Etelä-Suomen lääninhallitus kielsi ParkComin maksujen perinnän

Etelä-Suomen lääninhallitus on kieltänyt Svea-perintää jatkamasta yksityisen pysäköintivalvontayhtiö ParkCom Oy:n määrämien maksujen perimistä. Marraskuussa 2008 Intrum Justitia noudatti oma-aloitteisesti hyvää perintätapaa ja perintälakia ja keskeytti lainvastaisiksi todettujen yksityisten pysäköintivalvontamaksujen perimisen. Svea perintä jatkoi kuitenkin maksujen perimistä perintälain ja hyvän perintätavan vastaisesti, vaikka Vantaan käräjäoikeuden ja Helsingin hovioikeuden päätösten jälkeen oli selvästi havaittavissa ne todennäköiset syyt valvontamaksujen aiheettomuudelle. Svea perintä on ilmoittanut noudattavansa lääninhallituksen päätöstä.

Lue myös:
Ohjeita autoilijoille
ParkCom Oy häivisi hovioikeudessa
ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
ParkPatrol Finland Oy lopetti toimintansa
HS - Lääninhallitus kielsi ParkComin maksujen perinnän

Nordean suuri VISA puhallus

Moni Nordean VISA-kortti asiakas on saanut järkyttävää postia pankiltaan. Luottokunnan myöntämät Nordean VISA kortit ovat siirtymässä kokonaisuudessaan Nordea pankin hallintaan. Voimassaolevat luottokorttisopimukset luottokunnan kanssa sanotaan irti ja asiakkaan pitää hyväksyä uusi luottosopimus voimassaolevasta VISA kortistaan Nordean kanssa tammikuun 2009 loppuun mennessä. Nordea tarjoaa asiakkailleen uutta luottorajaa joka on monissa tapauksissa alempi kuin asiakkaan nykyinen kokonaisluottolimiitti. Tämä taas aiheuttaa monille maksuvaikeuksia kun Nordean asiakkaat joutuvat maksamaan huhtikuussa useamman kuin yhden kuukauden VISA laskun kerralla. Uudistuksen myötä kortin kustannukset kohoavat pilviin. Puhutaan jopa monen sadan prosentin korotuksista. Lisäksi Nordean uudet VISA korttiehdot ovat huomattavasti tiukemmat kuin alkuperäisen VISA kortin. Korttiehtoja on muutettu kesken voimassaolokauden sumeleimatta Nordean etujen mukaisiksi ja kortin käyttöä internetissä rajoitetaan huomattavasti totutusta. Lisäksi pankki yrittää uusilla sopimusehdoilla peräytyä luotonantajan vastuusta joka on säädetty kuluttajansuojalaissa ja josta on korkeimman oikeuden ennakkopäätös vuodelta 2007.

Mistä on kysymys?

Luottokunnan myöntämät Nordean VISA kortit ovat sisältäneet luottorajan sekä kuukausikohtaisen käyttörajan. Kuukauden viimeinen päivä on maksettu edellisen kuukauden ostokset. Ostoksista osan on voinut siirtää luotolle luottorajan puitteissa. Korttia on voinut siis käyttää joka kuukausi käyttörajan verran riippumatta käytetyn luoton määrästä kunhan kuukauden viimeisenä päivänä on maksanut edellisen kuukauden ostoksien minimilyhennyksen. Nyt Nordea muuttaa VISA-kortit yhden luottorajan korteiksi, jolloin korttia voi käyttää vapaasti kuukausittain ilman erillistä käyttörajaa yhteen määriteltyyn luottorajaan asti. Kuulostaa järkevältä ja asiakkaan kannalta helpommalta. Samalla tarjotaan uusia korttiehtoja jotka eroavat oleellisesti nykyisistä.

Alimitoitetut uudet luottorajat

Uudet asiakkaille tarjotut luottorajat saattavat olla selkeästi alemmat kuin nykyisin saman asiakkaan käytössä oleva kokonaisluottolimiitti. Otetaan esimerkki blogiin asiassa yhteyttä ottaneesta henkilöstä. Kyseisellä Nordean asiakkaalla on tällä hetkellä käytössään luottokunnan myöntämä Nordean VISA kortti. Hänellä on 5000 euron luottoraja sekä 1200 euron kuukausittainen käyttöraja. Luottoraja on käytetty täyteen. Henkilö käyttää VISA korttiaan kuukausittaisen käyttörajan verran eli 1200 euroa. Nyt Nordea on tarjonnut henkilölle uudistuksen myötä uusia sopimusehtoja ja uutta 6200 euron luottorajaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilön on maksettava huhtikuun 2009 lopussa kahden kuukauden ostokset kerralla tai korttia ei voi käyttää toukokuussa lainkaan. Tämä johtuu siitä, että maksettuaan 30.4.2009 maaliskuussa tekemänsä 1200 euron ostokset henkilöllä on korttivelkaa 01.05.2009 yhteensä 6200 euroa (luotto + huhtikuun ostokset). Tällöin Nordean tarjoama uusi luottoraja on valmiiksi täynnä ja kortin käyttö sopimusehtojen vastaista, ellei henkilö sitten maksa 30.4.2009 myös huhtikuun ostoksia, jotka hän normaalisti olisi maksanut vasta 31.5.2009.

Henkilö kertoo yrittäneensä selvittää asiaa jo vuoden 2008 puolella. Hän halusi vastauksen kysymykseen miten Nordea laskee uuden luottorajan ja pitäisikö hänen asiakkaana varautua tilanteeseen ennakolta? Selkeän vastauksen saaminen oli työn ja tuskan takana. Asiakaspalvelussa ei tiedetty asiasta, mutta joka kerta vakuuteltiin että kortin käytössä ei tule olemaan ongelmia uudistuksen tapahduttua. Lopulta henkilö sai puhelimitse vastauksen jonka mukaan uutta luottorajaa määriteltäessä katsotaan vanhaa luottorajaa ja kuukausittaista käyttörajaa sekä kortin kuukausittaista käyttöastetta jolla varmistetaan että kortin käyttö jatkuu sujuvasti myös uudistuksen jälkeen. Vuodenvaihteessa kävi ilmi että lupauksistaan huolimatta Nordea menetteli toisin.

Asiakas otti yhteyttä Nordean asiakaspalveluun josta pahoiteltiin tilannetta ja kerrottiin että moni muukin asiakas on täysin samassa tilanteessa. Nordean virkailija oli puhelimessa samaa mieltä asiakkaan kanssa siitä, että uudistus on pankissa tehty täysin väärin. Ohjeet on kuitenkin annettu ja tarjottua luottorajaa ei muuteta jälkikäteen. Asiakas kärsiköön itse luottoehtojen huonontamisesta. Asiakas nauhoitti kaikki puhelut ja hän aikookin jatkaa tilanteen selvittämistä sen mukaisesti mitä hänelle on luvattu.

