Ja se valokuvaaminen ...

Onko valokuvaaminen julkisella paikalla sallittua vai kiellettyä? V: Sallittua
Voiko vartija kieltää kuvaamisen? V: Ei
Voiko poliisi kieltää kuvaamisen? V: Ei

Lisää aiheesta artikkeleista:
Oikeus valokuvata
Vartijoiden oikeudet

Keskikesän kevennykseksi seuraava löytämäni Youtube -video valokuvaamisesta ja vartijoista.




http://www.youtube.com/watch?v=IyZmmXROihs (posted by TippiSimo)

Kun mikään ei riitä ...

Hämmästyneenä täytyy jälleen kerran seurata elinkeinoelämän, työnantajien ja työantajien etujärjestöjen katkeria puheita työntekijöiden sairauslomien määrästä ja palkallisuudesta. Tuntuu vahvasti siltä, että työnantajille ei mikään näytä riittävän. On vakavasti esitetty, että työntekijöiden oikeutta palkalliseen sairauslomaan tulee rajoittaa tai palkallisuus tulee jopa purkaa.

Lääkärintodistuksen tarve sairauslomasta vaihtelee työehtosopimuksittain. Työnantajien mielestä ihmiset käyttävät oikeuttaan sairauslomaan väärin. Työnantajien mielestä ihmiset siis pinnaavat töistä ilmoittutumalla sairaaksi tai tekeytyvät sairaaksi lääkärilleen ja esimiehelleen. Ei ole työnantajan vika jos ihmiset ovat sairaana? Miksi heille sitten pitäisi maksaa palkkaa? Työnantajien teettämän tutkimusten mukaan, joka seitsemäs on ollut luvatta pois töistä sairausloman verukkeella ja tietty määrä ihmisiä jatkuvasti käyttää järjestelmää väärin.

Mitä sitten?

Taustalla on työnantajien "huoli" työntekijöiden sairauspoissaolojen lisääntymisestä. Tähän siis ehdotetaan lääkkeeksi palkattomuutta tai palkan selkeää alentamista sairauspäivien ajaksi. Ajatushan on nerokas! Samalla logiikalla sairailta pitäisi kieltää lääkkeiden syönti. Kun et syö lääkkeitä, et sairastu, kun et saa palkkaa, ei sinulle tule sairauslomiakaan. Palkaton sairausloma ei ole vaihtoehto, koska tuolloin harvalla ihmisellä olisi taloudellisesti varaa sairastaa. Tämä tarkoittaisi sairaana töihin tulemista, muiden työntekijöiden tarttumista ja ongelmien eskaloitumista entistä laajemmalle.

Totuus on kuitenkin se, että työnantajat ovat itse syyllisiä lisääntyneisiin sairaspoissaoloihin. Jatkuvasti koventuneet työvaatimukset, työmäärän kasvu ja resurssien vähentäminen. Työnantajien vaatimuksesta ja toteutetuista toimenpiteistä johtuen yhä useampi ihminen uupuu työhönsä. Työtehtävien määrä kasvaa. Samassa ajassa on tehtävä yhä enemmän töitä. Samanaikaisesti resurssien määrää pienennetään, joten sama työmäärä on tehtävä vähemmällä henkilökunnalla. Työnantajat käytännössä olettavat työntekijöidensä olevan aina käytetävissä. Jos et kerkiä tekemään työaikana, aina voit tehdä ylitöinä iltaisin ja viikonloppuisin ja tietysti ilman korvausta. Etäyhteydet kotia ja taas voi työkuormaa kasvattaa.

Kun ihmiset uupuvat, he sairastuvat. Stressistä, työuupumuksesta, unettomuudesta ja masennuksesta johtuvat pitkät sairauslomat ovat lisääntyneet. Työnantajien mielestä ratkaisu on pakottaa ihmiset töihin sairaudesta riippumatta eväämällä sairausloman palkallisuus.

Joka seitsemäs siis pinnaa töistä? Mielenkiintoista, sehän tarkoittaa että työntekijöistä 85% toimii tunnollisesti. Kaikilla järjestelmillä on toki omat väärinkäyttäjänsä, mutta nykyiselläänkin työnantajalla on aivan riittävät valtuudet sanktioihin järjestelmän väärinkäyttäjiä vastaan. Tarkoituksen ei pidä pyhittää keinoja. Ei kaikkia voi rangaista siitä että marginaalinen ryhmä toimii väärin.

Itseasiassa, työnantajia pitäisi rangaista työntekijöidensä sairaslomista. Jos sairasloman syy on työperäinen stressi tai työssä uupuminen, työnantajat pitäisi velvoittaa maksamaan sairasloman ajalta erillistä lisäkorvausta palkan lisäksi, niin työntekijälle kuin kansaneläkelaitoksellekin, joka maksaa sairauspäivärahan työnantajalle. Tuomitaanhan oikeudessakin ihmisten pahoinpitelijät sanktioihin. Miksi työnantajalla on oikeus välinpitämättömällä toiminnallaan pahoinpidellä työntekijänsä uuvuksiin?

Oletko sinä luokkaa A ?

Suomalaiset pankit ovat "aloittaneet" yksittäisten ihmisten luottoluokituksen. Samankaltainen lukittelusysteemi on ollut jo käytössä yritysten luottopäätöksiä myönnettäessä. Yksityisten ihmisten luokittelu tapahtuu käytännössä automaattisesti, jolloin pankin tietojärjestelmä saattaa laske pitkällekin ajassa taaksepäin asiakkaan käyttäytymistä ja raha-asioiden hoitoa, aina lainalyhennysten hoitamisesta, palkkatulojen valvontaan ja tilien ylityksiin tai jopa rahan käyttöön ja sen profilointiin.

Sinänsä tässä toiminnassa ei ole mitään laitonta ja voisin jopa väittää, että pankeilla on oikeus tai peräti velvollisuus suojata intressejään rahoituspäätöksiä tehdessään.

Ongelma muodostuukin siitä, että pankit ovat henkilötietolain (1999/523) vastaisesti kieltäytyneet kertomasta yksittäisille asiakkailleen hänelle pankin toimesta annettua luottoluokitusta. Pankkien kieltäytymisen perusteena on ollut pankin liikesalaisuuden varjeleminen. Pankkien mielestä tiedot ovat salaisia. Mikä on se liikesalaisuus joka on sidottu pankin yhden asiakkaan henkilötietoon?

Henkilötietolain perusteella pankin asiakkaalla on kuitenkin tiedonsaantioikeus ja tarkastusoikeus omiin tietoihinsa. Tiedonsaantioikeus tarkoittaa, että rekisterin ylläpitäjän on kerrottava sinulle tiedot rekisterinpitäjästä ja tarvittaessa tämän edustajasta, tietojen käyttötarkoituksesta, tietojen luovutuksista sekä rekisteröityjen oikeuksien käyttämisestä henkilötietojen käsittelyssä. Tarkastusoikeus tarkoittaa sitä, että pyytämällä, sinulle tulee antaa selvitys siitä, mitä tietoa sinusta on tallennettu rekisteriin. Tiedot on annettava kirjallisesti niin pyydettäessä. Lain mukaan tarkistusoikeutta saa käyttää yhden kerran kalenterivuodessa maksutta, ilman että rekisterin ylläpitäjällä on oikeutta laskuttaa tietojen luovuttamisesta. Tiedot on annettava myös selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa.

Pankin on siis henkilötietolain mukaan kerrottava asiakkaalleen mikä on pankin asiakkaalle antama luottoluokitus. Pankki ei voi tästä nykylain perusteella kieltäytyä. Määräys on ehdoton. Mikäli pankki kuitenkin kieltäytyy antamasta teitä koskevia tietoja, pankin täytyy henkilötietolain 28§ mukaan antaa päätöksestään kieltäytymistodistus. Todistuksessa pitää olla näkyvillä kieltäytymisen perusteet.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on todennut kannanotossaan pankkien luottoluokituksista: "asiakkailla on ehdoton tarkastusoikeus ja ehdoton oikeus saada tieto reittauksen toimintaperiaatteista". (Helsinginsanomat)

Henkilötietolaissa määritellään myös mitä asioita ihmisistä ei saa kerätä rekisteriin. Jotta tiedon kerääminen olisi valvottavissa, laki antaa jokaiselle mahdollisuuden tarkistaa itseään koskevat tiedot. Päällimmäinen tarkoitus on estää yksittäisistä ihmisistä tallennettava epämääräinen, arveluttava ja salainen tieto, joka on vain rekisterin ylläpitäjän käytössä. Tällaisen käytännön yleistyminen olisi todellinen vaara yksikön oikeuksille.

Mitä jokainen voi tehdä, jotta pankkien mielivalta tässä asiassa tulisi oikaistua?

Jos omaat pankkitunnukset esimerkiksi Nordeaan, OP:n tai Sampoon, voit pyytää viestipalvelun kautta pankin järjestelmään sinusta tallennetut tiedot. Muista pyytää myös erikseen nimenomaan pankin sinulle antama luottoluokitus. Mikäli pankki kieltäytyy antamasta luottoluokitusta, vaadi kieltäytymistodistus ja tee kantelu tietosuojavaltuutetun toimistoon (ohjeet täältä). Voit myös käydä pankin konttorissa paikan päällä pyytämässä tiedot. Asiasta voi kehkeytyä mielenkiintoinen keskustelu pankkivirkailijan kanssa. Samalla mikäli mahdollista, kannattaa myös nauhoittaa pankkivirkailijan kanssa käymänsä keskustelu.

Esimerkki pyynnöstä jonka voi vaikka copy-pastella suoraan pankin viestipalveluun omilla pankkitunnuksillasi:

Pyydän saada tietää mitä tietoa minusta on tallennettu ylläpitämäänne pankin rekisteriin. Haluan myös erikseen tiedon mahdollisesti minulle antamastanne luottoluokituksesta, luottoluokitustaulukosta ja sen määräytymisperusteista. Pyynnön perusteena on Henkilötietolaki (523/99) 26 §. Mikäli eväätte tarkastusoikeuteni osaan tai kaikkiin tietoihin, asiasta tulee rekisterinpitäjän antaa henkilötietolain 28 §:n mukaisesti kirjallinen kieltäytymistodistus. Kieltäytymistodistuksessa on mainittava myös kieltäytymisen syy. Kieltäytyminen johtaa kanteluun tietosuojavaltuutetulle.

Lisäksi omat yhteystietosi. Tosin jos käytät pankkien internetpalveluja, olet jo tunnistautunut.

Lue myös: Sinulla on oikeus tietoihisi

Lue myös: Miksi maksaa magneettikuvista

Kuluttajan oikeudet

Mitkä ovat kuluttajan oikeudet? Mitä voit vaatia kuluttajana, mitkä ovat myyjän, maahantuojan tai valmistajan oikeudet, velvollisuuksista puhumattakaan. Monesti ihmiset asiakkaana vaativat itselleen enemmän oikeuksia kuin heillä oikeasti on. Toisaalta, on hämmästyttävää kuinka monella myyjällä ei ole edes perusasiat kuluttajansuojasta hallussa. Yritän kerätä tähän muutamia oleellisia kuluttajan oikeuksiin liittyviä asioita, perustermejä ja muutamia vihjeitä siitä, miten kannattaa ongelmatilanteissa menetellä.

Viranomaiset

Suomessa toimii Kuluttajavirasto, jonka tehtävänä on kuluttajan aseman turvaaminen. Kuluttajavirasto valvoo myös markkinointia, kauppa- ja sopimusehtoja, sekä perintää. Kuluttajaviraston ylijohtaja toimii myös kuluttaja-asiamiehenä. Kuluttajavirasto toimii valtakunnallisella tasolla ja se ei käsittele yksityisten ihmisten ja elinkeinoharjoittajan riitatapauksia. Kauppiaalle on siis turha huutaa ottavansa yhteyttä kuluttaja-asiamieheen.

Jokaiselle kunnalla on kuluttajaneuvontapalvelu, jossa toimivat kunnalliset kuluttajaneuvojat. Kuluttajaneuvojat antavat henkilökohtaisesti apua ja ohjeita ongelmatilanteissa, sekä selvittävät asiaa elinkeinoharjoittajan kanssa antamalla sovitteluapua.

Kuluttajariitalautakunta (ent. kuluttajavalituslautakunta) ratkoo kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan riitatilanteita ilmaiseksi. Päätökset ovat suosituksia, joita kummankaan osapuolen ei tarvitse noudattaa. Yleensä elinkeinoharjoittaja on se, joka lautakunnan päätöstä kieltäytyy noudattamasta, mutta myös kuluttajalla, ollessaan tyytymätön päätökseen, on sama oikeus.

Vakuutusasioissa kuluttajaa neuvoo Kuluttajien vakuutustoimisto ja riitatilanteita ratkoo Vakuutuslautakunta. Vakuutuslautakunnan päätökset ovat myös suosituksia. Ajoneuvovahinkojen korvauspäätöksiin tyytymättömät voivat hakea päätöstä Liikennevahinkolautakunnasta. Tämänkin lautakunnan päätökset ovat suosituksia, mutta käytännössä kaikki vakuutusyhtiöt noudattavat niitä. Blogilla on myös kokemusta liikennevahinkolautakunnasta. Päätöstä tämän ketjukolarin vastuisiin odotetaan edelleen lautakunnalta.

Oikeuslaitos on tietysti lopullinen paikka, jossa riidalle määritellään ratkaisu. Lautakunnissa käsittely kestää yleensä jopa puolivuotta, joten asian vieminen oikeuteen ei ole suinkaan huono vaihtoehto. Oikeusturvavakuutus korvaa pitkälti oikeudenkäynnistä aiheutuneita kuluja. Olen valitettavasti törmännyt elinkeinoharjoittajiin, jotka antavat asian mennä kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi tietäen jo etukäteen, että heillä ei ole aikomustakaan noudattaa päätöstä. Tällöin kuluttajan kannalta prosessi viivästyy turhaan ja on syytä harkita asian viemistä suoraan oikeuteen.

