Q&A - Miten reklamoin yksityisestä pysäköinninvalvontamaksusta?

Blogille on toimitettu 24PPartner -nimisen valvontayhtiön reklamaation johdosta antama vastaus, joka osoittaa selvästi, miten vähissä ovat sakkofirmojen eväät asiakkaan kieltäytyessä maksusta.

"ASIA: Vastaus valvontamaksuhuomautukseenne, asianumero: XXXXXXXXX

Pysäköintialue: 01

Mikäli kiistätte kuljettaneenne ajoneuvoa kyseessä olevana ajankohtana, pyydämme teitä ystävällisesti lähettämään meille siitä kirjallisen ilmoituksen. Liitämme ilmoituksenne valvontakuvien oheen poliisiviranomaiselle tarvittaessa tehtävään tutkintapyyntöön tieliikennelain rikkomisesta. Muussa tapauksessa katsomme ajoneuvon rekisteritietoihin merkityn haltijan ajoneuvon pääasialliseksi käyttäjäksi ja täten hänen toimineen ajoneuvon kuljettajana.

Sen selvittäminen, onko tieliikennelain määräyksiä rikottu, kuuluu lain mukaan poliisille. Jätämme tarvittaessa tutkintapyynnön poliisille huomautusajan umpeuduttua, mikäli kuljettajaa ei pystytä muutoin toteamaan.

Kyseessä ollessa yrityksen ajoneuvo TraFi ilmoituksenne (säädös 1.1.2011) mukaisesti ajoneuvon käyttövastaavalla tulee olla tieto ajoneuvon käyttäjästä. Pyydämme teitä ystävällisesti ilmoittamaan meille ajoneuvon kuljettajan huomautusajan puitteissa, niin valvontamaksun perintä voidaan ohjata oikealle henkilölle.

Ystävällisin terveisin,
Asiakaspalvelu
24PPartner"

Tällainen reklamaatiovastaus uhkailuineen poliisiviranomaiselle tehtävästä tutkintapyynnöstä konkretisoi erinomaisesti, millaisessa kriisissä ja ahdingossa koko yksityinen pysäköinninvalvonta-ala on. Valvontayhtiö on väitteineen ja uhkailuineen täysin kaseikossa. On selvää, että tuon reklamaatiovastauksen laatimiseen ei ole käytetty lakimiestä.

Ensinnäkin, mitään erillistä kirjallista ilmoitusta kiistämisestä ei tietenkään voida vaatia. Se, jolle valvontamaksu on osoitettu, voi vain lyhyesti kiistää toimineensa kuljettajana, jonka jälkeen hänen velvollisuutensa valvontayhtiöön nähden lakkaavat. Yksinkertaisimmillaan tämä ilmoitus voi olla vaikka tällainen:

”Kiistän vaatimanne maksun perusteen. En ole kuljettanut ehtojen vastaisesti pysäköidyksi väitettyä ajoneuvoa maksuvaatimuksessa tarkoitettuna ajankohtana. Pyydän ottamaan asiassa yhteyttä siihen tahoon, jonka kanssa olette väitetyn sopimuksen tehnyt.”

Tämä kiistäminen voidaan tehdä kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla joko kirjallisesti, suullisesti tai sähköisesti riippuen siitä, minkälaisia yhteystietoja maksua vaativaan valvontayritykseen on käytettävissä. Jos asia myöhemmin etenisi tuomioistuimeen, ei valvontayhtiö voi tehokkaasti vedota siihen, että maksusta ei olisi reklamoitu vain sillä perusteella, että reklamaatiota ei ole tehty sen itsensä edellyttämällä tavalla. Mikä tahansa tarkoituksenmukainen tapa reklamoida, jonka riidan osapuoli voi suhteellisen luotettavasti näyttää toteen, riittää. Suullisestikin tehty reklamaatio, jos se esimerkiksi johtaa yllä olevan kaltaiseen reklamaation toteennäyttävään vastineeseen, on täysin riittävä.