Uudet sekavat rajoitukset VISA-kortin käytössä

Nordean asiakkaat joutuvat hyväksymään uudet korttiehdot joissa rajoitetaan kortin käyttöä internetissä ainoastaan sivustoihin jotka tarjoavat verified by VISA palvelua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lukuisat luotettavat kotimaiset ja ulkomaiset verkkokaupat karsiintuvat Nordean VISA korttihaltijoiden ulottumattomiin, ellei asiakas sitten halua välttämättä rikkoa korttinsa sopimussehtoja. Kun tutkii Nordea uusia korttiehtoja ja luottokunnan mainostaman verified by VISA palvelun ohjeita, ei voi kuin hämmästellä ristiriitaa.

"Korttia ei saa kuitenkaan käyttää internetissä ennen kuin kortinhaltija on rekisteröinyt korttinsa verkkomaksukelpoiseksi Nordea Pankki Suomen verkkopankissa. Kortinhaltija voi maksaa kortillaan ostoksia ainoastaan sellaiselle internet-kauppiaalle, joka on mukana Verified by Visa -palvelussa. Kauppiaan kuuluminen Verified by Visa -palveluun on todennettavissa kauppiaan internet-sivulla olevan Verified by Visa -kuvakkeen perusteella." (lähde: Nordean uudet VISA korttiehdot)

"Visa-kortilla maksaminen tapahtuu Verified by Visa palvelussa kuten ennenkin. Voit käyttää korttiasi myös niiden verkkokauppojen sivuilla, jotka eivät vielä ole liittyneet Verified by Visa -palveluun. " (lähde: Visa, Luottokunta)

Asiakkaat tulevat kaikesta huolimatta käyttämään korttiaan myös muissa kuin Nordean mielestä "sallituissa" nettikaupoissa. Edellämainittujen ehtojen perusteella Nordea hakee mahdollisuutta vetääntyä omasta luotonantajan vastuustaan. Kuluttasuojalain mukaan luotonantaja on vastuussa kauppiaan tekemistä sopimusrikkomuksista esimerkiksi tilanteessa jossa kauppias jättää ostetut tuotteet toimittamatta. Tästä on korkeimman oikeuden ennakkopäätös vuodelta 2007.

Nordean tapa rajoittaa kortin käyttämistä on räikeästi ristiriidassa VISA kortin käyttötarkoituksen ja VISA:n maksuvälineenä hyväksyvien kauppiaiden ja kortin myöntäjien kanssa tekemien sopimusehtojen kanssa. VISA kortin myöntäjät nimenomaan tekevät sopimuksen kauppiaan kanssa hänen oikeudestaan myydä tuotteitaan tai palveluitaan asiakkaille VISA kortilla. Nyt Nordea rajoittaa asiakkailtaan oikeutta käyttää korttia palveluissa joille on myönnetty oikeus ottaa vastaan VISA kortilla suoritettuja maksuja. Onko tässä mitään järkeä?

Menettelytavat

Luottokunnan myöntämä VISA kortti on voimassaoleva kortti. Onko nykyisessä asiakkaan ja luottokunnan välisessä luottosopimuksessa edes mahdollisuutta sulkea kortti ja siirrättää kortti Nordeaan kesken voimassaolokauden? Kysehän on sopimuksesta jossa Luottokunnalla kuten ei myöskään Nordealla ole mahdollisuuksia toimia mielivaltaisesti, ainoastaan sopimusehtojen mukaisesti. Pitääkö asiakkaan todella hyväksyä kesken myönnetyn kauden täysin uudet sopimusehdot jotka ovat asiakkaan omien etujen vastaisia? Blogin saamien vahvistamattomien tietojen mukaan muutamat henkilöt kysyivät asiaa luottokunnan asiakaspalvelusta josta ensin kerrottiin, että kortti ei sulkeudu maaliskuussa vaikka asiakas ei hyväksyisikään Nordean korttiehtoja, koska alkuperäinen kortti on voimassaoleva ja luottokunnan myöntämä. Myöhemmin luottokunnan asiakaspalvelua nähtävästi ohjeistettiin vastaamaan toisin, koskan vastaus muuttui Nordean ilmoituksen mukaiseksi. Jos asiakas ei hyväksy uusia Nordean ehtoja kortti lakkaa toimimasta.

Asiakas voi myös äänestää jaloillaan ja vaihtaa pankkia. Sampo pankki sai opetuksen viime keväällä tietojärjestelmäuudistuksen jälkeisen fiaskon myötä. Nordean asiakkaiden on syytä miettä omaa kantaansa pankkinsa tarjoamiin yksipuolisiin ja asiakkaan etujen vastaisiin toimiin. Pankkipalveluiden vaihto ei nykypäivänä ole ongelma. Pankkipalvelu on henkilökohtaista palvelua ja sen voi aina vapaasti kilpailuttaa muualla.

Moni Nordean asiakas on huutanut kuluttajavirastoa apuun. Ehkä kuluttajaviraston pitäisi edes ohjeistaa Nordea pankin asiakkaita. Hiljaisuus on asiassa on kuitenkin räikeää. Monien erilaisten luotto- ja korttisopimusten ehtojen tulkinta kuuluisi asiantuntijalle. Mitä pankki saa tehdä ja mitä ei? Muutoinhan pankki isomman oikeudella tekee juuri niin kuin itse parhaaksi näkee.

Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista

Nykypäivän nettimaailmassa ostosten teko on helppoa ja vaivatonta. Käytännössä ainoat todelliset riskit kaupan epäonnistumiselle muodostuvat ostettaessa tavaroita epäilyttävistä verkkokaupoista sekä tavarantoimituksiin liittyvät ongelmat. Nettikauppaa valitessaan on syytä rohkeasti etsiä netistä tietoa ja muiden ihmisten kokemuksia kyseisen palvelun käytöstä, toimivuudesta ja tuotteiden toimittamisesta.

Tiesitkö että luottokortin myöntäjä vastaa ostoksista?

Kuluttajasuojalain (20.1.1978/38) 7 luku määrittelee kulutusluottojen soveltamisalan. VISA -kortti on hyödykesidonnainen luottokortti jolloin kuluttajasuojalain 7 luvun 13 § mukaisesti luottokortin myöntäjä on vastuussa myyjän tekemästä sopimusrikkomuksesta. Tämä taas perustuu siihen, että luottokorttiyhtiöt tekevät sopimuksia liikeiden kanssa luottokortin käyttömahdollisuudesta. Käytännössä suomalaisen VISA -kortin osalta Luottokunta tai kortin myöntänyt pankki vastaa ostoksesta joka on epäonnistunut myyjän sopimusrikkomukseen, kuten tilatun ja maksetun tavaran tai hyödykkeen toimittamatta jättämiseen.

"Kuluttajalla, jolla on oikeus pidättyä maksusta taikka saada hinnan palautusta, vahingonkorvausta tai muu rahasuoritus myyjältä tai palveluksen suorittajalta tämän sopimusrikkomuksen johdosta, on tämä oikeus myös sitä luotonantajaa kohtaan, joka on rahoittanut kaupan tai palveluksen." (Kuluttajansuojalaki 7 luku 13 §)

Asiasta on käyty koko oikeusprosessin mittainen oikeudenkäynti Kuluttajaviraston avustamana. Ennakkopäätös asiasta on saatu korkeimmasta oikeudesta 02.02.2007. Kyseessä ei ole siis kovin tuore asia, mutta nykypäivän vaikutukseltaan kuluttajan nettikauppoihin liittyviin riskiin oleellisesti vaikuttava päätös.

Henkilö oli ostanut lemmikkeläimelleen tarvikkeita VISA -kortillaan yhdysvaltalaisesta yrityksestä. Ostosten kauppasumma oli ollut 449 euroa. Kyseinen yritys ei lukuisista yhteydenotoista huolimatta toimittanut tilattuja ja maksettuja tuotteita. Henkilö vaati Luottokuntaa palauttamaan hänelle edellämainitun summan myyjän sopimusrikkomuksen takia. Vantaan käräjäoikeus oli asiassa samaa mieltä ja tuomitsi Luottokunnan palauttamaan henkilölle myyjän toimittamatta jättäneiden tavaroiden veloitushinnan. Luottokunta valitti asiasta hovioikeuteen. Vuonna 2005 hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion. Asiasta valitettiin korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus katsoi päätöksessään että VISA-korttiin liitetty luotto oli kuluttajasuojalaissa tarkoitettu hyödykesidonnainen luotto. Siten Luottokunta oli saman lain nojalla vastuussa myyjän sopimusrikkomuksesta. Luottokunta määrättiin palauttamaan ostosten hinta asiakkaalle.

Sama tulkinta ennakkopäätöksen perusteella koskee myös muitakin yleisluottokortteja kuin vain VISA-korttia. Päätös lisää huomattavasti nettiostamisen mielekkyyttä kortinhaltijan näkökulmasta.

Lue myös:
Kuluttajan oikeudet
Kuluttajaviraston tiedote
Korkeimman oikeiden tiedote
Ennakkopäätös

Antoisaa uutta vuotta 2009

Antoisaa uutta vuotta 2009

Kiitos antamastanne palautteesta ja lukuisista artikkeliehdotuksista. Vuosi vaihtuu ja ensi vuonna odottavat uudet kujeet. Muistakaa pitää kiinni oikeuksistanne!

Fiat justitia ruat caelum?

Uutta vuotta odotellessa voitte tutustua vaikka seuraavan blogin sisältöön - Asiakas on aina väärässä. Ainakin blogin ylläpitäjissä se on kirvoittanut monet hauskat hetket muutaman Ardbegin jälkeen.

Sivuhakujen määrä 2007 - 2008:

(01.01.2007 - 28.12.2008)

ParkCom Oy rikostutkinnassa

Yksityinen pysäköintivalvontayhtö ParkCom Oy on rikostutkinnassa. Yhtiön ylintä johtoa on kuulusteltu rikoksesta epäiltynä. ParkCom Oy:n ylintä johtoa epäillään virkavallan anastamisesta. Yhä useampi toimeksiantaja on sanonut irti valvontasopimuksen yhtiön kanssa. Viimeisimpänä on HOK-Elanto joka seurasi kauppakeskus Selloa ja irtisanoi valvontasopimuksen marraskuun lopussa.

Lisää aiheesta:
Parkkifirmasta rikostutkinta (Iltalehti)
Yksityinen sakottaja joutuu rikostutkintaan (Iltasanomat)
Parkkiyhtiöitä epäillään rikoksesta (HS)
Suomen suurinta parkkisakkofirmaa epäillään rikoksesta (Uusi Suomi)

Kommentit ovat tervetulleita. Keskustelkaa asiallisesti!

Lakialoite pysäköintivirhemaksusta annetun lain muuttamisesta

Joukko kansanedustajia on tehnyt lakialoitteen LA 132/2008 pysäköintivirhemaksusta annetun lain muuttamiseksi. Asia liittyy laittomaan yksityiseen pysäköinninvalvontaan. Esityksessä lakia pysäköintivirhemaksusta (3.4.1970/248) muutettaisiin ainoastaan 3§ osalta. Nykyisen lain 2§ ja 3§ pykälässä määritellään pysäköinninvalvojaksi poliisipiirin päällikkö tai muu lääninhallituksen osoittaman poliisipiirin virkamies. Lääninhallitus voi kuitenkin määrätä kunnan hoitamaan pysäköinninvalvonnan jolloin kunnallinen pysäköinninvalvoja on poliisin johdon ja valvonnan alainen.

Ehdotetussa muutoksessa lain 2§, 3§ muutettaisiin siten että poliisipiirin päällikkö tai kunnallinen pysäköinninvalvonta voisi valtuuttaa kolmannen osapuolen toimimaan kunnallisen pysäköinninvalvonnan apulaisena. Kolmas osapuoli voisi olla esimerkiksi vartiointiliike, kiinteistöhuoltoyhtiö tai joku muun vastaavanlaisen yrityksen palveluksessa oleva henkilö. Valtuutuksen edellytyksenä olisi tarpeellisen koulutuksen ja riittävän pätevyyden hankkiminen ennen tehtävään valitsemista.

Huomion arvoista on, että kansanedustajien ehdotuksessa ei ajatella esimerkiksi 6§ muuttamista. Kyseisessä pykälässä määritellään pysäköintivirhemaksujen saaja, eli nykyisellään valtio tai kunta. Muutoksen jälkeen maksut ohjattaisiin edelleen kunnalle. Autoilijan oikeusturva ei kokisi myöskään heikennystä, koska kiistanalaiset pysäköintivirhemaksut käsiteltäisiin nykyisen prosessin mukaisesti. Ensin oikaisupyyntö kunnalliselle pysäköinninvalvojalle ja sen jälkeen, mikäli tarpeen, kiistan voi viedä hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Pääasia tietysti on että näillä vähäisillä muutoksilla lisätään huomattavasti kunnallisen valvonnan toimintaedellytyksiä yksityisillä pysäköintialueilla. Taloudellista voittoa tavoittelevia yksityisiä pysäköintivalvontayhtiöitä joiden liiketoiminnan edellytyksenä on mahdollisimman monen autoilijan rankaiseminen, ei tarvita lainkaan. Jokaiselle kansalaiselle pitäisi olla selvää, että ihmisten rankaiseminen rikkeestä tai rikoksesta ei voi olla voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa.

Kyseisten kansanedustajien ehdottamat muutokset ovat yksinkertaisia ja helposti toteutettavissa. Tosin perustuslain asettamat rajoitukset viranomaiselle tarkoitetun toimivallan suhteen täytyy ratkaista. Pohjimmiltaan kyse on maalaisjärjen käytöstä johon oikeusministeriössä ei ole pystytty. Oikeusministeriön ajamaan perustuslainvastaiseen ja yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden lobbaamaan lain muutokseen yksityisen pysäköinninvalvonnan sallimisesta valvontayhtiöiden ehdoilla ja kansalaisen oikeusturvaa loukaten ei enää ole tarvetta.

Ehdotus ei todennäköisesti kelpaa nykyisille valvontayhtiöille ja tuskin myöskään oikeusministeriölle. Tämä uutinen ei kuitenkaan ole mitään uutta.

Laki ehdotus

Lue myös:
ParkPatrol Finland Oy lopetti toimintansa
ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa
ParkCom Oy häivisi käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa

Lakiasiaintoimisto Arctic Outcomes aloittaa oikeudelliset toimet valvontayhtiöitä vastaan
LUKIJAN ARTIKKELI: Yksityiset pysäköinninvalvontamaksut ovat lainvastaisia
Yksityinen rankaiseminen
Laiton lailliseksi lainvastaisesti

ParkPatrol Finland Oy lopetti toimintansa

ParkPatrol Finland Oy on lopettanut toimintansa. Hallituksen puheenjohtaja Lauri Mustonen on todennut toiminnan olevan kannattamatonta hovioikeuden päätöksen jälkeen. Helsingin hovioikeus antoi 20.11.2008 päätöksen jonka mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta on laitonta. Asiasta on uutisoinut Iltalehti 8.12.2008: "Nyt loppui sakotus"

ParkPatrol Finland Oy:n ilmoitukseen tulee kuitenkin suhtautua varauksella koska ParkPatrolin omistaja on perustanut yritys- ja yhteisötietojärjestelmän mukaan rinnakkaisen yrityksen PP Pysäköinninvalvonta Oy:n elokuussa 2008.

Lue myös:
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca Maxima
ParkPatrol Oy:N asiakaspalvelu
ParkPatrol - hätä kädessä ...
ParkPatrol - tämän viikon vitsi

Lakiasiaintoimisto Arctic Outcomes aloittaa oikeudelliset toimet yksityisiä valvontayhtiöitä vastaan

Helsingin hovioikeus vahvisti 20.11.2008 Vantaan käräjäoikeuden päätöksen siitä, että yksityisten valvontayhtiöiden perimät yksityisoikeudelliset valvontamaksut pysäköintivirheestä ovat laittomia.

Lakiasiaintoimisto Arctic Outcomes aloittaa oikeudelliset toimet yksityisiä valvontayhtiöitä vastaan maksujen takaisinperimiseksi joko valvontayhtiöiltä tai toimeksiantajilta. Jokainen autoilija joka on maksanut hovioikeudessa laittomaksi todetun yksityisen valvontayhtiön määräämän pysäköintivirhemaksun voi sivustolla liittyä lakiasiaintoimiston velkoomuskanteeseen. Sivuston antamien tietojen mukaan kanteeseen liittyminen on riskitöntä.

Lisää tietoa osoitteesta:

http://www.arcticoutcomes.com/

OHJEITA AUTOILIJOILLE:

Mikäli teillä on maksettuja yksityisiä pysäköinvirhemaksuja menkää lakiasiaintoimisto Arctic OutComes sivuille ja toimikaa annettujen ohjeiden mukaisesti. Lakiasiaintoimisto perii maksut takaisin valvontayhtiöiltä tai toimeksiantajilta, kuten taloyhtiöiltä, kauppakeskuksilta ja kiinteistönomistajilta.

Mikäli valvontayhtiön käyttämä perintäyhtiö yrittää edelleen periä teiltä valvontayhtiöiden määräämiä maksuja, reklamoikaa perusteista perintäyhtiöön ja tehkää valitus perintäyhtiön lainvastaisista toimista Etelä-Suomen Lääninhallitukseen. Valituksen tekeminen onnistuu helposti sähköpostilla. Perintäyhtiö ei saa jatkaa maksujen perimistä mikäli on todennäköiset syyt sille, että maksu on aiheeton. Tässä tapauksessa edellytykset täyttyvät, koska käräjäoikeus ja hovioikeus ovat todenneet maksut laittomiksi. ParkCom Oy:n käyttämä perintäyhtiö Svea Perintä on asiassa erityisen agressiivinen, vaikka heillä ei ole lainmukaisia edellytyksiä jatkaa perintää ennen kuin lopullinen ennakkopäätös asiasta on saatu. Perintäyhtiö Intrum Justitia on ilmoittanut lupuvansa valvontamaksujen perinnästä koska "oli itsestään selvä ratkaisu, sillä Intrum Justitita on sitoutunut noudattamaan toiminnassaan voimassaolevaa lainsäädäntöä, viranomaismääräyksiä sekä hyvää perintätapaa, toteaa toimitusjohtaja Thomas Feodoroff yhtiön tiedotteessa" (lue tiedote)

Jos saatte autoonne yksityisen valvontayhtiön määräämän pysäköintivirhemaksun lähettäkää valitus pysäköintiyhtiölle joiden perusteena on käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot. Tehkää yrityksen toiminnasta ja vastuuhenkilöistä (ParkCom Oy: Tom Ek ja ParkPatrol Finland Oy: Lauri Mustonen) rikosilmoitus poliisille ja vaatikaa rangaistusta. Poliisi ei voi kieltäytyä rikosilmoituksen vastaanottamisesta koska esitutkinta- ja pakkokeinolain mukaisesti rikosilmoitus on aina otettava vastaan.

Mikäli näette yksityisen valvontayhtiön työntekijän kirjoittamassa valvontamaksua ottakaa työntekijästä kuvia esim. kamerakännykällä sekä työntekijän käyttämästä ajoneuvosta. Toimikaa asiallisesti. Tehkää henkilön toiminnasta rikosilmoitus. Valvontayhtiön työntekijällä ei ole oikeutta määrätä lainvastaisia valvontamaksuja edes työnantajansa käskystä. Oikeudelliset toimenpiteet tulee kohdistaa myös valvontayhtiöiden työntekijöihin.

Tom Ek kertoi Nelosen-uutisissa että ParkCom Oy:llä on vahva tuki toimeksiantajilta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska mm. yksi Etelä-Suomen suurimmista kauppakeskuksista, Sello, on luopunut ParkCom Oy:n palveluista ja siirtynyt käyttämään kunnallista pysäköinninvalvontaa. Yksityisen pysäköinninvalvonnan saama erityisen negatiivinen julkisuus tulee ajamaan kaikki muutkin toimeksiantajat lopulta pois yksityisen valvonnan piiristä. Autoilijat voivat tukea tätä kehitystä käyttämällä sellaisia kauppakeskuksia ja marketteja jotka eivät käytä lainvastaisia valvontapalveluja. Joululahja ostokset voi keskittää asiakasystävällisiin kauppoihin.

LUE MYÖS:

HS: Parkkiyhtiö uhkailee poliisipomoa oikeustoimilla
HS: Hämärän sakotuksen loputtava
Iltalehti: ParkCom Oy uhkailee poliisia
Iltalehti: Poliisi - yksityinen sakotus on saatava loppumaan
Intrum Justitia purki perintäsopimuksen valvontayhtiöiden kanssa
ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa
ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen rankaiseminen
Laiton lailliseksi lainvastaisesti

LUKIJAN ARTIKKELI: Yksityiset pysäköinninvalvontamaksut ovat lain vastaisia

Helsingin hovioikeus on kolmen kokeneen ammattituomarin yksimielisellä päätöksellä hylännyt ParkCom Oy:n valituksen yksityisoikeudellisen pysäköinninvalvontamaksun velkomusta koskevassa asiassa. Hovioikeuden tuomio on vielä Vantaan käräjäoikeuden joulukuussa 2007 antamaa tuomiotakin tylympää luettavaa valvontayhtiön kannalta. Tuomiossa todetaan nimenomaisesti, että yhtiön asettamat valvontamaksut ovat lain vastaisia. Lisäksi hovioikeus toteaa, että sisällöltään valvontamaksu muistuttaa pysäköintivirhemaksua ja on siten selvästi rangaistusluontoinen.

Kysymys ajoneuvon kuljettajasta

Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin pitänyt epäuskottavana auton haltijan väitettä siitä, että hän ei tiedä kuka hänen hallinnassaan olevaa autoa on toistuvasti kuljettanut ja pysäköinyt kanteessa tarkoitetulla tavalla. Jutun vastaajan on näin katsottu kuljettaneen autoa itse. Merkitykstä ratkaisussa on ollut sillä seikalla, että hänen hallinnassaan ollut auto on ”laputettu” neljä kertaa samassa paikassa vielä senkin jälkeen, kun hän on ensimmäisen kerran reklamoinut saamastaan maksuvaatimuksesta. Merkitystä annettiin myös internetin keskustelupalstoilla tuohon aikaan harjoitetulle neuvonnalle valvontamaksun välttämiseksi.

On totta, että yleisen elämänkokemuksen perusteella vaikuttaa varsin todennäköiseltä, että useita valvontamaksuja keräilleen auton haltija on tässä tapauksessa itse toiminut kuljettajana. Toisaalta valvontayhtiö ei koko prosessin kuluessa ole esittänyt minkäänlaista näyttöä siitä, kuka ajoneuvon on pysäköinyt. On tärkeää huomata, että nyt ratkaistavana ei ollut rikosoikeudellinen syyllisyyskysymys, jolloin langettava tuomio edellyttää ns. täyttä näyttöä – syytetyn syyllisyydestä ei saa jäädä järkevää epäilystä. On täysin selvää, että esimerkiksi kuvitteellisessa rikosoikeudenkäynnissä, jossa tämän jutun vastaajaa syytettäisiin pelastusrikkomuksesta hänen pysäköityään pelastustielle, esitetty näyttö ei riittäisi langettavaan tuomioon.

Siviiliriita-asiassa ei tällaista ns. täyden näytön maksiimia ole. Siten näyttökysymykset voidaan ratkaista jopa yksinomaan yleisien elämänkokemuksen sekä uskottavuus- ja todennäköisyysharkinnan perusteella. Kuitenkin milloin todistelun tarkoituksena on sen selvittäminen, keneen vahingollinen seuraamus tulisi kohdistaa, kuten tässä tapauksessa, näyttökynnys tulisi asettaa huomattavan korkealle. Jos valvontayhtiö olisi pystynyt esittämään edes jonkinlaista näyttöä ajoneuvon kuljettajasta, vaikkapa pysäköinninvalvojan havainnon kuljettajan ulkonäöstä, olisi tämä näyttö yhdistettynä hovioikeuden uskottavuuspäätelmiin ilman muuta kirkkaasti täyttänyt kaikkein korkeatasoisimmat edellytykset näyttökysymyksen ratkaisemiseksi siviiliriita-asiassa. Koska valvontayhtiöllä ei kuitenkaan ollut esittää kuljettajan henkilöllisyydestä kertakaikkiaan minkäänlaista näyttöä, voidaan hovioikeuden tuomiota arvostella tältä osin – nythän ratkaisu tosiasiassa asettaa todistustaakkaa ainakin osittain myös vastaajalle, vaikka sitä ei tuomion perusteluissa nimenomaisesti mainitakaan.

Vaikka näyttökysymys ratkaistiinkin tällä tavalla tässä yksittäistapauksessa, niin tästä ei voida missään tapauksessa tehdä nyt sellaista johtopäätöstä, että valvontayhtiö pystyisi aina ja kaikkialla näyttämään toteen ajoneuvon kuljettajan, vaikka se kotisivullaan referoikin aikoinaan käräjäoikeuden tuomion tätä kohtaa ilmeisen tahallisesti tavalla, josta tällainen vaikutelma voi jäädä. Valvontayhtiö joutuisi siis kaikissa oikeudenkäynneissään aina näyttämään toteen ajoneuvon kuljettajan. Tällä kertaa se onnistui siinä ja oikeuteen oli tarkoituksellisestikin viety juttu, jossa toteennäyttäminen oli valvontamaksujen suuren määrän vuoksi sekä erinäisistä muista syistä helppoa. Silti tässä valvontayhtiön itse valitsemassa helpossakin jutussa hovioikeus käytti sivun verran tuomiostaan tämän näyttökysymyksen perustelemiseen. Yhden tai kaksi valvontamaksua saaneen kuljettajan kohdalla tilanne olisi toinen, ja valvontayhtiö tulisi häviämään erittäin ison osan jutuistaan toteen näyttämättöminä.

Pysäköintivirheestä rankaiseminen

Hovioikeuden tuomion ydinkohtana on toteamus, että maanomistajan oikeus rangaistusluontoisten seuraamusten määräämiseen edellyttäisi, että siitä olisi säädetty lailla. Valvontamaksu on hovioikeuden päätöksen mukaan selvästi rangaistusluontoinen.

Tähän johtopäätökseen on päädytty varsin lyhyen, mutta selkeän perustelun kautta. Perusteluissa on viitattu vain Tieliikennelakiin sekä kahteen aikaisempaan tuomioistuinratkaisuun. Asia on todellakin näin yksinkertainen ja laki antaa esillä olleeseen kysymykseen selkeän ja yksiselitteisen vastauksen. Hovioikeus ei ole sortunut mielistelemään jutun kantajaa jaarittelemalla sivutolkulla sen esittämistä perusteluista, vaan asia on ratkaistu selkeään lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön viitaten. Valvontayhtiön asianajajan maratonpuhe Tieliikennelain 28§:n 2 momentin syntyhistoriasta kuitattiin lyhyellä toteamuksella lain sisällöstä ja soveltamiskäytännöstä.

Tuomioistuinten tehtävä on soveltaa voimassa olevaa lakia. Lain huonoudella argumentointi ei siten yleensä ole kovin hedelmällistä, kuten tässäkin nähtiin.

Juristipiireissä on jo käyty keskustelua kysymyksestä, miksi pysäköintiä koskevaan sopimukseen ei saisi lisätä sopimussakkoa ilman nimenomaista laissa asetettua määräystä. On esitetty näkemyksiä, joitten mukaan siitä, että julkinen valta tarjoaa jonkun ”palvelun”, ei voitaisi tehdä sellaista juridista vastakohtapäätelmää, että julkisella vallalla on myös tähän palveluun monopoli. Tällaisten näkökantojen esittäjät eivät tunnu ymmärtävän rangaistuksen ja sopimussakon eroa. Sopimussakko on korvaus siitä, että sopimusosapuoli ei toimi sopimusvelvoitteidensa mukaisesti. Sopimussakon pitää aina korreloida jollakin tavalla sopimusrikkomuksella aiheutetun tosiasiallisen vahingon kanssa. Ei kuitenkaan vaadi kovinkaan ihmeellistä juridista ajattelukykyä ymmärtää, miksi yksityinen pysäköinninvalvontamaksu ja menettely, jossa maksumääräyksiä kiinnitetään julkisessa tilassa ennalta määräämättömään joukkoon ajoneuvoja, joitten kuljettajat ovat maksujen määrääjälle tuntemattomia, on tosiasiassa julkisen vallan käyttöä eikä sopimuksen täytäntöönpanoa.

Perustuslain mukaan viranomaisilla todellakin on monopoli julkisen vallan käyttöön. Nyt puhutaan teoista, joista viranomaisvalvonnassa seuraisi rangaistus. Yksin tämä riittää monopolisoimaan toiminnan viranomaisille – muutenhan ei olisi todellakaan mitään estettä sille, että esimerkiksi kauppakeskukset ryhtyisivät jakelemaan näpistelijöille yksityisiä ”sopimussakkoja”.

Myös sopimussuhteen yksipuolisuus puoltaa näkemystä julkisen vallan käytöstä; mikä on sopimuksen kohde esimerkiksi silloin, kun kuljettaja pysäköi omalle, taloyhtiöltä vuokraamalleen paikalle? Valvontayhtiöllä pitäisi siis olla oikeus veloittaa sopimussakkoa sellaiseltakin henkilöltä, jonka oikeus pysäköidä perustuu johonkin muuhun kuin valvontayhtiön kanssa tekemäänsä sopimukseen.

Syntyykö sopimusta?

Tuomio ei anna yksiselitteistä vastausta siihen kysymykseen, voiko sopimus syntyä kylttien ohi ajamalla. Tämä kysymys on ohitettu tavallaan tarpeettomana, koska yhtiön asettamat valvontamaksut ovat joka tapauksessa lain vastaisia. Hovioikeuden mukaan ”yhtiö ei voi näin ollen saada oikeussuojaa vaatimukselleen luomansa sopimusjärjestelyn kautta”.

Hovioikeuden pessimistinen asenne sopimuksen syntymekanismiin voidaan kuitenkin havaita perustelusta, jonka mukaan ”yhtiö on luonut järjestelmän, jossa se katsoo auton kuljettajan pysäköimällä kyltitetylle alueelle sitoutuvan asetettujen pysäköintiehtojen noudattamiseen - - riippumatta siitä, onko kuljettaja huomannut kylttejä tai lukenut niissä olevia tekstejä”.

Kantaja ei varmasti ole oikeudenkäynnin kuluessa esittänyt argumenttia, että ehdot sitoisivat siitäkin huolimatta, että kuljettaja ei olisi niitä huomannut – sen intressissä ei ole todellakaan ollut johdattaa tuomioistuinta miettimään sitä kysymystä, tarvitseeko autoilijan lukea tien varteen pystytettyjä kaiken maailman mainoskylttejä. Pänvastoin valvontayhtiö on koko ajan korostanut, miten selkeästi ehdot on merkitty ja miten ne eivät voi jäädä havaitsematta normaalilta, huolelliselta kuljettajalta. Hovioikeuden perustelun muotoilu on siten sen omaa päättelyä ja kyltissä mainittujen ehtojen sitovuus olisi ilmeisesti siten hovioikeudenkin mielestä kyseenalaista jopa siinä tapauksessa, että kyse olisi sellaisesta sopimuksesta, joka lain mukaan olisi mahdollista tehdä.

Tämä on toinen kohta, jota hovioikeuden sinänsä ansiokkaassa ja oikeassa tuomiossa voidaan arvostella. Mielestäni hovioikeuden olisi tullut linjata sopimusoikeudellista oikeuskäytäntöä noin yleisemminkin ottamalla selkeä kanta siihen, voiko sopimus syntyä kylttien ohi ajamalla vaiko ei.

Sopimusoikeudellisen kirjallisuuden huomattavan yksimielinen kanta on, että kuluttajaa sitova sopimus ei voi syntyä pelkästään kuluttajan passiivisuuteen perustuen. Tarvitaan aina positiivinen sopimustahdon ilmaus. Sopimuksen synty voidaan sitoa tosiasialliseen käyttäytymiseen, kuten esimerkiksi kuljetusvälineeseen nousemiseen matkustustarkoituksessa tai pysäköintilipukkeen hankkimiseen automaatista. Sopimuksen syntymistä ei kuitenkaan pitäisi voida sitoa sellaiseen käyttäytymiseen, joka ei välttämättä ilmennä nimenomaista sopimustahtoa. Ihmisellä voi olla muitakin syitä pysäköidä ajoneuvonsa esimerkiksi omalle, taloyhtiöltä vuokraamalleen paikalle, kuin halu sitoutua johonkin itselleen täysin hyödyttömään valvontasopimukseen ulkopuolisen yhtiön kanssa.

Valvontayhtiö on ihan ansiokkaasti argumentoinut tosiasialliseen käyttäytymiseen perustuvan sopimuksen syntyperusteen puolesta. Se ei vaan suostu ymmärtämään sitä, että ketään ei voida pakottaa sopimukseen. Sopimus syntyy vain, jos osapuolet sitä nimenomaisesti haluavat. Siksi liikennevälineeseen nouseminen voi synnyttää sitovan sopimuksen. Kukaan tuskin haluaa kuitenkaan sitoutua itsensä rankaisemiseen, ja siksi valvontayhtiön sopimuskonstruktio ei voi toimia. Nimenomainen sopimustahto puuttuu. Ajoneuvon pysäköinti ei ole mikään sopimustahdon ilmaus edes siinä tilanteessa, että pysäköintialueen haltija on asettanut pysäköinnille ehtoja. Pysäköidä voi halutessaan myös ehtojen vastaisesti, sitoutumatta tarjottuun sopimukseen. Tästä pitää seurata viranomaisreaktio. Valvontayhtiön sopimuskonstruktio ei vaan yksinkertaisesti toimi. Ei se toimi Ruotsissakaan ilman asiasta erikseen säädetyn lain tukea.

Miten tästä eteenpäin?

Valvontayhtiö on ilmoittanut hakevansa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Määräaika valituksen tekemiseen päättyy tammikuussa. Valituslupa-asia ratkeaa yleensä noin 3-6 kuukaudessa ja jos korkein oikeus myöntää valitusluvan, voi lopullisen ratkaisun saamiseen mennä vielä jopa 2-3 vuotta.

Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Ennakkopäätöksiä annetaan sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle. Ennakkopäätöksillä pyritään myös varmistamaan, että tuomioistuimet eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.

Korkein oikeus ottaa käsiteltäväkseen vain ne asiat, joissa se myöntää valitusluvan. Lain mukaan korkein oikeus voi myöntää valitusluvan ainoastaan, milloin lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Asia voidaan käsitellä korkeimmassa oikeudessa myös, jos on tapahtunut sellainen oikeudenkäynti- tai muu virhe, jonka perusteella ratkaisu olisi lain mukaan purettava tai poistettava, tai jos valitusluvan myöntämiselle on jokin muu painava syy.

Sekä Vantaan käräjäoikeuden että Helsingin hovioikeuden ratkaisut tässä asiassa ovat olleet yksimielisiä ja erittäin johdonmukaisesti perusteltuja. Voidaankin sanoa, että laki antaa tällaiseen tilanteeseen hyvin selkeän vastauksen. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioitten yhdenmukaisuus enteilee sitä, että tuomioistuimilla ei tulisi olemaan vaikeuksia soveltaa lakia myöskään tulevissa vastaavissa oikeusriidoissa, eikä lain tulkitsemisesta eri tavalla eri tuomioistuimissa ole myöskään juuri pelkoa. Myös Oikeusministeriössä valmisteilla oleva, yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva lainsäädäntöhanke aikaansaa sen, että korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen hyöty asiassa jäisi hyvin lyhytaikaiseksi ja vähäiseksi. Enemmän hyötyä olisi itse asiassa valituslupahakemuksen hylkäämisestä, koska se selkeyttäisi oikeustilan heti.

Täysin selvää on, että purkuperustetta tai muuta painavaa syytä asiassa ei ole. Kyseeseen tulee ainoastaan valitus ennakkopäätösperusteella. Korkein oikeus kuitenkin hylkää yli 90% valituslupahakemuksista. Tämä juttu on ratkaistavissa yksinomaan Tieliikennelain ja Perustuslain selkeitten säännösten perusteella. En näe mitään syytä, miksi korkeimman oikeuden tulisi myöntää asiassa valituslupa. Laki antaa käsillä olevaan kysymykseen selkeän vastauksen. Ainoastaan valvontayhtiöt sekä yllättäen Kuluttajavirasto eivät suostu tätä tunnustamaan.

Tarvitaanko yksityistä pysäköinninvalvontaa?

Ei ole olemassa mitään estettä sille, etteikö julkista pysäköinninvalvontaa voitaisi saada toimimaan tehokkaasti. Pysäköinninvalvojia voitaisiin palkata huomattavasti lisää ja valvonta voitaisiin laajentaa ympärivuorokautiseksi. Havaituista pysäköintirikkomuksista tulisi voida ilmoittaa pysäköinninvalvonnan päivystykseen ympäri vuorokauden, jolloin valvoja kävisi toteamassa tilanteen ja ryhtyisi tarvittaviin toimenpiteisiin. Julkinen pysäköinninvalvonta voitaisiin laittaa kuntoon, jos poliittista tahtoa löytyisi.

Mikään edellä mainituista toimenpiteistä ei aiheuttaisi kunnille lisää kustannuksia, vaan päinvastoin ne tuottaisivat kuntien kassaan rahaa. Toiminnan kulut voitaisiin kattaa maksullisesta pysäköinnistä sekä pysäköintivirhemaksuista saatavilla tuloilla, aivan samalla tavalla kuten yksityiset valvontayhtiötkin ovat toimintansa rahoittaneet. Pysäköinninvalvonta on niitä harvoja kunnallisia toimialoja, jotka tuottavat voittoa. Siksihän yksityiset yrittäjät ovatkin pyrkineet kakusta osalliseksi.

Estettä ei nähdäkseni olisi myöskään sille, että lainsäädäntöteitse annettaisiin kunnalliselle pysäköinninvalvonnalle nykyistä laajemmat valtuudet. Esimerkiksi pelastustielle pysäköidyn ajoneuvon hinauksesta voisi päätöksen tehdä aivan hyvin virkavastuulla toimiva kunnallinen pysäköinninvalvoja, jolloin poliisin resursseja ei tarvitsisi asian johdosta tuhlata.

Kaikki ne tavoitteet, joilla yksityiset pysäköinninvalvontayhtiöt markkinoivat itseään, olisivat saavutettavissa julkisen pysäköinninvalvonnan palveluita käyttämällä. Valvontayhtiöitten edustajien puheet ”anarkiasta” vaikuttavat vahvasti liioitelluilta tilanteessa, jossa heidän kuvailemiaan ongelmia ei ole havaittavissa niissä kunnissa, joissa pysäköinninvalvonta on kokonaan julkisen valvonnan varassa. Kyllähän hyvän rahantekokoneen menettäminen varmasti harmittaa, mutta täysin virheellisiä ovat valvontayhtiöitten edustajien väitteet siitä, että väärinpysäköijille ei tämän tuomion johdosta mahdettaisi mitään. Kyllä mahdetaan, ihan niin kuin ollaan mahdettu tähänkin asti.

Valvontayhtiöitten yksi markkinointiväite on pelastusteitten pitäminen vapaana. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, miten yksi tuulilasiin laitettu maaginen lappu vähentää pelastustielle pysäköinnin aiheuttamia vaaroja. Pelastuslaki määrää, että pelastustielle pysäköimisestä on tuomittava sakkoon. Lainsäätäjä on katsonut teon niin vakavaksi. Pysäköinninvalvojille ei lainsäätäjä ole antanut asiassa mitään harkintavaltaa. Tiedossa on, että joissain kunnissa pelastusteille pysäköidyille ajoneuvoille määrätään ensisijaisesti pysäköintivirhemaksu. Toiminta ei ole kuitenkaan lain mukaista ja toivottavaa olisikin, että näissäkin kunnissa ryhdyttäisiin noudattamaan lakia. Pelastustielle pysäköity ajoneuvo tulisi aina hinata kuljettajan kustannuksella pikimmiten pois, ellei kuljettajaa välittömästi tavoiteta ja teosta pitäisi aina määrätä rangaistukseksi sakkoa, kuten laki edellyttää. Pelastustiet pysyisivät kyllä vapaina, jos viranomaiset käyttäisivät heille lain suomia valtuuksia.

Paitsi että yksityistä pysäköinninvalvontaa ei tarvita mihinkään, sillä ei edes ole käytettävissään niitä keinoja, jotka ovat tarpeen pelastusteitten pitämiseksi vapaina – he eivät edes teoriassa voi siten toteuttaa hurskaita teesejään. Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kyse rahastuksesta näennäisesti hyviltä ja hyväksyttäviltä vaikuttavien asioitten varjolla. Todellista hyötyä tai tarvetta toiminnalle ei ole.

---

Artikkeli on blogin asiantuntijalukijan kirjoittama ja julkaistaan blogissa "lukijan artikkelina".

---

Lue myös:
ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa
ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen rankaiseminen
Laiton lailliseksi lainvastaisesti

Lukijan artikkelit:
ParkCom Oy hovioikeudessa - valvontayhtiössä ei tunneta pysäköintilainsäädännön perusasioita Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta

ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa

---- BREAKING NEWS ----

ParkCom Oy on hävinnyt hovioikeudessa kiistan yksityisestä pysäköintivalvontamaksusta.

Vantaan käräjäoikeus antoi tuomion aiemmin 14.12.2007. Käräjäoikeuden mukaan yksityinen pysäköintivalvontayhtiö ei voi rangaista virheellisestä pysäköinnistä koska kyse on todellisuudessa pysäköintivirhemaksusta, joka on laissa määrätty viranomaisen toimivaltaan kuuluvaksi myös yksityisellä alueella. Käsittelyssä olleessa tapauksessa ajoneuvo oli pysäköitynä useasti taloyhtiöön pihaan kielletylle paikalle. Yksityinen valvontayhtiö oli määrännyt virheellisistä pysäköinneistä useita 40 euron suuruisia yksityisoikeudellisia valvontamaksuja. Helsingin hovioikeus on nyt pääpiirteissään vahvistanut Vantaan käräjäoikeuden päätöksen.

Nykyiseen hovioikeuden päätökseen vedoten autoilijat voivat hyvin kieltäytyä maksamasta yksityisiä pysäköintivalvontamaksuja vaikka valvontayhtiöt kuinka väittäisivät päätöksessä olleen kysymyksen vain yksittäisestä tapauksesta. Vantaan käräjäoikeuden ja Helsingin hovioikeuden päätökset ovat ne todennäköiset syyt maksun aiheettomuudelle joiden perusteella yhtään valvontamaksua ei voi yrittää periä perintäyhtiöiden toimesta. Autoilijoiden tietoisuus tästä päätöksestä ajaa valvontayhtiöt lopulta konkurssiin.

Käsittely jatkunee korkeimmassa oikeudessa mikäli valituslupa myönnetään. Pääsääntöisesti korkein oikeus ottaa kantaa tapauksiin joihin laki ei anna selvää vastausta. Jatkossa on myös selvitettävä hyvin tarkasti kiinteistönomistajan vastuu ja korvausvelvollisuus mikäli valvontamaksuja ei saada aikanaan perittyä takaisin valvontayhtiöiltä. Kuten oikeusministeriö on todennut, kysymys on kiinteistönomistajan väitettyihin oikeuksiin kuuluvasta valvonnasta, joka on delegoitu kolmannelle osapuolelle eli valvontayhtiölle. Jos kiinteistönomistajalla ei ole oikeutta rangaista virheellisestä pysäköinnistä ei heillä ole myöskään oikeutta delegoida valvontaa kolmannelle osapuolelle. Kiinteistönomistajan juridinen vastuu toimeksiantajana selkeä.

Kuluttajavirastolta olisi odottanut koko tämän prosessin ajan omien arvojen ja strategian mukaista toimintaa: "kuluttajan aseman turvaaminen ja vahvistaminen yhteiskunnassa". Käytännössä viraston toimet ovat rohkaisseet yksityisiä valvontayhtiöitä jatkamaan lainvastaista toimintaa. Epäselvissä tilanteissa kuluttajaviraston tehtävä on katsoa asiassa kuluttajan eikä elinkeinoharjoittajan etua. Mikäli hovioikeuden tuomiosta muodostuu lopullinen ennakkopäätös vaadimme Kuluttajavirastoa ryhtymään toimeen jo perittyjen valvontamaksujen takaisinperimiseksi. Ryhmäkannelaki on tähän tarkoitukseen erinomainen väline. Tämän parempaa tapausta ryhmäkanteen käyttämiseksi tässä laajuudessa tuskin Suomeen tulee toista. Yksityinen pysäköinninvalvonta ja siitä suurelle kuluttajaryhmälle aiheutuneet vahingot istuvat ryhmäkannelain käyttötarkoitukseen täydellisesti. Mikäli maksuja ei saada peritty valvontayhtiöiltä toimenpiteet tulee kohdistaa toimeksiantajiin.

Lue myös:
ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Poliisi jätti tutkintapyynnön yksityisestä pysäköintivalvonnasta