Helsingin hallinto-oikeus koettelee yksityisen pysäköinninvalvonnan rajoja

Helsingin hallinto-oikeus on antanut pysäköinninvalvonnan toimivaltaan liittyvän päätöksen 19.9.2007 (dnro: 10509/06/7512). Tämä päätös on käytännössä rinnastettavissa yksityiseen pysäköinninvalvontaan ja tukee käsitystä, jonka mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta loukkaa perustuslakia. Asiasta on aikaisemmin kommentoinut myös oikeustieteen tohtori Matti Tolvanen Helsingin sanomien artikkelissa. Yksityisiä pysäköintivalvontayhtiöitä ovat mm. ParkCom Oy, ParkPatrol Oy, AutoParkki ja ParkService.

Kyse on tapauksesta, jossa kunnallinen pysäköinninvalvoja oli valtuuttanut vartiointiyhtiön työntekijän suorittamaan pysäköintitarkastajan tehtäviä, eli käytännössä määräämään pysäköintivirhemaksuja sairaalan pysäköintialueella. Pysäköintivirhemaksun saanut autoilija oli valittanut saamastaan maksusta. Pysäköinninvalvoja oli hylännyt vastalauseen. Autoilija oli vienyt pysäköintivirhemaksun hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus totesi pysäköinninvalvojan päätöksen hylätä autoilijan vastalause lainvastaiseksi. Pysäköinninvalvojan päätös kumottiin ja pysäköintivirhemaksu määrättiin palautettavaksi autoilijalle.

Perusteena Helsingin hallinto-oikeus totesi, että julkisen vallan käyttö tulee perustua lakiin (perustuslaki 2§, 3 mom). Perustuslain mukaan (perustuslaki 124§) julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Julkisen vallan käyttöön kuuluu olennaisena elementtinä viranomaisen oikeus määrätä ulkopuoliselle henkilölle virallisia seuraumuksia. Näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoi, ettei kunnallinen pysäköinninvalvoja voi delegoida laissa määrättyä oikeutta käyttää rangaistusvaltaa ulkopuoliselle henkilölle, koska asiasta ei ollut lailla tai lain nojalla määrätty. Hallinto-oikeus siis katsoi, että vartijalla ei ollut pysäköinninvalvontaan liittyvää toimivaltaa, joten vartijan kirjoittama pysäköintivirhemaksu oli mitätön.

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kyse pysäköintisääntöjen noudattamisen valvonnasta. Vaikka kyse onkin yksityisestä alueesta ja tontinomistajalla on oikeus päättää pysäköinninehdoista, pysäköinninvalvonta voi kuulua vain laissa määrätylle viranomaiselle, kunnalliselle pysäköinninvalvojalle. Kyse ei myöskään ole maksullisesta pysäköinnistä, vaan rangaistusluonteisesta maksusta, mikä on seurausta pysäköintisääntöjen noudattamatta jättämisestä. Vaikka kyseessä olisikin yksityisoikeudellinen sopimus ajoneuvon kuljettajan ja valvontayhtiön välillä, millään sopimuksella ei rangaistusvaltaa voi siirtää yksityiselle yritykselle. Kansanomaisesti voisi todeta, että pahoinpitely on pahoinpitely, tapahtui se sitten yksityisellä pihamaalla tai julkisella torilla. Rangaistusvallan käyttö on määrätty laissa vain viranomaiselle, vaikka kuinka olisit tehnyt sopimuksen pihamaan haltijan kanssa ja antanut hänelle sopimusoikeudellisesti luvan rangaista.

Marraskuussa 2007 on odotettavissa ensimmäisiä päätöksiä oikeudesta yksityisen pysäköinninvalvonnan suhteen. Toivotaan, että käräjäoikeudet ottavat kantaa kattavasti ja tyhjentävästi kaikkiin yksityisen pysäköinninvalvonnan epäselviin ongelmakohtiin.

1. Rangaistusvaltaa ei pitäisi voida siirtää sopimuksella yksityiselle yritykselle?


2. Voiko sopimus syntyä ns. hiljaisesti ilman tahdonilmaisua, eli autoilijan ajaessa ehdoista kertovan kyltin ohi?


3. Keneltä yksityisoikeudellisen maksun voisi yleensä periä?


4. Kenellä on näyttövelvollisuus?

Uskaltaisin väittää että rangaistusvaltaa ei voi siirtää yksityiselle yritykselle. Väittäisin myös, että sopimuksen syntymiseen vaaditaan selkeä tahdonilmaisu. Käytännössä autoilijalla on myös mahdollisuus olla hyväksymättä sopimusta eli pysäköidä oikeudetta. Silloin kyse ei voi olla sopimusrikkomuksesta. Yksityisoikeudellisen maksun voi periä vain sopimuskumppanilta ja sopimusrikkomukseen vetoavalla on silloin näyttövelvollisuus. Maksua ei siis voisi edes teoriassa periä ajoneuvon omistajalta tai haltijalta, jos kyseiset henkilöt eivät olleet ajoneuvon kuljettajia. Näyttövastuu kuljettajasta on sopimukseen vetoavalla. Näyttövastuu ei missään tapauksessa voi olla ajoneuvon omistajalla tai haltijalla, jos he ovat syntyneeseen sopimukseen nähden ulkopuolisia. Kannattaa muistaa, että edes poliisilla ei ennen vuoden 2006 kevättä ollut oikeutta liikenteen kameravalvonnassa kirjoittaa maksumääräystä suoraan kuvatun ajoneuvon haltijalle tai omistajalle. Omistajan piti käydä tunnistamassa ajoneuvon kuljettaja poliisiasemalla. Oikeus määrätä rangaistus suoraan haltijalle tai omistajalle tuli lainmuutoksen jälkeen 2006.

Olen edelleen sillä kannalla, että yhtään yksityisen pysäköinninvalvonnan maksua ei pidä mennä maksamaan ennen kuin oikeus on asiaan ottanut kantaa sellaisella päätöksellä mikä voidaan katsoa ennakkopäätökseksi.

Lue: Helsingin hallinto-oikeuden päätös
Lue: Helsingin sanomien artikkeli

Lue myös: Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?
Lue myös: ParkCom hävisi Kuluttajariitalautakunnassa
Lue myös: ParkCom sakottaa perusteettomasti autopaikan haltijoita

Onnea matkaan ...

Ammattiliitto Tehy on päättänyt olla huitomatta kärpäslätkällä ja siirtynyt ampumaan tykillä. Olen samaa mieltä! Nyt on aika korjata ainakin yksi terveydenhuollon vääryys. Työn vaativuuteen, vastuuseen, raskauteen ja palkkaan liittyvät epäoikeudenmukaisuudet.

Blogi on saanut muutamalta hoitajalta huolestuneita viestejä, joissa kysytään juridisten oikeuksien perään. Mitä tehdä silloin kuin eri liitossa oleva työtoveri tai esimies uhkailee ja painostaa. Eräässä yksikössä oli kirjoittajan omien sanojen mukaan esimies vaatinut liitosta eroamista uhkailemalla. Entä mitä tehdä silloin kuin viestit ovat ristiriitaisia ammattiliiton edustajan ja työnantajan välillä. Työnantaja puhuu menetetyistä eduista ja työpaikan lopullisesta menettämisestä, ammattiliitto taas kertoo kaikkien palaavan takaisin samaan työhön. Niiden juridisten kiemuroiden tutkiminen, mikä liittyy työehtosopimukseen, sopimusneuvotteluihin, lakko-oikeuteen, ammattiliiton ja työtekijän vastuuseen ovat äärimmäisen monimutkaisia. Sitä varten työntekijän pitäisi saada apua oman liittonsa lakimiehiltä. Ongelmaksi muodostuu, jos uhkailu ja painostaminen tapahtuu oman tai naapuriliiton toimesta tai jos uhkailu kohdistuu liittoon kuulumattomiin.

