Toyota - palvelevaa huoltoa?

Autojen merkkihuollot ovat parjattua todellisuutta, vai ovatko? Vuosikymmen sitten tehtiin useita epävirallisia testejä, joilla mitattiin merkkihuoltojen toimivuutta, asiakaspalvelua ja laatua. Tulokset olivat karmaisevia. Hinnoittelu oli väärin, huollon laatu ala-arvoista ja kaikkia luvattuja toimenpiteitä ei edes tehty. Puhuttiin valohoidosta. Miten tilanne on nyt? Käydään läpi blogin lukijan omakohtainen huoltotarina Toyota Itäkeskuksesta. Vaikka huolto ei mennytkään suunnitelmien mukaan se kuitenkin osoitti, että huoltokulttuuri on ehkä muuttunut. Jokainen voi itse miettiä oliko kokemus huollosta asiakkaan kannalta positiivinen vai negatiivinen.

Eräänä sunnuntai-iltana auton sähköjärjestelmän varoitusvalo syttyi palamaan. Ajoneuvon manuaalin mukaan kyse oli sähköjärjestelmän virheestä joka vaatii nopeaa yhteydenottoa Toyotan merkkihuoltoon. Autoilija ajoi ajoneuvonsa maanantaiaamuna Toyotan pikahuoltoon Itäkeskukseen. Autoa käynnistettäessä merkkivalo ei palanut. Pikahuollossa liitettiin testeri auton tietokoneeseen ja tapahtunut virhe saatiin lokista esiin. Kyse oli viasta virranjakajan ja ajoneuvon kampiakselin anturin virtapiirissä. Koska virhe ei nyt ollut "päällä" ajoneuvolle ei voinut tehdä mitään. Pikahuollon hinta 45 euroa.

Muutamaa tuntia myöhemmin merkkivalo syttyi taas. Kuljettaja oli Itä-Helsingissä joten hän ajoi ajoneuvonsa uudelleen samaan pikahuoltoon samalle huoltomiehelle. Pikahuollossa kampiakselin anturi tutkittiin ja todettiin toimivaksi. Vika olisi todennäköisesti virranjakajassa. Uuden virranjakajan hinta n. 500 euroa. Huoltoon oli pitkä jono, mutta huoltomiehen avustuksella ajoneuvo otettiin suoraan sisään ja luvattiin korjata seuraavana päivänä. Pikahuollon hinta 0 euroa.

Tiistaina Toyotan huollosta soitettiin ja kerrottiin että vika oli löytynyt. Kampiakselin tunnistin on viallinen ja se on vaihdettu. Autoilijaa hivenen ihmetytti miten anturi oli viallinen kun se edellisenä päivänä oli pikahuollossa todettu toimivaksi. Huollosta kuitenkin vakuutettiin että auto toimii nyt. Virranjakaka on erikseen testattu. Asiakas haki ajoneuvon tiistaina iltapäivällä. Huollon hinta 290 euroa.

Tiistai-iltana myöhään sähköjärjestelmän varotusvalo syttyi jälleen. Onneksi oli ilta myöhä ja Toyotan huolto ei ollut enää auki - sen verran kuljettajalta kiehui yli.

Keskiviikko aamuna laantunut, mutta vieläkin kohtuullisen kiukkuinen autoilija vei ajoneuvonsa heti aamusta Toyotalle. Tilannetta pahoiteltiin ja ajoneuvo otettiin uudelleen tutkittavaksi. Keskiviikkona iltapäivällä Toyotalta soitettiin. Ajoneuvolle oli tehty uusi vianhaku ja nyt oli todettavissa, että vika onkin virranjakajassa eikä tiistaina vaihdetussa anturissa. Anturin vaihto oli siis tehty turhaan ja tiistainen vianmääritys oli virhediagnoosi. Ajoneuvoon vaihdettaisiin uusi virranjakaja hintaan 500 euroa ja työt n. 100 euroa. Tähän mennessä kustannukset siis lähellä 1 000 euroa. Samalla Toyotan huollon ehdotuksesta sovittiin että ajoneuvo jää Toyotan häkkiin yöksi. Huoltomiehet testaavat autoa vielä aamulla kylmiltään.

