Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009

LUKIJAN ARTIKKELI: Sopimuksen syntymisestä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa

Sopimussuhde edellyttää aina sopimustahtoa

ParkCom Oy:n kanne maksuvelvollisuutensa kiistänyttä autoilijaa vastaan on hylätty jo kahdessa oikeusasteessa sillä perusteella, että yhtiön asettamaa "yksityisoikeudellista pysäköinninvalvontamaksua" on pidetty rangaistuksenluontoisena seuraamuksena, jollaisen määräämiseen maanomistajalla tai tämän valtuuttamalla valvontayhtiöllä ei ole oikeutta. Sen sijaan useissa Kuluttavalituslautakunnan (nykyään Kuluttajariitalautakunta) yksityistä pysäköinninvalvontamaksua koskevissa ratkaisuissa sekä ainakin Vantaan käräjäoikeuden sanottua asiaa koskevassa tuomiossa on syvällisemmin perustelematta hyväksytty valvontayhtiön väite, jonka mukaan pelkkä ajoneuvon pysäköinti voisi synnyttää kuljettajaa sitovan, valvontayhtiön väittämän sopimuksen pysäköinnille asetettujen ehtojen noudattamisesta. Helsingin hovioikeuden tuomiosta puolestaan ei käy yksiselitteisesti ilmi, onko hovioikeus hyväksynyt tätä sopimuskonstruktiota vai ei. Asia on jätetty ratkaisematta, koska hovioikeuden mielestä "valvontayhtiön luoman järjestelmän" mahdollisesti aikaansaama sopimus on joka tapauksessa pätemätön.

Valvontayhtiön kanne olisi kuitenkin voitu hylätä ja mahdollisesti vielä korkeimmassa oikeudessa hylätäänkin myös toisella, ehkä jopa vieläkin painavammalla perusteella. On nimittäin olemassa erittäin perusteltuja syitä väittää, että pelkkä ajoneuvon pysäköiminen ei voi muodostaa pysäköijää sitovaa sopimusta. Kyse olisi siten kielletystä toisen yksipuolisesta velvoittamisesta.

Helsingin yliopiston dosentit Janne Kaisto ja Frey Nybergh – oikeustieteen tohtoreita molemmat – ovat viime syksynä julkaisseet perusteellisen tutkimuksen pysäköijän maksuvelvollisuudesta. He ovat päätyneet siihen lopputulokseen, että sopimusta valvontayhtiön ja pysäköijän välille ei voi syntyä valvontayhtiöiden väittämällä tavalla. Jäljempänä esitetty perustuu paljolti mainittuun tutkimukseen ja sisältää lainauksia siitä.

Varallisuusoikeutemme lähtökohta on se, että kukaan ei voi yksipuolisesti määrätä toisen varallisuusasemasta. Ihmiset voivat antaa toisen hyväksi sitoumuksia, mutta tämän on aina perustuttava henkilön omaan tahtoon. Aivan poikkeuksellisesti sopimuksen syntyminen voidaan perustaa myös tilanteeseen, jossa virheen rasittaman ilmaisun vastaanottajalla on ollut perusteltu lupa luottaa vastapuolen sopimustahtoon. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi huutokauppa, jossa tarjousta korotetaan kättä nostamalla. Pilailumielessä eleen tekevä voi tulla sopimuksen sitomaksi.

Kaikissa arkielämässä eteen tulevissa tilanteissa, joissa toiselle kuuluvaa omaisuutta on käytetty luvattomasti, omistajan oikeus hyvitykseen perustuu johonkin muuhun kuin konstruitiiviseen sopimussuhteeseen loukatun ja loukkaajan välillä. Luvattomasti toisen omaisuutta, vaikkapa yksityistietä käyttävä voi joutua maksamaan kohtuullisen korvauksen saamastaan käyttöhyödystä. Myös rikosoikeuden säännökset luvattomasta käytöstä tai hallinnan loukkauksesta voivat tulla kyseeseen. Missään tapauksessa yksityistien luvattoman käyttäjän ei kuitenkaan katsota olevan missään sopimussuhteessa tien omistajan tai haltijan kanssa eikä mahdollisia korvauksia perusteta tällaiseen sopimuskonstruktioon edes siinä tilanteessa, että tien omistaja tai haltija olisi tehnyt muitten kanssa sopimuksia tien käytöstä tai tarjoaisi esimerkiksi asiasta kertovin kyltein kaikille mahdollisuutta sopia tien käytöstä.

Joukkoliikenteen liikennevälineessä liputta matkustava joutuu tarkastuksen sattuessa maksamaan lakiin perustuvan tarkastusmaksun sekä lipun hinnan. Tässäkään tilanteessa maksua ei perusteta mihinkään konstruitiiviseen sopimukseen matkustajan ja liikennöitsijän välillä, vaan maksu perustuu suoraan lakiin. Laki joukkoliikenteen tarkastusmaksusta on säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä, koska maksun määräämisen ja sen edellyttämän tarkastustoimenpiteen suorittamisen on katsottu sisältävän julkisen vallan käyttöä eikä tehtävää siten "voida antaa kenelle tahansa", kuten lain esitöissä sanotaan. Joukkoliikenteen tarkastusmaksun perii julkisyhteisön palveluksessa oleva virkamies, viranomaisvaltuuksin ja virkavastuulla.

Ei ole mitään syytä, jonka vuoksi luvatonta pysäköintiä pitäisi arvioida jotenkin muista luvattoman käytön tilanteista poikkeavasti. On todella kaukaa haettua ja todellisuudelle vierasta esittää, että ilman lupaa pysäköivä tahtoisi sitoutua valvontayhtiön tarjoamaan sopimukseen tarjottua sopimusta rikkovalla teolla, ja vielä kauempaa haettua on, että hän samalla "sitoutuisi" jonkun maksun suorittamiseen tästä teostaan! Kuinkahan moni olisi oikeasti aidossa valintatilanteessa valmis tällaisen sopimuksen tekemään? Ajatus on yhtä absurdi, kuin jos myymälävarkaan katsottaisiin sitoutuneen ostamaan jonkun tuotteen sillä, että hän anastaa sen.

Ei ole myöskään mitään perusteita sellaiselle näkökannalle, että luvattomasta pysäköinnistä pysäköijälle tulevien seuraamusten pitäisi olla jotenkin erilaiset sellaisella pysäköintialueella, jonka käyttämiselle omistaja tai haltija on asettanut ehtoja, verrattuna esimerkiksi luvattomaan pysäköintiin alueella, jonka omistaja ei lainkaan salli omaisuuttansa käytettävän pysäköintiin. Olisi myös perusteetonta katsoa, että pysäköinnille erilaisia ehtoja asettaneet maanomistajat tai -haltijat olisivat oikeutettuja olennaisesti erilaiseen hyvitykseen tilanteessa, jossa heidän asettamiaan ehtoja rikotaan. Neljän tunnin luvaton pysäköinti ilman pysäköintikiekkoa alueella, jossa pysäköinti kiekon kanssa olisi ollut sallittua tuon ajan tuskin voi oikeuttaa pysäköintialueen omistajaa suurempaan hyvitykseen luvattomasta käytöstä kuin neljän tunnin luvaton pysäköinti sellaisella alueella, jossa maanomistaja tai -haltija on kieltänyt pysäköinnin kokonaan. Pysäköinnin käypä hinta ja tästä jossain määrin riippuva hyvitys luvattomasta käytöstä voivat tietenkin vaihdella riippuen pysäköintiin soveltuvan alueen sijainnista, mutta edellä olevissa esimerkissä oletetaan alueitten olevan keskenään samanarvoiset.

Luvatonta pysäköintiä onkin perustelluinta arvioida kuten mitä tahansa muutakin luvattoman käytön tilannetta; kiellon vastaisesti pysäköivä pysäköi yksinkertaisesti oikeudetta. Koska tahdonilmaisua ei voida todeta, luvattoman käytön seuraamukset määräytyvät muuten kuin sopimusoikeudellisin periaattein – oikeudettoman käyttäjän ja "uhrin" välille ei konstruoida mitään sopimussuhdetta. Sellaista ei sovelleta missään muussakaan luvattoman käytön tilanteessa riippumatta siitä, onko luvattomasti toisen omaisuuteen ryhtyvälle tarjottu mahdollisuutta tehdä omaisuuden käytöstä sopimusta vai ei. Sopimussuhdetta tällaisessa tilanteessa ei voida perustella edes sillä seikalla, että moitittavasti toimiva saattaa muuten jäädä ja usein jääkin vaille tarpeellista "näpäytystä".

Olisi erittäin uskallettua väittää, että meillä olisi yleisessä muodossa hyväksytty sääntö, jonka mukaan tarjottuun suoritukseen ryhtyminen rinnastuisi automaattisesti sopimuksen tekemiseen tarjotuin ehdoin. Tässä yhteydessä on syytä huomioida, että kansainvälisessä vertailussa skandinaavinen sopimusajattelu on varsin liberaalia. Yleiseurooppalaisessa sopimuslainsäädännössä ja esimerkiksi kansainvälisessä kauppalaissa sopimuksen synnylle asetettavat vaatimukset ovat meikäläistä korkeampitasoiset. Tulevissa eurooppalaisissa sopimuslainsäädännön harmonisointihankkeissa sopimuksen syntyedellytykset eivät tule ainakaan väljenemään. Kehitys ei ole siis kohti valvontayhtiöitten tavoittelemaa "automaattisopimukset" sallivaa tilaa, vaan pikemminkin toiseen suuntaan.

Henkilö voi tosiasiallisilla toimillaan sitoutua sopimukseen ainoastaan sellaisissa yhteyksissä, missä tällaiset toimet ovat yleisesti hyväksytyksi tulleella tavalla muodostuneet käytännöksi. Esimerkiksi pörssikaupassa meklareilla on hyvinkin pitkälle hioutuneita käytäntöjä osto- ja myyntimääräysten tekemisestä erilaisin sormimerkein. Nämä ovat tahdonilmaisuja, jotka ovat muodostuneet vallitsevaksi käytännöksi. Tavanomainen arkielämän tilanne on taksimatka. Määränpään ilmoittaminen kuljettajalle katsotaan vakiintuneesti tahdonilmaisun antamiseksi, ja tahdonilmaisuun sisältyy sitoumus maksaa matkasta hinnaston mukainen normaali hinta – ei kuitenkaan koskaan sen enempää. Muusta kuin hinnaston mukaisesta hinnasta on aina erikseen nimenomaisesti sovittava, koska määränpään ilmoittamisen kuljettajalle ei voida katsoa sisältävän tahdonilmaisua tavanomaista korkeamman hinnan maksamisesta, eikä kuljettajalla ole lupaa tällaisen tahtotilan olemassaoloon luottaa. Vastaavasti asiakkaalla ei ole lupaa luottaa saavansa matkan hinnasta alennusta, ellei tällaisesta ole erikseen sovittu.

Verrattuna käyvän hinnan maksamiseen tavarasta tai palvelusta, "pysäköinninvalvontamaksu" on epätavallinen ja siviilioikeudessa vieras seuraamus. Vaikka katsottaisiinkin, että joissain tapauksissa sitovan tahdonilmaisun kynnystä voidaan pitää matalana siltä osin, kun kyse on velvollisuudesta tavanomaisessa yhteydessä maksaa käypä hinta tavarasta tai palvelusta (esimerkiksi taksimatka), on yksityisoikeudellisen valvontamaksun maksamiseen sitoutumisen kynnys asetettava huomattavasti korkeammalle. Mitä poikkeuksellisemmasta sopimusinstrumentista on kysymys, sitä nimenomaisempaa tahdonilmaisua sen syntymiseltä voidaan edellyttää. Onhan pätevä kiinteistön kauppakin muotovaatimuksiltaan aivan eri luokan toimenpide kuin jäätelön ostaminen kioskilta. Tätäkin taustaa vasten olisi modernin sopimusoikeuden kannalta erittäin kyseenalaista päätyä siihen, että pysäköinnistä itsestään katsottaisiin pysäköijälle syntyvän velvollisuuden valvontamaksun suorittamiseen.

Valvontayhtiöitten sopimuskonstruktio hylätty Ruotsissa

Valvontayhtiöitten kylteissä kerrotaan ehtojen vastaisesta pysäköinnistä veloitettavasta maksusta ja siitä, että autoilija "hyväksyy" nämä ehdot pysäköimällä. Kuten edellä on todettu, pysäköintiä itsessään ei voida pitää minään tahdonilmauksena eikä henkilö voi vain kielletyn teon tekemällä ryhtyä sopimukseen ja samalla "sitoutua" sopimussakkoon sopimusrikkomuksensa varalta. Kylttiin tuleekin suhtautua samoin, kuin sellaiseen kylttiin, jossa vain todetaan pysäköintikiellon olemassaolo ja määrätään suoraan kiellonvastaisesti käyttäytyvän maksuvelvollisuudesta. Valvontayhtiöitten kylteissä on vain pyritty saamaan aikaan vaikutelma, jonka mukaan auton pysäköivä olisi itse muka hyväksynyt maksuvelvollisuutensa. Pysäköinti ei ole kuitenkaan sellainen teko, joka voisi konstituoida edes hiljaista tahdonilmaisua.

