IPTV ja televisiomaksu?

Televisiomaksu on maksettava mikäli sinulla on mahdollisuus vastaanottaa televisiolähetyksiä. Oli sitten kysymys kotimaisesta tai ulkomaisesta signaalista, ilmateitse rajan takaa tai satellitiin kautta toiselta puolelta maapalloa. Tämä tietysti edellyttää, että sinulla on oltava jokin laite jolla voit katsoa lähetettyä signaalia. Mikäli sinulla ei ole tällaista laitetta eikä siten mahdollisuutta vastaanottaa lähetyssignaalia, televisiomaksua ei tarvitse maksaa. Televisiomaksu maksetaan eurooppalaisittain aina omaan maahan riippumatta minkä maan lähetystä katsoo. Aiheesta lisää blogin aikaisemmasta artikkelista.

Suomessa Viestintävirasto valvoo televisiomaksukäytäntöä.

IPTV ja televisiomaksu?

IPTV on internet protokollan käyttöön perustuva kaksisuuntainen teknologia, jolla voi pakata ja lähettää IP-verkon kautta signaalia. Signaalin katsomiseen tarvitaan yksikertaisuudessaan laajakaistayhteydellä varustettu tietokone tai erikseen televisioon kytketty IPTV-boksi. IPTV:n paluukanava mahdollistaa myös ei realiaikaiset "video on demand" palvelut. Kuluttaja voi siis tilata verkon yli sen videopalvelun jonka katsoo sillä hetkellä tarvitsevansa.

Pitääkö televisiomaksu maksaa jos käyttää IPTV palveluja?

Viestintävirasto on julkaissut tiedotteen, jossa asiaan on otettu kantaa. Viestintäviraston mukaan IPTV kuuluu televisiomaksun piiriin mikäli kuluttaja ottaa vastaan realiaikaista ja laadultaan perinteiseen televisiolähetykseen verrattavaa signaalia.

"Televisiomaksun piiriin kuuluu myös televisiolähetysten vastaanottaminen IPTV:n kautta. IPTV:llä tarkoitetaan laajakaistaisen Internetin kautta vastaanotettavia reaaliaikaisia ja laadultaan perinteiseen televisioon verrattavia televisiolähetyksiä." (viestintäviraston tiedote, http://www.ficora.fi/)

Siis hetkinen ... ? Oletetaan, että henkilöllä ei asunnossaan ole käytössään erillistä laitetta televisiosignaalin vastaanottamiseksi, kuten digiboksia, IPTV-boksia, tietokoneeseen kytkettävää tv-korttia, satelliittivastaanotinta tms. Henkilöllä on kuitenkin käytössään tietokone ja laajakaistayhteys. Oletetaan vielä, että operaattori lähettää erikseen IPTV signaalia verkossaan, vaikka tokihan maailmalla on saatavilla IPTV lähetyksiä iso määrä ilman operaattorinkin erillistoimia.

Syntyykö asukkaalle televisiomaksuvelvollisuus? Pitääkö televisiomaksu maksaa?

Blogi on vastaanottanut muutaman kirjeen aiheesta, jossa ihmetellään tv-maksuhallinnon lähettämiä kirjeitä, joissa opiskelija-asuntolassa asuvilta opiskelijoilta vaaditaan televisiomaksun maksamista sillä perusteella, että asuntojen verkkopalvelua tarjoava operaattori lähettää IPTV -signaalia verkossaan. Tv-maksuhallinnon mukaan kaikki opiskelijat ovat tällä perusteella velvollisia maksamaan televisiomaksun. Kysymys kuuluukin, muodostaako tietokoneen ja laajakaistayhteyden omistaminen televisiomaksuvelvollisuuden? Onko oikeasti mahdollista, että laajakaistayhteyttä tarjoava operaattori omalla toiminnallaan, jakamalla IPTV lähetystä ilman erillistä "palvelutilausta" verkossaan, voi aiheuttaa opiskelijoille televisiomaksuvelvollisuuden?

Viestintävirasto on kuluttajia palveleva laitos, joten blogin pyynnöstä asiaa tiedusteltiin Viestintäviraston palvelupäälliköltä.

Aiheuttaako tietokoneen ja laajakaistayhteyden omistaminen televisiomaksuvelvollisuuden?

"Pelkkä tietokoneen omistaminen tai käyttäminen ei edellytä tv-maksua. Silloin kun on mahdollista vastaanottaa IPTV-lähetystä, syntyy tv-maksuvelvollisuus, riippumatta siitä katsooko niitä vai ei." (Viestintäviraston vastaus, 10/2007)

Mielenkiintoista. Tietokoneella voi kuitenkin vastaanottaa IPTV lähetyksiä ja katsoa niitä. Pelkkä tietokoneen omistaminen ei siis kuitenkaan aiheuta maksuvelvollisuutta. Eikö tämä ole ristiriitaista? Viestintävirastolta kysyttiin tarkennusta vastaukseen ja lisäksi tietoa operaattorin yksipuolisten IPTV lähetysten mahdollisesti aiheuttamasta maksuvelvollisuudesta?

"Mikäli operaattori lähettää IPTV -lähetystä, mutta käytössä ei ole erillistä boksia tai toisto-ohjelmaa ladattuna, ei synny myöskään tv-maksuvelvollisuutta. Pelkkä laajakaistayhteys ja tietokone ei edellytä myöskään tv-maksua. " (Viestintäviraston vastaus, 10/2007)

Tämä kuulostaa jo paremmalta. Tietokoneen ja laajakaistayhteyden omistaminen ei aiheuta maksuvelvollisuutta ja vaikka operaattori lähettää IPTV -signaalia verkossaan, maksuvelvollisuus syntyy vasta kun signaalin vastaanottamiseen on erillinen IPTV-boksi tai tietokoneelle on ladattu erillinen ohjelma IPTV:n vastaanottamiseksi.

Toivottavasti asia on näin selkeä todellisuudessakin. Jotenkin haiskahtaa siltä, että Viestintävirastolla on karannut ns. mopo käsistä nykyteknologian tuomien uusien mahdollisuuksien myötä. Summamutikassa vaaditaan televisiomaksua maksettavaksi sitä mukaan kun avautuu uusia teknologioita vastaanottaa televisiolähetyksiä. Ennen tilanne oli selkeä. Analoginen televisio nurkassa eikä televisiomaksua maksettuna - selvä pinnari! Nykyään televisiolaite ei todista mitään. Toisaalta, perinteisen television puuttuminen ei myöskään todista etteikö henkilö katsoisi televisiolähetyksiä. Millä tavoin kännykän kautta katsottava signaali täyttää "laadultaan perinteiseen televisiolähetykseen verrattuna" -ehdon. Kännykkätelevisiostakin pitäisi kuitenkin televisiomaksu maksaa. Puhumattakaan nyt IPTV lähetyksistä.

Kannattaa muistaa että näyttövelvollisuus televisiolähetysten vastaanottamisesta on tarkastajalla. Analogisen verkon hävittyä ja uusien teknologioiden myötä tehtävä on aika mahdoton nykypäivänä. Jokainen muistaa hokeman, ettei tarkastajaa tarvitse päästää sisälle asuntoon. Vastaavasti tarkastajalle ei tarvitse myöskään antaa valtuuksia päästä tietokoneelle tai tutkimaan voiko omistamallasi kännykällä katsoa realiaikaisia televisiolähetyksiä. Rehellisyys kunniaan, mutta joku raja se pitää olla rahastuksessakin. Eikö viimein olisi aika luopua televisiomaksusta ja rahoittaa kyseinen osuus valtion budjetista. Valvominen on käytännössä mahdotonta ja epäselvyydet maksuvelvollisuuden tulkinnasta loukkaavat helposti kansalaisten oikeuksia ja johtavat mielivaltaiseen rahastukseen.

Helsingin hallinto-oikeus koettelee yksityisen pysäköinninvalvonnan rajoja

Helsingin hallinto-oikeus on antanut pysäköinninvalvonnan toimivaltaan liittyvän päätöksen 19.9.2007 (dnro: 10509/06/7512). Tämä päätös on käytännössä rinnastettavissa yksityiseen pysäköinninvalvontaan ja tukee käsitystä, jonka mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta loukkaa perustuslakia. Asiasta on aikaisemmin kommentoinut myös oikeustieteen tohtori Matti Tolvanen Helsingin sanomien artikkelissa. Yksityisiä pysäköintivalvontayhtiöitä ovat mm. ParkCom Oy, ParkPatrol Oy, AutoParkki ja ParkService.

Kyse on tapauksesta, jossa kunnallinen pysäköinninvalvoja oli valtuuttanut vartiointiyhtiön työntekijän suorittamaan pysäköintitarkastajan tehtäviä, eli käytännössä määräämään pysäköintivirhemaksuja sairaalan pysäköintialueella. Pysäköintivirhemaksun saanut autoilija oli valittanut saamastaan maksusta. Pysäköinninvalvoja oli hylännyt vastalauseen. Autoilija oli vienyt pysäköintivirhemaksun hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus totesi pysäköinninvalvojan päätöksen hylätä autoilijan vastalause lainvastaiseksi. Pysäköinninvalvojan päätös kumottiin ja pysäköintivirhemaksu määrättiin palautettavaksi autoilijalle.

Perusteena Helsingin hallinto-oikeus totesi, että julkisen vallan käyttö tulee perustua lakiin (perustuslaki 2§, 3 mom). Perustuslain mukaan (perustuslaki 124§) julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Julkisen vallan käyttöön kuuluu olennaisena elementtinä viranomaisen oikeus määrätä ulkopuoliselle henkilölle virallisia seuraumuksia. Näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoi, ettei kunnallinen pysäköinninvalvoja voi delegoida laissa määrättyä oikeutta käyttää rangaistusvaltaa ulkopuoliselle henkilölle, koska asiasta ei ollut lailla tai lain nojalla määrätty. Hallinto-oikeus siis katsoi, että vartijalla ei ollut pysäköinninvalvontaan liittyvää toimivaltaa, joten vartijan kirjoittama pysäköintivirhemaksu oli mitätön.

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kyse pysäköintisääntöjen noudattamisen valvonnasta. Vaikka kyse onkin yksityisestä alueesta ja tontinomistajalla on oikeus päättää pysäköinninehdoista, pysäköinninvalvonta voi kuulua vain laissa määrätylle viranomaiselle, kunnalliselle pysäköinninvalvojalle. Kyse ei myöskään ole maksullisesta pysäköinnistä, vaan rangaistusluonteisesta maksusta, mikä on seurausta pysäköintisääntöjen noudattamatta jättämisestä. Vaikka kyseessä olisikin yksityisoikeudellinen sopimus ajoneuvon kuljettajan ja valvontayhtiön välillä, millään sopimuksella ei rangaistusvaltaa voi siirtää yksityiselle yritykselle. Kansanomaisesti voisi todeta, että pahoinpitely on pahoinpitely, tapahtui se sitten yksityisellä pihamaalla tai julkisella torilla. Rangaistusvallan käyttö on määrätty laissa vain viranomaiselle, vaikka kuinka olisit tehnyt sopimuksen pihamaan haltijan kanssa ja antanut hänelle sopimusoikeudellisesti luvan rangaista.

Marraskuussa 2007 on odotettavissa ensimmäisiä päätöksiä oikeudesta yksityisen pysäköinninvalvonnan suhteen. Toivotaan, että käräjäoikeudet ottavat kantaa kattavasti ja tyhjentävästi kaikkiin yksityisen pysäköinninvalvonnan epäselviin ongelmakohtiin.

1. Rangaistusvaltaa ei pitäisi voida siirtää sopimuksella yksityiselle yritykselle?


2. Voiko sopimus syntyä ns. hiljaisesti ilman tahdonilmaisua, eli autoilijan ajaessa ehdoista kertovan kyltin ohi?


3. Keneltä yksityisoikeudellisen maksun voisi yleensä periä?


4. Kenellä on näyttövelvollisuus?

Uskaltaisin väittää että rangaistusvaltaa ei voi siirtää yksityiselle yritykselle. Väittäisin myös, että sopimuksen syntymiseen vaaditaan selkeä tahdonilmaisu. Käytännössä autoilijalla on myös mahdollisuus olla hyväksymättä sopimusta eli pysäköidä oikeudetta. Silloin kyse ei voi olla sopimusrikkomuksesta. Yksityisoikeudellisen maksun voi periä vain sopimuskumppanilta ja sopimusrikkomukseen vetoavalla on silloin näyttövelvollisuus. Maksua ei siis voisi edes teoriassa periä ajoneuvon omistajalta tai haltijalta, jos kyseiset henkilöt eivät olleet ajoneuvon kuljettajia. Näyttövastuu kuljettajasta on sopimukseen vetoavalla. Näyttövastuu ei missään tapauksessa voi olla ajoneuvon omistajalla tai haltijalla, jos he ovat syntyneeseen sopimukseen nähden ulkopuolisia. Kannattaa muistaa, että edes poliisilla ei ennen vuoden 2006 kevättä ollut oikeutta liikenteen kameravalvonnassa kirjoittaa maksumääräystä suoraan kuvatun ajoneuvon haltijalle tai omistajalle. Omistajan piti käydä tunnistamassa ajoneuvon kuljettaja poliisiasemalla. Oikeus määrätä rangaistus suoraan haltijalle tai omistajalle tuli lainmuutoksen jälkeen 2006.

Olen edelleen sillä kannalla, että yhtään yksityisen pysäköinninvalvonnan maksua ei pidä mennä maksamaan ennen kuin oikeus on asiaan ottanut kantaa sellaisella päätöksellä mikä voidaan katsoa ennakkopäätökseksi.

Lue: Helsingin hallinto-oikeuden päätös
Lue: Helsingin sanomien artikkeli

Lue myös: Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?
Lue myös: ParkCom hävisi Kuluttajariitalautakunnassa
Lue myös: ParkCom sakottaa perusteettomasti autopaikan haltijoita

Onnea matkaan ...

Ammattiliitto Tehy on päättänyt olla huitomatta kärpäslätkällä ja siirtynyt ampumaan tykillä. Olen samaa mieltä! Nyt on aika korjata ainakin yksi terveydenhuollon vääryys. Työn vaativuuteen, vastuuseen, raskauteen ja palkkaan liittyvät epäoikeudenmukaisuudet.

Blogi on saanut muutamalta hoitajalta huolestuneita viestejä, joissa kysytään juridisten oikeuksien perään. Mitä tehdä silloin kuin eri liitossa oleva työtoveri tai esimies uhkailee ja painostaa. Eräässä yksikössä oli kirjoittajan omien sanojen mukaan esimies vaatinut liitosta eroamista uhkailemalla. Entä mitä tehdä silloin kuin viestit ovat ristiriitaisia ammattiliiton edustajan ja työnantajan välillä. Työnantaja puhuu menetetyistä eduista ja työpaikan lopullisesta menettämisestä, ammattiliitto taas kertoo kaikkien palaavan takaisin samaan työhön. Niiden juridisten kiemuroiden tutkiminen, mikä liittyy työehtosopimukseen, sopimusneuvotteluihin, lakko-oikeuteen, ammattiliiton ja työtekijän vastuuseen ovat äärimmäisen monimutkaisia. Sitä varten työntekijän pitäisi saada apua oman liittonsa lakimiehiltä. Ongelmaksi muodostuu, jos uhkailu ja painostaminen tapahtuu oman tai naapuriliiton toimesta tai jos uhkailu kohdistuu liittoon kuulumattomiin.

On monia laillisia tapoja joilla pystyy omaa selustaansa varmistamaan oli vastapuolella sitten ammattiliitto tai työnantaja. Ammattiliiton ja työnantajan välisessä erimielisyydessä työntekijä on pelkkä pelinappula. Pelinappulanakin kannattaa ensisijaisesti miettiä omaa etua. Mihin on halunnut sitoutua? Tällä hetkellä näyttäisi esimerkiksi siltä, että nimi ammattiliiton irtisanoutumislistassa on sitova. Jos työntekijä ei ole tällaista suostumusta antanut hänen pitää ehdottomasti kirjallisesti vahvistaa työnantajan edustajalle, ettei hän ole irtisanoutumassa. Eräs kirjeen lähettäjä nimenomaan väitti, että hän tietää työtovereidensa nimiä lisätyn listaan ilman nimeomaisen henkilön suostumusta. Onko asia todella näin? Henkilön irtisanoutuminen pitää kuitenkin jollain tavalla olla vahvistettuna. Kyse on niin vakavasta menettelystä ettei arvailuille voi jättää tilaa.

Kun keskustelee työsuhteeseensa, irtisanoutumiseen tai lakkoon liittyvissä asioissa ammattiliiton- tai työnantajan edustajan kanssa on oleellista, että sovitut tai luvatut asiat tai tässä tapauksessa tapahtuneet uhkailut tai väärinkäytökset pitäisi pystyä jälkeenpäin todistamaan. Ainoa keino on tallentaa käymänsä keskustelut. Tallentamiseen voi käyttää vaikka muutaman kymmenen euron mp3-soitinta. Keskustelun tallentamiseen ei tarvitse pyytää lupaa eikä siitä tarvitse kertoa. Tallentaminen on laillista, jos kyse on keskustelusta johon tallentaja itse osallistuu. Keskustelun tallentaminen on provosoiva ja äärimmäinen toimenpide ja voi tuntua liioittelulta. Toisaalta, työnantaja ja ammattiliitto käyttävät ennenäkemättömän voimakkaita keinoja. Mikään toimenpide ei ole turha jos työntekijä haluaa turvata omat tarpeensa. Monilla lupauksilla ja vakuutteluilla on ikävä tapa unohtua kun kriisi on ohi. Se ei paljoa lohduta jos yksittäisellä ihmisellä on panoksena toimeentulo.

Julkisen terveydenhoidon suurin ongelma on järkyttävä resurssien alimitoittaminen ja jatkuvat supistukset perusterveydenhoidossa. Työnantaja käyttää törkeästi hyväkseen hoitohenkilökunnan moraalista sitoutumista potilaiden hoitamiseen. Luotetaan siihen, että potilaat hoidetaan, vaikka resurssit olisivat kuinka alimitoitettuja. Kenelläkään ei kuitenkaan ole moraalista velvoitetta työskennellä puoli-ilmaiseksi. Ei kutsumustyö tarkoita työntekoa ilmaiseksi. Hyvä esimerkki on henkilökohtainen kokemus Helsinkiläisestä sairaalasta. Sunnuntain työvuorot on mitoitettu valmiiksi siten, että yksittäiset hoitajat joutuvat työskentelemään ylipitkiä vuoroja sen takia, ettei työnantaja ole resurssoinnut riittävä määrä henkilöjä hoitamaan edes perusvuoroja. Kyseinen hoitaja näytti hyvin väsyneeltä. Kun asiasta keskustelin, hän kertoi työvuoronsa päättyneen jo kuusi tuntia sitten. Työnantaja ei ole tälle illalle resurssoinnut yhtään ylimääräistä hoitajaa. Hän on yrittänyt jo kahdesti lähteä kotia, mutta hälytetty takaisin kesken kotimatkan. Työnantaja vetoaa poikkeavaan hätäpäivystykseen, eli siihen että potilaita ei voi jättää hoitamatta työvuoron loputtua, vaan on odotettava seuraavan hoitajan saapumista vuoroon. Työnantaja kuitenkin tahallaan jättää vuorot täyttämättä ja vetoaa pieneen potilasmäärään ja hoidon vähäiseen tarpeeseen. Tilanne on kuitenkin realielämässä toinen.

Viimeistään eilen kuntatyönantaja teki itsestään naurettavan, vetoamalla lakiin jossa hoitohenkilökunnalla on auttamisvelvollisuus. Tällä perusteella kuntatyönantaja voi omasta mielestään vaatia irtisanoutuneita tai jopa täysin ulkopuolisia, ei työsuhteessa koskaan olleita, työhön hoitamaan potilaita. Käsittääkseni kysehän on lainsäädännöstä, jossa hoitohenkilökunta velvoitetaan esimerkiksi onnettomuustilanteissa osallistumaan kykynsä mukaisesti uhrien hoitoon. Kyse ei ole mistään ilmaisesta orjatyövoimalaista. Työnantajan viesti on puhdasta tulkintaa. Toisaalta, vaikka tilanne olisikin kuten työnantaja sen väittää olevan, työnantajalla ei kuitenkaan ole mitään sanktio mahdollisuutta jos yksittäinen hoitohenkilöstöön kuuluva hoitaja kieltäytyy kutsusta. Mahdollisen rikoksen ja seuraamuksen määrittely kuuluu oikeusistuimelle, ei kunnallisille sairaanhoitopiireille.

Toivotan onnea työtaisteluun. Hoitajien tekemä työ on arvokasta ja raskasta. Vastuu on muiden ihmisten terveydestä ja hengestä. Siitä työstä on maksettava kunnolla. Toivottavasti työnantaja tällä kertaa ymmärtää teidän olevan tosissanne. Toivon kuitenkin, ettei kenenkään pienen syyttömän lapsen tarvitse kuolla työnantajien, terveydenhuollon hallinnon ja päättävien poliitikkojen välinpitämättömyyden takia. Lopullinen vastuu on nyt kokonaisuudessaan työnantajalla. Halpaahan se on jos sen rahalla saa.

Lue myös: Kun mikään ei riitä
Lue myös: Potilaan oikeus saada hoitoa
Lue myös: Puhelun tallentaminen
Lue myös: Keskustelun tallentaminen

Puhelimien kytkykaupat

Uusi puhelin ilmaiseksi kaupanpäälle ja lisäksi puheaikaa, ilmaisia tekstiviestejä, datasiirtoa ja videopuheluita. Kuulostaako hyvältä?

Tämän tyyppiset 3G -kytkypaketit ovat kohtuullisen suosittuja nykypäivänä. Paketti sisältää puhelimen lisäksi yleensä tietyn määrän puheaikaa, tekstiviestejä ja datasiirtoa kuukaudessa. Käytännössä kyse on puhelimen osalta osamaksukaupasta. Kytkypakettien sopimusaika on yleensä 12/24 kk, jonka aikana kuluttaja ei voi sanoa sopimusta irti. Monesti myös operaattorista riippuen puhelin on SIM-kortti lukittu, eli puhelinta ei voi käyttää toisen operaattorin liittymällä.

Jokainen kuluttaja tekee sopimuksensa itse ja mikäli näkee tämän tyyppisen kytkykaupan kannattavaksi ja järkeväksi vaihtoehdoksi, päätös on jokaisen henkilökohtainen. En kuitenkaan missään tapauksessa sitoisi itseäni yhteen operaattoriin ja luopuisi vapaudesta vaihtaa palveluntarjoajaa halutessani. Suurin ongelma kytkykaupoissa on tehdyn sopimuksen vahva sitovuus myös poikkeavissa tilanteissa.

Useiden puhelimien takuu on vain yksi vuosi. Jos puhelin hajoaa tuon takuuajan jälkeen, eikä puhelimessa pystytä osoittaamaan valmistusvirhettä, minkä perusteella puhelin kuuluisi virhevastuun piiriin, kuluttaja joutuu kuitenkin hoitamaan kytkypaketin sopimusvelvoitteet sopimusajan loppuun asti. Hän joutuu siis maksamaan puhelimesta, puheajasta ja tekstiviesteistä ym. sopimuksen mukaisen kuukausimaksun, vaikka ei palveluja käyttäisikään. Myös matkapuhelimien takuuehdot ovat kohtuullisen tiukat. Matkapuhelimen pystyy helposti rikkomaan pudottamalla puhelimen vahingossa lattialle. Tällöin puhelimeen syntynyt mahdollinen vika ei kuulu takuuseen. Kondensoituva vesi tai muunlainen puhelimen kastuminen voi myös tehdä tuhoja. Tämäkään ei kuulu takuuseen. Asiakas kuitenkin vastaa kytkysopimuksen mukaisista vastuista oli hänellä puhelin käytössä tai ei.

Entä jos puhelin varastetaan? Asiakas vastaa tekemänsä sopimuksen velvotteista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuluttaja voi joutua maksamaan kuukausia jopa vuosia sopimuksen mukaista maksua, ilman että hänellä on käytettävissään puhelinta tai liittymää. Varmasti asiakkaalle tarjotaan uutta puhelinta tilalle, mutta sen asiakas joutuu kustantamaan itse. Operaattorit tietysti tarjoavat vakuutuksia koko sopimuskaudelle, mutta vakuutukset on hinnoiteltu kuukausimaksuina ja lisäävät kytkypaketin kuluja entisestään. Myös vakuutuksen rajausehdot kannattaa lukea tarkkaan.

Yllättävän moni ihminen kytkykaupan tehdessään on siinä käsityksessä, että pakettiin kuuluvan puhelimen rikkoutuessa myös sopimusvelvoitteiset maksut päättyisivät. Näin ei kuitenkaan ole ja tämän takia kytkykaupassa voi piileä yllättäviä kuluja. Sopimuksella voi sitoutua maksamaan esimerkiksi 49,90 eur kuukaudessa kahden vuoden ajan. Mitä tehdään sitten kun puhelin varastetaan? Maksut jatkuvat edelleen, sopimuskauden loppuun asti.

Kuka oikeasti haluaa ottaa tällaisen riskin?

Näitä asioita operaattorit eivät juuri mainosta, jos edes mainitsevat kaupanteon hetkellä. Voisi väittää operaattoreiden olevan asiasta tietoisesti hiljaa. Sopimusehdoista kyseiset maininnat löytyvät, mutta kuka oikeasti lukee pitkät pienellä painetut sopimusehdot riittävällä huolellisuudella ja ajatuksella?

Katsotaan esimerkiksi Saunalahden kytkykauppa ehtoja.

"Saunalahti suosittelee puhelimen vakuuttamista kyseisten tilanteiden varalta, sillä jos puhelin varastetaan, ei asiakas vapaudu maksamasta puhelimen kuukausimaksuja sopimusajan päättymiseen saakka. " (http://saunalahti.fi/gsm/3gpakettiehdot.php, Saunalahti.fi)

"Sopimusta ei voi purkaa tai irtisanoa päättymään ennen sopimusajan päättymistä. Sopimusaika päättyy, kun sekä liittymästä että puhelimesta maksettava viimeinen laskutuskausi päättyy. Sopimus on irtisanottava viimeistään kaksi viikkoa etukäteen, jotta sopimus päättyisi sopimusajan päättyessä. Muussa tapauksessa sopimus jatkuu toistaiseksi voimassa olevana siten kuin edellä kohdassa 2. on kuvattu. Puhelimen katoaminen, rikkoutuminen tai varastaminen ei oikeuta sopimuksen irtisanomiseen." (http://saunalahti.fi/gsm/3gpakettiehdot.php, Saunalahti.fi)

Myös Soneran asiakaspalvelu vastasi kysymykseen täysin yhtenevästi Saunalahden kanssa.

"Mikäli ongelma on sen laatuinen, että se voisi mennä takuuseen, niin puhelimen voi viedä lähimpään Sonera Pisteeseen ... " (soneran asiakaspalvelu)

"Ilman vakuutusta asiakas on yksin vastuussa laitteesta varkaustapauksissa. Eli sopimus jatkuu normaalisti, vaikka laitetta ei ole asiakkaalla." (soneran asiakaspalvelu)

Kytkykaupoissa toinen ongelma on myös sopimuksen mukainen irtisanominen mikä pitää sopimuskauden lopun lähestyessä tehdä yleensä viimeistään kaksi viikkoa etukäteen. Mikäänhän ei estä kuluttajaa tekemästä sopimusta ja ilmoittamalla samalla sanovansa irti sopimuksen, sopimuskauden päättyessä. Ilmoitus kannattaa tehdä kirjallisesti tai tarvittaessa nauhoittaa asiakaspalvelun kanssa käyty keskustelu.

Sopimuksen voi poikkeuksellisesti kuitenkin purkaa

Kun kyseessä on kuluttajansuojalain tarkoittama sosiaalinen suorituseste, tehdyn sopimuksen voi vaatia purettavaksi. Sosiaalisella suorusesteellä tarkoitetaan kuluttajasta riippumatonta tapahtumaa kuten vakavaa sairastumista tai työttymyttä, jonka perusteella sopimuksen noudattaminen katsottaisiin kohtuuttomaksi.

Lue myös: Elisan laskutusongelmat
Lue myös: Elisan laskut kahteen kertaan
Lue myös: Elisan uusimmat töppäykset

Autoparkki

Helsingin keskustan makkaratalossa sijaitsee pysäköintialue City-Centre, joka on Autoparkin valvonnassa. Poiketen muista keskustan suurista pysäköintihalleista, kuten P-Eliel, Kamppi ja Forum, kyseiselle parkkialueella autoilijan on osattava arvioida pysäköintitarve etukäteen ja myös maksaa pysäköinnistä etukäteen. Jos pysäköintiajan vahingossa ylittää on seurauksena jopa 45 euron valvontamaksu. Sama valvontamaksu on myös seurausta muista pysäköintiehtojen rikkomisista. Erikoiseksi tilanteen tekee, ettei pysäköintiehdoista mainita mitään pysäköintialueen sisääntuloväylillä. Myös Autoparkin internetsivuilla todetaan pysäköintiajan olevan rajoittamaton. Autoilijalle Autoparkin menettely voi tulla todellisena yllätyksenä, varsinkin jos on aikaisemmin käyttänyt muita Helsingin keskustan pysäköintihalleja, joissa pysäköinti maksetaan vasta toteutuneen pysäköintiajan perusteella hallista poistuttaessa.

Muistutan vielä, että yksityisoikeudellisen sopimuksen syntymisperusteesta ilman selkeää tahdonilmaisua, jossa sopimus katsotaan syntyvän ajoneuvon kuljettajan ajaessa sopimuksesta kertovan kyltin ohi ei ole vahvistettu yhdessäkään oikeusistuimessa. Kuluttajariitalautakunta on ottanut kantaa asiaan ja todennut sopimuksen syntyvän, mutta samalla viimeisimmässä päätöksessään todennut sopimusehtojen muodostuvan vain ja ainoastaan sopimuskyltin sisällöstä. Oikeusoppineet ovat tulkinneet (HS artikkeli) myös nykyisen tilanteen lainvastaiseksi, koska millään sopimusmenettelyllä ei voi rangaistusvaltaa siirtää viranomaiselta yksityiselle. Valvontayhtiöiden toiminnassahan ei ole kyse maksullisesta pysäköinnistä vaan pysäköintisääntöjen valvonnasta. Tämä tehtävä kuuluu vain viranomaisille.

CityCentre pysäköintiin ajetaan Kaivokadun ja Keskuskadun kulmasta ramppia ylös toiseen kerrokseen. Rampin alussa, rampissa tai toisen kerroksen ylätasanteella ei ole minkäänlaista kylttiä erityisistä pysäköintiehdoista, sellaisista ehdoista, jotka voitaisiin katsoa muodostavan yksityisoikeudellisen sopimuksen valvontayhtiön ja ajoneuvon kuljettajan välille. Pysäköintialueen reunalla on valkoinen koppi, jonka seinässä on yllättäen pysäköintiehdoista kertovat kyltit (kts. kuva). Pysäköintiehtojen lisäksi kylteissä kerrotaan kuljettajan hyväksyneen sopimusehdot pysäköimällä alueelle.

Tämä tarkoittaa sitä, että autoilija on tietämättään, näkemättä sopimuksesta kertovia kylttejä tehnyt valvontayhtiön mielestä sopimuksen pysäköimällä ajoneuvonsa alueelle, vaikka sopimuksen syntymisestä sekä sopimusehdoista kerrotaan vasta jälkikäteen. Tilannehan olisi sama jos ravintola ilmoittaisi vasta baaritiskillä, että asiakkaalta peritään ylimääräinen 25 euron sisäänpääsymaksu. Saapumalla ravintolaan olet hyväksynyt ehdot.

Minkä tahansa sopimuksen syntymisen perusteena on aina tahdonilmaisu vapaaehtoisesta halukkuudesta sopimukseen sekä mahdollisuus käydä läpi sopimusehdot ennen sopimuksen "allekirjoittamista". Kuljettajalla on oikeus tutustua sopimusehtoihin ennen sopimukseen sitoutumista. Vasta tämän jälkeen kuljettaja voi "ymmärtää" sopimukseen liittyvät oikeutensa ja velvoitteensa. Mikäli sopimuksen ehtoihin ei voin tutustua etukäteen sopimus ei ole sitova.

Tulkinnan mukaisesti CityCentre pysäköinnissä ei synny sopimusta kuljettajan ja valvontayhtiön välillä. Autoilijalle kerrotaan jälkikäteen sopimuksen syntyneen kun autoilija on jo pysäköinyt alueelle. Sopimuksen sisältöön liittyvät ehdotkin ovat luettavissa jälkikäteen vain, mikäli autoilija tajuaa muista keskustan pysäköintihalleista poiketen käydä maksamassa pysäköinnin etukäteen tai käydä erikseen katsomassa sopimusehdot.

Autoparkin menettely CityCentre pysäköinnissä on vienyt sopimusoikeuden joustavuuden vielä pidemmälle kuin aikaisemmat valvontayhtiöt ovat kyenneet edes uneksimaan. Sopimuksen syntyminen ja sopimusehdot kerrotaan jälkikäteen ja taannehtivasti. Tämähän avaa suorastaan rajoittamattomia mahdollisuuksia tehdä "sitovia" sopimuksia vastapuolen tietämättä. Mihinkä tätä voisi soveltaa seuraavaksi?

Lue aiheesta lisää artikkeleissa ParkCom hävisi kuluttajariitalautakunnassa ja Pitääkö yksityinen valvontamaksu maksaa?

Helsingin sanomien uutisointi

Helsingin sanomat on julkaissut otsikon "Yksityinen pysäköinninvalvoja voittanut ensimmäiset jutut oikeudessa". Kyseessä on päätökset, joita blogi on kommentoinut jo viime kevään ja kesän aikana. Kyseisillä päätöksillä ei ole ennakkotapauksena merkitystä, koska ne ovat tuomioistuimessa annettu yksipuolisina päätöksinä. Tämä tarkoittaa sitä, että kanteen saanut ei ole reagoinut millään tavoin valvontayhtiön oikeudessa esittämään vaateeseen ja oikeusistuimelle ei ole jäänyt muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä valvontayhtiön näkemys asiassa. Syksyn aikana saamme toivon mukaan ensimmäisiä todellisia ennakkopäätöksiä aiheesta. Vantaan ja Helsingin käräjäoikeuden kanslioiden mukaan ensimmäiset kanteet käsitellään marraskuussa.

Jälleen kerran hämmästyttää Helsingin sanomien tapa uutisoida asiaa valvontayhtiöiden toimintaa puoltavasta näkökulmasta. Helsingin sanomien toivoisi uutisoivan aiheesta puolueettomasti eikä kirjoittavan aiheesta harhaanjohtavia otsikoita. Helsingin sanomien tämän päiväisen uutisen otsikosta jää helposti mielikuva siitä, että oikeus olisi vahvistanut valvontayhtiöiden toimintatavat. Näin ei kuitenkaan ole. Kuluttajaviraston lakimies Mika Hakamäki toteaa myös (HS artikkeli) ettei kyseisistä oikeudenpäätöksistä ole ennakkotapauksiksi. Kuluttajavirasto on myös joitakin viikkoja sitten lähettänyt oikeusministeriöön kirjeen, jossa virasto piti yhtiöiden maksun perimiskäytäntöä kohtuuttomana.

Oikeustieteen professori Matti Tolvanen kommentoi Helsingin sanomissa yksityistä pysäköinninvalvontaa:

"Sopimuksilla ei voida luoda rangaistusvaltaa. Sitä ei voi kukaan ottaa ilman lain tukea. Nykyisessä tilanteessa rikotaan mahdollisesti perustuslakia." (HS artikkeli 03.10.2007)

"Yksityinen pysäköinninvalvonta on lopetettava tai siitä on säädettävä laki. Mahdollisesti tällaisessa tapauksessa vaadittaisiin perustuslain säätämisjärjestys. " (HS artikkeli 03.10.2007)

Tolvanen kertoo myös keskustelleensa asiasta poliisien kanssa, ja hänen mukaansa poliisit ovat olleet samaa mieltä nykyisen tilanteen laittomuudesta. Samalla hän ihmettelee miten ministeriöä on asiasta ollut täysin hiljaa.

Lue myös blogin artikkeli kaikista niistä eritellyistä syistä miksi yhdenkään valvontayhtiön maksua ei tällähetkellä pidä maksaa. Valvontayhtiöillä ei yksinkertaisesti voi olla oikeutta määrätä rangaistusta liikennesääntöjen noudattamatta jättämisestä. Valvontamaksu on rangaistusluonteinen koska se on seurausta pysäköintisääntöjen noudattamatta jättämisestä. Pysäköintialueen yksityisyydellä ei ole merkitystä. Jos "yksityinen rankaiseminen" sallitaan pitääkö vartijoille seuraavaksi antaa oikeus pidättää ihmisiä tai tavarataloille oikeus määrätä sakkoja myymälävarkaille?

Ainoa oikea ratkaisu tällähetkellä on kieltää kyseisten valvontayhtiöiden kuten ParkCom Oy:n ja ParkPatrol Oy:n toiminta. Ainakin siihen asti kunnes lainsäädäntö asiasta on valmis.

Mitään sopimuksiin tulee,kannattaa myös muistaa, että ParkCom on hävinnyt kuluttajariitalautaukunnassa tapauksen joka liitty oleellisesti sopimuksen muodostumiseen ja sopimusehtoihin. Vaikka ParkCom vetoaa etusivuillaan Kuluttajariitalautakunnan päätöksiin, yllättäen heille tappiollista päätöstä ei olekaan julkaistu, vaan sivuilla annetaan ymmärtää, että heille helmikuussa annettu myönteinen päätös olisi viimeisin ja uusin. Eikö tämä ole harhaanjohtamista?

(lähde http://www.parkcom.fi/)

Lue myös yhteenveto: ParkCom hävisi Kuluttajariitalautakunnassa

Lue myös: Pitääkö valvontamaksu maksaa?

Väistämisvelvollisuus

Elämä on mielenkiintoista lakia tulkitessaan ja varsinkin lukiessaan asiantuntijoiden tekemiä tulkintoja. Tieliikennelain luulisi olevan liikennesääntöinen kohtuullisen selkeää, mutta ei tässäkään asiassa pahemmin voisi olla väärässä.

Tieliikennelaki (3.4.1981/267) pykälä 14, väistämisvelvollisuus. Pääsääntö väistämisvelvollisuudesta on kerrottu edellämainitun pykälän 1. momentissa: "Risteystä lähestyessään kuljettajan on noudatettava erityistä varovaisuutta. Hänen on väistettävä samanaikaisesti muuta tietä oikealta lähestyvää ajoneuvoa."

Oikeuskäytännön mukaan kyseistä sääntöä sovelletaan käytettäväksi myös piha-alueilla ja parkkipaikoilla. Ellei liikennemerkeillä muuta osoitetta, oikealta tulevaa ajoneuvoa pitää väistää niin risteysalueella kuin pihalla tai parkkipaikallakin.

Samaisessa tieliikennelain 14§:ssä on kuitenkin tulkinnanvaraa aiheuttava poikkeus 3:ssa momentissa: "Kuljettajan on kuitenkin aina väistettävä muuta liikennettä, jos hän on tulossa tielle pihakadulta, kävelykadulta, pihasta, pysäköintipaikalta, huoltoasemalta tai muulta vastaavalta alueelta taikka polulta, tilustieltä tai muulta vähäiseltä tieltä tai moottorikelkkailureitiltä."

Kun kolaroi autonsa parkkipaikalla voi olla varma, että syyllisyydestä saadaan helposti aikamoinen vääntö aikaiseksi. Parkkipaikalta poistuttaessa väistövelvollisuus on selkeä. Parkkipaikalta poistuva väistää muita. Tulkintaa syntyykin siitä, milloin parkkialueelta "oikeasti" poistutaan. Parkkipaikka alueen sisällä kulkevat väylät voidaan tulkita ns. eriarvoisiksi väyliksi, jolloin parkkipaikka-alueen sisällä ei pädekkään 14§ 1 mom, eli oikealta tulevien väistäminen, vaan 14§ 3 mom, parkkipaikka-alueelta poistuvan velvollisuus väistää. Katsotaan alla olevaa kuvaa.

Jos väylä, jota kuvassa ajoneuvo B ajaa katsotaan kuuluvan parkkialueeseen, silloin ajoneuvon B on väistettävä ajoneuvoa A, koska ajoneuvo A tulee oikealta. Asiaa voidaan myös tulkita siten, että ajoneuvon B:n käyttämä väylä parkkialueen sisällä on eriarvoinen ajoneuvon A:n käyttämään väylään nähden. Tällöin ajoneuvo A on poistumassa varsinaiselta pysäköintialueelta ja ajoneuvon A onkin väistettävä ajoneuvoa B.

Oleellinen kysymys tulkinnassa on, ovatko ajoneuvojen käyttämät väylät eriarvoisia. Tästä seuraa väkisinkin kaksi eri näkemystä joiden ratkaiseminen ei ole helppoa.

Liikennevahinkolautakunnan päätöksissä todetaan, että "Pysäköintialueilla väylien eriarvoisuuden harkintaan vaikuttaa ajoväylien leveys, millaisena väylien luonteen voidaan olettaa näyttäytyvän osapuolille ja mihin väylät johtavat, sekä muut väylien luonteesta asiassa esitetyt seikat".

Liikennevahinkolautakunnan päätöksiä voi lukea heidän sivuiltaan. Kannattaa käydä tutustumassa. Päätöksiä parkkialueilla tapahtuneista kolareista on tehty kummankin tulkinnan mukaan. Autoilijalle voi tulla yllätyksenä oma väistövelvollisuus, kun autoilija omasta mielestään selkeästi parkkialueella ajaneena olettaa, että häntä väistetään oikealta tulevana. Jos toisen ajoneuvon käyttämä väylä parkkialueen sisällä katsotaan kuitenkin eriarvoiseksi, voi väistämisvelvollisuus olla päinvastoin. Joskus eriarvoisuus on selkeä ja joskus eriarvoisuus on taas täysin epäselvä, jolloin väistämisvelvollisuus on täysin tulkinnanvaraista. Tulkitaanko tilanne tieliikennelain 14§ 1 mom vai 14§ 3 mom mukaan.

Onneksi meillä on vakuutukset.

Samaisessa 14§:ssä olevat muut poikkeukset koskevat polkupyöriä ja mopoilijoita, joiden ajotielle tullessaan on aina väistettävä muuta liikennettä sekä raitiovaunun etuajo-oikeutta edellisistä pykälistä poiketen.

ParkCom Oy hävisi Kuluttajariitalautakunnassa

ParkCom Oy on hävinnyt tapauksen Kuluttajariitalautakunnassa (Dnro 3541/39/2006, annettu 8.6.2007) . Lautakunta on yksimielisellä päätöksellä edellyttänyt ParkCom Oy:tä palauttamaan 40 euron valvontamaksun ajoneuvon kuljettajalle korkoineen.

ParkCom Oy mainostaa omalla internetsivullaan aikaisempia itselleen myönteisiä Kuluttajariitalautakunnan päätöksiä. Onko kenestäkään yllättävää, että ParkCom Oy:lle kielteisestä Kuluttajariitalautakunnan päätöksestä ei olekaan yhtiön sivuilla mitään mainintaa? Koska ParkCom Oy on aikaisemmin vedonnut Kuluttajariitalautakunnan antamiin ratkaisusuosituksiin, kuluttajalla on oikeus olettaa, että ParkCom Oy on sitoutunut noudattamaan päätöksiä, myös niissä tapauksissa, jotka eivät ole valvontayhtiölle myönteisiä.

Autoilija oli pysäköinyt kesällä 2006 Kauppakeskus Sellon pysäköintihalliin ns. 15 minuutin pysäköintipaikalle ylittäen sallitun pysäköintiajan. ParkCom Oy on määrännyt valvontamaksun pysäköintisopimuksen rikkomisesta. Kauppakeskus Sellon parkkihallin etuovilla on ParkCom Oy:n kyltit joissa kerrotaan pysäköintikiekon käyttöpakosta. Pysäköinti on sallittu vain merkityille paikoille ja korkeintaan 5 tunnin ajaksi. Kauppakeskuksen sisällä on kuitenkin erikseen vielä ns. lyhyitä pysäköintipaikkoja, joille saa pysäköidä vain 15 minuutiksi. Nämä kyltit ovat erillisiä kauppakeskuksen asentamia kylttejä.

Kuluttajariitalautakunta on ratkaisussaan todennut, että sitovat sopimusehdot pysäköinnistä muodostuvat ParkCom Oy:n kylteissä määrättyjen ehtojen perusteella. Pysäköintihallissa ParkCom Oy:n kylttien pysäköintiehdoissa edellytetään pysäköintiä merkityille paikoille ja korkeintaan 5 tunniksi. Vaikka pysäköintihallissa on lisäksi erillisiä kieltokylttejä, jotka rajoittavat pysäköinnin joillakin paikoilla 15 minuutiksi, nämä ehdot eivät ole osa tai tule osaksi sopimusta pysäköinnistä. 15 minuutin rajoitusta ei ole erikseen kerrottu ParkCom Oy:n kylteissä. Tämä tarkoittaa sitä, että autoilijan ja valvontayhtiön väliset sitovat sopimusehdot kerrotaan vain ja ainoastaan ParkCom Oy:n omien pysäköintiehdoista kertovissa kylteissä. Pysäköinnistä syntyvän sopimuksen ehdoiksi ei voi sisällyttää mitä tahansa, ainoastaan sen mitä lukee kylteissä. Koska 15 minuutin pysäköintipaikoilla ei ole erikseen ParkCom Oy:n sopimuskylttiä 15 minuutin pysäköinnin rajoituksesta, kyseinen kieltokyltti ei ole osa autoilijan ja valvontayhtiön välille syntynyttä sopimusta.

Tämä vahvistaa sen sopimusoikeuden periaatteen sopimusehdoista, mistä tässäkin blogissa on keskusteltu aikaisemmin. Sopimusehtojen sisältö on vain ja ainoastaan se mitä ParkCom Oy:n kylteissä ehdoiksi kerrotaan. Muiden alueella olevien kylttien noudattamisen valvonta ei kuulu valvontayhtiölle. Esimerkiksi, jos ParkCom Oy:n kyltin pysäköintiehdoissa mainitaan pysäköinnin vaativan vammaisen pysäköintiluvan, autoilija voi halutessaan pysäköidä ajoneuvonsa vaikka poikittain kahteen ruutuun, eikä hän riko sopimusehtoja valvontayhtiön kanssa kunhan vaadittu vammaisen pysäköintilupa on olemassa.

Kuluttajariitalautakunta toteaa myös päätöksessään, että riitatilanteessa pysäköinnin ehdoista näyttövelvollisuus on aina valvontayhtiöllä.

Syksyn aikana on odotettavissa käräjäoikeuden päätöksiä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Myös blogi seuraa tilannetta "aitiopaikalta". Vaikka Kuluttajariitalautakunta on todennut sopimuksen syntymisen kuljettajan ja valvontayhtiön välillä ilman tahdonilmaisua, kannattaa asiassa odottaa oikeuden ennakkopäätöstä. Autoilija voi pysäköidä valvontayhtiön valvomalle alueelle ja olla hyväksymättä kylteissä mainittuja sopimusehtoja, eli pysäköidä oikeudetta. Tällöin valvontayhtiöllä ei ole sopimusoikeudellista perustetta määrätä valvontamaksua, vaan valvonta kuulu kunnalliselle pysäköinninvalvojalle jonka toimivalta on kirjattu laissa. Toiseksi, Suomessa rikoksista ja rikkomuksista sanktion tai seuraamuksen voi määrätä vain laissa määrätty viranomainen. Pysäköintivirheestä määrätty maksu, vaikkakin yksityisellä tontilla, on rangaistusluonteinen, eikä sellaista voi määrätä yksityinen valvontayritys. Kolmanneksi, ajoneuvon haltija tai omistaja ei ole mahdollisen sopimuksen osapuoli silloin kun haltija tai omistaja kiistää olleensa ajoneuvon kuljettaja. Valvontamaksua ei siis voi periä haltijalta tai omistajalta. Näyttövelvollisuus kuljettajasta on aina valvontayhtiöllä.

Katsotaan miten käräjäoikeudessa asioita tulkitaan. Vaikka tässä artikkelissa puhutaan ParkCom Oy:stä Kuluttajariitalautakunnan päätöstä voi soveltaa myös muiden valvontayhtiöiden, kuten ParkPatrol Oy:n tai ParkService Oy:n tapauksissa. Ne autoilijat jotka ovat Sellossa maksaneet valvontayhtiölle 40 euron maksun 15 minuutin pysäköintipaikalta, kehottaisin Kuluttajariitalautakunnan päätökseen vedoten vaatimaan valvontayhtiötä palauttamaan maksetun maksun korkoineen.

Kannattaa lukea blogin artikkeli siitä miksi yhtään yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei pidä maksaa.

Lue myös: ParkCom sakottaa perusteettomasti oman autopaikan käytöstä
Lue myös: Uusi valvontayhtiö Jyväskylässä

Seuraavaksi oleellisia otteita Kuluttajariitalautakunnan päätöksestä Dnro 3541/39/2006, annettu 8.6.2007. ParkCom Oy puolesta asiaa Kuluttajariitalautakunnassa on hoitanut Asianajotoimisto Peltonen, Ruokonen & Itäinen Oy.

Kadotetut vaihtorahat

Miltä tuntuisi jos kaupan myyjä kieltäytysi antamasta ostoksestasi vaihtorahoja takaisin?

Asiakas meni heinäkuussa 2007 Kuopion H&M myymälän (Hennes & Mauritz) alennusmyyntiin. Kassalla ostokset syötettiin kassakoneeseen. Asiakas antoi 50 euron setelin ja myyjä kuitin. Kuitista kuitenkin näki, että osa luvatuista alennuksista ei ollut oikein. Asiakas huomautti asiasta myyjälle. Myyjä harmitteli kuinka hankalaa alennusten korjaaminen on jälkeenpäin, mutta teki korjaukset ja syötti tuotteet uudelleen kassakoneeseen ja sai aikaiseksi uuden kuitin. Nyt alennukset olivat kunnossa. Asiakas pyysi saada vaihtorahansa 32 eur takaisin antamastaan 50 eur setelistä. Yllättäen myyjä ei enää muistanut oliko hän alunperin antanut vaihtorahan takaisin vai ei, joten myyjä kieltäytyi palauttamasta vaihtorahaa. Asiakas vaati vaihtorahojaan, johon myyjä totesi, että kassa pitää laskea. Asiakas suostui odottamaan laskennan ajan, mutta myyjän soitettua ensin myymäläpäällikölle, hän ilmoittikin, että kassa lasketaan vasta illalla klo 19.00 jälkeen. Jos kassa ei tuolloin täsmää asiakas voi hakea rahansa seuraavana päivänä.

Illalla puoli kahdeksan aikoihin myyjä soitti ja ilmoitti, että kassa ei täsmännyt ja asiakas voisi hakea 32 eur edestä vaihtorahoja seuraavana päivänä klo 10.00 jälkeen liikkeen avauduttua.

Seuraavana aamuna saavuttuaan liikkeeseen 32 eur palautettiin asiakkaalle. Hämmästys oli kuitenkin suuri kun myyjä ei hyvittänyt töppäilyään millään muulla tavoin kuin pahoittelemalla. Asiakkaan mielestä vähintään matkakulut ylimääräisestä käyntikerrasta tulisi korvata, koska virhe oli tapahtunut täysin myyjän toimesta, ei asiakkaan.

Asiakas poistui liikkeestä vaihtorahat saatuaan. Tämän jälkeen hän otti yhteytä Kuopion H&M:n myymäläpäällikköön puhelimitse. Puhelinkeskustelu tallennettiin varmuuden vuoksi. Myymäläpäälliköllä oli kuitenkin asiaan otetta ja hän kertoi H&M:n yleensä pyrkivän hoitamaan tämän suuntaiset asiat tyylikkäästä. Matkakulut olivat vähintä mitä heidän tulisi korvata. Myymäläpäällikkö lupasi lähettää asiakkaalle postitse lahjakortin korvauksena ylimääräisestä matkustamisesta ja mielipahasta. Asialla oli siis onnellinen loppu.

Miksi kassaa ei voinut laskea heti virheen tapahduttua? Onko asiakkaan suostuttava siihen, että myyjä ei omaan unohdukseen vedoten suostu antamaan vaihtorahoja takaisin?

Myymäläpäällikkö kertoi puhelimessa, että turvallisuusmääräykset estävät kassan laskemisen paikanpäällä. Tämä voi toki olla totta, mutta kassan voi viedä takahuoneeseen laskettavaksi myös keskellä päivää. Kysymys on asiakaspalvelusta ja joustavuudesta. Jos kassaa ei lasketa heti virheen tapahtuessa, voi olla täysin mahdollista, että kassa tekee ennen liikkeen sulkeutumista uuden virheen, jolloin kassan täsmäytys ei ole yhtenevä alkuperäisen virheen kanssa. Esimerkiksi antaa toiselle asiakkaalle huomaamattaan 50 eur liikaa.

Entä pitääkö asiakkaan sitten suostua moiseen kohteluun? Ei tarvitse. Jos myyjä myöntää virheensä ja epäselvä tilanne johtuu myyjän "muistikatkoksesta", on vähintään kohtuullista, että kassa suljetaan ja asiakkaalle palautetaan rahat heti laskennan jälkeen. Ei voida pitää kohtuullisena, että liikkeellä on oikeus pidättää panttina asiakkaan vaihtorahoja seuraavaan päivään tai jopa mahdollisten pyhien yli. Entä jos kyseessä olisi asiakkaalle välttämättömät rahavarat esimerkiksi lääkkeiden ostoon, tai mahdollisesti ruuan hankintaan? Ei kenenkään tarvitse lähteä tuntemattomalle myyjälle perustelemaan miksi hän tarvitsee omat rahansa jo samana iltana. Vaihtorahat kuuluu saada takaisin heti ja ne pitää myös vaatia takaisin. Väittäisin, että tässä kohdin liikkeen toiminnassa liikutaan omavaltaisesti "varkauden" ja jopa "petoksen" rajamailla. Asiaa voi ajatella myös kohtuullisuuden periaatteella. Kummalle 32 euron menettämisestä on enemmän haittaa, liikkeelle vai asiakkaalle. Virhe oli kuitenkin kokonaisuudessaan liikkeen.

Jos joudutte itse vastaavaan tilanteeseen, vaatikaa rahojen palauttamista välittömästi. Kassan voi sulkea ja laskea rahat suojatussa tilassa myös keskellä päivää. Tarvittaessa pyytäkää myyjän esimies tai myymäläpäällikkö paikalle. Mikäli tilanne ei silloinkaan ratkea on pyydettävä virkavallan edustaja. Varkaus on aina varkaus, oli kyse kukkarosta tai vaihtorahoista.

Uusi valvontayhtiö Jyväskylässä

Jyväskylässä on aloittanut toimintansa uusi pysäköintivalvontayhtiö Park Service Oy. Yritystietojärjestelmästä saadun tiedon mukaan yritys on perustettu tämän kesän aikana. "Onnea" Jyväskylän suuntaan!

Blogi on saanut jo useita valituksia kyseisen yhtiön määräämistä yksityisoikeudellisista maksuista. Park Service Oy:n toimintatapa näyttää olevan lievempi kopio ParkPatrol Oy:n vastaavasta mallista. Reklamaation voi lähettää vain kirjallisesti, tosin yrityksen tunnustiedot ja sähköpostiosoite sekä puhelinnumero tiedusteluja varten löytyvät etusivulta - positiivista.

Huvittavinta tosin on jälleen katteeton uhkailu:

"Maksamattomat valvontamaksut annetaan perintätoimiston perittäviksi. Tästä luonnollisesti aiheutuu maksun laiminlyöneelle lisäkustannuksia." (Park Service Oy)

Mitään kustannuksia ei "luonnollisesti" aiheudu kuljettajalle eikä varsinkaan ajoneuvon omistajalle tai haltijalle. Valvontayhtiön määräämät maksut eivät ole ulosottokelpoisia ja yritys perintäyhtiöineen tarvitsee oikeudenpäätöksen määräämälleen maksulle ja maksun perinnästä aiheutuneille kuluille. Riitatilanteessa valvontayhtiön on esitettävä näyttö syntyneestä sopimuksesta sekä ajoneuvon kuljettajasta. Ajoneuvon haltija tai omistaja ei ole vastuussa kuljettajan tekemistä "mahdollisesti" syntyvistä sopimuksista. Tästä on kuluttajaviraston lakimiehen kannanotto,joka on julkaistu blogin keskustelupalstalla.

Maksamatta jättäminen on tällä hetkellä luonnollinen valinta.

"Ainoastaan tällä lomakkeella tehdyt reklamaatiot käsitellään." (Park Service Oy, reklamaatiolomake)

Park Service näyttää kelpuuttavan reklamaatioksi ainoastaan lomakkeen, joka on ladattavissa heidän nettisivuiltaan. Tämä saattaa olla suoranaisesti lain vastaista. Yhdenvertaisuuden perusteella ei voida asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan omistamisen tai varallisuuden perusteella. Kaikilla ihmisillä ei ole käytettävissään nettiä, yhteyksiä nettiin tai taitoa käyttää internet palveluja. Sama kuin asettaisi ehdoksi reklamaation tekemiselle tietyn automerkin omistamisen. Huolimatta mitä Park Servicen sivuilla kerrotaan, reklamaationa tulee hyväksyä myös vapaamuotoinen kirje.

Lue myös: Pitääkö valvontamaksu maksaa?

Lue myös tietoja perintätoimista, perintäkuluista ja perintäprosessista.