ParkCom Oy hovioikeudessa 17.9.2008

Yksityisen pysäköinninvalvonnan kohtalon hetkiä ratkaistaan Helsingin hovioikeudessa 17.9.2008. Päätös asiassa lienee odotettavissa vasta lokakuussa.

Vantaan käräjäoikeus antoi yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan päätöksensä 14.12.2007 (tuomio 07/11275). Vantaan käräjäoikeuden tuomion mukaan yksityinen valvontayhtiö ParkCom Oy:llä ei ole oikeutta kirjoittaa yksityisoikeudellisia maksuja virheellisestä pysäköinnistä. Vaikka maksua nimitetäänkin valvontamaksuksi kyseessä on lain tarkoittama pysäköintivirhemaksu jolloin kyse on myös julkisen vallan käytöstä. Laki pysäköintivirhemaksusta (3.4.1970/248), tieliikennelaki (3.4.1981/267) ja korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen 1996-A-55 perusteella pysäköintivirhemaksun voi kirjoittaa vain poliisi tai kunnallinen pysäköinninvalvonta. Tämä koskee myös yksityisiä alueita. Kiinteistön- tai tontin omistajalla on oikeus päättää pysäköinninehdoista eli käytännössä siitä, veloitetaanko pysäköinnistä. Pysäköinnin maksullisuus on kuitenkin eri asia kuin esimerkiksi pysäköintikiekon käyttämättä jättämisestä määrätty rangaistusmaksu ilmaisella pysäköintialueella tai liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen tai pelastuslain rikkominen taloyhtiön pihalla. Omistusoikeus ei sisällä oikeutta rangaista virheellisestä pysäköinnistä. ParkCom Oy valitti asiassa hovioikeuteen.

Lue lisää aiheesta artikkelissa "ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa"

Perustuslainvastainen lakihanke

Oikeusministeriö on huhtikuussa 2008, voimakkaan valvontayhtiöiden harrastaman lobbauksen jälkeen, kertonut suunnitelmistaan aloittaa lain valmistelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Tämä laki astuisi voimaan aikaisintaan 2010-2011, mikäli se hyväksytään eduskunnassa. Asiassa säädettäväksi aiottu laki on perustuslainvastainen, koska perustuslain 124 § mukaisesti julkinen hallintotehtävä ja siihen mahdollisesti sisältyvä oikeus rangaista (kirjoittaa pysäköintivirhemaksu) on merkittävää julkisenvallan käyttöä jota ei voi perustuslain mukaan antaa tehtäväksi muille kuin laissa erikseen määrätylle viranomaiselle. Vantaan käräjäoikeus totesi jouluna 2007 että julkisen vallan käyttö ei ole osa omistusoikeutta, vaikka oikeusministeriö ja valvontayhtiöt ovat väittäneet muuta. Suomessa tuomioistuin päättää nykytilanteesta, ei oikeusministeriö. Vaikka laki aikanaan tulisikin voimaan sillä ei olisi merkitystä nykyiseen tilanteeseen.

Lue lisää aiheesta artikkelissa "Laiton lailliseksi lainvastaisesti"

Vastuu toiminnasta

ParkCom Oy:n hävitessä maksuja tuskin pystyttäisiin kokonaismääräisesti perimään takaisin valvontayhtiöltä. Korvausvastuu voi kuitenkin siirtyä myös palvelun tilaajalle, eli tässä tapauksessa taloyhtiöiden hallituksille, isännöitsijöille ja muille kiinteistönomistajille kuten kauppakeskuksille. Valvontayhtiöt ja oikeusministeriö ovat väittäneet kyseessä olevan kiinteistön omistajan omistusoikeuteen liittyvä oikeus määrätä pysäköinninehdoista. Oikeus olisi nimenomaan siis kiinteistönomistajalla, joka delegoi valvonnan valvontayhtiölle. Delegointi ei poista juridista vastuuta. Jos käräjäoikeuden päätös pitää loppuun asti, myös palvelun tilannut voi olla vastuussa laittomasti perityistä maksuista. Tämä voi jatkossa aiheuttaa harmaita hiuksia monille kauppakeskusten kiinteistöpäälliköille sekä talohallituksen jäsenille ja isännöitsijöille.

Lue lisää aiheesta artikkelissa "Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta"

Kuka voittaa ja kuka häviää?

Mikäli ParkCom Oy häviää hovioikeudessa, eikä käsittely etene korkeimpaan oikeuteen, muodostuu hovioikeuden päätöksestä käytännössä ennakkotapaus jota voidaan soveltaa kaikkiin maksuihin joita valvontayhtiöt ovat autoilijoilta perineet lainvastaisesti vuodesta 2004 asti. Häviön jälkeen valvontayhtiöiden olisi turha viedä uusia tapauksia oikeuteen toiminnan tuomitseva ennakkopäätös allaan. Päätös heijastuisi suoraan myös kaikkien muidenkin valvontayhtiöiden toimintaan kuten ParkPatrol Finland Oy:n ja jyväskyläläisen Park Service Oy:n. Toisaalta, jos ParkCom Oy voittaisi hovioikeudessa, eikä asiaa käsiteltäisi korkeimmassa oikeudessa, muodostuisi päätöksestä käytännössä valvontayhtiöiden toiminnan laillistava ennakkotapaus. Tämän jälkeenkin kaikilla maksunsa maksamatta jättäneillä pitäisi olla aikaa maksaa valvontamaksu ilman erityisiä seuraamuksia.

Valvontayhtiöiden toiminnan laillistava päätös olisi kohtalokas isku suomalaiselle oikeusturvalle. Ajatus yksityisestä sakottamisesta on harvinaisen vastemielinen enkä usko että kerran avattu ovi sulkeutuu enää koskaan uudelleen. Yksityinen "sakottaminen" sopimusoikeudellisin perustein yleistyisi myös monilla muilla aloilla.

Lue lisää lukijan artikkelissa "Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta"

Prosessi saatettava loppuun

Kävi oikeudenkäynnissä kuinka tahansa, tärkeintä on, että asia on viimein puitu oikeusprosessissa läpi perinpohjin. On selvää että lopputulos ei miellytä kaikkia. Kuluttajaviraston hampaaton ote asiassa on ollut järkyttävän laiminlyövää ja kuluttajaviraston toiminnan periaatteiden vastaista. ParkCom Oy kerkisi toimia ja kerätä kyseenalaisia maksuja kolme vuotta ennen kuin valvontayhtiöllä oli kanttia viedä asiassa ketään oikeuteen. Menettely ei varmasti ollut sattumaa. Kolmessa vuodessa toimintaa kerkiää laajentaa, vakiinnuttaa ja aina valitettavasti löytyy ihmisiä jotka ilman minkäänlaista kyseenalaistamista maksavat laskun kuin laskun. Tarkoitus ei voi pyhittää keinoja.

Huvittavinta tilanteessa on, että valvontayhtiöillä on ollut mittava intressi saada aikaan laki toiminnasta, joka yhtiöiden mielestä on kokoajan ollut suomen lain mukaista. Oikeusoppineet ovat kohtuullisen yksimielisiä siitä, että nykyisen lainsäädännön valossa ParkCom Oy:n häviö hovissa on erittäin todennäköinen. Nähtäväksi voi tietysti jäädä minkälainen vaikutus oikeusministeriöllä ja lakihankkeella on riippumattomaan tuomioistuimeen?

Sananvapautta ja loukattua kunniaa

Suomessa sananvapaus on turvattu perustuslain (11.6.1999/731) 12 §:ssä; "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä." Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita vapautusta oikeudellisesta vastuusta. Sananvapaus tarkoittaa käytännössä oikeutta esittää mielipiteensä ilman että mielipiteen kertomista yritetään sensuroida tai estää etukäteen. Suomessa ei siis pitäisi olla ennakkosensuuria. Jälkeenpäin voidaan joutua selvittämään onko mielipidettä esitettäessä syyllistytty rikokseen, kuten kunnian- tai yksityisyydensuojan loukkaamiseen. Sananvapaus antaa siis periaatteessa oikeuden sanoa mitä tahansa, mutta ei välttämättä ilman seuraamuksia.

Sananvapaus on perustuslaissa turvattu perusoikeus. Sananvapautta on kuitenkin lakiteitse rajoitettu joissakin tapauksissa. Esimerkiksi kuvaohjelmien ennakotarkastukset ennen julkaisua kun kohderyhmänä on alle 18 vuotiaat.

Internetin suosion nousu, blogit, sähköpostit ja keskustelupalstat ovat pelästyttäneet suomalaisen hallintokoneiston ja viranomaiset. Ensimmäisen kerran tämä nähtiin tekijänoikeuslain hyväksymisen yhteydessä, jolloin päättäjien kauhuksi asiasta nousi suuren mittaluokan mediatapahtuma kun yksittäiset kansalaiset pystyivät selvittämään ja kommunikoimaan ja kertomaan mielipiteensä asiassa, helposti ja näkyvästi internetin palvelujen kautta. Osittain tämän ilmiön pelästyttämänä Suomessa otettiin vuonna 2007 käyttöön perustuslain vastaisesti liikenne- ja viestintämisteri Susanna Huovisen ajama ennakkosensuurijärjestelmä. Ennakkosensuuria perusteltiin lapsipornografian levittämisen estämisellä, vaikka todellisuudessa oli kyse Suomen hallituksen ja viranomaisten tarpeesta ja pyrkimyksestä rajoittaa sananvapautta ja keskustelua. Salaisiin listoihin perustuva ennakkonsensuurijärjestelmä oli helppo toteuttaa ratsastamalla lapsipornografian iljettävyydellä ja tuomittavuudella. Eikä ollut yllätys että lain voimaan tulon jälkeen ennakkosensuuria vaadittiin laajennettavaksi rasismiin, väkivaltaan, tekijänoikeuteen ja uhkapeleihin. Tästä on lyhytmatka tilanteeseen jossa viranomaiset pääsevät päättämään minkälaiset mielipiteet ja kirjoitukset ovat sallittuja. Mallia otetaan suoraan Kiinasta. Sananvapaus on olemassa kunhan olet samaa mieltä kuin viranomainen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.

Sanavapautta pitää vaalia ja siitä pitää keskustella. Sananvapaus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista jonka rajoittamiseen Suomessa on valitettavasti ryhdytty viime vuosien aikana yhä järeämmin keinoin. Sanavapautta on puolustettava nyt. Jos sananvapaus päästetään murenemaan, myöhemmin sen puolustaminen on mahdotonta.

Kunnianloukkaus

Kunnianloukkaus on ehkä yleisin rikoslaissa säädetty rikos yksityisyyden suojan lisäksi johon syyllistytään sananvapauden perusteella. Kunnianloukkaus on säädetty rikoslaissa (19.12.1889/39) 24 luku 9 § ja 10 §. Kunnianloukkaus on kyseessä silloin kun esittää toisesta valheellisen tai vihjaavan tiedon joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai aiheuttaa häneen kohdistuvaa halveksuntaa tai edellä tarkoitetulla tavalla halventaa toista. Kunnianloukkaus voi olla törkeä mikäli rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai loukkaus aiheuttaa erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa ja kärsimystä.

Lain 9 §:ssä on erikseen säädetty, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua joka kohdistuu henkilön menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä tai taiteessa tai muussa julkisessa toiminnassa ja arvostelu ei pääsääntöisesti ylitä sitä mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Oikeudesta saatujen ennakkopäätösten perusteella julkisuuden henkilön, kuten poliitikon tai yrityksen toimitusjohtajan tulee kestää huomattavasti normaalista poikkeavaa tai rajumpaa arvostelua.

Oikeushenkilöillä ei ole sellaista kunniaa jota pääsääntöisesti voitaisiin loukata. Oikeushenkilöllä tarkoitetaan henkilöiden tai pääomien yhteenliittymää. Tällaisia ovat mm. osakeyhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset, yritykset, säätiöt ja julkisyhteisöt kuten valtiot, kunnat ja seurakunnat. Yrityksen, kunnan tai valtion kunniaa ei siis voi loukata.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut kunnianloukkaustapauksissa, että lähtökohtaisesti oikean, vaikkakin kohteen kannalta kiusallisen tai epämielyttävän tiedon esittäminen ei ole kunnianloukkaus. Tosin paikkaansa pitävänkin tiedon levittämisestä voi joutua vastuuseen yksityisyyden suojaan kuuluvan tiedon levittämisestä.

Kunnianloukkaus ei edellytä yleisöä. Kunnianloukkaus voidaan tehdä kahden ihmisen välisessä keskustelussa joko suullisesti tai esimerkiksi kirjeen tai sähköpostin välityksellä. Solvaus ja herjaus eivät ole enää juridisesti käytössä. Ne on korvattu nykyisen rikoslain nimikkeillä kunnianloukkaus ja törkä kunnianloukkaus. Herjaus tarkoitti toisen henkilön halventamista tai syyttämistä perättömästä teosta. Solvaus puolestaan tarkoitti toisen kunnian loukkaamista yksittäisellä lauseella, nimittelyllä tai halventaen julkisesti.

Kunnianloukkaus on asianomistajarikos, joten uhrin tulee vaatia poliisilta rangaistusta tekijälle, jotta poliisi voisi tutkia asiaa. Mikäli rangaistusta ei vaadita tai ilmoitus perutaan, poliisi ei voi tutkia tapahtunutta. Poliisille tehtyjen tutkintapyyntöjen määrä kunnianloukkauksissa ovat lisääntyneet. Poliisien ammattitaito näiden rikosten selvittämisessä on puutteellinen. Turhan helposti kunnianloukkausten tutkimiseen käytetään kohtuuttomasti poliisin resursseja vaikka aihetta edes esitutkinnan aloittamiseen ei olisi. Monesti myös poliisin epävarmuus laintulkinnasta johtaa siihen että asia esitutkinnan jälkeen viedään syyttäjän pöydälle vaikka perusteita asian eteenpäin viemiseksi ei ole edes syyttäjällä. Turhat kunnianloukkaustutkimukset kuluttavat ali-resurssoidun poliisin aikaa paljon tärkeämpien rikosten selvittämisen kustannuksella.

Ovatko ihmiset sitten liian herkkänahkaisia? - "Kunniaton kunniaansa oikeudessa etsii". Voisin melkein väittää, että kun henkilö tuntee kunniaansa loukatun kovan arvostelun jälkeen on todennäköisesti arvostelu osunut suoraan maaliinsa. Ei savua ilman tulta. Blogin ylläpitäjät ovat saaneet vuosien aikana monia halventavia ja solvaavia ja uhkailevia viestejä joissa haukutaan mm. "hulluksi ja inhottavaksi paskiaiseksi sekä pahaksi ja vittumaiseksi ihmiseksi". Ei siitä oikeuteen tarvitse lähteä, diagnoosi on harvinaisen oikea.

Yhteiskunnan kehittymisen ja demokratian kannalta on äärimmäiseen tärkeää että kaikki mielipiteet saa tuoda esille. Yritysten ja viranomaisten toimintatapoja kuuluu ja niitä pitää myös saada arvostella. Mielipiteiden esittämisessä on tärkeää pysyä aiheessa. Arvostelu saa olla kovaa, kunhan se kohdistuu oikeisiin elementteihin, kuten toimintatapoihin, päätöksiin, palveluun, laillisuuteen, moraaliin, eettisiin arvoihin, hyötyyn, tarpeellisuuteen jne. Suoraan "henkilöön" kohdistuvat perättömät ja halventavat väitteet eivät kuulu demokraattiseen keskusteluun. Susanna Kurosta herjaavien viestien tuomat syytteet suomi24.fi palvelussa osoittivat, että nykyinen lainsäädäntö on riittävä valvomaan asiattomuuksien selvittelyä ilman että yhteiskunnan pitäisi puuttua sananvapauteen vielä lisää nykyisten rajoitusten lisäksi.

Yksittäisten ihmisten pitämät blogit ovat nostaneet yhteiskunnallisen keskustelun aivan uudelle tasolle. Valitettavasti näidenkin keskustelujen tyrehdyttämiseksi on viranomaisten suunnalta vaadittu toimenpiteitä kuten käyttäjien tunnistaumista, ennakko moderointia ja vastuun vierittämistä ylläpitäjille ja palvelun tarjoajille. Nämä vaatimukset tappaisivat vapaan keskustelun, mikä lienee tarkoituskin. Kuten suomi24.fi tapaus on osoittanut, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa palvelussaan julkaistuista viesteistä. Jokainen kirjoittaja vastaa aina itse omasta kirjoituksestaan. Esimerkiksi nykyisen lainsäädännön perusteella yksittäisten kansalaisten pitämien blogien ja keskustelupalstojen ylläpitäjät eivät ole vastuussa komenttipalstoille lähetetyistä viesteistä jos viestejä ei tarkisteta etukäteen.

Sananvapaus, kunnia ja kunnian loukkaaminen sekä yksityisyyden suoja ovat asioita joiden välillä on osattava luovia. Sananvapautta on suojeltava rohkeasti ja vilpittömästi - niin kauan kuin edes rippeet vapauksista on jäljellä.

Lue myös:
Loukkaako sinun operaattorisi sananvapautta?
Nettisensuuri iskee
Rikosilmoitusta ja esitutkintaa

EFFI: Sananvapaus

Haitallista melua

Ilta hämärtyy on aika käydä nukkumaan. Kaksi sekuntia kestävä vinkuva ääni ja lopuksi kuuluva terävä klonksahdus täyttävät makuuhuoneen hetkellisesti. Käännän kylkeä ja yritän nukkua. Ääni kuuluu hetken kuluttua uudelleen. Herään, en saa unta, jään vaistomaisesti odottamaan seuraava hiljaisuuden rikkovaa vingahdusta.

Terveydensuojelulain (19.8.1994/763) tarkoituksena on edistää yksilön ja yhteisön terveyttä ja ylläpitää ympäristöä, sekä ehkäistä ja vähentää sellaisia tekijöitä joista voi seurata terveyshaittoja. Alueellinen terveydensuojelu kuluu läänien alueella lääninhallituksille. Kunnan tehtävänä on omalla alueellaan edistää ja valvoa terveydensuojelua, jotta asukkailla olisi terveellinen elinympäristö. Kunnassa on siis oltava terveydensuojeluviranomaiset. Helsingissä viranomainen on ympäristölautakunta ja valvontatyötä tekevät ympäristövalvontyksikkö ja siellä ympäristötarkastajat.

Terveyshaittoja on monenlaisia. Yleisimpiä, esimerkiksi kerrostaloasunnoissa esiintyviä haittoja ovat melu, haju, savu, kosteus, pöly, epäpuhtaudet, ilmanvaihto-ongelmat ja asunnon lämpötila.

Asukkailla on oikeus elää asunnossaa altistumatta sellaisille terveyshaitoille, jotka ohjearvojen mukaisesti, ympäristöviranomaisten toimesta tulkitaa haitallisiksi. Artikkelin alussa olevassa esimerkkitapauksessa kyse on taloyhtiön hissin pysähtymisäänen kuulumisesta yläkerran asuntoon. Asukkaan ensimmäinen tehtävä on keskustella meluongelmasta isännöitsijän kanssa ja pyytää häneltä toimenpiteitä asian korjaamiseksi. Mikäli isännöitsijän kanssa neuvottelut ja toimenpiteet eivät johda toivottuun lopputulokseen asukas voi kääntyä asiassa kunnan terveysviranomaisten puoleen. Isännöitsijöillä on taipumuksena vähätellä terveyshaittoihin liittyviä ongelmia, koska ongelmien korjaaminen voi monesti olla taloyhtiöille ja sitä myöten taloyhtiöiden muille osakkaille hyvin kallista. Isännöitsijän mielipiteeseen, puolueettomuuteen ja asiantuntemukseen kannattaa siis suhtautua suurella varauksella!

Asukas voi tehdä toimenpidepyynnön kunnan terveydensuojeluviranomaisille kirjeitse ja monesti myös sähköpostilla. Kunnan ympäristötarkastajat suorittavat katselmuksen asunnossa ja selvitttävät terveyshaitan olemassaolon. Tarkastajat tekevät kohteessa mittauksia ja tutkimuksia. Tarkastukset ja mittaukset eivät ole ilmaisia. Kustannukset maksaa kuitenkin kiinteistön omistaja ei asukas. Tarkastuksen kohteena voivat olla myös selvityspyynnön tehneen asukkaan asunnon lisäksi toisen asukkaan asunto tai kiinteistön yhteiset- tai suljetut tilat. Toisen asukkaan asunto tulee kysymykseen silloin kun terveyshaitan katsotaan mahdollisesti aiheutuvan toisen asukkaan asunnosta tai toiminnasta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tupakansavu tai virheellisesti asennetusta parketista kuuluva melu. Viranomaisten tarkastuspäätöksestä ei voi valittaa, eikä kiinteistön omistaja tai tarkastuksen kohteena oleva toinen asukas voi estää tarkastuksen suorittamista.

Jos terveyshaitan olemassaolo todetaan, terveydenvalvontaviranomaiset, monesti siis ympäristökeskus tai ympäristölautakunta voivat antaa kiinteistön omistajalle korjausmääräyksen. Mikäli isännöitsijä tai taloyhtiö ei korjausta suorita päätöstä voidaan tehostaa uhkasakolla. Viranomaiseen tekemään korjausmääräykseen on mahdollisuus hakea muutosta hallinto-oikeudelta ja edelleen korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Räikeimmissä tapauksissa kunnan viranomaisella on myös mahdollisuus määrätä annettu päätös noudatettavaksi kiinteistön omistajan muutoksenhausta huolimatta.

Artikkelin esimerkin mukaisessa hissin aiheuttamassa meluhaitasta makuuhuoneessa, keskiäänitaso saa päiväsaikaan olla enintään 35 dB ja yöaikaan enintään 30 dB. Hissin aiheuttama ääni on kuitenkin hetkellinen melutapahtuma jolloin arvioidaan tarvittaessa myös melun kestoa ja toistuvuutta. Mitä isompi taloyhtiö sitä useammin hissi on liikkeessä.

Asukkaiden on kuitenkin hyvä tiedostaa, että isännöitsijän välinpitämättömään asenteeseen ei tarvitse tyytyä. Viranomaiset voivat mitata tilanteen ja määrätä ongelman korjattavaksi. Mikäli olet muuttanut juuri valmistuneeseen asuntoon kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti edellämainittuihin terveyshaittoihin. Monissa tapauksessa rakennusmääräykset ovat huomattavasti tiukemmat kuin terveyshaitoista annetut määräykset. Moni ongelma esimerkiksi melun suhteen voidaan korjauttaa rakennusvirheen perusteella heti asuntoon muuton jälkeen. Myöhemmin asiaa arvioitaessa käytetään terveydellisiä perusteita, jolloin korjausmääräykseen johtavat raja-arvot voivat olla huomattavastikin korkeammat.