Uusi vaihe sananvapauden alasajossa

Oikeusministeriössä on valmisteilla rikoslainuudistus joka tulee sisältämään merkittäviä uusia rajoituksia jo ennestään heikkoon sananvapauden tilaan Suomessa.

Suomessa on jo ennestään käytössä vuonna 2007 voimaan tullut laki internetsivustojen sensuroinnista. Lain virallisena tarkoituksena oli rajoittaa lapsipornografian näkyvyyttä. Todellisuudessa lain tarkoitus oli mahdollistaa viranomaisille sensurointikoneisto, jolla pystytään tarvittaessa estämään valtaeliitille haitallisen materiaalin ja yleisestä totuudesta poikkeavien kriittisten mielipiteiden näkyminen verkossa.

Nyt sananvapauden rajoittamisessa on alkanut seuraava vaihe.

Oikeusministeriön ajatuksena on laajentaa internetin ennakonsensuuria rajoittamalla vapaata keskustelua ja mielipiteen vaihtoa keskustelupalstoilla. Ennakkosensuuri toteutettaisiin siirtämällä rikosoikeudellista vastuuta sivuston käyttäjien kommenttien ja keskustelun sisällöstä nettipalstojen ja yksityisten blogien ylläpitäjille. Käytännössä keskustelupalstan ylläpitäjän pitäisi olla lakimies, jotta hän pystyisi edes alustavasti arvioimaan milloin yksittäisen käyttäjän esittämä mielipide voisi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Kaiken järjen mukaan kyseisen arvioinnin teko kuuluu viimekädessä tuomioistuimelle.

Sivuston ylläpitäjälle langetettu rikosoikeudellinen vastuu toisen ihmisen sanomisista luo itsestään toimivan ennakkosensurointijärjestelmän, joka tukahduttaa keskustelun ja lopettaa monien keskustelupalstojen ja blogien toiminnan. Pelkkä kalliin oikeusprosessin uhka on monelle yksityiselle sivuston ylläpitäjälle liikaa. Tämä on juuri se, mitä oikeusministeriö ajaa takaa. Lakimuutoksen tarkoituksena on tukahduttaa vapaan mielipiteen ilmaisu ja sammuttaa yleistä julkista totuutta ja valtaeliitin pyrkimyksiä vastaan käyty kriittinen keskustelu internetissä. Tämänkaltaisen suunnitelman olemassaolo osoittaa konkreettista pelkoa joka oikeusministeriöllä on internetin avoimuutta kohtaan ja samalla pelko heijastaa ministeriön ennestään heikentynyttä kykyä suojella valtaeliitin intressejä. Ainoa jäljellä oleva keino on rajoittaa sananvapautta.

Epäilystä rikoksesta tehdään tutkintapyyntö, poliisi tekee esitutkinnan, syyttäjä päättää syytteen nostamisesta ja viime kädessä tuomioistuin tuomitsee. Oikeusministeriö haluaa ohittaa prosessin ja määrätä vastuuseen sivustojen ylläpitäjät niin poliisin, syyttäjän kuin tuomioistuimenkin roolissa. Nykyinen rikoslainsäädäntö antaa mahdollisuuden puuttua räikeisiin kunnianloukkauksiin, yksityisen tiedon levittämiseen, rasistisiin kommentteihin ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Kaikkien oikeusturvan kannalta on oleellista, että sananvapautta kunnioitetaan ja keskustelun sisältöä arvioidaan rikosoikeudellisesti jälkikäteen eikä ennakkosensuurimaisesti etukäteen.

Uuden median pelko

Nykyaikana oikeusministeriötä, poliitikkoja ja viranomaisia kiusaa ajatus kansalaisten vapaasta mahdollisuudesta esittää eriäviä ja kriittisiä mielipiteitä. Kansalaisilla on käytössä kaikkien aikojen laajin media - internet - jossa kuka tahansa voi esittää mielipiteensä reaaliaikaisesti mistä asiasta tahansa. Yli 15 vuotta sitten viranomaisten ja poliitikkojen tekemisistä saatettiin käydä vaimeaa keskustelua lehtien keskustelupalstoilla ja joskus jopa yksittäinen media uskalsi kritisoida valtaa pitäviä. Asiat kuitenkin unohtuivat ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään silloin kun päivän lehdet heitettiin kierrätyslaatikkoon. Nykyiselle valtaeliitille internet on äärimmäinen uhka. Käyty keskustelu, arvostelu ja eriävät mielipiteet eivät katoa menneisyyteen. Kuka tahansa kansalainen voi harrastaa tutkivaa journalismia, julkaista kiusallista tietoa ja aiheuttaa vakavaa haittaa valtaeliitin omille ja itsekeskeisille pyrkimyksille. Kansalaiset osaavat käyttää internetin luomia mahdollisuuksia ja monesta piilotetusta, pimitetystä ja vaietusta asiasta voi tulla silmänräpäyksessä pysyvästi julkinen.

Sanavapauden ydin

Sananvapaus on turvattu perustuslaissa. Sananvapaus tarkoittaa oikeutta esittää mielipiteensä ilman että mielipiteen kertomista yritetään sensuroida tai estää etukäteen. Sananvapaus antaa oikeuden sanoa mitä tahansa, mutta ei välttämättä ilman seurauksia. Sanomisen vapautta ei saa millään tavoin rajoittaa etukäteen. Epäselvissäkin tilanteissa keskustelun sisältöä pitää arvioida aina jälkikäteen. Silloinkin arviointi kuuluu viimekädessä tuomioistuimelle.

Suomi on saanut lukuisia tuomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta kansalaisten sananvapauden loukkaamisesta. Määrä on ollut hälyttävä verrattuna muihin Euroopan maihin. Toteutettu lainsäädäntö ja uudet lainsäädännön muutokset kaventavat kansalaisten oikeuksia edelleen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.

Sananvapaus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista jonka rajoittamiseen Suomessa on ryhdytty viime vuosien aikana yhä järeämmin keinoin. Yksi tapa on piilottaa lainsäädäntöön vaatimuksia ja rajoituksia joiden ainoa tarkoitus on rajoittaa sananvapautta. Suomessa myös vallitseva oikeuskäytäntö ja lakien ahdas tulkinta rajoittavat tietoisesti kansalaisten oikeuksia esittää mielipiteensä. Kiivas keskustelu maahanmuutosta tai islaminuskonnosta loukkaa varmasti monien ihmisten tunteita. Viranomaiset ovat heti syyttämässä rasismista ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vain sen takia että joku kokee tulleensa loukatuksi. Sananvapauden oleellinen osa on saada kertoa mielipiteensä riippumatta siitä loukkaako vai järkyttääkö se muita osapuolia. Viranomaisten herkkyys nostaa syyte laskee käytännössä kynnystä kertoa mielipiteensä. Samalla kun kynnystä lasketaan, kavennetaan myös sananvapautta.

Suomessa ollaan jo tilanteessa jossa ihmisiä vainotaan netissä esitettyjen mielipiteidensä takia. Milloin kyse on rasismista ja milloin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Suomessa vallalla oleva sananvapauden alasajo ajaa valveutuneita nettikeskustelijoita entistä enemmän suojaamaan selustansa. Anonymiteettiä vastustetaan, mutta kuka uskaltaa ilmaista mitään omalla nimellään? Viranomaiset haluavat lisää kontrollointia jonka ainoa tarkoitus on vaientaa vapaa keskustelu. Milloinkaan ei voi tietää mistä joku loukkaantuu ja minkälainen syyte milläkin keinotekoisella perusteella väännetään kasaan. Rasismi on tabu. Vähemmistön tapojen ja arvomaailman arvostelu on tabu. Uskonto on tabu. Poliitikkojen kähmintä ja oman edun tavoittelu on tabu. Viranomaisrikollisuus on tabu. Korruptio on tabu.

Suomessa ollaan yhä kauempana sananvapauden ihannetasosta jossa jokainen uskaltaa esittää oman mielipiteensä omalla nimellään joutumatta viranomaisten vainon kohteeksi.

Lue myös:
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Nettisensuuri isekee
Loukkaako sinun operaattori sananvapautta
Rasismin varjolla

Lisätietoa kuinka käyttää oikeuttaan sananvapauteen ja esittää mielipiteensä joutumatta viranomaisten vainon kohteeksi:

Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta

Lue:
Miten kävi valtiolle kun se rajoitti sananvapautta liikaa?

Q&A - Työuupumuksesta palkalliselle sairauslomalle?

"Luin tossa just lehden artikkelin siitä että Tampereen kaupungilla töissä olevat ei saa enää palkallista saikkua jos jäävät työuupumuksen takia pois duunista. Mä luin ton sun Kun mikään ei riitä -artikkelin aikaisemmin jossa sanoit tosi hyvin että: ' Itseasiassa, työnantajia pitäisi rangaista työntekijöidensä sairaslomista. Jos sairasloman syy on työperäinen stressi tai työssä uupuminen, työnantajat pitäisi velvoittaa maksamaan sairasloman ajalta erillistä lisäkorvausta palkan lisäksi. ' Tää oli tosi hyvä pointti, työnantajahan se on joka huonolla johtamisella tai liiallisella työmäärällä on aiheuttanu uupumuksen. Sehän on verrattavissa pahoinpitelyyn. Noh, varmaan kaiki on laillista, mutta pystyyks tohon itse vaikuttaa jotenkin, esim. että sais sen kuitenkin palkallisena? Joku kiva kiertotie oikeuden ja kohtuuden nimissä ?.. ;)"

Työntekijällä on oikeus sairauslomaan silloin kuin työntekijää hoitanut lääkäri toteaa henkilön työkyvyttömäksi. Sairausloma voi olla palkallista tai palkatonta. Työuupumusta on käsitelty työtuomioistuimessa. Työtuomioistuin on antanut useita päätöksiä, joissa työnantaja on velvoitettu maksamaan palkkaa myös työuupumukseen sairastuneelta.

