Suomi24.fi palvelun sensurointi jatkuu ... (2)

Suomi24.fi palvelun Parkkisakot -palstan sensurointi on levinnyt ennennäkemättömän laajaksi ja peittelemättömäksi. Tästä toiminnasta kannattaa valittaa. Millä tavoin kyseinen toiminta palvelee mainostajia keskustelun kaikotessa muualle? Miksi palstalla Eniron toimesta suojellaan yksityistä valvontayhtiö ParkPatrolia?

Käykää Eniron palautesivulla antamassa omat asialliset kommentinne suomi24.fi -palvelusta ja sheriffi.genesiksestä.

http://www.eniro.fi/palaute/

Lue myös: Suomi24.fi palvelun sensurointi jatkuu ...

PS: Loppuviikosta artikkeli ParkPatrolin laittomuuksista ...

Suomi24.fi palvelun sensurointi jatkuu ...

Blogissa julkaistiin aikaisemmin artikkeli Suomi24.fi palvelun harjoittamasta yksipuolisesta ParkPatrol / Narmer Oy yrityksen suojelemiseen tähtäävästä sensuroinnista. Kyse on Suomi24.fi palvelun Parkkisakot -keskustelualueeseen (käykää ihmeessä tutustumassa) kohdistuvasta ennennäkemättömän laajasta ja yksipuolisesta yhden yrityksen suojelemiseen tähtäävästä yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyvien viestien sensuroimisesta.

Sensurointi alkoi marraskuussa 2006, jolloin ensimmäiset negatiiviset artikkelit ParkPatrol valvontayhtiöstä julkaistiin. Tuolloin sensurointi koski vain ja ainoastaan kaikkea kielteistä palautetta ParkPatrol yhtiön toimintatavoista ja nettisivuista. Kyseisellä palstalla on useasti menneiden kuukausien aikana valitettu yksipuolisesta sensuroinnista. Miksi ParkCom Oy:tä saa arvostella, mutta ei ParkPatrol Oy:tä? Jos keskustelussa esiintyi ParkPatrolin nimi, viestit poistettiin välittömästi.

Eniron Suomi24.fi palvelun toiminta alkoi olla niin läpinäkyvää, että palstan sheriffi.genesis on nyt julkaissut keskustelupalstalla huomautuksen siitä, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei "Parkkisakot" palstalla saa keskustella. Naurettavaa toimintaa. Olisiko aika miettiä yleisiä käsitteitä ja tutustua valvottavan palstan sääntöihin. Pysäköintikiekkokaan ei millään tavoin liity pysäköintiin?

Suomi24.fi palvelun asiakaspalvelupäällikkö on nimittäin sähköpostitse asiasta esitettyyn kyselyyn määritellyt keskustelualueen sisällön hivenen toisin. Parkkisakoista saa keskustella. Palstan nimen mukaista "parkkisakkoa" ei Suomessa ole edes olemassa. Poliisi voi määrätä sakon, ei pysäköinninvalvoja, eikä varsinkaan yksityinen pysäköintiyhtiö. Kunnallinen viranomainen antaa pysäköintivirhemaksun ja yksityinen valvontayhtiö yksityisoikeudellisen maksun. Ensimmäinen noista on pakko maksaa, jälkimmäistä ei tällähetkellä tarvitse maksaa. Yleisesti kansanomaisessa puhekielessä parkkisakolla tarkoitetaan maksua joka seuraa ajoneuvon väärin pysäköimisestä. Jos kerta yksityisoikeudellinen maksu on seuraamusta valvontayhtiön mielestä väärin pysäköimisestä, yksityinen pysäköintivalvontaan liittyvä keskustelu on Parkkisakot -palstan olennainen sisältö. Yksityisoikeudellisiin maksuihin viitataan myös termillä "yksityiset parkkisakot".


Toiminta on herättänyt monia kysymyksiä, varsinkin sen jälkeen kun ParkPatrol on aloittanut mainonnan Suomi24.fi palvelussa. Minkälainen yhteys on Enirolla, Suomi24.fi -palvelulla, ParkPatrolilla (Narmer Oy) sekä palstan sheriffillä? Miksi Suomi24.fi palveluun ei ole perustettu erillistä "Yksityinen pysäköintivalvonta" -palstaa, kun kerran sitä on pyydetty mm. viime joulukuussa sähköpostilla.

Lisäys: Tarkkaavainen blogin lukija on huomannut mielenkiintoisen yhtäläisyyden suomi24.fi palvelun sheriffi.genesiksen ja ParkPatrolin välillä. Sheriffin omassa profiilissa mainitaan: "Toimii sheriffinä hälytyslaitteet & vartiointi, isännöinti ja parkkisakot palstalla.". Kun katsoo Narmer Oy:n / ParkPatrol toimialatietoja siellä kerrotaan: "Liikennekoulutus, liikenneturvallisuus, liikenneasenne, murtosuojaus, hälytinlaite". Lisäksi ParkPatrol mainostaa isännöitsijä-palstalla Suomi24.fi -palveluissa. Siis voiko olla sattumaa, että sheriffin kiinnostuksen kohteet (hälytyslaitteet, parkkisakot ja isännöinti) ovat joko täysin samoja kuin Narmer Oy:n toimialat tai ParkPatrolin mainonnan kohderyhmä (isännöitsijät)? Kun otetaan huomioon vielä asiakaspalvelupäällikön viestissä kerrottu fakta siitä, että alunperin palstalla ei ole ollut sheriffiä, mutta sheriffi on myöhemmin palkattu palstalle, niin kyllä vähemmän vilkkaamassakin mielikuvituksessa näkee jo "salaliiton" merkkejä, varsinkin kun sensurointi kohdistuu aika tarkalleen juuri ParkPatrolia koskeviin viesteihin. Sattumaako? En tiedä, mutta asiasta otetaan yhteyttä Eniroon.

Lisäys 2: Lukekaa sähköposti ja miettikää kuinka näkyvää sensurointi on?

Jos haluatte seurata palstalta poistettujen viestiketjujen sisältöä niistä osa löytyy helposti Google -hakukoneen välimuistista. Menkää osoitteeseen http://www.google.fi , kirjoittakaa hakusanaksi

parkpatrol site:suomi24.fi

Jos linkin takaa löytyvä sivu on poistettu, valitkaa Google hakutuloksen linkin alta löytyvä Välimuistissa -linkki.

