Sikainfluenssa, osa 2 - Rokote on terveysriski

Sikainfluenssa (H1N1) -rokotukset on aloitettu Suomessa. Suomessa käytössä olevat rokotteet ovat GlaxoSmithKlinen Pandemrix-rokotetta.

Sikainfluenssahysterian nousu on ollut kultakaivos lääkeyhtiöille. Rokotteita on kehitetty poikkeavan nopealla aikataululla samalla kun testausprosessissa on oikaistu hyvinkin radikaalisti. Lääkeyhtiöiden taloudellinen voitontavoittelu on ajanut rokotteen turvallisuuden ohi. Todellisuudessa rokotteissa käytettyjen ainesosien vaikutuksia ei ole tarpeeksi tutkittu eikä rokotteen kokonaisvaikutusta yksilön terveyteen ole arvioitu riittävästi.

Sikainfluenssarokotteen vastustus on kasvanut. Tämä on hyvä asia. Ihmiset ovat heränneet huomaamaan testaamattoman rokotteen vaarallisuuden. Tutkijat puhuvat kokonaishyödystä. Jopa arkkiatri Risto Pelkonen otti asiaan kantaa Helsingin Sanomien artikkelissa moittien hoitohenkilökunnan kieltäytymistä rokotteista. Risto Pelkosen mielestä hyöty on moninkertainen verrattuna haittoihin. Ehkä yhteiskunnan näkökulmasta, mutta ei yksilön. Yksilön kannalta turvallisuudella on kuitenkin oleellisin merkitys ja huonosti testattu rokote on vakava riski. Muutama sata tai tuhat rokotteeseen kuollutta, vahingoittunutta sikiötä tai terveytensä menettänyttä ihmistä ei merkitse kokonaisuudessa mitään, paitsi niille, joiden kohtaloksi tulee kärsiä, kuolla tai menettää terveytensä yhteiskunnan hyväksi. Risto Pelkosenkin on hyvä syyllistää ja asiattomasti painostaa hoitohenkilökuntaa hyvin tietoisena siitä, että hän ei tule olemaan henkilökohtaisesti vastuussa rokotteen aiheuttamista haitoista. Inhimillisellä kärsimyksellä ei pitäisi leikkiä, edes arkkiatrin.

Rokotteista on pääsääntöisesti hyötyä. Niiden avulla on hävitetty monia sairauksia. Sikainfluenssarokotteen osalta ja yksilön näkökulmasta huonosti testatun ja kiireellä valmistetun vajavaisen rokotteen ottaminen on henkilökohtainen terveysriski. Henkilökohtainen siksi, että Suomessa viranomaiset kuten Lääkelaitos ja THL eivät vastaa rokotteen aiheuttamista haittavaikutuksista. Kun päätös rokotusten aloittamisesta on tehty, rokotejunaa ei pysäytä enää mikään. Tämän vuoksi viranomaisten vakuuttelut rokotteen turvallisuudesta ovat sanahelinää. Lääkelaitoksen ja THL:n tutkijoilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin vakuuttaa kansalaiset rokotteen turvallisuudesta ja kiistää tai vähätellä riskien olemassaoloa. Kukaan ei tule myöntämään rokotteeseen sisältyvää terveydellistä riskiä vaikka tämä olisikin tiedossa. Totuus rokotteen turvallisuudesta ei tule julki viranomaisten vakuutteluista.

Sikainfluenssarokotteeseen ja sen haittavaikutuksiin löytyy riittävästi tietoa internetistä joten jokainen voi haarukoida tietomäärästä itsenäisesti ne väitteet joiden perusteella päättää rokotteen ottamisesta. Informaatiota kannattaa kuitenkin hakea myös muualta kuin viranomaisten kotisivuilta tai virallisista lähteistä. Kannattaa myös miettiä viranomaisten luotettavuutta ainoana oikeana tiedonlähteenä.

On hyvä muistaa että kenenkään ei tarvitse rokotetta ottaa vasten tahtoaan. Erityisesti vanhempien tulisi miettiä haluavatko he vaarantaa lastensa terveyden sallimalla lasten rokotukset. Lasten rokottamiseen tarvitaan aina vanhempien lupa. Sikainfluenssaa ei ole luokiteltu enää vaaralliseksi tartuntataudiksi eikä kesällä povattua valtaisaa epidemiaa ole lupauksista huolimatta saapunut. Pari tuhatta sairastunutta viiden miljoonan ihmisen joukosta ei ole epidemia.

Epidemiaa tai ei, on syytä miettiä kumpi aiheuttaa vahinkoa yksilölle enemmän - rokote vai sairaus? Kumpi tulee tappamaan enemmän ihmisiä - rokote vai sairaus? Aika näyttää.

Artikkelin lopuksi on kerätty muutamia asioita joita kannattaa miettiä ennen kuin ottaa peruuttamattoman pistoksen huonosti testattua rokotetta.

1. Sikainfluenssarokote altistaa Guillan-Barren-oireyhtymälle joka on äärimmäisen vakava hermostollinen sairaus. THL:n asiantuntuja Rose-Marie Ölander ei lehtiartikkelissa usko että rokotteella ja oireyhtymällä olisi yhteyttä. Kyse ei ole kuitenkaan uskosta. Asia olisi pitänyt selvittää ja tutkia ennen rokotteen käyttöönottamista. Lisäksi voisi perustellusti miettiä onko asiantuntijalla mitään muuta mahdollisuutta edes vastata kysymykseen kuin haittavaikutuksen kieltäminen.

2. WHO suosittelee että raskaana oleville tarjotaan ensisijaisesti adjuvantiton rokote, eli rokote ilman lisäaineitta, jonka haittavaikutuksia sikiölle ei ole tutkittu. Suomessa WHO:n suositusta ei noudateta vaan raskaana oleville naisille annetaan rokote jonka lisäaine voi olla vaarallinen sikiölle. THL:n tutkimusprofessori Petri Ruutu kiistää väitteen vaikka rokotteita ei ole edes koskaan testattu raskaana olevilla. Sveitsissä on käytössä sama rokote kuin Suomessa. Sveitsi puolestaan rajoittaa rokotteen käyttöä. Rokotetta ei enää anneta alle 18-vuotiaille tai yli 60-vuotiaille rokotteen vaarojen takia.

3. Rokote aiheuttaa vakavia sivuoireita tai jopa käynnistää sikainfluenssan sairautena. Suomessa THL:n asiantuntija Ilkka Julkunen kertoo että oireet voivat olla korkeintaan paikallista kipua ja turvotusta jotka häviävät muutamassa päivässä. Pohjois-Ruotsissa on kuitenkin todettu rokotusten alkamisen jälkeen että jopa 80% rokotetuista ihmisistä saavat sikainfluenssan oireita kuten voimakasta kurkkukipua, korkeaa kuumetta ja lihassärkyä. Osa ihmisistä on joutunut jäämään pois töistä rokotteen ottamisen jälkeen. Ruotsissa on käytössä sama rokote kuin Suomessa. Ruotsi jatkaa rokotuksia sairastumistapauksista huolimatta. Viimeksi Ruotsista on raportoitu jo viisi rokotteeseen kuollutta.

4. Sikainfluenssarokotteet sisältävät elohopeaa. Rokotteet sisältävät vaihtelevia määriä tiomersaalia jonka koostumuksesta n. 49% on elohopeaa, joka muuttuu kehossa etyylielohopeaksi. Tiomersaali aiheuttaa erittäin voimakkaita yliherkkyyksiä.

5. Sikainfluenssarokotteen tarpeellisuus on hyvin kyseenalaista, puhumattakaan rokotteen turvallisuudesta. Enää 12% saksalaisista haluaa ottaa rokotteen. Saksassa nousi kohu rokotteen tehosteaineen aiheuttamista haittavaikutuksista sen jälkeen kun Saksan lääkäriliiton varapuheenjohtaja oli vaatinut WHO:n suositusten mukaisesti tehosteaineetonta rokotetta lapsille ja raskaana oleville. Suomessa viranomaiset kiistävät haittavaikutukset. Saksassa kävi myös ilmi että viranomaisille ja poliitikoille tilattiin "turvallisempaa" rokotetta kuin kansalaisille.

6. Sikainfluenssarokotukset nenäsumutteella saatetaan keskeyttää USA:ssa koska terveydenhuolto henkilökunta on vaatinut tuomioistuinta keskeyttämään rokotukset sillä perusteella että rokotteen turvallisuuden testaukset on laiminlyöty.

7. Sikainfluenssa on vaarallisuudeltaan samaa luokkaa kuin vuosittain kausi-influenssa. Harvardin yliopiston lääkärin Marc Lipsitch mukaan kuolleisuus olisi vain 0,007% luokkaa. Mikäli rokote toimisi 10% ajasta, miljoonan ihmisen rokottamisella ja altistamisella huonosti testatun rokotteen haitoille säästetään yksi ihmishenki. Kuinka monta haittavaikutustapausta mahtuu tuohon miljoonaan ihmisen joukkoon tai kuinka monta ihmistä tuosta miljoonasta kuolee turvattoman rokotteen takia?

8. Painostus ihmisten rokottamiseksi on alkanut myös Suomessa. Painostus on samankaltaista kuin 80-luvun sokeripalan aikana. Kun yksilö saa vakavia haittavaikutuksia hänet jätetään yksin. Lääkelaitos ja THL tulevat kiistämään loppuun asti vastuunsa ja kaikissa sairauksissa voidaan aina väittää syyksi jotain muuta kuin rokotetta. Suomessa on KKO:n päätös jossa sokeripalasta vakavasti ja pysyvästi loppuelämäkseen sairastunut lapsi sai mitättömät korvaukset valtiolta. Viranomaiset kiistivät vastuunsa loppuun asti. Hoitohenkilökuntaan kohdistuva painostus on saanut joissakin paikoissa hyvin rumia piirteitä. Ihmisillä on vapaus päättää omasta terveydestään ja terveytensä hoitoon liittyvistä riskeistä. Blogi ottaa mielellään vastaan tietoa niistä työnantajista tai viranomaisista jotka asiattomasti kiristävät ja painostavat ihmisiä rokotteen ottamiseksi.

9. THL:n luotettavuus oikean tiedon lähteenä on pudonnut nollaan. Pekka Puskan julkiset kommentit sikainfluenssasta ja yleisestä rokotevastaisuudesta ovat todellisuudessa osoittaneet Pekka Puskan ammattitaidottomuuden ja epätoivoisen yrityksen taistella Internetin mediavirtaa vastaan vaihtoehtoisena tiedonlähteenä. Puskan pitäisi muistaa, että nykypäivänä yksipuolista propagandaa ei ole niin helppo levittää. THL:n puolueettomuutta ravistaa vahvasti myös mediasta saatu tieto, jonka mukaan THL saa 6:n miljoonan euron edestä tukea lääketehtaalta, jonka rokotteet ovat sitten yllättäen valittu suomalaisten rokotteeksi ilman kilpailua. Jos tämä pitää paikkansa, onko ihme että THL:n mielestä rokotteissa ei ole mitään vikaa? Yleensä tämänkaltaista toimintaa kutsutaan korruptioksi.

10. 30.10.2009 on raportoitu epävirallisesti ensimmäisiä rokotteeseen kuolleita ihmisiä ympäri eurooppaa. Ruotsalaisen median mukaan pelkästään Ruotsissa rokotteeseen on kuollut jo 5 henkilöä.

Lue:
Rokotusinfo
Antti Heikkilä
Rajuja sivuvaikutuksia
Otatko sinä sikainfluessa rokotteen? (Iltasanomien galluppi)
Vaccination Dangers
Lapsille suunnattu propaganda video
Rokote halvaannutti
GlaxoSmithKline myöntää että rokote ei ole testattu asianmukaisesti
Rokotevalmistajat saivat syytesuojan USA:ssa haittavaikutuksia vastaan
65 % ranskalaisista, 30 % englantilaisista ja 15 % suomalaisista hoitajista: emme ota H1N1-rokotetta

Lue myös:
Sikainfluenssa, osa 1
Olen pahoillani että luon artikkelisi liian myöhään

LUKIJAN ARTIKKELI: Valtionsyyttäjän hätiköity ratkaisu ParkCom-jutussa

Valtionsyyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen asiassa, joka koski ParkCom Oy:n toimitusjohtajan epäiltyä virkavallan anastusta. Päätös saattaa olla aivan oikea, mutta sen perustelut ja ajoitus juuri ennen korkeimman oikeuden linjausta yksityisen pysäköinninvalvonnan laillisuudesta oudoksuttavat.

Valtionsyyttäjän ratkaisu merkitsee sitä, että hänen näkemyksensä mukaan valvontayhtiö ei ole toiminnassaan syyllistynyt mihinkään rikokseen. Ratkaisu ei merkitse sitä, että valvontamaksun maksamista koskeva sopimus syntyisi valvontayhtiön väittämällä tavalla, tai että tällainen sopimus olisi lain mukainen. Syyttämättäjättämisratkaisun perusteluissa nimenomaisesti todetaan, että maksujen sitovuus ja kohtuullisuus ovat siviilioikeuteen kuuluvia asioita, eikä niiden ratkaiseminen kuulu valtionsyyttäjän toimivaltaan.

Vantaan käräjäoikeus sekä Helsingin hovioikeus ovat aikaisemmin hylänneet ParkCom Oy:n velkomuskanteen valvontamaksunsa maksamatta jättänyttä autoilijaa vastaan. Tuomioitten perustelujen mukaan valvontamaksun määräämisessä on ollut tosiasiassa kyse julkisen vallan käytöstä ja maksu on siten ollut, kuten hovioikeus asian ilmaisi, selvästi lain vastainen.

Juttu on nyt korkeimman oikeuden ratkaistavana. Valituslupapäätöksen mukaan ratkaistavana on ensinnäkin kysymys siitä, syntyikö valvontayhtiön ja autoilijan välille sopimusta. Toisaalta jutussa on ratkaistavana kysymys siitä, sitoiko valvontamaksun maksamista koskeva ilmoitus autoilijaa – toisin sanoen voidaanko sopimusta pysäköinninvalvonnasta ParkCom Oy:n harjoittamassa muodossa ylipäänsä tehdä. Korkein oikeus ei siis ratkaise pelkkää sopimuksen syntymistä koskevaa oikeuskysymystä, vaan se antaa samalla myös ennakkopäätöksen siitä, onko ParkCom Oy:n harjoittama toiminta merkinnyt tosiasiassa julkisen vallan käyttöä vai ei.

Tätä silmälläpitäen on varsin erikoista, että valtionsyyttäjä on täysin tietoisena siitä, että korkein oikeus tulee pian antamaan asiaa koskevan prejudikaatin eli ennakkopäätöksen, tehnyt oman ratkaisunsa odottamatta ylimmän oikeusasteen linjausta asiassa. Odottelu olisi ollut perusteltua jo siitä syystä, että silloin valtionsyyttäjä olisi ainakin voinut yhdenmukaistaa päätöksensä perustelut korkeimman oikeuden perustelujen kanssa. Nyt eri lainkäyttäjien asiaa koskevat ratkaisut näyttävät olevan räikeässä ristiriidassa keskenään, ja tämä on tietenkin omiaan herättämään kansalaisissa epäluottamusta lainkäytön asianmukaisuuteen ja ylimpien lainkäyttäjien ammattitaitoon.

Rikosoikeudellinen syyllisyys edellyttää kahden elementin täyttymistä, objektiivisen ja subjektiivisen. Ensinnäkin täytyy olla teko, jonka objektiivisesti havaittava seikasto täyttää jonkun rikoksen tunnusmerkistön. Oikeustieteessä puhutaan subsumptiosta – teosta on kyettävä muodostamaan sellainen paikkansa pitävä kielellinen ilmaus, joka on yhtäpitävä jonkin laissa tekohetkellä kielletyksi säädetyn teon tunnusmerkistön kanssa. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Lisäksi vaaditaan myös subjektiivisen elementin täyttymistä – teon täytyy olla tahallinen tai osoittaa tekijässään vähintäänkin moitittavaa huolimattomuutta.

Esimerkiksi, jos henkilö ottaa epähuomioissa toisen henkilön omistamat käsineet naulakosta luullen niitä omikseen, tahallisuus jää puuttumaan ja tekijää ei tuomita rikoksesta. Sen sijaan jos tekijä ottaa käsineet tietoisena siitä, että ne kuuluvat jollekin toiselle, hän toisin sanoen anastaa ne, syyllistyy hän rikokseen. Vastaavasti jos henkilö ajaa polkupyörällä holtittomasti ja törmää näyteikkunaan, joka rikkoutuu, hän syyllistyy rikokseen. Jos hän puolestaan ajaa olosuhteitten vaatimaa huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen ja horjahtaa esimerkiksi äkillisen tuulenpuuskan johdosta tai joku tönäisee häntä väkijoukossa ja hän tästä syystä törmää näyteikkunaan, kyseessä on tapaturma, eikä pyöräilijä syyllisty rikokseen. Täysin sama objektiivinen tunnusmerkistö voi siis joko merkitä rikosta tai sitten ei, riippuen tästä subjektiivisestä elementistä eli tekijän tahallisuudesta, tarkemmin sanottuna tahallisuuden asteesta.

ParkCom Oy:n jutussa valtionsyyttäjän ratkaisussa ihmetyttää se, että aikaisemmin sekä käräjäoikeus että hovioikeus ovat nimenomaan katsoneet, että yrityksen toiminnassa on ollut kyse julkisen vallan käytöstä. Tämä kysymys on nyt korkeimman oikeuden ratkaistavana. Ratkaisu tähän kysymykseen on erittäin keskeinen syyteharkinnassa.

Syyteharkintaratkaisua tehtäessä täytyy siis ensin tutkia, onko olemassa mitään sellaista tekoa, joka voisi täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkistön. Nyt valtionsyyttäjä on jo ”etukäteen” tehnyt päätöksen, että ei ole, vaikka tämä nimenomainen kysymys on parhaillaan korkeimman oikeuden ratkaistavana!

Jos korkeimman oikeuden vastaus on se, että toimintaa ei ole pidettävä julkisen vallan käyttönä, niin silloin syyteharkinta on helppo tehdä. Virkavallan anastus -nimisen rikoksen tunnusmerkistö edellyttää sellaisen teon tekemistä, jonka saa tehdä vain laissa toimivaltaiseksi määritelty viranomainen. Koska teon objektiivinen tunnusmerkistö ei täyty, rikosta ei ole.

Jos korkein oikeus puolestaan linjaa, että pysäköinninvalvontamaksujen asettamista on pidettävä yrityksenä käyttää julkista valtaa, niin silloin vasta voidaan ryhtyä tutkimaan tuota subjektiivista elementtiä – onko ParkCom Oy:n toimitusjohtaja kenties tahallaan esiintynyt viranomaisena vai onko hän hyvässä uskossa ja perustellusti luullut, että toiminta olisi laillista. Sitten pitäisi arvioida, voitiinko hänen edellyttää ymmärtäneen toiminnan olleen lain vastaista, vai onko kysymys ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että erehtyminen on ollut anteeksiannettavaa ja toimitusjohtaja on toiminut asiassa vilpittömästi.

Näitten kysymysten ratkaisemiseksi toimitusjohtajaa olisi pitänyt kuulustella – julkisuudessa ei ole kerrottu, mihin asioihin ParkCom Oy:tä koskevassa rikostutkinnassa on keskitytty. Jos tätä tahallisuuskysymystä ei olisi esitutkinnassa riittävällä tavalla selvitetty, olisi valtionsyyttäjä voinut määrätä asiassa lisätutkinnan, jossa tarvittavat kuulustelut olisi tehty.

Ammattimainen syyteharkinta ParkCom Oy:n toimitusjohtajan rikosasiassa olisi edennyt siis edellä kuvatulla tavalla. Voidaan vain ihmetellä, minkä takia valtionsyyttäjä on halunnut tällä tavalla ”etuilla” ja tehdä päätöksen, joka aivan ilmeisesti tulee aiheuttamaan hämmennystä ja herättämään epäluottamusta lainkäyttöä ja ylimpä lainkäyttäjiä kohtaan. Valtionsyyttäjä olisi aivan hyvin voinut odotella korkeimman oikeuden linjausta asiassa riippumatta siitä, mikä on hänen oma näkemyksensä asiasta.

Kuten sanottu, päätöksen sisältö voi hyvinkin olla täysin oikea – ParkCom Oy on uskonut liikeideansa lainmukaisuuteen ja toiminnalle, jota Suomessa ei ole säännelty, on löytynyt jonkinlaista tukea muitten pohjoismaitten oikeuskäytännöstä. ParkCom Oy:n valvojat eivät ole esiintyneet viranomaisina, vaan toiminnan yksityisoikeudellinen luonne on tuotu esille.

Kyse on siitä, että lainkäyttäjien tulisi pyrkiä yhdenmukaisuuteen samaa asiaa eri prosesseissa koskevissa ratkaisuissaan. Tämänkaltaiset irtiotot eivät lisää luottamusta lainkäyttöön. Jos korkein oikeus päättää, että toiminnassa on ollut kyse julkisen vallan käytöstä, asettaa tämä valtionsyyttäjän ratkaisun perustelut hyvin outoon valoon. Tällaisen riskin välttämiseksi valtionsyyttäjän olisi pitänyt odottaa korkeiman oikeuden linjaus asiaan. Mitään tarvetta hätiköintiin syyteharkinnassa ei ollut.

ParkCom Oy:n vilpittömyys asiassa ja siten myös syyteharkinnan lopputulos voidaan kuitenkin myös perustellusti kyseenalaistaa. Toiminta aloitettiin jo vuonna 2004, mutta ensimmäiset velkomusasiat saatettiin tuomioistuimen ratkaistavaksi vasta useita vuosia myöhemmin, vaikka vaadittuja maksuja jätettiin maksamatta aivan alusta alkaen. ParkCom Oy on myöskin toiminut kulisseissa – se on tehnyt oikeusministeriölle aloitteen yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan lain säätämisestä ”alan epäselvyyksien selventämiseksi”. Samaan aikaan asiakkaille kuitenkin väitettiin, että toiminta olisi ehdottoman lainmukaista ja perustuisi Suomen lakiin, eikä mitään epäselvyyksiä olisi.

Niin ikään valvontayhtiön kotisivuillaan esittämät yksipuoliset laintulkinnat ja sille itselleen myönteisten viranomaispäätösten ja niitten osien esittely samaan aikaan, kun samat viranomaiset olivat tehneet myös lukuisia valvontayhtiölle kielteisiä päätöksiä, kertovat karua kieltään yrityksen johdon vilpittömyyden aitoudesta. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö toimintaa olisi ollut mahdollista harjoittaa huomattavasti rehellisemminkin siten, että lainsäädännön epäselvyydet toimintaan liittyen olisi tuotu avoimesti esille. Rehellinen toimija olisi myös hankkinut toiminnalleen niinsanotusti selkänojan, eli haastanut oikeuteen heti ensimmäisen maksamatta jättäneen toimintaan liittyvien epäselvyyksien välittömäksi ratkaisemiseksi. Jos ratkaisu olisi ollut, että toiminta oli lain mukaista, olisi bisnestä ollut huomattavasti helpompi kehittää, kun sitä ei olisi tarvinnut tehdä pelkkien väitteiden varassa. Jos toiminta olisi todettu laittomaksi, rehellinen yrittäjä olisi laittanut pillit pussiin heti, eikä vasta mahdollisesti aiheutettuaan kymmenille tuhansille ihmisille aiheetonta taloudellista vahinkoa.

Juuri edellämainitut ParkCom Oy:n toimintaan liittyvät räikeän epärehelliset piirteet ovat aikaansaaneet kansalaisten voimakkaan vastustuksen toimintaa kohtaan, joka näyttää sinänsä tavoitteiltaan kannatettavalta.

Voidaankin siis todeta, että ParkCom Oy on paitsi ollut täysin tietoinen toimintaansa liittyvistä oikeudellisista epäselvyyksistä, se on myös aktiivisesti pyrkinyt estämään oikeudellisten riskien konkretisoitumisen ja itselleen epäedullisten seikkojen tulemisen suuren yleisön tietoon. Riskialttiiseen oikeudenkäyntiin ryhtymistä viivyteltiin useita vuosia. Kansalaisia pyrittiin hyvin valikoivalla ja yksipuolisella tiedottamisella ja uutisoinnilla tietoisesti harhauttamaan. Jossakin kulkee se raja, minkä jälkeen tämänkaltainen toiminta ei ole enää normaaliin liiketoimintaan kuuluvaa oman tuotteen kehumista, vaan lain vastaista kuluttajien harhaanjohtamista. Näillä perusteilla valtionsyyttäjä olisi voinut kyllä päätyä syyteharkinnassaan toisenlaiseenkin ratkaisuun, jos korkein oikeus katsoisi, että toiminnassa on ollut kyse julkisen vallan käytöstä.

Täytyy muistaa, että oikeusvaltiossa syytteet ovat vasta syytteitä ja tuomiot ovat tuomioita. Syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Syytteen nostaminen merkitsee vain sitä, että asia käsitellään julkisessa ja puolueettomassa oikeudenkäynnissä, jossa osapuolilla on mahdollisuus esittää oma näkemyksensä tapahtumista. ParkCom Oy:n toimitusjohtajan rikosepäilyn saattamisella tuomioistuimen ratkaistavaksi olisi hänelle annettu mahdollisuus puolustautua ja tilaisuus osoittaa rehellisyytensä ja vilpittömyytensä. Jos hän olisi sen tehnyt, niin silloin oikeus olisi arvovaltaisella ja lopullisella tavalla päättänyt, että rikosta ei ole. Toimitusjohtaja olisi voinut näin puhdistaa maineensa kaikista epäilyistä.

Valtionsyyttäjä saattoi ratkaisullaan itse asiassa tehdä asiassa karhunpalveluksen ParkCom Oy:n toimitusjohtajalle. Nyt kysymys hänen syyllisyydestään jäi vain yksittäisen virkamiehen huonosti perustellun päätöksen varaan. Perustellut epäilykset ParkCom Oy:n toimitusjohtajan vilpittömyydestä jäävät roikkumaan ilmaan, eikä asia saa sellaista arvovaltaista päätöstä, joka sen saama julkisuus ja muut seikat huomioon ottaen olisi ollut perusteltua. Epäilysten pois pyyhkiminen olisi tässä tapauksessa vaatinut jotain hieman jykevämpää kuin yksittäisen virkamiehen ratkaisun, joka vaikuttaa ennenaikaiselta ja hätiköidyltä ja jonka perustelut eivät ole omiaan herättämään luottamusta lainkäytön asianmukaisuuteen saatikka vakuuttamaan suurta yleisöä.

Lue myös:
Parkkifarssi päätökseen - Kuluttajavirasto kriisissä
Pysäköinti ei villiintynyt
Sopimuksen syntyminen yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
Etelä-Suomen Lääninhallitus kielsi ParkCom maksujen perinnän
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia
ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa
ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
ParkCom hävisi kuluttajariitalautakunnassa
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima

Läskit lennossa

"Matkasta tulisi helvetillinen. Vajaan kymmenen tunnin lento edessä ja viereiselle istuimelle pamahtaa sellainen läskitankki että oksat pois. Aikansa hinkattuaan itseään keskimmäiselle istuimelle tämä purilainen yritti saada takapuolensa mahtumaan tuoliin kahden käsinojan väliin. Katsoin siinä kauhuissani että ei herran jumala sentään. Kun takapuoli viimein upposi istuimelle kaikki läskit lantiosta ylöspäin valuivat käsinojien yli viereisille paikoille. Eikä sekään vielä kaikki. Kädet hyllyivät viereisten istuimien puolella ja uittotukin paksuiset jalat eivät mahtuneet istuimen ja seuraavan penkin väliin joten nekin piti levittää. Miten helvetissä minä istuisin siinä vieressä seuraavat kymmenen tuntia. Kokeilin, joo, kyllä se onnistui, sivuttain yhdellä kannikalla vinossa jalat kokonaan käytävän puolella ja silloinkin sen muijan käsivarret painoivat selkää. Ja se helvetin kone oli täysi."

Mikä on matkustajan oikeus lentokoneessa siinä tapauksessa, että vierustoveri on sairaalloisen ylipainoinen tai muutoin niin kookas ettei mahdu istumaan omalla puolellaan?

Nyt ei puhuta lievästi lihavista, ei edes lihavista, vaan sairaalloisen lihavista henkilöistä jotka yksinkertaisesti eivät mahdu lentokoneessa hänelle varatulle istuimelle. Pitäisi olla itsestään selvää että lentomatkoilla matkustajalla on käytössään koko istuin ilman että hänen tarvitsee istua vinottain, poikittain tai muutoin hankalassa asennossa. Henkilön ostaessa lentolipun lentokoneeseen, hän ostaa lentoyhtiön tarjoamana palveluna kuljetuksen paikasta A paikkaan B. Palveluun sisältyy istumapaikka lentokoneessa. Lentoturvallisuudesta annettujen ohjeiden mukaisesti henkilön on pystyttävä istumaan hänelle varatussa istuimessa siten että turvavyön saa kiinni. Lentoyhtiö antaa myös tarkistuskortin (boarding pass) lentokoneeseen nousemista varten. Tarkistuskortin saa vain maksettua lentolippua vastaan ja tarkistuskortissa on kerrottu matkustajalle hänen osoitettu istuinpaikka.

Ilmailuhallinto

Asiaa kysyttiin ilmailuhallinnolta. Ilmailuhallinto kommentoi asiaa ainoastaan lentoturvallisuuden kannalta. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön on mahduttava istumaan istuimelle siten että turvavyön saa kiinni. Ilmailuhallinnon edustaja tosin lisäsi, että jos henkilö on erityisen lihava, niin normaalia turvavyötä voidaan jatkaa lisäosalla. Ilmailuhallinto halusi myös yllättäen painottaa, että vammaista tai muutoin liikuntarajoitteista ei saa syrjiä. Ei tietenkään. En kuitenkaan usko että sairaalloisen lihava henkilö kuuluu tähän kategoriaan edes Euroopan komission EU:n lentoliikenteeseen liittyvien matkustajien oikeuksista annetun ohjeistuksen perusteella. Ilmailuhallinto näytti olevan kuitenkin enemmän huolissaan lihavien oikeuksista kuin normaalipainoisten oikeudesta käyttää omaa istuintaan kokonaisuudessaan. Eli mikäli henkilö pääsee istuimelleen ja vyökin saadaan kiinni peräti jatko-osan kanssa, niin asia on silloin ilmailuhallinnon mielestä kunnossa.

Finnair

Finnair kommentoi asiaa ensin hyvin lyhyesti toteamalla että "matkalippu oikeuttaa koko istuinpaikkaan". Hienoa! Seuraavaksi Finnairilta tiedusteltiin vastausta siihen miten lentokoneen henkilökuntaa on ohjeistettu asiassa tai mitkä ovat toimintaohjeet silloin kuin paikkansa lunastanut henkilö ei pysty omalla paikallaan istumaan ylilihavan vierustoverin takia. Missä kulkee lentoyhtiön vastuunraja? Finnairin kannalta tilanne on tietysti kiusallinen, joten ensin vaikutti siltä että vaikeneminen ongelmasta olisi varmin ratkaisu, mutta tulihan se vastauskin lopulta: "Toimimme aina paikkatilanteen sallimissa rajoissa Finnairin lennoilla." Siis anteeksi mitä sanoitte? Jatkokysymyksiäkin seurasi mutta Finnairin päälle laskeutui syvä hiljaisuus.

Kuluttajariitalautakunta, valmismatkaehdot ja valmismatkalaki

On selvää että mikäli henkilö ostaa lentolipun ja hänelle varattu paikka ei ole kunnolla käytettävissä, silloin ostetussa palvelussa on kuluttusuojalain tarkoittama virhe. Asiasta voi valittaa Kuluttajariitalautakuntaan. Lautakunta ei ole koskaan käsitellyt vastaavanlaista tilannetta joten ratkaisusuositusta ei ole olemassa. On kuitenkin tiedossa, että lautakuntaan on tullut tähän liittyviä valituksia, mutta ne on sovittu osapuolten välillä ennen asian käsittelyä. Tämä ei liene yllätys.

Entä mitä sanovat valmismatkaehdot silloin kuin matka on ostettu esimerkiksi matkatoimistosta? Uusissa 01.07.2009 voimaan astuneissa matkaehdoissa ei oteta kantaa ongelmaan eikä myöskään valmismatkalaki anna asiaan vastausta. Käytännössä jos matka tai kuljetus ei vastaa sitä mitä voidaan katsoa kohtuudella olevan sovittu, vastuussa on matkanjärjestäjä.

Olisikin erityisen tärkeää että seuraavan kerran kun tällainen ongelma esiintyy suomesta lähtevillä lennoilla ja matkustajahenkilökunta ei pysty tilannetta korjaamaan asia viedään todella kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi virheenä ostetussa palvelussa eikä missään tapauksessa sovita asiaa hiljaisesti.

Johtopäätöksiä

Kenen ongelma asia on; ilmailuhallinnon, matkanjärjestäjän, lentoyhtiön, lihavan matkustajan vai vierustoverin? Jokainen on varmasti sitä mieltä että ei ainakaan vierustoverin. Sairaalloinen lihavuus ei tietenkään ole terveellinen olotila, mutta jokaisella on oikeus olla sellainen kuin haluaa. Pitäisikö miettiä lentoyhtiön vastuuta? Lentokoneiden istuimet ovat pieniä ja ahdettu aivan liian tiiviisti. Käytännössä ei tarvitse olla lihava kohdatakseen ongelmia. Yli 190 cm pitkillä ihmisillä eivät jalat mahdu istuinten väliin. Pitäisi olla joko lapsi tai pienikokoinen japanilainen jotta lentokoneen normaalissa matkustusluokassa istuin täyttäisi alkeellisimmankin määrityksen kohtuullisesta istuinmukavuudesta. Lentoyhtiöiden kannalta asian ratkaisee raha. Mitä enemmän on matkustajia sen parempi. Monet Finnairin järjestämät lomalennot muistuttavatkin enemmän karjankuljetuksia. Tosin sillä erolla, että karjankuljetuksissa laki säätelee eläimille riittävän oleskelutilan.

Lopputulos tällä hetkellä näyttää olevan, että jotkut lentoyhtiöt pakottavat sairaalloisen lihavan ihmisen ostamaan kaksi paikkaa. Monesti tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Silloin kärsijänä on vierustoveri. Missä vaiheessa on lainsäädäntö tai matkustajien oikeuksien määrittely mennyt pieleen? Väkisinkin tuntuu siltä että ongelmallisen lihavilla ihmisillä on oikeuksia ja heitä ei missään tapauksessa voi syrjiä, mutta viereen ahtautuva normaalipainoinen ihminen joka on ostanut yhden kokonaisen paikan saa vapaasti kärsiä. Säännösten pitäisi lähteä siitä että jokaisella paikkansa ostaneelle on oikeus yhteen kokonaiseen paikkaan. Jos henkilö ei mahdu kuljetettavaksi hänelle varatussa paikassa, silloin hänellä ei pitäisi olla oikeutta matkustaa koneessa. Pitäisikö lentoasemille varata "testituolit" jossa epäilyttävän lihava ihminen voitaisiin velvoittaa kokeilemaan mahtuuko hän istuimeen ennen lennolle lähtöä? Lentoyhtiö voisi varata koneessa halutessaan isompia istuimia kookkaimmille ihmisille. Jos tämä ei ole taloudellisesti kannattavaa, silloin ainoa vaihtoehto sairaalloisen lihaville on matkustaa jollakin muulla liikennevälineellä.

Lue myös:
Kuluttajan oikeudet