Reklamaatio tehdään vain yhden kerran. Yllä oleva reklamaatioon tullut vastaus osoittaa reklamaation tekijän vedonneen jo siihen, että hän ei ole kuljettanut itse ajoneuvoa. Mitään uutta ”kirjallista ilmoitusta” tästä ei ole tarpeen tehdä.

Tarkkaan ottaen täysin aiheettomiin maksuvaatimuksiin ei tietenkään tarvitsisi reagoida millään tavalla. Vasta oikeudenkäynnissä esitetty kiistäminen voi kuitenkin johtaa oikeudenkäyntikuluvastuuseen myös voitettaessa juttu, jos kiistämisellä aikaisemmin olisi voitu välttää tarpeeton oikeudenkäynti. Tämän vuoksi, sekä ihan yleisestä kohteliaisuudesta, aiheettomista laskuista on pääsääntöisesti syytä reklamoida kerran. Enempään väittelyyn maksua vaativan tahon kanssa ei ole mitään syytä ryhtyä eikä uusiin yhteydenottoihin pidä vastata. Yksi reklamaatio riittää!

Yksityiset parkkiyhtiöt valvovat maanomistajan pysäköinnille asettamien ehtojen noudattamista. Ne eivät valvo, eivätkä voikaan valvoa, tieliikennelain noudattamista. Uhkailu tutkintapyynnön tekemisestä on sitä samaa painostusta, kuin valvontayhtiöiden laajalti harjoittama perinnällä, perintäkuluilla, luottotietojen menettämisellä sekä oikeudenkäynnillä ja suurilla oikeudenkäyntikuluilla uhkailukin. Tarkoituksena on saada sakotettu pelkäämään maksamatta jättämisen seuraamuksia ja näin maksamaan vaadittu maksu.

Parkkiyhtiöt eivät varmasti tee mitään tutkintapyyntöjä poliisille. Ei niillä ole intressiä ryhtyä sellaiseen, se olisi niille aivan liian työlästä. Tehdessään tutkintapyynnön, valvontayhtiön edustaja tulisi samalla sitoneeksi itsensä toimimaan todistajana rikosasiassa, jossa valvontayhtiö itse ei edes voisi voittaa mitään. Tutkintapyyntöjen tehtailu tuottaisi valvontayritykselle vain suunnattoman määrän lisää työtä ilman, että siitä olisi odotettavissa niille itselleen mitään hyötyä.

Asiassa on sitä paitsi kyse siviilioikeudellisesta riita-asiasta, joka ei poliisille millään tavalla kuulu. Vaikka luvaton yksityiselle alueelle pysäköinti voisikin periaatteessa täyttää lievän hallinnan loukkauksen tunnusmerkistön, tämä pätee vain tilanteissa, joissa pysäköinnistä ei ole sovittu. Jos parkkisakkofirma nyt väittää, että pysäköinnistä on olemassa jonkinlainen sopimus ja yrittää velkoa maksua tämän sopimuksen nojalla, eihän silloin tietenkään kyseessä voi olla luvaton hallinnan loukkaus! Silloin kyseessä on sopimuksen perusteella tapahtunut pysäköinti, jonka seuraamukset määräytyvät tuon sopimuksen nojalla. Poliisi ei tällaista asiaa tutki.

Olisi todella mukava tietää, mitä tieliikennelain määräystä 24PPartners Oy kuvittelee rikotun silloin, kun ajoneuvo on pysäköity sopimuksen perusteella yksityiselle alueelle. Ainoa seuraamus, mikä valvontayhtiön tutkintapyynnöstä edes teoriassa voisi seurata väärin pysäköidyn ajoneuvon omistajalle tai haltijalle, olisi pysäköintivirhemaksu. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, miten innostuneita poliisilaitokset olisivat tutkimaan tällaisia tapauksia.

24PPartner Oy:n kannattaisi muistaa, että tekemällä täysin perusteettoman tutkintapyynnön, se saattaa pahimmassa tapauksessa syyllistyä itse perättömään ilmiantoon, joka on säädetty rangaistavaksi.

Sillä, onko väärin pysäköity auto yksityishenkilön vai yrityksen omistuksessa, ei ole yksityisen pysäköinninvalvonnan kannalta mitään merkitystä. Ei yritykselläkään ole mitään velvollisuutta antaa ulkopuolisille mitään tietoja ajoneuvojensa käyttäjistä, vaikka tämä tieto yrityksellä olisikin. Näitä tietoja voi yritykseltä vaatia vain viranomainen, esimerkiksi rikostutkinnan tai verotarkastuksen yhteydessä. Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa todistustaakka ehtojen vastaisesta pysäköinnistä ja sen tekijästä on maksua vaativalla yhtiöllä myös siinä tapauksessa, että väitetty pysäköintiehtojen rikkominen on tapahtunut yrityksen omistuksessa olevalla ajoneuvolla.

Summa summarum: Yllä esitetty valvontayhtiön vastaus sille tehtyyn reklamaatioon on pelkkää pysäköinninvalvonta-alan rappiotilasta kertovaa katteetonta uhkailua, johon ei ole tarpeen reagoida millään tavalla. Reklamaatiohan asiassa on jo tehty ja se riittää. Esitetyillä väitteillä ei ole minkään valtakunnan oikeudellista merkitystä. Tällaisten täysin merkityksettömien uhkailukirjeiden lähettely vain osoittaa, miten heikoilla parkkisakkofirmat maksuja vaatiessaan ovat. Tämä sakkofirmojen vaikeus näyttää toteen sopimuskumppaninsa ei kuitenkaan ole voinut tulla niille minkäänlaisena yllätyksenä, vaan kyllä asia on ollut tiedossa ihan alusta asti. Ei kukaan vakavasti otettava yrittäjä ryhdy sellaiseen bisnekseen, jossa sillä ei ole käytännössä mitään keinoja osoittaa sopimuskumppaniaan ja siten vaatia saataviaan. Tästä syystä pysäköinninvalvonta-alalla ei olekaan vakavasti otettavia yrittäjiä, vaan toimintaa pyörittävät mistään mitään ymmärtämättömät amatöörit ja jälki on yllä esitetyn mukaista.

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana

Vanhemmat artikkelit:
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun
McDonalds haluaa eroon lapsiperheistä
ParkPatrol tämän viikon vitsi
ParkPatrol hätä kädessä
ParkPatrol Finland - Cloaca maxima
Tapaus Sello

Yksityinen pysäköinninvalvonta kriisissä

Yksityiset pysäköinninvalvontayritykset ovat hätää kärsimässä. Kun korkein oikeus viime vuonna hyväksyi parkkifirman oikeuden veloittaa valvontamaksu ehtojen vastaisesta pysäköinnistä, näytti jo hetken siltä, että yksityinen pysäköinninvalvonta olisi lyönyt lopullisesti itsensä läpi laillisena liiketoimintana Suomessa. Uusia valvontayrityksiä perustettiin helpon rahan toivossa kymmenittäin. Asialla oli aikaisemmissa liiketoimissaan epäonnistuneita sarjayrittäjiä, entisiä kunnallisia pysäköinnintarkastajia ja jopa tuomittuja rikollisia. Tunnusomaista näille uusille parkkisakkoyrittäjille oli matala koulutustaso ja selkeän puutteellinen osaaminen. Yrityksiä perustettiin vain yhden korkeimman oikeuden erittäin heikosti perustellun ja kiistanalaisen tulkinnan varassa ymmärtämättä lainkaan sitä, että yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyy edelleen huomattavan suuri joukko epäselviä oikeudellisia kysymyksiä, eikä koko toiminnan harjoittamisen säilyminen laillisena ole mitenkään varmaa. Ammattitaitoisten yrittäjien uuden yritystoiminnan käynnistämiseen täysin normaalina osana kuuluva liiketoiminnan juridisten riskien kartoittaminen jäi näiltä nopean vaurastumisen toivossa yrityksiä perustaneilta amatööreiltä useimmiten heidän ymmärtämättömyydestään johtuen kokonaan tekemättä. Ilmeisesti he kuvittelivat, että korkein oikeus olisi päätöksellään luonut jotain uutta, muuttumatonta oikeutta, jonka varaan liiketoiminnan saattoi perustaa.

Vastoin odotuksia, taivas ei kuitenkaan auennut yksityissakottajille. Korkeimman oikeuden päätöstä pidettiin yleisesti vääränä, mitä se onkin. Monet korkeat oikeusoppineet ovat arvostelleet voimakkaasti korkeimman oikeuden omaksumaa kantaa ja ilmoittaneet, etteivät itse maksaisi yksityistä pysäköinninvalvontamaksua. Ei korkein oikeuskaan ole erehtymätön, vaan se tekee aika-ajoin huonoja ratkaisuja, jotka pitkällä aikavälillä ratkaisulinjaa tarkasteltaessa erottuvat omituisina poikkeuksina koherentin, johdonmukaisesti kehittyvän oikeuskäytännön seasta. Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneessa korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä on kyse juuri tällaisesta heikosti perustellusta ja lopputulokseltaan väärään osuneesta ratkaisusta, jota vuosikymmenten kuluttua lähinnä ihmetellään.

Tismalleen samalla tavalla haksahti samassa asiassa parikymmentä vuotta sitten myös Ruotsin Högsta domstolen, jonka yksityisen pysäköinninvalvontamaksun sopimusoikeudellisena seuraamuksena hyväksynyttä tuomiota oudoksuttiin jo tuoreeltaan. Tuomio johti pikaisesti yksityisen pysäköinninvalvonnan sääntelyyn lailla Ruotsissa. Lailla ei suinkaan vahvistettu Ruotsin korkeimman oikeuden omaksumaa tulkintalinjaa, kuten silloinen ParkCom Oy omaa juttuaan Suomessa ajaessaan väitti, vaan lainsäädäntötoimiin Ruotsissa ryhdyttiin nimenomaan Högsta domstolenin tekemän ilmiselvän virheen korjaamiseksi. Oikeusoppineiden huomattavan yksimielisen kannan mukaan pelkkä ajoneuvon pysäköiminen ei voinut muodostaa autoilijaa velvoittavaa sopimusta ilman autoilijan nimenomaista ilmausta tahdosta sitoutua tällaiseen sopimukseen. Siksi valvontamaksun maksuvelvollisuus kytkettiin lakiin, poistaen näin Högsta domstolenin omaksuma virheellinen linjaus valvontamaksun perustumisesta sopimukseen, joka olisi voinut aiheuttaa huomattavia ongelmia muilla sopimusoikeuden aloilla. Olisi alettu kysymään, mistä kaikesta muusta voidaankaan "sopia" vain asiasta kertovat kyltit pystyttämällä.

Ruotsissa lainsäätäjä siis joutui korjaamaan tuomioistuimen tekemän virheen. Näin näyttäisi käyvän nyt Suomessakin. On ikävää, että meillä mentiin samaan ansaan. Kun ParkCom Oy kerran vetosi niin ponnekkaasti Ruotsin lainsäädäntöön oman juttunsa tueksi, niin olisi ollut kyllä suotavaa, että oikeusneuvokset olisivat huolella perehtyneet siihen, mihin Högsta domstolenin ratkaisu Ruotsissa aikanaan johti ja välttäneet näin tekemästä itse täysin samaa mokaa!

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneesta vilkkaasta keskustelusta on ollut se hyöty, että kansalaiset ovat yhä enenevässä määrin rohkaistuneet kieltäytymään maksamasta vääräksi kokemaansa maksua. Valvontayhtiöt luottivat siihen, että eduskunta säätää asiasta lain, jonka varassa ne voisivat toimia ja joka poistaisi korkeimman oikeuden tuomion ilmaan jättämät epäselvyydet. Sittemmin eduskunnan perustuslakivaliokunta torjui tämän yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneen lakiesityksen perustuslain vastaisena. Lain valmistelu on tarkoitus aloittaa uudelleen, mutta oikeusministeri on ilmoittanut, että lain valmistelussa tullaan ottamaan huomioon perustuslakivaliokunnan kanta. Muu ei tietenkään olisikaan mahdollista. Minkä sisältöinen tämä laki tulee aikanaan lopulta olemaan, sitä ei tiedä vielä kukaan. Selvää kuitenkin on, että valvontayrityksissä uutta lakia odotellaan nyt pelonsekaisin tuntein. Siitä ei tullutkaan niiden toivomaa läpihuutojuttua, jolla vallitseva käytäntö olisi vahvistettu lailliseksi. Uudessa laissa saatetaan kieltää yksityinen valvonta jopa kokonaan. Joka tapauksessa yksityisen valvonnan rooli ja valtuudet jäävät uuden lain myötä vähäisemmäksi, kuin parkkisakkoyrittäjät olivat toivoneet.

