Q&A – Onko pakko mennä työterveyslääkärille?

”Hei. Onko minun pakko käydä työterveyslääkärin vastaanotolla vai voinko käydä minkä tahansa lääkärin vastaanotolla?. Meillä on töissä tarkkaan määritellyt lääkärit Doctagon  työterveyshuollossa joita saa käyttää. Kaiken lisäksi nämä lääkärit näyttävät vaihtuvan työnantajan määräyksestä toistuvasti. Tuon kyseisen lääkäriketjun palvelut on mielestäni rakennettu täysin työnantajan eikä potilaan etua silmälläpitäen. Eikä Doctagonia voi suositella kyllä kenellekään. Työterveyslääkärit eivät kuuntele potilasta ja toteavat työkykyiseksi kovassa kuumeessa, käsimurtuneena, pahassa iskias kivussa jne. vaikka moni muu ammattitaitoinen ja lääkärinvalaan sitoutunut lääkäri tekisi toisenlaisen diagnoosin. Heti kun lääkäriasemalle tulee mukava ja potilasta ymmärtävä ja potilaan etua huomioiva työterveyslääkäri työnantaja kieltää käyttämästä lääkäriä. Niille lääkäreille joille saisi varata ajan ei monesti saa aikoja edes akuutissa tapauksessa ja ilman lääkärintodistusta ei puolestaan voi olla poissa töistä. Eli käytännössä meidät pakotetaan töihin sairaana. Eli voinko mennä toiselle lääkärille vai pitääkö minun totella työnantajaa?”

Sinun ei tarvitse totella työnantajaa. Sinulla on täysi oikeus käydä valitsemasi ja haluamasi lääkärin vastaanotolla.

On kuitenkin syytä huomioida muutama asia

1. Työterveyshuollon (ei välttämättä sairaudenhoidon) palvelut ovat työnantajan lakisääteinen velvollisuus jonka kustannukset maksaa työnantaja. Eli jos menet muulle kuin työterveyslääkärille joudut itse maksamaan syntyneet kustannukset ellei muuta ole sovittu.
   
   
2. Työsopimuslain mukaan työntekijän on pyydettäessä esitettävä luotettava selvitys työkyvyttömyydestä. Lain mukaan tämän selvityksen ei tarvitse välttämättä olla lääkärintodistus. Käytännössä lääkärintodistus on kuitenkin ainoa hyväksyttävä selvitys ellei muuta ole sovittu.
   
   
3. Lääkärintodistuksen voi kirjoittaa kuka tahansa lääkäri joka on todennut työkyvyttömyyden eikä lääkärin tarvitse olla erikseen nimetty työterveyslääkäri.
   
   
4. Lääkärintodistuksessa lääkärin toteama työkyvyttömyys antaa aina oikeuden sairauslomaan. Työnantaja ei voi työkyvyttömyyttä kumota.
   
   
5. Sairausloma ei välttämättä ole palkallinen. Monet viralliset diagnoosit eivät oikeuta palkalliseen sairaslomaan kuten esimerkiksi lääkärin toteama työuupumus.
   
   
6. Mikäli työnantaja ei hyväksy toisen lääkärin kirjoittamaan lääkärintodistusta työnantajalla on oikeus vaatia työntekijää käymään työterveyslääkärin vastaanotolla. Tällöin työnantaja on velvollinen korvaamaan kulut lääkärintodistuksen hankkimisesta.
   
   
7. Joidenkin alojen työehtosopimuksissa saattaa olla määräys jonka mukaan työntekijän työkyvyttömyys todetaan ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin lääkärintodistuksella. Tällöin muun lääkärin antama todistus hyväksytään palkanmaksun perusteeksi vain erikseen määritellyissä poikkeustapauksissa. Näitä on käsitelty joitakin tapauksia työtuomioistuimessa.
   
   
8. Työterveyshuollolla ei ole oikeutta antaa työntekijän terveyteen liittyviä tietoa työnantajalle ilman lupaa. Käytännössä sairauslomatodistuksessa mainittu ICD-koodi, tautiluokitus on ainoa joka työnantajalle on annettava. Tämä johtuu työnantajan tarpeesta arvioida sairausloman palkallisuutta.
   
   

Valitettavasti yhä useampi työterveyslääkäri toimii oman työnantajansa painostuksessa palvelua ostavan asiakkaan, työnantajayrityksen, etujen mukaisesti. Tässä kohdin potilaan oikeudet, kokonaisvaltainen ja asiantunteva terveydenhoito ei paljoa paina.

Väitteet siitä että potilaan yksityisyyteen kuuluvia terveystietoja vuotaisi tämän kaltaisten työterveyslääkäreiden kautta työnantajalle eivät ole täysin tuulesta temmattuja.

Kielto käyttää tiettyjä työterveyslääkäreitä osoittaa yleensä sen, että työnantaja on katsonut kyseisen lääkärin toimivan työnantajan etujen vastaisesti antamalla esimerkiksi liikaa sairaslomaa tai suhtautumalla liian myönteisesti työntekijän hoidon jatkotarpeisiin, kuten erityissairaanhoitoon. Herää kysymys mihin tietoon työnantaja tällaiset päätökset perustaa?

Mikäli tuntuu siltä että työterveyslääkärin toiminta ei ole asianmukaista potilas voi aina tehdä kantelun lääkäristä aluehallintovirastoon tai Valviraan. Kantelussa kannattaa vaatia lääkärin toimiluvan uudelleen tarkistamista. Toistuvat kantelut samasta lääkäristä aiheuttavat seurauksia. Toivon mukaan lääkäri osaa itse muuttaa käyttäytymistään paineen alla. Kantelua voi tehostaa kertomalla julkisesti työterveyslääkäristä tehdyistä kanteluista sekä lääkäriasemista joilla työterveyslääkäri vastaanottaa.

Mainitsemastasi Doctagon työterveyspalveluista on blogi saanut muitakin yhteydenottoja joissa yrityksen työterveyshuoltoa kuvataan kestämättömäksi nimenomaan potilaan oikeuksien näkökulmasta.

Jos sinulla on lääkärin diagnoosi ja sairauslomatodistus muulta kuin työterveyslääkäriltä ja sinua vaaditaan menemään työterveyslääkärille sairasloman palkanmaksaperusteen arviointia varten, niin kannattaa selkeästi tuoda esiin toisen lääkärin tekemä diagnoosi ja päätös sairauslomasta sekä kyseenalaistaa selkeästi työterveyslääkärin aikomukset kumota toisen lääkärin antama diagnoosi. Tässä kohdin on hyvä muistuttaa lääkärin velvollisuudesta toimia potilaan eikä työnantajan parhaaksi ja kertoa suoraan kumoavan päätöksen johtavan kanteluun. Työntekijällä ei ole kauheasti muita mahdollisuuksia kuin painostaa lääkäriä toimimaan eettisesti ja moraalisesti oikein. Keskustelu lääkärin kanssa on syytä tallentaa myöhempää todistelua varten.

