LUKIJAN ARTIKKELI: Kaatuuko yksityinen pysäköinninvalvonta Henkilötietolain väärinkäyttöön?

Tässä on arvioitavaksenne tapaus, jonka helsinkiläinen lakiasiaintoimisto on saattanut tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi 7.3.2013. Kantelun tarkoitus on selvittää voiko yksityinen pysäköinninvalvonta jatkua nykyisellään sen rikkoessa tosiasiallisesti useissa tapauksissa henkilötietolakia. Osallisten yritysten, sekä asianomistajan nimet on vaihdettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Tapahtumat lyhyesti

Yksityishenkilö A sai maksumuistutuksen yksityisoikeudellisen valvontamaksun maksamattajättämisestä, vaikka A ei ole kuljettanut autoa maksun määräämisajankohtana. A reklamoi B Oy:lle maksumuistutuksen vastaanottamista seuraavana päivänä todeten maksun olevan virheellinen, koska hän ei toiminut auton kuljettajana. Tähän B Oy vastasi uhkauksella jatkotoimista ja vaatimuksella osoittaa se henkilö, jonka kanssa B Oy on solminut kyseisen sopimuksen. A toisti ilmoituksensa siitä, että ei ole toiminut auton kuljettajana ja totesi B Oy:n toiminnan olevan henkilötietolain vastaista, sillä henkilörekisteriä ei voida perustaa ilman riittävää käyttötarkoitussidonnaisuutta, kuten asiakassuhdetta. A myös totesi hänestä perustetun henkilötietorekisterin virheelliseksi. B keskeytti perintätoimet A:ta kohtaan, sillä minkäänlaista yhteyttä A:n ja B Oy:n välillä ei voitu todistaa kyseisessä tapauksessa.

Henkilötietolain soveltuminen tapaukseen

C Oy ylläpitää pysäköinninvalvontaa suorittavan B Oy:n henkilötietorekisteriä. Henkilötietorekisteri perustetaan AKE:n haltija- tai omistajatietojen pohjalta, vaikka tällä ei ole mitään tekemistä ajoneuvoa kuljettaneen henkilön kanssa. Tässä kohtaa tapahtuu olennainen rikkomus, joka saattaa kaataa koko toimialan nykykäytännön ja vaikeuttaa ratkaisevasti toimialan toimintaedellytyksiä.

Henkilötietolain 5§ mukaan rekisterinpitäjän tulee käsitellä henkilötietoja laillisesti, noudattaa huolellisuutta ja hyvää tietojenkäsittelytapaa sekä toimia muutoinkin niin, ettei rekisteröidyn yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojan turvaavia perusoikeuksia rajoiteta ilman laissa säädettyä perustetta. Tässä tapauksessa C Oy on rikkonut A:n yksityisyydensuojaa perustamalla henkilörekisterin A:sta ilman hänen yksiselitteistä suostumustaan. C Oy on myös rikkonut kolmannen osapuolen, eli autoa kuljettaneen henkilön yksityisyydensuojaa informoimalla A:ta tämän henkilön liikkeistä tiettynä ajankohtana (maksumuistutuksesta käy ilmi aika ja paikka, jolloin auto on ollut pysäköitynä). C Oy ei ole myöskään yrittänyt selvittää onko A oikea henkilö rekisteröintitarkoitukseen tai pyytää lupaa A:lta ennen virheellisen rekisterin perustamista. Henkilötietolain 8§ mukaan Henkilötietoja saa käsitellä ainoastaan mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät (lain teksti kursivoitu selkeyden vuoksi):

1) rekisteröidyn yksiselitteisesti antamalla suostumuksella. A ei ole antanut suostumusta.

2) rekisteröidyn toimeksiannosta tai sellaisen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, jossa rekisteröity on osallisena, taikka sopimusta edeltävien toimenpiteiden toteuttamiseksi rekisteröidyn pyynnöstä. A ei ole antanut toimeksiantoa tai ollut osallisena mihinkään sopimukseen.

3) jos käsittely yksittäistapauksessa on tarpeen rekisteröidyn elintärkeän edun suojaamiseksi. Kyseessä ei ole edun suojaaminen A:n kannalta.

4) jos käsittelystä säädetään laissa tai jos käsittely johtuu rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tai sen nojalla määrätystä tehtävästä tai velvoitteesta. Kyseessä ei ole rekisterinpitäjän velvoite.

5) jos rekisteröidyllä on asiakas- tai palvelussuhteen, jäsenyyden tai muun niihin verrattavan suhteen vuoksi asiallinen yhteys rekisterinpitäjän toimintaan. A:lla ei ole minkäänlaista suhdetta rekisterinpitäjään.

6) jos kysymys on konsernin tai muun taloudellisen yhteenliittymän asiakkaita tai työntekijöitä koskevista tiedoista ja näitä tietoja käsitellään kyseisen yhteenliittymän sisällä. Ei sovellu tapaukseen.

7) jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän toimeksiannosta tapahtuvaa maksupalvelua, tietojenkäsittelyä tai muita niihin verrattavia tehtäviä varten. Kyseessä ei ole maksupalvelu tai muu verrattava tehtävä, vaan yksityisoikeudellinen sopimusasia, jossa sopimukseen vetoavan osapuolen tulee näyttää sopimuksen syntyneen.

8) jos kysymys on henkilön asemaa, tehtäviä ja niiden hoitoa julkisyhteisössä tai elinkeinoelämässä kuvaavista yleisesti saatavilla olevista tiedoista ja näitä tietoja käsitellään rekisterinpitäjän tai tiedot saavan sivullisen oikeuksien ja etujen turvaamiseksi. Ei sovellu tapaukseen.

9) jos tietosuojalautakunta on antanut käsittelyyn 43 §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan. Tietosuojavaltuutettu on todennut 28.8.2007 päivätyssä lausunnossaan Dnro 1966/452/2006 millainen yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyvä toiminta mahdollistaa henkilörekisterin ylläpidon:

”On katsottava, että B Oy:n oikeus käsitellä henkilötietoja perustuu henkilötietolain 8§:n 1 momentin 5 kohtaan. Sen mukaan henkilötietoja saadaan käsitellä, jos rekisteröidyllä on asiakas- tai palvelussuhteen, jäsenyyden tai muuhun niihin verrattavan suhteen vuoksi asiallinen yhteys rekisterinpitäjään (yhteysvaatimus).”

A:lla ei ole tai ole ollut minkäänlaista suhdetta rekisterinpitäjään C Oy:öön tai valvontamaksun kirjoittaneeseen B Oy:öön.

"Henkilötietojen luovuttaminen voi tapahtua 1 momentin 5 kohdan nojalla vain, jos henkilötiedon luovuttaminen kuuluu tavanomaisena osana kysymyksessä olevan toiminnan harjoittamiseen edellyttäen, että tarkoitus, johon tiedot luovutetaan, ei ole yhteensopimaton henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kanssa ja että rekisteröidyn voidaan olettaa tietävän henkilötietojen tällaisesta luovuttamisesta. "

A:n ei voida olettaa tienneen henkilötietojensa luovuttamisesta ja toiminta on nimenomaisesti yhteensopimaton laissa määrätyn henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kanssa.

Tapaukseen ei sovellu myöskään Henkilötietolain 4. Luvun erityisiä tarkoituksia varten sallimat käyttötarkoitukset, kuten 14§ tutkimus, 15§ tilasto, 16§ viranomaisen suunnittelu- ja selvitystehtävät, 17§ henkilömatrikkeli 18§ sukututkimus, 19§ Suoramarkkinointi ja muut osoitteelliset lähetykset.

Voidaan siis kiistatta todeta, että henkilötietolain määräyksiä on yksiselitteisesti rikottu suostumuksen tai käyttötarkoitussidonnaisuuden puuttuessa.

Henkilötietolain esitöissä (HE 49/1986 s. 3) lausutaan, että yksityisyyden suojan tarkoituksena on antaa kansalaiselle oikeus yksityiselämään ilman perusteetonta ulkopuolista puuttumista ja että yksityisyyden suojaan kuuluu muun muassa oikeus vaikuttaa itseään koskevien tietojen käyttöön. A:lle ei annettu tätä mahdollisuutta, eikä sitä anneta kenellekään muullekaan, jotka joutuvat B ja C Oy:n mielivaltaisen yhteistoiminnan kohteeksi. Laittomaan henkilörekisteritietoon perustuvilla taloudellisilla seuraamuksilla uhkaaminen on lain esitöiden tarkoittamaa yksityiselämään perusteetonta ulkopuolista puuttumista.

Korkein oikeus on todennut ratkaisussaan KKO:1998:85:

"Henkilörekisterissä olevien henkilötietojen luovuttaminen vastoin rekisteröidyn suostumusta muuhun käyttötarkoitukseen kuin siihen, mihin tiedot oli rekisteröity, on tyypillisesti yksityisyyden suojan perustavoitteiden vastaista. Tällöin loukataan rekisteröidyn henkilön oikeutta tietää ja päättää itseään koskevien tietojen käytöstä. Tällainen tietojen luovuttaminen toteuttaa siten henkilörekisterilain tarkoitetun yksityisyyden suojan loukkaamisen tunnusmerkistön."

Vastaavasti henkilörekisterin perustaminen ilman henkilön suostumusta ja käyttötarkoitussidonnaisuutta soveltuu KKO:n tapaukseen ja täyttää yksityisyyden suojan loukkaamisen tunnusmerkistön.

On oletettava, että useimmat ihmiset pelästyvät jatkuvia oikeustoimilla uhkaavia kirjeitä, ja maksavat valvontamaksun, vaikka se on tullut heille virheellisesti. C Oy:n toiminta vaarantaa lain tarkoittamalla tavalla henkilön yksityisyydensuojan lisäksi heidän etuja, oikeuksiaan ja varallisuusaseman. Koska C Oy rikkoo lakia taloudellisen hyödyn tavoittelussa on toimintaan puuttuminen ja virheellisen käytännön korjaaminen ensiarvoisen tärkeää.

Asiasta on tehty 7.3.2013 tietosuojavaltuutetulle kantelu, jossa vaaditaan tietosuojavaltuutettua velvoittamaan yksityisellä pysäköintitoimialalla toimivat yritykset muuttamaan käytäntöjään niin, että he voivat varmistua rekisteröitävän henkilön henkilöllisyydestä tai vastaavasti pyytämään suostumusta rekisterin perustamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa toiminnan vaikeutumista siinä määrin, että sen jatkaminen ei ole mahdollista. Lisäksi asiassa suunnitellaan rikosilmoituksen tekemistä. Mainitussa KKO:n tapauksessa henkilörekisteririkkomuksen tehnyt yritys tuomittiin menettämään rikoshyötynä rikkomuksen seurauksena saatu tulo. Valtion kassa kilisisi mukavasti.

Mitäs lukijat ovat mieltä?

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lisätietoja saa osoitteesta http://www.nordstromlaki.fi

Yksityistä pysäköinninvalvontaa rajoittava lakihanke etenee

Hallitus on viime syksynä antanut eduskunnalle esityksen pysäköinninvalvonnassa avustamista koskevaksi lainsäädännöksi. Eduskunnassa käytiin lähetekeskustelu ja asia lähetettiin lakivaliokunnan käsiteltäväksi. Hallintovaliokunnan sekä perustuslakivaliokunnan on määrä antaa lakivaliokunnalle omat lausuntonsa asiassa. Hallintovaliokunnan lausunto on jo valmistunut ja perustuslakivaliokunnassakin asiantuntijakuuleminen on saatu päätökseen ja lausunto valmistunee lähiaikoina. Lakiesitys saataneen  eduskunnan käsittelyyn vielä kuluvan kevään aikana. Alun perin lain oli tarkoitus astua voimaan jo 1. maaliskuuta, mutta asian valiokuntakäsittely on kestänyt odotettua pitempään. Lain on ehdotettu astuvan voimaan neljän kuukauden kuluttua sen säätämisestä. Todennäköisesti laki saadaan voimaan vielä kuluvan vuoden aikana. 

Lakiesityksessä pysäköinninvalvontaa koskeva lainsäädäntö ehdotetaan järjestettäväksi niin, että pysäköinninvalvonnasta huolehtivan kunnan pysäköinninvalvoja tai poliisi voisi käyttää yksityisellä alueella apunaan sellaista yksityistä toimijaa, jolla olisi pysäköinninvalvontalupa. Yksityisten toimijoiden roolia pysäköinninvalvonnassa rajoitetaan siten, että perustuslain 124 §:stä johtuvat vaatimukset täyttyvät. Yksityisille jäisi vain viranomaisia avustava rooli ja päätökset seuraamuksista tekisi aina julkisyhteisön palveluksessa oleva virkamies. Pysäköintiä ja joutokäyntiä koskevien säädösten rikkomisesta määrättäisiin pysäköintivirhemaksu -niminen hallinnollinen maksuseuraamus, jonka saajana olisi valtio tai kunta. Pysäköinninvalvontaluvan hankkineelta yksityiseltä toimijalta palveluksia tilaava viranomainen voisi sopia palvelun tarjoajan kanssa vapaasti palvelun hinnasta, sen suuruuteen laki ei puuttuisi. Myös kiinteistönomistaja voisi maksaa pysäköinninvalvonnassa viranomaisia avustavalle yritykselle alueensa valvonnasta. Itse pysäköintivirhemaksun suuruudesta määrättäisiin Sisäasiainministeriön asetuksella, kuten nykyäänkin. Sitä ei voi poliisi tai kunta, yksityisestä toimijasta puhumattakaan, päättää.

Julkisessa keskustelussa on toisinaan esitetty sellaisia väitteitä, että ehdotettu uusi laki ei kieltäisi nykyisenkaltaista sopimusoikeuteen perustuvaa yksityistä pysäköinninvalvontaa, vaan toiminta voisi jatkua entisellään uudesta laista huolimatta ja ainoastaan muutama yksittäinen yritys saattaisi muuttaa toimintamallinsa uuteen oikeudelliseen viitekehykseen. Tällaiset väitteet ovat kuitenkin arkitodellisuudesta vieraantuneiden teoreetikkojen harhaista ja tosielämälle vierasta horinaa. Lakiesityksen perusteluista ja mm. oikeusministerin lakiesityksen lähetekeskustelussa käyttämistä puheenvuoroista ilmenee selvästi, että uuden lain nimenomaisena tarkoituksena on lopettaa nykyiseen toimintaan liittyvät oikeudelliset epäselvyydet ja tehdä pysäköinninvalvonnasta selkeästi viranomaistoimintaa, jossa yksityisillä toimijoilla voi olla vain avustava rooli, mutta ei itsenäistä "sakotusvaltaa". 

Hallintovaliokunnan lausunnossa on todettu tästä asiasta seuraavaa:

Esityksessä on lähdetty siitä, että yksityisten toiminta pysäköinninvalvonnassa tulee säännellyksi ehdotetuilla laeilla. Esityksen mukaan kunnallista pysäköinninvalvojaa tai poliisia saa pysäköinninvalvonnassa avustaa vain pysäköinninvalvontaluvan haltija ja laissa säädetyt edellytykset täyttävä henkilö. Tarkoituksena on sulkea pois muunlainen yksityisten toiminta pysäköinninvalvonnassa. Lakien voimaantulon jälkeen yksityisten toiminta pysäköinninvalvonnassa järjestyisi mainittujen lakien mukaisesti.

Jos laki siis säädetään pääpiirteittäin ehdotetun sisältöisenä, se tulee olemaan kuolinisku nykyiselle yksityiselle pysäköinninvalvontabisnekselle. Hallituksen esityksen perusteluissa on arvioitu, että valtaosa nykyisistä toimijoista tulisi uuden lain myötä lopettamaan toimintansa ja pysäköinninvalvontalupia tultaisiin hakemaan verrattain vähän. Jotkin pysäköinninvalvontayritykset sekä pysäköintialan etua valvova Suomen Pysäköintialan liitto ry ovat lakiesityksen johdosta oikeusministeriölle antamissaan lausunnoissa tosin kiinnittäneet huomiota siihen, että lakiesitys ei niiden mukaan kieltäisi nykyisen mallin mukaista sopimusperusteista valvontaa. Siitä huolimatta valvontayhtiöt ovat lausunnoissaan suhtautuneet jyrkän torjuvasti ehdotettuun lakiin ja itsekin arvioineet sen merkitsevän toiminnan lopettamista suurelle osalle alan toimijoista. Miksi näin, jos lakiesitys ei millään tavalla vaikuttaisi niiden oikeuteen harjoittaa sopimusperusteista valvontaa? Raivoisa uuden lain vastustaminen valvontayhtiöiden taholta osoittaa, että ne eivät itsekään vakavissaan usko toiminnan voivan jatkua laista huolimatta.

On sinänsä aivan totta, että kun säädetään laki, siitä kannattaisi kerralla tehdä mahdollisimman yksiselitteinen ja selkeä, jolloin väärien tulkintojen riski pienenisi. Tätä on edellyttänyt mm. Autoliitto ry, jonka lausunnon mukaan:

Uudessa laissa tulee yksiselitteisen selvästi kieltää hallituksen esityksessä selostettu reaalisopimusmalliin perustuvien valvontamaksujen määrääminen ja perintä. Tällä tavalla tulee myös estää nykyisen toimintamallin muuntautuminen muodollisesti uudenlaiseksi valvonnaksi, jota harjoitetaan vuosia ennen sen oikeudellisen perusteen varmistumista.

Koko parkkifarssi ja sen pian odotettavissa oleva päätös toimivat hyvänä muistutuksena siitä, miten vallan kolmijako-oppiin vahvasti pohjautuvissa säädösoikeudellisissa oikeusjärjestelmissä lainsäätäjä, Suomessa siis eduskunta, sanoo aina viimeisen sanan oikeudellisesti kiistanalaisissa asioissa. Anglosaksisissa maissa noudatetussa Common law -järjestelmässä tilanne on täysin päinvastainen, eli ylimmät tuomioistuimet voivat siellä kumota lainsäädäntövaltaa käyttävän elimen hyväksymän lainsäädännön, jos ne pitävät sitä perustuslain vastaisena.

Korkein oikeus unohti perustuslain kokonaan antaessaan ennakkopäätöksensä KKO 2010:23. Tästä seurasi perustuslain vastainen oikeustila, jonka korjaamiseksi piti ryhtyä muuttamaan lakia. Uuden lain myötä korkeimman oikeuden ratkaisu menettää merkityksensä ja se jää nolona esimerkkinä oikeushistoriaan yhtenä korkeimman oikeuden epäonnistuneimmista ratkaisuista.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Uuden parkkisakko-oikeudenkäynnin oudot piirteet
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia

LUKIJAN ARTIKKELI: Avain Asumisoikeus Oy - asumisen suurin vihollinen

Kiitos aikaisemmista artikkeleista liittyen Avain Asumisoikeus Oy:n harrastamaan mielivaltaisiin vastikkeiden korotuksiin.

Avain Asumisoikeus Oy:n tähtiin kohoavat vastikkeet karkoittavat asukkaat
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä, osa 2

Suomessa asumisoikeusjärjestelmä on perseestä. Kyse ei ole mistään muusta kuin asukkaiden rahastamisesta. Asumisoikeusyhtiöitä on lukuisia, mutta pahin esimerkki on Avain Asumisoikeus Oy, jonka kohdalla voidaan perustellen todeta, että valvova viranomainen ARA on antanut Avara Asunnot Oy:stä pois potkitulle toimitusjohtaja Perttu Liukulle, virallisen oikeuden Avain Asumisoikeus Oy:n omistamien asumisoikeusasunnoissa asuvien asukkaiden häikäilemättömään ryöstöön ja lypsämiseen. Kun yksittäinen henkilö pääsee "yleishyödylliseksi" tarkoitetun asumistuotantomuotoa harjoittavan yhtiön suuromistajaksi, on lopputulos selvä. Ainoastaan ARA:ssa toimivat virkamiehet ovat niin aivokuolleita ja sisäsiittoisia etteivät pysty näkemään ongelmaa tässä yhtälössä. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Sen tiedän että haulikolla on ARA:ssa töitä.

Tässä kohdin pyytäisin blogistia näyttämään sen erinomaisen kuvan vastikkeiden kehittymisestä.

Tuohon kuvaan voi korjata viime vuoden lopussa tulleessa kirjeessä ilmoitettu ja helmikuussa 2013 voimaan astuva vastikkeen korotus, joka tällä kertaa oli huimat 9 %. Kymmenessä vuodessa vastike on melkein kaksinkertaistunut!

ARA:n ohjeilla on aikaisemminkin pyyhitty persettä. En tiedä onko viranomaiset tyhmiä vai voimattomia vai ainoastaan aivokuolleita.

"Asumisoikeusjärjestelmän perustavoitteita on asumiskustannusten kohtuullisuus. Käyttövastikkeen määräytyminen omakustannusperiaatteen mukaan on tärkein keinovarmistaa valtion tuen kohdentuminen asukkaalle. Tämä tarkoittaa sitä, että asumisoikeushuoneistojen haltijoilta saa periä asuinhuoneistosta käyttövastikettaenintään määrän, joka tarvitaan kattamaan asuntojen ja niihin liittyvien tilojenrahoitusmenot ja hyvän kiinteistönpidon mukaiset menot." (ARA)

Kun asumisoikeusjärjestelmä kopioitiin Ruotsista siihen muistettiin ottaa Ruotsin järjestelmän huonoimmat puolet ja lisättiin isolla kauhalla normaalille elämälle liittyviä vieraita piirteitä. Onko se ihme? Koko asumisoikeuslaki tehtiin vain ja ainoastaan rakennuttajien ehdoilla. Sitten vielä väitetään ettei Suomessa ole korruptioita. Samat firmat antavat poliitikoille vaalitukea ja kun aika koittaa samat poliitikot ovat säädättämässä tukijoilleen heidän itsensä näköisiä lakeja. Lex Karpela ja Lex Nokia eivät todellakaan olleet ensimmäisiä yritysmaailman ehdoilla tehtyjä lakeja. Jos joku sanoo ettei suomalainen poliittinen kenttä ole korruptoitunut voi mennä ladon taakse ja ampua itsensä. Jokaikinen poliittinen nassu joka katselee teitä illan uutisissa on korruptoitunut pikku paska. Ainoa ero joidenkin välillä on, että kaikki eivät ole vielä jääneet kähminnästä kiinni. Jälkeenpäin asumisoikeuslakia yritettiin keinotekoisesti korjata silmänlumeeksi, mutta mitään merkittäviä muutoksia siihen ei tehty. Se olisi ollut vastoin rakennuttajien tahtoa eli käytännössä poliitikkojen vaalitukien ehtojen vastaista.

Palataan asiaan. Tällä hetkellä ensimmäiset asumisoikeusasunnot tulevat 20-30 vuoden ikään ja asukkaiden maksamat yhtiölainaosuudet pitäisi käytännössä olla loppuun maksettu ja vastikkeiden pudota rajusti. Todellisuudessa yksikään asumisoikeusyhtiö ei ole maksanut kuin korkoja lainoista ja pääoma on edelleen entisellään. Rahoista suurin osa joita ei käytettykään lyhentämiseen on mennyt omistajien taskuun, jotka sitten ajavat hienoilla saksalaisilla autoillaan katsomaan rapistuvia asumisoikeustaloyhtiöitä. Rapistuminenkin on näköjään liikaa kun mitään ei saa uusia. Tämä muuten on Avain Asumisoikeus Oy:n virallinen ohje. Ei saa uusia pitää korjata paikkaamalla paikan päälle. Räikeimpänä esimerkkinä on haljennut WC-pytty naapurilla jota ei saanut vaihtaa, vaan se piti liimata.

Avain Asumisoikeus Oy mainostaa asuntojaan turvallisena asumismuotona. Paskan marjat. Kuten blogistinkin aikaisemmissa artikkeleissaan kertoo. ARA on mennyt hyväksymään asumisoikeusasuntoyhtiön muuttamisen kovanrahan asunnoiksi kun asunnot eivät käyneet kaupaksi korkeiden vastikkeiden takia. Eipä tietenkään, ensin omistajayhtiö nostatti vastikkeita, kuten Avain Asumisoikeus Oy tekee nyt, ajoi asukkaat pois ylikorkeilla vastikkeilla ja kun asunnot tyhjenivät ARA:n ääliövirkamiehet antoivat luvan hallintamuodon muuttamiselle.

En epäile yhtään etteikö Avain Asumisoikeus Oy:n omistajat halua samaa. Eihän kukaan halua pitää köyhiä asumisoikeusasukkaita asunnoissa kun vastikkeita härskisti korottamalla saadaan ne viranomisten myötävaikutukselle muutettua kovanrahan tuottaviksi asunnoiksi. Saa sitten johtajat ostettua vaimolleenkin sen kalliin saksalaisen. Paljonko yksittäiset viranomaiset tästä hyötyvät? Kuinka paljon heille on maksettu? Kukaan ei pysty sössimään mitään niin pahasti kuin Suomen asumisoikeusjärjestelmää, ellei kyse ole sitten tahallisesta teosta, kuten onkin. Eivät poliitikot ruokkivaa kättä pure.

Hyvät ihmiset. Netistä löytyy paljon tietoa asumisoikeusjärjestelmästä ja Avain Asumisoikeus Oy:stä. Haluan kuitenkin kaikille nuorille ihmisille joilla muutenkin työelämän suhdanteet tuovat epävarmuutta epätyypillisine työsuhteineen. Kun asuntoa etsitte, kiertäkää Avain Asumisoikeus Oy ja muut asumisoikeusasuntoja tarjoavat yhtiöt kaukaa!

Itse olen viimein pääsemässä pois tästä kurimuksesta. Menen asumaan vuokralle. Sekin on halvempaa kuin kantaa rahaa asumisoikeusyhtiöiden omistajien pohjattomaan taskuun!

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Rikos ei ole siihen syyllistyneen yksityisasia

Yksityiselämän suoja kuuluu Suomen perustuslaissa kirjattuun perusoikeuteen. Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yksityiselämää loukkaavan tiedon julkistaminen on kielletty. Yksityiselämän suoja kuuluu kaikille Suomen kansalaisille. Tekemällä rikoksen yksityiselämän suoja murtuu. Rikoksen tekijällä ei ole eikä kuulu olla nimensuojaa. Rikoksen tekijän henkilöllisyys pitää voida tuoda julkisuuteen.

Oikeusministeriön työryhmä on vuonna 2012 esittänyt että rikoksesta tuomitun henkilöllisyyden paljastaminen pitäisi olla rangaistava teko yksityiselämän suojaa loukkaava tiedon levittämisestä. Ajatusmaailma rikollisen teon kuulumisesta yksityiselämän suojan piiriin on täysi normaalille elämälle vieras. Henkilön tekemä rikos on loukkaus uhria kohtaan, mutta se on myös loukkaus yhteiskunnallista järjestystä ja lainkunnioitusta vastaan. Rikos varsinaisen teon ja tuomion jälkeen ei ole osa kenenkään yksityiselämään, joten rikoksen tekijän henkilöllisyys ei siten myöskään ole suojattu yksityiselämää suojaavan perustuslain säädösten mukaan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) päätöksistä on selkeästi tulkittavissa, että tuomioistuin ei pidä rikosta tekona joka kuuluisi yksityiselämän suojan piiriin eikä rikoksen tekijän henkilöllisyyden paljastaminen loukkaa epäillyn tai rikoksen tekijän yksityisyyden suojaa. Saman linjauksen on ottanut myös Suomen korkein oikeus  (KKO:2005:136).

Joskus on todella ihmeteltävä mikä tarve viranomaisilla on kaikin keinoin suojella rikoksen tekijää rikoksen uhrin kustannuksella. Suomessa rikoksen uhrin asema on huomattavasti heikompi kuin rikoksen tekijän. Nykyinen käytäntö ei tue Suomen kuulumista oikeudellisesti sivistyneiden valtioiden joukkoon. Rikoksen tekijöiden suojeleminen on Suomessa ylittänyt kaikki normaalit yhteiskunnalliset normit länsimaisista sivistysvaltioista.

Blogi ehdottaakin että Suomessa kohennetaan rikoksen uhrin asemaa ja mahdollistetaan myös kansalaistietoisuus vakavien rikollisten tekijöiden nimistä ja asuinpaikoista. Vakaviin väkivaltarikoksiin, lasten hyväksikäyttöihin ja raiskauksiin syyllistyneiden henkilöiden nimet on jatkossa tallennettava kansalliseen arkistoon johon jokaisella Suomalaisella tulee olla vapaa hakuoikeus esimerkiksi internetissä julkaistavan hakupalvelun kautta.

Suomeen onkin perustettava rikoksen tekijöistä julkinen rekisteri josta kuka tahansa pystyy hakemaan tiedon oman kotiosoitteensa lähellä asuvista väkivaltarikollisesta.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Megan Kanka ja Meganin laki
Kohtuullista oikeutta
Q&A - Rikoksen tekijän tietojen julkaiseminen

Kansalaisaloite EU-kansanäänestyksestä avattu

Suomen eroamisesta Euroopan unionin jäsenyydestä toimitettava neuvoa-antava kansanäänestys. Suomen asema Euroopan unionin jäsenenä on aivan toinen kuin Suomen valtiojohdon taholta luvattiin v. 1994 ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä Euroopan unioniin liittymisestä.

Kansanäänestys Suomen eroamisesta Euroopan unionin jäsenyydestä

Suosittelemme myös tututustumaan kansalaisaloitteeseen nykyisen tekijänoikeuslain (Lex Karpela) järkeistämiseksi. Nykyisellään tekijänoikeuslain mahdollistamat viranomaistoimenpiteet eivät ole missään suhteessa itse tekoon.

Ehdotus tekijänoikeus- ja rikoslain korjaamiseksi

Osallistu!

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Tekijänoikeuksia valvotaan kiristämällä ja laittomin uhkauksin
Uusi vaihe sananvapauden alasajossa
Verkkosensuuri saavuttaa Kiinalaiset mittasuhteet Suomessa
Kuinka kiertää Pirate Bay estot

Tutustu:
Pirate Bay

Q&A – Työsuhdepuhelin – kuka määrää, mikä mättää?

”Olen töissä isossa etelä-Suomalaisessa yhtiössä. Minulla on ollut työsuhdepuhelin koko työsuhteen ajan. Nyt kuitenkin työnantaja on ruvennut nipottamaan puhelinlaskusta, vaikka se on kuukausitasolla ollut aina 50 – 100 euron välillä, sisältäen siis työpuhelut joita on suurin osa. Aina ole puhelimeen vastannut kun työnantaja soittaa, oli sitten ilta tai yö. Kaikenlisäksi työnantaja haluaa asentaa puhelimeen jonkun softan jolla puhelimen sisältöä voidaan varmistaa, siihen saadaan etäyhteys, se voidaan sulkea etänä, hävittää tietoja ja tarkkailla mitä sovelluksia puhelimeen asennetaan ja jopa paikallistaa puhelin. Miten tämä oikein menee. Minusta se että työnantaja pääsee käsiksi puhelimessa oleviin yksityisviesteihin ei voi olla laillista. Onko käsitystä ja miten tässä pitäisi edetä?”

Työsuhdepuhelin myönnetään luontaisetuna josta työsuhdepuhelimen haltija maksa verotusarvon. Työnantaja maksaa puhelimen käytöstä, myös yksityisistä puheluista syntyneet kulut työnantajan omien sääntöjen mukaisesti. Ainoa syy miksi työnantaja tarjoaa työsuhdepuhelinta luontaisetuna on halu varmistaa että henkilö on tavoitettavissa tarvittaessa myös vapaa-aikana.

Työsuhdepuhelin luo monesti illuusion työntekijälle ylimääräisestä lojaliteettivelvoitteesta. Eli kun työnantaja maksaa puhelimen käyttökustannukset, monien mielestä syntyy velvoite olla myös tavoitettavissa, soitti työnantaja sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Työsuhdepuhelin ei kuitenkaan muodosta ylimääräistä velvoitetta olla tavoitettavissa. Jos tällainen yleinen velvoite on olemassa, se pitää olla kirjattuna työsopimukseen.

Työsuhdepuhelimesta voi myös luopua. Työsuhdepuhelinta ei ole pakko ottaa tai pitää. Mikäli työnantaja haluaa henkilön olevan tavoitettavissa työaikana puhelimitse, työnantaja voi tarjota tavallisen työpuhelimen jonka kustannukset työantaja maksaa. Työpuhelimella, joka ei ole luontaisetu, voi soittaa vain työpuheluita, ei yksityisiä puheluita. Tavallinen työpuhelin on myös helpompi jättää työpäivän päätteeksi työpaikalle. Tällä tavoin on myös helpompi irtaantua työnantajan vaatimuksista olla jatkuvasti tavoitettavissa.

Kannattaa myös miettiä onko työsuhdepuhelimen pitäminen muutoinkaan järkevää? Yksityisen puhelimen pitäminen rinnalla on helppo vaihtoehto. Yksityisen numero yhteystietona ei aiheuta muutoksia jos työsuhde vaihtuu. Yksityisestä puhelimesta puhelut on helppo kääntää tarvittaessa työsuhdepuhelimeen. Yksityisen puhelimen hankkiminen on monesti jopa halvempi vaihtoehto kuin maksaa 20 euron luontaisetu. Esimerkiksi Saunalahdelta saa kokonaispaketteja alle kymmenellä eurolla joka sisältää puheaikaa, tekstiviestejä ja rajattoman netin. Työsuhdepuhelin ei nykypäivänä tuo mitään taloudellista lisäarvoa käyttäjälleen, päinvastoin.

Vaikka työantaja omistaakin työsuhdepuhelimen on työsuhdepuhelin luontaisetuna tarkoitettu myös yksityiseen käyttöön ja tämä asettaa rajoituksia työnantajan määräysoikeudelle.

Työelämän tietosuojalain 3§ mukaan työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuisuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erikoisluonteesta. Tarpeellisuusvaatimuksesta ei voida poiketa edes työntekijän suostumuksella.

Ennen kuin työnantaja ottaa käyttöön puhelimeen asennettavaa teknistä valvontaa tulee huomioida tietosuojalaissa säädetty yhteistoimintavelvoite. Sähköistä viestintää koskevien tietojen käsittely kuuluu yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa laissa tarkoitetun yhteistoimintamenettelyn piiriin. Asiasta tulee olla sovittuna yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa. Onkin hyvä kysyä omalta luottamusmieheltä tai pyytää nähtäväksi pöytäkirja jossa puhelimeen asennettavasta teknisestä valvonnasta on erikseen sovittu.

Työnantaja ei saa myöskään kohdistaa sellaista teknistä valvontaa työntekijöihin, joka loukkaa sähköisen viestinnän tietosuojalain 4 § ja 5 §:ssä tarkoitettua viestinnän luottamuksellisuutta. Tulkinnallinen ongelma luottamuksellisuudesta syntyy siinä, että mahdollisuus loukata luottamuksellisuutta ei ole rikos. Eli se, että työnantaja pääsee käsiksi puhelimessa oleviin yksityisiin viesteihin ei tarkoita sitä että luottamuksellisuutta olisi rikottu ellei työnantaja lue viestejä.

Mikäli teknistä valvontaa käytetään työntekijän paikantamiseen on työantaja velvollinen käymään paikantamisen asialliset käyttötarkoitukset ja menettelytavat läpi työpaikan yhteistoimintamenettelyssä ja laatimaan kirjalliset käyttösäännöt paikantamisesta. Mikäli paikannus kohdistuu suoraan työntekijään, esim. matkapuhelimen GPS -paikannuksen avulla tulee tähän olla työntekijän suostumus sähköisen viestinnän tietosuojalain 16-18 § säännöksien mukaisesti. Työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijä voi kytkeä paikannuksen pois päältä, varsinkin silloin kun puhelinta voi luvallisesti käyttää myös työajan ulkopuolella.

Työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeus ei ulotu työntekijöiden työajan ulkopuoliseen vapaa-aikaan.

Mikäli työnantaja valittaa työsuhdepuhelimen laskuista, kieltäytyy maksamasta kustannuksia, haluaa valvoa liian tarkkaan puhelimen käyttöä, pääsee käsiksi puhelimessa oleviin yksityisiin tietoihin tai paikantaa puhelimen käyttäjää on helpoin tie yksinkertaisesti luopua työsuhdepuhelimesta ja hankkia yksityinen puhelin. Ilmoitat työnantajalle kirjallisesti luopuvasi työsuhdepuhelimesta seuraavan kuukauden alusta. Tämän jälkeen on työnantajan päätettävissä tarjoaako tavallista työpuhelinta tilalle. Tavallinen työpuhelin onkin sitten helppo jättää työpäivän päätteeksi pöytälaatikkoon odottamaan seuraavaa työpäivää.

Yksityisyydestä on pidettävä kiinni.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Työhaastattelussa esitettävät kysymykset
Kuuluko sairauspoissaolon syy työnantajalle
Saako sairauslomasta tiedottaa työpaikalla?
Liukuva työaika
Huumausainetestit työpaikoilla
Saako poliisille valehdella?

Etsitään ihmisyyden vastaisiin tekoihin syyllistyneitä vakuutuslääkäreitä!

Ovatko vakuutuslääkärit yhteiskunnan alinta kastia? Pelkkiä itsekeskeisiä narsisteja jotka ovat päässeet suojattuun, salaiseen ja hyväpalkkaiseen työhän leikkimään jumalaa päättäessään niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin terveydestä ja tulevaisuudesta - näkemättä tai kuulematta potilasta?

Vakuutuslääkäreiden yleisin argumentti on, että on aivan yhtä haitallista, jos hakija saa väärän myönteisen päätöksen, kuin jos hän saisi väärän kielteisen päätöksen. Tämä on varmasti totta. Muunlaisia päätöksiä vakuutuslääkärit eivät osaa antaa. Asiakkaiden tekemät valitukset vakuutusyhtiöiden päätöksistä vakuutuslautakuntiin ovat huimassa kasvussa. Lautakuntientien päätöksistä valitetaan puolestaan vakuutusyhtiöiden suvereenisti hallitsemaan vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeuden päätöksiä kumotaan yhä enenevissä määrin korkeimman oikeuden toimesta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin langettaa toistuvasti tuomioita Suomen valtiolle vakuutusoikeuden epärehellisistä oikeudenkäynneistä.

Vakuutuslääkärit pitävät itseään ainoana oikeana ja puolueettomana tahona arvioimaan mikä on potilaalle hyväksi. Monen vakuutuslääkärin mielestä hoitava lääkäri, oman alansa asiantuntija, on prosessissa ainoastaan neuvovassa roolissa.  Vakuutuslääkärit tekevät päätöksiä oman lääketieteellisen kokemuksensa ja mieltymyksensä perusteella eikä heidän asiantuntemuksensa useimmissa tapauksissa riitä lääketieteellisesti oikeiden ja kestävien päätösten tekoon. Vakuutuslääkärit luulevat olevansa kaikkien alojen parhaita asiantuntijoita oli kyse sitten kirurgiasta, ortopediasta, hammaslääketieteestä, infektiotaudeista, kardiologiasta, reumatologiasta, lastenkirugiasta, dermatologiasta, fysiatriasta, neurologiasta, onkologiasta, psykiatriasta jne. Vakuutuslääkäreiltä löytyy aivan varmasti mielipide jokaiseen asiaan. Potilaan kannalta on tuhoisaa, että mielipide on pääsääntöisesti aina virheellinen.

Raha on ratkaiseva tekijä. Vakuutuslääkäreiden ainoa tavoite työssään on minimoida kaikin keinoin kustannukset jotka voisivat syntyä vakuutusyhtiölle, oli kyse sitten työkyvyttömyyseläkkeistä, tapaturma- tai sairaskuluvakuutuksista. Heidän tehtävänsä on keksiä ”lääketieteellinen” syy korvauksista kieltäytymiselle. Syy joka voidaan tarvittaessa upottaa vakuutusehtojen ympäripyöreisiin lausekkeisiin hoidon tarpeellisuusvaatimuksista. Tätä toimintaa ohjaa vakuutuslääkärin henkilökohtainen tulostavoite, jossa vakuutusyhtiö maksaa vakuutuslääkärille sitä suuremman bonuksen mitä enemmän hän säästää vakuutusyhtiölle rahaa.

Vakuutuslääkäreiden mielivallan jäljiltä makaa Suomessa lukuisia ruumiita, ihmisraunioita ja terveytensä lopullisesti menettäneitä ihmisiä. Onnettomuuden ja sairauden uhrilla ei monesti ole rahaa tai edes voimia taistella vakuutusyhtiötä vastaan. Tämä onkin laskelmoitu menettelytapa, jonka mukaan aina ensimmäiseksi kun on mahdollista, annetaan kielteinen päätös ja katsotaan kuinka pitkälle asiakas jaksaa asiansa kanssa riidellä. Vakuutusyhtiöiden kannalta prosessi on täydellinen. Monesti kun riita viimein ratkeaa vasta vuosien jälkeen, on se potilaan kannalta jo myöhäistä. Vakuutusyhtiö voittaa siis hävitessäänkin.

Vuosikymmeniä jatkuneesta kritiikistä, yleisestä keskustelusta ja valtaisasta uhrien määrästä huolimatta mikään ei muutu. Vakuutusoikeus toimii edelleen vakuutusyhtiöiden käsikassarana ja jakaa vakuutusyhtiöiden toiveiden mukaisia päätöksiä jotka pohjimmiltaan ovat lähtöisin vakuutuslääkäreiden mielivaltaisista tulkinnoista. Oikeutta ei näytä Suomessa saavan kuin ainoastaan ottamalla se. Olemmeko todella tulleet siihen pisteeseen, että jäljellä on enää suora toiminta, riittävä aggressio ja paineen kohdistaminen vakuutuslääkäreitä kohtaan jotta muutos saadaan liikkeelle mädän järjestelmän alimmalta tasolta, kun kerta mikään ei ylemmältä tasolta käsin muutu?

Etsitään ihmisyyden vastaisiin tekoihin syyllistyneitä vakuutuslääkäreitä

Aloitamme vuonna 2013 uuden artikkelisarjan ”VAKUUTUSLÄÄKÄRIT” julkaisemisen. Tarkoituksena on tuoda julkisuuteen pahimmat potilaiden terveyden ja hengen vaarantaneet tai tuhonneet vakuutuslääkärit ja heidän rikoksensa ihmisyyttä vastaan.

Voitte toimittaa blogille oman itse kirjoittamanne totuuden mukaisen kertomuksen ongelmistanne vakuutuslääkäreiden kanssa ja kuinka päätökset ovat vaikuttaneet elämäänne. Kertomus saa olla täysin vapaamuotoinen ja se julkaistaan tarvittaessa sellaisenaan. Kertomukseen tulee liittää julkaisua varten tieto vakuutusyhtiöstä ja erityisesti päätöksen tehneen vakuutuslääkärin nimi. Ilman vakuutuslääkärin nimeä artikkelia ei julkaista. Toimittakaa kertomuksenne blogin sähköpostiosoitteeseen oikeusjakohtuus(a)yahoo.com.

Artikkelisarjan ensimmäiseksi ihmisyyden vastaiseksi vakuutuslääkäriksi olemme valinneet Fennian vakuutuslääkäri Mikael Hedenborgin josta julkaistaan artikkelisarjan ensimmäinen osa kevään 2013 aikana.

Tehdään vakuutuslääkäreistä uhri potilaiden sijasta.  Teidän kaikkien apua tarvitaan!


oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkisia

Lue:
"Vanhentunut" lista pahamaineisista vakuutuslääkäreistä
   

Onnellista uutta vuotta 2013

 
Blogi toivottaa hauskaa ja onnellista uutta vuotta 

2013 

kaikille lukijoilleen.

Vuoden 2012 eniten lukijoita tai eniten paheksuntaa herättäneet artikkelit

Elinkeinoelämän huorat
Onko uudessa parkkisakko oikeudenkäynnissä kyse valvontayhtiön vedätyksestä
Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on viimein erottava
Kuinka kiertää Pirate Bay estot
Avain Asumisoikeus Oy:n tähtiin kohoavat vastikkeet karkoittavat asukkaat
Suomen Parkkivartijat Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa - yksityistä valvontamaksu ei pidä maksaa


Lue myös
Q&A - artikkelit

Sananvapaus ja oikeus vapaaseen tiedon jakamiseen?

Muistathan noudattaa myös ensi vuonna perustuslaillista oikeuttasi vapaaseen tiedonjakamiseen? Suomen oikeuslaitoksen päätöstä määrätä operaattorit estämään pääsy Pirate Bay palveluun ei tule sietää. Täältä löytyy lista käytettävistä Pirate Bay proxeista joilla pääset palveluun myös oman operaattorisi estoista huolimatta.

Yksityinen pysäköinninvalvonta?

Yksityisen pysäköinninvalvonnan uhriksi joutuneilta autoilijoita saapuu jatkuvasti postia kyseisten yritysten väärinkäytöksistä ja hyvin agressiivisesta jopa uhkailevasta lähestymistavasta. Pirkanmaalla väitetään erään valvontayhtiön "perintämiesten" käyneen kovistelemassa ajoneuvon omistajan oven takana maksamattomista laskuista. Valitettavasti osa yksityisen pysäköinninvalvonnan yrityksistä on joutunut järjestäytyneen rikollisuuden haltuun.  Tämä näkyy laputtamisen ja perinnän koventuneina otteina. Viranomaiset eivät ole halunneet asiaan puuttua.

 Suurin osa valvontayrityksistä käyttää uhkailujen perusteena 2010 annettua KKO:n päätöstä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Kyseinen päätös perustuslain vastaisena ei laillistanut valvontaa eikä se kääntänyt todistustaakka sopimusrikkomuksen osoittamisesta. Kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välisiin sopimusriitoihin sovelletaan kuluttajansuojalakia. Lain mukaisesti näyttövelvollisuutta sopimuksen syntymisestä ja väitetystä sopimusrikkomuksesta ei voi asettaa kuluttajan todistettavaksi mikäli maksun saajaa kiistää toimineensa kuljettajana. Ajoneuvon omistajalla tai haltijalla ei ole myöskään mitään lainmukaista velvoitetta selvittää valvontayhtiön sopimuskumppania eli ajoneuvoa kuljettanutta henkilöä.

Kuluttajaviranomaiset ovat viimeksi tänä vuonna todenneet yksimielisissä päätöksissään, että mikäli maksun saaja kiistää toimineensa kuljettajana, maksua ei tarvitse eikä pidä maksaa!

Suomen Parkkivartijat Oy hävisi riidan
Parkkiyhtiö hävisi pysäköintiriidan

Kuluttajaviranomaiset: Yksityistä pysäköintivirhemaksua ei tarvitse maksaa


oikeusjakohtuus.blogspot.com

LUKIJAN ARTIKKELI: Lipuntarkastajien mielivalta oikeuttaa agressioihin

Olemme jälleen kerran saaneet lukea mediasta kuinka HSL:n lipuntarkastajat estivät kahden lippunsa maksanutta nuorta poistumasta junasta. Aikaisemmin olemme saaneet lukea vartijoiden ja järjestyksenvalvojien nuoriin kohdistamista pahoinpitelyistä juna-asemilla. Kaikille näille tapauksille on yhteistä viranomaisasemassa olevien henkilöiden silmitön halu näyttää ja käyttää valtaansa väärin.

Ongelma lipuntarkastajien, vartijoiden ja järjestyksenvalvojien kanssa kulminoituu moniin asioihin. Lipuntarkastajat ja järjestyksenvalvojat tietävät lakiin pohjautuvat oikeutensa, vartijat luulevat että heillä on erityisoikeuksia, mutta kaikki käyttävät oikeita tai kuviteltuja oikeuksiaan härkisti väärin pönkittääkseen mitättömyyksiin vajonnutta itsetuntoaan nöyryyttämällä nuoria ja nuoria aikuisia. Pienipalkkainen työ ei tarjoa muuta tyydytystä kuin mahdollisuuden päästä pätemään. Tilannetta ei voi tietenkään yleistää kaikkiin kyseistä työtä tekeviin henkilöhin, mutta valitettavan usein kun kyse on nimenomaan nuorista on jännä miten nämä natsit sattuvat juuri silloin paikalle. Nuoriin kohdistuneet väärinkäytökset ovat arkipäivää, vaikka nuorista suurin osa käyttäytyy moitteettomasti. Erityisen vakavaksi tilanteen tekee se, että nöyryyttäminen kohdistetaan aina yksittäistä ihmisryhmää, nuoria vastaan. Todella harvoin lipuntarkastajat puuttuvat samanlaisilla otteilla vanhemman väestön tekemisiin.

Pahinta tilanteessa on se, että kun asioita selvitetään kaikki tahot, poliisista ja syyttäjästä lähtien uskovat lipuntarkastajien, vartijoiden ja järjestyksenvalvojien sanaa. Hehän ovat melkein viranomaisasemassa toimivia henkilöitä ja tunnetusti Suomessa viranomainen ei valehtele. Tosiasia kuitenkin on, että aivan samoin kun poliitikot, kunnan tai valtion virkamiehet valehtelevat toimissaan, saman ovat oppineet myös nämä pikkusieluiset vallan kahvaan kiinni takertuneet pienvirkamiehet. Lipuntarkastajat, vartijat ja järjestyksenvalvojat ovat huomanneet, että he pääsevät neuvostosuomalaisessa järjestelmässä kuin koiraveräjästä vain sen takia, että valehtelemiseen uskotaan. Nuoria halutaankin nöyryyttää ja jos oikein hyvä tuuri käy heitä pystyy myös pahoinpitelemään ilman seurauksia.

Mitä tulee HSL:n valehteleviin lipuntarkastajiin niin en epäile hetkeäkään etteikö nuoret naiset puhuisi totta. Olen itse Helsinkiläisenä nuorisotyöntekijänä törmännyt aivan liian usein vastaavaan tilanteeseen. Lipuntarkastajat haluavat päästä näyttämään ylemmyyttään ja tietoisen tahallisesti estävät nuoria lähtemästä junasta vain aiheuttaakseen kiusaa ja vaivaa. Sillä ei ole merkitystä onko nuorella maksettu lippu tai ei. Jos nuori ei tottele, häntä vastaan on oikeus käyttää fyysistä väkivaltaa ja silloin lipuntarkastajien itsetunto kohoaa useammalla kymmenyksellä. Jos nuori vastustelee (kuten kuuluukin) täysin aiheetonta vapauden riistoa, media repii isot otsikot siitä kuinka lipuntarkastajat, vartijat tai järjestyksenvalvojat joutuivat nuorten väkivallan kohteeksi vaikka käytännössä suurimmissa osassa tapauksissa tilanne karkaa väkivaltaiseksi vain lipuntarkastajien ja vartijoiden oman agressiivisuuden ja pätemisen takia.

Älkää nuoret olko tyhmiä! Teillä on älypuhelimet joilla voitte tallentaa tapahtumat talteen. Kun vartijat, järjestyksenvalvojat tai lipuntarkastajat pysäyttävät teidät käynnistäkää älypuhelimenne videokuvaus ja kuvatkaa rauhallisesti tilanne talteen. Parhaimmassa tapauksessa saatte erinomaista Youtube "oppimateriaalia" muille nuorille ja pystytte omalta osaltanne nöyryyttämään pikkuvirkamiehiä ja saatte heidän kasvonsa julkisuuteen muille varoittavaksi esimerkiksi. Kuvaaminen julkisella paikalla kuten junassa, rautatieasemalla tai kauppakeskuksessa on täysin sallittua eikä siihen tarvitse pyytää keneltäkään lupaa. Uskon, että myös lipuntarkastajien käytös muuttuu kun kaikki tapahtumat ovat tallessa. Se antaa myös teillä nuorille paremmat eväät asian selvittelyssä jälkeenpäin, koska ilman todistusaineistoa käy kuten aina aikaisemminkin - lipuntarkastaja, vartija tai järjestyksenvalvoja valehtelee suojellakseen omaa etuaan tietoisena siitä että hänen sanansa on vahvempi kuin teidän. 

Se että vartijat, lipuntarkastajat ja järjestyksenvalvojat syyllistyvät rikokseen ja tahalliseen ihmisarvon loukkaukseen jonka yhteiskunta jättää huomioimatta oikeuttaa puolustautumaan. Kun yhteiskunta suojelee virkamiehiä, sallii nöyryyttämisen ja pahoinpitelyn on agressio näissä tilanteissa enemmän kuin oikeutettua. Jos yhteiskunta antaa vapaat kädet näille "natseille", ainoa keinoa puolustautua on ottaa oikeus omiin käsiin.

PS: Toivon että blogi julkaiseen tämän artikkelin. Kaikki muut mediat Helsingin sanomista lähtien ovat keskittyneet viranomaisuskonnon levittämiseen ja kieltäytyvät julkaisemasta mitään eriävää mielipidettä. Lipuntarkastajien ja vartijoiden harrastama väkivalta on todellisuutta. Se on jälleen yksiasia josta halutaan Suomen vaieita.

Vartijoiden väkivalta jää rankaisematta



oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Q&A - Keskustelun ja puheluiden nauhoittaminen
Keskustelun tallentaminen
Omien puheluiden tallentaminen

Lue:
Vartijat pahoinpitelevät ihmisiä Helsingin rautatieasemalla
Sairaalassa työskennellyt vartija pahoinpiteli potilasta
Alaikäisen pahoinpidellyt vartija vältti tuomion
Vartijalle ehdollista vankeutta
Lipuntarkastajat tylytti koulutyttöä
Kaasulla raitiovaunussa taltutettu vie asian oikeuteen

Irtisanomisrahalle on vahvat perusteet Suomessa

Irtisanomisrahalla tarkoitetaan työnantajan maksamaa erillistä korvausta irtisanotulle työntekijälle. Monissa EU maissa irtisanomisrahan suuruus riippuu työsuhteen kestosta. Suomessa irtisanomisrahaa ei ole määrätty lainsäädännössä tai työehtosopimuksissa eikä Suomessa työntekijöille makseta irtisanomisrahaa. Erillinen irtisanomiskorvaus on täysin työnantajan hyvästä tahdosta riippuvainen ja tämän tyyppiset korvaukset ovatkin yleensä sidottuja vapaaehtoisiin irtisanoutumisiin eli eropaketteihin, jotka yleensä eivät ole työntekijöiden kannalta järkeviä pidemmän päälle. Irtisanomisrahaa ei tule myöskään sotkea irtisanomisajan palkkaan joka on lakisääteinen tai laittomasta irtisanomisesta määrättyyn irtisanomiskorvaukseen.

Irtisanomisrahan osalta Suomi ja Norja muodostavat ainoan poikkeuksen EU perheen sisällä. Kaikissa muissa maissa irtisanomisraha on käytössä joko lakisääteisesti, osana työehtosopimuksia tai irtisanomisten yhteydessä laadittavaa sosiaalisuunnitelmaa.

Irtisanominen Suomessa on äärimmäisen halpaa ja irtisanomisen kynnys on muihin EU maihin nähden huomattavan alhaalla. Työnantajajärjestöjen mielestä työntekijästä on päästävä edullisesti ja mahdollisimman helposti eroon ja vain tällä menettelyllä turvataan Suomalainen kilpailukyky.

Irtisanomisraha on käytössä kuitenkin kaikissa vahvoissa EU maissa eikä irtisanomiskynnyksen nostaminen ole aiheuttanut näissä maissa merkittävää ongelmaa yritysten kilpailukyvylle. Suomessa lähtökohta koko keskustelulle on täysin ylösalaisin. Työnantajat lähtevät jatkuvasti liikkeelle siitä, että irtisanomisen kynnystä tulee laskea entisestään ja tehdä se yhä helpommaksi. Tämä näkyykin työmarkkinoiden nykysuuntauksena jossa epätyypilliset työsuhteet, määräaikaiset sopimukset ja vuokratyövoiman käyttö ovat lisääntyneet huimasti. Näistä työntekijöistä työnantaja pääsee eroon hetkessä.

Työnantajat vetoavat monesti ansiosidonnaisen työttömyysturvan kuluihin joista työnantajien osuudella katetaan 40 % kustannuksista. Tämä on työnantajien mielestä niin sanottua "kollektiivista vastuuta". Todellisuudessa tämä on normaalia yhteiskunnallista toimintaa joka on aivan vastaavasti käytössä myös muissa EU maissa joissa myös irtisanomisraha on käytössä, eikä kollektiivinen vastuu ole koskaan aikaisemminkaan estänyt yksittäistä työnantajaa irtisanomasta.

Irtisanomisen kustannukset voivat jakautua joko irtisanomishetkeen tai pidemmällä aikavälillä työttömyysturvan kaltaisena etuna. Suomessa työttömyysturva on keskimääräistä Eurooppalaista tasoa huomattavasti alempana. Suomessa irtisanomisrahaa ei ole monestakaan syystä pidetty tarpeellisena koska meillä on "kohtuullinen" työttömyysturva joka jatkuu pitkään. Mutta onko meillä? Työttömyysturvan tasoa on laskettu vuosi toisensa jälkeen ja ansiosidonnainen työttömyysturva kuuluu muutoinkin vain työttömyyskassojen jäsenille jotka maksavat palkastaan omaan osuutensa. Samalla vaatimukset työttömyysturvan lyhentämisestä ovat nousseet esiin.  Pitää muistaa että maissa joissa on parempi työttömyysturva kuin Suomessa on myös irtisanomisraha.

Suomalaiseen työoikeudenkäytäntöön kuuluu myös periaate jonka mukaan työntekijä ei saa "tienata" potkuistaan. Tämän syystä kaikki ylimääräiset korvaukset irtisanomisen yhteydessä lasketaan osaksi maksettua palkkaa ja jaksotetaan työttömyysjaksolle tuloksi siten että työttömyyskorvaus käytännössä evätään jaksotetulta ajalta. Tämä muinaisneuvostoperinteinen oikeuskäytäntö pitäisi purkaa ja lainsäädännöllisesti taata työntekijälle oikeus todelliseen irtisanomisrahaan ilman että työntekijä menettää vastaavan suuruisen työttömyyspäivärahan. Raha on tarkoitettu menetetystä toimeentulosta työntekijälle eikä valtiolle.

Suomessa on tultu tienhaaraan jossa "riittävällä" ja "pitkällä" työttömyysturvalla ei voida perustella irtisanomisrahan puuttumista. Irtisanomisraha onkin saatava pakolliseksi kaikilla toimialoilla eikä irtisanomisen kynnystä tule laskea. Irtisanomisen kynnys on nostettava tarpeeksi korkealle jotta työnantajat oikeasti miettivät vaihtoehtoja myös sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
LUKIJAN ARTIKKELI: Pankkiirien pahin painajainen
Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa
Työehdot - pidä oikeuksistasi kiinni
LUKIJAN ARTIKKELI: Paikallista painostusta