset kansalaiset pystyivät selvittämään ja kommunikoimaan ja kertomaan mielipiteensä asiassa, helposti ja näkyvästi internetin palvelujen kautta. Osittain tämän ilmiön pelästyttämänä Suomessa otettiin vuonna 2007 käyttöön perustuslain vastaisesti liikenne- ja viestintämisteri Susanna Huovisen ajama ennakkosensuurijärjestelmä. Ennakkosensuuria perusteltiin lapsipornografian levittämisen estämisellä, vaikka todellisuudessa oli kyse Suomen hallituksen ja viranomaisten tarpeesta ja pyrkimyksestä rajoittaa sananvapautta ja keskustelua. Salaisiin listoihin perustuva ennakkonsensuurijärjestelmä oli helppo toteuttaa ratsastamalla lapsipornografian iljettävyydellä ja tuomittavuudella. Eikä ollut yllätys että lain voimaan tulon jälkeen ennakkosensuuria vaadittiin laajennettavaksi rasismiin, väkivaltaan, tekijänoikeuteen ja uhkapeleihin. Tästä on lyhytmatka tilanteeseen jossa viranomaiset pääsevät päättämään minkälaiset mielipiteet ja kirjoitukset ovat sallittuja. Mallia otetaan suoraan Kiinasta. Sananvapaus on olemassa kunhan olet samaa mieltä kuin viranomainen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.

Sanavapautta pitää vaalia ja siitä pitää keskustella. Sananvapaus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista jonka rajoittamiseen Suomessa on valitettavasti ryhdytty viime vuosien aikana yhä järeämmin keinoin. Sanavapautta on puolustettava nyt. Jos sananvapaus päästetään murenemaan, myöhemmin sen puolustaminen on mahdotonta.

Kunnianloukkaus

Kunnianloukkaus on ehkä yleisin rikoslaissa säädetty rikos yksityisyyden suojan lisäksi johon syyllistytään sananvapauden perusteella. Kunnianloukkaus on säädetty rikoslaissa (19.12.1889/39) 24 luku 9 § ja 10 §. Kunnianloukkaus on kyseessä silloin kun esittää toisesta valheellisen tai vihjaavan tiedon joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai aiheuttaa häneen kohdistuvaa halveksuntaa tai edellä tarkoitetulla tavalla halventaa toista. Kunnianloukkaus voi olla törkeä mikäli rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai loukkaus aiheuttaa erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa ja kärsimystä.

Lain 9 §:ssä on erikseen säädetty, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua joka kohdistuu henkilön menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä tai taiteessa tai muussa julkisessa toiminnassa ja arvostelu ei pääsääntöisesti ylitä sitä mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Oikeudesta saatujen ennakkopäätösten perusteella julkisuuden henkilön, kuten poliitikon tai yrityksen toimitusjohtajan tulee kestää huomattavasti normaalista poikkeavaa tai rajumpaa arvostelua.

Oikeushenkilöillä ei ole sellaista kunniaa jota pääsääntöisesti voitaisiin loukata. Oikeushenkilöllä tarkoitetaan henkilöiden tai pääomien yhteenliittymää. Tällaisia ovat mm. osakeyhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset, yritykset, säätiöt ja julkisyhteisöt kuten valtiot, kunnat ja seurakunnat. Yrityksen, kunnan tai valtion kunniaa ei siis voi loukata.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut kunnianloukkaustapauksissa, että lähtökohtaisesti oikean, vaikkakin kohteen kannalta kiusallisen tai epämielyttävän tiedon esittäminen ei ole kunnianloukkaus. Tosin paikkaansa pitävänkin tiedon levittämisestä voi joutua vastuuseen yksityisyyden suojaan kuuluvan tiedon levittämisestä.

Kunnianloukkaus ei edellytä yleisöä. Kunnianloukkaus voidaan tehdä kahden ihmisen välisessä keskustelussa joko suullisesti tai esimerkiksi kirjeen tai sähköpostin välityksellä. Solvaus ja herjaus eivät ole enää juridisesti käytössä. Ne on korvattu nykyisen rikoslain nimikkeillä kunnianloukkaus ja törkä kunnianloukkaus. Herjaus tarkoitti toisen henkilön halventamista tai syyttämistä perättömästä teosta. Solvaus puolestaan tarkoitti toisen kunnian loukkaamista yksittäisellä lauseella, nimittelyllä tai halventaen julkisesti.

Kunnianloukkaus on asianomistajarikos, joten uhrin tulee vaatia poliisilta rangaistusta tekijälle, jotta poliisi voisi tutkia asiaa. Mikäli rangaistusta ei vaadita tai ilmoitus perutaan, poliisi ei voi tutkia tapahtunutta. Poliisille tehtyjen tutkintapyyntöjen määrä kunnianloukkauksissa ovat lisääntyneet. Poliisien ammattitaito näiden rikosten selvittämisessä on puutteellinen. Turhan helposti kunnianloukkausten tutkimiseen käytetään kohtuuttomasti poliisin resursseja vaikka aihetta edes esitutkinnan aloittamiseen ei olisi. Monesti myös poliisin epävarmuus laintulkinnasta johtaa siihen että asia esitutkinnan jälkeen viedään syyttäjän pöydälle vaikka perusteita asian eteenpäin viemiseksi ei ole edes syyttäjällä. Turhat kunnianloukkaustutkimukset kuluttavat ali-resurssoidun poliisin aikaa paljon tärkeämpien rikosten selvittämisen kustannuksella.

Ovatko ihmiset sitten liian herkkänahkaisia? - "Kunniaton kunniaansa oikeudessa etsii". Voisin melkein väittää, että kun henkilö tuntee kunniaansa loukatun kovan arvostelun jälkeen on todennäköisesti arvostelu osunut suoraan maaliinsa. Ei savua ilman tulta. Blogin ylläpitäjät ovat saaneet vuosien aikana monia halventavia ja solvaavia ja uhkailevia viestejä joissa haukutaan mm. "hulluksi ja inhottavaksi paskiaiseksi sekä pahaksi ja vittumaiseksi ihmiseksi". Ei siitä oikeuteen tarvitse lähteä, diagnoosi on harvinaisen oikea.

Yhteiskunnan kehittymisen ja demokratian kannalta on äärimmäiseen tärkeää että kaikki mielipiteet saa tuoda esille. Yritysten ja viranomaisten toimintatapoja kuuluu ja niitä pitää myös saada arvostella. Mielipiteiden esittämisessä on tärkeää pysyä aiheessa. Arvostelu saa olla kovaa, kunhan se kohdistuu oikeisiin elementteihin, kuten toimintatapoihin, päätöksiin, palveluun, laillisuuteen, moraaliin, eettisiin arvoihin, hyötyyn, tarpeellisuuteen jne. Suoraan "henkilöön" kohdistuvat perättömät ja halventavat väitteet eivät kuulu demokraattiseen keskusteluun. Susanna Kurosta herjaavien viestien tuomat syytteet suomi24.fi palvelussa osoittivat, että nykyinen lainsäädäntö on riittävä valvomaan asiattomuuksien selvittelyä ilman että yhteiskunnan pitäisi puuttua sananvapauteen vielä lisää nykyisten rajoitusten lisäksi.

Yksittäisten ihmisten pitämät blogit ovat nostaneet yhteiskunnallisen keskustelun aivan uudelle tasolle. Valitettavasti näidenkin keskustelujen tyrehdyttämiseksi on viranomaisten suunnalta vaadittu toimenpiteitä kuten käyttäjien tunnistaumista, ennakko moderointia ja vastuun vierittämistä ylläpitäjille ja palvelun tarjoajille. Nämä vaatimukset tappaisivat vapaan keskustelun, mikä lienee tarkoituskin. Kuten suomi24.fi tapaus on osoittanut, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa palvelussaan julkaistuista viesteistä. Jokainen kirjoittaja vastaa aina itse omasta kirjoituksestaan. Esimerkiksi nykyisen lainsäädännön perusteella yksittäisten kansalaisten pitämien blogien ja keskustelupalstojen ylläpitäjät eivät ole vastuussa komenttipalstoille lähetetyistä viesteistä jos viestejä ei tarkisteta etukäteen.

Sananvapaus, kunnia ja kunnian loukkaaminen sekä yksityisyyden suoja ovat asioita joiden välillä on osattava luovia. Sananvapautta on suojeltava rohkeasti ja vilpittömästi - niin kauan kuin edes rippeet vapauksista on jäljellä.

Lue myös:
Loukkaako sinun operaattorisi sananvapautta?
Nettisensuuri iskee
Rikosilmoitusta ja esitutkintaa

EFFI: Sananvapaus

Rikosilmoituksia ja esitutkintaa

Blogi on saanut viimeisen vuoden aikana useita erilaisia kysymyksiä poliisin, uhrin ja asianomistajan oikeuksista, velvollisuuksista ja menettelytavoista. Artikkeliin on kerätty muutamia perusasioita edellämainitusta aiheesta. Esitettyjen kysymysten perusteella on tulkittavissa, että ainakin kysyjille moni perusasia on turhankin epäselvä.

1. Poliisin on vastaanotettava ja kirjattava rikosilmoitus tai tutkintapyyntö aina kun ilmoituksen tekijä kokee joutuneensa rikoksen uhriksi. Poliisi ei voi käyttää asiassa harkintavaltaa ja kieltäytyä kirjaamasta ilmoitusta. Rikosilmoituksen kirjaamisen edellytykseksi riittää, että asianomistaja pitää tapahtunutta rikoksena riippumatta siitä onko oikeasti kyse rikoksesta. Tämä ehdoton oikeus on määritelty asetuksessa esitutkinnasta ja pakkokeinosta (1§, 17.6.1988/575). Poliisi ei voi siis kieltäytyä kirjaamasta rikosilmoitusta sillä perusteella että heidän mielestään rikosta ei ole tapahtunut tai kyse on siviilikanteen tyyppisestä tapahtumasta.

2. Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa uhrin tai asianomistajan mielipiteellä tutkinnan ja mahdollisen syytteen osalta ei ole merkitystä. Poliisi voi tutkia tällaisia rikoksia ja syyttäjä voi nostaa syytteen ja vaatia rangaistusta riippumatta asianomistajan halusta vaatia rikolliselle rangaistusta. Itseasiassa suurin osa rikoksista on virallisen syytteen alaisia rikoksia, kuten pahoinpitelyt ja raiskaukset. Pahoinpitelyjen osalta voi aiheuttaa tulkinnallista epäselvyyttä se, että lievä pahoinpitely on asianomistajarikos.

3. Asianomistajarikoksen poliisi ottaa tutkittavakseen vain jos asianomistaja vaatii rikoksentekijälle rangaistusta. Mikäli asianomistaja ei vaadi rangaistusta tai peruu ilmoituksen myöhemmässä vaiheessa, poliisi ei tutki rikosta tai joutuu keskeyttämään rikoksen tutkinnan. Asianomistajarikoksia ovat esimerkiksi kunnianloukkaus, lievä pahoinpitely tai kotirauhanrikkominen. Syyttäjällä on kuitenkin mahdollisuus joissakin tapauksissa, yleisen edun nimissä, nostaa syyte asianomistajan tahdon vastaisesti vaikka kyseessä olisikin asianomistajarikos.

4. Raiskaus on virallisen syytteen alainen rikos vaikka se tapahtuisi kotona ja vaikka tekijänä olisi lähiomainen.

5. Poliisi kysyy asianomistajalta vaatiiko hän rangaistusta rikoksen tekijälle. Tähän kannattaa aina vastata kyllä. Mikäli rikosnimike muuttuu asianomistajarikokseksi, poliisi tutkii asiaa vain jos uhri vaatii rangaistusta. Uhri voi menettää oikeutensa nostaa syytteen tekijää vastaa myöhemmin, varsinkin jos syyttäjä päättää jättää syytteen nostamatta.

6. Jos on syytä epäillä rikosta poliisin on tehtävä asiassa esitutkinta. Esitutkintapöytäkirjan poliisi lähettää syyttäjälle. Uhrilla on oikeus kieltää poliisia merkitsemästä yhteystietojaan esitutkintapöytäkirjaan. Esitutkintapöytäkirjasta on annettava ilmainen kopio sekä uhrille että rikoksesta syytetylle.

7. Jos olet kuulustelussa tai todistajana oikeudessa sinun ei tarvitse paljastaa sellaisia asioita jotka voivat johtaa syytteen nostamiseen sinua itseäsi tai sinun lähiomaistasi vastaan. Tämä oikeus ei anna lupaa valehdella asiassa tai muuttaa totuutta. Oma kanta on ilmoitettava selkeästi. Lähiomaisena pidetään puolisoa, kihlattua, lasta, sisarusta ja sisaruksen puolisoa.

8. Jos sinua kuulustellaan rikoksesta epäiltynä sinun ei tarvitse vastata yhteenkään kysymykseen. Sinun ei myöskään tarvitse pysyä totuudessa. Kenenkään ei tarvitse edesauttaa itsensä tuomitsemista rikoksesta.

9. Kuulustelupöytäkirja pitää lukea erittäin huolellisesti läpi. Älä hyväksy, äläkä allekirjoita kuulustelupöytäkirjaa mikäli siinä on pieniäkin virheellisyyksiä. Kysymys on sinun oikeusturvasta.

10. Jos rikoksessa kuullustellaan lasta, huoltajalla on oikeus osallistua kuulusteluun ja huoltajalle on varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa. Mikäli huoltajaa epäillään kyseiseen lapseen kohdistuneesta rikoksesta, silloin tätä oikeutta ei ole. Tällöin lapselle määrätään yleensä erillinen edunvalvoja. Kun lasta kuulustellaan, tapahtuma on videoitava ja äänitettävä.

11. Pakkokeinolain mukaisesti poliisi voi pitää kiinni henkilöä enintään yhden vuorokauden jonka jälkeen henkilö on päästettävä vapaaksi tai pidätettävä. Pidätetty on päästettävä vapaaksi viimeistään kolmantena päivänä jollei pidätettyä ole vaadittu vangittavaksi. Vangitsemispäätöksen tekee tuomioistuin.

12. Poliisi saa suorittaa kotietsinnän jos on syytä epäillä rikosta jonka ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Jos kyseessä on rikos jonka maksimirangaistus on esimerkiksi kaksi kuukautta vankeutta, rikoksen selvittämiseksi ei saa suorittaa kotietsintää. Kotietsintä muun kuin rikoksesta epäillyn tiloihin voidaan tehdä jos rikollinen on otettu kiinni tai rikoksen epäillään tapahtuneen kyseisissä tiloissa tai on erityisen pätevä syy jonka perusteella etsinnän voidaan katsoa selvittävän tapahtunutta rikosta.

13. Poliisilla kuten ei myöskään vartijoilla ole oikeutta kieltää valokuvaamista julkisilla alueilla. Julkisia alueita ovat muut kuin kotirauhan- tai julkisrauhan suojaamat alueet. Julkisrauhan suojaama alue tulee olla yleisöltä suljettu. Julkisia paikkoja ovat esimerkiksi kaikki sellaiset paikat, joihin yleisöllä on vapaa pääsy. Kadut, kaupat, ravintolat, koulut, terveyskeskusten odotustilat jne. Kuvaaminen on siis sallittua myös toimistoissa, virastoissa ja vaikkapa tehtaissa, jos niihin pääsee vapaasti. Julkisrauhan suojaama alue täytyy olla yleisöltä eristetty jotta kuvaamiseen tarvitsee luvan. Poliisia saa siis kuvata työtehtävissään, samoin diplomaattiautoja ja siellä alkossakin saa vapaasti kuvata vaikka tuotehyllyjä.

Lue myös:
Puheluiden tallentaminen ja keskustelun tallentaminen
Kirjeen julkaiseminen
Kuluttajan oikeudet
Vartijan oikeudet

Eduskunnan oikeusasiamies

Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Mikäli kansalaisena koet oikeuksiasi loukatun, esimerkiksi kunnan viranomaisten toimesta, voit tehdä asiasta kantelun oikeusasiamiehelle. Kantelun voi tehdä itseään koskevassa asiassa tai jonkun toisen henkilön puolesta. Kantelun käsittely on maksutonta ja kantelun voi tehdä kuka tahansa. Oikeusasiamiehen kantelun kohteena voivat olla henkilöt aina tuomareista terveyskeskuslääkäreihin ja opettajiin sekä poliisista kirkon työntekijöihin ja kunnan virkamiehiin.

Yhdeksi ongelmaksi muodostuu oikeusasiamiehen valtuudet. Hänellä ei ole valtuuksia kumota viranomaisen tekemää päätöstä. Oikeusasiamies ei myöskään voi puuttua viranomaisen toimintaan silloin kun viranomainen on käytänyt hänelle määriteltyä harkintavaltaa. Yleisin toimenpide oikeusasiamiehen lausunnon jälkeen on yleensä huomautus viranomaiselle. Johtaako huomautus mihinkään? Yleensä ei.

Kanteluaan tutkiessaan oikeusasiamies voi pyytää toimistonsa tarkastajia tutkimaan asiaa. Oikeusasiamies voi tarvittaessa pyytää myös poliisilta tutkintapua. Yleisin tutkintatapa on kuitenkin pyytää kantelun kohteena olevalta viranomaiselta selvitys tai lausunto asiasta. Tämä muodostuukin suurimmaksi ongelmaksi miksi oikeusasiamiehelle kanneltu asia ei yleensä johda kantelian kannalta toivottuun lopputulokseen.

Blogin edustajalla on kokemusta kahdesta eri kantelusta oikeusasiamiehelle. Kumpikin tapaus koski kaupungin viranomaisen toimintaa. Kummassakin tapauksessa oikeusasiamiehen kanslia lähetti kantelun kohteena olleelle viranomaiselle selvityspyynnön. Kummassakin tapauksessa viranomainen lähetti vastauksen. Virkamiehen antaman vastauksen perusteella oikeusasiamies totesi ettei virheellistä menettelyä ole tapahtunut. Kummassakin tapauksessa kanteluun vastannut kaupungin virkamies valehteli. Valehtelua ei kuitenkaan jälkeenpäin pystytty osoittamaan toteen, koska asioista oli sovittu puhelimitse.

Oikeusasiamies ei siis todellisuussa tutkinut kantelua kuten normaalisti voisi käsittää. Tapausten yhteydessä ei tutkittu todisteita tai kerätty aineistoa ja lausuntoja siitä mitä oli tapahtunut ja miten. Virkamieheltä pyydettiin lausunto, jonka perusteella oikeusasiamies teki päätöksensä. Virkamiehen sana painoi oikeusasiamiehen mielestä siis enemmän kuin kantelijan.

Tällä hetkellä eräs toinen henkilö on vastaavassa tilanteessa saman viranomaisen ja virkamiehen kanssa ja blogin neuvosta tallentanut käymänsä keskustelun kyseisen viranomaisen kanssa. Viranomaisen päätös oli jälleen ristiriitainen sovittuihin asioihin nähden. Päätöksen saanut henkilö on tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle ja hänen päätöstään odotetaan. Nyt sovitut asiat voidaan kuitenkin todistaa tallenteelta ja mikäli virkamies jälleen kerran valehtelee vastineessaan oikeusasiamiehelle kantelun tehnyt osapuoli on luvannut tuoda asian ja keskustelun sekä virkamiehen tiedot julkisuuteen. Blogi seuraa tilannetta ja raportoi kun asia tulee ajankohtaiseksi.

Kliseisesti voi todeta, että virkamiehetkin ovat ihmisiä. Kun tällainen ihminen joutuu kantelun kohteeksi hänen pyrkimyksensä on selviytyä tilanteesta kunnialla. Yllättävän harva ihminen todellisuudessa pystyy myöntämään virheensä rehellisesti, eikä varsinkaan silloin jos teko on ollut tahallinen. Jos kyse ei ole selkeästä virheestä, ihmisillä on monesti vähintään tapana kaunistella asiaa omaksi hyväkseen. Naivi ja sokea luottamus suomalaisten virkamiesten ja viranomaisten toimintaan ja rehellisyyteen kannattaa unohtaa heti alkuunsa. En tarkoita sitä, että kaikkien toimintaa ja tarkoitusperiä pitää epäillä. Kannattaa kuitenkin käyttää puhdasta maalaisjärkeä ja olla sokeasti luottamatta kaikkeen mitä kerrotaan.

Jälleen kerran katson velvollisuudekseni muistuttaa, että henkilökohtaisesta oikeusturvasta kannattaa pitää huoli. Kaikissa tärkeissä asioissa oli vastapuolena sitten kunnan tai valtion virkamies, verohallinto, vakuutusyhtiö, perintäyhtiö, luottoyhtiö tai pankki, niin pitäkää huoli että sopimanne ja kertomanne tai teille kerrottu asia voidaan jälkeenpäin todistaa. Vastapuolen kanssa käytyyn tiedonvaihtoon kannattaa käyttää aina, mikäli mahdollista sähköpostia. Tärkeään sähköpostiin kannattaa aina liittää loppuun kysymys johon vastapuolen on vastattava. Vastauksen saatuasi tiedät hänen ainakin lukeneen viestin. Sähköpostijärjestelmien automaattiset lukukuittaukset eivät välttämättä ole kytketty päälle tai niiden lähetys ulkopuolisiin osoitteisiin on estetty. Mikäli asiasta sovitaan puhelimessa tai kasvotusten keskustelu kannattaa tallentaa. Tallentamisesta ei tarvitse kertoa vastapuolelle.

Nykypäivänä pyrin itse käyttämään sähköpostia asioiden hoitamiseen niin paljon kuin mahdollista. Nykyaikaisten kännyköiden muistikorteille riittää kuitenkin tilaa tallentaa keskusteluja tai puheluita. Mikäli sovin virkamiesten kanssa tärkeistä asioista puhelimitse, tallennan ne aina. Samoin olen tehnyt asioidessani pankin, luottokunnan ja vakuutusyhtiön kanssa. Jos on tarpeen, keskustelu tallennetaan olin sitten puhelimessa tai paikanpäällä tiskin ääressä. Älkää jättäkö oikeuksianne olettamusten varaan ja sen suomalaisen perisynnin, eli pohjattoman uskon viranomaisten, pankkien, vakuutusyhtiöiden ja laitosten rehellisyyteen. Oma selusta kannattaa turvata aina.

Lue myös:

Keskustelun tallentaminen
Puheluiden tallentaminen
Valokuuvaminen julkisilla paikoilla
Kirjeen julkaisu

Muut artikkelit:
Keskustelun nauhoittaminen (http://www.helsinki.chamber.fi/)
Lainvastaiset kuvauskiellot yleistyvät

Saako vuokratun DVD levyn kopioida laillisesti yksityiseen käyttöön?

Uutuus elokuva DVD levynä maksaa n. 18-25 euroa. Saman elokuvan voi vuokrata videovuokraamosta 4-6 eurolla. Vuokrattu DVD pitää tietysti palauttaa, mutta entä jos kopioin DVD levyn itselleni ennen palautusta?

Saako vuokratun DVD levyn kopioida?

Kyllä, ei ja ehkä.

Tekijänoikeuslaki (12§ 1 mom sekä 11§ 5 mom sekä 5. luku 50a§) sallii laillisesti julkaistun teoksen kopioimisen yksityiseen käyttöön. Kopioita saa valmistaa muutamia kappaleita. Kopioita saa valmistaa myös lähipiirille, kuten perheenjäsenille. Mikäli teos, kuten videovuokraamosta lainattu DVD-levy, on kopiosuojattu, laki kieltää tehokkaan teknisen suojausmenetelmän purkamisen tai kiertämisen, myös silloin kun teoksesta valmistettaisiin kopio yksityiseen käyttöön.

Paino on kahdella sanalla: laillisesti ja tehokkaan. Jotta teoksen voi yleensä kopioida se tulee julkaista laillisesti yleisön saataville. Videovuokraamon DVD-levyt ovat julkaistu laillisesti. Mikäli vuokrattu DVD-levy sisältää tehokkaan suojausmenetelmän, laki kieltää suojauksen purkamisen tai kiertämisen. Jos suojausta ei saa purkaa tai kiertää, levyä ei voi laillisesti kopioida.

Mikä on sitten tehokas suojausmenetelmä?

Laissa sitä ei määritellä ja jos tekijänoikeusjärjestöiltä kysytään niin kaikki menetelmät ovat tehokkaita. Esimerkiksi vuoden 2007 käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti DVD levyissä yleisesti käytetty CSS-suojaus on ns. tehoton, eikä lain tarkoittama tehokas suojausmenetelmä. Tämän tulkinnan perusteella CSS-suojatun DVD-levyn kopioiminen yksityiseen käyttöön on sallittu. Syyttäjä on kuitenkin tästä päätöksestä valittanut hovioikeuteen. Koska mitään listaa tehokkaista suojauksista ei ole olemassa kyse on tulkinnasta ja oikeuskäytännön puutteesta. Varmuus siitä mikä on tehokasta suojausta saadaan vasta kun asia käsitellään oikeudessa. Prosessi tulee kuitenkin aina laahaamaan perässä, koska uusia kopiosuojauksia ilmestyy jatkuvasti ja oikeudenpäätöksiä vanhoista menetelmistä saa odottaa vuosia.

Opetusministeriön sivuilla todetaan että "Tekninen suojaus ei ole laissa tarkoitettu tehokas tekninen suojaus silloin, jos se voidaan kiertää tai purkaa vahingossa. Jos käyttäjän tietokoneohjelma purkaa suojauksen käyttäjän tietämättä, kyse ei ole rikkomuksesta, sillä purkaminen ei tällöin tapahdu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Rangaistavaa on vain tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tapahtuva teknisen suojauksen kiertäminen." Seuraavaksi tietysti pitäisi keskustella siitä milloin tietokoneelle asetettu ohjelma purkaa salauksen vahingossa ja käyttäjän tietämättä.

Levyihin on asennettu useita erilaisia suojausmenetelmiä kuten Macrovision, CSS, AACS, Arccos, Puppetlock jne. DVD-levy voi sisältää yhden tai useamman suojausmenetelmän tai se on suojaamaton. Näiden suojausmenetelmien käyttäminen kuitenkin maksaa levyn valmistajalle ja tuotantoyhtiölle. Tämän takia markkinoilla on julkaistu paljon DVD elokuvia, myös lukuisia uutuuksia, joissa ei ole käytetty minkäänlaista kopiosuojausta tai pelkästään käräjäoikeuden tehottamaksi luokittelemaa CSS-suojausta.

Videovuokraamosta vuokratun DVD-levyn saa siis varmasti kopioida yksityiseen käyttöön mikäli DVD-levy ei ole kopiosuojattu. Levyn voi kopioida myös silloin kun siinä ei ole käytetty tehokasta kopiosuojausmenetelmää. Oikeus kopioida yksityiseen käyttöön ei koske tietokantoja tai tietokoneohjelmia.

Videovuokraamon vuokrausehdoissa kielletään kopioiminen. Vuokrausehdot ovat osa yksityisoikeudellista sopimusta joka syntyy videovuokraamon ja palveluja käyttävän vuokraajan välille. Kopioimalla vuokratun DVD-levyn rikot vuokrasopimusta. Kyse on kuitenkin vain sopimusrikkomuksesta eikä lain rikkomisesta. Sopimusoikeudellisen käytännön mukaan se joka katsoo sopimusta rikotun tulee esittää näyttö asiassa. Tässä tapauksessa videovuokraamon tulisi osoittaa, että vuokraaja on kopioinut DVD-levyn. Tämä on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Lisäksi vuokraehdoissa sovittu sanktio sopimusehtojen rikkomisesta on yleensä vuokrasuhteen purkaminen ja korvausvelvollisuus aiheutetusta vahingosta. Levyn kopiominen ei kuitenkaan aiheuta taloudellista vahinkoa vuokraamoolle.

Myös DVD-levyille tallennettujen elokuvien alussa on monesti kielto sisällön kopioimisesta. Tällaiset "ilmoitusluonteiset" ehdot eivät yleensä muodosta minkäänlaista sopimusta kuluttajan ja mahdollisen tuotantoyhtiön välille. Lain sallimia oikeuksia ei pääsääntöisesti voi kaventaa erillisillä ilmoituksilla tai vuokraamon yksityisoikeudellisen sopimuksen ehdoin.

Eli saako sen vuokratun DVD-levyn kopioida vai ei?

Kyllä, jos DVD-levy ei sisällä mitään kopiosuojausta.

Ehkä, jos DVD levy sisältää kopiosuojauksen joka ei ole tehokas. Suojaus ei ole tehokas jos käyttäjän tietokoneella oleva ohjelma purkaa suojauksen vahingossa käyttäjän tietämättä. Oikeuskäytäntö asiassa on kuitenkin epäselvä.

Ei, jos DVD-levy sisältää tehokkaan kopiosuojauksen.

Tekijänoikeuslaki

Tekijänoikeuslainsäädännöstä ja siihen liittyvistä tulkinnoista voisi keskustella loputtomiin. Vuonna 2005 tekijänoikeusjärjestöt saivat tahtonsa läpi kun hallituksessa oli kulttuuriministerinä Tanja Karpela (Saarela) jota asiassa ja lainvalmistelussa vietiin kuin pässiä narussa. Tekijänoikeuslain valmistelussa oli mukana kulttuuriministeriön alaisuudessa toiminut opetusministeriön päällikkö Jukka Liedes, joka samaan aikaa edusti opetusministeriötä myös tekijänoikeusjärjestö Gramexissa. Tulkinnan mukaan hän oli jäävi. Jukka Liedestä tehtiin useita kanteluja oikeusasiamiehelle ja apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstet 7.10.2007 antamassaan päätöksessä piti lainvalmisteluun liittyvää toimintaa moitittavana. Tanja Saarela, ymmärtämättä asiaa kokonaisuuden ja kansalaisten oikeuksien kannalta, puolusteli tekijänoikeuslain ankaruutta ja mm. rangaistusvaadetta teknisen suojauksen kiertämisestä EU-direktiivivaatimuksella. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi kansanedustaja Henrik Laxin selvityspyynnöstä EU komissiolle, että EU:lla ei ollut mitään tarvetta kriminalisoida tai vaatia rikosoikeudellista vastuuta tehokkaan suojausmenetelmän kiertämisestä. Tekijänoikeusjärjestöt saivat kuitenkin aikaan pelonilmapiirin ja se onnistui silloisen kulttuuriministerin välinpitämättömyyden ja täydellisen tietämättömyyden takia.

Lue myös: Vältä maksamasta hyvitysmaksuja
Lue myös: TKVK

Kadotetut vaihtorahat

Miltä tuntuisi jos kaupan myyjä kieltäytysi antamasta ostoksestasi vaihtorahoja takaisin?

Asiakas meni heinäkuussa 2007 Kuopion H&M myymälän (Hennes & Mauritz) alennusmyyntiin. Kassalla ostokset syötettiin kassakoneeseen. Asiakas antoi 50 euron setelin ja myyjä kuitin. Kuitista kuitenkin näki, että osa luvatuista alennuksista ei ollut oikein. Asiakas huomautti asiasta myyjälle. Myyjä harmitteli kuinka hankalaa alennusten korjaaminen on jälkeenpäin, mutta teki korjaukset ja syötti tuotteet uudelleen kassakoneeseen ja sai aikaiseksi uuden kuitin. Nyt alennukset olivat kunnossa. Asiakas pyysi saada vaihtorahansa 32 eur takaisin antamastaan 50 eur setelistä. Yllättäen myyjä ei enää muistanut oliko hän alunperin antanut vaihtorahan takaisin vai ei, joten myyjä kieltäytyi palauttamasta vaihtorahaa. Asiakas vaati vaihtorahojaan, johon myyjä totesi, että kassa pitää laskea. Asiakas suostui odottamaan laskennan ajan, mutta myyjän soitettua ensin myymäläpäällikölle, hän ilmoittikin, että kassa lasketaan vasta illalla klo 19.00 jälkeen. Jos kassa ei tuolloin täsmää asiakas voi hakea rahansa seuraavana päivänä.

Illalla puoli kahdeksan aikoihin myyjä soitti ja ilmoitti, että kassa ei täsmännyt ja asiakas voisi hakea 32 eur edestä vaihtorahoja seuraavana päivänä klo 10.00 jälkeen liikkeen avauduttua.

Seuraavana aamuna saavuttuaan liikkeeseen 32 eur palautettiin asiakkaalle. Hämmästys oli kuitenkin suuri kun myyjä ei hyvittänyt töppäilyään millään muulla tavoin kuin pahoittelemalla. Asiakkaan mielestä vähintään matkakulut ylimääräisestä käyntikerrasta tulisi korvata, koska virhe oli tapahtunut täysin myyjän toimesta, ei asiakkaan.

Asiakas poistui liikkeestä vaihtorahat saatuaan. Tämän jälkeen hän otti yhteytä Kuopion H&M:n myymäläpäällikköön puhelimitse. Puhelinkeskustelu tallennettiin varmuuden vuoksi. Myymäläpäälliköllä oli kuitenkin asiaan otetta ja hän kertoi H&M:n yleensä pyrkivän hoitamaan tämän suuntaiset asiat tyylikkäästä. Matkakulut olivat vähintä mitä heidän tulisi korvata. Myymäläpäällikkö lupasi lähettää asiakkaalle postitse lahjakortin korvauksena ylimääräisestä matkustamisesta ja mielipahasta. Asialla oli siis onnellinen loppu.

Miksi kassaa ei voinut laskea heti virheen tapahduttua? Onko asiakkaan suostuttava siihen, että myyjä ei omaan unohdukseen vedoten suostu antamaan vaihtorahoja takaisin?

