Loukkaako sinun operaattorisi sananvapautta?

Suomessa ei ennakkosensuuri ole mahdollista. Suomessa astui kuitenkin vuoden 2007 alusta voimaan laki lapsipornografian levittämisen estämisestä. Sensurointi tapahtuu poliisin ylläpitämien salaisten, lapsipornoa sisältävien nettiosoitelistojen perusteella. Lista annetaan internetoperaattoreille, joiden tehtävä on estää omien asiakkaidensa pääsy listassa mainituille sivuille. Suodatus on lain mukaan vapaaehtoista. Vapaaehtoisuus on hyvinkin kyseenalaista, koska ministeriöstä operaattoreita uhkailtiin toiminnan säätämisestä pakolliseksi lailla, mikäli operaattorit eivät tottele vapaaehtoisesti. Viimeksi helmikuussa Suvi Linden toisti uhkauksensa. Nyt kuitenkin muutama operaattori on herännyt asian todelliseen luonteeseen. Esimerkiksi TeliaSonera on asettanut laillistetun ennakkosensuurin kytkemisen laajakaistaliittymään vapaaehtoiseksi. Elisa on samoilla jäljillä, mutta päätökset vielä puuttuvat. Osalla operaattoreista lista ei ole vielä edes käytössä.

Lapsipornografian suodattamisessa ei ole kysymys lapsien suojelemisesta tai lapsipornografian leviämisen estämisestä tai lapsipornografiaa sisältävien verkkosivujen sensuroinnista. Kyse on perustuslaissa turvatusta sananvapauden rajoittamisesta ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vakavasta vaarantamisesta valtion ennakkosensuurilla. Sananvapauden puolustaminen tässä tapauksessa ei tarkoita oikeutta lapsipornografian jakeluun. Lapsipornografia ja pedofilia ovat iljettäviä rikoksia, kukaan ei varmasti puolusta niiden näkyvyyttä verkossa. Ongelma ei kuitenkaan ratkea puuttumalla syiden sijasta seurauksiin. Nyt rikolliset saavat vapaasti levittää aineistoaan netissä ja käyttää lapsia hyväksi. Yhteiskunta yrittää piilottaa ongelman estämällä toiminnan näkyvyyden verkossa. Tämä jos mikä osoittaa kuinka vähän ministeriössä lapsia arvostetaan. Katoaako pahoinpitelyt jos lehdistöä kielletään julkaisemasta pahoinpitelyuutisia? Ihmisille voi huokua turvallinen olo saadessaan elää pää paperipussissa. Pussia tai ei, siitä huolimatta todellinen maailma odottaa ulkopuolella. Ongelmaako ei ole jos sitä ei näe?

Sensurointilista on täysin tehoton. Listan sulkeman linkin takaa löytyvän sivun saa auki alle kymmenessä sekunnissa. Eikä tämän toiminnon suorittamiseksi tarvitse olla "IT-nörtti". Tavallinen sunnuntaisurffaaja saattaa joutua estolistasta huolimatta sivuille jopa vahingossa. Ne jotka materiaalia haluavat katsoa ei poliisin suodatuslista muodosta minkäänlaista estettä, päinvastoin, se herättää vain entistä enemmän mielenkiintoa. Se on sama kuin lukitsisit kotiovesi paperinarulla tai laittaisit kielletyn kuvan päälle sinitarralla lapun "älä katso". Eikö tehottomaan sensurointiin käytetyt ja hukkaanheitetyt määrärahat olisi parempi kohdistaa rikollisten kiinniottamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön - itse ongelmaan.

Listan tekninen toteutustapa on arveluttava. Yhden lapsipornosivun takia voidaan sulkea kokonaisia sivustoja tai jopa domaineita. Ihmisiä estetään pääsemästä täysin laillisille sivustoille. Virheitä tapahtuu ja on tapahtunut jo useita. Poliisi kertoo tallentavansa kaikki suljetut sivut myöhempää todistelua varten. Miksi? Listahan on salainen joten suljettuja sivujen sisältöä ei tarvitse perustella. Entä mikä on se prosessi jonka kautta laittomasti ja virheellisesti suljetun sivun saa jälleen auki? Minne asiasta pitää kannella? Kuka korvaa vahingot?

Suurin ongelma on ihmisten tietämättömyys siitä mihin sananvapauden loukkaukset ja ennakkosensuuri ovat Suomessa johtamassa. Lapsipornografian ja pedofilian kauheudella on helppo ratsastaa. Ei tarvitse olla tyhmä huomatessaan kannattavansa sensurointia. Ministeriön propaganda on tavattoman härskiä. Ongelma on kuitenkin paljon syvällisempi. Valtio ja viranomaiset ovat luoneet nyt kanavan laajamittaiselle sensuroinnille. Valtiolla ja yhteiskunnalla on nyt työkalu jota pölyn ja kohun laskeuduttua voidaan vapaasti käyttää myös muunlaisten asioiden sensuroimiseen. Työkalu on salainen jota kukaan ei valvo. Kuulostaako tutulta? Vain naivit ihmiset uskovat viranomaisten hyväntahtoisuuteen ja luottavat sokeasti heidän perusteluihinsa. En usko että ministeri Suvi Lindenkään voi niin tyhmä olla ettei tajua kuinka turha ja tehoton sensuurilista todellisuudessa on? Tarkoitusperät ovatkin aivan jotain muuta. Laajamittaisen sensuroinnin taka-ajatus on harvinaisen selkeä. Nyt ollaan tiellä jossa valtio valvoo mitä kansalaiset saavat tietää. Jossain vaiheessa listalle eksyy sivustoja joissa arvostellaan valtiota tai viranomaisten toimintaa. Kun listan laatiminen ja valvonta on saman koneiston käsissä kansalaiset eivät edes tiedä mitä he eivät tiedä. Kansalla ei ole mahdollisuutta valvoa mitä heiltä piilotetaan. Se on juuri lapsipornografian varjolla luodun sensuurilistan todellinen tarkoitus.

Julkisesti on tiedossa, että mm. tekijänoikeusjärjestöt ovat esittäneet voimakasta mielenkiintoa lisätä sensuurilistalle tekijänoikeuslakia loukkaavia sivustoja. Ministeriön rahapeliforumi vaati uhkapelisivustojen asettamista sensuuriin. Nyt kun sensurointijärjestelmä on valmiina, myös eduskunnassa on alettu vaatia sensuurin laajentamista väkivaltaan. Mitä? Eikö kyse ollutkaan lapsipornografian estämisestä? Mihin katosivat ne jalot periaatteet Suvi Linden? Sensuroinnin työkalu on nyt käytössä ja Suomi on matkalla "Kiinalaiselle" tielle.

Operaattorien vastuu?

Laki määrittelee suodatuksen operaattoreille vapaaehtoiseksi. Nyt viimein osa operaattoreista kuten TeliaSonera ovat toteuttamassa lain henkeä. Kyse pitää olla samanlaisesta suodatuksesta kuin tietoturvaohjelmistojen yhteydessä, päälle tai pois päältä kytkettävät rajoitukset. Jos suodatusta on olemassa, se pitää olla käyttäjille vapaaehtoinen valinta kuten laissa on määritelty. Operaattorin tehtävä ei ole sensuroida tai päättää siitä mitä ihmiset saavat verkossa nähdä. Poliisin tehtävä ei ole olla tuomari. Tuomioistuimessa päätetään onko sivusto lainvastainen.

Pääkaupunkiseudulla toimita Welho on kysyttäessä kieltäytynyt muuttamasta suodatusta vapaaehtoiseksi. Welhon mielestä heillä on surkean asiakaspalvelun lisäksi oikeus sensuroida ja loukata kuluttajien sananvapautta. Jokainen joka ymmärtää mistä tässä oikeasti on kyse vaihtaa operaattoria välittömästi. Ei ole mitään järkeä käyttää palveluntarjoajaa, joka on ensimmäisten joukossa heittämässä kauhallista hiekkaa sananvapauden haudalle.

Lue myös:

Nettisensuuri iskee

Lue myös Effin uutiset aiheesta:

Sensuuria ei pidä parantaa, se pitää viedä saunan taakse ja lopettaa
Poliisin resurssit sensuurivirityksestä todelliseen rikostutkintaan
Uhrataan rehellinen mies
Effin kantelu nettisensuurista oikeuskanslerille
Nettisensuuria ollaan laajentamassa

"Pahaa ei pidä yrittää kätkeä katseeltaan vaan se pitää pakottaa päivänvaloon, kohdata silmästä silmään ja käydä suoraan kimppuun." (Tapani Tarvainen, Effin artikkeli)

Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain ?

"Mun on ikävä mun broidia. Ei se ole kuollut, mutta ei se ole ollut enää olemassa sen hakkaamisen jälkeen. Broidi oli tulossa kotibileistä yksin, kävellen, kun sitä vastaan tuli kolmen nuoren ryhmä. Ne hakkas broidin, ilman mitään syytä. Kaatoivat maahan ja jatkoivat potkimista, lyömistä, sylkivät päälle ja naurovat. Lopettivat vasta kun broidi ei enää liikkunut. Jättivät siihen verissään. Broidi vietiin sairaalaan. Se oli siellä viikkoja. Ei toipunut koskaan. Osittainen aivovamma, vaurioita selkärangassa. Pyörätuoli, loppuelämäksi. Työkyvytön, tästä kuolemaan saakka. Elämä pilalla, miksi? Oikeus tuomitsi, tai pikemminkin sääli hakkaajia. Hyvistä perheistä ja ensikertalaisia. Ehdollista vankeutta, mitättömät korvaukset. Ehdollista vankeutta? Mitä se vankeutta se tarkoittaa? Hakkaajat tulee päivällä kadulla vastaan ja naureskelee broidille miksei jalat toimi, miten sä käyt kusella, kuka sun munaa pitelee? Tämäkö on sitä suomalaista oikeutta ja oikeudenmukasuutta? Arvatkaa miltä tuntuu viikottain kohdata hakkaajansa, ne ihmiset jotka ilman syytä pilasivat toisen elämän. Ei kävelyä, ei työtä, koko loppuelämä toisten hoivissa. Arvatkaa miltä tuntuu kun oikeus ei tapahdu, miksi tämän maan oikeuslaitos suojelee rikollisia, minkälainen esimerkki tämä on muille? Siitä vain, siitä vain ihmisiä hakkaamaan. Mä olen itse tosi heikko. Mun tekis mieli katsoa niiden kuolevan. Mä nauttisin siitä. Mun tekis mieli tappaa ne. Mäen pysty, en sen takia että pelkäisin vankilaa, ainoastaan koska en ole uskonut oikeuteen tappaa ketään, paitsi ehkä nyt, mun mieli on muuttunut ... Jos ihmiselämän hinta on näin halpa tässä vitun sivistysvaltiossa, ehkä meidän on syytä tehdä asioille jotain ihan itse. Ehkä minullekin kuuluu oikeus tappaa?" (lainaus blogin saamasta kirjeestä)

Miten luonnehtisit suomalaista oikeusjärjestelmää? Termi oikeusjärjestelmä on Suomessa itsessään paradoksi. Suomalaisen oikeusjärjestelmän toiminnassa ei ole mitään oikeuteen tai oikeudenmukaisuuteen viittaavaa. Tuomioiden arpominen käräjäoikeuksissa, uhrien täydellinen unohtaminen ja rikollisten käsittämätön paapominen ovat suomalaisen oikeusjärjestelmän kulmakiviä.

Aivan liian usein rikoksen uhri sivutetaan ja oikeusjärjestelmä tuomioistuimineen ja tuomareineen keskittyy miettimään miten suojella rikoksen tekijää, varsinkin ensikertalaista. Samalla oikeusjärjestelmä kuitenkin unohtaa rikoksen uhrin. Uhrin joka on hakemassa rangaistusta, hyvitystä ja mahdollista korvausta kärsimästään, suomen laissa määritellystä, häneen kohdistuneesta rikollisesta teosta.

Rikollinen on teon tehdessään valinnut tiensä ja tietoisesti hyväksynyt rikoksensa seuraukset. Hänen kuuluukin kärsiä rangaistuksensa. Rikos on tekijänsä tietoinen valinta. Rikosta tekona ei voi mitätöidä tai jättää huomioimatta tai lieventää minkään syyn perusteella - edes sairauden. Kyse on oltava uhrin oikeusturvasta eikä rikollisen.

• Viiden lapsen hyväksikäytöstä tuomittu mies sai kolme kuukautta ehdollista


• Raiskauksesta tuomitun rangaistus aleni koska mies olisi muutoin menettänyt työpaikkansa


• Syytetyn tuomio aleni - raiskaus kesti vain lyhyen aikaa


• Laajasta varastelusta syytetty terveydenhoitaja jätettiin rangaistuksetta, koska tuomio olisi vaikuttanut hänen tulevaan työn saantiin


• Hurjastelija tappoi kolmen lapsen isän, selvisi ehdollisella nuoren ikänsä takia


• Moninkertainen rattijuoppo tappoi perheen suojatiellä, vain isä jäi henkiin. Rattijuoppolle tuomittiin ehdollista


• Puukotti tuntematonta vastaantulijaa, puukottaja ensikertalaisena selvisi yhdyskuntapalvelulla


• Äiti surmasi lapsensa, jätettiin tuomitsematta


• Virkatehtävässä ollut vartija hakkasi miehen putkassa - 80 päivää ehdollista


• Lapsen pitkäaikaisesta hyväksikäytöstä 1,5 vuotta ehdollista


• 16 vuotias raiskasi kahdeksan vuotiaan lapsen kolme kertaa - ehdollista
  

Mitä sinä sanot pienelle lapselle, joka on juuri raiskattu ja hyväksikäytetty? Miten sinä kerrot hänelle, että suomalainen oikeusjärjestelmä unohti uhrin ja päästi rikollisen vapaalle. Miten kerrot lapselle ettei yhteiskunta arvosta häntä ihmisenä. Mitä sanot vaimollesi tai tyttöystävällesi, joka raiskattiin väkivaltaisesti ja oikeus katsoi teon lyhyen keston raiskausta lieventäväksi seikaksi. Entä mitä haluat sanoa teho-osastolla letkuissa makaavalle perheen isälle, jonka lapset ja vaimo on tapettu moninkertaisen rattijuopon yliajamana? Miten perustelet sitä, ettei suomalainen oikeusjärjestelmä saa eikä edes halua rikollisia vastuuseen lukkojen taakse?

Rangaistukset ovat Suomessa mitättömiä ja kertovat asenteesta jossa oikeus on enemmän huolissaan rikollisen tulevaisuudesta kuin uhrista. Kaikista pahin tilanne on silloin, kun uhri on lapsi tai nuori. Kun huomataan, että rikollinen ei joudu mihinkään järjelliseen vastuuseen, voi sanoa että viesti on todella mennyt perille. Ei voi välttyä ajatukselta, että nuorison ja nykypäivänä myös aikuisten tekemät rikolliset teot kuten pahoinpitelyt, ovat seurausta suomalaisen oikeusjärjestelmän tehottomuudesta. Yhteiskunta itse on esimerkkillään muokannut kansalaiset tähän suntaan. Jokainen tietää, ettei pahoinpitelystä mitättömine sakkoineen joudu todelliseen vastuuseen. Suomessa voi ihmisen tappaa helpoiten ajamalla hänen yli autolla, humalassa tai selvänä, rangaistus on kuitenkin vain sakkoa. Turha syyttää väkivallasta videopelejä tai väkivaltaohjelmia. Syy löytyy yhteiskunnan näyttämästä esimerkistä. Suomessa kovimmat rangaistukset saa talousrikoksista ja toisen omaisuuteen kohdistuneista teoista. Lievimmät rangaistukset määrätään väkivallasta, raiskauksista, hyväksikäytöistä ja kuolemantuottamuksista. Hakata, hyväksikäyttää ja tappaa saa mutta ei varastaa. Suomessa omaisuudella on suurempi arvo kuin ihmishengellä.

