Varastaako musiikki.welho.fi rahasi?

Täytyy kyllä ihmetellä miten kukaan koskaan on erehtynyt ostamaan netin musiikkikaupoista DRM -suojattuja kappeleita tai albumeja? Lähtökohtaisesti pyrkimykset rajoittaa rehellisesti hankitun tuotteen käyttöoikeutta on sama kuin vaatekaupassa sinun ostamillesi vaatteille määrättäisiin käyttöoikeus vain tietyille viikonpäiville. Tekijänoikeudesta ja sen suojausmenetelmistä riittäisi juttua kilometrin pituiseksi artikkeliksi, mutta jätetään aihe toiseen kertaan.

Henkilö osti Welhon musiikkikaupausta, musiikki.welho.fi, yhden musiikkiteoksen. Maksutavaksi henkilö valitsi Welho -laskun, eli ostoksen loppusumma lisätään Welhon laajakaista / digi-tv laskuun. Käyttäjä toimi sivuilla annettujen ohjeiden mukaisesti. Valitsi musiikkikappaleen, maksoi ostoksen ja latasi musiikin koneelleen. Laitteistovaatimukset olivat kohdallaan ja asennettuna oli Windows Media Player 10. Musiikin kuuntelu ei kuitenkaan onnistunut. Media Player otti yhteyttä musiikki.welho.fi palveluun ja varmisti käyttöoikeuslisenssin statuksen. Palvelu ilmoitti, että käyttöoikeutta ei ole. Lisäksi henkilölle aukesi automaattisesti uusi selainikkuna palveluun, jossa hänen oli mahdollista ostaa musiikkikappale uudelleen ladattavaksi!

Musiikki.Welho.Fi -sivuilta löytyy Yleisimmät kysymykset -palstalta ohje siitä mitä tehdä jos käyttöoikeustieto ei tallentunut ostoksen ja latauksen yhteydessä.

"Yrittäessäsi soittaa musiikkia mediasoitin ottaa yhteyden käyttöoikeuden antajaan. Käyttöoikeutta ei voi automaattisesti ladata uudelleen. Jos lataamasi kappaleet ovat vielä kaupassa, voit ladata uusia käyttöoikeuksia Tavarantoimitus-sivulla napsauttamalla tiedoston nimen edessä olevaa avainsymbolia. " (musiikki.welho.fi, yleisimmät kysymykset)

Ostajalla ei luonnollisesti ollut esillä "ostoskoria", joten annettu ohje oli hyödytön. Koska muita vaihtoehtoja ei ole, ohjeesta voi myös ymmärtää, että jos musiikin lautauksen yhteydessä käyttöoikeustieto ei siirry, se on asiakkaan ongelma. Tuotteen voi ostaa aina uudelleen!

Welhon musiikkikauppaan voi ottaa yhteyttä vain sähköpostilla. Henkilö lähetti ensin asiasta kaksi reklamaatiota. Vaatimuksena oli kappaleen toimittaminen siten, että se on ehtojen mukaisesti kuunneltavissa tai sitten kaupan purkaminen. Asiakaspalvelu ei vastannut. Seuraavaksi henkilö lähetti reklamaation sekä musiikkikaupan asiakaspalveluun, että Welhon omaan asiakaspalveluun. Ei mitään vastausta! Huomatkaa että Welhon asiakaspalvelu mainostaa vastaavansa 48 tunnin sisällä. Vastausta ei ole kuulunut kolmeen viikkoon ensimmäisestä reklamaatiosta.

Henkilö soitti Helsingin kaupungin kuluttajaneuvontaan joka vahvisti käsityksen reklamaation perusteista. Kuluttajasuojalain (20.1.1978/38, 12§, 1-3 mom) mukaan tuotteen tai tavaran tulee olla käytettävissä siihen tarkoitukseen johon sitä on tarkoitettu käytettäväksi. Jos näin ei ole, tuotteessa on virhe. Myyjällä on oikeus korjata virhe, antaa uusi tuote tilalle tai viimekädessä kauppa voidaan purkaa. Tässä tapauksessa musiikki.welho.fi ei ole kyennyt toimittamaan hyödykettä kuluttajasuolain mukaisesti. Musiikkikappale oli myyty ja ostettu kuunneltavaksi. Musiikkikappaletta ei kuitenkaan voinut kuunnella. Tuotteessa on virhe ja asiakkaalla on oikeus hyvitykseen.

Reklamaatio on tehty kolme kertaa ilman vastausta. Asiakas jää helposti siihen käsitykseen, että musiikki.welho.fi palvelulla ei ole mitään aikomustakaan noudattaa kuluttajansuojalakia. Raha kyllä kelpaa, mutta itse reklamaatioon ei viitsitä edes vastata. Asiakkaan kannalta tilanne on selvä. Tilaaja on ilmoittanut, että seuraavassa laskussa hän ei kyseistä ostosta tule maksamaan. Asiasta voidaan riidellä tarvittaessa pitkän kaavan mukaan. Ensin kuluttajariitalautakuntaan ja sen jälkeen oikeuteen. Naurettavaksi tilanteen tekee riidan kohteena oleva muutaman euron summa. Jonkun on kuitenkin otettava härkää sarvista. Kuluttajalle summa on mitättömän pieni, mutta paljonko musiikki.welho.fi -palvelun tuotosta tulee kaupanteosta jossa hyödykettä ei ole pystytty toimittamaan kuluttajalle?

Blogi jää seuraamaan tilannetta ihan perusmielenkiinnosta. Blogilla on kokemusta äärimmäisen huonosta asiakaspalvelusta Philipsin tapauksen yhteydessä, mutta nähtävästi suomesta löytyy vielä surkeampaakin palvelua. Philipsin kanssa sentään pystyi asiasta keskustelemaan, musiikki.welho.fi ei halua edes keskustella.

Jokainen ymmärtänee, että tällainen "ostosparatiisi" on syytä jättää väliin!

Lisäys 01.05.2007: Asia on saatu sovittua musiikki Welho palvelun kautta melkein kuukautta myöhemmin. Asiakaspalvelusta saadun ilmoituksen mukaan sähköpostipalvelussa on ollut vikaa ja yksikään kolmesta aikaisemmasta reklamaatiosta ei ole mennyt perille ??? Ostoksen hinta palautetaan takaisin ja ylimääräisenä hyvityksenä tilaaja saa viisi ilmaista latausta. Loppu hyvin kaikki hyvin ...

Potilaan oikeus saada hoitoa

Asuinkunnan tehtävä on järjestää asukkaalle riittävä terveydenhoito ja potilaalla on oikeus päästä hoitoon. Valitettavasti kunnat ovat ajaneet terveydenhuollon resurssinsa toimivuuden alarajoille, jonka seurauksena potilaat eivät saa tarvitsemaansa hoitoa tai potilas ohjataan käyttämään yksityisiä terveydenhuollon palveluja omalla kustannuksella. Mikäli kunta ei omien resurssiensa puitteissa pysty antamaan tai toimittamaan riittävää hoitoa, kunnan on järjestettävä hoito omalla kustannuksella muualta, esimerkiksi yksityiseltä sektorilta.

Potilaalla oli pysyvä sairaus, jolla oli vaikutuksia mm. näköön. Sairauden takia potilaan oli tarkastutettava näkönsä tietyin väliajoin. Kun potilas vaihtoi kuntaa tarkastuksen loppuivat ja sairauteen liittyvä säännöllinen hoito ja kuntoutus päättyivät veitsellä leikaten. Potilas pyysi päästä näön tarkastukseen, koska edellisestä kerrasta oli aikaa tuplasti mitä sairauden hoito edellyttäisi. Terveyskeskuslääkäri totesti silmälääkäriresurssien kunnassa olevan niin kortilla, että silmälääkärille ei ole pääsyä, ja kehoitti potilasta käymään yksityisellä lääkärillä, omalla kustannuksella. Kustannukset potilaalle olisivat n. 50-150 eur jokaisesta käynnistä. Asiasta väännettiin kättä sekä ylilääkärien, että kunnan teveydenhuollosta vastaavien kanssa. Neuvoa asiassa pyydettiin sekä lääninhallituksesta, että terveydenhuollonoikeusturvakeskuksesta. Lopulta kunta antoi periksi, antoi maksusitoumuksen ja ohjasi potilaan yksityiselle silmälääkärille tarkastukseen, kunnan laskuun.

Kaikki siis päättyi hyvin, mutta kyseessä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kunta yrittää sysätä itselleen kuuluvaa vastuuta muiden, yleensä potilaan maksettavaksi.

Hoidosta säädetään potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 3§:ssä, jonka mukaan jokaisella on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon. Samassa lainkohdassa viitataan myös kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolakiin, joissa myös säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää terveydenhoitopalveluja. Asiaan perehtynyt lakimies antoi seuraavan ohjeen:

"Jos kunta ei suostu antamaan maksusitoumusta yksityisellä puolella annettavaa hoitoa varten, voitte pyytää siltä kirjallisen päätöksen kieltäytymisestä ja harkita asian saattamista hallinto-oikeuden käsiteltäväksi hallintoriita-asiana. Lakimiesapua voi tiedustella esim. asuinkuntanne valtion oikeusaputoimistosta."

Oli sitten kyse hoitotakuusta tai riittävästä hoidosta, potilas on asiansa kanssa yksin. Lainsäädäntö antaa kunnille velvollisuuksia, mutta velvollisuuksien rikkomisesta ei seuraa sanktioita. Potilas voi valittaa lääninhallitukseen tai viedä asiansa hallinto-oikeuteen hallinnollisena riita-asiana, mutta sanktioita kunnalle tai kunnan terveydenhuollon asioista päättäville henkilöille ei ole tiedossa. Kunta saa aikanaan korkeintaan huomautuksen ja sama välinpitämätön meno jatkuu. Riitely kestää ja "hyvällä onnella" potilas ei enää ole hengissä asian selvittyä ja lopputulos on kunnalle edullinen.

Kunnan päättävät elimet eivät budjetoi sairaanhoidolle riittävästi varoja, päinvastoin, vuosi toisensa jälkeen varoja leikataan. Organisaation alinkerros, terveysasemat ja sairaalat, eivät pysty toimittamaan lainmukaista palvelua ja he vetoavatkin määrärahojen puutteeseen potilaan vaatiessa hoitoa. Sairaaloita ja terveysasema ei saa vastuuseen, koska heidän määrärahansa määrätään kunnan ylimissä elimissä, kuten lautakunnissa, kaupunginhallituksessa tai -valtuustossa. Kyseisissä toimielimissä vääriä päätöksiä tekeviä ihmisiä ei myöskään saa vastuuseen, koska he eivät ole varsinaista suorittavaa porrasta, hehän tekevät vain päätöksiä miettimättä päätöstensä vaikutuksia. Ainoa ratkaisu, saada nykyinen toimintamalli puretuksi ja palvelujen jatkuva karsiminen ohi laillisten vähimmäisvaatimusten, on määrätä kunnalle kustakin rikkomuksesta riittävä rahallinen sanktio. Raha on se joka sanelee ehdot.

Tervetuloa hyvinvointivaltioon, nimeltä Suomi!

Oikeudenpäätöksiä odotellessa ...

Blogi julkaisi kyselyn kuukausi sitten kartoittaakseen mielipiteitä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Ennen kuin kukaan aloittaa väittelyä siitä, oliko menetelmä tilastotieteellisten perusteiden mukainen ja mikä merkitys on kyseisellä otannalla ja kysymysten asettelulla, todettakoon, että kyselystä ei ollut tarkoitus tehdä tiedettä, ainoastaan katsoa suuntaa.

Kysymykset asetettiin siten, että ainoastaan yksi vastaus "Toiminta pitäisi kieltää lailla" merkitsi mielipidettä, jossa yksityistä pysäköinninvalvontaa ei hyväksytä lainkaan. Loput vastaukset hyväksyvät valvonnan, mutta haluavat joko säätää asiasta lailla, tai muutoin pitivät toimintaa kielteisenä. Peräti kolme vastausta antoi mahdollisuuden esittää yksityistä valvontaa tukevan mielipiteen. Kuva kuitenkin kertonee oleellisen? 53% vastaajista oli sitä mieltä että toiminta pitäisi kieltää lailla!

ParkCom Oy uhosi viimeksi tammikuussa 2007, Helsingin sanomien artikkelissa, kuinka oikeudenpäätöksiä yksityisen pysäköinninvalvonnan perusteista ja mahdollisesta haltijan tai omistajan vastuista saadaan lähiaikoina. Samanlaista uhoamista tapahtui vuoden 2005 ja 2006 aikana useamman kerran ja erityisesti kesällä 2006, jolloin yhteistyö OK-Perinnän kanssa julkaistiin. Uhoamisesta tai vakuuttelusta huolimatta oikeudenpäätöksiä ei ole saatu. Kuluttajariitalautakunta (ent. kuluttajavalituslautakunta) on antanut ratkaisusuosituksia tapauksista, joissa maksun saanut henkilö ei ole kiistänyt olleensa ajoneuvon kuljettaja. Tällöinkin päätöksissä on todettu näyttövastuun riitatapauksissa olevan valvontayhtiöllä.

Entä ParkPatrol (Narmer Oy). Tämä yhtiö ei edes ansaitse mainintaa tässä yhteydessä. Jokainen voi vetää asiasta omat johtopäätöksensä.

Pieni tiedustelukierros osoitti seuraavaa.

Kuluttajariitalautakunta on antanut kolme päätöstä asiassa ( 1357/39/2006, 660/39/2006, 1285/39/2005 ). Kaikissa tapauksissa maksun saanut henkilö ei kiistä olleensa ajoneuvon kuljettaja. Yhtään tapausta, jossa maksumuistuksen saanut haltija tai omistaja kiistää olleensa ajoneuvonkuljettaja ei ole käsitelty eikä ole saapunut käsiteltäväksi.

Helsingin käräjäoikeudessa on ollut kaksi päätöstä, jossa toisessa (06/28240) on kantajana ollut maahanmuuttajataustainen henkilö, joka on haastanut ParkCom Oy:n oikeuteen! Päätös on annettu joulukuussa. Toinen mainitsemisen arvoinen tapaus on menossa lausuntokierroksella, jossa kantajana on Narmer Oy (ParkPatrol) ja vastaajana jälleen maahanmuuttajataustainen henkilö. Äkkisiltään tilannetta tulkitsemalla näyttäisi siltä, että valvontayhtiöt keskittyvät haastamaan oikeuteen niitä joilla on vähiten mahdollisuuksia puolustautua suomalaisessa oikeusjärjestelmässä? Saatan tietysti olla väärässäkin - toivottavasti!

Entä Vantaan käräjäoikeus. Tapauksia löytyy, joissa kantajana on ollut ParkCom tai ParkPatrol (06/7951, 07/484, 07/492). Kahdessa tapauksessa päätös on annettu yksipuolisena tuomiona valvontayhtiön hyväksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vastaajana ollut haltija tai omistaja ei ole reagoinut haasteeseen mitenkään. Kolmas tapaus on sovittu ennen kuin päätös on tehty. Ajoneuvon omistaja on suostunut maksamaan maksun.

Ikävästi näyttää siltä, että "jostain" syystä oikeudenpäätöksiä, joita voisi pitää ennakkotapauksina ei ole saatu eikä ole edes näköpiirissä. Oikeus ei ole päässyt edes käsittelemään asiaa. Valvontayhtiöt voivat rauhassa mainostaa omaa tulkintaansa valvontamaksujen oikeutuksesta ja jakaa maksulappujaan. Autoilijan kannattaa toki pitää kiinni omasta tulkinnastaan.

Jos haltija ja omistajaa jaksaa perustella/riidellä asiasta maksu todennäköisesti perutaan. Mikään muu ei selitä oikeuspäätöksen puuttumista näin monen vuoden jälkeen. Valvontayhtiöt eivät yksinkertaisesti ota riskiä sellaisesta oikeudenpäätöksestä, mikä edellyttäisi valvontayhtiötä selvittämään itse sopimuskumppaninsa. Mikä sikäli pitäisi olla ilman oikeudenpäätöstäkin itsestään selvää!

Yllättävää on, että yksikään maksunmuistuksen saaja ei ole vienyt asiaa kuluttariitalautakunnan ratkaistavaksi?

Lue: Pitääkö yksityinen valvontamaksua maksaa?

Nettisensuuri iskee ...

Suomessa astui vuoden 2007 alusta voimaan erityisesti liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovisen ajama laki lapsipornografian levittämisen estämisestä. Esto perustuu poliisin ylläpitämiin salaisiin listoihin lapsipornoa sisältävistä nettiosoitteista. Lista annetaan internet operaattoreille, joiden tehtävä on estää omien asiakkaidensa pääsy listassa mainituille sivuille. Internetoperaattoreita ei siis pakotettu lainsääsädännöllä estämään pääsyä, mutta vapaaehtoisuus jäi kuitenkin kyseenalaiseksi, koska samaan hengenvetoon todettiin olevan mahdollisuus säätää asia lailla, jolleivat operaattorit tottele vapaaehtoisesti.

Niin järkyttävää, iljettävää ja tuomittavaa kuin lapsipornografia onkin, Susanna Huovisen ajamalla lainsäädännön muutoksilla ei ole mitään tekemistä lapsipornon estämisen kanssa. Suomessa haluttiin luoda perusta salaisiin viranomaisten määräämiin listoihin pohjautuvaan nettisensuurijärjestelmään. Lapsipornografia oli tehokas keino ratsastaa asialla, koska tuskin löytyy henkilöitä, jotka vastustavat ajatusta lapsipornografian levittämisen kieltämisestä. Kyseinen suodatusjärjestelmä ei käytännössä millään lailla estä niiden ihmisten toimintaa, jotka haluavat lapsipornoa nähdä. Suodatus järjestelmät on hyvin helppo kiertää ja lapsipornoa tuskin levitetään avoimilla verkkosivuillla, eikä kukaan normaali kansalainen vahingossa edes eksy lapsipornosivuille. On tärkeää, että lapsipornon hallussapito on kriminalisoitu, mutta edelleen oleellisinta olisi puuttua lapsipornon tekemiseen, tuottamiseen ja ennen kaikkea lasten hyväksikäyttöön.

Mihin estolistoja seuraavaksi käytetään ja kuinka nettisensuuria laajennetaan? Nyt kun sensuurille on luotu pohja, listoja voidaan laajentaa kansalaisten tietämättä koskemaan mitä tahansa epämielyttävää tietoa. Kun listat ovat salaisia edes tiedotusvälineet eivät pysty vahtimaan viranomaisten toimintaa ja minkälaista nettisensuuria missäkin vaiheessa harrastetaan. On täysin mahdollista, että seuraavaksi listalle ilmestyvät muut kuin lapsipornoon liittyvät sivustot. Esimerkiksi sivustot, jossa arvostellaan viranomaisia, hallitusta ja heidän toimintaansa, levitetään tekijänoikeuksien alaista materiaalia, neuvotaan rikoksiin jne. Sensuurin alettua ei suuri yleisö voi edes tietää mitä heiltä jää näkemättä. Suomi on ajanut itsensä kiinalaiselle tielle, jossa sananvapauden perusoikeudet pikkuhiljaa katoavat. Valtiollinen sensuuri on palaamassa, jos se nyt edes oli koskaan kunnolla kadoksissakaan?

Kuin todisteeksi ylläkuvatunlaisesta "salaliitto sensuurista", on helmikuussa 2007 ministerien ohjaama rahapelifoorumi vaatimassa nettipokerin pelaamisen kieltämistä. Nettipokeria voidaan pelata ulkomaisilla sivustoilla joten nämä lienee syytä lisätä salaisiin estolistoihin. Mitä seuraavaksi? Väärät poliittiset mielipideet? Ai niin, tekijänoikeusjärjestöt ovat jo esittäneet kannanottoja internet liikenteen estämiseksi P2P trackereille ja muille sivuistoille joilta voi ladata tekijänoikeudenalaista materiaalia.

Lisätietoa:
Effi (Electronic Frontier Finland)
Petteri Järvinen

Elisan uusin laskutus - sama lasku kahteen kertaan !

Elisa herätti alkuvuonna hämmennystä kertomalla perivänsä vanhoja laskuttamatta tai liian vähän laskutettuja puheluita asiakkailtaan jälkikäteen usean vuoden takaa. Blogi kirjoitti tästä oman artikkelinsa, joka herättikin paljon keskustelua. Elisan mukaan kaikki liittyy heidän laskutusjärjestelmänsä uudistamiseen ja siinä sattuneisiin virheisiin.

Uusin vaihe Elisan laskutusjärjestelmän uudistamisessa on saman laskun lähettäminen kahteen kertaan. Elisa merkitsee edellisen laskun loppusumman erääntyneenä seuraavaan laskuun, vaikka edellinen lasku on maksettu eräpäivänä.

Blogi sai tiedot seuraavasta tapauksesta:

Ensimmäinen Elisan lasku tuli 15.3.2007, laskun eräpäivä oli 26.3.2007 ja laskun loppusumma 4,03 eur.



(klikkaa kuvaa)

Toinen Elisan lasku tuli 29.3.2007, laskun eräpäivä on 10.4.2007 ja laskun loppusumma oli 12,17 eur. Tämä toinen lasku koostui edellisestä laskusta 4,03 eur, mikä oli merkitty erääntyneet saatavat kohtaan sekä uudesta laskutusosuudesta 8,14 eur. Ensimmäisen laskun eräpäivä oli kuitenkin 26.3.2007 jolloin tuo lasku on maksettu. Asiakkaalla on siis ollut ensimmäisen laskun maksamiseen aikaa 26.3.2007 asti. Toisessa laskussa mainitaa, että "Suoritukset on huomioitu 19.03.2007 asti" ja kun ensimmäinen maksu ei ole tullut Elisalle 19.3.2007 mennessä, lasku on kirjattu härskisti uudelleen seuraavalle laskulle.


(klikkaa kuvaa)
Miten on mahdollista että Elisa antaa laskun eräpäiväksi 26.3.2007 ja odottaa vain 19.3.2007 asti kunnes kirjaa "saamatta" jääneen suorituksen erääntyneeksi seuraavalle laskulle?

Jos liittymän omistaja ei ole erityisen tarkkana hän maksaa 4,03 eur 26.3.2007 ja uudelleen 10.4.2007. Saman laskun kahteen kertaan! Voi olla, että kahteen kertaan maksettu lasku hyvitetään seuraavalla laskulla, mutta ei se anna Elisalle oikeutta maksattaa ihmisillä samaa laskua useaan kertaan. Tässä tapauksessa Elisalla ei ole mitään oikeutta, missään tapauksessa, kirjata edellistä laskua saatavaksi seuraavalle laskulle ennen kuin Elisan, liittymän omistajalle antama maksuaika on todella mennyt ohi. Laskua voi vaati maksettavaksi tai perittäväksi vasta eräpäivän jälkeen.

Kuinka moni ihminen on huomaamattaan maksanut laskunsa kahteen kertaan?

Asiaa tiedusteltiin Elisan asiakaspalvelusta ja ennen kuin asia edes kerittiin kertoa loppuun asiakaspalveluhenkilö tiesi mistä oli kyse. Tämä ei siis varmastikkaan ollut yksittäistapaus. Selitys oli jälleen uusi laskutusjärjestelmä ja kuinka laskutusta yritetään synkronoida samaan rytmiin. Mitä sitten? Pitäisikö muidenkin firmojen ottaa käytäntö, että aina varmuuden vuoksi edellinen lasku lisätään seuraavan laskun loppusummaan oli asiakas laskun maksanut tai ei?

Toinen pienempi huomio. Ensimmäisessä laskussa mainitaan seuraavan laskun oletetuksi eräpäiväksi 27.4.2007. Ei ole arvio edes samalla hehtaarilla kun toinen lasku tulikin maksettavaksi jo 10.4.2007.

Väkisin tulee jälleen mieleen sama asia kuin edellistä artikkelia kirjoittaessa. Jos Elisan laskutusjärjestelmä todella toimii noin kummallisesti, kuinka todenmukaisina voi pitää tammikuussa ihmisiltä laskutettuja vanhoja vuosien takaisia maksuja? Mikä yleensä takaa niiden olleen oikein tai edes oikealla hehtaarilla? Elisan vakuuttelut? Tähän ala-arvoiseen touhuun olisi viimein kuluttajaviraston otettava tiukempi ote ja puolustettava asiakkaita yhden yrityksen mielivaltaista laskutuspolitiikkaa vastaan. Kuluttajan pitäisikin jälleen kerran äänestää jaloillaa!

Lue: Elisan laskutusongelmat

Sinulla on oikeus tietoihisi ... käytä sitä !

Henkilötietolaki (1999/523) määrittelee säännöt henkilötietojen käsittelyssä. Jokaisella on oikeus saada tietää minkälaista tietoa hänestä on tallennettu rekisteriin ja mihin käyttötarkoitukseen tietoa käytetään. Henkilörekisterin ylläpitäjällä on henkilötietolain mukainen velvollisuus tarjota selvitys tallennetuista tiedoista ja käyttötarkoituksesta sekä mahdollistaa yksityiselle henkilölle tietojen tarkistusoikeus.

Sinulla on tiedonsaantioikeus, mikä tarkoittaa, että rekisterin ylläpitäjän on kerrottava sinulle tiedot rekisterinpitäjästä ja tarvittaessa tämän edustajasta, tietojen käyttötarkoituksesta, tietojen luovutuksista sekä rekisteröityjen oikeuksien käyttämisestä henkilötietojen käsittelyssä.

Sinulla on tarkastusoikeus henkilörekisterin tietoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että pyytämällä, sinulle tulee antaa selvitys siitä, mitä tietoa sinusta on tallennettu rekisteriin. Tiedot on annettava kirjallisesti niin pyydettäessä. Lain mukaan tarkistusoikeutta saa käyttää yhden kerran kalenterivuodessa maksutta, ilman että rekisterin ylläpitäjällä on oikeutta laskuttaa tietojen luovuttamisesta. Tiedot on annettava myös selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa.

Yksityisellä henkilöllä on myös oikeus saada rekisteriseloste nähtäville. Rekisteriselosteen saa pääsääntöisesti nähtäville yrityksen toimipaikassa. Mikäli yrityksellä ei ole toimipaikkaa, rekisteriseloste on toimitettava pyydettäessä muutoin nähtäville.

Entäpä ParkPatrol (Narmer Oy) ja ParkCom Oy?

Tietosuojavaltuuten kannanoton (Dnro 344/45/2000) mukaan ajoneuvoista kerätyt kuvat muodostavat henkilörekisterin. Yksityiset valvontayhtiöt kuten ParkCom ja ParkPatrol ovat siis keränneet itselleen henkilörekisterin ajoneuvon omistajista ja/tai haltijoista. Jokaisella autoilijalla on henkilötietolain sallima oikeus pyytää nähtäville rekisteriseloste tallennetuista tiedoista ja tiedon käyttötarkoituksesta, sekä pyytää kerran vuodessa ilmaiseksi, kirjallisesti, ote itseensä liittyvistä tallennetuista tiedoista. Tätä oikeutta kannattaa käyttää, koska ajoneuvon omistajalla tai haltijalla ei välttämättä ole tietoa siitä, että hänen tietonsa on kerätty yksityisen pysäköintivalvonnan rekisteriin. Myös tieto siitä, että rekisterissä ei ole sinuun liittyvää tietoa on oleellinen.

Narmer Oy alias ParkPatrol

Blogi sai viestin kummastuneelta henkilöltä, joka on useaan otteeseen kysynyt rekisteriselostetta ParkPatrol:lta (Narmer Oy). Viesti on lähetetty sekä ParkPatrolin yhteystietolomakkeen kautta, että suoraan toimitusjohtaja Lauri Mustosen sähköpostiosoitteeseen Narmer Oy:ssä. Henkilö valitti, että hän ei ole saanut minkäänlaista vastausta ParkPatrolilta. Valvontayhtiöllä on kuitenkin henkilötietolain mukainen velvoite antaa tarvittavat tiedot mikäli yksityinen henkilö vetoaa henkilötietolaissa säädettyyn tiedonsaanti- tai tarkastusoikeuteen. Osoittaako ParkPatrol täydellisestä välinpitämättömyyttä suomalaista lainsäädäntöä kohtaan vaivautumatta edes vastaamaan asialliseen tiedusteluun?


Klikkaa kuvaa

Yrityksen tulee omassa resurssoinnissaan varautua myös lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Koska valvontayhtiöiden toiminta ei perustu suomen lakiin (suomessa ei ole lainsäädäntöä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta) eikä toiminnan perusteista ja omistaja/haltijan vastuista ole oikeuden ennakkopäätöstä, kannattaa jokaisen autoilijan, auton haltijan tai omistajan käyttää lakisääteistä oikeuttaan tarkistaa tietojen käyttötarkoitus ja itsestään mahdollisesti löytyvien tietojen sisältö.

ParkPatrol:lla ja ParkCom:lla ei näytä olevan varsinaista toimipistettä, josta esimerkiksi rekisteriselostetta voisi käydä tarkastelemassa. Yhtiöillä on osoitteenaan pelkästään postilokero. Rekisteriselosteen pitäisi saada nähtäväille pyytämällä sitä ParkPatrolin yhteystietolomakkeen ja ParkCom:n palautesivun kautta. Samalla voi kysyä mitä kautta yksityinen henkilö saa valvontayhtiön henkilörekisteristä listauksen häntä koskevista tiedoista. Ainakin tuota kautta pitäisi saada ohjeet siitä, miten tiedonsaanti- ja tarkastusoikeuttaan voi käyttää. Muistakaa, että myös ajoneuvosta otetut valokuvat (kopiot niistä) ovat henkilörekisteritietoa (katsokaa artikkeli magneettikuvista). Muistakaa pyytää myös valokuvista kopiot.

Lisäys ja korjaus: Tietosuojavaltuutettu on ottanut kantaa rekisteriselosteen suhteen. Rekisteriselostetta ei tarvitse lähettää erikseen pyydettäessä, eikä sitä ole myöskään pakko laittaa esiin nettisivuille, ellei yritys toimi pelkästään netissä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että ParkPatrolin ja ParkComin osalta rekisteriselosteen voi käydä katsomassa toimipaikassa. Nyt herää kysymys, missä on ParkPatrolin toimipaikka kun yhteystietona on pelkkä postilokero?

Huomioikaa, että mikäli valvontayhtiö kieltäytyy antamasta teitä koskevia tietoja, heidän täytyy henkilötietolain 28§ mukaan antaa päätöksestään kieltäytymistodistus. Todistuksessa pitää olla näkyvillä kieltäytymisen perusteet. Valvontayhtiön tapauksessa kieltäytymiselle ei ole kuitenkaan perusteita.

Mikäli pyytäessänne ette saa vaatimianne tietoja, kehoitan yleisen lainkuuliaisuudenkin kannalta kantelemaan asiasta tietosuojavaltuutetulle toimenpiteisiin ryhtymiseksi. Tietotuojavaltuutettu voi tarvittaessa määrä uhkasakon. Teillä on oikeus myös vahingonkorvaukseen mikäli tietojanne on käytetty väärin tai ette edes pysty varmistamaan tietojenne käyttötarkoitusta tai mahdollista väärinkäyttöä.

Oikeuksistaan kannattaa pitää ehdottomasti kiinni!

Ohjeet tietojen pyytämiseksi:

Tarkemmat ohjeet menettelystä ja kantelun tekemisestä löytyvät tietosuojavaltuutetun sivuilta.

Valmiit lomakkeet löytyvät täältä. Tarvittaessa merkitkää lomakkeeseen "Kaikki tiedot" sekä erikseen huomautus siitä, että haluatte kopiot mahdollisesti ajoneuvostanne otetuista valokuvista.

Yritystietojärjestelmästä kummallekin yhtiölle löytyy myös lisää yhteystietoja: ParkCom Oy ja ParkPatrol (Narmer Oy)

Tulkinta valvontayhtiön oikeudesta kerätä tietoa omistajasta tai haltijasta?

Mitä tulee yksityisten valvontayhtiöiden keräämään tietoon voi hypoteesina heittää ilmaan netissä aikaisemminkin esiintyneen ajatuksen. Valvontayhtiö kerää tietoa henkilörekisteriin ns. "sopimuskumppaneistaan" eli ajoneuvon kuljettajista silloin kun "sopimusta" pysäköinnistä rikotaan. Valvontayhtiö valokuvaa sopimusta rikkovat ajoneuvot ja tästä muodostuu henkilörekisteri. Valvontayhtiöllä ei kuitenkaan ole oikeutta kerätä henkilötietoja heidän toimintansa tai tekemänsä sopimuksen ulkopuolisista henkilöistä. Valvontayhtiöllä on siis tarkimman tulkinnan mukaan oikeus kerätä henkilörekisteriä vain osapuolesta, jonka kanssa heillä on toimintaan liittyvä sopimus. Sopimus on tehty ajoneuvon kuljettajan kanssa, ei siis omistajan tai haltijan, joista tieto kuitenkin käytännössä kerätään. Rikotaanko tässä lakia?

Äänestys!

Käykää myös äänestämässä oma mielipiteenne yksityisestä pysäköinninvalvonnasta.

Äänestystulos on kaikkien katseltavissa. Tuloksesta julkaistaan artikkeli myöhemmin.

Kysely

Osallistu kyselyyn yksityisestä pysäköinninvalvonnasta!

Suomi24.fi palvelun sensurointi jatkuu ... (2)

Suomi24.fi palvelun Parkkisakot -palstan sensurointi on levinnyt ennennäkemättömän laajaksi ja peittelemättömäksi. Tästä toiminnasta kannattaa valittaa. Millä tavoin kyseinen toiminta palvelee mainostajia keskustelun kaikotessa muualle? Miksi palstalla Eniron toimesta suojellaan yksityistä valvontayhtiö ParkPatrolia?

Käykää Eniron palautesivulla antamassa omat asialliset kommentinne suomi24.fi -palvelusta ja sheriffi.genesiksestä.

http://www.eniro.fi/palaute/

Lue myös: Suomi24.fi palvelun sensurointi jatkuu ...

PS: Loppuviikosta artikkeli ParkPatrolin laittomuuksista ...

Suomi24.fi palvelun sensurointi jatkuu ...

Blogissa julkaistiin aikaisemmin artikkeli Suomi24.fi palvelun harjoittamasta yksipuolisesta ParkPatrol / Narmer Oy yrityksen suojelemiseen tähtäävästä sensuroinnista. Kyse on Suomi24.fi palvelun Parkkisakot -keskustelualueeseen (käykää ihmeessä tutustumassa) kohdistuvasta ennennäkemättömän laajasta ja yksipuolisesta yhden yrityksen suojelemiseen tähtäävästä yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyvien viestien sensuroimisesta.

Sensurointi alkoi marraskuussa 2006, jolloin ensimmäiset negatiiviset artikkelit ParkPatrol valvontayhtiöstä julkaistiin. Tuolloin sensurointi koski vain ja ainoastaan kaikkea kielteistä palautetta ParkPatrol yhtiön toimintatavoista ja nettisivuista. Kyseisellä palstalla on useasti menneiden kuukausien aikana valitettu yksipuolisesta sensuroinnista. Miksi ParkCom Oy:tä saa arvostella, mutta ei ParkPatrol Oy:tä? Jos keskustelussa esiintyi ParkPatrolin nimi, viestit poistettiin välittömästi.

Eniron Suomi24.fi palvelun toiminta alkoi olla niin läpinäkyvää, että palstan sheriffi.genesis on nyt julkaissut keskustelupalstalla huomautuksen siitä, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei "Parkkisakot" palstalla saa keskustella. Naurettavaa toimintaa. Olisiko aika miettiä yleisiä käsitteitä ja tutustua valvottavan palstan sääntöihin. Pysäköintikiekkokaan ei millään tavoin liity pysäköintiin?

Suomi24.fi palvelun asiakaspalvelupäällikkö on nimittäin sähköpostitse asiasta esitettyyn kyselyyn määritellyt keskustelualueen sisällön hivenen toisin. Parkkisakoista saa keskustella. Palstan nimen mukaista "parkkisakkoa" ei Suomessa ole edes olemassa. Poliisi voi määrätä sakon, ei pysäköinninvalvoja, eikä varsinkaan yksityinen pysäköintiyhtiö. Kunnallinen viranomainen antaa pysäköintivirhemaksun ja yksityinen valvontayhtiö yksityisoikeudellisen maksun. Ensimmäinen noista on pakko maksaa, jälkimmäistä ei tällähetkellä tarvitse maksaa. Yleisesti kansanomaisessa puhekielessä parkkisakolla tarkoitetaan maksua joka seuraa ajoneuvon väärin pysäköimisestä. Jos kerta yksityisoikeudellinen maksu on seuraamusta valvontayhtiön mielestä väärin pysäköimisestä, yksityinen pysäköintivalvontaan liittyvä keskustelu on Parkkisakot -palstan olennainen sisältö. Yksityisoikeudellisiin maksuihin viitataan myös termillä "yksityiset parkkisakot".


Toiminta on herättänyt monia kysymyksiä, varsinkin sen jälkeen kun ParkPatrol on aloittanut mainonnan Suomi24.fi palvelussa. Minkälainen yhteys on Enirolla, Suomi24.fi -palvelulla, ParkPatrolilla (Narmer Oy) sekä palstan sheriffillä? Miksi Suomi24.fi palveluun ei ole perustettu erillistä "Yksityinen pysäköintivalvonta" -palstaa, kun kerran sitä on pyydetty mm. viime joulukuussa sähköpostilla.

Lisäys: Tarkkaavainen blogin lukija on huomannut mielenkiintoisen yhtäläisyyden suomi24.fi palvelun sheriffi.genesiksen ja ParkPatrolin välillä. Sheriffin omassa profiilissa mainitaan: "Toimii sheriffinä hälytyslaitteet & vartiointi, isännöinti ja parkkisakot palstalla.". Kun katsoo Narmer Oy:n / ParkPatrol toimialatietoja siellä kerrotaan: "Liikennekoulutus, liikenneturvallisuus, liikenneasenne, murtosuojaus, hälytinlaite". Lisäksi ParkPatrol mainostaa isännöitsijä-palstalla Suomi24.fi -palveluissa. Siis voiko olla sattumaa, että sheriffin kiinnostuksen kohteet (hälytyslaitteet, parkkisakot ja isännöinti) ovat joko täysin samoja kuin Narmer Oy:n toimialat tai ParkPatrolin mainonnan kohderyhmä (isännöitsijät)? Kun otetaan huomioon vielä asiakaspalvelupäällikön viestissä kerrottu fakta siitä, että alunperin palstalla ei ole ollut sheriffiä, mutta sheriffi on myöhemmin palkattu palstalle, niin kyllä vähemmän vilkkaamassakin mielikuvituksessa näkee jo "salaliiton" merkkejä, varsinkin kun sensurointi kohdistuu aika tarkalleen juuri ParkPatrolia koskeviin viesteihin. Sattumaako? En tiedä, mutta asiasta otetaan yhteyttä Eniroon.

Lisäys 2: Lukekaa sähköposti ja miettikää kuinka näkyvää sensurointi on?

Jos haluatte seurata palstalta poistettujen viestiketjujen sisältöä niistä osa löytyy helposti Google -hakukoneen välimuistista. Menkää osoitteeseen http://www.google.fi , kirjoittakaa hakusanaksi

parkpatrol site:suomi24.fi

Jos linkin takaa löytyvä sivu on poistettu, valitkaa Google hakutuloksen linkin alta löytyvä Välimuistissa -linkki.

Pitääkö televisiolupa / tv-maksu maksaa?

Lue myös aikaisempi artikkeli Digiflopista.

Suomi siirtyy ilmoitetun aikataulun mukaisesti valtakunnallisesti digiaikaan 31.8.2007. Tämä tarkoittaa analogisten TV-lähetysten loppumista.

Pitääkö tv-maksu maksaa, jos tuon päivän jälkeen käyttää televisiota ainoastaan DVD-elokuvien katseluun tai esimerkiksi tietokoneen näyttönä?

Tällä hetkellä, riippumatta siitä, käyttääkö televisiota DVD-elokuvien tai TV-ohjelmien katseluun, tv-maksu on maksettava. Tämä johtuu siitä, että nykyiset televisiot sisältävät itsessään analogisen virittimen jolla on mahdollisuus katsoa televisiolähetyksiä. Kyky ottaa vastaan lähetyksiä on määrävämpi kuin halua katsoa lähetyksiä.

Elokuun lopun jälkeen, mikäli käyttäjä ei hanki televisioonsa digi-viritintä/digi-boksia, hän ei pysty katsomaan digitaalisia televisio-ohjelmia. Koska analogiset lähetykset loppuvat, myös television mahdollinen analogisen virittiminen käyttäminen televisiolähetysten katsomiseen on mahdotonta. Tällöin television omistajan ei tarvitse maksaa tv-maksua ja hän voi oikeasti käyttää televisiotaan ainoastaan esim. DVD-elokuvien katseluun.

Huomatkaa kuitenkin, että mikäli television omistaja voi katsoa valtion rajojen ulkopuolelta alueelle näkyvää analogista televisiosignaalia, tv-maksu on maksettava. Samoin tilanne on silloin, jos käyttäjällä on esimerkiksi lautasantenni, jolla hän voi seurata satelliittikanavia. TV-maksun perusteena ei ole kyky katsoa suomen kansallisia lähetyksiä, vaan yleensä kyky katsoa jotain lähetyksiä. Kansainvälinen käytäntö TV-maksusta edellyttää, että maksu maksetaan omaan maahan, riippumatta minkä maan lähetyksiä katsoo.

"Minulla on taulutelevisio jossa on kaksi analogista viritintä. Televisio toimii lähinnä tietokoneen- (laptop) sekä kotiteatterin näyttönä. Televisio ohjelmia katson hyvin harvoin ja ajatuksena onkin ollut säästää 200 eur vuodessa televisiolupamaksusta. Näillä näkymin en tule hankkimaan digiboksia ollenkaan. Pitääkö minun maksaa televisiolupamaksu elokuun 2007 jälkeen?"

Ei tarvitse. Edellyttäen, että et pysty katsomaan mitään muutakaan analogista lähetystä, kuten satelliitti tai naapurivaltion. Muista kuitenkin, että TV-maksu pitää erikseen kirjallisesti irtisanoa viestintävirastoon.

Entäpä televisiomaksutarkastajat?

Heidän työnsä tarkastusten osalta tuntuu selvästi vaikeutuvan. Lupamaksupinnarin käräyttämiseen on aikaisemmin riittänyt kun on pystynyt osoittamaan televisiolaitteen olemassaolon huoneistossa. Elokuun jälkeen tämä ei enää riitä. Television olemassaolo ei kerro mitään kyvystä vastaanottaa digitaalisia lähetyksiä. Televisiohan voi todellakin olla pelkästään tietokoneen päätteenä tai kotiteatterin jatkeena. Analogisen virittimen olemassaolon merkitys häviää. Onko kyseessä analogisella virittimellä varustettu taulutelevisio vai digitaalisella? Käytännössä tuon näkee vain mallinumeron perusteella television tunnuslaatasta. Miten televisiomaksutarkastajat jatkossa aikovat todistaa tai esittää näytön TV-maksun puuttumisesta, jos asukas väittää ettei hän katso digilähetyksiä. Näyttövelvollisuus on televisiomaksutarkastajalla ja toisaalta, heitähän ei tarvitse päästää asuntoon.