Antoisaa uutta vuotta 2009

Antoisaa uutta vuotta 2009

Kiitos antamastanne palautteesta ja lukuisista artikkeliehdotuksista. Vuosi vaihtuu ja ensi vuonna odottavat uudet kujeet. Muistakaa pitää kiinni oikeuksistanne!

Fiat justitia ruat caelum?

Uutta vuotta odotellessa voitte tutustua vaikka seuraavan blogin sisältöön - Asiakas on aina väärässä. Ainakin blogin ylläpitäjissä se on kirvoittanut monet hauskat hetket muutaman Ardbegin jälkeen.

Sivuhakujen määrä 2007 - 2008:

(01.01.2007 - 28.12.2008)

ParkCom Oy rikostutkinnassa

Yksityinen pysäköintivalvontayhtö ParkCom Oy on rikostutkinnassa. Yhtiön ylintä johtoa on kuulusteltu rikoksesta epäiltynä. ParkCom Oy:n ylintä johtoa epäillään virkavallan anastamisesta. Yhä useampi toimeksiantaja on sanonut irti valvontasopimuksen yhtiön kanssa. Viimeisimpänä on HOK-Elanto joka seurasi kauppakeskus Selloa ja irtisanoi valvontasopimuksen marraskuun lopussa.

Lisää aiheesta:
Parkkifirmasta rikostutkinta (Iltalehti)
Yksityinen sakottaja joutuu rikostutkintaan (Iltasanomat)
Parkkiyhtiöitä epäillään rikoksesta (HS)
Suomen suurinta parkkisakkofirmaa epäillään rikoksesta (Uusi Suomi)

Kommentit ovat tervetulleita. Keskustelkaa asiallisesti!

Lakialoite pysäköintivirhemaksusta annetun lain muuttamisesta

Joukko kansanedustajia on tehnyt lakialoitteen LA 132/2008 pysäköintivirhemaksusta annetun lain muuttamiseksi. Asia liittyy laittomaan yksityiseen pysäköinninvalvontaan. Esityksessä lakia pysäköintivirhemaksusta (3.4.1970/248) muutettaisiin ainoastaan 3§ osalta. Nykyisen lain 2§ ja 3§ pykälässä määritellään pysäköinninvalvojaksi poliisipiirin päällikkö tai muu lääninhallituksen osoittaman poliisipiirin virkamies. Lääninhallitus voi kuitenkin määrätä kunnan hoitamaan pysäköinninvalvonnan jolloin kunnallinen pysäköinninvalvoja on poliisin johdon ja valvonnan alainen.

Ehdotetussa muutoksessa lain 2§, 3§ muutettaisiin siten että poliisipiirin päällikkö tai kunnallinen pysäköinninvalvonta voisi valtuuttaa kolmannen osapuolen toimimaan kunnallisen pysäköinninvalvonnan apulaisena. Kolmas osapuoli voisi olla esimerkiksi vartiointiliike, kiinteistöhuoltoyhtiö tai joku muun vastaavanlaisen yrityksen palveluksessa oleva henkilö. Valtuutuksen edellytyksenä olisi tarpeellisen koulutuksen ja riittävän pätevyyden hankkiminen ennen tehtävään valitsemista.

Huomion arvoista on, että kansanedustajien ehdotuksessa ei ajatella esimerkiksi 6§ muuttamista. Kyseisessä pykälässä määritellään pysäköintivirhemaksujen saaja, eli nykyisellään valtio tai kunta. Muutoksen jälkeen maksut ohjattaisiin edelleen kunnalle. Autoilijan oikeusturva ei kokisi myöskään heikennystä, koska kiistanalaiset pysäköintivirhemaksut käsiteltäisiin nykyisen prosessin mukaisesti. Ensin oikaisupyyntö kunnalliselle pysäköinninvalvojalle ja sen jälkeen, mikäli tarpeen, kiistan voi viedä hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Pääasia tietysti on että näillä vähäisillä muutoksilla lisätään huomattavasti kunnallisen valvonnan toimintaedellytyksiä yksityisillä pysäköintialueilla. Taloudellista voittoa tavoittelevia yksityisiä pysäköintivalvontayhtiöitä joiden liiketoiminnan edellytyksenä on mahdollisimman monen autoilijan rankaiseminen, ei tarvita lainkaan. Jokaiselle kansalaiselle pitäisi olla selvää, että ihmisten rankaiseminen rikkeestä tai rikoksesta ei voi olla voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa.

Kyseisten kansanedustajien ehdottamat muutokset ovat yksinkertaisia ja helposti toteutettavissa. Tosin perustuslain asettamat rajoitukset viranomaiselle tarkoitetun toimivallan suhteen täytyy ratkaista. Pohjimmiltaan kyse on maalaisjärjen käytöstä johon oikeusministeriössä ei ole pystytty. Oikeusministeriön ajamaan perustuslainvastaiseen ja yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden lobbaamaan lain muutokseen yksityisen pysäköinninvalvonnan sallimisesta valvontayhtiöiden ehdoilla ja kansalaisen oikeusturvaa loukaten ei enää ole tarvetta.

Ehdotus ei todennäköisesti kelpaa nykyisille valvontayhtiöille ja tuskin myöskään oikeusministeriölle. Tämä uutinen ei kuitenkaan ole mitään uutta.

Laki ehdotus

Lue myös:
ParkPatrol Finland Oy lopetti toimintansa
ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa
ParkCom Oy häivisi käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa

Lakiasiaintoimisto Arctic Outcomes aloittaa oikeudelliset toimet valvontayhtiöitä vastaan
LUKIJAN ARTIKKELI: Yksityiset pysäköinninvalvontamaksut ovat lainvastaisia
Yksityinen rankaiseminen
Laiton lailliseksi lainvastaisesti

ParkPatrol Finland Oy lopetti toimintansa

ParkPatrol Finland Oy on lopettanut toimintansa. Hallituksen puheenjohtaja Lauri Mustonen on todennut toiminnan olevan kannattamatonta hovioikeuden päätöksen jälkeen. Helsingin hovioikeus antoi 20.11.2008 päätöksen jonka mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta on laitonta. Asiasta on uutisoinut Iltalehti 8.12.2008: "Nyt loppui sakotus"

ParkPatrol Finland Oy:n ilmoitukseen tulee kuitenkin suhtautua varauksella koska ParkPatrolin omistaja on perustanut yritys- ja yhteisötietojärjestelmän mukaan rinnakkaisen yrityksen PP Pysäköinninvalvonta Oy:n elokuussa 2008.

Lue myös:
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca Maxima
ParkPatrol Oy:N asiakaspalvelu
ParkPatrol - hätä kädessä ...
ParkPatrol - tämän viikon vitsi

Lakiasiaintoimisto Arctic Outcomes aloittaa oikeudelliset toimet yksityisiä valvontayhtiöitä vastaan

Helsingin hovioikeus vahvisti 20.11.2008 Vantaan käräjäoikeuden päätöksen siitä, että yksityisten valvontayhtiöiden perimät yksityisoikeudelliset valvontamaksut pysäköintivirheestä ovat laittomia.

Lakiasiaintoimisto Arctic Outcomes aloittaa oikeudelliset toimet yksityisiä valvontayhtiöitä vastaan maksujen takaisinperimiseksi joko valvontayhtiöiltä tai toimeksiantajilta. Jokainen autoilija joka on maksanut hovioikeudessa laittomaksi todetun yksityisen valvontayhtiön määräämän pysäköintivirhemaksun voi sivustolla liittyä lakiasiaintoimiston velkoomuskanteeseen. Sivuston antamien tietojen mukaan kanteeseen liittyminen on riskitöntä.

Lisää tietoa osoitteesta:

http://www.arcticoutcomes.com/

OHJEITA AUTOILIJOILLE:

Mikäli teillä on maksettuja yksityisiä pysäköinvirhemaksuja menkää lakiasiaintoimisto Arctic OutComes sivuille ja toimikaa annettujen ohjeiden mukaisesti. Lakiasiaintoimisto perii maksut takaisin valvontayhtiöiltä tai toimeksiantajilta, kuten taloyhtiöiltä, kauppakeskuksilta ja kiinteistönomistajilta.

Mikäli valvontayhtiön käyttämä perintäyhtiö yrittää edelleen periä teiltä valvontayhtiöiden määräämiä maksuja, reklamoikaa perusteista perintäyhtiöön ja tehkää valitus perintäyhtiön lainvastaisista toimista Etelä-Suomen Lääninhallitukseen. Valituksen tekeminen onnistuu helposti sähköpostilla. Perintäyhtiö ei saa jatkaa maksujen perimistä mikäli on todennäköiset syyt sille, että maksu on aiheeton. Tässä tapauksessa edellytykset täyttyvät, koska käräjäoikeus ja hovioikeus ovat todenneet maksut laittomiksi. ParkCom Oy:n käyttämä perintäyhtiö Svea Perintä on asiassa erityisen agressiivinen, vaikka heillä ei ole lainmukaisia edellytyksiä jatkaa perintää ennen kuin lopullinen ennakkopäätös asiasta on saatu. Perintäyhtiö Intrum Justitia on ilmoittanut lupuvansa valvontamaksujen perinnästä koska "oli itsestään selvä ratkaisu, sillä Intrum Justitita on sitoutunut noudattamaan toiminnassaan voimassaolevaa lainsäädäntöä, viranomaismääräyksiä sekä hyvää perintätapaa, toteaa toimitusjohtaja Thomas Feodoroff yhtiön tiedotteessa" (lue tiedote)

Jos saatte autoonne yksityisen valvontayhtiön määräämän pysäköintivirhemaksun lähettäkää valitus pysäköintiyhtiölle joiden perusteena on käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot. Tehkää yrityksen toiminnasta ja vastuuhenkilöistä (ParkCom Oy: Tom Ek ja ParkPatrol Finland Oy: Lauri Mustonen) rikosilmoitus poliisille ja vaatikaa rangaistusta. Poliisi ei voi kieltäytyä rikosilmoituksen vastaanottamisesta koska esitutkinta- ja pakkokeinolain mukaisesti rikosilmoitus on aina otettava vastaan.

Mikäli näette yksityisen valvontayhtiön työntekijän kirjoittamassa valvontamaksua ottakaa työntekijästä kuvia esim. kamerakännykällä sekä työntekijän käyttämästä ajoneuvosta. Toimikaa asiallisesti. Tehkää henkilön toiminnasta rikosilmoitus. Valvontayhtiön työntekijällä ei ole oikeutta määrätä lainvastaisia valvontamaksuja edes työnantajansa käskystä. Oikeudelliset toimenpiteet tulee kohdistaa myös valvontayhtiöiden työntekijöihin.

Tom Ek kertoi Nelosen-uutisissa että ParkCom Oy:llä on vahva tuki toimeksiantajilta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska mm. yksi Etelä-Suomen suurimmista kauppakeskuksista, Sello, on luopunut ParkCom Oy:n palveluista ja siirtynyt käyttämään kunnallista pysäköinninvalvontaa. Yksityisen pysäköinninvalvonnan saama erityisen negatiivinen julkisuus tulee ajamaan kaikki muutkin toimeksiantajat lopulta pois yksityisen valvonnan piiristä. Autoilijat voivat tukea tätä kehitystä käyttämällä sellaisia kauppakeskuksia ja marketteja jotka eivät käytä lainvastaisia valvontapalveluja. Joululahja ostokset voi keskittää asiakasystävällisiin kauppoihin.

LUE MYÖS:

HS: Parkkiyhtiö uhkailee poliisipomoa oikeustoimilla
HS: Hämärän sakotuksen loputtava
Iltalehti: ParkCom Oy uhkailee poliisia
Iltalehti: Poliisi - yksityinen sakotus on saatava loppumaan
Intrum Justitia purki perintäsopimuksen valvontayhtiöiden kanssa
ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa
ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen rankaiseminen
Laiton lailliseksi lainvastaisesti

LUKIJAN ARTIKKELI: Yksityiset pysäköinninvalvontamaksut ovat lain vastaisia

Helsingin hovioikeus on kolmen kokeneen ammattituomarin yksimielisellä päätöksellä hylännyt ParkCom Oy:n valituksen yksityisoikeudellisen pysäköinninvalvontamaksun velkomusta koskevassa asiassa. Hovioikeuden tuomio on vielä Vantaan käräjäoikeuden joulukuussa 2007 antamaa tuomiotakin tylympää luettavaa valvontayhtiön kannalta. Tuomiossa todetaan nimenomaisesti, että yhtiön asettamat valvontamaksut ovat lain vastaisia. Lisäksi hovioikeus toteaa, että sisällöltään valvontamaksu muistuttaa pysäköintivirhemaksua ja on siten selvästi rangaistusluontoinen.

Kysymys ajoneuvon kuljettajasta

Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin pitänyt epäuskottavana auton haltijan väitettä siitä, että hän ei tiedä kuka hänen hallinnassaan olevaa autoa on toistuvasti kuljettanut ja pysäköinyt kanteessa tarkoitetulla tavalla. Jutun vastaajan on näin katsottu kuljettaneen autoa itse. Merkitykstä ratkaisussa on ollut sillä seikalla, että hänen hallinnassaan ollut auto on ”laputettu” neljä kertaa samassa paikassa vielä senkin jälkeen, kun hän on ensimmäisen kerran reklamoinut saamastaan maksuvaatimuksesta. Merkitystä annettiin myös internetin keskustelupalstoilla tuohon aikaan harjoitetulle neuvonnalle valvontamaksun välttämiseksi.

On totta, että yleisen elämänkokemuksen perusteella vaikuttaa varsin todennäköiseltä, että useita valvontamaksuja keräilleen auton haltija on tässä tapauksessa itse toiminut kuljettajana. Toisaalta valvontayhtiö ei koko prosessin kuluessa ole esittänyt minkäänlaista näyttöä siitä, kuka ajoneuvon on pysäköinyt. On tärkeää huomata, että nyt ratkaistavana ei ollut rikosoikeudellinen syyllisyyskysymys, jolloin langettava tuomio edellyttää ns. täyttä näyttöä – syytetyn syyllisyydestä ei saa jäädä järkevää epäilystä. On täysin selvää, että esimerkiksi kuvitteellisessa rikosoikeudenkäynnissä, jossa tämän jutun vastaajaa syytettäisiin pelastusrikkomuksesta hänen pysäköityään pelastustielle, esitetty näyttö ei riittäisi langettavaan tuomioon.

Siviiliriita-asiassa ei tällaista ns. täyden näytön maksiimia ole. Siten näyttökysymykset voidaan ratkaista jopa yksinomaan yleisien elämänkokemuksen sekä uskottavuus- ja todennäköisyysharkinnan perusteella. Kuitenkin milloin todistelun tarkoituksena on sen selvittäminen, keneen vahingollinen seuraamus tulisi kohdistaa, kuten tässä tapauksessa, näyttökynnys tulisi asettaa huomattavan korkealle. Jos valvontayhtiö olisi pystynyt esittämään edes jonkinlaista näyttöä ajoneuvon kuljettajasta, vaikkapa pysäköinninvalvojan havainnon kuljettajan ulkonäöstä, olisi tämä näyttö yhdistettynä hovioikeuden uskottavuuspäätelmiin ilman muuta kirkkaasti täyttänyt kaikkein korkeatasoisimmat edellytykset näyttökysymyksen ratkaisemiseksi siviiliriita-asiassa. Koska valvontayhtiöllä ei kuitenkaan ollut esittää kuljettajan henkilöllisyydestä kertakaikkiaan minkäänlaista näyttöä, voidaan hovioikeuden tuomiota arvostella tältä osin – nythän ratkaisu tosiasiassa asettaa todistustaakkaa ainakin osittain myös vastaajalle, vaikka sitä ei tuomion perusteluissa nimenomaisesti mainitakaan.

Vaikka näyttökysymys ratkaistiinkin tällä tavalla tässä yksittäistapauksessa, niin tästä ei voida missään tapauksessa tehdä nyt sellaista johtopäätöstä, että valvontayhtiö pystyisi aina ja kaikkialla näyttämään toteen ajoneuvon kuljettajan, vaikka se kotisivullaan referoikin aikoinaan käräjäoikeuden tuomion tätä kohtaa ilmeisen tahallisesti tavalla, josta tällainen vaikutelma voi jäädä. Valvontayhtiö joutuisi siis kaikissa oikeudenkäynneissään aina näyttämään toteen ajoneuvon kuljettajan. Tällä kertaa se onnistui siinä ja oikeuteen oli tarkoituksellisestikin viety juttu, jossa toteennäyttäminen oli valvontamaksujen suuren määrän vuoksi sekä erinäisistä muista syistä helppoa. Silti tässä valvontayhtiön itse valitsemassa helpossakin jutussa hovioikeus käytti sivun verran tuomiostaan tämän näyttökysymyksen perustelemiseen. Yhden tai kaksi valvontamaksua saaneen kuljettajan kohdalla tilanne olisi toinen, ja valvontayhtiö tulisi häviämään erittäin ison osan jutuistaan toteen näyttämättöminä.

Pysäköintivirheestä rankaiseminen

Hovioikeuden tuomion ydinkohtana on toteamus, että maanomistajan oikeus rangaistusluontoisten seuraamusten määräämiseen edellyttäisi, että siitä olisi säädetty lailla. Valvontamaksu on hovioikeuden päätöksen mukaan selvästi rangaistusluontoinen.

Tähän johtopäätökseen on päädytty varsin lyhyen, mutta selkeän perustelun kautta. Perusteluissa on viitattu vain Tieliikennelakiin sekä kahteen aikaisempaan tuomioistuinratkaisuun. Asia on todellakin näin yksinkertainen ja laki antaa esillä olleeseen kysymykseen selkeän ja yksiselitteisen vastauksen. Hovioikeus ei ole sortunut mielistelemään jutun kantajaa jaarittelemalla sivutolkulla sen esittämistä perusteluista, vaan asia on ratkaistu selkeään lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön viitaten. Valvontayhtiön asianajajan maratonpuhe Tieliikennelain 28§:n 2 momentin syntyhistoriasta kuitattiin lyhyellä toteamuksella lain sisällöstä ja soveltamiskäytännöstä.

Tuomioistuinten tehtävä on soveltaa voimassa olevaa lakia. Lain huonoudella argumentointi ei siten yleensä ole kovin hedelmällistä, kuten tässäkin nähtiin.

Juristipiireissä on jo käyty keskustelua kysymyksestä, miksi pysäköintiä koskevaan sopimukseen ei saisi lisätä sopimussakkoa ilman nimenomaista laissa asetettua määräystä. On esitetty näkemyksiä, joitten mukaan siitä, että julkinen valta tarjoaa jonkun ”palvelun”, ei voitaisi tehdä sellaista juridista vastakohtapäätelmää, että julkisella vallalla on myös tähän palveluun monopoli. Tällaisten näkökantojen esittäjät eivät tunnu ymmärtävän rangaistuksen ja sopimussakon eroa. Sopimussakko on korvaus siitä, että sopimusosapuoli ei toimi sopimusvelvoitteidensa mukaisesti. Sopimussakon pitää aina korreloida jollakin tavalla sopimusrikkomuksella aiheutetun tosiasiallisen vahingon kanssa. Ei kuitenkaan vaadi kovinkaan ihmeellistä juridista ajattelukykyä ymmärtää, miksi yksityinen pysäköinninvalvontamaksu ja menettely, jossa maksumääräyksiä kiinnitetään julkisessa tilassa ennalta määräämättömään joukkoon ajoneuvoja, joitten kuljettajat ovat maksujen määrääjälle tuntemattomia, on tosiasiassa julkisen vallan käyttöä eikä sopimuksen täytäntöönpanoa.

Perustuslain mukaan viranomaisilla todellakin on monopoli julkisen vallan käyttöön. Nyt puhutaan teoista, joista viranomaisvalvonnassa seuraisi rangaistus. Yksin tämä riittää monopolisoimaan toiminnan viranomaisille – muutenhan ei olisi todellakaan mitään estettä sille, että esimerkiksi kauppakeskukset ryhtyisivät jakelemaan näpistelijöille yksityisiä ”sopimussakkoja”.

Myös sopimussuhteen yksipuolisuus puoltaa näkemystä julkisen vallan käytöstä; mikä on sopimuksen kohde esimerkiksi silloin, kun kuljettaja pysäköi omalle, taloyhtiöltä vuokraamalleen paikalle? Valvontayhtiöllä pitäisi siis olla oikeus veloittaa sopimussakkoa sellaiseltakin henkilöltä, jonka oikeus pysäköidä perustuu johonkin muuhun kuin valvontayhtiön kanssa tekemäänsä sopimukseen.

Syntyykö sopimusta?

Tuomio ei anna yksiselitteistä vastausta siihen kysymykseen, voiko sopimus syntyä kylttien ohi ajamalla. Tämä kysymys on ohitettu tavallaan tarpeettomana, koska yhtiön asettamat valvontamaksut ovat joka tapauksessa lain vastaisia. Hovioikeuden mukaan ”yhtiö ei voi näin ollen saada oikeussuojaa vaatimukselleen luomansa sopimusjärjestelyn kautta”.

Hovioikeuden pessimistinen asenne sopimuksen syntymekanismiin voidaan kuitenkin havaita perustelusta, jonka mukaan ”yhtiö on luonut järjestelmän, jossa se katsoo auton kuljettajan pysäköimällä kyltitetylle alueelle sitoutuvan asetettujen pysäköintiehtojen noudattamiseen - - riippumatta siitä, onko kuljettaja huomannut kylttejä tai lukenut niissä olevia tekstejä”.

Kantaja ei varmasti ole oikeudenkäynnin kuluessa esittänyt argumenttia, että ehdot sitoisivat siitäkin huolimatta, että kuljettaja ei olisi niitä huomannut – sen intressissä ei ole todellakaan ollut johdattaa tuomioistuinta miettimään sitä kysymystä, tarvitseeko autoilijan lukea tien varteen pystytettyjä kaiken maailman mainoskylttejä. Pänvastoin valvontayhtiö on koko ajan korostanut, miten selkeästi ehdot on merkitty ja miten ne eivät voi jäädä havaitsematta normaalilta, huolelliselta kuljettajalta. Hovioikeuden perustelun muotoilu on siten sen omaa päättelyä ja kyltissä mainittujen ehtojen sitovuus olisi ilmeisesti siten hovioikeudenkin mielestä kyseenalaista jopa siinä tapauksessa, että kyse olisi sellaisesta sopimuksesta, joka lain mukaan olisi mahdollista tehdä.

Tämä on toinen kohta, jota hovioikeuden sinänsä ansiokkaassa ja oikeassa tuomiossa voidaan arvostella. Mielestäni hovioikeuden olisi tullut linjata sopimusoikeudellista oikeuskäytäntöä noin yleisemminkin ottamalla selkeä kanta siihen, voiko sopimus syntyä kylttien ohi ajamalla vaiko ei.

Sopimusoikeudellisen kirjallisuuden huomattavan yksimielinen kanta on, että kuluttajaa sitova sopimus ei voi syntyä pelkästään kuluttajan passiivisuuteen perustuen. Tarvitaan aina positiivinen sopimustahdon ilmaus. Sopimuksen synty voidaan sitoa tosiasialliseen käyttäytymiseen, kuten esimerkiksi kuljetusvälineeseen nousemiseen matkustustarkoituksessa tai pysäköintilipukkeen hankkimiseen automaatista. Sopimuksen syntymistä ei kuitenkaan pitäisi voida sitoa sellaiseen käyttäytymiseen, joka ei välttämättä ilmennä nimenomaista sopimustahtoa. Ihmisellä voi olla muitakin syitä pysäköidä ajoneuvonsa esimerkiksi omalle, taloyhtiöltä vuokraamalleen paikalle, kuin halu sitoutua johonkin itselleen täysin hyödyttömään valvontasopimukseen ulkopuolisen yhtiön kanssa.

Valvontayhtiö on ihan ansiokkaasti argumentoinut tosiasialliseen käyttäytymiseen perustuvan sopimuksen syntyperusteen puolesta. Se ei vaan suostu ymmärtämään sitä, että ketään ei voida pakottaa sopimukseen. Sopimus syntyy vain, jos osapuolet sitä nimenomaisesti haluavat. Siksi liikennevälineeseen nouseminen voi synnyttää sitovan sopimuksen. Kukaan tuskin haluaa kuitenkaan sitoutua itsensä rankaisemiseen, ja siksi valvontayhtiön sopimuskonstruktio ei voi toimia. Nimenomainen sopimustahto puuttuu. Ajoneuvon pysäköinti ei ole mikään sopimustahdon ilmaus edes siinä tilanteessa, että pysäköintialueen haltija on asettanut pysäköinnille ehtoja. Pysäköidä voi halutessaan myös ehtojen vastaisesti, sitoutumatta tarjottuun sopimukseen. Tästä pitää seurata viranomaisreaktio. Valvontayhtiön sopimuskonstruktio ei vaan yksinkertaisesti toimi. Ei se toimi Ruotsissakaan ilman asiasta erikseen säädetyn lain tukea.

Miten tästä eteenpäin?

Valvontayhtiö on ilmoittanut hakevansa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Määräaika valituksen tekemiseen päättyy tammikuussa. Valituslupa-asia ratkeaa yleensä noin 3-6 kuukaudessa ja jos korkein oikeus myöntää valitusluvan, voi lopullisen ratkaisun saamiseen mennä vielä jopa 2-3 vuotta.

Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Ennakkopäätöksiä annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle. Ennakkopäätöksillä pyritään myös varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.

Korkein oikeus ottaa käsiteltäväkseen vain ne asiat, joissa se myöntää valitusluvan. Lain mukaan korkein oikeus voi myöntää valitusluvan ainoastaan, milloin lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Asia voidaan käsitellä korkeimmassa oikeudessa myös, jos on tapahtunut sellainen oikeudenkäynti- tai muu virhe, jonka perusteella ratkaisu olisi lain mukaan purettava tai poistettava, tai jos valitusluvan myöntämiselle on jokin muu painava syy.

Sekä Vantaan käräjäoikeuden että Helsingin hovioikeuden ratkaisut tässä asiassa ovat olleet yksimielisiä ja erittäin johdonmukaisesti perusteltuja. Voidaankin sanoa, että laki antaa tällaiseen tilanteeseen hyvin selkeän vastauksen. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioitten yhdenmukaisuus enteilee sitä, että tuomioistuimilla ei tulisi olemaan vaikeuksia soveltaa lakia myöskään tulevissa vastaavissa oikeusriidoissa, eikä lain tulkitsemisesta eri tavalla eri tuomioistuimissa ole myöskään juuri pelkoa. Myös Oikeusministeriössä valmisteilla oleva, yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva lainsäädäntöhanke aikaansaa sen, että korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen hyöty asiassa jäisi hyvin lyhytaikaiseksi ja vähäiseksi. Enemmän hyötyä olisi itse asiassa valituslupahakemuksen hylkäämisestä, koska se selkeyttäisi oikeustilan heti.

Täysin selvää on, että purkuperustetta tai muuta painavaa syytä asiassa ei ole. Kyseeseen tulee ainoastaan valitus ennakkopäätösperusteella. Korkein oikeus kuitenkin hylkää yli 90% valituslupahakemuksista. Tämä juttu on ratkaistavissa yksinomaan Tieliikennelain ja Perustuslain selkeitten säännösten perusteella. En näe mitään syytä, miksi korkeimman oikeuden tulisi myöntää asiassa valituslupa. Laki antaa käsillä olevaan kysymykseen selkeän vastauksen. Ainoastaan valvontayhtiöt sekä yllättäen Kuluttajavirasto eivät suostu tätä tunnustamaan.

Tarvitaanko yksityistä pysäköinninvalvontaa?

Ei ole olemassa mitään estettä sille, etteikö julkista pysäköinninvalvontaa voitaisi saada toimimaan tehokkaasti. Pysäköinninvalvojia voitaisiin palkata huomattavasti lisää ja valvonta voitaisiin laajentaa ympärivuorokautiseksi. Havaituista pysäköintirikkomuksista tulisi voida ilmoittaa pysäköinninvalvonnan päivystykseen ympäri vuorokauden, jolloin valvoja kävisi toteamassa tilanteen ja ryhtyisi tarvittaviin toimenpiteisiin. Julkinen pysäköinninvalvonta voitaisiin laittaa kuntoon, jos poliittista tahtoa löytyisi.

Mikään edellä mainituista toimenpiteistä ei aiheuttaisi kunnille lisää kustannuksia, vaan päinvastoin ne tuottaisivat kuntien kassaan rahaa. Toiminnan kulut voitaisiin kattaa maksullisesta pysäköinnistä sekä pysäköintivirhemaksuista saatavilla tuloilla, aivan samalla tavalla kuten yksityiset valvontayhtiötkin ovat toimintansa rahoittaneet. Pysäköinninvalvonta on niitä harvoja kunnallisia toimialoja, jotka tuottavat voittoa. Siksihän yksityiset yrittäjät ovatkin pyrkineet kakusta osalliseksi.

Estettä ei nähdäkseni olisi myöskään sille, että lainsäädäntöteitse annettaisiin kunnalliselle pysäköinninvalvonnalle nykyistä laajemmat valtuudet. Esimerkiksi pelastustielle pysäköidyn ajoneuvon hinauksesta voisi päätöksen tehdä aivan hyvin virkavastuulla toimiva kunnallinen pysäköinninvalvoja, jolloin poliisin resursseja ei tarvitsisi asian johdosta tuhlata.

Kaikki ne tavoitteet, joilla yksityiset pysäköinninvalvontayhtiöt markkinoivat itseään, olisivat saavutettavissa julkisen pysäköinninvalvonnan palveluita käyttämällä. Valvontayhtiöitten edustajien puheet ”anarkiasta” vaikuttavat vahvasti liioitelluilta tilanteessa, jossa heidän kuvailemiaan ongelmia ei ole havaittavissa niissä kunnissa, joissa pysäköinninvalvonta on kokonaan julkisen valvonnan varassa. Kyllähän hyvän rahantekokoneen menettäminen varmasti harmittaa, mutta täysin virheellisiä ovat valvontayhtiöitten edustajien väitteet siitä, että väärinpysäköijille ei tämän tuomion johdosta mahdettaisi mitään. Kyllä mahdetaan, ihan niin kuin ollaan mahdettu tähänkin asti.

Valvontayhtiöitten yksi markkinointiväite on pelastusteitten pitäminen vapaana. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, miten yksi tuulilasiin laitettu maaginen lappu vähentää pelastustielle pysäköinnin aiheuttamia vaaroja. Pelastuslaki määrää, että pelastustielle pysäköimisestä on tuomittava sakkoon. Lainsäätäjä on katsonut teon niin vakavaksi. Pysäköinninvalvojille ei lainsäätäjä ole antanut asiassa mitään harkintavaltaa. Tiedossa on, että joissain kunnissa pelastusteille pysäköidyille ajoneuvoille määrätään ensisijaisesti pysäköintivirhemaksu. Toiminta ei ole kuitenkaan lain mukaista ja toivottavaa olisikin, että näissäkin kunnissa ryhdyttäisiin noudattamaan lakia. Pelastustielle pysäköity ajoneuvo tulisi aina hinata kuljettajan kustannuksella pikimmiten pois, ellei kuljettajaa välittömästi tavoiteta ja teosta pitäisi aina määrätä rangaistukseksi sakkoa, kuten laki edellyttää. Pelastustiet pysyisivät kyllä vapaina, jos viranomaiset käyttäisivät heille lain suomia valtuuksia.

Paitsi että yksityistä pysäköinninvalvontaa ei tarvita mihinkään, sillä ei edes ole käytettävissään niitä keinoja, jotka ovat tarpeen pelastusteitten pitämiseksi vapaina – he eivät edes teoriassa voi siten toteuttaa hurskaita teesejään. Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kyse rahastuksesta näennäisesti hyviltä ja hyväksyttäviltä vaikuttavien asioitten varjolla. Todellista hyötyä tai tarvetta toiminnalle ei ole.

---

Artikkeli on blogin asiantuntijalukijan kirjoittama ja julkaistaan blogissa "lukijan artikkelina".

---

Lue myös:
ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa
ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen rankaiseminen
Laiton lailliseksi lainvastaisesti

Lukijan artikkelit:
ParkCom Oy hovioikeudessa - valvontayhtiössä ei tunneta pysäköintilainsäädännön perusasioita Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta

ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa

---- BREAKING NEWS ----

ParkCom Oy on hävinnyt hovioikeudessa kiistan yksityisestä pysäköintivalvontamaksusta.

Vantaan käräjäoikeus antoi tuomion aiemmin 14.12.2007. Käräjäoikeuden mukaan yksityinen pysäköintivalvontayhtiö ei voi rangaista virheellisestä pysäköinnistä koska kyse on todellisuudessa pysäköintivirhemaksusta, joka on laissa määrätty viranomaisen toimivaltaan kuuluvaksi myös yksityisellä alueella. Käsittelyssä olleessa tapauksessa ajoneuvo oli pysäköitynä useasti taloyhtiöön pihaan kielletylle paikalle. Yksityinen valvontayhtiö oli määrännyt virheellisistä pysäköinneistä useita 40 euron suuruisia yksityisoikeudellisia valvontamaksuja. Helsingin hovioikeus on nyt pääpiirteissään vahvistanut Vantaan käräjäoikeuden päätöksen.

Nykyiseen hovioikeuden päätökseen vedoten autoilijat voivat hyvin kieltäytyä maksamasta yksityisiä pysäköintivalvontamaksuja vaikka valvontayhtiöt kuinka väittäisivät päätöksessä olleen kysymyksen vain yksittäisestä tapauksesta. Vantaan käräjäoikeuden ja Helsingin hovioikeuden päätökset ovat ne todennäköiset syyt maksun aiheettomuudelle joiden perusteella yhtään valvontamaksua ei voi yrittää periä perintäyhtiöiden toimesta. Autoilijoiden tietoisuus tästä päätöksestä ajaa valvontayhtiöt lopulta konkurssiin.

Käsittely jatkunee korkeimmassa oikeudessa mikäli valituslupa myönnetään. Pääsääntöisesti korkein oikeus ottaa kantaa tapauksiin joihin laki ei anna selvää vastausta. Jatkossa on myös selvitettävä hyvin tarkasti kiinteistönomistajan vastuu ja korvausvelvollisuus mikäli valvontamaksuja ei saada aikanaan perittyä takaisin valvontayhtiöiltä. Kuten oikeusministeriö on todennut, kysymys on kiinteistönomistajan väitettyihin oikeuksiin kuuluvasta valvonnasta, joka on delegoitu kolmannelle osapuolelle eli valvontayhtiölle. Jos kiinteistönomistajalla ei ole oikeutta rangaista virheellisestä pysäköinnistä ei heillä ole myöskään oikeutta delegoida valvontaa kolmannelle osapuolelle. Kiinteistönomistajan juridinen vastuu toimeksiantajana selkeä.

Kuluttajavirastolta olisi odottanut koko tämän prosessin ajan omien arvojen ja strategian mukaista toimintaa: "kuluttajan aseman turvaaminen ja vahvistaminen yhteiskunnassa". Käytännössä viraston toimet ovat rohkaisseet yksityisiä valvontayhtiöitä jatkamaan lainvastaista toimintaa. Epäselvissä tilanteissa kuluttajaviraston tehtävä on katsoa asiassa kuluttajan eikä elinkeinoharjoittajan etua. Mikäli hovioikeuden tuomiosta muodostuu lopullinen ennakkopäätös vaadimme Kuluttajavirastoa ryhtymään toimeen jo perittyjen valvontamaksujen takaisinperimiseksi. Ryhmäkannelaki on tähän tarkoitukseen erinomainen väline. Tämän parempaa tapausta ryhmäkanteen käyttämiseksi tässä laajuudessa tuskin Suomeen tulee toista. Yksityinen pysäköinninvalvonta ja siitä suurelle kuluttajaryhmälle aiheutuneet vahingot istuvat ryhmäkannelain käyttötarkoitukseen täydellisesti. Mikäli maksuja ei saada peritty valvontayhtiöiltä toimenpiteet tulee kohdistaa toimeksiantajiin.

Lue myös:
ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Poliisi jätti tutkintapyynnön yksityisestä pysäköintivalvonnasta

ParkCom Oy - Hovioikeuden päätös torstaina 20.11.2008

Yksi vaihe saadaan päätökseen torstaina 20.11.2008 kun Helsingin hovioikeus julkaisee viimein päätöksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Vantaan käräjäoikeus antoi tuomion aiemmin 14.12.2007. Käräjäoikeuden mukaan yksityinen pysäköintivalvontayhtiö ei voi rangaista virheellisestä pysäköinnistä, koska kyse on todellisuudessa pysäköintivirhemaksusta joka on laissa määrätty viranomaisen toimivaltaan kuuluvaksi myös yksityisellä alueella.

Viimeinkin on hauska huomata, että osa yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden palveluja käyttäneistä kiinteistönomistajista on tullut järkiinsä. Valitettavasti kuitenkin liian myöhään!

Viime vuonna kauppakeskus Sellolta kysyttiin suhtautumista yksityiseen pysäköinninvalvontaan. Vastaus oli hyvin selkeästi yksityistä pysäköinninvalvontaa tukevaa, eikä heitä kiinnostanut mahdolliset juridiset ongelmat. Nyt monista kiinteistönomistajista myös kauppakeskus Sello on viimein poistanut ParkCom Oy:n yksityiset pysäköintivalvontakyltit ja tilalle on asennettu kyltit kertomaan valvonnan siirtämisestä Espoon kaupungin pysäköinninvalvonnalle.

Miksi ihmeessä näin ei menetelty alunperinkin? Nyt kauppakeskuksen pysäköinninvalvonta on laissa määrätyn viranomaisen hallinnassa ja autoilijan oikeusturva perustuu lakiin pysäköintivirhemaksusta eikä yksityisoikeudellisiin sopimuksiin perustuslain vastaisesti rangaistusvaltaa käyttävän yksityisen yrityksen kanssa.

Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus

Meillä jokaisella on lakiin kirjattu oikeus ottaa rikoksentekijä kiinni ja tietyin edellytyksin myös varastettu omaisuus takaisin.

Pakkokeinolain (30.4.1987/450) 1§:ssä määritellään jokamiehen kiinniotto-oikeus. Vartijoiden oikeudet perustuvat käytännössä täsmälleen samaan yleiseen kiinniottoikeuteen, joten kääntäen voisi sanoa, että vartijoilla ei ole sen enempää kiinnioton suhteen oikeuksia kuin tavallisella kansalaisellakaan.

Pakkokeinolain mukaisesti jokainen kansalainen saa ottaa kiinni rikoksentekijän, joka on tavattu verekseltään tai pakenemasta. Käytännössä tämä tarkoittaa siis itse teossa. Edellytys kiinniottamiselle on jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos. Kiinniottamiseen saa käyttää tarvittaessa tarpeellisia voimakeinoja jotka ovat tilannetta arvioitaessa puolustettavissa kun otetaan huomioon kokonaistilanne, rikoksen laatu ja rikoksentekijän käyttäytyminen.

Tavallisen kansalaisen osalta ongelmaksi muodostuu kiinniottamisen ja voimakeinojen käytön edellytysten toteutuminen kiinniottotilanteessa. Kun tilanne on päällä aika harva kerkiää miettimään onko tässä nyt kysymys lievästä pahoinpitelystä, näpistyksestä vai varkaudesta. Kun rikoksentekijä yrittää karkuun ja hänen kiinnipitämisekseen joutuu käyttämään voimakeinoja, mitkä ovat ne puolustettavissa olevat tarpeelliset voimakeinot? Jos rikoksentekijä yrittää vahingoittaa kiinniottajaansa kuinka pitkälle kansalainen voi mennä puolustaessaan itseään ja oikeuttaan pakkokeinolaissa määrättyyn kiinniotto-oikeuteen. Tässä kohdin puhutaan tilannetulkinnasta ja tilanteet selvitetään yleensä jälkikäteen oikeusistuimessa.

Oikeuslaitoksen tuomiot näissä asioissa ovat kuitenkin olleet valitettavan kielteisiä koko yleisen kiinniotto-oikeuden mielekkyyden turvaamiseksi. Monesti pieninkin tarpeellinen voimankäyttö on katsottu liioitteluksi tai kohtuuttomaksi ja kiinniottaja on tuomittu rangaistukseen pahoinpitelystä. Tämä yleinen linja kautta koko tuomioistuinjärjestelmän on johtanut käytännössä siihen, että nykypäivänä harva ihminen uskaltaa enää puuttua tilanteisiin. Ihmisiä voidaan pahoinpidellä tai jopa raiskata keskellä päivää yleisellä kadulla eikä kukaan uskalla puuttua asiaan.

Pakkokeinolain (30.4.1987/450) 2 a § määritellään "Itseapu". Tämä tarkoittaa sitä, että rikoksen kautta menetetyn omaisuuden saa tietyin edellytyksin ottaa omatoimisesti takaisin. Pääsääntöisesti omaisuuden takaisin hankkimiseksi on turvauduttava viranomaisten apuun. Omaisuuteensa saa ottaa rikoksentekijältä takaisin jos sen tekee välittömästi rikoksen tapahduttua tai muulloinkin jos saatavilla ei ole ollut riittävää ja oikea-aikaista viranomaisapua. Voimakeinojen käyttö omaisuuden takaisin hankkimiseksi pitää olla puolustettavissa kokonaisuutta arvioiden.

Varastetun tavaran takaisin ottaminen heti varkauden tapahduttua on kohtuullisen selkeää. Jos huomaan, että taskuvaras ottaa lompakkoni saan ottaa sen takaisin. Jos varas ei anna sitä suosiolla, voin ottaa sen väkisin. Jos lyön varasta kasvoihin saadakseni lompakon takaisin onko se kohtuullista voimankäyttöä? Montako kertaa saa lyödä omaisuutensa takaisin saamiseksi ja missä suhteessa ja kuinka voimakasta väkivaltaa saa käyttää? Kokoajan kyse on tulkinnasta. Entä jos kyse onkin jo aikaisemmin varastetusta tavarasta. Huomaan kuukausi sitten varastetun polkupyöräni mieshenkilöllä kauppakeskuksen vieressä. Lain mukaan saan ottaa polkupyöräni takaisin jos saatavilla ei ole viranomaisapua. Jos poliisin paikalle saapuminen kestää 50 minuuttia onko silloin viranomaisen apu ollut saatavilla vai ei? Nämä asiat menevät helposti omankädenoikeudeksi joka on rikoslaissa (19.12.1889/39) 17 luku 9 § määritelty rangaistavaksi. Oikeaa vastaus edellämainittuihin kysymyksiin ei ole olemassa.

Itsepuolustus

Jokaisella meillä on oikeus puolustaa itseään hyökkäystä vastaan. Kyse on hätävarjelusta joka on määritelty rikoslaissa (19.12.1889/39) 4 luku 4 §. Meillä on oikeus puolustaa itseämme voimakeinoin aloitettua hyökkäystä vastaan, mutta myös välittömästi uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi. Pelkkä hyökkäyksen uhka riittää siis hätävarjelun perusteeksi, eikä tarvitse odottaa että joku oikeasti käy rinnuksiin kiinni.

Voimakeinojen käytön oikeutta itsensä puolustamiseksi katsotaan jälleen kokonaisuutena siitä mikä on ollut puolustettavaa voimankäyttöä kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus sekä puolustautujan ja hyökkääjän henkilö. Puolustautuminen voi helposti johtaa hätävarjelun rajat ylittävään tekoon (hätävarjelun liioittelu) jolloin puolustautuja tuomitaan myös rikoksesta. Hätävarjelun liiottelusta voidaan jättää tuomitsematta, jos katsotaan että olosuhteet olivat sellaiset, että kokonaisuutta katsoen tekijältä ei olisi voinut edellyttää muunlaista suhtautumista tai käyttäytymistä.

Yleinen tuomioistuimen linja hätävarjelusta on ristiriidassa lain hengen kanssa. Kun ihminen käy toisen ihmisen kimppuun, lopputuloksena on tappelu joka oikeudessa johtaa melko varmuudella kummankin osapuolen tuomitsemiseen. Mitä vakammasta väkivallankäytöstä on kyse sitä suvaitsemattomampi oikeusjärjestelmä on hätävarjelun oikeutukseen. Toisen ihmisen tappaminen itsepuolustukseksi johtaa vääjäämättä tuomioon taposta, vaikka tilanne olisi maalaisjärjen perusteella täysin perusteltavissa.

Oikeus päästä asuntooni

Asunto-osakeyhtiössä asunnon omistajalla tai asunnon haltijalla on velvollisuus asunto-osakeyhtiölaissa sekä taloyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaisesti huolehtia asunnon kunnosta tai ilmoittaa yhtiölle sellaisista puutteista tai virheistä jotka kuuluvat taloyhtiön korjausvastuuseen. Taloyhtiö on velvollinen huolehtimaan, että huoneistossa on esimerkiksi toimivat lämpö-, sähkö-, vesi-, viemäri- ja ilmanvaihtojärjestelmät. Jotta taloyhtiö voisi huolehtia omista velvollisuuksistaan, taloyhtiön hallituksen jäsenillä ja isännöitsijällä tai heidän valtuuttamallaan kolmannella osapuolella on oikeus päästä huoneistoon suorittamaan tarvittava korjaustyö. Käynti huoneistossa on kuitenkin järjestettävä osakkeenomistajalle tai huoneiston haltijalle sopivana aikana mikäli työn kiireellisyys tai laatu ei muuta edellytä.

Huoneistoon on siis päästettävä taloyhtiön edustaja korjaamaan taloyhtiön vastuulle kuuluvaa vikaa. Asukkaan ei tarvitse suostua puhtaaseen ilmoitusmenettelyyn korjaushetkestä, vaan korjaus on suoritettava asukkaalle sopivana ajankohtana. Sopivaa ajankohtaa ei ole määritelty tarkemmin. Jos esimerkiksi asukas on lähdössä matkoille tai muutoin poissa asunnosta useita viikkoja, korjaustoimenpide on järjestettävä sellaisena ajankohtana jolloin asukas on paikalla ja asuntoon pääsy muutoin sopii asukkaalle. Kiireellisissä korjaustapauksissa asuntoon voi olla tarve päästä heti. Tällaisia tapauksia voisivat olla esimerkiksi vesivuoto putkistoissa. Yhtiöllä on oikeus pyytää virka-apua esimerkiksi poliisilta. Oikeus päästä asuntoon koskee vain taloyhtiön vastuulle kuuluvien korjaustoimenpiteiden tekemistä. Taloyhtiön hallituksenjäsenillä tai isännöitsijällä ei muutoin ole mitään oikeutta tulla asuntoon tai vaatia päästettäväksi asuntoon.

Mikäli asunnon omistajalla tai haltijalla on tavallisen lukituksen lisäksi myös erillinen turvalukitus, turvalukituksen avainta ei tarvitse luovuttaa huoltoyhtiölle, isännöitsijälle tai talohallituksen jäsenille. Vaikka taloyhtiössä asiaa perusteltaisiin mahdollisen kiireellisen vian korjaamisen tarpeella, asukkaalla ei ole velvollisuutta luovuttaa avainta ulkopuoliselle. Vakuutusyhtiöltä asiaa kysyttäessä vastaus oli selkeä. On parempi että huoneistoon pääsy on rajattu mahdollisimman minimiin. Vakuutusyhtiön suosittelun mukaisesti turvalukon avainta ei pitäisi antaa esimerkiksi huoltoyhtiölle. Mikäli asuntoon todella syntyy kiireellinen tarve päästä sisälle, huoltoyhtiö voi pyytää virka-apua poliisilta tai palokunnalta. Kiireellinen asuntoon pääsyn tarve on hyvin harvinaista.

"Taloyhtiön isännöitsijä oli postittanut keskiviikko aamupäivällä kirjeen postiluukusta että ilmanvaihtokanavien puhdistaminen aloitetaan seuraavana päivänä klo 8.00. Mitään aikaisempaa ilmoitusta tästä ei ollut tullut. Ovet pyydettiin jättämään ilman turvalukitusta. Olin samana iltana lähdössä ulkomaille kahdeksi viikoksi enkä halunnut jättää kotioveani ilman turvalukitusta enkä muutoinkaan oikein pitänyt ajatuksesta että poissaollessa asunnossa kävisi vieraita ihmisiä. Soitin isännöitsijälle joka sano että heillä on oikeus päästä asuntoon ja turvalukitus on jätettävä auki tai minun on peruttava matka, sitäpaitsi urakka oli kuulema sovittu tehtäväksi torstain ja perjantain aikana joten minulla ei kuulema ole vaihtoehtoja. Kysyin miksi asiasta ei ole ilmoitettu ajoissa, sain vastauksen että hänellä on ollut niin kiire ja sai vasta äskettäin edullisen tarjouksen joten ei ole ollut aikaa ilmoittaa."

Isännöitsijä on väärässä. Sinun ei tarvitse jättää turvalukitusta auki. Asunto-osakeyhtiölain mukaan korjaustoimenpiteet tulee suorittaa asukkaalle sopivalla hetkellä. Lisäksi vajaan vuorokauden etukäteen tullut ilmoitus asuntoon pääsyn tarpeesta on kohtuuton. Isännöitsijän olisi pitänyt hyvissä ajoin ilmoittaa millä viikolla huoltotoimenpide tehdään, jotta sinulla olisi ollut mahdollisuus järjestää asuntoon pääsy. Koska kyse ei ole lain tarkoittamasta kiireellisestä asuntoon pääsy tarpeesta vaatimus turvalukituksen auki jättämisestä tai peräti matkan peruuttamisesta oli täysin kohtuuton.

"Taloyhtiön kokouksessa sovittiin asuntojen ulko- ja sisä -ovien vaihtamisesta. Yhteisesti sovittiin, että muutostyöt aloitetaan vasta kesälomien jälkeen elo-syyskuun vaihteessa. Tämä lukee jopa pöytäkirjassa. Kesällä olin poissa kotoa omalla mökillä yhteensä 6 viikon pituisen ajan. Kun tulin kotia talohallituksen puheenjohtaja tuli pihalla vihaisena vastaan ja vaati selitystä miksi en päästänyt ovien toimittajaa asuntoon tekemään mittauksia. Lappu oli pistetty rappukäytävään ja postitettu kotia viikkoa ennen mittausta ja pyydetty olemana paikalla tai jättämään lukitukset auki. Kun minun asuntoon ei päästy, olivat yrittäneet etsiä minun puhelinyhteystietojani, mutta eivät löytäneet koska ne ovat salaiset. Sain kuulla kuinka olen rikkonut lakia ja aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia ja olisin korvausvelvollinen eikä uusia ovia asennettaisi minun huoneistoon. Jatkossa kuulema turvalukon avain pitää antaa huoltoon, on ihan lain määräykset asiasta ja kuulemma isnnöitsijä on sanonut samaa."

Asunto-osakeyhtiö lain mukaan asuntoon pääsy ei kiireellisissä tapauksissa tehdään asukkaalle sopivalla hetkellä. Turvalukituksen avainta sinun ei tarvitse antaa kenellekään. Viikon pituinen ilmoitusaika on mielestäni kohtuuton varsinkin kesälomakautena. Kenenkään ei voi edellyttää käyvän kotonaan viikon välein tarkistamassa postia. Lisäksi menettely on vähintäänkin erikoinen, koska olitte yhtiökokouksessa sopineet remontin aloittamisesta vasta kesäloman jälkeen. Sinulla ei ole mitään korvausvelvollisuuksia. Taloyhtiön on järjestettävä ovien mittaus sinulle sopivaan ajankohtaan, eikä heillä ole asunto-osakeyhtiölain mukaan oikeus jättää remonttia tekemättä asunnossasi.

Medikalisaatio

Syntyykö uusia sairauksia vai kehitämmekö niitä itse?

Nykypäivänä moniin ihmisten normaaliin elämään kuuluviin vaiheisiin etsitään lääketieteellisiä ratkaisuja. Lääkeyhtiöt luovat sairauksia ja mielikuvia lääkehoidon tarpeellisuudesta sellaisiin vaivoihin ja poikkeavuuksiin jotka oikeasti eivät ole sairauksia. Lääkkeiden kehittäminen on voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa. Lääketehtaille on sitä parempi mitä useampi meistä todetaan sairaaksi. Jos sairaita ei ole tarpeeksi, lääkkeiden kysyntä laskee. Sairauksia voidaan luoda pelkästään edistämään joidenkin lääkäreiden ja lääkeyhtiöiden taloudellisa intressejä. Meistä tehdään väkisin sairaita ja vielä valvovien viranomaisten hiljaisella suostumuksella.

Kolestrolilääkkeiden myynti on kohonnut samaan aikaan kun hysteria omasta kokonaiskolestrolimäärästä on kasvanut. Lääketeollisuus ja osittain myös elintarviketeollisuus ovat tehneet kaikkensa takoakseen rahaa ihmisten hädällä. Markkinoilla on yhä useampia kolestrolilääkkeitä ja kolestrolia alentavia elintarvikkeita. 1980-luvulla kolestroliarvon yläraja oli vielä 7.0. Nykyään raja-arvona käytetään 5.0. Erään artikkelin mukaan keskimääräinen kokonaiskolestroliarvo suomessa on 5.6. Suurin osa suomalaisista on siis "sairaita". Tämä ei kuitenkaan riitä sillä kolestrolilääkkeiden kysyntä ei kasva riittävällä nopeudella. Lääketeollisuus on ehdottanut kolestroliraja-arvon pudottamista jopa arvoon 4.0. Tämän jälkeen yllättäen suurin osa terveistä suomalaisista olisikin sairaita.

Voiko ihminen sairastua raja-arvoa muuttamalla? Mitä oikeasti tarkoittaa sairaus? Onko se todellinen oire tai kipu, vai onko se vain lääketeollisuuden määräämän raja-arvon ylitys? Oletko siis oikeasti sairas vai saadaanko sinut tuntemaan itsesi sairaaksi?

Entä pienten lasten vanhemmat? Jokainen toivoo lapsilleen terveyttä. ADHD:stä, eli ylivilkkaudesta on puhuttu painostavasti jo vuosikymmen. Asiaa on tuotu esille yksipuolisesti sairautta korostavassa näkökulmassa. Heti kun lapsi on vilkas ja poikkeaa valtavirrasta hän on ylivilkas. Hänellä on siis ADHD ja yllätys ei ole suuri, että lääketehtaat ovat kehittäneet ADHD sairauteen lääkkeen jonka myynti moninkertaistuu vuosittain. Onko ADHD:ta edes olemassa? Onko kyse edes sairaudesta? Ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia ja lasten pitääkin olla vilkkaita. Ei kai maailmaa voi tutkia paikallaan istuen chipsiä syöden ja televisiota tuijotten. Joidenkin tutkijoiden mukaan kyse ei ole mistään muusta kuin luonteesta. Meitä on rauhallisia ja vilkkaita. Toiset keskittyvät paremmin kuin toiset. Tuntuu siltä, että lääketeollisuus on keskimääräisestä poikkeavuudesta halunnut tehdä sairauden. Kun lapsi on vilkas hän on sairas. Sairas ihminen tarvitsee lääkettä ja kuka sitä mieluiten ostaa kuin vanhemmat jälkikasvunsa hyväksi.

En usko että on kovin aikaa siihen päivään kun vanheneminen, ryppyisyys ja kaljuuntuminen luokitellaan sairauksiksi. Melkeinhän se on sitä katsoessaan plastiikkakirurgien ja -sairaaloiden mainoksia. Kun lääketeollisuus suorittaa jatkuvia ja kalliita tutkimuksia eri aihealueisiin nähden, on tietysti lääketeollisuuden etujen mukaista että tutkimustuloksiin käytetyt rahat saadaan joskus takaisin. Siksi monissa tutkimustuloksissa normaaliin elämään kuuluvat poikkeavuudet pitää löytää. Nämä poikkeavuudet pitää määritellä sairaudeksi jotta niiden hoitoon voidaan kehittää lääkkeitä.

Lääkäreiden rooli lääkeyhtiöiden pyörittämässä liiketoiminnassa on merkittävä. Lääkäreille jaettu informaatio lääkkeistä ja niiden vaikutuksista tähtää monesti epäselvien ja mahdollisesti turhien tavoitteiden ja tarpeiden suojassa lääkemäärän myynnin lisäämiseen. Kun lääkärit kulkevat kiltisti lääketehtaiden talutusnuorassa ja tarjoavat uusia lääkkeitä uusiin vaivoihin jotka äkkisiltään onkin luokiteltu sairauksiksi, noidankehä on valmis. Raha on se joka näissäkin asioissa ratkaisee, ei moraali tai eettiset arvot. Ihmiset on saatava ahdistumaan kaikesta omaan terveyteen liittyvistä poikkevuuksista. Ahdistunut ja pelokas ihminen ei turhia mieti. Mikään ei ole ihmiselle tärkeämpää kuin oma ja lähiomaisten terveys. Sillä on hyvä rahastaa.

Lue myös:
Vapaamatkustajat
Potilaan oikeus saada hoitoa

Tapettu

Kauhajoen ampumavälikohtauksen jälkeen viranomaiset ovat taas heränneet vaatimaan yksityisyydensuojan purkamista ja lisää ennakkosensuurin perustuvaa internet valvontaa. Aselupien myöntämistä rajoitetaan ja tiukennetaan. Viranomaisille pitäisi antaa lisää valtaa valvoa ja raportoida toisilleen kansalaisten tekemisistä. Koulujen opettajille pitäisi antaa mahdollisuus saada tietoa oppilaiden terveydentilasta.

Mitä siitä seuraa kun pahoinvoivat ihmiset johtavat "hyvinvointivaltiota"?

Jälleen kerran Suomessa hoidetaan seurauksia syiden sijaan. Kahajoen ja Jokelan surmiin ovat aivan yhtä syyllisiä nykyinen hallitus pääministereineen kuten myös aikaisemmat hallitukset. Samalla tavoin kätensä vereen ovat tahrineet kuntien päättävät viranomaiset. Terveydenhuollon ja erityisesti kouluterveydenhoidon alasajon seuraukset ovat nyt nähtävillä ja konkretisoituneet. Rahaa riittää kaikkeen muuhun kuten internetin perustuslain vastaiseen ennakkosensuuriin, mutta ei terveydenhoitoon. Maallikkokin tajuaa, että jos lapsi tai aikuinen joutuu odottamaan mielenterveysongelmien takia 6-10 kk hoitoon pääsyä se on aivan liian pitkään. Siinä vaiheessa kun mielenterveysongelmista kärsinyt ihminen hakeutuu etsimään apua ovat ongelmat jo hyvin pitkällä. Nuorten ihmisten pahoinvointi on lisääntynyt huimasti samaan aikaan kun resursseja ajetaan alas. Kysymys ei loppujen lopuksi ole edes rahasta vaan priorisoinnista. Valitettavasti nykyiset päättäjät ovat vaikeasti vieraantuneet realimaailman todellisuudesta.

Surullista koko asiassa on nykyisen hallituksen tapa halventaa uhreja yrittämällä pestä omia käsiään verestä lupaamalla rahaa jälkihoitoon. Todellisuudessa resursseja ja rahaa olisi pitänyt jo kauan sitten keskittää terveydenhoidon kehittämiseen eikä alasajamiseen. Vastuusen näitä poliitikkoja ja kunnan viranomaisia ei saa. Päätöksiä tehdään sen hetkisen ja aika ajoin vaihtuvan arvomaailman mukaan välittämättä seurauksista. Kun lopulta pahin kohu laantuu Suomen hallitus jatkaa valitsemallaan linjalla samoin kuten Kauhajoen kunta. Resurseja supistetaan ja kavennetaan. Edes lain määräykset kuntien velvollisuuksista eivät auta koska kunnille on äärimmäisen harvoin mitään seuraamuksia lainvastaisista menettelyistä. Hallituksen, eduskunnan tai kunnan päättäjiä ei saa syytteeseen millään. Suru voi olla todellista, mutta muutoin kaikki on pelkkää näennäistä retoriikkaa. Kukaan ei pysty näyttämään toteen kahden koulusurman tehneen henkilön ja alasajetun terveydenhuollon välistä yhteyttä. Aina löytyy kiertelijöitä ja kaartelijoita jotka nukkuvat yönsä hyvin oli lapsia tai nuoria ammuttu kuinka paljon tahansa. Todellisuutta ei haluta nähdä, valta todellakin sokaisee. Joskus ihmeteyttää miksi ampujat valitsevat kohteeksi kouluja ja viattomia lapsia ja nuoria. Luulisi että pahaan oloon syyllinen hallinto olisi parempi kohde. Saattaisi viesti jopa mennä perille.

Yksityisyydensuojaa pitää entisestään kiristää ei lieventää. Suomalaisissa itää vielä naivi suhtautuminen viranomaisten rehellisiin ja hyviin tarkoitusperiin. Todellisuus on monesti osoittanut toista ja vähintä mitä voidaan tehdä on lainsäädännöllisin keinoin kaventaa viranomaisten valtaa saada tietoa kansalaisista. Yksityisyydensuoja on ainoa asia joka voi luoda turvallisuutta viranomaisten mielivallalta. Poliisivaltio vai kriminaalivaltio? Kysessä on sama asia. Ainoa ero on, että ensimmäisessä kriminaaleina toimivat viranomaiset.

Luitteko muuten Vantaan sanomista uutisen kuinka henkilö oli hakenut apua itsetuhoisiin ajatuksiin ja vakavaan masennukseen Peijaksen sairaalasta. Sairaala oli käännyttänyt hänet kotia. Samana päivänä henkilö tappoi itsensä jäämällä makaamaan junaradan kiskoille Korson asemalla. Nähtävästi yhteiskunnan kannalta oli toivottu tulos, että tämä potilas tappoi vain itsensä eikä vienyt mukanaan muita. Tervetuloa hyvinvointivaltioon.

Lue myös:
Kohtuullista oikeutta suomalaisittain
Missä kohtuus on viranomaisten ja yritysten määrittelemä totuudeton arvo

LUKIJAN ARTIKKELI: ParkCom Oy hovioikeudessa – valvontayhtiössä ei tunneta pysäköintilainsäädännön perusasioita

ParkCom Oy:n kanne maksuvelvollisuutensa kiistänyttä ajoneuvon haltijaa vastaan oli pääkäsittelyssä Helsingin hovioikeudessa 17.9.2008. Tuomio ratkaisussa on saatavilla hovioikeuden kirjaamosta tämänhetkisen tiedon perusteella 20. marraskuuta 2008 kello 12.

Jutun kuluessa molempien osapuolten argumentit olivat pääpiirteittäin samat, kuin alioikeudessakin. Vastaaja kiisti toimineensa ajoneuvon kuljettajana, sopimuksen syntymisen sekä valvontayhtiön oikeuden määrätä tämänkaltaisia maksuja.

ParkComin asiamies pyrki todistajia kuullessaan varsinaisten juttuun liittyvien todistusteemojen ohella tuomaan voimakkaasti esille sitä, miten "anarkistinen" tilanne väärinpysäköinnin suhteen on valvottavissa kohteissa ollut, ja miten valvonnalla on saatu asiaan selkeää parannusta ja kiinteistönomistajat ovat olleet asiantilaan tyytyväisiä - hyvällä tarkoituksella pyrittiin siten argumentoimaan käytettävien keinojen hyväksyttävyyden puolesta.

Oikeudenkäynnin kuluessa esille nousi yksi uusi argumentti, joka ei ole ollut esillä asian käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa; todistajien lausunnoista kävi ilmi, että vastaajan ajoneuvo on ollut ilmeisesti tapahtumahetkellä pysäköitynä pelastustielle. Todistajina jutussa kuultiin ParkComin pysäköinninvalvojaa sekä valvontaesimiestä. Jopa ParkComin omat todistajat olivat siinä käsityksessä, että vastaajan ajoneuvo on ollut tekohetkellä pysäköitynä pelastustielle. ParkComin pysäköinninvalvoja kertoi myös todistajanlausunnossaan, miten valvottavassa kohteessa toiminnan alkuvaiheessa "ajoneuvoja oli pysäköitynä pitkin pelastusteitä" - näin hän siis myönsi "laputtaneensa" ajoneuvoja, joille edes viranomaisvalvonnassa ei voida määrätä pysäköintivirhemaksua. Myös valvontaesimiehen käsityksen mukaan vastaajan ajoneuvo on ollut pysäköitynä paikkaan, joka on "luokiteltu pelastustieksi".

Tässä yhteydessä henkilötodistelussa kävi ilmi, että sen enempää ParkComin pysäköinninvalvoja kuin valvontaesimiehenä ja tätä aiemmin reklamaatiokäsittelijänä toiminut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilökään eivät tienneet, mikä on lain edellyttämä seuraus pelastustielle pysäköimisestä!

ParkComin pysäköinninvalvoja ei myöskäään osannut antaa täsmällistä ja oikeata vastausta siihen kysymykseen, mitä eroa on laissa tarkoitetulla ajoneuvon pysäköimisellä ja pysäyttämisellä. ParkComin valvontaesimies taasen oli siinä virheellisessä käsityksessä, että kiinteistön omistaja määrää pelastusteitten sijainnin.

Pelastustielle pysäköiminen on kielletty pelastuslaissa. Kiellon rikkojalle on tuomittava sakkoa pelastusrikkomuksesta. Edes kunnallinen pysäköinninvalvoja ei voi määrätä teosta pysäköintivirhemaksua. Pelastustielle ei lain mukaan saa pysäköidä, eikä kiinteistön omistaja tai kukaan muukaan voi siten antaa sellaiseen lupaa. Kun sopimusta pelastustielle pysäköimisestä ei voi tehdä, ei tällaisen sopimuksen rikkomisesta voi luonnollisesti myöskään periä mitään korvausta.

Edelleen kiinteistön omistajalle tai haltijalle on asetettu pelastuslaissa velvollisuus huolehtia pelastusteitten pitämisestä esteettöminä – tämä tarkoittaa siis sitä, että havaitusta pelastustielle pysäköidystä ajoneuvosta on aina ilmoitettava poliisille, joka hinaa sen pois. Jos kiinteistön omistaja tai haltija on delegoinut pysäköinnin valvonnan valvontafirmalle, tulisi valvontayhtiön tällöin vastata lain edellyttämällä tavalla kiinteistönomistajan velvollisuudesta pitää pelastustiet vapaina. Pysäköinninvalvontaa liiketoimintanaan harjoittavalta firmalta voidaan kyllä kohtuudella edellyttää, että se tuntisi pelastuslain tältä osin.

Tämän seikan heikkoa ymmärrystä valvontafirmassa kuvastaa jo se, että kaikista valvontamaksunsa maksamatta jättäneistä oikeuteen on haastettu henkilö, jonka ajoneuvo on ollut ilmeisesti pysäköitynä pelastustielle. Pelastuslakia ei siis tunneta sen enempää kenttätasolla, esimiestasolla kuin firman ylimmässä johdossakaan – yhtiössä, jonka toimiala on pysäköinnin valvonta!

KANTAJAN VALITUKSEN PERUSTELUT

Yksityisoikeudellinen pysäköinninvalvontamaksu on eri asia kuin viranomaisen määräämä pysäköintivirhemaksu

ParkComin edustaja totesi, että laista ei löydy nimenomaista kieltoa yksityisoikeudellisille pysäköinninvalvontamaksuille, eikä sellaista kieltoa voida myöskään laista johtaa. ParkComin valituksen mukaan käräjäoikeus on virheellisesti rinnastanut yksityisen pysäköinninvalvontamaksun julkisoikeudelliseen pysäköintivirhemaksuun, vaikka oikeudellisesti sen mukaan kyseessä ovat kaksi täysin eri asiaa. Kantajan mukaan käräjäoikeuden virheellinen päätös on "riistänyt kiinteistön omistajalta hänen oikeutensa asettaa ehtoja pysäköinnille".

Kantajan mukaan kyseessä on sopimus, jonka kohteena on oikeus pysäköidä. Se perustuu maanomistajan vapauteen määrätä alueensa käytöstä. Maksulla ei ole mitään tekemistä pysäköintivirhemaksun kanssa. Se seikka, että viranomaisilla on pysäköinninvalvonnassa käytössään tiettyjä viranomaisvaltuuksia, kuten mahdollisuus määrätä maksu suoraan ajoneuvon omistajalle tai haltijalle sekä mahdollisuus hinata pois väärin pysäköity ajoneuvo, osoittaa kantajan mukaan sen, että julkisessa pysäköinninvalvonnassa on kysymys täysin eri asiasta, kuin yksityisoikeudellisessa pysäköinninvalvonnassa.

Valvontasopimusten ehdot eivät ole valvontayhtiön itsensä keksimiä, vaan ne perustuvat kiinteistön omistajan tahtoon. Valvottavien alueitten haltijoitten tahdon mukaan vain merkityille paikoille saa pysäköidä. Heidän tahtonsa mukaan ehtojen vastaisesta pysäköinnistä pitää veloittaa 40 euron maksu. Maksuvelvollisuudesta on ilmoitettu alueen kaikille sisäänmenoväylille kiinnitetyissä kylteissä. Näissä kylteissä ei ole kysymys virallisesti asetetuista liikennemerkeistä, josta säädetään asetuksissa, vaan kyltit omaavat ainoastaan sen merkityksen, että ne ilmaisevat kiinteistönomistajan tahdon. Tällä perusteella kylteissä ilmaistujen ehtojen noudattamisen valvomista ei voida rinnastaa viranomaisten suorittamaan pysäköintivirheitten valvontaan.

Kantaja käytti pitkän puheenvuoron tieliikennelain 28§ 2 momentin syntyhistorian selvittelyyn – jopa niin pitkän, että oikeuden puheenjohtaja joutui hänet keskeyttämään ja pyytämään asian tiivistämistä. Kantajan mukaan tuo momentti on kopioitu suoraan Suomen kuntaliiton kunnallista järjestyssääntöä koskevasta malliasiakirjasta silloin, kun järjestyslailla on kumottu kunnalliset järjestyssäännöt.Tämän lain säätämisvaiheessa on kantajan käsityksen mukaan sivuutettu täysin uuden lain harkinta perusoikeuksien, kiinteistönomistajan tahdonautonomian toteutumisen sekä rikosoikeudellien laillisuusperiaatteen kannalta. Kyseinen 2 momentti on siten kantajan mukaan säädetty "äärettömän kepein lainsäädäntötoimin", etenkin jos siihen katsotaan sisältyvän yksityisen valvonnan kielto.

Onko viranomaisilla edes toimivaltaa valvoa yksityisillä alueilla?

ParkCom otti kannan, jonka mukaan nykylainsäädännön valossa on epäselvää, onko julkisella pysäköinninvalvonnalla ylipäätään toimivaltaa yksityisillä alueilla. Tämä olisi perustuslain 8§:n ilmaiseman yleisen laillisuusperiaatteen vastaista, koska kantajan mukaan tieliikennelain 28§ 2 momentti ei täytä rangaistusnormille tai blankettinormille asetettuja määräyksiä.

Pysäköintiehdot yksityisillä alueilla ovat alueen omistajan asettamia ehtoja ja ne perustuvat yksinomaan alueen omistajan tahtoon. Kun kyse on omistajan itsensä asettamista ehdoista, julkisilla viranomaisilla ei kantajan mukaan ole alueen omistajan valtuutuksen nojallakaan toimivaltaa suorittaa pysäköinninvalvontaa yksityisalueella.

Sopimus syntyy

Kantaja muistutti, että Vantaan käräjäoikeus hyväksyi kylttien synnyttävän ajoneuvon kuljettajaa sitovan sopimuksen. Edelleen kuluttajariitalautakunta on hyväksynyt tämän sopimuksen syntyperusteen useissa ratkaisuissaan. Kantajan käsityksen mukaan tällaisen tosiasialliseen käyttäytymiseen perustuvan sopimussuhteen syntyperusteen oikeudellinen aspekti on täysin selvä Ruotsin, Norjan ja Tanskan oikeuskäytännössä ja kyseessä on nyt ensimmäinen kerta, kun vastaava oikeuskysymys on käsillä suomalaisessa tuomioistuimessa. Kantajan käsityksen mukaan asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaista, joka horjuttaisi tällaisen yksityisoikeudellisen sopimuksen syntyperustetta.

Todistustaakasta

ParkCom pysyi edelleen kannassaan, jonka mukaan ajoneuvon omistajalla tai haltijalla olisi todistustaakka siitä, kuka ajoneuvoa on ehtojen vastaisen pysäköinnin hetkellä kuljettanut. Tätä se perusteli näyttövaikeuksilla; kantaja ei voi ajoneuvon kuljettajaa tietää, mutta ajoneuvon haltijan "täytyy" se tietää. Valvontayhtiön mukaan prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa on todistustaakan asettamisessa asetettu selvästi oikeudelliset tarpeet etusijalle, eikä kohtuusharkinta kuulu lainkaan todistustaakan asettamiseen. Todistustaakan asettaminen tapahtuu oikeudenkäynnissä, se kuuluu prosessiin, eikä kyseessä ole mikään sopimusehto. Siten vaatimus käännetyn todistustaakan soveltamisesta ei voi olla "kohtuuton sopimusehto", kuten Vantaan käräjäoikeus on tuomiossaan todennut.

Vaatimukset

Loppukaneettina kantaja totesi yleisen toiminnanvapauden merkitsevän, että sallittua on kaikki, mitä ei ole laissa nimenomaisesti kielletty. Vastaavasti julkista valtaa voidaan käyttää ainoastaan nimenomaisen toimivaltasäännöksen nojalla.

Kantaja katsoo, että käräjäoikeuden tuomion pohjalla olevat oikeudelliset premissit ovat olleet täysin väärät ja tuomio on "ainutkertaisen virheellinen". Tuomio on siten kumottava ja vastaaja on velvoitettava maksamaan hänelle määrätyt valvontamaksut korkoineen sekä oikeudenkäyntikulut asiassa.

VASTAAJAN PERUSTELUT

Yksityisoikeudellinen pysäköinninvalvontamaksu ja julkisoikeudellinen pysäköintivirhemaksu tulee samaistaa

Vastaaja lähti vastineessaan siitä, että oikeus asettaa maksumääräys virheellisestä pysäköinnistä tai oikeus ottaa vastaan tällainen maksu eivät kuulu kiinteistönomistajalle, vaan poliisille tai kunnalliselle pysäköinninvalvojalle myös yksityisellä alueella. Laki ei tunne mahdollisuutta siirtää tätä oikeutta muille. Vaikka valvontayhtiö katsookin maksumääräyksen perustuvan yksityisoikeudelliseen sopimukseen, on tällainen maksu tosiasiassa rangaistusluontoinen ja sen määrääminen merkitsee tosiasiassa julkisen vallan käyttöä. Vastaaja huomautti, että lainsäädännön puitteissa kiinteistön omistaja pääsisi samaan, tavoittelemaansa lopputulokseen käyttämällä julkisen vallan järjestämää valvontaa.

Suomessa maanomistajan oikeus määrätä omaisuudestaan on hyvin rajoitettua. Kunnilla on kaavoitusmonopoli, on olemassa tarkat määräykset siitä, mihin saa rakentaa ja millä tavalla. Maanomistajalla ei voida katsoa olevan myöskään mitään rangaistusoikeutta alueellaan. Milloin omaisuudensuoja ja kiinteistönomistajan oikeudet johtavat ristiriitaan perustuslain julkisen vallan käyttöä koskevan säännöksen kanssa, ei sopimusvapauden perusteella tällaista oikeutta pysäköinninvalvontamaksujen määräämiseen voida johtaa.

Vastaaja myös totesi, että oikeudessa todistajana kuultu, juristin tutkinnon suorittanut esimiesasemassa oleva henkilö yhtiössä, jonka toimialana on pysäköinnin valvota, ei osannut kertoa, mikä on lain edellyttämä seuraus pelastustielle pysäköimisestä. Tätä vastaaja piti selvänä osoituksena siitä, että lainsäätäjä ei ole turhaan säätänyt näitä asioita poliisin ja kunnallisen pysäköinninvalvojan toimivaltaan kuuluviksi – tällä tavalla voidaan taata, että tällaisissa tehtävissä toimivat henkilöt koulutetaan asianmukaisesti ja että he myös toimivat lain edellyttämällä tavalla.

Sopimusta ei synny

Edelleen vastaaja argumentoi, että sopimusta ei voi syntyä pelkästään kyltin ohi ajamalla. Mikäli tällainen sopimuksen syntyperuste hyväksyttäisiin, johtaisi tämä kylttiviidakkoon, jossa ihmiset tietämättään ja ymmärtämättään tulisivat mitä erikoisempien sopimusten sitomaksi.

ParkComin sopimusehdot sisältävässä kyltissä on kanteessa tarkoitettuna ajankohtana ollut seuraava teksti:

"PYSÄKÖINTI SALLITTU MERKITYILLE PAIKOILLE PYSÄKÖINTILUVAN SAANEILLE"

Tästä tekstistä ei käy nimenomaisesti ilmi, onko pysäköinti sallittu myös muille kuin pysäköintiluvan saaneille. Riidatonta asiassa on, että ainakaan ajoneuvon kuljettaja ei ole tätä kyltin tekstiä laatinut. Tästä syystä tulkinnanvaraista ehtoa on sopimusoikeuden periaatteiden mukaisesti tulkittava kuljettajan hyväksi.

Vastaaja totesi olevan hyvin kyseenalaista, voisiko tällaisen kyltin perusteella esimerkiksi Suomessa asuva venäläinen, joka ei osaa suomea, ruotsia tai englantia, tulla näitten ehtojen sitomaksi. Jotta Suomessa saa ajaa autoa, on henkilöllä oltava ajotutkinto suoritettuna täällä tai sellaisessa muussa maassa, jossa liikennesäännöt ja niitä ilmaisevat merkit ovat kansainvälisten sopimusten mukaiset. Näin pystytään takaamaan, että ajoneuvoa kuljettavat henkilöt ymmärtävät virallisten liikennemerkkien merkityksen. Tässä nimenomaisessa tapauksessa vain yhdessä kantajan kirjallisena todisteena esittämässä valokuvassa on nähtävillä tällainen virallinen, pelastustietä osoittava liikennemerkki. Yhdelläkään sisäänajoväylällä ei tällaista liikennemerkkiä ole.

Riidan kohteena olevassa tapauksessa on myös jäänyt epäselväksi, kuinka pitkäksi ajaksi ajoneuvo on pysähtynyt. Tämä seikka ei ilmene millään tavalla asiassa esitetystä todisteluaineistosta. Valvoja ei ole varmistanut, onko kyseessä ollut lain sallima ajoneuvon pysäyttäminen vaiko kielletty pysäköinti.

Lisäargumenttina vastaaja toi esille, että asiassa esitetyn todistelun perusteella näyttää siltä, että ajoneuvo on ollut pysäköitynä pelastustielle. Pelastuslaki kieltää tämän, ja lain rikkomisesta on tuomittava sakkoon. On kuitenkin kyseenalaista, ottaako hovioikeus tätä argumenttia huomioon, sillä se esitettiin nyt ensimmäistä kertaa vasta valitusasteessa, eikä mitään sellaista syytä tullut esille, joka olisi estänyt seikan esiintuomisen jo alioikeudessa.

Todistustaakasta

Vastaaja kiisti kantajan vaatimuksen todistustaakan kääntämisestä lakiin perustumattomana. Ajoneuvon kuljettaja on tässä tapuksessa jäänyt toteen näyttämättä. Vastaajan mukaan valvontayhtiö ei ole esittänyt asiassa mitään näyttöä siitä, että vastaaja olisi kuljettanut ajoneuvoa pysäköintivirhemaksujen antamisen ajankohtana.

Laki pysäköintivirhemaksusta on hyväksytty nk. perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tähän on päädytty siitä syystä, että lainsäätäjä on halunnut mahdollistaa pysäköintivirhemaksun kohdistamisen ajoneuvon kuljettajan ohella myös sen omistajaan tai haltijaan, jonka perusoikeuksiin menettely puuttuu. Vastaajan mukaan tämä seikka kuvastaa, miten korkealle on asetettava kynnys sille, että joku henkilö voidaan katsoa rangaistusseuraamuksen määräämistä varten ajoneuvon kuljettajaksi. Valvontayhtiöllä on yksiselitteisesti todistustaakka ajoneuvon kuljettajasta.

Vastaajan mukaan esimerkiksi kameravalvonta ajoneuvon kuljettajan toteennäyttämiseksi olisi ollut järjestettävissä helposti ja kohtuullisin kustannuksin. Näin kantajan väite, jonka mukaan sillä "ei ole mahdollisuutta esittää näyttöä ajoneuvon kuljettajasta", on perusteeton.
Vastaajan mukaan käräjäoikeuden ratkaisu asiassa on ollut perusteiltaan oikeaan osunut ja se tulee pysyttää voimassa.

---

Artikkeli on blogin asiantuntijalukijan kirjoittama ja julkaistaan blogissa "lukijan artikkelina".

---

Lue myös:
ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Valvontayhtiön korkean eettiset arvot
Yksityinen rankaiseminen
Laiton lailliseksi lain vastaisesti

LUKIJAN ARTIKKELI: Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta

ParkCom Oy - Hovioikeuden päätös marraskuussa

Yksityisen pysäköintivalvonnan tapaus jossa ParkCom Oy haastoi autoilijan maksamattomista yksityisoikeudellisista pysäköintivirhemaksuista oikeuteen oli käsiteltävänä Helsingin hovioikeudessa tänään 17.9.2008.

Hovioikeuden päätös julkaistaan 20.11.2008 klo 12:00.

Lue myös:
ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa

Yksityinen rankaiseminen

ParkCom Oy:n hovioikeuden käsittely on keskiviikkona 17.9.2008. Vantaan käräjäoikeuden 14.12.2007 antaman päätöksen mukaisesti yksityisellä valvontayhtiöllä ei ole valtuuksia rangaista virheellisestä pysäköinnistä edes yksityisellä alueella.

Yksi mielenkiintoisista sivujuonteista on sopimuksen syntyperusteet. Voiko kumpaakin osapuolta sitova sopimus syntyä konkludenttisesti, hiljaisesti, ilman varsinaista tahdonilmaisua? Valvontayhtiön ja kiinteistönomistajan tapauksessa tämä tarkoittaa pysäköintiehdoista kertovan kyltin pystyttämistä pysäköintialueelle. Käytännössä autoilijalla tulisi olla mahdollisuus olla hyväksymättä sopimusehtoja, vaikka autoilija ajaisikin ajoneuvonsa pysäköintialueelle. Nythän Vantaan käräjäoikeus on tulkinnut konkludenttisen sopimuksen päteväksi ja autoilijan on katsottu huomanneen, lukeneen ja hyväksyneen sopimusehdot alueelle pystytetystä kyltistä ilman varsinaista tahdonilmaisua sopimusehtojen todellisesta hyväksymisestä.

Blogin edustajalle toimitettiin muistio, jossa iso kauppakeskus on selvittänyt mahdollisuutta määrätä "sakkoja" kauppakeskuksessa häiriköivälle sekä näpistyksestä tai varkaudesta kiinni jäänneelle. Maksun voisi määrätä esimerkiksi vartijat, toimeksiantajan delegointi oikeuden perusteella ja oikeus perustuisi hiljaiseen sopimukseen kiinteistön omistajan omistusoikeuden perusteella. Sopimusehdot kerrottaisiin kauppakeskuksen sisäänkäyntiovilla, joten jokainen joka käyttäisi kauppakeskuksen palveluja hyväksyisi ehdot automaattisesti astuessaan sisään kauppakeskukseen. Perusteluina näyttäisi olevan nimenomaan mahdollinen konkludenttisen menettelyn hyväksyminen oikeudessa yksityisen pysäköinninvalvonnan oikeudenkäynnin yhteydessä sekä tulkinta siitä, että sopimusoikeudellisin keinoin voidaan "laajentaa" kiinteistönomistajan oikeuksia. Pahasti näyttää siltä, että tuomioistuimet ovat päästämässä pirun irti kansalaisten oikeusturvan kustannuksella.



"Kauppakeskuksen tulee selvittää mahdollisuutta sopimusoikeudellisin keinoin karsia kauppakeskuksen alueella tapahtuvaa ilkivaltaa, häiriköintiä sekä näpistyksiä ja varkauksia. Poliisin ja vartijoiden toimet alueen rauhoittamiseksi on todettu riittämättömiksi. Yksityiset pysäköintivalvontayhtiöt käyttävät valvonnassaan konkludenttista sopimusmallia, jossa sopimus syntyy kuluttajan ja valvontayhtiön välille alueelle asetettujen kylttien ehtojen mukaisesti ilman erityistä tahdonilmaisua, kuten sopimuksen allekirjoittamista. Asiaa on käsitelty tuomioistuimessa jossa sopimusmallin syntyperuste on hyväksytty. Oikeus menettelyyn on katsottu olevan osa kiinteistönomistajan oikeutta määrätä alueensa käyttöehdoista. Lainvoimaista päätöstä asiassa ei ole. Mikäli menettely saa lainvoiman yksityisessä pysäköinninvalvonnassa, voitaisiin menettelyä soveltaa myös kauppakeskuksen sisätiloissa kiinteistön omistajan omistusoikeuden perusteella. Kiinteistönomistajalla olisi oikeudessa mahdollisesti vahvistettavan periaatteen mukaisesti mahdollisuus päättää alueensa käyttöehdoista sopimusoikeudellisin keinoin, vaikka muu lainsäädäntö voisikin asettaa rajoituksia toiminnalle. Sopimusehdot voitaisiin asettaa kauppakeskuksen sisääntuloväylille siten että ne ovat helposti luettavissa ja muodoltaan helposti ymmärrettävissä. Ehtojen sisällöksi määriteltäisiin erityinen kielto häiritsevään käyttäytymiseen, ilkivaltaan ja varkauksiin. Ehtojen rikkomisesta seuraisi rahallinen korvausvastuu kauppakeskukselle. Valvonta liitettäisiin osaksi vartioiden toimenkuvaa toimeksiantajan ja vartiointipalvelun välisten sopimusehtojen mukaisesti."

Blogin edustaja ei ole pystynyt varmistamaan anonyymisti toimitetun muistion aitoutta eivätkä kauppakeskukset halua kommentoida julkisesti tämän tyyppisiä suunnitelmia. Suunnitellut toimenpiteet kuulostavat juridisesti kestämättömiltä. Tosin mikään ei myöskään estä kokeilemasta. Kannattaa muistaa että yksityiset pysäköintivalvontayhtiöt saivat toimia rauhassa kolme vuotta ennen kuin käytäntöä selvitettiin oikeusprosessissa ja selvittely on edelleen kesken. On siis äärimäisen todennäköistä että kauppakeskus joka ottaa kyseisen menettelyn osaksi liiketoimintaansa pystyy näin menettelemään vuosia ennen kuin toiminnan juridinen puoli saadaan selvitettyä kokonaisuudessaan. Sitä ennen kärsijöinä ovat tavalliset kuluttajat.

Oleellista on nyt katsoa ja ymmärtää mihin me voimme olla menossa ja kuinka kekseliäästi oikeudessa hyväksyttyjä tulkintoja voidaan todellisuudessa soveltaa. Tuomioistuimen olisi nyt syytä ottaa maalaisjärki käteen ja selkeän jyrkkä kanta sopimusoikeudellisiin tulkintoihin sitovan konkludenttisen sopimuksen syntymisestä sekä hallinta-, rankaisu- ja määräysoikeuden laajentamisesta sopimusoikeudellisin keinoin ohi nykyisen lainsäädännön. Nyt on hovioikeudella aika asettaa lopullinen piste valvontayhtiöiden aloittamalle yksityiselle rankaisemiselle sopimusteknisin kikkailuin.

Kannattaa hetkeksi istahtaa ja miettiä mihin suuntaan yhteiskunta on menossa yksilön oikeusturvan suhteen silloin kun normaali oikeusprosessi ohitetaan ja yksityinen yritys, kauppakeskus tai jopa yksittäinen kansalainen voi sakottaa ja rangaista omistus- tai hallintaoikeutensa perusteella sopimusoikeudellisin keinoin.

Valvontayhtiön korkean eettiset arvot

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on Vantaan käräjäoikeuden päätös joulukuulta 2007, jonka mukaisesti yksityisellä pysäköintivalvontayhtiö ParkCom Oy:llä ei ole oikeutta periä maksua virheellisestä pysäköinnistä. ParkCom Oy on valittanut asiasta hovioikeuteen ja tapauksen käsittely on 17.9.2008.

ParkCom Oy on ajan saatossa sekä voittanut että hävinnyt kuluttajariitalautakunnassa. Eikä varmasti ole yllätys, että valvontayhtiöt ovat jatkaneet maksujen kirjoittamista ja perimisyrityksiä Vantaan käräjäoikeuden päätöksestä huolimatta. Valvontamaksuista syntyneitä kiistoja on viety Vantaan käräjäoikeuden päätöksen jälkeen vuonna 2008 myös kuluttajariitalautakuntaan. Kuluttajariitalautakunnan ei kuitenkaan pitäisi käsitellä asiaa josta on ennakkotapauksen hakeminen kesken tuomioistuimessa. Kuluttajariitalautakunta ei myöskään uusissa päätöksissään voi sivuuttaa Vantaan käräjäoikeuden päätöstä julkisen vallan käyttöoikeudesta.

Kuinka alhaalla ovat korkeat eettiset arvot?

Henkilö oli saanut alkukeväästä 2008 ParkCom Oy:n 40 euron pysäköintivirhemaksun pysäköintikiekon käyttämättä jättämisestä kauppakeskus Espoontorin ilmaisella pysäköintialueella. Autoilija ei ollut todistettavasti ylittänyt pysäköintiaikaa ja pysäköintikiekon käyttämättä jättämiselle pystyttiin osoittamaan riittävä syy-yhteys. Autoilija oli reklamoinut asiasta ParkCom Oy:lle sekä kauppakeskus Espoontorin toimitusjohtajalle. ParkCom Oy vastasi reklamaation lyhyen kielteisesti ja Espoontorin toimitusjohtaja ei ole vastannut lainkaan. Asia vietiin ratkaistavaksi kuluttajariitalautakuntaan. Kuten yleensä, ParkCom Oy:n vastineen liitteenä oli kopio kauppakeskuksen kanssa tehdystä valvontasopimuksesta.

(ParkCom Oy:n vastine kuluttajariitalautakunnalle)

"Kuljettaja ei voi vapautua valvontamaksusta jälkikäteen esittämällä muuta näyttöä pysäköinnistään. Reaalisten argumenttien lisäksi tulkinnallista tukea tälle saadaan julkista pysäköinninvalvontaa koskevasta oikeuskäytännöstä."

Oikeuskäytäntö ei nimenomaan tue ParkCom Oy:n näkemystä, koska kunnallinen pysäköinninvalvonta sekä hallinto-oikeus ovat tehneet useita toisen suuntaisia ratkaisuja, joissa nimenomaan jälkikäteen esitetyn näytön perusteella on pysäköintivirhemaksuja peruttu. ParkCom Oy on aikaisemmin väittänyt täsmälleen samaa määrätessään valvontamaksuja autoilijalle oman autopaikan käytöstä sillä perusteella, että pysäköintiin oikeuttavaa tunnusta ei ole ollut näkyvillä. Vastaavankaltaisessa tapauksessa Oulun hallinto-oikeus on ratkaisussaan todennut, että pysäköinnin oikeutuksen todistaminen jälkikäteen, kuten maksu- tai lupalapun esittäminen on peruste pysäköintivirhemaksun perumiselle. Luonnollisesti tätä ei ParkCom Oy ole tuonut missään aikaisemmassa perustelussaan esille ja valitettavan usein ParkCom Oy:n selitykset ovat menneet läpi kuluttajariitalautakunnassa. Lautakunnan asiantuntemus tässä asiassa on muutoinkin hyvin kyseenalainen.

(ParkCom Oy:n vastine kuluttajariitalautakunnalle)

"Operaattori valvoo pysäköintiä korkeiden eettisten arvojen mukaisesti. Valvontamaksua ei peritä ennen kuin sallittu pysäköintiaika on ylitetty vähintään 10 minuutilla. Mikäli autoilija saapuu paikalle valvontamaksua kirjoitettaessa, maksu mitätöidään. Ehtojen vastaisesti pysäköidyt ajoneuvot valokuvataan siten, että valvontamaksun syy ja ajoneuvon rekisteritunnus käyvät ilmi. Mikäli on perusteltua syytä olettaa, että valvontamaksu syy on epäselvä, maksu mitätöidään."

Tähänkö ParkCom Oy on sitoutunut? Niin monta kertaa kuin on raportoitu maksuista, jotka on määrätty ennen pysäköintiajan umpeutumista, maksuista jotka kirjoitetaan salaa piilossa kulman takana ("Oi valvoja miksi piileksit"), maksuista jotka on määrätty vaikka autoilija on tullut paikalle ("Tapaus Järvenpään prisma") ja maksuista jotka yritetään hyvin uhkailevasti periä vaikka valvontamaksun syyt ovat olleet harvinaisen epäselviä.

Sopimuksen mukaan kiinteistönomistajalla on oikeus sanoa sopimus irti negatiivisen julkisuuden takia. Onko joku nähnyt jossain positiivista julkisuutta viime vuoden aikana? Mitä tämä osoittaa? Nähtävästi Espoontorin kaltaisia kiinteistönomistajia ei valvontayhtiön toimintatavat sitovasta sopimuksesta huolimatta kiinnosta. Ehkä pitäisi. Kiinteistön omistajat voivat olla samalla tavoin vastuussa perityistä maksuista mikäli ne oikeuden ennakkopäätöksen perusteella sellaisiksi muodostuvat.

Korkeiden eettisten arvojen mukaan?

Lisätietoa perintäyhtiöistä

Mikäli valvontayhtiöiden perintäyhtiöt menettelevät lain ja hyvän perintätavan vastaisesti yrittäessään periä yksityisiä valvontamaksuja, perintäyhtiöistä on syytä tehdä kirjallinen kantelu Etelä-Suomen Lääninhallitukseen (lainvalvonta) tai Kuluttaja-asiamiehelle kuluttajavirastoon (menettelytapojen valvonta).

Perintäyhtiöiden aiheettomat muistutukset (Eduskunta)
Perinnän menettelyistä (Kuluttajavirasto)
Perintäkulut (Kuluttajavirasto)
LUKIJAN ARTIKKELI: Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta

Lue myös:
Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu
ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa

ParkCom Oy hovioikeudessa 17.9.2008

Yksityisen pysäköinninvalvonnan kohtalon hetkiä ratkaistaan Helsingin hovioikeudessa 17.9.2008. Päätös asiassa lienee odotettavissa vasta lokakuussa.

Vantaan käräjäoikeus antoi yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan päätöksensä 14.12.2007 (tuomio 07/11275). Vantaan käräjäoikeuden tuomion mukaan yksityinen valvontayhtiö ParkCom Oy:llä ei ole oikeutta kirjoittaa yksityisoikeudellisia maksuja virheellisestä pysäköinnistä. Vaikka maksua nimitetäänkin valvontamaksuksi kyseessä on lain tarkoittama pysäköintivirhemaksu jolloin kyse on myös julkisen vallan käytöstä. Laki pysäköintivirhemaksusta (3.4.1970/248), tieliikennelaki (3.4.1981/267) ja korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen 1996-A-55 perusteella pysäköintivirhemaksun voi kirjoittaa vain poliisi tai kunnallinen pysäköinninvalvonta. Tämä koskee myös yksityisiä alueita. Kiinteistön- tai tontin omistajalla on oikeus päättää pysäköinninehdoista eli käytännössä siitä, veloitetaanko pysäköinnistä. Pysäköinnin maksullisuus on kuitenkin eri asia kuin esimerkiksi pysäköintikiekon käyttämättä jättämisestä määrätty rangaistusmaksu ilmaisella pysäköintialueella tai liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen tai pelastuslain rikkominen taloyhtiön pihalla. Omistusoikeus ei sisällä oikeutta rangaista virheellisestä pysäköinnistä. ParkCom Oy valitti asiassa hovioikeuteen.

Lue lisää aiheesta artikkelissa "ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa"

Perustuslainvastainen lakihanke

Oikeusministeriö on huhtikuussa 2008, voimakkaan valvontayhtiöiden harrastaman lobbauksen jälkeen, kertonut suunnitelmistaan aloittaa lain valmistelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Tämä laki astuisi voimaan aikaisintaan 2010-2011, mikäli se hyväksytään eduskunnassa. Asiassa säädettäväksi aiottu laki on perustuslainvastainen, koska perustuslain 124 § mukaisesti julkinen hallintotehtävä ja siihen mahdollisesti sisältyvä oikeus rangaista (kirjoittaa pysäköintivirhemaksu) on merkittävää julkisenvallan käyttöä jota ei voi perustuslain mukaan antaa tehtäväksi muille kuin laissa erikseen määrätylle viranomaiselle. Vantaan käräjäoikeus totesi jouluna 2007 että julkisen vallan käyttö ei ole osa omistusoikeutta, vaikka oikeusministeriö ja valvontayhtiöt ovat väittäneet muuta. Suomessa tuomioistuin päättää nykytilanteesta, ei oikeusministeriö. Vaikka laki aikanaan tulisikin voimaan sillä ei olisi merkitystä nykyiseen tilanteeseen.

Lue lisää aiheesta artikkelissa "Laiton lailliseksi lainvastaisesti"

Vastuu toiminnasta

ParkCom Oy:n hävitessä maksuja tuskin pystyttäisiin kokonaismääräisesti perimään takaisin valvontayhtiöltä. Korvausvastuu voi kuitenkin siirtyä myös palvelun tilaajalle, eli tässä tapauksessa taloyhtiöiden hallituksille, isännöitsijöille ja muille kiinteistönomistajille kuten kauppakeskuksille. Valvontayhtiöt ja oikeusministeriö ovat väittäneet kyseessä olevan kiinteistön omistajan omistusoikeuteen liittyvä oikeus määrätä pysäköinninehdoista. Oikeus olisi nimenomaan siis kiinteistönomistajalla, joka delegoi valvonnan valvontayhtiölle. Delegointi ei poista juridista vastuuta. Jos käräjäoikeuden päätös pitää loppuun asti, myös palvelun tilannut voi olla vastuussa laittomasti perityistä maksuista. Tämä voi jatkossa aiheuttaa harmaita hiuksia monille kauppakeskusten kiinteistöpäälliköille sekä talohallituksen jäsenille ja isännöitsijöille.

Lue lisää aiheesta artikkelissa "Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta"

Kuka voittaa ja kuka häviää?

Mikäli ParkCom Oy häviää hovioikeudessa, eikä käsittely etene korkeimpaan oikeuteen, muodostuu hovioikeuden päätöksestä käytännössä ennakkotapaus jota voidaan soveltaa kaikkiin maksuihin joita valvontayhtiöt ovat autoilijoilta perineet lainvastaisesti vuodesta 2004 asti. Häviön jälkeen valvontayhtiöiden olisi turha viedä uusia tapauksia oikeuteen toiminnan tuomitseva ennakkopäätös allaan. Päätös heijastuisi suoraan myös kaikkien muidenkin valvontayhtiöiden toimintaan kuten ParkPatrol Finland Oy:n ja jyväskyläläisen Park Service Oy:n. Toisaalta, jos ParkCom Oy voittaisi hovioikeudessa, eikä asiaa käsiteltäisi korkeimmassa oikeudessa, muodostuisi päätöksestä käytännössä valvontayhtiöiden toiminnan laillistava ennakkotapaus. Tämän jälkeenkin kaikilla maksunsa maksamatta jättäneillä pitäisi olla aikaa maksaa valvontamaksu ilman erityisiä seuraamuksia.

Valvontayhtiöiden toiminnan laillistava päätös olisi kohtalokas isku suomalaiselle oikeusturvalle. Ajatus yksityisestä sakottamisesta on harvinaisen vastemielinen enkä usko että kerran avattu ovi sulkeutuu enää koskaan uudelleen. Yksityinen "sakottaminen" sopimusoikeudellisin perustein yleistyisi myös monilla muilla aloilla.

Lue lisää lukijan artikkelissa "Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta"

Prosessi saatettava loppuun

Kävi oikeudenkäynnissä kuinka tahansa, tärkeintä on, että asia on viimein puitu oikeusprosessissa läpi perinpohjin. On selvää että lopputulos ei miellytä kaikkia. Kuluttajaviraston hampaaton ote asiassa on ollut järkyttävän laiminlyövää ja kuluttajaviraston toiminnan periaatteiden vastaista. ParkCom Oy kerkisi toimia ja kerätä kyseenalaisia maksuja kolme vuotta ennen kuin valvontayhtiöllä oli kanttia viedä asiassa ketään oikeuteen. Menettely ei varmasti ollut sattumaa. Kolmessa vuodessa toimintaa kerkiää laajentaa, vakiinnuttaa ja aina valitettavasti löytyy ihmisiä jotka ilman minkäänlaista kyseenalaistamista maksavat laskun kuin laskun. Tarkoitus ei voi pyhittää keinoja.

Huvittavinta tilanteessa on, että valvontayhtiöillä on ollut mittava intressi saada aikaan laki toiminnasta, joka yhtiöiden mielestä on kokoajan ollut suomen lain mukaista. Oikeusoppineet ovat kohtuullisen yksimielisiä siitä, että nykyisen lainsäädännön valossa ParkCom Oy:n häviö hovissa on erittäin todennäköinen. Nähtäväksi voi tietysti jäädä minkälainen vaikutus oikeusministeriöllä ja lakihankkeella on riippumattomaan tuomioistuimeen?