Taloyhtiöiden lunastuspykälät tekevät rasismista ja etnisestä syrjinnästä laillista

Asunto-osakeyhtiöiden yhtiöjärjestykseen on mahdollista asettaa lunastuslauseke jonka perusteella taloyhtiöllä tai osakkeenomistajalla on oikeus hankkia itselleen yhtiön ulkopuoliselle taholle siirtyvät osakkeet. Yhtiöjärjestyksen lunastuslauseke perustuu asunto-osakeyhtiö lakiin (AYOL, 2 LUKU 5§)

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että taloyhtiöstä asunnosta kauppakirjat tehnyt ja asunnon hinnan myyjälle maksanut uusi asukas voi menettää asuntonsa vielä kaupanteon jälkeen jos taloyhtiö tai joku taloyhtiön nykyisistä asukkaista päättää lunastaa asunnon. Asunnon ostajan on siis aina syytä selvittää onko taloyhtiössä lunastuslauseke yhtiöjärjestyksessä. Mikäli asunnon päättää ostaa, on syytä muistaa, että asunto on varmuudella oma vasta kun lunastusaika on päättynyt.

Lunastusoikeudesta on säädetty ensimmäinen laki 1800 luvulla. Kiinteistövälittäjienliiton vastustuksesta huolimatta lunastuspykälä säilytettiin myös 2010 asunto-osakeyhtiö lain uudistuksen yhteydessä. Lunastuslauseke yhtiöjärjestyksessä on vapaan kaupankäynnin este, mutta ennen kaikkea se antaa mahdollisuuden rasistiseen ja etniseen syrjintään silloin kun taloyhtiöön ei haluta ulkomaalaisia tai maahanmuuttajia.

Lunastusoikeuden säilyttämistä perustellaan osakkeenomistajan oikeuksiin kuuluvalla etuostomahdollisuudella tai sillä että lunastusoikeus on osa suomalaista sopimusvapautta. Katsotaan tilannetta kahden todellisen esimerkin näkökulmasta.

1. Ulkomailta Suomeen pari vuotta aikaisemmin muuttanut tummaihoinen pariskunta päätti hankkia kolmen huoneen asunnon Helsinkiläisestä taloyhtiöstä. Taloyhtiö vaikutti mukavalta vaikka ensitapaaminen muutaman lähimmän tulevan naapurin kanssa osoittikin pariskunnan mielestä jonkintasoista suhtautumisongelmaa pariskuntaan. Pariskunta haki lainan pankista, teki kauppakirjat, maksoi asunnon hinnan 490 000 euroa myyjälle. Koska asunto oli heti vapaana, pariskunta muutti asuntoon seuraavalla viikolla. Tämän jälkeen käynnistyivät ongelmat joiden rasistisesta alkuperästä ei ollut epäselvyyttä. Pariskuntaa nimiteltiin, halveksittiin ja heistä ensimmäisen asumisviikon aikana tehtiin isännöitsijälle kolme aiheetonta valitusta. Seuraavan viikon alussa lähin naapuri ilmoitti käyttävänsä yhtiöjärjestyksessä mainittua lunastusoikeuttaan. Virallisesti hänen ei tarvinnut kertoa syytä lunastusoikeuden käyttöön, mutta kahden keskeisessä keskustelussa pariskunnan kanssa, hän kertoi inhoavansa tummaihoisia ihmisiä. Asukas lunasti asunnon ja pariskunta joutui muuttamaan. Kuukautta myöhemmin asunto oli jälleen myynnissä.


2. Somaliperhe oli Espoossa asunut kaupungin vuokra-asunnossa viimeiset 11 vuotta. Perheen isä oli kouluttanut itsensä ja saanut hyväpalkkaista työtä. Äiti työskenteli siivoojana ja perheen neljä lasta kävivät koulua. Perhe päätti hankkia pienehkön kolmen huoneen asunnon vanhasta 60-luvulla rakennetusta taloyhtiöstä. Pankki myönsi lainan. Kaupat tehtiin ja asunto siirtyi perheelle 285 000 euron kauppahinnalla. Taloyhtiön 50:stä osakkaasta kaikki olivat suomalaisia kantaväestöön kuuluvia. Viikko muuttamisen jälkeen taloyhtiö ilmoitti lunastavansa asunnon. Perheen kysyessä syytä, talohallituksen puheenjohtaja ei halunnut asiaa kommentoida, mutta isännöitsijä kertoi epävirallisesti että sen jälkeen kun talohallitukseen valittiin uusi hallitus viisi vuotta aikaisemmin, asunto on lunastettu aina jos asunnon uudet ostajat ovat ulkomaalaistaustaisia ja varsinkin jos maahanmuuttajia.

On siis turha väittää että lunastuspykälässä ja lunastuslausekkeessa kyse ei olisi syrjintäpykälästä. Jos lunastusoikeuden olemassaoloa perustellaan sopimusvapaudella, sehän vain osoittaa että Suomessa on mahdollista harrastaa laillista rasismia ja etnistä syrjintää vetoamalla vastauudistettuun lakiin, oikeuskäytäntöön ja ennen kaikkea siihen kuuluisaan sopimusvapauteen.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Voiko taloyhtiö pakottaa hankkimaan parvekelasit?
Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu yksityisessä pysäköinninvalvonnassa

Huijaussivusto www.autonarvio.com rahastaa ihmisiä Kuluttajaviraston siunauksella

Kuluttajavirasto julkaisi tiedotteen jossa uusi kuluttaja-asiamies Päivi Hentunen muistuttaa ihmisiä siitä että verkkopalvelut saattavat olla maksullisia ja neljäntoista päivän palautusoikeus ei ole itsestäänselvyys.

Artikkeli liittyy nettiin ilmestyneen ulkomailta toimivan www.autonarvio.com sivuston toimintaan. Verkko-osoite on myönnetty malesialaisen yhtiön toimesta USA:ssa kotipaikkaansa pitävälle yritykselle. Sivuston nimi on hyvin lähellä Grey-Hen Oy:n ylläpitämää www.autoarvio.fi palvelua. Grey-Hen Oy onkin omassa tiedotteessaan sanoutunut irti kyseisestä palvelusta.

Huijaussivusto www.autonarvio.com mainostaa sivullaan 69 euron hintaista palvelua jolla saa tietää hinta-arvion omasta autostaan ja kylkiäisenä saa myyntiä varten tarkistuslistan, myyntisopimusmallin ja muuta yleisistä tietoa. Palvelun etusivulla syötetään ajoneuvon tiedot ja annetaan tilaajan matkapuhelinnumero sekä sähköposti. Sivusto hakee laskutusosoitteeksi syötetyn puhelinnumeron omistajan osoitetiedot. Valmistunut arviointi lähetetään muutaman päivän sisällä annettuun sähköpostiosoitteeseen kuten myös 69 euron lasku. Kaikki palvelun tuottama materiaali on saatava ilmaiseksi muista nettipalveluista. Palvelu täyttää huijauksen ja petoksen tunnusmerkistön täysin ylimitoitetulla hinnoittelullaan.

Jos vertaa netissä toimiviin muihin vastaaviin palveluihin, niin aikaisemmin mainittu www.autoarvio.fi palvelussa tilaus vahvistetaan erikseen, se maksetaan pankkitunnuksilla ja palvelun hintakin on alle 6 euroa. Toisaalta jos haluaa arvion jossa ajoneuvon kunto fyysisesti tarkistetaan löytyy www.autotohtori.fi joka on A-katsastuksen palvelu. Siellä hinta on 89 euroa ja katsastuksen yhteydessä 69 euroa. Tällä hinnalla auto siis oikeasti tarkistetaan eikä makseta pelkästä ilmaiseksi löytyvästä paperisilpusta.

On tietysti selvää että kukaan täysijärkinen ei osta 69 euron hintaista arviointipalvelua jonka tuloksena sähköpostiin saa kasan paperisilppua kun samalla hinnalla auton saa oikeasti mekaanikon tarkistettavaksi. Koska harva kuluttaja tilaa moista palvelua, näyttää siltä että www.autonarvio.com sivusto on rakennettu menetelmällä jolla pyritään saamaan aikaan tahattomia ja virheellisiä tilauksia.

Sivusto ei pyydä mitään varmistusta tietojen syöttämisen jälkeen tai mitään yhteenvetoa jossa puhelinnumeron perusteella haettu laskutusosoitteen voisi vielä varmistaa oikeaksi. Kun tiedot on syötetty seuraava sivu on ilmoitus tilauksesta ja 69 euron lasku seuraa perässä.

Pahinta tilanteessa on kuitenkin se että kuka tahansa netin käyttäjä voi tilata kenen tahansa puhelinnumerolla mihin tahansa sähköpostiosoitteeseen 69 euron tilauksia. Nettikeskustelujen perusteella tällaisten toisen nimeen tilattujen tilausten peruuttaminen on käytännössä mahdotonta ja yritykseen on äärimmäisen vaikea saada yhteyttä tai edes vastausta. Sivustosta on jätetty kaikki rehelliseen nettikauppaan liittyvät varmistamiset pois ja niinpä kuka tahansa voi käydä läpi esimerkiksi www.autotalli.com :n yksityishenkilöiden myynti-ilmoituksia läpi ja syöttää www.autonarvio.com sivun lomakkeelle myynnissä olevien ajoneuvojen rekisterinumeroita ja myyjien puhelinnumeroita sikin sokin keksittyihin sähköpostiosoitteisiin.

Jos palvelun tuottaja haluaisi, se voisi pyytää maksun etukäteen pankkitunnuksilla tai lähettää tarkistussähköpostin tilaajan osoitteeseen tilauksen lopullista hyväksyntää varten. Tarkoitus on kuitenkin rahastaa ja emme ihmettele vaikka netissä liikkuisi ihmisiä joiden tarkoitus on nimenomaan, joko toimeksiannosta tai häiriköimiseksi etsiä ihmisten puhelinnumeroita ja autojen rekisterinumeroita laskutuksen tuottamiseksi palvelusta jonka saa muualta käytännössä melkein ilmaiseksi.

Kuluttaja-asiamies Päivi Hentusen selitykset tiedotteessa hämmästyttävät. Ei ole yllätys kenellekään että palvelut ovat maksullisia varsinkin kun hinta seisoo tiukasti etusivulla. Nähtävästi kuluttaja-asiamies Hentunen on sen verran uusi tehtävässään jottei ole vielä kerinnyt oppia että huijauksia ja petoksia voidaan järjestää monella tapaa muutoinkin kun pimittämällä hintatieto.

Toisaalta onhan se tietysti ihan linjan mukaista että kun Kuluttajariitalautakunnan johdossa saa vapaasti toimia lahjonnasta tuomittu henkilö niin ei kuluttaja-asiamieskään voi se penaalin terävin kynä olla.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa
Kuluttajan oikeudet Ryhmäkannelaki on jäänyt kuolleeksikirjaimeksi
Ryhmäkanne Finnairia vastaan

Q&A - Koulukirjojen päällystäminen

”Kiitos artikkeleista liittyen Helsingin kaupungin opetusviraston lainvastaisesti tehtyihin päätöksiin. Varmaan nyt sohaisen ampiaispesään, mutta kyse on koulukirjojen päällystämisestä. Ymmärrän kyllä että koulukirjat on hyvä päällystää koska niitä kierrätetään seuraaville oppilaille. Päällystämiseen tarvittava kontaktimuovi ei paljoa maksa. Ärsyttää vain jokavuotinen kirjojen päällystäminen ja varsinkin aika tiukkaan esitetyt vaatimukset opettajilta. Oppilaalle tulee kuulemma Wilmaan merkintä jos kirjoja ei ole päällystetty ensimmäisen viikon aikana ja eräs opettaja sanoi suoraan että jos kirjaa ei päällystä, vanhemmat joutuvat sen maksamaan keväällä ellei kirja ei ole kierrätyskunnossa. Käsittääkseni lain mukaan perusopetus on maksutonta eikä tällaisia vaatimuksia voi vanhemmille esittää.”
   
Perusopetus ja opetuksen edellyttämät työvälineet, mukaan lukien oppikirjat ja muu oppimateriaali ovat maksuttomia oppilaille.

Suomen perustuslain (731/1999, 16§) mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Kyse on oppilaan subjektiivisesta oikeudesta, ei periaatteesta. Tarkemmat säännökset perusopetuksen maksuttomuudesta löytyvät perusopetuslaista (628/1998, 31§-34§). Perusopetuslain 31§ mukaan opetus, sen edellyttämät oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia. Vammaisella tai erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut. Oppilaille on myös järjestettävä täysipainoinen maksuton ateria. Lisäksi oppilaalla on oikeus maksuttomaan oppilashuoltoon, tapaturmien hoitoon, tietyin edellytyksin maksuttomaan kuljetukseen tai vastaavaan avustukseen ja tarvittaessa maksuttomaan majoitukseen ja täysihoitoon mikäli kuljetusta ei voida järjestää.

Oppikirjojen maksuttomuus tarkoittaa ettei oppikirjojen hankinnasta tai käytöstä voida periä maksua tai niistä aiheuttaa kuluja oppilaalle. Kirjojen omistajuus on koululla. Koulu voi vaatia kirjat palautettavaksi keväällä ja antaa ne kierrätettäväksi seuraavalle lukukaudelle. Oppilaiden laissa määrätty tasapuolinen kohtelu edellyttää että kierrätettävät kirjat ovat hyväkuntoisia. Ei ole siis mahdollista jakaa samasta oppikirjasta uusia oppikirjoja osalle oppilaista ja huonokuntoisia käytettyjä kirjoja osalle.

Koulu voi pyytää vanhempia tai oppilaita päällystämään oppikirjat vanhemman tai oppilaan kustannuksella, mutta sellainen vaatimus jossa päällystämistä edellytetään tai annetaan ymmärtää olevan pakollinen on lain vastainen. Koulu omistaa kirjat ja on siten velvollinen halutessaan päällystämään kirjat tai hankkimaan ne valmiiksi päällystettynä. Tätä vastuuta koulu ei voi kääntää oppilaalle tai hänen vanhemmilleen. Koulukirjojen päällystämisestä aiheutuu kuluja hankitun päällystysmateriaalin muodossa. Näitä kuluja ei voi maksuttomuus vaatimuksen perusteella määrätä oppilaalle tai hänen vanhemmilleen.

Tilanne on tietysti toinen jos koulu antaa päällystysmateriaaliksi tarvittavan kontaktimuovin oppilaalle mukaan. Tällöin koulu voi vaatia oppilasta päällystämään kirjat ”kotitehtävänä” koska päällystämisen kustannukset maksaa koulu.

Jos joku vanhempi tai oppilas kieltäytyy päällystämästä kirjaa omalla kustannuksellaan, koulu ei voi antaa siitä mitään sanktiota oppilaalle. Jos kirja ei kestä ilman päällystämistä normaalia lukukautta tavanomaisessa käytössä ei oppilaalla tai oppilaan vanhemmalla ole korvausvelvollisuutta. Jos halutaan varmistaa kirjan kierrätettävyys, koululla on aina itse mahdollisuus päällystää kirja omalla kustannuksellaan.

Joissakin koulussa on esiintynyt myös vaatimuksia ettei koulukirjoihin kierrätettävyyden takia saa tehdä omia merkintöjä. Jos merkintöjä tekee, vanhemmat ovat koulun mukaan velvollisia ostamaan uuden kirjan. Tämäkään vaatimus ei pidä paikkaansa. Oppilaalla on aina oikeus tehdä kirjoihin opiskelua tukevia merkintöjä (lue: Oppikirjat)

Vaikka oppikirjojen päällystäminen ei ole pakollista voi asiaa miettiä myös toisesta näkökulmasta. Kirjojen päällystäminen opettaa lapselle tavaroiden ja yhteisen omaisuuden käsittelyn huolellisuutta. Sen pitäisi osoittaa yhdessä verorahoin kustannetun omaisuuden tärkeydestä ja ennen kaikkea se antaa lapselle oppivälineet jotka kestävät pidempään myös seuraaville lukukausille ja seuraaville oppilaille. Kustannus kirjojen päällystämisestä on perheelle varsin pieni ja toisaalta se voi olla varsinkin ala-asteikäisille mukava yhteinen kokemus askarrelle oppikirjat vanhempien kanssa opiskelukuntoon.

Kysymykseesi, pitääkö koulukirjat päällystää, vastaus on ei. Koulu ei myöskään voi asettaa sanktioita tai vaatia kirjoja maksettavaksi. Perusopetus opetusvälineineen ja kirjoineen on lain mukaan ilmaista. Opetusvälineiden käytöstä ei saa aiheutua kustannuksia oppilaalle tai hänen vanhemmilleen.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös Helsingin opetusviraston laittomuuksista
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Helsingin kaupungin opetusvirasto rikkoo hallinto-lakia käsitellessään erityisopetushakemuksia
HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen
HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa
HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat