Monikulttuurisuuden todellisuus - raiskaukset

Suomessa 34% raiskaustuomion saaneista henkilöistä on ulkomaalaisia. Suomen väestöstä 4% on ulkomailla syntyneitä. Suomen väestöstä 3% on ulkomaan kansalaisia. Suomen vankiloissa 15% vangeista on ulkomaalaisia. Pieni 3-4% väestönryhmä tekee yli kolmanneksen kaikista raiskauksista ja melkein viidenneksen kaikista rikoksista.

Tämä on sitä monen ihannoimaa monikulttuurisuutta.

Suurin osa ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista on Lähi-idästä ja muslimimaista tulevien nuorten miesten tekemiä rikoksia. Näissä tilastoissa Irakilaiset miehet ovat saaneet kyseenalaisen kunnian olla kärkipäässä. Kaikista raiskauksista 5% on Irakilaisten tekemiä ja samaan aikaan irakilaisia on Suomen väestöstä ainoastaan 0.1%.

Tilastot osoittavat monikulttuurisuuden suurimman ongelman - arvomaailmoiden eron.  Monikulttuurisuudella tarkoitetaan ajatusta eri kulttuurista tulevien ominaisimpien piirteiden sulautumisesta yhteen. Todellisuudessa kulttuurit eivät koskaan sulaudu osaksi tosiaan. Suurimmat ristiriidat näkyvät kulttuuriperimien erossa ja arvomaailmassa, jotka voivat olla täysin toisistaan poikkeavat. Hyvänä esimerkkinä on Euroopan-laajuisesti leviävä islamilainen kulttuuri, jonka edustamat arvot sotivat räikeästi länsimaisen sivistysyhteiskunnan ominaisempaa kulttuuriperimää ja perimän muodostamaa arvomaailmaa vastaan. Monikulttuurisuus ei ole itseisarvo tai edes ihannoitava tavoitetila.

Monissa kulttuureissa ja maissa, kuten islaminuskossa ja muslimimaissa naisten asema on kaukana siitä mihin länsimaisissa yhteiskunnissa on totuttu. Monelle tämänkaltaisesta vieraasta kulttuurista saapuvalle miehelle suomalainen nainen lyhyessä mekossa tai kireissä farkuissa on vapaata riistaa. Näitä naisiahan sanotaan heidän kulttuurissaan aivan toisella nimellä.

Ruotsissa televisio paljasti toukokuussa karun todellisuuden islamilaisen yhteisön sisäisestä arvomaailmasta. Imaamit antoivat neuvoja pahoinpidellyille ja raiskatuille naisille. Olkaa hiljaa,  älkää puhuko, poliisille ei saa kertoa ja mikä pahinta, väkivaltaa ja raiskausta tulisi sietää. Samat islamilaiset yhteisöt ovat sitoutuneet yhteiskunnan arvoihin. Ovatko? Virallisesti kyllä, käytännössä ei.

Pahinta tässä monikulttuurisuuden ylitsepursuavassa ihannoinnissa on yleisen median ja viranomaisten salailu. Ulkomaalaisten tekemien rikosten tilastoja peitellään ja rikoksista vaietaan. Rikoksen tekijöiden taustaa ei haluta tuoda julkisuuteen. On suorastaan paheksuttavaa korostaa rikoksen tekijän ulkomaalaistaustaa. Herkempien syyttäjien mielestä totuuden kertominen rikoksen tekijän ulkomaalaistaustasta saattaa täyttää tunnusmerkistön kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Huhtikuussa 2012 uutisoitiin laajasti kahdesta Helsinkiläisen koululaisen tekemästä raiskauksesta. Yksikään julkinen media, lehti tai uutinen ei tuonut esille sitä tosiasiaa, että kyseessä oli kaksi Helsinkiläistä ulkomaalaistaustaista nuorta miestä, joiden kulttuurilliseen arvomaailmaan naisten tasa-arvo ei kuuluu. Vasta kun käräjäoikeuden päätös julkisena asiakirjana päätyi verkkolevitykseen suurelle yleisölle selvisi tekijöiden maahanmuuttotaustaisuus.

Miksi maahanmuuttotausta on sitten oleellinen tieto? Siksi, että jos yhteiskunnan virallinen totuus on monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden ihannointi, on monikulttuurisuuden aiheuttamat rajut ristiriidat yhteiskunnassa tuotava rehellisesti myös esiin. Täysin tuomittavasta teostaan huolimatta norjalainen Anders Breivik ei islamisoitumisen ja monikulttuurisuuden vaaroista ollut ihan väärässä.

Ihmisten moninaisuus ja mielipiteiden erilaisuus ovat hyvä asia. Yhteiskunnassa julkinen media ja viranomaiset tekevät suuren virheen yrittäessään suojella vähemmistöjä salaamalla ja pimittämällä tietoa monikulttuurisuuden aiheuttamista vakavista yhteiskunnallisista ongelmista. Kulttuurit eivät ole keskenään tasa-arvoisia eikä kulttuureilla tule koskaan olemaan yhteistä perusarvopohjaa. Monikulttuurisuus itsessään voimistaa vähemmistöterrorismia ja enemmistön oikeuksia, perinteitä ja arvoja poljetaan suvaitsevaisuuden nimissä. Klisee tai ei, Suomessa on oma kulttuurinsa ja maahanmuuttajien on sopeuduttava suomalaisiin tapoihin eikä päinvastoin.

Teoriassa monikulttuurisuus voisi olla ihanteellinen tila eri arvojen yhteiselosta, mutta käytännössä monikulttuurisuus ei ole koskaan toiminut. Mitä nopeammin myönnämme tämän asian ja ryhdymme Suomessa toimiin monikulttuurisuuden vaikutusten pienentämiseksi, sitä onnellisemmaksi yhteiselo suomalaisessa kulttuurissa muiden kanssa muodostuu.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kuinka kauan vielä?

Rasismin varjolla 

Vihapuhetta

Vihapuhetta

Norjan traagisten tapahtumien jälkeen suomalaiset poliitikot ovat jälleen nostaneet esiin netin keskustelupalstoilla esiintyvät vihapuheet. Erkki Tuomioja on vaatinut järjestelmää jossa jokainen kirjoittaja esiintyy omalla nimellään. Samalla kannalla on vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, jonka mielestä myös lievemmistä vihapuheista on rangaistava. Ympäristöministeri Ville Niinistö pauhaa samoilla linjoilla ja syyttää perussuomalaisia ja Timo Soinia vihapuheiden hyväksymisestä. Samalla linjalla kirkuvat Paavo Arhinmäki ja Mikael Jungner.

Kuinka yksinkertaisia nämä poliitikot ovat? Pitäisikö heidän joskus tehdä oikeata työtä päästääkseen edes alkeellisimmalle realiteetin tasolle? Kaikki nämä vaatimukset ovat poliittista kalastelua. Kukaan heistä ei määrittele mikä pitäisi tulkita vihapuheeksi. Virallinen media paasaa samasta aiheesta ja isoilla otsikoilla vaaditaan vihapuheiden kieltämistä. Täytyy ihmetellä kuinka helposti median itsekriittisyys katoaa ja toimitaan avoimesti poliitikkojen äänitorvena.

Tietääkö kukaan mikä on vihapuhetta? Miten määritellään vihapuhe? Kuka päättä mikä on vihapuhetta? Mietitäänpä asiaa hetki tavallisten suomalaisten ihmisten oikeuksien kannalta. Niiden ihmisten jotka haluavat ilmaista mielipiteensä. Niiden ihmisten kannalta joita ei vielä suomalaisessa yhteiskunnassa ole vaiennettu pelottelulla.

Eräs oikeusoppinut totesi joitakin päiviä sitten, että maahanmuuttajien nimitteleminen sosiaaliturvan varassa eläviksi loisiksi on kiihottamista kansanryhmää vastaan ja siten ehdottomasti rangaistavaa. Toinen oikeusoppinut katsoi että rangaistavia vihapuheita ovat selvästi maahanmuuttajiin tai muihin vähemmistöryhmiin kohdistetut kaikki negatiivisävytteiset kannanotot. Näillä ihmisillä suvaitsevaisuus näyttää olevan sitä, että ainoastaan samaa mieltä olevat mielipiteet suvaitaan. Maahanmuutto, homojen oikeudet ja sukupuolineutraaliavioliitto, muutama esimerkki mainitakseen, ovat tabuja joista ei saa olla eri mieltä. Mikäli suhtaudut näihin asioihin kriittisesti olet rasisti ja rasistin puheethan ovat vihapuheita jotka kohdistuvat herkkään vähemmistöön.

Vihapuheiden kieltämisen taustalla on pyrkimys tukahduttaa kriittinen ja vapaa keskustelu. Norjan tilannetta käytetään nyt surutta hyväksi. Suomalaiset poliitikot tanssivat Norjalaisten uhrien haudoilla. Kaikki keskustelu joka suuntautuu yleistä poliittisesti hyväksyttyä linjaa vastaan tai ei ole moraalisen enemmistön mielipiteen mukaisia voidaan tulkita vihapuheeksi tai kun joku vähemmistön edustaja loukkaantuu jonkun toisen mielipiteestä, kyse on taas vihapuheesta.

Entä toimiiko tämä toisinpäin? Kun vasemmistopuolueiden edustajat Arhinmäki ja Jungner ovat suoraa huutoa väittäneet Soinin ja perussuomalaisten hyväksyvän vihapuheet ja laajempi kenttä vasemmistoa kirkuu perussuomalaisia natseiksi, niin eikö Arhinmäki ja Jungner ole silloin syyllistyneet vihapuheiseen? Entä suomalaisen enemmistön kohtelu julkisilla keskustelupalstoilla? Kun maahanmuuttaja kritisoi syntyperäisiä suomalaisia epäystävällisiksi, laiskoiksi ja juopoiksi, eikö silloin olekaan kyse vihapuheesta? Entä kun enemmistöä syrjitään? Jos vähemmistövaltuutettu Eva Biaudetilta kysytään, niin enemmistöähän ei voi syrjiä, vaikka totuus Suomessa on aivan toinen - lähtien aina suomen ruotsalaisen vähemmistön etuoikeuksista suomenkieliseen nähden. Nämä asiat eivät ole yksinkertaisia eikä täysin mustavalkoisia.

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Ihmisoikeustuomioistuimen linjausten mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Vihapuheet onkin helppo vaatia rangaistaviksi teoiksi. Tämä vaatimus johtaa vain käytännössä suomalaisen jo ennestään heikossa tilassa olevan sananvapauden lisärajoituksiin. Lainsäädäntöä kiristämällä on entistä helpompaa määritellä vihapuheeksi kaikki mikä on kriittistä ja kohdistuu yleistä linjaa ja mielipidettä vastaan.

Suomi ei ole oikeusvaltio. Suomi saa jatkuvasti ihmisoikeustuomioistuimesta langettavia päätöksiä. Suomi rikkoo kansalaistensa ihmisoikeuksia väestömäärään suhteutettuna eniten Euroopassa ja enemmän kuin muut pohjoismaat yhteensä. Iso osa Suomessa tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista koskee rehellistä oikeudenkäyntiä ja sananvapauden rajoittamista. Suomalaiset viranomaiset korkeinta oikeutta myöten eivät kunnioita ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä. Suomesta löytyy useita tapauksia joissa suomalaisessa oikeusprosessissa henkilö on tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja kunnianloukkauksesta. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut että kyse on sananvapaudesta. Tuomioita ei kuitenkaan Suomessa ole purettu langettavista päätöksistä huolimatta. Korkein oikeus suomessa pyyhkii takapuoltaan suomalaisten ihmisoikeuksilla.

On myös helppo väittää, että se mikä katsotaan vihapuheeksi voidaan aina tapauskohtaisesti ratkaista tuomioistuimessa. Suomi ei edelleenkään ole oikeusvaltio ja tuomioistuinruletin arpoma päätös voi olla mitä tahansa. Sananvapauteen tai vihapuheeseen liittyvä tuomioistuin käsittely käräjä- ja hovioikeutta myöten maksaa helposti 10 000 – 20 000 euroa kierros. Oikeuskäsittelyn kalleudella voidaan helposti tuhota yksittäinen ihminen taloudellisesti ja koko loppuelämäksi. Kotivakuutusten oikeusturvavakuutuksista ei ole mitään hyötyä, koska ne eivät korvaa oikeudenkäyntikuluja silloin kuin henkilö on rikoksesta syytettynä.

Tämä jos mikä rajoittaa sananvapautta. Sananvapautta rajoitetaan yhteiskunnan toimesta uhkailemalla. Uhka joutua vastuuseen mielipiteestä josta joku on saattanut loukkaantua on todellinen. Joku muu saattaa tulkita mielipiteen vihapuheeksi ja taas on syyttäjä kolkuttelemassa ovea. Jos yleisesti hyväksytyn linjan vastaisesti kirjoitettu maahanmuuttokriittinen kommentti loukkaa vähemmistön edustajaa on poliitikkojen mukaan kyse vihapuheesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, josta seuraa poliisitutkinta, syyte ja kallis oikeuskäsittely. Rehellisesti, kuka uskaltaa kommentoida muuten kuin anonymiteetin suojasta? Varsinkin kun vihapuhemääritelmä riippuu aina siitä kuka on vallassa ja mistä asioista ei haluta kriittistä keskustelua.

Todelliset vihapuheet, joissa kehotetaan tappamaan ja vahingoittamaan muita ihmisiä ovat harvinaisia. Meillä on voimassaoleva lainsäädäntö jolla näihin puheisiin voi puuttua. Koska Norjan kaltaisten ikävien tapausten jälkeen poliitikot aina hetkeksi innostuvat vaatimaan sananvapauden rajoittamista, nyt tällä kertaa vihapuheiden kieltämisen varjolla, on suositeltavampaa keskittyä keskustelemaan anonyymisti ja suojella elämäänsä ja omaa oikeuttaan sananvapauteen. Oikeutta sanoa mielipiteitä jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa - kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut.

Samaan aikaan kun poliitikot vaativat omalla nimellä kirjoittamista, annamme seuraavat helpot ohjeet jolla voitte varmistaa anonymiteetin kaikissa nettikirjoitteluissa. Suosittelemme että luette blogin aikaisemman artikkelin ”Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta” ja tämän jälkeen asennatte tietokoneellenne Tor:in joka kierrättää tietoliikenteenne useiden eri anonyymipalvelimien kautta ja peittää identiteettinne sekä käyttämänne IP-osoitteen.

Tor on aikoinaan rakennettu arabi- ja muiden epädemokraattisten maiden sitoutumattomien toimittajien työkaluksi heidän arvostellessaan omaa hallitustaan ja hallituksensa ihmisoikeusloukkauksia. Tor:in tarkoituksena on ollut suojella kriittisiä kirjoittajia yhteiskunnan ja viranomaisten vainolta. Samaa työkalua on syytä käyttää myös Suomessa. Pitäkää kiinni yhä kapenevasta oikeudestanne sanoa mielipiteenne.

Kuinka asennan Tor palvelun?

Vastaus: Helpoin ja yksinkertaisin tapa on käyttää "Tor Browser Bundlea" joka ei vaadi edes asennusta. Paketti sisältää valmiiksi konfiguroidun oman selaimen. Lataa ja käynnistä. Helpoin tapa testata omaa näkyvää IP-osoitetta on avata WhatIsMyIPAddress ensin normaalissa selaimessa jolloin näet oikean IP osoitteesi ja sen jälkeen Tor -selaimessa joka näyttää Tor Exit Noden osoitteen, eli sen josta sinun kirjoituksesi keskustelupalstoille tallentuvat.



Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Rasismin varjolla
Sananvapaus
Ruotsinkielen asema on purettava Suomessa
Ahvenanmaa – suomalaisuuden tuska