Hauskaa ja parempaa uutta vuotta 2012

Blogi haluaa toivottaa kaikille lukijoilleen hauskaa ja parempaa uutta vuotta 2012.

Vuoden 2011 suosituimmat artikkelit olivat

Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Sikainfluenssa rokotteella yhteys narkolepsiaan
Vihapuhetta

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Samsung hävisi kuluttajariitalautakunnassa

Blogille toimitetun kuluttajariitalautakunnan päätöksen (15.12.2011) mukaisesti Samsung ja Verkkokauppa.com ovat hävinneet kuluttajariitalautakunnassa riidan liittyen Samsung puhelimen piirikortin liimausten rikkoutumiseen. Kuluttajariitalautakunnan ratkaisusuosituksen mukaisesti Samsungin ja Verkkokauppa.com:n on korvattava kuluttajalle vastaavanlainen puhelin sekä hyvitys puhelimen takuuhuoltoon toimittamisesta aiheutuneista kustannuksista sekä käyttöhyödyn menetystä.

Blogi julkaisi 9.12.2011 artikkelin (Samsung ei ole luottamuksesi arvoinen) Samsungin puhelimien ongelmista sekä Samsungin tavasta maksattaa puhelimien takuukorjaukset kuluttajalla. Samsung on ohjeistanut huoltoliikkeitään tulkitsemaan tietyt puhelimissa esiintyvät viat poikkeuksetta kuluttajan virheeksi. Kun kuluttaja haluaa keskustella vian diagnoosista, huolto ohjeistaa ottamaan yhteyttä Samsungin asiakaspalveluun joka puolestaan kertoo noudattavansa huollon tekemää päätöstä. Asiasta ei voi edes keskustella.

Nyt 15.12.2011 annetun Kuluttajariitalautakunnan päätöksen noudattamisesta on ilmoitettava lautakunnalle viimeistään kolmen viikon sisällä. Eli lautakunta haluaa tiedon siitä onko päätöstä noudatettu vai ei. Noudattamatta jättäminen johtaa yritysten kirjaamisen mustalle listalle ja kuluttajalla on tämän jälkeen erinomaiset mahdollisuudet hakea sitova päätös oikeusteitse.

Blogi seuraa mielenkiinnolla tilannetta kuinka Samsung ja Verkkokauppa.com reagoivat kuluttajariitalautakunnan päätökseen. Palaamme asiaan tammi-helmikuun 2012 aikana.

Lue:
Samsung ei ole luottamuksesi arvoinen

Lue myös:
Ilmaista konsultointia Verkkokauppa.com:lle
Verkkokauppa.com todennäköisesti aina kalliimpi
Kuluttajan oikeudet

Nordean suuri VISA-puhallus, osa III

Nordea on jälleen muuttanut luottokorttien käytön ehtoja ja vastuiden määrittelyä nettiostoksissa.

Nordea on sulkenut kaikki asiakkaidensa VISA ja Mastercard kortit nettikäytöltä. Nordean asiakas voi aktivoida nettikäytön verkkopankissaan, mutta joutuu hyväksymään uudet, nimenomaiset ehdot kortin käytölle. Uudet ehdot on määritelty hyvin tulkinnanvaraisesti liittyen siihen kenellä on vastuu kortin väärinkäytöksestä ja kauppiaan sopimusrikkomuksesta.

”Todentamispalveluun liittynyt kortinhaltija voi käyttää verkkomaksamispalvelua Internetin välityksellä tehtävien ostojen maksamiseen. Visa- ja Visa Electron -korttien haltijat voivat asioida Verified by Visa -palveluun liittyneissä verkkokaupoissa ja MasterCard-kortinhaltijat MasterCard SecureCode -palveluun liittyneissä verkkokaupoissa. Kauppiaiden kuuluminen palveluun on todettavissa kauppiaiden Internet-sivuilla olevien Verified by Visa - tai MasterCard SecureCode -kuvakkeiden perusteella. Ostotapahtumat veloitetaan kortinhaltijan luottokorttilaskulla korttien käyttöehtojen mukaisesti ja Visa Electronin osalta suoraan tililtä, johon kortti on liitetty. ”

Ehdoista voi tulkita, että VISA ja Mastercard kortin käyttö muissa kuin Verified by VISA- tai Mastercard SecureCode -palvelun hyväksyvissä verkkokaupoissa on kielletty. Tällä hetkellä suurin osa kaupoista ei ole palvelun piirissä, kuten nuorten Nordea asiakkaiden suosima Playstation Network.

Asiaa kysyttiin Nordean asiakaspalvelusta. Vastaus oli, että asiakas on vastuussa kortistaan ja asiakas vastaa väärinkäytöksistä sekä kauppiaan sopimusrikkomuksista jos korttia on käytetty muissa kuin Verified by VISA- tai Mastercard SecureCode -palvelun hyväksymissä verkkokaupoissa.

Nordea on samankaltaista luottokorttien käyttöön ja korvausvastuuseen liittyvää tulkintaa yrittänyt aikaisemminkin. Tämä ei siis ole uutta. Suomessa kuluttajansuojalaki määrittelee kuluttajaluottojen soveltamisalan. VISA- ja Mastercard -kortit ovat hyödykesidonnaisia luottokortteja jolloin kuluttajasuojalain 7 luvun 13 § mukaisesti luottokortin myöntäjä on vastuussa myyjän tekemästä sopimusrikkomuksesta. Asiasta on myös korkeimman oikeus päätös.

Nordean rimpuilu ja vastuiden sysääminen kuluttajalle on ennenäkemätöntä. Kunnioitus lakia ja korkeimman oikeuden päätöksiä vastaan on olematonta. Kuluttajavirasto voisi tutustua tarkemmin Nordean uuteen luottokorttien nettikäyttöohjeisiin ja vaatia Nordeaa noudattamaan suomalaista lainsäädäntöä ja korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä.

Lue:
Nordean suuri VISA-puhallus
Nordean suuri VISA-puhallus, osa II
Nordean ilmainen korttivakuutus
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista

Samsung ei ole sinun luottamuksesi arvoinen

Samsung myöntää monille tuotteilleen kuten puhelimille kahden vuoden vapaaehtoisen takuun. Samsungin osalta kahden vuoden takuu on tyhjä lupaus - puhdas valhe hyvään laatuun ja lupauksiin uskoville kuluttajille.

Seuraavat esitetyt tiedot ja väitteet perustuvat blogille useasta eri tahosta toimitettuun aineistoon, joka sisältää sähköpostikirjeenvaihtoa, tallennettuja puhelinkeskusteluja sekä muita tapauksiin liittyviä asiakirjoja.

Samsungin puhelimissa on paljon teknisiä ongelmia ja heikkouksia jonka takia puhelimet eivät aina kestä edes takuuajan loppuun. Kun Samsung puhelin hajoaa kesken takuun, huoltoliikettä on ohjeistettu tietyissä vikatapauksissa määrittelemään vian syyksi kuluttajan huolimaton laitteen käyttö, vaikka Samsungilla on tiedossa vian johtuvan todennäköisemmin valmistusvirheestä. Kun kuluttaja on eri mieltä viasta ja ottaa yhteyttä Samsungin asiakaspalveluun on asiakaspalvelu puolestaan ohjeistettu noudattamaan huollon heille antamaa diagnoosia virheen laadusta. Näyttää vahvasti siltä, että Samsung on huonolaatuisten puhelimien lisäksi keksinyt ikikierteen, johon asiakas ohjataan väsytettäväksi vailla aikomustakaan palvella tai noudattaa sopimuksellisia ja lainsäädännöllisiä velvoitteita.

Samsungin takuu on tyhjä lupaus jota ei ole tarkoitus edes noudattaa

Takuu on Samsungin antama ylimääräinen ja vapaaehtoinen lisäturva tehdylle kaupalle. Virhevastuu säilyy Samsungilla takuusta huolimatta ja on säädetty kuluttajansuojalaissa. Vastuu virheellisestä tuotteesta ei katkea takuuseen eikä virhevastuulle ole määrätty takarajaa. Samsung on vastuussa tuotteen virheestä myös takuuajan jälkeen. Takuuaikana näyttövastuu virheestä on Samsungilla.

Useammassa Samsungiin puhelimeen liittyvässä vikatapauksessa on käynyt ilmi, että esimerkiksi puhelimen piirikorttien liimaukset eivät yksinkertaisesti kestä liiallisen kovetin aineen käytön takia. Samsung on täysin tietoinen puhelimiensa ongelmista ja onkin ohjeistanut valtuuttamiansa huoltoja, kuten esimerkiksi SCF Huoltoa, toteamaan vian automaattisesti asiakkaan syyksi. Kun puhelimesta ei löydy ulkoisten kolhujen tai iskujen merkkejä joihin voisi vedota, kuluttajan väitetään jopa taivutelleen tai vääntäneen puhelinta.

Kun Samsungin ja valtuutetun huollon yhdessä sopima diagnoosi on saatu aikaan, kuluttajaa ohjeistetaan ottamaan yhteyttä Samsungin asiakaspalveluun (030 622 7515). Samsungin asiakaspalvelu puolestaan on ohjeistettu toteamaan poikkeuksetta noudattavansa huollon määrittelemää vikadiagnoosia. Pyynnöt yhdistää puhelu asiasta vastaavalle henkilölle tai asiakaspalvelusta vastaavalle esimiehelle ovat kielletty. Eräässä tapauksessa kun kuluttaja vaatimalla vaati saada edes jonkintasoista näkyvää palvelua asialleen, Samsungin asiakaspalveluhenkilö totesi kyllästyneenä olevansa täällä vain töissä.

Tässä vaiheessa moni kuluttaja luovuttaa.

Ne hyvin harvat kuluttajat jotka vievät asian kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi kohtaavat uuden ongelman. Samsung viivyttelee vastineiden kanssa kuukausia ja antaa vastineensa lautakunnalle riita-asioissa monesti vasta monien eri kehotusten jälkeen. Siinä vaiheessa kun kuluttajariitalautakunnan asiantuntija ilmoittaa Samsungille löytäneensä Samsungin vastuulla olevan vian, Samsung haluaa sopia riidan kuluttajan kanssa ennen kuin tapaus päätyy kuluttajariitalautakunnan istunnon ratkaistavaksi. Toimenpiteen tarkoituksena on estää julkinen merkintä kuluttajariitalautakunnan päätösrekisteriin jossa Samsungin puhelimien viat kävisivät ilmi.

Kilpailu puhelinmarkkinoilla eri valmistajien välillä on äärimmäisen kovaa. Voisi kuvitella että Samsung jouduttuaan myöntämään tuotevirheen, korvaisi puhelimen, aiheutuneet kulut ja hyvittäisi asiakkaalle tapahtuneen haitan. Näin ei kuitenkaan käy. Ainoa selitys tähän on, että Samsungin puhelimissa on normaalia suurempi vikaantumistiheys jonka takia kaikista korjauskuluista yritetään päästä eroon.

Samsungin tapa sopia riita on pistää kuluttaja maksamaan

Monissa maissa kuten Saksassa, Ranskassa ja USA:ssa valmistajat ovat ymmärtäneet hyvän asiakaspalvelun kokonaismerkityksen. Näissä maissa myös kuluttajat osaavat oikeasti äänestää jaloillaan. Kun kuluttajalle hyvitetään viallinen tuote, se hyvitetään rehellisesti pyrkimällä tekemään kuluttaja tyytyväiseksi ja muistamaan myös epäonnistunut ostos positiivisena kokemuksena. Kuluttajalle hyvitetään edellä kuvatun kaltaisissa tapauksissa automaattisesti vikaantunut laite, aiheutuneet kulut sekä ylimääräistä hyvitystä korvaukseksi viallisen tuotteen aiheuttamasta mielipahasta. Monissa muissa maissa kuin Suomessa toimiessaan yrityksillä on kokonaiskuva koko tuotteen elinkaaren kattavasta positiivisesta kuluttajakokemuksesta. Suomessa, suomalaisen johdon alaisuudessa tuosta kaupankäynnin perustietämyksestä ei ole tietoakaan. Ketään ei kiinnosta, kukaan ei välitä. Ei ainakaan Suomen Samsung Electronics Nordic AB:n Suomen sivuliikkeessä.

Samsungille ei näytä olevan merkitystä että puhelimessa oli vikaantuessa valmistajan myöntämä vapaaehtoinen takuu voimassa. Silläkään ei ole merkitystä että huoltoon toimittamisesta on syntynyt takuuaikana kuluja jotka lakisääteisestikin tulee korvata. Eikä silläkään ole Samsungille merkitystä että puhelimen ostanut henkilö on joutunut olemana ilman puhelintaan ja sijoittamalleen pääomalleen saatua käyttöhyötyä pahimmassa tapauksessa useamman vuoden. Samsung tarjoaa hyvitykseksi nimellisesti samanarvoista puhelinta, jonka tuotantokustannukset ovat murto-osa alkuperäisesti rikkoutuneen puhelimen huoltokustannuksista.

Ei ole ihme että Samsungin kannattaa kieltäytyä korjaamasta puhelimia takuuseen. Harva kuluttaja jaksaa valittaa ja ne jotka jaksavat saavat vajaan kahden vuoden odottamisen jälkeen esimerkiksi 200 euron arvoisen puhelimen tilalle korvaukseksi nimellisesti samanarvoisen, tuotantokustannuksiltaan 60 euroa maksavan puhelimen. Tällä järjestelyllä Samsung välttää takuuhuollosta syntyvän alkuperäisen puhelimen korvaushintaan verrattuna moninkertaisen korjauskustannuksen.