Kuin viimeisenä niittinä tälle keskustelulle ja kehitykselle on kuluttajariitalautakunta nyt antanut päätöksen, jonka mukaan yksityisen parkkiyhtiön valvontamaksu velvoittaa vain silloin, kun osapuolten välillä on kuljettajan myöntämä sopimussuhde. Jos kuljettaja kiistää ajaneensa sakotettua autoa, todistustaakka pysäköintirikkeestä on valvontayhtiöllä.

Tässä päätöksessä ei sinänsä ole mitään uutta. Kuluttajavirasto on ottanut saman kannan jo vuonna 2004. Täysin samaan lopputulokseen ovat päätyneet myös Vantaan käräjäoikeus vuonna 2007, Helsingin hovioikeus vuonna 2008 ja korkein oikeus vuonna 2010. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden valossa tämä näkemys on aivan itsestään selvä – tietenkään ei voi olla niin, että parkkiyhtiö voisi osoittaa maksuvaatimuksiaan summamutikassa kenelle tahansa, ja maksulta välttyäkseen autoilijan pitäisi todistaa oma syyttömyytensä. Tämänkaltaiset todistustaakkanormit olivat laajemmalti käytössä viimeksi keskiajalla.

Kuluttajariitalautakunta on antanut päätöksensä niinsanotussa plenumissa eli täysistunnossa. Lain mukaan lautakunnan täysistunnossa ratkaistaan periaatteellisesti tärkeät asiat. Voidaankin sanoa, että kiista siitä, kenellä on näyttövelvollisuus ajoneuvon kuljettajasta yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on nyt arvovaltaisella tavalla lopullisesti ratkaistu. Enää kenenkään on turha mussuttaa mistään käännetystä todistustaakasta. Sellainen ei yksinkertaisesti perustu lakiin. Jos auton omistaja tai haltija kiistää pysäköineensä autonsa ”sakkopaikalle”, hän välttää maksun kiistämällä toimineensa kuljettajana. Sen jälkeen on parkkiyhtiön asia selvittää ja todistaa, kuka autoa ajoi.

Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajan Pauli Ståhlbergin mukaan tänä vuonna lautakunnalle on tullut noin 70 valitusta aiheettomiksi koetuista yksityisistä pysäköinninvalvontamaksuista. Tästä luvusta ei sinällään voida päätellä juuri mitään. Ehkä sen verran, että ihmiset ovat edelleen epävarmoja siitä, pitääkö yksityinen pysäköinninvalvontamaksu maksaa vai ei.

Aiheettomasta yksityisestä pysäköinninvalvontamaksusta ei nimittäin ole mitään tarvetta tehdä valitusta kuluttajariitalautakunnalle tai millekään muullekaan instanssille. Riittää, että maksuvelvollisuuden vain kiistää valvontayhtiölle itselleen jollain tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämän jälkeen asian voi jättää sillensä ja mahdolliset jatkotoimenpiteet ovat valvontayhtiön vastuulla. Kuluttajalla ei ole mitään syytä tai tarvetta viedä näitä asioita kuluttajariitalautakuntaan. Päin vastoin, lautakunnan kuormittaminen neljänkymmenen euron suuruisilla riidoilla tuottaa vain yhteiskunnalle moninkertaiset kulut asian käsittelemisestä. Ilmeisesti kuluttajariitalautakuntaan valituksia tekevät sellaiset hieman epävarmat ihmiset, jotka eivät halua maksaa vääräksi kokemaansa maksua, mutta eivät valvontayhtiöiden painostuksen ja uhkailun alla uskalla jättää asiaa sillensäkään. Valitus kuluttajariitalautakuntaan keskeyttää perinnän ja perintäkulujen juoksemisen, joten sitä ilmeisesti käytetään perintäkulujen torjumistarkoituksessa silloin, kun pelkkä kiistäminen tuntuu liian riskialttiilta.

Nyt kuluttajariitalautakunta on kuitenkin sanonut harvinaisessa täysistuntokäsittelyssään painavan sanansa tästä periaatteellisesti tärkeästä kysymyksestä. Toivottavasti kaikki näitä maksuja saavat ymmärtävät nyt vain kiistää maksun perusteen. Asia jää silloin sillensä, eikä kuluttajan tarvitse todellakaan tehdä asian vuoksi yhtään enempää.

Jotkut yksityiset pysäköinninvalvontafirmat ovat jo lopettaneet toimintansa, koska vain harva enää maksaa näitä valvontamaksuja, eikä toiminta ole kannattavaa. Jos kukaan ei maksaisi näitä maksuja, loputkin parkkisakkofirmat poistuisivat markkinoilta muutamassa kuukaudessa, tai ne ainakin pakotettaisiin kokeilemaan tulkintojensa kestävyyttä oikeudessa. Tosiasiassa vain parilla-kolmella suurimmalla yrityksellä lienee edes resursseja ryhtyä uuteen oikeudenkäyntiin pysäköinninvalvontamaksun velkomusta koskevassa asiassa. Sitä ne eivät kuitenkaan mielellään tee, koska tappion riski on yksinkertaisesti liian suuri.

Valvontayhtiöt ovat nyt todellakin kriisissä. Käytännössä niiden ainoa toivo on nyt sellaisen uuden lain säätäminen, jossa säädettäisiin ajoneuvon haltijan vastuusta koskien myös yksityisiä pysäköinninvalvontamaksuja. Tällaisen säätäminen on kuitenkin nykyoloissa kaikkea muuta kuin varmaa. Oikeusministeri on puolensa valinnut. Suomalaisessa järjestelmässä lainsäätäjä voittaa aina tuomioistuimet. Yksityisen pysäköinninvalvonnan tulevaisuudesta päättää meillä viime kädessä eduskunta, ja sitä päätöstä joutuu myös korkein oikeus noudattamaan.

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana

Seuraa blogia. Lähiaikoina julkaistaan Q&A-artikkeli pysäköintivalvontayhtiön lähettämästä ala-arvoisesta uhkauskirjeestä ja ohjeita reklamaation tekemiseen.

Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan

Kuluttajariitalautakunnan antaman päätöksen mukaisesti tuulilasiin jätetty yksityisen pysäköintivalvontayhtiön maksulappu ei velvoita kuluttajaa mihinkään. Periaate noudattaa täysin blogin aikaisemmin ilmoittaa linjaa. Yksityistä pysäköintiyhtiön määräämää maksua virheellisestä pysäköinnistä ei tarvitse maksaa, jos kiistää toimineensa kuljettajana.

Pysäköintiyhtiö vaati määrättyä maksua ajoneuvon omistajalta. Perusteena oli pysäköintiyhtiön vaikeus todistaa sopimuskumppaninsa, eli osoittaa pysäköinnin suorittanut kuljettaja. Kuluttajariitalautakunnan päätöksen mukaisesti valvontamaksua ei voida periä ilman, että se, joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen syntyneeksi tai kuluttaja myöntää sen. Lautakunta totesi, että asiassa ei ollut kyse pysäköintivirhemaksusta annetussa laissa tarkoitetusta maksusta, josta vastasi myös ajoneuvon omistaja tai haltija. Maksu ei perustunut kyseiseen lakiin, vaan väitettyyn sopimukseen. Velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste. Asiassa ei ollut näytetty, että vastoin kuluttajan kiistämistä hän olisi pysäköinyt auton ja näin sopimuksin sitoutunut maksamaan valvontamaksun.

Näyttövelvollisuus kuljettajasta on yksiselitteisesti valvontayhtiöllä. Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse eikä pidä maksaa.

Kuluttajariitalautakunnan päätös

Lue myös:
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana