Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneillä uhkailu on pelkkää bluffia

Turun Sanomat on selvittänyt yhdeksän pysäköinninvalvontaa harjoittavan yrityksen vireillä olevat tai käsitellyt velkomusasiat Turun, Helsingin, Tampereen ja Oulun käräjäoikeuksissa. Selvityksessä ilmeni, että tällaisia ei ollut. Pysäköinninvalvontayritykset eivät siis ole perineet maksamattomia valvontamaksusaataviaan oikeusteitse siitä huolimatta, että yritysten kotisivuilla ja maksukehotuskirjeissä maksun laiminlyöviä uhkaillaan oikeustoimilla sekä maksuhäiriömerkinnällä luottotietorekisteriin, jollainen ei ole mahdollinen ilman maksuvelvollisuuden vahvistavaa tuomioistuimen päätöstä.

Jutussa haastateltu Q-Parkin (entinen ParkCom Oy) toimitusjohtaja Juha Sirelius kiistää, että käräjiä välteltäisiin juttujen häviämisen pelossa. ”Me emme ole halunneet viedä prosessia vielä tähän vaiheeseen, koska yhteiskunta ei ole ollut vastaanottavainen”. Valvontayhtiöiden oman ilmoituksen mukaan valvontamaksuista jää maksamatta 10–20 prosenttia.

On hienoa, että Q-Park kantaa tällä tavoin yhteiskuntavastuutaan ja välttelee omaksi vahingokseen oikeudenkäyntejä sen vuoksi, että yhteiskunta ei ole tällaiseen vielä valmis! Tämähän on lähes yhtä pyyteetöntä uhrautumista yksityisen voittoa tavoittelevan yrityksen taholta kuin velkomuskanteiden laajamittaisesta nostamisesta pidättyminen vuonna 2007, joka johtui ainoastaan yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavien yritysten halusta välttää alioikeuksien työmäärän lisääntymistä. Näin ainakin, jos kansanedustaja Sampsa Katajan kirjalliseen kysymykseen KK 339/2007 vp on uskominen. Voisikohan jossain esittää Q-Parkille jonkinlaisen tunnustuksen myöntämistä valtiovallan taholta näinkin pyyteettömästä ja uhrautuvasta yhteiskunnan kokonaisedun tavoittelusta yrityksen oman edun kustannuksella?

Vakavasti ottaen, olisi naiivia uskoa tällaisiin selityksiin. Mikään voittoa tavoitteleva yritys ei luovu vapaaehtoisesti 10-20 prosentista saataviaan, jos maksujen peruste on väitetyllä tavalla muka selvä. Lisäksi maksamatta jäävien valvontamaksujen todellinen osuus ja yritysten tämän vuoksi menettämät tulot ovat todennäköisesti huomattavasti valvontayhtiöiden omaa ilmoitusta suuremmat.

Tosiasia on se, että parkkisakkofirmat välttelevät oikeudenkäyntejä yksinkertaisesti sen vuoksi, että uuden oikeudenkäynnin lopputulos on hyvin epävarma. Ne eivät halua luopua korkeimman oikeuden viimevuotisesta päätöksestä saamastaan pelotteesta. On parempi, että edes osa maksaa, kuin ottaa uuden oikeudenkäynnin myötä riski koko toiminnan loppumisesta.

Vaikka korkein oikeus hylkäsikin kesäkuussa yksityisestä pysäköinninvalvonnasta antamansa tuomion purkamista koskeneen hakemuksen, se ei tarkoita, että uudessa oikeudenkäynnissä välttämättä päädyttäisiin samanlaiseen lopputulokseen. Kuten rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen toteaa Helsingin Sanomissa 28.6.2011 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, lainvoimaisen tuomion purkamiselle on tarkoituksellisesti säädetty korkea kynnys. ”KKO katsoi, että kysymys valvontamaksun laillisuudesta on ollut oikeudellisesti tulkinnanvarainen ja asiassa on ollut perusteltu mahdollisuus päätyä toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin. Siten tuomio ei ole KKO:n mielestä perustunut ilmeisesti eli selvästi väärään lain soveltamiseen. Purkuhakemuksen hylkääminen tällä perusteella ei kuitenkaan tarkoita sen vahvistamista, että purettavaksi haettu tuomio on ollut ehdottomasti oikea. On täysin mahdollista, että tuomioistuimet, jopa KKO itse, päätyvät uusissa vastaavanlaisissa tapauksissa päinvastaiseen ratkaisuun kuin KKO vuonna 2010. Kysymys yksityisten pysäköinninvalvontamaksujen laillisuudesta on siten edelleen vailla lopullista ratkaisua.”

Yksityisen pysäköinninvalvontamaksun laillisuus on siis edelleenkin hyvin epäselvä. Koko pysäköinninvalvontabisnes tukeutuu toiminnassaan yhteen ainoaan, täpärimmällä mahdollisella äänestyspäätöksellä syntyneeseen korkeimman oikeuden ratkaisuun, jonka perustelut ovat erittäin alttiita kritiikille.

Tämän päätöksen jälkeen yksityistä pysäköinninvalvontaa koskenut lakiesitys on jouduttu hylkäämään eduskunnan perustuslakivaliokunnan todettua lakiesityksen perustuslain vastaiseksi. Ylen uutisissa haastateltu oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on ilmoittanut, että oikeusministeriö aloittaa uuden pysäköinninvalvontaa säätelevän lain valmistelun ja lainvalmistelussa tullaan noudattamaan perustuslakivaliokunnan kantaa. Uusi laki tulee siten todennäköisesti kaventamaan yksityisten pysäköinninvalvontayritysten oikeuksia, tai jopa poistamaan ne kokonaan. Jos uusi yksityisen pysäköinninvalvontamaksun velkomusta koskeva riita-asia vietäisiin nyt oikeuteen, ei näissä oloissa olisi siis mitenkään varmaa tai edes todennäköistä, että alioikeus tulisi seuraamaan asiassa KKO:n viimevuotista, virheelliseksi osoittautunutta ratkaisua.

Näiden seikkojen lisäksi parkkisakkofirmat ovat täysin tietoisia myös siitä, että kanteen voittaminen edellyttäisi niiltä väärin pysäköidyn ajoneuvon kuljettajan toteennäyttämistä. Mitään käännettyä todistustaakkaa ei tässä yhteydessä valvontayritysten sitkeistä väitteistä huolimatta sovelleta, eikä ajoneuvon rekisteriin merkityllä omistajalla ole minkäänlaista velvollisuutta osallistua ajoneuvon väärin pysäköineen kuljettajan selvittämiseen tai edes reagoida valvontayhtiön tätä asiaa koskeviin tiedusteluihin.

