Kuluttaja ei voi luottaa E10 -bensiiniin

Uuden 95E10 -bensiinin osalta mikään ei ole muuttunut. Tilannetta voi luonnehtia yhdellä lauseella: Älä tankkaa 95E10 -bensiiniä!

95E10 -bensiinin toimivuudesta ja soveltuvuudesta autoihin liikkuu moninaisia väitteitä. Bensiinin sisältämän etanolin on kerrottu lisäävän moottorin kulumista, aiheuttavan tehon häviämistä, lisäävän polttoaineen kulutusta, vaurioittavan moottorin tiivisteistä, aiheuttavan tyhjäkäyntiongelmia ja pienentävän ajoneuvon käyttöikää.

Pitävätkö nämä väitteet paikkansa? Vastaus on yhdentekevä autoilijan kannalta. Riski on olemassa, eikä polttoaineen tuottajat tai autojen valmistajat ole pystyneet osoittamaan, ettei uusi polttoaine voisi pidemmän päälle aiheuttaa vaurioita. Polttoaineen pitkäaikaisia vaikutuksia auton moottoriin ei ole testattu. Väite, että polttoaine ei aiheuta vaurioita perustuu siihen, ettei polttoaineesta aiheutuneita ongelmia ole vielä raportoitu. Mahdolliset ongelmat ilmenevät vasta monien kuukausien tai jopa vuosien jälkeen.

Auto on monelle yksityiselle ihmisille yksi suurimmista taloudellisista hankinnoista. Uuden 95E10 -bensiinin osalta kyse on autoilijan kannalta puhtaasta riskienhallinnasta. Auto ei ole kertakäyttötavara jonka tilalle voi milloin tahansa hankkia uuden jos auto vain sattuu hajoamaan. 98E5 -bensiini toimii autoissa poikkeuksetta. Viimeisten tutkimusten mukaan 98E5 -bensiinin korkeampi hinta kompensoituu 95E10 -bensiinin suuremmalla kulutuksella. Miksi siis ottaa riski kun kerta kustannuserokaan ei ole merkittävä?

Kuluttajaviraston tiedote

Kuluttajavirasto on 18.3.2011 julkaissut tiedotteen ”Kuluttaja voi luottaa E10-bensiiniin”. Tiedote on poikkeuksellisen harhaanjohtava ja siinä annetaan autoilijan oikeuksista täysin virheellinen kuva. Kuluttajavirasto sotkee tiedotteessaan teorian kuluttajanoikeuksista ja vallitsevan käytännön. Tämä ei ole Kuluttajaviraston toiminnan periaatteiden mukaista, vahvistaa ja turvata kuluttajan asemaa yhteiskunnassa. Kuluttajavirasto toimi Suomen hallituksen ja öljyteollisuuden painostuksen alaisena. Suomen sitoutuminen ilmastonmuutostavoitteisiin ajaa kuluttajien oikeuksien ohi.

”Jos vian osoitetaan johtuvan E10-bensiinin käytöstä ajoneuvossa, johon sen on ilmoitettu soveltuvan, autoala vastaa vian korjaamisesta aiheutuvista kustannuksista kuluttajalainsäädännön mukaisesti. Edellytyksenä on lisäksi, että kuluttaja on noudattanut auton käyttöohjetta.” (Kuluttajaviraston tiedote 18.3.2011)

”Jos vian osoitetaan johtuvan …”

Kenen vastuulla on osoittaa että ajoneuvoon syntynyt vika on nimenomaisesti 95E10 -bensiinin aiheuttama? Näyttö vastuu on kuluttajalla, ei auton maahantuojalla tai merkkikorjaamolla.

Kuinka yksityinen autoilija voi osoittaa vian johtuvan 95E10 -bensiinistä kun auton tarkistanut maahantuoja tai korjaamo väittää vian johtuneen jostain muusta? Käytännössä ei mitenkään.

Hyvin harvalla yksityisellä autoilijalla on taloudellisia mahdollisuuksia tai teknistä tietämystä purkaa auton moottoria ja analysoida vian aiheuttajaa. Kuluttajavirasto sinisilmäisesti uskoo maahantuojien ja korjaamojen rehellisyyteen. Kyseessä on kuitenkin todella suuret taloudelliset tappiot mikäli voitaisiin osoittaa, että maahantuojan lupaus bensiinin soveltuvuudesta olikin virheellinen. Vaikka autossa olisi takuu voimassa, se ei muuta asiaa. Merkkikorjaamo voi osoittaa aina vian johtuvan jostain muusta eikä kuluttajalla yleensä ole mahdollisuuksia väittää tai todistaa päinvastaista. Vastuu on helppo kiertää, eikä autoalasta ole vastuun kantajaksi.

Täydellinen esimerkki on Toyota Avensiksen tapaus vuodelta 2004. Ajoneuvon moottorin syntynyt äkillinen moottorivaurio oli Toyota Finland:in mielestä syntynyt virheellisen venäläisen polttoaineen käytöstä. Kuluttajan mielestä ajoneuvossa on virhevastuun alainen valmistusvika joka johtui kiertokangen laakeripultin valmistusvirheestä tai virheellisestä asennuksesta. Kertomus vuosia kestäneestä taistelusta maahantuojaa vastaan on pitkä ja lukemisen arvoinen. Se osoittaa hyvin konkreettisesti kuinka pitkälliseen, aikaa vievään ja kalliiseen pyöritykseen autoilija voi joutua todistaakseen kantansa.

Kannattaako tämä? Eikö ole vain helpompi tankata bensiiniä joka varmasti sopii ajoneuvoon, kuin ottaa riski siitä että kalliilla hankittu ajoneuvo vaurioituu ja kaiken lisäksi joutuu käyttämään toisen puolen omaisuudestaan todistaakseen väitteensä. Kummalla osapuolella luulette resurssien loppuvan kiistassa ensin, yksityisellä autoilijalla vai maahantuojalla?

”Jos korvattavista kustannuksista ei päästä sopuun neuvottelemalla, kuluttaja voi kääntyä kuluttajaneuvojan puoleen.” (Kuluttajaviraston tiedote 18.3.2011)

Mitä hyödyttää kääntyä kuluttajaneuvojan puoleen? Neuvojalla ei ole asiasta teknistä tietämystä tai edes toimivaltaa pakottaa maahantuojaa tai korjaamoa yhteistyöhön. Kuluttajaneuvonta pystyy toteamaan saman kuin kuka muutkin. Todellinen näyttövastuu viasta on kuluttajalla. Kuluttajaneuvojan yhteydenotto maahantuojalle tai korjaamolle ei vaikuta asiaan mitenkään. Seuraava ohje on viedä asia Kuluttajariitalautakunnan käsittelyyn. Lautakunta käsittelee asia vähintään 12 - 24 kk. Mitä ajoneuvoa silloin käytetään kun oma seisoo rikkoutuneena korjaamon takapihalla? Lautakunnan päätöskin on vain suositus, joten edessä olisi joka tapauksessa vuosien pituinen oikeudenkäynti.

Kuluttajaviraston olisi pitänyt antaa ohje jossa kehotetaan vakavasti harkitsemaan 95E10 -bensiinin käyttöä ajoneuvossa, eikä suostua myötäilemään hallituksen ilmastopoliitiikkaa, edes painostuksen alaisena. Kuluttajaviraston olisi pitänyt kehoittaa autoilijoita miettimään mahdollisuutta siihen, että riski ajoneuvon vaurioitumisesta on olemassa. Kuluttajavirasto olisi voinut myös kertoa rehellisesti, minkälainen prosessi on edessä, jos ajoneuvo vaurioituu 95E10 -bensiinistä. Kuluttajaviraston on todella helppo todeta: "Jos vian osoitetaan johtuvan ... " ja jättää kertomatta kuinka mahdotonta vian osoittaminen autoilijalle todellisuudessa on. Asiat eivät hoidu sillä että ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan.

Autoilijan kannalta on parempi jättää riski ottamatta ja tankata 98E5 – bensiiniä.

Käytettyjen autojen arvon romahtaminen

Autoilijan kannattaa myös miettiä oman ajoneuvonsa jälleenmyynti arvoa auton vaihdon yhteydessä. Jos muutaman vuoden kuluttua käy ilmi että 95E10 – bensiini vaurioittaa pitkään käytettynä ajoneuvon moottoria, kuka haluaa enää ostaa käytettyä ajoneuvoa johon on tankattu vuosia uutta 95E10 -bensiiniä? Näiden käytettyjen autojen arvo romahtaa eikä näistä autoista saa vaihdossa mitään. 95E10 -bensiinillä tankatut ajoneuvot jäävät autoliikkeiden varastoihin pölyttymään ja ainoat autot joilla arvo ei romahda, ovat autot johon on alun perinkin tankattu 98E5 -bensiiniä!

Aivan liian mota syytä olla tankkaamatta 95E10 -bensiiniä!

Lue myös:
Älä tankkaa 95E10 –bensiiniä!

Verkkokauppa.com – todennäköisesti aina kalliimpi!

Verkkokauppa.com mainostaa itseään todennäköisesti aina halvimpana. Näin saattoikin olla vielä joitakin vuosia sitten. Viime vuosina Verkkokauppa.com on kuitenkin nostanut hintojaan selvästi kilpailijoitaan kalliimmaksi, luottaen yhä kuluttajille virheellisesti jääneeseen mielikuvaan muita edullisemmasta verkkokaupasta. Tuotevalikoima on kasvanut ja nopean voiton toivossa on myyntilistoille otettu halpatavaraa ja muuta rihkamaa joita monet muut kauppiaat eivät edes kehtaisi tuoda esille. Puhumattakaan siitä, että pyytäisivät yhtä korkeita hintoja.

Sen lisäksi, että Verkkokauppa.com on menettänyt maineensa edullisena ostospaikkana, Verkkokauppa.com on viitannut kintaalla suomalaiselle kuluttajalainsäädännölle ja onnistunut unohtamaan kaupanteon tärkeimmän jälkivaiheen. Sen miten yritys hoitaa takuu- ja huoltoasiat silloin kun kuluttajalla on ongelmia ostettujen tuotteiden kanssa.

Verkkokauppa.com:in palvelu ja toiminta on ollut kuluttajansuojaan liittyvissä asioissa ala-arvoista. Nyt kun Verkkokauppa.com on vielä noussut oman tuoteryhmänsä kalliimpien tuotteiden myyjäksi, täytyy vain ihmetellä miksi kuluttajan kannattaisi käyttää liikkeen palveluja, jonka tuotteet ovat muita kalliimpia, asiakaspalvelu muita heikompia ja kuluttajansuojalain tuntemus ja halu noudattaa lakia olematonta?

Verkkokauppa.com – todennäköisesti aina kalliimpi!

Hintavertailu

Hintavertailu on tehty 24.3 - 27.3.2011. Tuotehintoja vertailtiin sattumanvaraisesti 40 tuotteen osalta. Alla olevassa listassa näistä 20 tuotetta. 40 tuotteen joukossa ainoastaan 4 tuotteessa hinta oli halvempi Verkkokauppa.com:ssa kuin esimerkiksi Gigantissa.

Tuote	Verkkokauppa.com	Gigantti	Hintaero
D-Link DIR-655 WLAN reititin	90,90 €	85,00 €	6,9 %
LG BD550 Blu-ray -soitin	99,90 €	89,00 €	12,2 %
Sony 40" LED-TV KDL-40EX600	919,90 €	599,00 €	53,6 %
Samsung E1150 simpukkapuhelin	41,90 €	28,00 €	49,6 %
Nokia 2720 fold simpukkapuhelin	74,90 €	61,00 €	22,8 %
Nokia C5-03	199,90 €	195,00 €	2,5 %
Apple iPad 32Gb	449,90 €	399,00 €	12,8 %
Samsung RV510 15.6"" kannettava"	499,90 €	445,00 €	12,3 %
Brutal Legend PS3-peli	20,90 €	9,95 €	110,1 %
inFamous 2 PS3-peli (ennakko)	59,90 €	54,95 €	9,0 %
Samsung WB2000 digikamera	239,90 €	195,00 €	23,0 %
Nikon D3100 järjestelmäkamera	499,90 €	495,00 €	1,0 %
Topfield TF500 digiboksi	299,90 €	268,00 €	11,9 %
LG 60LD550 60"" Full HD LCD-televisio"	2 447,90 €	2 395,00 €	2,2 %
LG 42LX650 42"" Full HD LED 3D-televisio"	1 098,90 €	995,00 €	10,4 %
Tom Tom Go 750 Navigaattori	170,90 €	149,00 €	14,7 %
Garmin Nüvi 1490T Navigaattori	194,90 €	192,00 €	1,5 %
Kingston 2Gb SD muistikortti	7,90 €	6,90 €	14,5 %
Topfield TF100T digiboksi	69,90 €	59,00 €	18,5 %
LG HB405SU Blueray kotiteatteri	375,90 €	349,00 €	7,7 %

Lue myös:
Ilmaista konsultointia Verkkokauppa.com:lle
Katevarauksen kirous
Miksi Suomessa saa myydä valmiiksi viallisia laitteita uusina?
Kuluttajan oikeudet

LUKIJAN ARTIKKELI: Pankkiireiden pahin painajainen

Aktivistit suunnittelevat suoria keinoja keinottelijoiden hillitsemiseksi

Samalla kun Suomessa ja muualla EU:ssa käydään vilkasta keskustelua pankkien ja sijoittajien osuudesta kantaa oma vastuunsa riskien realisoitumisesta holtittoman antolainauksen seurauksena, on Pohjois-Amerikassa edetty pohdintaan siitä, miten kansalaiset omalla suoralla toiminnallaan voivat vaikuttaa tapahtumien kulkuun - osallistua velkojen ja varallisuuden uusjakoon.

Kohu alkoi, kun nauhoitus arvostetun ay-toimijan, Stephen Lernerin puheesta Pace -yliopistossa levisi julkisuuteen. Puheessaan Lerner esitti mielenkiintoisen ehdotuksen:

"Taloutemme perustuu velanottoon. Mitä tapahtuisi, jos asuntovelalliset päättäisivät ryhtyä yhdessä velkojen maksulakkoon? Jos puoli miljoonaa velallista USA:ssa organisoituu ja sopii maksulakosta, mitkä olisivat seuraukset? Talousjärjestelmä kaatuisi, pankit kaatuisivat, niihin sijoittaneet menettäisivät rahansa, bonukset jäisivät maksamatta…

Joten hyvin yksinkertainen strategia on ajankohtainen: Miten pörssi saadaan alas, miten voimme leikata pelureiden bonukset, miten puutumme heidän mahdollisuuksiin rikastua keinottelulla. Ja jos emme tee sitä, voimme ainakin eristää ne, poliittisesti ja taloudellisesti ja häiritä niitä. Niin, ja se ei ole pelkästään teoria...".

Stephen Lerner on erään USA:n suurimman ammattiliiton, palvelualojen ammattiliiton (SEIU) entinen keulahahmo, joka työskentelee nyt kampanjoimassa Euroopan ja Etelä-Amerikan ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa tavoitteenaan saada taloudelliset instituutiot ja riskisijoittajat vastaamaan toiminnastaan.

Lerner:

"Ammattiyhdysliike ja yhteiskunnan hallinto ei pysty toimimaan tavalla johon ne ovat tarkoitettu, ne ovat kuolleet. Ainoa tapa, jolla kansalaisten etu, vaurauden palauttaminen, voidaan varmistaa, on horjuttaa järjestelmää ja palauttaa keskiluokalta varastetut 17 biljoonaa dollaria.

Minusta näyttää siltä, että nyt on oikea aika ajatella jotain suurempaa. Tämä merkitsee että suoralla toiminnalla voimme murtaa yritysten nykyisen toimintatavan luomalla epävarmuutta markkinoille. Ajatus voi kuulostaa hullulta nykyisen heikon taloustilanteen keskellä. Kasinotalous on todellisuudessa uskomattoman hauras, sehän ei perustu mihinkään reaaliseen. Sen perustana on keinottelu.

Juuri sen vuoksi tarvitaan epätavallisia keinoja kuten suoraa kansalaistoimintaa horjuttaaksemme markkinoita.

Esimerkiksi 10%:lla asunnonomistajista asunnon markkina-arvo alittaa velan arvon. He maksavat asunnon arvoa suurempaa lainaa. Nämä ihmiset ovat peruskysymysten äärellä. Osa ei pysty hoitamaan lainojaan, mutta eivät voi myöskään muuttaa pois. Kuluu vähintään vuosi ennen pakkolunastusta ja häätöä.

Minä tekisin samoin, en maksaisi. Se on juuri samaa mitä yritykset tekisivät - liiketoimintapäätös ja oikein hyvä sellainen. Jos pystymme kaksinkertaistamaan näin toimivien määrän, saamme pankit selvitystilaan.

Entäpä jos opiskelijat sanovat, että emme aio maksaa? Se on miljardi dollaria opiskelijoiden velkaa.

Jos julkisten alojen ammattiyhdistykset vaatisivat ehtona että hallitus toteuttaa julkisen varainhoidon moitteettomasti. Pankkien antolainaus julkiselle sektorille edustaa 30% pankkien tuotoista. On järjetöntä, että valtio osallistuu pankkiirien bonuksien maksuun. Ammattiyhdistysliikkeelle se voi olla myös syy painostustoimiin.

Ammattiyhdistysliikkeellä on miljoonia jäseniä, jotka ovat raivoissaan. Pienemmät ryhmät ja yksittäiset aktivistit voivat ottaa johtoaseman. Ammattiliitot voivat auttaa yhteiskunnan ryhmiä tai yhteisöjä toimimaan. Meidän on ajateltava, miten yhdessä olemme rakentamassa jotakin, joka todella vaikuttaa miten järjestelmä toimii.

Mitä toisella puolella pelkäävät eniten? He pelkäävät häiriöitä, he pelkäävät epävarmuutta. Jokainen uutinen Euroopasta, jossa kerrotaan mellakasta Kreikassa, laskee markkinoita. Ihmiset, jotka hallitsevat maan asioita välittävät vain miten pörssillä menee, miten joukkolainamarkkinat kehittyvät, mitkä heidän bonuksensa on.

Siis mielestäni tarvitaan hyvin yksinkertainen strategia: Miten pörssi saadaan alas, miten voimme leikata pelureiden bonukset, miten puutumme heidän mahdollisuuksiin rikastua keinottelulla. Ja jos emme tee sitä, voimme ainakin eristää ne, poliittisesti ja taloudellisesti häiritä heidän toimintaansa. Niin, se ei ole pelkästään teoria.

Joukko meitä ympäri maata on ajatellut yritystä, joka olisi hyvä kohde suoralle toiminnalle. Päätimme, että sellainen sopiva olisi JP Morgan Chase. Aiomme parin seuraavan kuukauden aikana jalkauttaa sitä vastaan kampanjan, joka oikeastaan ​​haastaa Wall Streetin vallan. "

Vaikka Lernerin ajatuksia ei ole vielä käytännössä testattu, on selvä, että näin radikaali suunnitelma herättää huolta: USA:n valtamedia on vältellyt aihetta, tuntuu että media ei tiedä mitä tehdä Lernerin vallankumoukselliselle puheenvuorolle.

Jotain huolesta kertoo se, että vapaamielinen Media Matters -julkaisu kehottaa lukijoita "valmistautumaan tarttumaan aseeseen", ja kirjoittaa, että kehotus lakkoon ja kansalaistottelemattomuuteen merkitsee "taloudellista terrorismia". Uhkakuva on, että Yhdysvaltain hallitus romahtaa, ja että "miljoonat kuolevat".

USAn ja Euroopan käytännöt poikkeavat monessa suhteessa toisistaan. EU-maiden sosiaaliturva takaa ainakin vanhoissa EU-maissa perustoimeentulon. Toisaalta, USA:ssa asuntolainan vakuutena on kiinteistö. Velallinen voi kuitata asuntolainansa yksinkertaisesti palauttamalla talon avaimet velkojalle. Mikäli kiinteistön markkina-arvo alittaa velan määrän, jää se velkojan päänsäryksi, toisin kuin useimmissa EU-maissa.

Euroopassa asuntovelkaongelma on kärjistynyt erityisesti Espanjassa. Maan työttömyys on noussut laman aikana 20 %:een. Erittäin suuri osa asuntovelallisista ei pysty hoitamaan velkojaan edes nykyisten matalien korkojen aikana kun koko perhe on joutunut työttömiksi. Pakkolunastettujen asuntojen lukumäärä on toistaiseksi ollut pieni, mutta lukumäärä tulee korkojen noustessa kasvamaan rajusti. Velkojien kannalta tilanne on yhtä huono - Espanjan kiinteistömarkkinoilla on ennestään yli miljoona myymätöntä ja keskeneräistä asuntoa ja asuntojen markkina-arvot ovat romahtaneet. Näillä markkinoilla on erittäin vaikea saada luottotappioita katetuksi.

Ihmiset, joilla ei ole mitään menetettävää ovat valmiimpia epätavallisiin toimiin. Tulemme näkemään johtaako taloustilanteen luisuminen hallitsemattomaksi myös kansalaisten suoraan toimintaan. Pankkiirien pahin painajainen toteutuu kun velalliset ottavat kollektiivisesti oikeuden omiin käsiinsä.

Lähteet:
The Business Insider
The Blaze

---

Nauhoitus arvostetun ay-toimijan, Stephen Lernerin puheesta Pace -yliopistossa

---

---

LUKIJAN ARTIKKELI: Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on arvostellut jyrkästi perustuslakivaliokunnan yksityistä pysäköinninvalvontaa koskenutta lausuntoa. Hänen mielestään valiokunnalla on ollut paljon kiireitä ja ilmeisesti sen vuoksi lausunto ei ollut loppuun asti harkittu. Lisäksi Koskelo toivoi, että asiassa voitaisiin ottaa mallia Ruotsista ja siis säätää yksityisen pysäköinninvalvonnan salliva laki. Myöhemmissä haastatteluissa hän perusteli yksityiselle pysäköinninvalvonnalle myönteistä kantaansa sillä, että viranomaiset eivät ole pystyneet pysäköinninvalvonnasta huolehtimaan, ja tästä syystä asiassa on tarve ”käytännölliselle” ratkaisulle.

Tällaiset lausunnot ovat täysin sopimattomia maan ylimmän tuomioistuimen edustajan esittämiksi. Tuomari saa toki esittää mielipiteitään yleisellä tasolla esimerkiksi toivomalla jonkin ongelmalliseksi koetun asian selventämistä lainsäädäntöteitse tai vaikkapa moittimalla perustuslakivaliokunnan lausuntoja yleisesti ottaen heikkolaatuisiksi. Tuomarien tehtävä ei kuitenkaan ole ottaa kantaa poliittisluonteisiin kysymyksiin siitä, millä tavalla jokin asia olisi yhteiskunnassa järjestettävä. Missään tapauksessa korkeimman oikeuden presidentille ei ole sopivaa arvostella jotain yksittäistä perustuslakivaliokunnan tai eduskunnan lainsäädäntöratkaisua poliittisesti kiistanalaisessa kysymyksessä. Presidentti Koskelon lausuma perustuslakivaliokunnan huonosta harkinnasta ei osoita järin suurta kunnioitusta Suomen perustuslakia tai kansanvaltaa kohtaan.

Perustuslakivaliokunnan asiaan ottaman kannan arvosteleminen Koskelon toimesta on erityisen kyseenalaista siitäkin syystä, että korkein oikeus itse sivuutti yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneessa ratkaisussaan perustuslain täysin. Ei uskoisi, että Koskelo kehtaa tämän kuprun jälkeen arvostella perustuslakivaliokuntaa huonosta harkinnasta! Todettakoon, että perustuslakivaliokunnan lausunto on varsin huolellisesti laadittu, siinä on esimerkiksi viitattu asianmukaisesti valiokunnan aikaisempaan tulkintakäytäntöön sekä oikeuskirjallisuuteen. Varmaankin myös perustuslakivaliokunnan lausunnoissa olisi parantamisen varaa, mutta nyt puheena oleva lausunto edustaa kuitenkin vähintään kyseisen instanssin normaalitasoa. Sen sijaan KKO ”ratkaisi” tuomiossaan saman asian vain yhdellä virkkeellä, joka ei sisältänyt minkäänlaisia todellisia sisällöllisiä perusteluita! Erityisen noloksi tilanteen tekee korkeimman oikeuden kannalta se, että molemmat alemmat oikeusasteet osasivat tulkita perustuslakia tässä asiassa KKO:ta korkeatasoisemmin päätyen asiassa samaan ratkaisuun kuin eduskunnan perustuslakivaliokunta.

Korkeimman oikeuden muutkaan viimeaikaiset ratkaisut eivät aina ole olleet erityisen laadukkaita. Käytännössä kaikki merkittävimmät KKO:n sananvapauteen liittyneet 2000-luvun ennakkopäätökset ovat johtaneet sittemmin Suomen valtion tuomitsemiseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Korkein oikeus on joutunut purkamaan näiden tuomioiden myötä useita perusoikeuksia sivunneita ratkaisujaan. Tällaisella ”ansioluettelolla” ei ehkä hirveästi kannattaisi arvostella eduskunnan perustuslakivaliokunnan osaamista perustuslain tulkintakysymyksissä, vaikka toki myös sen läpi on päässyt perustuslain kannalta vähintäänkin hyvin kyseenalaisia lakiehdotuksia.

Tuomarien, ja varsinkin ylimpien oikeusasteiden tuomarien, tulisi noudattaa erityisen hyvää harkintaa kaikissa poliittisluontoisissa kysymyksissä. Jos tuomari olisi esimerkiksi aktiivisesti mukana puoluepolitiikassa, voisiko vastakkaista puoluekantaa edustava henkilö luottaa hänen puolueettomuuteensa ja objektiivisuuteensa? Sama koskee tuomarien osallistumista yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun. Sitä voi tuomari käydä vain hyvin yleisluontoisella tasolla. Yksittäisiin ongelmiin ja niiden ratkaisuihin puuttumisella ja yleensäkin kantojen ottamisella jonkun asian puolesta tai sitä vastaan tuomari helposti jäävää itsensä tai jopa koko edustamansa tuomioistuimen käsittelemästä vastaisuudessa samanlaista asiaa. Sen vuoksi tuomarin täytyy kaikessa esiintymisessään, niin virassa kuin yksityishenkilönäkin, pitää mielessään tuomioistuinlaitoksen uskottavuus.

Tuomarin tältä osin rajallista sananvapautta huomattavassa määrin paikkaa hänen sitäkin suurempi sananvapaus laatiessaan ratkaisujensa perusteluita. Hyvä tuomari perustelee antamansa tuomiot niin hyvin, että ei synny edes tarvetta selitellä niitä jälkeenpäin. Minkäänlaisiin arvovaltakiistoihin ei tuomarin tule sortua, kuten Pauliine Koskelolle näyttää nyt käyneen.

Suomi lienee yksi maailman harvaan asutuimpia teollisuusmaita. Meillä olisi helposti varaa toimia väljässä ympäristössä, jossa pysäköintiongelmia ei ole, jos pysäköintiin olisi varattu riittävästi tilaa. Tämä toisi mukavuusseikkojen lisäksi mukanaan myös todellista kilpailukykyä. On järjetöntä, että pysäköinnistä on ylipäänsä syntynyt Suomessa minkäänlainen ongelma. Joka tapauksessa pysäköinnin ja sen valvonnan järjestäminen on mitä suurimmassa määrin poliittinen asia. Sen hoitaminen alkaa siitä, että pidetään huoli pysäköintitilan riittävyydestä myös tulevaisuudessa. Sitten pitää tehdä poliittiset valinnat koskien sitä, minkälaiseksi rikkomukseksi pysäköintiä koskevien sääntöjen rikkominen halutaan arvottaa – tulisiko se kriminalisoida ja käsitellä asiat rikosoikeudellisessa järjestyksessä, vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa valita hallinnollinen seuraamusmenettely? Kuinka kattava ja tehokas valvonta halutaan ja miten se pitää resursoida? Mikä on pysäköintirikkomusten hyväksyttävä esiintymistaso? Tulisiko valvonnan kustannukset kattaa pysäköintivirheistä asetettavilla maksuseuraamuksilla, verovaroista vai esimerkiksi valvonnan tilaajien suorittamilla maksuilla? Kun julkisten tilojen pysäköinninvalvontaa koskevat perusratkaisut on tehty, tulisi pohtia, ulotetaanko sama menettely myös yksityisille alueille, vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa ottaa siellä käyttöön jokin toisenlainen menettely.

Todella suurta näkemyksen puutetta osoittaa se presidentti Koskelon omaksuma kanta, että julkinen viranomainen ei kykenisi huolehtimaan pysäköinninvalvonnasta yksityisillä alueilla. Totta kai se kykenee, jos niin halutan ja jos se asianmukaisella tavalla resursoidaan. Pysäköinninvalvonta on niitä harvoja kunnallisia toimialoja, jotka tuottavat kuntien kassaan rahaa. Se siis yleensä pystyy kattamaan toimintamenonsa valvonnasta saaduilla tuloilla ja rahaa jää vielä ylikin, suurimmissa kaupungeissa vieläpä melko reilusti. Juuri mahdollisuus suuriin voittoihin onkin houkutellut alalle myös yksityisiä yrittäjiä. Yksityisen ja julkisen valvonnan henkilöstökulurakenne ei juuri eroa toisistaan, sen sijaan julkisella puolella taloushallinto, reklamaatioiden käsittely ja maksujen perintä on suurista volyymeistä johtuen luultavasti yksityisiä edullisemmin toteutettavissa. Markkinointiin julkisen valvonnan ei tarvitse laittaa rahaa lainkaan. On selvää, että asianmukaisesti resursoitu ja ammattimaisesti johdettu julkinen valvonta voi toimia vähintään yhtä tehokkaasti ja tuottavasti kuin yksityinenkin valvonta.

Jos niin haluttaisiin, julkisen valvonnan suurimmissa kaupungeissa tuottamalla ylijäämällä voitaisiin tukea pysäköinninvalvonnan asianmukaista järjestämistä myös sellaisilla pienemmillä paikkakunnilla, joissa pysäköinninvalvonta ei voi toimia voitollisesti sen enempää yksityisten yritysten kuin viranomaistenkaan toimesta. Tämä seikka – pysäköinninvalvonnan mahdollisimman suuri valtakunnallinen tehokkuus – puoltaisi vahvasti sitä, että pysäköinninvalvonta tulisi pitää yksinomaan viranomaisten monopolina. Miksi pitäisi sallia yksityisten yritysten kuoria kermat päältä isoissa kaupungeissa, ja sitten tyytyä heikompaan valvonnan tasoon syrjäseuduilla, kun vaihtoehtona olisi koko valtakunnan laajuinen tehokas pysäköinninvalvonta, joka silti kykenisi kattamaan omat toimintamenonsa valvonnan tuotoilla?

Pysäköinninvalvonnan kehittämiseksi oikeudenmukaisempaan ja tehokkaampaan suuntaan tulisi harkita pysäköintirikkomusten seuraamuksen määräämistä teon vakavuuden mukaan, siis eräänlaista ”rangaistusasteikkoa”. On vaikea perustella, miksi sallitun pysäköintiajan vähäisestä ylittämisestä pitäisi seurata samansuuruinen seuraamus kuin virhepysäköinnistä, joka estää tai vakavasti haittaa muiden autojen tai jalankulkijoiden liikkumista. Jos pysäköinninvalvontaa haluttaisiin kehittää tällaisella tavalla, lienee aika yksiselitteistä, että tämä edellyttäisi valvontatehtävien antamista tätä tehtävää varten perustetulle viranomaisorganisaatiolle.

Asioihin on siis erilaisia ratkaisumalleja, ja näiden ratkaisuiden etsiminen kuuluu yhteiskuntapoliittisen päätöksenteon piiriin. Yksityinen pysäköinninvalvonta on vain yksi ratkaisumalli tilanteeseen, mutta kuten edellä on esitetty, tuskin paras mahdollinen. Rangaistusvallan käyttäminen ja hallinnollisten seuraamusten asettaminen ovat julkisen vallankäytön ydinaluetta, ja tällaisen vallan valumiseen yksityisille tahoille on syytä suhtautua pidättyvästi. Paitsi että yksityinen pysäköinninvalvonta on vastoin perustuslakia, toiminnalle ei ole mitään todellista tarvetta. Tässä valossa on vaikea ymmärtää, miten Pauliine Koskelo voi nähdä yksityisen pysäköinninvalvonnan ainoana mahdollisena ratkaisuna tilanteeseen. On lisäksi huomattava, että nämä väitetyt ”pysäköintiongelmat” ovat monesti vahvasti liioiteltuja. Aivan valtaosassa maata pysäköinti sujuu täysin ongelmitta siitäkin huolimatta, että minkäänlaista valvontaa ei välttämättä ole.

Pauliine Koskelon tunkeutuminen lainsäätäjän tontille on verrattavissa siihen, että lainsäädäntö- tai toimeenpanovallan edustaja alkaisi neuvomaan tuomioistuimia, miten jokin yksittäinen asia pitäisi ratkaista. Tällainen olisi täysin sopimatonta. Toivottavasti jatkossa ylimpiin tuomarinvirkoihin löytyy henkilöitä, joiden harkintakyky on heidän tehtäviensä tasolla.

Lue myös:
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
KKO:n yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettuun tuomioon haetaan purkua

KKO:n yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettuun tuomioon haetaan purkua

Korkeimman oikeuden (KKO) maaliskuussa 2010 antamaan päätökseen haetaan tuomionpurkua. Tuomionpurkua hakee mieshenkilö joka voitti kiistan valvontayhtiötä vastaan käräjä- ja hovioikeudessa, mutta hävisi KKO:ssa. Purkuhakemuksen perusteena on annetun KKO:n päätöksen perustuslain vastaisuus.

Lue:
Parkkivalvonta kiista jatkuu, mies hakee purkua KKO:n tuomioon (Helsingin Sanomat)
Parkkisakoista purkuhakemus korkeimpaan oikeuteen (YLE)

Lue myös:
Pitääkö yksityinen pysäköintivalvonta maksu maksaa?
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin?
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös

Älä tankkaa 95E10 -bensiiniä!

95E10 -bensiinin toimivuudesta ja soveltuvuudesta autoihin liikkuu moninaisia väitteitä. Bensiinin sisältämän etanolin on kerrottu tiivistyvän vedeksi, laimentavan öljyä ja siten lisäävän moottorin kulumista ja vaurioitumisen riskiä. 95E10 -bensiinin väitetään aiheuttavan tehon häviämistä, lisäävän polttoaineen kulutusta, vaurioittavan moottorin tiivisteistä, aiheuttavan tyhjäkäyntiongelmia ja pienentävän ajoneuvon käyttöikää. Saksassa sekä BMW että Mercedes Benz ovat julkisesti epäilleet ja kritisoineet 95E10 -bensiinin käytettävyyttä. Saksassa vastustus on ollut erittäin suurta. Seitsemän kymmenestä autoilijasta kieltäytyy tankkaamasta 95E10 -bensiiniä. Saksalainen Frankfurter Allgemeine -lehti on kehottanut välttämään suomalaisen 95E10 -bensiinin tankkaamista.

Väitteitä on paljon. Uskottavuutta ei ole kenelläkään. Viranomaiset ja poliitikot ovat sitoutuneet 95E10 -bensiinin lanseeraukseen kuvitellun ilmastonmuutoksen pohjalta. He eivä tule kantaansa asiassa muuttamaan. Viranomaisten ja poliitikkojen sanaan on siis turha uskoa.

Bensiinin valmistajat kertovat 95E10 -bensiinin soveltuvan niihin autoihin joihin auton valmistajat tai maahantuojat ovat 95E10 -bensiinin ilmoittaneet sopivan. Autojen valmistajat ja maahantuojat kuitenkin empivät. Soveltuvuuslista joka kertoo 95E10 -bensiinin sopivuudesta automerkkeihin ja -malleihin muuttuu jatkuvasti. Edes ajoneuvon valmistajat ja maahantuojat eivät tiedä mitä vaurioita uusi bensiini voi moottorille mahdollisesti aiheuttaa. Käyttökokemuksia ei ole, joten kyse on tällä hetkellä puhtaasta arvailusta. Bensiinin valmistajat ovat epäilemättä tehneet 95E10 -bensiinistä määräysten mukaisia, mutta se ei taas anna mitään takeita siitä, ettei 95E10 -bensiini voisi pidemmällä aikavälillä vahingoittaa autoa.

Polttoaineen valmistajat, kuten Neste Oil, kertovat omaa vastuutaan pakoillen polttoaineen mahdollisesti aiheuttamien vaurioiden olevan maahantuojien tai valmistajien vastuulla, koska he ovat ilmoittaneet polttoaineen sopivan kyseisiin automalleihin. Teoriassa kyllä, käytännössä ei. Vastuu jää kuluttajalle, samoin näyttövelvollisuus vian syntymisestä. Tavallisella ihmisellä ei ole mitään konkreettisia mahdollisuuksia osoittaa autoonsa syntyneet vauriot 95E10 -bensiinin aiheuttamiksi. Autojen maahantuojan ja valmistajan vastuu on siis nolla. Kulut maksaa aina autoilija.

Auto on monelle yksityiselle ihmisille yksi suurimmista taloudellisista hankinnoista. Suomessa valtio ja politiikot ovat pitäneet huolen että ajoneuvon hankkiminen ja ylläpitäminen on kalleinta koko läntisessä Euroopassa. Jokaisen autoilijan taloudellisessa intressissä on suojella omaisuuttaan. Auto ei ole kertakäyttötavara jonka tilalle voi milloin tahansa hankkia uuden jos auto vain sattuu hajoamaan.

Jos on pienikin epäilys, että uusi 95E10 -bensiini voi vaurioittaa autoa, ei 95E10 -bensiiniä pidä tankata, vaikka se olisi kuinka ilmoitettu autoon sopivaksi. Suojele kalliilla hankkimaa omaisuuttasi. Älä tankkaa autoosi 95E10 –bensiiniä!

Lue myös:
Kuka vastaa 95E10 -bensiinin toimivuudesta?
Katevarauksen kirous

Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?

Vastaus on selkeä. Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei pidä maksaa.

Yksityinen pysäköinninvalvonta on eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten ja niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämistä. Kansanomaisemmin voi todeta, että kyseessä on virheellisestä pysäköinnistä rankaiseminen. Toiminta on merkittävää julkisen vallan käyttöä ja siten perustuslain 124§ mukaisesti ainoastaan viranomaisten toimivallassa. Yksityinen yritys saa siis periaatteessa valvoa pysäköintiä, mutta virheellisestä pysäköinnistä seuraamuksen määrääminen on perustuslain vastaista.

Maaliskuussa 2010 korkein oikeus (KKO) katsoi päätöksessään tilannetta ainoastaan sopimusoikeudellisesta näkökulmasta mitä voidaan pitää harvinaisen alkeellisena ja ainutlaatuisena virheenä Suomen korkeimmalta tuomioistuimelta.

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta yritettiin säädättää lakia tilanteen selkiinnyttämiseksi. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin helmikuussa 2011 antanut yksimielisen kannanoton jolla valiokunta on todennut yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädettäväksi tarkoitetun lain olevan perustuslain vastainen koska merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle – ei yksityiselle pysäköintiyhtiölle.

Oikeuskirjallisuus ja suuri enemmistö asiantuntevista oikeusoppineista ovat julkisesti samaa mieltä yksityisen pysäköinninvalvonnan lainvastaisuudesta. Joitakin eriäviä mielipiteitä on tullut toisarvoisilta laintulkitsijoilta.

Koska yksityinen pysäköinninvalvonta voidaan katsoa olevan perustuslain vastaista, voidaan korkeimman oikeuden päätös jättää omaan arvoonsa. Uuden oikeustapauksen myötä päätös tulisi suurimmalla todennäköisyydellä muuttumaan. Jos Suomessa osattaisiin alkeellisimmat oikeusvaltion periaatteet, korkein oikeus tajuaisi itse purkaa tekemänsä virheellisen tuomion.

Yksityistä pysäköinninvalvontamaksua ei tarvitse, ei pidä, eikä kuulu maksaa. Kyse voi autoilijan kannalta olla vaikka kansalaistottelemattomuudesta jos muut perustelut eivät tyydytä. Valvontayhtiöt tulevat vetoamaan korkeimman oikeuden päätökseen, uhkailemaan maksamatta jättäneitä ja viemään asioita perintäyhtiöille. Suomalaisen autoilijan tehtävä on pysyä lujana ja kiistää saatavan oikeellisuus perustuslain vastaisena. Perintäyhtiö ei voi jatkaa perintää mikäli saatava on kiistetty. Ainoa keino pysäköintiyhtiölle on luopua vaatimuksesta tai viedä asia oikeuteen. Pysäköintiyhtiöt kuitenkin aristavat uutta oikeuskäsittelyä, koska nyt valvonnasta säädettäväksi tarkoitetun lain kaatuessa perustuslaillisiin kysymyksiin uusi kierros oikeudessa johtaisi todennäköisesti aivan toiseen tulokseen. Uusi oikeuskäsittely olisikin autoilijoiden kannalta erinomainen vaihtoehto. Kenestä löytyisi seuraava rohkea nuori mies tai nainen joka ajaisi autoilijoiden yhteistä asiaa lainvastaista toimintaa harrastavia roskajoukkoja vastaan?

On ollut surullista, joskin monesti hilpeää huomata että yksityistä pysäköinninvalvontaa kannattavien liittoutumassa ei ole ymmärretty oleellisinta asiaa, sitä mistä oikeasti on kysymys. Kukaan ei koskaan ole vaatinut kenelläkään autoilijalle oikeutta pysäköidä mihin tahansa ilman seuraamusta. Kyse on siitä, kuka seuraamuksen voi määrätä. Jos sopimusoikeudellisin keinoin hyväksytään rangaistusluontoisten maksujen määrääminen, voidaan hyvin kysyä tarvitseeko pysäköintivirhe olla ainoa jossa voidaan vedota puhtaasti sopimusoikeuteen? Samalla tavoin mikä tahansa yksityinen taho, kuten kauppakeskus, voi aloittaa omistamallaan alueellaan rangaistusluonteisten maksujen määräämisen, esimerkiksi näpistyksestä. Rangaistusoikeuden käyttö ei koskaan ole puhtaasti sopimusoikeudellinen kysymys. Se on perustuslaissa määrätty oikeus joka on annettu vain viranomaiselle.

Hyvät kanssa-autoilijat. Nyt on aika ryhdistäytyä ja koota rivit yhteen.

Älkää maksako ainuttakaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua !

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin?
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Valtionsyyttäjän hätiköity ratkaisu ParkCom-jutussa
Parkkifarssi päätökseen - Kuluttajavirasto kriisissä
Sopimuksen syntymisestä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
Yksityiset pysäköinninvalvontamaksut ovat lain vastaisia
ParkCom Oy hovioikeudessa - valvontayhtiössä ei tunneta pysäköintilainsäädännön perusasioita
Yksityinen rankaiseminen

LUKIJAN ARTIKKELI: Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan

--- BREAKING NEWS ---

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on 18. helmikuuta antamassaan lausunnossa yksimielisesti esittänyt, että vireillä oleva pysäköinninvalvontaa koskeva lakiesitys hylättäisiin perustuslain vastaisena siltä osin, kun siinä oli tarkoitus säätää yksityisestä pysäköinninvalvonnasta.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä. Toimintaan liittyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen hallintotehtävän piirteitä ja käytännössä toiminta rinnastuu monin tavoin julkiseen pysäköinninvalvontaan. Perustuslakivaliokunta katsoo, kuten se on katsonut johdonmukaisesti useissa aikaisemmissakin lausunnoissaan, että hallinnollisten seuraamusten määräämiseen sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä. Myös oikeuskirjallisuudessa tästä asiasta vallitsee yksimielisyys.

Perustuslain 124 §:ssä kielletään merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien antaminen muulle kuin viranomaiselle. Lakiesitys yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on siten ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa. Laki voitaisiin säätää ainoastaan perustuslain muuttamiseen tarkoitetussa poikkeuslakimenettelyssä. Poikkeuslakien välttämisen periaatteen mukaisesti poikkeuslakimenettelyyn tulee kuitenkin turvautua vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa ja vain pakottavasta syystä. Yksityisen pysäköinninvalvonnan toteuttaminen ei perustuslakivaliokunnan mukaan ole sellainen poikkeuksellinen ja pakottava syy, jonka vuoksi Suomen perustuslakia olisi syytä ryhtyä muuttamaan.

Tämä eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotto osoittaa nyt kristallinkirkkaasti sen tosiasian, että korkein oikeus erehtyi karkeasti noin vuosi sitten hyväksyessään yksityisen pysäköinninvalvonnan puhtaasti sopimusoikeudellisena toimintana. Korkein oikeus totesi tuolloin, että ”periessään väitettyyn sopimukseen perustuvaa valvontamaksua kiinteistön omistaja tai haltija ei käytä lain mukaan viranomaiselle kuuluvaa toimivaltaa. Tässä tapauksessa ei siten ole kysymys julkisen vallan käytöstä, vaan ainoastaan siitä, onko yksityisten välille syntynyt pysäköintiä yksityisellä alueella koskeva sopimus ja onko sopimusta rikottu.”

Tuo korkeimman oikeuden perustelulausuma on ainutlaatuisen virheellinen juuri sen vuoksi, että siinä ilman minkäänlaisia sisällöllisiä perusteluita ohitettiin asian tarkastelu perustuslain ja laillisuusperiaatteen näkökulmasta, jotka edellyttävät, että seuraamusten on perustuttava lakiin. On surkuhupaisaa, että alemmat tuomioistuimet onnistuivat ratkaisemaan asian aivan oikein, mutta sitten korkein oikeus meni munaamaan itsensä antamalla asiassa tuomion, jonka perustelut ovat viimeistään nyt osoittautuneet täysin kestämättömiksi.

Heti korkeimman oikeuden tuomion jälkeen useat perustuslakiasiantuntijat ja valtiosääntöoppineet arvostelivatkin jyrkästi korkeimman oikeuden omaksumaa kantaa pitäen sitä perustuslain vastaisena. He olivat asiassa aivan oikeassa. Yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyy julkisen vallankäytön ulottuvuus. Kyseessä ei ole pelkästään sopimusoikeudellinen asia.

Luvaton pysäköinti yksityisellä alueella on säädetty rangaistavaksi tieliikennelaissa, maastoliikennelaissa tai pelastuslaissa ja siitä voidaan tuomita tai määrätä sakkorangaistus taikka pysäköintivirhemaksu. Ehtojen vastainen pysäköinti yksityisalueelle on siis lainrikkomus. Se ei ole rikkomus ainoastaan pysäköintialueen omistajaa tai haltijaa vastaan, vaan se on rikkomus ennen kaikkea yhteiskuntaa ja yhteiskunnan asettamaa sääntöjärjestelmää vastaan. Pysäköinnin valvonnassa on kyse lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä. On täysin selvää, että toimivaltaperuste tällaiseen toimintaan ei voi syntyä pelkästään sopimuksen perusteella, vaan sellainen voidaan luoda ainoastaan lainsäädäntötoimin ja silloinkin edellytetään perustuslain säätämisjärjestystä.

Älä maksa yksityistä pysäköinninvalvontamaksua!

Perustuslakivaliokunnan lausunto jättää yksityisen pysäköinninvalvonnan nyt hyvin erikoislaatuiseen tilaan. Valvontayritykset voinevat edelleen johtaa toimivaltaperusteensa korkeimman oikeuden tuomioista KKO:2010:23 katsoen, että kyseessä on puhtaasti sopimusoikeuteen perustuva toiminta. Valvontayrityksilläkin pitänee olla lupa luottaa korkeimman oikeuden vahvistamaan asiaintilaan. Toiminnan kieltäminen edellyttäisi nimenomaista lainsäädäntöaktia. Tällaista lainsäädäntöaktia, sen enempää kuin tilannetta selkiyttävää toiminnan sallivaa lakiakaan ei kuitenkaan ole ainakaan tällä vaalikaudella tulossa, koska hallitus ei ehdi valmistelemaan uutta pysäköinninvalvontaa koskevaa lakiesitystä. Lainsäädäntötoimin tilanteeseen ei siten ole tulossa nopeaa ratkaisua.

Valvontayhtiöiden kannalta tilanne on erittäin hankala. Nehän olivat odottaneet kuin kuuta nousevaa tätä perustuslakivaliokuntaan nyt tyssännyttä lakia, jossa oli tarkoitus säätää myös ajoneuvon omistajan tai haltijan ns. haltijavastuusta koskien yksityisten määräämiä pysäköinninvalvontamaksuja. Nythän valvontamaksun voi periä vain ajoneuvon pysäköineeltä kuljettajalta. Valvontayhtiöt eivät ole nostaneet uusia kanteita maksamisesta kieltäytyneitä autoilijoita vastaan, koska ne tietävät, että pelkkä ”en ajanut” -väite riittää kaatamaan velkomuskanteen, ellei valvontayhtiö pysty todistamaan, kuka auton on pysäköinyt.

Autoilijan kannalta tilanne on nyt se, että valtakunnan ylin ja auktoritatiivisin perustuslain tulkitsija on lausunut, että yksityinen pysäköinninvalvonta, jossa määrätään seuraamuksia virheellisestä pysäköinnistä, on perustuslain vastaista toimintaa. Tällä perusteella autoilija voisi kiistää maksuvelvollisuutensa ja jättää asetetun valvontamaksun maksamatta. Jos valvontayhtiö haastaisi autoilijan oikeuteen, voisi hän puolustautua perustuslaivaliokunnan kannanottoon vedoten.

Tuomioistuin joutuisi harkitsemaan uudelleen kysymyksen yksityisen pysäköinninvalvonnan laillisuudesta. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä pitäisi alempien tuomioistuinten samanlaisissa tilanteissa lähtökohtaisesti noudattaa, mutta sitovaa vaikutusta alempiin oikeusasteisiin tai edes korkeimpaan oikeuteen itseensä nähden niillä ei ole. Tuomioistuin voi perustellusta syystä ratkaista eteensä tulevan jutun myös vastoin KKO:n aiempaa ennakkopäätöstä.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta tulkitsee perustuslakia tosiasiallisesti varsin sitovasti myös suhteessa tuomioistuimiin. Tuomioistuimen ei pitäisi heppoisin perustein poiketa perustuslakivaliokunnan omaksumasta kannasta, vaikka sillä ei mitään muodollista, tuomioistuimia sitovaa vaikutusta olekaan. Jos nyt uusi yksityisen pysäköinninvalvontamaksun velkomusta koskeva asia menisi tuomioistuimeen, juttu saatettaisiin ratkaista tämän perustuslakivaliokunnan kannanoton myötä autoilijan kannalta myönteisesti, siis hyläten valvontamaksun velkomusta koskeva kanne perustuslain vastaisena.

Kukaan ei tietenkään voi varmasti sanoa etukäteen, miten tuomioistuin tulisi eteensä saamansa valvontamaksun velkomusasian ratkaisemaan, mutta valvontayhtiöiden kannalta kanteen nostaminen tuomioistuimessa olisi nyt erittäin riskialtis toimenpide. Jos valvontayhtiö häviäisi, koko toiminnalta putoaisi pohja pois. Siksi olisikin parasta, että kukaan ei enää maksaisi ensimmäistäkään yksityistä pysäköinninvalvontamaksua. Näin valvontayhtiöt pakotettaisiin ryhtymään oikeudellisiin toimiin asiassa ja nyt uudelleen aktualisoituneeseen valvontamaksujen maksuvelvollisuutta koskevaan kysymykseen saataisiin mahdollisimman nopeasti selvyys. Ikävää asiassa on vain se, että kun Kuluttajavirasto on osoittanut täydellisen kyvyttömyytensä hoitaa tätä asiaa kuluttajakollektiivin puolesta keskittyessään ensisijaisesti lain rajamailla toimivien yrittäjien edun valvomiseen, oikeudenkäynnin vaiva ja siitä seuraava kuluriski jäisivät jälleen jonkun satunnaisesti valikoituvan yksityisen kansalaisen vastuulle.

Yksityiselle pysäköinninvalvontayritykselle ParkCom Oy:lle korkeimmassa oikeudessa hävinneen yksityishenkilön tulisi nyt pikaisesti hakea korkeimmalta oikeudelta tuomion purkua sillä perusteella, että tuomio on perustunut ilmeisen väärään lain soveltamiseen. Näin juttu saataisiin nopealla aikataululla korkeimman oikeuden uudelleen harkittavaksi. Tuomion purkua koskeva asia käsiteltäisiin korkeimmassa oikeudessa plenumissa eli täysistunnossa ja asiaa ratkaistaessa olisi otettava huomioon perustuslakivaliokunnan yksimielinen kannanotto. Lopputulos voisi hyvinkin olla se, että korkein oikeus purkaisi tuomion KKO:2010:23, jolloin yksityinen pysäköinninvalvonta muuttuisi kertalaakista lain vastaiseksi toiminnaksi.

Lopuksi on vielä korostettava sitä, että koko yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa keskustelussa ei ole missään tapauksessa kyse siitä, että autoilijoiden pitäisi saada pysäköidä miten haluavat ja väärinpysäköimisen pitäisi voida tapahtua seuraamuksitta, vaikka yksityisen sakotuksen puolustajat asiallisten argumenttien loppuessa pyrkivätkin toistuvasti tällaisilla täysin ala-arvoisilla heitoilla omaa näkökantaansa korostamaan. Asiassa on kyse vain ja ainoastaan siitä, kuka saa lain mukaan valvoa pysäköintiä koskevien sääntöjen noudattamista ja asettaa pysäköintivirheistä seuraamuksia.

Yksityisen alueen omistajalla tai haltijalla on oikeus asettaa haluamiaan ehtoja pysäköinnille. Näiden ehtojen rikkominen on väärin, ja siitä pitää koitua ehtojen rikkojalle seuraamus. Tämän seuraamuksen asettaa kuitenkin vain julkisyhteisön palveluksessa oleva virkamies, virkavastuulla ja laissa nimenomaisesti säädetyn toimivaltaperusteen nojalla. Vain tällä tavalla voidaan varmistaa valvonnan oikeudenmukaisuus ja valvonnan kohteen oikeusturva. Näin toimitaan myös mm. joukkoliikenteen matkalippujen valvonnassa, vaikka matkustus perustuukin yksityisoikeudellisiin sopimuksiin. Miksi juuri pysäköinti olisi sellainen asia, jonka valvonnassa pitäisi poiketa laillisuusperiaatteesta, kun tällaista poikkeusta ei tunneta millään muullakaan alalla?

Tehokas, tuloksellinen ja oikeudenmukainen pysäköinninvalvonta on aivan varmasti mahdollista toteuttaa viranomaistyönä siten, että valvonnan kustannukset saadaan katettua pysäköintivirhemaksuilla ja rahaa jää vielä ylikin muihin yhteiseksi hyväksi koituviin tarkoituksiin. Yksityistä pysäköinninvalvontaa ei oikeasti tarvita yhtään mihinkään. Alalle helpon rahan perässä tulleet opportunistiset yrittäjät ovat toiminnallaan ihan itse osoittaneet, mitä tapahtuu, kun ahneuteen taipuva saa itse ratkaista, milloin pysäköinti on ollut ehtojen mukaista ja milloin ei. Esimerkkejä härskistä rahastamisesta ja suoranaisista väärinkäytöksistä löytyy vaikka millä mitalla.

Väärin pysäköinti ei ole sellainen ongelma, jonka ratkaisuna pitäisi siirtyä yksityisten valvontayritysten harjoittamaan täyteen anarkismiin, jossa ihmisiä aggressiivisilla perintätoimilla ja uhkailemalla painostetaan maksamaan myös täysin aiheettomia maksuja. Monet ihmiset haluavat välttää viimeiseen asti oikeudenkäyntiin joutumista, ja kun oikeaa tietoa asioista ei ole saatavilla, aiheettomiakin maksuja maksetaan ”varmuuden vuoksi” vain asiasta eroon pääsemiseksi.

Keinot pysäköintiongelmiin löytyvät julkisen valvonnan tehostamisesta sekä porrastetusta sanktiojärjestelmästä, joissa seuraamuksen suuruus on oikeassa suhteessa teon vakavuuteen. Törkeistä väärinpysäköinneistä pitäisi siis määrätä tuntuva seuraamus, pikkuvirheistä ja -unohduksista vähäisempi. On selvää, että pysäköinninvalvonnan kehittäminen tähän ainoaan järkevään suuntaan edellyttää sitä, että valvonnan suorittaa ja seuraamuksesta päättää virkavastuulla toimiva, tehtävään koulutettu virkamies, eikä helpon rahan perässä juokseva, pysäköintiä koskevasta lainsäädännöstä mitään ymmärtämätön ulosottotaustainen sarjayrittäjä.

Lue myös:
LUKIJAN ARTIKKELI: Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin?

--- BREAKING NEWS ---

Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi

Pikavippi on mahdollista ottaa minimaalisin kustannuksin, melkein ilmaiseksi, jos käyttää lakisääteistä etämyyntiin sovellettavaa 14 päivän peruutusoikeuttaan. Tämä kuluttajan lakisääteinen mahdollisuus on tietoinen riski pikavippiyrityksissä joka realisoituu harvoin. Tämä johtuu siitä, että kuluttajat eivät ole tietoisia oikeuksistaan. Jos pikavippiyritys tarjoaa luottoa jonka kuluttaja saa käyttöönsä peruuttamisaikana, elinkeinoharjoittaja kantaa riskin. Pikavippien osalta kysehän on nimenomaan luotoista jotka asiakas saa käyttöönsä heti.

Kuluttajansuojalain 7 luku 20§ mukaisesti pikavipeissä on kyse etämyynnistä, jolloin kuluttajalla on oikeus peruuttaa luottosopimus 14 päivän kuluessa. Kulutusluottojen etämyyntisäännökset ovat kuluttajan hyväksi pakottavia. Pikavippiyritys ei voi ohittaa tai mitätöidä peruutusoikeutta sopimusehdoin. Peruutusoikeus tulisi olla mainittu myös luottosopimuksen ehdoissa. Kuluttajan peruuttaessa luottosopimuksen hänen on palautettava rahat 30 päivän sisällä. Pikavippiyhtiöllä on oikeus vaatia sopimuksen peruuttavalta kuluttajalta laina-ajalta todellinen vuosikorko. Todellista vuosikorkoa ei voi kuitenkaan periä mikäli pikavippiyritys ei ole ilmoittanut asiasta etukäteen, tai jos pikavippiyritys on aloittanut sopimuksen täyttämisen ilman kuluttajan nimenomaista pyyntöä.

Luottosopimuksen voi perua haluamallaan tavalla. Pikavippiyritys ei voi asettaa peruuttamiselle erityisiä vaatimuksia. Kuluttajan ei tarvitse kertoa syytä tai perustella päätöstään. Oikeusturvan kannalta on tietysti suositeltavaa että peruuttamisen pystyy todistamaan jälkikäteen. Jos peruuttaminen tehdään postitse, kuluttajansuojalain mukainen vastuu sopimuksen peruuttamista koskevan ilmoituksen perille tulosta on vastaanottajalla (kuluttajansuojalaki 12 luku 1c§). Peruuttamisilmoitus katsotaan saapuneen vastaanottajalle seitsemäntenä päivänä lähettämisestä. Jos peruutus tehdään sähköisesti, peruutusilmoitus katsotaan saapuneen vastaanottajalle lähetyspäivänä.

Käytännön esimerkki "ilmaisesta" pikavipistä

Harkitse ensin tarvitsetko todella pikavippiä. Onko pikavipillä katettava meno todella välttämätön ja olisiko mahdollista rahoittaa meno muilla keinoin. Jos kuitenkin katsot tarvitsevasi pikavippiä, siitä ei kannata maksaa kiskontaa lähentelevää korkoa ja kuluja. Katso esimerkki kuinka otat pikavipin minimaalisin kustannuksin - käytännössä ilmaiseksi!

1. Tarkista lainaehdosta peruutusoikeus. Sinulla on peruutusoikeus vaikka siitä ei erikseen olisi luottosopimuksen ehdoissa kerrottu.

Esimerkiksi Credit24 lainaehdoissa ei mainita koronmaksuvelvollisuutta pääomalle peruuttamisoikeutta käytettäessä. Ferratum:n lainaehdoissa mainitaan ainoastaan koron (ei todellisen vuosikoron) maksuvelvollisuus. Risicumin lainaehdoissa todellinen vuosikorko peritään alle 200 euron luotoissa, muissa tapauksissa normaali korko.

2. Tee nettipalvelun kautta pikavippihakemus. Valitse lainasummaksi esimerkiksi 400 euroa.

3. Valitse maksuajaksi 30 päivää.

Saat hyväksyttäväksi luottosopimuksen jonka mukaan 30 päivän kuluttua eräpäivänä sinun on maksettava takaisin 481 euroa. Takaisin maksettava summa koostuu lainaamastasi pääomasta 400 euroa, korosta sekä luoton kuluista. Luoton korko on esimerkkitapauksessa 33% eli yhteensä 11 euroa ja loput 70 euroa luoton muita kuluja. Todellinen vuosikorko on 243%.

4. Peru luottosopimus seitsemäntenä päivänä luoton saamisesta.

Muista että luottosopimus pitää perua 14 päivän sisällä. Ilmoita perumisesta kirjallisesti tai sähköpostilla asiakaspalveluun. Ilmoita peruutusilmoituksessa käyttäväsi "kuluttajansuojalain 7 luku 20§" -mukaista oikeutta perua luottosopimus 14 päivän sisällä. Pyydä tiedot takaisinmaksua varten.

5. Pikavippiyrityksen asiakaspalvelun pitäisi toimittaa sinulle luoton takaisin maksuun tarvittavat maksutiedot.

Yleensä pikavippiyritys edellyttää luoton palauttamista heti. Sinulla on kuitenkin 30 päivää aikaa. Ilmoita että palautat pikavipin takaisin 20 päivän kuluttua. Pyydä asiakaspalvelua laskemaan korko kyseiselle eräpäivälle mikäli et osaa laske sitä itse.

6. Kahdenkymmenen päivän kuluttua, maksa takaisin lainan pääoman 400 euroa ja kertyneet korot 9,90 euroa. Esimerkkitapauksessa yhteensä 409,90 euroa.

Edellä kuvatulla menettelyllä saat 400 euron lainan 27 päiväksi 9,90 euron kustannuksin, sen sijaan että olisit maksanut luottosopimuksen mukaiset 81 euron kustannukset.

Mikäli pikavippiyritys ei ole luottosopimuksen peruuttamistapauksessa ilmoittanut etukäteen perivänsä korkoa lainkaan, maksat takaisin 27 päivän päästä pelkän lainan pääoman 400 euroa ilman korkoja.

Testattu käytännössä

Blogi on testauttanut menettelyn kahdessa pikavippiyrityksessä tammikuussa 2011. Saatujen tietojen perusteella oli positiivista huomata, että kummassakin tapauksessa lainan peruutus onnistui ilman ongelmia ja lainan kulut jäivät murto-osaan luottosopimuksen mukaisista kuluista.

Lue
Kuluttajavirasto - Säännöt kulutusluottojen etämyynnissä

Lue myös:
Pikavippi on parempi jättää maksamatta

Sikainfluenssarokotteella yhteys narkolapsiaan

Sikainfluenssarokotteella ja lasten parantumattomalla narkolepsialla on syy-yhteys. THL:n arvion mukaan sikainfluenssarokote yhdeksänkertaisti lasten ja nuorten mahdollisuuden sairastua elinikäiseen narkolepsiaan.

Sikainfluenssarokotetta vastustettiin laajasti sen testaamattomuuden ja tarpeettomuuden takia. Viranomaisten mielivaltainen painostus ja ihmisten naiivi lapsenuskoisuus viranomaisten hyviin tarkoitusperiin ajoi kansalaiset ottamaan poikkeuksellisen suurella todennäköisyydellä vaaralliseksi luokitellun rokotteen itselleen ja lapsilleen. Monissa muissa Euroopan valtioissa sikainfluenssarokotteen antamista rajoitettiin raskaana oleville naisille sekä lapsille. Suomessa viranomaiset vakuuttivat testaamattoman rokotteen olevan turvallinen, koska mitään erityisen vakavia haittavaikutuksia ei oltu raportoitu. Nyt on. Viranomaisten toiminnassa raha ohittaa aina yksilön oikeudet ja ihmisarvon. THL sai samaan aikaan miljoonia euroja tutkimustukea samalta lääkeyritykseltä, joka valittiin suomen sikainfluenssarokotteen toimittajaksi. Suomalaislasten terveys ei merkinnyt mitään kun näitä miljoonia jaettiin THL:n sisällä.

Viranomaisten ministeriä myöten on otettava vastuu yli 50 lapsen elämän tuhoamisesta. Välinpitämättömyys kansalaisten terveydestä on ollut niin käsin kosketeltavan ylimielistä, että vastinetta saa hakea jopa natsisaksan hirmuteoista keskitysleireillä. Pekka Puskan johtama propaganda organisaatio on tullut tiensä päähän - ainakin Pekka Puskan johtamana. Pekka Puskan itsekeskeisyys ja pätemisen tarve on ollut ilmeinen jo 70-luvulla aloitetun Pohjois-Karjala projektin tiimoilta. Pekka Puskan virheelliset terveysopit alkoholin totaalisesta haitallisuudesta, kolesterolista ja terveysrasvojen vaikutuksista eivät kuitenkaan vedä vertoja THL:n uusimmalle saavutukselle ja täydelliselle virhearviolle sikainfluenssarokotteesta.

Jos THL:n johtaja Pekka Puska, rokotejohtaja Terhi Kilpi ja ministeri Paula Risikko luulevat tällaisten virheiden jälkeen olevansa vielä kyvykkäitä hoitamaan tehtäviänsä, he eivät voisi pahemmin olla väärässä. Heidän jatkaminen tehtävissään olisi väkivaltainen läimäys sairastuneiden lasten kasvoille.

Pekka Puskan, Terhi Kilven ja Paula Risikon on erottava tai heidät on erotettava tehtävistään välittömästi.

Uutisia 01.02.2011:
Sikainfluenssarokote yhdeksänkertaisti narkolepsiariskin (Iltalehti)
Sikainfluenssarokote sairastutti lapset (HS)
Yhdeksänkertainen narkolepsiariski (Iltasanomat)

Lue myös:
Sikainfluenssa
Sikainfluenssa, osa 2 - Rokote on terveysriski
Sikainfluenssarokote on hengenvaarallinen
Suomessa lapset arveluttaviin lääketieteellisiin tutkimuksiin ilman vanhempien lupaa
Olen pahoillani että luin artikkelisi liian myöhään ...
Kolesteroli on elämistä varten
Medikalisaatio