Mainitsemassasi tapauksessa työnantaja perustaa työuupumuksen osalta kantansa siihen että suurimmassa osassa tapauksia KELA ei maksa kyseisestä sairaudesta sairauspäivärahaa työnantajalle. Tällöin työnantaja katsoo, että heillä ei ole velvollisuutta maksaa vastaavasta ajalta myöskään palkkaa. KELA:n ja työnantajat päätökset perustuvat lääkärin tekemään diagnoosiin joka ilmoitetaan sairauslomatodistuksessa ICD-koodina.

Käytännössä kyse on siitä, että KELA katsoo osan tautiluokituksen ICD-koodeista liittyvän diagnoosin joka ei ole sairaus vaan oire ja siten sellaisenaan ei oikeuta sairauspäivärahaan. Tämä ei sinänsä ole mikään uusi uutinen. Käytäntö on ollut jo vuosia sama monilla työpaikoilla. Sikäli on erikoista että Tampereen osalta asia päätyy otsikoihin. Julkinen media ei ole ollut tältä osin ajan tasalla pitkään aikaan.

Työuupumus kuuluu Z-alkuisiin koodeihin, eli Z73.0 Työuupumus (burn-out). Pääsääntöisesti diagnoosit jotka perustuvat Z-alkuisiin koodeihin eivät oikeuta palkalliseen sairauslomaan. Monet työnantajat ovat tiedottaneet henkilöstölle, että palkkaa ei makseta, mikäli lääkärin diagnoosi sairauslomatodistuksessa on Z-alkuinen ICD -koodi. Muita Z-alkuisia koodeja ovat esimerkiksi Z00.1 Lapsen rutiiniterveystarkastus, Z01.7 Laboratoriotutkimus, Z22.4 Sukupuolitautien kantajuus, Z29.1 Ehkäisevä immuunihoito, Z41.0 Hiustensiirto, Z55.0 Lukutaidottomuus. Tarkastelemalla Z-alkuisten koodien diagnooseja ymmärtää helposti miksi näitä ei hyväksytä palkallisen sairausloman perusteeksi. Sama tilanne on X-alkuisilla ICD koodeilla.

Miksi sitten niinkin oleellinen, käytännössä poikkeuksetta työnantajan toimista johtuva työuupumus on Z-alkuinen koodi, jää viranomaisten enemmän tai vähemmän mielivaltaisten päätösten taustalle. Työuupumus katsotaan tällä hetkellä enemmänkin oireeksi kuin sairaudeksi. Mikä siis voisi olla sairaus joka aiheuttaa työuupumusta? Masennus? Yleensä masennus on kyllä seurausta työuupumuksesta eikä päinvastoin. Reaalielämä on kuitenkin osoittanut että jatkuvasti työpaikoilla kiristyvä ilmapiiri, tulostavoitteellisuus, rajattomasti lisääntyvä työmäärä, resurssien väheneminen ja työnantajien oletus siitä että työntekijä on milloin tahansa työnantajan käytettävissä korvauksitta ja että "turboruuvia" voi kiristää loputtomiin, johtavat monen kohdalla lopulta työuupumukseen ja sen jälkeen masennukseen.

Palkattomaan sairauslomaan liittyvä ongelma on helppo kiertää.

Varmista että sinulle ei kirjoiteta lääkärintodistusta jossa työuupumus on ainoa diagnoosi tai todistuksessa on vähintään myös palkalliseen sairaslomaan oikeuttava diagnoosi. Käytännössä mennessäsi työuupumuksen takia lääkärille sinun tulee erityisesti painottaa olevasi masentunut. Masennus on puolestaan F-alkuinen koodi, kuten F32 Masennustila, F32.0 Lievä masennus, F33 Toistuva masennus, F34.1 Pitkäaikainen masennus, F32.1 Keskivaikea masennus, jotka oikeuttavat sairauspäivärahaan ja siten myös palkalliseen sairauslomaan.

Eli mieti valmiiksi miten asian esität lääkärille. Vältä puhumasta työuupumuksesta. Kerro mieluummin liiallisen työkuorman aiheuttamasta masennuksesta.

Etsi ICD-koodeja:
ICD-koodit

Lue myös:
Kun mikään ei riitä …
Työehdot - pidä oikeuksistasi kiinni
LUKIJAN ARTIKKELI: Paikallista painostusta

Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin ?

Maaliskuussa 2010 Korkein oikeus antoi ennakkopäätöksen liittyen yksityisen pysäköintivalvontayhtiö ParkCom Oy:n perimiin valvontamaksuihin. Kansanomaisesti puhutaan yksityisistä "pysäköintisakoista". Päätöksen mukaisesti valvontayhtiöllä oli oikeus valvoa taloyhtiön valtuuttamana pysäköintiä yksityisellä paikalla ja määrätä sopimusehtojen rikkomisesta pysäköintivalvontamaksu. Tämän oikeuden päätöksen jälkeen yksityinen pysäköinninvalvonta on karannut täysin hallinnasta. Alalla on nyt toiminnassa joitakin yrityksiä joiden taustalla toimii rikoksista tuomittuja henkilöitä helpon rahan toivossa. Viitteitä on myös jopa järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Autoilijoita johdetaan tietoisesti harhaan

Yksityisiä pysäköintivalvontayhtiöitä on syntynyt KKO:n päätöksen jälkeen kuin sieniä sateella. Yhteistä näille uusille kuten myös vanhoille toimijoille on alkeellisimmankin asiakaspalvelun puuttuminen. Valvontamaksusta reklamointi on tehty tarkoituksella ja käytännössä mahdottomaksi. Moneen valvontayritykseen ei saa yhteyttä. Reklamointi yhteydenottoihin ei vastata. Vaikka autoilija jättäisi reklamaation kirjattuna kirjeenä tai suorasaanti-ilmoituksella, monet yrityksistä eivät ota näitäkään vastaan. Mikäli reklamaatioon vastataan, on vakioselitys valvontayhtiön puolelta aina sama. Vedotaan korkeimman oikeuden päätöksen, jonka mukaan valvontayhtiöllä on oikeus maksun perimiseen. Valitettavasti tämä väite sellaisenaan uppoaa tavalliselle autoilijalle kuin kuuma veitsi voihin. Onhan asiasta näyttävästi raportoitu myös julkisessa mediassa.

Korkeimman oikeuden päätös koski kuitenkin lähinnä kysymystä alueen omistajan oikeudesta päättää alueensa käytöstä, siirtää valvonta ulkopuoliselle yritykselle ja valvontayrityksen ja autoilijan välisestä sopimussuhteesta. Korkeimman oikeuden päätös ei ole rahastusautomaatti jonka perusteella voidaan vaatia valvontamaksuja aina maksettavaksi vaikka ne olisi kirjoitettu väärin perustein tai väärälle henkilölle.

Yksityinen pysäköinninvalvonta karkaa rikollisten käsiin ?

Valvontayritys on helppo perustaa. Vaatimuksia rehelliselle toiminnalle ei ole. Kukaan ei myöskään valvo yhtiöiden toimintaa. Kuluttajavirasto on täysin kadottanut otteensa yksityisen pysäköinninvalvonnan luomien ongelmien suhteen. Valvontamaksuja on helppo kenen tahansa kirjoittaa autoihin ja vedota maksun suhteen korkeimman oikeuden päätökseen. Helppoa rahaa -kuin tikkarin varastaisi lapselta. Huolestuttavinta tässä kehityksessä on, että helpon rahan toivossa alalle on pesiytynyt myös rikollista ainesta. Rahaa on saatava ja korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen yksityinen pysäköinninvalvonta on kuin rahasampo. Kirjoita lappu ja vetoa päätökseen. Suurin osa autoilijoista maksaa kiltisti.

Muutamat autoilijat ovat raportoineet että maksujen maksamatta jättäminen tai toistuvat reklamaatiot ovat johtanut joidenkin valvontayhtiöiden toimesta todellisiin ja konkreettisiin uhkailuihin. Valvontayhtiöt saavat ajoneuvorekisteristä haltijan ja omistajan tiedot kotiosoitteista, vaikka näiden tietojen luovutus olisikin kielletty. Muutamassa raportoiduissa tapauksissa autoilijan oven takana on käynyt tuntemattomia ihmisiä "juttelemassa" annetuista valvontamaksuista. Autoilijaa, hänen perhettään ja jopa lapsia on uhkailtu. Uhkailu on ollut niin vakavaa ja todellista, että rikosilmoitusta asiasta ei ole uskallettu tehdä, vaan maksut on lopulta maksettu. Kyse saattaa olla jopa rikollisjärjestöiksi nimettyjen moottoripyöräjengien taustatoiminnasta jotka ovat levittäytyneet helpon rahan toivossa myös yksityiseen pysäköinninvalvontaan. Rikollista uhkailua on joka tapauksessa esiintynyt.

