Miksi Suomessa saa myydä valmiiksi viallisia laitteita uusina ?

Miten on mahdollista, että Suomessa saa käytännössä kuluttajaviranomaisten hiljaisella siunauksella tuoda maahan ja myydä täysin viallisia ja toiminnaltaan vaillinaisia tuotteita uusina? Tuotteita, jotka eivät toimi siten kuten on tarkoitettu, eivätkä toimi kuten ohjekirjassa niiden annetaan ymmärtää toimivan. Tuotteita joista kaikki yksilöt ovat järjestäen kuluttajasuolain tarkoittaman virhevastuun alaisia jo heti ostohetkestä lähtien.

Kyse on tallentavista digibokseista! Tähän päivään mennessä yksikään valmistaja ei ole pystynyt tuomaan markkinoille tallentavaa digiboksia, joka toimisi sellaisella luotettavuudella mitä kuluttajan kannalta voidaan katsoa kohtuulliseksi vaatia. Suurin osa ongelmista esiintyy digiboksin ohjelmistossa. Ohjelmistot ovat huonosti toteutettuja, testaamattomia ja täysin bugisia. Koska sama viallinen ohjelmisto asennetaan alunperin kaikkiin myytäviin kyseisen mallin laitteisiin, kaikki laitteet ovat valmiiksi virheellisiä ja toimivat epäluotettavasti.

Miten voi olla niin vaikeaa tehdä ohjelmisto digiboksiin, joka toimisi alusta alkaen oikein tai edes melkein oikein? Miten kukaan, joka ammatikseen suunnittelee ja toteuttaa ohjelmistoja, voi saada aikaan sellaisen määrän virheitä, mikä tallentavien digiboksien ohjelmistoissa esiintyy?

Pahasti näyttää siltä, että testaukselle ja kunnolliselle ohjelmointityölle ei ole tarvetta. Suomi on viety valtiovallan vahvalla avustuksella väkisin kohti vanhentunutta digitaalista televisiotekniikkaa. Kuluttajat on pistetty maksamaan digiboksin valmistajien kehitys- ja testaustyö antamalla valmistajien vapaasti tuoda markkinoille käyttökelvottomia laitteita. Kuluttajien on pakko ostaa laite, joten ei ole väliä kuinka hyvin tai huonosti se toimii. Kuluttajavirasto on asiasta valitettavan hiljaa. Ongelmaan ei nähtävästi uskalleta puuttua, koska koko Suomi on siirtymässä digiaikaan valtiovallan suojeluksessa. Jos kuluttajaviranomaiset uskaltaisivat vaatia laatua ja käyttäisivät oikeuksiaan estääkseen viallisten tuotteiden jatkuvan markkinoinnin ja myynnin, olisi suomalainen digifloppi päässyt viimein oikeanlaiseen päätökseensä.

Suomalainen kuluttajasuojalainsäädäntö ja kuluttajariitalautakunnan linjaukset lähtevät siitä perusperiaatteesta, että yleensä suurinosa myytävistä tuotteista toimii ja joissakin yksittäisissä tapauksissa esiintyy vikoja. Mitä tehdään kun kaikki laitteet, jokainen yksilö, on valmiiksi viallinen? Laki antaa valmistajalle tai myyjälle mahdollisuuden korjata vika. Ongelma on kuitenkin siinä, että vikoja ei pystytä korjaamaan ennen mahdollista uutta ohjelmistopäivitystä. Toisaalta, kuluttajalla on pakko olla digiboksi käytössä, joten käytännössä kuluttajan on vain "nieltävä" ja kärsittävä nahoissaan vialliset laitteet.

Voisin täysin sydämin väittää, että mikäli kyseessä olisi mikä muu elektroninen laite tahansa kuin suomalaisen valtiovallan pakkotyrkyttämän digitaalisen tekniikan lapsi, digiboksi, kuluttajavirasto olisi asettanut vähintään uhkasakon valmistajalle. Olisiko oikeasti mahdollista, että Suomessa saisi myydä pyykinpesukoneita, joista joka ikinen yksilö välillä satunnaisesti jättäisi pesuaineen ottamatta lokerosta, jättäisi huuhtelematta tai linkouksen väliin? Olisiko mahdollista, että suomessa saisi vapaasti myydä pakastimia, jotka aika-ajoin satunnaisesti sulattaisivat itsensä lämpöasteille? Entäpä autot? Saisiko suomessa myydä henkilöautoja joista joka ikinen yksilö ajottain sammuisi kesken ajon, ei käynnistyisi tai ajovalot eivät välttämättä menisi päälle?

Eniten naurattaa television propagandamainos digiboksista, jossa kysytään mitä tarkoitetaan digiboksin päivittämisellä? Boksin asentanut henkilö kertoo, että se on valmistajan tapa tuoda digiboksiin uusia ominaisuuksia kun tekniikkaa kehittyy eteenpäin. Väärin! Se on valmistajan ainoa tapa yrittää jollain tavoin korjata boksin sisältämiä ohjelmistovirheitä ja se on myös ainoa tapa tuoda samaan boksiin päivityksen jälkeen roppakaupalla lisää uusia bugeja.

Olen seurannut usean vuoden netissä käytävää keskustelua monista tallentavista digibokseista ja niiden vioista. Tarkoituksena on ollut ostaa toimiva laite. Oli digiboksi sitten Topfield, Handan, Vision, Maximum, Procaster, Kaon, Humax jne. Kaikki sisältävät sen verran ohjelmistobugeja, että niiden luotettavuus siinä tarkoituksessa johon ne on tehty on enemmän kuin kyseenalainen. Milloin eivät toimi YLE:n tekstitykset, milloin jäävät ajastetut ohjelmat tallentamatta, tai tallentuu väärä ohjelma väärältä kanavalta. Milloin digiboksi sammuu itsestään tai jumiutuu, milloin maksetut kanavat eivät näy tai boksi ei tunnista korttia. Tapauksia riittää!

Blogin ylläpitäjä päätti kuitenkin viimein kokeilla verkkokauppa.com:n mainostamaa erittäin edullista uutuutta ,Procaster 6100 mallia 250 Gb kovalevyllä. Täysin uusi malli, joka käyttää pitkälle kehitettyä vastaavan mallin isoveljen ohjelmistoa. Aikaisemmat mallit ovat olleet markkinoilla jo vuosia.

Yllättävä määrä raportoituja virheitä. Ei toimi yleisradion tekstitykset ajansiirrossa, jättää tallentamatta ohjelmia tai tallentaa väärältä kanavalta, buuttailee itsekseen jne. Tämä laite pitäisi olla tarkoitettu televisio-ohjelmien tallentamiseen ja digikanavien katsomiseen. Näyttäisi siltä, että tämä laite ei suoriudu edes perustehtävistä.

Keskustelu: http://www.dvdplaza.fi/forums/forumdisplay.php?f=177

Kysyn nyt Kuluttajavirastolta? Miten on mahdollista, että tällainen toiminta saa jatkua? Miksi tämä sallitaan digibokseille? Vai pitäisikö sama käytäntö sallia myös muissa elektronisissa laitteissa? Kyllähän kuluttajalla on aikaa painia ongelmien kanssa ja pitäisihän se olla selvää tyhmälle asiakkaallekin, ettei mikään laite ole täydellinen myytäessä! Ei voi olettaa, että kun kalliin tuotteen ostaa ja kantaa kotia se toimisi, niinkö?

Tässä asiassa on syytä pitää tiukka linja. Mikäli löydätte ostamastenne laitteesta yhdenkin vian, joka ei vastaa sitä mitä on luvattu toiminnallisuudeksi, otatte ohjelmistoversion ylös, soitatte myyjälle, maahantuojalle tai valmistajalle, ja kysytte onko saatavilla uudempaa ohjelmistoa, jossa mainitut viat ja puutteet on korjattu. Mikäli ei ole saatavilla, teillä on täysi oikeus purkaa kauppa. Tässä tapauksessa vastapuolelle ei ole tarvetta antaa mahdollisuutta korjata vikaa, koska vikaa ei pysty korjaamaan.

Topfield kilpailuviraston tutkinnassa

Vialliset digiboksit eivät ole ainoa ongelma. Nähtävästi osa maahantuojista ja valmistajista yrittää pitää digiboksien hinnat väkisin korkealla, asettamalla ehtoja laitteen myyntihintoihin. Kilpailuvirasto epäilee, että Kjaerulff 1 Oy, joka tuo maahan Topfield -digiboksia yrittää pitää hinnan korkealla luvattomin keinoin.

"Yksi valittaneista on Verkkokauppa.com. Toimitusjohtaja Samuli Seppälän mukaan Kjaerulff ei suostu myymään heille suoraan Topfield-laitteita, koska kauppa ei suostunut noudattamaan maahantuojan ovh-hintoja." (digitoday.fi, 10.08.2007)

Lukekaa artikkeli Digitodayn palvelusta: Kilpailuvirasto tutkii digiboksin maahantuojaa

Lue myös: Onkohan se digifloppi?

ParkCom ja Järvenpään Prisma

Ärsyyntynyt autoilija lähestyi blogia omakohtaisella kokemuksella yksityisen pysäköintivalvontayhtiö ParkCom Oy:n pysäköinninvalvojan toiminnasta Järvenpään Prismassa. Autoilija oli käynyt asioimassa kahden muun henkilön kanssa Prismassa kesäkuun lopussa. Palattuaan autolleen alkoi tapahtumaketju, jolle ParkCom ei pystynyt antamaan luotettavaa selvitystä. Tapauksen luettuani antaisin yhden neuvon. Kun näette tällaisia pysäköinninvalvojia toiminnassa, kuvatkaa pysäköinninvalvoja käyttäen esimerkiksi kamerakännykkää.

Tapaus Järvenpään Prisma

"Palatessamme parkkihalliin huomasimme miehen hiipparoimassa autojen ympärillä ja tutkimassa autojen sisustoja mm. oman farmariautomme tavaratilaa. Lähestyessämme mies siirtyi kauemmaksi, mutta jatkoi tutkimistaan ynnä vielä valokuvasi joidenkin autojen sisustoja. Purimme ostoksemme autoon ja katselimme hetken. Koska kaikki olivat sitä mieltä että siinä on autovaras kartoittamassa tilannetta, lähin ko. henkilön perään ja pysäytin hänet. Kysyin millä asioilla hän on ja tutki mm. meidän automme tavaratilaa. Hän ilmoitti olevansa pysäköinninvalvoja. Pyysin häntä näyttämään henkilökorttinsa, johon hän rupesi uhkailemaan "älä kuule rupee mun kanssa ..." ja sitten hän tokaisi, ettei tarvitse mitään kortteja. Minä pyysin häntä välittömästi lähtemään Prisman infopisteeseen selvittämään tilanteen, mistä hän kieltäytyi ja lähti suorastaan karkuun. Minä menin niiltä seisomilta infoon ja kirjoitin palautteen asiasta sekä neuvoteltuani vielä asiasta soitin kotoa poliisille, josta luvattiin lähettää partio paikalle. Prisman johtaja ja infon henkilökunta, joille kuvailin tilanteen, eivät voineet käsittää saamaani kohtelua ja johtaja lähtikin aktiivisesti vaatimaan selvitystä sähköpostitse." (lainaus kuljettajan kirjeestä)

Mitä tapahtui seuraavaksi?

Järvenpään Prisman johtaja lähetti asiakkaan palautteen suoraan ParkCom Oy:lle ja vaati saada vastausta pysäköinninvalvojan käytökseen. ParkCom Oy:n valvontaesimies lähestyi sähköpostitse ajoneuvon kuljettajaa ja pyysi kuljettajaa toimittamaan puhelinnumeron yhteydenottoa varten.

Kuljettaja ilmoitti, että hän ei halua asioida ParkCom Oy:n kanssa muutoin kuin kirjallisesti sähköpostin välityksellä. Lisäksi hän halusi ParkCom Oy:n valvontaesimiehen vastineen esittämiinsä kysymyksiin Järvenpään Prisman välikohtauksesta. Mikäli kyseinen "pysäköinninvalvoja" ei olisi ParkCom Oy:n työntekijä, asian selvittely siirtyisi kuljettajan mukaan poliisille.

1. Miksi työntekijänne ei pysty selittämään mitä hän etsi autoista?

2. Miksi hän valokuvasi autojen sisätiloja?

3. Miksi hän ei suostunut esittämään toimilupaansa tms. henkilökorttia?

4. Miksi hän ei suostunut lähtemään asian selvittelyyn Prisman info-pisteeseen?

5. Mihin hänellä on tarkoitus käyttää tietoja, jotka hän keräisi tukimalla autojen sisätiloja?

ParkCom Oy:n valvontaesimies vahvisti, että välikohtauksen toinen osapuoli on ollut ParkCom Oy:n palveluksessa oleva pysäköinninvalvoja. Lisäksi valvontaesimies pyysi kuljettajaa ilmoittamaan ajoneuvonsa rekisterinumeron.

Koska ajoneuvo oli pysäköitynä sääntöjen mukaisesti, eikä pysäköinninvalvojana toiminut henkilö ollut kuvaamassa kyseistä autoa pysäköintivirheen takia, ajoneuvon kuljettaja kieltäytyi antamasta rekisterinumeroa. "Mikäli ajoneuvon pysäköinnissä olisi tuolloin havaittu ongelmia, rekisterinumeron pitäisi jo olla hallussanne. Näin ollen, ja saamani kohtelun huomioon ottaen, en näe mitään syytä hankkia pysäköintiongelmia jälkikäteen ", ilmoitti kuljettaja ParkCom Oy:n valvontaesimiehelle vastineessaan.

ParkCom Oy:n virallinen vastaus tuli valvontaesimieheltä. Selitys, miksi pysäköinninvalvoja on kiertänyt autoja ja kuvannut niitä on, että pysäköinninvalvoja on etsinyt pysäköintikiekkoa. Valvontaesimiehen mukaan kaikki valokuvat, joita kyseinen pysäköinninvalvoja on ottanut ovat asiallisia ja liittyvät väärinpysäköityihin ajoneuvoihin. ParkCom Oy:n mukaan pysäköinninvalvojalla ei myöskään ole velvollisuutta keskeyttää työtehtäviään ja lähteä selvittämään asiaa Prisman info-pisteeseen. ParkCom Oy:n valvontaesimies antoi neuvoksi vastaisuudessa kutsua paikalle poliisin tai vartijat. Valvontaesimiehen mukaan pysäköinninvalvojat ovat puettu yrityksen logolla varustettuihin asuihin, mutta henkilökorttia kyseinen valvoja ei ollut vielä kerinnyt saada.

Siis pysäköinninvalvoja etsii pysäköintikiekkoa kulkemalla ajoneuvon ympärillä ja kuvaamalla sisätiloihin? Näinkö tämä nyt pitäisi ymmärtää? Käsittääkseni aikaisempiin tapauksiin viitaten (Tapaus Sello) ParkCom Oy on ollut erityisen tiukkana siitä, että pysäköintikiekko on ollut tuulilasin sisäpuolella näkyvissä. Pitääkö pysäköintikiekkoa etsiä takakontista?

Entä ovatko kaikki valokuvat joita pysäköinninvalvoja on ottanut todella asiallisia? Hypoteettisesti olettaen ParkCom ei pysty valvomaan mitä valokuvia on otettu, koska pysäköinninvalvoja voisi tarvittaessa siirtää osan kuvista pois muistikortilta. Sähköpostin mukaan asiakkaan ajoneuvo, samoin kuin muutkaan ajoneuvot, eivät olleet väärinpysäköityjä. Siitä huolimatta ajoneuvon sisäosia kuljettajan mukaan kuvattiin. Miksi? Siihen ei ParkCom Oy:n valvontaesimies pysty antamaan selvitystä.

Entä miten ParkCom valvoo, että pysäköinninvalvojan kameran kello on oikeassa ajassa? Blogi on saanut muutamia väitteitä siitä, että ParkCom on kirjoittanut maksun pysäköintiajan ylityksestä, vaikka aikaa on ollut oikeasti jäljellä. Jos otetuissa kuvissa on eri aika kuin todellisuudessa, silloin kameran kello on ollut väärässä ajassa. ParkCom Oy:n tulee tällöin tarvittaessa osoittaa, että kameran kello on ollut oikein asetettu. Jos joudutte tällaiseen tilanteeseen pysäköintialueella, pyytäkää lähellä olevia ihmisiä todistajaksi ja kirjatkaa ylös oikeat kellonajat. Omat valokuvat eivät myöskään ole pahitteeksi! Ne ovat täysin yhtä todistukelpoisia kuin valvontayhtiön ottamat. Mitä tapahtuu jos kuljettaja itse ottaa kameralla valokuvan autostaan todisteeksi siitä, että maksulappu on annettu liian aikaisin? Kumman kameran kello on silloin ollut oikeassa? Pyytääkää aina todistajia paikalle!

Valvontaesimiehen mukaan pysäköinninvalvoja on asiallisesti selvittänyt kuljettajalle millä asioilla hän liikkuu. "Älä kuule rupee mulle", on nähtävästi riittävän asialliasta? Toisaalta, vartijan tai poliisin kutsuminen paikalle tuskin olisi auttanut, koska silloinhan valvoja olisi joutunut "keskeyttämään" työtehtävänsä ja käytöksen perusteella tuskin jäänyt odottamaan paikanpäälle.

Pysäköinninvalvoja oli myös selvästi uusi tehtävässään, koska hänellä ei vielä ollut henkilökorttia. Millä tavoin ParkCom Oy varmistaa palkkaamiensa henkilöiden valmentamisen ja kouluttamisen asianmukaisesti?

Kuljettaja lähetti palautetta suoraan Prisman johtajalle sekä ParkCom Oy:n valvontaesimiehelle.

"Mitä tulee ParkComin toimintaan ja asian selvittämiseen, olette itse asiassa pahentanut tilannetta hyväksymällä työntekijänne käytöksen ja ohittamalla minun oikeusturvani tilanteessa, jossa oli aihetta epäillä väärinkäytöksen olevan käsillä. Samoin olette ohittanut oikeuteni asialliseen asiakaspalveluun. Vastoin väittämäänne, en ole käyttäytynyt väärin tilanteessa, jossa olen pyytänyt nähtäväkseni henkilökorttia, ja kun sitä ei löytynyt, pyytänyt henkilöä lähtemään asian selvittelyyn infopisteeseen. Valvojanne olisi pitänyt pyrkiä välittömästi poistamaan aktiivisesti tilanteesta kaikki epäilykset. Hän olisi voinut rehellisesti kertoa, ettei hänellä ole vielä henkilökorttia, mutta epäselvyys voidaan hoitaa toisinkin. Hän olisi voinut lähteä infopisteeseen tai hän olisi työtehtäviensä kohtuuttomasti keskeyttämättä voinut kutsua vartijan paikalle todistaakseen valtuutuksensa. Hänen ylimielinen käytöksensä, jonka nyt olette oikeuttanut, oli omiaan lisäämään epärehellisyyden vaikutelmaa. Autoista kerätyn tiedon väärinkäytösepäilyä ette ole hälventänyt millään lailla .... Oletteko toimineet vastuullanne olevan omaisuuden määrän nähden (pysäköidyt ajoneuvot) huolellisesti ja tarkastaneet pysäköinninvalvojan luotettavuuden ja onko hänellä vastuuseensa nähden riittävä koulutus? Asia vaatii mielestäni väitteen lisäksi myös perustelun, joka on riittävän luotettava kestääkseen tarkastelun. " (lainaus kuljettajan viestistä ParkCom Oy:lle ja tiedoksi Prisman johtajalle)

Valvontaesimies esittää vilpittömät pahoittelunsa, mutta toteaa asian olevan umpikujassa. Hän ehdottaa tapaamista, missä kuljettaja, valvontaesimies ja pysäköinninvalvoja voisivat keskustella asiasta. Ajoneuvon kuljettaja ehdottaa tapaamiseen myös Prisman johtajaa, mutta toisaalta haluaa myös ennen mahdollista tapaamista lisäselvitystä.

ParkCom on kiistänyt sisätilojen kuvaamisen, vaikka kyseinen kuljettaja ja kaksi todistajaa näkivät pysäköinninvalvojan näin tekevän, myös muille kuin heidän autolleen. Miksi sisätiloja kuvataan? Miten ParkCom varmistaa työntekijöidensä luotettavuuden? Miksi yleensä on kuvattu ajoneuvoa joka ei ole syyllistynyt virhepysäköintiin? ParkCom Oy:n rekisteriselosteen mukaan he kuvaavat väärinpysäköidyt ajoneuvot. Pysäköidyistä ajoneuvoista rekisterinumeroineen muodostuu tietosuojalain tarkoittama henkilörekisteri, jolle täytyy löytyä rekisteriseloste. Rekisteriselosteen ParkCom toimitti pyynnöstä, mutta missä määritellään ParkCom Oy:n toimintaan liittyvien ulkopuolisten, ei väärinpysäköityjen ajoneuvojen kuvaamisen tarkoitusperät ja oikeutus?

Järvenpään Prisman johtaja ei pääse mahdolliseen tapaamiseen, mutta ehdottaa kuljettajalle hyvitykseksi 50 eur lahjakorttia Prismaan. Ajoneuvon kuljettaja kiittää tarjouksesta ja painottaa, että Prisman osalta asia on hoidettu hyvin. Kuljettaja kuitenkin kieltäytyy lahjakortista, koska ei näe mitään syytä miksi Prisman pitäisi hyvittää valvontayhtiö ParkCom Oy:n työntekijän käytöksestä. Kuljettaja kertoo olleensa yhteydessä poliisiin, josta oli kerrottu, että kyseinen valvontafirma on hankkinut maineen "lainsäädännön rajoja koettelevana toimijana", joka on jatkuvasti hankauksessa kuluttaja- ja tietosuoviranomaisten kanssa.

Prisman johtaja ilmoittaa olevansa samaa mieltä ajoneuvon kuljettajan kanssa. Hyvän asiakaspalvelun nimissä olisi ParkCom Oy: pysäköinninvalvojan ollut asiallista varmistaa työtehtävänsä konfliktitilanteessa. Tämän olisi Prisman johtajan mielestä voitu tehdä käymällä info-pisteessä tai pysäköinninvalvoja olisi keskeyttänyt työtehtävänsä ja odottanut vartijaa paikalle varmistamaan tilanne.

Tämän jälkeen ParkCom vaikeni.

Hyvät ihmiset! Mikäli teillä on käytössänne kännykkä, jossa on kamera, käyttäkää sitä! Teillä on oikeus ja epäselvissä tilanteissa jopa velvollisuus valokuvata pysäköinninvalvoja jo pelkästään oman oikeusturvanne vuoksi! Mikäli asioitte valvontayhtiöiden kanssa tai heidän käyttämiensä perintätoimistojen. Käykää keskustelu aina kirjallisesti tai mikäli puhutte puhelimessa, nauhoittakaa keskustelu.

Lue myös: Pitääkö yksityinen valvontamaksu maksaa?
Lue myös: Kuvaaminen julkisilla paikoilla on sallittua
Lue myös: Vartijoiden oikeudet ja valokuvaaminen
Lue myös: Omien puheluiden tallentaminen sekä esimerkki tapaus

------
Lukekaa myös Helsingin Sanomien artikkeli 3.8.2007. Syksyn aikana voimme odottaa käräjäoikeuden päätöstä sille, voiko valvontayhtiö vaatia ajoneuvon omistajaa tai haltijaa maksamaan maksun sopimuksesta jonka on tehnyt ajoneuvon kuljettaja.

"Valvontayhtiö ei kuluttajaviraston mukaan voi vaatia auton omistajalta pysäköintimaksua, jollei se voi todistaa, kuka autoa on kuljettanut. Monet ovat tämän nojalla kieltäytyneet maksamasta. " (artikkelissa on haastateltu viraston lakimiestä Mika Hakamäkeä)

Lue HS artikkeli
------

Samsung kännykän huolto Powermil:ssä

Samsung puhelin ja Powermil -huolto. Tarina on pitkä, mutta mielenkiintoinen. Puhelin oli huollossa melkein kaksi kuukautta. Ensimmäisessä, kuukauden mittaisessa huollossa Powermil päivitti ainoastaan ohjelmiston. Puhelin ei tullut kuntoon ja asiakas reklamoi. Toisessa huollossa yllättäen alkoi keskustelu takuuehdoista. Samsung kiinnostui myös tarkemmin Powermillin tominnasta, koska asiakkan mielestä näytti siltä, että Powermil laskutti puhelimen ensimmäisen huollon Samsungilta, mutta väitti toisen huollon aikana puhelimen vikaa mahdollisesti sellaiseksi, mikä ei kuulu takuuseen. Samsungin teknisen tuen mukaan takuuvelvotteista huolehtii Powermil. Powermillin korjaamopäällikkö oli asiasta eri mieltä. Asiakas lähetti tarkemman kyselyn Samsungille miksi lain mukaisia velvotteita ei ole hoidettu ja kummalle ne yleensä kuuluvat. Kun asiakas vei lopulta huolensa suoraan Samsungille, valmistajalta otettiin yhteyttä ja korjaamaton puhelin vaihdettiin toimivaan ja ominaisuuksiltaan huomattavasti parempaan. Samsung veti toiminnallaan pinnat kotiin. Kaiken kaikkiaan oli onni, että puhelimen omistaja tajusi nauhoittaa suurimman osan puhelinkeskusteluista.

Mitä sanoo laki?

Kuluttaja voi vedota myyjään, maahantuojaan tai valmistajaan. Kuluttajajansuojalaki lähtee liikkeelle virhevastuusta. Takuu on siis ylimääräinen lisäarvo tuotteelle. Virhevastuulle ei ole olemassa takarajaa. Eli tuotteessa olevaan virheeseen voi vedota hyvin vielä takuuajan jälkeenkin. Kuluttajansuojalain mukaan tuotteen korjaus on toimitettava kohtuullisessa ajassa. Kuluttajariitalautakunta on linjannut käsitteen kohtuullinen aika. Kohtuu aika kännykän huollossa on n. 2-3 viikkoa. Mikäli puhelin on käyttäjänsä ainoa puhelin, korjaus ei saa missään tapauksessa kestää yli 2 viikkoa. Mikäli huoltoaika on kohtuuton, asiakkaalla on oikeus sijaispuhelimeen, mitä tämän tapauksen yhteydessä vaadittiinkin. Lisäksi takuuhuollosta tai virhevastuun alaisesta huollosta ei saa aiheutua kustannuksia kuluttajalle. Jos puhelin vaihdetaan, kuluttajariitalautakuna on linjannut, että vaihtopuhelimen ei tarvitse olla uusi. Myös käytetty, suunnilleen samanikäinen toimiva puhelin on hyväksyttävä.

Mitä tapahtui?

Samsung SGH-E720 puhelin aloitti omatoimisen sammumisen toukokuussa 2007. Puhelin oli ostettu verkkokauppa.com:sta kesäkuun ensimmäinen päivä 2006. Puhelimelle myönnetty takuu oli edelleen voimassa. Puhelimen kannen näytön lasiin oli tullut halkeama kolme kuukautta aikaisemmin. Puhelinta oli pidetty farkkujen taskussa avainten kanssa, jolloin oletettavasti turvalukon avaimen kärki oli henkilön istuuntuessa halkaissut puhelimen näytön lasin.

Toukokuun viimeisellä viikolla puhelimen omistaja soitti ensin Samsungin tukeen. Samsungin tuesta kerrottiin, että puhelimen lasin halkeaminen ei kuulu takuuseen, mutta puhelimen itsestään sammuminen kuuluu. Samaisella viikolla asiakas toimitti puhelimen suoraan Verkkokauppa.com:n Helsingin myymälään, josta puhelin lähti huollettavaksi Powermil:iin. Huoltoon tuonnin yhteydessä asiakkaan tekemällä erillisellä liitteellä kerrottiin vian laatu, kuinka puhelimen lasi oli rikkoutunut ja pyydettiin varsinaisen takuuhuollon lisäksi kustannusarvio lasin korjaamisesta sekä kerrottiin puhelinkeskustelusta Samsungin oman tuen kanssa.

Kaksi viikkoa myöhemmin asiakas soitti itse Powermil:in asiakaspalvelunumeroon, josta kerrottiin, että puhelimen korjausta ei ole vielä aloitettu. Asiakaspalveluhenkilö soitti välipuhelun teknikolle kysyäkseen etukannen lasin korjauksen hintaan. 70-80 euroa oli liikaa, joten asiakas pyysi ettei lasia korjattaisi. Kysehän oli vain halkeemasta.

Juhannuksen jälkeen asiakas tiedusteli uudelleen puhelimensa perään. Tällä kertaa ottamalla yhteyttä sekä verkkokauppa.com:n huoltoon että Powermil:in asiakaspalveluun. Kumpikin lupasivat selvittää asiaa ja soittaa takaisin. Kumpikaan ei koskaan soittanut!

26.6.2007 asiakas soitti uudelleen Powermil:in huoltoon ja vaati tietää missä tilanteessa puhelimen korjaus oli. Asiakaspalvelusta kerrottiin, että puhelinta ei vieläkään ole huollettu. Asiakas ilmoitti lähtevänsä lomamatkalle 3.7, jota ennen hänen täytyy saada puhelimensa korjattuna takaisin tai tilalle vaihtopuhelin. Asiakkaan mielestä puhelimen korjaus on kestänyt liian kauan. Asiakaspalvelusta pahoiteltiin tilannetta ja kerrottiin, että Powermil voi tarvittaessa toimittaa sijaispuhelimen, koska huolto viivästynyt heidän takiaan.

28.6.2007 asiakas soitti jälleen Powermilliin, josta nyt ilmoitettiin, että huoltotoimenpide on tehty ja puhelin toimitetaan takaisin verkkokauppa.com:n huoltoon. Puhelimen oli haettavissa perjantaina 29.6. Yli kuukauden kestäneenä huoltotoimenpiteenä Powermil oli tehnyt ainoastaan puhelimen ohjelmiston päivityksen! Seuraavana viikonloppuna kävi ilmi, että puhelin sammuu edelleen itsekseen.

Asiakas soitti jälleen Samsungin tukeen josta kerrottiin samat asiat kuin toukokuussa. Tällä kertaa puhelin toimitettiin 2.7 suoraan Powermillin Vantaan toimipisteeseen. Asiakas vaati saada sijaispuhelinta tilalle. Tähän Powermil ei suostunut. Asiakas teki reklamaation sähköpostitse Powermilliin. Ensimmäinen kuukauden kestänyt huolto oli vielä siedettävissä, mutta koska puhelin ei tullut kuntoon, asiakas oli lähdössä lomamatkalle ja asiakas joutui toimittamaan puhelimen uudelleen huoltoon, vaatimuksena oli sijaispuhelin ja matkakulujen korvaus huoltoon toimittamisesta.

Samsungin teknisen tuen mukaan heillä on sopimus Powermillin kanssa, joka vastaa Samsungin tuotteiden takuuasioista. Samsungin mukaan Powermil on siis velvollinen toimittamaan sijaispuhelimen, tai mikäli puhelinta ei voi korjata, vastaavan puhelimen tilalle.

Yllätys olikin suuri kun Powermillin korjaamopäällikkö vastasi reklamaatioon viestillä, jossa hän kertoi teknikon tutkivan puhelinta vikaantumisen syytä, koska näytön lasi on rikki. Jos kyseessä on mekaanisen tapahtuman, kuten putoamisen aiheuttama rikkoutuminen, puhelimen huolto ei kuulu takuuseen. Samalla hän väitti, että kuluttajasuojalain mukaan puhelimen myyjä vastaa tuotteesta, eikä heillä ole velvollisuutta antaa sijaispuhelinta tai korvata matkakuluja. Powermil ei kuulema vastaa Samsungin takuuvelvotteista, ainoastaan huollosta.

Mielenkiintoista! Asiakas sai ristiriitaista tietoa. Totuus on kuitenkin se että kuluttajalla on oikeus vedota virhevastuun osalta myyjään, valmistajaan tai maahantuojaan. Tässä tapauksessa toisen huollon yhteydessä kuluttaja on vedonnut valmistajaan, Samsungiin, joka on ilmoittunut takuuasioiden kuuluvan heidän tekemän sopimuksen mukaisesti Powermillille. Erikoista oli myös se, että Powermillin oma asiakaspalvelu oli ehdottanut sijaispuhelinta edellisellä viikolla, mutta korjaamopäällikkö kieltäytyi jyrkästi.

Asiakkaassa herätti ihmetystä myös Powermillin toiminta. Samsung maksaa Powermillille tuotteidensa takuukorjaukset. Puhelimen lasi oli rikki jo ensimmäisen huollon yhteydessä. Tällöin asia ei kiinnostanut Powermilliä, vaan he "korjasivat" puhelimen ja todennäköisesti laskuttivat Samsungia. Kun asiakas teki reklamaation ja puhelin ei tullutkaan kuntoon Powermil aloitti vihjailevan keskustelun mahdollisesti takuuehtojen vastaisesta hajoamisesta. Keskustelu korjaamisen kuulumisesta takuuehtoihin on täsin ymmärrettävää, mutta se olisi vain pitänyt tehdä heti ensimmäisen huollon yhteydessä. Nyt asiakas odotti 4 viikkoa pelkkää ohjelmistopäivitystä. Eikö puhelin pitäisi tutkia kunnolla jo ensimmäisellä kerralla? Miksi rikkoutunut lasi herätti huomiota vasta reklamaation jälkeen?

Asiakas halusi tietää myös mitä Samsungissa ajateltiin siitä, että he maksavat puhelimen huollon joka ei mahdollisesti tule koskaan kuntoon. Kaiken järjen mukaan lasin halkeamisesta ja takuuehtojen täyttymisestä käytävä keskustelu olisi pitänyt hoitaa ensimmäisen huollon yhteydessä. Asiakas otti yhteyttä Samsungiin, joka ilmoittivat kiinnostuksensa asiaan ja pyysi asiakkaalta nähtäväksi asiakkaan ja Powermillin korjaamopäällikön välisen sähköpostikeskustelun. Lisäksi asiakas lähetti Samsungin viestintäpäällikölle että asiakaspalveluun kyselyn miten lakisääteisten velvotteiden hoitaminen on otettu huomioon huoltoprosessissa. Kenelle kuuluu vastuu?

Samsungilta soitti huoltopäällikkö 24.7. Syntynyttä tilannetta pahoiteltiin. Samsung oli ottanut yhteyttä suoraan Powermillin korjaamopäällikköön, mutta koska hän oli lomalla, yhteys oli saatu suoraan teknikkoon. Teknikko oli kertonut, että puhelimesta ei löydy sellaista vikaa mikä selittäisi itsestään sammumisen. Puhelimen lasi oli rikki, mutta teknikon mukaan se ei ole aiheuttanut vikaa. Todennäköistä olisi, että vika johtuu piirilevyn juotoksessa, joka ajoittain puhelimen käytön aikana saattaa aiheuttaa sammumisen. Puhelin oli kuluneen näköinen, sitähän oli asiakkaan mukaan pidetty enimmäkseen farkkujen taskussa. Huoltoteknikko ei pystynyt todentamaan miten vika on syntynyt. Koska puhelimesta oli reklamoitu takuun aikana, näyttövastuu viasta ei ole asiakkaalla. Samsungin huoltopäällikkö päätyi tarjoamaan asiakkaalle toista puhelinta tilalle vastaavilla ominaisuuksilla. Puhelin ei olisi uusi, mutta siisti, toimiva ja huollettu.

Samsung vaihtoi asiakkaan alkuperäisen SGH-E720 puhelimen Samsungin SGH-Z720 Ultra Edition malliin. Uudessa puhelimessa oli huomattavasti paremmat ominaisuudet ja se oli asiakkaan mukaan kertakaikkisen tyylikäs ilmestys. Alkuperäinen SGH-E720 maksoi 2006 kesäkuussa rapiat yli 200 eur. Uuden SGH-Z720 Ultra Edition mallin listahinta heinäkuussa 2007 oli vajaat 500 eur. Hienoa Samsung, ainakin tässä tapauksessa teillä osataan asiakaspalvelu!

Muutama kysymys?

Samsungin kanssa käydyn keskustelun jälkeen selvisi, että Samsung ja Powermil hoitavat takuuvelvoitteet yhdessä. Prosessi ei toiminut tämän huollon yhteydessä ja Samsungin mukaan se on sekä heidän että Powermillin vika. Samalla todettiin, että Powermillillä tulee olla sijaispuhelimia annettavaksi, mikäli huoltoaika on kohtuuton.

Samsungin ja Powermillin huoltosopimukseen sisältyvän prosessin toiminnasta jäi myös epäselväksi, onko Samsung hyväksynyt tavan, että puhelimiin tehdään ensin vain ohjelmistopäivitys ja jos puhelin ei toimi vasta sen jälkeen tutkitaan vikaa tarkemmin? Huoltoprosessia tämä voi helpottaa, mutta asiakkaan huoltoaika pitenee kohtuuttomuuksiin. Tällöin tulee löytyä sijaispuhelin! Toisaalta, ei voi olla Samsungin brändin mukaista toimintaa, että heidän tuotteillaan on kohtuuttoman pitkät huoltoajat? Ainakaan itse en ostaisi puhelinmerkkiä joka vikatapauksessa seisoo huollossa toista kuukautta. Miten on Samsung?

Tämän tapauksen perusteella antaisin pisteet Samsungille homman haltuunotosta ja Powermillin ohjaisin tutkimaan tarkemmin kuluttajansuojalakia sekä kuluttajariitalautakunnan linjauksia. Opiskelun voi aloittaa vaikka kuluttajan oikeuksia ja velvollisuuksia käsittelevästä blogin artikkelista: Kuluttajan oikeudet.

Blogilla myös aikaisempaa kokemusta Powermil:stä

Kyseisen huoltoyrityksen toiminnasta ei netin kautta etsittäessä löydy kovin hyvää sanottavaa.

Keväällä 2007 blogin ylläpitäjältä hajosi kolme vuotta vanhasta Fujitsu Siemens merkkisestä tietokoneesta emolevy. Fujitsu Siemens suosittelee virallisesti omilla sivuillaan Powermil -huoltoa. Silloinen soitto Powermil:iin antoi kustannusarvioksi n. 380 eur. Hinta sisältää alkuperäisen valmistajan emolevyn ja vaihtotyön.

Soitin vielä Fujitsu Siemensin tekniseen tukeen. Yllätys oli suuri kun keskustelu yhteydessä tukihenkilö ehdotti huollon kyselemistä myös muista kuin Powermil:stä. Hän sanoi suoraan, että kyseinen 380 eur hinta on niin suolainen, että ainoastaan Powermil:llä on pokkaa pyytää sellaista. Tutkiskelin hetken nettiä ja törmäsin Lauttasaaressa toimivaan Am-Mek Oy:n. He suorittivat emolevyn vaihdon ripeästi ja hintakin oli vain 117 eur. Emolevy ei tosin ollut Fujitsu Siemensin alkuperäisosa, mutta alkuperäiseenkin sen olisi voinut vaihtaa. Tämä oli edellyttänyt osan tilaamista, mutta kustannus olisi silloinkin ollut vain n. 170 eur.

Tapaus ketjukolari ...

Blogi on saanut useita kyselyitä, miten marraskuussa 2006 tapahtuneen ketjukolarin käsittely on edennyt. Muistin virkistämiseksi blogin aikaisemmat artikkelit aiheesta.

Lue: Liikennevakuutus ja oikeusturva
Lue: Ei korvauksia - voi Veritas ja Fennia ...

Kyseessähän oli ketjukolari, jossa kaksi ensimmäistä ajoneuvoa ovat pysähtyneet, Kia (1) ja Avensis (2). Avensiksen perään ajaa Volvo (3), joka on vakuutettu Veritaksessa ja viimeisenä Volvon perään ajaa Passat (4), joka on vakuutettu Fenniassa. Avensis jää edessä olleen Kian ja perään ajaneiden Volvon ja Passatin väliin. Avensiksen korjauskulut ovat yli 7 000 eur. Veritaksen päätös asiassa oli, että kolmas ajoneuvo, Volvon kuljettaja ei ole aiheuttanut vahinkoa, koska hän on kerinnyt pysäyttää ajoneuvonsa ja vasta viimeisenä kasaan ajanut Passat on tönäissyt Volvon Avensiksen perään. Veritas ei korvaa Avensiksen vahinkoja.Fennian päätös puolestaan oli, että viimeinen ajoneuvo Passat ei ole aiheuttanut Avensikselle vahinkoa, koska Passatin edellä ajanut Volvo on törmännyt Avensiksen perään ennen kuin Passat ajoi Volvon perään. Fennia ei korvaa Avensikselle aiheutunutta vahinkoa.

Veritas perusti päätöstään sille, että Volvossa oli kuljettajan lähiomaisia, jotka todistivat kuljettajan kerinneen pysähtyä. Fennia puolestaan päätöstään sillä, että lähiomaisten todistusarvo on mitätön sekä sillä, että Volvon kuljettaja ei jäänyt odottamaan poliisin saapumista vaan poistui paikalta ja siten vaikeutti asian tutkimista. Oli miten oli, Avensiksen kuljettaja täysin syyttömänä jäi kahden vakuutusyhtiön pomputtelun väliin.

Avensiksen kuljettajalla on tällähetkellä, sekä oman liikennevakuutuksen että kaskovakuutuksen bonukset laskeneet. Liikennevakuutuksen siksi, että hoitokulut on korvattu syyttömän omasta liikennevakuutuksesta ja syyttömän ajoneuvon korjauskulut syyttömän kuljettajan omasta kaskovakuutuksesta.

Asiasta on pyydetty liikennevahinkolautakunnan päätöstä tammikuussa 2007. Asian etenemistä tiedusteltiin heinäkuussa 2007, jolloin vastaus oli, että osapuolten vastaukset on käsittelijällä, joka esittelee asian lautakunnalle alkusyksystä.

Joutunemme odottamaan vastausta vielä muutaman kuukauden.

Elisan uusimmat töppäykset

Blogi on julkaissut muutaman artikkelin liittyen Elisan laskutusjärjestelmän uudistamiseen ja sen kautta syntyneisiin ongelmiin, jotka rehellisesti sanottuna koettelevat Elisan asiakkaiden hermoja.

Lue: Elisan laskutus ongelmat (tammikuu 2007)
Lue: Sama lasku kahteen kertaan (maaliskuu 2007)

Tammikuussa 2007 Elisa laskutti oman tietojärjestelmävirheensä takia asiakkailta yli kaksi vuotta sitten soitettuja puheluita. Käytännössä asiakkailla ei ollut mahdollisuuksia tarkistaa laskutuksen oikeellisuutta, koska laskutuksen perusteena oli Elisan omat puhelutiedot. Tarkistaminen olisi edellyttänyt asiakkaalta tarkkaa kirjanpitoa soittamistaan puheluista.

Maaliskuussa 2007 Elisa lähetti laskuja, joissa jo kerran maksettu maksu yritettiin periä toisen kerran.

Helsinginsanomat on julkaissut artikkelin 13.7.2007, jossa kerrotaan Elisan tällä kertaa lähettäneen virheellisen laskun 100 000 asiakkaalle. Ongelma kuulostaa täsmälleen samanlaiselta, jonka blogi raportoi jo maaliskuussa. Laskulla yritetään periä maksuja, jotka asiakas on kuitenkin jo kertaalleen maksanut.

Pitäisikö tätä asiaa jauhaa blogissa vielä kertaalleen? Ei tällä kertaa. Blogin edustaja vaihtoi operaattoria jo ensimmäisen töppäyksen yhteydessä tammikuussa. Blogin artikkelin palautteen perusteella samoin teki moni muukin. Muutama varoittava sana on kuitenkin paikallaan.

Minkälaista palvelua sinä haluat omalta puhelinoperaattoriltasi? Jos laskutuksessa on noin paljon ongelmia, herää kysymys voiko mihinkään muuhunkaan operaattorin toiminnassa luottaa. Kuinka oikein ovat kertyneet liittymän käyttötiedot? Asiakkaiden pitää vaatia laadukasta palvelua. Liian usein suomalaiset tyytyvät vain hyssyttelemään ja kärsivät ala-arvoisesta palvelutasosta.

Nykypäivänä vaihto onnistuu helposti internetin kautta. Uusi SIM-kortti tulee postitse ja uusi operaattori hoitaa liittymän irtisanomiset ja uuden liittymän avaamiset. Kokemuksesta voin sanoa, että kolmen puhelinliittymän vaihto aikanaan Elisalta DNA:lle kesti tasan 10 minuuttia.

Tässä linkit. Voit vaihtaa liittymän Soneralle tai vaikkapa DNA:lle.

Niin kauan kuin tavaraa riittää ...

Kiitoksia lähettämistänne erilaisista ehdotuksista artikkelien aiheeksi. Ehdotuksia on todella tullut runsaasti. Perehdyn ja selvittelen niitä tarkemmin heinäkuun jälkeen. Mielenkiintoisia asioita luvassa syksyksi keskustelujen aiheeksi. ParkCom ja ParkPatrol aiheuttavat edelleen ongelmia autoilijoille, eikä valvontayhtiöiden käyttämien perintätoimistojen sanavarastoon näytä lainkaan kuuluvan "hyvä perintätapa". Joillakin myyjillä on mielenkiintoisia käsityksiä takuukorjauksista. Myös järkyttävää lukemista väkivaltarikoksen uhrista. Eräs heistä on lähestynyt blogia hyvin koskettavalla kertomuksella suomalaisen oikeusjärjestelmän tehottomuudesta ja rikollisia suojelevasta asenteesta. Ensin kuitenkin, näin heinäkuun aluksi, alennusmyyntien sesonkiaikaan ...

"Lehdessä oli mainos 205 eur hintaisesta tuotteesta, joka olisi kyseisessä liikkeessä seuraavan viikon torstaista lauantaihin alennuksessa hintaan 139,90 eur. Nuori mies meni liikkeeseen ostamaan tuotetta lauantaina neljä tuntia ennen liikkeen sulkeutumista. Tuotetta ei enää ollut saatavilla ja myyjä pahoitteli tilannetta. Tuotetta oli tilattu lisää, ja sitä olisi mahdollisuus saada parin viikon kuluttua, mutta ei enää samaan hintaan. Mies vaati saada tuotteen alennettuun hintaan kahden viikon päästä. Myyjä ei suostunut tähän."

Oleelliset säännöt mainostuksessa ovat, että asiakkaalla on oikeus olettaa mainoksen tiedon pitävän paikkaansa. Tuotetta on siis oltava saatavilla koko mainoksessa määritellyn ajan. Myyjän on suunniteltava mainostus siten, että tuotetta on riittävästi saatavilla. Toki voi olla mahdollista, että kysyntä ylittää tuotteen määrän, mutta tällöin asiakkaalla on oikeus saada kyseinen tuote myöhemmin vastaavaan hintaan.

Niin kauan kuin tavaraa riittää ... ?

Aika yleinen lauseke mainosmaailmassa. Kyseisen lauseen käyttö ei kuitenkaan sulje pois myyjäliikkeen velvollisuutta pyrkiä huolehtimaan siitä, että tavaraa on tarjolla riittävästi. Myyjällä on siis velvollisuus rakentaa oma kampanjansa siten, että vaikka kyseistä lauseketta käytetään, tavaran on lähtökohtaisesti riitettävä koko kampanjan ajaksi. Myyjän huolellisuusvelvoitteen perusteella, mikäli tuote loppuu ja sitä ei riitä kaikille halukkaille, asiakkaalla on oikeus turhasta matkustuksesta saada myyjältä korvatuksi matkakulut.

Monesti näkee kampanjoita joissa luvataan tuotetta huiman alennettuun hintaan ja "Niin kauan kuin tavaraa riittää". Käytännössä tuotetta on joitakin kymmeniä kappaleita (esim. kännyköitä), mutta samalla kampanja-aika saattaa olla jopa viikkoja. Tällaisessa tapauksessa kyseessä on myyjän selkeä piittaamattomuus ja harhaanjohtaminen. Asiakkaalla on jopa mahdollisuus kateostoon, eli hän voi ostaa tuotteen muualta ja vaatia hintaeroa palautettavaksi kampanjatuotetta myyvältä liikkeeltä.

Ja se valokuvaaminen ...

Onko valokuvaaminen julkisella paikalla sallittua vai kiellettyä? V: Sallittua
Voiko vartija kieltää kuvaamisen? V: Ei
Voiko poliisi kieltää kuvaamisen? V: Ei

Lisää aiheesta artikkeleista:
Oikeus valokuvata
Vartijoiden oikeudet

Keskikesän kevennykseksi seuraava löytämäni Youtube -video valokuvaamisesta ja vartijoista.




http://www.youtube.com/watch?v=IyZmmXROihs (posted by TippiSimo)

Kun mikään ei riitä ...

Hämmästyneenä täytyy jälleen kerran seurata elinkeinoelämän, työnantajien ja työantajien etujärjestöjen katkeria puheita työntekijöiden sairauslomien määrästä ja palkallisuudesta. Tuntuu vahvasti siltä, että työnantajille ei mikään näytä riittävän. On vakavasti esitetty, että työntekijöiden oikeutta palkalliseen sairauslomaan tulee rajoittaa tai palkallisuus tulee jopa purkaa.

Lääkärintodistuksen tarve sairauslomasta vaihtelee työehtosopimuksittain. Työnantajien mielestä ihmiset käyttävät oikeuttaan sairauslomaan väärin. Työnantajien mielestä ihmiset siis pinnaavat töistä ilmoittutumalla sairaaksi tai tekeytyvät sairaaksi lääkärilleen ja esimiehelleen. Ei ole työnantajan vika jos ihmiset ovat sairaana? Miksi heille sitten pitäisi maksaa palkkaa? Työnantajien teettämän tutkimusten mukaan, joka seitsemäs on ollut luvatta pois töistä sairausloman verukkeella ja tietty määrä ihmisiä jatkuvasti käyttää järjestelmää väärin.

Mitä sitten?

Taustalla on työnantajien "huoli" työntekijöiden sairauspoissaolojen lisääntymisestä. Tähän siis ehdotetaan lääkkeeksi palkattomuutta tai palkan selkeää alentamista sairauspäivien ajaksi. Ajatushan on nerokas! Samalla logiikalla sairailta pitäisi kieltää lääkkeiden syönti. Kun et syö lääkkeitä, et sairastu, kun et saa palkkaa, ei sinulle tule sairauslomiakaan. Palkaton sairausloma ei ole vaihtoehto, koska tuolloin harvalla ihmisellä olisi taloudellisesti varaa sairastaa. Tämä tarkoittaisi sairaana töihin tulemista, muiden työntekijöiden tarttumista ja ongelmien eskaloitumista entistä laajemmalle.

Totuus on kuitenkin se, että työnantajat ovat itse syyllisiä lisääntyneisiin sairaspoissaoloihin. Jatkuvasti koventuneet työvaatimukset, työmäärän kasvu ja resurssien vähentäminen. Työnantajien vaatimuksesta ja toteutetuista toimenpiteistä johtuen yhä useampi ihminen uupuu työhönsä. Työtehtävien määrä kasvaa. Samassa ajassa on tehtävä yhä enemmän töitä. Samanaikaisesti resurssien määrää pienennetään, joten sama työmäärä on tehtävä vähemmällä henkilökunnalla. Työnantajat käytännössä olettavat työntekijöidensä olevan aina käytetävissä. Jos et kerkiä tekemään työaikana, aina voit tehdä ylitöinä iltaisin ja viikonloppuisin ja tietysti ilman korvausta. Etäyhteydet kotia ja taas voi työkuormaa kasvattaa.

Kun ihmiset uupuvat, he sairastuvat. Stressistä, työuupumuksesta, unettomuudesta ja masennuksesta johtuvat pitkät sairauslomat ovat lisääntyneet. Työnantajien mielestä ratkaisu on pakottaa ihmiset töihin sairaudesta riippumatta eväämällä sairausloman palkallisuus.

Joka seitsemäs siis pinnaa töistä? Mielenkiintoista, sehän tarkoittaa että työntekijöistä 85% toimii tunnollisesti. Kaikilla järjestelmillä on toki omat väärinkäyttäjänsä, mutta nykyiselläänkin työnantajalla on aivan riittävät valtuudet sanktioihin järjestelmän väärinkäyttäjiä vastaan. Tarkoituksen ei pidä pyhittää keinoja. Ei kaikkia voi rangaista siitä että marginaalinen ryhmä toimii väärin.

Itseasiassa, työnantajia pitäisi rangaista työntekijöidensä sairaslomista. Jos sairasloman syy on työperäinen stressi tai työssä uupuminen, työnantajat pitäisi velvoittaa maksamaan sairasloman ajalta erillistä lisäkorvausta palkan lisäksi, niin työntekijälle kuin kansaneläkelaitoksellekin, joka maksaa sairauspäivärahan työnantajalle. Tuomitaanhan oikeudessakin ihmisten pahoinpitelijät sanktioihin. Miksi työnantajalla on oikeus välinpitämättömällä toiminnallaan pahoinpidellä työntekijänsä uuvuksiin?

Oletko sinä luokkaa A ?

Suomalaiset pankit ovat "aloittaneet" yksittäisten ihmisten luottoluokituksen. Samankaltainen lukittelusysteemi on ollut jo käytössä yritysten luottopäätöksiä myönnettäessä. Yksityisten ihmisten luokittelu tapahtuu käytännössä automaattisesti, jolloin pankin tietojärjestelmä saattaa laske pitkällekin ajassa taaksepäin asiakkaan käyttäytymistä ja raha-asioiden hoitoa, aina lainalyhennysten hoitamisesta, palkkatulojen valvontaan ja tilien ylityksiin tai jopa rahan käyttöön ja sen profilointiin.

Sinänsä tässä toiminnassa ei ole mitään laitonta ja voisin jopa väittää, että pankeilla on oikeus tai peräti velvollisuus suojata intressejään rahoituspäätöksiä tehdessään.

Ongelma muodostuukin siitä, että pankit ovat henkilötietolain (1999/523) vastaisesti kieltäytyneet kertomasta yksittäisille asiakkailleen hänelle pankin toimesta annettua luottoluokitusta. Pankkien kieltäytymisen perusteena on ollut pankin liikesalaisuuden varjeleminen. Pankkien mielestä tiedot ovat salaisia. Mikä on se liikesalaisuus joka on sidottu pankin yhden asiakkaan henkilötietoon?

Henkilötietolain perusteella pankin asiakkaalla on kuitenkin tiedonsaantioikeus ja tarkastusoikeus omiin tietoihinsa. Tiedonsaantioikeus tarkoittaa, että rekisterin ylläpitäjän on kerrottava sinulle tiedot rekisterinpitäjästä ja tarvittaessa tämän edustajasta, tietojen käyttötarkoituksesta, tietojen luovutuksista sekä rekisteröityjen oikeuksien käyttämisestä henkilötietojen käsittelyssä. Tarkastusoikeus tarkoittaa sitä, että pyytämällä, sinulle tulee antaa selvitys siitä, mitä tietoa sinusta on tallennettu rekisteriin. Tiedot on annettava kirjallisesti niin pyydettäessä. Lain mukaan tarkistusoikeutta saa käyttää yhden kerran kalenterivuodessa maksutta, ilman että rekisterin ylläpitäjällä on oikeutta laskuttaa tietojen luovuttamisesta. Tiedot on annettava myös selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa.

Pankin on siis henkilötietolain mukaan kerrottava asiakkaalleen mikä on pankin asiakkaalle antama luottoluokitus. Pankki ei voi tästä nykylain perusteella kieltäytyä. Määräys on ehdoton. Mikäli pankki kuitenkin kieltäytyy antamasta teitä koskevia tietoja, pankin täytyy henkilötietolain 28§ mukaan antaa päätöksestään kieltäytymistodistus. Todistuksessa pitää olla näkyvillä kieltäytymisen perusteet.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on todennut kannanotossaan pankkien luottoluokituksista: "asiakkailla on ehdoton tarkastusoikeus ja ehdoton oikeus saada tieto reittauksen toimintaperiaatteista". (Helsinginsanomat)

Henkilötietolaissa määritellään myös mitä asioita ihmisistä ei saa kerätä rekisteriin. Jotta tiedon kerääminen olisi valvottavissa, laki antaa jokaiselle mahdollisuuden tarkistaa itseään koskevat tiedot. Päällimmäinen tarkoitus on estää yksittäisistä ihmisistä tallennettava epämääräinen, arveluttava ja salainen tieto, joka on vain rekisterin ylläpitäjän käytössä. Tällaisen käytännön yleistyminen olisi todellinen vaara yksikön oikeuksille.

Mitä jokainen voi tehdä, jotta pankkien mielivalta tässä asiassa tulisi oikaistua?

Jos omaat pankkitunnukset esimerkiksi Nordeaan, OP:n tai Sampoon, voit pyytää viestipalvelun kautta pankin järjestelmään sinusta tallennetut tiedot. Muista pyytää myös erikseen nimenomaan pankin sinulle antama luottoluokitus. Mikäli pankki kieltäytyy antamasta luottoluokitusta, vaadi kieltäytymistodistus ja tee kantelu tietosuojavaltuutetun toimistoon (ohjeet täältä). Voit myös käydä pankin konttorissa paikan päällä pyytämässä tiedot. Asiasta voi kehkeytyä mielenkiintoinen keskustelu pankkivirkailijan kanssa. Samalla mikäli mahdollista, kannattaa myös nauhoittaa pankkivirkailijan kanssa käymänsä keskustelu.

Esimerkki pyynnöstä jonka voi vaikka copy-pastella suoraan pankin viestipalveluun omilla pankkitunnuksillasi:

Pyydän saada tietää mitä tietoa minusta on tallennettu ylläpitämäänne pankin rekisteriin. Haluan myös erikseen tiedon mahdollisesti minulle antamastanne luottoluokituksesta, luottoluokitustaulukosta ja sen määräytymisperusteista. Pyynnön perusteena on Henkilötietolaki (523/99) 26 §. Mikäli eväätte tarkastusoikeuteni osaan tai kaikkiin tietoihin, asiasta tulee rekisterinpitäjän antaa henkilötietolain 28 §:n mukaisesti kirjallinen kieltäytymistodistus. Kieltäytymistodistuksessa on mainittava myös kieltäytymisen syy. Kieltäytyminen johtaa kanteluun tietosuojavaltuutetulle.

Lisäksi omat yhteystietosi. Tosin jos käytät pankkien internetpalveluja, olet jo tunnistautunut.

Lue myös: Sinulla on oikeus tietoihisi

Lue myös: Miksi maksaa magneettikuvista

Kuluttajan oikeudet

Mitkä ovat kuluttajan oikeudet? Mitä voit vaatia kuluttajana, mitkä ovat myyjän, maahantuojan tai valmistajan oikeudet, velvollisuuksista puhumattakaan. Monesti ihmiset asiakkaana vaativat itselleen enemmän oikeuksia kuin heillä oikeasti on. Toisaalta, on hämmästyttävää kuinka monella myyjällä ei ole edes perusasiat kuluttajansuojasta hallussa. Yritän kerätä tähän muutamia oleellisia kuluttajan oikeuksiin liittyviä asioita, perustermejä ja muutamia vihjeitä siitä, miten kannattaa ongelmatilanteissa menetellä.

Viranomaiset

Suomessa toimii Kuluttajavirasto, jonka tehtävänä on kuluttajan aseman turvaaminen. Kuluttajavirasto valvoo myös markkinointia, kauppa- ja sopimusehtoja, sekä perintää. Kuluttajaviraston ylijohtaja toimii myös kuluttaja-asiamiehenä. Kuluttajavirasto toimii valtakunnallisella tasolla ja se ei käsittele yksityisten ihmisten ja elinkeinoharjoittajan riitatapauksia. Kauppiaalle on siis turha huutaa ottavansa yhteyttä kuluttaja-asiamieheen.

Jokaiselle kunnalla on kuluttajaneuvontapalvelu, jossa toimivat kunnalliset kuluttajaneuvojat. Kuluttajaneuvojat antavat henkilökohtaisesti apua ja ohjeita ongelmatilanteissa, sekä selvittävät asiaa elinkeinoharjoittajan kanssa antamalla sovitteluapua.

Kuluttajariitalautakunta (ent. kuluttajavalituslautakunta) ratkoo kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan riitatilanteita ilmaiseksi. Päätökset ovat suosituksia, joita kummankaan osapuolen ei tarvitse noudattaa. Yleensä elinkeinoharjoittaja on se, joka lautakunnan päätöstä kieltäytyy noudattamasta, mutta myös kuluttajalla, ollessaan tyytymätön päätökseen, on sama oikeus.

Vakuutusasioissa kuluttajaa neuvoo Kuluttajien vakuutustoimisto ja riitatilanteita ratkoo Vakuutuslautakunta. Vakuutuslautakunnan päätökset ovat myös suosituksia. Ajoneuvovahinkojen korvauspäätöksiin tyytymättömät voivat hakea päätöstä Liikennevahinkolautakunnasta. Tämänkin lautakunnan päätökset ovat suosituksia, mutta käytännössä kaikki vakuutusyhtiöt noudattavat niitä. Blogilla on myös kokemusta liikennevahinkolautakunnasta. Päätöstä tämän ketjukolarin vastuisiin odotetaan edelleen lautakunnalta.

Oikeuslaitos on tietysti lopullinen paikka, jossa riidalle määritellään ratkaisu. Lautakunnissa käsittely kestää yleensä jopa puolivuotta, joten asian vieminen oikeuteen ei ole suinkaan huono vaihtoehto. Oikeusturvavakuutus korvaa pitkälti oikeudenkäynnistä aiheutuneita kuluja. Olen valitettavasti törmännyt elinkeinoharjoittajiin, jotka antavat asian mennä kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi tietäen jo etukäteen, että heillä ei ole aikomustakaan noudattaa päätöstä. Tällöin kuluttajan kannalta prosessi viivästyy turhaan ja on syytä harkita asian viemistä suoraan oikeuteen.

Järjestelmän kannalta on tietysti vakavaa, jos lautakunnan päätösten noudattamatta jättäminen yleistyy. Kuluttajavirastolla on silloin mahdollisuus puuttua asiaan ja avustaa kuluttajaa kanteen ajamisessa kyseistä yritystä vastaan. Tämä lienee harvinaista, mutta esimerkiksi Philipsin kanssa kuluttajaviranomaiset ovat noudattaneet tätä linjaa. Philips on tunnettu siitä, että se ei noudata kuluttajariitalautakunnan päätöksiä, joten Philipsin kanssa toimiessa on syytä varautua joko suoraan oikeudenkäyntiin tai sitten jättää yksinkertaisesti tuote ostamatta. Omakohtaisesta kädenväännöstä Philipsin kanssa voi lukea myös tästä blogista - Philips yhteenveto.

Palautusoikeus

Kauppias voi antaa tuotteelle vapaaehtoisen palautusoikeuden. Kuluttaja voi siis ostaa tuotteen, kokeilla sitä kotona ja palauttaa takaisin halutessaan. Monet vaateliikkeet myöntävät palautusoikeuden ja Gigantti jopa 30 päivää elektroniikalle. Mitään automaattista palautusoikeutta ei ole olemassa. Tehty kauppa on sitova päätös eikä myyjän tarvitset kauppaa purkaa vain sen takia että kuluttaja tulee katumapäälle. Yleisin virheluulo on, että ostamansa tuotteen saa aina palauttaa. Etämyynnissä on erikseen lakiin kirjattu 14 päivän palautusoikeus. Etämyynti tarkoittaa muuta myyntiä kuin liiketiloissa, esim. kotona tapahtuvaa myyntiä tai nettikauppaa. 14 päivän palautusoikeus koskee nettimyyntiä myös silloin jos tuote ostetaan netistä, mutta noudetaan liikkeestä.

"Ei vaihto eikä palautusoikeutta"

Alennusmyynneissä näkee monesti näitä kylttejä. Tällöin kauppias ilmoittaa, että poiketen normaalista liikkeen käytännöstä näillä tuotteilla ei ole kauppiaan myöntämää vapaaehtoista vaihto- tai palautusoikeutta. Tämä ei kuitenkaan koske virheellistä tuotetta. Lakisääteistä virhevastuuta ei voi mitätöidä erillisellä ilmoituksella tai takuuehdolla. Mikäli tuotteessa on virhe, kauppiaan on joko korjattava tuote, vaihdettava se uuteen tai kauppa on purettava.

Takuu ja virhevastuu

Takuu on myyjän, maahantuojan tai valmistajan antama ylimääräinen ja vapaaehtoinen lisäturva tehdylle kaupalle. Virhevastuu säilyy takuusta huolimatta ja on säädetty kuluttajansuojalaissa (20.1.1978/38). Vastuu virheellisestä tuotteesta ei katkea takuuseen eikä virhevastuulle ole määrätty takarajaa. Myyjä on vastuussa tuotteen virheestä myös takuuajan jälkeen. Tuotteessa on virhe mikäli se ei kestävyydeltään vastaa sitä mitä kuluttajalla on perusteltua odottaa, tuote ei sovellu siihen käyttötarkoitukseen johon se on tarkoitettu, tuote ei ole myyjän antaman kuvauksen mukainen, tavara ei vastaa viranomaisten vaatimusta tai tuotteen mukana ei tule suomen ja ruotsinkielisiä riittäviä käyttöohjeita.

Tuotteissa ilmeneville virheille on 6-kk virheolettama. Tuona aikana ilmennyt vika katsotaan automaattisesti olleen tuotteessa jo ostohetkellä. Tämä koskee kaikkia tuotteita, myös vaatteita. Poikkeuksena ovat ne tuotteet joiden tiedetty kestoikä on alle kuusi kuukautta.

Kuuden kuukauden virheolettaman ja takuun aikana näyttövelvollisuus tuotteen virheettömyydestä on myyjällä. Takuuajan jälkeen näyttövelvollisuus tuotteen sisältämästä virheestä on ostajalla.

Kuluttajan on reklamoitava virheestä kahden kuukauden sisällä virheen ilmestymisestä. Käytännössä siis kuuden kuukauden virheolettamaan voi vedota vielä kahdeksan kuukauden kuluttua. Jos tuotteessa todetaan virhe, myyjällä on oikeus korjata tai korjauttaa tuote. Mikäli tuotetta ei voi korjata, myyjällä on oikeus vaihtaa tuote uuteen vastaavaan. Mikäli vaihtokaan ei onnistu kauppa voidaan purkaa. Kuluttajalla ei siis ole suoraan oikeutta vaatia rahoja takaisin tai uutta tuotetta tilalle. Korjaustoimenpiteet tulee suorittaa kuluitta ja asiakkaalla on oikeus hyvitykseen mikäli hänelle koituu kuluja korjauksesta, vaihdosta tai kaupan purusta. Tällaisia kuluja voivat olla esim. matka- ja toimituskulut, puhelinkulut jne. Myös välillisistä vanhingoista on oikeus saada korvaus kuten kuluttajalle virheen selvittämisestä aiheutunut tulon menetys tai käyttöhyödyn menetys liian pitkäksi venyneen korjauksen aikana.

Entä mikä on oletettava tuotteen kestoikä? Kestoikää ei ole kirjattu lakiin, joten vastaus löytyy kuluttajariitalautakunnan linjavedoista sekä oikeuden päätöksistä. Otetaan esimerkiksi televisio. Television oletettava kestoikä kuluttajariitalautakunnan mukaan on 2,5 vuotta. Tuona aikana ilmennyt vika on siis tuotevirhe/valmistusvirhe. On täysin yhdentekevää onko tuotteelle myönnetty takuu jo päättynyt. Jos tuote hajoaa ennen oletetun käyttöiän päättymistä siinä on kuluttajasuojalain tarkoittama virhe. Vielä tämänkin ajan jälkeen virhevastuu on olemassa, mutta alentuneena. Tämä tarkoittaa sitä, että kuluttajan oletetaan saaneen tuotteesta käyttöhyötyä, jonka perusteella korjauskulut tulee jakaa kuluttajan ja myyjän välillä. Entä myyjän saama korkohyöty kuluttajan sitomasta pääomasta?

Entä jos korjaus ei onnistu? Silloin kyseeseen tulee tuotteen vaihtaminen samanlaiseen uuteen tai vastaavaan. Vastaavalla tuotteella tarkoitetaan sellaista, mikä täyttää ne kriteerit jolla kuluttaja on alkuperäisen tuotteen hankkinut. Esimerkiksi television kohdalla tämä voisi olla riittävä liitäntöjen määrä, mikäli tämä on kuluttajalle alunperin ollut television valintakriteerinä.
Television tapauksessa 2,5 vuotta tuntuu lyhyeltä ajalta, varsinkin jos televisioon on sijoittanut useita tuhansia euroja. Jokainen huomaa, että televisiolle yleisesti annettu takuu 1-2 vuotta ei käytännössä tuo mitään lisäarvoa. Itseasiassa useissa markkinatuomioistuimen päätöksissä on todettu, että kuluttajalle ei saa markkinoinnissa käyttää ilmaisua "takuu", jos takuu ei tuo mitään lisäarvoa sen suhteen mitkä oikeudet kuluttajalla olisi lain perusteella (esim. päätökset 1997:17, 1997:8) . Kannattaa myös miettiä onko tarpeen maksaa esimerkiksi Gigantin myymistä erillisistä kolmen vuoden tuoteturvavakuutuksista?

Muistakaa, että myyjä ei voi rajoittaa kuluttajan oikeuksia kuluttajansuojalakiin nähden millään ilmaisulla tai takuuehdolla. Kuluttaja ei voi myöskään vedota virheeseen, jos virhe on ollut hänen tiedossaan ostohetkellä. Esimerkiksi myyjä on kertonut, että tämä tuote on alennuksessa koska siinä on tietty vika.

Kuluttaja voi vedota virhevastuussa vapaasti myyjään, maahantuojaan tai valmistajaan.

Takuukorjauksissa on se erikoinen piirre, että kuluttajariitalautakunta on hyväksynyt menettelyn, jossa korjauskelvoton tuote vaihdetaan samanlaiseen käytettyyn tuotteeseen. Käytetty tuote ei kuitenkaan saa olla huonommassa kunnossa kuin alkuperäinen. Käytännössä esimerkiksi uuden kännykän hajotessa 2 viikon sisällä korjauskelvottomaksi, kuluttaja voi saada tilalle huomattavasti pidemmän aikaa käytössä olleen, käytetyn vanhan ja takuuhuolletun puhelimen. Tämä tulkinta on mielestäni vähintäänkin erikoinen, eikä sen pätevyyttä liene kokeiltu oikeusistuimessa.

Kuitti

Virhevastuun tai takuun toteamiseen ei tarvitse esittää kuittia. Myyjällä ei siis ole oikeutta kieltäytyy esim. takuukorjauksesta sen takia, että kuluttajalla ei ole esittää ostoksesta kuittia. Todistukseksi kaupasta käy esim. tiliote, maksusuoritus tai liikkeen tarra tuotteessa tai tuotteen paketissa. Aikaisempien kuluttajariitalautakunnan päätösten perusteella, jopa tuotteen kuuluminen myymälän valikoimaan on jossain tapauksessa riittänyt todisteeksi kaupasta. Huomatkaa, että lain mukaan myyjän ei myöskään tarvitse antaa kaupasta kuittia!

Käyttöohjeet

Mikäli tuotteen kokoaminen tai turvallinen ja oikeaoppinen käyttäminen edellyttää ohjeita, Suomessa myydyille tuotteille tulee löytyä käyttöohje suomeksi ja ruotsiksi. Tämä koskee myös Suomessa netissä myytäviä tuotteita. Mikäli tuotteelle ei löydy suomenkielistä ohjetta, myyjän tehtävä on hankkia ohje. Mikäli ohjetta ei ole saatavilla eikä myyjä pysty ohjetta toimittamaan tai sen hankkiminen kestää liian kauan, tuotteessa on virhe ja kuluttajalla on oikeus purkaa kauppa. Tässä kohdin kannattaa toki neuvotella myös hinnan alennuksesta, varsinkin jos muunkielisellä ohjeellakin pärjää.

Mikäli myyjä ilmoittaa erikseen, ettei tuotteelle ole käyttöohjetta saatavilla suomeksi, tällöin kuluttajan katsotaan hyväksyneen ehdon ennen ostamista. Joissakin internet kaupoissa on kuitenkin ainoastaan yleisissä toimitusehdoissa mainittu, että tuotteet eivät pääsääntöisesti tai oletusarvoisesti sisällä suomenkielisiä ohjeita. Tällainen toimitusehto on pätemätön. Ohjeiden puuttuminen pitää mainita tuotetta ostettaessa tai tuotteen esittelyssä internet sivuilla.

Korjausaika

Tuotteen korjausajan tulee virhevastuun tai takuun aikana olla kohtuullinen. Yleensä tämä tarkoittaa noin kahden viikon aikaa. Mitään laissa kirjattua tarkkaa kestoaikaa ei ole olemassa, mutta kaksi viikkoa on hyvä nyrkkisääntö. Jos korjaus kestää kauemmin voi vaatia toista tuotetta korjauksen ajaksi tilalle tai hyvitystä ostohinnasta. Huomatkaa, että myös poikkeuksia on. Esimerkiksi korjausaika pyykinpesukoneelle lapsiperheessä on vain muutama vuorokausi.

Yksityinen pysäköinninvalvonta

Yksityisoikeudellinen valvontamaksu tai "yksityinen parkkisakko" tai "yksityiset sakot". Pitääkö tämä maksu maksaa? Ei tarvitse! Yhtään oikeudenpäätöstä joka vahvistaisi valvontayhtiön ja autoilijan välisen sopimuksen syntymisperiaatteen ilman tahdonilmaisua ei ole olemassa. Lisäksi valvontayhtiöt yrittävät periä maksuja ajoneuvon haltijalta tai omistajalta. Tämä taas on sen sopimusperiaatteen vastaista, että perintätoimet voi kohdistaa vain mahdolliseen sopimuskumppaniin eli autoilijaan. Autoilija taas ei välttämättä ole sama kuin haltija tai omistaja. Tunnetuimpia valvontayhtiöitä ovat ParkCom Oy ja ParkPatrol.

Suomessa on sopimusvapaus. Sopimuksen tekeminen edellyttää tahdonilmaisua. Käytännössä autoilija voi valvonvayhtiön valvomalle pysäköintialueelle tullessaan kieltäytyä hyväksymästä sopimusta. Se että hän kuitenkin pysäköi autonsa alueelle, voidaan katsoa hänen toimineen oikeudettomasti, mutta ei muodostaneen sopimusta automaattisesti. Autoilija syyllistyy korkeintaan pysäköintivirheeseen. Autoilijalle voidaan määritellä pysäköintivirhemaksu ainoastaan kunnallisen pysäköininvalvojan toimesta. Valvontayhtiön määräämä maksu ei ole pysäköintivirhemaksu, vaan sopimusperusteinen saatava, joka edellyttää sopimuksen olemassaloloa ja kummankin osapuolen tahdonilmaisua sopimuksen syntymisestä.

Kuten eräs lukija asian erinomaisesti ilmaisi blogin kommenteissa:

"Tilanne on nähdäkseni sama kuin jos kesämökin omistaja liimaisi kesämökin oveen ja ikkunaan lapun, jossa ilmoitetaan, että murtautumalla mökkiin murtautuja sitoutuu maksamaan omistajalle 200000 euron korvauksen. Tällöin murtautuja voi joko hyväksyä sopimuksen tai murtautua oikeudetta. Jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä on murtovarkaus, joka on rikosoikeudellinen asia, ei sopimusrikkomus. Murtovaras voidaan edelleen tuomita murrosta, mutta sopimuslakiin perustuva kanne häntä vastaan tulee hylätä." (lukijan kommentti)

Katsokaapa tuota yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyvää kuvaa? Montako virhettä löydätte?