Helsingin kaupungin opetusvirastossa erityisopetuspäätösten käsittely on täysin mielivaltaista ja osittain hallintolain ja perusopetuslain vastaista. Erityisopetuspaikkoja halutaan karsia kustannusten säästämiseksi. Samalla poljetaan räikeästi oppilaiden perus- ja ihmisoikeuksia.Silloin kun oppilaalla ei vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön, tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi ole edellytyksiä saavuttaa perusopetuksen tavoitteita, tulee oppilaalle tehdä erityisopetuspäätös. Vaikeimmissa tapauksissa erityisopetusta annetaan erityisluokalla ja lievemmissä tapauksissa oppilaan omassa yleisopetuksen ryhmässä integroituna. Jokaiselle oppilaalle, jolla on erityisopetuspäätös, laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Erityisopetushakemukseen tulee liittää lasta tutkineen lääkärin tai psykologin lausunto. Perusopetuslaki (21.8.1998/628) takaa oppilaalle oikeuden erityisopetukseen silloin kun tuen tarve on asiantuntijalausuntojen pohjalta tarpeellinen. Helsingin opetusviraston tekemän päätöksen erityisopetuksesta on siis käytännössä perustuttava lasta tutkineiden ja hoitaneiden asiantuntijoiden antamiin suosituksiin.
Päätösprosessi Helsingin kaupungin opetusvirastossa
Helsinki on jaettu koulualueisiin. Helsingin kaupungin opetusvirasto käyttää asiantuntijoina koulualueiden vastaavia erityisopettajia sekä psykologeja. Suosituksen päätökselle tekevät eri alueen kuin lapsen koulualueen vastaava erityisopettaja ja psykologi. Asiantuntijakierroksen jälkeen hakemus menee opetusviraston erityisopetuksesta vastaavalle suunnittelijalle joka opetusviraston opetuspäällikön kanssa tekee asiasta lopullisen päätöksen. Päätös toimitetaan kirjallisena huoltajille. Huoltajat voivat valittaa kielteisestä päätöksestä aluehallintovirastoon. Aluehallintoviraston tekemän päätöksen voi viedä käsiteltäväksi hallinto-oikeuteen.
Mielivaltaista toimintaa erityisopetushakemusten käsittelyssä
Helsingin kaupungin opetusvirastossa erityisopetushakemuksia käsittelevät asiantuntijat, alueelliset erityisopettajat ja psykologit, eivät perustele tekemiänsä päätöksiä mitenkään. Käytännössä asiantuntijat, oppilaaseen liittyviä lausuntoja lukiessaan, eivät kirjaa minkäänlaisia perusteluja ratkaisusuositukselleen. Eivät edes silloin kun suositus on kielteinen. Päätösten oikeudenmukaisuudesta tai laillisuudesta ei ole mitään takeita. Päätös ei muutu lailliseksi sillä, että päätöksessä on opetusviraston opetuspäällikön allekirjoitus. Opetusviraston erityisopetuksen suunnittelijan pitäisi tarkistaa opetusviraston asiantuntijoiden tekemät kielteiset päätökset ja niiden perustelut. Miten suositus tarkistetaan kun suositukselle ei ole kirjattu alunperinkään perusteluja? Opetuspäälliköllä on taas päätösten allekirjoitusoikeus jossa hän toimii puhtaasti kumileimasimen roolissa.
Hallintolain (6.6.2003/434) ja hyvän hallintotavan mukaisesti viranomaisen on perusteltava päätöksensä. Huoltajille toimitetussa opetuspäällikön allekirjoittamassa päätöksessä pitäisi nimenomaisesti käydä ilmi ne syyt miksi opetusvirasto on katsonut että oppilas ei tarvitse lasta hoitavien asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta eritysopetustukea. Osa vanhemmista on kysellyt kielteisen päätöksen perusteluja. Opetusvirastosta ei kuitenkaan tähän ole osattu vastata, koska viraston käyttämät asiantuntijat eivät ole kirjannet asiasta mitään. Perusteluja päätökselle ei ole olemassa. Vanhemmat ovat myös vaatineet tietää lapsensa hakemuksen käsitelleiden asiantuntijaroolissa toimineiden eritysopettajien ja psykologien nimet keskustellakseen asiasta heidän kanssaan. Opetusvirasto on tästä ensin kieltäytynyt, mutta myöhemmin ainakin muutamassa tapauksessa antanut periksi ja toimittanut käyttämiensä asiantuntijoiden nimet sitä erikseen pyydettäessä.
Vielä mielenkiintoisemmaksi asia muuttuu sen jälkeen kun kielteisen päätöksen saanut huoltaja valittaa päätöksestä Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Valituksen perusteella aluehallintovirasto pyytää Helsingin kaupungin opetusvirastolta perusteluja tekemälleen päätökselle. Yllättäen aluehallintovirasto on perustelut aina saanut. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Helsingin kaupungin opetusvirasto keksii jälkikäteen perustelut tekemilleen päätöksille siinä tapauksessa, että huoltaja valittaa päätöksestä aluehallintovirastoon. Pitäisi olla täysin selvää että päätöksen pohjalla tulee olla perustelut joihin voidaan vedota eikä keksiä tehtyihin päätöksiin jälkikäteen tarvittavia perusteluja.
Helsingin kaupungin opetusvirasto myös vaikeuttaa toiminnallaan tehokkaasti huoltajan mahdollisuutta tehdä valitusta annetusta päätöksestä koska huoltajalle ei anneta tietoa siitä miksi viranomainen on hakemuksen hylännyt. Tällä estetään käytännössä huoltajan mahdollisuus antaa hylkäyksen perusteista lisäselvitystä tai toimittaa lasta hoitaneiden lääkäreiden asiantuntijalausuntoihin täydennyksiä.
Helsingin kaupungin opetusvirastoa valvovan Etelä-Suomen aluehallintoviraston kannanotto päätösten perustelematta jättämiseen on pöyristyttävä. Aluehallintoviraston mielestä on riittävää, että lapsen huoltaja saa Helsingin kaupungin opetusviraston päätökseen perustelut siinä vaiheessa kun aluehallintovirasto antaa oman päätöksensä opetusviraston päätöksestä tehtyyn valitukseen. Aluehallintoviraston mielestä lapsen huoltajalla ei ole tarvetta tai edes oikeutta saada päätöksen tekevältä viranomaiselta kielteiselle päätökselle perusteluja, vaikka nimen omaan asianmukaisen valituksen tekeminen tehdystä päätöksestä edellyttää päätöksen perusteluja etukäteen, ei jälkikäteen.
Edelläkuvattu menetelmä päätösten perustelematta jättämisestä ja tietojen salailemisesta valitusprosessin vaikeuttamiseksi on tuttu monista muistakin hallinnonalan prosesseista kuten hallinto-oikeudesta, KELA:n toiminnasta ja vakuutusoikeudesta. Tämän tyyppisestä toiminnasta Suomen valtio on saanut useita ihmisoikeustuomioistuimen langettavia päätöksiä. Asioista ei kuitenkaan opita. Lasten ja nuorten on hyvä pitää mielessään jo pienestä iästä lähtien, että Suomessa ei ole viranomaistoiminnassa tarpeen noudattaa ihmisoikeuksia. Suomi on yksi pahimmista ihmisoikeuksien loukkaajista euroopassa. Suomen saamat tuomiot vuosittain ylittävät reippaasti sen mitä muut pohjoismaat keräävät yhteensä. Mikään ei muutu.
Helsingin kaupungin opetusviraston mielivaltainen ja salaileva toiminta Etelä-Suomen aluehallintoviraston siunauksella on käytännössä evännyt monelta lapselta hänelle kuuluvan oikeuden erityistukeen. Erityistuen puute on johtanut vakaviin oppimisvaikeuksiin joihin ei ole saanut tukea edes tukiopetuksen muodossa, koska Helsingin kaupunki on ajanut tukitoimiin varatut määrärahat minimiin. Helsingin kaupunki ja kaupungin opetusvirasto toimivat tänä päivänä vastoin lasten perusoikeuksia välittämättä lainkaan yksilötason ihmisoikeuksista ja Suomen valtion sitoumuksista ihmisoikeuksien noudattamiseen.
Ohjeita vanhemmille
Pitäkää huoli että erityisopetushakemus on täytetty asianmukaisesti. Hakemuksessa on tarvittavat liitteet hoitavalta lääkäriltä tai/ja psykologilta. Kun palautatte hakemuksen koulun rehtorille, vaatikaa palauttamisesta kirjallinen kuittaus.
Mikäli päätös on kielteinen, ottakaa yhteys Helsingin kaupungin opetusvirastoon ja vaatikaa kopioita kaikista papereista jotka liittyvät lapsenne hakemuksen käsittelyyn. Erityisesti paperia jossa kaupungin "asiantuntijat" ovat "perustelleet" päätöksensä. Tällaista ei ole, mutta vaatimus kannattaa todistettavasti aina esittää. Tarkistakaa omasta hakemuspaperista saamanne kopio. Ennen hakemuksen lähettämistä opetusvirastolle koulun rehtori on tehnyt hakemukseen omat merkintänsä tuen järjestämisestä. Tarkistakaa rehtorin merkinnät.
Vaatikaa opetusvirastolta tietoa. Nimiä niistä kaupungin käyttämistä asiantuntijoista, erityisopettajasta ja psykologista jotka lapsenne hakemusta ovat arvioineet. Prosessin mukaisesti nämä henkilöt eivät saisi olla samalta koulualueelta. Ottakaa rohkeasti yhteyttä kyseisiin henkilöihin ja keskustelkaa asiasta ja heidän päätöstensä perusteluista. Asiantuntijoiden kanssa keskustelu on äärimmäisen tärkeää. Vaatikaa perusteluja. Kun asiantuntijoilla on tiedossa että heiltä voidaan velvoittamaan perustelemaan suositustaan lasten vanhemmille, myös kynnys tehdä todellisia, oikeita ja lainmukaisia päätöksiä nousee korkeammalle.
Edellä mainitut vaatimukset kannattaa pyytää kirjallisesti sähköpostilla. Perusteluina vaatimuksille voi käyttää lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621) sekä henkilötietolakia (22.4.1999/523). Eduskunnanoikeusasiamieheltä on myös olemassa kannanotto siitä että viranomaisten käyttämien asiantuntijoiden nimet on kerrottava asianomistajalle tai hänen edustajalleen.
Kielteisestä päätöksestä on valitettava aluehallintovirastoon 14 päivän sisällä tiedoksiannosta. Postittakaa valitus aluehallintovirastoon suorasaanti-ilmoituksella. Aluehallintovirasto tekee päätöksensä täysin Helsingin kaupungin opetusviraston kannan mukaisesti. Aluehallintoviraston päätöksestä joutuu käytännössä aina valittamaan hallinto-oikeuteen. Todellista viranomaisvalvontaa Helsingin kaupungin opetusviraston toimiin ei siis ole.
Hallinto-oikeuteen valittaminen ei aiheuta kustannuksia. Hallintolainkäyttölain (26.7.1996/586) mukaisesti (13 LUKU 74§) yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja. Hallinto-oikeuden päätöksestä voi yleensä valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) ja tietysti viimeistä kannanottoa voi hakea ihmisoikeustuomioistuimesta.
Olkaa tiukkana ja vaatikaa selityksiä. Älkää luottako viranomaisiin. Koskaan ei voi olla liian paljoa yhteydessä kaupungin opetusvirastoon ja painostaa asiantuntijoina toimivia erityisopettajia ja psykologeja, suunnittelijoita ja opetuspäällikköä toimimaan moraalisesti ja eettisesti oikein sekä noudattamaan viranomaistoiminnasta, perusopetuksesta ja erityisopetuksesta säädettyä lakia.
Vaatikaa ja vielä kerran vaatikaa. Helsingin kaupungin opetusvirasto kyllä polkee lastenne oikeudet maanrakoon ellette huoltajina itse reagoi tilanteeseen.
Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon
Kadotettu oikeudenmukaisuus
Artikkeli on toinen osa Helsingin opetustoimea käsittelevässä kokonaisuudessa.
1. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus erityisopetukseen
2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa
3. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat
Artikkelit perustuvat useisiin blogille toimitettuihin selvityksiin, päätösten ja lausuntojen kopioihin sekä tapauksiin oleellisesti liittyviin muihin asiakirjoihin. Aineisto on käsitelty luottamuksellisesti eikä niissä olevia yksittäisiä tietoja ja tarkempia tapauskuvauksia julkaista.
Yllättävän rankkaa tekstiä! Opetusvirastoon kohdistuneet syytökset on todella vakavia. Pitäiskö julkisenkin median kiinnittää huomiota tähän ongelmaan ja tutkia sitä?
VastaaPoistaRohkea veto julkaista!
Vaatikaa opetusvirastolta tietoa. Nimiä niistä kaupungin käyttämistä asiantuntijoista, erityisopettajasta ja psykologista jotka lapsenne hakemusta ovat arvioineet. Prosessin mukaisesti nämä henkilöt eivät saisi olla samalta koulualueelta. Ottakaa rohkeasti yhteyttä kyseisiin henkilöihin ja keskustelkaa asiasta ja heidän päätöstensä perusteluista. Asiantuntijoiden kanssa keskustelu on äärimmäisen tärkeää. Vaatikaa perusteluja. Kun asiantuntijoilla on tiedossa että heiltä voidaan velvoittamaan perustelemaan suositustaan lasten vanhemmille, myös kynnys tehdä todellisia, oikeita ja lainmukaisia päätöksiä nousee korkeammalle.
VastaaPoistaJuuri näin! Kaupungin käyttämät asiantuntijat jotka ovat tavallisia koulupsykologeja ja erityisopettajia toimivat käytännössä täysin salassa. Heidän henkilöllisyyttään ei paljasteta, joten heidän on helppo tehtailla päätöksiä. Nimet kannattaa kuitenkin vaatia ja soittaa ja kysyä asiasta. Kun asiantuntijat tietävät että vanhemmat voivat ottaa yhteyttä he miettivät vähän tarkemmin päätöksensä perusteluja. Artikkelin mukaan nyt päätöksiä ei ole edes perusteltu. En ihmittele lainkaan, kun itse ei ole "henkilökohtaisesti" vastuussa päätöksestään vaan paperiin lyö leiman opetuspäällikkö.
Itse vaadin tietä ketkä asiantuntijat ovat olleet ratkaisemassa lastani koskevaa erityisopetuspäätöstä. Asun pienellä paikkakunnalla keski-suomessa. Ensin kieltäydyttiin ja väitettiin että tieto ei kuulu minulle. Pienen väännön jälkeen sain henkilöiden nimet.
VastaaPoistaNimittäin pyysin tietoa kirjallisesti ja vaadin mahdollisesta kieltäytymisestä kirjallise päätöksen jonka voisin sitten viedä hallinto-oikeuteen. Kunnan lakimies oli sitten viimein todennut että minulla on oikeus tietoihin ja sain henkilöiden nimet.
Soitin kaikille kolmelle ja keskustelin asiasta. Olivat äärimmäisen hämmästyneitä ja jopa tunsivat itsensä uhatuksi koska heidän nimensä oli kerrottu minulle. Nyt oli minun vuoro hämmästyä. Onko tosiaan niin että kun viranomainen tekee päätöksiä ne täytyy tehdä salassa ja piilossa ilman pelkoa siitä että omaa päätöstä saattaa joutua jopa perustelemaan. Käsittämätöntä touhua.
"Helsingin kaupunki ja kaupungin opetusvirasto toimivat tänä päivänä vastoin lasten perusoikeuksia välittämättä lainkaan yksilötason ihmisoikeuksista ja Suomen valtion sitoumuksista ihmisoikeuksien noudattamiseen."
VastaaPoistaOma laps aloittaa koulua ens kesän jälkeen. Hän on autistinen. Todella pelottavaa jos tohu hesassa on tällaista.
Hieno artikkeli. Vihdoinkin blogi on jälleen rajulla linjallaan taistelussa viranomaisrikollisuutta vastaan!!!!!!!!
VastaaPoistaAluehallintoviraston mielestä lapsen huoltajalla ei ole tarvetta tai edes oikeutta saada päätöksen tekevältä viranomaiselta kielteiselle päätökselle perusteluja, vaikka nimen omaan asianmukaisen valituksen tekeminen tehdystä päätöksestä edellyttää päätöksen perusteluja etukäteen, ei jälkikäteen.
VastaaPoistaAika uskomattomalta kuulostaa. Täytyy sanoa että viimeinenkin ripaus luottaa viranomaisiin häviää kuin tuhka tuuleen.
Vakuutusoikeudestahan on tämä kuuluisa case josta suomi sai langettavan päätöksen ihmisoikeustuomioistuimesta. Kyse on täysin vastaavasta menetellystä.
VastaaPoistaEli henkilöstä oli vakuutusyhtiössä, vakuutusyhtiö lääkäri antanut lausuntoja joita vakuutusyhtiö käytti oikeudessa henkilö vastaan. Kun henkilö pyysi hänestä kirjoitettuja lääketieteellisiä lausuntoja nähtäväksi vakuutusyhtiö ei suostunut. Vakuutusoikeus oli samaa mieltä, lausunnot eivät kuulu henkilölle itselleen. Ihmisoikeustuomioistuimen mielestä ihmisoikeuksia rehelliseen oikeudenkäyntiin oli rikottu rajusti.
Näyttää siltä että opetusvirasto ja aluehallintovirasto ovat omaksuneet suomalaiseen viranomaiskulttuuriin kuuluvat erityispiirteet. Epärehellisyyden, salailun ja ihmisten pompottamisen.
Täytyypi sanoa että kerrankin näin todella mainion artikkelin helsingin opetusviraston toiminnasta. Ei se erityisopetus ole ainoa mikä kyseisessä virastossa tökkii. Kyllä siellä paljon on töissä itsekeskeisiä pikkuhitlereitä minimipalkalla jotka pääsevät pätemään kun saavat pompottaa lasten vanhempia.
VastaaPoistaTähän on jouduttu. Suomessa säädetään velvoittavia lakeja kunnille joita kuntien ei tarvitse kuitenkaan käytännössä noudattaa. Lainsäätäjä olettaa että kunnat pyrkivät toimimaan noudatten rehellisyyttä, mutta se on mahdotonta koska resursseista ja määrärahoista päättäviä ei kiinnosta miten laki kuntaa velvoittaa. Vanhemmat, lapset ja vanhukset ovat heitteillä, koska heillä ei ole mahdollisuuksia puolustautua silloin kun kunta jättää velvoitteet täyttämättä. Ei voi haastaa oikeuteen ei anneta päätöksiä jotka voisi vielä hallinto-oikeuteen. Kaiken lisäksi viranomaiset ovat huomanneet että edes oikeuden päätöksiä ei tarvitse noudattaa. Vaikka korkein hallinto-oikeus on jotain määrännyt kunta tai kaupunki ei siitä huolimatta noudata päätöstä ja tämän jälkeen keinot onkin todella vähissä.
VastaaPoistaOikeasti kunnissa toimivat virkamiehet pitäisi saada henkilökohtaiseen vastuuseen lainrikkomisista. Ennen tämä ei muutu miksikään, ei ainakaan parempaan suuntaan.
Oikeasti kunnissa toimivat virkamiehet pitäisi saada henkilökohtaiseen vastuuseen lainrikkomisista.
VastaaPoistaKyllä ne saa henkilökohtaisesti vastuuseen. Siihen ei tosin tarvita oikeuslaitosta. Oikeus järjestyy suoraan virosta 2000-3000 eurolla.
Ihan nyt vain kysynys blogille tai jollekin muulle asiantuntijalle. Edellisessä artikkelissa puhuttiin siitä kun päätöksistä ei voi valittaa ja oikeuteen ei voi haastaa. Erityisopetuspäätös on kuitenkin valituskelpoinen, mutta ...
VastaaPoista1. Huoltaja saa kielteisen erityisopetuspäätöksen ja valittaa siitä aluehallintovirastoon
2. Aluehallintovirasto hylkää valituksen
3. Asia viedään hallinto-oikeuteen jossa päätös kumotaan ja viranomaiste velvoitetaan järjestämään erityisopetus
4. Asia voidaan vahvistaa KHO:ssa jos case sinne viedään
Entä kun oikeuden päätöksen jälkeen viranomainen ei edelleenkään suostu järjestämään oikeuden velvoittamaa tukea tai viranomainen ottaa asian uudelleen käsittelyyn ja päättää taas kielteisesti.
Mitä sitten tehdään? Onko nyt näin että edes oikeudenpäätöksen jälkeen viranomaisen ei ole pakko toimia päätöksen mukaisesti?
Mitä sitten tehdään? Onko nyt näin että edes oikeudenpäätöksen jälkeen viranomaisen ei ole pakko toimia päätöksen mukaisesti?
VastaaPoistaEli mikä olisi pakkokeino saada viranomainen toimimaan oikeuden päätöksen mukaisesti vai eikö sellaistakaan ole?
Mitä sitten tehdään? Onko nyt näin että edes oikeudenpäätöksen jälkeen viranomaisen ei ole pakko toimia päätöksen mukaisesti?
VastaaPoistaEntä jollei vain ole rahaa?
Olen nyt seuraillut keskustelun kulkua ja tullut siihen tulokseen, että ihmiset vain tuumii, että yksi Suomen velkaisin paikka saa hyvältä haltijalta kaiken sen rahan, jolla se toteuttaa peruspalvelut.
Helsingin ongelmista on todennäköisesti pienempiä joku erityisopetus ja sen toteutus.
Entä jollei vain ole rahaa?
VastaaPoistaEi ole oikeutus olla noudattamatta lakia. Ellei sitten laissa sanota että lakia ei tarvitse noudattaa jollei ole rahaa. Lainsäädännöt koskevat kaupunkeja ihan samalla tavoin kuin yksityisiä ihmisiäkin. Budjetit ja resurssit pitää varata siten että rahat riittävät lain edellyttämiin vaatimuksiin. Vähän sama kuin minä sanoisin yksityishenkilönä että ei nyt ole varaa maksaa veroja vaikka laki niin velvoittaakin.
Ongelmaksihan tämä muodostuu jos ihmiset, kansalaiset, kaupunkilaiset hyväksyvät hiljaa mutisten linjan että rahaa ei budjetoida lakisääteisiin palveluihin ja tavallaan hyväksytään se että lain rikkominen on sallittua jos kunnalla ei ole rahaa. Onneksi kuitenkin on ihmisiä jotka vaativat palvelut.
Täytyy muistaa että jos lainsäädäntö on kohtuuton kunnan kannalta, silloin lainsäädäntöä tulee muuttaa. Siis lainsäädäntöä muutetaa eikä oma-aloitteisesti lakata noudattamasta lakia.
Vihdoinkin hyvä uutinen. Helsingin sosiaaliviraston johtaja PAAVO VOUTILAINEN sai syytteem virkarikoksesta. Kysehän on tästä 70 000 euron kalustehankinnasta omaan työhuoneeseen.
VastaaPoistaSitten täällä ihmtellään kun rahat ei riitä kaupungilla erityisopetukseen. Eihän ne riitä jos tyyli helsingissä on se että jonkun johtajan pöytä saa maksaa 20 000 euroa kun 1500 eurolla olisi saanut aivan uuden ja ergonomisen.
Toivottavasti Paavo Voutilainen saisi kenkää ja kunnon rapsut. Vankila on liian hyvä paikka tuollaisille. 70 000 eurolla oli kustannettu 20 lapsen erityistuki integroituna Helsingissä.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010091712366476_uu.shtml
Täällä muuten on blogin aikaisemmat artikkelit aiheesta Voutilainen:
VastaaPoistaPAAVO VOUTILAINEN
Paavo Voutilainen on täysi kriminaali. Hän itsekeskeisenä ja pinnallisenä oma edun tavoittelijana edes ymmärrä tehneensä väärin. Hänestä on ihan ok jos hän käyttää 70 000 euroa sosiaaliviraston määrärahoja, meidän helsinkiläisten verorahoja, omiin huonekaluihinsa. Samat olisi saanut alle 10 000 eurolla, mutta kun piti olla design tuotetta. Tuollainen pikku paskiainen johtaa sosiaalivirasto. Taitaa olla niin että kaupunginjohtaja suojelee Voutilaista syystä tai toisesta. Rehellisiä eivät ole kumpikaan. Turpaan vetäisin jos vastaan tulisi.
VastaaPoistaja sitten ihmetellään kun rahat ei riitä ... just joo, harmi että Voutilainen ei ollut mäkkärin autokaistalla kun Åkerlun riehu, olisi luoditkin menneet oikeeseen osoitteeseen ...
Vähän sama kuin minä sanoisin yksityishenkilönä että ei nyt ole varaa maksaa veroja vaikka laki niin velvoittaakin.
VastaaPoistaSiis ei ole varaa maksaa veroja? Verothan perustuvat tuloihin. Eli palkasta tai muusta vastaavasta maksetaan prosentuaallinen osuus. Eli yksityisen henkilön verojen maksamatta jättäminen nyt ei ole millään mittarilla verrannollinen siihen, että ennakolta luotu laki pistää kunnan maksamaan jotain peruspalvelua, johon sillä ei olekkaan varaa.
On helppoa olla vaatimassa kunnalta perusalveluita ja käskeä noudattamaan hyvää budjetointia, mutta usein kansalaisilta unohtuu nämä seikat siinä vaiheessa, kun ollaan vaatimasa teiden parantamista tai uuden metroreitin rakentamista.
Perusongelma kansalaisilla on se, että ollaan kyllä vaatimassa, mutta ei ymmärretä, että kustannukset on maksettava. Perustu ne vaatimukset lakiin tai ei.
Jos koetaan, että yhteiskunta hassaa rahansa, niin sitten pitää varmaankin tehdä asialle jotain.
Opetusvirastolle on tietysti kunnan budjetissa myönnetty X euroa määrärahaa erityisopetuksen järjestämiseen. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tuota rahaa käytettäisi kokonaisuudessaan erityisluokkien rahoittamiseen. Ongelma muodostuu todennäköisesti vasta siinä vaiheessa, kun paikan tarvitsijoita on enemmän kuin mitä rahat antavat myöten.
VastaaPoistaPäätöksenteko meneekin todennäköisesti niin, että ensin lasketaan "olemassaolevat" vapaat erityisluokkapaikat (esimerkiksi todetaan, että "meillä näyttäisi olevan kaksi vapaata paikkaa tällä luokalla.") Tämän jälkeen katsotaan hakemukset läpi, ja poimitaan joukosta ne kaksi, jotka näyttäisivät kipeimmin olevan paikan tarpeessa. Näille annetaan myönteinen päätös, ja lopuille annetaan kielteinen päätös - paikkojahan ei ollut enempää, joten myönteisiä päätöksiäkään ei voitu tehdä.
Tässä mennään metsään melko pahasti. Sen sijaan, että todetaan, ettei paikkoja ole enempää, pitäisi perustaa lisää luokkia jos kriteerit täyttäviä erityisopetuksen tarvitsijoita on jonossa.
Viranomaisten piiloutuminen nimettömyyden taakse ei muuten hämmästytä yhtään. Sain itse täysin aiheettoman parkkisakon, josta tein vastalauseen Helsingin kaupungin pysäköinninvalvojalle. Pysäköintivirhemaksumääräyksessä on allekirjoitus (josta tosin ei saa mitään selvää), ja kaupunki vastaa lähetettyihin sähköpostiviesteihin allekirjoituksella "Rakennusviraston asiakaspalvelu".
Päätöksenteko meneekin todennäköisesti niin, että ensin lasketaan "olemassaolevat" vapaat erityisluokkapaikat (esimerkiksi todetaan, että "meillä näyttäisi olevan kaksi vapaata paikkaa tällä luokalla.") Tämän jälkeen katsotaan hakemukset läpi, ja poimitaan joukosta ne kaksi, jotka näyttäisivät kipeimmin olevan paikan tarpeessa. Näille annetaan myönteinen päätös, ja lopuille annetaan kielteinen päätös - paikkojahan ei ollut enempää, joten myönteisiä päätöksiäkään ei voitu tehdä.
VastaaPoistaIhan varteen otettava tapa jakaa rahaa, mutta perimmäinen syy tälläiseen tapaan on rahan puute.
Ei se raha Helsingissä kasva sillä, että muutetaan budjetointitapaa. Helsinki on yhä velkainen ja tarvitsee suuria summia muuhunkin, kuin erityisopetukseen.
PS. Allekirjituksesta ei tarvitsekkaan saada selvää. Se on vain yksilön oma "kädenjälki".
Budjetointi on työkalu jolla määrärahoja varataan seuraavaa kautta varten. Ei rahan puute ole mikään syy jättää noudattamatta lakia! Tässä juuri näkyy se ihmeellinen ajatusmaailma siitä että kun kaupungilla tai virastolla ei ole varattuna rahaa he eivät voi noudattaa lakia.
VastaaPoistaMikäli budjetoidut rahat eivät riitä, sitten tehdään lisäbudjetti. Mikäli tarkoituksella karsitaan menoja ja tarkoituksella aiheutetaan tilanne että lakia ei voida noudattaa silloin kunnan päättäjät pitää saada vastuuseen.
Näin ei kuitenkaan tapahdu. Joten tilanne jossa kunta ei noudata lakia jatkuu koska mitään sanktiota ei ole.
Ihmisillä on oikeus vaatia niitä palveluja joita laissa on taattu. Se ei ole tavallisen kansalaisen ongelma etsiä niitä rahoja lakisääteisten palvelujen tuottamiseen. Sitä varten kunnilla on johtajansa ja heidän tehtävä on hoitaa asia. Aivan liian moni ihminen tyytyy kohtaaloonsa kun kunta kieltäytyy lain noudattamisesta. Siitä pitää nostaa meteli ja vaatia oikeuksia.
Siis ei ole varaa maksaa veroja? Verothan perustuvat tuloihin. Eli palkasta tai muusta vastaavasta maksetaan prosentuaallinen osuus. Eli yksityisen henkilön verojen maksamatta jättäminen nyt ei ole millään mittarilla verrannollinen siihen, että ennakolta luotu laki pistää kunnan maksamaan jotain peruspalvelua, johon sillä ei olekkaan varaa.
VastaaPoistaVertaus on täysin kelvollinen. Ennakolta on luotu laki verovelvollisuudesta. Lisäksi on lakeja jotka velvoittavat minua moniin muihinkin maksuihin. Jos minulla ei rahat riitä, pitäisi olla sama oikeus kuin kunnalla, olla sitten noudattamatta lakia. Aivan samoin kun kunnalla tulot eivät riitä niihin menoihin. Mutta tämä on saivartelua, kyse on esimerkistä.
On helppoa olla vaatimassa kunnalta perusalveluita ja käskeä noudattamaan hyvää budjetointia, mutta usein kansalaisilta unohtuu nämä seikat siinä vaiheessa, kun ollaan vaatimasa teiden parantamista tai uuden metroreitin rakentamista.
Ainahan vaatia saa, eikö niin. Metroreitit ja teiden parantamiset eivät ole lakisääteisiä. Kunnan on aina ensisijaisesti varattava rahat lakisääteisiin palveluihin. Nyt vain tilanne on se, että kunnat ja päättäjät eivät saa mitään sanktiota lain noudattamatta jättämisestä.
Perusongelma kansalaisilla on se, että ollaan kyllä vaatimassa, mutta ei ymmärretä, että kustannukset on maksettava. Perustu ne vaatimukset lakiin tai ei.
Eli mielestäsi lakisääteisiä palveluja ei saa vaatia kun kunnalla ei ole rahaa? Lakia on aina noudatettava. Jos laki on kohtuuton kunnat voivat painostaa hallitusta ja ministeriöitä muuttamaan lakia.
Fakta nyt kuitenkin on se, että yhdessäkään casessa joka on viety hallinto-oikeuteen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen jossa kyse on ollut kunnan velvollisuudesta järjestää lakisääteinen palvelu ei tuomioistuin ole hyväksynyt perusteeksi määrärahojen puutetta. Lakisääteinen palvelu on toteuduttava ja kansalainen on saanut sen viimeistään oikeuden päätöksellä. Valitettavasti kaikki eivät jaksa riidellä oikeuteen asti ja toisaalta, läheskään kaikista päätöksistä joita kunnan viranomaiset tekevät ei voi viedä edes oikeuteen.
VastaaPoistaAllekirjituksesta ei tarvitsekkaan saada selvää. Se on vain yksilön oma "kädenjälki".
VastaaPoistaEi tarvitsekaan, mutta minulla on oikeus saada tietää pysäköintivalvojan nimi joka maksumääräyksen, eli päätöksen asiasta on tehnyt. Kunnallinen pysäköinninvalvoja on viranomainen. Aivan vastaavasti kuten minulla on oikeus saada tietää erityisopetuspäätöksen tehneiden "asiantuntijoiden" nimet.
Päätöksenteko meneekin todennäköisesti niin, että ensin lasketaan "olemassaolevat" vapaat erityisluokkapaikat (esimerkiksi todetaan, että "meillä näyttäisi olevan kaksi vapaata paikkaa tällä luokalla.") Tämän jälkeen katsotaan hakemukset läpi, ja poimitaan joukosta ne kaksi, jotka näyttäisivät kipeimmin olevan paikan tarpeessa. Näille annetaan myönteinen päätös, ja lopuille annetaan kielteinen päätös - paikkojahan ei ollut enempää, joten myönteisiä päätöksiäkään ei voitu tehdä.
VastaaPoistaNäin se menee. Olen itse opetusvirastossa hesassa duunissa ja on todella turhauttavaa katsoa kuinka kylmästi virasto rikkoo lakia. Siis täysin tietoisesti siitä että lakia ei tulla noudattamaan. Paikkoja on varattu tietty määrä ja ne jaetaan eniten tarvitseville. Paikkoja pitäisi kuitenkin olla varattuna kaikille jotka täyttävät lain kriteerit.
Lisäksi blogi on täysin oikeassa aluehallintoviraston roolista. Nimittän aluehallintovirastossa näihin asioihin vastaava virkamies sattuu olemaan hesan opetusviraston erään päällikön hyvä ystävä. Aluehallintovirasto tietää kunnan menettelytavat, mutta ei puutu siihen vaikka julkisesti viesti on tietysti eri. Kun huoltaja valittaa päätöksestä niin puhelinsoitto aluehallintoviraston ja opetusviraston välillä riittä. Sen jälkeen aluehallintovirasto hylkää valituksen.
Terveisin,
opetusviraston työntekijä
PS: Olen hakemassa muuta duunia. En pysty elämään opetusviraston menettelyjen kanssa. Toiminta on sen verran härskiä.
Vertaus on täysin kelvollinen. Ennakolta on luotu laki verovelvollisuudesta. Lisäksi on lakeja jotka velvoittavat minua moniin muihinkin maksuihin. Jos minulla ei rahat riitä, pitäisi olla sama oikeus kuin kunnalla, olla sitten noudattamatta lakia. Aivan samoin kun kunnalla tulot eivät riitä niihin menoihin. Mutta tämä on saivartelua, kyse on esimerkistä.
VastaaPoistaEi se ole kelvollinen. Veronmaksajallahan on ne rahat ennakkoverotukseen, kunnalla ei välttämäti ole rahoja sillä hetkellä kun tarvetta olisi.
Ainahan vaatia saa, eikö niin. Metroreitit ja teiden parantamiset eivät ole lakisääteisiä. Kunnan on aina ensisijaisesti varattava rahat lakisääteisiin palveluihin. Nyt vain tilanne on se, että kunnat ja päättäjät eivät saa mitään sanktiota lain noudattamatta jättämisestä.
Meinaat, ettei tulisi sanomista, jos tiet olisivat rapakunnossa?
Eli mielestäsi lakisääteisiä palveluja ei saa vaatia kun kunnalla ei ole rahaa? Lakia on aina noudatettava. Jos laki on kohtuuton kunnat voivat painostaa hallitusta ja ministeriöitä muuttamaan lakia.
Tähän voidaan todeta sinun sanoin "Ainahan vaatia saa". Jollei ole rahaa, niin ei ole.
Todennäkäisesti ennen pitkää käykin niin, että peruspalveluita koskevat lait muuttuvat, kun rahaa ei ole.
Yksinkertaisesti sanottuna: Kunnilla on valtavasti velvoitteita. Osa on säädetty lailla, osa ei. Niihin on kuitenkin rahaa löydyttävä. Jollei rahaa ole riittävästi, se näkyy tämän kaltaisina epämiellyttävyyksinä.
Itsekkin paheksun monia asioita, mitä kunnat jättävät tekemäti tai suoriutuvat niistä heikosti. En kuitenkaan ole palvelua itseään syyttämässä (kuten nyt Helsingin opetustoimea). Sylttytehdas on kuitenkin muualla.
Esimerkiksi Aurinkolahden peruskoulu Helsingin Vuosaaressa:
VastaaPoistaOpetussuunnitelmassa lukee:
"Koulun tukiopetukseen käytettävissä oleva resurssi jaetaan eniten tarvitseville oppilaille mahdollisimman tasapuolisesti. "
Näinhän se ei voi mennä koska perusopetuslaki sanoo selvästi että oppilaalla on aina oikeus tukiopetukseen, ei niin että vain eniten tukea tarvitsevilla on oikeus tukiopetukseen.
http://www.hel.fi/hki/auripk/fi/Opetus/Opetussuunnitelma
Melkolailla samanlaista tekstiä on muidenkin koulujen opetussuunnitelmissa.
Tähän voidaan todeta sinun sanoin "Ainahan vaatia saa". Jollei ole rahaa, niin ei ole.
VastaaPoistaIhan sama onko rahaa vai ei. Sitä on sitten hankittava. Jos laki määrää palvelun pakolliseksi kunnalle se on sitten järjestettävä. Sen takia meillä on korkeapalkkaiset kunnanjohtajat joiden olisi tehtävä palkkansa eteen muutakin kun vain voivoiteltava. Usko minua, rahaa on. Kyse on siitä mihin ne budjetoidaan. Voitaisiin jättää esimerkiksi ne 70 000 euron kalusteet hankkimatta, 100 000 euron kerjäläisprojektit tekemättä, 25 000 euron lautasliinat ostamatta jne jne, näin karrikoiden sanoen. Jos noihin riittää rahaa niin riittää sitten lakisääteisiin palveluihinkin.
Todennäkäisesti ennen pitkää käykin niin, että peruspalveluita koskevat lait muuttuvat, kun rahaa ei ole.
Juuri näin, muutetaan lainsäädäntöä. Siihen asti palvelu on löydyttävä ja saatava.
Itsekkin paheksun monia asioita, mitä kunnat jättävät tekemäti tai suoriutuvat niistä heikosti. En kuitenkaan ole palvelua itseään syyttämässä (kuten nyt Helsingin opetustoimea). Sylttytehdas on kuitenkin muualla.
Ajattelapa nyt järjellä. Yksittäisen kansalaisen kannalta lakisääteisen palvelun saamatta jäämiseen syy on tietenkin se viranomainen joka päätöksen on tehnyt. Sitä viranomaista on siis syytettävä. Ei yksittäisissä asioissa ole mahdollisuutta lähteä ajamaan kyseisen viranomaisen yläpuolella olevaan päätöksenteko-organisaatioon. Kyllä jokainen tajuaa mistä rahat tulee ja kuka ne päättää. Kansalaisen kannalta kuitenkin syyllinen on se viranomainen joka lainvastaisen kielteisen päätöksen tekee. Näin se on myös juridisesti.
Ihan sama onko rahaa vai ei.Ihan sama onko rahaa vai ei.
VastaaPoistaTämän asenteen takia Suomi kansalaisineen onkin suuressa velassa ja olemme ennen pitkää kuten Kreikka.
Mielenkiintoinen näkökantti on myöskin se, että sitä viranomaista pitää ainoastaan syyttää, joka on suoranaisesti asian kanssa tekemisissä. Ongelmana on vain se, ettei se viranomainen pysty suoraan päättämään määrärahoistaan, oli juridiikka mitä mieltä tahansa.
Tämän asenteen takia Suomi kansalaisineen onkin suuressa velassa ja olemme ennen pitkää kuten Kreikka.
VastaaPoistaPaska puhetta. Vika ei ole asenteessa vaan vika on lainsäädännössä jos se johtaa kunnan kannalta kohtuuttomiin menoihin. Asenne on oikea ja on täysin moraalisesti kuten eettisestikin perusteltua vaatia kaupungia tai viranomaista noudattamaan lakia.
Se on kuitenkin PÄIVÄNSELVÄÄ että laki on säädetty noudatettavaksi. Sitä nimittäin sanotaan jonkinkaltaiseksi diktatuuriksi jos viranomaiset/hallitus/kunta jne. saavat omatoimisesti ja käytännössä mielivaltaisesti päättää milloin säädettyä lakia tarvitsee noudattaa ja milloin ei. Hmm, mutta meillähän taitaa ollakin diktatuurin kaltainen esiaste käytössä? Ilmankos se blogikin jauhaa näistä Suomen ihmisoikeustuomioista. Mutta asiaan ...
Seuraavasta olen samaa mieltä. Eli, toisesta näkökulmasta sanoen on todellista kaksinaismoralismia säädättää laki jolla "paperilla" turvataan esim. lasten oikeudet erityisopetukseen vaikka samaan aikaan tiedetään että kunnilla ei ole siihen varaa. Kaikki näyttää hienolta kansaivälisissä tutkimuksissa vaikka realimaailmassa asia on aivan toisin. Mutta, vaikka näin onkin tehty, siitä huolimatta on noudatettava lakia.
Mielenkiintoinen näkökantti on myöskin se, että sitä viranomaista pitää ainoastaan syyttää, joka on suoranaisesti asian kanssa tekemisissä.
Kansalaisen kannalta ja myös juridisesti ei ole olemassa muuta mahdollista jos haluaa asiaa hoitaa. Turha mennä itkemään lainvaistaisista erityisopetuspäätöksistä vaikka kaupungin hallitukselle tai sosisaalilautakunnalle. Eivät he kommentoi yksittäisiä tapauksia.
Jos ajattelee laajemmin niin tämähän on juuri se miksi tällaiseen tilanteeseen on tultu. Säädetään lakeja joita ei tarvitse noudattaa koska lain rikkomisesta ei ole sanktiota. Kaupungin budjetista päättävät supistavat menoja ja tekevät liian pienen määrärahan opetusvirastolle. Opetusvirasto ei pysty noudattamaan lakia. Opetusviraston vastaus on "meillä ei ole rahaa resursseihin, syy ei ole meidän" ja budjetin tekijöiden vastaus on "rahaa on budjetoitu riittävästi opetusviraston tarpeisiin". Ollaan tilanteessa jossa kukaan ei vastaa lain noudattamisesta. Jos lain vastaisesta toiminnasta olisi sanktioitu vastuu esim. vankeuden uhalla jollekin kunnan päättäjälle, kyseisen lautaukunnan johtajalle tai viimekädessä jopa kaupungin johtajalle, niin rahat löytyisivät. Nyt on vain yksinkertaisen helppo olla noudattamatta lakia.
Vielä sanon tämän verran. Jos rahat eivät (oikeasti) riitä, niin sitten on supistettava kunnalle lailla määrättyjä velvollisuuksia. Se tapahtuu muuttamalla lakia, ei kieltäytymällä noudattamasta lakia. Kansalaisia kusetetaan näissä lailla taatuissa palveluissa oikein kunnolla. Säädetään lakeja joihin ei ole kuitenkaan varaa. Kuten hoitotakuu! Ei toteudu ei, ja sanktioita ei ole.
Tämän asenteen takia Suomi kansalaisineen onkin suuressa velassa ja olemme ennen pitkää kuten Kreikka.
VastaaPoistaPaska puhetta. Vika ei ole asenteessa vaan vika on lainsäädännössä jos se johtaa kunnan kannalta kohtuuttomiin menoihin. Asenne on oikea ja on täysin moraalisesti kuten eettisestikin perusteltua vaatia kaupungia tai viranomaista noudattamaan lakia.
Se on kuitenkin PÄIVÄNSELVÄÄ että laki on säädetty noudatettavaksi. Sitä nimittäin sanotaan jonkinkaltaiseksi diktatuuriksi jos viranomaiset/hallitus/kunta jne. saavat omatoimisesti ja käytännössä mielivaltaisesti päättää milloin säädettyä lakia tarvitsee noudattaa ja milloin ei. Hmm, mutta meillähän taitaa ollakin diktatuurin kaltainen esiaste käytössä? Ilmankos se blogikin jauhaa näistä Suomen ihmisoikeustuomioista. Mutta asiaan ...
Seuraavasta olen samaa mieltä. Eli, toisesta näkökulmasta sanoen on todellista kaksinaismoralismia säädättää laki jolla "paperilla" turvataan esim. lasten oikeudet erityisopetukseen vaikka samaan aikaan tiedetään että kunnilla ei ole siihen varaa. Kaikki näyttää hienolta kansaivälisissä tutkimuksissa vaikka realimaailmassa asia on aivan toisin. Mutta, vaikka näin onkin tehty, siitä huolimatta on noudatettava lakia.
Mielenkiintoinen näkökantti on myöskin se, että sitä viranomaista pitää ainoastaan syyttää, joka on suoranaisesti asian kanssa tekemisissä.
Kansalaisen kannalta ja myös juridisesti ei ole olemassa muuta mahdollista jos haluaa asiaa hoitaa. Turha mennä itkemään lainvaistaisista erityisopetuspäätöksistä vaikka kaupungin hallitukselle tai sosisaalilautakunnalle. Eivät he kommentoi yksittäisiä tapauksia.
Jos ajattelee laajemmin niin tämähän on juuri se miksi tällaiseen tilanteeseen on tultu. Säädetään lakeja joita ei tarvitse noudattaa koska lain rikkomisesta ei ole sanktiota. Kaupungin budjetista päättävät supistavat menoja ja tekevät liian pienen määrärahan opetusvirastolle. Opetusvirasto ei pysty noudattamaan lakia. Opetusviraston vastaus on "meillä ei ole rahaa resursseihin, syy ei ole meidän" ja budjetin tekijöiden vastaus on "rahaa on budjetoitu riittävästi opetusviraston tarpeisiin". Ollaan tilanteessa jossa kukaan ei vastaa lain noudattamisesta. Jos lain vastaisesta toiminnasta olisi sanktioitu vastuu esim. vankeuden uhalla jollekin kunnan päättäjälle, kyseisen lautaukunnan johtajalle tai viimekädessä jopa kaupungin johtajalle, niin rahat löytyisivät. Nyt on vain yksinkertaisen helppo olla noudattamatta lakia.
Vielä sanon tämän verran. Jos rahat eivät (oikeasti) riitä, niin sitten on supistettava kunnalle lailla määrättyjä velvollisuuksia. Se tapahtuu muuttamalla lakia, ei kieltäytymällä noudattamasta lakia. Kansalaisia kusetetaan näissä lailla taatuissa palveluissa oikein kunnolla. Säädetään lakeja joihin ei ole kuitenkaan varaa. Kuten hoitotakuu! Ei toteudu ei, ja sanktioita ei ole.
Tämän asenteen takia Suomi kansalaisineen onkin suuressa velassa ja olemme ennen pitkää kuten Kreikka.
VastaaPoistaPaska puhetta. Vika ei ole asenteessa vaan vika on lainsäädännössä jos se johtaa kunnan kannalta kohtuuttomiin menoihin. Asenne on oikea ja on täysin moraalisesti kuten eettisestikin perusteltua vaatia kaupungia tai viranomaista noudattamaan lakia.
Se on kuitenkin PÄIVÄNSELVÄÄ että laki on säädetty noudatettavaksi. Sitä nimittäin sanotaan jonkinkaltaiseksi diktatuuriksi jos viranomaiset/hallitus/kunta jne. saavat omatoimisesti ja käytännössä mielivaltaisesti päättää milloin säädettyä lakia tarvitsee noudattaa ja milloin ei. Hmm, mutta meillähän taitaa ollakin diktatuurin kaltainen esiaste käytössä? Ilmankos se blogikin jauhaa näistä Suomen ihmisoikeustuomioista. Mutta asiaan ...
Seuraavasta olen samaa mieltä. Eli, toisesta näkökulmasta sanoen on todellista kaksinaismoralismia säädättää laki jolla "paperilla" turvataan esim. lasten oikeudet erityisopetukseen vaikka samaan aikaan tiedetään että kunnilla ei ole siihen varaa. Kaikki näyttää hienolta kansaivälisissä tutkimuksissa vaikka realimaailmassa asia on aivan toisin. Mutta, vaikka näin onkin tehty, siitä huolimatta on noudatettava lakia.
Mielenkiintoinen näkökantti on myöskin se, että sitä viranomaista pitää ainoastaan syyttää, joka on suoranaisesti asian kanssa tekemisissä.
Kansalaisen kannalta ja myös juridisesti ei ole olemassa muuta mahdollista jos haluaa asiaa hoitaa. Turha mennä itkemään lainvaistaisista erityisopetuspäätöksistä vaikka kaupungin hallitukselle tai sosisaalilautakunnalle. Eivät he kommentoi yksittäisiä tapauksia.
Jos ajattelee laajemmin niin tämähän on juuri se miksi tällaiseen tilanteeseen on tultu. Säädetään lakeja joita ei tarvitse noudattaa koska lain rikkomisesta ei ole sanktiota. Kaupungin budjetista päättävät supistavat menoja ja tekevät liian pienen määrärahan opetusvirastolle. Opetusvirasto ei pysty noudattamaan lakia. Opetusviraston vastaus on "meillä ei ole rahaa resursseihin, syy ei ole meidän" ja budjetin tekijöiden vastaus on "rahaa on budjetoitu riittävästi opetusviraston tarpeisiin". Ollaan tilanteessa jossa kukaan ei vastaa lain noudattamisesta. Jos lain vastaisesta toiminnasta olisi sanktioitu vastuu esim. vankeuden uhalla jollekin kunnan päättäjälle, kyseisen lautaukunnan johtajalle tai viimekädessä jopa kaupungin johtajalle, niin rahat löytyisivät. Nyt on vain yksinkertaisen helppo olla noudattamatta lakia.
Vielä sanon tämän verran. Jos rahat eivät (oikeasti) riitä, niin sitten on supistettava kunnalle lailla määrättyjä velvollisuuksia. Se tapahtuu muuttamalla lakia, ei kieltäytymällä noudattamasta lakia. Kansalaisia kusetetaan näissä lailla taatuissa palveluissa oikein kunnolla. Säädetään lakeja joihin ei ole kuitenkaan varaa. Kuten hoitotakuu! Ei toteudu ei, ja sanktioita ei ole.
Sorry, tää helvetin selain temppuili, blogi vois poistaa tupla kommentit. Pahoittelen ...
VastaaPoistaEiköhän luovuta tästä ns. hyvinvointiyhteiskunnasta jota ei käytännössä ole ollut enää pitkään aikaan.
VastaaPoistaKaikki palvelut lopetetaan ja tehdään niistä omakustannusperiaatteella toimivia. Jos teet lapsia, niin maksat lasten koulunkäynnin ja erityisopetukset. Jos tarvita kallista jukista terveydenhoitoa. Jokainen maksaa omat lääkärissä käyntinsä. Vanhuksille ei tarvita mitään vanhainkotia. Turkissa ei edes tunneta vanhainkotia vaan vanhukset hoidetaan lasten kotona. Puretaan kaikki. Kaupungille ja valtiolle ainoastaan infrastruktuurin ylläpito. Verokanta laskee huimasti. Jokaiselle 10% tasavero. Jokainen ostaa niitä palveluja joita haluaa.
Kuulostaako hyvältä?
Noh, minun vuositulot on 82 000 eur vuodessa ja vaimon 45 000 euroa. Kyllä minulle sopii moinen järjestely varsinkin kun ei ole edes lapsia. Mutta entä työttömät, eläkeläiset ja muut pienituloiset? Taitaisi lasten teko jäädä rikkaiden etuoikeudeksi.
VastaaPoistaPaska puhetta. Vika ei ole asenteessa vaan vika on lainsäädännössä jos se johtaa kunnan kannalta kohtuuttomiin menoihin. Asenne on oikea ja on täysin moraalisesti kuten eettisestikin perusteltua vaatia kaupungia tai viranomaista noudattamaan lakia.
VastaaPoistaHmmh.. siis myönnät itsekkin, että on kohtuutonta vaatia kaikille erityisopetusta? Toisaalta olet silmät tuuman ulkona parkumassa kun kaikki ei saakkaan apua "vaivoihinsa"?
Kansalaisen kannalta ja myös juridisesti ei ole olemassa muuta mahdollista jos haluaa asiaa hoitaa.
On olemassa, vaikkakin ei tietysti heti. Tämä tuloshan on pitkällisen rupeaman tulos, ei siitä yhdessä päivässä selvitäkkään.
Mutta takaan ja alleviivaan sen, että nykyinen ihmisten välinpitämättömyys yleensäkkin kaikkea muuta kohtaan, ei edistä tilannetta miltään osin. On hyvä muistaa, että ne Paavot sun muut on tästä yhteiskunnasta.
Tilannetta kuvastaa kirjoituksesi hyvin, siis todella hyvin. Loppujen lopuksi ymmärretään, ettei rahaa ole käytettäväksi asti ja sen puolesta olisi yhdentekevää näemmä vaikka lakien puolesta asioita supistettaisiinkin, mutta koska meillä nyt vielä on laki puolellamme, niin valittaa pitää vaikka piruuttaan. Vastaan pitää sanoa ja viimeinen sana sanottava, vaikka tiedetään, että vastapuoli on oikeassa.
"Helsinki ei hyllytä virkarikossyytteen saanutta sosiaalijohtajaa"
VastaaPoistahttp://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2253740&pos=hl-ko-1
Eihän sitä nyt kaveria voi hyllyttää ja piiri pieni pyörii...
Hmmh.. siis myönnät itsekkin, että on kohtuutonta vaatia kaikille erityisopetusta? Toisaalta olet silmät tuuman ulkona parkumassa kun kaikki ei saakkaan apua "vaivoihinsa"?
VastaaPoistaEn ole näin sanonut. Sanoin että vika on lainsäädännössä jos sen vaatimukset johtaa kunnan kannalta kohtuuttomiin menoihin. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että erityisopetus on tarjottava kaikille niille jotka lainmääräämät kriteerit täyttävät. Sinä puhut anarkiasta ja totalitarsismista kun ajat ajatusta siitä että riippumatta lainsäädännöstä kunta voi esimerkiksi määrärahojen puuttumisen takia evätä mielivaltaisesti osalta lapsilta heidän laillinen oikeus erityisopetukseen. Missään oikeusasteessa ei tähänkään mennessä ole kelvannut syyksi jättää noudattamatta lakia määrärahojen puuttumisen takia.
Yritä nyt ymmärtää että määrärahan puuttuminen esim. lakisääteiseen erityisopetukseen on kunnan tietoinen valinta. Määrärahaa ei anneta tarpeeksi sen takia koska kaikkea pitää kategorisesti supistaa. Siitähän tässä blogin artikkelissakin on kyse. Tämä onnistuu taas sen takia koska lain noudattamatta jättämisestä ei ole sanktioita kunnalle. Rahaa on kyllä lakisääteisiin palveluihin jos käytössä olevat rahavarat jaetaan oikein, eli ensisijaisesti lakisääteisiin palveluihin.
Ja painota vielä, jos rahaa ei oikeasti olisi, sitä on jostain hankittava, vaikka lainaamalla jotta lakia voidaan noudattaa. Tästä kurimuksesta pääsee vain ja ainoastaan siten että lakia muutetaan, ei siten että mielivaltaisesti päätetään kenen kohdalla lakia noudatetaan ja kenen ei.
On olemassa, vaikkakin ei tietysti heti. Tämä tuloshan on pitkällisen rupeaman tulos, ei siitä yhdessä päivässä selvitäkkään.
Kun yksittäinen huoltaja tarvitsee lapselleen lakisääteistä erityisopetusta ei häntä kiinnosta vaikuttaa asioihin "pitkää tietä". Lapsen tuentarve on nyt, eikä vuosien kuluttua. Keskustelu lainnoudattamisesta käydään sen viranomaisen kanssa joka päätöksen tekee. Jos lakia ei noudateta syytökset kohdistetaan siihen viranomaiseen joka lainvastaisen päätöksen on tehty. Hyvin yksinkertaista. Kaikki muu on turhaa saivartelua.
Loppujen lopuksi ymmärretään, ettei rahaa ole käytettäväksi asti ja sen puolesta olisi yhdentekevää näemmä vaikka lakien puolesta asioita supistettaisiinkin, mutta koska meillä nyt vielä on laki puolellamme, niin valittaa pitää vaikka piruuttaan. Vastaan pitää sanoa ja viimeinen sana sanottava, vaikka tiedetään, että vastapuoli on oikeassa.
Olet jäljillä mutta et kärryillä. Kukaan ei erityisopetusasiassa valita piruuttain. Silloin kun erityisopetusta haetaan siihen on olemassa lasta hoitaneiden lääkäreiden suositukset ja pitkälliset testit hoitosuhteineen. Lausunnot on yleensäkin vaatimus erityistuen hakemiselle. Ei sitä voi hakea sattumanvaraisesti jos siltä vain tuntuu.
Kerroppa nyt rehellisesti. Jos mielestäsi kunnalla/kaupungilla ei ole rahaa lakisääteisten palveluiden noudattamiseen niin mikä on sinun mielestäsi oikea ratkaisu järjestää tilanne?
1. Ei noudateta lakia ja omavaltaisesti omilla kriteereillä vastoin lainsäädännön vaatimuksia päätetään kuka saa mitäkin tukea ja kuinka paljon
2. Pyritään vaikuttamaan lainsäädännön muuttamiseen jotta kohtuuton vaatimus saadaan pois lainsäädännöstä. Siihen asti lakia on kuitenkin noudatettava ja määrärahat on budjetoitava ensisijaisesti lakisääteisiin palveluihin.
Kommenteistasi päätellen kannatat vaihtoehtoa 1 (yksi). Se on kuitenkin erinomainen määritelmä viranomaisrikollisuudelle, mielivallalle ja totalitarismin ja anarkian esiasteille. Viranomaisille annetaan valta lainsäädännön määräyksistä huolimatta päättää kuka saa ja kuka ei. Hmmm ... ajatusmaailmasi on pelottava.
En ole näin sanonut. Sanoin että vika on lainsäädännössä jos sen vaatimukset johtaa kunnan kannalta kohtuuttomiin menoihin.
VastaaPoistaEli?
Sanoithan juuri nytkin. Jos laki velvoittaa kohtuttomuuksiin, niin laki pitää poistaa.
Yritä nyt ymmärtää että määrärahan puuttuminen esim. lakisääteiseen erityisopetukseen on kunnan tietoinen valinta.
Mistä sinä näin päättelet?
Ja painota vielä, jos rahaa ei oikeasti olisi, sitä on jostain hankittava, vaikka lainaamalla jotta lakia voidaan noudattaa.
JES! Rahaa saa pankista!
Kukaan ei erityisopetusasiassa valita piruuttain.
En ole niin sanonutkaan. Sanoin, että sinun kaltaisten ihmisten on pakko valittaa kaikille, kun kaveri piltti ei päässytkään erityisopetuksen piiriin, vaikka sinulla ei olisi edes käsitystä olisiko erityisopetus ollut oikeutettuakaan.
En itsekkään usko, että kukaan piruuttaan hakee erityisopetusta lapsilleen sinänsä, mutta paljon turhaa apua haetaan ja saadaankin.
Kommenteistasi päätellen kannatat vaihtoehtoa 1 (yksi).
Mielipiteelläsi nyt ei ole merkitystä. Et muutenkaan taida pysyä kärryillä.
"Yritä nyt ymmärtää että määrärahan puuttuminen esim. lakisääteiseen erityisopetukseen on kunnan tietoinen valinta. "
VastaaPoistaMistä sinä näin päättelet?
Kunta laatii budjetin, jossa annetaan rahaa kunnan kannalta vapaaehtoisiin asioihin (mm. urheiluhallien rakentamiseen) ja pakollisiin asioihin (mm. erityisopetuksen järjestämiseen). Jos rahat eivät riitä kaikkeen, niin ensisijaisesti niitä pitäisi antaa lakisääteisten velvoitteiden hoitamiseen ja rahoittaa urheiluhalleja ja muuta mukavaa vasta, jos rahaa on. Näin ei selvästikään ole toimittu, jos määrärahat eivät riitä lakisääteisiin palveluihin.
Mitä osaa edellä mainitusta et ymmärrä?
Pakko kommentoida maailman urpointa argumentointia toiselta loppukeskustelun anonyymiltä:
VastaaPoista"Sanoithan juuri nytkin. Jos laki velvoittaa kohtuttomuuksiin, niin laki pitää poistaa."
Huono yritys sotkea sanoja. Ennen kuin tämä lakimuutos tapahtuu ko. lakia tulee noudattaa.
"Mistä sinä näin päättelet?"
Tahallista tyhmyyttä. Kyllä se budjetti ihan tietoisesti tehdään.
"JES! Rahaa saa pankista!"
Ja nyt yrität sanoa, että alijäämäinen budjetti on jotain ennennäkemätöntä? Muutenkin aika väsynyttä tarttua lainakommenttiin, kun se esitettiin vain vaihtoehtona. No, kun seuraavaksi kysyt, mitä ne muut vaihtoehdot ovat, niin yksinkertaisin on karsia muita kuin lakisääteisiä palveluja. Jotenkin en usko, että Helsingin budjetista 100% menee tällä hetkellä lakisääteisten palveluiden ylläpitoon.
"En ole niin sanonutkaan. Sanoin, että sinun kaltaisten ihmisten on pakko valittaa kaikille, kun kaveri piltti ei päässytkään erityisopetuksen piiriin, vaikka sinulla ei olisi edes käsitystä olisiko erityisopetus ollut oikeutettuakaan. En itsekkään usko, että kukaan piruuttaan hakee erityisopetusta lapsilleen sinänsä, mutta paljon turhaa apua haetaan ja saadaankin."
Ja sitten hyökätään toisen henkilöä vastaan oletuksin. Kohtuullisen hyvä yritys leimata vastapuoli "turhiksi valittajiksi", mutta eipä se juuri lakia tai tilannetta muuta.
"Mielipiteelläsi nyt ei ole merkitystä. Et muutenkaan taida pysyä kärryillä."
Ja näin yritetään väistää itselle esitetty tukala kysymys.
Ei vttu oikeesti.
Ja näin yritetään väistää itselle esitetty tukala kysymys.
VastaaPoistaEi kysymys ollut minulle millään muotoa tukala. Kysymys oli lähinnä ahdasmielinen, jossa koetettiin asettaa minut epäedulliseen tilanteeseen, saaden oma asia kuulostamaan fiksummalta. Minulle se on yhdentekevää.
Kuten aiemmin kirjoitinkin, niin minulla on käsitystä jonkun verran pöydän toiseltakin puolelta ja siksi asetan vastapuolen ihan tietoisesti kyseenalaiseksi. Kun meitä on moneen junaan. Vastareaktiot on ihan tyypillisiä.
Siinä vaiheessa kun pikku Arto ei pysty ammattikoulussa edes asiakaspalveluun liittyviä puheluja tekemään ihan vain siksi, ettei puhelimen käyttö muussa, kuin huvittelukäytössä ole kerta kaikkiaan millään muotoa tuttu, niin ensimmäinen reaktio vanhemmilta on tietysti se, että lapsi tarvitsee erityisopetusta.
Tai vaihtoehtoisesti pikku Arto valitsee vapaa-ajallaan väärän seuran ja siksi ajautuu ongelmiin, niin jostain syystä ongelmat kasataan koulun ratkaistavaksi, koska meillä on laki, joka takaa tälläisen palvelun. Koulun ja muiden oppilaiden on joustettava, koska Artolla on nyt vähän ongelmia ja Arto vaatii vähän enempi aikaa, kuin muut.
Tämän kaltaisissa laissa on aina se ongelma, että sen varjolla voidaan hakea erityisopetusta turhaankin ja sitä ihan oikeasti tapahtuu.
Mutta edelleenkin, erityisopetus on taattava kaikille niille, jotka sitä tarvitsee, mutta ymmärrän hyvin myöskin sen kannan, että eniten apua tarvitsevat saavat sitä ensin. Lapsen erityisvaatimusten suhteen pitää myöskin kodin ottaa osaa, se kun on sitä vanhemmuutta.
Siksi en esimerkiksi ymmärrä lakia, jonka pitäisi taata päivähoito KAIKILLE lapsille. Siis niillekkin, joiden vanhemmista edes toinen on kotona. Miksi hankkia lapsia, jollei ole valmis niihin?
Kunta laatii budjetin, jossa annetaan rahaa kunnan kannalta vapaaehtoisiin asioihin (mm. urheiluhallien rakentamiseen) ja pakollisiin asioihin (mm. erityisopetuksen järjestämiseen). Jos rahat eivät riitä kaikkeen, niin ensisijaisesti niitä pitäisi antaa lakisääteisten velvoitteiden hoitamiseen ja rahoittaa urheiluhalleja ja muuta mukavaa vasta, jos rahaa on. Näin ei selvästikään ole toimittu, jos määrärahat eivät riitä lakisääteisiin palveluihin.
VastaaPoistaTähän pitää vielä sen verta ottaa kantaa, että kuntahan ei ole mikään kolmas osapuoli tässä yhtälössä. Se on joukko ihmisiä, siis meitä. Me ihmiset päätämme kuntaMME asioista, eikä ole olemassa mitään "kuntaa", joka päättää meidän asioista puolestamme.
Joku joukko ihmisiä on ensin halunnut hankkia kuntaAN esim. uuden musiikkitalon ja sitten joukko ihmisiä on tehnyt päätöksen, että sellainen kuntaAN tehdään.
Viimekädessä syy on siis kuntalaisisssa itsessään, eikä missään "kunnassa".
Kannattais miettiä vähän sitä kysymystä miksi valvonva viranomainen, eli aluehallintovirasto, suojelee helsingin opetusvirastoa näissä lain vastaisissa päätöksissä.
VastaaPoistaNimittäin minulla on tallessa sähköpostikeskusteluja aluehallintoviraston tarkastajan kanssa joissa hän myöntää juuri nuo bloginkin kuvaamat ongelmat. Samat tarkastajat kuitenkin virallisessa päätöksessä puhuvat aivan muuta puuta heinää.
Et viitsisi julkaista? Ois katetta puheille ...
VastaaPoistaNe on lähetetty tälle blogille todisteeksi. Se on varmaan yksi syy miksi nämä artikkelit ovat olleet aika jyrkkiä. Todisteet on blogilla, jos haluaa julkaista, onnistuu osittain, minä olen asettanut omat ehtoni.
VastaaPoistaOpetusvirasto hajottaa ja hallitsee Puistolassa
VastaaPoistaHelsingin opetusvirasto on ottanut päämääräkseen lakkauttaa Puistolassa Nurkkatien monitoimitalossa sijaitsevan ala-asteen. Hanke vaarantaa alueen lähipalvelut, koska toteutuessaan se antaa virkamiehille vapaat kädet hajottaa koulun, kirjaston, päiväkodin, iltapäivätoiminnan ja leikkipuiston muodostama toimiva palvelukokonaisuus. Kärsijöinä ovat etenkin lapset.
Opetusvirasto on ajanut Nurkkatien lakkauttamista kolme kertaa viimeisen viiden vuoden aikana. Esitys on kahdella aiemmalla kerralla tyrmätty perusteettomana. Nyt käyttöön on otettu uusi konsti. Opetusvirasto esittää, että Nurkkatien ala-aste yhdistetään hallinnollisesti Puistolan ala-asteeseen, minkä jälkeen Nurkkatien tiloista voidaan luopua ilman mitään muutoksenhakumahdollisuutta.
Opetusviraston menettely on usuttanut Puistolan-Heikinlaakson alueen toimijat toisiaan vastaan. Alueen muut kaksi koulua puoltavat viraston suunnitelmaa. Näin ne turvaavat oman asemansa.
Puistolan kirjasto on aiemmin todennut, että koulun myötä lakkaa myös kirjasto. Vielä vuosi sitten asukkaat kampanjoivat yhteisvoimin tätä vastaan: hyllyt lainattiin tyhjiksi ja muutoin rauhallisen alueen väki jalkautui kaduille huutelemaan iskulauseita koulun ja kirjaston puolesta. Nyt kellossa on toinen ääni: koululaisten vanhemmat alueen eri oppilaaksiottoalueilta nokittelevat toisiaan internetin keskustelupalstoilla.
Jos palvelurakenteet hajotetaan, Puistolaan jää riutuva monitoimitalo. Koulun kuolemaa seuraa kirjaston kuolema, ja elävä kulttuuritoiminta monitoimitalossa hiipuu. Alueen asukasviihtyvyys laskee: jatkuva ajojahti on jo nyt murtanut alueen yhteisöllisyyttä. Oppilassiirroista taas seuraa koulujen tuntuva ylitäyttö, koska Puistolan-Heikinlaakson alueen alle kouluikäisten ja ala-asteikäisten lasten määrä kasvaa ennusteen mukaan selvästi 2011–2020.
Mistä löytyisi poliittinen ja hallinnollinen kyky ja tahto kehittää palveluverkkoa joustavasti eikä vain hajottaa sitä lyhytnäköisesti? Pidemmän aikavälin säästöä opetusviraston aikeista ei synny, vaan virkamiesten yksisilmäinen toiminta saa aikaan mittavasti enemmän tuhoa kuin hyötyjä.
Anonymous 1: "Todennäkäisesti ennen pitkää käykin niin, että peruspalveluita koskevat lait muuttuvat, kun rahaa ei ole."
VastaaPoistaAnonymous 2: "Juuri näin, muutetaan lainsäädäntöä. Siihen asti palvelu on löydyttävä ja saatava"
Eihän se näin voi mennä! Miksi muuttaa lainsäädäntöä!!! Eihän siinä ole "oikeuden ja kohtuuden" -nimissä vikaa vaan toiminnassa.Palvelun on löydyttävä siihen asti, kun muutetaan lainsäädäntöä...? Eikö se pointti ole juuri lopettaa tällainen toiminta vetoamalla lainsäädäntöön eikä hyväksyä se muuttamalla lainsäädäntöä? Onko tässä blogissa sittenkin pointtina pilkunnussiminen, että kunhan muutetaan sitten lainsäädäntöä sen mukaiseksi niin on oikein jättää lapset heitteille?
Minua henkilökohtaisesti häiritsee vähän, että eräs keskustelijoista (tai veikkaisin että useammat) on blogin pitäjä itse eikä hän identifioi itseään. Haluaisin olla varma, ketkä muut kuin blogin pitäjä ajattelevat asioiden Suomessa olevan noin huonosti.
VastaaPoistaJokin tässä mättää. Monet bloggarit, monet yksittäisetkin käyttävät samanlaista kieltä ja tekevät samoja kielioppivirheitä kuin bloggari (väärät päätteet, huono Suomen taivutus välillä).
Itse en purematta niele mitään -en myöskään tätä artikkelia. Millaisia lähteitä blogi käytti? Yksi uutinen ongelmasta opetustoimessa ei riitä koko artikkelin perusteeksi, sillä artikkelissa tehtiin väitteitä myös siitä, miten syvällä rakenteissa ongelma on -uutinenhan ei näin sano. Se voi tietenkin olla, että ei uskalla. Mistä minä tiedän? Silti haluaisin blogille lähteet. Tässä on sen verran rankkoja väitteitä jo.
Mitä oikeutta on sanoa Suomea yhdeksi Euroopan epäoikeudenmukaisimmista maista, kun samat rikkomukset on kaikkialla muuallakin (ehkä ei niin piilossa kuin Suomessa) ja korruptio vielä härskimpää. Epäilen, että blogin tekijä itse on se, joka kirjoittaa täällä nämä Suomi-kriittisimmät viestit. Ihan samanlaisia sanontoja käyttää ja ilmauksia. Suomi ei ole mitenkään poikkeuksellisen korruptoitunut. Samaa tapahtuu muuallakin. EN tarkoita, että tämä olisi puolustus, että sitä saisi tapahtua täällä! Ei tietenkään ole mikään puolustus! Mutta tarkoitan ettei suomi ole tässä siltikään yhtä paha kuin miltei mikään muu maa. Pohjoismaat saattavat olla pidemmällä, mutta niinhän Ruotsi ja Norja ovat meitä pidemmällä monessa muussakin. Se tuskin on yllättävää.
Tämä on tarkoitushakuinen sivusto siinä mielessä, että se yrittää etsiä mahdollisimman suuria epäkohtia ja liioittelee niitä. Bloggari varmaan itse uskookin niihin ja ajattelee ratkaisseensa suurenkin mysteerin ja tehneensä oikeat johtopäätökset, mutta... Tiedä häntä. Lukijat ainakin näyttävät uskovan kyseenalaistamatta. Varsinkin kun niin moni kommentoija on mystisesti samaa mieltä.
Muutamat kommentoijista tekevät kielioppivirheitä, jotka ovat ominaisia näiden blogien kirjoittajalle. Olette varmasti huomanneet ne. Eivät voi olla typoja, koska niissä ei koskaan tule vain pari väärää kirjainta vaan väärä pääte. Bloggari on siis selvästi korjannut typot, mutta kielioppivirheitä ei, koska ihminen on sokea omille virheilleen. Siksi niistä paljastaa helposti toisen.
Bloggari kuulostaa hyvin asiantuntevalta, enkä väitä häntä valehtelijaksi. Varmasti systeemissä on jotain mätää -kyllähän sen huomaa itsekin, ettei kukaan ota mistään vastuuta, jos valittaa johonkin. Jaoin vain kriittisiä ajatuksiani. Ehdottaisin myös, että bloggari -osallistuessaan keskusteluihin- olisi jollain nimimerkillä niin, että tunnistaisimme edes jotkut tekstit hänen kirjoittamikseen.