Yhtään ei tarvitse ihmetellä miksi Samsung mielummin kiistää, väistelee, viivyttelee ja riitelee kuin korvaisi reilusti sen haitan minkä kuluttajalle on aiheuttanut. Ainoa selitys tälle uppiniskaisuudelle, ja perusmarkkinointitaitojen vastaiselle toiminnalle sekä Samsungin sivuliikkeen johdon suoranaiselle epäpätevyydelle on todellisuus Samsung puhelimien massiivisista vioista joiden korjaaminen kuluttajansuojalain mukaisesti tulisi hyvin kalliiksi.

Parempi on pistää kuluttaja maksamaan.

OHJEITA

Ota yhteyttä suoraan Samsungin vastuuhenkilöihin EI Samsungin asiakaspalveluun

Takuukiistoissa ÄLÄ OTA yhteyttä suoraan asiakaspalveluun (030 622 7515).

Ota yhteyttä suoraan Samsung Electronics Nordic AB (Suomen sivuliike) tuotealueesta vastaavaan tuote- tai palvelupäällikköön. Samsungin vaihteen numero on piilotettu kohtuullisen tehokkaasti, mutta pienellä tutkimustyöllä sekin löytyy.

Samsungin vaihteen numero: 09 85635050

Pyydä vaihdetta yhdistämään tuotealueesta vastaavalle Service Account- tai Service managerille. Vaihtoehtoisesti voit pyytää nimen ja varmistaa että sähköpostiosoite henkilölle on muotoa etunimi.sukinimi@samsung.fi. Suora puhelinsoitto on huomattavasti tehokkaampi. Mitä useampi ohittaa toimimattoman asiakaspalvelun sitä todennäköisemmin Samsung haluaa jossain vaiheessa muuttaa toimintatapaansa asiakaslähtöisemmäksi.

Mitä korvauksia voin pyytää silloin kuin Samsung on kieltäytynyt noudattamasta takuuta?

1. Puhelimen korjaus toimintakuntoiseksi tai vastaava toimiva mieluimmin uusi puhelin

2. Puhelimen huoltoon toimittamisesta aiheutuneet kulut. Kuluttajansuojalain mukaan virhevastuun ja erityisesti vapaaehtoisen takuun aikana tuotteen korjaus ei saa aiheuttaa kuluja asiakkaalle.

3. Kuluttajalla on oikeus luottaa Samsungin antamaan vapaaehtoisen takuun pitävyyteen. Se että Samsung yksipuolisesti irtisanoutuu takuusopimuksesta aiheuttaa kuluttajalle käyttöhyödyn menetystä joka voidaan suhteuttaa puhelimeen sijoitetun pääoman arvon menettämiselle siltä ajalta jolloin puhelin olisi ollut käytettävissä jos puhelin olisi korjattu takuuehtojen mukaisesti. Tällainen korvaus voi helposti olla 1-2 euroa / pv jolta puhelin ei ole takuusopimuksen mukaisesti ollut käytössä. Vuoden odotusajalta summa on keskimäärin 540 euroa.

On myös aika katsoa peiliin - miksi suomalaiset kuluttajat ovat tyhmiä?

Yhä useamman kuluttajan on nyt otettava härkää sarvista ja viimein näytettävä Samsungin kaltaisille Suomessa toimiville ammattitaidottomasti ja ylimielisesti johdetuille yrityksille kuluttajan valta päättää kenen tuotteita haluaa ostaa.

Edellä mainittu toiminta tulee jatkumaan koska suomalaiset kuluttajat ovat yksinkertaisia, halpojen alennusten perässä juoksevia aivottomia ostokoneita. Kaikista varoituksista ja esimerkeistä huolimatta he ostavat tuotteita Samsungin ja Philipsin kaltaisilta valmistajilta ja Verkkokauppa.com tapaisilta liikkeiltä. Yrityksiltä jotka eivät ole kuluttajien luottamuksen arvoisia. Ostotapahtumassa ei oleellisinta ole itse tuote, vaan myös ostotapahtuman jälkeinen rehellinen ja toimiva suomalaista lainsäädäntöä noudattava asiakaspalvelu.

Joulun kolkutellessa ovelle kannattaa ajatella myös lahjan saajaa. Joululahjaksi ei Samsungin puhelinta kannata ostaa! Ellei sitten inhoa lahjansaajaa sen verran, että haluaa järjestää hänet Samsungin takuusopan ikikierteiseen pyöritykseen.

Lue myös
Kuluttajan oikeudet
Ilmaista konsultointia Verkkokauppa.com:lle
Verkkokauppa.com - todennäköisesti aina kalliimpi
CASE Philips - loppuyhteenveto
CASE Philips - vaatimuskirje

Lue myös:
Kadonnut mustaan aukkoon
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista
DVD-levyjen kopiosuojaus rikkoo kuluttajansuojalakia
Läskit lennossa
Miksi Suomessa saa myydä valmiiksi viallisia laitteita uusina?
Vapaaehtoinen palautusoikeus
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan

Irtisanoudu sotilasvalasta

"Minä lupaan ja vakuutan, kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, kunniani ja omantuntoni kautta, olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta. Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa. Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun. Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani. Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä. Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää."

Sotilasvalan tarkoituksena on antaa määrämuotoinen juhlallinen vakuutus, jossa yksilö sitoutuu tiettyihin velvollisuuksiin. Suomessa varusmiehet sitoutuvat palvelemaan isänmaata lain ja hyvien tapojen vaatimusten mukaisesti ja samalla tietysti sitoutuvat isänmaan puolustamiseen vaaran uhatessa. Vakinaisessa palveluksessa olevan asevelvollisen on vannottava joko sotilasvala tai annettava sotilasvakuutus.

Valapatoksi nimitetään valansa rikkojaa. Useimmissa kulttuureissa vannotun valan rikkominen on yksi pahimmista rikoksista, tai ainakin halveksittavammista teoista joihin ihminen voi syyllistyä. Vala käsitetään yksilöä ohjaavaksi korkeammaksi arvoksi, mikä tarkoittaa vaatimusta jopa hylätä omat periaatteet ja arvot jos ne olisivat ristiriidassa vannotun valan kanssa.

Sotilasvalassa olet sitoutunut toimimaan Suomen hyväksi ja puolustamaan Suomea. Jos sotilasvalan vannomisesta on jo pitkä aika, sotilasvalan moraalinen merkitys on vannomishetkeen nähden vähentynyt oleellisesti, ellei jopa kadonnut kokonaan. Esimerkiksi 80-luvulla vannottu sotilasvala ja lupaus Suomen puolustamisesta on perustunut yksilöiden käsitykseen sen hetkisestä Suomesta, suomalaisuuden arvoista ja yleisestä moraalisesta statuksesta. Sittemmin Suomi on viety väkisin osaksi kansainvälisiä liittoja, Euroopan unionia, Suomalaisten poliitikkojen ja maan johdon arvot ovat muuttuneet suomalaisuutta väheksyväksi. Monikulttuurisuus ja ylisuvaitsevaisuus ovat ottaneet voimakkaan jalansian. Maahanmuuttajien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti samalla kun yhteiskunta on muuttunut yhä turvattomammaksi ja välinpitämättömämmäksi. Ihmisoikeusloukkausten määrä Suomessa on huikea verrattuna muihin pohjoismaihin. Moraalinen rappio, oman edun tavoittelu ja viranomaisrikollisuus ovat lisääntyneet. Nykyinen arvomaailma ja yhteiskunta kokonaisuudessaan on täysin erilainen kun se jonka puolustamiseen sotilasvalassa on sitouduttu.

Jokaisen sotilasvalan vannoneen suomalaisen olisikin syytä miettiä arvomaailmaansa ja suomen nykyistä tilannetta toisiinsa. Onko Suomi valtiona ja yhteiskuntana enää sellainen jonka puolustamiseen voidaan kohtuudella katsoa sitoutuneen kauan sitten annetun valan tai vakuutuksen perusteella? Suomen valtio, jonka puolustamiseksi vala tai vakuutus on alun perin annettu, ei millään muotoa täytä enää niitä kriteereitä joihin valan vannoessa on voinut katsoa sitoutuneen.

Irtisanoudun sotilasvalastani. Hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää.

Lue myös:
Ahvenanmaa - suomalaisuuden tuska
Ruotsin kielen asema on purettava

Oikeusturvavakuutus ei korvaa

Oikeusturvavakuutuksista on tullut lukemattomia kysymyksiä. Yksittäisiin kysymyksiin vastaaminen edellyttäisi kuitenkin hyvinkin tarkkaa perehtymistä vakuutusehtoihin ja itse korvauksen kohteena olevaan vakuutustapahtumaan. Asianajotoimistot avustavat kuluttajaa ensimmäisten askeleiden ottamisessa ja selvittävät myös monesti suoraan vakuutusyhtiöstä asiakkaan oikeusturvavakuutuksen soveltuvuudesta käsillä olevaan oikeusprosessiin. Ottakaa rohkeasti yhteyttä asianajajiin tai lakimiehiin. Suomi ei ole länsimainen oikeusvaltio, joten itsensä puolustamiseen tai oman asiansa ajamiseen kannattaa käyttää ammattilaisen apua.

Oikeusturvavakuutus on yleensä yksityishenkilöillä osa kotivakuutusta. Jokaisella vakuutusyhtiöllä on omat vakuutusehtonsa jotka asettavat yllättävän määrän rajoituksia korvattaville tapahtumille. Monille vakuutuksenottajille on suuri yllätys että oikeusturvavakuutuksesta ei korvatakkaan hänen oikeudenkäyntiinsä liittyviä kuluja. Vakuutusehtojen rajoituslista on pitkä ja se on useimmilla vakuutusyhtiöllä identtinen.

Oikeusturvavakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa …

… joka liittyy työhön
… joka liittyy ammatinharjoittamiseen
… joka liittyy sijoitustoimintaan
… joka liittyy takaukseen, panttaukseen …
… joka liittyy muuhun kiinteistöön kuin vakuutetun vakinaiseen asuntoon
… jolla on vakuutetulle vähäinen merkitys
… joka koskee lähestymiskieltoa
… joka liittyy lasten huoltoon, elatukseen, tapaamisoikeuteen
… jossa on kysymys edunvalvojan määräämisestä
… joka koskee konkurssia
… joka koskee ulosottoa
… joka koskee yksityishenkilön velkajärjestelyä
… joka käsitellään ryhmäkanteena
… joka käsitellään läänin-hallituksessa tai aluehallintovirastossa
… joka käsitellään hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa
… joka käsitellään vakuutusoikeudessa
… joka käsitellään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa
… jossa on kyse virallisen syyttäjän vakuutettua vastaan ajamasta syytteestä
… jne.

Lista on loputon.

Suurin virhekäsitys oikeusturvavakuutuksissa liittyy yllämainitun listan viimeiseen kohtaan. Jos sinua epäillään rikoksesta ja syyttäjä ajaa syytettä tuomioistuimessa, mitään asianajokuluja ei korvata oikeusturvavakuutuksen perusteella.

Monilla on se käsitys että jos jää kiinni rikoksesta, kuten kunnianloukkauksesta tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, oikeusturvavakuutuksen avulla voi palkata itselleen asianajajan. Näin ei kuitenkaan ole. Vakuutusyhtiö Fennian asiakaspalvelun antama vastaus kysyttäessä, korvaako oikeusturvavakuutus oikeudenkäynti- ja asianajokuluja jos on rikoksesta epäiltynä oikeudessa, oli tylyydessään suorastaan nerokas:

"Ei kai vakuutusyhtiön tehtävä ole korvata rikollisten oikeudenkäyntikuluja."

Eipä tietysti. Ehkä Fenniassa pitäisi kuitenkin muistaa, että jopa Suomen kaltaisessa jatkuviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyvässä maassa yleiseen oikeuskäsitykseen kuuluu, että epäilty on syytön kunnes todistettu syylliseksi ja lainvoimainen tuomio annettu.

Lue myös:
Lama kiristää vakuutusyhtiöiden otteita
Korvattavuus perustuu vakuutusehtoihin
Harhaluulot liikennevakuutuksesta
Vakuutuskorvausten käsittelyaika on 1kk
Asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkisia
Vihapuhetta

Q&A - Huumausainetestit työpaikoilla

”Mä oon ihan tavallinen konttorirotta, eli pyörittelen toimihenkilönä papereita keskisuuressa Helsinkiläisessä yrityksessä … Yrityksen johto on nyt päättänyt että kaikki osallistuvat huumetesteihin. Kieltäytymisen mahdollisuudesta ei edes puhuttu. Kun sitä kysyttiin, sanottiin vain että totta kai voi kieltäytyä, mutta se viittaa silloin huumeiden käyttöön ja voi johtaa irtisanomiseen. Miten on, onko noihin pakko mennä?”

Se mitä työntekijä tekee vapaa-ajallaan ei kuulu työnantajalle.

Vuonna 2004 on astunut voimaan laki yksityisyyden suojasta työelämässä (13.8.2004/759). Lain 3 LUKU määrittelee huumausainetestiä koskevan todistuksen toimittamisesta ennen työsuhteen alkua ja työsuhteen aikana.

Kummassakin tapauksessa laki määrittelee milloin huumausainetestiä voidaan vaatia. On kuitenkin itsestään selvää että kieltäytyminen huumetestistä laillisinkin perustein ennen työsuhteen solmimista johtaa varmuudella työpaikan menettämiseen. Työnantaja palkkaa mieluummin henkilön joka suostuu huumausainetesteihin. Tältä osin laki on täysin epäonnistunut.

Työsuhteen aikana huumausainetestiä voi vaatia vain jos työnantajalla on perusteltua aihetta epäillä että …

”työntekijä on huumausaineiden vaikutuksen alaisena työssä tai työntekijällä on työhön vaikuttava riippuvuus huumeista”

tämän lisäksi edellytetään että …

”työntekijä toimii sellaisessa työssä, joka vaatii erityistä tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä”

ja

”huumeista riippuvainen voi vaarantaa oman tai toisen hengen, työturvallisuuden, vaarantaa maanpuolustusta tai valtion turvallisuutta, vaarantaa liikenneturvallisuutta, lisätä merkittävien ympäristövahinkojen riskiä, vaarantaa oleellisesti työtehtävissä saatujen luottamuksellisten tietojen suojaa, aiheuttaa merkittävää taloudellista vahinkoa, vaarantaa ammattisalaisuuksia tai aiheuttaa haittaa salassapitosäännösten suojaamille yleisille eduille”

Jos ei ole mitään salattavaa ei myöskään ole estettä osallistua testiin? Tämä on yleisin perustelu huumetestivaatimuksille. Kyse on työntekijän yksityisyydensuojasta ja periaatteesta jonka mukaan työntekijän vapaa-ajan tekemiset eivät kuulu työnantajalle, eikä työnantajalla ole oikeutta valvoa vapaa-ajan aktiviteettejä, käytti työntekijä huumeita tai ei. Jos henkilö ei työtehtäviensä puolesta kuulu lain tarkoittamaan testattavien ryhmään, työntekijän huumeiden käyttö vapaa-ajalla on täysin hänen yksityinen asiansa.

Huumausainetestien luotettavuudessa ja tarkoituksenmukaisuudessa on myös paljon ongelmia.

1. Testit eivät ole 100% luotettavia. Väärä positiivinen tulos voi johtaa leimaantumiseen tai jopa työsuhteen irtisanomiseen.
2. Henkilöllä käytössä olevat lääkkeet voivat antaa väärän positiivisen tuloksen eikä testistä ole mahdollisuutta erottaa lääkkeiden hoidollista- tai päihdekäyttöä.
3. Huumetestistä ei voi myöskään analysoida vaikuttavan aineen määrää elimistössä, nautinta kertoja tai tarkkaa nauttimishetkeä.
4. Vahvat huumausaineet kuten amfetamiinin käyttö, LSD ja hallusinogeenisten huumeiden käyttö jäävät helposti huomaamatta, kokaiini ja heroiini näkyvät testeissä vain pari päivää, kun taas rahoittavat lääkkeet tai viikonloppuna mahdollisesti käytetty kannabis näkyvät jopa useita viikkoja.
5. Positiivinen tulos ei kerro sitä esiintyykö henkilö töissä päihtyneenä vai ainoastaan vapaa-ajalla.
6. Testeillä ei pääsääntöisesti löydetä jatkuvasti vaarallisten huumausaineiden tarpeessa olevia käyttäjiä vaan paljon todennäköisemmin mietojen huumeiden, kuten kannabiksen satunnaiskäyttäjiä.

Pelkkä konttorityö ei ole peruste huumausainetesteihin. Työnantajan järjestämä painostus huumausaineteisteihin osallistumisesta on lain vastaista ja vahvasti työntekijän yksityisyyttä loukkaavaa toimintaa. Antamiesi tietojen perusteella sinun ei siis tarvitse osallistua työnantajan järjestämään huumausainetestiin. On kuitenkin hyvä muistaa yksi suomalaisen työelämän ihmisoikeuksia loukkaava periaate – vapaa irtisanomisoikeus. Irtisanominen, oli se sitten tehty laillisesti tai laittomasti, on aina lopullinen. Suomessa ei ole velvoitetta ottaa laittomasti irtisanottua työntekijää takaisin töihin.

Lue:
Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A - Sairastuminen kesälomalla
Q&A - Kesäloma
Q&A - Työsuhde ja kilpailukielto
Q&A - Isännänvastuu

Q&A - Miten reklamoin yksityisestä pysäköinninvalvontamaksusta?

Blogille on toimitettu 24PPartner -nimisen valvontayhtiön reklamaation johdosta antama vastaus, joka osoittaa selvästi, miten vähissä ovat sakkofirmojen eväät asiakkaan kieltäytyessä maksusta.

"ASIA: Vastaus valvontamaksuhuomautukseenne, asianumero: XXXXXXXXX

Pysäköintialue: 01

Mikäli kiistätte kuljettaneenne ajoneuvoa kyseessä olevana ajankohtana, pyydämme teitä ystävällisesti lähettämään meille siitä kirjallisen ilmoituksen. Liitämme ilmoituksenne valvontakuvien oheen poliisiviranomaiselle tarvittaessa tehtävään tutkintapyyntöön tieliikennelain rikkomisesta. Muussa tapauksessa katsomme ajoneuvon rekisteritietoihin merkityn haltijan ajoneuvon pääasialliseksi käyttäjäksi ja täten hänen toimineen ajoneuvon kuljettajana.

Sen selvittäminen, onko tieliikennelain määräyksiä rikottu, kuuluu lain mukaan poliisille. Jätämme tarvittaessa tutkintapyynnön poliisille huomautusajan umpeuduttua, mikäli kuljettajaa ei pystytä muutoin toteamaan.

Kyseessä ollessa yrityksen ajoneuvo TraFi ilmoituksenne (säädös 1.1.2011) mukaisesti ajoneuvon käyttövastaavalla tulee olla tieto ajoneuvon käyttäjästä. Pyydämme teitä ystävällisesti ilmoittamaan meille ajoneuvon kuljettajan huomautusajan puitteissa, niin valvontamaksun perintä voidaan ohjata oikealle henkilölle.

Ystävällisin terveisin,
Asiakaspalvelu
24PPartner"

Tällainen reklamaatiovastaus uhkailuineen poliisiviranomaiselle tehtävästä tutkintapyynnöstä konkretisoi erinomaisesti, millaisessa kriisissä ja ahdingossa koko yksityinen pysäköinninvalvonta-ala on. Valvontayhtiö on väitteineen ja uhkailuineen täysin kaseikossa. On selvää, että tuon reklamaatiovastauksen laatimiseen ei ole käytetty lakimiestä.

Ensinnäkin, mitään erillistä kirjallista ilmoitusta kiistämisestä ei tietenkään voida vaatia. Se, jolle valvontamaksu on osoitettu, voi vain lyhyesti kiistää toimineensa kuljettajana, jonka jälkeen hänen velvollisuutensa valvontayhtiöön nähden lakkaavat. Yksinkertaisimmillaan tämä ilmoitus voi olla vaikka tällainen:

”Kiistän vaatimanne maksun perusteen. En ole kuljettanut ehtojen vastaisesti pysäköidyksi väitettyä ajoneuvoa maksuvaatimuksessa tarkoitettuna ajankohtana. Pyydän ottamaan asiassa yhteyttä siihen tahoon, jonka kanssa olette väitetyn sopimuksen tehnyt.”

Tämä kiistäminen voidaan tehdä kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla joko kirjallisesti, suullisesti tai sähköisesti riippuen siitä, minkälaisia yhteystietoja maksua vaativaan valvontayritykseen on käytettävissä. Jos asia myöhemmin etenisi tuomioistuimeen, ei valvontayhtiö voi tehokkaasti vedota siihen, että maksusta ei olisi reklamoitu vain sillä perusteella, että reklamaatiota ei ole tehty sen itsensä edellyttämällä tavalla. Mikä tahansa tarkoituksenmukainen tapa reklamoida, jonka riidan osapuoli voi suhteellisen luotettavasti näyttää toteen, riittää. Suullisestikin tehty reklamaatio, jos se esimerkiksi johtaa yllä olevan kaltaiseen reklamaation toteennäyttävään vastineeseen, on täysin riittävä.

Reklamaatio tehdään vain yhden kerran. Yllä oleva reklamaatioon tullut vastaus osoittaa reklamaation tekijän vedonneen jo siihen, että hän ei ole kuljettanut itse ajoneuvoa. Mitään uutta ”kirjallista ilmoitusta” tästä ei ole tarpeen tehdä.

Tarkkaan ottaen täysin aiheettomiin maksuvaatimuksiin ei tietenkään tarvitsisi reagoida millään tavalla. Vasta oikeudenkäynnissä esitetty kiistäminen voi kuitenkin johtaa oikeudenkäyntikuluvastuuseen myös voitettaessa juttu, jos kiistämisellä aikaisemmin olisi voitu välttää tarpeeton oikeudenkäynti. Tämän vuoksi, sekä ihan yleisestä kohteliaisuudesta, aiheettomista laskuista on pääsääntöisesti syytä reklamoida kerran. Enempään väittelyyn maksua vaativan tahon kanssa ei ole mitään syytä ryhtyä eikä uusiin yhteydenottoihin pidä vastata. Yksi reklamaatio riittää!

Yksityiset parkkiyhtiöt valvovat maanomistajan pysäköinnille asettamien ehtojen noudattamista. Ne eivät valvo, eivätkä voikaan valvoa, tieliikennelain noudattamista. Uhkailu tutkintapyynnön tekemisestä on sitä samaa painostusta, kuin valvontayhtiöiden laajalti harjoittama perinnällä, perintäkuluilla, luottotietojen menettämisellä sekä oikeudenkäynnillä ja suurilla oikeudenkäyntikuluilla uhkailukin. Tarkoituksena on saada sakotettu pelkäämään maksamatta jättämisen seuraamuksia ja näin maksamaan vaadittu maksu.

Parkkiyhtiöt eivät varmasti tee mitään tutkintapyyntöjä poliisille. Ei niillä ole intressiä ryhtyä sellaiseen, se olisi niille aivan liian työlästä. Tehdessään tutkintapyynnön, valvontayhtiön edustaja tulisi samalla sitoneeksi itsensä toimimaan todistajana rikosasiassa, jossa valvontayhtiö itse ei edes voisi voittaa mitään. Tutkintapyyntöjen tehtailu tuottaisi valvontayritykselle vain suunnattoman määrän lisää työtä ilman, että siitä olisi odotettavissa niille itselleen mitään hyötyä.

Asiassa on sitä paitsi kyse siviilioikeudellisesta riita-asiasta, joka ei poliisille millään tavalla kuulu. Vaikka luvaton yksityiselle alueelle pysäköinti voisikin periaatteessa täyttää lievän hallinnan loukkauksen tunnusmerkistön, tämä pätee vain tilanteissa, joissa pysäköinnistä ei ole sovittu. Jos parkkisakkofirma nyt väittää, että pysäköinnistä on olemassa jonkinlainen sopimus ja yrittää velkoa maksua tämän sopimuksen nojalla, eihän silloin tietenkään kyseessä voi olla luvaton hallinnan loukkaus! Silloin kyseessä on sopimuksen perusteella tapahtunut pysäköinti, jonka seuraamukset määräytyvät tuon sopimuksen nojalla. Poliisi ei tällaista asiaa tutki.

Olisi todella mukava tietää, mitä tieliikennelain määräystä 24PPartners Oy kuvittelee rikotun silloin, kun ajoneuvo on pysäköity sopimuksen perusteella yksityiselle alueelle. Ainoa seuraamus, mikä valvontayhtiön tutkintapyynnöstä edes teoriassa voisi seurata väärin pysäköidyn ajoneuvon omistajalle tai haltijalle, olisi pysäköintivirhemaksu. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, miten innostuneita poliisilaitokset olisivat tutkimaan tällaisia tapauksia.

24PPartner Oy:n kannattaisi muistaa, että tekemällä täysin perusteettoman tutkintapyynnön, se saattaa pahimmassa tapauksessa syyllistyä itse perättömään ilmiantoon, joka on säädetty rangaistavaksi.

Sillä, onko väärin pysäköity auto yksityishenkilön vai yrityksen omistuksessa, ei ole yksityisen pysäköinninvalvonnan kannalta mitään merkitystä. Ei yritykselläkään ole mitään velvollisuutta antaa ulkopuolisille mitään tietoja ajoneuvojensa käyttäjistä, vaikka tämä tieto yrityksellä olisikin. Näitä tietoja voi yritykseltä vaatia vain viranomainen, esimerkiksi rikostutkinnan tai verotarkastuksen yhteydessä. Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa todistustaakka ehtojen vastaisesta pysäköinnistä ja sen tekijästä on maksua vaativalla yhtiöllä myös siinä tapauksessa, että väitetty pysäköintiehtojen rikkominen on tapahtunut yrityksen omistuksessa olevalla ajoneuvolla.

Summa summarum: Yllä esitetty valvontayhtiön vastaus sille tehtyyn reklamaatioon on pelkkää pysäköinninvalvonta-alan rappiotilasta kertovaa katteetonta uhkailua, johon ei ole tarpeen reagoida millään tavalla. Reklamaatiohan asiassa on jo tehty ja se riittää. Esitetyillä väitteillä ei ole minkään valtakunnan oikeudellista merkitystä. Tällaisten täysin merkityksettömien uhkailukirjeiden lähettely vain osoittaa, miten heikoilla parkkisakkofirmat maksuja vaatiessaan ovat. Tämä sakkofirmojen vaikeus näyttää toteen sopimuskumppaninsa ei kuitenkaan ole voinut tulla niille minkäänlaisena yllätyksenä, vaan kyllä asia on ollut tiedossa ihan alusta asti. Ei kukaan vakavasti otettava yrittäjä ryhdy sellaiseen bisnekseen, jossa sillä ei ole käytännössä mitään keinoja osoittaa sopimuskumppaniaan ja siten vaatia saataviaan. Tästä syystä pysäköinninvalvonta-alalla ei olekaan vakavasti otettavia yrittäjiä, vaan toimintaa pyörittävät mistään mitään ymmärtämättömät amatöörit ja jälki on yllä esitetyn mukaista.

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana

Vanhemmat artikkelit:
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun
McDonalds haluaa eroon lapsiperheistä
ParkPatrol tämän viikon vitsi
ParkPatrol hätä kädessä
ParkPatrol Finland - Cloaca maxima
Tapaus Sello

Yksityinen pysäköinninvalvonta kriisissä

Yksityiset pysäköinninvalvontayritykset ovat hätää kärsimässä. Kun korkein oikeus viime vuonna hyväksyi parkkifirman oikeuden veloittaa valvontamaksu ehtojen vastaisesta pysäköinnistä, näytti jo hetken siltä, että yksityinen pysäköinninvalvonta olisi lyönyt lopullisesti itsensä läpi laillisena liiketoimintana Suomessa. Uusia valvontayrityksiä perustettiin helpon rahan toivossa kymmenittäin. Asialla oli aikaisemmissa liiketoimissaan epäonnistuneita sarjayrittäjiä, entisiä kunnallisia pysäköinnintarkastajia ja jopa tuomittuja rikollisia. Tunnusomaista näille uusille parkkisakkoyrittäjille oli matala koulutustaso ja selkeän puutteellinen osaaminen. Yrityksiä perustettiin vain yhden korkeimman oikeuden erittäin heikosti perustellun ja kiistanalaisen tulkinnan varassa ymmärtämättä lainkaan sitä, että yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyy edelleen huomattavan suuri joukko epäselviä oikeudellisia kysymyksiä, eikä koko toiminnan harjoittamisen säilyminen laillisena ole mitenkään varmaa. Ammattitaitoisten yrittäjien uuden yritystoiminnan käynnistämiseen täysin normaalina osana kuuluva liiketoiminnan juridisten riskien kartoittaminen jäi näiltä nopean vaurastumisen toivossa yrityksiä perustaneilta amatööreiltä useimmiten heidän ymmärtämättömyydestään johtuen kokonaan tekemättä. Ilmeisesti he kuvittelivat, että korkein oikeus olisi päätöksellään luonut jotain uutta, muuttumatonta oikeutta, jonka varaan liiketoiminnan saattoi perustaa.

Vastoin odotuksia, taivas ei kuitenkaan auennut yksityissakottajille. Korkeimman oikeuden päätöstä pidettiin yleisesti vääränä, mitä se onkin. Monet korkeat oikeusoppineet ovat arvostelleet voimakkaasti korkeimman oikeuden omaksumaa kantaa ja ilmoittaneet, etteivät itse maksaisi yksityistä pysäköinninvalvontamaksua. Ei korkein oikeuskaan ole erehtymätön, vaan se tekee aika-ajoin huonoja ratkaisuja, jotka pitkällä aikavälillä ratkaisulinjaa tarkasteltaessa erottuvat omituisina poikkeuksina koherentin, johdonmukaisesti kehittyvän oikeuskäytännön seasta. Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneessa korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä on kyse juuri tällaisesta heikosti perustellusta ja lopputulokseltaan väärään osuneesta ratkaisusta, jota vuosikymmenten kuluttua lähinnä ihmetellään.

Tismalleen samalla tavalla haksahti samassa asiassa parikymmentä vuotta sitten myös Ruotsin Högsta domstolen, jonka yksityisen pysäköinninvalvontamaksun sopimusoikeudellisena seuraamuksena hyväksynyttä tuomiota oudoksuttiin jo tuoreeltaan. Tuomio johti pikaisesti yksityisen pysäköinninvalvonnan sääntelyyn lailla Ruotsissa. Lailla ei suinkaan vahvistettu Ruotsin korkeimman oikeuden omaksumaa tulkintalinjaa, kuten silloinen ParkCom Oy omaa juttuaan Suomessa ajaessaan väitti, vaan lainsäädäntötoimiin Ruotsissa ryhdyttiin nimenomaan Högsta domstolenin tekemän ilmiselvän virheen korjaamiseksi. Oikeusoppineiden huomattavan yksimielisen kannan mukaan pelkkä ajoneuvon pysäköiminen ei voinut muodostaa autoilijaa velvoittavaa sopimusta ilman autoilijan nimenomaista ilmausta tahdosta sitoutua tällaiseen sopimukseen. Siksi valvontamaksun maksuvelvollisuus kytkettiin lakiin, poistaen näin Högsta domstolenin omaksuma virheellinen linjaus valvontamaksun perustumisesta sopimukseen, joka olisi voinut aiheuttaa huomattavia ongelmia muilla sopimusoikeuden aloilla. Olisi alettu kysymään, mistä kaikesta muusta voidaankaan "sopia" vain asiasta kertovat kyltit pystyttämällä.

Ruotsissa lainsäätäjä siis joutui korjaamaan tuomioistuimen tekemän virheen. Näin näyttäisi käyvän nyt Suomessakin. On ikävää, että meillä mentiin samaan ansaan. Kun ParkCom Oy kerran vetosi niin ponnekkaasti Ruotsin lainsäädäntöön oman juttunsa tueksi, niin olisi ollut kyllä suotavaa, että oikeusneuvokset olisivat huolella perehtyneet siihen, mihin Högsta domstolenin ratkaisu Ruotsissa aikanaan johti ja välttäneet näin tekemästä itse täysin samaa mokaa!

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneesta vilkkaasta keskustelusta on ollut se hyöty, että kansalaiset ovat yhä enenevässä määrin rohkaistuneet kieltäytymään maksamasta vääräksi kokemaansa maksua. Valvontayhtiöt luottivat siihen, että eduskunta säätää asiasta lain, jonka varassa ne voisivat toimia ja joka poistaisi korkeimman oikeuden tuomion ilmaan jättämät epäselvyydet. Sittemmin eduskunnan perustuslakivaliokunta torjui tämän yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneen lakiesityksen perustuslain vastaisena. Lain valmistelu on tarkoitus aloittaa uudelleen, mutta oikeusministeri on ilmoittanut, että lain valmistelussa tullaan ottamaan huomioon perustuslakivaliokunnan kanta. Muu ei tietenkään olisikaan mahdollista. Minkä sisältöinen tämä laki tulee aikanaan lopulta olemaan, sitä ei tiedä vielä kukaan. Selvää kuitenkin on, että valvontayrityksissä uutta lakia odotellaan nyt pelonsekaisin tuntein. Siitä ei tullutkaan niiden toivomaa läpihuutojuttua, jolla vallitseva käytäntö olisi vahvistettu lailliseksi. Uudessa laissa saatetaan kieltää yksityinen valvonta jopa kokonaan. Joka tapauksessa yksityisen valvonnan rooli ja valtuudet jäävät uuden lain myötä vähäisemmäksi, kuin parkkisakkoyrittäjät olivat toivoneet.

Kuin viimeisenä niittinä tälle keskustelulle ja kehitykselle on kuluttajariitalautakunta nyt antanut päätöksen, jonka mukaan yksityisen parkkiyhtiön valvontamaksu velvoittaa vain silloin, kun osapuolten välillä on kuljettajan myöntämä sopimussuhde. Jos kuljettaja kiistää ajaneensa sakotettua autoa, todistustaakka pysäköintirikkeestä on valvontayhtiöllä.

Tässä päätöksessä ei sinänsä ole mitään uutta. Kuluttajavirasto on ottanut saman kannan jo vuonna 2004. Täysin samaan lopputulokseen ovat päätyneet myös Vantaan käräjäoikeus vuonna 2007, Helsingin hovioikeus vuonna 2008 ja korkein oikeus vuonna 2010. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden valossa tämä näkemys on aivan itsestään selvä – tietenkään ei voi olla niin, että parkkiyhtiö voisi osoittaa maksuvaatimuksiaan summamutikassa kenelle tahansa, ja maksulta välttyäkseen autoilijan pitäisi todistaa oma syyttömyytensä. Tämänkaltaiset todistustaakkanormit olivat laajemmalti käytössä viimeksi keskiajalla.

Kuluttajariitalautakunta on antanut päätöksensä niinsanotussa plenumissa eli täysistunnossa. Lain mukaan lautakunnan täysistunnossa ratkaistaan periaatteellisesti tärkeät asiat. Voidaankin sanoa, että kiista siitä, kenellä on näyttövelvollisuus ajoneuvon kuljettajasta yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on nyt arvovaltaisella tavalla lopullisesti ratkaistu. Enää kenenkään on turha mussuttaa mistään käännetystä todistustaakasta. Sellainen ei yksinkertaisesti perustu lakiin. Jos auton omistaja tai haltija kiistää pysäköineensä autonsa ”sakkopaikalle”, hän välttää maksun kiistämällä toimineensa kuljettajana. Sen jälkeen on parkkiyhtiön asia selvittää ja todistaa, kuka autoa ajoi.

Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtajan Pauli Ståhlbergin mukaan tänä vuonna lautakunnalle on tullut noin 70 valitusta aiheettomiksi koetuista yksityisistä pysäköinninvalvontamaksuista. Tästä luvusta ei sinällään voida päätellä juuri mitään. Ehkä sen verran, että ihmiset ovat edelleen epävarmoja siitä, pitääkö yksityinen pysäköinninvalvontamaksu maksaa vai ei.

Aiheettomasta yksityisestä pysäköinninvalvontamaksusta ei nimittäin ole mitään tarvetta tehdä valitusta kuluttajariitalautakunnalle tai millekään muullekaan instanssille. Riittää, että maksuvelvollisuuden vain kiistää valvontayhtiölle itselleen jollain tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämän jälkeen asian voi jättää sillensä ja mahdolliset jatkotoimenpiteet ovat valvontayhtiön vastuulla. Kuluttajalla ei ole mitään syytä tai tarvetta viedä näitä asioita kuluttajariitalautakuntaan. Päin vastoin, lautakunnan kuormittaminen neljänkymmenen euron suuruisilla riidoilla tuottaa vain yhteiskunnalle moninkertaiset kulut asian käsittelemisestä. Ilmeisesti kuluttajariitalautakuntaan valituksia tekevät sellaiset hieman epävarmat ihmiset, jotka eivät halua maksaa vääräksi kokemaansa maksua, mutta eivät valvontayhtiöiden painostuksen ja uhkailun alla uskalla jättää asiaa sillensäkään. Valitus kuluttajariitalautakuntaan keskeyttää perinnän ja perintäkulujen juoksemisen, joten sitä ilmeisesti käytetään perintäkulujen torjumistarkoituksessa silloin, kun pelkkä kiistäminen tuntuu liian riskialttiilta.

Nyt kuluttajariitalautakunta on kuitenkin sanonut harvinaisessa täysistuntokäsittelyssään painavan sanansa tästä periaatteellisesti tärkeästä kysymyksestä. Toivottavasti kaikki näitä maksuja saavat ymmärtävät nyt vain kiistää maksun perusteen. Asia jää silloin sillensä, eikä kuluttajan tarvitse todellakaan tehdä asian vuoksi yhtään enempää.

Jotkut yksityiset pysäköinninvalvontafirmat ovat jo lopettaneet toimintansa, koska vain harva enää maksaa näitä valvontamaksuja, eikä toiminta ole kannattavaa. Jos kukaan ei maksaisi näitä maksuja, loputkin parkkisakkofirmat poistuisivat markkinoilta muutamassa kuukaudessa, tai ne ainakin pakotettaisiin kokeilemaan tulkintojensa kestävyyttä oikeudessa. Tosiasiassa vain parilla-kolmella suurimmalla yrityksellä lienee edes resursseja ryhtyä uuteen oikeudenkäyntiin pysäköinninvalvontamaksun velkomusta koskevassa asiassa. Sitä ne eivät kuitenkaan mielellään tee, koska tappion riski on yksinkertaisesti liian suuri.

Valvontayhtiöt ovat nyt todellakin kriisissä. Käytännössä niiden ainoa toivo on nyt sellaisen uuden lain säätäminen, jossa säädettäisiin ajoneuvon haltijan vastuusta koskien myös yksityisiä pysäköinninvalvontamaksuja. Tällaisen säätäminen on kuitenkin nykyoloissa kaikkea muuta kuin varmaa. Oikeusministeri on puolensa valinnut. Suomalaisessa järjestelmässä lainsäätäjä voittaa aina tuomioistuimet. Yksityisen pysäköinninvalvonnan tulevaisuudesta päättää meillä viime kädessä eduskunta, ja sitä päätöstä joutuu myös korkein oikeus noudattamaan.

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana

Seuraa blogia. Lähiaikoina julkaistaan Q&A-artikkeli pysäköintivalvontayhtiön lähettämästä ala-arvoisesta uhkauskirjeestä ja ohjeita reklamaation tekemiseen.

Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan

Kuluttajariitalautakunnan antaman päätöksen mukaisesti tuulilasiin jätetty yksityisen pysäköintivalvontayhtiön maksulappu ei velvoita kuluttajaa mihinkään. Periaate noudattaa täysin blogin aikaisemmin ilmoittaa linjaa. Yksityistä pysäköintiyhtiön määräämää maksua virheellisestä pysäköinnistä ei tarvitse maksaa, jos kiistää toimineensa kuljettajana.

Pysäköintiyhtiö vaati määrättyä maksua ajoneuvon omistajalta. Perusteena oli pysäköintiyhtiön vaikeus todistaa sopimuskumppaninsa, eli osoittaa pysäköinnin suorittanut kuljettaja. Kuluttajariitalautakunnan päätöksen mukaisesti valvontamaksua ei voida periä ilman, että se, joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen syntyneeksi tai kuluttaja myöntää sen. Lautakunta totesi, että asiassa ei ollut kyse pysäköintivirhemaksusta annetussa laissa tarkoitetusta maksusta, josta vastasi myös ajoneuvon omistaja tai haltija. Maksu ei perustunut kyseiseen lakiin, vaan väitettyyn sopimukseen. Velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste. Asiassa ei ollut näytetty, että vastoin kuluttajan kiistämistä hän olisi pysäköinyt auton ja näin sopimuksin sitoutunut maksamaan valvontamaksun.

Näyttövelvollisuus kuljettajasta on yksiselitteisesti valvontayhtiöllä. Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse eikä pidä maksaa.

Kuluttajariitalautakunnan päätös

Lue myös:
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana