Kuka saa ottaa sinut kiinni?
Kenellä tahansa on Pakkokeinolain (1§) mukaisesti oikeus ottaa kiinni henkilö joka on tavattu pakenemasta tai verekseltään tekemässä rikosta josta voi seurata vankeutta tai rikos on lievä kavallus tai -pahoinpitely, näpistys, lievä luvaton käyttö, käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai -petos. Tämä oikeus siis koskee kaikkia henkilöitä, ei pelkästään vartijoita tai järjestyksenvalvojia. Henkilön kiinniottamiseen voi käyttää tarvittavia voimakeinoja jotka kokonaisuutena voidaan katsoa puolustettaviksi. Kiinniotettu henkilö tulee luovuttaa viipymättä poliisin huostaan.
Poliisilla on laajemmat kiinniotto-oikeudet. Poliisi voi ottaa henkilön kiinni jos hänet on etsintäkuulutettu tai määrätty saapuvaksi kuulusteluun. Henkilön voidaan olettaa olevan vaaraksi itselle, muille tai yleiselle turvallisuudelle. Henkilö on syyllistynyt rikokseen tai poliisi pitää mahdollisena henkilön syyllistyvän rikokseen. Poliisi voi ottaa henkilön myös kiinni silloin kun se on henkilötietojen selvittämiseksi tarpeen jos henkilön epäillään tehneen tai liittyvän tapahtuneeseen rikokseen.
Kiinniotettaessa ei pidä pääsääntöisesti tehdä vastarintaa. Kiinniotetulla on rikoslaissa (4 luku, 4§) mainitun hätävarjelun perusteella oikeus käyttää voimakeinoja puolustaakseen itseään silloin mikäli kiinniottaja on siviili.
Kannattaa hyvin tarkkaan miettiä mitä kiinnioton yhteydessä kertoo poliisille vai kertooko mitään. Poliisin toiminnan tarkoituksena on saada asia selvitettyä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita kiinniotetun etua, ei edes silloin vaikka sinut olisi otettu kiinni syyttömänä. Poliisi yleensä vetoa siihen, että asia olisi nyt hyvä saada selvitettyä ja yhteistyö auttaa tilanteen selkiytymistä. Kannattaa olla hyvin varovainen. Suurin osa rikoksista selviää sen takia että syytetty lopulta tunnustaa tahallisesti tai tahattomasti.
Henkilötiedot ovat ainoa asia jotka sinun on pakko kertoa poliisille. Suomen kansalaisella ei kuitenkaan ole ehdotonta velvollisuutta pitää mukanaan henkilöllisyyspapereita. Poliisilain (2 luku 10§) mukaan poliisikin voi vaatia henkilötietoja vain tehtävän suorittamiseksi, ei siis huvikseen.
Henkilötietoja ei tarvitse kertoa muille kuin poliisille.
Poliisin kuten myös vartijan on aina näytettävä virkamerkkinsä sitä pyydettäessä. Sinulla on myös oikeus saada tietää sinun kiinniottaneiden poliisien tai vartijoiden nimet.
Kuinka kauan vapauttasi voidaan rajoittaa?
Jokaisen on syytä erottaa käsitteet kiinniotettu, pidätetty ja vangittu.
Poliisi saa pitää kiinniotettuna henkilöä korkeintaan 24 tuntia. Henkilö jota ei ole päästetty vapaaksi klo 20.00 mennessä voidaan pitää kiinniotettuna klo 8.00 asti, jos siihen asunnon tai yösijan puuttumisen, mutta myös muun erityisen tarpeen takia on aihetta. Alle 18-vuotias kiinniotettu tulee viipymättä luovuttaa huoltajalle. Jos huoltajaa ei tavoiteta, lapsi voidaan luovuttaa lastensuojeluviranomaisille. Lisäksi mielenterveyslaissa ja laissa päihtyneiden käsittelyssä on poikkeuksia kiinniottoaikoihin.
Kiinnioton jälkeen henkilö on vapautettava 24 tunnin sisällä tai pidätettävä mikäli pidättämisen ehdot täyttyvät. Henkilö voidaan pidättää jos epäillystä rikoksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta tai jos maksimirangaistus on vähintään vuosi ja poliisi lisäksi epäilee, että henkilö vapauduttuaan voi syyllistyä uusiin rikoksiin, jatkaa rikollista toimintaa tai haitata esitutkintaa tai paeta maasta.
On hyvä muistaa, että poliisi voi aina tarpeidensa mukaisesti säätää rikosnimikettä haluamakseen jotta henkilö voidaan tarvittaessa pidättää. Lievä pahoinpitely voidaan tulkita törkeäksi pahoinpitelyksi tai lievää vahingontekoa törkeäksi vahingonteoksi. Lopullinen syyte ja rikosnimike selviävät vasta varsinaisen esitutkinnan jälkeen.
Poliisi saa pidättää henkilön korkeintaan kolmeksi vuorokaudeksi (72 tuntia). Pidätetty on vapautettava heti kun edellytyksiä pidättämiselle ei ole. Henkilö on päästettävä vapaaksi viimeistään kolmantena päivänä klo 12.00 tai vangittava. Vangitsemisvaatimus on tuomioistuimessa käsiteltävä viimeistään neljän vuorokauden (96 tunnin) sisällä pidätyksestä. Jos henkilö pidätetään maanantaina klo 9.00 hänet, on vapautettava viimeistään torstaina klo 12.00 tai esitettävä vangitsemisvaatimus. Vangitsemisvaatimuksen käsittely on aloitettava tuomioistuimessa viimeistään perjantaina klo 09.00
Pidätysoikeus on myös syyttäjällä, tullihallituksen ja rajavartiolaitoksen virkamiehellä.
Monissa sivistyneimmissä maissa pidätysaika on maksimissaan 24 tuntia.
Pidättämisen syy on ilmoitettava heti pidätyksen jälkeen. Pidättämistäsi ei saa ilmoittaa lähiomaisille ilman suostumustasi. Alaikäisen pidättämisestä on aina ilmoitettava huoltajalle. On syytä muistaa, että sinulla ei välttämättä ole oikeutta ottaa yhteyttä lähiomaisiin tai pyytää pidätystä ilmoitettavaksi lähiomaisille jos siitä katsotaan olevan erityistä haittaa rikoksen selvittämiseksi. Lähiomaisille on asiasta kuitenkin ilmoitettava viimeistään silloin, kun vangitsemisvaatimus käsitellään tuomioistuimessa.
Amerikkalaisista elokuvista tuttua oikeutta "yhteen puhelinsoittoon" ei ole suomessa.
Tuomioistuin voi määrätä henkilön vangittavaksi tutkintavankeuteen. Tutkintavankeudella ei ole olemassa käytännön takarajaa vaan siitä päättää tuomioistuin säännöllisin väliajoin. Suomessa on mahdollista joutua olemaan tutkintavankeudessa jopa vuosia riippumatta siitä mikä lopullinen tuomio on.
Kuinka minua tulee kohdella kiinnioton, pidätyksen tai tutkintavankeuden aikana?
Määräykset perustuvat sisäasianministeriön ohjeeseen joka perustuu pitkälti lakiin poliisien säilyttämien henkilöiden kohtelusta, poliisilakiin ja päihtyneiden käsittelystä annettuun lakiin. Pääsääntöisesti sinulla on oikeus seuraavaan:
- eri sukupuolta olevia ei saa sijoittaa samaan säilytystilaan
- alle 18-vuotias on pidettävä erillään muista säilytettävistä henkilöistä
- sinulla on oikeus perustarpeisiin kuten ravintoon, lepoon (klo 21.00-07.00), puhtauteen, sairauden hoitamiseen
- jos vapauden menetys kestää yli 24 tuntia sinulla on oikeus vähintään tunnin kestävään päivittäiseen ulkoiluun tai muuhun liikuntaan säilytyshuoneen ulkopuolella
- sinulla on oikeus tarpeen mukaan sairaanhoitohenkilökunnan tai psykologin tapaamiseen
- sinulle on järjestettävä lääkärin apua sekä lääkärin määräämä lääkitys
- mikäli terveyttäsi ei asianmukaisesti voida hoitaa poliisin tiloissa sinut on toimitettava sairaalahoitoon
- pääsääntöisesti saat käyttää omia vaatteita
- sinulla on oikeus puhtaisiin vuodevaatteisiin ja patjaan
- vapauden menettäneeltä talteen otettu omaisuus on kirjattava ja säilytettävä huolella erillään muiden omaisuudesta
- lukea sinulle tulevat kirjeet
- kuunnella sinun puheluita
- evätä sinulta vieraan tapaamisoikeuden
- sitoa sinut kiinni
Mitä pitää muistaa kun minua kuulustellaan?
Poliisin suorittama kuulustelu on osa poliisitutkintaa tai esitutkintaa.
Rikoksesta epäiltynä sinun ei tarvitse kertoa mitään muuta kuin nimesi ja henkilötietosi. Poliisin tehtävä on selvittää rikos ja etsiä asianosaiset. Poliisien resurssit ovat tiukalla joten selvittämisen kiire ja tulostavoitteellisuus voivat ja monesti vaarantavatkin puolueettoman käsittelyn.
Kuulusteluissa todistajana olevan henkilön tulee puhua aina totta eli kertoa kyseessä olevasta asiasta ne tiedot ja faktat jotka hänellä on tiedossaan. Tämä tarkoittaa toden puhumista muiden tapahtumaan liittyvien asianosaisten toimista. Itseään ei tarvitse syyllistää edes todistajan roolissa. Lähiomaisia vastaan ei tarvitse todistaa. Rikoksesta epäillyllä kuten myös todistajalla on itsekriminointi -suoja. Tämä tarkoittaa sitä, että kenenkään ei tarvitse paljastaa mitään sellaista tietoa joka voisi johtaa hänen itsensä tuomitsemiseen rikoksesta. Tämä periaate antaa käytännössä rikoksesta epäillylle myös oikeuden valehdella tutkittavassa asiassa.
Poliisin on ilmoitettava kuulusteltavan asema esitutkinnassa. Monesti henkilöä voidaan kuulustella ensin tietyn asian todistajana, jolloin kuulusteltavalla on totuudessapysymysvelvollisuus. Henkilön asema muutetaan vasta myöhemmin rikoksesta epäillyksi. Tällä menettelyllä käytännössä yritetään kiertää itsekriminoinnin -suojaa. On syytä pitää mielessä, että myöskään todistajana kuulusteltaessa henkilön ei tarvitse kertoa sellaista mikä voisi johtaa syytteeseen häntä itseään tai lähiomaista vastaan. Itsekriminointi-suoja ajaa myös totuudessapysymisvelvollisuuden ohi. Lisätietoa artikkelista "Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa".
Kuulustelussa sinulla on aina oikeus avustajaan. Kuulusteluun voi vaatia myös paikalle todistajan. Monesti tämä todistaja saattaa olla toinen poliisi, joten todistuksen luotettavuuteen myöhemmin kannattaa suhtautua varauksella. Älä hyväksy todistajaksi toista poliisia.
Poliisin on kohdeltava rikoksesta epäiltyä kuulusteluissa syyttömänä. Poliisin on siis otettava samanarvoisesti huomioon epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat tai todisteet. Kuulostaa hienolta, mutta totuus voi olla toinen.
Tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen hoitamaan kuulusteluja asiassa jossa hän itse tai hänen lähisukulainen on asianosaisena, jos asia liittyy hänen palvelussuhteeseen tai muuhun toimeksiantoon tai jos hänen puolueettomuus voi muusta syystä olla vaarantunut.
Poliisin suorittama kuulustelu voi tapahtua monella tavalla. Pääsääntöisesti kuulusteltavaa pyydetään kertomaan omin sanoin mitä on tapahtunut. Poliisi saattaa kysyä johdattelevia kysymyksiä, esimerkiksi: "silloinko henkilö X löi henkilöä Y kasvoihin" tai "silloinko sinä sitten löit". Johdattelevat kysymykset ovat hyvin vaarallisia koska niillä pyritään ohjaamaan kuulustelua tiettyyn suuntaan, joko tahattomasti tai tarkoituksella.
Kuulusteltavan ei pidä tuudittautua siihen, että kuulustelussa vastaaminen olisi kuulusteltavan etu. Poliisi tarvitsee todisteita asian selvittämiseksi. Yli 70% rikoksista selvitetään koska asianomainen myöntää syyllisyytensä tavalla tai toisella. Asia mutkistuu poliisin kannalta huomattavasti, jos epäily systemaattisesti kieltäytyy puhumasta mistään. Tähän epäillyllä on myös oikeus. Poliisi saattaa käyttää "laillisia" painostuskeinoja, kuten jatkuvia ja pitkään kestäviä kuulemistilanteita sekä viitata asioiden monimutkaistumiseen ja tilanteen pahenemiseen epäillyn ja hänen omaistensa, esimerkiksi lasten, kannalta. Tosiasiassa, jos sinua kuulustellaan jo epäiltynä rikoksesta, tilanne on jo niin huono, että on syytä miettiä onko tilanteen pahentaminen ja todisteiden luovuttaminen vapaaehtoisesti puhumalla enää yksilön oikeusturvan kannalta tarpeellista. Kuulustelijat ovat ammattilaisia ja kuulustelussa käytettävillä tekniikoilla on tarkoitus saada asia epäilykset näytettyä toteen. Se onko lopputulos kuulusteltavan etujen mukaista, on täysin toisarvoista kuulustelun tavoitteiden suhteen, sanoivat kuulustelijat sitten mitä tahansa.
Poliisi valitettavasti käyttää kuulusteluissa monesti myös lainvastaisia menetelmiä joilla painostetaan tunnustamaan tai kertomaan tiedossa olevia seikkoja. Kuulusteltava yritetään murtaa henkisesti voimakkaalla henkisellä painostuksella. Poliisille on todellisuudessa annettu vapaus käyttää myös arveluttavia menetelmiä koska mahdollisena sanktiona lain vastaisten menetelmien käyttämiselle on käytännössä poikkeuksetta huomautus. Eli ei mitään. Tämä eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin linjaus poliisin sallituista menettelytavoista on johtanut poliisin käytännön oikeuksien lisäämiseen.
Syyllinen kunnes toisin todistetaan, vai miten se oli?
Lue myös:
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa