Ruotsin kielen asema on purettava Suomessa

Ruotsi on Suomen toinen virallinen kieli. Suomessa 5,4 % kansalaisista puhuu äidinkielenään ruotsia. Maailmanlaajuisesti ainoastaan 9 miljoonaa ihmistä puhuu ruotsia. Suomenruotsi on puolestaan ruotsin kielen muunnos jota puhutaan Suomessa pääasiallisesti rannikkoalueilla. Suomen kouluissa ruotsin kielen opiskelu on pakollista joko ala-asteelta A1 tai A2 kielenä tai viimeistään B1 kielenä seitsemänneltä luokalta.

Ruotsin kielen pakko-opiskelu on tarpeetonta

Ruotsin kielen opiskelun tarpeelle ei ole olemassa perusteltuja argumentteja. Suomenkielisillä ei ole mitään tarvetta tai edes pätevää syytä opiskella ruotsia. Ennen kaikkea ruotsin kielen opiskelu pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen ja ruotsinkieli asettaa samalla tasolle muiden opiskeltavien kielten kanssa.

Pakkoruotsin opiskelu suomalaisissa kouluissa perustuu kielipoliittiseen päätöksentekoon sekä suomenruotsalaisten valta-aseman turvaamiseen. Pedagogisia perusteita ruotsin kielen pitämisenä pakollisena oppiaineena ei ole. Ruotsin kielellä on nykypäivänä oma keinotekoisesti pakotettu asemansa suomalaisessa kulttuurissa, vaikka ruotsin kielen merkitys yhteiskunnallisesti on valtaväestön näkökulmasta olematonta. Ruotsin kieltä Suomessa tarvitsee vain minimaalinen ruotsinkielinen vähemmistö. Suomalaisen enemmistön, teollisuuden, kauppa- ja kansainvälisten suhteiden sekä turismin näkökulmasta ruotsin kielellä ei ole minkäänlaista asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Myös liike-elämässä ruotsin kielen asema on nykypäivänä olematon. Suuret monikansalliset yhtiöt jotka toimivat suomessa ja ruotsissa käyttävät virallisena kielenä englantia eivät ruotsia. Ruotsia ei kielenä yksinkertaisesti tarvita mihinkään Suomessa.

Pakollinen ruotsinkieli ei edistä myöskään yhteiskunnallista vuorovaikutusta tai tasa-arvoisuutta. Pakollinen ruotsinkieli hankaloittaa merkittävästä kouluttautumista ja jatko-opiskelua koska moni globaalinen ja tulevaisuuden työtehtäviä varten tärkeämpi kieli jää opiskelematta pakollisen ruotsin takia. Kielten opiskelussa on keskityttävä oleellisiin ja tärkeisiin kansainvälisiin kieliin joilla on yksilön kannalta merkitystä, ei yhteen mitättömään pohjoismaiseen kieleen. Mikäli kielen opiskeluperusteiksi halutaan väkisin vääntää kulttuuriset arvot, olisi keskityttävä opiskelemaan samaan suomalaiseen, suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään ja kulttuuriin kuuluvia kieliä, kuten saamea tai viroa.

Ruotsin kielen nykyasema Suomessa on poliittisen ja taloudellisen korruption tulosta

Ruotsin kielen virallisella asemalla pyritään varmistamaan suomenruotsalaisen rikkaan eliitin mahdollisuus saada palveluja omalla äidinkielellään. Väestöstä 94% pakotetaan opiskelemaan täysin tarpeeton kieltä vain sen takia että ruotsinkieltä äidinkielenään puhuva väestö saisi oman palvelunsa omalla äidinkielellään. Kielellinen demokratia on kaukana. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus suomenkielisten- ja ruotsinkielisten välillä on ennenäkemätön.

Ruotsinkielen nykyinen asema suomessa on poliittisen järjestelmän manipuloinnin ja korruption tulosta. Rikkailla ruotsinkielisillä suvuilla on valta-asema suomalaisessa politiikassa. Valta-asema on tulosta voimakkaasta taloudellisesta tuesta suomaiselle päätöksentekokoneistolle ruotsinkielen aseman säilyttämiseksi. Viranomaiset ja ministeriöt toimivat poliittisin perustein. Ruotsinkielen nykyinen asema on rahalla ja lahjuksilla ylläpidetty. Ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) ainoa olemassaolon tarkoitus on turvata suomenruotsalaisten parempi ja etuoikeutettu asema valtaväestöön nähden ja jatkaa suomenkielisen enemmistön syrjimistä omassa maassaan. RKP on "aina" hallituksessa varmistamassa ruotsinkielen ja ruotsinkielisen eliitin asemia. Hallituspaikka aukeaa, koska RKP sopeutuu mihin tahansa hallitusohjelmaan turvatakseen oman agendansa ruotsalaisuuden vahvistamisessa.

Lokakuussa 2009 Espoo suunnitteli suomen- ja ruotsinkielisten koululaisten sijoittamista samoihin tiloihin kustannussyistä. RKP:n edustajat järkyttyivät ehdotuksesta koska se olisi heidän mielestään tarkoittanut ruotsin kielen katoamista ja olisi negatiivisesti vaikuttanut ruotsalaiseen kulttuuriin. On tietysti selvä, että RKP:n edustajien mielestä suomenkielinen roskasakki ei ole tarpeeksi sivistynyttä toimiakseen edes samoissa tiloissa ruotsinkielisten kanssa. RKP edustaa ruotsalaisen eliitin ja ruotsinkielisen vähemmistön etuja viimeiseen asti. RKP:ssä suomalaisuus ja ennen kaikkea suomen kieli ovat kirosanoja ja olomuotoja joita RKP:n edustajat avoimesti halveksivat.

Poliittinen eliitti toimii vastoin enemmistön tahtoa

Suomalaisuuden liitto on tutkituttanut säännöllisesti vuoden 1990 jälkeen Taloustutkimus Oy:llä mielipidettä ruotsinkielen pakollisuudesta suomalaisissa kouluissa. Noin 70% väestöstä haluaa luopua ruotsinkielen pakollisesta opetuksesta. Viranomaiset puolestaan perustavat tarpeellisuusvaatimukset poliittisiin tarkoitusperiin ei todellisiin tarpeisiin. Vuonna 2007 Tohmajärven kunta anoi opetushallitukselta lupaa opettaa venäjää vaihtoehtona pakkoruotsille koska venäjän kielen osaamiselle Itä-Suomessa on selkeästi voimakkaampi tarve kuin ruotsille. Opetusministeriö luonnollisesti hylkäsi hakemuksen.

Nykyinen kielilainsäädäntö ei vastaa todellista tahtotilaa Suomessa. Mistä löytyy ensimmäinen puolue tai edes yksittäinen kansanedustaja jolla olisi rohkeutta nousta ruotsinkielisten etuoikeutettua asemaa ja ruotsinkielen pakollista opiskelua vastaan? Tuskin mistään. Nykyinen järjestelmä tekee tämänkaltaisista henkilöistä hyvin nopeasti poliittisia ruumiita. Uskoisin kuitenkin että suomenkielisen valtaväestön joukosta kannatus voisi olla ennennäkemätöntä.

Suomi ainoaksi viralliseksi kieleksi

Suomessa pidetään yllä kahden virallisen kielen järjestelmää koko valtakunnassa vain sen takia että 5% väestöstä ei puhu äidinkielenään suomea. Tästäkin ryhmästä suurin osa asuu rannikolla ja siitä huolimatta ruotsinkielen osaamisen vaatimus on pakollista koko valtakunnan alueella.

Ruotsinkielen virallinen asema maksaa Suomelle huikeita summia vuosittain verorahoina. Iso määrä verorahoista voitaisiin käyttää yleishyödyllisiin tarkoituksiin jos kaksikielisyys vaatimukset valtion- ja kunnan hallinnoissa purettaisiin. Kun muistaa että kaksikielisyysvaatimus on ennen kaikkea syrjintää suomenkielistä enemmistöä kohtaan on vähintäänkin oikeutettua vaatia Suomea takaisin suomenkielisille.

Suomen ainoa virallinen kieli on Suomi!

Lue:
Ahvenanmaa – suomalaisuuden tuska

Ahvenanmaa - Suomalaisuuden tuska

Ahvenanmaan itsehallintojärjestelmä perustuu syrjintään. Suomalaiset ovat paikoittain vieraita omassa maassaan. Suomalaisuuden ja suomen kielen halveksimista esiintyy erityisesti Ahvenanmaalla, mutta myös mannersuomessa. Ahvenanmaalla etninen syrjintä perustuu keinotekoiseen ja EU:n periaatteiden vastaiseen lainvoimaan. Ahvenanmaalle on luotu sisäsiittoinen ruotsalaisuuden yhdyskunta joille annetut oikeudet polkevat suomalaisuuden jalkoihinsa. Ahvenanmaalla ruotsinkielisten asemaa pyritään vahvistamaan kieltämällä suomenkielisiltä perustuslakiin kuuluvia oikeuksia keinotekoiseen kotipaikkaoikeuteen vedoten. Suomenruotsalaiset ja erityisesti ahvenanmaalaiset pitävät itseään parempana osana suomalaista yhteiskuntaa. Ellei peräti erityisenä kansanosana joka on historiallisena perintönä ihannevaltakaudesta Ruotsin alaisuudesta.

Ahvenanmaa on Suomeen kuuluva itsehallinnollinen alue jonka väestöstä yli 90% on ruotsinkielisiä. Maakunnan ainoa virallinen kieli on ruotsi. Ahvenanmaan itsehallinnollisesta asemasta on säädetty itsehallintolaissa ja sen muutoksilla vuosina 1920, 1922 ja 1951. Viimeisin edelliset lait korvannut hallintolaki astui voimaan 1993. Ahvenanmaa toimii käytännössä kuten itsenäisen valtio, oman hallintokoneistonsa ja oman lainsäädäntönsä turvin.

Vuonna 2004 EU on nostanut Suomea vastaan kanteen EY tuomioistuimessa koska Ahvenanmaan erityishallintolaki estää suomalaisten tasavertaisen kohtelun omassa maassaan. Vuonna 2005 EU komissio huomautti toistuvasti Suomea siitä että yhdenvertaisuutta ei ole toteutettu. Suomen hallitus on kiistänyt koko asian. Yksi voimakkaimmista suomenkielisiin kohdistuvan rasismin tukijoista ja puolesta puhujista onkin ollut hallituksessa vuosi toisensa jälkeen vaikuttava Ruotsalainen Kansanpuolue, RKP.

Ahvenanmaalaisilla on kotiseutuoikeus (hembygdsrätt) mikä puuttuu mannersuomalaisilta. Kotiseutuoikeus ei ole vedenpitävä. Epävirallisesti on tiedossa, että manner-Suomessa asuville ruotsinkielisille kotiseutuoikeus voidaan myöntää joissakin tapauksissa myös ennen kotiseutuoikeuden ehtona olevan asumisvelvoitteen täyttymistä. Edellytys on kuitenkin ehdoton ruotsinkielisyys. Kotiseutuoikeus estää käytännössä suomenkielisten mahdollisuuden omistaa maata, asuntoja, kesämökkejä Ahvenanmaan alueella ja samalla kotiseutuoikeus estää myös laillisen liike- ja yritystoiminnan perustamisen Ahvenanmaalle vaikka EU direktiivit kieltävät selkeästi syrjinnän ammatinharjoittamisessa.

Ahvenamaalla suomenkielen asemaa pyritään polkemaan kaikin keinoin. Päiväkodeissa lapsille ei saa opettaa suomenkielisiä leikkejä tai lauluja. Samaan aikaan Ahvenanmaan itsehallinto on säätänyt lakeja jotka kieltävät suomenkielisten palveluiden rahoittamisen.

Katsotaan asiaa toisesta näkökulmasta. Paremman elintason toivossa Suomeen maahanmuuttavien ihmisten kohteluun vaaditaan ymmärtämystä ja ongelmasta puhuminen suorastaan kielletään ja vaiennetaan vedoten rasismiin. Ei ole rasismia sanoa ettei halua Suomeen parempaa taloudellista turvaa hakevia maahanmuuttajaloisia jotka Suomessa elävät veronmaksajien varoilla hyvän sosiaaliturvan varjossa antamatta yhteiskunnalla mitään muuta kuin kustannuksia. Maahanmuuttajien varjossa, samaan aikaan, unohdetaan todellinen rasismi. Suomessa harrastetaan valtiorasismia suomenkielisiä kohtaan joka konkretisoituu Ahvenanmaan statuksen ylläpitämisellä. Suomen laki kieltää selkeästi syrjinnän, mutta tämä ei tietenkään koske Ahvenanmaata. Suomessa vähemmistövaltuutettu on viranomainen jonka tehtävä on puuttua Suomessa etniseen syrjintään, rasismiin ja pitää huolta vähemmistöjen oikeuksista. Tähän kategoriaan ei tietenkään lasketa suomenkielistä enemmistöä eikä yksikään suomenkielisen tekemä kantelu syrjinnästä johda mihinkään. Enemmistöä ei voi syrjiä! Vai voiko?

Ahvenanmaan delimilitarisointi kieltää maakunnan alueelle sijoitettavat armeijan yksiköt. Demilitarisointi on ikivanhoja sopimusperuja aina vuodelta 1856, erillisellä sopimuksella vuodelta 1922 jossa asiasta sovittiin Suomen ja muutamien muiden valtioiden kanssa sekä Suomen ja Neuvostoliiton välisestä sopimuksesta vuodelta 1940. Kaikki sopimukset ovat vanhentuneita ja joissakin sopimuksissa toista osapuolta ei ole edes olemassa. Ahvenanmaalla miehillä ei ole asevelvollisuutta. Suomen perustuslaki (127§) ja asevelvollisuuslaki (2§) kuitenkin määrittävät jokaisen miespuolisen Suomen kansalaisen asevelvolliseksi. Ahvenanmaan hallintolailla kumotaan nämä velvollisuudet ja samalla altistetaan koko valtakunta sotilaalliselle tyhjiölle. Ahvenanmaa on osa Suomen valtakuntaa ja taktisesti arvokkaalla paikalla. Nykyinen järjestely on ehdottomasti purettava, Ahvenanmaalaiset miehet asetettava kutsuntoihin, mielellään jälkikäteen ja Ahvenamaalle on perustettava joukko-osastot turvaamaan alueen ja koko valtion koskemattomuutta.

Kyllä, olen käynyt Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalla vierailu ei ollut mistään mielyttävimmästä päästä. Yhteiskunnan sisäsiittoisuus, alkeellisuus ja tuppukyläisyys on käsin kosketeltavissa. Ihmiset olivat tympeitä ja harvinaisen epämielyttäviä jos et osannut puhua ruotsia. Vaikka ahvenanmaalla asuva henkilö osaisikin Suomea hän ei sitä suostu puhumaan, vaan suomenkieliseltä turistilta edellytetään ruotsinkielen osaamista. Ahvenanmaalaisten käytös suomenkielisiä kohtaan on harvinaisen sivistymätöntä ja moukkamaista. Ylimielisyys ja kuvitteellinen ylivertaisuuus suomenkielisiin nähden kumpuaa joka paikassa. Paikalliset ihmiset näyttivät myös puhuvan mielellään kokemuksista: Siitä kuinka he ajoittain matkustavat Suomeen ostoksille. Tällä he käytännössä tarkoittavat matkustamista Turkuun. Aivan kuin Ahvenanmaa ei olisi edes osa Suomea. Marianhamina itsessään on harvinaisen ruma ja pieni kylä vailla mitään kohtuullista palvelua. Ahvenanmaan luonto on kaunis, mutta se ei korvaa vakavaa sivistyksen puutteen aiheuttamaa tyhjiötä joka valtaa mielen Ahvenanmaalla käydessä.

Ahvenanmaa on osa Suomen valtakuntaa. Aika on ajanut jo kauan sitten Ahvenamaan erityisaseman ohi. Ahvenanmaan itsehallinto on lakkautettava. Ruotsinkieliselle vähemmistölle tarjotut etuoikeudet on lopetettava ja manner-Suomessa asuville suomenkielisille on annettava EU lainsäädännön mukaisesti oikeudet omistaa ja hallinnoida omaisuutta kaikkialla Suomen valtion alueella ja nimen omaan Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalaiset on yksinkertaisesti pakoitettava takaisin ruotuun. Samalla saisimme Ahvenanmaalaiset viimein takaisin eristyneisyydestä nykyaikaisen sivistyksen pariin.

Lue myös:
Kadotettu oikeudenmukaisuus