Vastaisku

Koska yksityinen pysäköinninvalvonta ja viranomaisvallan jakaminen yksityisille valvontayrityksille on johtanut täydelliseen kaaokseen, on aika myös autoilijoiden ryhtyä vastatoimiin.

Yksi julkisuudessa esitetty vastatoimenpide on ollut kiinnittää ajoneuvon tuulilasiin erillinen ilmoitus 60 euron siivousmaksusta. Eli käytännössä kieltää ajoneuvoon kaikkien tiedotteiden, mainosten tai lappujen kiinnittäminen. Ehtojen vastaisesta kiinnittämisestä peritään siivousmaksu. Sikäli tämä perustuu täysin samaan sopimusoikeudelliseen kysymykseen sopimuksen syntymisestä kuin korkeimmassa oikeudessa on hyväksytty valvontayhtiöiden määräämien valvontamaksujen osalta. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin näyttövelvollisuus sopimusrikkomuksesta, joka siivousmaksujen osalta on autoilijalla. Autoilijan on siis jätettävä kanne käräjäoikeuteen valvontayhtiötä vastaan saadakseen siivousmaksun perityksi. Vastatoimena menettely on kuitenkin selvä kannanotto.

Helpompi ja tehokkaampi tapa toimia on edelleen vuosien takainen ohje olla välittämättä annetusta valvontamaksusta. Lopulta tullaan siihen vanhaan periaatteeseen käännetystä todistustaakasta. Tämä ei ole muuttunut, edes korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen. Sopimus pysäköinnistä syntyy vain ja ainoastaan ajoneuvon kuljettajan ja valvontayhtiön välillä. Valvontayhtiön on pystyttävä osoittamaan sopimuskumppaninsa, eli ajoneuvon pysäköinyt henkilö. Tämä on käytännössä mahdotonta. Valvontamaksun periminen kannattaa tehdä valvontayhtiölle mahdollisimman hankalaksi ja aikaa vieväksi.

Autoilijan ei pidä reagoida määrättyyn valvontamaksuun ennen kuin valvontamaksusta lähetetään muistutus tai maksuvaatimus ajoneuvorekisterissä merkitylle haltijalle tai omistajalle. Tämän jälkeen tehdään todistettavasti reklamaatio ja ilmoitetaan että maksumuistutuksen saanut ajoneuvon haltija tai omistaja ei ole toiminut kuljettajana eikä siten myöskään ole mahdollisesti syntyneen pysäköintisopimuksen toinen osapuoli. Näyttövastuu on yksinomaan valvontayhtiöllä. Aikaisemmissa oikeuspäätöksissä, kuten myös korkeimman oikeuden päätöksen tulkinnasta voidaan todeta, että valvontayhtiön haasteellinen asema todistaa sopimuskumppaninsa ei ole peruste kääntää todistustaakka ajoneuvon kuljettajasta. Eli valvontayhtiön hokema ajoneuvon omistajan tai haltijan velvollisuudesta kertoa kuljettaja korkeimman oikeuden päätökseen perustuen on puhdasta propagandaa.

Ajoneuvon omistaja ja haltija eivät ole siis millään tavoin velvollisia kertomaan ajoneuvon kuljettajaa. Pääsääntöisesti edes tuomioistuin ei voi velvoittaa tähän.

Tällaisessa tapauksessa voi yrittää vastavuoroista rahastusta ja pyrkiä tekemään sopimus valvontayhtiön kanssa. Eli maksumuistutuksen saanut ajoneuvon haltija tai omistaja lupaa selvittää ajoneuvon kuljettajan valvontayhtiölle työsuoritusta vastaan. Tästä voi hyvin periä 100 - 150 euroa alkavalta tunnilta. Kuljettaja kerrotaan valvontayhtiölle vasta kun valvontayhtiö on suorittanut maksun sovitusta työstä. Tämän jälkeen rästissä oleva valvontamaksu voidaan maksaa ja riita päättyy hyvällä voitolla. Valvontayhtiö ei tähän todennäköisesti suostu, mutta se ei ole ajoneuvon omistajan ongelma. Jos valvontayhtiö edellyttää ajoneuvon omistajalta tai haltijalta toimenpiteitä sopimuksessa johon omistaja tai haltija ei ole osallisena, on vähintäänkin kohtuullista että toimeksiannosta maksetaan erikseen sovittavan sopimuksen mukainen korvaus.

Yhteenveto

1. Älä reagoi tuulilasiin kirjoitettuun valvontamaksuun. Valvontayhtiö joutuu lähettämään maksamattoman laskun ajoneuvon haltijalle tai omistajalle. Monesti tämä maksu saattaa tulla perintäyhtiöltä. Älä pelästy. Monet valvontayhtiöt ulkoistavat laskutuksensa suoraan perintäyhtiöille. Odota ajoneuvon omistajalle tai haltijalle postitse lähetettyä maksuvaatimusta.
2. Todistettavasti reklamoi ja kiistä maksuvaatimus sillä perusteella, että et ole ollut ajoneuvonkuljettaja etkä siten myöskään heidän väittämänsä sopimuksen toinen osapuoli. Yksi reklamaatio riittää. Älä ala väittelemään.
   
3. Älä välitä uhkailuista. Jos uhkailu on konkreettista, tee asiasta rikosilmoitus.
4. Tarjoa mahdollisuutta selvittää ajoneuvon kuljettaja työsuoritusta vastaan. Tämä on sinulle täysin vapaaehtoista. Työsuorituksesta veloitat erikseen sovittavan palkkion. Palkkion maksamisen jälkeen kerrot ajoneuvon kuljettajan ja maksat valvontamaksun.
5. Mikäli tapaus siirretään perintään, älä pelästy. Yksityinen pysäköintivalvontamaksu ei ole ulosottokelpoinen ilman oikeudenpäätöstä. On tärkeää kiistä maksu todistettavasti myös perintäyhtiölle.
6. Kiistämisen jälkeen valvontayhtiön on päätettävä maksun viemisestä käräjäoikeuteen. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, koska valvontayhtiöllä on oikeudessa näyttövelvollisuus sopimuskumppanistaan. Sopimusriidoissa ei voi vaatimuksia kohdistaa mielivaltaisesti kenelle tahansa.
7. Yksityinen pysäköinninvalvonnan takana ei ole vielä lainsäädäntöä. Valvontayhtiöt ovat näyttökysymyksissä täysin omillaan.
8. Edellä kuvatun tapaisessa toiminnassa ei ole kyse rikoksesta, vaan sopimusoikeudellisista kysymyksistä.
   

Kuulostaako helpolta? Toiminta ei ole sen arveluttavampaa kuin yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden toiminta kokonaisuudessaan. Kaikista huolestuttavinta koko kehityksessä on, että Suomeen on luotu nyt järjestelmä korkeimman oikeuden siunauksella, joka mahdollistaa kirjaimellisesti rikollisille vapaan temmellyskentän.

Huomionarvoista on myös tunnustaa, että yksityisen valvonnan palveluiden tilaajien moraali on käytännössä sammunut kuin saunalyhty. Valvontayhtiöiltä palveluja tilaavia taloyhtiöitä, yrityksiä, jopa viranomaisia ja kauppakeskuksia valvontayhtiöiden toimintamallit ja -menetelmät eivät voisi vähempää kiinnostaa. Heidän mielestään tarkoitus pyhittää keinot. Aivan kuten rikollisessa toiminnassa kuuluukin.

Lue myös:
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
LUKIJAN ARTIKKELI: Korkeimman oikeuden tuomio kelvottomasti perusteltu
Pitääkö yksityinen pysäköintivalvonta maksu maksaa

Lue:
Korkeimman oikeuden päätös

HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Perusopetuslaki säätelee peruskouluissa tapahtuvaa yleisesisivistävää koulutusta. Perusopetus on kaikille ilmaista. Ilmaisuus on kuitenkin suhteellinen käsite. Koulun tulee antaa ilmaiseksi opiskeluun tarvittavat välineet sekä opiskeluvälineiksi laskettavat koulukirjat.

Helsinki on supistanut rajusti opetustoimeen tarvittavia määrärahoja. Kouluille osoitettujen määrärahojen puute on puolestaan ajanut koulut säästämään kirjahankinnoistaan. Oppikirjojen kierrättäminen on yleistynyt ja monesti lukukauden jälkeen oppilas joutuu palauttamaan eri lukuaineiden oppikirjan takaisin kouluun. Oppikirjan palautusvelvollisuuden seurauksena oppikirjan on oltava siistissä kunnossa, jotta se voidaan antaa seuraavalle kirjan käyttäjälle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että oppikirjoihin ei saa tehdä mitään merkintöjä.

Erityisesti lukihäiriöstä tai muista oppivaikeuksista kärsivälle oppilaalle olisi erityisen tärkeää pystyä visuaalisesti hahmottamaan lukemaansa tekstiä. Tämä tapahtuu normaalisti merkitsemällä oppikirjaan asioita muistiin ja esimerkiksi alleviivaamalla tai yliviivaamalla värikynällä tekstistä oleelliset kohdat. Muistin ohjaaminen visuaalisesti hahmottamalla ja mahdollisuus etsiä ja merkitä oppimisen kannalta tärkeät ja oleelliset kohdat luettavista kappaleista ovat monen oppilaan koulumenestyksen kannalta tärkeitä. Tämä oikeus oli itsestäänselvyys vielä 20 vuotta sitten, mutta ei nykyään.

Koulujen ohjeistama kielto oppikirjoihin merkitsemisestä asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan. Käytännössä monissa perheissä koulukirjan sivuja joudutaan kopioimaan jotta oppilaalla on mahdollisuus tehdä opiskelun ja oppimisen kannalta tarvittavat merkinnät. Joissain perheissä koulukirja ostetaan erikseen jotta oppilas saa tehdä tarvitsemansa merkinnät. Kummassakin tapauksessa oppilaan huoltajille aiheutuu kuluja. Perusopetuksen tulisi kuitenkin olla ilmaista ja se tulisi järjestää lain mukaan siten että siinä tuetaan oppilaan kehitystä. Näin ei nyt tapahdu, ainakaan Helsingissä.

Ohje huoltajille

Helsingin kaupungin ja koulujen kirjapolitiikan osalta huoltajien on vain käveltävä kylmästi tehtyjen päätösten yli ja annettava lapselleen oikeus tehdä tarvittavat merkinnät koulukirjoihin, vaikka opettajat ja koulut pistäisivätkin vastaan. Siinä vaiheessa kun koulu mahdollisesti lähettää laskua oppikirjoista joita lapsi on käyttänyt perusopetuslain mukaisesti oppimiseen oman kehityksensä kannalta oleellisella tavalla, on laskun perusteet syytä riitauttaa.

Opettajia on ohjeistettu kertomaan alaikäisille lapsille, että he joutuvat korvaamaan kirjan mikäli tekevät siihen merkintöjä. Uhkailu tehoaa helposti lapsiin, mikä lienee tarkoituskin. Kirjoja he eivät kuitenkaan joudu korvaamaan. Helsingin kaupunki tai koulu voivat kirjojen korvaamisella uhkailla, mutta mitään automaattista veloitusta heillä ei ole käytössä. Laskun voi aina esittää, sitä ei kuitenkaan tarvitse maksaa. Korvauksen periminen kirjoista olisi käytännössä pitkä prosessi ja se sotisi vahvasti perusopetuslain määräyksiä vastaan. Kyse on enemmän pelkästä uhkailusta. Helsingin kaupunki ei saa koulukirjoista määräämiään laskuja perittäväksi ilman oikeudenpäätöstä.

Vanhempien on syytä nousta kapinaan jo pelkästään lastensa takia, muutoin Helsingin kaupungin ja koulujen hallitsemattomalle mielivallalle ei tule loppua koskaan. Kävelkää rohkeasti Helsingin kaupungin ja koulujen päätösten yli. Pitäkää huoli lastenne oikeuksista. Koulukirjoihin saa ja kuulukin merkitä oppimisen kannalta tärkeää informaatiota.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon

Artikkeli on kolmas osa Helsingin opetustoimea käsittelevässä kokonaisuudessa.

1. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus erityisopetukseen
2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa
3. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Artikkelit perustuvat useisiin blogille toimitettuihin selvityksiin, päätösten ja lausuntojen kopioihin sekä tapauksiin oleellisesti liittyviin muihin asiakirjoihin. Aineisto on käsitelty luottamuksellisesti eikä niissä olevia yksittäisiä tietoja ja tarkempia tapauskuvauksia julkaista.

HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa

Helsingin kaupungin opetusvirastossa erityisopetuspäätösten käsittely on täysin mielivaltaista ja osittain hallintolain ja perusopetuslain vastaista. Erityisopetuspaikkoja halutaan karsia kustannusten säästämiseksi. Samalla poljetaan räikeästi oppilaiden perus- ja ihmisoikeuksia.

Silloin kun oppilaalla ei vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön, tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi ole edellytyksiä saavuttaa perusopetuksen tavoitteita, tulee oppilaalle tehdä erityisopetuspäätös. Vaikeimmissa tapauksissa erityisopetusta annetaan erityisluokalla ja lievemmissä tapauksissa oppilaan omassa yleisopetuksen ryhmässä integroituna. Jokaiselle oppilaalle, jolla on erityisopetuspäätös, laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Erityisopetushakemukseen tulee liittää lasta tutkineen lääkärin tai psykologin lausunto. Perusopetuslaki (21.8.1998/628) takaa oppilaalle oikeuden erityisopetukseen silloin kun tuen tarve on asiantuntijalausuntojen pohjalta tarpeellinen. Helsingin opetusviraston tekemän päätöksen erityisopetuksesta on siis käytännössä perustuttava lasta tutkineiden ja hoitaneiden asiantuntijoiden antamiin suosituksiin.

Päätösprosessi Helsingin kaupungin opetusvirastossa

Helsinki on jaettu koulualueisiin. Helsingin kaupungin opetusvirasto käyttää asiantuntijoina koulualueiden vastaavia erityisopettajia sekä psykologeja. Suosituksen päätökselle tekevät eri alueen kuin lapsen koulualueen vastaava erityisopettaja ja psykologi. Asiantuntijakierroksen jälkeen hakemus menee opetusviraston erityisopetuksesta vastaavalle suunnittelijalle joka opetusviraston opetuspäällikön kanssa tekee asiasta lopullisen päätöksen. Päätös toimitetaan kirjallisena huoltajille. Huoltajat voivat valittaa kielteisestä päätöksestä aluehallintovirastoon. Aluehallintoviraston tekemän päätöksen voi viedä käsiteltäväksi hallinto-oikeuteen.

Mielivaltaista toimintaa erityisopetushakemusten käsittelyssä

Helsingin kaupungin opetusvirastossa erityisopetushakemuksia käsittelevät asiantuntijat, alueelliset erityisopettajat ja psykologit, eivät perustele tekemiänsä päätöksiä mitenkään. Käytännössä asiantuntijat, oppilaaseen liittyviä lausuntoja lukiessaan, eivät kirjaa minkäänlaisia perusteluja ratkaisusuositukselleen. Eivät edes silloin kun suositus on kielteinen. Päätösten oikeudenmukaisuudesta tai laillisuudesta ei ole mitään takeita. Päätös ei muutu lailliseksi sillä, että päätöksessä on opetusviraston opetuspäällikön allekirjoitus. Opetusviraston erityisopetuksen suunnittelijan pitäisi tarkistaa opetusviraston asiantuntijoiden tekemät kielteiset päätökset ja niiden perustelut. Miten suositus tarkistetaan kun suositukselle ei ole kirjattu alunperinkään perusteluja? Opetuspäälliköllä on taas päätösten allekirjoitusoikeus jossa hän toimii puhtaasti kumileimasimen roolissa.

Hallintolain (6.6.2003/434) ja hyvän hallintotavan mukaisesti viranomaisen on perusteltava päätöksensä. Huoltajille toimitetussa opetuspäällikön allekirjoittamassa päätöksessä pitäisi nimenomaisesti käydä ilmi ne syyt miksi opetusvirasto on katsonut että oppilas ei tarvitse lasta hoitavien asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta eritysopetustukea. Osa vanhemmista on kysellyt kielteisen päätöksen perusteluja. Opetusvirastosta ei kuitenkaan tähän ole osattu vastata, koska viraston käyttämät asiantuntijat eivät ole kirjannet asiasta mitään. Perusteluja päätökselle ei ole olemassa. Vanhemmat ovat myös vaatineet tietää lapsensa hakemuksen käsitelleiden asiantuntijaroolissa toimineiden eritysopettajien ja psykologien nimet keskustellakseen asiasta heidän kanssaan. Opetusvirasto on tästä ensin kieltäytynyt, mutta myöhemmin ainakin muutamassa tapauksessa antanut periksi ja toimittanut käyttämiensä asiantuntijoiden nimet sitä erikseen pyydettäessä.

Vielä mielenkiintoisemmaksi asia muuttuu sen jälkeen kun kielteisen päätöksen saanut huoltaja valittaa päätöksestä Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Valituksen perusteella aluehallintovirasto pyytää Helsingin kaupungin opetusvirastolta perusteluja tekemälleen päätökselle. Yllättäen aluehallintovirasto on perustelut aina saanut. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Helsingin kaupungin opetusvirasto keksii jälkikäteen perustelut tekemilleen päätöksille siinä tapauksessa, että huoltaja valittaa päätöksestä aluehallintovirastoon. Pitäisi olla täysin selvää että päätöksen pohjalla tulee olla perustelut joihin voidaan vedota eikä keksiä tehtyihin päätöksiin jälkikäteen tarvittavia perusteluja.

Helsingin kaupungin opetusvirasto myös vaikeuttaa toiminnallaan tehokkaasti huoltajan mahdollisuutta tehdä valitusta annetusta päätöksestä koska huoltajalle ei anneta tietoa siitä miksi viranomainen on hakemuksen hylännyt. Tällä estetään käytännössä huoltajan mahdollisuus antaa hylkäyksen perusteista lisäselvitystä tai toimittaa lasta hoitaneiden lääkäreiden asiantuntijalausuntoihin täydennyksiä.

Helsingin kaupungin opetusvirastoa valvovan Etelä-Suomen aluehallintoviraston kannanotto päätösten perustelematta jättämiseen on pöyristyttävä. Aluehallintoviraston mielestä on riittävää, että lapsen huoltaja saa Helsingin kaupungin opetusviraston päätökseen perustelut siinä vaiheessa kun aluehallintovirasto antaa oman päätöksensä opetusviraston päätöksestä tehtyyn valitukseen. Aluehallintoviraston mielestä lapsen huoltajalla ei ole tarvetta tai edes oikeutta saada päätöksen tekevältä viranomaiselta kielteiselle päätökselle perusteluja, vaikka nimen omaan asianmukaisen valituksen tekeminen tehdystä päätöksestä edellyttää päätöksen perusteluja etukäteen, ei jälkikäteen.

Edelläkuvattu menetelmä päätösten perustelematta jättämisestä ja tietojen salailemisesta valitusprosessin vaikeuttamiseksi on tuttu monista muistakin hallinnonalan prosesseista kuten hallinto-oikeudesta, KELA:n toiminnasta ja vakuutusoikeudesta. Tämän tyyppisestä toiminnasta Suomen valtio on saanut useita ihmisoikeustuomioistuimen langettavia päätöksiä. Asioista ei kuitenkaan opita. Lasten ja nuorten on hyvä pitää mielessään jo pienestä iästä lähtien, että Suomessa ei ole viranomaistoiminnassa tarpeen noudattaa ihmisoikeuksia. Suomi on yksi pahimmista ihmisoikeuksien loukkaajista euroopassa. Suomen saamat tuomiot vuosittain ylittävät reippaasti sen mitä muut pohjoismaat keräävät yhteensä. Mikään ei muutu.

Helsingin kaupungin opetusviraston mielivaltainen ja salaileva toiminta Etelä-Suomen aluehallintoviraston siunauksella on käytännössä evännyt monelta lapselta hänelle kuuluvan oikeuden erityistukeen. Erityistuen puute on johtanut vakaviin oppimisvaikeuksiin joihin ei ole saanut tukea edes tukiopetuksen muodossa, koska Helsingin kaupunki on ajanut tukitoimiin varatut määrärahat minimiin. Helsingin kaupunki ja kaupungin opetusvirasto toimivat tänä päivänä vastoin lasten perusoikeuksia välittämättä lainkaan yksilötason ihmisoikeuksista ja Suomen valtion sitoumuksista ihmisoikeuksien noudattamiseen.

Ohjeita vanhemmille

Pitäkää huoli että erityisopetushakemus on täytetty asianmukaisesti. Hakemuksessa on tarvittavat liitteet hoitavalta lääkäriltä tai/ja psykologilta. Kun palautatte hakemuksen koulun rehtorille, vaatikaa palauttamisesta kirjallinen kuittaus.

Mikäli päätös on kielteinen, ottakaa yhteys Helsingin kaupungin opetusvirastoon ja vaatikaa kopioita kaikista papereista jotka liittyvät lapsenne hakemuksen käsittelyyn. Erityisesti paperia jossa kaupungin "asiantuntijat" ovat "perustelleet" päätöksensä. Tällaista ei ole, mutta vaatimus kannattaa todistettavasti aina esittää. Tarkistakaa omasta hakemuspaperista saamanne kopio. Ennen hakemuksen lähettämistä opetusvirastolle koulun rehtori on tehnyt hakemukseen omat merkintänsä tuen järjestämisestä. Tarkistakaa rehtorin merkinnät.

Vaatikaa opetusvirastolta tietoa. Nimiä niistä kaupungin käyttämistä asiantuntijoista, erityisopettajasta ja psykologista jotka lapsenne hakemusta ovat arvioineet. Prosessin mukaisesti nämä henkilöt eivät saisi olla samalta koulualueelta. Ottakaa rohkeasti yhteyttä kyseisiin henkilöihin ja keskustelkaa asiasta ja heidän päätöstensä perusteluista. Asiantuntijoiden kanssa keskustelu on äärimmäisen tärkeää. Vaatikaa perusteluja. Kun asiantuntijoilla on tiedossa että heiltä voidaan velvoittamaan perustelemaan suositustaan lasten vanhemmille, myös kynnys tehdä todellisia, oikeita ja lainmukaisia päätöksiä nousee korkeammalle.

Edellä mainitut vaatimukset kannattaa pyytää kirjallisesti sähköpostilla. Perusteluina vaatimuksille voi käyttää lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621) sekä henkilötietolakia (22.4.1999/523). Eduskunnanoikeusasiamieheltä on myös olemassa kannanotto siitä että viranomaisten käyttämien asiantuntijoiden nimet on kerrottava asianomistajalle tai hänen edustajalleen.

Kielteisestä päätöksestä on valitettava aluehallintovirastoon 14 päivän sisällä tiedoksiannosta. Postittakaa valitus aluehallintovirastoon suorasaanti-ilmoituksella. Aluehallintovirasto tekee päätöksensä täysin Helsingin kaupungin opetusviraston kannan mukaisesti. Aluehallintoviraston päätöksestä joutuu käytännössä aina valittamaan hallinto-oikeuteen. Todellista viranomaisvalvontaa Helsingin kaupungin opetusviraston toimiin ei siis ole.

Hallinto-oikeuteen valittaminen ei aiheuta kustannuksia. Hallintolainkäyttölain (26.7.1996/586) mukaisesti (13 LUKU 74§) yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja. Hallinto-oikeuden päätöksestä voi yleensä valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) ja tietysti viimeistä kannanottoa voi hakea ihmisoikeustuomioistuimesta.

Olkaa tiukkana ja vaatikaa selityksiä. Älkää luottako viranomaisiin. Koskaan ei voi olla liian paljoa yhteydessä kaupungin opetusvirastoon ja painostaa asiantuntijoina toimivia erityisopettajia ja psykologeja, suunnittelijoita ja opetuspäällikköä toimimaan moraalisesti ja eettisesti oikein sekä noudattamaan viranomaistoiminnasta, perusopetuksesta ja erityisopetuksesta säädettyä lakia.

Vaatikaa ja vielä kerran vaatikaa. Helsingin kaupungin opetusvirasto kyllä polkee lastenne oikeudet maanrakoon ellette huoltajina itse reagoi tilanteeseen.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon
Kadotettu oikeudenmukaisuus

Artikkeli on toinen osa Helsingin opetustoimea käsittelevässä kokonaisuudessa.

1. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus erityisopetukseen
2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa
3. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Artikkelit perustuvat useisiin blogille toimitettuihin selvityksiin, päätösten ja lausuntojen kopioihin sekä tapauksiin oleellisesti liittyviin muihin asiakirjoihin. Aineisto on käsitelty luottamuksellisesti eikä niissä olevia yksittäisiä tietoja ja tarkempia tapauskuvauksia julkaista.

HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen

Perusopetuslain 3§ mukaan oppilaiden opetus on järjestettävä oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti siten, että se edistää oppilaan tervettä kasvua ja kehitystä. Perusopetuslain 31§ mukaan erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut ja erityiset apuvälineet. Perusopetuslain 17§ mukaan oppilaalla jolla on lieviä oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia on oikeus saada erityisopetusta muun opetuksen ohessa. Tällä hetkellä Helsingissä perusopetuslain määräykset eivät toteudu ja oppilaat jäävät vaille heille kuuluvaa tukea.

Vastuuta pakoillaan

90-luvun laman aikana Helsinki karsi rankalla kädellä koulujen opetukseen ja erityistukeen tarkoitettuja määrärahoja. Määrärahat supistettiin ja koulut käytännössä pakotettiin karsimaan kaikkia mahdollisia ylimääräisiä kuluja. Käytännössä pelivaraa ei ollut tuolloinkaan joten ylimääräisten kulujen lisäksi karsittiin lakisääteisiä palveluja. Laman jälkeen Helsinki ei palauttanut tilannetta ennalleen. Tiukka linja budjetoinnissa ja määrärahoissa jatkui. Uusi lama alkoi 2008. Määrärahoja supistettiin edelleen ja koulut ovat ajautuneet yhä syvemmälle kurimuksessa joka on johtanut räikeisiin oppilaiden oikeuksien loukkauksiin.

Helsingin kaupunki tekee päätökset määrärahojen kohdentamisesta kouluille. Koulut vetoavat heille kaupungin toimesta määrättyyn budjettiin. Koulut ja kaupunki kertovat virallisesti kaiken tapahtuvan perusopetuslain mukaisesti ja tavoitteisiin opetuksen sisällön ja laadun osalta on päästy kireästä budjetoinnista huolimatta. Tämä ei ole totta. Helsingin kaupungin mukaan määrärahat on mitoitetun riittäviksi. Koulut kuitenkin puolestaan vetoavat resurssipulassa määrärahojen riittämättömyyteen. Vika ei ole koulussa eikä vika ole kaupungissa, ketään ei tehdyistä päätöksistä saada vastuuseen. Väliinputoajina ovat aina oppilaat. Nykykäytäntö on osoittanut, että kouluilla ja kaupungilla on liian monta ”laillista” tapaa kiertää lainsäädäntöä. Kaupungin toimia valvovat viranomaiset ovat täysin hampaattomia. He voivat käytännössä vain nuhdella ja sama meno jatkuu edelleen.

Tukiopetus

Tukiopetuksen ja tukitoimien järjestäminen on pääsääntöisesti luokanopettajan vastuulla. Helpointa on korottaa rimaa tukiopetuksen tarpeelle. Aikaisemmin samojen ongelmien kanssa paininut oppilas on saanut tukea, mutta nyt tukea ei anneta, vaan ongelmien pitää olla syvempiä. Tämä tietysti johtaa siihen että oppilaan pienten ongelmien pitää keräytyä suuriksi. Toimintatapa on ristiriitaista ja taloudellisesti epäviivasta, koska monesti oikein kohdistettu ja oikeaan aikaan annettu pienimuotoinen tuki auttaa oppilasta eteenpäin ja vähentää laajemman ja kalliimman tuen tarvetta myöhemmin.

Rehtori voi budjetoida luokanopettajalle liian vähän tukiopetukseen tarvittavia lisätunteja määrärahojen puuttumisen takia. Kun luokanopettajalle varataan yksi tukiopetustunti viikossa, miten hänen kuuluisi tuon yhden tunnin aikana antaa kymmenelle oppilaalle tukiopetusta neljästä eri aineesta? Eräs luokanopettaja totesikin rehellisesti oppilaan olevan väliinputoaja. Oppilas tarvitsisi tukiopetusta, mutta opettaja ei sitä pysty antamaan nykyisillä tukiopetukseen varatuilla tunneilla. Opettaja ei halunnut tukiopetusta antaa myöskään omalla ajalla ilman korvausta, mikä sikäli on täysin kohtuullinen vaatimus. Myös opettajan on saatava palkka tehdystä työstä.

Joidenkin Helsinkiläisten koulujen opetussuunnitelmissa todetaan yksiselitteisesti, että tukiopetusta annetaan vain sitä eniten tarvitseville. Eli ne oppilaat jotka tarvitsevat vähän tukea päästäkseen eteenpäin eivät tukea saa ennen kuin ongelmat ovat kasaantuneet sellaisiksi että oppilas kuuluu eniten tukea tarvitsevien joukkoon. Koulujen näkökulmasta on tietysti rehellistä todeta julkisesti että tukiopetusta ei anneta kaikille. Tällainen toiminta on kuitenkin selkeästi lainvastaista.

Lukihäiriö

Lukihäiriö on monissa tapauksissa yksi syy oppimisvaikeuksiin. Koulupsykologin on suoritettava lukihäiriön testaaminen mikäli oppimisvaikeudet viittaavat kyseiseen ongelmaan. Lukihäiriön testaaminen on yksi niistä tukimuodoista jotka voidaan tulkita perusopetuslain mukaan koulun velvollisuudeksi järjestää tarvittaessa. Nykyisin tilanne on, että koulupsykologit eivät kerkiä tai heillä ei ole määrärahoja kaavoitettuna näiden ongelmien hoitamiseen ja tutkimiseen. Lähes aina vastaus on ilman testiäkin, että oppilaan koulumenestys on sen verran kohtuullista että hänellä ei voi olla lukihäiriötä. Lukihäiriö ei kuitenkaan korreloi suoraan koulumenestykseen. Vakavasti lukihäiriöinen oppilas voi saada koulussa hyviä numeroita. Tämä vaatii lukihäiriöiseltä kuitenkin paljon enemmän työtä verrattuna muihin oppilaisiin. Monesti murrosikäinen nuori tai lapsi ei kuitenkaan jaksa lukihäiriön aiheuttamaa ylimääräistä kuormaa opiskelussa ja tulos näkyy todistuksessa. Lukihäiriön selvittäminen on kuitenkin elintärkeää jotta oppilasta pystytään auttamaan ja tukemaan eikä syyllistämään huonosta koulumenestyksestä. Lukihäiriön eriasteet ovat hyvin yleisiä. Monesti testiä ei tehdä vaikka luokanopettaja sitä suosittelisi. Tilanne on Helsingissä selkeästi lainvastainen.

Päätöksistä valittaminen

Oppilaan ja oppilaan vanhempien kannalta tilanne on katastrofaalinen. Yksilön oikeuksien suhteen tilanne ei ole sellaisten ihmisoikeusmääritteiden mukainen johon Suomi on valtiona sitoutunut.

Jos oppilaalle haetaan erityisopetuksen mukaista päätöstä joko erityisopetuksesta erityisopetusluokalla tai integroituna normaalissa luokassa on kyse hallinnollisesta päätöksestä josta ensin valitetaan aluehallintovirastoon ja tämän jälkeen hallinto-oikeuteen. Aluehallintovirasto myötäilee päätöksissään kaupungin opetusviraston kantaa, kun taas hallinto-oikeudessa asian käsittely kestää niin kauan että päätöksen tullessa oppilaan ongelmat ovat todennäköisesti kasautuneet sellaisiin mittasuhteisiin että mikään tuki ei enää auta. Tie syrjäytymiseen on valmis.

Silloin kun oppilas tarvitsee erityistukea ilman erityisopetuspäätöstä, valitusteitä ei ole. Kun koulu kieltäytyy antamasta tukiopetusta tai väittää että tukiopetuksen tarvetta ei ole tai kun potentiaalisesti lukihäiriöistä oppilasta ei haluta testata lukihäiriön selvittämiseksi, kyse ei ole hallinnollisesta päätöksestä. Kun kyse ei ole hallinnollisesta päätöksestä, siitä ei voi pääsääntöisesti valittaa. Asiasta voi kannella aluehallintovirastoon tai eduskunnanoikeusasiamiehelle, mutta virastolla ja oikeusasiamiehellä ei ole valtuuksia muuttaa tehtyjä päätöksiä. Oikeuteen ei voi haastaa ja kantelu on turhaa. Helsingin päättäjät tietävät tämän ja se näkyy nykyisessä toiminnassa.

Perusopetuslain muutos

Opetusministeriö on laatimassa perusopetuslainmuutosta liittyen erityisopetukseen joka tulee voimaan jo vuoden 2011 alusta. Lainmuutoksella haetaan mm. selkeämpää linjausta sille kenen lausunnoilla olisi merkitystä kun erityisopetuspäätöksiä haetaan ja myönnetään.

Tällä hetkellä erityisopetus- tai tuentarve kartoitetaan yhdessä lasta hoitaneen tahon kanssa. Helsingissä se on yleensä Lastenlinna jossa työskentelee erittäin ammattitaitoisia lasten erikoislääkäreitä neurologeista neuropsykologeihin. He ovat erikoistuneet lasten erilaisiin kehitysongelmiin kuten kielen kehityksen häiriöihin, neurologisiin ongelmiin, dysfasiaan, dyspraksiaan jne. He ovat hoitaneet lasta yleensä vuosia ja heillä vanhempien lisäksi on paras tietämys lapsen tarvitsemasta erityistuesta.

Uudessa laissa lääketieteelliset perusteet ohitettaisiin ja painopiste siirtyisi pedagogisiin perusteisiin. Käytännössä päätökset lapsen tarvitsemista tukitoimista tekisi opetuksenjärjestäjä ja vastuu erityisopetuksesta olisi kouluilla. Samalla erityistukitoimet ryhmiteltäisiin siten, että erityistuessa lähdettäisiin aina liikkeelle tilapäisestä tukiopetuksesta ja jos tämä ei riittäisi, siirryttäisiin mahdollisesti erityisopetukseen. Erityisopetukseen ei käytännössä siirryttäisi milloinkaan koska rahaa ei ole budjetoitu edes ensisijaiseen tukiopetukseen.

Lainsäädännön tarpeelle on vain yksi tavoite. Karsia kustannuksia ja vähitellen hävittää kaikki tukitoimet oppilailta. Karsintaa on tehty jo pitkään ja lisää karsintoja ei voi tehdä kuin muuttamalla lakia. Miettikääpä hetki sitä kuinka kunnat ja koulut supistavat resursseja ja pienentävät määrärahoja. Mitä luulette että tapahtuu kun sama instanssi joka päättää määrärahoista saa lopullisen päätäntävallan myös siitä kuka erityistukea saa?

Oppilaita ja heidän huoltajiaan poljetaan oikeuksineen Helsingissä maanrakoon ja vielä toimintaa valvovan viranomaisen suojeluksessa. Järjestelmä on hyvin suomalainen, mielivaltainen ja oppilaiden ihmisoikeuksia loukkaava.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon

Artikkeli on ensimmäinen osa Helsingin opetustoimea käsittelevässä kokonaisuudessa.

1. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus erityisopetukseen
2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa
3. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Artikkelit perustuvat useisiin blogille toimitettuihin selvityksiin, päätösten ja lausuntojen kopioihin sekä tapauksiin oleellisesti liittyviin muihin asiakirjoihin. Aineisto on käsitelty luottamuksellisesti eikä niissä olevia yksittäisiä tietoja ja tarkempia tapauskuvauksia julkaista.

Kolesteroli on elämistä varten

Lääkeyhtiöt luovat sairauksia ja mielikuvia lääkehoidon tarpeellisuudesta vaivoihin ja poikkeavuuksiin jotka eivät oikeasti ole sairauksia. Kolesterolihysteria on luotu osaksi lääketehtaiden voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa. Kolesterolihysterian ylläpito suomessa on keskitetty Pekka Puskan johtaman Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen harteille. Samalle laitokselle joka saa tutkimustukea niiltä lääketehtailta joiden lääkemyynti-intresseissä on todeta meidät kaikki mahdollisimman sairaiksi. Markkinoilla on yhä useampia kolesterolilääkkeitä ja kolesterolia alentavia elintarvikkeita. Aikaisemmin kolesteroliarvon yläraja oli 7. Nykyään raja-arvona käytetään 5:tä. Keskimääräinen kokonaiskolesteroliarvo suomessa on 5.6. Suurin osa suomalaisista on siis sairastunut ainoastaan raja-arvoa muuttamalla. Lääketeollisuus on ehdottanut kolesteroliraja-arvon pudottamista alle viiden. Tämän jälkeen suurin osa nyt terveistä suomalaisista olisikin sairaita. Kolesteroli ei kuitenkaan ole sairaus joka tarvitsisi erityistä lääkitystä. Kolesterolilla ei ole osoitettu suoraa yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin.

Kolesteroli on steroideihin kuuluva tyydyttymätön, rengasrakenteinen, veteen liukenematon kiteinen alkoholi, jota on välttämättömänä ihmisen ja eläinten kaikissa kudoksissa, varsinkin rasvakudoksissa, hermoissa, maksassa ja munuaisissa. Maksa tuottaa kolesterolia, mutta sitä imeytyy myös jonkin verran ravinnosta, erityisesti kananmunasta, mädistä ja maksasta, jotka luontaisesti sisältävät runsaasti kolesterolia. Kolesteroli on keskeisesti eläinkunnan biokemiaan liittyvä aine, kasvikunnassa sitä ei esiinny. (lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolesteroli)

Ihmisen elimistö tarvitsee kolesterolia. Kolesteroli ei ole rasva. Kolesteroli on elämälle välttämätön aine eikä se aiheuta sairauksia. Väitteet kolesterolin vaarallisuudesta perustuvat pitkälti virheellisiin tulkintoihin kolesterolia kuljettavien aineiden toiminnasta elimistössä, virheellisiin mittausmenetelmiin kolesteroliarvoista ja ennen kaikkea lääketeollisuuden tarpeista luoda lääke- ja terveysvaikutteisia tuotteita myyntiin.

Todellisuudessa kolesterolia ei pystytä edes mittaamaan. Kolesteroli ei liukene nesteeseen. Kolesterolin liikkuminen elimistössä perustuu lipoproteiiniin. Lipoproteiinejä on monenlaisia ja ne ovat proteiinin ja rasvan yhdessä muodostama ainesosa jotka kuljettavat kolesterolia elimistössä. Kolesterolimittauksilla mitataan lipoproteiinien määrää - ei itse kolesterolia. LDL (low density lipoprotein) ja HDL (high density lipoprotein) ovat termejä joilla kansanomaisesti puhutaan "pahasta" ja "hyvästä" kolesterolista. Kyse ei kuitenkaan ole kolesterolista vaan kolesterolia kuljettavien lipoproteiinien määrästä. LDL on lipoproteiini jonka oletetaan kuljettavan kolesterolia verisuoniin. Siksi se on paha. HDL on puolestaan lipoproteiini jonka oletetaan kuljettavan kolesterolia pois verisuonista. Siksi se on hyvä. Todellisuudessa LDL kuljettaa maksan valmistamaa kolesterolia sitä tarvitseville soluille ja HDL puolestaan palauttaa ylimääräisen kolesterolin takaisin maksaan. Ei ole olemassa hyvää tai pahaa kolesterolia, on vain mekanismi jolla elämälle tärkeä ainesosa kuljetetaan elimistön käytettäväksi.

Kolesterolilääkkeet vaikuttavat ainoastaan LDL arvoihin ja käytännössä ne sotkevat elimistön luontaisen mekanismin. Ajatus kolesterolin yhteydestä sydän ja verisuonitauteihin perustuu siihen olettamukseen että LDL aiheuttaa kolesterolin liiallista imeytymistä verisuonen seinämiin. Verisuonen seinämä kalkkeutuu, kapenee ja aiheuttaa lopulta tukoksen - sydäninfarktin. Tätä ei ole kuitenkaan koskaan pystytty tieteellisesti osoittamaan. Kaikki perustuu tilastollisiin tulkintoihin ja lääketeollisuuden omiin myyntiä edistäviin teorioihin. Lääketeollisuus kehittää lääkkeitä ja hoitomenetelmiä joille tarvitsee jälkeenpäin kehittää myös potilaat. Kolesterolilääkkeet- ja elintarvikkeet ovat yksi medikalisaation ilmenemä.

Kalkkeutuneella verisuonella ei ole syy yhteyttä kolesteroliin. Verisuonen kalkkeutuminen on luonnollinen prosessi. Se on elimistön oma yritys paikata jostakin syystä vaurioitunut verisuoni. Vaurioituneeseen kohtaan kehittyy kalkkeutumisprosessin muodostama arpi. Aivan kuten tapahtuu haavalle ihossa. Verisuonen kalkkeutumisen aiheuttaneeseen vaurioon verisuonen rakenteessa on monia syitä. Tällaisia syitä ovat liiallinen kasvisperäisten rasvojen, kuten omega-6 rasvojen käyttö, antidoksidanttien puute, C-vitamiinin vajaus tai mahdollisten bakteerien tai virusten aiheuttama tulehdus. Suuri virhe jonka voi tehdä, on lisätä kasvisperäisten rasvojen käyttöä ja vähentää eläinperäisiä rasvoja. Kasvisperäiset rasvat ovat pääosin haitallisia, ne aiheuttavat verisuonivaurioita toisin kuin luonnonmukaisesti tuotetut eläinperäiset rasvat.

Kolesterolilla on merkittävä osuus monissa aivotoiminnoissa kuten muistamisessa ja muistitoimintojen erilaisissa mekanismeissa. Raja-arvoja muuttamalla saadaan täysin terveet ihmiset käyttämään kolesterolia alentavia lääkkeitä. Onko kukaan miettinyt pidemmällä tähtäyksellä mikä seuraus on keinotekoisesta kolesterolin alentamisesta? En yhtään ihmettelisi jos edessä olisi dementian tai muiden muistisairausten aalto kahden vuosikymmenen kuluessa.

Suomalaisia ohjataan kolesteroliasioissa raskaasti harhaan. Suomalaisten suurin ongelma, naiivi ja lapsenuskoinen suhtautuminen viranomaisten ohjeisiin kostautuu vielä monen kohdalla. Kriittinen suhtautuminen Pekka Puskan johtaman Terveyden ja Hyvinvointilaitoksen propagandaan on ensimmäinen askel terveempään tulevaisuuteen.

Terveellinen ruokavalio on tärkeä jokaiselle yksilölle. Kyse onkin siitä kenen määrittelemä ruokavalio on terveellinen ja mitä kukin tarkoittaa terveellisessä ruokavaliolla. Kaikkea voi syödä, jos ei muuten niin kohtuudella.

Lue myös:
Medikalisaatio
Sikainfluenssarokote on hengenvaarallinen
Sikainfluenssa, osa 2 - Rokote on terveysriski
Sikainfluenssa
Suomessa lapset arveluttaviin lääketieteellisiin tutkimuksiin ilman vanhempien lupaa

Sikainfluenssarokote on hengenvaarallinen

Sikainfluenssarokote on hengenvaarallinen! Suurin osa Suomen kunnista keskeyttää rokotteen jakamisen lapsille. Myös aikuisten on syytä tunnustaa viimeinkin tosiasiat testaamattoman ja hätäisesti lääketeollisuuden piilotettuihin tarpeisiin luodun rokotteen turvallisuudesta. Sikainfluenssarokotteen on epäilty aiheuttavan lapsille ja nuorille vakavaa elinikäistä aivosairautta, narkolepsiaa. Tapauksia ilmenee jatkuvasti lisää. Rokote joka oli tehty suojelemaan lapsia ja nuoriamme on itseasiassa aiheuttanut enemmän vahinkoa kuin mitä rokotteella olisi koskaan voitu saavuttaa.

Vuosi sitten rokotteen vaaroista yritettiin varoittaa. Rokotteen valmistuksessa rikottiin useita rokotetestauksen turvallisuusprosessien määräyksiä. Rokote oli käytännössä testaamaton. Silti vanhemmat rokottivat lapsensa, vaikka maailmalta kuului yhä enenevissä määrin huolestuttavia uutisia vakavista sivuvaikutuksista. Suomalaisten viranomaisten ja erityisesti Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) propaganda tehosi hyvin niihin suomalaisiin aikuisiin jotka eivät uskaltaneet ajatella omilla aivoillaan. Painostus ottaa rokote lisääntyi viranomaisten, työnantajien, oppilaitosten ja julkisen median toimesta. Jopa arkkiatri Risto Pelkonen painosti julkisesti hoitohenkilökuntaa vaarallisen rokotteen ottamiseen haukkumalla hoitajia vastuuttomiksi ihmisiksi. Myöhemmin talvella ihmiset jonottivat vaarallista piikkiä räntäsateessa tuntikausia, vaikka samaan aikaan myönnettiin julkisesti että sikainfluenssa ei ole yhtään sen vaarallisempi kuin normaali kausi-influenssa.

Sikainfluenssan vakavimmat seuraukset kohdistuvat nuoriin ja lapsiin. Näin tekee myös rokotteen äärimmäisen haitalliset sivuvaikutukset.

Suomen valtio vastaa aiheuttamastaan vahingosta

Viranomaiset, käytännössä THL, Suomen hallitus ja vastaavat ministerit eivät tule koskaan myöntämään rokotteen ja nyt rokotusten aikana ilmenneiden narkolepsiatapausten yhteyttä. Eiväthän he myöntäneet muitakaan vakavien sivuvaikutusten seurauksia vajaa vuosi sitten, vaikka samaan aikaan monen muun maan viranomaiset kielsivät rokotteen antamisen lapsille ja raskaana oleville. Pahasti korruptoitunut Terveyden ja hyvinvoinninlaitos tuskin tulee myöntämään virhettään eikä varsinkaan vastuutaan. Narkolepsian ja rokotteen yhteys tullaan kiistämään viimeiseen asti. Lisäksi viimeisempien tietojen valossa sairaala- ja terveyskeskuslääkärit ovat joko tahallisesti tai viranomaisten painostuksen seurauksena jättäneet ilmoittamatta rokotteen aiheuttamia vakavia haittavaikutuksia. Hengenvaarallisen sikainfluenssarokotteen uhreja saattaa olla Suomessa jopa tuhansia.

Nyt rokotteen uhriksi joutuneilla on yksi lohtu takanaan. Suomen valtio vastaa rokotteen aiheuttamista haitoista. Edellyttäen tietysti, että rokotteen ja haittavaikutusten yhteys viranomaisten toimesta todennetaan. Olen hämmästynyt jos näin tapahtuu. Viranomaiset välttelevät, kiertelevät, kaartelevat ja valehtelevat loppuun asti omasta vastuustaan. Näin kävi myös polion sokeripalarokotusten aikana 1980-luvulla. Vasta Korkeimman oikeuden (KKO) päätöksen jälkeen vuonna 1995 valtio määrättiin korvaamaan lapsen terveydentilan tuhoaminen, tosin käytännössä mitättömin korvauksin.

Sikainfluenssarokotteen uhreilla on sentään olemassa ennakkopäätäs Suomen valtion vastuusta.

Onnea oikeudenkäynteihin!

Lue myös:
Olen pahoillani että luin artikkelisi liian myöhään ...
Sikainfluenssa, osa 2 - Rokote on terveysriski
Sikainfluenssa
Takseilla ei välttämättä ole oikeutta kieltäytyä sairaan kuljettamisesta
Suomessa lapset arveluttaviin lääketieteellisiin tutkimuksiin ilman vanhempien lupaa
Korkeimman oikeuden ennakkopäätös

Q&A - Sairastuminen kesälomalla

"Joudun isohkoon leikkaukseen juuri kuukauden kesäloman aikana. Sairaslomaa tulisi n. 3 vkoa riippuen toipumisesta. Käytännössä koko kesäloma menisi tähän. Sain tiedon leikkauksesta pari viikkoa ennen eli käytännössä 13 päivää ennen loman alkua. Oli tullut joku peruutuspaikka. Pyysin esimiestä perumaan myönnetyn loman mutta hän ei suostunut. Sano että yhteisesti sovittu loma on minua ja heitä sitova. Miten tää oikeesti menee? Netistä löytyy kaikkee tietoa mutta niihin ei voi luottaa. Kiitti kivasta blogista, on ollut paljon hyöytyy tällaselle tavalliselle perheen äidille. "

Jos työntekijä on sairauden tai tapaturman takia työkyvytön vuosiloman alkaessa tai on tiedossa että työntekijä joutuu sairaalahoitoon loman aikana, työnantajan on siirrettävä vuosilomaa työntekijän pyynnöstä. Jos työntekijä sairastuu vuosiloman aikana on seitsemän kalenteripäivän sairausajan jälkeen ylittävä osa lomasta siirrettävä myöhäisempään ajankohtaan työntekijän pyynnöstä.

Kannattaa siis muistaa että vuosilomaa ei kannata tuhlata sairasteluun. Eli sairaslomaa ja vuosilomaa ei kannata pitää päällekkäin.

Työnantajan ei kuitenkaan tarvitse siirtää lomaa oma-aloitteisesti. Työntekijän on sitä erikseen aina viipymättä pyydettävä silloin kun tarve on tullut esiin. Pyyntö kannattaa tehdä kirjallisesti, esimerkiksi sähköpostilla. Eli jos sairastut ennen lomaa tai sinulla on tiedossa leikkaus josta sairasloma on esim. kolme viikkoa ja sairasloma menee vuosiloman päälle, pyydä työnantajaa siirtämään loman alkamisen ajankohtaa. Jos sairastut loman aikana esim. kahdeksi viikoksi pyydä työnantajaa siirtämään viikon karenssiajan jälkeinen osuus lomasta myöhempään ajankohtaan.

Työnantajalla on velvollisuus siirtää vuosilomaa edellä mainituista syistä, mutta vain työntekijän nimenomaisesta pyynnöstä.

Työnantajalla on oikeus päättää loman ajankohdasta. Eli jos käytät siirto-oikeutta, muista että työntekijällä ei ole oikeutta jatkaa sairaslomalta suoraan takaisin vuosilomalle. Kun sairasloma päättyy on palattava töihin. Sairasloman takia käyttämättä jääneestä lomasta on sovittava erikseen työnantajan kanssa.

Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa

Henkilö A kutsuttiin poliisin suorittaman esitutkinnan aikana kuulusteluun henkilön B tekemän rikosilmoituksen perusteella pahoinpitelystä epäiltynä. Ennen kuulustelun aloittamista henkilö A halusi tehdä samasta pahoinpitelystä rikosilmoituksen henkilöstä B. Samaan oletettuun ja tutkinnan alaiseen pahoinpitelyyn osallistuneet kaksi henkilö tekivät siis rikosilmoitukset toisistaan. Poliisi ehdotti että henkilöä A kuulusteltaisiin ensin todistajana tekemänsä vastarikosilmoituksen vuoksi ja tämän jälkeen rikoksesta epäiltynä. Poliisi painotti, että todistajana ollessaan hänellä olisi totuudessa pysymisvelvollisuus rangaistuksen uhalla ja hänen tulisi kertoa kaikki tietonsa oletetusta pahoinpitelystä. Tämän jälkeen poliisi vielä kuulustelisi häntä rikoksesta epäiltynä jolloin hän voisi täydentää omaa lausuntoaan.

Kuulustelussa todistajalla on totuudessapysymisvelvollisuus. Rikoksesta epäillyn ei puolestaan tarvitse puhua totta tai kertoa yleensäkään mitään koko tapahtumasta. Kuulusteltavalla henkilöllä on aina itsekriminointisuoja. Tämä tarkoittaa sitä, että kenenkään ei tarvitse paljastaa mitään sellaista tietoa joka voisi johtaa hänen itsensä tuomitsemiseen rikoksesta. Edellä kuvatun kaltaisessa tilanteessa poliisi yrittää viedä kuulusteltavalta mahdollisuuden käyttää itsekriminoinnin suojaa asettamalla hänet todistajaksi tapahtumalle josta hänestä on tehty rikosilmoitus. Poliisi siis haluaa että henkilö rangaistuksen uhalla kertoo kaiken tapahtumasta todistajan roolissa, vaikka henkilö on käytännössä epäiltynä pahoinpitelyrikoksesta.

Tämän kaltaiset tilanteet ovat hyvin yleisiä varsinkin silloin kun samasta tapahtumasta tehdään vastakkain erillisiä rikosilmoituksia. Itsekriminoinninsuoja on kuitenkin ehdoton. Suoja on myös todistajan roolissa olevalle henkilöllä. Edellä mainitussa tilanteessa todistajan on siis pysyttävä totuudessa koskien sitä, mitä tapahtuman vastapuoli on tehnyt. Todistajaa ei voida rangaista siitä että hän valehtelee todistajana ollessaan omasta osuudestaan tapahtumaan. Henkilön ei tarvitse edesauttaa poliisia millään tavoin oman syyllisyytensä selvittämisessä. Todistajan roolissa on kuitenkin oltava hyvin varovainen, ettei anna väärää lausuntoa vastapuolen tekemisistä.

Käytännössä tämän kaltaisissa yhdistetyissä kuulusteluissa pitäisi todistajan osalta keskittyä selvittämään mitä vastapuoli on tehnyt ja rikoksesta epäiltynä miten henkilö on itse osallistunut tapahtumaan. Kuulustelija ei siis saisi käyttää henkilön todistajan asemaa kuulustelussa hankkiakseen tietoja siitä miten kuulusteltava on itse osallistunut tekoon. Kuulustelijat pyrkivät kuitenkin monesti asettamaan kysymyksensä siten, että totuudenmukaisesti vastaaminen asettaa henkilön itsensä syytteen vaaraan ja toisaalta kieltäytyminen kysymykseen vastaamasta vahvistaa henkilön syyllisyyttä.

Itsekriminoinninsuoja koskee siis kaikkia henkilöitä, oli sitten kuulustelussa todistajana tai epäiltynä. Poliisi pääsääntöisesti painottaa todistajille totuudessapysmysvelvollisuutta ja yleensä itsekriminnoinsuojasta ei muisteta kertoa mitään.

Lue myös:
Q&A - Poliisikuulustelu - Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa