Vartijat, valokuvaaminen ja kansalaisten oikeudet

Vartijat, vartiointi, vartijan oikeudet ja kuvaaminen julkisella paikalla! Nämä asiat näyttävät jälleen kerran vellovan internetin keskustelupalstoilla, kuten myös tämän blogin aikaisemmin julkaisemissa artikkeleissa.

Vartijat ovat yksi ammattiryhmä monien joukossa. Suurin osa vartijoista tekee työnsä rehellisesti ja ammattitaidolla. Joukosta löytyy kuitenkin niitä virkaintoisia jumalan asemaan itsensä asettamia vallanhaluisia persoonia, joille Suomen laki ja kansalaisten oikeudet eivät merkitse mitään. Lisää ongelmia tuo vartijan työnantajan tai vartiointikohteen toimeksiantajan lain vastaiset vaatimukset, joiden kohdalla vartija ei halua tai uskalla käyttää järkeään. Tälläisia tapauksia ovat mm. luvattomat henkilötarkastukset sekä valokuvaamisen kieltäminen julkisilla paikoilla. Vartijoidenkin on syytä käyttää välillä järkeä, kyseenalaistaa selkeästi laittomat toimeksiannot ja ennen kaikkea olla rehellisiä itselleen. Maalaisjärjen käyttö ei ole kiellettyä. Tuskin vartijakaan sentään katolta hyppää jos toimeksiantaja tai esimies käskee.

Vartijan oikeudet? Vartijan oikeudet perustuvat käytännössä kokonaisuudessaan samoihin jokamiehen oikeuksiin jotka on määritelty Pakkokeinolaissa (30.4.1987/450). Eli täysin samoihin oikeuksiin kuin kenellä tahansa suomen kansalaisella on. Meillä kaikilla on oikeus ottaa varas kiinni verekseltään. Vartijan toimintaa säätelevät myös Valtioneuvoston asetus yksityisistä turvallisuuspalveluista (19.6.2002/534) sekä laki Yksityisistä turvallisuuspalveluista (12.4.2002/282). Vartijan oikeudet ja velvollisuudet löytyvät edellämainitun lain 28§ alamomenteista. Alla lista muutamista.

1. Vartijalla on oikeus poistaa henkilö vartioimisalueelta, jos poistettava ei noudata vartioimisalueen omistajan, haltijan tai tämän edustajan antamaa poistumiskehotusta tai poistettavalla ei ole oikeutta oleskella vartioimisalueella ja vartija on kehottanut häntä poistumaan


2. Vartijalla on vartioimistehtävää suorittaessaan oikeus ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavattu rikoksentekijä


3. Vartijalla on kiinniotto-oikeutta käyttäessään oikeus tarkastaa kiinni otettu ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei kiinni otetulla ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille


4. Vastarintatapauksessa vartijalla on oikeus käyttää sellaisia henkilön poistamiseksi tai kiinni ottamiseksi taikka turvallisuustarkastuksen suorittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina, kun otetaan huomioon henkilön käyttäytyminen ja muut olosuhteet


5. Vartijan tulee olla pukeutunut vartijan työasuun ja asua saa käyttää vain työtehtävissä ja vartijan on pidettävä kortti vartioimistehtävissä mukana ja esitettävä se pyydettäessä

Aikaisemmassa artikkelissa on paljon keskusteltu henkilötarkastuksesta ja siitä, että blogissa väitetään, että vartijalle ei tarvitse avata reppua tai kassia. Tämä pitää edelleen paikkaansa. Vartijalla on oikeus kiinniotetun henkilön tarkistamiseen vain silloin kun vartija käyttää kiinniotto-oikeuttaan (kohta 3). Kiinniotto-oikeuttaan vartija voi käyttää vain silloin kun hän ottaa kiinni verekseltään tavatun tai pakenevan varkaan (kohta 2). Mikäli perusteita kiinniotto-oikeuden käyttämiselle ei ole, ei vartijalla ole myöskään oikeutta henkilötarkastukseen.

Otetaan esimerkki. Kaupan kassa vaatii asiakasta avaamaan reppunsa. Asiakas ei suostu (hänellä on siihen oikeus, riippumatta siitä mitä kylttejä kaupan seinille on asennettu). Kassa kutsuu vartijan. Vartijalla ei ole oikeutta tutkia reppua, koska vartijalla ei ole oikeutta kiinni-ottoon eikä siten oikeutta henkilötarkastukseen. Vartijan tulisi tavata rikoksentekijä verekseltään. Pelkkä kassan pyyntö tai epäilys eivät riitä.

Tämä on harvinaisen selkeää. Ihmisillä on oikeus yksityisyyteen, eikä siitä tarvitse luopua virkaintoisten vartijoiden takia. Jos henkilö tavataan varastamasta tai näpistämästä, silloin on oikein, että varas otetaan kiinni. Ketään ei kuitenkaan voi luokitella "varkaaksi" vain sen takia, että hän ei suostu avaamana reppuaan. Poliisin kutsumisella uhkailu on taas todellista yhteiskunnan resurssien tuhlausta. Aiheeton poliisin kutsuminen on aina vartijan virhearvio. Jos vartija on ottanut kiinni varkaan verekseltään, poliisi on joka tapauksessa kutsuttava paikalle, koska laki edellyttää, että kiinniotettu henkilö ja takavarikoitu tavara on luovutettava poliisille viipymättä. Jos poliisi kutsutaan vain sen takia, että henkilö ei suostu avaamaan reppuaan, on vartija työtehtävissään pahasti hakoteillä.

Valokuvaaminen julkisella paikalla on sallittua. Tästä blogi on julkaissut artikkelin. Joskus valitettavasti näyttää siltä, että vartijoilla ei ole terveen järjen käyttö sallittu toimeksiantoja ja toimeksiantoihin liittyviä omistajan pyyntöjä toteutettaessa. Minkään kauppakeskuksen johtajan pyyntö kieltää valokuvaus liiketiloissa ei ohita suomen lainsäädäntöä ja kansalaisten perustulaissa turvattuja oikeuksia. Ongelmaksi on aikojen kuluessa muodostunut yksityisten vartijointiliikkeiden käyttö julkisten tilojen valvontaan. Vartijoilla ei yksinkertaisesti ole riittävä tietoa, koulutusta tai oikeaa asennetta kansalaisten oikeuksien toteutumisen huolehtimisesta.

Valokuvaaminen on kielletty kotirauhan sekä julkisrauhan piirissä. Muilla paikoilla valokuvaaminen on aina sallittua. Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat. Julkisrauhan alueita ovat mm. virastot, tuotantolaitoksetja toimistot. Eli ravintolassa, baarissa, kauppakeskuksessa, kaupassa, marketissa, asemalla, metrossa, puistossa, kadulla, rannalla ja junassa jne. kuvaaminen on sallittua (vastoin yleistä käsitystä, autossa istuvaa henkilöä saa kuvata, ellei auto sitten olen henkilön asuintila, auto ei siis ole yleisesti kotirauhan suojaama paikka). Kuvaamista ei voi siis kieltää. Annettu kielto on perusteeton. Otettuja kuvia ei tarvitsee poistaa muistikortilta, ei vartijan eikä myöskään poliisin pyynnöstä. Otettuja kuvia ei myöskään tarvitse näyttää. Valokuvien julkaisuun liittyvät sitten omat säädöksensä. Niihin on pintapuolisesti paneudettu myös blogin aikaisemmassa artikkelissa.

Huomatkaa että Helsingin metro on myös julkinen paikka, vaikka HKL:n säännöissä kuvauslupaa edellytettäisiinkin. Se että laiturialueelle pitää ostaa lippu, ei tee alueesta julkisrauhaan piiriin kuuluvaa. Kaikilla ihmisillä on mahdollisuus ostaa lippu, joten senkin puolesta metro ja metroasemat ovat julkisia tiloja. HKL:n sääntö on siis pätemätön ja sitä ei tarvitse noudattaa.

Vartijalla ei siis ole oikeutta kieltää kuvaamista julkisella paikalla, oli vartijalle annettu minkälaiset ohjeet tahansa. Vartijalla ei myöskään ole oikeutta suorittaa kuvaamisen takia kiinniottoa, eikä siten myöskään henkilötarkastusta. Vartijalla ei myöskään ole oikeutta poistaa henkilöä alueelta ilman riittäviä perusteita, eikä varsinkaan oikeutta voimatoimilla uhkaamiseen. Tulkinnan mukaan ja periaatteessa alueen omistajan tai haltijan tai heidän edustajansa poistumiskäskyä on noudattettava, mutta jos käsky on perusteeton kannattaa selvittää täyttääkö määräys syrjinnän tunnusmerkit.

Hämmästyneenä täytyy ihmetellä tämänkin vartijan toimintaa. Tarkempi kuvaus löytyy blogista DNB (http://blog.nikc.org), artikkelista Valokuvaamisesta ja sen kieltämisestä. Henkilö oli kulkenut Helsingin asematunnelissa ja halunnut kuvata Alkon myymälän edessä Alkon uutta logoa. Vartija oli saapunut paikalle ja kieltänyt kuvaamisen. Vartijan peruste oli ollut turvallisuuden vaarantuminen ja tarkempaa selvitystä pyydettäessä vartija oli vain todennut, että "Siitä voimme kiistellä vaikka oikeuteen saakka." Uskomatonta! Jokainen joka nyt kulkee asematunnelissa Alkon edestä, napsikaa valokuvia minkä kerkiätte. Tai menkää alkon myymälään sisälle. Myös myymälässä kuvaaminen on sallittua, koska kyse on julkisesta paikasta.

Vartijoiden työ on tarpeellista ja monet vartijat ovatkin ammattitaitoisia ja työhönsä rehellisesti orientoituneita. Näiden ääritapausten kohdalla asioita ei pidä painaa villaisesti. Jokaiseen kansalaisen yksityisyyteen liittyvään loukkaukseen pitää puuttua rankalla kädellä, esimerkiksi ottamalla yhteyttä vartiointiliikkeeseen (mistä yleensä ei ole hyötyä), valvoviin viranomaisiin tai viimekädessä tekemällä rikosilmoitus vartijan toimista. Oma lukunsa ovat sitten nämä "Kontulan vartijat" joiden mielestä ihmisten hakkaaminen heidän aikaisemmin tekemänsä teon perusteella on oikeutettua. Vartija, poliisi, tuomari ja pyöveli samassa paketissa. Hienoa!

Lue myös: Oikeus valokuvata julkisella paikalla
Lue myös: Avattu kassi on luottamuspassi

Oikeus valokuvata julkisella paikalla

Aikaisemmin tässä blogissa julkaistiin artikkeli oikeudesta nauhoittaa tai tallentaa omat puhelunsa. Saman tyyppiseen oikeuteen liittyy myös valokuvaaminen julkisilla paikoilla. Joten ParCom Oy:n "parkkipaavojen" kuvaaminen työssään on siis aivan laillista. Kuvattava kohde eikä myöskään ParkCom voi kuvaamista kieltää, mutta nyt asiaan ...

Nuori poika otti valokuvaa puistomaisemasta. Hän räpsi valokuvia aikamoiseen tahtiin uudella digikamerallaan. Kahden kymmenen minuutin päästä hänen luokseen käveli vanhempi mies, joka vaati saada tietää oliko poika ottanut valokuvaa hänestä miehen istuessa puiston penkillä (juodessaan kaljaa). Poika ei osannut vastata oliko mies tullut johonkin valokuvista. Mies vaati poikaa näyttämään ottamansa valokuvat, josta poika kieltäytyi. Tuntematon mies alkoi vaahdota luvan kysymisestä ja poliisin kutsumisesta paikalle jos poika ei suostu näyttämään valokuvia. Poika juoksi karkuun.

Valokuvaaminen julkisella paikalla on sallittu. Kuvaamisen ei tarvitse pyytää keneltäkään lupaa. Kuvauskohteelta ei tarvitse pyytää lupaa. Julkiseksi paikoiksi katsotaan kaikki sellaiset alueet joihin jokaisella on mahdollisuus vapaasti päästä. Julkisia paikkoja ovat rautatieasemat, kauppakeskukset, lentoasemat, metroasemat, torit, kaupat, rannat ja puistot jne.

Jotta teko olisi kiellettyä ja salakatselua, teon pitää kohdistua henkilöön. Henkilön tulee olla erityisessä paikassa, kuten kotirauhan piirissä tai julkisrauhan piirissä (virastot, tuotantolaitokset, toimistot jne) ja kyseisten paikkojen tulee olla yleisöltä suljettuja ja kuvaamisen tulee tapahtua yksityisyyttä loukaten.

Kuvaamisen kieltäminen jollain alueella, esim. kauppakeskuksissa, metroasemilla tai lentoasemilla edellyttäisi, että alue on yleisöltä suljettu ja kuvaamisen pitäisi tapahtua oikeudettomasti ja yksityisyyttä loukaten. Vartijoilla ei siis ole näillä alueilla oikeutta kieltää kuvaamista, vaikka he näin väittäisivätkin. Missään tapauksessa otettuja valokuvia ei tarvitse kenellekään näyttää, eikä niitä tarvitse pyynnöstä poistaa, esim. muistikortilta. Myöskään poliisi ei voi kieltää kuvaamista julkisilla paikoilla. Eli jos pysähdyt kuvaamaan esim. auto-onnettomuutta, jossa poliisit ovat paikalla, poliisi ei voi kieltää sinua kuvaamasta, eikä varsinkaan vaatia otettujen kuvien poistamista.

Kertumuksen pojalle sanoisin, että anna kameran laulaa. Ota vaikka lähikuvia, jos oikein siltä tuntuu. Kohteliasta on toki pyytää lupa, mutta sitä ei tarvitse tehdä. Älä kuitenkaan kuvaa esim. asuntojen sisälle tai yksityisiin pihapiireihin, koska silloin voit syyllistyä kotirauhan rikkomiseen. Oleellista on myös se, miten käytät ottamiasi valokuvia. Valokuvat voi julkaista, mutta pitää olla erityisen varovainen miten kuvat julkaistaan, missä yhteydessä ja millaisella saatteella. Vääränlainen julkaisu voidaan helposti katsoa yksityiselämän loukkaamiseksi tai kunnianloukkaukseksi. Eli jos näet kaverisi tekemässä tarpeitaan puskassa, ota kuva jos haluat, mutta älä missään tapauksessa julkaise sitä, koska julkaisu voidaan katsoa tapahtuneen yksityiselämää loukkaavasti.

Apulaisoikeusasiamies on antanut oman kannanottonsa 14.6.2005 toimittaja Jarkko Sipilän kanteluun kuvaamisluvan vaatimisesta rautatieasemalla. Kannanottoon liittyy myös kuvaus Helsingin kaupungin liikennelaitoksen metroliikennesäännön 17§:n viittaukseen, jonka perusteella Helsingin kaupungin liikennelaitos on edellyttänyt metroasemilla kuvaamiseen lupaa. Tähän oikeusasiamies on todennut että kuvaamiselle ei voi asettaa rajoituksia julkisella paikalla eikä sitä voi kieltää. Näin olleen siihen ei tarvitse pyytää lupaa.

Lain kohdat joiden perusteella oikeutta tulkitaan

Perustuslain 10§ suojaa yksityiselämää, kunniaa ja kotirauhaa
Perustuslain 12§ mukaan jokaisella on sananvapaus
Rikoslain 24 luku, 5§ mm. salakuuntelusta
Rikoslain 24 luku, 6§ mm. salaa katselemisesta ja kuvaamisesta
Rikoslain 24 luku, 8§ yksityiselämää loukkaavan tiedon välittämisestä

Kauppakeskuksen kauppiaalla on oikeus valita asiakkaansa, eli hän voi kieltää valokuvaamisen sillä perusteella, että ei halua palvella asiakkaita, jotka mahdollisesti valokuvaavat. Periaatteessa näin, mutta siinä vaiheessa kun olet kiellosta huolimatta ottanut valokuvat ei kauppiaalta eikä sen paremmin vartialta kuin poliisiltakaan löydy laillisia perusteita vaatia kuvia näytille tai tuhottavaksi.

Lue myös uudempi artikkeli: Vartijat, valokuvaaminen ja kansalaisten oikeudet