Jotta tällaiset työnantajien ja työterveysasemien kytkykaupat saataisiin purettua, työlainsäädäntö vaatisi uusimista jossa työntekijän oikeuksia huolehtia omasta terveydestään ja toipua sairaudesta tunnustettaisiin selkeämmin.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Q&A – Hätätyö
Q&A - Työuupumuksesta palkalliselle sairaslomalle
Q&A – Kuuluuko sairauspoissaolon syy työnantajalle?
Q&A – Saako sairauslomasta tiedottaa työpaikalla?
Q&A – Liukuva työaika
Q&A - Työuupumuksesta palkalliselle sairaslomalle 
Paikallista painostusta
Työehdot – pidä oikeuksistasi kiinni
Kun mikään ei riitä
 
 

VAROITUS: Truecrypt väitetty turvattomaksi !

Laajasti käytetyn ilmaisen Truecrypt salausohjelman sivustolla ilmoitetaan salausohjelman kehityksen päättyneen ja kerrotaan ettei Truecrypt ohjelmaa ole turvallista käyttää. Tieto on uutisoitu laajasti myös verkkomediassa. Sivuilla olevien ohjeiden mukaan käyttäjiä suositellaan purkamaan salaukset ja siirtymään käyttämään Microsoftin Bitlocker salausta. Sivustolla on ladattavissa Truecrypt versio 7.2 joka sisältää ainoastaan mahdollisuuden purkaa salaukset.

VAROITUS

Truecrypt käyttäjien ei pidä tehdä mitään ennen kuin tilanne selkenee. Missään tapauksessa älkää ladatko versiota 7.2 ja missään tapauksessa älkää asentako Microsoftin Bitlocker ohjelmistoa tietokoneelle. Todennäköisesti TrueCrypt ohjelmiston kehitystoiminta ja jakelu on katkaistu tavalla tai toisella vihamielisen tahon toimesta.

• TrueCrypt viimeisin toimiva versio on 7.1a ja tarjolla oleva 7.2 versio on huijas (hoax)
• Bitlocker on Microsoftin tuote ja se ei missään tapauksessa ole turvallinen käyttää. Microsoft on jättänyt tuotteeseen takaportteja esimerkiksi NSA:n ja viranomaisten pääsyä varten
• On erittäin epäilyttävää että TrueCrypt kehittäjät suosittelisivat purkamaan salauksen ja siirtymään käyttämään Bitlockeria. Kehittäjät olivat alkujaankin Bitlockeria vastaan sen käyttämän mekanismin takia joka mahdollistaa ylimääräisen avainketjun käyttämisen ja mahdollistaa esim. NSA:lle yksityisen avaimen jäljittämisen. 
• On myös mahdollista että viimeisin TrueCrypt 7.1a versiokaan ei ole turvallinen. 
• Jos vertaa miten kehittäjät ovat 10 vuoden aikana sitoutuneet asiaansa ja miten yllättäen ja kyseisin menetelmin Truecryptin turvattomuudesta tiedotetaan viittaa vahvasti vihamielisen ulkopuolisen tahon puuttumiseen asiaan.
• Todennäköisintä on että Truecypt on pakotettu viranomaisten toimesta alas. Näyttää hyvin mahdolliselta että Truecrypt on uusi Lavabit.

Nyt on syytä odottaa rauhallisesti ja katsoa tarkemmin mitä tilanteesta selviää.

Lisätietoa verkosta
Lisätietoa verkosta
Lisätietoa verkosta

Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta

oikeusjakohtuus.blogspot.com

LUKIJAN ARTIKKELI: Pizzakuskit kuriin vaikka väkisin

Monissa paikoissa pizzataksit ajavat suurella nopeudella, sumeilematta ja täysin liikennesäännöistä välittämättä jalkakäytävillä ja kevyenliikenteen väylillä. Jalankulkijoiden henki ja terveys ei merkitse näille kuskeille eikä pizzayrittäjille yhtään mitään. Tärkeintä on saada pizza lämpimänä perille.

Keräsin alle ihan vain muutaman esimerkin viimeajalta siitä tuhosta ja kärsimyksestä mitä pizzakuskit ovat aiheuttaneet. On vammatutunutta pikkutyttöä joka leikki omalla pihallaan kun pizzataksi kaahasi yli ja pakeni paikalta. On vaikean aivovamman saanut mies johon pizzakuski täräytti kovalla nopeudella. Äidit ja vauvat lastenrattaiden kanssa saavat hyppiä pois alta kun pizzamiehillä on kiire toimittaa tilaus asiakkaalle.

Suomen laki ei anna pizzakuskeille mitään erityisoikeutta ajaa jalka- tai pihakäytävillä autolla. Jalkakäytävällä ajaminen on yksiselitteisesti kielletty! Se että pizzakuskilla ei ole aikaa pysäköidä autoa tien varteen ja kuljettaa pizzaa loppumatka jalan, ei anna mitään oikeutta lain rikkomiseen. Väliaikainen pihalle ajaminen tavaran purkamista tai lastaamista varten ei lain eikä alkuperäisen hallituksen esityksen perusteella laiksi tarkoita yksittäisten pizzojen kuljettamista taloyhtiön asukkaalle. Laissa on annettu mahdollisuus purkaa tai lastata tavaraa joka ei ole kannettavissa muutoin lähimmälle tai lähimmältä paikalta johon auton voi laillisesti pysäköidä.

Ymmärrän että niissä maissa joista pizzakuskit pääsääntöisesti ovat maahamme saapuneet ei perinteiseen arvomaailmaan kuulu lain kunnioittaminen tai edes kulttuuriin kanssaihmisestä välittäminen. Suomessa jalkakäytävät eivät ole temmellyskenttiä joissa voi pikku Yariksilla kaahata sikin sokin kuten Addis Abeban kaduilla.

Puhuin yhden pizzayrittäjän kanssa ongelmasta. Hän perusteli toimintaan sillä että pizzat on luvattu toimittaa tunnissa ja välillä on yli 10 toimitusta tunnin aikana. Käytännössä hänen mielestään pizza-business tulee siis ennen lakia ja kanssaihmisten terveyttä.

Pizzakuskien holtittomat ajamiset piha-alueilla ja jalkakäytävillä eivät ole yksittäistapauksia. Jokainen pizzatoimitus asiakkaalle johtaa käytännössä aina lain rikkomiseen ja muiden ihmisten terveyden vaarantamiseen - poikkeuksetta, erityisesti kaupunkialueilla. Poliisi puolestaan myönsi ongelman, mutta kertoi että heillä ei ole aikaa eikä resursseja valvoa tai puuttua näihin. Tilannetta katsotaan sitten kun jotain tapahtuu. Eli käytännössä jonkun lapsen pitää jäädä pizzakuskin auton alle ja vammautua ennen kuin poliisi tekee asian suhteen yhtään mitään.

Varmasti tämäkin mielipide tuomitaan rasistiseksi ellei jopa vihapuheeksi "rehellistä" maahanmuuttaja yrittäjiä kohtaan. Ei kiinnosta! Olen kyllästynyt pizzayrittäjien välinpitämättömyyteen kuten myös viranomaisten toimettomuuteen.

Koska poliisi ei halua hoitaa tehtäväänsä aion itse lopettaa pizzakuskien holtittoman ajon asuinpaikkani kävelyteillä ja taloyhtiöiden piha-alueilla. En yllytä ketään samaan toimintaan, mutta jos kerta viranomaiset viittaavat kintaalla koko asialle, minusta kansalaisten on otettava laki omiin käsiin.

Aion jatkossa puhkoa jokaisen pizzakuskin auton renkaat sitä mukaan kun sen ajoneuvonsa lainvastaisesti piha-alueelle tai jalkakäytävälle kaahaten parkkeeraavat. Kun tarpeeksi monta pizzalähetystä jää viemättä, eiköhän viestikin ala viimein mennä perille.

Lupaan lopettaa heti kun viranomaiset suostuvat tekemään oman työnsä!

LUKIJAN ARTIKKELI - oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:
Pizzataksi kaahasi jalkakäytävällä päin äitiä ja lasta
Pizzataksi ajoi miehen päälle – vakava aivovamma
Pizzataksi ajoi pikkutytön yli ja pakeni paikalta

LUKIJAN ARTIKKELI: Tietosuojavaltuutettu asettui yksityisen pysäköinninvalvonta-alan puolelle – laista piittaamatta

Kirjoitin aikaisemmin tapauksesta, jossa yksityinen pysäköinninvalvontafirma –tässä tapauksessa Q-Park Oy - oli laittanut maksulapun autoon ja perustanut haltijasta henkilörekisterin AKE:n tietojen pohjalta, eikä sopimuskumppanistaan, jota he eivät pystyneet lopulta osoittamaan. Perustamalla henkilötietorekisterin ilman henkilön suostumusta, vaadittavaa sopimussuhdetta, tai muuta niihin verrattavaa suhdetta on kyseessä yksiselitteisesti henkilörekisteririkos. Tässä tulee siis huomioida, että kyseessä on tosiaan rikoslain alainen rikos (RL 38:9 1 kohta), eikä lievempi tekomuoto, eli rikkomus. Henkilörekisteririkoksesta voidaan tuomita vankeuteen enintään vuodeksi.

Tapaus tietosuojavaltuutettu

Valitin Q-Parkin tekemästä henkilörekisteririkoksesta tietosuojavaltuutetulle, ja vaadin tietosuojavaltuutettua puuttumaan alalla yleisesti käytössä olevaan henkilötietolain vastaiseen ja täten rikoslain alaiseen käytäntöön, jossa rekisteröidyn henkilöllisyyttä tai tämän suostumusta ei varmisteta ennen rekisterin perustamista.

Tietosuojavaltuutettu on oikea osoite tällaiselle vaatimukselle, sillä hän valvoo Suomessa henkilötietolakiin liittyviä asioita. Henkilötietolain 40 §:n 1 mom mukaan:

tietosuojavaltuutetun on edistettävä hyvää tietojenkäsittelytapaa sekä ohjein ja neuvoin pyrittävä siihen, että lainvastaista menettelyä ei jatketa tai uusita. Tarvittaessa tietosuojavaltuutetun on saatettava asia tietosuojalautakunnan päätettäväksi taikka ilmoitettava se syytteeseen panoa varten.

Yli vuoden käsittelyn jälkeen tietosuojavaltuutettu teki asiassa kannanoton, joka saa asettaa viranomaisen puolueettomuuden yksityistä pysäköinninvalvonta-alaa kohtaan kyseenalaiseen valoon, sillä kannanotossa todetaan selvin sanoin, että henkilötietorekisteri voidaan perustaa lain kirjaimen vastaisesti kun kyseessä on yksityinen pysäköinninvalvoja. Alla tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion 4.4.2014 antama kannanotto asiassa Dnro 794/452/2013 (alkup. kannanotto on julkinen ja saatavissa tietosuojavaltuutetun toimistosta – en julkaise sitä blogissa asianomistajan yksityisyyden suojaamiseksi):

"En ryhdy mainitsemiinne toimenpiteisiin, koska en ole havainnut Q-Parkin tai Svea Perinnän [rekisterinpitäjä tapauksessa] rikkoneen lakia. Perustelut selviävät alempaa.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään (KKO 2010:23) katsonut, että pysäköinnin valvontaa alueella harjoittavan yhtiön ja auton kuljettajan välillä syntyy opastetaulun ehtojen mukainen pysäköintiä koskeva sopimus. Tällöin kiistatta syntyy lainkohdan edellytys henkilötietojen käsittelystä. Nyt on kysymys siitä, voidaanko lainkohtaa soveltaa auton omistajaan tai haltijaan, ellei hän ole pysäköinyt autoa virheellisesti.

Katson, että Q Parkilla on ollut henkilötietolain 8 §:n 2 kohdan nojalla ollut oikeus käsitellä A:n henkilötietoja samoin kuin tietysti vastaavissa olosuhteissa muidenkin henkilötietoja.”

Henkilötietolain 8 §:n 2 kohdassa todetaan:

”Henkilötietoja saa käsitellä ainoastaan rekisteröidyn toimeksiannosta tai sellaisen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, jossa rekisteröity on osallisena, taikka sopimusta edeltävien toimenpiteiden toteuttamiseksi rekisteröidyn pyynnöstä. ”

Kuten kuka tahansa lukija voi huomata, tietosuojavaltuutetun kannanotto on ristiriidassa henkilötietolain selkeästi ja yksilöidyn tarkasti kirjoitetun lain kirjaimen kanssa. Suomessa lakia tulkitaan lähtökohtaisesti siten, kuin se on kirjoitettu. Jos jokin asia kielletään laissa, ei sitä voida tulkita sallittavaksi. Tietosuojavaltuutettu on kuitenkin katsonut, ettei kyseinen oikeusvaltion perusperiaate koske yksityistä pysäköinninvalvonta-alaa.

Soitin vielä tietosuojavaltuutetulle ihmetelläkseni tulkintaa ja puhelimessa asian valmistellut ylitarkastaja Juhani Ketomäki totesi, että vaatimukseni siitä, että yksityisen pysäköinninvalvojat toimisivat vaatimallani tavalla, eli noudattaisivat lakia olisi liian vaikeaa näille toimijoille, sillä hehän joutuisivat silloin varmistamaan sakottamiensa ihmisten henkilöllisyyden hankaloittaen heidän toimintaansa merkittävästi.

Puoltavampaa asennetta voisi tuskin saada edes silloin, jos Q-Park omistaisi tietosuojavaltuutetun toimiston!

Henkilörekisteririkosasiasta on tehty lisäksi poliisille rikosilmoitus, mutta maamme seuraamuslaitos on ajettu sellaiseen alennustilaan, ettei asia ole vuodessa edennyt edes esitutkintaan. Vastaava tutkija ei ole vastannut arviolta 50 tekemääni yhteydenottopyyntööni asiassa ja riskinä on, että sopivan ajan kuluttua asiasta tehdään tutkimattajättämispäätös esitutkintalain luovalla tulkitsemisella. Sillä välin poliisi tekee tärkeää työtä esim tällaisten tapausten tutkimisen parissa:

Siksipä ajattelin lisätä hieman panoksia asiassa. Mikäli jollain lukijalla on vastaava tilanne käsillä olkaa minuun yhteydessä lakiasiaintoimistoni sähköpostin kautta. Annan ohjeet ja valmiit pohjat tutkintapyynnön tekemiseksi. Kun tutkintaan tulee riittävän useita tapauksia ympäri maata, on johonkin niistä syyttäjän tartuttava. Koska kyseessä on rikosasia, ei ilmoituksen tekijän tarvitse muuta kuin vaatia rangaistusta ja syyttäjän velvollisuus on ajaa asiaa – tästä ei aiheudu kustannuksia ilmoittajalle. Asia pitää saattaa oikeuden arvioitavaksi.
  
LUKIJAN ARTIKKELI - oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaatuuko yksityinen pysäköinninvalvonta henkilötietolain väärinkäyttöö?
Oy ParkPatrol Finland Ab konkurssiin - valvontamaksuja ei yritetty periä oikeusteitse
  
Muistathan:
Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!

Etäluettavat maksukortit eivät ole turvallisia

Suomessa on vuoden aikana yleistyneet etäluettavat maksukortit. Pankit tarjoavat uusia kortteja automaattisesti asiakkailleen kortin uusinnan yhteydessä. Samalla pankit väittävät sumeilematta korttien olevan luetettavia käyttää ja lisäävän varsinaisen maksutapahtuman turvallisuutta ostosten maksamisen yhteydessä. Osittain tämä onkin totta, mutta pankit ovat myös samalla tehokkaasti vaienneet etäluettavien maksukorttien tietoturvaongelmista. Käytännössä pankkien oma agenda ja mainostus korttien helposta käytettävyydestä on ajettu väkisin turvallisuuden kustannuksella.

Etäluettava maksukortti ei edellytä kortin syöttämistä päätelaitteeseen maksutapahtuman yhteydessä. Riittää kun korttia sijoitetaan lukulaitteen lähelle. Maksutapahtuma voi olla korkeintaan 25 euron suuruinen. Maksajan ei tarvitse pääsääntöisesti myöskään syöttää pin -koodia. Tämän on katsottu nopeuttavan ja helpottavan kassalla asiointia.

Maksukortista saadaan etäluettua sekä kortin numero että kortin voimassaoloaika. Nämä tiedot riittävät ostosten tekemiseen lukemattomissa kansainvälisissä verkkokaupoissa. Nämä ovat juuri niitä tietoja joiden käytöstä pankin korttisopimusehdot edellyttävät asiakkaalta erityistä huolellisuutta. Nyt nämä tiedot voi käytännössä kuka tahansa lukea vaikka ruuhkametrossa suoraan käyttäjän käsilaukusta tai kukkarosta. Korttia ei tarvitse enää edes varastaa. On päivän selvää - paitsi pankeille - että tämä ei lisää korttien käytön turvallisuutta.

Tietoturvayhtiö Nixu teki vuosi sitten kokeiluja etäluettavien maksukorttien väärinkäytön mahdollisuuksista.

"Hankimme suomalaisen NFC:tä tukevan VISA Debit -maksukortin ja muutaman kympin maksaneen lukijan, ja luimme alle sekunnissa kortin ollessa lompakossa ja taskussa seuraavat tiedot: maksukortinnumero, voimassaoloaika, kortinhaltijan nimi. Tämän jälkeen kirjauduimme keksityllä sähköpostiosoitteella erääseen suureen, kansainväliseen verkkokauppaan ja teimme yli 25 euron ostoksen edellä olevia tietoja hyväksikäyttäen. Ostokset tilattiin eri osoitteeseen kuin mihin kortti on rekisteröity, aivan kuten oikea hyökkääjäkin tekisi. Ostos hyväksyttiin ja tuotteet toimitettiin perille muutaman päivän kuluttua." (lähde: www.nixu.com, artikkeli )

Pankkien vastaus tähän ongelmaan on ollut hyvin vähättelevä. Pankit pitävät epätodennäköisenä että laajamittaisia väärinkäytöksiä tapahtuisi. Pankit myös muistuttavat että asiakas ei vastaa väärinkäytöksistä kunhan asiakas noudattaa korttisopimusehdoissa vaadittua huolellisuutta kortin käytössä.

Tämä pankin ylimalkainen kanta täysin tulkittavissa oleviin sopimusehtoihin on juuri kuluttajan näkökulmasta äärimmäisen ongelmallista! Voiko kuluttaja olla yhtään huolellisempi kuin pitämällä kortti kukkarossa ja kukkaro taskussa? Tästä huolimatta kortin tiedot voidaan varastaa ja tietoja käyttää hyväksi. Kun näitä väärinkäytöksiä tulee varmuudella ilmenemään, niin kumman luulette olevan todistusvelvollinen siitä että korttia on säilytetty huolellisesti? Miten kuluttaja voisi sen edes todistaa?

Erään pankin edustaja kommenttia kysyttäessä ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. Asiakkaan täytyy vain tarkkailla tiliotettaan ja ilmoittaa heti jos tiliotteella näkyy maksuja joita hän ei ole tehnyt! Onko tästä pääteltävissä pankin edellyttävän että asiakas tutkii tiliotettaan päivittäin huomatakseen väärinkäytökset? Pääsääntöisesti ihmiset kyllä katsovat tiliotettaan korkeintaan muutaman kerran kuukaudessa. Eli nähtävästi jos asiakas ei huomaa ajoissa kortin väärinkäyttöä tiliotteeltaan, eli ei tarkkaile tiliään tarpeeksi usein, hän ei ole noudattanut pankin edellyttämää huolellisuusvelvoitetta ja siten joutuu itse kärsimään vahingon.

Kuluttajaviranomaisilta jos asiaa kysyy niin mitään selkeää kannanottoa asiaan ei saa. Kaikki ongelmat selvitetään tapauskohtaisesti. Viranomaisilta puuttuu uskallusta luoda selkeitä toimintarajoja. Viranomaiset ovat täysin isojen pankkien talutusnuorassa. Tämä taas johtaa siihen että kuluttaja on täysin pankkien armoilla.

Minkä takia kortista piti ylipäänsä tehdä etäluettava? Se että viekö kortin maksulaitteen viereen ja jättää pin-koodin syöttämättä tai työntää kortin maksulaitteen sisälle ja jättää pin-koodin syöttämättä on aivan yhtä nopeaa. Jälkimmäiseen toimintoon ei vain tarvita etälukua. Kenen etu oli murentaa korttimaksamisen tietoturva? Kuka kääri voitot tästäkin ala-arvoisesta uudistuksesta?

Etäluettava maksukortti on käytännössä sama kuin kirjoittaisi kortin numeron ja voimassaoloajan paperille ja jakaisi niitä ihmisille julkisilla paikoilla. Paitsi että jälkimmäinen on ehdottomasti korttiehtojen vastaista ja ensimmäinen on pankin käytäntö josta vastaa kuluttaja.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Nordean suuri VISA puhallus
Nordean suuri VISA puhallus, osa II
Nordean suuri VISA puhallus, osa III
Katevarauksen kirous
Pankeilla on oikeus loukata yksityisyyttä 

Lue:
Etäluettavien maksukorttien turvallisuudesta

Oy ParkPatrol Finland Ab konkurssiin - valvontamaksuja ei yritetty periä oikeusteitse

Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittanut Oy ParkPatrol Finland Ab on haettu konkurssiin 18.2.2014. Yhtiö oli yksi viidestä suuresta pysäköinninvalvonta-alan yrityksestä Suomessa. Yhtiö oli perustettu vuonna 2008 jatkamaan alkuvuonna 2009 konkurssiin joutuneen PP Pysäköinninvalvonta Oy:n toimintaa, jota harjoitettiin aputoiminimellä Parkpatrol.

Yhtiön kaupparekisteriin ilmoittamien tilinpäätöstietojen perusteella yhtiön toiminta on ollut kannattavaa. Taseesta käy kuitenkin ilmi, että sen loppusummasta lähes kolme neljäsosaa on erilaisia saamisia ja vain reilu neljäsosa reaalista varallisuutta. Voitollisen tuloksen realisoituminen olisi siis edellyttänyt saamisten kotiuttamista ainakin pääosin. Saamisten kirjaaminen luottotappioiksi painaa tuloksen rajusti negatiiviseksi. Yhtiö olikin tosiassa erittäin velkainen.

Konkurssiin hakeutuminen johtuu siis käytännössä siitä, että yhtiö ei kykene kotiuttamaan saataviaan eli toisin sanoen perimään määräämiään pysäköinninvalvontamaksuja. Velkomuskanteita valvontamaksunsa maksamatta jättäneitä autoilijoita vastaan ei siis lopulta nostettu edes viimeisenä keinona pakon edessä, kovasta päinvastaisesta uhkailusta huolimatta.

Pysäköinninvalvonta-alalla odotellaan nyt uutta lainsäädäntöä ja toivotaan sen mahdollistavan toiminnan jatkamisen. Nykytilassa ei millään alan toimijoista tunnu olevan intressiä lähteä testaamaan oikeudessa, miten pysäköinninvalvontamaksua koskeva velkomuskanne menestyisi. Yksityistä pysäköinninvalvontamaksua voidaankin tällä hetkellä pitää täysin vapaaehtoisena maksuna. Valvontayhtiöillä ei ole keinoja periä saataviaan, jos maksukehotuksen saanut kiistää tehneensä pysäköintiä koskevan sopimuksen maksua vaativan valvontayhtiön kanssa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:

Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa

Nopsa-kodit - asumisoikeusasuntoja ohi jonon?

Asokodit mainostaan Nopsa-koteja joissa asunto luvataan hakijalle 10 päivän sisällä. Nopsa-kodit ovat asumisoikeusasuntoja.

Asumisoikeusasuntojen myyntiä on säädelty lailla asumisoikeusasunnoista (16.7.1990/650). Asumisoikeuden hakija hakee kunnalta järjestysnumeron. Rakennuttajan on myytävä asumisoikeusasunto sille hakijalle jolla on pienin järjestysnumero. Laki ei mahdollista vapaiden asumisoikeusasuntojen kohdistamista tietyille kohderyhmälle. Asuntoa on aina tarjottava kaikille sitä hakeneille ja annettava pienimmän järjestysnumeron haltijalle. Rakennuttaja hakee lopulliselle asunnonmyynnille luvan kaupungilta. Kaupungin velvollisuus on huolehtia että asunnot jaetaan oikein järjestysnumeroiden mukaisesti.

Miten Asokodit voi luvata asumisoikeusasunnon 10 päivässä avaimet käteen periaatteella?

Ei mitenkään. Kyse on joko asumisoikeusasuntojen jakamisesta lainvastaisesti ohi muiden asuntoa hakeneiden tai jos lakia on todellakin tarkoitus noudattaa, kyse on lainvastaisesta ja perättömästä markkinoinnista.

Asokodeilta asumisoikeusasuntoa haetaan nettipalvelun kautta täyttämällä asuntohakemus. Asuntohakemukseen määritellään pyydetyt yhteystiedot, kunnalta saatu järjestysnumero sekä hakukohteet. Hakukohde voi olla ”haen kaksioita Helsingistä” tai haku voi kohdistua vapaisiin ja vapautuviin asuntoihin tietyissä taloyhtiöissä.

Nopsa-kodit ovat Asokotien asumisoikeusasuntoja joita Asokodit eivät ole saaneet myydyksi kolmen kuukauden sisällä. Kolme kuukautta on laissa määritelty takaraja jonka sisällä Asokotien on palautettava pois lähtevälle asukkaalle hänen maksamansa asumisoikeusmaksu indeksikorotuksella tarkistettuna. Asokodeille olisi tietysti tärkeää saada asunto myydyksi silloin kun asunnon vastikkeen maksuvelvollisuus on edelleen pois lähtevällä asukkaalla. Tästä ongelmasta huolimatta laki ei tunne mitään määräaikaa jonka jälkeen Asokodit saisi myymättä jääneen asunnon siirtää pois vapaana olevien asuntojen listalta ja tarjota asuntoa vain tietylle kohderyhmälle.

Näin Asokodit kuitenkin tekee. Tämän pystyy varmistamaan esimerkiksi vertailemalla vapaana olevia asumisoikeusasuntoja Asokotien asuntohaussa ja toisaalta erillistä listaa Nopsa-kodeista. Kun asumisoikeusasunto on siirretty Nopsa-kodiksi se ei ole enää haettavissa vapaana asumisoikeusasuntona.

On täysin mahdollista ja erittäin todennäköistä, että sen jälkeen kun asumisoikeusasunto on siirretty Nopsa-kodiksi tekee uusi Asokotien asiakas hakemuksen tai olemassa oleva asiakas vaihtaa hakemuksensa hakuehtoja siten, että Nopsa-kodiksi merkitty asunto tulee haun piiriin. Nopsa-kodiksi merkitty asunto on tällöin lain mukaan tarjottava myös näille hakijoille. Asokotien kannalta ei ole mitenkään selvää että pienimmän järjestysnumeron omaava henkilö on se joka hakee Nopsa-kotia ja jolle kyseinen asunto Asokodeilta kymmenessä päivässä luvataan.

Todennäköisintä on, että Asokodit tarjoaa asunnon ainoastaan Nopsa-kotia hakevalle eikä ota huomioon että kyseistä asuntoa pitää tarjota myös muille hakijoille jotka eivät ole sitä hakeneet Nopsa-kotina.

Miten on mahdollista että kaupunki hyväksyy lainvastaisen menettelyn?

Kaupunki luottaa rakennuttajan antamaan tietoon siitä ketkä asuntoa ovat hakeneet. Jos kaupunki saa tahallisesti tai tahattomasti vääristeltyä tieto rakennuttajalta on kaupungin lopullinen hyväksyntä virheellinen ja siten lain vastainen.

Käytännössä rakennuttaja toimittaa listan kaupungille asuntoa hakeneista järjestysnumeroineen ja kaupunki varmistaa että asunto menee pienimmän järjestysnumeron haltijalle. Jos rakennuttaja, kuten Asokodit eivät edes tarjoa asuntoa kaikille asuntoa hakeneille, osa hakijoista ohitetaan. Kaupunki ei varmista sitä onko hakijoita ohitettu vaikka heidän laissa määräämä velvollisuus on tehdä näin.

Nopsa-kotien osalta kaupungille päätyvässä lopullisessa listassa hakijoista on vain ne henkilöt tai henkilö joille asuntoa Asokodit on päättänyt tarjota. Eli sille Nopsa-kotia kymmenessä päivässä hakeneelle.

Miksi hakijat eivät sitten valita väärästä kohtelusta?

Jos henkilö hakee esimerkiksi kolmiota Helsingistä ja hänelle ei asuntoa koskaan tarjota, ei hän voi tietää että hänet on ohitettu hakuprosessissa. Hakulistat ja hyväksynnät eivät myöskään ole julkista tietoa joten asian paljastuminen on erittäin epätodennäköistä.

Helsingin kaupungin kiinteistövirasto joka hallinnoi asumisoikeusasukkaiden hyväksymistä pääkaupunkiseudulla on erinomainen esimerkki siitä kuinka helposti asumisoikeusasuntoja jaetaan ohi jonon väärille hakijoille. Viranomaisen kyvyttömyys hoitaa lakisääteistä tehtävää on surkea ja asenne tehtävän antamaan vastuuseen on kuvottava.

Tiesitkö että asumisoikeusjärjestelmä tuhottiin jo ennen sen syntymää?

Asokodit on SATO:n ja VVO:n yhteisomistama. Ei tarvitse mennä pitkälle historiassa löytääkseen väärinkäytöksiä. Vuosituhannen vaihteessa SATO jakoi asumisoikeusasuntoja täysin ohi jonon ja Helsingin kaupunki kylmästi hyväksyi hakemukset. Helsingin kaupunki yritti kaikin keinoin vetääntyä vastuusta. SATO pääsi puolestaan pälkähästä tekemällä erillisen korvaussopimuksen niiden kanssa jotka vääryyden huomasivat. Suurin osa ei huomannut.

Asumisoikeusjärjestelmä oli susi jo syntyessään. Se on kaukana ruotsalaisesta esikuvastaan. Järjestelmä raiskattiin ennen syntymäänsä kun silloiset poliitikot suostuivat rakennuttajien vaatimuksiin asumisoikeusjärjestelmän mukauttamisesta rakennuttajan tarpeiden mukaisesti. Poliitikkoja ei asukkaiden oikeudet ja edut kiinnostaneet.

90-luvulla rakennettujen asumisoikeusyhtiöiden lainoja ei ole lyhennetty ja varat on siirretty rakennuttajayritysten omistajien pohjattomiin taskuihin. Asokodit on hävinnyt vastikekiistan liikaa perityistä vastikkeista. Sama meno kuitenkin jatkuu. Yleishyödyllisyys on puolestaan kaukana Avain Asumisoikeus Oy:n koplauksissa jossa yleishyödyllinen yhtiö joutui yksityisen ja ahneen sijoittajan käsiin. Avain Asumisoikeuden isännöinti ja remontointi ympättiin saman omistajan hallinnoimiin yrityksiin ja asukkaiden lypsäminen kaksin käsin pääsi kunnolla alkuun.

Viranomaisten toiminta on edesvastuuttoman huonoa. Korruptio valvovien viranomaisten , kuten kaupunkien asuntotoimistojen ja ARA:n, sekä rakennuttajien välillä on enemmän kuin todennäköinen. Mikään muu ei voi selittää viranomaisten toimettomuutta ja haluttomuutta puuttuu väärinkäytöksiin.

Asumisoikeusasunnot ovat lisäksi järkyttävän kalliita. Ei tarvitse olla kummoinenkaan neropatti katsoessaan vapaana olevien asuntojen määrää. Ei kukaan haluaa ostaa asuntoa jonka vastike on lain vastaisesti korkeammalla tasolla kuin paikallinen vuokrataso.

Kyllä, asumisoikeuslain mukaan asumisoikeusasuntojen vastikkeet eivät saa ylittää paikallista vuokratasoa (16.7.1990/650 4 LUKU 16§ ). Näin on tapahtunut erityisesti pienemmissä asunnoissa jo kauan sitten. Lain noudattaminen tässäkään kohdin ei näytä kiinnostavan ketään, ei varsinkaan valvovia viranomaisia.

Asokotien väärinkäytökset Nopsa-kotien muodossa ovat huolestuttava piirre. Tosin se ei ole yllätys, onhan SATO yksi sen omistajista.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Avain Asumisoikeus Oy:n vastikkeet nousevat 15% vuosivauhdilla
Avain Asumisoikeus Oy – suuri puhallus ja kuinka se tehtiin
Avain Asumisoikeus Oy on asumisen suurin vihollinen
Avain Asumisoikeus Oy:n tähtiin kohoavat vastikkeet karkottavat asukkaat
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä, osa 2

Lue myös:
Vuokrasopimuksen lyhyt oppimäärä

Q&A – Poliisin tekemä henkilöntarkistus

”Saako poliisi tosiaan milloin tahansa suorittaa henkilöntarkastuksen? En viitsi eritellä nyt omakohtaista tapausta sen tarkemmin, muuten kuin että Helsingin poliisi pysäytti minut kadulla ja teki henkilöntarkistuksen, kun kysyin mistä minua epäillään, niin vastaus oli että katsotaan ensin mitä löytyy. Pidän itse epätodennäköisenä että poliisi voisi valita sattuman varaisesti henkilöitä ja suorittaa näille tarkastuksen ilman syytä?”

Poliisi voi suorittaa henkilöntarkastuksen ainoastaan silloin kun henkilöä epäillään rikoksesta. Sattuman varaiset henkilöntarkastuksen ilman rikosepäilyä eivät ole poliisille sallittuja. Henkilöntarkistus joka tehdään ilman todellista rikosepäilyä on lainvastainen. Tämänkaltaisesta tarkistuksesta on syytä tehdä rikosilmoitus.

Perustuslain (11.6.1999/731) 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Pakkokeinolain (30.4.1987/450) 5 LUKU 10-12§ mukaisesti henkilöntarkistus voidaan tehdä jos on syytä epäillä rikoksesta josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta, lievästä pahoinpitelystä, lievästä vahingonteosta, lievästä petoksesta, näpistyksestä, lievästä kavalluksesta, lievästä luvattomasta käytöstä, lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, murtovälineen hallussapidosta tai lievästä alkoholirikoksesta.

Se, jota ei ole syytä epäillä rikoksesta, saadaan tarkastaa vain, jos erittäin pätevin perustein voidaan olettaa, että tarkastuksessa saatetaan löytää takavarikoitava taikka väliaikaiseen hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon pantava esine tai omaisuus taikka muutoin saada selvitystä rikoksesta.

Poliisilla ei siis ole oikeutta henkilöntarkistukseen ilman selkeää epäilystä rikoksesta. Epäilys kyseisen ja nimenomaisen henkilön tekemästä rikoksesta pitää tietysti olla olemassa ennen tarkastusta. Tullilla ja rajavartiostolla on puolestaan lain määrittämä oikeus tehdä tarkastus myös ilman epäilyä rikoksesta.

Vuonna 2013 Oulussa poliisi suoritti kävelykadulla sattumanvaraisesti huumekoiran avulla tarkastuksia ohi kävelevien ihmisten joukossa. Mikäli koira merkkasi jonkun henkilön poliisi tarkasti hänet ja kirjasi asiasta rikosilmoituksen. Joulukuussa 2013 apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi kannanotossaan (dnro 1870/4/13) Oulun poliisin menettelyn lainvastaiseksi.

"Menettely on pakkokeinolain tarkoittama henkilöntarkastus, johon poliisilla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta ilman rikosepäilyä", toteaa Pajuoja.

Tilanne oli sama myös vuonna 2003 annetussa oikeusasiamiehen päätöksessä (dnro 1634/4/01) jossa kyse oli poliisin tekemästä rippikoululeiriläisten yleistarkistuksesta huumeiden löytämiseksi ilman erityistä rikosepäilyä. Menettely oli lainvastainen.

Ilman rikosepäilyä tapahtuvat poliisin suorittamat henkilöntarkastukset ovat siis lainvastaisia. Yksilön oikeusturvan kannalta on erittäin epäilyttävää että aikaisemmista päätöksistä huolimatta poliisi Suomessa jatkaa toimintaa joka on yksiselitteisesti todettu lainvastaiseksi. Tämänkaltainen toiminta korostaa vain poliisin halua toimia mielivaltaisesti vailla lainmukaista perustetta ja samalla heikennetään entisestään kansalaisten kunnioitusta poliisin toimintaa kohtaan.

Vartijoiden osalta voidaan todeta että oikeudet ovat huomattavasti heikommat kuin poliisilla. Vartijalla on oikeus tehdä tarkastus ainoastaan silloin kun vartijat käyttävät kiinniotto-oikeuttaan. Kiinniotto-oikeus vartijoilla on vain silloin kun henkilö tavataan verekseltään tekemästä rikosta tai pakenemasta. Muissa tapauksissa vartijoilla ei ole oikeutta tehdään minkäänlaista henkilöön kohdistuvaa tarkastusta.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Q&A – Poliisikuulustelu – Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Avattu kassi on luottamuksen passi
Vartijat, valokuvaaminen ja kansalaisten oikeudet
LUKIJAN ARTIKKELI: Lipuntarkastajien mielivalta oikeuttaa agressioihin
Kiinniotto – pidätys – kuulustelu
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus
   

Huivikielto saatava Suomalaiseen lainsäädäntöön

Ranskassa on voimassa laki joka kieltää kasvot peittävän pukeutumisen julkisilla paikoilla. Käytännössä kielto kohdistuu enimmäkseen musliminaisten kasvot peittävään niqabin ja burkan käyttämiseen. Lain tarkoituksena ei ole ollut puuttua uskonnonvapauteen eikä lakia ole tarkoitettu suunnatuksi yksittäistä ihmisryhmää vastaan.

Lain tarkoituksena on antaa mahdollisuus musliminaisille noudattaa länsimaista itsemääräämisoikeutta ja muistuttaa siitä että länsimaisen suvaitsevaisuuden nimissä ei yhteiskunnassa voi olla olemassa uskontoon perustuvia valtarakenteita jotka alistavat osan uskontoryhmään kuuluvista henkilöstä länsimaisen vapauskäsitteen ja itsemääräämisoikeuden vastaiseen pakkoon - pakkoon pukeutua kasvot peittävään huiviin.

Islamin uskonnossa ei ole suoranaista määräystä kasvot peittävän burkan tai nigabin käytöstä. Suurin osa maailman musliminaisista ei käytäkään kasvot peittävää huivia. Niillä uskonnollisilla alueilla ja ryhmittymillä joissa huivia käytetään on huvin käyttö käytännössä pakollista naisilla. Näille naisille ei vapaassa länsimaisessa yhteiskunnassa voi hyväksyä uskonnon sanelemaa pakkoa käyttää kasvot peittävää huivia.

Musliminaisten kasvojen peittämisessä on kyse naisen alempiarvostamisesta muslimimiehiin nähden. Myös länsimaiseen yhteiskuntaan ja paikalliseen kulttuuriin sopeutuminen vaikeutuu entisestään kun naisen on käytettävä kasvot peittävää huivia julkisilla paikoilla. Työelämään osallistuminen on käytännössä mahdotonta. Ranskassa jopa osa muslimijärjestöistä on ollut huivit kieltävän lain kannalla koska huvin käytölle ei ole islamin uskontoon perustuvaa tarvetta. Tarve huivin käytölle kumpuaa asenteesta alistaa musliminaisia. Yhden ihmisryhmän alistaminen varsinkaan uskonnon perusteella ei ole minkään länsimaisen arvon mukaista.

Belgiassa kasvot peittävä huivi on kielletty hieman toisenlaisen näkökulman takia. Belgiassa on lähdetty siitä että julkisilla paikoilla henkilö on oltava tunnistettavissa. Kaikenlainen tunnistamista vaikeuttava pukeutuminen on kielletty. Käytännössä laki kieltää siis kasvot peittävän huivin käyttämisen koska henkilö ei ole silloin tunnistettavissa.

Suomessa on ollut voimassa lainsäädäntö vuodesta 2004 asti, mikä kieltää mielenosoituksissa tai yleisissä kokouksissa naamioitumisen, kasvojen peittämisen, jos naamioituneena on ilmeinen tarkoitus ryhtyä käyttämään väkivaltaa tai vahingoittaa omaisuutta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa uskonnon vapautta luonnehditaan seuraavasti:

” Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.”

Onko kasvot peittävät huivin käyttö sitten osa uskonnonvapautta? Uskonnonvapauden määritykset antavat selkeän signaalin siitä, että lakia säätämällä voidaan tehdä rajoituksia uskonnon harjoittamiseen yksittäisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Koska islamin uskonto ei vaadi kasvot peittävän huivin käyttöä ei kyse muutoinkaan voi olla uskonnon vapauden loukkaamisesta.

Suomessa, länsimaisessa yhteiskunnassa on pidettävä kiinni yksilöiden vapauksista ja tasa-arvosta. Suvaitsevaisuuteen kuuluu antaa ihmisten harrastaa haluamaansa uskontoa, mutta suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että uskonnon tai minkään muunkaan arvomaailman perusteella länsimaille perinteistä yksilön vapautta voidaan sallia loukattavan pakottamalla pieni osa ihmisryhmästä käyttämään kasvot peittävää huntua. Musliminaisilla on yksilön vapaus päättää pukeutumisestaan ja vanhakantainen islamilaisuuteen väitetyksi pohjautuva perinne jossa naiset pakotetaan alempiarvoiseksi ei sovi mihinkään länsimaiseen yhteiskuntaan eikä varsinkaan suomalaiseen arvomaailmaan.

oikeusjakohtuus.blogspot.com
 

Itä-Suomen hovioikeus suhtautuu myönteisesti humalassa ajamiseen

Itä-Suomen hovioikeus alensi tuntuvasti törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä vammantuottamuksesta ja törkeästä rattijuopumuksesta henkilölle annettua tuomioita varsin keskiaikaisin perustein. Herää väkisinkin kysymys siitä, kuinka kauas hovioikeuden tuomarit voivat todellisesta elämästä vieraantua?

54-vuotias nainen, ammatiltaan maanviljelijä, kuljetti autoa 2,5 promillen humalassa toukokuussa 2012 ja törmäsi kahden pyöräilemässä olleen siskoksen päälle sillä seurauksella että 11-vuotias lapsi kuoli saamiinsa vammoihin ja 16-vuotias sisko vammautui.

Käräjäoikeus tuomitsi syytetyn kahden vuoden ja seitsemän kuukauden vankeuteen. Syytetty valitti päätöksestä hovioikeuteen sillä perusteella että teko oli olosuhteet huomioon ottaen liian ankara ja ehdoton vankeusrangaistus häiritsisi hänen työtään toimia maanviljelijänä.

Nainen oli omalla valinnallaan, tietoisella päätöksellään lähtenyt ajamaan autoa erittäin vahvassa humalassa ja tämän teon seurauksena tappoi 11 –vuotiaan tytön ja vammautti pysyvästi 16-vuotiasta, saman perheen toista lasta. Naisen perustelut osoittavat täydellistä tunteettomuutta ja piittaamattomuutta tehtyyn tekoon ja sen aiheuttamiin seurauksiin nähden sekä kyvyttömyyttä kantaa ja ottaa vastuuta omista teoistaan. Perusteluiden itsekeskeisyys on pöyristyttävää.

Hovioikeus ei onneksi naisen perusteluja hyväksynyt, mutta hovioikeus päätyikin yllättäen alentamaan tuomioita perusteluin joilla voi olla todella kauaskantoiset seuraukset yleiseen lainkuuliaisuuteen ja liikennemoraalin.

Hovioikeus katsoi että naisen saama kahden vuoden ja seitsemän kuukauden ehdoton vankeustuomio on yleiseen oikeuskäytännön linjaan nähden liian ankara. Tuomion alentamista hovioikeus perusteli sillä että naisen, 2.5 promillen humalassa ajama ajomatka oli ”lyhyehkö”, ainoastaan kymmenisen kilometriä ja ajaminen humalassa tapahtui ilta-aikaan jolloin oli kuitenkin vielä päivänvaloa jäljellä. Lisäksi kuljettaja ei ollut ajanut ylinopeutta eikä kukaan pystynyt näyttämään toteen hänen syyllistyneen muihin liikennerikkomuksiin.

Halpa on henki Suomessa. Hovioikeuden mielestä naisen saama tuomio oli liian ankara, vaikka törkeästä kuolemantuottamuksesta voidaan tuomita jopa kuuden vuoden vankeuteen. Kaikki rikosnimikkeet huomioiden naiselle olisi voinut määrätä jopa yhdeksän vuoden tuomion. Annettu tuomio on yleisen oikeustajun perusteella aivan liian lievä.

Pahinta tilanteessa on kuitenkin Itä-Suomen hovioikeuden perustelut. On siis hyväksyttävämpää ajaa lyhyt matka vahvassa humalassa kuin pitkä matka. Kaiken lisäksi tuomiota lievennetään jos pystyy ajamaan humalassa tarpeeksi hiljaa rikkomatta nopeusrajoitusta eikä haittaa vaikka muutaman lapsen tappaakin matkalla hengiltä.

Vaikea sanoa mitä näiden Itä-Suomen hovioikeuden tuomareiden päässä liikkuu. Annetulle ratkaisulle ei ole oikeuskäytännössä mitään pohjaa. Suomen oikeusjärjestelmän antamia rangaistuksia on jopa kansainvälisillä forumeilla kuvattu lähinnä vitsiksi. Hovioikeuden antama viesti on selvä. Rattijuopumus seurauksista huolimatta ei ole kovinkaan tuomittavaa. Oikeuslaitos on jälleen kerran menettänyt yhden siivun uskottavuudestaan.

Jos kerta rattijuoppo ei lapsen tappamisesta joudu vankilaan, valitettava tosiasia on, että olemme entistä lähempänä tilannetta jossa oikeus on otettava omiin käsiin ja syylliseksi todettuja on rangaistava oma-aloitteisesti - oikeuslaitos ei siihen näköjään pysty.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Rattijuoppo surmasi tytön - oikeus lievensi tuomiota
Hovioikeus lievensi pikkutytön surmanneen rattijuopon rangaistusta oudoilla perusteilla
Isän aloite rattijuoppojen tuomioista sai tänään kunnon sykäyksen