Myymäläpäällikkö kertoi puhelimessa, että turvallisuusmääräykset estävät kassan laskemisen paikanpäällä. Tämä voi toki olla totta, mutta kassan voi viedä takahuoneeseen laskettavaksi myös keskellä päivää. Kysymys on asiakaspalvelusta ja joustavuudesta. Jos kassaa ei lasketa heti virheen tapahtuessa, voi olla täysin mahdollista, että kassa tekee ennen liikkeen sulkeutumista uuden virheen, jolloin kassan täsmäytys ei ole yhtenevä alkuperäisen virheen kanssa. Esimerkiksi antaa toiselle asiakkaalle huomaamattaan 50 eur liikaa.

Entä pitääkö asiakkaan sitten suostua moiseen kohteluun? Ei tarvitse. Jos myyjä myöntää virheensä ja epäselvä tilanne johtuu myyjän "muistikatkoksesta", on vähintään kohtuullista, että kassa suljetaan ja asiakkaalle palautetaan rahat heti laskennan jälkeen. Ei voida pitää kohtuullisena, että liikkeellä on oikeus pidättää panttina asiakkaan vaihtorahoja seuraavaan päivään tai jopa mahdollisten pyhien yli. Entä jos kyseessä olisi asiakkaalle välttämättömät rahavarat esimerkiksi lääkkeiden ostoon, tai mahdollisesti ruuan hankintaan? Ei kenenkään tarvitse lähteä tuntemattomalle myyjälle perustelemaan miksi hän tarvitsee omat rahansa jo samana iltana. Vaihtorahat kuuluu saada takaisin heti ja ne pitää myös vaatia takaisin. Väittäisin, että tässä kohdin liikkeen toiminnassa liikutaan omavaltaisesti "varkauden" ja jopa "petoksen" rajamailla. Asiaa voi ajatella myös kohtuullisuuden periaatteella. Kummalle 32 euron menettämisestä on enemmän haittaa, liikkeelle vai asiakkaalle. Virhe oli kuitenkin kokonaisuudessaan liikkeen.

Jos joudutte itse vastaavaan tilanteeseen, vaatikaa rahojen palauttamista välittömästi. Kassan voi sulkea ja laskea rahat suojatussa tilassa myös keskellä päivää. Tarvittaessa pyytäkää myyjän esimies tai myymäläpäällikkö paikalle. Mikäli tilanne ei silloinkaan ratkea on pyydettävä virkavallan edustaja. Varkaus on aina varkaus, oli kyse kukkarosta tai vaihtorahoista.

Niin kauan kuin tavaraa riittää ...

Kiitoksia lähettämistänne erilaisista ehdotuksista artikkelien aiheeksi. Ehdotuksia on todella tullut runsaasti. Perehdyn ja selvittelen niitä tarkemmin heinäkuun jälkeen. Mielenkiintoisia asioita luvassa syksyksi keskustelujen aiheeksi. ParkCom ja ParkPatrol aiheuttavat edelleen ongelmia autoilijoille, eikä valvontayhtiöiden käyttämien perintätoimistojen sanavarastoon näytä lainkaan kuuluvan "hyvä perintätapa". Joillakin myyjillä on mielenkiintoisia käsityksiä takuukorjauksista. Myös järkyttävää lukemista väkivaltarikoksen uhrista. Eräs heistä on lähestynyt blogia hyvin koskettavalla kertomuksella suomalaisen oikeusjärjestelmän tehottomuudesta ja rikollisia suojelevasta asenteesta. Ensin kuitenkin, näin heinäkuun aluksi, alennusmyyntien sesonkiaikaan ...

"Lehdessä oli mainos 205 eur hintaisesta tuotteesta, joka olisi kyseisessä liikkeessä seuraavan viikon torstaista lauantaihin alennuksessa hintaan 139,90 eur. Nuori mies meni liikkeeseen ostamaan tuotetta lauantaina neljä tuntia ennen liikkeen sulkeutumista. Tuotetta ei enää ollut saatavilla ja myyjä pahoitteli tilannetta. Tuotetta oli tilattu lisää, ja sitä olisi mahdollisuus saada parin viikon kuluttua, mutta ei enää samaan hintaan. Mies vaati saada tuotteen alennettuun hintaan kahden viikon päästä. Myyjä ei suostunut tähän."

Oleelliset säännöt mainostuksessa ovat, että asiakkaalla on oikeus olettaa mainoksen tiedon pitävän paikkaansa. Tuotetta on siis oltava saatavilla koko mainoksessa määritellyn ajan. Myyjän on suunniteltava mainostus siten, että tuotetta on riittävästi saatavilla. Toki voi olla mahdollista, että kysyntä ylittää tuotteen määrän, mutta tällöin asiakkaalla on oikeus saada kyseinen tuote myöhemmin vastaavaan hintaan.

Niin kauan kuin tavaraa riittää ... ?

Aika yleinen lauseke mainosmaailmassa. Kyseisen lauseen käyttö ei kuitenkaan sulje pois myyjäliikkeen velvollisuutta pyrkiä huolehtimaan siitä, että tavaraa on tarjolla riittävästi. Myyjällä on siis velvollisuus rakentaa oma kampanjansa siten, että vaikka kyseistä lauseketta käytetään, tavaran on lähtökohtaisesti riitettävä koko kampanjan ajaksi. Myyjän huolellisuusvelvoitteen perusteella, mikäli tuote loppuu ja sitä ei riitä kaikille halukkaille, asiakkaalla on oikeus turhasta matkustuksesta saada myyjältä korvatuksi matkakulut.

Monesti näkee kampanjoita joissa luvataan tuotetta huiman alennettuun hintaan ja "Niin kauan kuin tavaraa riittää". Käytännössä tuotetta on joitakin kymmeniä kappaleita (esim. kännyköitä), mutta samalla kampanja-aika saattaa olla jopa viikkoja. Tällaisessa tapauksessa kyseessä on myyjän selkeä piittaamattomuus ja harhaanjohtaminen. Asiakkaalla on jopa mahdollisuus kateostoon, eli hän voi ostaa tuotteen muualta ja vaatia hintaeroa palautettavaksi kampanjatuotetta myyvältä liikkeeltä.

Oletko sinä luokkaa A ?

Suomalaiset pankit ovat "aloittaneet" yksittäisten ihmisten luottoluokituksen. Samankaltainen lukittelusysteemi on ollut jo käytössä yritysten luottopäätöksiä myönnettäessä. Yksityisten ihmisten luokittelu tapahtuu käytännössä automaattisesti, jolloin pankin tietojärjestelmä saattaa laske pitkällekin ajassa taaksepäin asiakkaan käyttäytymistä ja raha-asioiden hoitoa, aina lainalyhennysten hoitamisesta, palkkatulojen valvontaan ja tilien ylityksiin tai jopa rahan käyttöön ja sen profilointiin.

Sinänsä tässä toiminnassa ei ole mitään laitonta ja voisin jopa väittää, että pankeilla on oikeus tai peräti velvollisuus suojata intressejään rahoituspäätöksiä tehdessään.

Ongelma muodostuukin siitä, että pankit ovat henkilötietolain (1999/523) vastaisesti kieltäytyneet kertomasta yksittäisille asiakkailleen hänelle pankin toimesta annettua luottoluokitusta. Pankkien kieltäytymisen perusteena on ollut pankin liikesalaisuuden varjeleminen. Pankkien mielestä tiedot ovat salaisia. Mikä on se liikesalaisuus joka on sidottu pankin yhden asiakkaan henkilötietoon?

Henkilötietolain perusteella pankin asiakkaalla on kuitenkin tiedonsaantioikeus ja tarkastusoikeus omiin tietoihinsa. Tiedonsaantioikeus tarkoittaa, että rekisterin ylläpitäjän on kerrottava sinulle tiedot rekisterinpitäjästä ja tarvittaessa tämän edustajasta, tietojen käyttötarkoituksesta, tietojen luovutuksista sekä rekisteröityjen oikeuksien käyttämisestä henkilötietojen käsittelyssä. Tarkastusoikeus tarkoittaa sitä, että pyytämällä, sinulle tulee antaa selvitys siitä, mitä tietoa sinusta on tallennettu rekisteriin. Tiedot on annettava kirjallisesti niin pyydettäessä. Lain mukaan tarkistusoikeutta saa käyttää yhden kerran kalenterivuodessa maksutta, ilman että rekisterin ylläpitäjällä on oikeutta laskuttaa tietojen luovuttamisesta. Tiedot on annettava myös selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa.

Pankin on siis henkilötietolain mukaan kerrottava asiakkaalleen mikä on pankin asiakkaalle antama luottoluokitus. Pankki ei voi tästä nykylain perusteella kieltäytyä. Määräys on ehdoton. Mikäli pankki kuitenkin kieltäytyy antamasta teitä koskevia tietoja, pankin täytyy henkilötietolain 28§ mukaan antaa päätöksestään kieltäytymistodistus. Todistuksessa pitää olla näkyvillä kieltäytymisen perusteet.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on todennut kannanotossaan pankkien luottoluokituksista: "asiakkailla on ehdoton tarkastusoikeus ja ehdoton oikeus saada tieto reittauksen toimintaperiaatteista". (Helsinginsanomat)

Henkilötietolaissa määritellään myös mitä asioita ihmisistä ei saa kerätä rekisteriin. Jotta tiedon kerääminen olisi valvottavissa, laki antaa jokaiselle mahdollisuuden tarkistaa itseään koskevat tiedot. Päällimmäinen tarkoitus on estää yksittäisistä ihmisistä tallennettava epämääräinen, arveluttava ja salainen tieto, joka on vain rekisterin ylläpitäjän käytössä. Tällaisen käytännön yleistyminen olisi todellinen vaara yksikön oikeuksille.

Mitä jokainen voi tehdä, jotta pankkien mielivalta tässä asiassa tulisi oikaistua?

Jos omaat pankkitunnukset esimerkiksi Nordeaan, OP:n tai Sampoon, voit pyytää viestipalvelun kautta pankin järjestelmään sinusta tallennetut tiedot. Muista pyytää myös erikseen nimenomaan pankin sinulle antama luottoluokitus. Mikäli pankki kieltäytyy antamasta luottoluokitusta, vaadi kieltäytymistodistus ja tee kantelu tietosuojavaltuutetun toimistoon (ohjeet täältä). Voit myös käydä pankin konttorissa paikan päällä pyytämässä tiedot. Asiasta voi kehkeytyä mielenkiintoinen keskustelu pankkivirkailijan kanssa. Samalla mikäli mahdollista, kannattaa myös nauhoittaa pankkivirkailijan kanssa käymänsä keskustelu.

Esimerkki pyynnöstä jonka voi vaikka copy-pastella suoraan pankin viestipalveluun omilla pankkitunnuksillasi:

Pyydän saada tietää mitä tietoa minusta on tallennettu ylläpitämäänne pankin rekisteriin. Haluan myös erikseen tiedon mahdollisesti minulle antamastanne luottoluokituksesta, luottoluokitustaulukosta ja sen määräytymisperusteista. Pyynnön perusteena on Henkilötietolaki (523/99) 26 §. Mikäli eväätte tarkastusoikeuteni osaan tai kaikkiin tietoihin, asiasta tulee rekisterinpitäjän antaa henkilötietolain 28 §:n mukaisesti kirjallinen kieltäytymistodistus. Kieltäytymistodistuksessa on mainittava myös kieltäytymisen syy. Kieltäytyminen johtaa kanteluun tietosuojavaltuutetulle.

Lisäksi omat yhteystietosi. Tosin jos käytät pankkien internetpalveluja, olet jo tunnistautunut.

Lue myös: Sinulla on oikeus tietoihisi

Lue myös: Miksi maksaa magneettikuvista