keskiviikkona, syyskuuta 26, 2012

Q&A - Rikoksen tekijän tietojen julkaiseminen

Kiitos tosi mahtavasta blogista. Yhteen kysymykseen en ole oikein löytänyt selventävää vastausta nestistä. Jos esimerkiksi minä tai lähiomaiseni joutuu rikoksen uhriksi, poliisi selvittää asiaa esitutkinnassa ja löytää teolle epäillyn. Onko uhrilla, tai milloin uhrilla on oikeus tietää ketä poliisi epäilee rikoksesta? Olen nimittäin kuullut että poliisi on kieltäytynyt kertomasta epäilyn nimeä ihan vain sen takia että rikoksesta epäillyn oikeusturva toteutuu. Ettei “syyllisen” nimeä mennä levittelemään netissä tai että uhri tai uhrin omainen ei ryhdy kostotoimenpiteisiin rikollista vastaan.  Entä minun oikeusturvani? Eikö Suomessa uhrilla tai uhrin omaisella ole mitää oikeusturvaa?

Tutkinnalliset syyt” antavat poliisille ja poliisin tiedottamiselle varsin vapaat kädet. Poliisi voi siis aikalailla itse päättää mitä milloinkin tutkittavasta asiasta kertoo.

Käytännössä asianomistajien pitäisi poliisitutkinnan aikana saada tietää yleensä kaikki asiaan liittyvä. Asianomistajat saavat tietää esim. tutkinnanjohtajan nimen jolta vireillä olevasta tutkinnasta voi tiedustella. Rikoksesta epäillyn henkilöllisyys pitäisi pystyä kertomaan asianomistajalle heti kun joku henkilö tutkinnassa asetetaan epäillyn asemaan.

Poliisin suorittaman esitutkinnan jälkeen rikoasasia etenee syyttäjälle ja lopulta tuomioistuimeen ellei syyttäjä tee syyttämättäjättämispäätöstä. Kannattaa muistaa että seuraava yhteydenotto asianomistajan kuulemisen jälkeen saattaa tulla vasta kuukausia tai jopa vuosia myöhemmin käräjäoikeudelta kun rikosasian käsittely alkaa.

Rikosasian asianomistajalla on oikeus pyytää loppulausunto esitutkinnan päätteeksi. Tällöin asianomistaja saa käyttöönsä kaiken asiassa kertyneen tutkinta-aineiston, mukaanlukien myös muiden asianosaisten, kuten epäiltyjen nimet, kertomukset ja asiasta tehdyt tutkimukset. Käytännössä viimeistään esitutkinnan päättyttyä asianomistajalla on oikeus tietää rikoksesta epäillyn nimi. Käytännössä tämä tieto on monesti käytettävissä jo esitutkinnan aikana.

Esitutkinta-aineisto tulee pääsäännön mukaan julkiseksi, kun asiassa on nostettu syyte tai tehty syyttämättäjättämispäätös. Tällöin rikoksesta epäillyn nimen voi periaatteessa julkaista. Tiedotusvälineiden toiminnan pohjalla on oma ohjeistuksensa siitä, miten vakavista rikoksista uutisoitaessa mainitaan syytettyjen tai tuomittujen nimiä. Tällainen toimintahjeistus ei kuitenkaan koske yksityishenkilöitä.

Esitutkinta-aineisto on syytteen nostamiseen asti asianosaisjulkista, jolloin epäillyn nimen paljastaminen saattaa täyttää jonkin salassapitorikoksen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön. Epäillyn henköllisyyden levittäminen  on johtanut käytännössä kuitenkin korkeintaan sakkorangaistuksiin.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaikki aikaisemmat Q&A kysymykset ja niiden vastaukset

Lue:
Onko rikosilmoitus sama asia kuin tutkintapyyntö?
Saako poliisille valehdella?
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus 
Kiinniotto - pidätys - kuulustelu
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa
Q&A - Poliisikuulustelu - kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus
Q&A - Rangaistavuus

lauantaina, syyskuuta 08, 2012

Onko uudessa parkkisakko-oikeudenkäynnissä kyse valvontayhtiön vedätyksestä?

  
---- Breaking News ----
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta aloitettu uusi oikeusprosessi saattaa olla Q-Park Oy:n järjestämä ja ennakolta sovittu näytösoikeudenkäynti jonka tarkoituksena on hankkia KKO:n vahvistus vanhojen saatavien perimiseksi ennen uuden lain voimaantuloa.
 ---- Breaking News ----

Yle Uutiset kertoi 27. elokuuta Q-Park Services Oy:tä (entinen ParkCom Oy) vastaan nostetusta kanteesta, jossa helsinkiläismies vaatii käräjäoikeutta hylkäämään hänelle jo vuonna 2008 määrätyn 40 euron suuruisen valvontamaksun. Kyse on ilmeisesti negatiivisesta vahvistuskanteesta, jossa kantaja vaatii tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa häneltä vaadittua maksua.

Uutisessa annettiin ymmärtää, että edessä olisi vuosia kestävä oikeusprosessi. Uutisen julkaisemisen jälkeen julkisuuteen on kuitenkin tihkunut tietoja, joiden mukaan kanne onkin laitettu vireille jo kuukausia sitten ja pääkäsittely asiassa on ehditty jo pitää. Tuomio asiassa annettaneen lähiviikkoina. Lisäksi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan riita-asian osapuolet olisivat jo ennakolta sopineet, että käräjäoikeuden tuomiosta ei valitettaisi lainkaan hovioikeuteen, vaan asia pyrittäisiin saattamaan oikeudenkäymiskaaren 30a -luvun mukaisena ennakkopäätösvalituksena suoraan korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Tällöin lopullinen ratkaisu asiaan saataisiin todennäköisesti jo ensi vuoden aikana.

Oikeusministeriössä on parhaillaan valmisteltavana pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistaminen. Uuden pysäköinninvalvontaa koskevan lakiluonnoksen lausuntokierros on päättynyt ja asiassa on tarkoitus antaa hallituksen esitys eduskunnalle vielä kuluvan syksyn aikana. Jos laki hyväksytään ministeriön kaavailemassa muodossa, se tulee käytännössä lopettamaan nykymallisen yksityisen pysäköinninvalvonnan ja valtaosa alan yrityksestä poistunee markkinoilta kokonaan. Tämänhetkinen yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva sekava tilanne, jossa mikään viranomainen ei osaa tai halua ottaa kantaa siihen, pitääkö yksityisen yrityksen asettama pysäköinninvalvontamaksu maksaa vai ei ja jossa oikeusoppineet ovat esittäneet asiasta täysin päinvastaisia ohjeita ja näkemyksiä, tulee siis lainsäätäjän toimesta loppumaan ilmeisesti jo ensi vuoden alussa.

Vaikuttaakin hyvin oudolta, miksi yksityinen kansalainen olisi tällaisessa tilanteessa halunnut lähteä oikeusteitse selvittämään sitä, onko hän velvollinen maksamaan yhden, vuonna 2008 hänelle asetetun valvontamaksun. Kyse ei ole mistään takaisinperintäoikeudenkäynnistä, vaan jutun kantaja ei siis ole vieläkään maksanut häneltä vaadittua maksua. Jos valvontayhtiö ei ole neljässä vuodessa nostanut asiassa velkomuskannetta, ei vaikuta kovin todennäköiseltä, että se tekisi sitä vastaisuudessakaan. Minkä vuoksi valvontayhtiötä vastaan kanteen nostanut henkilö ei vain kieltäydy maksamasta maksua, kuten hän on tähänkin asti tehnyt? Eihän hänen toki tarvitsisi ryhtyä selvittämään maksun laillisuutta oikeusteitse, vaan valvontayhtiön olisi nostettava häntä vastaan velkomuskanne halutessaan periä saatavansa.

Kanteen nostanut yksityishenkilö pääsisi siis haluamaansa lopputulokseen vain olemalla maksamatta häneltä vaadittua maksua. Näin ovat menetelleet tuhannet muutkin yksityisen valvontafirman laputtamat autoilijat. Oikeustilan selkeyttäminen ei edellytä uutta oikeudenkäyntiä, sillä toimintaa koskeva laki on jo tuloillaan. Yksittäisen kansalaisen kannalta vaikuttaakin täysin hullulta lähteä käräjöimään tällaisesta asiasta, koska voitettavana on ainoastaan mielenrauhaa, siis varma tieto siitä, että valvontayhtiö ei voi viedä asiaa enää oikeuteen. Monihan maksaa valvontamaksunsa juuri oikeudenkäynnin pelosta, mutta nyt kanteen nostanut yksityishenkilö ei selvästikään pelkää oikeudenkäyntiä.

Koko prosessissa taitaakin olla kyse Q-Park Oy:n masinoimasta näytösoikeudenkäynnistä, jonka tarkoituksena on saada KKO kerran vielä vahvistamaan, että yksityisillä pysäköinninvalvontayhtiöillä on oikeus periä ehtojen vastaisen pysäköinnin johdosta asettamansa valvontamaksut. Tämä tulkinta on asetettu kyseenalaiseksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan linjattua viime vuonna, että pysäköinninvalvonnassa on kyse merkittävästä julkisen vallan käytöstä, jota ei voida perustuslain mukaan antaa yksityisille.

Jos Q-Park Oy voittaa oikeudenkäynnin, se saa tuomiosta erittäin vahvan selkänojan ryhtyä perimään oikeusteitse kaikkia maksamattomia valvontamaksusaataviaan. Myös niitä useita vuosia sitten asetettuja, tietenkin sillä edellytyksellä, että maksujen vanheneminen on perintätoimenpitein katkaistu. Tällaisia maksuja lienee ”rästissä” kymmeniä tuhansia kappaleita.

Edelleen, jos yhtiö voittaa oikeudenkäynnin ja saa korkeimman oikeuden vielä kerran linjaamaan, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kyse sopimusoikeuden alaan kuuluvasta toiminnasta, jota julkisen vallan käyttöä koskevat säännökset eivät estä, tämä saattaisi johtaa muutoksiin oikeusministeriössä parhaillaan valmisteltavana olevaan lakiin tai jopa koko lain säätämättä jättämiseen. Laki voitaisiin nähdä tällaisessa tilanteessa tarpeettomaksi, kun toimintaan liittyvä oikeudellinen epäselvyys väistyisi oikeuskäytännön tuotua siihen riittävästi selvennystä. Tällainen skenaario ei tietenkään ole kovin todennäköinen jo siitäkään syystä, että KKO ei ehtine käsitellä asiaa ennen uuden lain suunniteltua voimaantuloa, mutta ajatus valmisteilla olevan lain muuttamisesta tai hylkäämisestä uuden tuomion myötä ei kuitenkaan ole täysin mahdoton.

Valvontayhtiötä vastaan kanteen nostaneen yksityishenkilön intressi tässä asiassa on 40 euroa sekä mahdollisesti hieman mielenrauhaa. Uhkana ovat asian intressiin suhteutettuna täysin kohtuuttomat oikeudenkäyntikulut. Valvontayhtiölle myönteinen päätös tässä asiassa saattaa sen sijaan avata sille mahdollisuuden periä satojen tuhansien eurojen maksamatta olevat valvontamaksusaatavat korkojen kera ja jos sitä oikein lykästää, voitto KKO:ssa voisi jopa kääntää oikeusministeriön pään koskien yksityisen pysäköinninvalvonnan lainsäädäntötarvetta. Valvontayhtiöllä ei ole tässä asiassa juuri hävittävää - jos KKO linjaa, että yksityinen valvoja ei saa valvontamaksuja asettaa, niin sitten vanhat saatavat jäävät perimättä, kuten ne jäisivät muutenkin. Yhtiö voi tällöin keskittyä uuden lain mukaiseen, julkista pysäköinninvalvontaa avustavaan toimintaan.

Kun hieman mietitään osapuolten motiiveja tällaiseen oikeudenkäyntiin, alkaa vahvasti näyttämään siltä, että tämän prosessin on tosiasiassa käynnistänyt Q-Park Oy. Se ei ole halunnut itse nostaa velkomuskannetta jotakuta maksuvelvollisuutensa kiistänyttä autoilijaa vastaan, koska ongelmaksi olisi muodostunut ajoneuvon pysäköineen kuljettajan toteennäyttäminen. Tästä syystä yhtiö on käyttänyt bulvaania, joka on muodollisesti nostanut negatiivisen vahvistuskanteen yhtiötä vastaan. Näin on vältetty ajoneuvon pysäköinyttä kuljettajaa koskevat todisteluongelmat. Lisäksi yhtiö välttää imagohaitan, jota suureen kansainväliseen konserniin kuuluvan yhtiön kaikkine resursseineen tekemä hyökkäys pientä ihmistä vastaan aina aiheuttaa. Operaation tarkoituksena on saada KKO pikaisesti vahvistamaan, että yksityinen pysäköinninvalvonta on edelleen täysin laillista liiketoimintaa perustuslakivaliokunnan linjauksista huolimatta, ja näin sekoittaa valvontayhtiöiden kannalta katastrofaalista lainsäädäntöhanketta sekä mahdollistaa kymmenien tuhansien maksamatta jääneiden valvontamaksujen tehokas perintä.

Edellä kuvattua käsitystä tukee voimakkaasti se tieto, että asian saattamisesta ennakkopäätösvalituksena KKO:n käsiteltäväksi hovioikeusvaihe ohittaen olisi etukäteen sovittu. Tällainen sopimus tehdään silloin, kun ennakkopäätöksen saaminen asiaan on molempien osapuolten intressissä. Jos kantajana oleva yksityishenkilö haluaa vain selvittää itselleen määrätyn valvontamaksun laillisuuden, ei hänen missään tapauksessa kannattaisi suostua ennakkopäätösvalitukseen siinä tapauksessa, että hän häviäisi alioikeudessa. Korkein oikeus nimittäin myöntää valitusluvan alle kymmeneen prosenttiin hakemuksista, eikä valitus hovioikeuteen ole enää mahdollinen, jos valituslupaa ennakkopäätösvalituksen johdosta ei myönnetä. Kantajana olevan yksityishenkilön  kannattaisi siten hyväksyä ennakkopäätösvalitus ainoastaan, jos hän voittaa jutun alioikeudessa. Olisi hyvin erikoista, että aidosti omassa asiassaan prosessaava yksityishenkilö olisi etukäteen sitoutunut hyväksymään ennakkopäätösvalituksen ja luopunut siten ennakolta oikeudestaan hakea hovioikeudelta muutosta itselleen kielteiseen tuomioon. Hovioikeuteenkin tosin tarvittaneen tällaisessa asiassa jatkokäsittelylupa, mutta sellainen kuitenkin irtoaa huomattavasti korkeimman oikeuden valituslupaa helpommin.

Kaikki nämä seikat viittaavat vahvasti siihen, että uutisoitu prosessi ei ole tosiasiassa aivan sitä, miltä se näyttää. Oikeusministeriön lakiluonnos merkitsee toteutuessaan kuoliniskua koko yksityiselle pysäköinninvalvonta-alalle. Valvontayhtiöt on nyt asetettu selkä seinää vasten, mikä tekee tämänkaltaisen operaation hyvin ymmärrettäväksi.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö on haastettu oikeuteen
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Q&A - Yksityisten pysäköintivalvontamaksujen korotukset
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima

tiistaina, syyskuuta 04, 2012

Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on viimein erottava

Kahdeksan vuotiaan Helsinkiläisen Eerika tytön kidutusmurha on saanut monet ihmiset voimaan pahoin. Mistä löytyy näin voimakasta äärimmäistä pahuutta pientä tyttöä kohtaan? On täysin selvää, että kidutusmurhaan syyllistynyt isä ja hänen avovaimonsa ansaitsevat ankarimman mahdollisen rangaistuksen mitä Suomen laki voi tarjota. Ankarimman mahdollisen rangaistuksen ansaitsevat myös Helsingin kaupungin sosiaaliviranomaiset, jotka törkeällä laiminlyönnillään ovat yhtä syyllisiä 8-vuotiaan Eerika tytön kuolemaan kuin tekijät itse.

Paavo Voutilainen vastaa lastensuojelun tekemisistä Helsingin kaupungissa. Hänen alaisuudessaan toimivat lastensuojeluviranomaiset jotka ovat jättäneet huomioimatta kaksitoista lastensuojeluilmoitusta ja toistuvasti palauttaneet tytön isänsä ja hänen avovaimonsa hallitsemaan kidutuskammioon. Kaiken lisäksi Paavo Voutilainen kehtaa ylimielisesti todeta haastattelussa, että Helsingissä on parhaat mahdolliset resurssit lastensuojeluun. Näiden parhaiden mahdollisten resurssien jäljiltä pienen Eerika tytön elämä on nyt päättynyt. Kukaan meistä ei varmasti halua nähdä miten Paavo Voutilaisen lastensuojelu toimii kun käytössä eivät ole parhaat mahdolliset resurssit.

Paavo Voutilainen vastuun kantavana sosiaalijohtajana ja hänen alaisuudessaan toimivat lastensuojeluviranomaiset kuuluu asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen ja tuomita ankarimpaan mahdolliseen rangaistukseen. Heidän kyvyttömyytensä, epäpätevyytensä ja ylimielisyytensä on maksanut yhden pienen tytön hengen. Toivottavasti voitte katsoa itseänne peiliin virastossa ja nauttia palkastanne ja ennen kaikkea siitä "hyvin tehdystä työstä".

Paavo Voutilaiselle haluamme antaa muutaman ohjeen. Voit lopettaa valheellisten ja tekopyhien lausuntojen antamisen. Istu Paavo hetkeksi kaupunkilaisten verorahoilla hankkimiesi 72 000 euron toimistohuonekalujesi taakse. Ottaa kalliista puusomisteisesta pöytälaatikosta valkoista paperia ja kirjoittaa eroanomuksesi. Paavo, yritä ymmärtää, kukaan ei luota sinuun, kukaan ei usko sinuun, kukaan ei arvosta sinua. Olet tyhjänpäiväinen, mitään sanomaton ihminen jolla ei edes mieheksi ole tarpeeksi munaa erota tehtävästään!

Kerro vielä Paavo, mistä on tuhansien eurojen arvoinen työtuolisi tehty? Ettei vain pienistä tytöistä? Helsinkiläiset ovat maksaneet liian kalliin hinnan sinun valtakaudestasi Helsingin sosiaaliviraston johdossa.

Sinun aikasi on nyt ohi.

Lue myös:
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava, osa II

PS: Huolimatta poliisin innokkuudesta puuttua ennakolta sananvapauteen rajoittavasti huomauttamalla Wallu Valpiota hänen "kättelykehoituksistaan" Facbookissa, on kuitenkin todettava, että jokaisella meistä on oikeus mielipiteeseen. En siis pistä yhtään pahakseni jos syylliset pahoinpidellään ja tapetaan yhtä tuskallisesti kuin mihin ovat itse syyllistyneet. Olen sitä mieltä ja minulla on siihen oikeus. Olkoon tämä sitten kehotus, toivomus tai pyyntö. Ihan sama, kunhan se on oikeus ja kohtuus.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen
Megan Kanka ja Meganin laki
Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain
Ehdollinen vankeus ei ole rangaistus

Lue lisää Helsingin kaupungin opetusviraston laittomuuksista:
Helsingin opetustoimi - osa 1 ( 3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen
Helsingin opetustoimi - osa 2 ( 3) - Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa
Helsingin opetustoimi - osa 3 ( 3) - Koulukirjat