On monia laillisia tapoja joilla pystyy omaa selustaansa varmistamaan oli vastapuolella sitten ammattiliitto tai työnantaja. Ammattiliiton ja työnantajan välisessä erimielisyydessä työntekijä on pelkkä pelinappula. Pelinappulanakin kannattaa ensisijaisesti miettiä omaa etua. Mihin on halunnut sitoutua? Tällä hetkellä näyttäisi esimerkiksi siltä, että nimi ammattiliiton irtisanoutumislistassa on sitova. Jos työntekijä ei ole tällaista suostumusta antanut hänen pitää ehdottomasti kirjallisesti vahvistaa työnantajan edustajalle, ettei hän ole irtisanoutumassa. Eräs kirjeen lähettäjä nimenomaan väitti, että hän tietää työtovereidensa nimiä lisätyn listaan ilman nimeomaisen henkilön suostumusta. Onko asia todella näin? Henkilön irtisanoutuminen pitää kuitenkin jollain tavalla olla vahvistettuna. Kyse on niin vakavasta menettelystä ettei arvailuille voi jättää tilaa.

Kun keskustelee työsuhteeseensa, irtisanoutumiseen tai lakkoon liittyvissä asioissa ammattiliiton- tai työnantajan edustajan kanssa on oleellista, että sovitut tai luvatut asiat tai tässä tapauksessa tapahtuneet uhkailut tai väärinkäytökset pitäisi pystyä jälkeenpäin todistamaan. Ainoa keino on tallentaa käymänsä keskustelut. Tallentamiseen voi käyttää vaikka muutaman kymmenen euron mp3-soitinta. Keskustelun tallentamiseen ei tarvitse pyytää lupaa eikä siitä tarvitse kertoa. Tallentaminen on laillista, jos kyse on keskustelusta johon tallentaja itse osallistuu. Keskustelun tallentaminen on provosoiva ja äärimmäinen toimenpide ja voi tuntua liioittelulta. Toisaalta, työnantaja ja ammattiliitto käyttävät ennenäkemättömän voimakkaita keinoja. Mikään toimenpide ei ole turha jos työntekijä haluaa turvata omat tarpeensa. Monilla lupauksilla ja vakuutteluilla on ikävä tapa unohtua kun kriisi on ohi. Se ei paljoa lohduta jos yksittäisellä ihmisellä on panoksena toimeentulo.

Julkisen terveydenhoidon suurin ongelma on järkyttävä resurssien alimitoittaminen ja jatkuvat supistukset perusterveydenhoidossa. Työnantaja käyttää törkeästi hyväkseen hoitohenkilökunnan moraalista sitoutumista potilaiden hoitamiseen. Luotetaan siihen, että potilaat hoidetaan, vaikka resurssit olisivat kuinka alimitoitettuja. Kenelläkään ei kuitenkaan ole moraalista velvoitetta työskennellä puoli-ilmaiseksi. Ei kutsumustyö tarkoita työntekoa ilmaiseksi. Hyvä esimerkki on henkilökohtainen kokemus Helsinkiläisestä sairaalasta. Sunnuntain työvuorot on mitoitettu valmiiksi siten, että yksittäiset hoitajat joutuvat työskentelemään ylipitkiä vuoroja sen takia, ettei työnantaja ole resurssoinnut riittävä määrä henkilöjä hoitamaan edes perusvuoroja. Kyseinen hoitaja näytti hyvin väsyneeltä. Kun asiasta keskustelin, hän kertoi työvuoronsa päättyneen jo kuusi tuntia sitten. Työnantaja ei ole tälle illalle resurssoinnut yhtään ylimääräistä hoitajaa. Hän on yrittänyt jo kahdesti lähteä kotia, mutta hälytetty takaisin kesken kotimatkan. Työnantaja vetoaa poikkeavaan hätäpäivystykseen, eli siihen että potilaita ei voi jättää hoitamatta työvuoron loputtua, vaan on odotettava seuraavan hoitajan saapumista vuoroon. Työnantaja kuitenkin tahallaan jättää vuorot täyttämättä ja vetoaa pieneen potilasmäärään ja hoidon vähäiseen tarpeeseen. Tilanne on kuitenkin realielämässä toinen.

Viimeistään eilen kuntatyönantaja teki itsestään naurettavan, vetoamalla lakiin jossa hoitohenkilökunnalla on auttamisvelvollisuus. Tällä perusteella kuntatyönantaja voi omasta mielestään vaatia irtisanoutuneita tai jopa täysin ulkopuolisia, ei työsuhteessa koskaan olleita, työhön hoitamaan potilaita. Käsittääkseni kysehän on lainsäädännöstä, jossa hoitohenkilökunta velvoitetaan esimerkiksi onnettomuustilanteissa osallistumaan kykynsä mukaisesti uhrien hoitoon. Kyse ei ole mistään ilmaisesta orjatyövoimalaista. Työnantajan viesti on puhdasta tulkintaa. Toisaalta, vaikka tilanne olisikin kuten työnantaja sen väittää olevan, työnantajalla ei kuitenkaan ole mitään sanktio mahdollisuutta jos yksittäinen hoitohenkilöstöön kuuluva hoitaja kieltäytyy kutsusta. Mahdollisen rikoksen ja seuraamuksen määrittely kuuluu oikeusistuimelle, ei kunnallisille sairaanhoitopiireille.

Toivotan onnea työtaisteluun. Hoitajien tekemä työ on arvokasta ja raskasta. Vastuu on muiden ihmisten terveydestä ja hengestä. Siitä työstä on maksettava kunnolla. Toivottavasti työnantaja tällä kertaa ymmärtää teidän olevan tosissanne. Toivon kuitenkin, ettei kenenkään pienen syyttömän lapsen tarvitse kuolla työnantajien, terveydenhuollon hallinnon ja päättävien poliitikkojen välinpitämättömyyden takia. Lopullinen vastuu on nyt kokonaisuudessaan työnantajalla. Halpaahan se on jos sen rahalla saa.

Lue myös: Kun mikään ei riitä
Lue myös: Potilaan oikeus saada hoitoa
Lue myös: Puhelun tallentaminen
Lue myös: Keskustelun tallentaminen

Puhelimien kytkykaupat

Uusi puhelin ilmaiseksi kaupanpäälle ja lisäksi puheaikaa, ilmaisia tekstiviestejä, datasiirtoa ja videopuheluita. Kuulostaako hyvältä?

Tämän tyyppiset 3G -kytkypaketit ovat kohtuullisen suosittuja nykypäivänä. Paketti sisältää puhelimen lisäksi yleensä tietyn määrän puheaikaa, tekstiviestejä ja datasiirtoa kuukaudessa. Käytännössä kyse on puhelimen osalta osamaksukaupasta. Kytkypakettien sopimusaika on yleensä 12/24 kk, jonka aikana kuluttaja ei voi sanoa sopimusta irti. Monesti myös operaattorista riippuen puhelin on SIM-kortti lukittu, eli puhelinta ei voi käyttää toisen operaattorin liittymällä.

Jokainen kuluttaja tekee sopimuksensa itse ja mikäli näkee tämän tyyppisen kytkykaupan kannattavaksi ja järkeväksi vaihtoehdoksi, päätös on jokaisen henkilökohtainen. En kuitenkaan missään tapauksessa sitoisi itseäni yhteen operaattoriin ja luopuisi vapaudesta vaihtaa palveluntarjoajaa halutessani. Suurin ongelma kytkykaupoissa on tehdyn sopimuksen vahva sitovuus myös poikkeavissa tilanteissa.

Useiden puhelimien takuu on vain yksi vuosi. Jos puhelin hajoaa tuon takuuajan jälkeen, eikä puhelimessa pystytä osoittaamaan valmistusvirhettä, minkä perusteella puhelin kuuluisi virhevastuun piiriin, kuluttaja joutuu kuitenkin hoitamaan kytkypaketin sopimusvelvoitteet sopimusajan loppuun asti. Hän joutuu siis maksamaan puhelimesta, puheajasta ja tekstiviesteistä ym. sopimuksen mukaisen kuukausimaksun, vaikka ei palveluja käyttäisikään. Myös matkapuhelimien takuuehdot ovat kohtuullisen tiukat. Matkapuhelimen pystyy helposti rikkomaan pudottamalla puhelimen vahingossa lattialle. Tällöin puhelimeen syntynyt mahdollinen vika ei kuulu takuuseen. Kondensoituva vesi tai muunlainen puhelimen kastuminen voi myös tehdä tuhoja. Tämäkään ei kuulu takuuseen. Asiakas kuitenkin vastaa kytkysopimuksen mukaisista vastuista oli hänellä puhelin käytössä tai ei.

Entä jos puhelin varastetaan? Asiakas vastaa tekemänsä sopimuksen velvotteista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuluttaja voi joutua maksamaan kuukausia jopa vuosia sopimuksen mukaista maksua, ilman että hänellä on käytettävissään puhelinta tai liittymää. Varmasti asiakkaalle tarjotaan uutta puhelinta tilalle, mutta sen asiakas joutuu kustantamaan itse. Operaattorit tietysti tarjoavat vakuutuksia koko sopimuskaudelle, mutta vakuutukset on hinnoiteltu kuukausimaksuina ja lisäävät kytkypaketin kuluja entisestään. Myös vakuutuksen rajausehdot kannattaa lukea tarkkaan.

Yllättävän moni ihminen kytkykaupan tehdessään on siinä käsityksessä, että pakettiin kuuluvan puhelimen rikkoutuessa myös sopimusvelvoitteiset maksut päättyisivät. Näin ei kuitenkaan ole ja tämän takia kytkykaupassa voi piileä yllättäviä kuluja. Sopimuksella voi sitoutua maksamaan esimerkiksi 49,90 eur kuukaudessa kahden vuoden ajan. Mitä tehdään sitten kun puhelin varastetaan? Maksut jatkuvat edelleen, sopimuskauden loppuun asti.

Kuka oikeasti haluaa ottaa tällaisen riskin?

Näitä asioita operaattorit eivät juuri mainosta, jos edes mainitsevat kaupanteon hetkellä. Voisi väittää operaattoreiden olevan asiasta tietoisesti hiljaa. Sopimusehdoista kyseiset maininnat löytyvät, mutta kuka oikeasti lukee pitkät pienellä painetut sopimusehdot riittävällä huolellisuudella ja ajatuksella?

Katsotaan esimerkiksi Saunalahden kytkykauppa ehtoja.

"Saunalahti suosittelee puhelimen vakuuttamista kyseisten tilanteiden varalta, sillä jos puhelin varastetaan, ei asiakas vapaudu maksamasta puhelimen kuukausimaksuja sopimusajan päättymiseen saakka. " (http://saunalahti.fi/gsm/3gpakettiehdot.php, Saunalahti.fi)

"Sopimusta ei voi purkaa tai irtisanoa päättymään ennen sopimusajan päättymistä. Sopimusaika päättyy, kun sekä liittymästä että puhelimesta maksettava viimeinen laskutuskausi päättyy. Sopimus on irtisanottava viimeistään kaksi viikkoa etukäteen, jotta sopimus päättyisi sopimusajan päättyessä. Muussa tapauksessa sopimus jatkuu toistaiseksi voimassa olevana siten kuin edellä kohdassa 2. on kuvattu. Puhelimen katoaminen, rikkoutuminen tai varastaminen ei oikeuta sopimuksen irtisanomiseen." (http://saunalahti.fi/gsm/3gpakettiehdot.php, Saunalahti.fi)

Myös Soneran asiakaspalvelu vastasi kysymykseen täysin yhtenevästi Saunalahden kanssa.

"Mikäli ongelma on sen laatuinen, että se voisi mennä takuuseen, niin puhelimen voi viedä lähimpään Sonera Pisteeseen ... " (soneran asiakaspalvelu)

"Ilman vakuutusta asiakas on yksin vastuussa laitteesta varkaustapauksissa. Eli sopimus jatkuu normaalisti, vaikka laitetta ei ole asiakkaalla." (soneran asiakaspalvelu)

Kytkykaupoissa toinen ongelma on myös sopimuksen mukainen irtisanominen mikä pitää sopimuskauden lopun lähestyessä tehdä yleensä viimeistään kaksi viikkoa etukäteen. Mikäänhän ei estä kuluttajaa tekemästä sopimusta ja ilmoittamalla samalla sanovansa irti sopimuksen, sopimuskauden päättyessä. Ilmoitus kannattaa tehdä kirjallisesti tai tarvittaessa nauhoittaa asiakaspalvelun kanssa käyty keskustelu.

Sopimuksen voi poikkeuksellisesti kuitenkin purkaa

Kun kyseessä on kuluttajansuojalain tarkoittama sosiaalinen suorituseste, tehdyn sopimuksen voi vaatia purettavaksi. Sosiaalisella suorusesteellä tarkoitetaan kuluttajasta riippumatonta tapahtumaa kuten vakavaa sairastumista tai työttymyttä, jonka perusteella sopimuksen noudattaminen katsottaisiin kohtuuttomaksi.

Lue myös: Elisan laskutusongelmat
Lue myös: Elisan laskut kahteen kertaan
Lue myös: Elisan uusimmat töppäykset

Autoparkki

Helsingin keskustan makkaratalossa sijaitsee pysäköintialue City-Centre, joka on Autoparkin valvonnassa. Poiketen muista keskustan suurista pysäköintihalleista, kuten P-Eliel, Kamppi ja Forum, kyseiselle parkkialueella autoilijan on osattava arvioida pysäköintitarve etukäteen ja myös maksaa pysäköinnistä etukäteen. Jos pysäköintiajan vahingossa ylittää on seurauksena jopa 45 euron valvontamaksu. Sama valvontamaksu on myös seurausta muista pysäköintiehtojen rikkomisista. Erikoiseksi tilanteen tekee, ettei pysäköintiehdoista mainita mitään pysäköintialueen sisääntuloväylillä. Myös Autoparkin internetsivuilla todetaan pysäköintiajan olevan rajoittamaton. Autoilijalle Autoparkin menettely voi tulla todellisena yllätyksenä, varsinkin jos on aikaisemmin käyttänyt muita Helsingin keskustan pysäköintihalleja, joissa pysäköinti maksetaan vasta toteutuneen pysäköintiajan perusteella hallista poistuttaessa.

Muistutan vielä, että yksityisoikeudellisen sopimuksen syntymisperusteesta ilman selkeää tahdonilmaisua, jossa sopimus katsotaan syntyvän ajoneuvon kuljettajan ajaessa sopimuksesta kertovan kyltin ohi ei ole vahvistettu yhdessäkään oikeusistuimessa. Kuluttajariitalautakunta on ottanut kantaa asiaan ja todennut sopimuksen syntyvän, mutta samalla viimeisimmässä päätöksessään todennut sopimusehtojen muodostuvan vain ja ainoastaan sopimuskyltin sisällöstä. Oikeusoppineet ovat tulkinneet (HS artikkeli) myös nykyisen tilanteen lainvastaiseksi, koska millään sopimusmenettelyllä ei voi rangaistusvaltaa siirtää viranomaiselta yksityiselle. Valvontayhtiöiden toiminnassahan ei ole kyse maksullisesta pysäköinnistä vaan pysäköintisääntöjen valvonnasta. Tämä tehtävä kuuluu vain viranomaisille.

CityCentre pysäköintiin ajetaan Kaivokadun ja Keskuskadun kulmasta ramppia ylös toiseen kerrokseen. Rampin alussa, rampissa tai toisen kerroksen ylätasanteella ei ole minkäänlaista kylttiä erityisistä pysäköintiehdoista, sellaisista ehdoista, jotka voitaisiin katsoa muodostavan yksityisoikeudellisen sopimuksen valvontayhtiön ja ajoneuvon kuljettajan välille. Pysäköintialueen reunalla on valkoinen koppi, jonka seinässä on yllättäen pysäköintiehdoista kertovat kyltit (kts. kuva). Pysäköintiehtojen lisäksi kylteissä kerrotaan kuljettajan hyväksyneen sopimusehdot pysäköimällä alueelle.

Tämä tarkoittaa sitä, että autoilija on tietämättään, näkemättä sopimuksesta kertovia kylttejä tehnyt valvontayhtiön mielestä sopimuksen pysäköimällä ajoneuvonsa alueelle, vaikka sopimuksen syntymisestä sekä sopimusehdoista kerrotaan vasta jälkikäteen. Tilannehan olisi sama jos ravintola ilmoittaisi vasta baaritiskillä, että asiakkaalta peritään ylimääräinen 25 euron sisäänpääsymaksu. Saapumalla ravintolaan olet hyväksynyt ehdot.

Minkä tahansa sopimuksen syntymisen perusteena on aina tahdonilmaisu vapaaehtoisesta halukkuudesta sopimukseen sekä mahdollisuus käydä läpi sopimusehdot ennen sopimuksen "allekirjoittamista". Kuljettajalla on oikeus tutustua sopimusehtoihin ennen sopimukseen sitoutumista. Vasta tämän jälkeen kuljettaja voi "ymmärtää" sopimukseen liittyvät oikeutensa ja velvoitteensa. Mikäli sopimuksen ehtoihin ei voin tutustua etukäteen sopimus ei ole sitova.

Tulkinnan mukaisesti CityCentre pysäköinnissä ei synny sopimusta kuljettajan ja valvontayhtiön välillä. Autoilijalle kerrotaan jälkikäteen sopimuksen syntyneen kun autoilija on jo pysäköinyt alueelle. Sopimuksen sisältöön liittyvät ehdotkin ovat luettavissa jälkikäteen vain, mikäli autoilija tajuaa muista keskustan pysäköintihalleista poiketen käydä maksamassa pysäköinnin etukäteen tai käydä erikseen katsomassa sopimusehdot.

Autoparkin menettely CityCentre pysäköinnissä on vienyt sopimusoikeuden joustavuuden vielä pidemmälle kuin aikaisemmat valvontayhtiöt ovat kyenneet edes uneksimaan. Sopimuksen syntyminen ja sopimusehdot kerrotaan jälkikäteen ja taannehtivasti. Tämähän avaa suorastaan rajoittamattomia mahdollisuuksia tehdä "sitovia" sopimuksia vastapuolen tietämättä. Mihinkä tätä voisi soveltaa seuraavaksi?

Lue aiheesta lisää artikkeleissa ParkCom hävisi kuluttajariitalautakunnassa ja Pitääkö yksityinen valvontamaksu maksaa?

Helsingin sanomien uutisointi

Helsingin sanomat on julkaissut otsikon "Yksityinen pysäköinninvalvoja voittanut ensimmäiset jutut oikeudessa". Kyseessä on päätökset, joita blogi on kommentoinut jo viime kevään ja kesän aikana. Kyseisillä päätöksillä ei ole ennakkotapauksena merkitystä, koska ne ovat tuomioistuimessa annettu yksipuolisina päätöksinä. Tämä tarkoittaa sitä, että kanteen saanut ei ole reagoinut millään tavoin valvontayhtiön oikeudessa esittämään vaateeseen ja oikeusistuimelle ei ole jäänyt muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä valvontayhtiön näkemys asiassa. Syksyn aikana saamme toivon mukaan ensimmäisiä todellisia ennakkopäätöksiä aiheesta. Vantaan ja Helsingin käräjäoikeuden kanslioiden mukaan ensimmäiset kanteet käsitellään marraskuussa.

Jälleen kerran hämmästyttää Helsingin sanomien tapa uutisoida asiaa valvontayhtiöiden toimintaa puoltavasta näkökulmasta. Helsingin sanomien toivoisi uutisoivan aiheesta puolueettomasti eikä kirjoittavan aiheesta harhaanjohtavia otsikoita. Helsingin sanomien tämän päiväisen uutisen otsikosta jää helposti mielikuva siitä, että oikeus olisi vahvistanut valvontayhtiöiden toimintatavat. Näin ei kuitenkaan ole. Kuluttajaviraston lakimies Mika Hakamäki toteaa myös (HS artikkeli) ettei kyseisistä oikeudenpäätöksistä ole ennakkotapauksiksi. Kuluttajavirasto on myös joitakin viikkoja sitten lähettänyt oikeusministeriöön kirjeen, jossa virasto piti yhtiöiden maksun perimiskäytäntöä kohtuuttomana.

Oikeustieteen professori Matti Tolvanen kommentoi Helsingin sanomissa yksityistä pysäköinninvalvontaa:

"Sopimuksilla ei voida luoda rangaistusvaltaa. Sitä ei voi kukaan ottaa ilman lain tukea. Nykyisessä tilanteessa rikotaan mahdollisesti perustuslakia." (HS artikkeli 03.10.2007)

"Yksityinen pysäköinninvalvonta on lopetettava tai siitä on säädettävä laki. Mahdollisesti tällaisessa tapauksessa vaadittaisiin perustuslain säätämisjärjestys. " (HS artikkeli 03.10.2007)

Tolvanen kertoo myös keskustelleensa asiasta poliisien kanssa, ja hänen mukaansa poliisit ovat olleet samaa mieltä nykyisen tilanteen laittomuudesta. Samalla hän ihmettelee miten ministeriöä on asiasta ollut täysin hiljaa.

Lue myös blogin artikkeli kaikista niistä eritellyistä syistä miksi yhdenkään valvontayhtiön maksua ei tällähetkellä pidä maksaa. Valvontayhtiöillä ei yksinkertaisesti voi olla oikeutta määrätä rangaistusta liikennesääntöjen noudattamatta jättämisestä. Valvontamaksu on rangaistusluonteinen koska se on seurausta pysäköintisääntöjen noudattamatta jättämisestä. Pysäköintialueen yksityisyydellä ei ole merkitystä. Jos "yksityinen rankaiseminen" sallitaan pitääkö vartijoille seuraavaksi antaa oikeus pidättää ihmisiä tai tavarataloille oikeus määrätä sakkoja myymälävarkaille?

Ainoa oikea ratkaisu tällähetkellä on kieltää kyseisten valvontayhtiöiden kuten ParkCom Oy:n ja ParkPatrol Oy:n toiminta. Ainakin siihen asti kunnes lainsäädäntö asiasta on valmis.

Mitään sopimuksiin tulee,kannattaa myös muistaa, että ParkCom on hävinnyt kuluttajariitalautaukunnassa tapauksen joka liitty oleellisesti sopimuksen muodostumiseen ja sopimusehtoihin. Vaikka ParkCom vetoaa etusivuillaan Kuluttajariitalautakunnan päätöksiin, yllättäen heille tappiollista päätöstä ei olekaan julkaistu, vaan sivuilla annetaan ymmärtää, että heille helmikuussa annettu myönteinen päätös olisi viimeisin ja uusin. Eikö tämä ole harhaanjohtamista?

(lähde http://www.parkcom.fi/)

Lue myös yhteenveto: ParkCom hävisi Kuluttajariitalautakunnassa

Lue myös: Pitääkö valvontamaksu maksaa?