Ehdollinen vankeusrangaistus ei ole rangaistus. Millä tavoin pahoinpitelijän, raiskaajan tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun rikollisen ehdollinen vankeus muuttaa hänen elämäänsä? Ei mitenkään. Ehdollinen vankeus pitäisi poistaa suomalaisesta oikeuskäytännöstä kokonaisuudessaan. Rangaistus on sakkoa tai vankeutta. Kuinka kukaan voi väkivaltaisesti hyväksikäytetylle uhrille kertoa että rikollinen sai rangaistuksensa - ehdollista vankeutta - kulkea täysin vapaana, aivan samoin kuin uhri? Missä on se rangaistus? Ehkä meidän tuomareita pitäisi opettaa asiassa ja ehkä heidät pitäisi pahoinpidellä, raiskata, hyväksikäyttää ja tappaa, jotta viesti menisi lopulta perille. Laki kyllä antaa mahdollisuuksia kovempiin tuomioihin.

Kuinka monella tulee mieleen ottaa oikeus omiin käsiin kun yhteiskunta ei pysty rikollisia rankaisemaan ja suojelemaan kansalaisiaan? Yhteiskunta päästää jatkuvasti, esimerkiksi lasten hyväksikäyttäjiä vapaalle jalalle toistamaan tekosiaan. Jopa törkeisiin pahoinpitelyihin ja raiskauksiin syyllistyneet kulkevat hetken päästä vapaalla. Yhteiskunnassa vallitsee laki jonka kautta muodostuvat yhteiset säännöt. Ehkä meidän on ymmärrettävä kansalaisina viimein yhteiskunnan piilotettu viesti. Vain vahvempi voittaa. Ehkä kansalaisten on vähitellen itse tehtävä jotain oman ja läheistensä turvallisuuden eteen. Elämänarvot on asetettava kohdalleen ja prioriteetti omille teoille oikealle tasolle. Ihminen vastaa lopussa elämästään ja teoistaan vain ja ainoastaan itselleen.

Pitäisikö Suomessa olla käytössä kuolemanrangaistus? Onko olemassa mitään sellaista tekoa josta voitaisiin rangaista kuolemalla? - Kyllä. Suomessa tämä ei pitäisi edes olla ongelma. Suomessa ihmishengen hinta on ennestään mitätön. Rattijuoppo saa tappaa ihmisen eikä hän joudu siitä vankilaan. Miksei siis yhteiskunta voisi rangaista rikollista kuolemalla? Itseasiassa kuolemanrangaistus pitäisi olla käytössä jokaisessa itseään sivistysvaltiona pitävässä maassa. Yhteiskunnan tehtävä on taata turvallisuus. Jos moninkertainen murhaaja päästetään tietyin välein vapaaksi ja hän murhaa jälleen tai jos pedofili saatuaan kolmen vuoden ehdollisen rangaistuksen raiskaa jo seuraavalla viikolla, missä on yhteiskunnan tarjoama turva?

Ihminen pystyy iljettäviin ja kauhistuttaviin tekoihin. Murhat ja pedofilia ovat näistä järkyttävimpiä. Kuolemanrangaistus on näissä rikoksissa ainoa oikea vaihtoehto. Samalla yhteiskunta viestittäisi näiden tekojen täydellistä hyväksymättömyyttä. Rangaistuksen pelkovaikutus on mittava vain silloin kuin rangaistus myös käytännössä toteutetaan. Kuinka moni syytön ihminen olisi hengissä ja kuinka monen syyttömän ihmisen elämä olisi vähemmän menetetty kun moninkertaiset pedofiilit, rattijuopot ja murhaajat olisi poistettu keskuudestamme silloin kun se ensimmäisen kerran olisi ollut mahdollista ja perusteltua. Pitääkö murhaajalle antaa vielä yksi mahdollisuus tappaa? Miksei meille muille anneta mahdollisuutta elää? Kaikilla ihmisillä on oikeus elämään, mutta osa meistä ei omien tekojensa takia ansaitse sitä.

Suomalainen oikeuslaitos on tiukasti valtion ohjauksessa jo pelkästään valtiovallan budjetoinnin kautta. En hämmästyisi, jos tuomareille olisi annettu epäviralliset ohjeet noudattaa mahdollisimman varovaista linjaa tuomioissa. Ihmisten tuomitseminen vankilaan lisää vain yhteiskunnan kustannuksia. Kaikesta on säästettävä, myös kansalaisten tasavertaisen kohtelun ja turvallisuuden kustannuksella.

Rikollinen on aina itse tehnyt valintansa. Kuolemanrangaistuksen pitää olla osa yhteiskuntaa. Viimeinen viesti teon tuomitsemisesta, riittävä viesti oikeudenmukaisuuteen pyrkimisestä ja ennen kaikkea äärimmäinen todiste yhteiskunnan halukkuudesta suojella kansalaisiaan. Hakkaaminen, raiskaaminen, hyväksikäyttö, tappaminen ja murhaaminen pitäisi oikeasti olla kiellettyä.

Osanottoni ja olen syvästi pahoillani veljesi puolesta. Joskus häpeän olla suomalainen.

Toyota - palvelevaa huoltoa?

Autojen merkkihuollot ovat parjattua todellisuutta, vai ovatko? Vuosikymmen sitten tehtiin useita epävirallisia testejä, joilla mitattiin merkkihuoltojen toimivuutta, asiakaspalvelua ja laatua. Tulokset olivat karmaisevia. Hinnoittelu oli väärin, huollon laatu ala-arvoista ja kaikkia luvattuja toimenpiteitä ei edes tehty. Puhuttiin valohoidosta. Miten tilanne on nyt? Käydään läpi blogin lukijan omakohtainen huoltotarina Toyota Itäkeskuksesta. Vaikka huolto ei mennytkään suunnitelmien mukaan se kuitenkin osoitti, että huoltokulttuuri on ehkä muuttunut. Jokainen voi itse miettiä oliko kokemus huollosta asiakkaan kannalta positiivinen vai negatiivinen.

Eräänä sunnuntai-iltana auton sähköjärjestelmän varoitusvalo syttyi palamaan. Ajoneuvon manuaalin mukaan kyse oli sähköjärjestelmän virheestä joka vaatii nopeaa yhteydenottoa Toyotan merkkihuoltoon. Autoilija ajoi ajoneuvonsa maanantaiaamuna Toyotan pikahuoltoon Itäkeskukseen. Autoa käynnistettäessä merkkivalo ei palanut. Pikahuollossa liitettiin testeri auton tietokoneeseen ja tapahtunut virhe saatiin lokista esiin. Kyse oli viasta virranjakajan ja ajoneuvon kampiakselin anturin virtapiirissä. Koska virhe ei nyt ollut "päällä" ajoneuvolle ei voinut tehdä mitään. Pikahuollon hinta 45 euroa.

Muutamaa tuntia myöhemmin merkkivalo syttyi taas. Kuljettaja oli Itä-Helsingissä joten hän ajoi ajoneuvonsa uudelleen samaan pikahuoltoon samalle huoltomiehelle. Pikahuollossa kampiakselin anturi tutkittiin ja todettiin toimivaksi. Vika olisi todennäköisesti virranjakajassa. Uuden virranjakajan hinta n. 500 euroa. Huoltoon oli pitkä jono, mutta huoltomiehen avustuksella ajoneuvo otettiin suoraan sisään ja luvattiin korjata seuraavana päivänä. Pikahuollon hinta 0 euroa.

Tiistaina Toyotan huollosta soitettiin ja kerrottiin että vika oli löytynyt. Kampiakselin tunnistin on viallinen ja se on vaihdettu. Autoilijaa hivenen ihmetytti miten anturi oli viallinen kun se edellisenä päivänä oli pikahuollossa todettu toimivaksi. Huollosta kuitenkin vakuutettiin että auto toimii nyt. Virranjakaka on erikseen testattu. Asiakas haki ajoneuvon tiistaina iltapäivällä. Huollon hinta 290 euroa.

Tiistai-iltana myöhään sähköjärjestelmän varotusvalo syttyi jälleen. Onneksi oli ilta myöhä ja Toyotan huolto ei ollut enää auki - sen verran kuljettajalta kiehui yli.

Keskiviikko aamuna laantunut, mutta vieläkin kohtuullisen kiukkuinen autoilija vei ajoneuvonsa heti aamusta Toyotalle. Tilannetta pahoiteltiin ja ajoneuvo otettiin uudelleen tutkittavaksi. Keskiviikkona iltapäivällä Toyotalta soitettiin. Ajoneuvolle oli tehty uusi vianhaku ja nyt oli todettavissa, että vika onkin virranjakajassa eikä tiistaina vaihdetussa anturissa. Anturin vaihto oli siis tehty turhaan ja tiistainen vianmääritys oli virhediagnoosi. Ajoneuvoon vaihdettaisiin uusi virranjakaja hintaan 500 euroa ja työt n. 100 euroa. Tähän mennessä kustannukset siis lähellä 1 000 euroa. Samalla Toyotan huollon ehdotuksesta sovittiin että ajoneuvo jää Toyotan häkkiin yöksi. Huoltomiehet testaavat autoa vielä aamulla kylmiltään.

Torstaina aamupäivällä huollosta soitettiin. Ajoneuvoa oli testattu ja sillä oli ajettu 20 kilometriä. Nyt pitäisi toimia. Autoilija oli tietysti kiitollinen, mutta ilmoitti että hän ei maksa päällekkäisistä töistä, kahdesta vianhakukerrasta, eikä turhaan vaihdetusta anturista eikä anturin vaihtoon liittyvästä työstä. Toyotalta pahoiteltiin virhediagnoosin aiheuttamaa harmia ja viimeisestä laskusta vähennettiin kokonaisuudessaan anturin vaihdosta aiheutunut vajaan 300 euron lasku sekä ylimääräinen vianhakukerta ja virranjakajasta myönnettiin 15% alennus. Viimeinen lasku oli 280 euroa sisältäen virranjakajan sekä virranjakajan vaihdosta aiheutuneen työn. Autoilija haki ajoneuvonsa, joka odotti pestynä pihalla. Tämän jälkeen auto näytti toimivan.

Kokonaiskustannus oli n. 600 euroa mikä itseasiassa on hivenen halvempi hinta kuin kerralla onnistunut vianetsintä työ, virranjakajan vaihto sekä vaihdosta aiheutunut työ. Asiakas tietysti harmitteli korkeaa kustannusta, mutta oli samalla varauksellisen tyytyväinen palveluun. Aikaa oli tuhrautunut 4 päivää. Jokaiselle, myös huoltomiehelle, voi sattua työssään virheitä ja tärkeintä on oikaista virheet rehellisesti ja ilman että siitä koituu lisäkustannuksia kuluttajalle.

Lue myös

Keskustelun tallentaminen (autokauppa ja huolto)
Väistämisvelvollisuus
Ketjukolarin päätös
Oletko myynyt autosi

Fiksua huutoa tyhmille

Onko olemassa täydellistä rahantekokonetta? Ei varmaankaan, mutta joskus on annettava varauksellinen tunnustusta henkilöille, jotka ovat kehittäneet Fiksuhuuto.fi kaltaisen palvelun, eli senttihuutokaupan. He mainostavat sivuillaan keksinnön olevan suomalainen ja maailman ainoa laatuaan. Todellisuudessa vastaavanlaisia palvelua toimii useita. Esimerkiksi huutokauppa Telebid ja Bidster.com.

Senttihuutokaupan idea on nerokkaan yksinkertainen. Kuka tahansa täysi-ikäinen voi huutaa tuotteita. Tuotteiden hintaa korotetaan jokaisesta huudosta yhden sentin. Tuotteella on huutoaika, esimerkiksi 4 minuuttia. Jokaisesta huudosta huutoaika alkaa alusta. Mikäli huutoajan kuluessa kukaan muu ei tee uutta huutoa tuotteesta, tuotteen pitäisi jäädä sen hetkisellä hinnalla viimeksi huutaneelle.

Kuluttajan kannalta tuotteita näyttää menevän todella hurjan halpaan hintaan. Uusi auto vaihtoi omistajaa 49 eurolla. Samsungin 42 tuuman plasma-TV:n on saanut omaksi n. 51 euron hinnalla. Tom Tom autonavigaattorin onnellinen omistaja maksoi tuotteesta vain 2,51 euroa. Miten tämä oikein toimii? Mistä huutokauppa saa rahansa? Kuinka halvalla tuotteet oikeasti saa itselleen?

Jokainen tekemäsi huuto korottaa tuotteen myyntihintaa yhdellä sentillä. Jokainen tekstiviestillä jätetty huuto maksaa huutajalle 1,90 euroa. Huutoja voi tehdä myös internetpalvelusta käsin. Tällöin on mahdollista ostaa huutopaketteja. Esimerkiksi kymmenen huutoa hintaan 14,95 euroa, kaksikymmentä huutoa hintaan 24,90 euroa ja sata huutoa hintaan 84,90 euroa. Keskimääräinen huutohinta pakettien kautta on n. 1,20 euroa / huuto.

Huutokauppa saa siis parhaillaan jokaisesta sentin korotuksesta 1,90 euroa itselleen. Riippuen ostettujen huutopakettien hinnasta ja määrästä voidaan kuitenkin katsoa, että jokainen huudettu sentin korotus tuottaa huutokaupalle keskimäärin 1,20 euroa. Eli jos tuote myydään esimerkiksi hintaan 10,00 euro, huutokauppa saa tuotteesta 1 200 euroa ja huutaja maksaa huutamastaan tuotteesta huutohinnan 10 euro sekä hinnan jonka hän on käyttänyt huutojen ostamiseen.

Samsungin television myynti on tuottanut huutokaupalle 6 193 euroa. Onnellinen omistaja on maksanut siitä 51,61 euroa + omien ostamiensa huutojen hinnan. Nesteen 100 euron lahjakortin on saanut itselleen alle seitsemän euron ja huutokauppa on tienannut yli 800 euroa. Kaikista parhainta rahantekoa on kuitenkin myydä tyhjää. Huutokauppa on ansainnut 273 euroa myymällä yhden paketin omia huutojaan.

Osa tuotteista menee varmasti tappiolla, ainakin autojen osalta, mutta joistakin tuotteista saatu kate on hirvittävän suuri. Huutaminen on myös addiktoivaa koska tuotteiden hinnat kuluttajan kannalta ovat normaaleihin kauppahintoihin nähden ennennäkemättömän halvat. Huutamiseen jää koukkuun ja ennen kuin huomaakaan voi olla käyttänyt satoja huutoja yhden halvan tuotteen ostamiseksi.

Laillista?

Juridinen puoli asiassa on herkullisen epäselvä. Sisäasianministeriön mukaan huutokaupalle on ominaista tietoisuus muista huudoista sekä mahdollisuus mitoittaa oma tarjous aikaisempien huutojen perusteella. Huutokaupassa huutaminen ei myöskään pidä maksa kuluttajalle mitään. Sisäasianministeriön mukaan fiksuhuuto.fi tyyppisissä palveluissa on kyse arpajaisista mikä taas vaatii sivustolta toimiakseen arpajaisluvan.

Arpajaislaki 1 luku 2 § (23.11.2001/1047) määrittelee arpajaiset: "osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton". Fiksuhuuto.fi palvelun yksi huuto on käytännössä arpa, jolla voi osallistua arpajaisiin. Arpoja voi ostaa etukäteen ja yrittää käyttää juuri sillä hetkellä jolloin kukaan muu ei arpaansa käytä. Palkintona on oikeus ostaa tuote hintaan joka määräytyy käytettyjen huutojen, eli arpojen määrän perusteella. Arpajaisilta tuo minusta kuulostaa. Ostajan kannalta arpajaisveron maksaa aina järjestäjä, mutta verottajalla on paha tapa innostua perimään myös muita veroja kohtuuttomasti saadusta hyödystä.

Jos haluaisin osallistua fiksuhuuto.fi:n arpajaisiin, haluaisin ehdottomasti ja konreettisesti tietää miten arvontakoneiston toiminta on sertifioitu ja miten sitä valvotaan. Vainoharhainen asiakas voisi kuvitella, että palvelun takana pyörivä serveri on voitu ohjelmoida tekemään tekaistuja huutoja palvelun voiton maksimoimiseksi. Internetin keskustelupalstoja selaamalla törmää helposti kommentteihin, todellisiin tai tekaistuihin, että myytävänä olleen tuotteen laskuri on pysähtynyt, arvan ostaja on luullut voittaneensa, mutta laskuri on käynnistynyt uudelleen. Kun katsoo fiksuhuuto.fi:n palveluehtoja törmää aikamoisiin kummallisuuksiin, joiden tarkoituksena on vain rajata vastuuta pois palvelun tuottajalta. Palvelun tuottaja ei esimerkiksi vastaa vioista tai virheistä omissa palvelimissaan tai sovelluksissa eikä mistään heidän itse aiheuttamistaan teknisistä ongelmista. Kuka niistä sitten vastaa? Mikäli huutokauppa keskeytyy odottamattoman syyn takia kellojen laskurit käynnistetään alusta. Ehdoissa mainitaan myös 14 päivän palautusoikeus. Yleisen etä- ja internetmyynnin säännösten perusteella ostajalla on oikeus palauttaa tuote 14 päivän sisällä ja purkaa kauppa. Tässä tapauksessa sen pitäisi myös tarkoittaa maksetun tuotteen hinnan lisäksi tuotteen saamiseksi käytettyjen huutojen tai arpojen hintoja.

Nerokas idea, sitä ei voi kieltää. Erinomainen palvelun tuottajalle ja varmasti mieluinen arvonnan voittajalle. Laillisuus selviää varmasti aikanaan kun sisäministeriö saa tutkimuksensa päätöksiin ja asiaa käsitellään oikeudessa.

Lue: Netin huutokauppa olikin laiton

Artikkelin kuvan lähde: Fiksuhuuto.fi

Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta

Suomalaisissa taloyhtiöissä on viimeisten parin vuoden aikana enemmän tai vähemmän innokkaasti käytetty yksityisen pysäköinninvalvonnan palveluja. Taloyhtiöiden hallitusten jäsenet ja isännöitsijät ovat ottaneet tietoisen riskin käyttäessään palvelua jonka laillisuus on ollut alusta asti hyvin epäselvä. Vantaan käräjäoikeuden joulukuussa 2007 antaman päätöksen mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta on laitonta. Tieliikennelaki, laki pysäköintivirhemaksusta sekä korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen (1996-A-55 ) perusteella käräjäoikeus totesi pysäköinninvalvonnan kuuluvan lain mukaan kunnalliselle pysäköinninvalvonnalle tai poliisille, myös yksityisellä alueella. Kyseessä oli julkisen vallan käyttö joka sisältää mahdollisuuden rangaista pysäköintivirhemaksulla. Julkisen vallan käyttö on sallittu ainoastaan laissa määrätyille viranomaisille eikä oikeutta voida siirtää yksityisoikeudellisin sopimuksin yksityiselle valvontayritykselle. Oikeudessa hävinnyt valvontayhtiö ParkCom Oy on valittanut asiasta hovioikeuteen. Käräjäoikeuden kolmen tuomarin perustelut ja laintulkinta asiassa ovat kuitenkin harvinaisen selkeää luettavaa, joten hovioikeudessa päätös tuskin muuttuu. Yksityinen pysäköinninvalvonta on laitonta.

Olen keskustellut usean isännöitsijän kanssa aiheesta ja yleisin vastakommentti yksityiseen pysäköinninvalvontaan on ollut, että pysäköinninvalvonta on asukkaiden parhaaksi, valvonnalla lisätään viihtyisyyttä taloyhtiöiden alueella ja samalla pelastustiet saadaan pidettyä vapaana. Moni isännöitsijä on lopulta, pitkällisen rautalangan vääntämisen jälkeen ymmärtänyt mistä oikeasti on kysymys. Tarkoitus ei voi pyhittää keinoja. Säännöksiä ja lakia ei voi valvoa rikkomalla lakia riippumatta siitä kuinka holtitonta tai häiritsevää väärinpysäköinti on. Anarkiaan ja vastuuttomuuten on lyhyt matka jos kuka tahansa voi aloittaa yksityisesti valvomaan lakia kuten yksityiset pysäköintivalvontayhtiöt ovat viime vuosina tehneet. Sitäpaitsi, ei se väärin pysäköity ajoneuvo pelastustieltä itsestään katoa yksityisellä valvontamaksulla.

Mikä on talohallitusten jäsenten sekä isännöitsijän vastuu lainvastaisen palvelun käyttämisestä?

Vastuu voi käytännössä perustua osakeyhtiölaissa ja asunto-osakeyhtiölaissa tarkoitettuun yhtiöoikeudelliseen vahingonkorvausvelvollisuuteen silloin kun vahinko on aiheutettu yhtiölle tai osakkaille tai yleiseen vahingonkorvausvelvollisuuteen silloin kun vahinkoa on aiheutettu sivulliselle. Yhtiöoikeudellisen vastuun lisäksi talohallitus ja isännöitsijä ovat siis myös rikosoikeudellisessa vastuussa. He ovat toimeksiantajia lainvastaisen palvelun käyttämiseen hallinnoimissaan taloyhtiöissä.

Yhtiöoikeudellisen vahingonkorvausvelvollisuuden edellytyksenä on yleensä, että vahinko on aiheutettu hoidettaessa isännöitsijän tai hallituksen jäsenelle määrättyjä tehtäviä. Muutoinhan kysymys on yleisestä korvausvastuusta.

Lähtökohta laissa on, että isännöitsijän tai talohallituksen jäsenen tulee tehtäviensä hoidossa noudattaa lakia, yhtiöjärjestystä, yhtiökokouksen taloyhtiölle päättämiä säädöksiä ja ohjeita sekä erityistä huolellisuutta. Lainvastaiset toimet, viranomaisten määräysten noudattamatta jättäminen ja esimerkiksi tuottamuksellinen teko, tahallinen tai huolimattomuudella aiheutettu vahingonteko ovat selkeitä. Toisaalta, tehtävien huolimaton hoitaminen ei välttämättä edellytä isännöitsijältä tai hallitukselta suoranaisia lain vastaisia toimia. Tällaisia vastuita ovat mm. taloyhtiön puolesta tehdyt epäedulliset tai jopa lainvastaiset sopimukset ulkopuolisten kanssa. Pelkkä hyvä usko tarkoitusperistä ei riitä, vaan hallituksen ja isännöitsijän tulee varmistua huolellisesti toimenpiteidensä lainmukaisuudesta. Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei Suomessa ole säädetty lailla ja yksinkertaisimmankin huolellisuusperiaatteen perusteella ennen palvelun tilaamista isännöitsijän ja hallituksen olisi pitänyt varmistua siitä, että toiminta on Suomen lain mukaista. Jos asiassa on epäselvyyttä, palvelua ei pitäisi käyttää tai sopimusta asiasta tehdä.

Taloyhtiön hallituksen jäsenet sekä isännöitsijä ovat juridisesti samanlaisessa vastuussa tekemistään päätöksistä. Käytännössä isännöitsijällä voidaan tulkita olevan suurempi vastuu lopullisessa korvausvelvollisuudessa, koska isännöitsijänä toimii yleensä kiinteistöhallinnan ammattilainen.

Jos taloyhtiön hallitus ja isännöitsijä tekevät ulkopuolisen kanssa sopimuksia, jotka rikkovat lakia tai ovat muutoin sopimusoikeudellisten periaatteiden vastaisia, talohallituksen jäsenet sekä isännöitsijä ovat vastuussa taloyhtiön osakkaille tai ulkopuoliselle aiheuttamastaan vahingosta. Käytännössä, mikäli isännöitsijä tai hallituksen jäsen ei ole rikkonut yhtiöjärjestystä, asunto-osakeyhtiölakia tai osakeyhtiölakia korvausvastuu ei suoranaisesti ole henkilökohtainen. Vastuussa on yhtiö, eli kaikki osakkeen omistajat. Koska sopimuksen ovat kuitenkin tehneet yhtiön puolesta hallitus ja isännöitsijä he ovat vastuussa sopimuksen yhtiölle aiheuttamasta vastuusta eli korvausvelvollisuudesta.

Vaikka isännöitsijällä ja hallituksen jäsenillä onkin vastuuvakuutus toimissaan, se ei välttämättä korvaa, koska kyse on lainvastaisen palvelun käyttämisestä ja toimeksiannosta palveluun jota taloyhtiölläkään ei ole oikeutta toteuttaa.

Kun hovioikeus aikanaan vahvistaa Vantaan käräjäoikeuden päätöksen yksityisen pysäköinninvalvonnan laittomuudesta, valvontamaksun maksaneet ihmiset haluavat rahansa takaisin. Palautuksia on kuitenkin turha odottaa valvontayhtiöiltä koska siinä vaiheessa yhtiöt ovat konkurssissa. Joulukuussa 2007 käydyssä käräjäoikeuden istunnossa ParkCom Oy todisti toiminnan olevan vahvasti tappiollista vaikka edellisinä vuosina tulos on ollut aivan toisenlainen. Miksiköhän?

Korvausvastuu ei välttämättä rajoitu pelkästään valvontayhtiöön, vaan se voidaan laajentaa koskemaan myös laittoman palvelun tilaajia eli toimeksiantajia. Myös heillä on vastuu toimistaan. Kansanomaisesti voisi todeta, että jos tilaat ulkopuolisen pahoinpitelemään vihamiehesi, olet aivan samalla tavoin vastuussa tapahtuneesta kuin itse pahoinpitelyn suorittanut henkilö.

Mitä minun taloyhtiön osakkaana tulee tehdä?

Kevät koittaa ja taloyhtiöt valmistautuvat pitämään yhtiökokouksiaan. Asioista keskustellaan ja päätetään. Yksityinen pysäköinninvalvonta on ehdottomasti nostettava keskustelun aiheeksi ja tehdyt sopimukset valvontayhtiöiden kanssa on esitettävä purettavaksi viivytyksettä. Kun tulee aika miettiä vastuuvapautta kehottaisin vakavasti kaikkia taloyhtiön osakkaita esittämään vastuuvapauden eväämistä talohallituksen jäseniltä ja isännöitsijältä liittyen yksityisen pysäköinninvalvonnan käyttämisestä syntyneisiin vastuisiin, sopimuksiin ja mahdollisiin korvausvelvollisuuksiin.

Vastuuvapauden myöntäminen ei saa olla mikään automaatti. Vastuuvapauden eväämiseen riittää yksinkertainen äänten enemmistö. Mikäli yhtiökokous kaikesta huolimatta myöntää vastuuvapauden, osakkeen omistajan kannattaa merkityttää eriävä mielipiteensä yhtiökokouksen pöytäkirjaan. Toisaalta, vaikka vastuuvapaus myönnettäisiinkin kyse ei välttämättä ole yhtiöoikeudellisesta vastuusta, joten myönnetty vastuuvapaus ei kuitenkaan poista yleistä vahingonkorvausvelvollisuutta.

Esittäkää ajoissa isännöitsijälle yhtiökokouksen käsittelyyn yhdeksi aiheeksi yksityinen pysäköinninvalvonta. Ilmoittakaa samalla että tulette vaatimaan vastuuvapauden eväämistä ja kehoittakaa isännöitsijää välittömästi purkamaan tehty valvontasopimus yksityisestä pysäköinninvalvonnasta riippumatta siitäkö toimiiko taloyhtiönne alueella ParkCom Oy, ParkPatrol Oy tai jokin muu hämäräperäisistä valvontayrityksistä.

Kyse on jokaisen yksittäisen taloyhtiön osakkaan omasta edusta.

Lue myös:

ParkCom Oy luovutti Helsingin käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa
Poliisi jätti tutkintapyynnön yksityisestä pysäköinninvalvonnasta
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Helsingin hallinto-oikeuden päätös koettelee yksityisen pysäköinninvalvonnan rajoja

Lue myös kuinka valvontayhtiöt ovat toimineet

"Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?"
Oi valvoja, miksi piileksit?
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima
McDonalds haluaa eroon lapsiperheistä?

Autoparkki Norden Oy on menetellyt lainvastaisesti

Muistanette blogin aikaisemman artikkelin Autoparkki Norden Oy:stä. Autoparkki Norden Oy suorittaa yksityistä pysäköinninvalvontaa Helsingin keskustan City-Center pysäköintihallissa. Alueelle pääsee ajamaan ja pysäköimään vapaasti. Pysäköintiehdoista kertovia kylttejä ei ole sisääntuloväylillä. Maksullisen pysäköinnin laiminlyönnistä seurauksena on 45 euron pysäköintivirhemaksu. Todellisuudessa pysäköintivirhemaksun voi kuitenkin kirjoittaa vain kunnallinen pysäköinninvalvonta tai poliisi, myös yksityisillä alueilla. Useampi autoilija oli myös vedonnut henkilötietolaissa (1999/523) mainittuun tiedonsaantioikeuteen sekä oikeuteen saada nähtäville rekisteriseloste yhtiön tallentamista autoilijaa koskevista tiedoista. Rekisteriselosteen saa pääsääntöisesti nähtäville yrityksen toimipaikassa. Mikäli yrityksellä ei ole toimipaikkaa, rekisteriseloste on toimitettava pyydettäessä muutoin nähtäville. Autoparkki Nordean Oy:n vastaus näihin pyyntöihin oli kielteinen.

"Olemme luonnollisesti toimintamme alussa olleet yhteydessä kaikkiin niihin viranomaistahoihin, jotka jollakin tavalla liittyvät toimintaamme tai säätelevät sitä, myös Tietosuojavaltuutetun toimistoon. Meiltä ei ole edellytetty rekisteröitymistä. Olemme kuitenkin ilmoittaneet, mitä tietoja tarvitsemme ja mihin tarkoitukseen. Emme ylläpidä mitään rekisteriä." (Asiakaspalvelu sähköposti)

Asiasta tehtiin kantelu tietosuojavaltuutetun toimistoon. Tietosuojavaltuutettu totesi 26.2.2008 toimittamassaan lausunnossa Autoparkki Norden Oy:n rikkovan henkilötietolakia. Tietosuojavaltuutettu velvoitti yhtiön ensitilassa, kuitenkin viimeistään 15.3.2008 mennessä järjestämään toimintansa siten, että rekisteriseloste on lain edellyttämällä tavalla nähtävillä ja tarkastusoikeus toteutettavissa lain säännösten mukaisesti.

Jokainen voi laissa määrätyllä oikeudella vapaasti tiedustella rekisteriselostetta nähtäville Autoparkki Norden Oy:ltä. Se pitää olla saatavilla viimeistään 15.3.2008. Mikäli näin ei ole, asiasta kannattaa kannella uudelleen tietosuojavaltuutetulle. Edelleen haluan myös muistuttaa, että Helsingin keskustassa on lukuisia maksullisia pysäköintihalleja (Eliel, Forum ja Kamppi), joissa autoilija maksaa vain pysäköidystä ajasta, ilman pelkoa 45 euron yksityisoikeudellisista maksusta. Miksi siis käyttää viihtyisyydeltään ala-arvoista, epäsiistiä ja kylmässä ulkoilmassa sijaitsevaa epämääräisen yrityksen ylläpitämää pysäköintialuetta, kun vieressä on useita lämmitettyjä hyvillä yhteyksillä varustettuja pysäköintihalleja?

"Olette kirjeessänne tiedustellut sitä, miksi AutoParkki Norden Oy:n ei tarvitsisi laatia rekisteriselostetta, vaikka se toiminnassaan kerää rekisteriinsä tietoja virheellisesti pysäköidyistä autoista. Kirjeeseenne liittyy rekisterinpitäjän kirje, jonka mukaan em. tietoja ei kerätä. siinä myös mainitaan tietosuojavaltuutetun toimiston kautta saatu neuvo, ettei yhtiön tarvitse rekisteröityä. Tämän syyksi on ilmoitettu, ettei yhtiöllä ole sen laatuista tietoa, mikä ei olisi muutenkin saatavissa.

Vastaus

Henkilötietolain 10 § edellyttää rekisteriselosteen laatimista, sikäli kuin rekisterinpitäjä käsittelee henkilötietoja. Pääsäännön mukaan rekisteriseloste on pidettävä jokaisen saatavilla. Käytännössä on lähdetty siitä, että jos toiminta tapahtuu verkossa, myös seloste tule olla siellä nähtävissä.

AutoParkki Norden Oy:ssä on annettu neuvonta ymmärretty väärin. Tosiasiassa yhtiö on toimittanut tietosuojavaltuutetulle 1.1.2005 laaditun rekisteriselosteen, jossa on kerrottu lain edellyttämänä mm. henkilötietojen käsittelyn tarkoitus ja rekisterin tietosisältö.

Vastattaessa yhtiön lähettämään ilmoitukseen on todettu, että talletettaessa rekisteriin asiakassuhteessa olevien henkilöiden tietoja, ei rekisterinpitäjällä ole ilmoitusvelvollisuutta. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan selvitetä onko kyseessä asiakassuhde vai ei.

Se, että rekisterinpitäjä ei lain nojalla ole ilmoitusvelvollinen toiminnastaan, ei suinkaan merkitse sitä, että kyseessä ei olisi lain tarkoittama henkilötietojen käsittely siihen liittyvine rekisterinpitäjän velvollisuuksin. Eräs niistä juuri on velvollisuus pitää rekisteriseloste saatavilla lain edellyttämällä tavalla.

Juuri rekisteriselosteen avulla rekisterinpitäjä voi tarkastusoikeuden toteuttamista koskevissa tilanteissa selvittää rekisteröidylle rekisterin tietosisältöä.

AutoParkki Norden Oy:lle annettavassa vastauksessa tullaan yhtiö velvoittamaan ensi tilassa, kuitenkin viimeistään 15.3.2008 järjestämään toimintansa siten, että rekisteriseloste on lain edellyttämällä tavalla nähtävillä ja tarkastusoikeus toteutettavissa lain säännösten mukaisesti."

(Tietosuojavaltuutetun vastaus)


Lisätietoa tietosuojavaltuutetun toimivallasta:

Henkilötietolain (523/1999) 38 §:n 1 momentin mukaan tietosuojavaltuutettu antaa henkilötietojen käsittelyä koskevaa ohjausta ja neuvontaa sekä valvoo henkilötietojen käsittelyä tämän lain tavoitteiden toteuttamiseksi ja käyttää päätösvaltaa siten kuin tässä laissa säädetään. Henkilötietolain 40 §:n 1 momentin mukaan tietosuojavaltuutetun on edistettävä hyvää tietojenkäsittelytapaa sekä ohjein ja neuvoin pyrittävä siihen, ettei lainvastaista menettelyä jatketa tai uusita. Tarvittaessa tietosuojavaltuutetun on saatettava asia tietosuojalautakunnan päätettäväksi taikka ilmoitettava syytteeseen panoa varten. Henkilötietolain 40 §:n 2 momentin mukaan tietosuojavaltuutetun on ratkaistava asia, jonka rekisteröity on saattanut 28 ja 29 §:n nojalla hänen käsiteltäväkseen. Tietosuojavaltuutettu voi antaa rekisterinpitäjälle määräyksen rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttamisesta tai tiedon korjaamisesta. Tietosuojavaltuutettu valvoo yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (työelämän tietosuojalaki) (759/2004) 22 §:n mukaan lain noudattamista yhdessä työsuojeluviranomaisten kanssa. Sähköisen viestinnän tietosuojalain (516/2004) 32 §:n mukaan tietosuojavaltuutetun tehtävänä on valvoa mm. lain 7 lukuun (26-29 §) sisältyvien suoramarkkinointia koskevien säännösten noudattamista.

Lue myös: Autoparkki Norden Oy

ParkCom keskeytti käräjöinnin

Helsingin Sanomatkin on viimein herännyt aiheeseen: "Suomen suurin yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö ParkCom ei ainakaan toistaiseksi hae oikeusteitse korvauksia niiltä autoilijoilta, jotka eivät suostu maksamaan pysäköintivirhemaksuja. Yhtiö on vetänyt entisetkin kanteensa pois käräjiltä kesken oikeuskäsittelyjen. " (Helsingin sanomat)

Lue: Helsingin sanomien artikkeli

Blogi on raportoinut asiasta jo muutama viikko sitten:

Lue: ParkCom Oy luovutti Helsingin käräjäoikeudessa

ParkCom Oy luovutti Helsingin käräjäoikeudessa

Helsingin käräjäoikeudessa piti olla kaksi yksityisoikeudellisiin valvontamaksuihin, eli yksityisiin pysäköintivirhemaksuihin, liittyvää oikeuskäsittelyä 12.2.2008. Istuntoja ei kuitenkaan koskaan pidetty. Osapuolet pääsivät sopimukseen 28.1 ja 4.2.2008. Sovinnon mukaisesti ParkCom Oy luopuu kanteesta ja peruuttaa käräjäoikeudessa esittämänsä oikeudenkäyntikulujen korvausvaateen.

Tapaus osoittaa että valvontayhtiö ParkCom Oy ei uskaltanut kokeilla onneaan uusien oikeudenkäyntien muodossa hävittyään 14.12.2007 ratkaisevan ensimmäisen oikeudenkäynnin Vantaan käräjäoikeudessa (tuomio 07/11275).

Laki pysäköinninvalvonnasta on selkeä, samoin Vantaan käräjäoikeuden päätös 14.12.2007. Yksityisellä yrityksellä ei ole oikeutta määrätä maksuja virheellisestä pysäköinnistä, edes yksityisellä alueella.

Lue myös: ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
Lue myös: ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Lue myös: Pitääkö yksityinen valvontamaksu maksaa

Viking Line

Luin Iltalehdestä uutisen "Viking Line vei lapsen keksit ja banaanit" ja tuli mieleen läheltä seurattu asiakaspalvelukokemus Viking Linen kanssa, joka tapahtui 90-luvun lopussa. Mitä nyt vanhoja muistelemaan, mutta uutisesta päätellen mikään ei ole punaisilla laivoilla muuttunut. Blogia ei vielä silloin ollut, mutta ehkä nyt on aika palata asiaan. Aikaa on mennyt 10 vuotta enkä kyseisen kokemuksen jälkeen ole kertaakaan käyttänyt Viking Linen palveluja, vaikka vuosittaisia laivamatkoja niin Ruotsiin kuin Tallinnaankin on kertynyt 3-5 kertaa vuosittain. Vielä kymmenen vuoden jälkeenkin kuin kuulen ihmisten suunnittelevan laivamatkaa tai risteilyä muistan mainita ettei Viking Linea pidä missään nimessä käyttää. Aika monet uskovat.

Kaksi lapsinen perhe lähti 24-tunnin risteilylle 90-luvun lopussa. Laivana oli muistaakseni Viking Linen Cinderella. Hytti oli karmaisevassa kunnossa. Haju oli ummehtavan virtsamainen, petivaatteet riekaleiset ja ilmastointi puhalsi lämmintä. Ilmastoinnin säädinkään ei toiminut. Hytistä yritettiin tehdä valitus 7-kannen info-pisteeseen, mutta turhaan. Laiva ei ollut täynnä, joten hytin vaihto ei olisi ollut ongelma. Virkailijan mukaan hytit eivät nyt aina ole "priimakunnossa". Entä haju? "Eikös lapsiperheissä toi paska tuoksu muutenkin." Aika pistämättömästi jäi mieleen virkailijan sanavalinta ja kielenkäyttö. Kun virkailijalta kysyttiin osaisiko hän puhua yhtään ystävällisemmin, hän kehoitti siirtymään syrjemmälle, että muitakin ihmisiä keritään palvella.

Viking Line oli tuolloin mainostanut risteilyä nimen omaan lapsiperheille. Lapsille omat leikkipaikat, -nurkkaukset ja -huoneet. Yhdestä neuvotteluhuoneesta oli tehty ns. leikkihuone jossa oli yhteensä kolme lelua ja tuolit seinän vieressä. Siinä sitä oli lapsille virikettä. Entä se leikkinurkkaus? Lasikuidusta tehty hökkeli ravintolan kulmassa. Pieni 2 x 4 metrin tila johon kulkeutui metrin päässä istuvien ravintolan asiakkaiden tupakansavu. Kaiken lisäksi leikkinurkkauksessa haisi Viking Linen virkailijan omalla kielellä mainittu "paska". Oli kuulema putkistossa jotain vikaa.

Iltaruokailu buffet-ravintolassa sujui kohtuullisen mallikkaasti. Palvelu oli kuitenkin harvinaisen tympeää ja ammattitaidotonta. Tarjoilijalta kysyttiin mahdollisuutta lämmittään pienen alle kaksi vuotiaan lapsen oma ruokajuoma mikroaaltouunissa. Tarjoilijan vastauksen mukaan ravintolaan ei saanut tuoda omia juomia eikä ruokia. Kuulostaako tutulta? Siis hetkinen, nyt kyse oli kaksi vuotiaan ruokajuomasta. Lapsi ei voinut juoda tavallista maitoa tai limsaa, puhumattakaan nyt viinistä. Vasta toinen tarjoilija kertoi että mikroaaltouuni on ravintolan toisella seinustalla. Kiitos.

Nukkumisesta hytissä ei tullut hajun takia mitään. Jopa lapset jotka nyt tottuvat nopeasti kaikkeen valittivat tuoksusta. Petivaatteiden tilalle laitoimme pyyhkeet. Pyyhkeet sentään näyttivät puhtailta. Aamulla useamman silmät kirvelivät ja punoittivat. Olen samaa mieltä, selvästi hytti ei ollut "priimakunnossa".

Aamu sujui rauhallisesti. Aamiaiselle mentäessä sama illalla kiukutellut tarjoilija kehoitti syömään nopeasti. Ei tarvitse sitten niiden lasten kanssa "vitkastella". Täällä on jonoa.

Risteilyn jälkeen asiasta tehtiin sähköpostitse kirjallinen reklamaatio, jossa koko tapahtuma kuvattiin. Tarjoilijan ja info-pisteen virkailijoiden nimet mainittiin. Reklamaatiossa oli yhteystiedot puhelinnumeroineen eikä siinä pyydetty mitään hyvitystä. Ainoastaan todettiin tapahtunut ja pyydettiin Viking Linea kommentoimaan asiaa.

Kolmeen viikkoon ei kuulunut mitään. Reklamaatio lähetettiin uudelleen. Viking Linen palvelunumeroon soitettiin ja kysyttiin toimiiko sähköpostilla lähetetty reklamaatio vai pitääkö se tehdä perinteisesti. Sähköpostilla voi kuulema lähettää. Kahden viikon päästä tuli lyhyt vastaus. Reklamaatio oli lähetetty Maarianhaminaan käsiteltäväksi. Ei anteeksipyyntöä tai pahoittelua. Neljä kuukautta myöhemmin asiaa tiedusteltiin. Vastaus oli sama. Maarianhamina käsittelee. Ei anteeksipyyntöä.

Tämän jälkeen alkoi Viking Line boikotti ja se jatkuu edelleen hyvällä menestyksellä. Pelkkä anteeksipyyntö tai pahoittelu olisi riittänyt. Reklamaatiosta ei koskaan kuulunut mitään.

Vuonna 2005 asiaa tiedusteltiin piruttain uudelleen. Tilanne kuvattiin vielä kerran, kerrottiin reklamaatiosta ja että Maarianhaminan konttori on luvannut käsitellä asian. Kauanko se vielä kestää? Nyt vastaus tuli tylysti, yllättäen kahdessa tunnissa: "Reklamaationne on niin vanha ettemme pysty siihen enää vastaamaan. Terveisin XXXX XXXXXXXXXXXXX Oy Viking Line Ab". Eikä taaskaan, edes pahoittelua.

Seuraavan kerran kun lähdette risteilylle. Vartakaa matkanne puhelinnumerosta 0600 174 552 tai osoitteesta http://www.tallinksilja.com/ .

Onko sinulla ParkCom Oy:n "lupa" ?

Kauppakeskus Sellossa Espoossa on liikennemerkein määritelty pysäköintiajaksi viisi tuntia. Hallissa on pysäköintiruutukohtainen valvontajärjestelmä joka vihreällä, punaisella tai vilkkuvalla punaisella valolla kertoo onko pysäköintiruutu vapaana tai onko ajoneuvo ollut pysäköitynä liian kauan. Kauppakeskus Sello on tehnyt pysäköinninvalvonnasta sopimuksen yksityisen valvontayhtiö ParkCom Oy:n kanssa. ParkCom Oy kirjoittaa ajoneuvon kuljettajalle yksityisoikeudellisen valvontamaksun eli pysäköintivirhemaksun. Vantaan käräjäoikeus on 14.12.2007 antamassaan päätöksessä todennut, ettei yksityisellä yrityksellä ole oikeutta rangaista virheellisestä pysäköinnistä edes yksityisalueella. Päätöksen mukaisesti valvontamaksua ei tarvitse maksaa.

Kauppakeskus Sellon pysäköintialueella näkee päivittäin useita ajoneuvoja joiden yläpuolella olevan pysäköinninvalvontajärjestelmän punainen valo vilkkuu merkiksi viiden tunnin pysäköintiajan ylittämisestä. Nämä ajoneuvot saavat kuitenkin olla rauhassa yksityiseltä valvontamaksulta. Syynä on ajoneuvon tuulilasista löytyvä 3x5 cm kokonoinen pieni sininen "lupatarra", jonka perusteella ajoneuvolle ei määrätä yksityisoikeudellista maksua, vaikka ajoneuvo seisoisi pysäköintiruudussa aamusta iltaan.





Kenellä sitten on oikeus saada erillinen lupa liikennemerkeistä määrättyyn poikkeavaan pysäköintiin? Saako lupia ostaa? Onko luvat käytössä kauppakeskus Sellon henkilöstöllä? Asiaa kysyttiin sähköpostitse kauppakeskus Sellon toimitusjohtajalta sekä kiinteistöpäälliköltä. Vastausten sisällöstä voi päätellä ettei kauppakeskuksen edustajilla ollut mitään käsitystä kyseisten lupien olemassaolosta. Selvää oli kuitenkin, ettei lupia myydä eikä niitä ole käytössä kauppakeskuksen henkilöstöllä.

Blogin edustaja otti useita valokuvia kyseisistä ajoneuvoista sekä tarkisti ajoneuvorekisteristä ajoneuvojen haltijat ja omistajat sekä rekisteristä löytyneen haltijan tai omistajan yhteystiedot. Yhteystiedot tarkistettiin jotta saatiin selville kuinka lähellä pysäköintihallia kyseisen ajoneuvon omistaja asuu. Yhdellä ajoneuvolla oli osoitteenluovutuskielto, mutta sekin saatiin selville kiertoteitse. Kaikki ajoneuvot olivat yksityisessä omistuksessa nimetyllä henkilöllä.

Jos kyse on ParkCom Oy:n omista valvojista niin voi tietysti rehellisyyden nimissä kysyä miksi näillä valvojilla on oikeus työtehtäviensä ulkopuolella pysäköidä alueelle vapaasti ilman seuraamusta? Kuuluko tämä oikeus peräti työsuhde-etuihin? Ilmainen ja vapaa liityntäpysäköinti tai peräti ilmainen pysäköintihalli lähellä asuvan asukaspysäköintiin?

Huomaatteko miksi laissa viranomaiselle määriteltyä julkisen vallan käyttöä ei pidä millään tavoin siirtää yksityiselle yritykselle. Yksityinen yritys voi ilman lain määrittelemää velvoitetta mielivaltaisesti päättää ketä säännöt koskevat ja ketä ei. Laki ei siis yksityisen valvomana ole sama kaikille.

Miksi sanottiin sitä yhteiskunnallista järjestelmä jossa sama laki ja säännöt eivät koskekaan kaikkia?

Lue myös: Pitääkö yksityinen valvontamaksu, "parkkisakko" maksaa?

Lue myös: ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa

Lue myös: ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa kauppakeskus Selloon liittyvän kantelun