On ymmärrettävää, että näitä asioita ei sakkofirmojen taholta haluta saattaa uuden, väistämättä paljon julkisuutta saavan oikeudenkäynnin myötä yhtään laajemmalti suuren yleisön tietoisuuteen, kuin ne nyt jo ovat. Valvontayhtiöt ovat katsoneet kannattavammaksi katteettoman uhkailun (väitetään maksamattomuuden johtavan oikeustoimiin), vääristelyn (väitetään korkeimman oikeuden päätöksellä olevan sellaisia merkityksiä tai vaikutuksia, joita sillä ei oikeasti ole) sekä suoranaisen valehtelun (todistustaakan kääntyminen; velvollisuus suorittaa maksu sen riitauttamisesta huolimatta; uhkailu maksuhäiriömerkinnällä tilanteissa, joissa lain mukaan sellaista ei voi seurata). Aina löytyy niitä, joihin tällainen tehoaa.

Jokaiselle asiaa seuranneelle on tietenkin ollut jo pitkään selvää, että uusia velkomuskanteita ei ole nostettu eikä nosteta. On kuitenkin hyvä, että asiaa tuodaan tiedotusvälineiden kautta esille niillekin, jotka eivät näiden rahastusfirmojen todellista olemusta tunne ja jotka tietämättömyyttään vielä maksavat näitä maksuja.

Yksityinen pysäköinninvalvontamaksu on täysin vapaaehtoinen maksu. Sellaisen pyytäminen ei ole laitonta, mutta jos pyydetyn maksun jättää suorittamatta, mitään seuraamuksiakaan ei tule. Kunniallinen ja valveutunut kansalainen, joka ei halua tukea pääasiassa rikollisten pyörittämää perustuslain vastaista hämäräbisnestä, jolla ei ole mitään tekemistä pysäköinnin sujuvuuden tai todellisten pysäköintiongelmien kanssa, ei tällaista maksua maksa ennen kuin tuomioistuin niin määrää. Kuten Turun Sanomien selvityskin osoittaa, sellaisesta ei kuitenkaan ole pelkoa.
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneillä uhkailu on pelkkää bluffia.

Lue:
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottamasti perusteltu

Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana

Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on jälleen lämmennyt kun arvostettu rikosoikeuden professori Matti Tolvanen kertoi YLE:n uutisessa ettei hän itse maksaisi yksityisiä pysäköintivirhemaksuja. Samalla linjalla ovat myös tavalliset kansalaiset, sillä yhä suurempi osa, jopa 40%-60%, jättää perustuslainvastaisen valvontamaksun maksamatta. Tällä hetkellä yksityisten parkkisakkojen maksamatta jättämisestä ei ole käytännön seurauksia, koska oikeudellisesti äärimmäisen epäselvässä tilanteessa yksikään yksityinen pysäköintivalvontayhtiö ei halua viedä valvontamaksun perintää oikeuteen asti.

Yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitettua julkisen hallintotehtävän piirteitä. Perustuslakivaliokunta katsoi että hallinnollisten seuraamusten määräämiseen sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä. Yksityinen pysäköinninvalvonta on siis perustuslain vastaista. Yksityisen pysäköintivirhemaksun välttää käytännössä kiistämällä yksiselitteisesti ja järjestelmällisesti olleensa ajoneuvon kuljettaja. Ajoneuvon haltijat ja omistajat eivät ole mahdollisesti syntyneen sopimuksen osapuolia, eivätkä siten millään tavoin velvollisia selvittämään ajoneuvon kuljettajaa pysäköintivalvontayhtiölle tai vielä vähemmän maksamaan määrättyä maksua. Näyttövastuu kuljettajasta on valvontayhtiöllä. ParkCom -oikeudenkäynnissä oikeusasteet totesivat yksiselitteisesti, että vaikka näytön hankkiminen ajoneuvon pysäköineestä kuljettajasta on valvontayhtiölle hankalaa ja liiketaloudellisesti kannattamatonta, tämä kantajan vaikeus ei kuitenkaan oikeuta poikkeamista normaalista todistusoikeudellisesta säännöstä, jonka mukaan sopimukseen vetoavan on näytettävä toteen sekä sopimusrikkomus että luonnollisesti myös sopimuskumppaninsa. Yksityistä pysäköintivirhemaksua ei siis kannata maksaa.

Perustuslakivaliokunta totesi aikaisemmin ettei yksityisillä yhtiöillä ole sakotusoikeutta. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on samalla kannalla kuin perustuslakivaliokunta. Oikeusministeri toteaan 18.8.2011 YLE:n haastattelussa, että epäselvä tilanne ei voi jatkua kauaa. Oikeusministeri pitää perustuslakivaliokunnan kantaa merkittävänä koska perustuslakivaliokunta on se elin Suomessa joka tulkitsee peruslakia. Uusi pysäköinninvalvonnasta säädettävä laki todennäköisesti lopettaa yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden sakotustoiminnan.

Muutamissa oikeusoppineiden blogikirjoituksissa on nähtävillä eriskummallista perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan ihannointia. Näihin mielipiteisiin kannattaa kuitenkin suhtautua hyvin varovasti sillä kyseisten henkilöiden esittämät tulkinnat yksityisen pysäköinninvalvonnan juridisista näkökulmista eivät edusta yleistä käsitystä oikeudellisesta reaalimaailmasta, vaan käytännössä kiertävät lain ja oikeuskäytännön tulkintaa hyvinkin vastenmielisen vääristelevästi. Yksityisen pysäköinninvalvonnan fanaattinen palvonta ei kuitenkaan oikeuta antamaan ihmisille virheellistä tietoa heidän oikeuksistaan. Se ei ole kenenkään kannalta oikeus ja kohtuus.

Osallistu keskusteluun: Yksityisessä pysäköininvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika

Lue myös:
Parkkifirmat saattavat menettää sakotusoikeutensa
Yksityinen parkkisakotus on kaaoksessa
Rikosoikeuden professori ei maksaisi yksityisiä parkkisakkoja
Parkkifirmojen toiminta villiä ja sekavaa
Parkkifirmat väistävät oikeussalia
Perustuslakivaliokunta ei hyväksy yksityistä pysäköinninvalvontaa

LUKIJAN ARTIKKELI: Pikavipeistä vihdoin eroon

Haluan kiittää erinomaisesta artikkelista ”Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi”.

Olen ollut vuosia pikavippi yritysten uhri. Epäilemättä omaa syytäni kun en ole osannut hoitaa raha-asioita oikein. Syitä on monia, enkä halua niitä nyt eritellä. Pahimmassa vaiheessa minulla oli toista kymmentä pikavippiä päällekkäin. Kaikki tulot menivät pikavippien ja niistä perittyjen, oikeasti koronkiskontaa, lähentelevien kulujen maksuun. Pidän tätä koronkiskontana siksi, koska pikavippiyritysten toiminta perustuu puhtaasti hädässä olevien ihmisten riistämiseen. Ne jotka saavat kohtuullisen luoton pankista, eivät tarvitse pikavippiyrityksiä. Pikavippiyritykset ovat muutoinkin pääosin entisten rikollisten ja hämärämiesten yrityksiä joiden businesstaito ei ole riittänyt muuhun luovaan kuin yksittäisten kuluttajien ja erityisesti nuorten riistämiseen helpon rahan toivossa.

Minulla pikavippini kulut olivat helposti 300-400 euroa kuukaudessa. Siis pelkät kulut! Tämän lisäksi tietysti lainapääoma piti maksaa takaisin kuukausittain. Jouduin ottamaan lainaa maksaakseni entiset lainat ja kuukausi kuukaudelta yhä vähemmän jäi elämiseen. Sitten julkaisit artikkelisi ”Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi” ja tajusin että voisin viimein päästä irti tästä velkakurimuksesta jos voisin säästää nuo 300-400 euron kuukausikulut käyttämällä oikeuttani perua lainasopimus ja maksaa pääoma takaisin pelkällä peruskorolla tai jopa ilmaiseksi, kuten artikkelissasi neuvoit.

Käytännössä kaikki pikavippiyritykset suostuivat lainan perumiseen lopulta. Muutama yritys vaati pääoman palauttamista heti seuraavana päivänä. Eräs yritys kieltäytyi ensin lainan peruuttamisesta kokonaan. Kummassakin tapauksessa lähetin linkin artikkeliisi ja asia eteni tämän jälkeen. Otin useita pikavippejä 30 päivän ajaksi tarkoituksena perua lainasopimus heti 14 päivän sisällä. Venytin lainan palauttamista aina seuraavaan palkkapäivään. Sain maksettua vanhoja lainoja pois ja koska minun ei tarvinnut maksaa jättimäisiä kuluja takaisin, säästin kuukaudessa tuon 300-400 euroa lisälyhennyksiin. Aikamoinen pyöritys pitkään, mutta nyt viiden kuukauden jälkeen olen loppusuoralla. Kun seuraava palkka tulee, maksan viimeiset 3 pikavippiä pois. Joudun niiden maksuun ottamaan vielä yhden pikavipin kuukaudeksi, jonka tietysti perun, säästän korkeat kulut, maksan sen takaisin sitä seuraavasta palkasta ja olen vapaa pikavipeistä!

Kiitos.

Lue myös:
Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi

Vihapuhetta

Norjan traagisten tapahtumien jälkeen suomalaiset poliitikot ovat jälleen nostaneet esiin netin keskustelupalstoilla esiintyvät vihapuheet. Erkki Tuomioja on vaatinut järjestelmää jossa jokainen kirjoittaja esiintyy omalla nimellään. Samalla kannalla on vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, jonka mielestä myös lievemmistä vihapuheista on rangaistava. Ympäristöministeri Ville Niinistö pauhaa samoilla linjoilla ja syyttää perussuomalaisia ja Timo Soinia vihapuheiden hyväksymisestä. Samalla linjalla kirkuvat Paavo Arhinmäki ja Mikael Jungner.

Kuinka yksinkertaisia nämä poliitikot ovat? Pitäisikö heidän joskus tehdä oikeata työtä päästääkseen edes alkeellisimmalle realiteetin tasolle? Kaikki nämä vaatimukset ovat poliittista kalastelua. Kukaan heistä ei määrittele mikä pitäisi tulkita vihapuheeksi. Virallinen media paasaa samasta aiheesta ja isoilla otsikoilla vaaditaan vihapuheiden kieltämistä. Täytyy ihmetellä kuinka helposti median itsekriittisyys katoaa ja toimitaan avoimesti poliitikkojen äänitorvena.

Tietääkö kukaan mikä on vihapuhetta? Miten määritellään vihapuhe? Kuka päättä mikä on vihapuhetta? Mietitäänpä asiaa hetki tavallisten suomalaisten ihmisten oikeuksien kannalta. Niiden ihmisten jotka haluavat ilmaista mielipiteensä. Niiden ihmisten kannalta joita ei vielä suomalaisessa yhteiskunnassa ole vaiennettu pelottelulla.

Eräs oikeusoppinut totesi joitakin päiviä sitten, että maahanmuuttajien nimitteleminen sosiaaliturvan varassa eläviksi loisiksi on kiihottamista kansanryhmää vastaan ja siten ehdottomasti rangaistavaa. Toinen oikeusoppinut katsoi että rangaistavia vihapuheita ovat selvästi maahanmuuttajiin tai muihin vähemmistöryhmiin kohdistetut kaikki negatiivisävytteiset kannanotot. Näillä ihmisillä suvaitsevaisuus näyttää olevan sitä, että ainoastaan samaa mieltä olevat mielipiteet suvaitaan. Maahanmuutto, homojen oikeudet ja sukupuolineutraaliavioliitto, muutama esimerkki mainitakseen, ovat tabuja joista ei saa olla eri mieltä. Mikäli suhtaudut näihin asioihin kriittisesti olet rasisti ja rasistin puheethan ovat vihapuheita jotka kohdistuvat herkkään vähemmistöön.

Vihapuheiden kieltämisen taustalla on pyrkimys tukahduttaa kriittinen ja vapaa keskustelu. Norjan tilannetta käytetään nyt surutta hyväksi. Suomalaiset poliitikot tanssivat Norjalaisten uhrien haudoilla. Kaikki keskustelu joka suuntautuu yleistä poliittisesti hyväksyttyä linjaa vastaan tai ei ole moraalisen enemmistön mielipiteen mukaisia voidaan tulkita vihapuheeksi tai kun joku vähemmistön edustaja loukkaantuu jonkun toisen mielipiteestä, kyse on taas vihapuheesta.

Entä toimiiko tämä toisinpäin? Kun vasemmistopuolueiden edustajat Arhinmäki ja Jungner ovat suoraa huutoa väittäneet Soinin ja perussuomalaisten hyväksyvän vihapuheet ja laajempi kenttä vasemmistoa kirkuu perussuomalaisia natseiksi, niin eikö Arhinmäki ja Jungner ole silloin syyllistyneet vihapuheiseen? Entä suomalaisen enemmistön kohtelu julkisilla keskustelupalstoilla? Kun maahanmuuttaja kritisoi syntyperäisiä suomalaisia epäystävällisiksi, laiskoiksi ja juopoiksi, eikö silloin olekaan kyse vihapuheesta? Entä kun enemmistöä syrjitään? Jos vähemmistövaltuutettu Eva Biaudetilta kysytään, niin enemmistöähän ei voi syrjiä, vaikka totuus Suomessa on aivan toinen - lähtien aina suomen ruotsalaisen vähemmistön etuoikeuksista suomenkieliseen nähden. Nämä asiat eivät ole yksinkertaisia eikä täysin mustavalkoisia.

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Ihmisoikeustuomioistuimen linjausten mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Vihapuheet onkin helppo vaatia rangaistaviksi teoiksi. Tämä vaatimus johtaa vain käytännössä suomalaisen jo ennestään heikossa tilassa olevan sananvapauden lisärajoituksiin. Lainsäädäntöä kiristämällä on entistä helpompaa määritellä vihapuheeksi kaikki mikä on kriittistä ja kohdistuu yleistä linjaa ja mielipidettä vastaan.

Suomi ei ole oikeusvaltio. Suomi saa jatkuvasti ihmisoikeustuomioistuimesta langettavia päätöksiä. Suomi rikkoo kansalaistensa ihmisoikeuksia väestömäärään suhteutettuna eniten Euroopassa ja enemmän kuin muut pohjoismaat yhteensä. Iso osa Suomessa tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista koskee rehellistä oikeudenkäyntiä ja sananvapauden rajoittamista. Suomalaiset viranomaiset korkeinta oikeutta myöten eivät kunnioita ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä. Suomesta löytyy useita tapauksia joissa suomalaisessa oikeusprosessissa henkilö on tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja kunnianloukkauksesta. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut että kyse on sananvapaudesta. Tuomioita ei kuitenkaan Suomessa ole purettu langettavista päätöksistä huolimatta. Korkein oikeus suomessa pyyhkii takapuoltaan suomalaisten ihmisoikeuksilla.

On myös helppo väittää, että se mikä katsotaan vihapuheeksi voidaan aina tapauskohtaisesti ratkaista tuomioistuimessa. Suomi ei edelleenkään ole oikeusvaltio ja tuomioistuinruletin arpoma päätös voi olla mitä tahansa. Sananvapauteen tai vihapuheeseen liittyvä tuomioistuin käsittely käräjä- ja hovioikeutta myöten maksaa helposti 10 000 – 20 000 euroa kierros. Oikeuskäsittelyn kalleudella voidaan helposti tuhota yksittäinen ihminen taloudellisesti ja koko loppuelämäksi. Kotivakuutusten oikeusturvavakuutuksista ei ole mitään hyötyä, koska ne eivät korvaa oikeudenkäyntikuluja silloin kuin henkilö on rikoksesta syytettynä.

Tämä jos mikä rajoittaa sananvapautta. Sananvapautta rajoitetaan yhteiskunnan toimesta uhkailemalla. Uhka joutua vastuuseen mielipiteestä josta joku on saattanut loukkaantua on todellinen. Joku muu saattaa tulkita mielipiteen vihapuheeksi ja taas on syyttäjä kolkuttelemassa ovea. Jos yleisesti hyväksytyn linjan vastaisesti kirjoitettu maahanmuuttokriittinen kommentti loukkaa vähemmistön edustajaa on poliitikkojen mukaan kyse vihapuheesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, josta seuraa poliisitutkinta, syyte ja kallis oikeuskäsittely. Rehellisesti, kuka uskaltaa kommentoida muuten kuin anonymiteetin suojasta? Varsinkin kun vihapuhemääritelmä riippuu aina siitä kuka on vallassa ja mistä asioista ei haluta kriittistä keskustelua.

Todelliset vihapuheet, joissa kehotetaan tappamaan ja vahingoittamaan muita ihmisiä ovat harvinaisia. Meillä on voimassaoleva lainsäädäntö jolla näihin puheisiin voi puuttua. Koska Norjan kaltaisten ikävien tapausten jälkeen poliitikot aina hetkeksi innostuvat vaatimaan sananvapauden rajoittamista, nyt tällä kertaa vihapuheiden kieltämisen varjolla, on suositeltavampaa keskittyä keskustelemaan anonyymisti ja suojella elämäänsä ja omaa oikeuttaan sananvapauteen. Oikeutta sanoa mielipiteitä jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa - kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut.

Samaan aikaan kun poliitikot vaativat omalla nimellä kirjoittamista, annamme seuraavat helpot ohjeet jolla voitte varmistaa anonymiteetin kaikissa nettikirjoitteluissa. Suosittelemme että luette blogin aikaisemman artikkelin ”Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta” ja tämän jälkeen asennatte tietokoneellenne Tor:in joka kierrättää tietoliikenteenne useiden eri anonyymipalvelimien kautta ja peittää identiteettinne sekä käyttämänne IP-osoitteen.

Tor on aikoinaan rakennettu arabi- ja muiden epädemokraattisten maiden sitoutumattomien toimittajien työkaluksi heidän arvostellessaan omaa hallitustaan ja hallituksensa ihmisoikeusloukkauksia. Tor:in tarkoituksena on ollut suojella kriittisiä kirjoittajia yhteiskunnan ja viranomaisten vainolta. Samaa työkalua on syytä käyttää myös Suomessa. Pitäkää kiinni yhä kapenevasta oikeudestanne sanoa mielipiteenne.

Kuinka asennan Tor palvelun?

Vastaus: Helpoin ja yksinkertaisin tapa on käyttää "Tor Browser Bundlea" joka ei vaadi edes asennusta. Paketti sisältää valmiiksi konfiguroidun oman selaimen. Lataa ja käynnistä. Helpoin tapa testata omaa näkyvää IP-osoitetta on avata WhatIsMyIPAddress ensin normaalissa selaimessa jolloin näet oikean IP osoitteesi ja sen jälkeen Tor -selaimessa joka näyttää Tor Exit Noden osoitteen, eli sen josta sinun kirjoituksesi keskustelupalstoille tallentuvat.



Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Rasismin varjolla
Sananvapaus
Ruotsinkielen asema on purettava Suomessa
Ahvenanmaa – suomalaisuuden tuska

KELA ei katso tukipäätöksissään kokonaisuutta

KELA tukee enemmän päätöksissään perheitä jotka eivät sitoudu lapsen kuntoutumiseen, kuin niitä perheitä, joissa lapsen tukemisen, kuntouttamiseen ja kehittämisen eteen tehdään kaikki voitava.

KELA myöntää vammaistukea lapsille joiden sairauden tai vamman hoidosta ja huolenpidosta sekä kuntoutuksesta aiheutuu vähintään kuuden kuukauden ajan tavanomaista suurempaa rasitusta ja sidonnaisuutta vastaavanikäiseen terveeseen lapseen nähden. Vammaistuen lisäksi KELA korvaa lapsen kuntoutukseen liittyviä kustannuksia. Kuntoutus voi olla fysioterapiaa, musiikkiterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta, toimintaterapiaa, puheterapiaa, psykoterapiaa jne. Vammaistuen ja kuntoutuksen edellytyksenä on hoitavalta lääkäriltä saatu lausunto joka sisältää kuntoutussuunnitelman. Kuntoutussuunnitelman pohjalta KELA tekee oman arvionsa ja päättää onko lapsen sairaus tai vamma sellainen minkä perusteella tukea ja kuntoutusta voidaan myöntää.

Sairaan tai vammaisen lapsen kuntoutus vaatii perheeltä suuria ponnistuksia. Monesti kuntoutukseen liittyviä tehtäviä on harjoiteltava säännöllisesti myös kotona. Pelkkä maksettu tuki tai muutama kertaa terapiaa ei riitä. Vanhempien on keskitettävä voimansa lapsensa tukemiseen. Kuntoutuksen tarkoitus on kehittää lasta niin pitkälle kuin mahdollista, jotta hän sairaudestaan tai vammastaan huolimatta kykenee aikanaan itsenäiseen elämään. Maksetun tuen tarkoitus on puolestaan kattaa tästä aiheutuvia kuluja. Suurin osa vanhemmistaan ajatteleekin lapsen parasta. Ei kuitenkaan kaikki.

Perheissä joissa lapsen kuntouttamiseksi tehdään suuria ponnistuksia, lapsi kehittyy ja kuntoutuu vähitellen eteenpäin. KELA:lla on monesti kustannusten säästämiseksi varsin ikävä tapa jättää kuntouttaminen kesken ja katsoa lapsen kuntoutuneen "riittävästi", vaikka lasta hoitaneen lääkärin lausunto ja kuntoutussuunnitelma edellyttäisivätkin vielä kuntoutuksen jatkamista ja loppuun viemistä. Lapsi menettää maksetun tuen sekä kuntoutuksen. Sairauden tai vamman hoito jää kesken. Säästyneet rahat ohjataan niiden lasten kuntoutukseen joiden vanhempia lasten kuntouttaminen ei syystä tai toisesta kiinnosta.

Perheissä joissa lapsen kuntoutukseen ei ole aikaa tai kuntoutukseen ei jakseta panostaa, myöskään lapsi ei kehity. Joissakin tapauksessa lapsen kehitys jopa taantuu entisestään. Näissä perheissä KELA kustantaa tuen ja kuntoutuksen vuosi vuoden jälkeen, vaikka kuntoutus olisi pystytty saattamaan loppuun vanhempien riittävällä sitoutumisella. Nämä ylimääräiset kuntouttamisvuodet ovat poissa niiltä perheiltä ja lapsilta joiden kuntoutus on puolestaan keskeytetty liian aikaisin kustannusten säästämiseksi.

KELA:n pitäisi pyrkiä selvittämään onko jatkuva vuodesta toiseen uusiutuva kuntoutuksen tarve seurausta välinpitämättömistä vanhemmista vai sairauden tai vamman vakavasta laadusta. Moraalisesti ei ole oikein, että perheiltä jotka tekevät kaikkensa lapsen kuntouttamiseksi, evätään kuntoutus ja tuki viime metreillä vain sen takia koska KELA katsoo lapsen kuntoutuneen "tarpeeksi". Samaan aikaan niissä perheissä jossa kuntoutukseen osallistuminen ja lapsen tukeminen ei kiinnosta, KELA joutuu vuosi toisensa jälkeen maksamaan tuen ja kuntoutuksen josta ei ole hyötyä vanhempien sitoutumisen puuttuessa. Näiden turhaan maksettujen tukien ja kuntoutusten kustannukset karsivat entisestään todellisen tuen tarpeessa olevien lasten mahdollisuutta saada tukea ja kuntoutusta.

Lapsen kannalta ei tietystikään ole oikein evätä häneltä mahdollisuutta kuntoutukseen sen takia että vanhemmat ovat kykenemättömiä tai haluttomia toimimaan lapsensa parhaaksi. Pitäisikö tällaiset vanhemmat pakottaa ruotuun sanktioilla joilla varmistettaisiin lapsen etu kuntoutuksessa, vai pitäisikö lapsi jopa ottaa huostaan jotta lääkärin kuntoutussuunnitelman mukainen kuntoutus voidaan toteuttaa riittävänä ja tehokkaana?

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon
Potilaan oikeus saada hoitoa

Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus

Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus. Ehdollinen vankeustuomio osoittaa yhteiskunnan ja oikeuslaitoksen hyväksyntää tehdylle rikokselle. Hyväksyntää sen takia, että teko katsotaan niin vähäpätöiseksi, että rikoksesta tuomitulle ei katsota tarpeelliseksi antaa tehdystä rikoksesta käytännön seuraamuksia lainkaan. Suomessa monet raiskaajat, pahoinpitelijät ja lasten hyväksikäyttäjät selviävät ehdollisella vankeustuomiolla. Tuomiolla jolla ei ole merkitystä eikä vaikutusta rikokseen syyllistyneen elämään. Henkilö voi jatkaa elämäänsä normaalisti, käydä töissä ja tehdä kaikkia niitä asioita joita muutkin ihmiset tekevät. Ehdollinen vankeustuomio on kehotus jatkaa elämää ilman seuraamuksia rikollisista teosta. Ehdollinen vankeustuomio on loukkaus uhria kohtaan.

Tuomioistuimen määräämä vankeus tarkoittaa rikoksesta tuomitulle määrättävää vapausrangaistusta. Tuomio voi siis olla ehdollinen tai ehdoton. Ehdoton tuomio passittaa tekijän vankilaan. Vapausrangaistus nimikkeestä huolimatta ehdollinen rangaistus ei rajoita tekijän vapautta mitenkään.

Yhteiskunta on enemmän huolissaan rikollisesta kuin uhrista

Uhrin kannalta ehdollinen tuomio ilman käytännön sanktiota on kestämätön ja osoittaa yhteiskunnan käsittämätöntä tarvetta suojella rikollista ja varmistaa että rikolliselle ei synny teosta kohtuuttomia seurauksia.

"Tekoa ei saa tekemättömäksi rankaisemalla rikollista. Aina, pitäisi estää suurempi yhteiskunnallinen vahinko ja pitää huoli että kaidalta polulta eksynyttä rikollista ei ajeta rikolliseen maailmaan. Rikollisen elämää ei pidä tuhota. On osattava antaa anteeksi."

Tämänkaltainen syvälle juurtunut ajattelumalli loukkaa eniten uhrin oikeuksia ja vie uskottavuutta järjestelmän oikeudenmukaisuudelta. Rikollinen on teon tehdessään aina valinnut tekonsa tietoisesti ja hänen on kannettava teostaan vastuu. Yhteiskunnan viestin on oltava selkeä ja määrätietoinen. Rikollisesta teosta täytyy aina seurata rangaistus, jolla on vaikutusta sanktion muodossa tekijänsä elämään. Todellisella rangaistavuudella turvataan myös uhrin ja tulevien uhrien asemaa. Pelotevaikutus saadaan aikaan vain rangaistuksella jolla on seurauksia. Ilman todellista sanktiota rangaistus on nuhtelu. Sanktio saadaan aikaan lievemmissä rikoksissa vain sakolla eli taloudellisella menetyksellä ja vakavimmissa rikoksissa ehdottomalla vankeustuomiolla. Ehdolliselle tuomiolle ei ole sijaa oikeusyhteiskunnassa.

Lainsäätäjän ja tuomioistuimen yhteinen tarkoitus on vähentää ehdottomia vankilatuomioita kustannussyistä

Oikeutta ei voi jakaa sillä perusteella kuinka yhteiskunnalla on määrärahoja käytettävinä rangaistuksen toteuttamiseen. Nykypäivänä kyse on ennen kaikkea määrärahojen puutteesta. Yhteiskunnalle on huomattavasti halvempaa loukata uhrin oikeuksia ja antaa vakaviinkin rikoksiin syyllistyneet jatkaa elämäänsä normaalin yhteiskunnan rajojen sisäpuolella kuin määrätä tekijä vankilaan. Määrärahojen puute ohjaa pitkälti myös tuomioistuimien toimintaa.

Kun poliisin kirjoittamien sakkojen muuntamisesta ehdottamaksi vankeusrangaistukseksi kustannussyistä luovuttiin, kauppiaat raportoivat ennennäkemätöntä nousua näpistyksissä ja varkauksissa. Taparikolliset joilla ei ole varaa maksaa sakkoja voivat nyt rauhassa varastaa kaupoista. Härskeimmät ovat repineet poliisin kirjoittaman sakon roskikseen poliisin silmien edessä. Teosta ei ole rangaistusta. Piikki on auki eikä seurauksia ole. Kaikenlisäksi viimeaikoina oikeusministeriö on esittänyt suunnitelmia jossa kustannussyistä kaikkien vankeusrangaistusta lyhennetään automaattisesti.

Ehdollinen tuomio ei ole pelote

Ehdollisen tuomion ajatuksena on ollut toimia pelotteena ja samalla myös estää henkilöä joutumasta alttiiksi niille haittavaikutuksille joita vankila ympäristönä aiheuttaa. Ehdollisen tuomion pitäisi siis olla pelote. Tilanne on kuitenkin päinvastoin. Vakavistakin yksilön oikeuksia loukkaavista rikoksista tuomitaan pääsääntöisesti ehdolliseen. Todellista pelkoa joutua vankilaan ei ole. Ehdollista vankeutta on yleisesti kansan keskuudessa pidetty pelkkänä vitsinä. Järjestelmän uskoa horjuttaa myös käytäntö jossa yksittäisellä henkilöllä voi olla useita ehdollisia rangaistuksia samanaikaisesti ilman pelkoa joutua vankilaan, vaikka kuinka jatkaisi rikollisella tiellä.

Onhan järjestelmässä toki se hyvä puoli, että tuomioistuimen päätökseen tyytymätön voi ottaa oikeuden omiin käsiin ja käyttää järjestelmää tarvittaessa itsekin hyväksi.

Ehdollista vankeutta?

Voi kun pelottaa.

Lue myös:
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen?
Megan Kanka ja Meganin laki
Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain ?

Maksa lomamatkat luottokortilla

Kuluttajansuojalain (20.1.1978/38, 7 LUKU 13 §) mukaisesti luottokortin myöntäjä on vastuussa myyjän tekemästä sopimusrikkomuksesta. Luottokorttiyhtiöt tekevät sopimuksia liikkeiden ja palveluntarjoajien kanssa luottokortin käyttömahdollisuudesta. Luottokortin myöntäneen tahon katsotaan olevan vastuussa myyjän sopimusrikkomuksesta. Asiasta on myös korkeimman oikeuden ennakkopäätös.

Lomamatkan varaus- ja loppumaksu kannattaa aina maksaa luottokortilla. Matkustaja turvaa tällä menettelyllä parhaiten saatavansa matkatoimiston konkurssin yhteydessä. Vaikka matkatoimisto joutuu maksamaan vakuuden Kuluttajavirastolle mahdollisen konkurssin takia, vakuuden maksamista ei kuitenkaan edellytetä matkanvälittäjältä eikä vakuus koske kuin valmismatkoja.

Matka saatetaan varata monesti koko perheelle jo kuukausia tai jopa yli puolikin vuotta etukäteen. Varausmaksun yleensä pystyy maksamaan internetvarauksen yhteydessä luottokortilla. Matkan loppumaksu maksetaan yleensä kuukautta ennen matkalle lähtöä. Viimehetken lähdöt maksetaan yleensä heti. Oli maksuaikataulu mikä tahansa ja mikäli matkaa tai matkan osaa ei pysty maksamaan internetpalvelun kautta kortilla kannattaa nähdä vaivaa sen verran että käy matkatoimistossa paikan päällä maksamassa matkan luottokortilla.

Lue myös:
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista
Älkää maksako ennakkoon
Nordean suuri VISA puhallus
Nordean suuri VISA puhallus, osa II

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskenut purkuhakemus on hylätty. Korkein oikeus ei käsittele maaliskuussa 2010 antamaansa poikkeuksellisen virheellistä päätöstä uudelleen.

Maaliskuussa 2010 korkein oikeus kumosi käräjä- ja hovioikeuden yksimieliset päätökset ja näytti vihreää valoa perustuslain vastaiselle, ainostaan viranomaisten toimivaltaan kuuluvalle pysäköinninvalvonnalle. Helmikuussa 2011 perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä. Toimintaan liittyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen hallintotehtävän piirteitä. Perustuslakivaliokunta katsoi että hallinnollisten seuraamusten määräämiseen sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä. Yksityinen pysäköinninvalvonta on siis perustuslain vastaista.

Korkeimman oikeuden antama kielteinen päätös purkuhakemukselle ei muuta yksityisen pysäköinninvalvonnan oikeudellisesti äärimmäisen epäselvää asemaa. Kyseessä oli yksittäiseen tapaukseen liittyvä päätös. Korkeimman oikeuden tulkinnasta huolimatta yksityistä pysäköinninvalvontaa voi ja kuuluukin käsitellä perustuslain vastaisena toimintana.

Kansalaistottelemattomuutta tarvitaan

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa moni asia toiminnan laillisuudesta lähtien on äärimmäisen epäselvää. Yksi asia on kuitenkin poikkeuksellinen selkeä. Pysäköintivalvontayhtiö ei tiedä sopimuskumppaniaan, eli ajoneuvon yksityiselle alueelle pysäköineen autoilijan henkilöllisyyttä. Sopimus pysäköinninehdoista voi syntyä vain ja ainoastaan ajoneuvon kuljettajan kanssa. Maksamattoman pysäköintivirhemaksun maksuvaatimus lähetetään kuitenkin ajoneuvorekisteristä löytyvälle ajoneuvon haltijalle tai omistajalle. Ajoneuvon haltijat ja omistajat eivät ole mahdollisesti syntyneen sopimuksen osapuolia, eivätkä siten millään tavoin velvollisia selvittämään ajoneuvon kuljettajaa pysäköintivalvontayhtiölle tai vielä vähemmän maksamaan määrättyä maksua.

Yksityisen pysäköintivirhemaksun välttää kiistämällä yksiselitteisesti ja järjestelmällisesti olleensa ajoneuvon kuljettaja. Näyttövastuu kuljettajasta on valvontayhtiöllä. Jotkut valvontayhtiöt ovat lähestyneet autoilijoita uhkaamalla poliisitutkinnalla, mikäli haltija tai omistaja ei paljasta ajoneuvon kuljettajaa. Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei ole kyse rikoksesta, vaan väitetystä yksityisoikeudellisesta sopimussuhteesta. Asia ei kuulu poliisille, eikä yksikään poliisi ota asiaa tutkittavakseen valvontayhtiöiden uhkailusta huolimatta.

Hyvät autoilijat! Kyse ei ole oikeudesta saada pysäköidä mihin tahansa, vaan periaatteesta kuka rikkeestä saa rangaista. Viime vuosien aikana iso osa yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on siirtynyt rikollisten, talousrikoksista tuomittujen ja järjestäytyneen rikollisuuden temmellyskentäksi. Helppo raha ja ihmisten uhkailu houkuttaa. Korkeimman oikeuden epävirallisella siunauksella toiminta kohottaa taas päätään.

Kansalaistottelemattomuutta tarvitaan! Jokainen pitäköön huolen ettei yhtään yksityistä pysäköinninvalvontamaksua makseta - annetaan valvontayhtiön selvittää sopimuskumppaninsa.

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Pitääkö yksityinen pysäköinninvalvontamaksu maksaa?
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa kelvottomasti perusteltu
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Parkkifarssi päätökseen - kuluttajavirasto kriisissä
ParkCom on vihdoin keskeyttänyt toimintansa
ParkPatrol Finland Oy lopetti toimintansa
ParkCom hävisi hovioikeudessa
ParkCom Oy rikostutkinnassa
Etelä-Suomen lääninhallitus kielsi ParkCom maksujen perinnän

Nordean ilmainen korttivakuutus antaa oivan lisäturvan ostoksille?

Nordea tarjoaa VISA- ja MasterCard- korteilleen ilmaista kodinturvavakuutusta. Kodinturvavakuutukseen kuuluu tuoteturvaosuus joka korvaa rikkoutuneen tuotteen ilman erillistä omavastuuta pääsääntöisesti viiden vuoden ajan ostopäivästä tuotteen takuun päättymisen jälkeen. Vakuutus astuu automaattisesti voimaan kun ostos on kokonaisuudessaan maksettu Nordean luottokortilla. Vakuutuksen myöntää vakuutusyhtiö Chartis Europe S.A.

Nordean ilmainen korttivakuutus on erinomainen vaihtoehto ylimääräiselle tuoteturvalle silloin kuin kotiin hankitaan kallista elektroniikkaa. Uusi astianpesukone, taulutelevisio, digiboksi, tietokone, pyykinpesukone, kuivausrumpu, jääkaappi jne. kannattaa maksaa Nordean luottokortilla.

Luottokorttiostosten yhteydessä luotonantaja vastaa myyjän tekemistä sopimusrikkomuksista ja toisaalta ilmainen vakuutus tuotteelle astuu voimaan automaattisesti heti maksun yhteydessä ja korvaa tuotteen korjauskulut ilman omavastuuta pääsääntöisesti viiden vuoden ajan ostopäivästä sen jälkeen kun tuotteen takuu on päättynyt.

Kotivakuutus ja maksulliset tuoteturvavakuutukset

Nordean tuoteturvavakuutuksen kaltaisia palveluja löytyy laajoista kotivakuutuksista, joista korvataan kodinkoneen äkillinen rikkoutuminen. Kotivakuutuksen maksamasta korvauksesta vähennetään kuitenkin vakuutussopimuksen mukainen omavastuu.

Jotkin kauppaketjut, kuten Gigantti, tarjoavat maksullisia (Happy CARE) tuoteturvavakuutuksia asiakkailleen. Esimerkiksi 1 699 euron hintaisen 42 tuuman LED-TV:n tuoteturva 48 kuukaudelle maksaa Gigantissa 349 euroa. Varmasti vakuutusehdoissa on eroavaisuuksia, mutta miksi ihmeessä maksaisimme 349 euroa lisää vakuutuksesta jonka saan ilmaiseksi maksamalla tuotteen Nordean luottokortilla?

Toimiiko Nordean korttivakuutus?

Vahinkoilmoituksen voi tulostaa Nordean sivuilta. Ilmoitus lähetetään Chartis Euorpe S.A:lle postitse. Tuotetta ei tarvitse ensin korjauttaa kunhan tuotteen korjauskuluista on esittää arvio hakemuksen yhteydessä. Blogin saaman palautteen perusteella korvauksen saaminen Nordean korttivakuutuksen perusteella rikkoutuneesta tuotteesta on normaalin vakuutuskäytännön mukaista. Ongelmia ja tulkinnallisia eroja esiintyy ajoittain, mutta positiivista on ollut huomata saadun palautteen perusteella korvausten maksetun pääsääntöisesti ilman kummempia vaikeuksia.

Keskon kanta-asiakkailla ollut ongelmia

Jonkin verran ongelmia on ollut Keskon kanta-asiakkailla jotka käyttävät ostoksensa yhteydessä Keskon K-Plussa -kanta-asiakasetuja. Keskon kanta-asiakkailla on mahdollisuus kaikista ostoksista kerätä pisteitä. Kuluttaja saa käyttöönsä kerättyjen pisteiden mukaisesti 1000 pisteen arvoisia pisteseteleitä, jotka ovat alennuskuponkeja ja oikeuttavat 5 euron suuruisiin alennuksiin tuotteen lähtöhinnasta.

Chartis Europe S.A on tulkinnut pisteseteleiden olevan rahaan ja luottokorttiin verrattavissa oleva maksuväline. Jos tuotteen lähtöhinnasta on saatu alennusta Keskon pisteseteillä, tuote ei Chartis Europe S.A:n mielestä ole kokonaisuudessaan maksettu Nordean luottokortilla. Vakuutusehtojen mukaan vakuutus on voimassa vain jos tuote on kokonaan maksettu Nordean luottokortilla. Lukemattomilta kuluttajilta on useissa tapauksissa evätty korttivakuutuksen sopimusehtojen mukainen korvaus vetoamalla oston yhteydessä käytettyihin Keskon alennuskuponkeihin.

Kuluttajat ovat käyneet vääntöä Nordean ja Chartis Europe S.A:n kanssa pisteseteleiden käytöstä tuotteen maksamisen yhteydessä. Nordea on lopulta antanut asiassa periksi ja todennut, että Keskon K-Plussa pistesetelit ovat alennuskuponkeja. Pisteseteleiden käyttö tuotteen lähtöhinnan alentamisessa ei mitätöi korttivakuutusta kunhan alennusten jälkeinen hinta on kokonaisuudessaan maksettu Nordean luottokortilla.




Klikkaa kuvaa
Lue myös:
Vapaaehtoinen palautusoikeus
Nordean suuri VISA-puhallus
Nordean suuri VISA-puhallus, osa 2
Pankeilla on oikeus loukata yksityisyyttä
Oletko sinä A-luokkaa?

Henkilöllisyyttä ei tarvitse paljastaa

Viranomainen ei voi vaatia henkilön tunnistamista julkisiin asiakirjoihin liittyvissä pyynnöissä.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta määrittelee viranomaisten asiakirjat julkisiksi, ellei laissa erikseen muuta säädetä. Lain tarkoitus on toteuttaa käytännössä avoimuutta ja hyvää hallintotapaa sekä turvata kansalaisen tiedonsaantioikeutta. Tämä siis tarkoittaa, että jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta joka on julkinen. Oletusarvoisesti kaikki asiakirjat ovat julkisia. Asiakirjan pyytäjän ei tarvitse selvittää henkilöllisyyttään eikä perustella pyyntöään, ellei henkilöllisyyden selvittäminen ole tarpeen siltä osin kun viranomainen haluaa selvittää onko pyytäjällä oikeus saada asiakirja joka ei suoraan ole julkinen.

"Vastaus asiakirjapyyntöönne; Oikeusministeriö ei katso voivansa suostua asiakirjojen toimittamista koskevaan pyyntöön, koska siitä puuttuvat sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnasta annetun lain 9 § edellytetyt asianmukaiset lähettäjätiedot" (Oikeusministeriön lähettämä vastaus sähköpostiin)

Joidenkin viranomaisten toimesta on yleistynyt tapa jossa julkista asiakirjaa ei luovuteta, mikäli henkilö pyytää sitä sähköpostilla osoitteesta joka ei "identifioi" henkilöä. Tämä tarkoittaa sitä että sähköpostiosoite on esimerkiksi muotoa "kansalainen@" tai "make45@" eikä esimerkiksi "ville.virtanen@". Todellisuudessahan mikään edellä mainituista osoitteista ei identifioi oikeaa henkilöllisyyttä, identifiointi on jälkimmäisessäkin vain näennäinen. Viranomainen kuitenkin perustaa vaatimuksensa lakiin sähköisestä asioinnista viranomaistoimituksessa ja viranomaisten yleisimmän perustelun mukaan pyynnöstä puuttuu sähköisenasioinnin edellyttämät asianmukaiset lähettäjätiedot.

Lain mukaan julkisen tiedon pyytäjän ei tarvitse paljastaa henkilöllisyyttään eikä kertoa miksi hän tietoja haluaa. Sähköisessä asiakirjapyynnössä sähköpostiosoite yksilöi pyytäjän yhtä tarkasti kuin henkilökohtaisessakin käynnissä. Sähköpostiosoite ei identifioi lähettäjän henkilöllisyyttä, mutta se yksilöi tarkasti kenelle vastaus tulee lähettää. Viranomainen ei voi kieltäytyä julkisen asiakirjan toimittamisesta sillä perusteella että lähettäjätiedosta ei voida yksilöidä henkilöllisyyttä. Viranomaisen on vastattava sähköisiin pyyntöihin, oli lähettäjän sähköpostiosoite sitten ville.virtanen@email.com tai anonyymi123@email.com.

Jopa oikeusministeriön oma ohjeistus toteaa selvästi, että pyytäjän ei tarvitse paljastaa henkilöllisyyttään.

Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Asiantuntija lääkäreiden nimet ovat julkisia
Saako vastaanotetun kirjeen julkaista
Pankeilla on oikeus loukata yksityisyyttä
Q&A - Poliisikuulustelu - Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa
Televisiomaksutarkastajan kiristyksen kohteena