ParkCom:n hurjat lakiviittaukset

ParkCom Oy:n nettisivuilla on erikseen yksi sivu pelkästään asian todisteluun siitä, miksi heidän määräämällä pysäköintivirhemaksulla on Suomessa oikeudellinen perusta. Katsotaampa muutamia ajatuksia osoitteesta www.parkcom.fi ...

".... Ruotsin korkein oikeus antoi eräitä sitä koskevia ennakkopäätöksiä (Högsta domstol 1958:31, 1981:15, 1982:115 ja 1983:99) .... " (lainaus, www.parkcom.fi)

" ....Norjan tuomioistuimien ratkaisut ovat vakiintuneesti seuranneet Ruotsin oikeuskäytäntöä (Indre Follo herredsrett 195/90, Asker og Bærum herredsrett 93-01707 A/01 ja Oslo byrett 97-10707 A/69) ... " (lainaus, www.parkcom.fi)

" ... perittävä yksityinen valvontamaksu perustuu Suomen lakiin .... " (lainaus, www.parkcom.fi)

Minulla on aina ollut se kuva historiasta, että Suomi irtaantui Ruotsin valtakunnasta aikoja sitten. Lainsäädännössä voi olla samankaltaisuuksia, mutta nyt puhutaan itsenäisistä ja hallinnollisesti riippumattomista valtioista. Ruotsissa on erillinen lainsäädäntö määrittelemään yksityistä pysäköinninvalvontaa, Suomessa tällaista lainsäädäntöä ei ole! On siis vähintäänkin outoa väittää valvontamaksun perustuvan lakiin, kun lakia yksityisestä valvontamaksusta ei Suomessa ole. Koko ajatus perustuu sopimusoikeuteen ja niihin periaatteisiin siitä, että ParkCom:n tulee osoittaa riitatilanteessa sopimuskumppani, ajoneuvon kuljettaja - jota he eivät siis pysty tekemään.

Sumutusta

Sitten mielenkiintoisimpaan ParkCom viritykseen, jota olen selvittänyt blogin lukijan pyynnöstä / avulla.

ParkCom Oy:n nettisivuilla sekä heidän maksulapuissaan kerrotaan seuraavaa.

Tieliikennelain (TLL) 28.2 §:ssä todetaan, että: pysäköinti yksityisellä alueella ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Yksityisellä alueella pysäköidessään autoilijalla on lisäksi TLL 28 §:ssä säädetystä kiellosta johtuva velvollisuus selvittää alueella voimassa olevat pysäköintiehdot. Tekemällä pysäköinninvalvontasopimuksen kanssamme kiinteistön haltija valtuuttaa Oy ParkCom Ab:n valvomaan alueen pysäköintiä. (lainaus, www.parkcom.fi)

ParkCom Oy:n mielestä autoilijalla on siis velvollisuus, sillä perusteella, että pysäköinti yksityisellä alueella ilman lupaa on kielletty, selvittää mitkä pysäköintiehdot alueella on voimassa. Aika pitkälle menevää laintulkintaa velvollisuuksista joita tieliikennelain 28§ 2 momentissa ei aseteta. Itseasiassa, se mitä kyseisessä pykälässä asetetaan, on yksityisen alueen omistajan velvoite (tai ParkCom:n) huolehtia siitä, että pysäköintimääräykset alueella on ilmaistu selkeästi ja helposti havaittavasti. Laissa on siis (katso alla) nimenomaan säädetty selvennysvelvollisuus alueen omistajalle, koska ei voida olettaa, että yksityiselle alueelle pistetään pimeimpään kulmaan pieni kyltti, jolla pysäköintiehdot asetetaan ja edellytetään, että ajoneuvon kuljettajan tulee etsiä ja selvittää löytyykö alueelta mitään pysäköintiehtoihin liittyvää. Missä vaiheessa alueen omistajan velvoitteet käännettiin ajoneuvon kuljettajan velvoitteiksi ParkCom?

Kyllä se ParkCom osaa. Sama usvainen linja näyttää jatkuvan.

-----------------------------
Ote TLL, tieliikennelaki, 28§

28 § Erityiset pysäköintikiellot
Pysäköinti on kielletty:
1) kolmeakymmentä metriä lähempänä rautatien tasoristeystä;
2) kiinteistölle johtavan ajotien kohdalla ja muutoinkin siten, että ajoneuvoliikenne kiinteistölle tai sieltä pois oleellisesti vaikeutuu;
3) ajoradan reunan suuntaisesti pysäytetyn muun ajoneuvon kuin kaksipyöräisen polkupyörän, mopon tai sivuvaunuttoman moottoripyörän rinnalla;
4) siten, että pääsy toiseen ajoneuvoon tai sen kuljettaminen pois paikalta estyy;
5) taajaman ulkopuolella ajoradalla, jos tie liikennemerkein on osoitettu etuajo-oikeutetuksi; sekä
6) merkityn pysäköintipaikan vieressä tahi merkityllä pysäköintipaikalla siten, että ajoneuvo osittainkin jää kullekin ajoneuvolle merkityn paikan ulkopuolelle.

Pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Pysäköintiä koskevat määräykset yksityisellä alueella on ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla. (27.6.2003/621)
-----------------------------

Asiasta toiseen. Oletteko huomanneet, että kun ParkCom sivuston "Palaute" -osion kautta lähetettyyn palautteeseen / reklamaatioon vastataan ParkCom:sta, sähköpostin lopussa on kirjattuna sen tietokoneen IP osoite jolta palaute käytiin alunperin lähettämässä, sekä selaimesi tunnistetiedot. Mikäköhän on tämän idea? Jokainen tietää, että IP osoite kirjaantuu heidän lokiinsa palautesivun käytöstä, mutta mikä on idea kirjata IP osoite ja selaimen tiedot paluuviestiin takaisin lähettäjälle tiedoksi? - "Me tiedämme kuka sinä olet!" - come on?

Lue myös ParkCom maksut OK-Perinnälle
Lue myös Kuluttajavalituslautakunnan päätös
Lue myös ParkCom valvontako tehokasta
Lue myös ParkCom ansoittaa Itäkeskuksessa
Lue myös ParkCom pohdintaa ja ajatuksia
Lue myös ParkCom rikkoo omia sopimusehtojaan
Lue myös ParkCom sakot - loppukommenttiko
Lue myös Lehtiartikkeli paikallisessa Helsinkiläis lehdessä
Lue myös Mielenkiintoista tietoa ParkCom Oy:stä
Lue myös Kuluttajaviraston mielipide
Lue myös ParkCom Oy:n kotisivut netissä!
Lue myös ParkCom Oy:n yksityisoikeudelliset parkkisakot - pitääkö maksaa?


Halutessanne, kommentoikaa samaan alkuperäiseen ketjuun. Sieltä löytyvät myös lukijoiden lähettämät erinomaiset kommentit ja ohjeet sekä tilinpäätöstiedot ja kuluttajaviranomaisten kommentit.

Lasten oikeus päivähoitoon

1990-luvun puolivälin päivähoitolain uudistamisen jälkeen kaikilla lapsilla on ollut subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Päivähoidon tarvetta ei ole tarvinnut perustella, ei edes silloin kun lapsen vanhemmista toinen tai molemmat ovat kotona. Lain astuessa voimaan monessa kunnassa yritettiin heti alusta vedättää lain kirjainta, vaatimalla hoitopaikkaa hakevilta vanhemmilta selvitystä hoitotarpeesta, jos vain toinenkin vanhemmista sattui olemaan kotona. Riittämättömän perusteen puuttuessa kunta katsoi, että lapsi ei tarvinnut kunnallista hoitopaikkaa. Onneksi kaikki nämä päätökset aikanaan kumottiin, jos ei sosiaalilautakunnassa niin viimeistään paikallisessa hallinto-oikeudessa.

Nykypäivänä lapset saavat hoitopaikan halutessaan. Oikeusistuimet antoivat päätöksensä asiassa ja koska lain kirjainta ei tätä kautta voinut enempää venyttää alkoi toisenlainen painostus ja syyttely niitä vanhempia kohtaan, jotka toivat lapsensa päivähoitoon, vaikka itse eivät käyneet töissä. Tämä sama mentaliteetti tarttui suurimpaan osaan lasten vanhemmista ja erityisesti niihin vanhempiin joista kummatkin olivat töissä.

Kunnat karsivat päivähoitoa, joka vuosi aina rankemmin ja rankemmin. Tällä hetkellä esimerkiksi Helsingissä päivähoito on mittavissa ongelmissa. Päiväkodit ovat täynnä. Lapsia on jonossa odottamassa päivähoitoa ja hoidosta vastaavat lupailevat hoitopaikkoja milloin mistä päin Helsinkiä, riippumatta siitä kuinka hankalaa vanhemmille lapsen vieminen toiselle puolelle kaupunkia mahtaisi olla.

Kunta osoitti syyttävää sormea kohti niitä vanhempia, jotka toivat lapsensa hoitoon vaikka itse olivat kotona. Kunta sai saman syyttävän sormen jatkoksi myös muut vanhemmat heittelemään syytöksiään. Päivähoito ajautui kriisiin kunnan omien toimenpiteiden johdosta, mutta syyttely jatkui; "Muita lapsia on jonossa ja nuo vanhemmat vain tuovat lapsensa kokopäiväksi hoitoon, vaikka toinen vanhemmista on päivät kotona". Aina kun puheenaiheeksi nousi päivähoito ja päivähoidon kurja tilanne, yleisin kommentti oli syytös muita vanhempia kohtaan!

Kuinka tyhmiä suurin osa lasten vanhemmista on? Nähtävästi, jos omilla aivoilla ei osaa ajatella ei sitä voi opettaa lapsillekaan.

Mikä on totuus?

Päivähoitolaki antaa kaikille lapsille mahdollisuuden osallistua kunnalliseen päivähoitoon, riippumatta todellisesta tarpeesta. Päivähoitolaki määrää kunnan huolehtimaan, että kaikille lapsille, jotka hoitoon hakevat on myös tarjottava hoitopaikka. Siis kunnan velvollisuus on järjestää asia! Suomeksi tarkoittaa sitä, että kunnan päivähoidosta vastaavien tulee huolehtia resursseista ja tiloista siten, että päivähoitolain asetukset täyttyvät.

Se että päivähoitopaikoista on pulaa, ei todellakaan ole niiden vanhempien syy, jotka lapsen päivähoitoon tuovat kotona olemisesta riippumatta. Hyvät vanhemmat, miettikää mikä on syy-seuraus -suhde? Seuraus on tiedossa, mutta mikä on syy? Onko todella niin että 80-90% vanhemmista pitää syynä toisia vanhempia, eikä kuntaa joka on epäonnistunut lain noudattamisessa? Miksi ihmeessä kuntalaisten pitäisi tyytyä vähempään kuin mitä lainkirjan antaa kunnalle velvollisuudeksi järjestää? Jos tätä ei tajua, on jotain pahasti pielessä?

En ota kantaa siihen onko syy päivähoidon tarpeelle oikea. Syitä miksi lapsi on päivähoidossa vanhempien kotona olemisesta riippumatta on monia. Niitä on turha käydä läpi, koska ongelma ei ole vanhemmissa. Ongelma on kunnan haluttomuudesta noudattaa lakia ja vierittää syy epäonnistuneesta hoitopolitiikasta vanhemmille. Valitettavasti monet vanhemmat ovat tarttuneet tähän täkyyn, ja sitten viedään kuin pässiä narusta.

Haluan todella nähdä sen äidin tai isän joka ilmoittaa kunnalle (kelalle), että vaikka laki edellyttää tietyn korvaussumman hoitovapaasta, voin mielelläni tyytyä vähempäänkin. Kuka näin tekee? Näin kuitenkin suurin osa lasten vanhemmista menettelee kun kyse on päivähoidon järjestämisestä!

Korvattavuus perustuu vakuutusehtoihin

Jälleen kerran oli aika vääntää selvästä asiasta "kättä" vakuutusyhtiön kanssa. On järkyttävää huomata, että vakuutusyhtiön korvauspäälliköllä ja korvausten käsittelijöillä ei ole käsitystä siitä, mihin ehtoihin myönnetty vakuutus perustuu - vai onko?

Vakuutus on kahden osapuolen, esim. yksityisen henkilön ja vakuutusyhtiön välinen sopimus. Sopimus perustuu yleisiin sopimusoikeudenperiaatteisiin, sekä siihen lainsäädäntöön, jolla sopimusten tekoa yleisesti ohjataan. Sopimus on asiakirja, jolla määritellään sopimuksen sisältö, velvollisuudet, korvaukset, sanktiot ja toimenpiteet. Vakuutusten osalta sopimuksen ehdot on määritelty vain ja ainoastaan vakuutusehdoissa. Vakuutusyhtiö ei voi vedota "sisäisiin ohjeisiin" tai "yleiseen käytäntöön" korvausvelvollisuutta ratkaistaessaan. Voimassaolevat vakuutusehdot ovat ainoa määräävä tekijä korvausvelvollisuutta tarkasteltaessa.

Henkilöllä on 13 vuotta sitten myönnetty sairaskuluvakuutus. Tuohon aikaan vakuutusehdot olivat hyvinkin löysät, kun vertaa nykypäivänä myönnettyihin sairaskuluvakuutuksiin, joissa jo pelkkä vakuutusehtoasiakirja on kaksi kertaa paksumpi pino paperia. Kyseinen henkilö haluaa korvauksen sairaskuluvakuutuksesta, lääketieteellisestä hoidosta, jota hän saa yksityiseltä sektorilta. Puhutaan tuhansien eurojen kustannuksista. Vakuutusyhtiöltä pyydettiin voimassaolevat vakuutusehdot 13 vuotta sitten myönnetylle vakuutukselle. Vakuutusehdoissa kyseinen hoito sisältyy korvattaviin vakuutustapahtumiin, eikä sitä erikseen rajata pois korvausta rajoittavissa vakuutusehdoissa. Nykypäivänä myönnettävissä vastaavissa sairaskuluvakuutuksissa kyseinen lääketieteellinen hoito rajataan selvästi ei korvattaviin. Henkilöllä ei myöskään ole vakuutusehtojen liitteenä rajattu hoidon korvattavuutta erikseen, esimerkiksi annetun terveysselvityksen perusteella.

Mitä sanoi vakuutusyhtiön korvauspäällikkö? Periaatteessa se korvataan, mutta asia menee käsiteltäväksi yhtiön lääkärille. Yhtiön sisäisten ohjeiden mukaisesti kyseisen sairauden haitta pitää olla vakava ja aiheuttaa suurta toiminnallista vaikeutta. Siis "yhtiön sisäisten ohjeiden" mukaan! Tästä keskusteltiin korvauspäällikön kanssa, mutta asiasta ei päästy yksimielisyyteen. Hänen mielestään vakuutusehtoja voi rajata sisäisille ohjeistuksilla siitä millä perusteella korvauksia maksetaan. "Näin meillä on aina menetelty!" Mielestäni sisäisillä ohjeilla ei ole merkitystä. Koska vakuutusehdoissa kyseistä hoitoa ei rajata pois, vakuutusyhtiö on korvausvelvollinen.

Soitin Kuluttajien vakuutusneuvontaan, juristille, joka on erikoistunut henkilövakuutuksiin. Hän oli täysin samaa mieltä kanssani. Vakuutus on sopimus, jonka asiakirjana toimii vakuutusehdot. Mikäli vakuutusehdoista ei löydy sairauden korvaamiseen liittyvää rajausta, tai muuta sellaista ehtoa jonka perusteella korvaus voidaan evätä, vakuutusyhtiö on korvausvelvollinen. Yhtiön sisäisillä ohjeilla, joilla rajoitetaan korvattavuutta ohi vakuutusehtojen on mitätön, eikä siihen siten voi vedota. Asia on vielä kesken.

Olkaa varovaisia vakuutusyhtiöiden kanssa! Yhtiöillä näyttää valitettavasti olevan taipumus yrittää kiemurrella irti velvoitteistaan. Missään tapauksessa ei pidä suoraan sulattaa vakuutusyhtiön antamia neuvoja tai kannanottoja omassa vakuutusasiassa. Se että puhuu "päällikön" kanssa, ei vielä todista mitään lausunnon luotettavuudesta, melkein voisi sanoa että päinvastoin.

Riidoissa vakuutustyhtiön kanssa kannattaa käyttää apuna Kuluttajien vakuutusneuvontaa. Vakuutusneuvonnan taustalla toimii Vakuutuslautakunta, joka vastaa kuluttajariitoja käsittelevää Kuluttajavalituslautakuntaa. Vakuutuslautakunnan päätökset ovat suosituksia, mutta vakuutusneuvonnan mukaan vakuutusyhtiöt noudattavat päätöksiä hyvin. Toki aina voi viedä asian oikeuteen ja monesti kotivakuutuksen oikeusturva korvaa oikeudenkäyntikuluja, vaikka sitä käyttäisi oikeusturvavakuuksen myöntänyttä yhtiötä vastaan - ellei siis vakuutusehdoissa ole toisin mainittu.

Aikaisempi artikkeli:
Vakuutuskorvausten käsittelyaika on 1 kk

ParkCom hauskuus

Kiitos kaikesta lähettämästänne postista liittyen ParkCom:iin. Muutamia mielenkiintoisia asioita on ilmennyt, joista saatan jopa julkaista artikkelin kunhan saan selvitystyön loppuun. Mitään uutta ei ole tapahtunut ParkCom maksujen karhuamisten ja perimisten suhteen. Jos jollain lukijalla on muita kokemuksia niin lähettäkää vapaasti kommenttia blogin sähköpostiin.

Sitten viikon vitsiin ....

ParkCom:n sivulla on palaute lomake jonka tarkoituksena lienee antaa palautetta yritykselle ja ehkä pyytää vastauksia yksinkertaisiin ParkCom:n "asiakkaita" askarruttaviin kysymyksiin. Palautesivun yläosassa lukee kehoittavasti - Anna palautetta - kysy lisää!. Olen kuitenkin saanut useita kommentteja sähköpostiin, että ParkCom ei vastaa palautteisiin, eikä asiallisesti esitettyihin kysymyksiin. Kuinka yleistä tämä on - en tiedä!

Huvittavinta on, että lähetetyn palautteen ParkCom kuittaa automaattiviestillä:

Olemme vastaanottaneet viestinne. Käsittelemme reklamaatiot
saapumisjärjestyksessä. Valvontamaksua ei tarvitse suorittaa ennen kuin olette
saaneet vastineemme.

Vi har mottagit er anmälan.
We have received your message.
Terveisin

Oy ParkCom Ab

Tarkoittaako tämä sitä, että valvontamaksua ei todellakaan tarvitse suorittaa ennen kuin annettuun palautteeseen on saanut vastauksen vai pitääkö tehdä reklamaatio jotta voi saada vastauksen palautteeseen? Entä jos ei ole saanut valvontamaksua, eikö silloin saa antaa palautetta, vai pitääkö palautteen saamiseksi ensin hankkia valvontamaksu?

DNA:n kuuluvuusongelmat

Matkapuhelin operaattori DNA:lla on kuuluvuus ongelma Helsigingin Vuosaaressa. Vaihdoin liittymäni Elisalta DNA:lle elokuussa 2006. Heti tämän jälkeen alkoivat ongelmat. Vieraillessani usein Helsingin Vuosaaressa, kuuluvuus tietyillä alueilla on ollut olematonta. Erityisesti puheluita soitettaessa, mutta myös vastaanotettaessa, ääni pätkii niin voimakkaasti, että keskustelusta ei tule mitään. Ensin ajattelin että vika on puhelimessa, mutta sitten kokeilimme asiaa toisen operaattorin kortilla - ei minkäänlaisia ongelmia. Testi tehtiin useampaan kertaan, samasta osoitteesta ja aina kun puhelimessa oli kytkettynä DNA:n SIM-kortti, puhelut pätkivät.

Soitin DNA:n asiakaspalveluun, jossa ystävällinen henkilö kertoi, että Vuosaaren Cirrus tornitalo aiheuttaa ongelmia heidän tukiasemiensa kuuluvuuden suhteen. Ongelmat ovat alkaneet kun tornitalo valmistui huippukorkeuteensa. Asiakaspalvelun mukaan alueella ollaan asentamassa uutta tukiasemaa, joka korjaa tilanteen. Asia varmistettiin DNA:n teknisestä tuesta ja asennus todella tehdään, kuitenkin vasta jossain vaiheessa syksyn aikana. Valitettavasti itse en kuitenkaan voi odottaa tuota "syksyn aikana", joten vierailtuani DNA:lla alle 2 viikkoa siirsin liittymän jälleen toiselle operaattorille, jolla ei ole alueella kuuluvuusongelmia.

Tutkiskelin tapauksen jälkeen DNA:n sivuja, ja missään kohdassa ei mainittu kuuluvuusongelmista, edes vikatiedotteen muodossa. Asiakaspalvelun mukaan Vuosaaren alueelta on kuitenkin tullut useita valituksia puheluiden epäselvästä kuulumisesta. Tein teknisen vikailmoituksen DNA:n sivuilta ja pyysin vastinetta sähköpostiini. Mitään ei vielä valitettavasti ole kuulunut.

Ymmärrän että kilpailu on kovaa, mutta varsinkin pääkaupunkiseudulla, mahdolliset puheluita haittaavat kuuluvuusongelma pitää kertoa julkisesti, oli se operaattorille siten kuinka noloa tahansa.

Omien puheluiden tallentaminen

Blogin sähköpostiin on tullut jonkin verran kyselyjä viitaten aikaisemmin raportoimiini ParkCom:n ja Philipsin tapauksiin, jossa olen tallentanut käymäni puhelinkeskustelut asiakaspalvelun kanssa. Tämä ei ole ainutkertaista. Olen puhelinkeskustelujen tallentamisen oikeutta käyttänyt mm. pankkien, vakuutusyhtiöiden ja Helsingin kaupungin virkamiesten kanssa asioidessa. Helsingin kanssa on ikäviä kokemuksia siitä kuinka viranomainen kertoo ensin asian olevan "näin", kun tilanne on sitten päällä parin kuukauden päästä ja asia nousee uudelleen esille, virkamiehet peruvat puheitaan ja kiistävät koskaan mitään "sellaista" sanoneensa.

Puhelun tallentamiseen ei tarvitse lupaa, siitä ei myöskään tarvitse kertoa toiselle osapuolelle. Netissä vilisee kaikenmaailman "mustatuntuu" tietäjiä, jotka väittävät että puhelun nauhoittaminen, oli se sitten tuleva tai lähtevä, on kielletty ilman vastapuolen lupaa. Tämä on täysin väärää tietoa. Eikä kyse tarvitse olla välttämättä puhelun tallentamisesta. Minkä tahansa keskustelun johon tallentaja itse osallistuu voi nauhoittaa. Salakuunteluksi asia muuttuu vasta silloin, kun tallentaja itse ei osallistu keskusteluun tai tallentaa sellaista keskustelua joka ei ole tarkoitettu hänen kuultavakseen.

Muistan lukeneeni isosta suomessa toimivasta yrityksestä, jossa työntekijä oli tallentanut esimiehensä kanssa käydyn henkilökohtaisen keskustelun, voidakseen myöhemmin todistaa mitä esillä olevasta asiasta sovittiin.

Puhelun julkistaminen esim. netissä onkin sitten asia erikseen, jonka suhteen tulee olla hyvin tarkkana. Riippuen puhelun tunnistettavuudesta ja keskustelun aiheesta, julkaisija voi syyllistyä yksityisyyden- tai kunnian loukkaamiseen. Puhelun voi kuitenkin julkistaa jos riittävät ehdot vain täyttyvät.

Miten puhelun voin tallentaa?

Nykyaikaisissa kännyköissä on mahdollisuus tallentaa puheluita, tosin ainakin Nokian uusimmissa malleissa, puhelun aikana kuuluu merkkiääni, mikäli puhelua tallennetaan. Toisaalta, kännyköissä voi olla hyvin rajallinen muistitila tai muita rajoituksia mitkä estävät pitkien puheluiden tallentamisen. Itselläni pisin tallennettu puhelu oli 21 minuuttia, mikä käytiin aikanaan Philipsin asiakaspalvelupäällikön kanssa. Jos puhelimessa on kaiutin toiminto, silloin tallentamisvälineeksi käy vaikka vanha c-kasetti nauhuri. Puhelimen kaiutin päälle ja nauhuri käyntiin. Tosin, jos tuotoksen haluaa digitaalisen muotoon voi käyttää muita uudenaikaisempia tallentimia, kuten mp3-soittimia, joissa on nauhoitusominaisuus, kannettavaa tietokonetta ym. Mikäli omistaa netissä kiinni olevan tietokoneen, voi esim. käyttää Skype palvelua. Soittaa puhelunsa Skypen kautta ja tallentaa aineisto suoraan kovalevylle.

Mihin oikeus perustuu?

"Sellaiset puhelut, joihin itse osallistuu joko soittajana tai vastaajana, saa nauhoittaa. Oman viestinnän taltioiminen on mahdollista Suomen perustuslain mukaan, eikä sitä ole kriminalisoitu myöskään viestinnän suojaa koskevissa rikoslain säännöksissä.", Tietosuojavaltuutetun toimisto

Kyse ei siis ole salakuuntelusta:

5 § (9.6.2000/531)
«Salakuuntelu»
Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella kuuntelee tai tallentaa
1) keskustelua, puhetta tai yksityiselämästä aiheutuvaa muuta ääntä, jota ei ole tarkoitettu hänen tietoonsa ja joka tapahtuu tai syntyy kotirauhan suojaamassa paikassa, taikka
2) muualla kuin kotirauhan suojaamassa paikassa salaa puhetta, jota ei ole tarkoitettu hänen eikä muunkaan ulkopuolisen tietoon, sellaisissa olosuhteissa, joissa puhujalla ei ole syytä olettaa ulkopuolisen kuulevan hänen puhettaan,

on tuomittava salakuuntelusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.

Lisäksi on olemassa:

Korkeimman oikeuden päätös V79/1707
Korkeimman oikeuden päätös R89/330

Lue myös artikkeli: Keskustelun tallentaminen

Vakuutuskorvausten käsittelyaika on 1 kk

Muistakaa hyvät ihmiset, että kaikissa vakuutuskorvaushakemuksissa lainmukainen käsittelyaika on 1 kk hakemuksen jättämisestä kun tarvittavat asiakirjat ovat olleet vakuutusyhtiön saatavilla. Eli viimeistään yhden kuukauden sisällä on vakuutusyhtiön annettava päätös olla korvaamatta vahinkoa, korvata osa tai koko vahinko.

Vakuutussopimuslaki 28.6.1994/543, 70§, määrittää että vakuutuksenantajan on suoritettava korvaus tai ilmoitettava korvaamattajättämisestä joutuisasti, viimeistään kuukauden kuluttua siitä kun on saanut tarvittavat asiakirjat. Mikäli yhden kuukauden aika ylittyy on vakuutusyhtiön maksettava korkoa (3 Mom).

Vakuutusyhtiöt vetoavat milloin kesälomiin, resurssipulaan ja kiireeseen siinä vaiheessa kun asiakas soittelee yli kuukausi sitten jätetyn korvaushakemuksensa perään. Syillä ei kuitenkaan ole merkitystä. Laki on yksiselitteinen. Erityisen tärkeää on aina pyytää korko maksettavaksi, vaikka jälkikäteen ja vaikka kyse ei olisi kuin senteistä. Itselläni pienin jälkikäteen maksettu korko oli 11 senttiä. Vakuutusyhtiöllä on tapana jättää korko automaattisesti maksamatta, kun ei sitä kukaan kuitenkaan osaa pyytää. Näitä yhtiöitä voi "opettaa tavoille" lähettämällä korkovaateen jälkikäteen vaikka sähköpostilla. Vaade aiheuttaa paljon turhaa työtä vakuutusyhtiössä, mutta kun tarpeeksi moni vaatii sen maksettavaksi, niin eiköhän se ala ilmestyä mukaan automaattisesti, tai vielä parempi, vakuutusyhtiöt maksaisivat sopimusvelvoitteiset korvauksensa lain määräämässä aikarajassa - eli noudattaisivat lakia.

Muutama kokemuspohjainen esimerkki:

Pohjola

Pohjola yhtiölle jätin kaksi sairaslukukorvaushakemusta yhden kuukauden sisällä. Kun 6 viikkoa oli mennyt, tiedustelin asiaa ensimmäisen osalta. Vastaus oli resurssipula ja kesälomakausi. Kun maksu viimein tuli, n. 8 viikkoa korvaushakemuksen jättämisen jälkeen, korvauksessa ei ollut korkohyvitystä 4 viikolta. Asiakaspalvelu kierteli asiassa, eikä osannut kommentoida. Korvauksen käsittelijä sanoi että korkoa ei makseta. Yhteydenotto sähköpostilla korvauskäsittelystä vastaavalle johtajalle sai viimein aikaan halutun lopputuloksen. Ensimmäisen korvaushakemuksen korko maksettiin tilille jälkikäteen ja toiseen hakemukseen se oli liitetty mukaan valmiiksi. Asia ei kuitenkaan muuttunut pysyvästä, koska sen jälkeenkin, Pohjolan korvaukset ovat ajoittain olleet myöhässä yli kuukauden eikä korkohyvitys näy korvauksessa.

Fennia

Fennialla oli vielä parivuotta sitten tapana maksaa korvaukset todella nopeasti, monesti jopa 1-2 viikossa. Sittemmin tilanne on muuttunut. Riippuen korvauskäsittelijästä, korkohyvitys on välillä myöhässä olevan korvauksen mukana, ja välillä ei. Pääsääntöisesti Fennialla näyttää olevan käsittelyaika aika tarkalleen 1 kk. Viimeksi korvaus tuli kaksi päivää myöhässä, eikä korkoa maksettu. Tiedustelin asiaa ja kävi ilmi, että Fennian konttorissa korvaushakemuksen saapumispäiväksi oli merkitty 4 päivää myöhäisempi kuin todellisuudessa olin paperit konttoriin jättänyt. Toivottavasti kyse oli yksittäisestä virheestä eikä uudesta tavasta, yrittää saada korvauskäsittelyaika pysymään 1 kuukauden sisällä.

ParkCom - menneen talven lumia

Tällä erää enempää en jaksa kommentoida "huuhaa" firma ParkCom:n toimintaa, vaan jatkan kirjoittelua blogin hengessä muiden asioiden osalta. Seuraavat kommentit liittyen ParkCom:iin julkaistaan siinä vaiheessa kun itse pääsen ParkCom:n perinnän asiakkaaksi. Kuten sanoin aikaisemmin, yhtään ParkCom maksua en maksa, ennen kuin se oikeudessa määrätään maksettavaksi. Mikäli ajoneuvon haltija/omistaja jolle karhukirje viimekädessä osoitetaan, kiistää olleensa ajoneuvonkuljettaja, ei maksua tarvitse maksaa. ParkCom on asiassa näyttövelvollinen. Tämä tullaan viimeistään minun kohdalla kokeilemaan oikeudessa asti. Perintäprosessista on lisätietoa täällä. Eli, oikeuteen mennään, jossa todennäköisesti todetaan se minkä viranomaisetkin ovat todenneet, eli ParkCom:n tulee osoittaa kuljettaja, periäkseen maksun. Toisaalta, voihan olla että oikeuteen ei tarvitse mennä jos ParkCom pikkuhiljaa myöntää, että he eivät voi maksua periä, jos eivät tiedä kuljettajaa. Oli miten oli, asia selviää kyllä viimeistään kun pääsevät perinnässä minun kohdalle. Mikäli joku muu blogin lukia pääsee tähän pisteeseen aikaisemmin, julkaisen mielelläni tietoa prosessin kulusta. Lähettäkää postia blogin osoitteeseen oikeusjakohtuus(a)yahoo.com.

Lue myös ParkCom karhukirjeet
Lue myös ParkCom:n hurjat lakiviittaukset
Lue myös ParkCom maksut OK-Perinnälle
Lue myös Kuluttajavalituslautakunnan päätös
Lue myös ParkCom valvontako tehokasta
Lue myös ParkCom ansoittaa Itäkeskuksessa
Lue myös ParkCom pohdintaa ja ajatuksia
Lue myös ParkCom rikkoo omia sopimusehtojaan
Lue myös ParkCom sakot - loppukommenttiko
Lue myös Lehtiartikkeli paikallisessa Helsinkiläis lehdessä
Lue myös Mielenkiintoista tietoa ParkCom Oy:stä
Lue myös Kuluttajaviraston mielipide
Lue myös ParkCom Oy:n kotisivut netissä!
Lue myös ParkCom Oy:n yksityisoikeudelliset parkkisakot - pitääkö maksaa?

Halutessanne, kommentoikaa samaan alkuperäiseen ketjuun. Sieltä löytyvät myös lukijoiden lähettämät erinomaiset kommentit ja ohjeet sekä tilinpäätöstiedot ja kuluttajaviranomaisten kommentit.

ParkCom maksut OK-Perinnälle

ParkCom on tehnyt sopimuksen OK-Perinnän kanssa yksityisoikeudellisten pysäköintimaksujen perimisestä. Aika hauskaa sikäli, että helmikuussa paikallislehdessä ParkCom:n toimitusjohtaja uhosi kuinka "niskottelevat" autoilijat pistetään kuriin ja maksut peritään aina vuodelta 2004 asti. Puheet on suuria, mutta ei se mitään, ollaanhan sitä vielä saman vuoden puolella.

OK-Perinnän ilmoituksen mukaan, maksumuistuksen lähettää ParkCom. Jos maksua ei siinä vaiheessa maksa, siirtyy saatava ilmoituksen mukaan OK-Perinnän perittäväksi.

Kuten aikaisemminkin on moneen kertaan todettu, asiassa ei pitäisi olla epäselvää, silloin kun maksumuistuksen saaja, ajoneuvon haltija tai omistaja kiistää olleensa ajoneuvon kuljettaja. En ota kantaa kiistämisen perusteisiin, eli onko haltija/omistaja todella ollut kuljettaja vai ei - jokainen vastatkoon itse puheistaan. Oli miten oli, kaikissa tapauksissa näyttövelvollisuus sopimusrikkomuksesta ja kuljettajasta on ParkCom:lla.

Lue: Kuluttajavalituslautakunnan päätös
Lue: Kommenttipalstalta löytyy lukijan postittama kuluttajaviraston kannanotto
Lue: ParkCom

Minulta on kysytty miten perintäprosessi etenee, kun oletetaan että maksumuistuksen saaja ei ollut ajoneuvon kuljettaja. Tässä lyhykäiset ohjeet.

1. Hyvän perintätavan mukaista on lähettää 2 maksumuistutusta. Maksumuistutus tulee lähettää 14 päivää ennen eräpäivää. Maksumuistuksesta voi periä kuluja vain jos edellisen maksumuistuksen lähettämisestä on kulunut 14 päivää. Kulu voi olla korkeintaan 5 euroa.

2. Maksumuistuksiin kannattaa reagoida, eli saatava tulee kiistää. Tämä kannattaa tehdä kirjallisesti. Kiistettäessä pitää tuoda esille, että maksumuistuksen saaja ei ole ollut kyseisellä hetkellä ajoneuvon kuljettaja, eikä siten ole tehnyt sopimusta ParkCom:n kanssa, eikä siten ole vastuussa kuljettajan tekemästä sopimuksesta ja määrätystä maksusta.

3. Mikäli ParkCom jatkaa menettelyä kiistämisen jälkeen, he siirtävä maksut OK-Perinnälle.

4. Perintätoimisto lähettää maksuvaatimuksen. Lain mukaan perusteet ja saatavat tulee olla tarkoin yksilöitynä. Maksuvaatimuksesta saa periä kuluja korkeintaan 21 eur. Perintäkulut eivät lain mukaan saa nousta korkeammaksi kuin 190 eur, silloin kun perittävä summa on alle 250 eur.

5. On tärkeää että maksu tulee kiistää aiheettomana nimeomaan perintätoimistolle. Kirjallisena ja kirjattuna. Kiistämisen jälkeen maksu menee perintätoimistolla ihan eri "osastolle", ja he alkavat selvittämään perusteita maksulle, tuleeko perintää jatkaa. Perintätoimisto voi päättää että maksu ei ole aiheellinen, tosin jos heidän asiakkaansa, velkoja, tässä tapauksessa ParkCom vaatii maksua perittäväksi prosessi todennäköisesti jatkuu.

6. Periminen viedään ParkCom:n / Perintätoimiston puolesta ratkaistavaksi käräjäoikeuteen. Käräjäoikeudessa päätökset voivat tulla kansliapäätöksenä, mutta riitaisessa ja epäselvässä tilanteessa järjestetään istunto. Käräjäoikeudelle tulee selvittäää maksun kiistämiseen liittyvät asiat ja perusteet. Kannattaa muistaa ja todentaa, että näyttövelvollisuus kahden osapuolen välisessä sopimusriita-asiassa on sopimukseen vetoavalla, eli ParkCom:lla. Tässä tapauksessa perittävältä ei voida olettaa todistustaakkaa siitä, että hän ei ollut kuljettaja tai vaatimusta siitä kuka oli kuljettaja. Näyttötaakka on ParkCom:lla. Velkojan oikeudenkäyntikulut ovat n. 260-370 Eur ja tuomioistuimen käsittelymaksu n. 70 Eur. Omat kulut tulee vaatia vastapuolen maksettavaksi.

7. Käräjäoikeus antaa päätöksen. Velkojalle myönteisessä päätöksessä maksun voi käräjäoikeuden käsittelyn jälkeen viedä ulosottoon. Kun maksu katsotaan aiheettomaksi, mitään perimiskuluja tai muista kustannuksia ei tietenkään pidä eikä tarvitse maksaa. Tässä kohdin ParkCom joutuu maksumieheksi.

Kannattaa myös muistaa, että asian vieminen kuluttajavalituslautakuntaan (käsittääkseni) katkaisee perimisprosessin, eli vaiheessa 2-4 tehty kantelu jää odottamaan lautakunnan päätöstä. Kuluttajavalituslautakunnan päätös kannattaa katsoa läpi, koska sinne ei ole viety tapausta jossa maksumuistuksen saaja kiistää olleensa kuljettaja. 9.5.2006 annettu päätös koski tapausta jossa maksun saaja on myöntänyt olleensa kuljettaja.

Lopuksi. Kaikki kirjeet kannattaa lähettää kirjattuna / postin saanti todistuksella, jotta saat itse jatkossa todistetuksi, että vastauksesi on toimitettu perille. Puhelujen ja keskustelujen ajat kannattaa ottaa talteen, ja mikäli mahdollista, puhelut kannattaa nauhoittaa, olitte keskustelussa sitten perintätoimiston tai ParkCom:n kanssa. Muistakaa että perintätoimistot tallentavat kaikki yhteydenotot hyvinkin tarkasti.

Entä milloin voi tulla merkintä luottotietorekisteriin?

Luottotietomerkintä rekisteröidään, kun maksun laiminlyönti on todettu tuomioistuimen päätöksellä tai ulosottoviranomaisen toimituksella. Tätä ennen maksu on ollut pitkään maksamatta (keskimäärin 6-8 kuukautta) ja henkilö on saanut useita perintäkirjeitä. (Asiakastieto)

Olen hämmästänyt jos yksikään maksu menee koskaan oikeuden vahvistettavaksi. Tämä on todella iso riski ParkCom:lle, kun ottaa huomioon kuinka heikoilla he tässä tapauksessa ovat. Jos/kun maksu todetaan aiheettomaksi, onko kenelläkään enään tarvetta maksaa kyseisen firman maksuja? Omasta mielestäni kyse on puhtaasta pelottelusta. Suurin osa ihmisistä saadessaan maksumuistuksen tai viimeistään maksuvaatimuksen perintätoimistolta maksavat maksun luottotietomerkinnän pelossa, kun kysehän ei ole kuin 40 eurosta! Tässä kohdin vasta mielenkiintoisin vaihe alkaa, ei ole mitään syytä antaa periksi liian aikaisin.

Yhtään aiheetonta maksua ei koskaan pidä maksaa!

Yhden asian voin vakuuttaa. Allekirjoittaneen osalta ParkCom saa 40 Eur vasta sen jälkeen kun maksu käräjäoikeudessa vahvistetaan.

Kuluttajavalituslautakunnan päätös 9.5.2006

Kuluttajavalituslautakunta (Dnro 1285/39/2005) on ottanut kantaa, koskien ParkCom maksujen määrämiseen oikeuttavan sopimuksen syntymisperusteista. ParkCom:n toiminta perustuu valvottavan alueen sisääntuloväylien eteen asennettaviin kyltteihin, missä kerrotaan pysäköinninehdoista ja ehtojen rikkomisen aiheuttamasta 40 eur virhemaksusta. Päätöksessään kuluttajavalituslautakunta katsoi sopimuksen syntyneen valvontayhtiön, ParkCom:n, ja ajoneuvon kuljettajan välillä, siitä huolimatta, että varsinaista kirjallista tai suullista tahdonilmaisua sopimushalusta ei osapuolien välillä ole esitetty. Lisäksi kuluttajavalituslautakunta katsoi kylteissä mainitut pysäköintiehdot riittävän selkeiksi. Lautakunta totesi ParkCom:n 40 eur maksun aiheelliseksi, eikä suosittanut hyvitystä.

Kyseisessä tapauksessa ajoneuvon kuljettaja on myöntänyt pysäköineensä alueelle ja jättänyt ehdoissa mainitun pysäköintikiekon käyttämättä. ParkCom on siis tiennyt ajoneuvon kuljettajan, toisin sanoen syntyneen sopimuksen toisen osapuolen.

Kuluttajavalituslautakunnan päätöksessä ei varsinaisesti otettu kantaa näyttötaakkaan ja maksun perimiseen silloin kun maksun saaja kiistää olleensa kuljettaja. Lautakunnan päätöksessä kuitenkin todetaan selvästi, että "Riitatilanteessa sopimukseen vetoavan on kuitenkin näytettävä toteen sopimuksen syntyminen." (Kuluttujavalituslautakunnan päätös 9.5.2006). Tällöin näyttö velvollisuus yleisten sopimusperiaatteiden mukaan on siis ParkCom:lla.

Asia ei tältä osin muutu miksikään. Nyt on saatu vahvistus sille, että sopimus pysäköinnistä syntyy pysäköidessä ParkCom:n valvomalle alueelle. Sopimusoikeuden mukaan kahden osapuolen välisessä sopimuksessa, sopimusrikkomuksen sattuessa, näyttövastuu on sopimukseen vetoavalla osapuolella. Jos ajoneuvon kuljettaja ei reagoi maksuun, eikä reklamoi ParkCom:lle, ajoneuvon haltija tai omistaja saa aikanaan maksumuistuksen. Jos omistaja tai haltija kiistää olleensa ajoneuvon kuljettaja, ajoneuvon omistajalla tai haltijalla EI OLE velvollisuutta maksaa maksua! Omistajalla ja haltijalla EI myöskään OLE velvollisuutta kertoa ajoneuvonkuljettajaa.

Otetaan vielä lyhyt esimerkki:

Henkilö A lainaa veljensä B autoa. Henkilö B on ajoneuvorekisteriin merkitty omistaja / haltija. Henkilö A pysäköi veljensä auton ParkCom:n valvomalle pysäköintialueelle, ehtojen vastaisesti, ja saa maksun. Henkilö A repii maksulapun, ei tee reklamaatiota ParkCom:lle, eikä ole ParkCom:iin millään lailla yhteydessä. Aikanaan ParkCom lähettää maksumuistuksen ajoneuvorekisterin mukaisesti henkilölle B. Henkilö B maksumuistuksen saatuaan kieltää olleensa ajoneuvon kuljettaja. Hänen ei tarvitse maksua maksaa. Henkilöllä B ei ole myöskään velvollisuutta osoittaa ajoneuvon kuljettajaa, vaikka ParkCom sitä vaatisikin. Näyttötaakka on ParkCom:lla. Koska ParkCom ei tiedä ajoneuvon kuljettajaa, jää maksu perimättä.

"Poliisin tai kunnallisen pysäköinninvalvojan määräämä pysäköintivirhemaksu voidaan periä ajoneuvon omistajalta tai haltijalta. Tämä perustuu pysäköintivirhemaksusta annetun lain 8 §:ään. Sen sijaan sopimussuhteeseen perustuvaa saatavaa, jollainen kyseinen valvontamaksukin on, tulee periä sopimuskumppanilta. " (Kuluttajavirasto, kts. kommenteista)

"Auton pysäköinyt kuluttaja ei kuitenkaan välttämättä ole auton haltija/omistaja. Jos haltija/omistaja ei ole sopimusta pysäköinnistä kanssanne tehnyt, ei häneltä myöskään siten voida lähtökohtaisesti periä maksua sen rikkomisesta." (Kuluttajavirasto, kts. kommenteista)

"Katsomme, että sopimusehtokäytäntö , jonka mukaan auton haltijan/omistajan tulee osoittaa, kuka autoa on ajanut, jos hän itse kiistää sitä ajaneensa, on sen periaatteen vastainen, että sopimukseen vetoavan osapuolen on esitettävä näyttöä asiasta." (Kuluttajavirasto, kts. kommenteista)

Lisäksi kannattaa huomioida että sopimus syntyy vain niiden ehtojen puitteissa jotka kyltissä on mainittu. Jos kyltissä edellytetään ainostaan pysäköintikiekon käyttämistä, ei ParkCom voi määrätä maksua mistään muusta pysäköintivirheestä, esim. siitä että kuljetta pysäköi autonsa poikittain pysäköintiruutuihin. Huomatkaa myös, että kylteissä ei mainita mitään maksun korottamisesta, tai korosta, mikäli maksua ei maksa ajoissa. Tältä osinkaan ParkCom ei voi esittää vaatimuksia.