Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

keskiviikkona, helmikuuta 15, 2012

Ylipitkät takuut

Suomen, ja yleisemminkin pohjoismaiden, kuluttajansuojalainsäädäntö on elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen tavaran kaupan osalta kansainvälisessä vertailussa kuluttajan aseman vahvasti turvaava. Se on elinkeinonharjoittajan kannalta jopa varsin ankara ainakin siinä suhteessa, että monista muista maista poiketen laissa ei ole asetettu mitään enimmäisaikaa elinkeinonharjoittajan virhevastuulle. Tavaran valmistaja, maahantuoja ja myyjä ovat vastuussa tavaran materiaali- ja valmistusvirheistä ilman aikarajaa – vastuun pituus määräytyy kyseessä olevan tavaran oletettavan käyttöiän perusteella, ja se voi joidenkin tuoteryhmien kohdalla jatkua jopa vuosikymmeniä.

Monille tavaroille markkinointitarkoituksessa annettavat huomattavan pitkät takuut ovatkin monesti pelkkää silmänlumetta, koska ne eivät välttämättä anna tuotteen ostajalle lain edellyttämän suojan päälle käytännössä minkäänlaista lisäetua. Takuuehdoissa on lähes aina rajattu ulkoisista seikoista aiheutuvat viat takuun ulkopuolelle. Takuun piiriin jäävät tällöin ainoastaan valmistus- ja materiaalivirheet, joista elinkeinonharjoittaja muutenkin vastaa suoraan lain nojalla.

Takuun tärkein ominaisuus Suomessa ja pohjoismaissa onkin yleensä se, että oikeuskäytännössä takuun voimassaolon katsotaan kääntävän todistustaakan vian syystä elinkeinonharjoittajalle. Takuuaikana tavaraan ilmestyneen vian siis presumoidaan johtuvan valmistajan vastuulle kuuluvasta valmistus- tai materiaalivirheestä, ja vastuun välttääkseen elinkeinonharjoittajan on kyettävä osoittamaan vian johtuneen jostain muusta. Takuuajan umpeuduttua palataan normaaliin todistustaakan jakoon, jossa kuluttajan pitää pystyä näyttämään toteen valmistus- tai materiaalivirhe, jos hän tällaiseen vetoaa. Tämä voi olla monesti erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Eräissä tilanteissa takuu, siirtäessään todisteluvelvollisuuden vian syystä elinkeinonharjoittajalle, voi siis olla erittäinkin arvokas.

Kuluttajansuojalain yleisen virhesäännöksen mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Sen tulee mm. soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään ja kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa. Käytännössä ongelmia tuottavat kysymykset siitä, miten kauan jonkun tuotteen voidaan olettaa kestävän ja toimivan normaalisti. Jos auton nivelet väljistyvät vaihtokuntoon kolmessa vuodessa, niin onko tavarassa ollut virhe vai onko tämä normaalia kulumista? Onko neljän vuoden kohdalla pimentynyt, kolmen vuoden takuulla myyty taulu-TV ollut viallinen vai onko tämä normaali käyttöikä kulutuselektroniikalle? Voisiko kolmenkymmenen vuoden ikäiseen vesijohtoon tullut vuoto olla valmistajan vastuulla? Valmistaja tai myyjä voi olla vaikea saada vastuuseen, koska selkeitä ja yleispäteviä vastauksia tällaisiin kysymyksiin ei ole.

Kokonaan oma lukunsa ovat selkeästi markkinointitarkoituksessa annetut ylipitkät takuut, joita ei ole edes tarkoitettu pidettäväksi. Konkurssikypsän yrityksen tuotteilleen myöntämään 15 vuoden takuuseen on syytä suhtautua varauksella. Yleensäkään ei ole kovin vakuuttavaa, jos yritys ilmoittaa tuotteidensa takuuajaksi pitemmän ajan, kuin mitä koko yritys on edes ollut olemassa.

Tavaralle myönnettävä takuu on lähtökohtaisesti osoitus valmistajan tai myyjän luottamuksesta tuotteensa laatuun. Yrityksen ottama vastuu omista tuotteistaan mitataan kuitenkin vasta sitten, jos ongelmia ilmenee. Markkinointitilanteessa on helppo antaa lupauksia. Vapaaehtoisesti annettu, kuluttajan suojaa lakisääteisestä minimistä laajentava takuu on tietenkin hyvä asia, mutta sille ei pidä erehtyä antamaan suurempaa tai muuta merkitystä, kuin sillä todellisuudessa on. Joissain muissa Euroopan maissa, missä kuluttajan asema lainsäädännössä on heikko, korostuu vapaaehtoisen takuun merkitys aivan eri tavalla kuin Suomessa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kuluttajan oikeudet
DVD levyjen kopiosuojaus rikkoo kuluttajansuojalakiaIlmaista konsultointia Verkkokauppa.com:lle
Läskit lennossa
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista
Kadonnut mustaan aukkoon
Niin kauan kuin tavaraa riitää ...
Vapaaehtoinen palautusoikeus
Samsung ei ole sinun luottamuksesi arvoinen
Ilmaista konsultointia Verkkokauppa.com:lle

30 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Takuun tärkein ominaisuus Suomessa ja pohjoismaissa onkin yleensä se, että oikeuskäytännössä takuun voimassaolon katsotaan kääntävän todistustaakan vian syystä elinkeinonharjoittajalle.

Varoituksen sana. Tätä ei verkkokauppa.com:n reklaamatio päällikkö ole vielä sisäistänyt. Välttäkää kyseistä liikettä ja ostakaa muualta.

Nimetön kirjoitti...

En ole vuosiin ostanut verkkokauppa.comsta mitään. Mielummin vaikka kalliimmalta muualta. Muutaman euron halvemman hinnan takia en näe vaivaa ottaa riskiä että tuotteen hajotessa joudun heidän kanssa tappelemaan asiasta kuukausia tai jopa vuosia.

Nimetön kirjoitti...

En ole vuosiin ostanut verkkokauppa.comsta mitään. Mielummin maksan jossain muualla enemmän enkä suosittele kenellekään muutaman euron halvemman hinnan takia ottamaan riskiä kuukausia tai vuosia kestävästä riitelystä kun tuote hajoaa.

Samuli S. kirjoitti...

Verkkokauppa.com on PASKA

Nimetön kirjoitti...

Puhumattakaan siitä että Samsungin kahden vuoden takuu puhelimille on pelkkää silmänlumetta.

Nimetön kirjoitti...

Mitenkähän pitkä on oletettu kestoikä 500 euron arvoiselle älypuhelimelle (ei Samsung)? Myyjä tarjoaa kahden vuoden takuuta, mutta luulisi jo yleisen virhevastuunkin kattavan tuon ja vähän päälle.

Nimetön kirjoitti...

"-- mutta luulisi jo yleisen virhevastuunkin kattavan tuon ja vähän päälle."

- Kyllä se käytännössä kattaakin, jos jaksat asiasta vääntää. Muista kuitenkin, että näyttötaakka on sinulla ie sinun on näytettävä, että kyseessä on valmistusvika.

Vääntää tarvitsee sen takia, että puhelinten myyjät ovat pihalla kuin lumiukot, mitään ei muka korjata, jos *valmistajan* takuu on päättynyt ja takuunkin voimassa ollessa laite pitää viedä huoltoon voimassa olon aikana.

Totuushan on, että vian pitää ilmetä takuuaikana ja laite viedä huoltoon kohtuullisessa ajassa. Eräälle myyjälle tuon kärjistin, että jos takuu loppuu tiistaina ja puhelimessa ilmenee vika 20:58, niin minulla on se kaksi minuuttia aikaa ehtiä huoltoliikkeeseen? Ei tajunnut ei.. Viittasin kuluttajansuojaviranomaisen ohjeeseen, johon vastattiin, että "no meidän ohje on, että..".

Ihme ryhmää.

Osmo kirjoitti...

En vähättelisi takuuta. Se, että maahantuoja vapaaehtoisesti myöntää takuun on eri asia kuin joku epämääräinen laki niin määräisi. Se maahantuojan myöntämä takuu on yleensä mainittu kuitissa. On paljon vaikeampi keplotella siitä kuin virhevastuusta.

Suomen virhevastuusysteemi on mielestäni huono. Asiasta ei tiedoteta juuri missään. Siitä ei esimerkiksi ole mainintaa kuitissa. Yleensä ihminen saa itse lähteä kaivelemaan tietoja netistä. Systeemi on myös hyvin epämääräinen, kun missään ei ole määritelty, mikä on kohtuullinen käyttöikä. Onko taulu-TV:n kohtuullinen käyttöikä sama kuin ennen oli putki-TV:n? Mielestäni selkeästi määritellyt oikeudet ja velvollisuudet on kummankin osapuolen etu. Asiakkaanakin arvostan sitä, jos selkeästi tiedän, että nyt sitä ei korvata ja voin rauhassa ostaa uuden tuotteen tai korjata vanhan omalla kustannuksellani sen sijaan, että lähtisin tappelemaan ja riitelemään asiasta. Toki on ihmisiä, jotka suunnilleen hakevat sisältöä elämään riitelystä. Minulle laitteen käyttö on pääasia. Kun digiboksini virtalähde hajosi neljän vuoden käytön jälkeen, en edes miettinyt olisiko maahantuoja vastuussa. Vein laitteen huoltoon ja parin päivän päästä se oli kunnossa. Hintaa tuli 85 euroa ja kummallekin hyvä mieli.

Suomen kuluttajansuojalaki on teoriassa hyvä. Se kuitenkin on liian raskas ja hankala useimpiin tapauksiin.

Virhevastuu ei myöskään suojaa silloin, jos tuo itse maahan toisesta EU-maasta. Tällöin Suomessa pätee vain suomessa myönnettävän takuun pituus. Jos myyjämaassa on pidempi, pitää sitä hyydyttääkseen toimittaa tuote omalla kustannuksella sinne.

Vaikka suomalainen systeemi säilytettäisiinkin, voisi siihen silti liittää esimerkiksi kahden vuoden minimitakuun. Tämä antaisi monelle lisäturvaa esimerkiksi, jos eivät tiedä virhevastuusta.

Nimetön kirjoitti...

"Suomen virhevastuusysteemi on mielestäni huono. Asiasta ei tiedoteta juuri missään. Siitä ei esimerkiksi ole mainintaa kuitissa."
- Jaa pitäisi kuluttajansuojalaki printata kuittiin? Jos vaikka jaettais kaikille samantien aina lakikirjat vuosittain kotiin, niin kuin puhelinluettelot.

"Systeemi on myös hyvin epämääräinen, kun missään ei ole määritelty, mikä on kohtuullinen käyttöikä."
- Eihän tuota voi määritellä muutoin, kuin käytännössä. Ei ksl:ssa lue mitään kohtuullisesta käyttöiästä. Laitteen pitää vastata odotuksia. Tämä määrittyy pitkälti sen mukaan, mitä muut vastaavanhintaiset ja muutoin vastaavat laitteet ovat ominaisuuksiltaan.

Aikaisemmin kodinkoneet kestivät säännönmukaisesti yli kymmenen vuotta. Eivät enää. Koska mikään ei kestä enää kymmentä vuotta, ei ole enää perusteltua odotusta siitä, että ostamasi pesukone kestäisi.

"Kohtuullinen käyttöikä" määrittyy siten markkinoilla olevien tuotteiden käyttöiän perusteella, vaikka kohtuuttomuuksiin ei voikaan mennä. Nokia joutui nostamaan kalliimpien puhelinten TAKUUN kahteen vuoteen, koska kuluttajaviranomaisen mielestä sen hintaisen tuotteen voitiin perustellusti edellyttää kestävän niin kauan, että takuunkin on katettava vähintään se kaksi vuotta (ja "käyttöikä" on tätä pidempi).

"Suomen kuluttajansuojalaki on teoriassa hyvä. Se kuitenkin on liian raskas ja hankala useimpiin tapauksiin."
- Ongelmana on, että elinkeinonharjoittajat eivät noudata sitä.

"Tällöin Suomessa pätee vain suomessa myönnettävän takuun pituus. Jos myyjämaassa on pidempi, pitää sitä hyydyttääkseen toimittaa tuote omalla kustannuksella sinne."
- Ihmeellistä, miten Suomen laki pätee lähtökohtaisesti vain Suomessa, ei Uzbekistanissa.

"Vaikka suomalainen systeemi säilytettäisiinkin, voisi siihen silti liittää esimerkiksi kahden vuoden minimitakuun. Tämä antaisi monelle lisäturvaa esimerkiksi, jos eivät tiedä virhevastuusta."
1. Monessa tuotteessa on jo nyt kahden vuoden takuu silloin, kun sitä on perusteltua edellyttää. Tuollaisen lyöminen esim. kaikkiin elektroniikkatuotteisiin nostaisi hintoja ja veisi markkinoilta edullisimmat tuotteet, joiden ostaja ei edes usko kestävän kahta vuotta. Ei kai kukaan kuvittele, että vaikka lelukaupasta nykäisty 30e radio-ohjattava helikopteri kestää vuosia? Odotettavissa oleva käyttöikä kun on aina pidempi, kuin takuu.

2. Se, että moni kuluttaja ei tunne omia oikeuksiaan pitäisi ratkaista tietoisuutta parantamalla ja sillä, että niihin myös vedotaan, vaikka se puhelinkauppias jänkkäisi vastaan.

Nimetön kirjoitti...

Jep jep, on täysin mahdotonta määritellä kullekin tuotteelle sitä "kohtuullista käyttöikää" - se kun riippuu paitsi itse tuotteesta ja sen hinnasta, myös aiotusta käytöstä. Työkseen matkustelevat joutuvat ostamaan uuden matkalaukun vuoden välein. Sama laukku voi tavallisella lomamatkustajalla kestää 20 vuotta. Rakennusmiehillä työkalujen terät ovat kulutustavaraa, siinä missä yksityiskäytössä lähes "ikuisia". Eräs automerkki markkinoi tuotteitaan seitsemän vuoden takuulla. Takuu annetaan kuitenkin vain yksityiskäyttöön rekisteröitäviin ajoneuvoihin, ymmärrettävästi ei esimerkiksi takseille - taksikäytössä seitsemänvuotias auto on jo ikäloppu.

Sitä kohtuullista käyttöikää kun ei määritellä aina vain ajassa, vaan myös käytön määrällä on merkitystä. Monesti on aivan tapauskohtaista harkintaa, onko laite vikaantunut "kohtuullisen kestoiän" sisällä vai ei. Jos minulta hajoaa laatumerkin akkuporakone alle kahden vuoden kuluttua hankinnasta, vien sen kyllä myyjälle takaisin. Ammattimiehellä on jo kolmas samanlainen menossa siinä vaiheessa.

Nimetön kirjoitti...

Paskapuhetta, kyllä oletetut eliniät voidaan määritellä. Ihan samalla tavalla kuin tulli määrittelee läpi menevät tavarat. Kyse on vaan siitä, että kuluttajavirston väki on liian laiskaa tai tyhmää tehdäkseen ohjeellisia listoja.

Mitä tulee halpaan paskaan, niin voi olla hyväkin jos sellainen katoaa markkinoilta.

Vastaavasti taas ammattikäyttäjiä silmällä pitäen käyttömäärä voidaan luokitella muutenkin kuin vuosina ostopäivästä lähtien. Esimerkiksi niissä autoissa on usein kilometrirajoitus takuulle.

Ja oikein todella laadukkaita tuotteita ajatellen varmaan myyjä antaa sitten listaa pidemmän takuun. Muuten herää kysymys, että yritetäänkö tuote ylihinnoitella.

Oli miten oli, niin Suomessa on kyllä kaiken maailman sääntöjä joiden tarkoituksena on turvata kuluttajan asemaa. Ongelma vaan on, että kuluttajavirsto on kykenemätön edistämään niiden noudattamista ja ihmiset liian tyhmiä tajutakseen omat oikeudet.

Nimetön kirjoitti...

"Paskapuhetta, kyllä oletetut eliniät voidaan määritellä."
- Tämä tarkoittaisi käytännössä, että tuotteelle MÄÄRÄTTÄISIIN viranomaisen toimesta vähimmäiskäyttöikä vaatimuksena, että sitä voisi myydä ja markkinoida. Tämä taas käytännössä rajoittaisi hyvinkin paljon sitä, millaisia tuotteita SUOMEN markkinoilla olisi ja kaikella todennäköisyydellä valikoima pieninisi huomattavasti.

Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että tuo 'odotettavissa oleva käyttöikä' on täysin käytännössä muotoutunut käsite perustuen kuluttajansuojalain määräykseen, että tuotteen on

"-- 5) kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa."

Tämä kuluttajan 'perusteltu odotus' rakentuu hyvin pitkälti siihen, mitä kyseisen tyyppiset muut tuotteet markkinoilla ovat. Esimerkiksi nykypäivänä televisiota ostaessa saat olettaa, että sen katsomiseen ei tarvita erillisä digiboksia, jos myyjä ei muuta erikseen ilmoita.

'Oletettavissa oleva käyttöikä' on tämän konstruktion jatke. Se perustuu siten markkinoilla oleviin vastaaviin tuotteisiin ja voi muuttua ja muuttuukin ajan kuluessa.

Jonkinlainen määräys siitä, että tuotteella pitää olla tietty kiinteä käyttöikä, vaikka televisiolla viisi vuotta, ei olisi kuluttajansuojaa vaan puuttumista elinkeinonharjoittajan toimintaan ja tuotteiden ominaisuuksiin nimenomaisin määräyksin. Tällainen rajoittaminen tuskin olisi edes EU:ssa mahdollista ja vaikka olisin, ei se parantaisi kuluttajan asemaa vaan käytännössä nostaisi hintoja ja karkoittaisi markkinoilta läjän palveluntarjoajia, mikä ei mitenkään voi olla kuluttajan etu.

Nimetön kirjoitti...

"Paskapuhetta, kyllä oletetut eliniät voidaan määritellä."
- Tämä tarkoittaisi käytännössä, että tuotteelle MÄÄRÄTTÄISIIN viranomaisen toimesta vähimmäiskäyttöikä vaatimuksena, että sitä voisi myydä ja markkinoida. Tämä taas käytännössä rajoittaisi hyvinkin paljon sitä, millaisia tuotteita SUOMEN markkinoilla olisi ja kaikella todennäköisyydellä valikoima pieninisi huomattavasti.

Ymmärrä nyt hyvä ihminen, että tuo 'odotettavissa oleva käyttöikä' on täysin käytännössä muotoutunut käsite perustuen kuluttajansuojalain määräykseen, että tuotteen on

"-- 5) kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa."

Tämä kuluttajan 'perusteltu odotus' rakentuu hyvin pitkälti siihen, mitä kyseisen tyyppiset muut tuotteet markkinoilla ovat. Esimerkiksi nykypäivänä televisiota ostaessa saat olettaa, että sen katsomiseen ei tarvita erillisä digiboksia, jos myyjä ei muuta erikseen ilmoita.

'Oletettavissa oleva käyttöikä' on tämän konstruktion jatke. Se perustuu siten markkinoilla oleviin vastaaviin tuotteisiin ja voi muuttua ja muuttuukin ajan kuluessa.

Jonkinlainen määräys siitä, että tuotteella pitää olla tietty kiinteä käyttöikä, vaikka televisiolla viisi vuotta, ei olisi kuluttajansuojaa vaan puuttumista elinkeinonharjoittajan toimintaan ja tuotteiden ominaisuuksiin nimenomaisin määräyksin. Tällainen rajoittaminen tuskin olisi edes EU:ssa mahdollista ja vaikka olisin, ei se parantaisi kuluttajan asemaa vaan käytännössä nostaisi hintoja ja karkoittaisi markkinoilta läjän palveluntarjoajia, mikä ei mitenkään voi olla kuluttajan etu.

Nimetön kirjoitti...

"- Tämä tarkoittaisi käytännössä, että tuotteelle MÄÄRÄTTÄISIIN viranomaisen toimesta vähimmäiskäyttöikä vaatimuksena"

Entä sitten? Hyvä vaan jos paskat tuotteet jää Kiinaan. Kuka muka oikeasti haluaa ostaa television, joka hajoaa vuoden päästä? Vaikka sen sitten saisi pari kymppiä halvemmalla kuin sen toisen joka kestää 5 vuotta.

Ammattilaisista vielä sen verran, että kuluttajasuoja ei koske nytkään yritysten välistä kauppaa. Eli ammatikseen poraavalle käyttäjälle voi aivan hyvin myydä edelleenkin mitä huvittaa.

Ja tähän vallitsevaan paskan myymiseen pitääkin puuttua. Kaiken maailman helppoheikit ja muut homot konkkaan vaan.

Nimetön kirjoitti...

Olen samaa mieltä viestinsä kolme kertaa toistaneen anonyymin kanssa. Ei viranomaisten pidä tietenkään määritellä mitään kiinteitä "vähimmäiskestoaikoja" eri tuotteille. Se nimenomaan ei edistäisi kuluttajien asemaa ja olisi käytännössä vieläpä mahdotonta toteuttaa.

Kuluttajan etu on, että markkinoilla on myös niitä halpoja romuja, joiden ei tarvitsekaan kestää kauaa. Olen itse ostanut marketista halvan tuumamittaisen lenkkiavaimen vain yhtä ainoata käyttökertaa varten, kun piti vaihtaa lainassa olevaan jenkkiautoon polttimo. Minulle riitti, että se kesti sen yhden käyttökerran. Jos viranomaismääräyksellä lenkkiavainten pitäisi kestää niin ja niin monta vuotta, niin olisin joutunut ostamaan tarkoitukseen nähden aivan liian korkealaatuisen ja siten kalliin tuotteen.

Edelleen, maailmassa lienee kymmeniä tuhansia eri tavaranimikkeitä. Joka päivä tulee uusia. Näitten ominaisuudet muuttuvat jatkuvasti - kuten edellä oli puhe televisioista, nykyään on aivan normaalia, että muutaman vuoden vanhaa taulutelevisiota ei enää sen rikkoutuessa korjata. 80-luvulla saatettiin 15-vuotiaskin mustavalkotelevisio vielä korjata, jos siihen tuli vikaa.

On käytännössä täysin mahdotonta, että viranomaisilla olisi joku tietokanta, jossa asetettaisiin jotkut viitekäyttöiät kaikille maailman tuotteille. Ja lopuksi: haluammeko todellakin tällaista viranomaiskontrollia? Eikö riitä se, että tällaiset asiat ratkaistaan tapauskohtaisesti sitä mukaa, kun niitä ilmenee? Mitä laadukkaampaa tavaraa ostat, sitä enemmän sinulla on lupa tuotteelta odottaa. Yksinkertaista!

Nimetön kirjoitti...

Ei sen ole pakko olla määräys, vaikka toisin uskotellaan. Suositus riittää ja auttaa niissä epäselvissä tapauksissa.

Kuluttajaneuvojaltahan sitä asiaa nytkin kysytään.. Miksei ne vastaukset voisi olla valmiina netissä? Eivät ne siellä puhelimen toisessa päässä ole kiinnostuneita herra X:n tapauksesta riittävästi, jotta voisivat mitään tyhjentävää vastausta antaa. Vasta lautakunta ja viimekädessä oikeuslaitos perehtyvät tapaukseen yleensä tarkemmin.

Eikä sitä lisää missään nimessä pidä ruveta tekemään tuotekohtaisesti tai millekään viiden pennin tavaroille.

Eiköhän ne suurimat kiistat tule kuitenkin satoja tai tuhansia euroja maksaneista värkeistä jotka hajoavat.

Ja kyllä, minä haluaisin että tätä tilannetta selkiytettäisiin viranomaisten taholta. Nyt se on lottoa jossa ei voi tietää voittaako vai häviääkö.

Nimetön kirjoitti...

Paskablogi! Rikosilmoitus jätetty. :)

Osmo kirjoitti...

En tietenkään sano, että koko laki tulisi printata kuittiin. Tuo oli olkiukko. Siellä kuitissa kuitenkin lukee takuun kesto. On outoa, ettei siinä ole mitään mainintaa muusta myyjän ja maahantuojan vastuusta. Normaalit ihmiset eivät ole lakiasiantuntijoita, eikä voi olettaa heidän lukevan lakikirjoja. Totuus on, että hyvin moni ei todellakaan tiedä virhevastuun olemassaolosta.

Kyllä mielestäni voidaan määritellä virhevastuun kannalta kohtuulliset käyttöiät. Esimerkiksi TV viisi vuotta, puhelin kaksi vuotta jne. Tämä ei tarkoita, että tuote ei voisi kestää kauempaa. Kyse olisi puhtaasti vastuunjaosta, ei muusta.

Myytti siitä, että kodinkoneet, kestivät aina kymmenen vuotta on todellakin myytti. Meikäläisen kodissa yksikään väritelevisio ei ole kestänyt kymmentä vuotta ilman huoltoa. Takuu on vapaaehtoinen lisäetu, sen minimipituudelle ei ole rajaa - ainakaan pidempää kuin yksi vuosi. Puolen vuoden takuuta ei saa mainostaa, koska se ei ole lisäetu. Nokia tietääkseni ihan itse päätti pidentää puhelimien takuun kahteen vuoteen. Parasta kuluttajansuojaa on aina toimiva kilpailu ja vapaat markkinat. Lainsäädännöllä ei voida määrätä firmoja tuottamaan laadukkaita tuotteita.

Jos elinkeinonharjoittajat eivät noudata lakia, laki on huono. Se on joki hampaaton tai siitä ei tiedetä. Tieto oikeuksista kuitissa auttaisi tässä. On vaikeampi mennä kiistämään jotain, jos se on kuitissa, jonka on antanut asiakkaalle. On turha sanoa, ettei kuitille mahtuisi. esimerkiksi Gigantti painaa yhden tuotteen kuitille lähes 30 riviä tekstiä.

Tuntuu, että sinulla on tarve inttää inttämisen vuoksi. Jokaiseen sanomaani pitää väkisin keksiä jotain vastaväitettä. EU:ssa tarkoitus on edistää rajat ylittävää kauppaa. Tätä varten takuu pätee vaikka ostaisi toisesta EU-maasta ja kotimainen maahantuoja vastaa korjauksesta, jos sillä on kyseinen malli omassa valikoimassaan. Tässä Suomen lain takia suomalaiset ovat kuitenkin huonommassa asemassa, kun täällä takuu on usein vain vuoden. Minusta tämä on huono asia kuluttajan kannalta. Toki sille voi tuollalailla vitsailla kommenteilla Uzbekistanista, mutta minä pitäisin tämän asialinjalla.

Minimitakuu voisi olla esimerkiksi tietyn hintaisilla tuotteilla, enkä tässä nyt ensisijaisesti edes puhunut leluista. Ne joutuvat yleensä kovalle käytölle. Jos en muuta sano, puhun lähinnä kodinelektroniikan perspektiivistä. Kuluttajansuojan yleisesti voidaan nähdä hintoja nostavana. Kyse on siitä, mihin sopivan suojan raja vedetään. Minusta selkeät rajat ovat parempia kuin epämääräinen systeemi, josta kukaan ei oikeastaan tiedä mitään.

Kenen tehtävä on mielestäni sen tietoisuuden parantaminen? Minä ehdotin jo, että kuittiin pantaisiin tietoa oikeuksista, mutta sinä tyrmäsit tämän heti ja vitsailit lakikirjojen jakamisesta kotiin. (Toivottavasti se oli vitsi).

Osmo kirjoitti...

Joku niitä ikiä jo nyt määrittelee kuluttajariitalautakunnassa. Ammattikäytössä olevat laitteet ovat kokonaan kuluttajansuojan ulkopuolella, joten niihin ei tarvitse tässä puuttua. Joku työkalu on laitteena erilainen kuin vaikka televisio. En näe miten televisiota voisi käyttää niin paljoa, että se hajoaisi ennen aikojaan.

En oikein ymmärrä mitä digiboksin tarpeella on keston kanssa tekemistä. No ei kaikkea tässä maailmassa voi ymmärtää.

Osmo kirjoitti...

Kuten jo edellä sanoin, työkalut ovat tosiaankin oma luokkansa. Työkaluissa on selkeä tarve sekä kestäville laitteille ammatti- ym. suureen käyttöön ja halvoille satunnaiseen tai yksittäiseen käyttöön. Jos pitää porata pari reikää, ei välttämättä kannata ostaa kallista laitetta sitä varten.

Joku televisio on hyvin erilainen. Vaikka teoriassa voisi kuvitella tilannetta, jossa TV tarvitaan alle vuodeksi, niin käytännössä tällaiset ovat harvassa ja lisäksi TV:ssä ei juuri säästä tekemällä se vähemmän kestäväksi. Väitteet 15 vuotta vanhojen MV-televisoiden korjaamisesta on kyllä aika outoja. Ei se korjaaminen ilmaista 1980-luvullakaan ollut ja toisaalta mustavalko-TV:t alkoivat olla harvinaisia. Jos tuota tehtiin, oli se osoitus lähinnä tiukasta rahatilanteesta. Kyllä se tekniikka ennenkin kehittyi ja usein hajotessa hankittiin uusi.

Normaalille elekroniikalle kestoikä voisi olla maksimissaan kolme vuotta. Pidemmät näen lähinnä liesille, jääkaapeille ym.

Esim.
Televisio kolme vuotta
TV:n oheislaite kaksi vuotta
Puhelin yksi vuosi
digikamera kaksi vuotta

Oliko tuo mahdotonta?

Nimetön kirjoitti...

Täh?

Listauksesi ajat ovat jopa lyhyempiä, kuin normaalit takuuajat. Mitä ihmeen hyötyä tuollaisista olisi?

Television oletettava käyttöikä on enemmän, kuin 3 vuotta.
Digiboksien ja BD-soittimien takuut ovat 2 vuotta jo nyt.
Älypuhelimien takuut ovat 2v, joidenkin halvempien 1v.
Digikameran takuu vaihdelleet laadun perusteella, järeämmissä jälleen kaksi vuotta.

Takuu on pääsääntöisesti lyhyempi, kuin oletettava käyttöikä. Ehdotuksesi ei vaikuttaisi kuluttajan asemaan ainakaan positiivisesti.

Nimetön kirjoitti...

Takuu on pääsääntöisesti huomattavasti lyhyempi kuin tuotteiden oletettava käyttöikä. Moneen autoon myönnetään vain kahden vuoden takuu. Silti autot taitavat mennä paaliin Suomessa jossakin 18 vuoden ikäisinä keskimäärin, ja tuskin missään maailmassa keskimääräinen romutusikä on alle kymmenen vuoden.

Mielestäni Osmon yritys määritellä kestoiät eri tuotekategorioille nimenomaisesti osoittaa ajatuksen mahdottomuuden. Kyllä puhelimen pitää mielestäni kestää selvästi pitempään, samoin digikameran. Niin ne käytännössä myös tekevät.

Mitä hyötyä on asettaa tuollaisia määräaikoja? Tuotteen valmistaja, maahantuoja tai myyjä voi ihan vapaasti antaa tuotteelleen niin pitkän takuun kuin huvittaa. Oletettavasti laadukkaamille kamppeille uskalletaan myöntää pitemmät takuut.

Sitten kun puhutaan virhevastuusta, asiaa pitää tarkastella yksittäistapauksena, ei minkään kategorisen, ennalta määrätyn taulukkoarvon perusteella, joka ei perustu mihinkään.

Esimerkiksi matkapuhelin saattaa olla erittäin halpa kaukoidässä tehty muutaman kympin peli, tai sitten lähemmäs tuhannen euron älypuhelin. Eihän näitä voi mitenkään edes verrata toisiinsa. Jos se erittäin halpa puhelin rikkoutuu reilun vuoden ikäisenä, niin se varmaankin kesti sen, mitä saattoi odottakin. Kuluttaja kärsii tappion nahoissaan.

Jos se älypuhelin rikkoutuu reilun vuoden ikäisenä, se ei varmasti kestänyt sitä, mitä kuluttajalla oli lupa odottaa. Virhevastuu on selvä.

Samassa tuotekategoriassa voi olla hyvin erilaiseen käyttöön tarkoitettuja, laadultaan hyvin paljon toisistaan poikkeavia tuotteita. Kymmenvuotiaat mersut korjataan. Kymmenvuotiaat Daciat paalataan. On täysin mahdotonta antaa mitään kategorisia ohjearvoja, mitä jonkun tuotteen pitäisi kestää.

Nimetön kirjoitti...

Työkaluista puheen ollen.. Mistä saa ostettua sellaisen ristikkoavaimen auton pulteille, ettei se väänny ensimmäisellä kiristyskerralla? Yleensä autojen mukana tulevat kestävät vähän paremmin, mutta heti kun ostaa tuollaisen melkein mistä vaan huoltoasemalta.. Ei saa edes kaikkia pultteja kiristettyä kun pitäisi jo olla ostamassa uutta.

Osmo kirjoitti...

Lakisääteinen takuuaika toki voi olla lyhyempi kuin vapaaehtoinen takuu. Ei tässä ole mitään outoa. Ei lakisääteisen takuun tulekaan olla sama kuin laitteen todellinen käyttöikä. TV voi hyvinkin kestää 10 vuotta. EI ole mitään mieltä panna maahantuojaa vastaamaan viisi vuotta vanhan TV:n vioista, eikä edes nykykäytännön mukaan vastaa. Nuo ajat vedin hatusta muutamassa sekunnissa, toki laissa voitaisiin ottaa tuotteen hinta mukaan. Muutoksen etu olisi ennen kaikkea selkeys. Lisäksi takuu on kuluttajalle näyttövelvollisuuden kannalta parempi kuin virhevastuu. Minusta kolme vuotta on hyvä katto normaaleille kulutustavaroille. Jotkut hellat ovat sitten eri asia. Autotkin tuotiin keskusteluun. Auto on tuote, jota normaalistikin huolletaan ja auton omistajan tulee varautua huoltokustannuksiin.

Epämääräisen virhevastuun poisto myös voisi tuoda aitoa kilpailua takuuaikojen pituuteen.

Nimetön kirjoitti...

Samanlainen laatuluokittelu kestävyydelle kuin nyt on energialle. Tilastosta A luokan tuotteelle pidempi elinikä kuin B tai C luokan tuotteille. Ja valmistaja päättää mihin luokkaan oma tuote kuuluu.

Nimetön kirjoitti...

Eikös parempi kuitenkin olisi, että valmistajat alkaisivat kilpailla tuotteidensa takuilla? Jos kuluttajat alkaisivat suosia niitä tuotteita, joiden takuuehdot ovat parhaat ja ostaisivat ensisijaisesti näitä, niin se olisi omiaan kehittämään meille kulttuurin, jossa sellaista romua, jolle ei uskalleta antaa edes takuuta, ei juuri tuotettaisi tai myytäisi.

Silloin se lakisääteinen virhevastuu voisi toimia edelleen ikään kuin "back-upina" siellä taustalla, eikä lainsäädäntöteitse tarvitsisi ryhtyä määrittelemään kymmenille tuhansille tavaranimikkeille mitään vähimmäiskäyttöikää.

Nimetön kirjoitti...

Jos nyt ensin vaikka määriteltäisiin ne vähän arvokkaammat tavarat, televisiot ja kännykät, jne. Eikä niitäkään siten, että plasmat ja lcd:t erikseen, vaan yleisesti. Ei niistä tavallisen kuluttajan ostoksista nyt varmaan kymmeniä tuhansia nimikkeitä tule.

Nimetön kirjoitti...

Takuu ilman takuuehdoilla kikkailua tekee asioista paljon selvempiä. Tuote hajoaa ja se korjataan.

Tuotteen virhe on paljon vaikeampi määritellä. Jos digiboxista hajoaa kovalevy kahden vuoden käytön jälkeen, ei kyseessä ole välttämättä viallinen tuote. Sen sijaan virtalähteen hajoamienen neljän vuoden käytön jälkeen on mielestäni tutevirhe. Erityisesti jos sama tapahtuu lähes kaikille yksilöille alimitoitetun konkan takia.

Autossakin on paljon erilaisia osia. Akku kestää noin kolme vuotta. Pakoputki kestää joissakin autoissa (esim peugeot) kaksi vuotta, useimmissa kymmenen. Jotain vilkkurelettä voi joutua vaihtamaan ennenkuin auton 18 vuoden käyttöikä tulee vastaan, mutta silti kyseessä ei ole tuotevirhe. Toisaalta nokka-akselin hihnan pettämisestä aiheutunut totaalituho voi kuulua virhevastuun piiriin.

Aika vaikea tuossa antaa absoluuttisia aikoja tyyliin auto 6 vuotta tai X kilometriä.

Nimetön kirjoitti...

Varsinkin puhelimien kohdalla tilanne on aika hankala. Itsellä Nokia C5 jossa huollon mukaan on "mekaaninen vika" ei takuuseen, korjaus 88 €. En saanut edes kunnon vastausta kuinka sen olisin voinut itse rikkoa. Arvelisin näissä tapuksissa olevan Nokian ja huoltoliikkeen (SCF Huolto tässä tapauksessa)yhteinen intressi. Mikäli se olisi todettu takuun piiriin meneväksi, niin Nokia ei varmastikaan maksa 88 € tästä korjauksesta. Eli myös huoltofirma hyötyy jos tapaus menee asiakkaan piikkiin.

Nimetön kirjoitti...

Missään nimessä ei pidä sitä puhelinta kiikuttaa SCF-huollolle, jos siihen jotain vikaa tulee. "Havaitsevat" nimittäin aika herkästi takuun ulkopuolisen vian merkistä riippumatta. Suosittelen käyttämään pienempiä huoltoliikkeitä, joissa asiakkaan tyytyväisyys on pääasia.

Nimimerkillä: "kokemusta on"