Kuten sanottu, aivan keskeinen varallisuusoikeuden peruspilari on se, että kukaan ei voi yksipuolisesti perustaa velvollisuuksia toiselle henkilölle. Valvontayhtiöitten kylteillä ei siten voi olla sisältönsä mukaista vaikutusta.

ParkCom Oy on puolustanut näkökantaansa vedoten siihen, että sanottu sopimuksen syntyperuste on hyväksytty Ruotsin oikeuskäytännössä ja myös väittäen, että tämä käytäntö olisi myöhemmin "vahvistettu" maan lainsäädännössä. Asia ei kuitenkaan ole niin. On totta, että Ruotsin korkein oikeus eli Högsta Domstolen hyväksyi 80-luvulla pysäköijän maksuvelvollisuuden muutamassa jutussa sanottuun sopimuskonstruktioon perustuen. Tapa, jolla Högsta Domstolen perusteli maksuvelvollisuutta on altis kritiikille, mutta asialla ei ole enää merkitystä. Myöhemmin 80-luvulla Ruotsissa nimittäin säädettiin laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Ensi silmäyksellä näyttäisi siltä, että laissa olisi todellakin vahvistettu Högsta Domstolenin omaksuma käytäntö, kuten ParkCom Oy väittää. Lain esitöitten tarkempi tarkastelu paljastaa kuitenkin asian olevan toisin.

Ruotsissa voimassa olevan, yksityistä pysäköinninvalvontaa säätelevän lain esitöissä nimittäin lainsäädännön tarpeellisuutta perustellaan nimenomaan sillä, että säätämällä asiasta lailla voidaan luopua Högsta Domstolenin omaksumasta sopimuskonstruktiosta, joka on Ruotsin sopimusoikeuden järjestelmälle vieras. Laissa nimenomaisesti hylätään yksityisen pysäköinninvalvontamaksun (kontrollavgift) perustuminen pysäköijän ja maanhaltijan väliseen konstruitiiviseen sopimukseen. Kelpoisuus periä valvontamaksu perustuu yksinomaan lakiin, eikä pysäköijän katsota Ruotsissakaan enää pysäköinnin myötä "sitoutuvan" mihinkään sopimukseen.

Högsta Domstolen siis tunaroi, ja lainsäätäjä riensi korjaamaan vahingon. ParkCom Oy yritti jopa oikeudessa puolustella kantaansa sopimuksen syntymisestä ruotsalaisella lainsäädännöllä, jossa tällainen sopimuksen syntyperuste on nimenomaisesti hylätty!

Näyttäisi siltä, että Vantaan käräjäoikeus ja Kuluttajavalituslautakunta ovat Ruotsin Högsta Domstolenin tavoin erehtyneet yksityistä pysäköinninvalvontamaksua koskevissa ratkaisuissaan siltä osin, kun ne ovat hyväksyneet sopimukseksi naamioidun ajoneuvon kuljettajan yksipuolisen velvoittamisen maksusuoritukseen.

Toistetaanko meilläkin samat virheet?

ParkCom Oy on hakenut korkeimmalta oikeudelta valituslupaa Helsingin hovioikeuden marraskuussa antamaan tuomioon, niin kuin odotettua olikin. Valvontayhtiön viimeistä oljenkortta on hiottu viimeiseen asti ja se on jätetty juuri ennen valitusajan umpeutumista – samalla on tietysti pelattu aikaa kerätä autoilijoilta vielä vähän rahaa ennen toiminnan lopullisesti kieltävää ratkaisua.

Korkein oikeus ratkaissee valituslupa-asian kevääseen mennessä. Valitusluvan myöntämistä puoltaa asian saama laaja julkisuus ja tietynlainen ennakkopäätösarvo – toiminta on Suomessa täysin uudentyyppistä ja siihen liittyy sellaisia elementtejä, joista on mahdollista esittää perustellusti toisistaan poikkeavia tulkintoja. Valitusluvan myöntämistä voisi puoltaa myös se, että alempien oikeusasteitten ratkaisuita näyttäisi rasittavan virhe siltä osin, kun niissä on hyväksytty valvontayhtiön väite sopimuksen syntymisestä autoilijan ja yhtiön välille, mutta ParkCom Oy ei ole tietenkään hakenut valituslupaa tällä perusteella.

Valitusluvan myöntämistä vastaan puhuu ensinnäkin yksityisestä pysäköinninvalvonnasta vireillä oleva lainsäädäntöhanke, jonka vuoksi ennakkopäätöksen hyöty jäisi hyvin lyhytaikaiseksi – tässä suhteessa oikeustilan nopea vahvistaminen hovioikeuden tuomion voimaan jättävällä valitusluvan hylkäämisellä olisi parempi vaihtoehto kuin epäselvän oikeustilan pitkittäminen edelleen. Valitusluvan myöntämistä vastaan puhuu myös se seikka, että jo kaksi oikeusastetta ovat johdonmukaisesti ja selkeästi hylänneet ParkCom Oy:n ajaman kanteen, eikä siten liene pelättävissä, etteivätkö tuomioistuimet olisi kykeneviä myös myöhemmin ilmenevissä oikeusriidoissa päätymään yhdenmukaiseen lopputulokseen asiassa. Ennakkopäätösken tarkoitushan on nimenomaan linjata ja yhdenmukaistaa lainkäyttöä. Tällaiselle yhdenmukaistamiselle ei näyttäisi olevan tässä asiassa mitään tarvetta.

Jos valituslupaa ei myönnetä, saa Helsingin hovioikeuden ratkaisu lainvoiman. Periaatteessa hovioikeuksien ratkaisuilla, toisin kuin KKO:n ennakkopäätöksillä, ei ole mitään sitovaa ennakkopäätösvaikutusta tuleviin oikeudenkäynteihin nähden. Vain korkeimman oikeuden (ja korkeimman hallinto-oikeuden) ennakkopäätöksinä julkaisemat tuomiot velvoittavat tuomioistuimia ratkaisemaan myöhemmät samanlaisiset tapaukset ennakkopäätösratkaisusta ilmenevällä tavalla. Käytännössä valitusluvan myöntämättä jättäminen johtaisi siihen, että Helsingin hovioikeuden näin lainvoimaiseksi tuleva tuomio tulisi toimimaan erittäin painavana oikeusohjeena. Valvontayhtiöt voisivat teoriassa nostaa uusia kanteita, mutta ne tulisivat johtamaan samaan lopputulokseen mitä suurimmalla todennäköisyydellä.

Jos KKO ottaa asian käsiteltäväkseen eli myöntää valitusluvan, tämä ei vielä tarkoita sitä, että hovioikeuden päätös välttämättä muuttuisi. Korkein oikeus tosin on, varsinkin eräissä kokoonpanoissaan, ratkaissut aiempia juttuja huomattavan yrittäjämyönteisellä tavalla – ovathan monet KKO:n jäsenistä sivutoimisia yrittäjiä itsekin tavalla, joka ei ole mahdollista useimmissa oikeusvaltioissa. Ei ole täysin mahdotonta, että KKO:n elinkeinoelämään suopeasti suhtautuva linja jatkuisi ja parkkikiista päättyisi hyvinkin yllättävällä tavalla. Jos kuitenkin mietitään sitä, minkälaisiin yhteiskunnallisiin seuraamuksiin yksipuolisen velvollisuuksien perustamisen toiselle henkilölle salliva ratkaisu voisi johtaa, ei voi kuin toivoa, että oikeusneuvokset olisivat nyt huolellisia tässä asiassa. Jos KKO hyväksyisi yksityiset pysäköinninvalvontamaksut, niin sen jälkeen kukaan ei enää tietäisi, mitä kaikkea muita seuraamuksia olisi mahdollista yksipuolisesti määrätä vain asiasta kertovat kyltit pystyttämällä. Sen jälkeen jokaisessa kauppakeskuksessa ja taloyhtiössä vallitsisivat niitten omat lait eikä kukaan voisi olla täysin varmasti selvillä siitä, mihin kaikkeen hän epähuomioissaan mahdollisesti tuleekaan sitoutuneeksi.

Yksityisen pysäköinninvalvonnan puolestapuhujat ovat virheellisesti kuvanneet yllä esitettyjä skenaarioita "teoreettisiksi ja tosielämälle vieraiksi" sekä niinsanotuksi kaltevan pinnan argumentaatioksi. Siitä ei ole kuitenkaan kyse, vaan käsillä ovat aivan todelliset uhat. Varmasti joku kekseliäs yrittäjä päättäisi kokeilla, mistä kaikesta onkaan mahdollista "sopia". Ihmisille perustettaisiin mitä ihmeellisimpiä maksuvelvollisuuksia ja vaatimuksista irti pääseminen edellyttäisi jälleen vuosien käräjöintiä – olisihan yrittäjillä tuollaisen ennakkopäätöksen jälkeen paljon paremmat perustelut väitteilleen kuin valvontayhtiöillä on nyt. Valvontamaksut hyväksyvä päätös avaisi patoportit kehitykselle, joka olisi kuluttajan oikeusturvan kannalta katastrofaalinen. Kehitys menisi juuri päinvastaiseen suuntaan, kuin mihin yleiseurooppalainen sopimusoikeuden harmonisointi tulee pitkällä aikavälillä johtamaan.

Jos korkein oikeus ratkaisee asian valvontayhtiön hyväksi, niin lainsäätäjä joutuu korjaamaan vahingot ja tukkimaan KKO:n avaamat patoportit samaan tapaan kuin Ruotsissa tapahtui. Korkeimmalla oikeudella olisi nyt tuhannen taalan paikka välttää Ruotsissa yli kaksikymmentä vuotta sitten tehdyt virheet.

Yksityinen pysäköinninvalvonta voidaan hyväksyä vain nimenomaisen lainsäädännön tuella, joka ottaa autoilijan oikeusturvanäkökohdat asianmukaisella tavalla huomioon. Voidaan kuitenkin kysyä, onko lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin todella tarpeellista ryhtyä? Eikö olisi parempi tehostaa julkista pysäköinninvalvontaa siten, että tarvetta yksityiselle valvonnalle ei olisi? Rankaiseminen ja siihen rinnastettava sanktioitten määrääminen on syytä säilyttää vain julkisten viranomaisten tehtävänä. Vain näin on olemassa riittävät takeet siitä, että kenenkään oikeusturvaa ei vaaranneta.

95 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hivenen pitkä artikkeli, mutta mielenkiintoista luettavaa.

Toistetaanko meilläkin samat virheet?

Valitettavasti jostain käsittämättömästä syystä Suomessa aina seurataan Ruotsin esimerkkiä. Jos naapuri menee perse edellä puuhun niin Suomi tekee saman. Samat virheet toistetaan ja jos jotain "hyvää" yritetään kopioida se vasta osataankin sössiä kuten "asumisoikeusjärjestelmä" nyt vain yhtenä esimerkkinä.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta kaikista huolestuttavinta on kuluttajariitalautakunnan päätöksiä tehtailevat epäpätevät henkilöt. Lautakunta syytää ulos päätöksiä jotka 90% on jollain tavoilla ratkaistu elinkeinoharjoittajan etua varjellen, aivan kuten näissä parkcomin tapauksissakin. Myös kuluttajaviraston saamattomuus on käsin koskeltavissa. Noh, suojatyöpaikkojahan ne on monille lakimiehiehille jotka eivät muualla pärjää.

Anonyymi kirjoitti...

Ok, teksti kun ajatuksella lukee. Vähän alkoi olla pituutta kuin Jyrki Virolaisen perusteluilla. On se hauska nähdä kuinka oikeustieteen asiantuntijat ovat niin erimieltä samasta asiasta. Varmaan Jyrki julkaisee kohta oman vastavetonsa, km pituisen perustelun miksi asia on toisin. Valitettavasti hänen asiantuntemuksellaan ei ole minkäänlaista vaikutusta minuun, uskon mielummin muita kuin häntä.

Anonyymi kirjoitti...

Jauhaa jauhaa, PASKAA jauhaa. Blogi on pelkkää paskaa täynnä eikä ne miljoona kärpästä jotka täällä pörräävät itkemässä tietenkään ole väärässä.

Huh huh ...

Anonyymi kirjoitti...

Jos KKO ottaa asian käsiteltäväkseen eli myöntää valitusluvan, tämä ei vielä tarkoita sitä, että hovioikeuden päätös välttämättä muuttuisi. Korkein oikeus tosin on, varsinkin eräissä kokoonpanoissaan, ratkaissut aiempia juttuja huomattavan yrittäjämyönteisellä tavalla – ovathan monet KKO:n jäsenistä sivutoimisia yrittäjiä itsekin tavalla, joka ei ole mahdollista useimmissa oikeusvaltioissa.