Pitääkö televisiolupa / tv-maksu maksaa?

Lue myös aikaisempi artikkeli Digiflopista.

Suomi siirtyy ilmoitetun aikataulun mukaisesti valtakunnallisesti digiaikaan 31.8.2007. Tämä tarkoittaa analogisten TV-lähetysten loppumista.

Pitääkö tv-maksu maksaa, jos tuon päivän jälkeen käyttää televisiota ainoastaan DVD-elokuvien katseluun tai esimerkiksi tietokoneen näyttönä?

Tällä hetkellä, riippumatta siitä, käyttääkö televisiota DVD-elokuvien tai TV-ohjelmien katseluun, tv-maksu on maksettava. Tämä johtuu siitä, että nykyiset televisiot sisältävät itsessään analogisen virittimen jolla on mahdollisuus katsoa televisiolähetyksiä. Kyky ottaa vastaan lähetyksiä on määrävämpi kuin halua katsoa lähetyksiä.

Elokuun lopun jälkeen, mikäli käyttäjä ei hanki televisioonsa digi-viritintä/digi-boksia, hän ei pysty katsomaan digitaalisia televisio-ohjelmia. Koska analogiset lähetykset loppuvat, myös television mahdollinen analogisen virittiminen käyttäminen televisiolähetysten katsomiseen on mahdotonta. Tällöin television omistajan ei tarvitse maksaa tv-maksua ja hän voi oikeasti käyttää televisiotaan ainoastaan esim. DVD-elokuvien katseluun.

Huomatkaa kuitenkin, että mikäli television omistaja voi katsoa valtion rajojen ulkopuolelta alueelle näkyvää analogista televisiosignaalia, tv-maksu on maksettava. Samoin tilanne on silloin, jos käyttäjällä on esimerkiksi lautasantenni, jolla hän voi seurata satelliittikanavia. TV-maksun perusteena ei ole kyky katsoa suomen kansallisia lähetyksiä, vaan yleensä kyky katsoa jotain lähetyksiä. Kansainvälinen käytäntö TV-maksusta edellyttää, että maksu maksetaan omaan maahan, riippumatta minkä maan lähetyksiä katsoo.

"Minulla on taulutelevisio jossa on kaksi analogista viritintä. Televisio toimii lähinnä tietokoneen- (laptop) sekä kotiteatterin näyttönä. Televisio ohjelmia katson hyvin harvoin ja ajatuksena onkin ollut säästää 200 eur vuodessa televisiolupamaksusta. Näillä näkymin en tule hankkimaan digiboksia ollenkaan. Pitääkö minun maksaa televisiolupamaksu elokuun 2007 jälkeen?"

Ei tarvitse. Edellyttäen, että et pysty katsomaan mitään muutakaan analogista lähetystä, kuten satelliitti tai naapurivaltion. Muista kuitenkin, että TV-maksu pitää erikseen kirjallisesti irtisanoa viestintävirastoon.

Entäpä televisiomaksutarkastajat?

Heidän työnsä tarkastusten osalta tuntuu selvästi vaikeutuvan. Lupamaksupinnarin käräyttämiseen on aikaisemmin riittänyt kun on pystynyt osoittamaan televisiolaitteen olemassaolon huoneistossa. Elokuun jälkeen tämä ei enää riitä. Television olemassaolo ei kerro mitään kyvystä vastaanottaa digitaalisia lähetyksiä. Televisiohan voi todellakin olla pelkästään tietokoneen päätteenä tai kotiteatterin jatkeena. Analogisen virittimen olemassaolon merkitys häviää. Onko kyseessä analogisella virittimellä varustettu taulutelevisio vai digitaalisella? Käytännössä tuon näkee vain mallinumeron perusteella television tunnuslaatasta. Miten televisiomaksutarkastajat jatkossa aikovat todistaa tai esittää näytön TV-maksun puuttumisesta, jos asukas väittää ettei hän katso digilähetyksiä. Näyttövelvollisuus on televisiomaksutarkastajalla ja toisaalta, heitähän ei tarvitse päästää asuntoon.

Onkohan se digifloppi?

Suomi on näillä näkymin valtakunnallisesti siirtymässä digi-aikaan 31.8.2007. Tuo hetki tulee olemaan suomalaisen televisiohistorian synkin ja surullisin tapahtuma, vai?

Digitelevisioon siirtymisestä ovat aikanaan päättäneet ihmiset, joilla ei ole ollut aavistustakaan digitaalisen tekniikan mahdollisuuksista ja haitoista, eikä näkemystä tulevaisuuden visioista. Interaktivisuutta ja MHP:tä mainostettiin valttina ja digitelevision sydämenä suomalaiseen televisiokulttuuriin. Pankkiyhteydet ja internet istuessa olohuoneen sohvalla! HDTV unohdettiin täysin. Hurjimmat väittivät MHP tekniikan ja digitalisoitumisen korvaavan kotitietokoneet väylänä internettiin. Samassa huumassa keskus-digiboksit kiellettiin, koska haluttiin kaikille ihmisille mahdollisuus interaktiiviseen sisältöön. Niin mihin sisältöön?

Ei ole interaktivisuutta näkynyt. Markkinoille tuotiin kasapäin digibokseja ja digitaalisiapäätelaitteita, jotka kaikkien periaatteiden ja standardien mukaisesti tai vastaisesti olivat keskeneräisiä toiminallisuuksiltaan. Kaukana valmiista tuotteista. Ihmiset ostivat ja ostavat edelleen keskeneräisiä laitteita, joihin sitten ajoittain on saanut ladata milloin minkäkin tasoisia korjauspäivityksiä. Suomesta taisi tulla digitaalisen lähetysmaailman koelaboratorio ja tavalliset kansalaiset toimivat ilmaiseksi testaajina valmistajille. On törkeää ja väittäisin jopa laitonta, että suomessa saa myydä uutena täysin viallisia laitteita. Erityisesti tallentavat, kovalevylliset digiboksit, vielä puolivuotta ennen H-hetkeä, kärsivät vakavista lastentaudeista. Ohjelmisto kaatuilee, osa ajastetuista ohjelmista jää tallentamatta, tallennetut ohjelmat häviävät tai eivät ole tallentuneet oikein, tekstitys puuttuu, kuva nykii ja pikselöityy. Eikö tallentavan digiboksin tarkoitus ole tallentaa televisiolähetys kovalevylle myöhempää katselua varten? Jos tämän toiminnon suoritus epäonnistuu, miten laitteeseen voi olla tyytyväinen? Miksi näitä laitteita saa edes myydä suomessa? Kelpaisiko sinulle auto joka aina välillä "vian" tai "ominaisuuden" takia jättää käynnistymättä tai viemättä perille?

Digitaalilähetysten kuvaa mainostetaan erinomaisena ja verrataan kuin yötä ja päivää analogisen lähetykseen laatuun. Digitaalisen signaalin "resoluutio" on kuitenkin täsmälleen sama kuin analogisen PAL signaalin. Kuva on ehkä parempi, koska entuudestaan tutut haamukuvat, varjot ja kohina ovat hävinneet. Tämä tosin ei pidä paikkansa kaapelitalouksissa, jossa kuvanlaatu on aina ollut hyvä. Yllättävää ei siis ole, että nimenomaan kaapelitaloudet ovat olleet nihkeitä lastentauteja vilisevien digiboksien hankinnassa. Puhumattakaan nyt digi-televisioista, joita ei kaapeliverkkoon edes käytännössä löydy. Lisäksi digitaalisen signaalin ongelmana on liiallisen voimakas pakkaus mikä näkyy kuvan pikselöitymisenä ja ajoittain karmeana pikselimössönä. Mitä suurempi kuvakoko televisiossa sitä karmeampaa katsottavaa.

Virossa sentään asioita on ymmärretty kokonaisuuden kannalta. Viro on siirtämässä digitaaliset lähetyksensä HDTV tasoon. Nappiin meni! Markkinoille tuodaan HD teräväpiirtoon pystyviä televisioita ja HD-ready televisioita, jotka pystyvät skaalautumaan teräväpiirrolle. Ostettaville laitteille ja niiden ominaisuuksille pitäisi olla edes käyttöä. Suomessa HDTV lähetykset jäävät seuraaville sukupolville jos heillekään. Mitä teet HD-Ready televisolla katsellessasi suomalaista PAL digipikselimössöä isolta ruudulta?

Huomasin, että monilta poliitikoilta kysyttäessä digiaikaan siirtymisen aikataulusta, on suorastaan halventavaa väittää, että "digiboksit ovat nyt niin halpoja, että kyllä kaikilla pitää olla varaa hankkia sellainen". Miten niin on varaa? Jos eläkeläisellä jää lääkkeiden, asumiskulujen ja ruuan jälkeen 10 eur ylimääräistä kuukaudessa, miten hänellä on varaa hankkia digiboksi?

Ovatko boksit sitten halpoja? Kaupasta näyttää saavan digiboksin hintaan 39,90 eur. Onhan se halpa, mutta mitä sillä saa? Harppauksen ajassa ja tekniikassa taaksepäin! Jos kotona on nyt televisio ja videonauhuri on kyseisen digiboksin hankkiminen kuin hyppäys nykyajasta takaisin kivikaudelle. Halvoissa digibokseissa on yksi viritin. Digiboksilla voi katsoa yhtä kanavaa ja toisen kanavan nauhoittaminen esim. videonauhurilla ei onnistu samanaikaisesti (ainakaan eri kanavanipusta). Kuka tarvitsee laitetta, jonka avulla voi nauhoittaa ainoastaan samaa kanavaa jota katsoo? Digiboksissa on oltava vähintään kaksi viritintä, jotta videonauhurin käyttö olisi järkevää ja nyt puhutaankin jo sitten selvästi kalliimmista laitteista. Vaikka kahdella virittimellä varustetun digiboksin hankkisikin ongelma on edelleen kahden laitteen ajastus. Videonauhuri on ajastettava halutulle nauhoitushetkelle, mutta myös digiboksi on ajastettava aukeamaan kyseisenä hetkenä oikealle kanavalla. Helpointa olisi korvata koko videonauhuri-televisio yhdistelmä tallentavalla, kovalevyllä varustetulla digiboksilla. Näiden hinnat ovatkin jo sitten aivan toista luokka, 400 - 600 eur (2400 - 3600 mk), eikä niitä todellakaan ole kaikilla varaa hankkia.

Digitalisoitumisen aika on varmasti ennen pitkään, näin kuuluukin olla. Suomalaisen digiajan muoto ei vain ole oikein valittu. Päätökset, päätöksentekijät, tekniikka ja tavoitteet ovat pahasti menneet metsään. Katsotaan nyt kuitenkin ensin mitä oikeasti tapahtuu elokuun lopussa? Sitä ennen jokainen voi lukea Digitodayn artikkelista kuinka hienosti asia osataan hoitaa ruotsissa.

http://www.digitoday.fi/page.php?page_id=11&news_id=20075892&rss=16

Kuluttajavalituslautakunnalta uusi päätös yksityisestä pysäköinninvalvonnasta

ParkCom mainostaa sivuillaan kuinka Kuluttajavalituslautakunta on jälleen (02/2007) antanut päätöksen yksityisestä pysäköinninvalvontaan liittyvästä 40 eur maksusta ParkCom Oy:n hyväksi. Jälleen kerran tapaus on sellainen, missä maksun saaja ei kiellä olleensa kuljettajana.

Kuluttajavalituslautakunta on jo aikaisemmissakin päätöksissään vahvistanut valvontayhtiön eduksi, sopimuksen syntymisen ilman tahdonilmaisua, ja todennut, että riitatilanteessa näyttövastuu on kuitenkin aina pysäköintivalvontayhtiöllä. Kuluttajavalituslautakunnan päätöksissä kannattaa muistaa, että ne eivät ole oikeuden päätöksiä. Päätös ei sido elinkeinonharjoittajaa eikä tietysti yksityistä henkilöäkään / autoilijaa.

Edelleenkään emme ole saaneet kannanottoa tilanteeseen, jossa maksun saanut haltija tai omistaja kieltää olleensa ajoneuvon kuljettaja. Näitä tapauksia on kuitenkin lukemattomia. Miksi niitä ei ole viety kuluttajavalituslautakunnan tutkittavaksi? Siksi, että pitkällisen väännön jälkeen pysäköintiyhtiö yleensä luopuu maksun vaatimisesta.

Oleellisinta olisi saada kuluttajaviranomaistenkin perään kuuluttama oikeuden päätös asiasta. ParkCom on toimitusjohtajansa suulla uhonnut jo vuodesta 2005, kuinka niskottelevat autoilijat pistetään kuriin ja kuinka kaikki haastetaan oikeuteen. Nyt aikaa on mennyt jo 2 vuotta. Viimeksi tammikuussa, Helsingin sanomissa olleessa artikkelissa, sama uho toistui. Tosiasia kuitenkin on, että yhtään edellä kuvatan oloista tapausta ei vieläkään ole menossa oikeuteen. Sekä ParkCom:lla, että ParkPatrolilla (Narmer Oy) on oikeustapauksia valmiina tai kesken Helsingin ja Vantaan käräjäoikeuksissa, mutta niistä yhdestäkään ei ole syntymässä ennakkopäätöstä omistajan tai haltijan velvollisuuksista.

Rahastus jatkuu ja osa ihmisistä edelleen maksaa maksun, viimeistään valvontayhtiön kanssa käymänsä massiivisen kädenväännön jälkeen. Sikäli on ihmeellistä ja suorastaan pelottavaa, että pysäköintiyhtiö saa esittää omia "lakitulkintojaan" vastineissaan ja omilla nettisivuillaan härskisti faktoina. Eikö se juuri ole harhaanjohtamista, kun omia käsityksiä esitetään ainoana totuutena ja faktana. Tavallinen ihminen ei osaa sanoa eroa tulkinnan ja totuuden välillä. Blogi on saanut lukemattomia esimerkkejä kirjeenvaihdosta autoilijoiden ja valvontayhtiöiden välillä. Maksujen perustelut ovat kaikki puhdasta tulkintaa, mutta valvontayhtiö esittää asiat faktana. Tarvitaan edelleen se oikeuden päätös asiasta.

Lukekaa lisää aiheesta blogin muista artikkeleista. Oleellista on tiedostaa omat oikeutensa. Sinulla on oikeus olla maksamatta.

Lue: Tapaus Sello

Lue: Tapaus McDonals Varisto

Lue: ParkCom ja ParkPatrol analyysia osaat yksi ja kaksi

Lue: ParkPatrol - hätä kädessä

Lue: ParkCom:n karhukirjeet

Lue: ParkCom:n hurjat lakiviittaukset

Lue: ParkCom maksut OK-perinnälle

Avattu kassi on luottamuksen passi

Haiskahtaako lause yksityiselämää loukkaavalta? Kenenkään ei ole pakko avata kauppakassia, reppua tai laukkua kaupan kassalla, vaikka kuinka kaupan täti, setä, vartija tai jopa kauppias itse sitä pyytäisi.

Eräässä Helsinkiläisessä Siwassa oli todella tyly linja ja myyjä syyllistyi suoranaisiin laittomuuksiin. Varkausepäilyyn riitti, että kyseessä oli nuori henkilö. Ärhäkkä myyjä huusi useamman kerran kaupasta poistuvalle nuorelle; "Mitäs sinä otit sieltä hyllystä, näytäs tänne". Kun nuori väitti vastaan ja puolustautui, myyjä huusi; " 'Pena' tuus tänne!". Myyjä kutsui takahuoneesta kauppiaan! Siinä sitten yhteistuumin tutkitaan nuoren reppua ja taskuja ja kun mitään ei löytynyt, myyjä vielä tuhahtaa; "Jotain se kyllä varasti", ja jatkaa saman asian läpikäymistä seuraavien asiakkaiden kanssa kassajonossa.

Kauppiaan tarve myymälävarkausten estämiseksi ja asiakkaan oikeuksien suojelu ovat todennäköisesti ristiriidassa, vai ovatko? Ristiriita ei kuitenkaan tarkoita, että asiakkaan tulee luopua omista oikeuksistaan. Se että kauppiaalla on ongelma, ei tarkoita sitä, että asiakkaan pitää näiden ongelmien yhtenä ratkaisumallina luopua omistaan. Laki on asiassa samaa mieltä. Jos kauppiaan oikeuksia liiketoimintaan, elinkeinoon ja omistamisen oikeuteen loukataan, ei se tarkoita vaihtoehtoisesti kauppiaalle oikeutta rikkoa toisen ihmisen yksityisyyttä estääkseen omansa.

Nyt joku näsäviisas tietysti toteaa, "Miksi ihmeessä et voi aukaista kauppakassiasi, jos et kerran ole tehnyt mitään väärää?"

Jos en ole tehnyt mitään väärää, miksi minun pitäisi? Entä missä menisi raja yksityisyyden loukkaamiselle? Jos kauppias haluaa tutkia taskusi, suostutko siihen? Entä jos hän pyytää sinua riisumaan housusi tai takkisi, jottet vain piilottele niiden alla varastettua tavaraa. Suostutko? Entä jos hän vaatii nähdä lastenvaunuihin sisälle tai autosi säilytystiloihin. Suostutko? Entä jos naapurissa asuva kauppias haluaa päästä kotiisi tarkastamaan, että häneltä varastettua tavaraa ei löydy asunnostasi. Suostutko? Raja yksityisyyden loukkaamiselle on syytä vetää ajoissa, tarkasti ja paksulla tussilla.

Kaupan vartijoiden oikeudet rajoittuvat käytännössä jokamiehen oikeuksiin. Niihin samoihin, jotka kenellä tahansa suomen kansalaisella on. Meillä kaikilla on jo kiinniotto-oikeus, joka on tarkoitettu käytettäväksi silloin, kun varas tavataan verekseltään (pakkokeinolaki 1§). Tämä kiinniotto-oikeus koskee myös yksityisten vartiointiyhtiöiden vartijoita. Vartijoilla ei kuitenkaan ole sen suurempia oikeuksia tarkistaa taskuja, kauppakassia tai reppua. Kannattaa muistaa, että vartija ja järjestyksenvalvoja eivät ole sama asia.

Tietenkään ei ole laitonta pyytää avaamaan kauppakassia tai reppua. Pyytää saa. Tällaiset pyynnöt kannattaa kuitenkin jättää omaan arvoonsa. Mikäli kauppias tai vartija saavat varkaan kiinni verekseltään, he voivat ottaa varastetun tavaran pois ja kutsua paikalle poliisin. Kuten pitääkin. Jos näyttöä varkaudesta ei ole, vartijalla tai poliisilla uhkailu on täysin turhaa. Ongelma ei ole asiakkaan. Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä. Poliisi tarvitaan paikalle, joka tapauksessa, jos kyse on varkaudesta ja repusta löytyy varastettua omaisuutta. Kauppiaan kuin myös vartioiden kannattaisi miettiä mihin asti ovat valmiit tuhlaamaan yhteisiä verorahoja ja juoksuttamaan kiireistä, aliresurssoitua poliisia avaamaan asiakkaan kauppakassia, vain sen takia kun kauppiaalla on oman etunsa vuoksi kauhea hinku rikkoa asiakkaidensa yksityisyyttä.

Löysin netistä juttuja, vuodelta 2005, jossa oli mainittu joitakin kauppoja, jotka ovat jossain vaiheessa ilmoittaneet, että kaikkien asiakkaiden kauppakassit tarkistetaan kassalla. Ei ole omalle kohdalle sattunut, mutta olisi kyllä mielenkiintoista nähdä kuinka he sen tekisivät? Se että tarkastuksista ilmoitetaan, ei muuta sitä tosiasiaa, että laukkua ei tarvitse heille avata. Kauppiaalla on oikeus valita asiakkaansa, mutta tuon valinnan oikeus ei anna lisäoikeutta tehdä henkilötarkastusta. Tuntuu siltä että tällaiset kaupat mieltävät kaikki asiakkaansa varkaiksi?

Palvelualojen ammattiliiton sivuilla (PAM) on juttu kauppiaasta, joka vaatii henkilökunnan laukkuja ja jopa auton tavarasäilytystilan tarkistamista. Eikä vain vaadi, mutta myös tekee niin! Tässäkin kohdin toiminta onnistuu agressiivisella pelottelulla ja oman käden oikeudella, koska ihmiset pelkäävät työpaikkojensa puolesta eivätkä uskalla vastustaa.

Lue myös uudempi artikkeli: Vartijat, valokuvaaminen ja kansalaisoikeudet

LIDL - On se ihme kauppa?

Pienenä välipalana esimerkki halpaketju Lidl:n jokseenkin erikoisesta asiakaspalautus menettelystä ja valokuvauskiellosta. Käykää ihmeessä tutustumassa artikkeliin. Jokainen voi tämän jälkeen tehdä oman arvionsa kyseisen kauppaketjun toiminnasta. Lisäksi blogin omia kommentteja Lidl:n tuotteista.

Artikkeli: http://www.sci.fi/~oh2bio/LIDL/

Asiakaspalautus

Asiakkaan palauttaessa ostamansa tuotteen, Lidl haluaa asiakkaalta tämän yhteystiedot sekä henkilötunnuksen. Näiden tietojen, paitsi henkilötunnuksen, keräämiselle ei ole estettä. Kerätty tieto muodostaa kuitenkin henkilörekisterin (Henkilötietolaki 8§) ja tietoja kerättäessä asiakkaalle on kerrottava (Henkilötietolaki 24§) mihin tarkoitukseen tietoa kerätään. Rekisteriseloste on löydyttävä ja asiakkaalla on myös oikeus pyytää ote hänestä tallennetuista tiedoista maksutta kerran vuodessa. Lidl:ltä ei löytynyt rekisteriselostetta, eivätkä myyjät osanneet kertoa tiedon keräämistarkoitusta tai minne tieto tallennetaan. Tietosuojavaltuutettu antoi asiasta huomautuksen.

Valokuvaaminen myymälässä

Henkilö oli huolestunut Lidl myymälöiden epäsiisteydestä ja jopa turvallisuudesta. Todistaakseen kantansa hän kävi ottamassa myymälässä valokuvia ja julkaisi ne artikkelissaan. Lidl vaati kuvien poistamista sillä perusteella, että Lidl liikkeissä on valokuvauskielto. Myöhemmin Lidl:n asiakaspalvelu tarkensi asian tarkoittavat toivetta olla kuvaamatta myymälöissä asiakkaiden yksityisyyden suojaamiseksi. Henkilö kävi pari kuukautta myöhemmin kokeeksi "kysymässä" kuvauslupaa liikkeeeseen. Lupaa ei myönnetty koska kuvaus on (edelleen) kielletty Lidl myymälöissä. Blogin edustaja kävi tarkistamassa tilanteen ja liikkeistä otetut valokuvat ovat tämän artikkelin lopussa.

Lue myös: Oikeus valokuvata julkisella paikalla

Tuotteiden turvallisuus?

Kokemuksen perusteella voin sanoa, että Lidl:n myymät ja yleensä saksasta tuomat pesuaineet (esim. W5 Kitchen Cleaner) ovat ehkä halpoja, mutta turvallisuus voi olla hakoteillä. Eräässä tapauksessa 2 vuotias lapsi suihkautti kyseistä W5 Kitchen Cleaner ainetta silmilleen. Silmät huuhdeltiin ja lapsi vietiin silmälääkäriin. Pullossa ei ollut mitään merkintää PH-arvosta tai muusta koostumuksesta. Lääkäri tarvitsi kuitenkin tietoja hoidon aloittamiseksi ja soitti myrkytystietokeskukseen, johon valmistajat ja maahantuojat ilmoittavat kemikaalien koostumuksen ja PH-arvot. Tästä tuotteesta ei löytynyt mitään tietoa! Myöhemmin asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että tietojen toimittaminen myrkytystietokeskukselle on vapaaehtoista, ja yleensä maahantuojat ja valmistajat ilmoittavat tiedot kiitettävästi. Lidl on poikkeus. Onko Lidl halunnut karsia ylimääräisiä kustannuksia ja vapaaehtoisten tietojen toimittaminen on jätetty kokonaan tekemättä, peräti asiakkaiden turvallisuuden kustannuksella? Ehkä kyseessä on unohdus tai vahinko? Lidl:n pesuaineet ovat kuitenkin tapauksen jälkeen jääneet kaupan hyllyyn.

Blogi kävi myös tarkistamassa muutaman Lidl myymälän siisteyden. Kuvauslupaa ei pyydetty koska lain mukaan julkisissa tiloissa kuvaaminen on sallittu.

Saako vastaanotetun kirjeen julkaista?

Tämä on todella mielenkiintoinen kysymys, eikä asiaan ole suoraa ja selkeää vastausta, ainoastaan tulkintoja. Tässä artikkelissa kirjeellä tarkoitetaan sekä sähköpostia, tekstiviestiä että normaalia paperikirjettä.

Saako vastaanotetun kirjeen julkaista?

Yksinkertaisesti voisi ajatella, että kirjeen saa julkaista lähettäjän luvalla. Entä jos lähettäjältä ei kysytä lupaa? Entä jos kirje käsittelee asioita, joita lähettäjällä itsellään ei ole oikeus julkaista tai kertoa eteenpäin? Entä jos kirje sisältää salassapidettävää aineistoa?

Ensiksi pitäisi miettiä aikooko kirjeen julkaista sellaisenaan vai ainoastaan asiasisällön. Mikäli kirjeen julkaisee sellaisenaan, voi kysymykseen tulla tekijänoikeus. Eli jos kirje muodostaa teoksen johon kirjoittajalla on tekijänoikeus, kirjettä ei voi julkaista ilman lupaa. Voisiko kirje olla sitten teos ja nauttia tekijänoikeudellista suojaa? Voisin väittää, että äärimmäisen harvoin kirje on tarkoitettu teokseksi, joka tarvitsee teoksen taiteellisen arvon suojelemista. Joissakin tapauksissa, ehkä kyllä, jos kirjeen sisältö on esimerkiksi itsetehty runo. Tavanomainen kirje, jossa kommunikoidaan yhteisestä asiasta kahden osapuolen välillä, on aika vaikea käsittää teokseksi. Kirjeen asiasisältöä julkaistessa kyse on taas kirjeen sisällöstä ei tavasta tai ilmaisumuodosta jolla asia esitetään.

Kirje voi sisältää salassapidettävää tietoa, jonka julkaiseminen voidaan katsoa rikokseksi. Tällainen tieto voisi olla esimerkiksi henkilön terveyteen liittyvä tieto, jolloin kyseeseen tulee yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö. Tämä koskee sekä kirjeen julkaisemista sellaisenaan tai kirjeen asiasisältöä.

Jos kyseessä on viranomaisen lähettämä kirje jonka sisältö on esim. julkinen asiakirja, kuten viranomaisen päätös jossain asiassa, tällöin julkaisuestettä ei ole, koska kenellä tahansa on oikeus saada kopio asiakirjasta.

Kirjesalaisuus on terminä harhaanjohtava. Kirjesalaisuus ei sinänsä estä vastaanottajaa millään lailla julkaisemasta saamaansa kirjettä. Kysymys on kahden osapuolen välisen kommunikoinnin suojasta, mikä kieltää kolmatta osapuolta "avaamasta" kirjettä. Kirjesalaisuus koskee myös asiasisältöä, mutta tässä tapauksessa vain silloin kun kirjeen vastaanottaja ei ole se henkilö jolle kirje oli alunperin tarkoitettu. Sähköpostissa tämä voisi helposti tarkoittaa sitä, että jos saat viestin jota sinulle ei ole tarkoitettu, sinun pitäisi lopettaa viestin lukeminen ja poistaa viesti.

Eli, saako vastaanotetun kirjeen julkaista?

Jos kirje ei täytä teoksen tunnusmerkistöä, eikä se sisällä yksityisyyden suojaan liittyvää tietoa tai muuta jonkin lain perusteella salassapidettävää tietoa, kirjeen voi julkaista sellaisenaan.

Keskustelun tallentaminen

Aikaisemmin blogissa julkaistiin artikkeli oman keskustelun tai puhelun tallentamisesta. Sain sähköpostiin hyvän esimerkin tämän oikeuden käyttämisestä autokaupan yhteydessä. Koska ajoneuvoista on viime aikoina blogissa ollut useampikin artikkeli niin jatketaan vielä kertaalleen samalla linjalla.

Akuperäisessä artikkelissa kerrotaan puheluiden tallentamisesta, mutta samat säännökset koskevat minkä tahansa keskustelun, johon tallentaja itse osallistuu, nauhoittamisesta. Keskustelun tallentamiseen ei tarvitse lupaa muilta osapuolilta, eikä tallentamisesta tarvitse kertoa etukäteen. Ainoa edellytys on, että keskustelun tallentaja osallistuu keskusteluun itse.

Pekka oli ostamassa itselleen käytettyä ajoneuvoa, hintaluokkaan 5 000 - 10 000 eur. Myyjänä toimi suuri etelä-suomessa tunnettua merkkiä myyvä autoliike. Monen viikon etsinnän jälkeen oikea ajoneuvo löytyi kyseisestä liikkeestä. Koeajon ja perusteellisen tutkimisen jälkeen ostaja aloitti keskustelun myyjän kanssa ajoneuvon hinnasta. Tuulilasissa ollut hintapyyntö oli 6 800 eur. Tässä kohdin Pekka asetti mp3-sottimensa tallennustilaan ja soittimen paidan etutaskuun.

Puolituntia kestäneen neuvottelun ja auton ympärillä pyöriskelyn jälkeen hinnaksi sovittiin 6 500 eur. Lisäksi Pekka saisi ilmaiseksi ensimmäisen vastaan tulevan huollon, 100 000 km. Vaikka ajoneuvossa ei ollut liikkeen myöntämää erillistä takuuta myyjä vakuutti, että ajoneuvo on ikäistään paremmassa kunnossa. Akselisto, vaihteisto, nivelet ja jarrut ovat hyvässä kunnossa ja kestävät varmasti ilman korjausta vielä pitkään. Myyjä jopa tokaisi, että jos noissa vikaa ilmenee parin kuukauden sisällä, niin hän korjauttaa vian ilmaiseksi. Nimet kauppakirjaan ja auto baanalle.

Ensimmäinen huolto tuli vastaan jo kolmen viikon kuluttua. Huolto oli ilmainen, kuten myyjän kanssa oli sovittu. Ilmaisesta huollosta ei ollut mainintaa kauppakirjassa. Saman päivän aikana huollosta soitettiin ja kerrottiin, että ajoneuvon jarruissa on enemmänkin vikaa. Jarrusatula, jarrupalat ja jarrulevyt meinisivät huollon mielestä vaihtoon. Kustannus töineen vajaat 1 000 eur. Siis 15% ajoneuvon hinnasta.

Omistaja lähti saman tien käymään paikanpäällä, koska liike oli aivan työpaikan vieressä. Auton myyjä ei juuri ollut paikalla, joten hetken rupateltuaan huoltomiehen kanssa korjauksen hinnaksi saatiin 820 eur. Myyjä saapui paikalle 35 minuutin odottelun jälkeen. Ostaja muistutti mitä myyjä oli kertonut ajoneuvon kunnosta, maininnut erikseen jarrut ja luvannut, että jos jotain isompaa ilmenee myyjä korjauttaa vian. Myyjä ei moista muistanut. Kertoi vain, että ajoneuvolla ei ole takuuta eikä hän mene sellaisia asioita lupailemaan autoihin joihin ei anneta vaihtotakuuta.

Ostaja kävi hakemassa kahvia automaatilta, etsi mp3-sottimensa tiedostosta oikean kohdan. Palasi myyjän luo ja antoi mp3-soittimen myyjälle. Myyjä putosi kelkasta kuin eno veneestä. Naama punaisena hän kuunteli 3-viikkoa sitten käydyn keskustelun soittimesta ja sen jälkeen alkoi huuto. Naamapunaisena sateli mielipidettä teon laittomuudesta, kuinka hän ei ole antanut lupaa keskustelun nauhoittamiseen, kuinka hän vie asian poliisille ja ostaja saa hirvittävät sakot ja kuinka paljon ostaja joutuu maksamaan vahingonkorvauksia, jonka rinnalla 820 eur remontti on pikkurahaa. Olisko hän katsonut liikaa amerikkalaisia elokuvia?

Ostaja selosti tilanteen uudelleen. Hänellä on täysin laillinen oikeus tallentaa keskustelu johon hän itse osallistuu. Kyse ei ole salakuuntelusta tai salanauhoittamisesta. Myyjä on itse luvannut keskustelun perusteella korjauttaa vian jos jotain suurempaa mm. jarruihin tulee kahden kuukauden sisällä. Ajoneuvon akselisto, vaihteisto, nivelet ja jarrut pitivät olla myyjän mukaan hyvässä kunnossa. Koska myyjä oli luvannut huollon ilmaiseksi sekä luvannut korvata isomman remontin kahden kuukauden sisään, nämä olivat oleellisesti vaikuttaneet ostopäätökseen. Suullinen lupaus on pitävä samoin kuin kirjallinen. Suullisessa lupauksessa jälkeenpäin todistaminen on ongelma, paitsi tässä tapauksessa.

Myyjien esimies kutsuttiin paikalle. Esimies kuunteli myös tallenteen ja pudisteli päätään. Esimiehen kanssa sovittiin että ajoneuvo jää yön yli huoltoon ja hän selvittää tilannetta. Hän ottaa yhteyttä heti seuraavana aamuna.

Aamulla esimies soitti ja antoi oman ehdotuksensa. He maksavat jarrujen 820 eur korjauksen.

Vastaavanlainen esimerkki löytyy myös puheluiden tallentamisesta kertovan artikkelin lopussa olevasta kommenttiosasta, jossa henkilö on omien sanojensa mukaan ollut tietokoneostoksilla.

Mihin oikeus perustuu?

"Sellaiset puhelut, joihin itse osallistuu joko soittajana tai vastaajana, saa nauhoittaa. Oman viestinnän taltioiminen on mahdollista Suomen perustuslain mukaan, eikä sitä ole kriminalisoitu myöskään viestinnän suojaa koskevissa rikoslain säännöksissä.", Tietosuojavaltuutetun toimisto

Kyse ei siis ole salakuuntelusta:

5 § (9.6.2000/531)

«Salakuuntelu»

Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella kuuntelee tai tallentaa

1) keskustelua, puhetta tai yksityiselämästä aiheutuvaa muuta ääntä, jota ei ole tarkoitettu hänen tietoonsa ja joka tapahtuu tai syntyy kotirauhan suojaamassa paikassa, taikka

2) muualla kuin kotirauhan suojaamassa paikassa salaa puhetta, jota ei ole tarkoitettu hänen eikä muunkaan ulkopuolisen tietoon, sellaisissa olosuhteissa, joissa puhujalla ei ole syytä olettaa ulkopuolisen kuulevan hänen puhettaan,on tuomittava salakuuntelusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.

Lisäksi on olemassa:

Korkeimman oikeuden päätös V79/1707

Korkeimman oikeuden päätös R89/330

Pitääkö yksityinen ParkCom / ParkPatrol valvontamaksu maksaa ?

Yksityisoikeudellisia valvontamaksuja ns. "yksityisiä parkkisakkoja" jakavat mm. valvontayhtiöt ParkCom Oy ja Narmer Oy (ParkPatrol). Tässä lyhyt yhteenveto asiasta.

Pitääkö maksu maksaa?

Ei pidä. Jokainen tekee tietysti päätöksensä itse ja aikaisemmin esitettyjen analyysien mukaan 10-15 % maksun saajista jättää maksamatta. Kehoitan odottamaan oikeuden ennakkopäätöstä asiasta. Valvontayhtiöillä ei uhkailusta huolimatta näytä olevan kiirettä oikeudenpäätöksen hankkimiseksi. Ehkä prosessi nopeutuu jos maksamattomien valvontamaksujen osuus kasvaa kipurajan yli.

Oleellisin kiteytettynä

Toiminta ei perustu Suomen lakiin, koska Suomessa, toisin kuin Ruotsissa, ei ole lainsäädäntöä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta.

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kyse pysäköintisääntöjen noudattamisen valvonnasta. Vaikka kyse onkin yksityisestä alueesta ja tontinomistajalla on oikeus päättää pysäköinninehdoista, pysäköinninvalvonta voi kuulua vain laissa määrätylle viranomaiselle, kunnalliselle pysäköinninvalvojalle. Kyse ei myöskään ole maksullisesta pysäköinnistä, vaan rangaistusluonteisesta maksusta, mikä on seurausta pysäköintisääntöjen noudattamatta jättämisestä. Vaikka kyseessä olisikin yksityisoikeudellinen sopimus ajoneuvon kuljettajan ja valvontayhtiön välillä, millään sopimuksella ei rangaistusvaltaa voi siirtää yksityiselle yritykselle.

Maksu on yksityisoikeudellinen saatava, joka ei ole ulosottokelpoinen, eikä perintäkelpoinen siinä mielessä kuin sanan merkitys on yleisessä puhekielessä käsitettävissä. Valvonta yhtiö tarvitsee oikeudenpäätöksen ennen kuin maksun voi oikeasti periä/ulosmitata. Jos sopimus kahden osapuolen välille voi syntyä konkludenttisesti, hiljaisesti, ilman tahdonilmaisua, ajamalla ajoneuvo valvontayhtiön valvomalle alueelle, sopimus syntyy ajoneuvon kuljettajan kanssa. Autoilijalla on myös aina oikeus kieltäytyä tekemästä sopimusta. Tämän jälkeenkin pysäköinti valvotulle alueelle on korkeintaan oikeudeton, josta voidaan rangaista pysäköintivirhemaksulla. Pysäköintivirhemaksu taas perustuu lakiin ja sen voi kirjoittaa vain kunnallinen pysäköinninvalvoja. Sopimusta ei synny jos toinen osapuoli kieltää sen. Sopimus ei myöskään synny automaattisesti pysäköimällä ajoneuvo alueelle.

Kuljettaja ei kuitenkaan välttämättä ole sama henkilö kuin ajoneuvorekisteriin merkitty haltija tai omistaja, jotka käytännössä saavat maksumuistutuksen. Mikäli haltija tai omistaja kiistää olleensa ajoneuvon kuljettaja tulee valvontayhtiön osoittaa ajoneuvon kuljettaja kyseisellä hetkellä ja kohdistaa maksumuistukset hänelle. Sopimusoikeuden periaatteiden mukaan haltijan tai omistajan ei tarvitse sopimuksen ulkopuolisina kertoa tai muistaa, kuka oli ajoneuvon kuljettaja. Sopimukseen vetoavan tulee esittää näyttö asiassa. Riitatilanteessa näyttövelvollisuus on siis valvontayhtiöllä. Kansanomaisesti voisi todeta, että oikeusvaltiossa vellallisen ei tarvitse todistaa, ettei hän ole velkaa, vaan velkojan tulee esittää näyttö velan perusteista.

Helsingin hovioikeus 20.11.2008

Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat laittomia. Lue artikkeli ja analyysi.

Vantaan käräjäoikeus 14.12.2007

Lue: ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa. Yksityisen valvontayhtiön kirjoittama maksu on laiton.

"Käräjäoikeus on todennut että Suomen lain mukaan vain poliisi tai kunnallinen pysäköinninvalvonta voi määrätä pysäköintivirhemaksun. Vaikka valvontayhtiö käyttääkin nimitystä "valvontamaksu" kyse on autoilijan kannalta pysäköintivirhemaksusta. "

Kuluttajavirasto

Kuluttajaviraston kirje (katso kommenttiosiosta), joka on postitettu ParkCom:n silloiselle toimitusjohtajalle. Tätä ParkCom ei ole julkaissut! Lainauksia kirjeestä:

"Poliisin tai kunnallisen pysäköinninvalvojan määräämä pysäköintivirhemaksu voidaan periä ajoneuvon omistajalta tai haltijalta. Tämä perustuu pysäköintivirhemaksusta annetun lain 8 §:ään. Sen sijaan sopimussuhteeseen perustuvaa saatavaa, jollainen kyseinen valvontamaksukin on, tulee periä sopimuskumppanilta."

"Auton pysäköinyt kuluttaja ei kuitenkaan välttämättä ole auton haltija/omistaja. Jos haltija/omistaja ei ole sopimusta pysäköinnistä kanssanne tehnyt, ei häneltä myöskään siten voida lähtökohtaisesti periä maksua sen rikkomisesta."

"Katsomme, että sopimusehtokäytäntö , jonka mukaan auton haltijan/omistajan tulee osoittaa, kuka autoa on ajanut, jos hän itse kiistää sitä ajaneensa, on sen periaatteen vastainen, että sopimukseen vetoavan osapuolen on esitettävä näyttöä asiasta. Jos auton omistaja/ haltija ei ole sopimusta tehnyt, ei hänelle voi koitua seuraamuksia sopimuksen rikkomisesta."

Valtakunnan syyttäjä

Syyttämättäjättämispäätös koski virkavallan anastusta, kysymystä siitä leikkiikö ParkCom viranomaista. Päätöksellä ei ole mitään tekemistä maksujen oikeutuksen kanssa, kuten ParkCom jossain vaiheessa perusteli.

Kuluttajavalituslautakunta

Päätös, Dnro 1285/39/2005, Dnro 660/39/2006, Dnro 1357/39/2006, Dnro 3541/39/2006. Kyse on tapauksista, jossa henkilö myöntää olleensa ajoneuvon kuljettaja. Kuluttajariitalautakunta on todennut sopimuksen syntyneen, mutta riitatilanteessa näyttövelvollisuus on valvontayhtiöllä. Toisaalta ParkCom on hävinnyt myös tapauksen jossa käsiteltiin sopimusehtojen sitovuutta.

"Riitatilanteessa sopimukseen vetoavan on kuitenkin näytettävä toteen sopimuksen syntyminen. " (Kuluttajavalituslautakunnan päätös)

Lopuksi

Mikäli joudutte asioimaan kyseisten yritysten kanssa, käyttäkää henkilötietolain mukaista oikeuttanne saada rekisteriseloste sekä ote kirjallisena kopiona teitä koskevasta tietosisällöstä. Lukekaa lisää täältä. Tämä koskee myös ajoneuvostanne otettuja valokuvia. Keskustelkaa valvontayhtiön kanssa sähköpostilla, jotta teille jää kirjallinen todistusaineisto keskustelun sisällöstä. Mikäli käytätte puhelinta, nauhoittakaa puhelut. Reklamoikaa annetuista valvontamaksuista.

Lue: ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa
Lue: ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
Lue: Poliisi jätti tutkintapyynnön yksityisestä pysäköinninvalvonnasta
Lue: Helsingin hallinto-oikeus koettelee yksityisen pysäköinninvalvonnan rajoja
Lue: ParkCom hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Lue: Yhteenveto ja valmiit vastaukset
Lue: Maksut OK-Perinnälle - ohjeet
Lue: ParkCom:n hurjat lakiviittaukset