Vuokralaisen voi valita myös lain tarkoittamin syrjivin perustein

Monet yksityiset ihmiset omistavat sijoitusasuntoja joita halutaan vuokrata luotettaville ja maksukykyisille asukkaille. Luotettavan ja maksukykyisen asukkaan löytäminen on vaikeaa ja erehtyminen voi johtaa mittaviin tappioihin.

Vuokralaisesta voi tarkistaa joitakin asioita, kuten luottotiedot, tulotiedot, mahdollisen työpaikan tai opiskelupaikan. Pääsääntöisesti yksityisen vuokranantajan tekemä valinta pohjautuu yleiseen syntyneeseen käsitykseen vuokralaisesta sekä vuokranantajan omiin kokemuksiin, ajatuksiin ja vaatimuksiin.

Vuokralaisen syrjiminen sukupuolen, uskonnon tai etnisen taustan perusteella on kielletty yhdenvertaisuuslaissa. Vuokrausilmoitus jossa edellytetään että vuokralainen on ”kantasuomalainen” tai esimerkiksi ”kantaväestöön kuuluva” ovat lainvastaisia syrjinnän perusteella. Käytännössä asunnon vuokraaja voi kuitenkin vapaasti valita vuokralaisen käytti hän omassa mielessään mitä perusteluita tai vaatimuksia tahansa. Hänen ei tarvitse perustella kenellekään valintapäätöstään. Ainoa ongelma on, että julkisesti hän ei voi asiasta kertoa, ei vuokrailmoituksessa eikä näytön tai sopimuksen tekemisen aikana tai jälkeen.

Olisi yhteiskunnallisesti ja yksilöiden kannalta paljon järkevämpää että vuokranantaja saisi tarkoin perustella vaatimukset asunnon vuokraamisesta, oli perusteet sitten mitkä tahansa. Vuokranantaja tietää tarkalleen ketä etsii vuokralaiseksi, joten on aivan turhaa ajanhukkaa niin vuokranantajan kuin mahdollisen vuokralaisenkin osalta hakea tai näyttää asuntoa jota ei hakijalle koskaan tulla vuokraamaan.

Se että syrjintä itsessään on kiellettyä, kuten tuleekin olla, voisi miettiä onko se kaikissa tapauksissa tarkoituksenmukaista tai edes oikeasti syrjintää. Vuokranantajalla on oikeus valita vuokralaisensa sen kokemuksen , elämänkatsomuksellisen ja muun informaation perusteella joka on käytettävissä. Jos vuokranantaja haluaa vuokralaiseksi kantasuomalaisen nuoren parin, niin miksi häntä lainsäädännöllisesti yritetään pakottaa syrjinnän uhan takia valitsemaan tilalle pakolaisperhe?

Miksi yksityisiä ihmisiä yritetään ylipäätänsä lainsäädännöllisesti pakottaa itselleen haitallisiin sopimuksiin ainoastaan sen takia että vuokranantaja ei saisi valita vuokralaista etnisin perustein?

Positiivinen syrjintä, eli menettely jossa tiettyä vähemmistöryhmää pitää suosia, johtaa käytännössä vain toisen ryhmän syrjintään. Pitäisikö asunto vuokrata vain varmuuden vuoksi sellaiselle taholle joka nauttii erityistä lainsuojaa etnisen taustansa takia ettei syyllisty rikokseen?

Vaikka vuokranantajan vuokralaisvalinta pohjautuisikin lain tarkoittamaan etniseen syrjintään on valinta kuitenkin moraalisesti ja eettisesti täysin oikein, koska se perustuu asunnon omistajan oikeuteen päättää itse omistamansa huoneiston käytöstä niiden periaatteiden mukaisesti joilla hän asunnon haluaa vuokrata.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Vuokrasopimuksen lyhyt oppimäärä
Taloyhtiöiden lunastuspykälät tekevät rasismista ja etnisestä syrjinnästä laillista
Oikeus päästä asuntooni

Kotirauhan suojaa rikotaan räikeästi opiskelija-asuntoloissa

Q&A - Ylisuuri työkuorma

”Olen duunissa firmassa jonka toiminta on vinoutunut jatkuvaan säästämiskierteeseen. YT-neuvotteluja käydään jatkuvasti pienissä osissa yksikkö kerrallaan vaikka yhtiön tulos on loistava ja reippaasti voitollinen. Täystyöllistettyjä ihmisiä irtisanotaan kun halutaan etsiä säästöjä. Samaan aikaan töitä siirretään entisestään ylikuormitetuille työntekijöille. Itseni kohdalla työkuorma on helposti 150 – 160 % koska teen käytännössä useamman irtisanotun ihmisen työt. Kyllähän nämä saa tehtyä jos tekisin ylitöitä illat ja viikonloput, mutta en halua. Normaali työaika pitää riittää. Haluan pitää oman vapaa-aikani itselläni. Kun ei kerkiä tekemään, jää tekemättä tai sitten tehdään se mitä keritään ”sinne päin”, mikä ei tietysti työn lopputuloksen kannalta ole hyvä. Mitä tässä voisi oikein tehdä (muuta kuin vaihtaa duunipaikkaa), eikö nyt jotkut rajat olen työvaatimuksillakin?”

Hienoa että pidät kiinni vapaa-ajastasi. Työajan ja vapaa-ajan paljon puhutussa yhteensovittamisessa ei ole mitään järkeä. Koko ajatushan lähtee työnantajan näkökulmasta , että työntekijä olisi jatkuvasti käytettävissä. Monet myös pelkäävät työpaikkansa puolesta ja eivät uskalla valittaa ylisuuresta työkuormasta. Työtä tehdään työajan jälkeen ja vielä pahimmassa tapauksessa kirjaamatta tunteja mihinkään. Tehdyt tunnit eivät näy missään ja työnantajan näkökulmasta tehtävät näyttävät hoituvan sujuvasti ”normityömäärällä”. Seurauksena on vain lisää työtehtäviä.

Ylitöitä ei ole pakko tehdä. Ylitöiden tekemiseen tai teettämiseen tarvitsee sekä työnantajan että työntekijän suostumuksen.Hätätyön teettäminen on säädelty tiukasti ja sitä ei voi lain mukaan käyttää ylityönkorvikkeena.

Ongelmia tulee monesti siinä vaiheessa kun työntekijä haluaa pitää kiinni oikeudestaan käyttää työtehtäviin vain työsopimuksessa sovitun työajan. Kun moni tehtävä tulee tehtyä kiireellä ja huonosti ja osa tehtävistä jää tekemättä voidaan olla pahimmassa tapauksessa tilanteessa jossa työnantaja syyttää työtehtävien laiminlyönnistä. Mikä puolestaan voi johtaa varoitukseen tai jopa työsuhteen päättämiseen. Tällaisiin tilanteisiin voi varautua.

Liiallinen työkuorma kannattaa tuoda esille todistettavasti suoraan esimiehelle esimerkiksi kehityskeskusteluissa. Jos liiallinen työkuorma on kirjattu useampina vuosina osana kehityskeskustelua on työnantajan vaikea näyttää toteen ettei ole tiennyt työkuormasta. Tilanne kannattaa myös kertoa työpaikkalääkärillä säännöllisesti jotta tilanteesta jää mustaa valkoisella myös työterveystietoihin. Jos kehityskeskusteluja ei ole, asia kannattaa ottaa esille esimiehen kanssa muutoinkin. Tästä on kuitenkin syytä jäädä kirjallinen todiste. Monissa oikeuteen menneissä tapauksissa asia kaatuu työnantajan valehteluun siitä ettei henkilön ylisuuri työkuorma ole ollut tiedossa.

Oikeudellisesti ylisuuressa työkuormassa on kyse työturvallisuudesta. Työn henkinen kuormittavuus on osa työntekijän fyysistä työturvallisuutta. Jos työntekijä uupuu työkuormansa alle ja työnantaja laiminlyö työturvallisuuslain työn henkistä kuormittavuutta koskevia säännöksiä, työnantaja voidaan saattaa asiasta vastuuseen työturvallisuuslain, työsopimuslain ja pahimmillaan jopa rikoslain nojalla.

Työsuojelulainsäädännön noudattamisen valvonta kuuluu aluehallintovirastolle (AVI). Työntekijä voi ottaa yhteyttä virastoon ja vaatia asiassa työsuojelutarkastusta. Työnantaja ei voi estää viranomaisten tekemää lakiin perustuvaa tarkastusta. Viranomainen voi tämän jälkeen antaa toimintaohjeen ja määräyksen tilanteen korjaamiseksi. Virasto myös valvoo että määräystä noudatetaan. Mikäli määräystä ei noudateta sitä voidaan tehostaa uhkasakolla. Pahimmissa tapauksissa työsuojeluviranomainen vie asian poliisille esitutkintaan epäilystä työsuojelurikoksesta.

Oleellista on dokumentoida kaikki asiat mahdollista riitauttamista varten. Kaikesta kommunikaatiosta kannattaa pitää todisteet tallessa. Viime kädessä on katsottu että liiallinen työkuorma ja työnantajan välinpitämättömyys oikeuttavat jopa työntekijää päättämään työsopimuksen työantajan sopimusrikkomuksen perusteella välittömästi. Sopimusrikkomuksesta voi aina vaatia korvauksia.

On ymmärrettävää että ongelmaan ei ole mitään oikeaa ja ainoata kaikille sopivaa ratkaisua. Monesti helpoin tie on antaa periksi ja etsiä uusi työpaikka. Tämä voi olla helpoin vaihtoehto, mutta ihmisiltä pitäisi löytyä itsetuntoa ja kunniaa pitää kiinni omista oikeuksistaan ja arvoistaan.

Pidemmän päälle on aina yhteiskunnallisesti ja henkilökohtaisesti parempi pitää kiinni omista oikeuksistaan kuin luopua niistä. Työnantajalla on aina mahdollisuus toimia suoraselkäisesti ja työntekijöitään kunnioittaen. Työnantaja voi siis aina valita toisin.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaikki Q&A artikkelit