Järjestelmän kannalta on tietysti vakavaa, jos lautakunnan päätösten noudattamatta jättäminen yleistyy. Kuluttajavirastolla on silloin mahdollisuus puuttua asiaan ja avustaa kuluttajaa kanteen ajamisessa kyseistä yritystä vastaan. Tämä lienee harvinaista, mutta esimerkiksi Philipsin kanssa kuluttajaviranomaiset ovat noudattaneet tätä linjaa. Philips on tunnettu siitä, että se ei noudata kuluttajariitalautakunnan päätöksiä, joten Philipsin kanssa toimiessa on syytä varautua joko suoraan oikeudenkäyntiin tai sitten jättää yksinkertaisesti tuote ostamatta. Omakohtaisesta kädenväännöstä Philipsin kanssa voi lukea myös tästä blogista - Philips yhteenveto.

Palautusoikeus

Kauppias voi antaa tuotteelle vapaaehtoisen palautusoikeuden. Kuluttaja voi siis ostaa tuotteen, kokeilla sitä kotona ja palauttaa takaisin halutessaan. Monet vaateliikkeet myöntävät palautusoikeuden ja Gigantti jopa 30 päivää elektroniikalle. Mitään automaattista palautusoikeutta ei ole olemassa. Tehty kauppa on sitova päätös eikä myyjän tarvitset kauppaa purkaa vain sen takia että kuluttaja tulee katumapäälle. Yleisin virheluulo on, että ostamansa tuotteen saa aina palauttaa. Etämyynnissä on erikseen lakiin kirjattu 14 päivän palautusoikeus. Etämyynti tarkoittaa muuta myyntiä kuin liiketiloissa, esim. kotona tapahtuvaa myyntiä tai nettikauppaa. 14 päivän palautusoikeus koskee nettimyyntiä myös silloin jos tuote ostetaan netistä, mutta noudetaan liikkeestä.

"Ei vaihto eikä palautusoikeutta"

Alennusmyynneissä näkee monesti näitä kylttejä. Tällöin kauppias ilmoittaa, että poiketen normaalista liikkeen käytännöstä näillä tuotteilla ei ole kauppiaan myöntämää vapaaehtoista vaihto- tai palautusoikeutta. Tämä ei kuitenkaan koske virheellistä tuotetta. Lakisääteistä virhevastuuta ei voi mitätöidä erillisellä ilmoituksella tai takuuehdolla. Mikäli tuotteessa on virhe, kauppiaan on joko korjattava tuote, vaihdettava se uuteen tai kauppa on purettava.

Takuu ja virhevastuu

Takuu on myyjän, maahantuojan tai valmistajan antama ylimääräinen ja vapaaehtoinen lisäturva tehdylle kaupalle. Virhevastuu säilyy takuusta huolimatta ja on säädetty kuluttajansuojalaissa (20.1.1978/38). Vastuu virheellisestä tuotteesta ei katkea takuuseen eikä virhevastuulle ole määrätty takarajaa. Myyjä on vastuussa tuotteen virheestä myös takuuajan jälkeen. Tuotteessa on virhe mikäli se ei kestävyydeltään vastaa sitä mitä kuluttajalla on perusteltua odottaa, tuote ei sovellu siihen käyttötarkoitukseen johon se on tarkoitettu, tuote ei ole myyjän antaman kuvauksen mukainen, tavara ei vastaa viranomaisten vaatimusta tai tuotteen mukana ei tule suomen ja ruotsinkielisiä riittäviä käyttöohjeita.

Tuotteissa ilmeneville virheille on 6-kk virheolettama. Tuona aikana ilmennyt vika katsotaan automaattisesti olleen tuotteessa jo ostohetkellä. Tämä koskee kaikkia tuotteita, myös vaatteita. Poikkeuksena ovat ne tuotteet joiden tiedetty kestoikä on alle kuusi kuukautta.

Kuuden kuukauden virheolettaman ja takuun aikana näyttövelvollisuus tuotteen virheettömyydestä on myyjällä. Takuuajan jälkeen näyttövelvollisuus tuotteen sisältämästä virheestä on ostajalla.

Kuluttajan on reklamoitava virheestä kahden kuukauden sisällä virheen ilmestymisestä. Käytännössä siis kuuden kuukauden virheolettamaan voi vedota vielä kahdeksan kuukauden kuluttua. Jos tuotteessa todetaan virhe, myyjällä on oikeus korjata tai korjauttaa tuote. Mikäli tuotetta ei voi korjata, myyjällä on oikeus vaihtaa tuote uuteen vastaavaan. Mikäli vaihtokaan ei onnistu kauppa voidaan purkaa. Kuluttajalla ei siis ole suoraan oikeutta vaatia rahoja takaisin tai uutta tuotetta tilalle. Korjaustoimenpiteet tulee suorittaa kuluitta ja asiakkaalla on oikeus hyvitykseen mikäli hänelle koituu kuluja korjauksesta, vaihdosta tai kaupan purusta. Tällaisia kuluja voivat olla esim. matka- ja toimituskulut, puhelinkulut jne. Myös välillisistä vanhingoista on oikeus saada korvaus kuten kuluttajalle virheen selvittämisestä aiheutunut tulon menetys tai käyttöhyödyn menetys liian pitkäksi venyneen korjauksen aikana.

Entä mikä on oletettava tuotteen kestoikä? Kestoikää ei ole kirjattu lakiin, joten vastaus löytyy kuluttajariitalautakunnan linjavedoista sekä oikeuden päätöksistä. Otetaan esimerkiksi televisio. Television oletettava kestoikä kuluttajariitalautakunnan mukaan on 2,5 vuotta. Tuona aikana ilmennyt vika on siis tuotevirhe/valmistusvirhe. On täysin yhdentekevää onko tuotteelle myönnetty takuu jo päättynyt. Jos tuote hajoaa ennen oletetun käyttöiän päättymistä siinä on kuluttajasuojalain tarkoittama virhe. Vielä tämänkin ajan jälkeen virhevastuu on olemassa, mutta alentuneena. Tämä tarkoittaa sitä, että kuluttajan oletetaan saaneen tuotteesta käyttöhyötyä, jonka perusteella korjauskulut tulee jakaa kuluttajan ja myyjän välillä. Entä myyjän saama korkohyöty kuluttajan sitomasta pääomasta?

Entä jos korjaus ei onnistu? Silloin kyseeseen tulee tuotteen vaihtaminen samanlaiseen uuteen tai vastaavaan. Vastaavalla tuotteella tarkoitetaan sellaista, mikä täyttää ne kriteerit jolla kuluttaja on alkuperäisen tuotteen hankkinut. Esimerkiksi television kohdalla tämä voisi olla riittävä liitäntöjen määrä, mikäli tämä on kuluttajalle alunperin ollut television valintakriteerinä.
Television tapauksessa 2,5 vuotta tuntuu lyhyeltä ajalta, varsinkin jos televisioon on sijoittanut useita tuhansia euroja. Jokainen huomaa, että televisiolle yleisesti annettu takuu 1-2 vuotta ei käytännössä tuo mitään lisäarvoa. Itseasiassa useissa markkinatuomioistuimen päätöksissä on todettu, että kuluttajalle ei saa markkinoinnissa käyttää ilmaisua "takuu", jos takuu ei tuo mitään lisäarvoa sen suhteen mitkä oikeudet kuluttajalla olisi lain perusteella (esim. päätökset 1997:17, 1997:8) . Kannattaa myös miettiä onko tarpeen maksaa esimerkiksi Gigantin myymistä erillisistä kolmen vuoden tuoteturvavakuutuksista?

Muistakaa, että myyjä ei voi rajoittaa kuluttajan oikeuksia kuluttajansuojalakiin nähden millään ilmaisulla tai takuuehdolla. Kuluttaja ei voi myöskään vedota virheeseen, jos virhe on ollut hänen tiedossaan ostohetkellä. Esimerkiksi myyjä on kertonut, että tämä tuote on alennuksessa koska siinä on tietty vika.

Kuluttaja voi vedota virhevastuussa vapaasti myyjään, maahantuojaan tai valmistajaan.

Takuukorjauksissa on se erikoinen piirre, että kuluttajariitalautakunta on hyväksynyt menettelyn, jossa korjauskelvoton tuote vaihdetaan samanlaiseen käytettyyn tuotteeseen. Käytetty tuote ei kuitenkaan saa olla huonommassa kunnossa kuin alkuperäinen. Käytännössä esimerkiksi uuden kännykän hajotessa 2 viikon sisällä korjauskelvottomaksi, kuluttaja voi saada tilalle huomattavasti pidemmän aikaa käytössä olleen, käytetyn vanhan ja takuuhuolletun puhelimen. Tämä tulkinta on mielestäni vähintäänkin erikoinen, eikä sen pätevyyttä liene kokeiltu oikeusistuimessa.

Kuitti

Virhevastuun tai takuun toteamiseen ei tarvitse esittää kuittia. Myyjällä ei siis ole oikeutta kieltäytyy esim. takuukorjauksesta sen takia, että kuluttajalla ei ole esittää ostoksesta kuittia. Todistukseksi kaupasta käy esim. tiliote, maksusuoritus tai liikkeen tarra tuotteessa tai tuotteen paketissa. Aikaisempien kuluttajariitalautakunnan päätösten perusteella, jopa tuotteen kuuluminen myymälän valikoimaan on jossain tapauksessa riittänyt todisteeksi kaupasta. Huomatkaa, että lain mukaan myyjän ei myöskään tarvitse antaa kaupasta kuittia!

Käyttöohjeet

Mikäli tuotteen kokoaminen tai turvallinen ja oikeaoppinen käyttäminen edellyttää ohjeita, Suomessa myydyille tuotteille tulee löytyä käyttöohje suomeksi ja ruotsiksi. Tämä koskee myös Suomessa netissä myytäviä tuotteita. Mikäli tuotteelle ei löydy suomenkielistä ohjetta, myyjän tehtävä on hankkia ohje. Mikäli ohjetta ei ole saatavilla eikä myyjä pysty ohjetta toimittamaan tai sen hankkiminen kestää liian kauan, tuotteessa on virhe ja kuluttajalla on oikeus purkaa kauppa. Tässä kohdin kannattaa toki neuvotella myös hinnan alennuksesta, varsinkin jos muunkielisellä ohjeellakin pärjää.

Mikäli myyjä ilmoittaa erikseen, ettei tuotteelle ole käyttöohjetta saatavilla suomeksi, tällöin kuluttajan katsotaan hyväksyneen ehdon ennen ostamista. Joissakin internet kaupoissa on kuitenkin ainoastaan yleisissä toimitusehdoissa mainittu, että tuotteet eivät pääsääntöisesti tai oletusarvoisesti sisällä suomenkielisiä ohjeita. Tällainen toimitusehto on pätemätön. Ohjeiden puuttuminen pitää mainita tuotetta ostettaessa tai tuotteen esittelyssä internet sivuilla.

Korjausaika

Tuotteen korjausajan tulee virhevastuun tai takuun aikana olla kohtuullinen. Yleensä tämä tarkoittaa noin kahden viikon aikaa. Mitään laissa kirjattua tarkkaa kestoaikaa ei ole olemassa, mutta kaksi viikkoa on hyvä nyrkkisääntö. Jos korjaus kestää kauemmin voi vaatia toista tuotetta korjauksen ajaksi tilalle tai hyvitystä ostohinnasta. Huomatkaa, että myös poikkeuksia on. Esimerkiksi korjausaika pyykinpesukoneelle lapsiperheessä on vain muutama vuorokausi.

Yksityinen pysäköinninvalvonta

Yksityisoikeudellinen valvontamaksu tai "yksityinen parkkisakko" tai "yksityiset sakot". Pitääkö tämä maksu maksaa? Ei tarvitse! Yhtään oikeudenpäätöstä joka vahvistaisi valvontayhtiön ja autoilijan välisen sopimuksen syntymisperiaatteen ilman tahdonilmaisua ei ole olemassa. Lisäksi valvontayhtiöt yrittävät periä maksuja ajoneuvon haltijalta tai omistajalta. Tämä taas on sen sopimusperiaatteen vastaista, että perintätoimet voi kohdistaa vain mahdolliseen sopimuskumppaniin eli autoilijaan. Autoilija taas ei välttämättä ole sama kuin haltija tai omistaja. Tunnetuimpia valvontayhtiöitä ovat ParkCom Oy ja ParkPatrol.

Suomessa on sopimusvapaus. Sopimuksen tekeminen edellyttää tahdonilmaisua. Käytännössä autoilija voi valvonvayhtiön valvomalle pysäköintialueelle tullessaan kieltäytyä hyväksymästä sopimusta. Se että hän kuitenkin pysäköi autonsa alueelle, voidaan katsoa hänen toimineen oikeudettomasti, mutta ei muodostaneen sopimusta automaattisesti. Autoilija syyllistyy korkeintaan pysäköintivirheeseen. Autoilijalle voidaan määritellä pysäköintivirhemaksu ainoastaan kunnallisen pysäköininvalvojan toimesta. Valvontayhtiön määräämä maksu ei ole pysäköintivirhemaksu, vaan sopimusperusteinen saatava, joka edellyttää sopimuksen olemassaloloa ja kummankin osapuolen tahdonilmaisua sopimuksen syntymisestä.

Kuten eräs lukija asian erinomaisesti ilmaisi blogin kommenteissa:

"Tilanne on nähdäkseni sama kuin jos kesämökin omistaja liimaisi kesämökin oveen ja ikkunaan lapun, jossa ilmoitetaan, että murtautumalla mökkiin murtautuja sitoutuu maksamaan omistajalle 200000 euron korvauksen. Tällöin murtautuja voi joko hyväksyä sopimuksen tai murtautua oikeudetta. Jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä on murtovarkaus, joka on rikosoikeudellinen asia, ei sopimusrikkomus. Murtovaras voidaan edelleen tuomita murrosta, mutta sopimuslakiin perustuva kanne häntä vastaan tulee hylätä." (lukijan kommentti)

Katsokaapa tuota yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyvää kuvaa? Montako virhettä löydätte?

Vaapaamatkustajat

Lasten rokottaminen erilaisia tarttuvia tauteja, kuten rokkoja vastaan, on yleinen käytäntö Suomessa. Rokotteet sisältävät yleensä heikennettyä tai kuollutta taudinaiheuttajaa, joka lapsen elimistöön joutuessaan käynnistää puolustusjärjestelmän ja ajanmittaan elimistö kehittää immuunin kyseistä tautia vastaan. Laajoilla rokotuksilla on saatu aikaan taudinaiheuttajan häviäminen kokonaan tai vähintään katkaistu taudinaiheuttajan tarttuminen ihmisestä toiseen ja sitä kautta estetty epidemiaan tai jopa pandemiaan asti laajeneva sairaus.

Mitä ovat vapaamatkustajat?

Jotkut vanhemmat ovat omista arvoistaan ja muista virheellisistä käsityksistään saaneet päähänsä, että rokotukset ovat vaarallisia lapsille. Suomessa ei varsinaisesti ole laillista keinoa pakottaa ketään ottamaan rokotusta. Onneksi kuitenkin hyvin pieni osa lapsista jää vanhempiensa päätöksen seurauksena rokottamatta. Tämä pitäisikin rinnastaa lapsen pahoinpitelyyn. Lapset joita ei ole rokotettu ovat yhteiskunnan ja muiden ihmisten terveyden suhteen vapaamatkustajia. Tällaiset ihmiset elävät toisten kustannuksella.

Nämä lapset ja tulevaisuuden aikuiset selviävät rokotteilla estetyistä taudeista vain sen suojan perusteella mitä muiden rokottaminen on heille antanut. Kyse on laumasuojasta. Suurin osa kansalaisista on rokotettu, joten tauti ei pääse leviämään. Huonolla onnella rokottamaton ihminen voi saada taudin esimerkiksi matkustellessaan ulkomailla tai lapsi jopa päiväkodissa, jos päiväkodin muut lapset matkustelevat ulkomailla alueilla, jossa kyseinen tauti leviää. Tosiasia kuitenkin on, että mikään rokotettu yhteiskunta ei kestä rokottamattomia vapaamatkustajia kuin tiettyyn rajaan asti. Kun liian moni jättää itsensä ja lapsensa rokottamatta, ns. laumasuoja murtuu ja epidemia pääsee valloilleen. Ensin sairastuvat rokottamattomat. Tällöinkin ovat vaarassa myös rokotetut, taudinaiheuttajan muuttumiskyvyn ja mahdollisen mutaation takia.

Minkälaiset arvot elämään on vanhemmilla joiden mielestä heidän lapsellaan on oikeus elää muiden siivellä? Rokotusten hyödyt ovat kiistatta haittoja suuremmat ja rokotusten määrääminen pakolliseksi terveille ihmisille on perusteltua. Miksi kenelläkään pitäisi olla oikeus vailla todellista haittaa elää omassa haavemaailmassaan ja aiheuttaa tarpeettomasti vaaraa kanssaihmisille ja yhteiskunnalle?

Sergel Oy:n aiheettomat perintälaskut

Muutama lukija on kysellyt laskujen vanhenemisajoista. Taustalla on tänään Kuluttajavirastonkin julkaisema artikkeli vanhoista Sonera asiakkaiden laskuista, joita nyt perintäyhtiö Sergel Oy yrittää periä. Sergel Oy on aloittanut toimintansa syksyllä 2006, joten kyseessä on hyvin nuori yritys.

Sergel Oy on ostanut 140 000 kpl Soneran vanhoja saatavia perittäväksi. Saatavat ovat 2000 -luvun alkupuolelta, joten ainakin osa saatavista ovat selvästi vanhentuneita. Vanhentuneita laskuja ei tarvitse maksaa perintäyrityksistä huolimatta!

Kuluttajan velka vanhenee kolmessa vuodessa. Vanhenemisaika katkeaa vain, jos velkoja on esittänyt velasta yksilöidyn ilmoituksen tai lähettänyt asiasta perintäkirjeen. Mikäli velasta on haettu oikeusteitse tuomio, vanhenemisaika on viisi vuotta tuomiosta.

Mikäli saatte vanhentuneen laskun, pyytäkää kirjallinen selvitys Sergerl Oy:ltä siitä, onko velan vanhentuminen katkennut. Huomatkaa, että näyttövastuu asiassa on velkojalla, tässä tapauksessa Sergel Oy:llä. Eli heidän on pystyttävä osoittamaan onko vahentuminen jossain vaiheessa katkennut vai ei. Jos ei, velka on vanhentunut, eikä sitä tarvitse maksaa! Sergel Oy on myös velvollinen vastaamaan esitettyihin tiedusteluihin.

Jälleen yksi esimerkki perintäyhtiöiden ahneudesta ja kyseenalaisista menetelmistä. Kokeillaan kepillä jäätä ja katsotaan kuinka moni ihminen vanhentuneen maksun sattuisi maksamaan. Perintäyhtiöt kyllä tietävät lainsäädännön edellytykset, määräykset ja velvoitteet. Uhkailemalla isoilla perintäkuluilla, lakimiehillä ja oikeudentuomioilla, perintäyhtiöt saavat monesti tahtonsa läpi. Aivan samanlainen linja on nähty jo useasti yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden perintätoimissa. Suomessa on siis laillista kiristää ....

Aiheetonta maksua ei ikinä pidä maksaa!

Vartijat, valokuvaaminen ja kansalaisten oikeudet

Vartijat, vartiointi, vartijan oikeudet ja kuvaaminen julkisella paikalla! Nämä asiat näyttävät jälleen kerran vellovan internetin keskustelupalstoilla, kuten myös tämän blogin aikaisemmin julkaisemissa artikkeleissa.

Vartijat ovat yksi ammattiryhmä monien joukossa. Suurin osa vartijoista tekee työnsä rehellisesti ja ammattitaidolla. Joukosta löytyy kuitenkin niitä virkaintoisia jumalan asemaan itsensä asettamia vallanhaluisia persoonia, joille Suomen laki ja kansalaisten oikeudet eivät merkitse mitään. Lisää ongelmia tuo vartijan työnantajan tai vartiointikohteen toimeksiantajan lain vastaiset vaatimukset, joiden kohdalla vartija ei halua tai uskalla käyttää järkeään. Tälläisia tapauksia ovat mm. luvattomat henkilötarkastukset sekä valokuvaamisen kieltäminen julkisilla paikoilla. Vartijoidenkin on syytä käyttää välillä järkeä, kyseenalaistaa selkeästi laittomat toimeksiannot ja ennen kaikkea olla rehellisiä itselleen. Maalaisjärjen käyttö ei ole kiellettyä. Tuskin vartijakaan sentään katolta hyppää jos toimeksiantaja tai esimies käskee.

Vartijan oikeudet? Vartijan oikeudet perustuvat käytännössä kokonaisuudessaan samoihin jokamiehen oikeuksiin jotka on määritelty Pakkokeinolaissa (30.4.1987/450). Eli täysin samoihin oikeuksiin kuin kenellä tahansa suomen kansalaisella on. Meillä kaikilla on oikeus ottaa varas kiinni verekseltään. Vartijan toimintaa säätelevät myös Valtioneuvoston asetus yksityisistä turvallisuuspalveluista (19.6.2002/534) sekä laki Yksityisistä turvallisuuspalveluista (12.4.2002/282). Vartijan oikeudet ja velvollisuudet löytyvät edellämainitun lain 28§ alamomenteista. Alla lista muutamista.

1. Vartijalla on oikeus poistaa henkilö vartioimisalueelta, jos poistettava ei noudata vartioimisalueen omistajan, haltijan tai tämän edustajan antamaa poistumiskehotusta tai poistettavalla ei ole oikeutta oleskella vartioimisalueella ja vartija on kehottanut häntä poistumaan


2. Vartijalla on vartioimistehtävää suorittaessaan oikeus ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavattu rikoksentekijä


3. Vartijalla on kiinniotto-oikeutta käyttäessään oikeus tarkastaa kiinni otettu ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei kiinni otetulla ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille


4. Vastarintatapauksessa vartijalla on oikeus käyttää sellaisia henkilön poistamiseksi tai kiinni ottamiseksi taikka turvallisuustarkastuksen suorittamiseksi tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina, kun otetaan huomioon henkilön käyttäytyminen ja muut olosuhteet


5. Vartijan tulee olla pukeutunut vartijan työasuun ja asua saa käyttää vain työtehtävissä ja vartijan on pidettävä kortti vartioimistehtävissä mukana ja esitettävä se pyydettäessä

Aikaisemmassa artikkelissa on paljon keskusteltu henkilötarkastuksesta ja siitä, että blogissa väitetään, että vartijalle ei tarvitse avata reppua tai kassia. Tämä pitää edelleen paikkaansa. Vartijalla on oikeus kiinniotetun henkilön tarkistamiseen vain silloin kun vartija käyttää kiinniotto-oikeuttaan (kohta 3). Kiinniotto-oikeuttaan vartija voi käyttää vain silloin kun hän ottaa kiinni verekseltään tavatun tai pakenevan varkaan (kohta 2). Mikäli perusteita kiinniotto-oikeuden käyttämiselle ei ole, ei vartijalla ole myöskään oikeutta henkilötarkastukseen.

Otetaan esimerkki. Kaupan kassa vaatii asiakasta avaamaan reppunsa. Asiakas ei suostu (hänellä on siihen oikeus, riippumatta siitä mitä kylttejä kaupan seinille on asennettu). Kassa kutsuu vartijan. Vartijalla ei ole oikeutta tutkia reppua, koska vartijalla ei ole oikeutta kiinni-ottoon eikä siten oikeutta henkilötarkastukseen. Vartijan tulisi tavata rikoksentekijä verekseltään. Pelkkä kassan pyyntö tai epäilys eivät riitä.

Tämä on harvinaisen selkeää. Ihmisillä on oikeus yksityisyyteen, eikä siitä tarvitse luopua virkaintoisten vartijoiden takia. Jos henkilö tavataan varastamasta tai näpistämästä, silloin on oikein, että varas otetaan kiinni. Ketään ei kuitenkaan voi luokitella "varkaaksi" vain sen takia, että hän ei suostu avaamana reppuaan. Poliisin kutsumisella uhkailu on taas todellista yhteiskunnan resurssien tuhlausta. Aiheeton poliisin kutsuminen on aina vartijan virhearvio. Jos vartija on ottanut kiinni varkaan verekseltään, poliisi on joka tapauksessa kutsuttava paikalle, koska laki edellyttää, että kiinniotettu henkilö ja takavarikoitu tavara on luovutettava poliisille viipymättä. Jos poliisi kutsutaan vain sen takia, että henkilö ei suostu avaamaan reppuaan, on vartija työtehtävissään pahasti hakoteillä.

Valokuvaaminen julkisella paikalla on sallittua. Tästä blogi on julkaissut artikkelin. Joskus valitettavasti näyttää siltä, että vartijoilla ei ole terveen järjen käyttö sallittu toimeksiantoja ja toimeksiantoihin liittyviä omistajan pyyntöjä toteutettaessa. Minkään kauppakeskuksen johtajan pyyntö kieltää valokuvaus liiketiloissa ei ohita suomen lainsäädäntöä ja kansalaisten perustulaissa turvattuja oikeuksia. Ongelmaksi on aikojen kuluessa muodostunut yksityisten vartijointiliikkeiden käyttö julkisten tilojen valvontaan. Vartijoilla ei yksinkertaisesti ole riittävä tietoa, koulutusta tai oikeaa asennetta kansalaisten oikeuksien toteutumisen huolehtimisesta.

Valokuvaaminen on kielletty kotirauhan sekä julkisrauhan piirissä. Muilla paikoilla valokuvaaminen on aina sallittua. Kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat. Julkisrauhan alueita ovat mm. virastot, tuotantolaitoksetja toimistot. Eli ravintolassa, baarissa, kauppakeskuksessa, kaupassa, marketissa, asemalla, metrossa, puistossa, kadulla, rannalla ja junassa jne. kuvaaminen on sallittua (vastoin yleistä käsitystä, autossa istuvaa henkilöä saa kuvata, ellei auto sitten olen henkilön asuintila, auto ei siis ole yleisesti kotirauhan suojaama paikka). Kuvaamista ei voi siis kieltää. Annettu kielto on perusteeton. Otettuja kuvia ei tarvitsee poistaa muistikortilta, ei vartijan eikä myöskään poliisin pyynnöstä. Otettuja kuvia ei myöskään tarvitse näyttää. Valokuvien julkaisuun liittyvät sitten omat säädöksensä. Niihin on pintapuolisesti paneudettu myös blogin aikaisemmassa artikkelissa.

Huomatkaa että Helsingin metro on myös julkinen paikka, vaikka HKL:n säännöissä kuvauslupaa edellytettäisiinkin. Se että laiturialueelle pitää ostaa lippu, ei tee alueesta julkisrauhaan piiriin kuuluvaa. Kaikilla ihmisillä on mahdollisuus ostaa lippu, joten senkin puolesta metro ja metroasemat ovat julkisia tiloja. HKL:n sääntö on siis pätemätön ja sitä ei tarvitse noudattaa.

Vartijalla ei siis ole oikeutta kieltää kuvaamista julkisella paikalla, oli vartijalle annettu minkälaiset ohjeet tahansa. Vartijalla ei myöskään ole oikeutta suorittaa kuvaamisen takia kiinniottoa, eikä siten myöskään henkilötarkastusta. Vartijalla ei myöskään ole oikeutta poistaa henkilöä alueelta ilman riittäviä perusteita, eikä varsinkaan oikeutta voimatoimilla uhkaamiseen. Tulkinnan mukaan ja periaatteessa alueen omistajan tai haltijan tai heidän edustajansa poistumiskäskyä on noudattettava, mutta jos käsky on perusteeton kannattaa selvittää täyttääkö määräys syrjinnän tunnusmerkit.

Hämmästyneenä täytyy ihmetellä tämänkin vartijan toimintaa. Tarkempi kuvaus löytyy blogista DNB (http://blog.nikc.org), artikkelista Valokuvaamisesta ja sen kieltämisestä. Henkilö oli kulkenut Helsingin asematunnelissa ja halunnut kuvata Alkon myymälän edessä Alkon uutta logoa. Vartija oli saapunut paikalle ja kieltänyt kuvaamisen. Vartijan peruste oli ollut turvallisuuden vaarantuminen ja tarkempaa selvitystä pyydettäessä vartija oli vain todennut, että "Siitä voimme kiistellä vaikka oikeuteen saakka." Uskomatonta! Jokainen joka nyt kulkee asematunnelissa Alkon edestä, napsikaa valokuvia minkä kerkiätte. Tai menkää alkon myymälään sisälle. Myös myymälässä kuvaaminen on sallittua, koska kyse on julkisesta paikasta.

Vartijoiden työ on tarpeellista ja monet vartijat ovatkin ammattitaitoisia ja työhönsä rehellisesti orientoituneita. Näiden ääritapausten kohdalla asioita ei pidä painaa villaisesti. Jokaiseen kansalaisen yksityisyyteen liittyvään loukkaukseen pitää puuttua rankalla kädellä, esimerkiksi ottamalla yhteyttä vartiointiliikkeeseen (mistä yleensä ei ole hyötyä), valvoviin viranomaisiin tai viimekädessä tekemällä rikosilmoitus vartijan toimista. Oma lukunsa ovat sitten nämä "Kontulan vartijat" joiden mielestä ihmisten hakkaaminen heidän aikaisemmin tekemänsä teon perusteella on oikeutettua. Vartija, poliisi, tuomari ja pyöveli samassa paketissa. Hienoa!

Lue myös: Oikeus valokuvata julkisella paikalla
Lue myös: Avattu kassi on luottamuspassi

Vapaaehtoinen palautusoikeus

Blogi sai mielenkiintoisen viestin lukijalta liittyen Gigantin ja OnOff:n 30 päivän palautusoikeuteen.

Gigantti antaa kaikille tuotteilleen edellämainitun palautusoikeuden. Tuotetta saa vapaasti käyttää 30 päivän aikana ja palautuksen yhteydessä ei tarvitse selitellä, ainoastaan todeta tyytymättömyys tuotteeseen. Rahat saa takaisin tai tuotteen voi vaihtaa toiseen.

Tämä on tietysti kuluttajan kannalta erinomaista palvelua. Jos ostat uudeen kalliin LCD/Plasma television, etkä kuitenkaan ole tyytyväinen tuotteeseen, on vähintäänkin hienoa, että käytettyäsi rahaa useamman tuhat euroa voit halutessasi palauttaa television takaisin liikkeeseen ilman selityksiä. Ison laitteen osalta kuljetuskustannukset jäänevät kuitenkin asiakkaan maksettavaksi.

Lukija kertoi kuinka hän ja useammat hänen kaverinsa käyttävät Gigantin antamaa 30 päivän palautusoikeutta hyväkseen, ehkä hivenen toisin kuin kauppias on alunperin ajatellut. He nimittäin ostavat, esimerkiksi ison 50 tuuman television urheilutapahtumien ajaksi ja palauttavat sen kisojen loputtua.

"Tässä kuussa on alkamasa lätkän MM kisat. Tarkoitus on ostaa LG:n 50 tuuman televisio kisojen ajaksi ja palauttaa se takaisin liikkeeseen kisojen jälkeen. Rahan saan takaisin ja kisojen katselu on ollut nautintoa jättiruudusta. Ainoa asia mikä tietty harmittaa, on palaaminen vanhaan 32 tuuman töllöön. Köyhän on kuitenkin pakko yrittää, koska pysyvää sijoitusta yli 2000 egen hintaiseen televisioon ei todellakaan ole varaa tehdä."

Toisena esimerkkinä lukija kertoo pyykinpesukoneen. Oma kone oli hajonnut ja korjauksen sai vasta kahden viikon päähän. Lukija marssi Giganttiin, osti 290 eur pyykinpesukoneen, vei kotia, käytti sen aikaan kun sai omansa korjattua ja palautti ostamansa takaisin Giganttiin.

Laitonta toiminta ei varmasti ole, koska myyjä antaa vapaaehtoisesti palautusoikeuden tuotteelle, eikä aseta mitään reunaehtoja palautuksen perusteeksi. Onko toiminta sitten moraalisesti oikein? Siitä voidaan olla montaa mieltä. Tosin, miksei etua voisi käyttää jos se kerran tarjotaan?

Olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja, kuinka yleistä tämä on, vai onko kyse vain satunnaisista ja yksittäisistä henkilöistä, jotka ovat keskineet oman porsaanreijän kauppiaan palautusehdoista? Kauppiashan ei voi myydä palautettuja tuotteita uutena. Paljonko näitä vähänkäytettyjä tuotteita myydään uudelleen halvemmalla hinnalla, ja paljonko tuotteita yleensä palautetaan?

Hyvät lukijat ...

Kiitokset moninaisista palautteista. Positiiviset ja negatiiviset, kaikki ovat tervetulleita. Haluan kuitenkin huomauttaa, että alarvoisia ilmaisuja ja kirosanoja sisältävillä haukkumakirjeillä ei ole blogin ylläpitäjälle mitään merkitystä. Kirjeet osoittavat lähinnä tekijänsä itsensä sivistymättömyyttä ja tekevät kirjoittajastaan täydellisen idiootin.

Blogi saa ajoittain paljon postia henkilöiltä jotka pyytävät apua, mielipidettä ja kommenttia omissa meneillä olevissa ongelmallisissa jutuissaan. Valitettavasti en näihin pyyntöihin pääsääntöisesti pysty vastaamaan. Asioiden selvittely vaatisi aina oman aikansa ja kaikkien auttaminen on käytännössä mahdotonta. En myöskään halua asettaa lukijoita eriarvoiseen asemaan auttamalla vain joitakin. Toki, jos minulla on suoravastaus ongelmaan tai selkeä mielipide asiasta, harkitsen tapauskohtaisesti olisiko vastauksestani hyötyä viestin lähettäjälle.

Otan mielelläni vastaan ehdotuksia uusien artikkelien aiheista. Ehdotuksia on saapununutkin mukavasti. Kaikki luetaan ja käsitellään luottamuksellisesti. En välttämättä kirjoita aiheesta heti seuraavalla viikolla, mutta jos koen ehdotuksen selvittämisen arvoiseksi, saatan kirjoittaa siitä artikkelin jossain vaiheessa.

Loppukevennyksenä alkavalle viikonlopulle seuraava blogin vastaanottama sähköposti. Tuo vaatii jo paljon älykkyyttä ...

Lisäys 6.5.2007: Muutamat lukijat ovat peränneet myös haukkumakirjeiden luottamuksellista käsittelyä. Olette oikeassa. Haukkumakirjeet, toivottavasti asialliset, käsitellään myös luottamuksellisesti. Tässä artikkelissa julkaistusta viestistä en sensuroinut lähettäjää useammastakin syystä. Kyseessä on henkilö, jolta saapuu kohtuullisesti postia viikottain. Kaikki viestit ovat yhtä älykkäästi kirjoitettuja. Sähköpostiosoite vaihtuu viikottain, eli kyseinen henkilö luo aina uuden osoitteen Yahoo-palveluun, käyttää sitä viikon, ja vaihtaa uuteen seuraavalla viikolla. Tuo osoite tuskin maanantaina on enää käytössä. Ihmetellä täytyy miten joku jaksaa nähdä aikaa ja vaivaa eikä järkevää sanottavaa kuitenkaan ole. Henkilöllä on tähän mennessä ollut jo toistakymmentä erilaista Yahoo -sähköpostiosoitetta, kaikki saman tyylisillä nimillä. Kaikissa sähköpostiviestien header meta-tiedoissa alkuperäisen lähettäjän IP-osoite on sama. IP-osoite viittaa yksityiseen koneeseen ISP:nä Elisa laajakaistaverkko.

Varastaako musiikki.welho.fi rahasi?

Täytyy kyllä ihmetellä miten kukaan koskaan on erehtynyt ostamaan netin musiikkikaupoista DRM -suojattuja kappeleita tai albumeja? Lähtökohtaisesti pyrkimykset rajoittaa rehellisesti hankitun tuotteen käyttöoikeutta on sama kuin vaatekaupassa sinun ostamillesi vaatteille määrättäisiin käyttöoikeus vain tietyille viikonpäiville. Tekijänoikeudesta ja sen suojausmenetelmistä riittäisi juttua kilometrin pituiseksi artikkeliksi, mutta jätetään aihe toiseen kertaan.

Henkilö osti Welhon musiikkikaupausta, musiikki.welho.fi, yhden musiikkiteoksen. Maksutavaksi henkilö valitsi Welho -laskun, eli ostoksen loppusumma lisätään Welhon laajakaista / digi-tv laskuun. Käyttäjä toimi sivuilla annettujen ohjeiden mukaisesti. Valitsi musiikkikappaleen, maksoi ostoksen ja latasi musiikin koneelleen. Laitteistovaatimukset olivat kohdallaan ja asennettuna oli Windows Media Player 10. Musiikin kuuntelu ei kuitenkaan onnistunut. Media Player otti yhteyttä musiikki.welho.fi palveluun ja varmisti käyttöoikeuslisenssin statuksen. Palvelu ilmoitti, että käyttöoikeutta ei ole. Lisäksi henkilölle aukesi automaattisesti uusi selainikkuna palveluun, jossa hänen oli mahdollista ostaa musiikkikappale uudelleen ladattavaksi!

Musiikki.Welho.Fi -sivuilta löytyy Yleisimmät kysymykset -palstalta ohje siitä mitä tehdä jos käyttöoikeustieto ei tallentunut ostoksen ja latauksen yhteydessä.

"Yrittäessäsi soittaa musiikkia mediasoitin ottaa yhteyden käyttöoikeuden antajaan. Käyttöoikeutta ei voi automaattisesti ladata uudelleen. Jos lataamasi kappaleet ovat vielä kaupassa, voit ladata uusia käyttöoikeuksia Tavarantoimitus-sivulla napsauttamalla tiedoston nimen edessä olevaa avainsymbolia. " (musiikki.welho.fi, yleisimmät kysymykset)

Ostajalla ei luonnollisesti ollut esillä "ostoskoria", joten annettu ohje oli hyödytön. Koska muita vaihtoehtoja ei ole, ohjeesta voi myös ymmärtää, että jos musiikin lautauksen yhteydessä käyttöoikeustieto ei siirry, se on asiakkaan ongelma. Tuotteen voi ostaa aina uudelleen!

Welhon musiikkikauppaan voi ottaa yhteyttä vain sähköpostilla. Henkilö lähetti ensin asiasta kaksi reklamaatiota. Vaatimuksena oli kappaleen toimittaminen siten, että se on ehtojen mukaisesti kuunneltavissa tai sitten kaupan purkaminen. Asiakaspalvelu ei vastannut. Seuraavaksi henkilö lähetti reklamaation sekä musiikkikaupan asiakaspalveluun, että Welhon omaan asiakaspalveluun. Ei mitään vastausta! Huomatkaa että Welhon asiakaspalvelu mainostaa vastaavansa 48 tunnin sisällä. Vastausta ei ole kuulunut kolmeen viikkoon ensimmäisestä reklamaatiosta.

Henkilö soitti Helsingin kaupungin kuluttajaneuvontaan joka vahvisti käsityksen reklamaation perusteista. Kuluttajasuojalain (20.1.1978/38, 12§, 1-3 mom) mukaan tuotteen tai tavaran tulee olla käytettävissä siihen tarkoitukseen johon sitä on tarkoitettu käytettäväksi. Jos näin ei ole, tuotteessa on virhe. Myyjällä on oikeus korjata virhe, antaa uusi tuote tilalle tai viimekädessä kauppa voidaan purkaa. Tässä tapauksessa musiikki.welho.fi ei ole kyennyt toimittamaan hyödykettä kuluttajasuolain mukaisesti. Musiikkikappale oli myyty ja ostettu kuunneltavaksi. Musiikkikappaletta ei kuitenkaan voinut kuunnella. Tuotteessa on virhe ja asiakkaalla on oikeus hyvitykseen.

Reklamaatio on tehty kolme kertaa ilman vastausta. Asiakas jää helposti siihen käsitykseen, että musiikki.welho.fi palvelulla ei ole mitään aikomustakaan noudattaa kuluttajansuojalakia. Raha kyllä kelpaa, mutta itse reklamaatioon ei viitsitä edes vastata. Asiakkaan kannalta tilanne on selvä. Tilaaja on ilmoittanut, että seuraavassa laskussa hän ei kyseistä ostosta tule maksamaan. Asiasta voidaan riidellä tarvittaessa pitkän kaavan mukaan. Ensin kuluttajariitalautakuntaan ja sen jälkeen oikeuteen. Naurettavaksi tilanteen tekee riidan kohteena oleva muutaman euron summa. Jonkun on kuitenkin otettava härkää sarvista. Kuluttajalle summa on mitättömän pieni, mutta paljonko musiikki.welho.fi -palvelun tuotosta tulee kaupanteosta jossa hyödykettä ei ole pystytty toimittamaan kuluttajalle?

Blogi jää seuraamaan tilannetta ihan perusmielenkiinnosta. Blogilla on kokemusta äärimmäisen huonosta asiakaspalvelusta Philipsin tapauksen yhteydessä, mutta nähtävästi suomesta löytyy vielä surkeampaakin palvelua. Philipsin kanssa sentään pystyi asiasta keskustelemaan, musiikki.welho.fi ei halua edes keskustella.

Jokainen ymmärtänee, että tällainen "ostosparatiisi" on syytä jättää väliin!

Lisäys 01.05.2007: Asia on saatu sovittua musiikki Welho palvelun kautta melkein kuukautta myöhemmin. Asiakaspalvelusta saadun ilmoituksen mukaan sähköpostipalvelussa on ollut vikaa ja yksikään kolmesta aikaisemmasta reklamaatiosta ei ole mennyt perille ??? Ostoksen hinta palautetaan takaisin ja ylimääräisenä hyvityksenä tilaaja saa viisi ilmaista latausta. Loppu hyvin kaikki hyvin ...