Torstaina aamupäivällä huollosta soitettiin. Ajoneuvoa oli testattu ja sillä oli ajettu 20 kilometriä. Nyt pitäisi toimia. Autoilija oli tietysti kiitollinen, mutta ilmoitti että hän ei maksa päällekkäisistä töistä, kahdesta vianhakukerrasta, eikä turhaan vaihdetusta anturista eikä anturin vaihtoon liittyvästä työstä. Toyotalta pahoiteltiin virhediagnoosin aiheuttamaa harmia ja viimeisestä laskusta vähennettiin kokonaisuudessaan anturin vaihdosta aiheutunut vajaan 300 euron lasku sekä ylimääräinen vianhakukerta ja virranjakajasta myönnettiin 15% alennus. Viimeinen lasku oli 280 euroa sisältäen virranjakajan sekä virranjakajan vaihdosta aiheutuneen työn. Autoilija haki ajoneuvonsa, joka odotti pestynä pihalla. Tämän jälkeen auto näytti toimivan.

Kokonaiskustannus oli n. 600 euroa mikä itseasiassa on hivenen halvempi hinta kuin kerralla onnistunut vianetsintä työ, virranjakajan vaihto sekä vaihdosta aiheutunut työ. Asiakas tietysti harmitteli korkeaa kustannusta, mutta oli samalla varauksellisen tyytyväinen palveluun. Aikaa oli tuhrautunut 4 päivää. Jokaiselle, myös huoltomiehelle, voi sattua työssään virheitä ja tärkeintä on oikaista virheet rehellisesti ja ilman että siitä koituu lisäkustannuksia kuluttajalle.

Lue myös

Keskustelun tallentaminen (autokauppa ja huolto)
Väistämisvelvollisuus
Ketjukolarin päätös
Oletko myynyt autosi

Fiksua huutoa tyhmille

Onko olemassa täydellistä rahantekokonetta? Ei varmaankaan, mutta joskus on annettava varauksellinen tunnustusta henkilöille, jotka ovat kehittäneet Fiksuhuuto.fi kaltaisen palvelun, eli senttihuutokaupan. He mainostavat sivuillaan keksinnön olevan suomalainen ja maailman ainoa laatuaan. Todellisuudessa vastaavanlaisia palvelua toimii useita. Esimerkiksi huutokauppa Telebid ja Bidster.com.

Senttihuutokaupan idea on nerokkaan yksinkertainen. Kuka tahansa täysi-ikäinen voi huutaa tuotteita. Tuotteiden hintaa korotetaan jokaisesta huudosta yhden sentin. Tuotteella on huutoaika, esimerkiksi 4 minuuttia. Jokaisesta huudosta huutoaika alkaa alusta. Mikäli huutoajan kuluessa kukaan muu ei tee uutta huutoa tuotteesta, tuotteen pitäisi jäädä sen hetkisellä hinnalla viimeksi huutaneelle.

Kuluttajan kannalta tuotteita näyttää menevän todella hurjan halpaan hintaan. Uusi auto vaihtoi omistajaa 49 eurolla. Samsungin 42 tuuman plasma-TV:n on saanut omaksi n. 51 euron hinnalla. Tom Tom autonavigaattorin onnellinen omistaja maksoi tuotteesta vain 2,51 euroa. Miten tämä oikein toimii? Mistä huutokauppa saa rahansa? Kuinka halvalla tuotteet oikeasti saa itselleen?

Jokainen tekemäsi huuto korottaa tuotteen myyntihintaa yhdellä sentillä. Jokainen tekstiviestillä jätetty huuto maksaa huutajalle 1,90 euroa. Huutoja voi tehdä myös internetpalvelusta käsin. Tällöin on mahdollista ostaa huutopaketteja. Esimerkiksi kymmenen huutoa hintaan 14,95 euroa, kaksikymmentä huutoa hintaan 24,90 euroa ja sata huutoa hintaan 84,90 euroa. Keskimääräinen huutohinta pakettien kautta on n. 1,20 euroa / huuto.

Huutokauppa saa siis parhaillaan jokaisesta sentin korotuksesta 1,90 euroa itselleen. Riippuen ostettujen huutopakettien hinnasta ja määrästä voidaan kuitenkin katsoa, että jokainen huudettu sentin korotus tuottaa huutokaupalle keskimäärin 1,20 euroa. Eli jos tuote myydään esimerkiksi hintaan 10,00 euro, huutokauppa saa tuotteesta 1 200 euroa ja huutaja maksaa huutamastaan tuotteesta huutohinnan 10 euro sekä hinnan jonka hän on käyttänyt huutojen ostamiseen.

Samsungin television myynti on tuottanut huutokaupalle 6 193 euroa. Onnellinen omistaja on maksanut siitä 51,61 euroa + omien ostamiensa huutojen hinnan. Nesteen 100 euron lahjakortin on saanut itselleen alle seitsemän euron ja huutokauppa on tienannut yli 800 euroa. Kaikista parhainta rahantekoa on kuitenkin myydä tyhjää. Huutokauppa on ansainnut 273 euroa myymällä yhden paketin omia huutojaan.

Osa tuotteista menee varmasti tappiolla, ainakin autojen osalta, mutta joistakin tuotteista saatu kate on hirvittävän suuri. Huutaminen on myös addiktoivaa koska tuotteiden hinnat kuluttajan kannalta ovat normaaleihin kauppahintoihin nähden ennennäkemättömän halvat. Huutamiseen jää koukkuun ja ennen kuin huomaakaan voi olla käyttänyt satoja huutoja yhden halvan tuotteen ostamiseksi.

Laillista?

Juridinen puoli asiassa on herkullisen epäselvä. Sisäasianministeriön mukaan huutokaupalle on ominaista tietoisuus muista huudoista sekä mahdollisuus mitoittaa oma tarjous aikaisempien huutojen perusteella. Huutokaupassa huutaminen ei myöskään pidä maksa kuluttajalle mitään. Sisäasianministeriön mukaan fiksuhuuto.fi tyyppisissä palveluissa on kyse arpajaisista mikä taas vaatii sivustolta toimiakseen arpajaisluvan.

Arpajaislaki 1 luku 2 § (23.11.2001/1047) määrittelee arpajaiset: "osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton". Fiksuhuuto.fi palvelun yksi huuto on käytännössä arpa, jolla voi osallistua arpajaisiin. Arpoja voi ostaa etukäteen ja yrittää käyttää juuri sillä hetkellä jolloin kukaan muu ei arpaansa käytä. Palkintona on oikeus ostaa tuote hintaan joka määräytyy käytettyjen huutojen, eli arpojen määrän perusteella. Arpajaisilta tuo minusta kuulostaa. Ostajan kannalta arpajaisveron maksaa aina järjestäjä, mutta verottajalla on paha tapa innostua perimään myös muita veroja kohtuuttomasti saadusta hyödystä.

Jos haluaisin osallistua fiksuhuuto.fi:n arpajaisiin, haluaisin ehdottomasti ja konreettisesti tietää miten arvontakoneiston toiminta on sertifioitu ja miten sitä valvotaan. Vainoharhainen asiakas voisi kuvitella, että palvelun takana pyörivä serveri on voitu ohjelmoida tekemään tekaistuja huutoja palvelun voiton maksimoimiseksi. Internetin keskustelupalstoja selaamalla törmää helposti kommentteihin, todellisiin tai tekaistuihin, että myytävänä olleen tuotteen laskuri on pysähtynyt, arvan ostaja on luullut voittaneensa, mutta laskuri on käynnistynyt uudelleen. Kun katsoo fiksuhuuto.fi:n palveluehtoja törmää aikamoisiin kummallisuuksiin, joiden tarkoituksena on vain rajata vastuuta pois palvelun tuottajalta. Palvelun tuottaja ei esimerkiksi vastaa vioista tai virheistä omissa palvelimissaan tai sovelluksissa eikä mistään heidän itse aiheuttamistaan teknisistä ongelmista. Kuka niistä sitten vastaa? Mikäli huutokauppa keskeytyy odottamattoman syyn takia kellojen laskurit käynnistetään alusta. Ehdoissa mainitaan myös 14 päivän palautusoikeus. Yleisen etä- ja internetmyynnin säännösten perusteella ostajalla on oikeus palauttaa tuote 14 päivän sisällä ja purkaa kauppa. Tässä tapauksessa sen pitäisi myös tarkoittaa maksetun tuotteen hinnan lisäksi tuotteen saamiseksi käytettyjen huutojen tai arpojen hintoja.

Nerokas idea, sitä ei voi kieltää. Erinomainen palvelun tuottajalle ja varmasti mieluinen arvonnan voittajalle. Laillisuus selviää varmasti aikanaan kun sisäministeriö saa tutkimuksensa päätöksiin ja asiaa käsitellään oikeudessa.

Lue: Netin huutokauppa olikin laiton

Artikkelin kuvan lähde: Fiksuhuuto.fi

Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta

Suomalaisissa taloyhtiöissä on viimeisten parin vuoden aikana enemmän tai vähemmän innokkaasti käytetty yksityisen pysäköinninvalvonnan palveluja. Taloyhtiöiden hallitusten jäsenet ja isännöitsijät ovat ottaneet tietoisen riskin käyttäessään palvelua jonka laillisuus on ollut alusta asti hyvin epäselvä. Vantaan käräjäoikeuden joulukuussa 2007 antaman päätöksen mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta on laitonta. Tieliikennelaki, laki pysäköintivirhemaksusta sekä korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen (1996-A-55 ) perusteella käräjäoikeus totesi pysäköinninvalvonnan kuuluvan lain mukaan kunnalliselle pysäköinninvalvonnalle tai poliisille, myös yksityisellä alueella. Kyseessä oli julkisen vallan käyttö joka sisältää mahdollisuuden rangaista pysäköintivirhemaksulla. Julkisen vallan käyttö on sallittu ainoastaan laissa määrätyille viranomaisille eikä oikeutta voida siirtää yksityisoikeudellisin sopimuksin yksityiselle valvontayritykselle. Oikeudessa hävinnyt valvontayhtiö ParkCom Oy on valittanut asiasta hovioikeuteen. Käräjäoikeuden kolmen tuomarin perustelut ja laintulkinta asiassa ovat kuitenkin harvinaisen selkeää luettavaa, joten hovioikeudessa päätös tuskin muuttuu. Yksityinen pysäköinninvalvonta on laitonta.

Olen keskustellut usean isännöitsijän kanssa aiheesta ja yleisin vastakommentti yksityiseen pysäköinninvalvontaan on ollut, että pysäköinninvalvonta on asukkaiden parhaaksi, valvonnalla lisätään viihtyisyyttä taloyhtiöiden alueella ja samalla pelastustiet saadaan pidettyä vapaana. Moni isännöitsijä on lopulta, pitkällisen rautalangan vääntämisen jälkeen ymmärtänyt mistä oikeasti on kysymys. Tarkoitus ei voi pyhittää keinoja. Säännöksiä ja lakia ei voi valvoa rikkomalla lakia riippumatta siitä kuinka holtitonta tai häiritsevää väärinpysäköinti on. Anarkiaan ja vastuuttomuuten on lyhyt matka jos kuka tahansa voi aloittaa yksityisesti valvomaan lakia kuten yksityiset pysäköintivalvontayhtiöt ovat viime vuosina tehneet. Sitäpaitsi, ei se väärin pysäköity ajoneuvo pelastustieltä itsestään katoa yksityisellä valvontamaksulla.

Mikä on talohallitusten jäsenten sekä isännöitsijän vastuu lainvastaisen palvelun käyttämisestä?

Vastuu voi käytännössä perustua osakeyhtiölaissa ja asunto-osakeyhtiölaissa tarkoitettuun yhtiöoikeudelliseen vahingonkorvausvelvollisuuteen silloin kun vahinko on aiheutettu yhtiölle tai osakkaille tai yleiseen vahingonkorvausvelvollisuuteen silloin kun vahinkoa on aiheutettu sivulliselle. Yhtiöoikeudellisen vastuun lisäksi talohallitus ja isännöitsijä ovat siis myös rikosoikeudellisessa vastuussa. He ovat toimeksiantajia lainvastaisen palvelun käyttämiseen hallinnoimissaan taloyhtiöissä.

Yhtiöoikeudellisen vahingonkorvausvelvollisuuden edellytyksenä on yleensä, että vahinko on aiheutettu hoidettaessa isännöitsijän tai hallituksen jäsenelle määrättyjä tehtäviä. Muutoinhan kysymys on yleisestä korvausvastuusta.

Lähtökohta laissa on, että isännöitsijän tai talohallituksen jäsenen tulee tehtäviensä hoidossa noudattaa lakia, yhtiöjärjestystä, yhtiökokouksen taloyhtiölle päättämiä säädöksiä ja ohjeita sekä erityistä huolellisuutta. Lainvastaiset toimet, viranomaisten määräysten noudattamatta jättäminen ja esimerkiksi tuottamuksellinen teko, tahallinen tai huolimattomuudella aiheutettu vahingonteko ovat selkeitä. Toisaalta, tehtävien huolimaton hoitaminen ei välttämättä edellytä isännöitsijältä tai hallitukselta suoranaisia lain vastaisia toimia. Tällaisia vastuita ovat mm. taloyhtiön puolesta tehdyt epäedulliset tai jopa lainvastaiset sopimukset ulkopuolisten kanssa. Pelkkä hyvä usko tarkoitusperistä ei riitä, vaan hallituksen ja isännöitsijän tulee varmistua huolellisesti toimenpiteidensä lainmukaisuudesta. Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei Suomessa ole säädetty lailla ja yksinkertaisimmankin huolellisuusperiaatteen perusteella ennen palvelun tilaamista isännöitsijän ja hallituksen olisi pitänyt varmistua siitä, että toiminta on Suomen lain mukaista. Jos asiassa on epäselvyyttä, palvelua ei pitäisi käyttää tai sopimusta asiasta tehdä.

Taloyhtiön hallituksen jäsenet sekä isännöitsijä ovat juridisesti samanlaisessa vastuussa tekemistään päätöksistä. Käytännössä isännöitsijällä voidaan tulkita olevan suurempi vastuu lopullisessa korvausvelvollisuudessa, koska isännöitsijänä toimii yleensä kiinteistöhallinnan ammattilainen.

Jos taloyhtiön hallitus ja isännöitsijä tekevät ulkopuolisen kanssa sopimuksia, jotka rikkovat lakia tai ovat muutoin sopimusoikeudellisten periaatteiden vastaisia, talohallituksen jäsenet sekä isännöitsijä ovat vastuussa taloyhtiön osakkaille tai ulkopuoliselle aiheuttamastaan vahingosta. Käytännössä, mikäli isännöitsijä tai hallituksen jäsen ei ole rikkonut yhtiöjärjestystä, asunto-osakeyhtiölakia tai osakeyhtiölakia korvausvastuu ei suoranaisesti ole henkilökohtainen. Vastuussa on yhtiö, eli kaikki osakkeen omistajat. Koska sopimuksen ovat kuitenkin tehneet yhtiön puolesta hallitus ja isännöitsijä he ovat vastuussa sopimuksen yhtiölle aiheuttamasta vastuusta eli korvausvelvollisuudesta.

Vaikka isännöitsijällä ja hallituksen jäsenillä onkin vastuuvakuutus toimissaan, se ei välttämättä korvaa, koska kyse on lainvastaisen palvelun käyttämisestä ja toimeksiannosta palveluun jota taloyhtiölläkään ei ole oikeutta toteuttaa.

Kun hovioikeus aikanaan vahvistaa Vantaan käräjäoikeuden päätöksen yksityisen pysäköinninvalvonnan laittomuudesta, valvontamaksun maksaneet ihmiset haluavat rahansa takaisin. Palautuksia on kuitenkin turha odottaa valvontayhtiöiltä koska siinä vaiheessa yhtiöt ovat konkurssissa. Joulukuussa 2007 käydyssä käräjäoikeuden istunnossa ParkCom Oy todisti toiminnan olevan vahvasti tappiollista vaikka edellisinä vuosina tulos on ollut aivan toisenlainen. Miksiköhän?

Korvausvastuu ei välttämättä rajoitu pelkästään valvontayhtiöön, vaan se voidaan laajentaa koskemaan myös laittoman palvelun tilaajia eli toimeksiantajia. Myös heillä on vastuu toimistaan. Kansanomaisesti voisi todeta, että jos tilaat ulkopuolisen pahoinpitelemään vihamiehesi, olet aivan samalla tavoin vastuussa tapahtuneesta kuin itse pahoinpitelyn suorittanut henkilö.

Mitä minun taloyhtiön osakkaana tulee tehdä?

Kevät koittaa ja taloyhtiöt valmistautuvat pitämään yhtiökokouksiaan. Asioista keskustellaan ja päätetään. Yksityinen pysäköinninvalvonta on ehdottomasti nostettava keskustelun aiheeksi ja tehdyt sopimukset valvontayhtiöiden kanssa on esitettävä purettavaksi viivytyksettä. Kun tulee aika miettiä vastuuvapautta kehottaisin vakavasti kaikkia taloyhtiön osakkaita esittämään vastuuvapauden eväämistä talohallituksen jäseniltä ja isännöitsijältä liittyen yksityisen pysäköinninvalvonnan käyttämisestä syntyneisiin vastuisiin, sopimuksiin ja mahdollisiin korvausvelvollisuuksiin.

Vastuuvapauden myöntäminen ei saa olla mikään automaatti. Vastuuvapauden eväämiseen riittää yksinkertainen äänten enemmistö. Mikäli yhtiökokous kaikesta huolimatta myöntää vastuuvapauden, osakkeen omistajan kannattaa merkityttää eriävä mielipiteensä yhtiökokouksen pöytäkirjaan. Toisaalta, vaikka vastuuvapaus myönnettäisiinkin kyse ei välttämättä ole yhtiöoikeudellisesta vastuusta, joten myönnetty vastuuvapaus ei kuitenkaan poista yleistä vahingonkorvausvelvollisuutta.

Esittäkää ajoissa isännöitsijälle yhtiökokouksen käsittelyyn yhdeksi aiheeksi yksityinen pysäköinninvalvonta. Ilmoittakaa samalla että tulette vaatimaan vastuuvapauden eväämistä ja kehoittakaa isännöitsijää välittömästi purkamaan tehty valvontasopimus yksityisestä pysäköinninvalvonnasta riippumatta siitäkö toimiiko taloyhtiönne alueella ParkCom Oy, ParkPatrol Oy tai jokin muu hämäräperäisistä valvontayrityksistä.

Kyse on jokaisen yksittäisen taloyhtiön osakkaan omasta edusta.

Lue myös:

ParkCom Oy luovutti Helsingin käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa
Poliisi jätti tutkintapyynnön yksityisestä pysäköinninvalvonnasta
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Helsingin hallinto-oikeuden päätös koettelee yksityisen pysäköinninvalvonnan rajoja

Lue myös kuinka valvontayhtiöt ovat toimineet

"Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?"
Oi valvoja, miksi piileksit?
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima
McDonalds haluaa eroon lapsiperheistä?