Perusteeton pysäköintisakko

10.7.2005 sain pysäköintisakon pysäköityä autoni Helsingin Kallahdenniemen uimarannan pysäköintialueelle. Helsingin kaupungin pysäköinninvalvojat olivat kiertäneet aluetta ahkeraan ja sakottaneet useita kymmeniä autoja luvattomasta maastopysäköinnistä. Tilanteen tekee erikoiseksi se, että auto oli pysäköitynä pysäköintialueella ja samaan aikaan viereen pysäköity auto ei saanut sakkoja.

Pysäköintialue on ns. hiekka/soramonttu, jolle saavutaan kapeaa auton levyistä hiekkatietä pitkin. Pysäköintialuetta ei osoiteta millään liikennemerkillä. Pysäköintialueella ei ole merkintöjä, kuinka autot tulee alueella pysäköidä. Jokaisen kuljettajan harkintaan jää arvata missä kohdin pysäköintialue alkaa ja missä se päättyy. Minun olettamukseni oli, että hiekkatien päättyessä (kuvassa tumman auton takana), sora/hiekkamontun alkaessa alkaa myös autoille tarkoitettu pysäköintialue. Otin tilanteesta kamerakännykällä useita kuvia. Samaan aikaan pysäköidessäni omaa autoa, viereen saapui punainen henkilöauto (jää kuvassa autoni taakse). Tämä auto ei kuitenkaan missään vaiheessa saanut rikemaksua.

Olen Laki Virhepysäköintimaksusta 3.4.1970/248 perusteella vaatinut maksun mitätöimistä ja palauttamista väärinperustein määrättynä. Tämä kirje lähti sähköpostilla, kuvineen ja karttapiirroksineen 12.7.2005 ja se kuitattiin pysäköinninvalvonnan toimesta vastaanotetuksi 13.7.2005. Vaadin myös selvitystä siitä miksi viereinen auto jätettiin sakottamatta.

Katsotaan kuinka kauan aikaa menee päätöksen saamiseen. Kyseisen lain mukaanhan (13§, 1 mom) pysäköinninvalvojan on ratkaistava asia ja tehtävä päätös viivytyksettä.

28.7.2005 on kulunut kaksi viikkoa. Ei päätöstä asiassa. Helsingin kaupungilla termi "viivytyksettä" on nähtävästi hyvin suhteellinen käsite. Odotellaan ...

11.8.2005 on kulunut 4 viikkoa, enkä ole saanut vastausta. Laki pysäköintivirhemaksusta edellyttää asian käsittelyä viivytyksettä, samoin hallintolaki, joka koskee myös kaupungin virkamiehiä. Mahdollinen jatkokäsittely hallinto-oikeudessa on myös kiinni pysäköinninvalvojan päätöksen toimittamisesta. Olen tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle sillä perusteella että Helsingin kaupungin pysäköinninvalvonta on rikkonut lakia asian käsittelyssä, jättämättä asian mahdollisesti päätöksettä tai päätöstä ei ole toimitettu viivytyksettä.

25.8.2005 sain kirjallisen ilmoituksen että eduskunnan oikeusasiamies ottaa tekemäni kantelun tutkintaan. Edelleenkään Helsingin kaupungin pysäköinninvalvonta ei ole antanut päätöstä oikaisupyyntööni.

PÄÄTÖS SAAPUNUT 20.9.2005

20.9.2005, yli kaksi kuukautta virhemaksusta tehdyn oikaisupyynnön lähettämisen jälkeen saapuu Helsingin kaupungin pysäköinninvalvojan antama päätös. Päätöksen mukaan auto oli pysäköitynä maastoon virheellisesti, mutta teko oli niin merkityksetön, että pysäköinninvalvonta muuttaa rikemaksun huomautukseksi ja 40 eur pysäköintivirhemaksu palautetaan.

Tämä se on mielenkiintoista! Auto oli pysäköitynä Kallahdenniemen uimarannan pysäköintialueella. Aluetta ei ole liikennemerkein osoitettu, mutta ennen alueelle johtavaa hiekkatietä on kyltti joka osoittaa pysäköintialueen suunnan. Hiekkatien päättyessä löytyy hiekka/sora monttu jota kaikki rannalla käviät käyttävät pysäköintiin. Helsingin kaupungin pysäköinninvalvojan päätös on tulkittavissa siten, että vaikka alueelle osoitetaan pysäköintimahdollisuus erillisellä kyltillä, alueelle pysäköiminen on silti kielletty. Pysäköimällä alueelle syyllistyy luvattomaan maastopysäköintiin.

Pysäköinti Helsingin Vuosaaren Kallahdennimen pysäköintialueella on kielletty!

Nyt jätän vielä harkintaan, josko olisi aiheellista käyttää tämä päätös myös hallinto-oikeuden kautta? En edelleenkään katso pysäköineeni väärin, en edes huomautuksen arvoisesti.

Eduskunnan oikeusasiamies on antanut myös päätöksensä. Olivat soittaneet pysäköinninvalvontaan ja keskustelleet asiasta. Pysäköinninvalvonnan vastaus oli, että keskimääräinen käsittelyaika on 1- 1,5 kuukautta. Tämä vastaus oli tyydyttänyt oikeusasiamiestä, eikä Helsingin kaupungin pysäköinninvalvonta ole syyllistynyt viivyttelyyn.

Muutama asia tässä nyt pistää silmään.

1. Millä tavoin virkamiehen lausunto on luotettavampi kuin kantelijan lausunto? Viittaa tällä siihen, että oikeusasiamies sokeasti luottaa siihen mitä kaupungin virkamies asiassa sanoo. Olisiko pitänyt tutkia tilastoja käsittelyajoista?

2. Jos keskimääräinen käsittelyaika on 1-1,5 kuukautta, niin tässä kohdinkin pysäköinninvalvonta on enemmän kuin "venyttänyt" totuutta. Käsittely kesti melkein 2,5 kuukautta.

Röntgen- ja magneettiikuvat

Nykypäivänä sairaaloissa tallennetaan niin magneetti- kuin röntgenkuvatkin digitaalisesti sairaalan tietojärjestelmiin. Tämä on kätevää siihen asti kunnes asiakas haluaa itselleen kopion kuvista, esimerkiksi toista lääkärilausuntoa varten. Ainakin suurimmissa kaupungeissa sairaala perii jokaisesta tulostamastaan kuvasta maksun, yleensä 3-5 EUR / kuva. Eli jos potilaasta on otettu useita röntgen- ja magneettikuvia saattaa kustannus noiden kuvien tulostamisesta olla kymmeniä, jopa lähellä satoja euroja. Yksittäisille ihmisille, elämäntilanteesta riippuen tämä saattaa olla ylivoimainen kustannus etsiä parempaa hoitoa muualta tai pyytää asiaan toisen lääkärin mielipidettä. Kela ei korvaa kuvien tulostuksesta aiheutuneita kuluja.

Tähän on kuitenkin ratkaisu jolla kuvat saa ilmaiseksi. Tämä perustuu käytännönkokemukseen, tosin tapauksen aikana sairaalayhtymän lakimiestä piti pyytää neuvomaan röntgenosastoa ja kertomaan potilaan lainmukaisista oikeuksista, ennen kuin kuvat heltisivät kustannuksitta.

Maksun periminen kuvista ei ole lainvaista, mutta kuten tietosuojavaltuutetun toimistosta sanottiin, kun heidän kanssa keskustelin: "he maksavat jotka eivät osaa pitää oikeuksistaan kiinni". Maksun siis saa periä, mutta, Henkilötietolain 523/99 26§ mukaan jokaisella on oikeus tarkistaa omat henkilötietonsa ja pyytää kopiot tiedoista itselleen. Tässä tapauksessa myös röntgen- ja magneettikuvat, aivan samoin kuin lääkärinlausunnot kuuluvat henkilötietolain tarkoittamiin henkilötietoihin, joista on pyydettäessä kerran vuodessa annettava asianomaiselle kopiot veloituksetta. Kohtuullisen korvauksen voi periä jos henkilö pyytää aineistosta kopiota useammin kuin kerran vuodessa. Pyyntö on tehtävä kirjallisesti (28§) ja kopiot on annettava viivytyksettä.

Eli, maksun pyytäminen röntgen- ja magneettikuvista ei ole laitonta, mutta, jokaisella kansalaisella on kerran vuodessa oikeus saada häntä koskevasta aineistosta kopio itselleen maksutta. Tätä oikeutta kannattaa käyttää! Kirjallinen, vapaamuotoinen vaatimus jossa on merkintä Henkilötietolaista 523/99 ja maininta pykälistä 26§ ja 28§.