Vihapuhetta

Norjan traagisten tapahtumien jälkeen suomalaiset poliitikot ovat jälleen nostaneet esiin netin keskustelupalstoilla esiintyvät vihapuheet. Erkki Tuomioja on vaatinut järjestelmää jossa jokainen kirjoittaja esiintyy omalla nimellään. Samalla kannalla on vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, jonka mielestä myös lievemmistä vihapuheista on rangaistava. Ympäristöministeri Ville Niinistö pauhaa samoilla linjoilla ja syyttää perussuomalaisia ja Timo Soinia vihapuheiden hyväksymisestä. Samalla linjalla kirkuvat Paavo Arhinmäki ja Mikael Jungner.

Kuinka yksinkertaisia nämä poliitikot ovat? Pitäisikö heidän joskus tehdä oikeata työtä päästääkseen edes alkeellisimmalle realiteetin tasolle? Kaikki nämä vaatimukset ovat poliittista kalastelua. Kukaan heistä ei määrittele mikä pitäisi tulkita vihapuheeksi. Virallinen media paasaa samasta aiheesta ja isoilla otsikoilla vaaditaan vihapuheiden kieltämistä. Täytyy ihmetellä kuinka helposti median itsekriittisyys katoaa ja toimitaan avoimesti poliitikkojen äänitorvena.

Tietääkö kukaan mikä on vihapuhetta? Miten määritellään vihapuhe? Kuka päättä mikä on vihapuhetta? Mietitäänpä asiaa hetki tavallisten suomalaisten ihmisten oikeuksien kannalta. Niiden ihmisten jotka haluavat ilmaista mielipiteensä. Niiden ihmisten kannalta joita ei vielä suomalaisessa yhteiskunnassa ole vaiennettu pelottelulla.

Eräs oikeusoppinut totesi joitakin päiviä sitten, että maahanmuuttajien nimitteleminen sosiaaliturvan varassa eläviksi loisiksi on kiihottamista kansanryhmää vastaan ja siten ehdottomasti rangaistavaa. Toinen oikeusoppinut katsoi että rangaistavia vihapuheita ovat selvästi maahanmuuttajiin tai muihin vähemmistöryhmiin kohdistetut kaikki negatiivisävytteiset kannanotot. Näillä ihmisillä suvaitsevaisuus näyttää olevan sitä, että ainoastaan samaa mieltä olevat mielipiteet suvaitaan. Maahanmuutto, homojen oikeudet ja sukupuolineutraaliavioliitto, muutama esimerkki mainitakseen, ovat tabuja joista ei saa olla eri mieltä. Mikäli suhtaudut näihin asioihin kriittisesti olet rasisti ja rasistin puheethan ovat vihapuheita jotka kohdistuvat herkkään vähemmistöön.

Vihapuheiden kieltämisen taustalla on pyrkimys tukahduttaa kriittinen ja vapaa keskustelu. Norjan tilannetta käytetään nyt surutta hyväksi. Suomalaiset poliitikot tanssivat Norjalaisten uhrien haudoilla. Kaikki keskustelu joka suuntautuu yleistä poliittisesti hyväksyttyä linjaa vastaan tai ei ole moraalisen enemmistön mielipiteen mukaisia voidaan tulkita vihapuheeksi tai kun joku vähemmistön edustaja loukkaantuu jonkun toisen mielipiteestä, kyse on taas vihapuheesta.

Entä toimiiko tämä toisinpäin? Kun vasemmistopuolueiden edustajat Arhinmäki ja Jungner ovat suoraa huutoa väittäneet Soinin ja perussuomalaisten hyväksyvän vihapuheet ja laajempi kenttä vasemmistoa kirkuu perussuomalaisia natseiksi, niin eikö Arhinmäki ja Jungner ole silloin syyllistyneet vihapuheiseen? Entä suomalaisen enemmistön kohtelu julkisilla keskustelupalstoilla? Kun maahanmuuttaja kritisoi syntyperäisiä suomalaisia epäystävällisiksi, laiskoiksi ja juopoiksi, eikö silloin olekaan kyse vihapuheesta? Entä kun enemmistöä syrjitään? Jos vähemmistövaltuutettu Eva Biaudetilta kysytään, niin enemmistöähän ei voi syrjiä, vaikka totuus Suomessa on aivan toinen - lähtien aina suomen ruotsalaisen vähemmistön etuoikeuksista suomenkieliseen nähden. Nämä asiat eivät ole yksinkertaisia eikä täysin mustavalkoisia.

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Ihmisoikeustuomioistuimen linjausten mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Vihapuheet onkin helppo vaatia rangaistaviksi teoiksi. Tämä vaatimus johtaa vain käytännössä suomalaisen jo ennestään heikossa tilassa olevan sananvapauden lisärajoituksiin. Lainsäädäntöä kiristämällä on entistä helpompaa määritellä vihapuheeksi kaikki mikä on kriittistä ja kohdistuu yleistä linjaa ja mielipidettä vastaan.

Suomi ei ole oikeusvaltio. Suomi saa jatkuvasti ihmisoikeustuomioistuimesta langettavia päätöksiä. Suomi rikkoo kansalaistensa ihmisoikeuksia väestömäärään suhteutettuna eniten Euroopassa ja enemmän kuin muut pohjoismaat yhteensä. Iso osa Suomessa tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista koskee rehellistä oikeudenkäyntiä ja sananvapauden rajoittamista. Suomalaiset viranomaiset korkeinta oikeutta myöten eivät kunnioita ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä. Suomesta löytyy useita tapauksia joissa suomalaisessa oikeusprosessissa henkilö on tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja kunnianloukkauksesta. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut että kyse on sananvapaudesta. Tuomioita ei kuitenkaan Suomessa ole purettu langettavista päätöksistä huolimatta. Korkein oikeus suomessa pyyhkii takapuoltaan suomalaisten ihmisoikeuksilla.

On myös helppo väittää, että se mikä katsotaan vihapuheeksi voidaan aina tapauskohtaisesti ratkaista tuomioistuimessa. Suomi ei edelleenkään ole oikeusvaltio ja tuomioistuinruletin arpoma päätös voi olla mitä tahansa. Sananvapauteen tai vihapuheeseen liittyvä tuomioistuin käsittely käräjä- ja hovioikeutta myöten maksaa helposti 10 000 – 20 000 euroa kierros. Oikeuskäsittelyn kalleudella voidaan helposti tuhota yksittäinen ihminen taloudellisesti ja koko loppuelämäksi. Kotivakuutusten oikeusturvavakuutuksista ei ole mitään hyötyä, koska ne eivät korvaa oikeudenkäyntikuluja silloin kuin henkilö on rikoksesta syytettynä.

Tämä jos mikä rajoittaa sananvapautta. Sananvapautta rajoitetaan yhteiskunnan toimesta uhkailemalla. Uhka joutua vastuuseen mielipiteestä josta joku on saattanut loukkaantua on todellinen. Joku muu saattaa tulkita mielipiteen vihapuheeksi ja taas on syyttäjä kolkuttelemassa ovea. Jos yleisesti hyväksytyn linjan vastaisesti kirjoitettu maahanmuuttokriittinen kommentti loukkaa vähemmistön edustajaa on poliitikkojen mukaan kyse vihapuheesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, josta seuraa poliisitutkinta, syyte ja kallis oikeuskäsittely. Rehellisesti, kuka uskaltaa kommentoida muuten kuin anonymiteetin suojasta? Varsinkin kun vihapuhemääritelmä riippuu aina siitä kuka on vallassa ja mistä asioista ei haluta kriittistä keskustelua.

Todelliset vihapuheet, joissa kehotetaan tappamaan ja vahingoittamaan muita ihmisiä ovat harvinaisia. Meillä on voimassaoleva lainsäädäntö jolla näihin puheisiin voi puuttua. Koska Norjan kaltaisten ikävien tapausten jälkeen poliitikot aina hetkeksi innostuvat vaatimaan sananvapauden rajoittamista, nyt tällä kertaa vihapuheiden kieltämisen varjolla, on suositeltavampaa keskittyä keskustelemaan anonyymisti ja suojella elämäänsä ja omaa oikeuttaan sananvapauteen. Oikeutta sanoa mielipiteitä jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa - kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut.

Samaan aikaan kun poliitikot vaativat omalla nimellä kirjoittamista, annamme seuraavat helpot ohjeet jolla voitte varmistaa anonymiteetin kaikissa nettikirjoitteluissa. Suosittelemme että luette blogin aikaisemman artikkelin ”Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta” ja tämän jälkeen asennatte tietokoneellenne Tor:in joka kierrättää tietoliikenteenne useiden eri anonyymipalvelimien kautta ja peittää identiteettinne sekä käyttämänne IP-osoitteen.

Tor on aikoinaan rakennettu arabi- ja muiden epädemokraattisten maiden sitoutumattomien toimittajien työkaluksi heidän arvostellessaan omaa hallitustaan ja hallituksensa ihmisoikeusloukkauksia. Tor:in tarkoituksena on ollut suojella kriittisiä kirjoittajia yhteiskunnan ja viranomaisten vainolta. Samaa työkalua on syytä käyttää myös Suomessa. Pitäkää kiinni yhä kapenevasta oikeudestanne sanoa mielipiteenne.

Kuinka asennan Tor palvelun?

Vastaus: Helpoin ja yksinkertaisin tapa on käyttää "Tor Browser Bundlea" joka ei vaadi edes asennusta. Paketti sisältää valmiiksi konfiguroidun oman selaimen. Lataa ja käynnistä. Helpoin tapa testata omaa näkyvää IP-osoitetta on avata WhatIsMyIPAddress ensin normaalissa selaimessa jolloin näet oikean IP osoitteesi ja sen jälkeen Tor -selaimessa joka näyttää Tor Exit Noden osoitteen, eli sen josta sinun kirjoituksesi keskustelupalstoille tallentuvat.



Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Rasismin varjolla
Sananvapaus
Ruotsinkielen asema on purettava Suomessa
Ahvenanmaa – suomalaisuuden tuska

KELA ei katso tukipäätöksissään kokonaisuutta

KELA tukee enemmän päätöksissään perheitä jotka eivät sitoudu lapsen kuntoutumiseen, kuin niitä perheitä, joissa lapsen tukemisen, kuntouttamiseen ja kehittämisen eteen tehdään kaikki voitava.

KELA myöntää vammaistukea lapsille joiden sairauden tai vamman hoidosta ja huolenpidosta sekä kuntoutuksesta aiheutuu vähintään kuuden kuukauden ajan tavanomaista suurempaa rasitusta ja sidonnaisuutta vastaavanikäiseen terveeseen lapseen nähden. Vammaistuen lisäksi KELA korvaa lapsen kuntoutukseen liittyviä kustannuksia. Kuntoutus voi olla fysioterapiaa, musiikkiterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta, toimintaterapiaa, puheterapiaa, psykoterapiaa jne. Vammaistuen ja kuntoutuksen edellytyksenä on hoitavalta lääkäriltä saatu lausunto joka sisältää kuntoutussuunnitelman. Kuntoutussuunnitelman pohjalta KELA tekee oman arvionsa ja päättää onko lapsen sairaus tai vamma sellainen minkä perusteella tukea ja kuntoutusta voidaan myöntää.

Sairaan tai vammaisen lapsen kuntoutus vaatii perheeltä suuria ponnistuksia. Monesti kuntoutukseen liittyviä tehtäviä on harjoiteltava säännöllisesti myös kotona. Pelkkä maksettu tuki tai muutama kertaa terapiaa ei riitä. Vanhempien on keskitettävä voimansa lapsensa tukemiseen. Kuntoutuksen tarkoitus on kehittää lasta niin pitkälle kuin mahdollista, jotta hän sairaudestaan tai vammastaan huolimatta kykenee aikanaan itsenäiseen elämään. Maksetun tuen tarkoitus on puolestaan kattaa tästä aiheutuvia kuluja. Suurin osa vanhemmistaan ajatteleekin lapsen parasta. Ei kuitenkaan kaikki.

Perheissä joissa lapsen kuntouttamiseksi tehdään suuria ponnistuksia, lapsi kehittyy ja kuntoutuu vähitellen eteenpäin. KELA:lla on monesti kustannusten säästämiseksi varsin ikävä tapa jättää kuntouttaminen kesken ja katsoa lapsen kuntoutuneen "riittävästi", vaikka lasta hoitaneen lääkärin lausunto ja kuntoutussuunnitelma edellyttäisivätkin vielä kuntoutuksen jatkamista ja loppuun viemistä. Lapsi menettää maksetun tuen sekä kuntoutuksen. Sairauden tai vamman hoito jää kesken. Säästyneet rahat ohjataan niiden lasten kuntoutukseen joiden vanhempia lasten kuntouttaminen ei syystä tai toisesta kiinnosta.

Perheissä joissa lapsen kuntoutukseen ei ole aikaa tai kuntoutukseen ei jakseta panostaa, myöskään lapsi ei kehity. Joissakin tapauksessa lapsen kehitys jopa taantuu entisestään. Näissä perheissä KELA kustantaa tuen ja kuntoutuksen vuosi vuoden jälkeen, vaikka kuntoutus olisi pystytty saattamaan loppuun vanhempien riittävällä sitoutumisella. Nämä ylimääräiset kuntouttamisvuodet ovat poissa niiltä perheiltä ja lapsilta joiden kuntoutus on puolestaan keskeytetty liian aikaisin kustannusten säästämiseksi.

KELA:n pitäisi pyrkiä selvittämään onko jatkuva vuodesta toiseen uusiutuva kuntoutuksen tarve seurausta välinpitämättömistä vanhemmista vai sairauden tai vamman vakavasta laadusta. Moraalisesti ei ole oikein, että perheiltä jotka tekevät kaikkensa lapsen kuntouttamiseksi, evätään kuntoutus ja tuki viime metreillä vain sen takia koska KELA katsoo lapsen kuntoutuneen "tarpeeksi". Samaan aikaan niissä perheissä jossa kuntoutukseen osallistuminen ja lapsen tukeminen ei kiinnosta, KELA joutuu vuosi toisensa jälkeen maksamaan tuen ja kuntoutuksen josta ei ole hyötyä vanhempien sitoutumisen puuttuessa. Näiden turhaan maksettujen tukien ja kuntoutusten kustannukset karsivat entisestään todellisen tuen tarpeessa olevien lasten mahdollisuutta saada tukea ja kuntoutusta.

Lapsen kannalta ei tietystikään ole oikein evätä häneltä mahdollisuutta kuntoutukseen sen takia että vanhemmat ovat kykenemättömiä tai haluttomia toimimaan lapsensa parhaaksi. Pitäisikö tällaiset vanhemmat pakottaa ruotuun sanktioilla joilla varmistettaisiin lapsen etu kuntoutuksessa, vai pitäisikö lapsi jopa ottaa huostaan jotta lääkärin kuntoutussuunnitelman mukainen kuntoutus voidaan toteuttaa riittävänä ja tehokkaana?

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon
Potilaan oikeus saada hoitoa

Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus

Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus. Ehdollinen vankeustuomio osoittaa yhteiskunnan ja oikeuslaitoksen hyväksyntää tehdylle rikokselle. Hyväksyntää sen takia, että teko katsotaan niin vähäpätöiseksi, että rikoksesta tuomitulle ei katsota tarpeelliseksi antaa tehdystä rikoksesta käytännön seuraamuksia lainkaan. Suomessa monet raiskaajat, pahoinpitelijät ja lasten hyväksikäyttäjät selviävät ehdollisella vankeustuomiolla. Tuomiolla jolla ei ole merkitystä eikä vaikutusta rikokseen syyllistyneen elämään. Henkilö voi jatkaa elämäänsä normaalisti, käydä töissä ja tehdä kaikkia niitä asioita joita muutkin ihmiset tekevät. Ehdollinen vankeustuomio on kehotus jatkaa elämää ilman seuraamuksia rikollisista teosta. Ehdollinen vankeustuomio on loukkaus uhria kohtaan.

Tuomioistuimen määräämä vankeus tarkoittaa rikoksesta tuomitulle määrättävää vapausrangaistusta. Tuomio voi siis olla ehdollinen tai ehdoton. Ehdoton tuomio passittaa tekijän vankilaan. Vapausrangaistus nimikkeestä huolimatta ehdollinen rangaistus ei rajoita tekijän vapautta mitenkään.

Yhteiskunta on enemmän huolissaan rikollisesta kuin uhrista

Uhrin kannalta ehdollinen tuomio ilman käytännön sanktiota on kestämätön ja osoittaa yhteiskunnan käsittämätöntä tarvetta suojella rikollista ja varmistaa että rikolliselle ei synny teosta kohtuuttomia seurauksia.

"Tekoa ei saa tekemättömäksi rankaisemalla rikollista. Aina, pitäisi estää suurempi yhteiskunnallinen vahinko ja pitää huoli että kaidalta polulta eksynyttä rikollista ei ajeta rikolliseen maailmaan. Rikollisen elämää ei pidä tuhota. On osattava antaa anteeksi."

Tämänkaltainen syvälle juurtunut ajattelumalli loukkaa eniten uhrin oikeuksia ja vie uskottavuutta järjestelmän oikeudenmukaisuudelta. Rikollinen on teon tehdessään aina valinnut tekonsa tietoisesti ja hänen on kannettava teostaan vastuu. Yhteiskunnan viestin on oltava selkeä ja määrätietoinen. Rikollisesta teosta täytyy aina seurata rangaistus, jolla on vaikutusta sanktion muodossa tekijänsä elämään. Todellisella rangaistavuudella turvataan myös uhrin ja tulevien uhrien asemaa. Pelotevaikutus saadaan aikaan vain rangaistuksella jolla on seurauksia. Ilman todellista sanktiota rangaistus on nuhtelu. Sanktio saadaan aikaan lievemmissä rikoksissa vain sakolla eli taloudellisella menetyksellä ja vakavimmissa rikoksissa ehdottomalla vankeustuomiolla. Ehdolliselle tuomiolle ei ole sijaa oikeusyhteiskunnassa.

Lainsäätäjän ja tuomioistuimen yhteinen tarkoitus on vähentää ehdottomia vankilatuomioita kustannussyistä

Oikeutta ei voi jakaa sillä perusteella kuinka yhteiskunnalla on määrärahoja käytettävinä rangaistuksen toteuttamiseen. Nykypäivänä kyse on ennen kaikkea määrärahojen puutteesta. Yhteiskunnalle on huomattavasti halvempaa loukata uhrin oikeuksia ja antaa vakaviinkin rikoksiin syyllistyneet jatkaa elämäänsä normaalin yhteiskunnan rajojen sisäpuolella kuin määrätä tekijä vankilaan. Määrärahojen puute ohjaa pitkälti myös tuomioistuimien toimintaa.

Kun poliisin kirjoittamien sakkojen muuntamisesta ehdottamaksi vankeusrangaistukseksi kustannussyistä luovuttiin, kauppiaat raportoivat ennennäkemätöntä nousua näpistyksissä ja varkauksissa. Taparikolliset joilla ei ole varaa maksaa sakkoja voivat nyt rauhassa varastaa kaupoista. Härskeimmät ovat repineet poliisin kirjoittaman sakon roskikseen poliisin silmien edessä. Teosta ei ole rangaistusta. Piikki on auki eikä seurauksia ole. Kaikenlisäksi viimeaikoina oikeusministeriö on esittänyt suunnitelmia jossa kustannussyistä kaikkien vankeusrangaistusta lyhennetään automaattisesti.

Ehdollinen tuomio ei ole pelote

Ehdollisen tuomion ajatuksena on ollut toimia pelotteena ja samalla myös estää henkilöä joutumasta alttiiksi niille haittavaikutuksille joita vankila ympäristönä aiheuttaa. Ehdollisen tuomion pitäisi siis olla pelote. Tilanne on kuitenkin päinvastoin. Vakavistakin yksilön oikeuksia loukkaavista rikoksista tuomitaan pääsääntöisesti ehdolliseen. Todellista pelkoa joutua vankilaan ei ole. Ehdollista vankeutta on yleisesti kansan keskuudessa pidetty pelkkänä vitsinä. Järjestelmän uskoa horjuttaa myös käytäntö jossa yksittäisellä henkilöllä voi olla useita ehdollisia rangaistuksia samanaikaisesti ilman pelkoa joutua vankilaan, vaikka kuinka jatkaisi rikollisella tiellä.

Onhan järjestelmässä toki se hyvä puoli, että tuomioistuimen päätökseen tyytymätön voi ottaa oikeuden omiin käsiin ja käyttää järjestelmää tarvittaessa itsekin hyväksi.

Ehdollista vankeutta?

Voi kun pelottaa.

Lue myös:
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen?
Megan Kanka ja Meganin laki
Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain ?

Maksa lomamatkat luottokortilla

Kuluttajansuojalain (20.1.1978/38, 7 LUKU 13 §) mukaisesti luottokortin myöntäjä on vastuussa myyjän tekemästä sopimusrikkomuksesta. Luottokorttiyhtiöt tekevät sopimuksia liikkeiden ja palveluntarjoajien kanssa luottokortin käyttömahdollisuudesta. Luottokortin myöntäneen tahon katsotaan olevan vastuussa myyjän sopimusrikkomuksesta. Asiasta on myös korkeimman oikeuden ennakkopäätös.

Lomamatkan varaus- ja loppumaksu kannattaa aina maksaa luottokortilla. Matkustaja turvaa tällä menettelyllä parhaiten saatavansa matkatoimiston konkurssin yhteydessä. Vaikka matkatoimisto joutuu maksamaan vakuuden Kuluttajavirastolle mahdollisen konkurssin takia, vakuuden maksamista ei kuitenkaan edellytetä matkanvälittäjältä eikä vakuus koske kuin valmismatkoja.

Matka saatetaan varata monesti koko perheelle jo kuukausia tai jopa yli puolikin vuotta etukäteen. Varausmaksun yleensä pystyy maksamaan internetvarauksen yhteydessä luottokortilla. Matkan loppumaksu maksetaan yleensä kuukautta ennen matkalle lähtöä. Viimehetken lähdöt maksetaan yleensä heti. Oli maksuaikataulu mikä tahansa ja mikäli matkaa tai matkan osaa ei pysty maksamaan internetpalvelun kautta kortilla kannattaa nähdä vaivaa sen verran että käy matkatoimistossa paikan päällä maksamassa matkan luottokortilla.

Lue myös:
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista
Älkää maksako ennakkoon
Nordean suuri VISA puhallus
Nordean suuri VISA puhallus, osa II