Tämä juuri on ongelma suomalaisessa oikeusvaltiossa. Oikeuteen ei voi oikeasti luottaa, se on vain näennäistä.

Anonyymi kirjoitti...

Suomalainen oikeusjärjestelmä on kuin pajatso, koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee. Suomalainen oikeus on arpomista ihmisten elämillä.

Anonyymi kirjoitti...

Högsta Domstolen siis tunaroi, ja lainsäätäjä riensi korjaamaan vahingon. ParkCom Oy yritti jopa oikeudessa puolustella kantaansa sopimuksen syntymisestä ruotsalaisella lainsäädännöllä, jossa tällainen sopimuksen syntyperuste on nimenomaisesti hylätty!

Niimpä niin ja Suomen oikeuslaitos on sen verran tyhmä ettei vaivaudu asioita selvittämään ja antaa Parkcomin tapaisten huijarifimojen puhua paskaa minkä kerkiää. Ei se niin vaikeaa voi olla jos tällainen blogikin voi asian selvittää.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno artikkeli! Jyrki Virolaisen tulkinta asiasta on puhdasta sontaa. Ketäköhän minä oikein uskon?

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä artikkeli, jos asia on näin Ruotsissakin mennyt. Itseäni kyllä ihmetytti yksi vertaus:

Ajatus on yhtä absurdi, kuin jos myymälävarkaan katsottaisiin sitoutuneen ostamaan jonkun tuotteen sillä, että hän anastaa sen.

Siis HÄ? Myymälävaras kiinni jäädessään saa sakon varkaudesta. Jos tällainen sopimuskonstruktio ulotettaisiin myymälävarkauksiin, ei varas sitoutuisi tavaran ostamiseen, vaan yksityisoikeudellisen sakon uhalla olemaan varastamatta.

Ei autoilijakaan voi jälkikäteen laittaa kiekkoa ikkunaan...

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"Jauhaa jauhaa, PASKAA jauhaa"

Taisi unohtua ne perustelut, kuten LAITTOMIA TOIMIA KANNATTAVILTA USEIN UNOHTUU!

Mahtaa vituttaa laittoman toiminnan lakkautus? :harharhar:

Anonyymi kirjoitti...

Myymälävarasesimerkki tarkoittanee sitä, että myymälä on asettanut tuotteen kenen tahansa ostettavaksi ennalta määräämäänsä hintaan. Tuotteeseen "ryhtyminen" eli sen anastaminen ei kuitenkaan aikaansaa sellaista vaikutusta, että anastajan katsottaisiin sitoutuneen ostamaan tuotteen tarjottuun hintaan, vaan teon seuraukset perustuvat muuhun kuin tällaiseen sopimukseen.

Samoin luvattoman pysäköinnin tilanteessa ei tarjottuun tuotteeseen "ryhtymistä" voida presumoida tarjottuun sopimukseen sitoutumiseksi, vaan kyse on luvattomasta käytöstä.

Anonyymi kirjoitti...

Myymälävarasesimerkki tarkoittanee sitä

Niin tässähän on juuri tämä ongelma, että kun "kärähtää" ehtojen vastaisesta toiminnasta(parkkiruudun käyttö tai kortsupaketti taskussa kassan ohi), ei voi enään jälkikäteen täyttää sopimuksen ehtoja. Eli esim. maksaa tuotetta tai laittaa kiekkoa ikkunaan.

Silloin tulee sopimuksen mukainen sopimussakko.

Anonyymi kirjoitti...

Tai no joo, voin ymmärtää tuon logiikan tarkemmin ajateltuna. Kyllähan asiakas periaatteessa sitoutuu ostamaan tuotteen kantamalla sen kassan ohi. Mutta käytännössähän asia ei aivan noin toimi. Kuten sanoit, teon seuraukset perustuvat muuhun kuin tällaiseen sopimukseen.

Anonyymi kirjoitti...

Silloin tulee sopimuksen mukainen sopimussakko.


Ei, vaan silloin nimenomaan sopimusta ei ole ja teon seuraamukset johdetaan laista eikä siitä sopimuksesta, mitä oli tarjottu.

Anonyymi kirjoitti...

Ruotsissa voimassa olevan, yksityistä pysäköinninvalvontaa säätelevän lain esitöissä nimittäin lainsäädännön tarpeellisuutta perustellaan nimenomaan sillä, että säätämällä asiasta lailla voidaan luopua Högsta Domstolenin omaksumasta sopimuskonstruktiosta, joka on Ruotsin sopimusoikeuden järjestelmälle vieras. Laissa nimenomaisesti hylätään yksityisen pysäköinninvalvontamaksun (kontrollavgift) perustuminen pysäköijän ja maanhaltijan väliseen konstruitiiviseen sopimukseen. Kelpoisuus periä valvontamaksu perustuu yksinomaan lakiin, eikä pysäköijän katsota Ruotsissakaan enää pysäköinnin myötä "sitoutuvan" mihinkään sopimukseen.

Suomen oikeuslaitoksessa pitäisi oikeasti miettiä mitä tällä tarkoitetaan ja olla toistamatta samaa mokaa jonka ruotsin korkein aikanaan teki. Sopimus edellyttää aina tahdonilmaisua eikä tahdonilmaisuna sopimuksen syntyperusteeksi voida pitää oikeudetonta tekoa.

Anonyymi kirjoitti...

Niin tässähän on juuri tämä ongelma, että kun "kärähtää" ehtojen vastaisesta toiminnasta(parkkiruudun käyttö tai kortsupaketti taskussa kassan ohi), ei voi enään jälkikäteen täyttää sopimuksen ehtoja. Eli esim. maksaa tuotetta tai laittaa kiekkoa ikkunaan.

Silloin tulee sopimuksen mukainen sopimussakko.


Et ymmärrä pointtia. Sopimus ei ole olemassa, sitä ei ole syntynyt, joten ei voi vedota sopimussakkoon. Kun teko on oikeudeton seuraamukset tulee laista jos sieltäkään.

Anonyymi kirjoitti...

ParkCom keskeyttää toimintansa!

Anonyymi kirjoitti...

http://www.iltalehti.fi/helsinki/200901278986986_hi.shtml

Anonyymi kirjoitti...

Taitaa jäädä palautukset vähiin sekä ParkPatrolilta että ParkComilta. Epäilen, että mitään rangaistuksia (kiisto: jos toiminta on ollut laitonta) tulee näiden sakkofirmojen omistajille/johtajille.

Kuluttajavirasto roks.

Anonyymi kirjoitti...

"Kylttiin tuleekin suhtautua samoin, kuin sellaiseen kylttiin, jossa vain todetaan pysäköintikiellon olemassaolo ja määrätään suoraan kiellonvastaisesti käyttäytyvän maksuvelvollisuudesta."

Itseasiassa ei. ParkCom:n ynnä muiden vastaavien kyltteihin tulee suhtautua samoin kuin jäätelömainoksiin. Ne eivät ole liikennemerkkejä. Pysäköintiä rajoitetaan liikennemerkein.

Anonyymi kirjoitti...

Varallisuusoikeutemme lähtökohta on se, että kukaan ei voi yksipuolisesti määrätä toisen varallisuusasemasta.

En tajua tätä väitettä. Oikeustoimilakia lukemalla saa sellaisen kuvan että varallisuusoikeutemme lähtökohta on se että toimijat voivat keskenään vapaasti säädellä oikeuksista varallisuuksiinsa.

Esimerkkinä käytettäköön maanomistajan varallisuusoikeutta. Parkkeeraustapauksessa maanomistaja M ja autoilija A säätelevät oikeuksiaan maanomistajan varallisuuteen: sopimussuhteella M antaa A:lle oikeuden käyttää M:n varallisuuttaan.

Se mitä tällä lainauksella vihjaat on kai että M ei voisi määrätä yksipuolisesti A:n varallisuusasemasta? Mutta eihän tässä ole kyse A:n varallisuusasemasta, vaan M:n.

Jos M:llä ei olisi kykyä vapaasti tehdä oikeustointa jolla luovuttaa varallisuusoikeutensa A:n käyttöön väliaikaisesti, tulisi tästä vakavia ongelmia muunmuassa yksityiselle liiketoiminnalle. Eikö lähtökohtana pitäisi kuitenkin aina olla se että hommat hoituu sutjakkaasti ilman liiallista byrokratiaa? Näin ainakikn omasta mielestäni, ja tähän suuntaan tuossa mainitsemassasi yleiseurooppalaisessa sopimusoikeuden harmonisoinnissakin pyritään: siis vahvistamaan yksityisten toimijoiden kykyä tehdä varallisuusoikeudellisia oikeustoimia.

Anonyymi kirjoitti...

Ajatellaan kahta vierekkäistä pysäköintiin soveltuvaa, yksityisessä omistuksessa olevaa maa-aluetta M1 ja M2.

Omistaja M1 on kieltänyt alueensa käytön pysäköintiin, mihin hänellä luonnollisesti on täysi oikeus.

Omistaja M2 on sallinut korkeintaan viiden tunnin pysäköinnin ehdolla, että pysäköinnin kesto todennetaan pysäköintikiekkoa käyttämällä. Omistaja M2 on myös tehnyt toimeksiannon valvontayhtiölle, joka valvoo ehtojen noudattamista.

Pysäköitsijä P1 loukkaa maanomistaja M1:n oikeutta määrätä varallisuudestaan pysäköimällä luvattomasti kahdeksi tunniksi alueelle M1.

Pysäköitsijä P2 loukkaa maanomistaja M2:n oikeutta määrätä varallisuudestaan pysäköimällä luvattomasti (ilman pysäköintikiekkoa) kahdeksi tunniksi alueelle M2.

Miksi maanomistajat M1 ja M2 olisivat oikeutetut erisuuruiseen hyvitykseen teosta, joka loukkaa kummankin omistusoikeutta samall tavalla?

Miksi pysäköijille P1 ja P2 täysin samanlaisista teoista pitäisi seurata erisuuruiset sanktiot samanlaisesta luvattomasta teosta?

Jos valvontayhtiön logiikka hyväksytään, niin silloinhan maanomistaja voisi tosiasiallisesti ASETTAA YKSIPUOLISEN VELVOITTEEN autoilijalle.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi maanomistajat M1 ja M2 olisivat oikeutetut erisuuruiseen hyvitykseen teosta, joka loukkaa kummankin omistusoikeutta samalla tavalla?

Kyseessä ei ole saman suuruinen loukkaus. M1:llä on varmaan jokin syy kieltää pysäköinti kokonaan. M2:lla on varmaan jokin syy kieltää pysäköinti yli viideksi tunniksi, ja pysäköintikiellolla M2 pyrkii valvomaan sitä miten kauan jengi siellä pysäköi. Tästä syystä on sitten johdettava loukkauksen suuruus: ehkä M2 on laskenut että kauppakeskuksen asiakasvirta suhteessa pysäköintitalon ylläpitokustannuksiin on optimissaan silloin kun autot ovat talossa korkeintaan viisi tuntia. Samoin M1:llä on jokin hyvä syy kieltää pysäköinti kokonaan, esimerkiksi se että paikat ovat varattuja tietylle asiakasjoukolle (esim. talon työntekijöille). Syy on kuitenkin irrelevantti, koska sekä M1:llä että M2:lla on oikeus määrätä ihan oman mielensä mukaan miten heidän varallisuuttaan käytetään ja mihin.

Anonyymi kirjoitti...

Jos valvontayhtiön logiikka hyväksytään, niin silloinhan maanomistaja voisi tosiasiallisesti ASETTAA YKSIPUOLISEN VELVOITTEEN autoilijalle.

Edelliseen lisäten ja tähän kommentoiden, mitä sitten jos maanomistaja asettaa velvoitteen autoilijalle? Onhan autoilijalla kuitenkin vapaus päättää asettuuko tähän velvollisuussuhteeseen maanomistajaan nähden vai ei! Eli sen kotteron voi aina viedä muualle jos ei kiinnosta noudattaa toisen tahtomia ehtoja. Jos on sitä mieltä että ehdot esimerkiksi viiden tunnin maksimipysäköintiajasta tai liikuntavammaisten etuoikeudesta leveämpiin parkkiruutuihin ovat epäreiluja, voi aina äänestää kaasupolkimellaan ja ajaa toiseen kauppakeskukseen.

Miettikääpä vähän mitä siitä voisi seurata jos yhteiskunnassa kiellettäisiin tyystin yksityisten toimijoiden vapaus määrätä varallisuutensa käytöstä... ainiin, niinhän tehtiin entisessä Neuvostoliitossa. Toinen vaihtoehto on järjetön määrä lakeja määräämään pikkutarkasti kaikista eri varallisuuslajeista.

Anonyymi kirjoitti...

Ad IL:

Maanomistaja voi tietenkin TARJOTA sopimusta haluamillaan ehdoilla. Mutta näissä esimerkeissä onkin kyse siitä, että pysäköitsijä PYSÄKÖIN LUVATTA, toisin sanoen VIIS VEISAA TARJOTUISTA EHDOISTA!

Eihän koko ongelmaa tietenkään ole sellaisen autoiljan kanssa, joka noudattaa kieltoa pysäköidä (M1) tai noudattaa maanomistajan asettamaa ehtoa pysäköinnille (M2).

Ongelma tulee vasta sitten, jos maanomistajan asettamaa ehtoa EI NOUDATETA.

Totta kai autoilija voi äänestää kaasupolkimellaan. Mutta kun on olemassa vielä sekin vaihtoehto, että autoilija pysäköi luvatta. Siitä tässä on kyse.

Oletetaan, että videovuokraamossa tietyn DVD-elokuvan päivävuokra on 2 euroa. Elokuvanystävä, joka haluaa tuon elokuvan, voi

A) sitoutua tarjottuun sopimukseen ja maksaa pyydetyn hinnan,

B) äänestää jaloillaan ja lähteä etsimään elokuvaa halvemmalla jostain muualta, tai

C) ottaa elokuvan hyllystä ja juosta.


IL: Minkä vuoksi pysäköintiä ei mielestäsi ole mitenkään mahdollista suorittaa oikeudettomasti, vaan tarjottuun tuotteeseen ryhtyminen konstituoi mielestäsi aina sopimuksen?

Miksi DVD-vuokraamossa tarjotun tuotteen voi anastaa, mutta pysäköintituotetta ei koskaan voisi vastaavasti käyttää oikeudetta?

Anonyymi kirjoitti...

Voisiko DVD-vuokraamo poistaa kokonaan siihen kohdistuvan rikoksen mahdollisuuden asettamalla ovelle isot kyltit, jossa asetettaisiin erityinen ehto olla näpistämättä, olla tekemättä vahinkoa jne?

Sittenhän poliisia ei tarvittaisi lainkaan, kun jopa vuokraamon räjäyttäminen voitaisiin kuitata miljoonan euron sopimussakolla!

Anonyymi kirjoitti...

Ei tarjottuun tuotteeseen tai palveluun ryhtyminen aina muodosta sopimussuhdetta, esim. silloin jos sopimussuhteen ehtoja ei ole esitetty. Jos pysäköintitalossa lukee pysäköinti kielletty (M1) niin silloin pysäköijä rikkoo ehtoja pysäköimällä. Jos siellä lukee että pysäköinti yli 5 h kielletty (M2) niin vastaavasti. Jos taas mitään ei lue niin silloinhan voidana mennä tuohon anastamiskysymykseen. Sen tieliikennelain pykälän mukaanhan yksityiselle maalle pysäköivä tarvitsee maanomistajan luvan. Jos ei lupaa heltiä niin voidaan puhua anastamisesta. Samoin jos lupaa ei DVD-levyn ottamiseen heru, voidaan puhua anastamisesta. Jos DVD-levyä myydään normaalissa irtaimen kaupassa niin siihen on oma oikeustointa koskeva lakinsa.

Olisiko liike-elämässä mielestänne hyväksyttävää se että olisi mahdollisuus rikkoa sopimuksia kokonaan ilman seuraamuksia? Jos esim. Nokia on solminut Elcoteqin kanssa vuoden mittaisen toimitussopimuksen, olisi teidän mielestänne oikeus ja kohtuus että kumpi vaan osapuolista voisi katkaista suhteen milloin vaan ja aiheuttaa toiselle mittavat vahingot? Juuri tällaisia tilanteita varten, varallisuusoikeuksien käyttöön liittyvään riskienhallintaan, on kehitetty sopimussakko ja muut sopimussuhteen rikkomisesta seuraavat rangaistusluonteiset maksut.

Vai pitäisikö Nokian/Elcoteqin soittaa poliisit paikalle?

Anonyymi kirjoitti...

Ad IL

Ei sotketa liike-elämää tähän. Liike-elämässä sopimussakko on aivan vakiintuneessa käytössä. Ei kuluttajasopimuksessakaan ole sinänsä mitään estettä sopimussakolle, mutta tietenkin tarvitaan ensin se sopimus.

Vähittäiskaupassa on aivan yleisesti asetettu tavaroita kuluttajien ostettavaksi ennalta asetettuun hintaan. Sopimukseen voi joko sitoutua (tavaran osto) tai tavaran voi ottaa sitoutumatta tarjottuun sopimukseen (anastaminen).

Anastajan ei katsota sitoutuneen tarjottuun sopimukseen, vaikka ehdot oli selvästi esitetty.

Miksi pysäköijän pitäisi katsoa sitten sitoutuneen tarjottuun sopimukseen vain sen perusteella, että pysäköinnin ehdoista olisi ollut myös mahdollista sopia?

Anonyymi kirjoitti...

Miksei sotkettaisi liike-elämää tähän? Liike-elämässä käydään usein läpi monet käytännön sääntelyä vaativat tapaukset ennen kuin ne ehtivät tavallisten kuluttajien arkeen. Esimerkiksi oikeustoimilaki säädettiin sen jälkeen kun oltiin huomattu että yritykset harjoittivat tarjous-vastaus-mekanismia kirjeenvaihtona, eri paikkakuntien välillä ja siis näkemättä toisiaan.

Miksi pysäköijän pitäisi katsoa sitten sitoutuneen tarjottuun sopimukseen vain sen perusteella, että pysäköinnin ehdoista olisi ollut myös mahdollista sopia?

Tuossa vähittäiskaupassa sopimus on osin konkludenttinen, koska tavaroissa lukee yleensä vain hinta, eikä mitään verbaalista juristihässäkkää. Tällöin on pakko turvautua vakiintuneeseen monisatavuotiseen käytäntöön jotta sopimussuhde voidaan todeta olemassaolevaksi sillä hetkellä kun eurot kilahtaa kassakoneeseen. Pysäköintiin voidaan tehdä samankaltainen rinnastus. Kyllähän jokaiselle autokoulussa kerrotaan että autoa ei ihan mihin tahansa voi jättää ilman jonkinlaisiin ehtoihin suostumista, ja jokaisen pitäisi se myös maalaisjärjellä tajuta. Tähän päälle vielä muistaan se tieliikennelaki. Tämän vakiintuneen käytännön olemassaoloa vielä puoltaa se että parkkihalleissa ja muilla pysäköintialueilla on pysäköintipaikat jaettu vakiintuneesti valkoisilla viivoilla ja ne muutenkin "näyttävät pysäköintipaikoilta".

Haluaisin vielä lisätä miksi mielestäni tämä, kutsutaan sitä vaikkapa varallisuusoikeuksien itsemääräämisoikeudeksi, on niin tärkeä asia: silloin kun yksityiset toimijat voivat käydä vaihdantaa ja harjoittaa kaikenlaista elämiseen liittyvää toimintaa, olisi oleellista että yhteiskunta pitäisi "laakerit rasvattuina" eli tekisi tämän vaihdannan mahdollisimman helpoksi. Koska toimijoiden välille syntyy aina väistämättä erimielisyyksiä, olisi yhteiskunnan tarjoaman infrastruktuurin pystyttävä reagoimaan tällaisiin erimielisyyksiin mahdollisimman kevyesti ja yhteisiä voimavaroja mahdollisimman vähän tuhlaten. Siksi on tärkeää että erimielisyydet voidaan sopia ja niiden olemassaoloon voidaan varautua. Siihen tarvitaan erilaisia sopimusinstrumentteja kuten sopimussakkoa. Erilaisia tapauksia varten voidaan sitten säätää lakeja erikseen.

Otetaan vielä motivoiva esimerkki jostain ihan muualta, edunvalvonnasta: vuonna 2007 eduskunta päätti säätää lain edunvalvontavaltuutuksesta, jonka puitteissa vanheneva tai muuten oikeustoimikelpoisuuden rajoittumista odotteleva henkilö voi itse varautua tähän tulevaan tilanteeseensa (jossa kykenee itse vain rajoitetusti tai ei ollenkaan tekemään oikeustoimia) määräämällä itselleen mieleisen edunvalvojan (esim. avopuolison). Edunvalvontavaltuutuksen tekevä voi näin välttyä yhteiskunnan tarjoamalta edunvalvontakoneistolta joka ei kaikille ole ihan ihanteellinen ratkaisu. Tällä simppelillä lailla on mielestäni sinänsä merkitystä että se kuvastaa oikeanlaista kehitystä näissä ns. varallisuusoikeuksien itsemääräämisoikeuksissa, ja toimii esimerkkinä siitä että kun ihmiset voivat suht vapaasti itse määrätä omista asioistaan (ml. varallisuutensa), se on kaikille ihanteellista.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"Olisiko liike-elämässä mielestänne hyväksyttävää se että olisi mahdollisuus rikkoa sopimuksia kokonaan ilman seuraamuksia?"

Ei, mutta esimerkissäsi kyse on sopimusrikosta, jolle ei ole määritelty laissa rangaistusta. Sen sijaan vääirinpysäköinnille on, joten siitä ei voi yksityinen taho rangaistusta langettaa/periä.

Anonyymi kirjoitti...

Väärinpysäköinnille yksityisessä kiinteistössä ilman maanomistajan lupaa ei määritellä laissa rangaistusta. On tärkeää nimenomaan kiinteistön omistajien varallisuusoikeuksien suojelemisen kannalta että parkkitaloja, taloyhtiöiden pihoja ym. käsitellään TLL 28 §:n tarkoittamina "yksityisinä alueina" eikä saman lain saman pykälän tarkoittamina merkittyinä pysäköintipaikkoina.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Ei määritellä rangaistusta? Minkäs takia on sitten mahdollista saada pysäköintivirhemaksu ko. paikoista?

Laki pysäköintivirhemaksusta, tieliikennelaki ja pelastuslaki tulee näin nopeasti mieleen, jotka liittyvät aiheeseen.

Kerrotko vielä mitä merkitystä sillä on, käsitelläänkö aluetta yksityisenä alueena vai merkittyinä pysäköintipaikkoina?

Parkkihalli ja taloyhtiöiden pihat ovat julkisia paikkoja, koska sinne pääsee kuka tahansa, ellei kyseessä ole puomitettu alue.

Anonyymi kirjoitti...

Väärinpysäköinnille yksityisessä kiinteistössä ilman maanomistajan lupaa ei määritellä laissa rangaistusta.

Oikeuskäytännössä ja KHO:n päätöksissä on katsottu että kunnallinen, laissa säädetty pysäköinninvalvonta on toimivaltainen myös yksityisillä alueilla. Kyse on toiminnasta joka on ainoastaan viranomaisen toimivaltaan kuuluvaa eikä sitä siten voi ottaa itselleen minkään sopimusoikeudellisin keinoin. Tämä on aivan vastaavaa kuin jos rankaisisin pihani poikki kulkevia vapaudenriistolla (telkeämällä kellariin) ja vetoaisin sopimukseen johon he ovat sitoutuneet tullessaan pihaani. Vaikka ovat tulleet, he eivät sitoudu sopimukseen vaan tulevat ja tekevät tekonsa oikeudetta. Minulla ei kuitenkaan sopimusoikeudellisin keinoin ole mahdollisuutta rangaista heitä. Rangistukset on määritelty laissa samoin kuin pysäköinninvalvonta on määritelty laissa ja oikeuskäytännössä todettu myös yksityisalueilla päteviksi. Ei vapaudenriistostakaan määritellä laissa erikseen että se on voimassa yksityisellä tai julkisella alueella.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö yksityinen alue ja julkinen alue ole pitkälti riippumattomia alueen omistussuhteesta? Yleisesti ottaen julkista aluetta on kaikki, mihin yleisöllä on esteetön pääsy. Mm. kauppakeskukset on laissa mainitty esimerkkinä julkisesta tilasta.

Kuluttajasopimuksissa ei voi velvoittaa kuluttajaa korvauksiin, jotka ovat aiheutunutta vahinkoa suurmpia.

Anonyymi kirjoitti...

Tieliikennelaissa sanotaan että yksityiseen kiinteistöön pysäköijällä on oltava maanomistajan lupa. Mistä lähin tämä sääntö ei ole ollut voimassa? Tuosta HO:n ratkaisusta ja edellä esitetyistä väitteistä päätellen kuka vaan voi pysäköidä minne vaan ja ainoastaan viranomaisella on valtuus poistaa ajoneuvo.

Eikö teille vielä ole valjennut että yksityisen pysäköinninvalvojan kirjoittama sakko ei ole pysäköintivirhemaksu vaan sopimussakko? Sopimus juontaa juurensa tuolta varallisuusoikeuden käsitteestä jota yritin edellä selittää. Sopimus on olemassa aivan samalla tavalla kuin taksissa, kaupassa, yritysten välisissä toimitussopimuksissa jne.

On ihan turha väittää että yksityiset parkkipirkot ottaisivat käsiinsä virkavallan oikeuksia kun siitä ei ole kyse.

Eikö yksityinen alue ja julkinen alue ole pitkälti riippumattomia alueen omistussuhteesta?

En tiedä, mutta TLL:ssä ainakin puhutaan kiinteistöstä, joka tuskin on defaulttina sellaista aluetta johon kuka vaan voi tulla. Vai miksi sitten en voi jättää mopoani asuntoosi?

Miksi kauppakeskuksen omistama parkkihalli pitäisi lähtökohtaisesti olla "julkista aluetta"? Miksei joku voi vaan omistaa jotain kiinteistöä ja laatia itse sääntöjä mihin sitä käytetään? Mitä te oikein haluatte kun lyttäätte tällaisia perusoikeuksia, kommunismia vai?

Anonyymi kirjoitti...

Onnea! Olette tässä keskustelussa ensimmäisenä käyttänyt kommunismikorttia!

Anonyymi kirjoitti...

"Eikö teille vielä ole valjennut että yksityisen pysäköinninvalvojan kirjoittama sakko ei ole pysäköintivirhemaksu vaan sopimussakko?"

Käräjä- ja hovioikeuden päätösasiakirjat ovat julkista materiaalia. Käy lukemassa ne ennen kuin julkistat tällaisia väitteitä.

"..kiinteistöstä, joka tuskin on defaulttina sellaista aluetta johon kuka vaan voi tulla"

Reaalielämän tapausta kannattaa käydä tutkiskelemassa vaikka Leppävaarassa, missä kadun toinen puoli on usein kunnan pysäköinninvalvonnan tarkkailussa ja toinen puoli asukaspysäköinnin aluetta, joka oli ParkCommin valvoma. Ei taida päteä yllä oleva argumenttisi täällä. Lisäksi merkinnät, eli "sopimusehdot" olivat usein epäselvästi aseteltuja.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, voisinko sitten saada vastauksen kysymykseeni: mihin tällaisella järkevien oikeuksien lyttäämisellä oikein pyritään? En väitä että kommunismissa olisi sinällään mitään pahaa, vaan näen toisen vaihtoehdon eli yksityisen omistusoikeuden parempana (=tehokkaampana, oikeudenmukaisempana, helpompana) vaihtoehtona.

Anonyymi kirjoitti...

Käräjä- ja hovioikeuden päätösasiakirjat ovat julkista materiaalia. Käy lukemassa ne ennen kuin julkistat tällaisia väitteitä.

Riitautettiinko siellä sopimuksen olemassaolo? Edelleenkään, yksityinen pysäköinninvalvoja ei kirjoita viranomaisen sakkoa vaan sopimussakon. Hovioikeuden päätös ei tätä tosiasiaa kumoa. On ihan naurettavaa väittää että osapuoli A on tehnyt jotain kun aikomus ja tosiseikka on ollut jotain aivan muuta.

Reaalielämän tapausta kannattaa käydä tutkiskelemassa vaikka Leppävaarassa, missä kadun toinen puoli on usein kunnan pysäköinninvalvonnan tarkkailussa ja toinen puoli asukaspysäköinnin aluetta, joka oli ParkCommin valvoma. Ei taida päteä yllä oleva argumenttisi täällä. Lisäksi merkinnät, eli "sopimusehdot" olivat usein epäselvästi aseteltuja.

Meinaatko siis että reaalielämän käytäntö kuten Leppävaarassa puhuu sen puolesta että kenen tahansa kiinteistöön voi pysäköidä auton, kunhan se vaan näyttää riittävästi parkkipaikalta? Miksi joku sitten katsoo oikeudekseen estää autojen pääsyn alueelle puomeja käyttämällä?

Anonyymi kirjoitti...

Et siis lukenut hovioikeuden päätöstä? Naurettavaa tulla tänne väittelemään, jos ei ole edes perehtynyt asiaan.

Anonyymi kirjoitti...

En lukenut sitä päätöstä mutta olen lukenut kommentteja siitä. Lainataanpa esimerkiksi tätä tekstiä jota tässä nyt kommentoimme: Helsingin hovioikeuden tuomiosta puolestaan ei käy yksiselitteisesti ilmi, onko hovioikeus hyväksynyt tätä sopimuskonstruktiota vai ei. Asia on jätetty ratkaisematta, koska hovioikeuden mielestä "valvontayhtiön luoman järjestelmän" mahdollisesti aikaansaama sopimus on joka tapauksessa pätemätön.

Anonyymi kirjoitti...

Ad IL:

Argumentaatiosi muistuttaa erehdyttävästi parkkifirmojen omaa argumentaatiota:

ParkCom Oy: "Vantaan käräjäoikeuden päätös riistää maanomistajalta hänen lakiin perustuvan oikeuden määrätä omaisuutensa käytöstä."

IL: "Tieliikennelaissa sanotaan että yksityiseen kiinteistöön pysäköijällä on oltava maanomistajan lupa. Mistä lähin tämä sääntö ei ole ollut voimassa? Tuosta HO:n ratkaisusta ja edellä esitetyistä väitteistä päätellen kuka vaan voi pysäköidä minne vaan."


Ei, ei, ei. Tuomioistuinpäätökset eivät riistä maanomistajalta mitään oikeuksia. Maanomistajalla on aivan sama oikeus kieltää alueensa käyttö kuin sillä on ollut tähänkin asti.

Maanomistajalla on myös käytössään juuri samat oikeusturvakeinot luvattoman pysäköinnin tapauksissa, jotka sillä on ollut käytössä jo kymmenien vuosien ajan.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo että kiinteistön omistaja ei saisi tehdä sopimuksia esimerkiksi pysäköijien kanssa, siis sellaisia sopimuksia joihin sisältyy sopimussakko pysäköintiehtojen rikkomisesta, on nimenomaan heikennys varallisuusoikeuden hallintaan. Miksi varallisuusoikeuden kiinteistöön jota käytetään parkkipaikkana pitäisi olla jotenkin heikompi kuin jonkin muun varallisuusoikeuden?

Tuo TLL:n pykälä yhdessä vihjaamanne tulkinnan kanssa on hieman hämärä. Sehän nimittäin sanoisi että vaikka pysäköijän tarvitsee pyytää kiinteistön omistajalta lupa pysäköimiseen, ei mitään lupaa tarvitakkaan koska kiinteistön omistaja on voimaton kontrolloimaan tätä pysäköintiä. Miksi autoilijan oikeutta pysäköidä pitäisi suojata paremmin kuin kiinteistön omistajan oikeutta määrätä varallisuutensa käytöstä? Miksi siellä yleensä on momentti jossa vaaditaan että pysäköijä pyytää luvan, jos kerran ainoa tapa kontrolloida tätä varallisuusoikeuden käyttöä on kutsua viranomainen paikalle?

Anonyymi kirjoitti...

Ad IL:

Kiinteistön omistaja saa totta kai tehdä sopimuksen pysäköijien kanssa ja sopimukseen voidaan sisällyttää vaikka sopimussakko. Ei muuta kun koppi parkkihallin laitaan ja kopissa oleva virkailija jakamaan tällaista sopimusta haluaville poletteja, joilla sisäänajoväylän puomit saa auki.

"Miksi laissa on yleensä momentti, jossa vaaditaan anastamisesta pitää tuomita rangaistus, jos kerran ainoa tapa kontrolloida tätä varallisuusoikeuden käyttöä on kutsua viranomainen paikalle".

Hyvä IL, laki on täynnä momentteja, joitten loukkaukset kuuluvat viranomaisille. Ei ole mitään perusteita esittää, että pysäköintialueen luvattomaan käyttöön pitäisi suhtautua jotenkin poikkeavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole mitään järkeä että puomi on ainoa tapa saada sopimussuhde aikaan. Se ei palvele kenenkään etua eikä edusta mitään oikeuksia ja kohtuuksia. Oikeustoimilain mukaan sopimus edellyttää tarjousta ja siihen annettua hyväksyttävää vastausta. Vakiintunut pysäköintikäytäntö vihjaa että kun autoilija on jonnekin autonsa jättänyt, hän sitoutuu vähintäänkin moraalisesti noudattamaan mahdollisia pysäköintiehtoja. Näinollen välttämättömän ja riittävän ehdon pysäköimiselle antaa ja pitää antaa se että autoilija osoittaa suostumuksensa jättämällä auton parkkialueelle.

Joten miksi puomi?

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

IL, sopimussakko väärinpysäköinnistä on edelleenkin lain tarkoittama pysäköintivirhemaksu ja siksi sitä ei voi periä. Ainoastaan laissa tarkoitettu viranomainen voi väärinpysäköinnistä rangaista.

Anonyymi kirjoitti...

Il, puomi ei ole suinkaan ainoa tapa saada sopimussuhde aikaan, mutta se on helppo, selkeä ja kohtuuhintainen ratkaisu.

Miksi pitää vängän väkisin yrittää konstruoida joku sopimussuhde tilanteeseen, jossa siitä ei selvästikään ole kysymys? Kuinka moni oikeasti haluaa sitoutua itsensä rankaisemiseen?

Käyvän hinnan maksaminen pysäköinnistä ja rangaistuksenluontoisen seuraamuksen määrääminen pysäköintivirheestä ovat kaksi täysin eri asiaa.

Jos kyseessä olisi aito sopimus, niin silloinhan useimmat valvontamaksun saaneet maksaisivat sen mukisematta, eikö niin?

Anonyymi kirjoitti...

Jos et ymmärrä miksi joku haluaisi sitoutua itsensä rankaisemiseen, et taida paljoa ymmärtää sopimusteoriasta ja kannustimista yleensäkään.

Kaikki me olemme sitoutuneet itsemme rankaisemiseen kaikenlaisissa sopimuksissa. Esimerkiksi vuokralainen on sitoutunut itsensä rankaisemiseen jos rikkoo vuokrasopimuksen ehtoja. Esimerkkejä on paljon muitakin ja ne ovat ihan ilmeisiä. Tällaisilla rankaisukeinoilla pyritään siihen että varallisuusoikeuden haltijalla olisi mahdollisimman pieni riski.

Tämän lisäksi ihmettelen sitä että miksi tieliikennelaissa sanotaan että pysäkijän on hankittava lupa kiinteistön omistajalta, muttei kuitenkaan voida puhua sopimussuhteesta. Miksi kiinteistönomistajan hyväntahtoisesti tai liiketoimintamielessä järjestämän parkkipaikan pitää olla jokin rajatapaus (pitää hakea lupa mutta eipäs pidäkkään), kun esimerkiksi asuinhuoneisto ei tällainen ole? Onhan ihan selvää että vuorkalaisen pitää hakea kaikissa tilanteissa vuokranantajalta lupa asua asunnossa, ja tällöin kyseessä on sopimussuhde.

Puomit ovat helppoja ja järkeviä ratkaisuja silloin kun parkkihallin pitäjä haluaa asiakkaiden maksavan pysäköinnistä. Mutta mitä järkeä on pystyttää puomisysteemiä silloin kun parkkihallin pitäjän ainoa toivomus on etteivät idiootit jätä autojaan talvisäilytykseen, pelastusteille tai vammaispaikoille? Tähän on paljon helpompi ja oikeudenmukaisempi keino, se että pysäköinti hallissa tunnustetaan sopimussuhteeseen suostumiseksi ja ehtojen noudattamatta jättämisestä maksetaan sopimussakko.

Anonyymi kirjoitti...

Asuinhuoneiston vuokraamisesta on säädetty oma lakinsa, joka sisältää paljon sellaista pakottavaa ainesta, josta osapuolet eivät voi edes sopimuksella poiketa. Esimerkkinä tästä irtisanomisaika.

Parkkipaikan vuokraamisen kohdalla oikeusturvaintressit ovat paljon pienemmät, eikä tällaista erityissääntelyä ole.

Totta kai parkkipaikan vuokraamisesta voidaan sopia ihan mitä tahansa, kunhan pysytellään oikeustoimilain kohtuullisuussäännösten puitteissa.

Se sopimus pitää kuitenkin olla. Ei maanomistaja voi yksipuolisesti mitään maksuvelvollisuutta asettaa sen enempää kuin karkkikauppias ei voi yksipuolisesti rankaista näpistelijöitä.

Kuten mainittu, toisen omaisuuteen on mahdollista ryhtyä myös luvatta. Mitä vähäarvoisemmasta hyödystä on kyse (lyhyt pysäköinti), sitä vaikeampi sitä on tehokkaasti torjua.

Väärinpysäköimisen torjumiseen on lainsäätäjä nähnyt hyväksi ratkaisuksi rangaistuksenluontoisen hallinnollisen maksun nimeltään pysäköintivirhemaksu. Sen määrää poliisi tai kunnallinen pysäköinninvalvoja.

Anonyymi kirjoitti...

Kuten olen itse sanonut, kiinteistön omistajan asettama "rangaistusmaksu" väärinpysäköinnistä ei ole yksipuolinen. On ihan selvää että autoilija osoittaa ehtojen noudattamistahtoa jättäessään auton toisen kiinteistöön. Tämä on mielestäni kaikista räikein väite missä mennään metsään; miksi ihmeessä muka jonkun toisen kiinteistöön saisi jättää autonsa ilman että joutuisi noudattamaan kiinteistönomistajan tahtoa?

Anonyymi kirjoitti...

Ei tässä minnekään metsään olla menossa. Päinvastoin omankädenoikeus on paluuta takaisin metsään. Taitaa joillekin olla vaikeaa ymmärtää lukuisista apua antavista selvityksistä ja oikeuden päätöksistä huolimatta, että rankaisun hoitaa jokin muu taho kuin kiinteistön omistaja tai hänen valtuuttamansa yksityinen vigilantti.

Kiinteistön omistaja voi tehdä konkludenttisesti tai vaikka ilman ihan millaisia sopimuksia tahansa, mutta ne eivät saa lainsuojaa, eli eivät tule ikinä perintäkelpoisiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Omankädenoikeutta harjoittaa sellainen autoilija joka jättää romukasansa toisen kiinteistöön noudattamatta syntyvää sopimussuhdetta ja yleisesti tunnustettuja hyviä pysäköintitapoja.

Törkeyden puolelle menee se että itkee jo maksetuista parkkisakoista jotka sai rikottuaan selvän sopimuksen.

Tai samapa se minulle jos tällainen kannattamanne käytäntö yleistyy. Saapahan jatkossa matkustaa taksissa ilmaiseksi ja periä ravintolassa syödyistä lounaista maksut takaisin. Voi olla että yhteiskunta muuttaa sitten muotoaan johonkin toiseen suuntaan josta voitte taas alkaa itkemisen.

Anonyymi kirjoitti...

Ei siis vieläkään mennyt jakeluun se tosiasia kenellä on oikeus rankaista kiinteistön omistajan määräämästä pysäköintikiellosta ja siitä mikä sopimus on lainsuojainen ja mikä ei.

Onnea vaan elämässä tuollaisella oikeuskäsityksellä. Vai vielä "selvän sopimuksen". ROTLF paitsi että en viitsi enää kieriskellä lattialla.

BTW: Kokeile taksissa tai ravintolassa mainitsemaasi analogiaa. Katsotaan kuinka rouvan käy....

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"itkee jo maksetuista parkkisakoista jotka sai rikottuaan selvän sopimuksen."

Pysäköintivirhemaksua EI VOI SAADA sopimusrikkomuksella.

Mikä siinä Suomen laissa on niin hankala käsittää?

Anonyymi kirjoitti...

IL:"Saapahan jatkossa matkustaa taksissa ilmaiseksi ja periä ravintolassa syödyistä lounaista maksut takaisin."

Jep! Käypä ihmeessä kokeilemassa! Ravintolassa sinut nauretaan pihalle ja kun et suostu taksimaksuasi maksamaan, niin läväyttääkö kuski sinulle 100€:n maksun, kun et tunnusta yleisesti hyväksyttyjä taksimatkustustapoja? Eipä taida. Veikkaan, että soittaa poliisin paikalle.

Kerro sitten miten kävi.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"Saapahan jatkossa matkustaa taksissa ilmaiseksi ja periä ravintolassa syödyistä lounaista maksut takaisin"

Kummassakaan tapauksessa kyse ei ole rangaistuksesta, vaan palvelumaksusta, jonka sitoudut maksamaan käyttämällä palvelua.

Pysäköintivirheestä laskuttaminen taas on laissa määritellystä rikkomuksesta aiheutuva rangaistus, joka on edelleenkin vain julkisen vallan määrättävissä.

Anonyymi kirjoitti...

Ja asia saa näemmä tietyt piirit laventamaan laittomaksi todettua pysäköinninvalvontaa:

Nimittäin, maksulliset p-alueet, joissa käytetään puomeja ja maksulappuja, sekä sanktioita.

Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos nappia painaa ja sen parkkilapun ottaa, sekä ajaa ylösnousseen puomin ohi, niin tietoisuus siitä, että on sitoutunut ao. laitoksen sääntöihin, toteutuu.
Sitten nämä "pykälänikkarit" vääntävät jä kääntävät asiassa, joutuuko maksamaan kadonneen parkkilapun, 50 euron sanktiota on vilauteltu. Pääsekö pälkähästä vetoamalla esim. että kaveri on ajanut sen kinnerin ja toinen sen ulos ajamalla ei ole maksuvelvollinen. Tai sitten johonkin muuhun pykälään . . . . .

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Silloin kyseessä on palvelumaksu, eikä rangaistus väärinpysäköinnistä. Joko korvataan parkkialueen käytöstä tai lipukkeen hukkaamisesta tai sekä että.

Ei siis liity aiheeseen mitenkään.

Anonyymi kirjoitti...

>>>> Ei siis liity aiheeseen mitenkään. <<<< Nooh` olempa toista mieltä asiasta. Näemmä jonkinmoinen "buumi" että kaikkea yksityistä pysäköintiä / siihen liittyvää maksuja vastutetaan.
On Late kavereineen tehneet varsinaisen karhunpalvelun, kun menivät pilaamaan kunnon yrittäjien maineen.

Anonyymi kirjoitti...

Järjestelmä puomi + maksulappu on täysin OK. Silloin maksetaan käytetystä ajasta - maksu on todellisen hyödykkeen hinta, eikä mikään rangaistus.

Toki myös maksulapun hukkaamiselle pitää voida joku hinta asettaa. Maksulapun tarkoitushan on todentaa pysäköintiin käytetty aika, joka luonnollisesti on kytköksissä palvelun lopulliseen hintaan. Ainakin sellainen tilanne, jossa maksulapun "hukkaamalla" voisi selvitä pienemmällä kustannuksella kuin todellisesta ajasta maksamalla, olisi aika erikoinen.

Maksulapun hukkaamisesta perittävä maksu on varsin puhdas malliesimerkki sopimussakosta. Autoilija antaa automaatin kanssa operoidessaan, toisin kuin pelkästään pysäköimällä, selkeän tahdonilmaisun sopimussuhteeseen, ja tähän sopimukseen sisältyy sopimussakkoehto maksulipukkeen kadotessa. Ehto on täysin pätevä niin kauan, kunhan sitä ei ole pidettävä kohtuuttomana.

Missä raja sitten menee, sitä on vaikea sanoa. Täysin selvää on, että esimerkiksi satojen eurojen suuruinen maksu lipukkeen kadotessa tai turmeltuessa olisi sopimusehtona kohtuuton ja siten pätemätön. Viisikymmpiä on siinä rajoilla ja vaikuttaa kieltämättä huolellisesti harkitulta - tuohon hintaan kukaan tuskin lähtee oikeudessa kokeilemaan kohtuullisuuden rajoja.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Täällä Hervannassa Kauppakesku DUO:n parkkihallissa tuo sopimussakko on 20e, eli jos hukkaat lipukkeen. Myös yli 24 tuntia pysäköinti on 20e.

Tuo sopimussakko ei ole siis rangaistus laissa määritellystä rikkeestä. Jos tuonne halliin pysäköisi poikittain ruutuun tai minne sattuu, niin silloin ainoa keino rangaista ko. asiasta olisi pysäköintivirhemaksu viranomaisen toimesta.

Eli on anonyymilla puurot ja vellit sekaisin.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä "vaakerluntin"pojulla itsellään on ne vellit sekaisin, vieläpä Tampereella, nääs.

Missään vaiheessa, en nähdäkseni kirjoittanut, nimenomaan sopimussakosta. Jos sellainen kuva jäi, niin . . . . . . luulin, että tällä palstalla on järkevämpää keskustelua, kuin esim. suomi24:lla.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

Pahoitteluni jos olen ymmärtänyt alla olevan väärin.

"Nooh` olempa toista mieltä asiasta. Näemmä jonkinmoinen "buumi" että kaikkea yksityistä pysäköintiä / siihen liittyvää maksuja vastutetaan."

Ei todellakaan kukaan vastusta pysäköintiä tai siihen liittyviä maksuja, vaan väärinpysäköinnistä annettavaa rangaistusta muun kuin viranomaisen puolesta.

Anonyymi kirjoitti...

Jaakko, olet ihan liian helposti johdateltavissa. Lopeta jo tuo sopimussakosta paasaminen pysäköinnin yhteydessä. Jos tuo DUO esittää että hukattu lippu maksaa hukkaajalle 20€, onko hinta sama jos lipun magneettiraita ei toimi? Saattaahan lippu olla vaikka viime elokuulta...

Autoilija antaa automaatin kanssa operoidessaan, toisin kuin pelkästään pysäköimällä, selkeän tahdonilmaisun sopimussuhteeseen
Tämä on nyt tämä helppo perustelu, miksi sakotuksen pitäisi perustua sopimusoikeuteen. Asia kun ei vain näin Suomessa ole. Vai jättääkö kunnallinen valvoja kirjoittamatta virhemaksun, jos autoilija ei ole käynyt parkkiautomaatilla ja näin ollen jättänyt hyväksymättä pysäköintisopimuksensa!

Anonyymi kirjoitti...

Autoilija antaa automaatin kanssa operoidessaan, toisin kuin pelkästään pysäköimällä, selkeän tahdonilmaisun sopimussuhteeseen
Tämä on nyt tämä helppo perustelu, miksi sakotuksen pitäisi perustua sopimusoikeuteen. Asia kun ei vain näin Suomessa ole. Vai jättääkö kunnallinen valvoja kirjoittamatta virhemaksun, jos autoilija ei ole käynyt parkkiautomaatilla ja näin ollen jättänyt hyväksymättä pysäköintisopimuksensa!


Henkilö, joka pysäköi auton maksulliselle paikalle suorittamatta maksua, pysäköi luvatta. Kunnallinen valvoja määrää luvattomasta pysäköinnistä pysäköintivirhemaksun, kuten laki edellyttää. Pysäköintivirhemaksu ei perustu konstruitiiviseen sopimussuhteeseen, vaan nimenomaan siihen, että on pysäköity ilman siihen oikeuttavaa sopimusta.

Yksityisoikeudellinen pysäköinninvalvontamaksu ei sopimussakkona ole tällaisessa tilanteessa mahdollinen, koska sitä sopimusta ei ole olemassa.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"Jaakko, olet ihan liian helposti johdateltavissa. Lopeta jo tuo sopimussakosta paasaminen pysäköinnin yhteydessä."

No kerrotko siten mikä tuo 20€ on, jos ei sopimussakko?

"Jos tuo DUO esittää että hukattu lippu maksaa hukkaajalle 20€, onko hinta sama jos lipun magneettiraita ei toimi? Saattaahan lippu olla vaikka viime elokuulta..."

Ei välttämättä, sillä puomin pikapuhelimeen vastaava henkilö voi kysyä, että milloin tulit halliin ja ainakin jotkin hallit kuvaavat kaikki sisääntulijat, joten tarkistus on helppoa.

Lisäksi kone printtaa lipukkeeseen päivämäärän, kelloajan ja tarkisteen, joten jo siitä selviää onko se otettu milloin. Muussa tapauksessa on kyse hävinneestä lipukkeesta.

Anonyymi kirjoitti...

Ei välttämättä, sillä puomin pikapuhelimeen vastaava henkilö voi kysyä, että milloin tulit halliin ja ainakin jotkin hallit kuvaavat kaikki sisääntulijat, joten tarkistus on helppoa.

Onko se 20€ maksimisumma minkä pysäköinnistä voi joutua maksamaan? Vai onko se esim. vuorokauden mittaisen pysäköinnin maksu? Ja miksi et voi hukattuasi lipun soittaa pikapuhelimella ja kertoa, että ajoit halliin n. 10:30? Jos 20€ on maksimi, suosisin paikkaa esim. auton seisottamasti kyseisessä hallissa talven yli... Ja varmasti tuota 20€maksun kestävyyttä ei ole käyty testaamassa oikeusasteissa.


Pysäköintivirhemaksu ei perustu konstruitiiviseen sopimussuhteeseen, vaan nimenomaan siihen, että on pysäköity ilman siihen oikeuttavaa sopimusta.


Nytkö yrität väittää että pysäköintivirhemaksu onkin sopimusoikeudellinen sakko, joka perustuu siihen, että et ole hyväksynyt VIRALLISTEN liikennemerkkien osoittamaa sopimusta? Jep jep. Ja minäkin olen valtion ja muiden kanssaihmisten kanssa tehnyt yksityisoikeudellisen sopimuksen, olemaan murhaamatta, tappamatta, raiskaamatta... Mutta hienosti sinne on heitettu mukaan melkein oikein kirjoitettu sivistyssana...

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"Onko se 20€ maksimisumma minkä pysäköinnistä voi joutua maksamaan?"

Täytyy käydä tarkistamassa ennen kuin vastaan tähän, sillä muistan kyllä itsekin miettineeni että onpa halpa talvisäilytyspaikka...

Pysäköintivirhemaksu ei ole sopimusoikeudellinen sakko, koska mitään sopimusta ei ole olemassa, vaan kyse on laissa määritellystä teosta aiheutuva rangaistus.

Anonyymi kirjoitti...

Jaakko, Jaakko rauhoituhan vähän, vaikka vuoden Tamperelainen onkin Ransu ja sai palan rotvallia . . .

Sen "kadotetun" pysäköintilapun hinta on lienee mallia vuorokausi, pari tsm. Eli jos talvipaikkaa halajat, niin tuskimpa muutamaa vuorokautta pidempää se ajokkisi siellä lojuu . . . .
Yksinkertaisesti yrittäjä pyytää virka-apua poliisilta tai kunnan pysäköinninvalvonnolta, jolloin heidän "hellässä huomassa" ajokki siirretään kunnan varastoon. Voipi jälkikäteen sanktiona tulla kutsu käräjille, sen pysäköintilaitoksen järjestämänä. (ns. ilmaisia lounaita ei ole) . . . . . Eli pahimmillaan joudut, lunastamaan ajokin, saat pysäköintivirhemaksun ja joudut maksamaan siitä pysäköinnistä yrittäjälle. Eli "joidenkin" mantra sopimussakosta ei päde, muuten kuin ao. hokijan pääkopan sisällä.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

En halaja talvisäilytyspaikkaa, kun ei autoakaan ole. Kyllähän sinne pysäköidä saa niin kauan kuin haluaa, se sitten vain maksaa ja kuten sanoin, täytyy ensi kerran siellä alhaalla käydessä kurkata pömpelin kyljestä tarra, että oliko se 20€ per vuorokausi vai miten.

Anonyymi kirjoitti...

Toki Jaakko toki, sinnekin saa varmaan saa pysäköidä juuri niin pitkäksi aikaa, kun "perse kestää".
Toki, yrittäjä voi myös rajoittaa sitä pitkäaikaispysäköintiä; Mitä useampi maksaa sen muutaman euron / päivä / paikka, niin tuottavampaa se lienee on. Se yrittäjän oikeus valita asiaakkansa, näääääääs.

Anonyymi kirjoitti...

"Nytkö yrität väittää että pysäköintivirhemaksu onkin sopimusoikeudellinen sakko, joka perustuu siihen, että et ole hyväksynyt VIRALLISTEN liikennemerkkien osoittamaa sopimusta? Jep jep. Ja minäkin olen valtion ja muiden kanssaihmisten kanssa tehnyt yksityisoikeudellisen sopimuksen, olemaan murhaamatta, tappamatta, raiskaamatta... Mutta hienosti sinne on heitettu mukaan melkein oikein kirjoitettu sivistyssana..."

En todellakaan yritä väittää mitään tuollaista. Irvailusi osoittaa, että et ole lainkaan ymmärtänyt, mitä viestini tarkoittaa. Yritetäänpä vielä kerran vääntää rautalangasta:

On pysäköity ILMAN siihen oikeuttavaa sopimusta. MITÄÄN sopimusta ei siten ole olemassa, ei sen enempää kenenkään yksityisen tahon kuin "yhteiskunnankaan" kanssa. Ollaan TILASSA, JOSSA SOPIMUSTA EI OLE.

Pysäköinti olisi ollut sallittua vain, jos tällaisesta olisi SOVITTU.

Kuten mainittu, SOPIMUSTA EI OLLUT.

Näin ollen pysäköinti on ollut LUVATONTA.

Luvaton pysäköinti on tosiseikka, joka antaa JULKISELLE PYSÄKÖINNINVALVOJALLE LAIN NOJALLA KELPOISUUDEN määrätä pysäköintivirhemaksu.

Pysäköintivirhemaksu ei perustu SOPIMUKSEEN, vaan LAKIIN.

SOPIMUSSAKKO voi perustua vain SOPIMUKSEEN.

Jos SOPIMUSTA ei ole, ei myöskään sopimussakko voi toteutua.

Jos SOPIMUSTA ei ole, pysäköinti on OIKEUDETONTA.

Mikä tässä on epäselvää? Ja mikä olikaan se sivistyssana, joka oli väärin kirjoitettu?

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi anomyymille;

>>>Nytkö yrität väittää että pysäköintivirhemaksu onkin sopimusoikeudellinen sakko, <<<< En todellakaan yritä tai muutoinkaan väittä, että pysäköintivirhemaksu olisi sopimusoikeudellinen "sakko". Kuvaamassani kuviitteellisessa tilanteessa, yrittäjä saa ns. herneen nenäänsä ja tilaa viranomaiset hinauttamaan sen kinnerin pois ja samalla vaatii, alueen omistajan/haltijan suomalla painoarvolla antamaan sen virallisen pysäköintivirhemaksun. Ja vielä herne nenässä menee kammarille ja tekee rikosilmoituksen ao. yhtiön asettamien ehtojen rikkomisesta ja vaatii sen perustteella kyseisen p-paikan menetettyjä tuloja kinnerin rekisteriin merkityltä omistajalta / haltijalta . . . . .

Niin . . . . . Fagerlundin Jaakon kanssa asiasta kirjoiteltiin, eikä meillä "sivistyssanoita" ollut ongelmaa, mutta näemmä sinulla on . . . . Toisaalta kannattaisiko lukea ihan ajan kanssa ja ajatuksella, mitä "kirjeenvaihdossamme" kirjoitimme ja omasta puolestani jonkinmoiseen yhteisymmärtämykseen pääsimme.
Näemmä sinulla on lienee jonkinmoinen sopimussakko - syndroomaa . . . . . .

Ja ihan tiedoksi: Olen Helsingisssä painiskellut kiinteistöjen omistajien edustajana vuodesta 2000, viranomaisten kanssa hyvällä yhteistyöllä, että ao. alueilla ei väärinpysäköintiä ei olisi. Eli lainsäädäntö on tuttua.
On tullut "annetuksi" tai oikeammin järjestetyksi yli 400 pysäköintivirhemaksua, sekä muutama sitkeän väärinpysäköijän kulkuneuvon siirrättäminen pysäköintiviraston "häkkiin Tattarinsuolle". Oli kyllä näillä yksityisillä tunkua alueelle, mutta eipä omistajat menneet halpaan.

Ja pientä pohdiskelun aihetta: Saat ykstyisalueellä virallisen pysäköintivirhemaksun, niin missä tapauksessa sinun ei tarvitse sitä maksaa ? ? ? Siis normipiha/ kieltomerkit kunnossa, eikä mitään lisämerkkejä pysäköinninvalvonnasta erikseen.

Anonyymi kirjoitti...

On pysäköity ILMAN siihen oikeuttavaa sopimusta. MITÄÄN sopimusta ei siten ole olemassa, ei sen enempää kenenkään yksityisen tahon kuin "yhteiskunnankaan" kanssa. Ollaan TILASSA, JOSSA SOPIMUSTA EI OLE.

Nuo perustelusi ja päättelyketjusi on aika alkeellinen.

Vähän samaa tasoa kuin seuraava:

Hauki on KALA

Lohi om KALA

Lohi on ARVOKALA

Hauki on ARVOKALA


Hyvää viikonloppua vaan.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"Nuo perustelusi ja päättelyketjusi on aika alkeellinen."

Niin, entä sitten? Päättelyketju on hyvin lyhyt ja looginen sekä pitää paikkansa, joten missä vika?

Vai onko vika siinä, että se ei tue laitonta toimintaa?

Anonyymi kirjoitti...

Näemmä arvon anonyymi "kalojensa, arvo sellaisten" kanssa on pudonnut alkuperäisen keskustelun "junasta" mitä tulee pysäköintiin siellä parkkihallissa. Tahi siihen liittyvineen sanktioin, jos ei "pelimiehen" vikaa ole ja toimi otettujen kirjallisten ohjeiden mukaisesti.

Joskus se "alkeelinen" tai siksi tulkittu päättely on parempi vaihtoehto . . . . . . .

Anonyymi kirjoitti...

Joskus se "alkeelinen" tai siksi tulkittu päättely on parempi vaihtoehto . . . . . . .

Voi voi voi...
pysäköintilaitos tarjoaa pysäköintipalveluja.

Sillä ei ole mitään tekemistä sopimusoikeuden ja sopimussakkojen kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Maksamattomuuden hinta
Yksityisoikeudellinen valvontamaksu on sopimusrikkomukseen perustuva saatava. Pysäköintialueilla on esitetty alueelle pysäköimisen ehdot kylteissä. Mikäli ehtoja ei noudateta, syyllistyy ajoneuvon kuljettaja pysäköintivirheeseen ja sopimusrikkomukseen, josta seuraa 40 euron valvontamaksu. Sopimukseen perustuvana valvontamaksu on perimiskelpoinen, kuten mikä tahansa muukin yksityisoikeudellinen saatava.

Oy ParkCom Ab haluaa informoida valvontamaksun saaneita kuljettajia maksamattomuuden hinnasta. Maksamattomat saatavat käyvät läpi normaalin muistutus ja perintäprosessin, jonka jälkeen maksamattomille saataville haetaan maksutuomio käräjäoikeudesta. Maksutuomion saamisen jälkeen saatava voidaan periä ulosottotoimin. Seuraavassa on esitetty vapaaehtoisen perinnän ja oikeudellisen perinnän kustannuksia. Riitautetun saatavan mahdollisesti korvattavaksi tulevat kustannukset voivat olla tuhansia euroja.


Vapaaehtoinen perintä
Tilanteissa joissa maksu laiminlyödään, suoritetaan ensin asian selvittäminen ja perintätoimet lain edellyttämällä tavalla. Laissa saatavien perinnästä säädetään perintäkeinoista sekä kustannusten ylärajoista. Velalliselle lähetetään yhteensä kaksi maksumuistutusta. Maksukehotuskulu ensimmäisestä muistutuksesta on 5 euroa lisättynä viivästyskorolla ja toisen muistutuksen maksukehotuskulu on 4 euroa lisättynä viivästyskorolla.

Mikäli maksu vielä laiminlyödään, lähetetään velalliselle tarvittaessa kolme maksuvaatimusta. Kunkin maksuvaatimuksen perintäkulut ovat 19,45 euroa lisättynä viivästyskorolla. Perintäkulut nousevat korkeimmillaan aina 190 euroon. Mikäli suoritusta ei perinnästä huolimatta ole saatu, selvitetään saatavan peruste käräjäoikeudessa nostettavalla kanteella.


Oikeudenkäyntikuluvastuusta
Mikäli asiassa suoritettavat perintätoimet eivät johda velan maksuun, velkoja voi nostaa asiassa kanteen velallista vastaan käräjäoikeudessa. Kanteen nostaminen on tarpeen, jotta velkoja saa täytäntöönpanokelpoisen ratkaisun, eli ratkaisun joka voidaan laittaa pakkotäytäntöönpanoon ulosottoviranomaisten toimesta. Velottavan määrän, eli pääoman, lisäksi vaaditaan samalla asian aiheuttamat perintäkulut ja oikeudenkäyntikulut, nämä kaikki viivästyskorkoineen.

Riidattomat asiat

Mikäli asia ei ole riitainen, eli velallinen ei ole kiistänyt velkaa perusteeltaan eikä määrältään, asia voidaan saattaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi oikeudenkäymiskaaren ("OK") 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla suppealla haastehakemuksella. Jos asia pysyy riidattomana, se ratkaistaan tuomioistuimessa valmistelua jatkamatta yksipuolisella tuomiolla. Tällaisessa tilanteessa oikeudenkäyntikulujen korvausvastuu määräytyy OK 21 luvun 8 c §:n perusteella, jonka nojalla on annettu oikeusministeriön asetus (1311/2001). Asetuksen 2 §:n mukaan oikeudenkäyntikulut tuomitaan asian vaatiman työmäärän perusteella joko perustaksan tai korkean taksan mukaisesti seuraavasti:

Velan pääoma 250 euroa tai vähemmän Velan pääoma yli 250 euroa
Perustaksa 192 euroa 222 euroa
Korkea taksa 267 euroa 302 euroa


Riitaiset asiat

Asia on riitainen, jos velallinen kiistää saatavan perusteen ja / tai määrän.

Mikäli asia on riitainen jo ennen tuomioistuinkäsittelyä, kanne on nostettava OK 5 luvun 2 §:ssä säännellyin tavoin laajempana, kuin jos kyse olisi riidattomasta asiasta. Jos velallinen riidattomana aloitetun asian käsittelyn aikana kiistää saatavan perusteen tai määrän, asia muuttuu riitaiseksi.

Oikeudenkäyntikuluvastuun pääsääntö riitaisissa asioissa on OK 21 luvun 1 §:ssä, jonka mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

Oikeudenkäynneissä käytettävien asiamiesten / avustajien laskutus perustuu pääsääntöisesti tuntilaskutukseen. Suomen Asianajoliittoon kuuluvien lakimiesten, eli asianajajien tuntihinnat pääkaupunkiseudulla ovat keskimäärin välillä 150 - 250 euroa (+ alv 22 %). Oikeudenkäyntikulut riitaisen velkomusasian käsittelystä tuomioistuimessa nousevat siten tuhansiin euroihin.

Mikäli hävinnyt osapuoli on itse käyttänyt asiamiestä / avustajaa, maksettavaksi tulee käytännössä vastapuolen kulujen lisäksi omat oikeudenkäyntikulut.

Oy ParkCom Ab

Anonyymi kirjoitti...

Näemmä arvon anonyymi "kalojensa, arvo sellaisten" kanssa on pudonnut alkuperäisen keskustelun "junasta" mitä tulee pysäköintiin siellä parkkihallissa. Tahi siihen liittyvineen sanktioin, jos ei "pelimiehen" vikaa ole ja toimi otettujen kirjallisten ohjeiden mukaisesti.

Joskus se "alkeelinen" tai siksi tulkittu päättely on parempi vaihtoehto . . . . . . .


En tiedä, jotenkin tämän vastauksen tyyli, rakenne ja sanamuodot muistuttavat hirveästi J. Virolaisen sanankäänteitä. Saatan olla väärässä.

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"Maksamattomuuden hinta"

Parahin anonyymi, oliko tälle tunnetun paskapuheen lainaamiselle jokin syy?

Anonyymi kirjoitti...

>>> Näemmä arvon anonyymi "kalojensa, arvo sellaisten" kanssa on pudonnut alkuperäisen keskustelun "junasta" mitä tulee pysäköintiin siellä parkkihallissa. Tahi siihen liittyvineen sanktioin, jos ei "pelimiehen" vikaa ole ja toimi otettujen kirjallisten ohjeiden mukaisesti.

Joskus se "alkeelinen" tai siksi tulkittu päättely on parempi vaihtoehto . . . . . . . <<<<< kappas, näemmä joskus seura tekee kaltaisekseen, sano. Näemmä täällä:kin asiallinen kirjoittelu menee enenmän tai vähemmän kaiken maailman "kalasteluksi".

Kokeilkaa, ystävät hyvät kokeilkaa maksullisessa pysäköintilaitoksessa, miten "äijän käy" tai pikemminkin paljonko tuli maksamaan . . . . .


No, toisaalta jonkinmoista tietämättömyyttä suurimmalla osalla, ellei peräti kaikilla kirjoittajilla on, kerta pohdiskeluuni kukaan ei pysty vastaamaan . . . . . asiallisesti >>>> Saat ykstyisalueellä virallisen pysäköintivirhemaksun, niin missä tapauksessa sinun ei tarvitse sitä maksaa ? ? ? Siis normipiha/ kieltomerkit kunnossa, eikä mitään lisämerkkejä pysäköinninvalvonnasta erikseen tai pelastustie. <<<< Minulle se on täysin "selvää kuin pläkki" kuten koko pysäkönnin "anatomia".

Anonyymi kirjoitti...

No, toisaalta jonkinmoista tietämättömyyttä suurimmalla osalla, ellei peräti kaikilla kirjoittajilla on, kerta pohdiskeluuni kukaan ei pysty vastaamaan

En nyt ymmärrä mikä sulla tässä on ongelma. Ei kai kukaan ole väittänyt että yksityisellä alueella saatua kunnallisen pysäköintivalvojan tai poliisin maksua tarvitsisi maksaa. Toisaalta siitäkään ei taida olla hallinto-oikeuksilta ennakkopäätöstä...
Tällöin virhemaksu ei kuitenkaan perustu sopimusoikeuteen!

Toisekseen pelastustiellä ei voi edes saada pysäköintivirhemaksua, arvon anonyymi!

Kokeilkaa, ystävät hyvät kokeilkaa maksullisessa pysäköintilaitoksessa, miten "äijän käy" tai pikemminkin paljonko tuli maksamaan . . . . .

Mitähän sä nyt edes tällä vihjailulla tarkoitat?

Anonyymi kirjoitti...

Edelliseen kommenttiin "pieni" korjaus.

Ei kai kukaan ole väittänyt että yksityisellä alueella saatua kunnallisen pysäköintivalvojan tai poliisin maksua EI tarvitsisi maksaa

Anonyymi kirjoitti...

Arvon 18 helmikuulta anonyymit kommentoijat;

Juuri "kommentoinnillanne" olette osoittaneet tietämättömyytenne, sillä yksityiselle alueella saatu se virallinen pysäköintivirhemaksu ei yksin riitä, sillä ao. maksun liitteenä/mukana tulee olla (helsingissä keltainen) lisä"lappu" jossa ilmenee ao. maksun pyytäjän tietoja . . . kiinteistöalue/osoite/ajoneuvo + rek. / allekirjoitus (selvennyksineen) puh.numero ja status, ketä kirjoitutti virhemaksun.


Kyseinen lapusta jää pysäköinninvalvojille/poliisille kaksoiskappele . . . . . ihan sitä varten, että joku muuten vaan ajattelee kiistää . . . . . . tai jättää maksamatta . . . . . sitä ihan virallista ja laillista.

Ja semmoinen "vekkuli" yksityiskohta . . . . . ao. tavalla saadun pysäköintivirhemaksun peruuttamista voi ainoastaan pyytää liitteen allekirjoittanut henkilö. Toki pysäköinninvalvonasta vastaava voi myös perua sen virhemaksun erittäin painavista syistä, mutta eipä kertaakaan vastaavaa ole tullut eteen . . . . . .

Anonyymi kirjoitti...

Ja semmoinen "vekkuli" yksityiskohta

Näinhän tuo homma yleensä on toiminut (Sellossa ovat kuulemma mukaan ottaneet suoremman tavan, näin ainakin olen ymmärtänyt). Ja edelleenkään en ole kiistänyt, etteikö kunnallisen valvojan tai poliisin lappua tarvitsisi maksaa, jos lain vaatimukset ovat täyttyneet. Mikä sinulla tässä nyt on niin vaikea ymmärtää? Vai haluatko vain paukutella henkseleitäsi tällä "suurella yleistiedolla" siitä, miten esim. Helsingissä kunnallinen valvoja on toiminut yksityisalueilla ainakin jo jostain 90-luvun puolivälistä (aikaisemmasta minulla ei ole tietoa).

Mutta kerrotko jo arvon "laputtaja", miten tuo liittyy sopimusoikeuteen tai maksulliseen pysäköintihalliin ja siellä pysäköintiin?

ps. oletko laputtanut myös pelastustiellä niin että kunnallinen valvoja on kirjoittanut pysäköintivirhemaksun?

Anonyymi kirjoitti...

Ensinäkin, aina pelastustielle pysäköineelle olen tilannut, poliisin.

Toistaiseksi, jos et näe mitään asiayhteyttä, niin . . . . ei voi mitään. Toki, jonkinmoinen "sopimus" tulee solmituksi, kun otat sen pysäköintilapun ja puomi aukeaa ja ajat puomin ohi ?? Niin, eikä se pysäköintihalli silloin ole maksullinen ????

Kolmanneksi, ymmärryksesi määrä miten esim. Sellossa pysäköinninvalvonta hoidetaan, ei juurikaan hämmästytä.
Et näemmä ymmärrä, yksityisalueelle pysäköintiä ja millä "ehdoilla" kunnalliset valvojan voivat sen pysäköintivalvontamaksun väärinpysäköijän ajoneuvoon laittaa. Toki laki suo tähänkin mahdollisuuden; kiinteistön omistajan ja kunnallinen pysäköinninvalvonta voi tehdä sopimuksen; vastikkeettoman sellaisen, että ao. viranomainen voi ilman kiinteistön omistajan "lisälappua" suorittaa sen pysäköintivirhemaksun laittamisen.

Tosiaan, en todellakkaan halua "paukutella henkseleitä" tahi muuta vastaavaa, mutta . . . . . . lueppa takasinpäin mitä väki melkeimpä " mutulla" kirjoittaa.
Minulle kun on vaan täysin selvää, mitä pysäköintiin tulee niin yksityisalueilla, kuin pelastusteilläkin.

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaisko ottaa muuta Valiumi välillä.

mitä väki melkeimpä " mutulla" kirjoittaa

Toistaiseksi, jos et näe mitään asiayhteyttä, niin . . . . ei voi mitään. Toki, jonkinmoinen "sopimus" tulee solmituksi, kun otat sen pysäköintilapun ja puomi aukeaa ja ajat puomin ohi ??

Kun olet noin kaikkitietävä, niin kerrohan mikä se sopimus on?

ymmärryksesi määrä miten esim. Sellossa pysäköinninvalvonta hoidetaan

Se käsitys minkä itse olen Sellon valvonnasta saanut on, että siellä on ensimmäistä kertaa korvattu kiinteistön omistajan huomautuslappu seinään ruuvatuilla yleisillä kylteillä (jotka eivät ole virallisia liikennemerkkejä). Ainakaan en ole aikaisemmin moisesta kuullut. Mutta olin kuullut tai en, niin ainakaan tätä tulkintaa PVML:sta ei ole käyty hallinto-oikeudessa testaamassa.

Mutta onneksi sinä sentään sen tiedät varmasti oikeaksi...

Jaakko Fagerlund kirjoitti...

"Toistaiseksi, jos et näe mitään asiayhteyttä, niin . . . . ei voi mitään."

Kukaan muu ei tunnu sitä asiayhteyttä näkevän, joten selventäisitkö kiitos kantaasi ja selittäisit tämän asiayhteyden?

"Toki, jonkinmoinen "sopimus" tulee solmituksi, kun otat sen pysäköintilapun ja puomi aukeaa ja ajat puomin ohi ??"

Kyllä, pysäköinnistä on silloin solmittu sopimus ja tällöin autoilija on velvollinen maksamaan pysäköinnistään. Täysin selvää sopimusoikeutta.

Taannoin soitin poliisin tämän kerrostalon pihalla paikalleni parkkeeranneen auton takia, tulivat parissa tunnissa ja kirjoittivat pysäköintivirhemaksun. En tiedä sitten, että onko tässä jokin asetuksellinen ero pysäköinninvalvojiin, jos he joutuvat hankkimaan jonkin maanomistajan/kiinteistönhaltijan/tmv. allekirjoituksen.

Anonyymi kirjoitti...

Jaakolla; Pysäköintipaikan vuokratessa olet ao. paikan haltija tottakai, joten aivan sama, kunpi sen virhemaksun laittaa; Tarkimmat voivat pyytää ao. vuokrasopimusta nähtäväksi.

Valium- anonyymille:
Ei sinänsä ole yllättävää, että sinne niitä EI-virallisia liikennemerkkejä on ruuvattu "kansan ihmeteltäväksi". Ompahan informatiivinen vaikutus, ettei "valveutunut"väki (omasta mielestään) turhaan Espoon pysäköininvalvonnan puhelinlinjoja soitoillaan tuki.

Anonyymi kirjoitti...

Ei sinänsä ole yllättävää, että sinne niitä EI-virallisia liikennemerkkejä on ruuvattu "kansan ihmeteltäväksi".

Sinäkö se olit joka peräänkuulutti asiallisia vastauksia. Voi voi...

Kannattaisiko ensin käydä lukemassa vaikka blogitekstin otsikko "SOPIMUKSEN SYNTYMISESTÄ YKSITYISESSÄ PYSÄKÖINNINVALVONNASSA".

Taidat olla joku taloyhtiön PJ tai isännöitsijä, joka on saanut valtuuden käydä huomautuksia kirjoitelemassa. Ja säälittävää kyllä, se on noussut hattuun. Laista et näytä kuitenkaan tunnu tietävän mitään, vaan vain sen, miten asia on käytännössä hoidettu.

Anonyymi kirjoitti...

Valium - anomyymille. . .
Toki lääkehöyryssäsi lienet ymmäränyt väärin . . . . . jos ylipäätänsä olet "kartalla" sellaista sattuu . . . . saman vaikutsen saat kuulemma diapameilla . . . . .

Ihan turhaan yrität samaistaa sen yksityisen ( todettu 2:ssa oikeusistuimessa laittomaksi) ja virallisen payäköinninvalvonnan.

Edelleen ne ovat kaksi eri asiaa: kansantajuisesti; "Rankaisu" "valta" on vain viranomaisilla . . . . . .

Anonyymi kirjoitti...

Kansantajuisesti "Taidat olla sisäänlukutaidoton idiootti!"

Anonyymi kirjoitti...

Ihanata ihananta

ParkPatrolin nettisivut

This Account Has Been Suspended

Please contact the billing/support department as soon as possible.

ON TAINUT RAHAT LOPPUA LAURI MUSTOSELTA ... HAHAHAHAH

Anonyymi kirjoitti...

Hahahahha

www.parkpatrol.fi

hahahahahah

www.parkcom.fi

hahahahahah


www.seta.fi


hahahahaha

www.aretan.com ( rahat loppuneet )

hahahahaha

www.gay.fi

hahahahaha

www.hbl.fi

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Katso KKO 2010:23; ennakkopäätös annettu tänään 16.3.2010

Hahahahaaaa!