Hyvitysmaksu

Hyvitysmaksu mahdollistaa yksityisen kopioinnin Suomessa. Näin ainakin väittää Hyvitysmaksu -sivusto ja toteaa perään että Suomessa jokaisella on oikeus yksityisesti kopioida teoksia kuten musiikkia, elokuvia ja tv-ohjelmia omaan käyttöönsä. Todellisuudessa tekijänoikeuslain muutokset ovat kuitenkin kriminalisoineet yksityisen kopioinnin silloin kuin lähde on kopiosuojattu. Oikeuskäytäntö on puolestaan osoittanut että täysin merkityksetön ja alkeellisinkin vahingossa kierrettävä kopiosuojaus on lain tarkoittama tehokas menetelmä jota ei saa kiertää edes yksityistä kopiointia varten. Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu on säädetty, jotta tekijät ja esittäjät saisivat korvauksen heidän yksityiseen käyttöön kopioiduista teoksistaan. Tekijänoikeusjärjestöille menevän hyvitysmaksun kuluttaja joutuu maksamaan esimerkiksi jokaisesta tyhjästä Suomessa ostetusta DVD -aihiosta, oli käyttötarkoitus sitten mikä tahansa. Hyvitysmaksu Suomesta ostetulle DVD-aihiolle on tyypillisesti 0,60 euroa / levy.

Tarpeellinen?

Voidaan tietysti keskustella hyvitysmaksun tarpeellisuudesta. On selvää että taiteellisen työntekijälle kuuluu korvaus teoksensa käytöstä. Mutta miksi minä maksaisin tekijänoikeusjärjestöille hyvitysmaksun tyhjästä DVD -aihiosta jolle tallennan kesälomakuvia ja -videoita. Kyseisten kuvien tekijänoikeus on joka tapauksessa minulla itselläni. Kahdentoista megapikselin kameralla otetut viikon kesälomamatkakuvat ja HD-videot (14,6 Gb) eivät mahtuneet enää yhdelle DVD-levylle. DVD -levyjen tarve yksityisellä kuluttajalla onkin kasvanut. Kasvu kohdistuu kuitenkin muuhun kuin tekijänoikeuden alaisen materiaalin kopiointiin. Lisäksi elokuvien ja musiikin kopiointi yksityiseen käyttöön on joka tapauksessa kriminalisoitu tekijänoikeuslakien muutosten jälkeen kieltämällä kopiosuojauksen kiertäminen. Todellisuudessa hyvitysmaksu on täysin kohtuuton ja ennenkaikkea tarpeeton koska 75% tyhjistä DVD- ja CD-levy aihioista menee aivan muuhun käyttöön kuin lain tarkoittamaan korvaukseen tekijänoikeuden haltijalle.

Yksityiseen käyttöön ilman hyvitysmaksua ulkomailta

Tyhjistä aihioista ei kannata maksaa hyvitysmaksua. Tämä onnistuu täysin laillisesti silloin kun yksityishenkilö tilaa omaan käyttöönsä ulkomailta. Tällöin yksittäisen DVD -aihion hinnaksi tulee parhaimmillaan ainoastaan 0,27 eur / levy (esim. 100 kpl spindle, 26.90 eur). Miksi kukaan maksaisi Citymarketista tai Anttilasta ostetusta tyhjästä DVD -aihiosta yli yhden euron kappaleelta?

Valitettavasti Opetusministeriö on puuttunut tähänkin. Ei riitä että hyvitysmaksu on täysin kohtuuton monelle DVD- ja CD -levyjen kotikuluttajalle, mutta lisäksi opetusministeriö on suuressa viisaudessaan päättänyt että yli 100 kpl erä yksityiseen käyttöön tilattuja aihioita ei ole enää tarkoitettu yksityiskäyttöön, vaan niistä on ilmoitettava kirjallisesti Teostolle ja maksettava lain tarkoittama hyvitysmaksu. Määräys on annettu ohjeeksi tullille. Todellisuudessa tällä tulkinnalla opetusministeriö ajaa jälleen kerran tekijänoikeusjärjestöjen yksipuolista etua aivan kuten Tanja Karpela aikanaan mahdollisti tekijänoikeusjärjestöjen edustajalle Jukka Liedekselle mahdollisuuden säädättää tekijänoikeusjärjestöille mieleisensä laki - Lex Karpela.

Lue myös:
Välttäkää hyvitysmaksuja
Saako vuokratun DVD-levyn kopioida laillisesti omaan käyttöön?

Q&A - Poliisikuulustelu - Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen

"Minua epäiltiin rikoksesta jonka seurauksena poliisi suoritti kotietsinnän ja takavarikoi kaksi tietokonetta. Tietokoneiden kovalevyt olivat kryptattuja ja poliisin tutkinta ei saanut kryptausta purettua. Minulta vaadittiin poliisikuulustelussa kryptauksen purkavan avaimen kertomista useaan otteeseen. Kieltäydyin kertomasta koska minun ei tarvitse auttaa millään tavoin itseni tuomitsemisessa, sen minäkin sentään tiedän. Ongelmaksi muodostuikin se, että vaimoni ja poikani tiesivät kryptauksen purkuavaimen. Heidät vaadittiin kuulusteluun tapauksen todistajina. Kuulustelija painotti heille, että he eivät todistajina saa valehdella. Jos heillä on tiedossa avain, kuten kuulema oletettavaa on, heidän on kerrottava se poliisin tutkijoille jotta rikos voidaan selvittää. Poliisin mukaan jos kyseessä on näinkin vakavan rikoksen selvittäminen, kertomatta jättämisestä olisi seurauksia. Vaimoni ei purkuavainta suostunut kertomaan. Poikaani kohtaan kohdistunut painostus oli selvästi voimakkaampaa mutta hän piti pintansa. Onko tosiaan näin että vaimoani ja poikaani voidaan uhkailla jopa sakoilla tai vankeudelle elleivät he suostu kertomaan tietokoneitteni salauksen purkuavainta vain sen takia että heidät on nimetty todistajiksi rikokseen joista meikäläistä epäillään?"

Rikoksesta epäillyllä on ns. itsekriminointi -suoja. Tämä tarkoittaa sitä, että kenenkään ei tarvitse paljastaa mitään sellaista tietoa joka voisi johtaa hänen itsensä tuomitsemiseen rikoksesta. Tämä periaate antaa käytännössä rikoksesta epäillylle myös oikeuden valehdella tutkittavassa asiassa. Kuulusteluissa todistajana olevan henkilön tulee puhua aina totta eli kertoa kyseessä olevasta asiasta ne tiedot ja faktat jotka hänellä on tiedossaan. Todistajalla on aina totuudessapysymisvelvollisuus. Lähiomaisia vastaan ei kuitenkaan tarvitse todistaa. Mikäli vastaaminen kysymykseen tarkoittaisi todistamista lähiomaista vastaan, todistajalla on oikeus tällöin kieltäytyä vastaamasta. Kieltäytyminen tulee ilmoittaa selkeästi. Esimerkiksi: "Kieltäydyn todistamasta lähiomaistani vastaan" (Oikeudenkäymiskaari 17 luku 20 §).

Oikeudenkäymiskaaressa säädetään todistajan oikeudesta kieltäytyä todistamasta. Esitutkintalain mukaan mikäli todistaja olisi oikeudenkäynnissä oikeutettu kieltäytymään vastaamasta kysymykseen, hän on oikeutettu siihen myös esitutkinnassa.

Poliisi syyllistyy virkarikokseen mikäli poliisi esitutkinnassa tai muutoin tutkinnan aikana painostaa tai uhkailee todistajaa vastaamaan kysymyksiin tai paljastamaan tietoa todistajan lähiomaiseen liittyen, vaikka on selvästi ilmeistä, että todistajalla on oikeus kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin. Kuulusteluun kannattaa aina pyytää paikalle riippumaton todistaja. Kuulustelijan toiminnasta voi tehdä tutkintapyynnön poliisille. Ilman todistajaa näyttö asiattomasta painostuksesta voi olla hyvin vaikea näyttää toteen. Mikäli poikasi on alle 18 -vuotias, häntä tulee kohdella kuulusteluissa lapsena. Hänelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa koulussa, työpaikalla tai muussa hänelle tärkeässä ympäristössä. Poliisi ei voi kuulustella lasta ilman todistajan läsnäoloa.

Kyseisessä tapauksessa vaimoasi ja poikaasi ei voida velvoittaa kertomaan kovalevyjen purkamiseen tarvittavaa avainta. Heillä on oikeus kieltäytyä todistamasta lähiomaista vastaan. Tähän ei ole olemassa mitään poikkeuksia.

Lue myös:
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa

Lahjoita

Voiko yksityinen ihminen pyytää lahjoittamaan rahaa ylläpitämillään nettisivustoilla? Voiko yksityinen ihminen asentaa nettisivuilleen PayPal:n "Lahjoita" -painikkeen vastaanottaakseen lahjoituksia lukijoiltaan? Onko kyse lain tarkoittamasta rahankeräyksestä johon tarvitaan lupa?

Moraalisesti pitäisi olla selvää, että kuka tahansa yksityinen henkilö on oikeutettu ottamaan vastaan lahjoituksia ihmisiltä, jotka katsovat henkilön ylläpitämät nettisivut lahjoituksen arvoisiksi. Lain mukaan tilanne on kohtuullisen selvä. Kun mukaan otetaan viranomaisten tulkinnat ja viranomaisten antamat ristiriitaiset kannantotot, tilanne mutkistuu entisestään. Kun sivustot sijaitsevat ulkomaisilla palvelimilla ja jossain tapauksissa ylläpitäjät eivät edes asu Suomessa, alkaa keitos olla valmis.

Rikoslain (19.12.1889/39, 17 luku, 16b§) mukaan rahankeräysrikoksesta tuomitaan henkilö joka käynnistää rahankeräyksen ilman rahankeräyslaissa (31.3.2006/255) tarkoitettua lupaa. Rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa jossa yleisöön vetoamalla kerätään rahaa ilman vastinetta. Kyse ei siis ole palvelun myymisestä, vaan esimerkiksi vapaaehtoisten lahjoitusten vastaanottamisesta ilman vastavuoroista vastinetta, kuten tuotetta. Rahankeräykseen tarvittavan luvan myöntää paikallinen poliisilaitos jos kyse on alueellisesta rahankeräyksestä tai lääninhallitus jos rahankeräys on valtakunnan laajuinen. Internetissä tarkoitettuun rahankeräykseen lupa haetaan lääninhallitukselta. Rahankeräyslupaa eivät tarvitse esimerkiksi päiväkodin ryhmät tai koululuokat. Rahankeräyslain 7§ mukaan, lain tarkoittama rahankeräyslupa voidaan myöntää vain Suomessa rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle, mikäli rahankeräyksen tarkoitus on yleishyödyllinen.

Nettisivuja ylläpitävät yksityishenkilöt eivät siis voi edes saada rahankeräyslupaa. Viranomaisten tulkinnan mukaan jos yksityishenkilön rahankeräykselle ei saa lain mukaan antaa lupaa, ei yksityishenkilö voi laillisesti kerätä rahaa lahjoitusten muodossa. Tämän tulkinnan mukaan PayPal:n kaltainen "Lahjoita" -painonappi omalla nettisivulla tai blogissa olisi siis laiton. Rahakeräysrikoksesta tuomitaan sakkoihin tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Myös rahankeräyksestä saatu hyöty tuomitaan yleensä menetettäväksi valtiolle.

Sivuston- tai blogin ylläpitäjät voisivat tietysti sijoittaa "Lahjoita" -painikkeen viereen saatetekstin, jonka mukaan yksityishenkilö kirjoittaa artikkeleita ansaitsemistarkoituksessa tai rahoittaa sivuston ylläpitoa vapaaehtoisin lahjoituksin. Tällöin annetut lahjoitukset eivät ole vastikkeettomia. Käytännössä lahjoittaja saisi vastineeksi lukea artikkeleja tai sivuston sisältöä. Koska lahjoitus menee yksityishenkilölle eikä yksityishenkilö voi käytännössä saada rahankeräyslupaa, ei kyse muutoinkaan pitäisi olla lain tarkoittamasta luvanvaraisesta rahankeräyksestä. Lisäksi oikeusministeriön perustama työryhmä on katsonut aikoinaan, että esimerkiksi kerjäläisten suorittama rahankeräys ei ole luvanvaraista toimintaa, eli rahankeräystä, vaikka kyse on lahjoitusten vastaanottamisesta ja monesti rahankeräyslain tarkoittamasta ihmisiin vetoamisesta. Todellisuudessa viranomaisten mielestä nettilahjoitukset edellä mainituin saatetekstein saattaisivat kuitenkin olla "rahankeräyksen kaltaista", vastikkeetonta rahankeräystä, koska myös ne henkilöt jotka eivät lahjoita voivat lukea sivuston sisältöä tai artikkeleja.

Blogin aktiivinen lukija tiedusteli asiaa lääninhallitukselta. Lääninhallituksen kahden eri viranomaisen, ylitarkastaja Asta Sarkin ja lääninlakimies Paavo Kokkarisen antamat vastaukset olivat ristiriitaisia. Kummassakin vastauksessa todettiin että yksityishenkilön keräämät lahjoitukset nettisivuilla ovat lainvastaisia koska yksityishenkilö ei voi saada lupaa rahankeräykseen. Kysymyksiä tarkennettiin, koska haluttiin viranomaiselta tarkempi kannanotto siihen onko nimenomaisissa lahjoituksissa kysymys edes lain tarkoittamasta rahankeräyksestä. Lopulta Etelä-Suomen Lääninhallituksen lääninlakimies vastasi.


Viranomaisen antaman vastauksen mukaan "Lahjoita" -painikkeen käyttö yksityishenkilönä omalla nettisivulla tai blogissa ei ole rahankeräyslain mukaista toimintaa eikä siten lääninhallituksen toimivallassa. Viranomaisten antamiin ohjeisiin on pääsääntöisesti pystyttävä luottamaan. Uskallan kuitenkin väittää, että jos lääninhallituksen mielipide asiasta muuttuu, lääninlakimiehen antama vastaus ei estä tuomioistuinta tuomitsemasta yksityishenkilöä netissä suoritetusta rahankeräyksestä. Tilanne on siis harvinaisen epäselvä - tarkoituksella!

Oikaisu YLE:n uutiseen 21.12.2009

Yleisradio uutisoi 21.12.2009 vireillä olevasta yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyvästä laista. Samassa uutisessa kerrottiin että yksityisen pysäköinninvalvonnan lainmukaisuudesta on odotettavissa korkeimman oikeuden päätös lähiaikoina. Tämä ei pidä paikkaansa. Korkein oikeus ei ole määritellyt tapaukselle Parkcom vs. Saviaro käsittelypäivää, joten korkeimman oikeuden päätöstä asiasta ei ole tulossa lähiaikoina.

Yksityisen pysäköinninvalvontaan liittyvän lainsäädännön kehittelyyn ja lausuntoihin liittyvät tiedot löytyvät ministeriön hankerekisteristä:

Lue myös:
ParkCom hävisi hovioikeudessa
ParkCom hävisi käräjäoikeudessa
Parkkifarssi päätökseen - Kuluttajavirasto kriisissä