"Lyhyt kysymys. Tallensin pari tuhatta euroa Nordean tallennusautomaatilla omalle pankkitilille. Jonkin ajan kuluttua Nordeasta soitettiin ja vaadittiin tulemaan paikalle konttoriin selvittämään mistä olen rahat saanut. Siis mitä helvettiä? Mitä se niille kuuluu mistä ne rahat on saatu, eikä mulla todellakaan ole aikomustakaan mennä pankkiin selvittämään asiaa. Mitä ne tekee? Sulkee tilin?"Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (ns. Rahanpesulaki) mukaan ovat laissa määritellyt ilmoitusvelvolliset velvollisia tekemään havaitsemastaan epäilyttävästä rahaliikenteestä ilmoituksen keskusrikospoliisissa toimivalle rahanpesun selvittelykeskukselle. Laki velvoittaa ilmoitusvelvolliset tunnistamaan asiakkaansa, olemaan perillä heidän rahaliikenteensä alkuperästä ja varmistamaan vastaanottamiensa tai välittämiensä varojen laillisuus. Laissa määriteltyjä ilmoitusvelvollisia ovat luotto- ja rahalaitokset sekä muut maksuliikennepalveluita tarjoavat yritykset, sijoituspalveluyritykset, vakuutusyhtiöt, panttilainaamot, arpajais- ja rahapeliyhteisöt, kiinteistönvälittäjät, tilintarkastajat, kirjanpitäjät, verokonsultit, omaisuudenhoitopalveluiden tarjoajat, rahoitusjärjestelyitä koskevien oikeudellisten palveluiden tarjoajat sekä sellaiset tavaran myyjät ja välittäjät, jotka ottavat vastaan yli 15.000 euron käteissuorituksia.
Rahanpesulaissa toimintavelvollisuus on asetettu rahalaitoksille ja muille ilmoitusvelvollisille. Laki ei pidä sisällään näiden asiakkaita velvoittavia määräyksiä. Mikään laki ei siis varsinaisesti velvoita esimerkiksi pankin asiakasta selvittämään pankille tilitapahtumiaan tai varojensa alkuperää millään tavalla. Pankin tiliehdoissa saattaa tällaisia ehtoja kuitenkin olla. Jos pankki esimerkiksi vaatii talletusautomaatilla omalle tililleen varoja tallettanutta henkilöä saapumaan konttorille selvittämään varojen alkuperää, sen on kyettävä osoittamaan se tiliehtojen kohta, johon vaatimus perustuu. Jos asiakas ei suostuisi antamaan selvitystä, pankin ainoa mahdollisuus painostaa asiakastaan olisi tilisopimuksen irtisanominen tai purkaminen. Tähänkin pitäisi löytyä tiliehdoista selkeä peruste.
Jos asiakas ei pyynnöstä selvittäisi tallettamiensa varojen alkuperää, pankki todennäköisesti tekisi tällaisessa tilanteessa ilmoituksen rahanpesun selvittelykeskukselle, joka oman harkintansa mukaan voi käynnistää tai olla käynnistämättä asiassa esitutkinnan. Epäilyttävästä rahaliikenteestä lain edellyttämän ilmoituksen tekeminen ei edellytä ilmoittajaltaan mitään konkreettista näyttöä lainvastaisesta toiminnasta. Pelkkä epäily riittää. Siksi on syytä olettaa, että laissa määrätyn ilmoitusvelvollisuuden tunnollista noudattamista osoittaakseen pankit todennäköisesti tekevät epäiltyä rahanpesua koskevia ilmoituksia varsin matalalla kynnyksellä.
Rahanpesulain ainoa kohta, joka tosiasiallisesti asettaa selvitysvelvollisuutta myös rahalaitoksen tai muun laissa määritellyn ilmoitusvelvollisen asiakkaan suuntaan, on ilmoitusvelvollisen korvausvelvollisuutta koskeva kohta. Lain 39 §:n mukaan ilmoitusvelvollinen on velvollinen korvaamaan taloudellisen vahingon, joka asiakkaalle on aiheutunut liiketoimen selvittämisestä, epäilyttävästä liiketoimesta ilmoittamisesta taikka liiketoimen keskeyttämisestä tai liiketoimesta kieltäytymisestä vain, jos ilmoitusvelvollinen ei ole noudattanut sellaista huolellisuutta, jota häneltä olosuhteet huomioon ottaen voidaan kohtuudella vaatia. Toisin sanoen, noudattamalla normaalia huolellisuutta ja normaaleja vakiintuneita käytäntöjään, pankki ei joudu korvaamaan asiakkaalleen mitään tämän varojen alkuperän selvittelyyn liittyviä kuluja tai edes asian esitutkinnasta ja sen aiheuttamasta liiketoiminnan keskeytymisestä asiakkaalle aiheutuneita vahinkoja, vaikka epäily sittemmin osoittautuisi täysin aiheettomaksi.
Oikeuskäytäntöä asiasta ei ole, joten selkeää vastausta siihen, mihin turhien selvityspyyntöjen ja turhien rahanpesuepäilyä koskevien, poliisille tehtävien ilmoitusten raja vedetään, ei ole olemassa.
oikeusjakohtuus.blogspot.com