
Vakuutus on sopimus kahden osapuolen välillä – vakuutusyhtiön ja kuluttajan. Kaikki vakuutuksenantajat jotka ovat myöntäneet samalle etuudelle vakuutuksen saman vahingon varalta, ovat jokainen vastuussa vakuutetulle siten kuin he olisivat yksin myöntäneet vakuutuksen. Korvaukset siis maksetaan jokaisen vakuutussopimuksen perusteella.
Vakuutussopimuslaki, 59§ - 60§ (28.6.1994/543) määrittelee tähän kuitenkin tarkennuksia. Nämä tarkennukset ovat yleensä myös kirjattu vakuutusehtoihin tai vakuutusehdoissa on viitattu vakuutussopimuslakiin.
Ylivakuuttaminen
Ylivakuutettaessa vakuutussopimuksen vakuutusmäärä on vakuututetun etuuden tai omaisuuden arvoa suurempi. Lain mukaan jos useampi vakuutuksenantaja on vastuussa samasta vahingosta ja korvaukset kaikilta vakuutuksenantajilta yhteen laskettaessa ylittävät vakuutetulle tulevan korvauksen, vastuu jaetaan vakuutuksenantajien kesken. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vakuutuksissa joissa ei pystytä määrittelemään vakuutuksen kohteelle rahallista arvoa, jokainen vakuutuksenantaja vastaa vakuutussopimuksen mukaisista velvoitteistaan ja jokainen vakuutuksenantaja joutuu maksamaan sopimuksen mukaisen korvauksen. Jos vakuutuskohteelle on mahdollista määritellä rahallinen arvo, silloin korvausvastuu jaetaan vakuutusyhtiöiden kesken siten että korvaus on yhteen laskettaessa kaikista vakuutusyhtiöistä korkeintaan vakuutetun kohteen sen hetkinen arvo. Koska jokainen vakuutusyhtiö on vakuutussopimuksen perusteella velvollinen korvaamaan tuotteen ja on vastuussa koko summasta, kuluttajan kannalta ei ole mitään järkeä hakea korvausta osissa. Kuluttajalla on oikeus valita mitä vakuutussopimusta käyttää. Hän voi hakea korvausta ensin yhden vakuutuksen perusteella ja jos korvaus evätään kokeilla onneaan toisen vakuutuksen kanssa.
Esimerkki - henkivakuutus
Hengen menettämiselle ei voi määritellä todellista rahallista arvoa. Jos kuluttajalla on henkivakuutus kahdesta eri vakuutusyhtiöstä 100 000 euron vakuutussummalle, kumpikin yhtiö on vakuutussopimuksen perusteella velvollinen korvaamaan 100 000 euron summan vainajan omaisille edunsaajamääräysten mukaisesti. Yhteensä siis 200 000 euroa. Sama tilanne on kyseessä myös silloin jos saman vakuutusyhtiön kanssa on tehty useita vakuutussopimuksia jotka sisältävät kuolinkorvauksen. Jos henkilöllä on 100 000 euron henkivakuutus, sairaskuluvakuutuksen kuolinkorvaus 25 000 euroa ja tapaturmavakuutuksen kuolinkorvaus 25 000 euroa vakuutusyhtiön on maksettava korvaukset kaikista sopimusvelvoitteistaan sopimusehtojen mukaisesti, yhteensä siis 150 000 euroa.
Esimerkki - Tuoteturvavakuutus
Tuoteturvavakuutuksissa tuotteelle voidaan määritellä rahallinen arvo. Tuotteella on siis rahallinen arvo ikävähennykset huomioiden tai tuotteen korjauskulut tiedetään.

Jos esimerkiksi neljän vuoden jälkeen ostohetkestä kolmen eri vakuutuksen perusteella on mahdollisuus saada korvausta enemmän kuin vakuutuskohteen arvo oli ostohetkellä, on täysin ymmärrettävää, että kiusaus hakea korvausta kaikista vakuutussopimuksista on suuri. Kuluttajan kannalta ei ole edes ongelma toimittaa kuittikopioita ja korjausarvioita kaikkiin vakuutusyhtiöihin joissa tuote on vakuutettu ja saada moninkertainen korvaus.
Asiasta ei kuitenkaan kannata julkisuudessa pitää sen suurempaa meteliä.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Vakuutuskorvausten käsittelyaika on 1 kk
Asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkisia
Korvattavuus perustuu vakuutusehtoihin
Harhaluulot liikennevakuutuksesta
Lama kiristää vakuutusyhtiöiden otteita
Nordean ilmainen korttivakuutus