Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneillä uhkailu on pelkkää bluffia

Turun Sanomat on selvittänyt yhdeksän pysäköinninvalvontaa harjoittavan yrityksen vireillä olevat tai käsitellyt velkomusasiat Turun, Helsingin, Tampereen ja Oulun käräjäoikeuksissa. Selvityksessä ilmeni, että tällaisia ei ollut. Pysäköinninvalvontayritykset eivät siis ole perineet maksamattomia valvontamaksusaataviaan oikeusteitse siitä huolimatta, että yritysten kotisivuilla ja maksukehotuskirjeissä maksun laiminlyöviä uhkaillaan oikeustoimilla sekä maksuhäiriömerkinnällä luottotietorekisteriin, jollainen ei ole mahdollinen ilman maksuvelvollisuuden vahvistavaa tuomioistuimen päätöstä.

Jutussa haastateltu Q-Parkin (entinen ParkCom Oy) toimitusjohtaja Juha Sirelius kiistää, että käräjiä välteltäisiin juttujen häviämisen pelossa. ”Me emme ole halunneet viedä prosessia vielä tähän vaiheeseen, koska yhteiskunta ei ole ollut vastaanottavainen”. Valvontayhtiöiden oman ilmoituksen mukaan valvontamaksuista jää maksamatta 10–20 prosenttia.

On hienoa, että Q-Park kantaa tällä tavoin yhteiskuntavastuutaan ja välttelee omaksi vahingokseen oikeudenkäyntejä sen vuoksi, että yhteiskunta ei ole tällaiseen vielä valmis! Tämähän on lähes yhtä pyyteetöntä uhrautumista yksityisen voittoa tavoittelevan yrityksen taholta kuin velkomuskanteiden laajamittaisesta nostamisesta pidättyminen vuonna 2007, joka johtui ainoastaan yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavien yritysten halusta välttää alioikeuksien työmäärän lisääntymistä. Näin ainakin, jos kansanedustaja Sampsa Katajan kirjalliseen kysymykseen KK 339/2007 vp on uskominen. Voisikohan jossain esittää Q-Parkille jonkinlaisen tunnustuksen myöntämistä valtiovallan taholta näinkin pyyteettömästä ja uhrautuvasta yhteiskunnan kokonaisedun tavoittelusta yrityksen oman edun kustannuksella?

Vakavasti ottaen, olisi naiivia uskoa tällaisiin selityksiin. Mikään voittoa tavoitteleva yritys ei luovu vapaaehtoisesti 10-20 prosentista saataviaan, jos maksujen peruste on väitetyllä tavalla muka selvä. Lisäksi maksamatta jäävien valvontamaksujen todellinen osuus ja yritysten tämän vuoksi menettämät tulot ovat todennäköisesti huomattavasti valvontayhtiöiden omaa ilmoitusta suuremmat.

Tosiasia on se, että parkkisakkofirmat välttelevät oikeudenkäyntejä yksinkertaisesti sen vuoksi, että uuden oikeudenkäynnin lopputulos on hyvin epävarma. Ne eivät halua luopua korkeimman oikeuden viimevuotisesta päätöksestä saamastaan pelotteesta. On parempi, että edes osa maksaa, kuin ottaa uuden oikeudenkäynnin myötä riski koko toiminnan loppumisesta.

Vaikka korkein oikeus hylkäsikin kesäkuussa yksityisestä pysäköinninvalvonnasta antamansa tuomion purkamista koskeneen hakemuksen, se ei tarkoita, että uudessa oikeudenkäynnissä välttämättä päädyttäisiin samanlaiseen lopputulokseen. Kuten rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen toteaa Helsingin Sanomissa 28.6.2011 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, lainvoimaisen tuomion purkamiselle on tarkoituksellisesti säädetty korkea kynnys. ”KKO katsoi, että kysymys valvontamaksun laillisuudesta on ollut oikeudellisesti tulkinnanvarainen ja asiassa on ollut perusteltu mahdollisuus päätyä toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin. Siten tuomio ei ole KKO:n mielestä perustunut ilmeisesti eli selvästi väärään lain soveltamiseen. Purkuhakemuksen hylkääminen tällä perusteella ei kuitenkaan tarkoita sen vahvistamista, että purettavaksi haettu tuomio on ollut ehdottomasti oikea. On täysin mahdollista, että tuomioistuimet, jopa KKO itse, päätyvät uusissa vastaavanlaisissa tapauksissa päinvastaiseen ratkaisuun kuin KKO vuonna 2010. Kysymys yksityisten pysäköinninvalvontamaksujen laillisuudesta on siten edelleen vailla lopullista ratkaisua.”

Yksityisen pysäköinninvalvontamaksun laillisuus on siis edelleenkin hyvin epäselvä. Koko pysäköinninvalvontabisnes tukeutuu toiminnassaan yhteen ainoaan, täpärimmällä mahdollisella äänestyspäätöksellä syntyneeseen korkeimman oikeuden ratkaisuun, jonka perustelut ovat erittäin alttiita kritiikille.

Tämän päätöksen jälkeen yksityistä pysäköinninvalvontaa koskenut lakiesitys on jouduttu hylkäämään eduskunnan perustuslakivaliokunnan todettua lakiesityksen perustuslain vastaiseksi. Ylen uutisissa haastateltu oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on ilmoittanut, että oikeusministeriö aloittaa uuden pysäköinninvalvontaa säätelevän lain valmistelun ja lainvalmistelussa tullaan noudattamaan perustuslakivaliokunnan kantaa. Uusi laki tulee siten todennäköisesti kaventamaan yksityisten pysäköinninvalvontayritysten oikeuksia, tai jopa poistamaan ne kokonaan. Jos uusi yksityisen pysäköinninvalvontamaksun velkomusta koskeva riita-asia vietäisiin nyt oikeuteen, ei näissä oloissa olisi siis mitenkään varmaa tai edes todennäköistä, että alioikeus tulisi seuraamaan asiassa KKO:n viimevuotista, virheelliseksi osoittautunutta ratkaisua.

Näiden seikkojen lisäksi parkkisakkofirmat ovat täysin tietoisia myös siitä, että kanteen voittaminen edellyttäisi niiltä väärin pysäköidyn ajoneuvon kuljettajan toteennäyttämistä. Mitään käännettyä todistustaakkaa ei tässä yhteydessä valvontayritysten sitkeistä väitteistä huolimatta sovelleta, eikä ajoneuvon rekisteriin merkityllä omistajalla ole minkäänlaista velvollisuutta osallistua ajoneuvon väärin pysäköineen kuljettajan selvittämiseen tai edes reagoida valvontayhtiön tätä asiaa koskeviin tiedusteluihin.

On ymmärrettävää, että näitä asioita ei sakkofirmojen taholta haluta saattaa uuden, väistämättä paljon julkisuutta saavan oikeudenkäynnin myötä yhtään laajemmalti suuren yleisön tietoisuuteen, kuin ne nyt jo ovat. Valvontayhtiöt ovat katsoneet kannattavammaksi katteettoman uhkailun (väitetään maksamattomuuden johtavan oikeustoimiin), vääristelyn (väitetään korkeimman oikeuden päätöksellä olevan sellaisia merkityksiä tai vaikutuksia, joita sillä ei oikeasti ole) sekä suoranaisen valehtelun (todistustaakan kääntyminen; velvollisuus suorittaa maksu sen riitauttamisesta huolimatta; uhkailu maksuhäiriömerkinnällä tilanteissa, joissa lain mukaan sellaista ei voi seurata). Aina löytyy niitä, joihin tällainen tehoaa.

Jokaiselle asiaa seuranneelle on tietenkin ollut jo pitkään selvää, että uusia velkomuskanteita ei ole nostettu eikä nosteta. On kuitenkin hyvä, että asiaa tuodaan tiedotusvälineiden kautta esille niillekin, jotka eivät näiden rahastusfirmojen todellista olemusta tunne ja jotka tietämättömyyttään vielä maksavat näitä maksuja.

Yksityinen pysäköinninvalvontamaksu on täysin vapaaehtoinen maksu. Sellaisen pyytäminen ei ole laitonta, mutta jos pyydetyn maksun jättää suorittamatta, mitään seuraamuksiakaan ei tule. Kunniallinen ja valveutunut kansalainen, joka ei halua tukea pääasiassa rikollisten pyörittämää perustuslain vastaista hämäräbisnestä, jolla ei ole mitään tekemistä pysäköinnin sujuvuuden tai todellisten pysäköintiongelmien kanssa, ei tällaista maksua maksa ennen kuin tuomioistuin niin määrää. Kuten Turun Sanomien selvityskin osoittaa, sellaisesta ei kuitenkaan ole pelkoa.
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneillä uhkailu on pelkkää bluffia.

Lue:
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottamasti perusteltu

Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana

Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on jälleen lämmennyt kun arvostettu rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kertoi YLE:n uutisessa ettei hän itse maksaisi yksityisiä pysäköintivirhemaksuja. Samalla linjalla ovat myös tavalliset kansalaiset, sillä yhä suurempi osa, jopa 40%-60%, jättää perustuslainvastaisen valvontamaksun maksamatta. Tällä hetkellä yksityisten parkkisakkojen maksamatta jättämisestä ei ole käytännön seurauksia, koska oikeudellisesti äärimmäisen epäselvässä tilanteessa yksikään yksityinen pysäköintivalvontayhtiö ei halua viedä valvontamaksun perintää oikeuteen asti.

Yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitettua julkisen hallintotehtävän piirteitä. Perustuslakivaliokunta katsoi että hallinnollisten seuraamusten määräämiseen sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä. Yksityinen pysäköinninvalvonta on siis perustuslain vastaista. Yksityisen pysäköintivirhemaksun välttää käytännössä kiistämällä yksiselitteisesti ja järjestelmällisesti olleensa ajoneuvon kuljettaja. Ajoneuvon haltijat ja omistajat eivät ole mahdollisesti syntyneen sopimuksen osapuolia, eivätkä siten millään tavoin velvollisia selvittämään ajoneuvon kuljettajaa pysäköintivalvontayhtiölle tai vielä vähemmän maksamaan määrättyä maksua. Näyttövastuu kuljettajasta on valvontayhtiöllä. ParkCom -oikeudenkäynnissä oikeusasteet totesivat yksiselitteisesti, että vaikka näytön hankkiminen ajoneuvon pysäköineestä kuljettajasta on valvontayhtiölle hankalaa ja liiketaloudellisesti kannattamatonta, tämä kantajan vaikeus ei kuitenkaan oikeuta poikkeamista normaalista todistusoikeudellisesta säännöstä, jonka mukaan sopimukseen vetoavan on näytettävä toteen sekä sopimusrikkomus että luonnollisesti myös sopimuskumppaninsa. Yksityistä pysäköintivirhemaksua ei siis kannata maksaa.

Perustuslakivaliokunta totesi aikaisemmin ettei yksityisillä yhtiöillä ole sakotusoikeutta. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on samalla kannalla kuin perustuslakivaliokunta. Oikeusministeri toteaan 18.8.2011 YLE:n haastattelussa, että epäselvä tilanne ei voi jatkua kauaa. Oikeusministeri pitää perustuslakivaliokunnan kantaa merkittävänä koska perustuslakivaliokunta on se elin Suomessa joka tulkitsee peruslakia. Uusi pysäköinninvalvonnasta säädettävä laki todennäköisesti lopettaa yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden sakotustoiminnan.

Muutamissa oikeusoppineiden blogikirjoituksissa on nähtävillä eriskummallista perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan ihannointia. Näihin mielipiteisiin kannattaa kuitenkin suhtautua hyvin varovasti sillä kyseisten henkilöiden esittämät tulkinnat yksityisen pysäköinninvalvonnan juridisista näkökulmista eivät edusta yleistä käsitystä oikeudellisesta reaalimaailmasta, vaan käytännössä kiertävät lain ja oikeuskäytännön tulkintaa hyvinkin vastenmielisen vääristelevästi. Yksityisen pysäköinninvalvonnan fanaattinen palvonta ei kuitenkaan oikeuta antamaan ihmisille virheellistä tietoa heidän oikeuksistaan. Se ei ole kenenkään kannalta oikeus ja kohtuus.

Osallistu keskusteluun: Yksityisessä pysäköininvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika

Lue myös:
Parkkifirmat saattavat menettää sakotusoikeutensa
Yksityinen parkkisakotus on kaaoksessa
Rikosoikeuden professori ei maksaisi yksityisiä parkkisakkoja
Parkkifirmojen toiminta villiä ja sekavaa
Parkkifirmat väistävät oikeussalia
Perustuslakivaliokunta ei hyväksy yksityistä pysäköinninvalvontaa

LUKIJAN ARTIKKELI: Pikavipeistä vihdoin eroon

Haluan kiittää erinomaisesta artikkelista ”Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi”.

Olen ollut vuosia pikavippi yritysten uhri. Epäilemättä omaa syytäni kun en ole osannut hoitaa raha-asioita oikein. Syitä on monia, enkä halua niitä nyt eritellä. Pahimmassa vaiheessa minulla oli toista kymmentä pikavippiä päällekkäin. Kaikki tulot menivät pikavippien ja niistä perittyjen, oikeasti koronkiskontaa, lähentelevien kulujen maksuun. Pidän tätä koronkiskontana siksi, koska pikavippiyritysten toiminta perustuu puhtaasti hädässä olevien ihmisten riistämiseen. Ne jotka saavat kohtuullisen luoton pankista, eivät tarvitse pikavippiyrityksiä. Pikavippiyritykset ovat muutoinkin pääosin entisten rikollisten ja hämärämiesten yrityksiä joiden businesstaito ei ole riittänyt muuhun luovaan kuin yksittäisten kuluttajien ja erityisesti nuorten riistämiseen helpon rahan toivossa.

Minulla pikavippini kulut olivat helposti 300-400 euroa kuukaudessa. Siis pelkät kulut! Tämän lisäksi tietysti lainapääoma piti maksaa takaisin kuukausittain. Jouduin ottamaan lainaa maksaakseni entiset lainat ja kuukausi kuukaudelta yhä vähemmän jäi elämiseen. Sitten julkaisit artikkelisi ”Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi” ja tajusin että voisin viimein päästä irti tästä velkakurimuksesta jos voisin säästää nuo 300-400 euron kuukausikulut käyttämällä oikeuttani perua lainasopimus ja maksaa pääoma takaisin pelkällä peruskorolla tai jopa ilmaiseksi, kuten artikkelissasi neuvoit.

Käytännössä kaikki pikavippiyritykset suostuivat lainan perumiseen lopulta. Muutama yritys vaati pääoman palauttamista heti seuraavana päivänä. Eräs yritys kieltäytyi ensin lainan peruuttamisesta kokonaan. Kummassakin tapauksessa lähetin linkin artikkeliisi ja asia eteni tämän jälkeen. Otin useita pikavippejä 30 päivän ajaksi tarkoituksena perua lainasopimus heti 14 päivän sisällä. Venytin lainan palauttamista aina seuraavaan palkkapäivään. Sain maksettua vanhoja lainoja pois ja koska minun ei tarvinnut maksaa jättimäisiä kuluja takaisin, säästin kuukaudessa tuon 300-400 euroa lisälyhennyksiin. Aikamoinen pyöritys pitkään, mutta nyt viiden kuukauden jälkeen olen loppusuoralla. Kun seuraava palkka tulee, maksan viimeiset 3 pikavippiä pois. Joudun niiden maksuun ottamaan vielä yhden pikavipin kuukaudeksi, jonka tietysti perun, säästän korkeat kulut, maksan sen takaisin sitä seuraavasta palkasta ja olen vapaa pikavipeistä!

Kiitos.

Lue myös:
Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi